Cd-rom ja internet osana yhteisöviestintää

Cd-rom ja internet osana yhteisöviestintää Tiia Lipsanen Opinnäytetyö, syksy 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö Viestinnän koulutusohjelma Medianomi (AMK)

TIIVISTELMÄ Tiia Lipsanen. Cd-rom ja internet osana yhteisöviestintää. Turku, syksy 2006, 34s. Diakonia ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö, viestinnän koulutusohjelma, medianomi (AMK). Tämän opinnäytetyön tavoitteena on valottaa hypermedian käyttötapoja viestinnässä. Keskeisenä sisältönä tarkastellaan nimenomaan cd-romin ja internetin hyötykäyttöä yleisesti sekä tarkemmin yhtenä osana tiedottamisprosessia. Opinnäytetyössä analysoidaan sekä viestinnän nykytilaa että pohditaan hiukan sen tulevaisuutta viestintäteknologian muuttumisen kannalta. Lisäksi pohditaan viestintätapojen muutoksia organisaatioissa ja työelämässä. Aineistona opinnäytetyössä on käytetty huomattava määrä aihetta koskevaa kirjallisuutta sekä erilaisia internet-lähteitä. Lisäksi työssä pohditaan oman tuoteosan ominaisuuksia ja sen merkitystä näissä viitekehyksissä. Tuoteosa ja sen tekemisen prosessi kulkee koko kirjallisen työn läpi eräänlaisena esimerkkinä kirjallisen osan konkreettisena pohdintana. Samuraita käsittelevä cd-rom on toteutettu osana Samuraiden aika-näyttelyä, joka järjestettiin Museokeskus Vapriikissa vuonna 2004. Tämän kirjallisen työn perusajatuksena on näyttää cd-rom esimerkkinä ns. jälkiviestinnän keinoista. Nojatessani kirjallisen työn aineistoon johtopäätökset hypermedian ja nimenomaan cd-romin käyttökelpoisuudesta tulevaisuuden viestintäkeinona ovat rohkaisevat. Yhä enemmän ollaan menossa teknologisen yhteiskunnan käyttömuotoon, ja sitä kautta myös cd-rom ja internet tulevat yhä tärkeimmiksi osiksi viestinnän kokonaiskenttää. Asiasanat: Cd-rom, internet, hypermedia, tiedotus, yhteisöviestintä, viestintäteknologia

ABSTRACT Tiia Lipsanen. Cd-rom and internet as a part of societycommunication. Turku autumn 2006, 34 p.diaconia Polytechnic, Turku Unit, Degree Programme in Communication and Media. The main point of this work ist to put some light to ways hypermedia can be used in communication. The central of this works content is mainly cd-rom ja the usedge of internet in general and more closely as a part of PR-processes. This work analyses both communications state today and think over a little bit of its future for communicationsteknologys point of view. Also this work analyzes the changes in ways of communication in organization and in worklife. Materials which have been used in this work conteins literature consirning this matter and various internet-sources. Furthermore in this work has been analysed our own product and its meaning in this substanse. The product and its makingprocess goes throughout the hole of this text as an concrete example of the texts subjects. The cd-rom which contains the history of Japanese samurais has been accomplished as a part of exhibition called The Time of Samurais which was organized by Museocentrum Vapriikki in year 2004. The basic idea is to show the cdrom as an example of the ways so called aftercommunications work. The conclusions of this work both the text and the product lead me to believe that hypermedia specifically cd-rom is an very effective way of communication in the future. The society is going more and more towards teknological society and there for also cd-rom and the internet become more important part of the field of communication. Key words: communication, cd-rom, internet, societycommunication, communictionteknology

SISÄLLYS 1. JOHDANTO 6 2. YHTEISKUNNALLINEN VIESTINTÄ 7 2.1 Tiedottamisesta tavoitteelliseen viestintään 7 2.2 Globaali näkemys paikallinen arki 8 2.3 Tieto ei enää välttämättä ole valtaa 10 2.4 Arvot kunniaan 11 2.5 Viestintä on ajattelutapa 12 2.6 Yhteiskunnallisen viestinnän keinoja 13 3. MUUTOKSIA VIESTINTÄKULTTUURISSA 12 3.1 Kansainvälistä kilpailua 15 3.2 Aika ennen Internetin nykykäyttöä 16 3.2.1 Mitkä osat muodostavat Internetin? 16 3.2.2 Internet verrattuna muihin viestimiin 16 3.2.3 Vastaväitteitä teknologian vallankumoukselle oppimisessa 17 4. VIESTINTÄTEKNOLOGIA YHTEISÖVIESTINNÄSSÄ 18 4.1 Teknologian muutokset 18 4.2 Viestintäteknologiaa 19 4.3 Viestintäteknologia organisaatiossa 20 4.3.1 Viestinnän muutoksia työelämässä 21 4.3.2 Viestintäteknologian käyttö organisaatiossa 22 4.3.3 Tietämyksen hallinta ja organisaation oppiminen 22 4.3.4 Mistä tietämyksen hallinnassa on kyse? 23 4.3.5 Intranet 23 4.3.6 Ryhmäohjelmistot 24

5. TIETOYHTEISKUNTA 24 5.1 Tietoyhteiskunnan strategioita 25 5.2 Globaali näkökulma viestintään 26 5.3 Tulevaisuudesta 27 6. HYPERMEDIA JA DIGITAALINEN KULTTUURI 28 6.1 Viestintämaisema tietoverkossa 29 6.2 Hypermedian tekninen määritelmä 29 6.3 Hypermedia ja sen tarjonta kuluttajalle 30 6.4 Välineen rajoitukset 31 6.5 Hypermedian viehätys 32 6.6 Hypermedia ja tietokannat 33 6.7 Tilametaforat hypermediassa 36 6.8 Karikatyyrit tietoa keräämässä 38 7. JOHTOPÄÄTÖKSET 39 LÄHTEET 41

1. JOHDANTO Viestintä heijastaa yhteiskunnassa vallitsevia arvoja. Uuden vuosituhannen alettua siirryimme yhä enemmän yhteiskunnallisen viestinnän aikaan. Kiinnostus yhteiskunnallisiin arvoihin ja yhteisöllisyyteen on havaittavissa myös yritysmaailmassa. Kun New Yorkissa tapahtunut terroristi-isku 9.11.2001 tapahtui, sen vaikutukset olivat pitempikantoiset kuin ajateltiinkaan yhteiskunnallisen viestinnän saralla. Yhteisön ja turvallisuuden merkitys nousi yhdellä iskulla ihmisten tietoisuuteen. Se vaikuttaa edelleen myös viestin vaikuttavuuteen tuomalla esiin ihmisten arvot ja sitä kautta myös pelot tulevaisuudesta. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella nimenomaan cd-romin ja internetin käyttämistä yhteisöviestinnässä sekä tiedottamisessa. Syy siihen, miksi valitsin juuri tämän aiheen tutkittavakseni on hyvin yksinkertainen: tästä aiheesta ei juurikaan olen tutkimustuloksia tai pohdintoja vaikka kyseiset välineet ovat olleet käytettävissä jo pitkään. Tutkin työssäni erityisesti, miten esimerkiksi cdromia voidaan käyttää sen jälkeen kun varsinainen tiedottaminen on jo ohi. Käytän tästä termiä jälkitiedottaminen. Jotta pääsin asiasta paremmin selville, nimenomaan käytännön kannalta, opinnäytetyöni tuoteosa on cd-rom, joka tehtiin juuri jälkitiedottamisen tarpeisiin. Tuoteosamme on cd-rom, joka tuotettiin ajatuksena liittää se osaksi Museokeskus Vapriikin järjestämän Samuraiden Aika-näyttelyn jälkimarkkinointia. Ajatuksena oli, että sitä olisi voinut esimerkiksi myydä Vapriikin lahjatavarakaupassa tai lahjoittaa eri sidosryhmille. Vaikka näin ei käytännössä tapahtunutkaan käytän tuoteosaamme esimerkkinä siitä, millaisia mahdollisuuksia sen käyttö olisi voinut avata. Opinnäytetyöni rakentuu limittäin sekä teorian että käytännön toteutuksen tarkasteluna. Vertaan teoriaa ja käytäntöä kuljettamalla esimerkkinä omaa tuoteosaamme ja sen kehitysvaiheita. Lähden ensin liikkeelle yhteisöviestinnän

7 perusteista, sen muutoksista vuosien varrella ja kurkistan hieman jopa tulevaisuuden näkymiin. Tämän jälkeen siirryn tarkastelemaan tarkemmin itse teknologiaa ja tietoyhteiskuntaa. Päätän työni ensin katsastelemalla hypermediaa ja digitaalista kulttuuria kokonaisuudessaan ja tämän jälkeen pohdin millaisia johtopäätöksiä tästä kokonaisuudesta on löydettävissä. 2. YHTEISKUNNALLINEN VIESTINTÄ Yhteiskunnallinen kehitys on nostanut viestinnän yritysten ja yhteisöjen entistä tärkeämmäksi tehtäväksi. Julkishallinnon ja yhteiskunnallista tehtävää toetuttavien yhteisöjen suhtautuminen viestintään on muuttunut. Tiedon jakaminen ja julkisuuden hallinta eivät enää riitä vaan tarvitaan myös tavoitteellista ja pitkäjänteistä viestintää. Viimeistään nyt on irtauduttava ajatusmallista, jonka mukaan viestintä on toiminut, kun viesti on lähetetty. Viestintä on laajempi ja monimuotoisempi kokonaisuus kuin vain pelkkä tekninen prosessi. Siinä on kyse arvoista, kulttuurista, ihmisten välisistä suhteista ja sanomasta. Esimerkiksi omaa tuoteosaa tehdessämme oli ajateltava paljon muutakin kuin vain itse materiaalin muokkausta. Mukaan cd-romin oli saatava myös sen ajan mukainen henki ja sanoma samurai-kulttuurista. cd-romista ei voinut tehdä nykymaailmallista, sillä sen sanoma oli historiallinen. Tässä luvussa pyrin luotaamaan yhteiskunnallisen viestinnän kehitykseen ja suunnitteluun vaikuttavia lähtökohtia. Esimerkkinä käytän oman tuoteosan prosessin analyysia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. 2.1 Tiedottamisesta tavoitteelliseen viestintään Laajasti katsottuna kaikki viestintä on yhteiskunnallista, kun se kohdistuu ihmisiin yhteiskunnan kansalaisina. Lähtökohtana tälle ajattelulle on, että sanoma ja

8 viestin ydin on yhteiskunnallinen ja viestinnän tavoitteena on lisätä tietoa, vaikuttaa asenteisiin tai muuttaa toimintatapoja. Toimiakseen viestinnän on ensinnäkin saavutettava kohderyhmän huomio ja toiseksi vaikutettava kohderyhmään sillä tavoin, kun viestin lähettäjä on toivonut. Tämä edellyttää paitsi kohderyhmän tuntemusta myös tietoa siitä, miten viestintä vaikuttaa ja miksi tavoitteellisesti rakennettu viestintä on niin tärkeää tämän päivän yhteiskunnassa (Ojanen 2003). Tuottamassamme cd-romissa kohderyhmän määrittely oli hieman ongelmallista, koska sen tarkoitus oli liittyä osana Samuraiden aika-näyttelyyn. Toisaalta kohderyhmä voitiin arvioida ihmisten kiinnostuksen mukaan: jos hän kävi näyttelyssä, hän oli myös kiinnostunut asiasta. Näin ollen henkilö kuuluu kohderyhmään ja voi näin käyttää cd-romia hyväkseen. Entä sitten esimerkiksi ihmiset, jotka tulivat näyttelyyn esim. jonkin firman järjestämän tilaisuuden yhteydessä? Tällöin he eivät välttämättä ole kiinnostuneita itse asiasta vaan käyvät katsomassa näyttelyn ikään kuin pakollisena osallistumisena. Tähän ratkaisuna voisi olla cd-romin muodossa annettu niin sanottu lahja- tai esittelypaketti, jossa kerrotaan näyttelystä. Näin ollen näyttely ja myös Vapriikki saisivat hyvää PR:ä. Näin cd-rom palvelisi ikään kuin tiedottamisen jatkeena. Kohderyhmään kuuluu myös näyttelyssä vierailevat koululais- ja opiskeluryhmät, joille cd-romia voitaisiin jakaa. Näin he voisivat opiskella historiaa cd-romin muodossa. Opettaja voisi myös käyttää sitä opetuksessaan. 2.2. Globaali näkemys paikallinen arki Yhteiskunta on siirtymässä globaaliin toimintaan. Valtiorajat ovat murtuneet ja kaikilla tasoilla siirrytään uusiin ulottuvuuksiin. Ihmiset, tavara, tieto ja osaaminen kaikki liikkuvat helposti yli rajojen. Yksilön kannalta tämä merkitsee turvattomuutta ja toisaalta vastuun siirtymistä juuri yksilöille. Vastapainoksi ihmiset etsivät juuriaan ja arvostavat hyvin läheisiä asioita, kuten kotia, perinteitä ja läheisiä ihmisiä.

