KASVINSUOJELUN TEEMAPÄIVÄ Jokioinen 20.1.2004

KASVINSUOJELUN TEEMAPÄIVÄ 2004 Jokioinen 20.1.2004

2 KASVINSUOJELUN TEEMAPÄIVÄ Jokioinen 20.1.2004 Kasvinsuojeluseura ry. Neuvontajaosto Toimittanut Heikki Jalli Jokioinen 2004 ISSN 0784-3860

3 KASVINSUOJELUN TEEMAPÄIVÄ 2004 Aika: Tiistai 20.1.2004 Paikka: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Jokioinen, M-talo Puheenjohtaja: Heikki Jalli, MTT/Kasvinsuojelu OHJELMA 8.30 Ilmoittautuminen ja kahvi 9.00 Tilaisuuden avaus Kari Tiilikkala, Kasvinsuojeluseuran pj 9.15 Mihin panostan viljanviljelyssä? Timo Jaakkola, ProAgria Pirkanmaan mk 9.45 Viljelykierto kunniaan Aulis Ansalehto, ProAgria Hämeen mk Ovatko viljojen kasvitaudit yleistyneet? 10.10 Ohran tyvi- ja lehtilaikku ja torajyvä Marja Jalli, Boreal Kasvinjalostus Oy 10.30 Suorakylvö muuttaa kasvitautitilannetta Mervi Lindroos, MTT/Kasvinsuojelu Ovatko viljojen tuhoeläimet lisääntyneet? 10.45 Monenlaista vioitusta viljoissa Erja Huusela-Veistola, Tuholaisongelma suorakylvössä MTT/Kasvinsuojelu 11.15 Sähköistä apua päätöksentekoon Sakari Raiskio, MTT/Kasvinsuojelu Juha Ikkala, Farmit Website Oy 11.45-12.45 Lounas 12.45 Hukkakaura hallintaan Eero Heino 13.15 Resistenssitapauksia gramma-aineita vastaan Heikki Jalli, MTT/Kasvinsuojelu 13.30 Strobiluriinien käyttöohjeistus Peppi Laine, MTT/Kasvinsuojelu 13.45 Perunan tyvimädän hallintakeinot Asko Hannukkala, MTT/Kasvinsuojelu 14.15 Perunan kalsiumlannoituksella laatua ja Kristian Forsman, taudinkestävyyttä MTT/Pohjois-Pohjanmaa 14.45-15.15 Kahvi 15.15 Uutuuksia kemialliseen kasvinsuojeluun -16.15

4 Sisältö 5 Kansallinen kasvinsuojelustrategia linjauksia tulevaisuuteen Kari Tiilikkala 8 Mihin panostan viljanviljelyssä? Timo Jaakkola 12 Viljelykierto kunniaan Aulis Ansalehto 14 Ohran tyvi- ja lehtilaikku ja torajyvä Marja Jalli 17 Suorakylvö muuttaa kasvitautitilannetta vai muuttaako Mervi Lindroos 21 Monenlaista vioitusta viljoissa, tuholaisongelma suorakylvössä Erja Huusela-Veistola, 23 Sähköistä apua päätöksentekoon Sakari Raiskio 24 Hukkakaura hallintaan Eero Heino 26 Resistenssitapauksia gramma-aineita vastaan Heikki Jalli 28 Strobiluriinien käyttöohjeistus Peppi Laine 31 Perunan tyvimädän hallintakeinot Asko Hannukkala 34 Perunan kalsiumlannoituksella laatua ja taudinkestävyyttä Kristian Forsman Uutuuksia kemialliseen kasvinsuojeluun 40 Spotlight Plus perunanvarsiston hävittämiseen Tuula Hiltunen 41 Monitor nyt myös perunan rikkakasvintorjuntaan Tuula Hiltunen 42 Electis torjuu tehokkaasti perunaruton Marko Toimela 43 Fazor pitkään varastoitavalle sipulille Asmo Saarinen 44 Stomp SC uutuustuote porkkanan ja sipulin rikkakasvintorjuntaan Tuula Hiltunen 0HULW)RUHVW:* ±$SXDWXNNLPLHKHQWlLQWRUMXQWDDQ.DOOH(UNNROD 46 Silwet Gold Erikoiskiinnite kasvinsuojeluaineille ja lehtilannoksille.dooh(unnrod 47 Acanto toimii T1 vaiheessa Arto Markkula 48 Kasvinsuojelun SM-kisat Vihdissä 22.6.2004 Posterit 50 Herneen kasvintuhoojien kartoitus Erja Huusela-Veistola, Mervi Lindroos, Heikki Jalli, Jukka Salonen 51 Muutoksia rikkakasvillisuudessa suorakylvöön siirryttäessä Heikki Jalli 52 Luomutarhaherneen rikkakasvintorjunnan vaikutus satoon Marja Kallela, Petri Vanhala ja Anna Talvitie 53 Peltovalvatin hallinta viljelykasvilajin ja viljelytekniikan avulla Petri Vanhala, Timo Lötjönen ja Jukka Salonen 54 Kastelumenetelmä ei vaikuta luonnonmukaisesti tuotetun mansikan laatuun Päivi Parikka 55 Keskikesän avokesanto torjuu juolavehnää Sanna Kakriainen-Rouhiainen, Jaana Väisänen, Petri Vanhala ja Timo Lötjönen 56 Kuminaöljy perunarutontorjunnassa Asko Hannukkala, Marjo Keskitalo, Jaana Laamanen ja Marika Rastas 57 Perunan tyvimätä siemenperunan tuotannossa Asko Hannukkala, Ari Lehtinen, Terhi Rantanen, Elina Virtanen ja Anne Rahkonen