9 Yhteiskuntatieteilijät ovat sitä mieltä, että tulevaisuudessa ihmiset liittoutuvat heimoiksi, joissa tärkeämpää ovat yhteiset arvot ja näkemykset kuin maantieteellinen läheisyys (Högström 2002.) Tulevaisuuden kansalainen tarvitsee uusia valmiuksia selviytyä arjestaan. Tämän vuoksi esimerkiksi cd-rom on hyvin käyttökelpoinen. cd-romin avulla viesti säilyy yli maantieteellisten rajojen. Yhteiskunnallisen viestinnän suurin haaste on selviytyä yksittäisen ihmisen elämään monella taholla vaikuttavasta ristiriidasta: poliitikot ja päättäjät käsittelevät asioita globaalisti ja yksilö toimii paikallisesti ja miettii, miten päätökset vaikuttavat juuri hänen arkeensa. Asiat ovat aivan liian suuria ja hahmottumattomia ja yksittäisen ihmisen on vaikea hahmottaa mahdolliset syyt ja seuraukset. Myös vaikuttaminen koetaan hankalaksi. Sen seurauksena syntyy passiivinen kansalainen, jota entistä vähemmän kiinnostaa viranomaisten toiminta. Esimerkkinä tästä on EU-vaalien äänestysaktiivisuus. Kansalaiset kokivat Eu:n kaukaisena asiana vaikka ehdokkaat olivatkin suomalaisia. Yhteiskuntatieteilijät ovat kehittäneet sanan glokaali (sana tulee termeistä global ja local), jolla tarkoitetaan yhteisöä, joka toimii globaalisti, mutta jonka arvot ja viestintä kohtaa ihmisen paikallisesti (Högström 2003.) Paikallisuus voi olla kohderyhmän tunnistamista oman kulttuurinsa, arvojensa tai elintapojensa perusteella. Yhteiskunnan pirstoutuminen on tärkeä perustelu viestinnän uudelleenajattelulle (Ojanen 2003). Vastuu viestin toimivuudesta on nimenomaan viestin lähettäjällä eikä vastaanottajalla. Yksittäisellä kansalaisella ei välttämättä ole käytännön mahdollisuutta tai osaamista etsiä tietoa, jäsentää sitä, analysoida sen vaikutuksia tai tehdä johtopäätöksiä. Tämä on viestinnän tehtävä. Juuri siitä syystä cd-rom on hyödyllinen. Esimerkiksi tuoteosassamme jouduimme pohtimaan, mikä tieto oli oleellista, mitä jättää pois sekä miten tämä tieto jäsennellään sellaiseen muotoon, että se avautuu myös käyttäjälle. Juuri siksi teimmekin cd-romin tiedon helppokäyttöiseen muotoon: emme lähteneet käsittelemään historiaa juurikaan yleisellä tasolla, mikä usein hankaloittaa tiedon käsittelemistä käyttäjän kannalta, vaan pyrimme kuljettamaan käyttäjän historian läpi yhden samurain kautta ikään kuin tarinan muodossa. Näin historian faktoista tulee mielenkiintoisempia ja helpompia käsittää.

10 2.3 Tieto ei enää välttämättä ole valtaa Viestintäteknologian nopea kehitys on edistänyt globalisaatiota. Sen kautta tieto on myös menettänyt valtaansa, sillä nykyään tietoa on jokaisen saatavilla. Tiedon hakeminen ja vertailu on helppoa ja edullista. Se on myös jakanut ihmiset sen perusteella, onko heillä käytössään tietojen käsittelyn välineet vai ei. Syrjäytyminen voi myös merkitä syrjäytymistä tiedosta. Tähän liittyy cd-romin haittapuoli: jos ei omista tietokonetta, ei myöskään romppua voi käyttää. Toisaalta itse tulimme siihen tulokseen, että tuoteosamme kohderyhmällä on lähes jokaisella käytettävissään tietokone tai edes DVD, joka pystyy toistamaan cd-romeja. Viestintäkanavat ovat pirstoutuneet. Niitä on useita ja kaikkia kohderyhmiä ei tavoiteta saman kanavan kautta. Viestinnän suunnittelun kannalta se merkitsee, että viestintäkanavat on valittava sekä kohderyhmän että viestin tavoitettavuuden kannalta. Yksi kanava ei usein riitä saamaan viestiä perille infoähkyn turruttamien kansalaisten tietoiseen mieleen (Ojanen 2003). Itse ajattelimme tuoteosaa tehdessämme siten, ettei tuoteosaamme ole tarkoitettukaan jatkuvaan käyttöön, kuten esimerkiksi viihderomput, vaan sitä käytetään tietoa etsiessä ja oman kiinnostuksensa mukaan. Mitä lähemmäs vastaanottajaa päästään, sen tehokkaampaa viestintä on. Normaalissa arjessa ihmisiin kohdistuu päivittäin niin suuri viestien määrä, että yksittäisen ihmisen on mahdotonta sulattaa kaikkea. Viestin vaikutusaika on myös lyhentynyt huomattavasti. Viestin lähettäjällä on kenties vain muutama sekunti tai sekunnin murto-osa aikaa saavuttaa ihmisen huomio, sillä ihminen huomioi vain viestit, jotka jollain tavalla koskettaa häntä itseään. Muu informaatio seuloutuu pois. Erityisesti viranomaisviestinnässä elää edelleen se harhaluulo, että ihmiset pitävät tärkeänä kaikkea sitä tietoa, mitä viranomaiset lähettävät. Totta on, että yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat kansalaisia enemmän kuin muut, mutta viestin kiinnostavuus riippuu siitä, miten viestintä on toteutettu (Högman 2002).

11 2.4 Arvot kunniaan Pirstoutunut yhteiskunta nostaa esille arvojen merkityksen. Arvoja korostetaan sekä yhteiskunnallisissa yhteisöissä että kaupallisissa yrityksissä. Yrityksissä käytetään termiä corporate responsibility, jolla korostetaan yrityksen yhteiskunnallista vastuuta ja yhteiskunnallisten arvojen ja etiikan kunnioittamista. Viestinnässä onkin huomattava, että faktat ja tietosisältö on vain yksi osa viestiä. Vähintään yhtä tärkeää on tuoda esille arvomaailma (Ojanen 2003). Esimerkkinä edellisestä voidaan käyttää vaikkapa Punaisen Ristin nimeä ja logoa, jotka heti yhdistävät viestin kyseiseen järjestöön ja sen arvomaailmaan nostaen esille suuren määrän mielikuvia, joihin on määritetty suuri määrä henkilökohtaisia suhteita. Ne vaikuttavat siihen, miten Punaisen Ristin viestit vastaanotetaan. Tämä koskee kaikkia yhteiskunnallisia ja kaupallisia yrityksiä ja yhteisöjä. Jollei viestin lähettäjää tunneta, viesti ohitetaan helpommin kuin jos saman viestin lähettää jokin tunnettu yhteisö jonka arvomaailmaan on helppo samastua. Tehdessämme omaa tuoteosaamme pyrimme itse tuomaan esiin nimenomaan samuraiden arvomaailmaa ei pelkästään latomalla faktoja vaan myös värien valinnalla. Oli tärkeää, että cd-romissa ei käytetty liikaa kirkkaita värejä, koska samuraille tärkeää oli seesteisyys ja rauhallisuus. Myös täysin valkoinen on epäsopiva väri, sillä Japanissa tämä väri edustaa vielä tänäkin päivänä kuolemaa. Jos olisimme käyttäneet tuoteosassamme esim. kirkkaan keltaisia, oransseja ym. kirkkaita värejä, olisi se vienyt uskottavuuden koko rompulta ja sen välittämältä viestiltä. 2.5 Viestintä on ajattelutapa Meidän on panostettava viestintään on yleinen mantra, jota lausutaan sekä julkisyhteisöissä että yksityisen sektorin yrityksissä. Viestintä ei kuitenkaan ole mikään taikasana, jonka avulla kaikki hoituvat itsestään. Se vaatii sitoutumista erityisesti korkeimmalta johdolta ja päättäjiltä. Viestintä on paljon enemmän kuin

12 tiedottaminen ja julkisuuden hallinta. Se on tapa ajatella asioita. Viestintä on johtamista, asioiden konkretisoimista ja kehittämistä, mutta myös avoimuutta ja halua kommunikoida. Se merkitsee myös mitä suurimmassa määrin halua ja kykyä asettautua kohderyhmän asemaan ja ymmärtää, mitkä ovat kohderyhmän tarpeet ja odotukset mutta myös, mikä on kohderyhmän halu ja kyky vastaanottaa viesti (Ojanen 2003). Viestintä on kokonaisvaltainen ja vaativa prosessi. Se edellyttää panostamista resursseihin ja myös perusteellista pohdintaa siitä, mitä viestinnän avulla halutaan sanoa ja saavuttaa (Ojanen 2003). Tavoitteiden määrittely on aivan keskeinen osa viestinnän suunnittelua. Ilman selkeitä tavoitteita ja halua panostaa sekä aikaa että rahaa ym. resursseja viestintään, ei viestintä voi toimia toivotulla tavalla. Itse pohdimme tuoteosamme tavoitetta pitkään. Mitä haluamme cdromilla sanoa? Miten se hyödyttää käyttäjää ja miksi se on tehty? Ehkä tärkeimpänä ajatuksena oli toteuttaa cd-rom, joka hyödyttää sekä sitä yhteisöä jolle se on tehty että itse käyttäjää jolle cd-rom päätyy. Vaikka Samuraiden Aika-näyttelyn yhteydessä ei cd-romiamme hyödynnettykää käytännössä, ajatuksena sen käyttötarkoituksena oli toimia ikään kuin tiedottamisen jatkeena. Myymällä CD-Rom:a näyttelyn yhteydessä, se toimii tiedon jakajana sekä muistona näyttelyssä kävijöille. Lahjoittamalla sitä se toimii hyvänä PR:nä ja suhteiden ylläpitäjänä yhteistyökumppaneiden kanssa. Tiedotteen lähettäminen lehdistölle faksin tai sähköpostin avulla on helppoa ja nopeaa. Ongelma syntyy kuitenkin siitä, jos kuvitellaan, että viestintä on näin hoidettu. Tällöin sovelletaan ajattelua, joka suomalaisen sanonnan tapaan on savolainen tapa ajatella: Kun savolainen avaa suunsa, vastuu siirtyy kuulijalle. Sanonta on vanhentunut eikä savolaisen harteille voida syytää vastuuta jos viestintää hoidetaan tällä periaatteella. Silloin on syytä katsoa peiliin ja katsoa kenellä on vastuu. Viestintä edellyttää sitoutumista ja vastuuta paitsi sanoman ymmärrettävyyden ja viestin saavutettavuuden varmistamisesta myös vastuuta siitä, että viestintään panostetaan sen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämillä resursseilla.

13 2.6. Yhteiskunnallisen viestinnän keinoja Sekä yhteisöllisen että yhteiskunnallisen viestinnän perusta on tiedottamisessa. Kun viestinnän perusta on kaksisuuntaisessa viestinnässä, on tiedottamisen perusta yksisuuntaisessa viestinnässä. Viestinnän ammattilaisten, kuten tiedottajien, tehtävä on hoitaa mediasuhteita myös järjestetyn tapahtuman tai näyttelyn jälkeen. Julkisuuden hallinta on toinen, varsinkin julkisyhteisöjen viestintätehtäviä hoitavien henkilöiden tärkeä viestintäalue. Parhaiten viestintä onnistuu käyttämällä proaktiivista strategiaa eli pitämällä yhteyttä mediaan ja rakentamalla etukäteen hyvät suhteet mediaan. Onnistunut mediaviestintä edellyttää Juholinin (2001) mukaan: - mediakentän ja toimittajien perinpohjaista tuntemista - henkilökohtaisten suhteiden rakentamista toimittajien sekä viestinnän ammattilaisten ja johdon välille - jatkuvaa luotausta eli mediakentän ja sen aiheiden analysoimista ja soveltamista omaan toimintaan - varautumista mahdollisiin tilanteisiin ja omaa aloitteentekoa yhteisölle tärkeissä kysymyksissä - markkinointiotteen välttämistä - hyviä tietoja käsillä olevasta viestintätapauksesta ja toimittajien palvelua tarvittaessa. Tavoitteeksi pitäisi siis asettaa, että tiedottaja olisi ensimmäinen henkilö, johon toimittajat ottavat yhteyttä. Hyvä tiedottaja toimii myös viestinnän konsulttina yhteisön sisällä. Julkisuuden hallinnassa on tärkeää myös lobata toimittajia ja mediaa erityisesti laajoissa viestintätapauksissa. Toimittajat arvostavat myös tiedon saantia jälkikäteen, ns. jälkitiedottamista. Joskus tällaisessa toiminnassa esimerkiksi cd-rom voi nousta arvoon arvaamattomaan. Oma tuoteosamme soveltuu hyvin juuri

14 tähän nimenomaiseen jälkiviestintään. Toimittajan on helppo löytää haluamansa tiedot cd-romilta, koska tiedot ja faktat ovat järjestyksessä ja valmiiksi jäsenneltyjä. Juuri tämän kaltaiseen viestintään on oma tuoteosamme suunniteltu. Viestinnän keinojen valinnassa on pohdittava myös uskottavuus- ja luotettavuusnäkökulmia. Kaikenlaisen manipuloinnin epäilys voi kaataa koko hankkeen. Tiedottaminen on siis oleellinen osa sekä julkisyhteisöjen että viranomaistahojen toimintaa ja nykyiset viestintäteknologian osa-alueet ovat mahdollistaneet yhä uusien tiedottamisen keinojen kehittelyn. Ehkä tulevaisuudessa tiedottaminen siirtyy yhä enemmän internetin ja kenties myös cd-romin käyttämiseen. 3. MUUTOKSIA VIESTINTÄKULTTUURISSA Tässä luvussa perehdytään viestintäkulttuurin muutoksiin. Siinä käsitellään teknologian käyttöä oppimisessa sekä internetiä viestimenä. Luvussa pohditaan internetin ja cd-romin keskeisiä ominaisuuksia suhteessa toisiinsa sekä käsitellään niiden käyttömahdollisuuksia ja esimerkkejä sekä oppimisessa että yleisellä tasolla. 3.1 Kansainvälistä kilpailua Yleisesti uskotaan, että nopeasti kehittyvän opetusteknologian luoma uusi oppimisympäristö parantaisi edellytyksiä oppimiseen huomattavasti. Vaikka tähän ajattelutapaan suhtautuisikin epäilevästi, on kuitenkin myönnettävä, että koko yhteiskunnassa on tapahtunut sellainen teknologinen muutos, etteivät vanhat kirjakeskeiset totuudet enää päde. Jo pelkästään valtion koulutuksen ja tieteen menoja supistettiin Suomessa vuoteen 1994 mennessä yli kolmella miljardilla markalla vuoden 1991 tasoon nähden. Näin ollen opetuskäyttöön suunnattu tekniikka halpeni ja tätä tekniikkaa hyödyntävä oppimateriaalitarjonta monipuo-

15 listui. Tästä luonnollisena seurauksena oli, että koulutus olikin kansainvälistynyt yhtäkkiä nopeammin kuin odotettiin. Näin ollen myös Suomi joutui kansainvälisen kilpailun tasolle (Varis 1995). Informaatio- ja kommunikaatioteknologia ja sen sovellukset ovat vuosien saatossa muuttuneet niin nopeasti, että ajattelutavan ja toiminnan muuttaminen on tuottanut hankaluuksia lähes joka sektorilla. Nykyään on kuitenkin todettu, että ainakin puhtaasti tiedollisen aineksen välittämisessä multi- ja hypermedia on vähintään yhtä hyvä kuin perinteinen tiedonvälitys, jollei jopa parempi. Varsinkin opetuksessa on huomattu, että multimediaa käytettäessä opiskelijoiden suhde oppimiseen on muuttunut myönteisemmäksi (Varis 1995). Omassa tuoteosassamme pohdimme nimenomaan tiedon saannin helppoutta ja mielekkyyttä. Juuri siitä syystä päätimme esittää faktat yhden henkilön näkökulman kautta. Tämä tekee muun muassa cd-romin käytön opetuksessa mielekkääksi. Opiskelijan on helppo löytää tieto mielekkäässä muodossa ja kenties jopa samastua kyseisen samurain tarinaan. Myös opettajien on helppo esitellä tietoja rompultamme vaikka koko luokalla. Siihen ei tarvita kuin yksi tietokone ja valkoinen seinä. Multimedia on luonut mahdollisuudet uudenlaiseen tiedonhaun ja oppimisen ympäristöön. Vaikka muutama vuosikymmen sitten siihen ei ehkä uskottu, on cd-rom ja Internet vakiinnuttaneet paikkansa sekä opetuksessa että muussa tiedollisessa toiminnassa. 3.2 Aika ennen Internetin nykykäyttöä On mielenkiintoista, että kaikkein tunnetuin verkottuvan yhteiskunnan muoto, Internet, ei syntynyt minkään suurien vision pohjalta vaan kylmän sodan teknologia-asiantuntijoiden toimesta. Heidän huolensa oli, että viestintä voisi halvaantua ydinsodasta ja sen estämiseksi piti suunnitella tietokoneavusteinen viestintäverkko, joka toimisi kaikissa olosuhteissa. Vuonna 1969 Yhdysvaltojen puolustusministeriö rakensi tällaisen verkon. Nyt Internet-verkko käsittää miljoonia, jos ei miljardeja, tietokoneita ympäri maailmaa. Lähes kaikissa maissa kaikki

16 hallintoelimet, kunnalliset organisaatiot ja liike-elämä toimii näiden verkostojen varassa (Varis 1995). 3.2.1 Mitkä osat muodostavat Internetin? Internet koostuu kolmesta perustavanlaatuisesta osasta: fyysisistä yhteyksistä, yhteisistä toimintatavoista ja palveluista. Fyysisillä yhteyksillä tarkoitetaan käytännössä yhteen liitettyjä tiedonsiirtokaapeleita, eli fyysistä infrastruktuuria, vaikka nykyään yhteydet voivat olla myös langattomia. Yhteiset toimintatavat viittaavat tapaan ja muotoon, jolla tietokoneet kommunikoivat keskenään. Internetissä tätä viestintäprotokollaa kutsutaan TCP/IP:si. Palveluilla tarkoitetaan Internetin datapalveluita, kuten sähköpostia, ftp-tiedonsiirtoa jne. (CERN: The Web and the Internet.) 3.2.2 Internet verrattuna muihin viestimiin Internetiä on vaikea luokitella miksikään tietyksi viestimeksi. Se voi aivan hyvin olla joukkoviestin (esim. www-sivut) tai kohdeviestin (esim. sähköposti). Se voi olla myös sekä yksisuuntainen (esim. kirjan lukeminen verkossa) tai kaksisuuntainen (esim. keskustelu chatissä) viestin. Kun ajatellaan Internetiä, näiden eri luokkien rajat ovat sumentuneet, koska Internet pitää sisällään eri muotoisia ja tyyppisiä palveluita. Varmasti keskeisin ominaisuus Internetille on sen maailmanlaajuisuus, nopeus ja mahdollisuus vuorovaikutteisuuteen. Se on reaaliaikainen ja sitä voidaan käyttää koska tahansa ja missä tahansa. Tästä tietysti aiheutuu eräs Internetin ongelmista: sitä on erittäin vaikea valvoa. Toisaalta tämä myöskin mahdollistaa sen, että Internetissä vallitsee mitä suurimmassa määrin sananvapaus. WWW:lle ominaista on myös erilaisten sisällysmuotojen suuri määrä: tekstin ja kuvien lisäksi sivuilla voi olla ääntä, videoita, animaatioita tai pelejä. Tämän tyyppisiä rakenteita ei vielä olla pystytty kehittämään ja yhdistämään muissa

17 joukkoviestimissä (vaikkakin DigiTv:ssa tähän ollaan pyrkimässä ainakin osittain). 3.2.3 Vastaväitteitä teknologian vallankumoukseen oppimisessa 1970-luvulla länsimainen kulttuurintutkija Arnold Toynbee ja japanilainen buddhalaisjärjestön presidentti Daisaku Ikeda pohtivat yhdessä oppimisen päämääriä. Ikedanm mielipide asiasta oli se, että tärkeintä oppimisessa on se, millainen ihimisen tulisi olla ja miten hänen tulisi elää elämänsä. Tämän päivän teknologisessa yhteiskunnassa useat pitävät tiedettä, ja sitä kautta oppimista, vain utilitarisen eli hyötyajattelun palvelijoina. Tämä seikka saa Ikedan epäilemään koko kasvatusjärjestelmää (Toynbee & Ikeda 1976 s. 61-68). Vaikka Toyonbee ja Ikeda olivat joistakin asioista eri mieltä, yhdessä asiassa heillä oli sama katsantokanta. Molemmat olivat sitä mieltä, että utilitarismi sekä intellektuaalisten tietojen ja teknologian ylikorostus ovat johtaneet kahteen ongelmaan. Ensinnäkin, oppiminen on irrotettu ihmisen arvokkuuden ja itsenäisyyden juurista, koska oppimisesta on tullut talouselämän ja politiikan väline. Toiseksi, ihmiset ovat joutuneet intellektuaalisen tiedon ja teknologisten taitojen orjiksi, koska vain näitä arvoja pidetään tärkeinä. Toynbee ja Ikeda olivat sitä mieltä, että yhteiskunnallis-humanististen asioiden ongelmiin ei ole olemassa teknologista ratkaisua (Toyonbee & Ikeda 1976). 4. VIESTINTÄTEKNOLOGIA YHTEISÖVIESTINNÄSSÄ Maailma muuttuu, se on tosiasia. Yhteiskuntatieteilijä Zygmunt Bauman (2002) tarkastelee yhteiskuntia ja organisaatioita käsitteen moderni kautta. Modernin yhteiskunnan katsotaan syntyneen teollistumisen kautta. Nykyään olemme siirtymässä byrokraattisista rakenteista ns. notkeisiin, verkottuneisiin rakenteisiin. Tämän kaltaista muutosta kuvaillaan yleensä siirtymisenä modernista postmo-

18 derniin tai jälkimoderniin yhteiskuntaan (Pertti Hurme: Yhteisöviestintä ja viestintäteknologia, 2006). Tässä luvussa käsitelläänkin juuri näitä muutoksia sekä sitä teknologiaa, joka on mahdollistanut nämä muutokset. Luvussa pohditaan myös organisaation viestintäteknologiaa sekä sen aiheuttamia muutoksia työelämässä. 4.1 Teknologian muutoksia Artikkelissa Yhteisöviestintä ja viestintäteknologia (2006) Pertti Hurme kirjoittaa, että muutos on yhteydessä erityisesti viestintäteknologian kehittymiseen. Viestintäteknologia ikään kuin kutistaa maailmaa ja mahdollistaa globaalit organisaatiot. Tätä kautta mahdollistuu myös globaali talous ( Hurme 2006). Entä onko muutos sitten teknologian välitöntä seurausta? Ovatko yhteiskuntien ja organisaatioiden muutokset aiheutuneet erityisesti viestintäteknologian kehittymisestä? Hurmeen mukaan vastaus näihin kysymyksiin on ei, koska joitakin teknologioita käytetään, toisia taas ei koskaan oteta käyttöön. Toiset tulevat suosituiksi, toiset unohtuvat. (Hurme 2006) Artikkelissaan Hurme perustelee syitä tällaiseen voimakkaasti teknologialähtöisen teknologisen determinismin (Hurme 2006) hylkäämiseen seuraavilla syillä. 1) Ihminen ei välttämättä käyttäydy ennustettavasti tai rationaalisesti 2) teknologiset ja sosiaaliset tekijät ovat vuorovaikutuksessa 3) teknologiat eivät ole valmiita vaan kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti (Hurme 2006) Näin ollen käyttäjän, siis ihmisen, osuus on ratkaisevassa asemassa. Teknologian käyttö rakentuu sosiaalisesti, käytännön vuorovaikutuksessa, työssä ja arjessa (Hurme 2006). 4.2 Viestintäteknologiaa Digitaalisuus on tullut mukaan myös viestintäteknologioihin. Tietokonevälitteistä viestintää eli, yksinkertaisesti, viestintää tietokoneiden avulla on monenlaista:

19 mm. sähköposti, www, videokonferenssi ja multimedia. Näistä kaikista voidaan käyttää yhteisnimitystä digitaalinen viestintä. Tämän viestinnän mahdollistaa Internet-verkko, johon on helppo kytkeytyä joko johdon avulla tai ilman sitä, eli langattomasti. Tietokonevälitteisessä viestinnässä on kyse ihmisten välisestä viestinnästä tietokoneiden avulla. (Valo 2002.) Pertti Hurmeen mukaan kyse on siis medioidusta viestinnästä, joka voi olla kasvokkaista, esim. videokonferenssi, tai sitten ei, esim. sähköposti. (Hurme 2006.) Hurme luokittelee tietokonevälitteisen viestinnän ajan ja paikan suhteen seuraavasti: eri aika/eri paikka: esim. sähköpostia käytetään eri aikaan eri paikassa sama aika/eri paikka: esim. videoneuvottelu tapahtuu samaan aikaan (reaaliaikaan/synkronoidusti) eri paikassa, samoin chattailu ja yhteisen yhteisen dokumentin muokkaus sama aika/sama paikka: esim. tietokonevälitteinen neuvottelu (Hurme 2006). Matkapuhelimet mahdollistavat ihmisten välisen viestinnän ja kanssakäymisen melkein missä tahansa ja mihin aikaan tahansa. Kun kannettava tietokone kytketään verkkoon esim. matkapuhelimen avulla, se lisää tietokonevälitteisen viestinnän mahdollisuudet lähes rajattomuuksiin Hurme 2006). Puhelin ja tietokone voidaan yhdistää aivan uudenlaiseksi viestintävälineeksi ja matkapuhelin onkin jo kehittynyt entistä monipuolisemmaksi. Nykyään matkapuhelin voi jo toimia televisiona, tietokoneena ja kamerana, ja varsinkin tietokoneverkon tultua puhelimeen mahdollistaa viestinnän, markkinoinnin ja tiedottamisen ihmisille varsin helposti. Enää ei välttämättä tarvitse pohtia suuria mainoskampanjoita tai popup-mainontaa Intrenetissä, vaan mainoksen voi lähettää joko suoraan kännykkään tai sen voi liittää jälkitiedotuksen omaisesti pienenä tietona omille sivuilleen, jolloin myös kännykällä tietoja katseleva saa tiedon itselleen vieraillessaan ko. sivuilla.

20 4.3 Viestintäteknologia organisaatiossa Organisaatio voidaan mieltää monenlaisena. Suosituimpia vertauskuvia ovat mm. kone (mekanistinen organisaatio), organismi (organisaatio järjestelmänä) ja kulttuuri (organisaatio kulttuurina) Uusin vertauskuva on postmoderni organisaatio, jolla tarkoitetaan muuntuvaa, notkeaa, verkottunutta, tietovaltaista ja matalahierarkkista organisaatiota. (Hurme 2006). Koska organisaatio voidaan käsittää usealla tavalla, myös viestintäteknologioilla voi olla organisaatiossa useita eri tehtäviä: esim. neuvonta, ohjeiden antaminen, yhteyden pito hajallaan olevien yksiköiden välillä, tiedottaminen jne. Näin ollen viestintäteknologiaa voidaan käyttää sekä organisaation sisäiseen että sen ulkoiseen viestintään ja sitä kautta tiedottamiseen. Tuottamamme cd-rom on suunniteltu nimenomaan ulkoiseen viestintään. Sen tarkoituksena on saada aikaan hyvää PR:ä yhteisölle. Se on omanlaisensa jatke perinteisen jälkitiedottamisen sijaan. Sitä voidaan käyttää hyväksi usealla eri tavalla ja varsinkin toimittajille tämän kaltainen cd-rom olisi erittäin hyödyllinen aineistolähde hänen työstäessään juttuaan olkoonkin se sitten artikkeli, tvuutinen tai radiojuttu. Internetin www-palvelun eli kotisivujen välityksellä organisaatio voi tiedottaa ja profiloitua (Hurme 2006.). Www:tä voi myös käyttää markkinointiin ja sähköiseen kaupankäyntiin sekä sähköiseen asiointiin ja kansalaiskeskusteluun interaktiivisten palvelujen välityksellä. Organisaatiolle internet on siis imagon ja maineen hallinnan sekä sidosryhmä- ja mediasuhteiden hoitamisen väline. Sama pätee myös cd-romin, sillä sitä voidaan käyttää myös kommunikointiin ja viestintään sidosryhmien kanssa. Se toimii myös osana imagoa ja PR.ä. Toisaalta cdrom ei pysty kaiken suhteen siihen mikä on mahdollista internetissä. Esimerkiksi internetin keskusteluryhmistä voidaan saada tietoja organisaation kannalta tärkeistä muutossignaaleista. Hurmeen mukaan www-sivujen avulla organisaatio voi myös varautua kriiseihin suunnittelemalla verkkoviestintäänsä valmiiksi erilaisten kriisiskenaarioiden varalta.

21 Organisaatiossa viestintäteknologia kehittyy nopeasti ja työvälineet muuttuvat. Työntekijät saavat usein ottaa ensimmäisinä uudet välineet käyttöön. Hurmeen mukaan käyttöön ottamista voi kuvata määrällisesti: Ensin toimivat kaiken uuden tekniikan kokeilemisesta innostuneet innovaattorit, sitten varhaiset omaksujat, seuraavaksi varhainen enemmistö, sitten myöhäinen enemmistö ja lopulta laahaajat. Jotkut eivät ota välineitä koskaan käyttöön. ( Hurme 2006 s. 4) Näin ollen kyse ei siis ole pelkästään uuden välineen opettelemisesta vaan enemmänkin uuden toimintatavan kehittämisestä vuorovaikutuksessa työyhteisön kanssa. 4.3.1 Viestinnän muutoksia työelämässä Työelämän viestinnän kannalta muutokset ovat suuria, koska organisaatiossa viestintäteknologiaa käytetään moniin erilaisiin tehtäviin. Esimerkiksi yrityksen esittely ja toiminnasta tiedottaminen voidaan toteuttaa cd-rom-muodossa tai www-palveluina. Näitä ominaisuuksia voidaan käyttää hyväksi myös niin kutsutussa jälkitiedottamisessa, jossa kohderyhmä on tiedossa ja sen kiinnostusta asiaan voidaan hyödyntää jälkikäteen esim. julkaisemalla kiinnostavasta näyttelystä cd-rom myyntiin näyttelyn yhteyteen tai jopa jaettavaksi suuremmille organisaatioryhmille, ikään kuin lahjana käynnin yhteydessä. Tähän tarkoitukseen oma tuoteosamme on suunnattu. 4.3.2 Viestintäteknologian käyttö organisaatiossa Tässä kappaleessa tarkastelen viestintäteknologian käyttämistä organisaatiossa. Kappale on jaettu lähinnä kolmenlaiseen käyttötapaan: tietämyksen hallintaa, intranettiin ja ryhmäohjelmistoihin.

22 4.3.3 Tietämyksen hallinta ja organisaation oppiminen Tieto tai tietämys (knowledge) on organisaatioille keskeisen tärkeää. Kyse on tiedon saatavuudesta, sen määrästä ja siihen kiinni pääsemisen nopeudesta. Kyse on myös tiedon luotettavuudesta, paikkansapitämätön tieto ei ole arvokasta. Kyse on tiedon tuottamisesta ja sen saamisesta käyttöön. Tietämyksen hallinnalla tai tietojohtamisella tarkoitetaan suunnitteltua ja ohjattua prosessia, jonka avulla selvitetään, mitä sellaista tietoa yrityksessä on, joka saattaisi hyödyttää tai tukea muita yrityksessä työskenteleviä. Tämän jälkeen kehitetään keinoja, joilla tiedon saantia helpotetaan. Tietämystä menneestä tuodaan nykyisiin toimintoihin ja päätöksen tekoon. Ståhle ja Grönroos (1999) kuvaavat tietämyksen hallintaa seuraavasti: sen avulla pyritään ohjaamaan ja hallitsemaan yrityksen inhimillistä sekä aineetonta pääomaa. Tietämyksen hallinnassa on kyse organisaation strategisesta johtamisesta (Ståhle P & M. Grönroos 1999). Tietämyksen hallintaan voi suhtautua teknisenä ongelmana. Organisaation tietohallinto rakentaa tietojärjestelmän, johon sijoitetaan organisaation ns. explicit knowledge eli se tieto, jota kyetään ilmaisemaan täsmällisesti, tarkkaan määritelty tieto (Ståhle & Grönroos 1999). Mutta voiko kaiken tiedon ilmaista täsmällisesti? Vastaus kysymykseen on ei. Epätäsmällistä tietoa kutsutaan piiloiseksi tai hiljaiseksi tiedoksi (tacit knowledge). Juholin (2001) määrittelee sen seuraavasti: hiljainen tieto, kokemuksen kautta syntynyt käsitys siitä, miten pitää toimia. Se on siis yhteisöön sitoutunutta henkistä pääomaa, asenteita, henkilöstön osaamista ja kädentaitoja. Nykyään piiloisen tiedon merkitys tietämyksen hallinnassa tunnustetaan. Organisaatiolle on muodostunut yhä tärkeämmäksi ja hyödyllisemmäksi edistää ja käyttää henkilöstön osaamista uusien innovaatioiden jatkuvaan kehittämiseen. 4.3.4 Mistä tietämyksen hallinnassa on kyse?

23 Tietämyksen hallinnassa ei ensisijaisesti ole kyse teknologiasta, tietojärjestelmän rakentamisesta tai tietämyksen keräämisestä tietojärjestelmään. Siinä on kyse vuorovaikutuksesta ja oppimisesta. Näin ollen organisaatiossa onkin mietittävä, vastaako tietämyksen hallinnasta tietohallintopäällikkö vai viestinnän asiantuntija? Vai kenties molemmat yhteistyössä? Ståhle:n ja Grönroosi:n (1999) mukaan oppivassa organisaatiossa panostetaan sellaiseen kehittämiseen, jossa parannetaan tiedon tuottamista, keruuta ja vaihdantaa. Tärkeintä on sellainen tietämys, joka tukee organisaation tuloksen parantamista. Tietämyksen hallinnan avulla pyritään mm. parhaiden käytäntöjen levittämiseen organisaatiossa, yhteyksien kehittämiseen sekä projektikokemusten levittämiseen. Tämän kaltainen tehtävä ei ole helppo mm. työntekijöiden asenteiden, valtasuhteiden ja pyrkimysten sekä organisaation historian ja kulttuurin vuoksi. 4.3.5 Intranet Intranet on organisaation sisäinen, internet-teknologiaan perustuva viestintä- ja tietojärjestelmä. Se helpottaa organisaatiossa olevan tietämyksen ja osaamisen tallentamista ja oppimista. Intranet tarjoaa myös tietotukea (Kasvi & Vartiainen 2000). Intranetillä on yhteinen käyttöliittymä, usein sama selain kuin internetiä käytettäessä. Toisin sanoen: intranet on siis kuin internet, mutta pääsy siihen on rajattu oman organisaation jäseniin. Yritykset ja julkisyhteisöt pitävät sekä intranetien että internet-palvelujen kehittämistä tärkeänä. Organisaatiolle intranet saattaa olla jopa tärkeämpi kuin internet. On arvioitu, että nykyään organisaatiot panostavat intranetin kehittämiseen huomattavasti enemmän kuin internet-palvelujen kehittämiseen (Hurme 2006). 4.3.6 Ryhmäohjelmistot Raja tietämyksen hallinnan, intranetin ja ryhmäohjelmistojen välillä on häilyvä. Toiminnot ja mahdollisuudet yhdistyvät eri ratkaisuissa eri tavoin. Tälle alueelle sijoittuvat myös oppimisympäristöohjelmistot. Ne mahdollistavat opiskelun ja

24 oppimisen verkon välityksellä (elearning). (Hurme 2006.) Myös tuoteosamme voitaisiin lukea kuuluvaksi ryhmäohjelmistoihin juuri sen käyttöominaisuuksien takia. Ryhmäohjelmistoja ryhdyttiin kehittämään jo ennen internetin syntyä. Ne pyrkivät tehostamaan viestintää ja yhteistyötä organisaatioissa tietokoneiden avulla. Niissä on viestintäominaisuuksia, esim. sähköposti, yhteistoimintaominaisuuksia, kuten ilmoitustaulu ja keskustelufoorumit, sekä koordinaatioita tehostavia ominaisuuksia, kuten esim. työnkulut ja kalenteri. Ryhmäohjelmistot soveltuvat erinomaisesti mm. tiedottamiseen. 5. TIETOYHTEISKUNTA Suomessa ollaan siirrytty yhteiskuntaan, jossa yhä harvemmat työskentelevät alkutuotannossa ja perinteisessä teollisuudessa ja yhä useammat palvelu- ja tietotyössä. Tällaista yhteiskuntaa voisi luonnehtia esim. jälkiteolliseksi, postmoderniksi tai tietoyhteiskunnaksi. Tässä luvussa selvitetään hieman näitä käsitteitä sekä pohditaan tietoyhteiskunnan toimintastrategioita, työelämän muutoksia sekä luodaan katsetta hieman myös tulevaisuuteen. 5.1 Tietoyhteiskunnan strategioita Työelämässä on tapahtunut syvällisiä muutoksia. Yhä useammat tekevät tietotyötä, kuten esim. toimistovirkailijat, taiteilijat, opettajat ja toimittajat. Heidät voitaisiin kenties jakaa tiedon käsittelijöihin, tuottajiin ja tulkitsijoihin, mutta raja on häilyvä. Tietoyhteiskunnasta on viime vuosina kirjoitettu ja puhuttu paljon ja se nähdäänkin tienä parempaan tulevaisuuteen. Toisaalta kilpailukyvyn ja työn tehostumisen kautta, toisaalta kansalaisten koulutus-, vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksien kautta. Euroopan unionin piirissä tietoyhteiskuntastrategioita on laadittu noin kymmenen vuotta. eeurope-strategialla oli kolme päätavoitetta:

25 - halvemmat ja nopeammat Internet-yhteydet ja Internetin tietoturva, - investoinnit ihmisiin ja taitoihin - internetin käytön lisääminen. Viimeisin strategia, eeurope 2005, painottaa seuraavia neljää tavoitetta: nykyaikaiset julkiset verkkopalvelut (kehittyneempää sähköistä hallintoa, tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävää oppimista, terveydenhuollon sähköisiä palveluita), dynaamisen sähköisen liiketoiminnan ympäristö laajalti saatavien laajakaistayhteyksiä kilpailukykyiseen hintaan sekä turvallinen tietoverkkoinfrastruktuuri. Tavoitteet ovat siis sekä teknisiä, koulutukseen sekä verkkopalveluihin liittyviä. Uusimmassa strategiassa painottuvat myös sähköisen liiketoiminnan ympäristö. Strategia painottaa työllisyyttä, mutta ei juurikaan puhu työstä tai viestintäteknologian käytöstä työssä. Kuitenkin strategia toteaa: Laajakaistaviestintä tarjoaa mahdollisuuksia parantaa ja yksinkertaistaa kaikkien eurooppalaisten elämää ja yritysten toimintaa sekä muuttaa tapoja, joilla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa ei ainoastaan työympäristöissä, vaan myös ystävien ja perheen keskuudessa, erilaisissa yhteisöissä sekä yhteiskunnallisten instituutioiden kanssa. Tästä käyttäjät ovat kiinnostuneita, ja juuri tämä on eeurope 2005:n lähtökohta. (eeurope 2005) 5.2 Globaali näkökulma viestintään World Economic Forum arvioi vuonna 2003 Suomen maailman kehittyneimmäksi tietoyhteiskunnaksi. Suomea tietoyhteiskuntana luonnehtivat esim. seuraavat piirteet: Tieto- ja viestintätekninen infrastruktuuri on ajanmukainen ja kattaa lähes koko maan. Työpaikoilla on paljon verkkoon kytkettyjä tietokoneita. Tieto- ja viestintätekniikka on olennainen osa talouselämää ja organisaatioita.

26 Mobiiliviestintä on laajasti käytössä sekä arjessa että työssä. Kodeissa käytetään ahkerasti tietokoneita sekä huviin että hyötyyn. Monenlaisia pankkipalveluita on tarjolla verkossa, samoin kunnallisia ja valtionhallinnollisia palveluita. Tieto- ja viestintätekniikan taitoja opitaan sekä oppilaitoksissa että aikuisten ja ikääntyvien täydennyskoulutuksessa. Etätyö on Suomessa yleisempää kuin missään muussa Euroopan maassa, vaikkakin se useimmiten on oikeastaan joustotyötä (flexwork), jossa osa työajasta ollaan työpaikalla, osa työstä tehdään kotona. Luottamus yhteiskuntaan ja yhteiskunnallisiin instituutioihin, joka maailman mittakaavassa on suurta. (World Economic Forum 2003). Suomessa tieto- ja viestintäteknologian käytön tai käyttämättömyyden yhteys esim. koulutukseen, sukupuoleen, ikään, perhesuhteisiin, asuinpaikkaan ja sosiaaliseen asemaan on melko heikko, vaikka toki yhteyttä on. Suomessa esimerkiksi perheelliset käyttävät tieto- ja viestintätekniikkaa enemmän kuin perheettömät. Kansainvälisesti katsottuna yhteys on ilmeinen ja epäkohdat voivat olla vakavia. Digitaalinen kuilu erottaa esim. kehitysmaat kehittyneistä maista tieto- ja viestintäteknologian alueella (Hurme 2006). Kehitysmaissa organisaatiot eivät useinkaan hyödynnä tieto- ja viestintätekniikkaa, vaikka heillä olisikin siihen tietoa ja taitoa mitä usein ei ole, resursseista puhumattakaan. Esimerkiksi samuraiden ajasta kertova cd-rom ei välttämättä olisi käytössä kehitysmaissa järjestetyn näyttelyn yhteydessä, kun taas Suomessa sen käyttö olisi nykyään mahdollista ja kenties jopa suotavaakin. Sen käyttö tiedottamisen jatkeena organisaatiossa helpottaa asiasta kiinnostuneita samaa oleellisen tiedon nopeasti ja kattavassa muodossa. Tuoteosamme soveltuu myös opetuskäyttöön. Se auttaa tiedon järkeistämisessä, jäsentämisessä ja etsimisessä. 5.3 Tulevaisuudesta Vaikka ennustaminen onkin vaikeaa, on yhteisöviestinnän ja tieto- ja viestintätekniikan yhteisalueilla nähtävissä joitakin trendejä:

27 Työn ja arjen digitaalistuminen jatkuu nopeaa vauhtia. Uusia laitteita ja palveluita tuotetaan ja otetaan käyttöön. Tietotyössä vanhat työkalut pikkuhiljaa häviävät ja tilalle tulee digitaalisia laitteita. Tietotekniikka leviää työ- ja arkiympäristöön ja laitteet tulevat yhä enemmän olemaan verkottuneita joko langoin tai langattomasti. Tieto- ja viestintätekniset laitteet ja palvelut mahdollistavat työn järjestämisen luovilla tavoilla ja joustotyö tulee todennäköisesti lisääntymään. Varsinaisen etätyön lisääntyminen on kuitenkin vielä epävarmaa. Organisaatioiden viestintä, sekä sisäinen että ulkoinen, rakentuu yhä enemmän tieto- ja viestintätekniikan varaan. Tämän trendin mukaan tuoteosamme idea olisi tulevaisuudessa kenties jo yleisemmässä käytössä nimenomaan ulkoisessa viestinnässä ja osana tiedottamista. Toisaalta rinnan tämän trendin kanssa painotetaan kasvokkaisviestinnän ja henkilökohtaisen vuorovaikutuksen merkitystä työtoverien ja jopa asiakaspalvelun suhteen. Hurmeen (2006) mukaan ristiriita on osittain näennäinen: tieto- ja viestintätekniikan avulla voi olla vuorovaikutuksessa, myös kasvokkaisessa (esim. videokonferensissa). Tietämyksen hallinnan ja uuden tiedon luomisen merkitys organisaatioille kasvaa entisestään ja viestinnän merkitys näissä prosesseissa vahvistuu. Useat organisaatiot pyrkivät tulemaan oppiviksi organisaatioiksi, ja työntekijät kouluttautuvat jatkuvasti. Organisaatiot etsivät uusia organisoitumistapoja, joissa tietoja viestintätekniikalla on usein keskeinen merkitys. Nämä uudenlaiset tavat organisoitua asettavat johtamiselle uudenlaisia haasteita. Tieto- ja viestintäteknologiaa käytetään laajasti liike-elämässä sekä julkishallinnon palveluiden toteuttamisessa sekä asioimisessa. Kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välinen digitaalinen kuilu on syvä ja saattaa edelleen syventyä (Hurme 2006). Syntymässä on uudenlainen, digitaalinen kulttuuri. 6. HYPERMEDIA JA DIGITAALINEN KULTTUURI

28 Internet on kirjasto, lehtisali ja elokuvateatteri sekä kaikki keskustelu niiden välillä kaikki yhtä aikaa. Internetissä verkkosivu vilisee merkkejä vähintään yhtä paljon ja rikkaasti kuin suurkaupungin kadut ja sen rakennetta voi kuvailla lähinnä ohikulkupaikkana. Yritykset ymmärtää tietoverkkoa kokonaisuutena ovat mahdollisia lähes ainoastaan vertausten kautta. Tämä tietoverkko toimii samoin kuin moniulotteinen ilmoitustaulu. Tietoverkko yhdistää ihmisiä aivan kuten elokuva tai se voi olla posttraditionaalinen yhteisö, jossa sosiaalinen toiminta on itsetarkoituksellista. (Nieminen, Saarikoski, Suominen 2000.) Verrattaessa Internetiä jokainen vertaus näyttää käyttöliittymän hieman erilaisena viestintä maisemana. Juuri tässä ilmenee internetin ja vielä laajemmin hypermedian mahdollisuus toimia muiden medioiden yläpuolella, niiden kommentoijana ja niille ominaisten käyttöympäristöjen uudelleen soveltajana. 6.1 Viestintämaisema tietoverkossa Tietoverkon hyvinkin vaihtuvaa viestintämaisemaa voi tutkia rinnastamalla internetin käytön muihin medioihin kuluttajan kannalta. Internetin kasvavan suosion voisi nähdä rinnakkaisena ilmiönä esimerkiksi historiallisen romaanin suosiolle: molemmissa ilmenee mahdollisuus päästä virtuaalisena hahmona paikkoihin, jotka rekonstruoidaan yksilöllisen etsinnän aikana. Sekä internetin käyttäjä että historiallisen romaanin lukija pyrkivät kuvitteelliseen aikaan ja tilaan, jonne pääsy on henkilökohtaisen mielikuvituksen ja kiinnostuksen tuottamien valintojen tulos. (Soikkeli. 2000.) Verkkoon tai cd-rompun tarjoamaan esitykseen astutaan kuin uuteen maailmaan, joka ei ole fyysinen vaan kuvitteellinen ja kuitenkin se on yhteisesti jaettavissa.

29 6.2 Hypermedian tekninen määritelmä Hypermedia on laajennus hypertekstistä. Tekstin lisäksi se sisältää osia myös muista medioista, kuten kuvia, animaatioita, videokuvaa ja ääntä. Hypermediadokumenteissa tiedostot ovat tallennettu tiedostoon vain kerran ja niihin pääsee useasta eri kohdasta. Tieto on tallennettu eräänlaisiin solmuihin, jotka yhdistyvät toisiinsa linkein. Yhdessä solmussa voi olla esimerkiksi kuva tai tekstin osa. Nämä eri osat liittyvät kokonaisuudeksi juuri linkkien avulla. Koko hypertiedostoa voidaan selata sekä lineaarisesti että assosiatiivisesti. Myös äänien ja videoiden komennot liitetään tietosolmuihin ja näin ollen kun käyttäjä navigoi ko. solmuun, tietokone käynnistää esimerkiksi cd-soittimen. Tällaisessa tietosolmussa voi sijaita myös ohjelma, joka käynnistyy automaattisesti käyttäjän avatessa solmun. (Wikipedia n.d.) 6.3 Hypermedia ja sen tarjonta kuluttajalle Hypertekstin lukijaa on joskus verrattu kansanperinteen runoilijaan, joka kokoaan itselleen sopivan tarinan palasista. Jos asiaa tarkastellaan tämän näkemyksen pohjalta, voidaan ajatella, että tässä käyttäjä/lukija on valmis uurastamaan löytääkseen juuri hänelle sopivan kokonaisuuden. Toisaalta tällaista kärsivällisyyttä ei voi odottaa keskivertokuluttajalta. Keskivertokäyttäjät eivät halua nähdä liikaa vaivaa saadakseen juuri tietoonsa juuri sen nimenomaisen tiedon murusen jota he ovat etsimässä. Tässä mielessä hypermedia muistuttaa enemmän urheilua kuin taidetta: ihminen kehittää itselleen välinelajin, jossa hän pyrkii aina parempiin ja rajat ylittäviin suorituksiin. Käyttäjä haluaa ällistyä välineensä rajattomista mahdollisuuksista mutta samaan aikaan kontrolloida omaa ällistymistään. (Soikkeli 2000) Koska kotimikrojen kapasiteetti ja internetin ajoittainen hitaus rajoittaa hypermedian julkaisua, tulisi tiedot sopeuttaa välineen antamiin rajoituksiin. Interne-

30 tissä tai cd-rompulla oleva tieto tulisi olla yhtä helppo selailla tai lukea kuin mikä tahansa tekstikokonaisuus. Tuoteosaa tehdessämme päädyimme esittämään tiedot nimenomaan yksittäisen henkilön kokemuksien ja näkökulman kautta, juuri tiedon selailemisen helpottamiseksi. Se on omalla tavallaan kuin historiallinen seikkailukirja joka nivoo tietosolmut osaksi mielekästä ja kattavaa kokonaisuutta. Jos olisimme päätyneet toisenlaiseen ratkaisuun, kuten esim. faktojen esittämiseen yleisessä ja lineaarisessa muodossa, olisi cd-romista tullut valtavan massiivinen teos, jossa tieto olisi vaikeasti hankittavissa ja tietopolut aiheesta toiseen hankalia kokonaisuuksia. Käyttämällä yhtä samuraita ikään kuin tarinan kertojana ja ohjaajan se tekee kokonaisuudesta mielekkäämmän ja huomattavasti mielenkiintoisemman. 6.4 Välineen rajoitukset Välineen rajoituksia hypermedia on kohdannut ainakin viidessä tietokoneen ergonomisessa ominaisuudessa. Ensinnäkin hypermedian (esim. cd-romin) perusyksikkö muodostuu eräänlaisesta tietosolmusta. Se on yleensä kuvaruudun esityksessä virtuaalinen ja alati muuttuva informaatiotila. Näkymä, joka rullaa ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle. Kokonaisuutta ei välttämättä pysty hahmottamaan ennen kuin koko sivu on käännetty esiin. Toiseksi hypermediaa kykenee luomaan myös yksittäinen käyttäjä, mutta toisaalta harvan ns. tavallisen käyttäjän taidot riittävät tekstin, kuvan, äänimaiseman ja ohjelmoinnin tuottamiseen. Juuri siksi teoksen täytyy rakentua tuttujen mallien varaan, kuten esimerkiksi valmiiden tekstien kopioimiseen. (Soikkeli 2000.) Juuri tätä menetelmää on käytetty cd-romissa joka perustuu nimenomaan historiallisiin faktoihin. Hypermedian verkonkaltaisuus tietosolmut ja niitä yhdistävät linkit on etu kompleksisen tiedon esittämiselle, mutta toisaalta ongelma on tiedon luotettavuudessa ja kontekstoitavuudessa. Internetin käyttäjä tietää, minne hän on

31 suunnistamassa, tai ainakin informaation lähteen, mutta usein hän hukkaa oman virtuaalisen paikkansa. Juuri tässä piilee internetin ongelma suhteessa käyttäjäänsä. (Soikkeli 2000.) cd-romin etuna on internetiin verrattuna se, että rompun voi ladata aina uudelleen ja sen verkkoihin on huomattavasti hankalampi eksyä. Juuri tästä syystä valitsimme tuoteosaksemme nimenomaan cdromin internetsivujen sijaan. Rompun avulla kokonaisuus saatiin yhtenäiseksi ja käyttäjän on helpompi selata tietoja yhä uudelleen. Niin sanotulta normaalilta internetin käyttäjältä puuttuu vielä nykyäänkin sellainen konteksti tiedolle, jossa hän voisi hahmottaa kuinka yleisestä ja julkisesta tiedosta on oikeastaan kyse. Näin häneltä puuttuu asiaympäristö sille, kuinka suuri osa internetin käyttäjäkuntaa voi käyttää tätä nimenomaista tietoa. Myös cd-rompuille pakatussa hypermediassa sekä yksityinen että julkinen saavat aivan uusia merkityksiä. Syy tähän on se, että romppujen käyttäminen edellyttää tietokoneen omistamista, tiedoston aukaisemista ja tiedon etsimistä nimenomaan tämän kyseisen tiedon varattujen hakupolkujen kautta. Lukutapahtuma on koneelta erilainen, koska tekstin lukeminen näytöltä on jopa kolmanneksen hitaampaa kuin paperilta. Lukutapahtuma muokkautuu välineen mukaan tilanteessa, jossa väline on yhtä keskeinen osa kokonaisuutta kuin tiedon löytäminen. (Soikkeli 2000.) Tämä seikka otettiin huomioon tuoteosassa siten, että teksti on lyhyttä ja helposti luettavissa. Se sisältää ikään kuin pieniä tarinoita ja linkkien avulla voi käyttäjä saada lisätietoa jos sitä haluaa. Myös kuvat ovat oleellinen osa cd-romia, sillä tietokoneelta kuvia on helpompi katsoa kuin tekstiä lukea. 6.5 Hypermedian viehätys Jotkut ihmiset uskovat, että interaktiivisuus tuhoaa epäilyn tuottaman jännityksen. Douglas Coupland (Soikkeli, 2000, 100.)

32 Viehätys hypermediaan piilee silmänpalvonnassa, joka tekee verkon käyttäjistä suunnistajia. Käyttäjää voi ns. opettaa verkkojen käyttämiseen ja valintojen vaikuttimiin ohjaavia merkkejä. Näin ollen hypermedian käyttäjä alkaa muistuttaa enemmän elokuvan ohjaajaa kuin runon kertojaa. Brendan Laurel onkin tutkinut tietokoneen ruudulla näkyvää esittämistä kurkistuslaatikkoteatterin tapaisena taiteena. Tässä näyttämön eli käyttöliittymän suunnittelun pitäisi jo osittain viitata siihen, millaista toimintaa on tulossa. (Laurel, 1993). Käyttäjälle tulisi tarjota ennemminkin illuusio laajoista interaktiivisuuden mahdollisuuksista, koska kyseinen käyttäjä ei kuitenkaan toivo rajatonta liikkumista ja vapauden mahdollisuutta. Uuteen mediaan liittyy aina eräänlainen illuusio, johon kohdistuvat odotukset määräävät sitä, miten mediat kehittyvät. Internet ja cd-rom luovat illuusion entistä monipuolisemmasta vuorovaikutteisesta kanssakäymisestä, eivätkä käyttäjät tosiasiallisesti haluakaan mitään muut kuin istua sohvalleen ja nauttia illuusiosta jonka mukaan he voisivat vaikuttaa kyseisen dokumentin tekemiseen ja etenemiseen. (Soikkeli 2000.) Syy siihen miksi valitsimme tuoteosaksemme nimenomaan cd-romiin liittyy sen käyttöiän kestävyyteen, joka yksi cd-romin vahvuuksista. Verrattuna internetiin sen käyttöikä, varsinkin historiallisten dokumenttien suhteen, on vertaansa vailla. Vaikka cd-rompun tieto ei olekaan läheskään niin vaihtuvaa kuin internetissä, sen tiedon löytämisen ja käyttämisen helppous on vailla vertaansa. 6.6 Hypermedia ja tietokannat Kun puhutaan hypermediasta, ja sen käyttökelpoisuudesta, sitä usein verrataan kirjan lukemiseen, elokuvan katsomiseen tai jonkinlaisten kuvien vilkuiluun. Kuitenkaan mikään näistä rinnastuksista ei vastaa hypermedialle ominaista vastaanottoa. Internetin tai cd-rompun muodossa välitetyssä tiedosta on varmaankin paras puhua dokumenttina. Se sisältää kaiken kirjan lukemisesta elokuvan kaltaisiin osuuksiin. Näiden käyttöliittymä on tuttu kaikille jokapäiväisestä elämästä ja sen sisältämästä viestintämaisemasta.

33 Hypermedia vaatii käyttöliittymän, joka auttaa näkemään sen, millä periaatteella tietokanta on järjestetty eri tyyppisiä käyttäjiä varten. Esimerkiksi liikeyritysten kotisivut ovat usein monoliittisia järkäleitä, joista ei selviä, onko niitä edes tarkoitettu käytettäväksi siten kuin hypertekstin mielleyhtymiä ja vuorovaikutteisuutta tukeva rakenne edellyttää. Päinvastoin, yleensä tällaiset kotisivut noudattavat samaa kaavaa kuin yritysten byrokratia: hallinto, julkisivu, tiedotus ja palaute muodostavat oman osionsa. (Soikkeli 2000.) Dokumentin hypertekstiä noudattava muoto ja rakenne edellyttävät sitä, että käyttäjälle tarjotaan ikään kuin kartta hänen näkymästään luettuun ja nähtyyn osaan hypermediasta, mutta myös mielikuva käytön ajallisesta etenemisestä. Nimenomaan ajattomuuden tunne voi tehdä hypermedian, varsinkin internetdokumenttien, lukemisesta varsin turhauttavaa. Yllättävä apu, vaikkakaan ei ehkä paras, tähän ongelmaan voi olla internetin kaupallistuminen. Näin uuteen dokumenttiin siirtyminen linkin kautta edellyttäisi virtuaalisen rahan maksamista virtuaaliselta pankkitililtä. Vaikkakin tällaiseen verkon kaupallistumiseen liittyykin paljon epädemokratisoivia piirteitä, linkin seuraamisen rahallinen arvo voi tuoda jonkin mitattavissa olevan määreen sille, 1) miten kauaksi tietyssä dokumentissa käyttäjä on samoillut sekä sille 2) miten arvokkaasta tiedosta on kyse. Esimerkiksi akateemisesta tutkimuksesta saatu tieto voidaan luokitella arvokkaimmaksi. (Soikkeli 2000. 100) Vaikka nettiraha otettaisiinkin käyttöön ei se helpottaisi käyttäjää kuitenkaan hahmottamaan niitä tiedon kokonaisuuksia, joihin hän ei ole vielä tutustunut. Kyse on suuremmasta asiasta kuin käyttöliittymän tilametaforan päivittäminen tietokannan rakennetta muistuttavaksi suunnatuksi verkoksi (Soikkeli 2000, 99).

34 Hypermedian käyttäjä siis katselee sekä mediaa että omaa lukemistaan. Valitessaan linkin hänellä on jo mielikuva siitä, miten kyseinen tieto liittyy edelliseen. Tämä mielikuva on erilainen kuin hypertekstistä luotu malli lukijan lineaarisista mahdollisuuksista edetä tekstissä. ( Soikkeli. 2000.) Kun käyttäjä etenee hyperromaanissa, hänelle selviää kontekstin lineaarisuus, mitä seuraavaksi tapahtuu -sisältörakenne, mutta myös se, miten tekstissä olevat asiat muistuttavat toisiaan ja toisistaan. Kyse on siis linkkien symboliarvosta: miten ko. käyttäjä tulkitsee tiettyjen linkitysten verrannollisuuden, tietosolmujen välisen suhteen esimerkiksi siinä tapauksessa, että siirtyisin samuraiden kulttuuria käsittelevästä dokumentista Suomen mahdollista budjettivajetta käsittelevään dokumenttiin. (Soikkeli, 2000) Se, miten ja millaisilla linkeillä tietosolmut ovat linkittyneet toisiinsa, ei selviä dokumentin selaamisella lineaarisesti. Hypermedian estetiikan niksit eivät ratkea pelkästään empiirisen semiotiikan suomilla opeilla, joilla ratkaistaan millainen ikkunointi ja millaiset valikot ovat parhaat missäkin osassa dokumenttia. Linkkien semanttisen arvon tunnistaminen voi edellyttää esityskonventioiden tuntemista, esimerkiksi kykyä hahmottaa miten käsillä oleva romppumuotoinen lintudokumentti poikkeaa tyypillisen lintukirjan tavasta hierarkisoida tieto (Soikkeli. 2000, 99-100). Lopulta linkkien semanttinen arvo ratkeaa sen välillä, mitä käyttäjä uskoo nähneensä ja mitä uskoo jääneensä vaille. Nähdyn ja näkemättömän, luetun ja lukemattoman dialektiikka on keskeinen osa teoksen kompositiota, kokonaisideaa. On ajateltavissa, että navigointia ohjaavat tilametaforat riistävät hypermedian käyttäjältä mahdollisuuden luoda mielikuva yksittäisen teoksen kompositiosta (Soikkeli. 2000, 100). Toisin sanoen, mitä useampi kotisivu rakentuu esimerkiksi sanomalehden taiton mukaan, sitä useamman kotisivun antama tieto kontekstoidaan samalle julkisuuden ja diskursoitavuuden tasolle kuin sanomalehden sivu (Soikkeli ym. 2000, 100).

35 Jukka Sihvosen (Sihvonen, 1996.) mukaan luennan näkymätön automatisoituminen on yhä mahdollista interaktiivisuuden illuusiolla: käyttäjän annetaan kokea, että hänellä olisi suuri mahdollisuus vaikuttaa ko. hypermedian esitystapoihin ja käyttömahdollisuuksiin, mutta hän kuitenkin tyytyy olemaan melko passiivinen vastaanottaja. Hän myös nauttii siitä, että kaikki saatavilla oleva tieto on hänelle valmiiksi järjestettynä. (Sihvonen, 1996.) Kritiikki Sihvosen näkemykseen perustuu siihen, että käyttäjä ei välttämättä tyydykään olemaan pelkkä passiivinen vastaanottaja, vaan haluaa myös tietyissä suhteissa tulla painostetuksi omiin merkityksenantoihin sekä työstämään aiemmin saatua tietoa ja materiaalia saadakseen aikaan omia tulkintojaan. Näin käyttäjä muuttaa tiedon omiin kokemuksiinsa perustuvaksi ja siten henkilökohtaisesti koettavaksi (Nieminen ym. 2000). Hypermediaa käytettäessä ei päästä kovinkaan pitkälle adventtikalenterin tyyppisellä avaa-ja-ylläty leikkinä, sillä käyttäjän tulee nähdä myös joitain niistä vaihtoehdoista joita häneltä jäävät näkemättä. Tuntuisi järkevältä, että käyttämättä jääneet vaihtoehdot voitaisiin esittää tekstin sijaan esimerkiksi kuvin tai animaatioin. Näin käyttäjän tekemät valinnat, jotka luottavat linkitysten sanakirjamerkityksiin, näyttäisivät yksinkertaisilta. Tällä tavoin käyttäjä näkisi, että hakupolkujen välillä tehty valinta on antanut linkitykselle tietyn sanallisen merkityksen, mutta sitä merkitystä voidaan muuttaa muihin linkkeihin nähden. Valintatilanteen toisto luo erilaisia merkityksiä. Toisaalta toista ei voi olla pelkkää samojen merkkien ja ikonien pyörittämistä, vaan myös paluuta samanlaisiin tilanteisiin kuin aiemmissa valinnoissa. (Soikkeli. 2000). Toistoa voisi käyttää hyväkseen myös niin, että käyttäjä olisi ikään kuin pakotettu muistamaan ja ajattelemaan tavoilla, joihin hypermedian tekijä voi vain vihjata: konnotaatioiden avulla. Näin hypermedian käyttäminen olisi ikään kuin useista vaihtoehdoista rakentuvaa pasianssia, jossa kyseenalaistetaan viestintämaisemassa käytetyt tutut käyttöliittymät, esimerkiksi käyttöliittymän ikkunointi (Soikkeli. 2000).

36 6.7 Tilametaforat hypermediassa Markku Soikkeli (Soikkeli. 2000, 101) esittelee niin sanotun kahden näyttämön esityksen keinona, jolla käyttäjä ikään kuin pakotetaan näkemään sellaisia rakenteita, jotka eivät kuulu normaaliin hypertekstin rakenteeseen. Käytännössä tämä toteutettaisiin siten, että eri ikkunoissa esitetään samaa informaatiota, jotka toisaalta poikkeavat toisistaan abstraktitasolla. (Soikkeli 2000.) Näin ollen toisen ikkunan esitys olisi aina symboleiltaan pelkistetympää kuin toisen. Kun liikutaan hypermediateoksessa, se edellyttää suuntaa ja paikkaa osoittavia symboleja. Näin vapaa harhailu voi muuttua harkituksi navigoinniksi. Käyttöliittymässä nämä symbolit ovat hyvin usein esimerkiksi seuraavaan tai edelliseen tietosolmuun vievät nuolet. Liikkumista auttavat symbolit voidaan myös järjestää yhtenäiseksi kuvaksi. (Soikkeli 2000.) Esimerkiksi tuoteosassamme samuraita esittävä kuva tai piirros voi sisältää kaikki mahdolliset symbolit joiden avulla käyttäjä pystyy hahmottamaan kerralla mahdollisuutensa liikkua hypermediateoksessa. Tällaisia navigaatiosymboleita yhdistävää kuvaa nimitetään tilametaforaksi (Soikkeli 2000, 102.) Millaisia tilametaforia voidaan käyttää hypermediassa navigoimiseen? Jokainen tilametafora esittää tiedon verkkomuotoista aluetta, joka pystytään käsittelemään yhden teeman puitteissa; näitä kutsutaan mikroteksteiksi (Soikkeli 2000, 102). Esimerkiksi tuoteosamme samuraita käsittelevässä cd-romissa samurain tilametaforassa on aktivoitavissa tietoa heidän käyttämistään aseista. Tämän mikrotekstin nimi on aseet. Kuitenkin tunnetuin esimerkki tilametaforasta on internetissä olevat henkilökohtaiset kotisivut. Kotisivu luo mielikuvan eräänlaisesta näyttämöstä, virtuaalisesta tilasta, jossa ovien ja ikkunoiden sijasta näkymä henkilökohtaisten tietojen alueelle on sivun mallinen (Soikkeli 2000). Tilametaforan voitaisiin ajatella olevan muista medioista tutun perinteisen käyttöliittymän sovellus. Tilametaforissa tiivistyy arkikokemukseen perustuva tapa hahmottaa todellisuutta yhtä aikaa sekä visuaalisesta että verbaalisesti. (Soik-

37 keli 2000). Arkielämästä tuttu tilametafora voisi olla esimerkiksi pankkiautomaatilla käynti. Sitähän usein kuvataan sanoin revitään rahaa seinästä. Sellaiset metaforat joita muutenkin käytämme totutussa viestintämaisemassamme, ovat helposti siirrettävissä hypermediaan. Esimerkiksi edellä mainitussa samurairompussa itsestään selvä valinta aseiden maailmassa navigoitaessa oli täysissä aseissa oleva samurain kuva. Jokaisen aseen kohdalle mentäessä se aktivoi kyseisestä aseesta olevan tiedon. Hyvä tilametafora luo mielikuvan siitä, kuinka kauan tai miten kauas käyttäjä voi liikkua virtuaalisessa tilassa, miten yleisesti saavutettavaa tieto on sisällöltään sekä miten vuorovaikutteista toimintaa käyttöliittymä edellyttää (Soikkeli 2000, 103). Markku Soikkeli (Soikkeli 2000, 103.) onkin jaotellut nämä tilametaforat neljään eri luokkaan: 1) Katedraali -tyyppiset, joissa korostuu käyttäjän passiivinen rooli ja teoksen arvo katselun ja kiertelyn kohteena. 2) Pankkiautomaatti tyyppiset, joissa korostuu se, millainen dialogi teoksen ja käyttäjän välillä voi syntyä. 3) Disneyland tyyppiset, joissa korostuu käyttäjän aktiivinen ja kokeileva, mutta myös turistimainen rooli. 4) Verstas tyyppiset, joissa korostuu käyttäjän aktiivinen rooli ja teoksen arvo muuttamisen ja kehittelyn kohteena. (Soikkeli 2000, 103). 6.8 Karikatyyrit tietoa keräämässä Eräs tapa pakottaa käyttäjä hahmottamaan mahdolliset roolinsa käyttäjän on vaihtoehtoiset karikatyyrihahmot. Esimerkiksi Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuudessa rakennettu hyperromaani Julia Beta (1997) antaa lukijalle jo etusivullaan lukijalle mahdollisuuden tutustua sivuihin surffailijan, lueksijan tai kirjallisuuden tutkijan roolissa (Soikkeli 2000, 103). Karikatyyrit ovat valmiita tulkintamalleja siitä, millä elämänalueella liikutaan ja millaista informaatiota käsitellään. Piirteiden pelkistäminen karikatyyriksi tukee myös kykyä muistaa ja hahmottaa olennainen. Karikatyyrit ovat stereotyyppejä,

38 joiden kontekstin pystymme tunnistamaan omassa kulttuuripiirissämme (Soikkeli 2000, 103). Tällaisia karikatyyrejä voitaisiin hypermediassa käyttää esittämään myös käyttäjän kiinnostuksen kohteita, joita hänellä on teoksesta saatuun tietoon nähden, mutta joita hänen ei tarvitse erikseen aktivoida kulkiessaan teoksen läpi. Käyttäjä voisi hypermedian alussa valita itselleen sopivan karikatyyrin, eräänlaisen tiedonkeruun agentin (Nieminen ym. 2000, 103), joka seuraisi hänen navigointiaan ja liikkumistaan tietosolmuissa ja keräisi hänelle juuri hänelle olennaista informaatiota. Näin hypermediassa, varsinkaan internet-dokumentissa vaeltelun nautinto ei vähenisi, vaan käyttäjä voisi olla lähes varma, että ohjelmakoodista rakentuvat agentit keräisivät matkallaan kaiken oleellisen informaation. (Soikkeli 2000.) Esimerkkinä tästä voisi olla vaikka cd-rom, jossa joutuu yhä uudelleen palaamaan aiemmin vierailemiinsa paikkoihin, koska käyttäjältä kuluu aikaa keksiä millaisesta informaatiosta hän on kiinnostunut juuri tämän kyseisen rompun kohdalla. Käyttäjää helpottaisi se, että jo rompun alussa hän saisi valita, minkä luonteiseksi käyttäjäksi hän näkee itsensä. Näin käyttäjän valitsemien agenttikarikatyyrien avulla hän saisi juuri sen tiedon kerätyksi, mitä hän tarvitseekin. Omassa tuoteosassamme tämän kaltainen agentti on samurai Miamoto Musashi, jonka silmien läpi tietoja voidaan tarkastella. Musashi toimii ikään kuin oppaana kiinnostuksen kohteena olevasta informaatiosta. Matkalla olemisen tilametafora kuvaa hyvin hypermediaa ja varsinkin internetiä joten kyseessä oleva asia voidaan tiivistää näin: Hypermedian käyttöliittymä on parhaimmillaan kuin juna, jossa on erilaisia vaunuja joiden välillä käyttäjä voi vaihtaa paikkaa viihtyvyytensä ja kiinnostuksensa mukaisesti, kuitenkin samassa teoksessa kulkien. Vaunun valinnalla käyttäjä pakotetaan valitsemaan se, miten aktiivisesti hän tarkkailee näkemäänsä tiedon aluetta ja keiden kanssa hän haluaa jakaa näkemänsä (Soikkeli 2000, 105).

39 7. JOHTOPÄÄTÖKSET Yhteiskunta on muuttunut vuosien saatossa yhä enemmän teknologia voittoisemmaksi ja nimenomaan yhteisöviestintä on tässä asiassa etunenässä. Juuri siitä syystä valitsin aiheekseni cd-romin ja internetin yhteisöviestinnässä. Katsoin tämän aiheen olevan erityisen antoisa ja työtä tehdessäni huomasin tämän olevan totta. Vaikka tuoteosaamme ei käytetty sen suunniteltuun tarkoitukseen, olen työni myötä huomannut sen potentiaalin jälkitiedottamisessa ja pr-työssä. Johtopäätökseni viittaavat siihen, että yhä enemmän tulevaisuudessa tulisi panostaa myös jälkitiedottamiseen ja varsinkin käsillä olevan teknologian hyväksi käyttöön. Nykypäivänä on käytössämme valtava määrä uutta teknologiaa, mutta siitä osataan hyödyntää vain murto-osa. Vaikka tässä työssä käytin esimerkkinä omaa cd-romiamme, on muunlaisen teknologian käyttömahdollisuudet rajattomat. Varsinkin internet tulee yhä enemmän tulevaisuudessa valtaamaan tilaa tiedottamisessa ja markkinoinnissa, mutta edelleenkään ei tule unohtaa henkilökohtaisen kanssakäymisen tärkeyttä. Juuri tässä piilee cd-romin etu internetiin verrattuna: sen henkilökohtaisuus. Tämän työn tekeminen oli kaiken kaikkiaan antoisa, vaikkakin vaativa urakka. Huomasin työtä tehdessäni, miten vähän tutkimusta on tehty nimenomaan jälkitiedottamisesta siitä esimerkkinä on tämä itse keksimäni termi. Päädyin kuitenkin tuloksissani siihen, että tulevaisuuden myötä teknologia kehittyy entisestään ja sen hyötyjen valjastaminen on yhteisöviestinnässä resursseja vaativaa, mutta hyvin toteutettuna siitä saa parhaan mahdollisen tuloksen. Nimenomaan organisaatiossa hypermedian käyttö antaa valtavat mahdollisuudet organisaation tiedottamiselle. Cd-romin ja internetin käyttö yhteisöviestinnässä on hyvin vähäistä tänä päivänä vaikka mahdollisuudet siihen ovatkin hyvät. On valitettavaa, että näinkin potentiaalisia viestintäkanavia ei juurikaan osata hyödyntää. Tänä päivänä esimerkiksi internetin käyttö, varsinkin organisaatioissa, rajoittuu hyvin pitkälti vain

40 sähköpostin ja kenties kotisivujen käyttöön. Vaikka cd-romin mahdollisuudet on huomattu esimerkiksi organisaation toiminnan esittelyssä, on sen käyttömahdollisuudet unohdettu PR-työssä ja varsinkin jälkitiedottamisessa. Varsinkin erilaisten kampanjoiden ja näyttelyiden jälkitiedottamisessa on cd-romin ja internetin mahdollisuudet loistavat. Kenties jopa tulevaisuudessa näiden erilaisten teknologian muotojen hyviä puolia osataan hyödyntää enemmän kuin nykyään. Teknologian ja sen käyttötapojen suhteen vain mielikuvitus on rajana.

41 LÄHTEET: Huhtamo, Erkki (toim.) 1995. Virtuaalisuuden arkeologia. Virtuaalimatkailijan uusi käsikirja. Lapin yliopisto, Taiteiden tiedekunta, Rovaniemi 1995. Högsröm, Anne 2002. Yhteiskunnallinen viestintä. Tiedottamisesta tavoitteelliseen viestintään. Helsinki: Inforviestintä Inkinen, Sam 1999. Teknokokemus ja zeitgeist. Digitaalisen mediakulttuurin yhteisöjä, utopioita ja avantgarde-virtauksia. Lapin yliopisto/julkaisut, Rovaniemi 1999. James, Barrie G.1986, Markkinoinnin strategiat ja taktiikat (Business Wargames). Gummerrus Oy 1986. Juholin, Elisa. 2001. Communicare! Viestintä strategiasta käytäntöön. Helsinki: Inforviestintä. Juholin, Elisa & Kuutti, Heikki. 2003. Mediapeli anatomia ja keinot, Helsinki: Inforviestintä. Järvinen, Aki, 2000. Tietoverkon teksteistä ja merkityksistä lähtökohtia digitaalisen kulttuuriteorialle, 106-134. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä Kasvi, Jyrki. & Vartiainen, Matti (toim.) 2000. Organisaation muisti. Tieto työn tukena. Helsinki: Edita. Ojanen, Soili, 2003. Tiedota tehokkaasti. Opas mediasuhteisiin. Edita Prima Oy, Helsinki Soikkeli, Markku, 2000. Hypermedian vaihtuvat viestintämaisemat. Teoksessa Hannu Nieminen, Petri Saarikoski, Jaakko Suominen (toim.) Uusi media ja arkielämä. Kirjoituksia uuden ajan kulttuurista. Turku: Turun Yliopisto, Taiteiden tutkimuksen laitos, viestintä. Sarja A, n:o 41, 2. korjattu painos, Gummerus Kirjapaino Oy, 90-106. Rissanen, Tapio, 1989, Oikealla markkinoinnilla menestykseen Kustannusosakeyhtiö Pohjantähti Sigfridsson, Mikael, 1990, Suoramarkkinoinnin käsikirja, Weilin+Göös (suomenkielinen laitos) 1995. Varis, Tapio 1995, Tiedon ajan media. Mediavalmiudet ja viestintätaidot uusiutuvassa viestintäkulttuurissa, Helsinki: Yliopistopaino. Wiio, Osmo A. 1997, Johdatus viestintään. Espoo: Weilin + Göös.

42 ELEKTRONISET LÄHTEET: Hypermedian määritelmä 22.04.06 http://fi.wikipedia.org/wiki/hypermedia, Hurme Pertti. 24.8.06 http://www.jyu.fi/viesti/verkkotuotanto/yviperusta/artikkelit, Mitä yhteisöviestintä on? Jaakko Lehtosen oppimateriaalin pohjalta koonnut Anna-Liisa Ollitervo. 22.08.06 artikkeli http://www.jyu.fi/viesti/verkkotuotanto/yviperust/artikkelit/index.html, Artikkeli, Viestintäpalvelu Sovimar 28.08.06 http://www.sovimar.net/sivu.php?artikkeli_id=10, Artikkeli, ei kirjoittajaa. 28.08.06 http://matwww.ee.tut.fi/hypmed/historia/hypermedia.html,