5 KANSALLINEN KASVINSUOJELUSTRATEGIA linjauksia tulevaisuuteen Kari Tiilikkala MTT Kasvinsuojeluseura ry. antoi lausunnon MMM:lle kansallisesta kasvinsuojelustrategiasta (luonnos 9.10. 2003) vuosille 2004 2013. Lausunnossa kiinnitettiin huomio seuraaviin asioihin: Puhtaus kansalliseksi vahvuudeksi ja strategia kansanvälistymiseen Tietokannat verkoiksi ja tieto yhteiskäyttöön Tervetaimisasema Omavalvonta organisoitava ajatuksesta toimintaan Kasvinsuojeluaineiden tarkastuksessa panostusta seurantaan ja tiedon jatkuvaan kartuttamiseen Monimuotoisuus vahvuudeksi ei riskien lisääjäksi Toimenpiteet ammattilaisten vastuulle Kasvinsuojelu osaksi ympäristökasvatusta ja kuluttajaviestintää 1 Puhtaus kansalliseksi vahvuudeksi ja strategia kansanvälistymiseen Luonnoksen tekstissä mainitaan, että kasvinsuojelun riskit ovat ja pysyvät hallinnassa. Tämän väittämän faktista pohjaa perättiin, perusteellinen analyysi (SWOT) puuttui! Mikäli ogelmien hallintaan uskotaan esitetyllä tavalla, on asiaa on syytä korostaa strategiassa siten, että kansallista vahvuuttamme kannattaa hyödyntää aktiivisesti EUmaatalouspolitiikassa. Suomelle voidaan raivata paikka markkinoilla muutamien kasvien eurooppalaisena lisäysalueena. Puhtauden ja riskittömyyden ylläpidolle ja kasvinsuojelun laaja-alaiselle kehittämiselle tulee siten ei vain kansallisen strategian antama velvoite vaan EU:n kasvinsuojelustrategian mukainen tehtävä. 2 Tietokannat verkoiksi ja tieto yhteiskäyttöön Luonnoksessa mainitaan tuhoojatietokanta, viitataan lohkotietopankkiin ja laatutietoihin. Nyt olisi strategisesti oikea vaihe hahmottaa tietovarantojen kokonaisuus ja yhteiskäyttöisten tietokantojen kehitystarve sekä kasvinsuojelustrategian perustaminen nykyaikaisen tiedonhallinnan hyödyntämiselle. Suomella on mahdollisuus tehdä myös tiedonhallinasta vahvuus, jolla tuetaan elintarviketuotantoa globaaleilla markkinoilla, jotka luonnoksessakin mainitaan. Kasvinsuojelussa olisi sisältöä nykyaikaisen IT-tekniikan soveltamiselle monellakin tavalla, kuten KasperIT- tyyppiset palvelut osoittavat. Strategiana ei riitä, että tiedot ovat tallessa vaan yhteiskäyttöisyydellä on päästävä kasvinsuojeluun liittyvien tilanteiden parempaan ymmärtämiseen, korjaamiseen sekä hallintaan todistettavissa olevalla tavalla. Puheet puhtaudesta vaativat tuekseen faktista näyttöä. Em. listalla mainittujen tietovarantojen kytkentä säätietokantoihin (MTT/IL sopimus) mahdollistaa kasvinsuojeluun liittyvien ilmiöiden tutkimisen, ennustamisen ja päätöksentekoa tukevien palvelujen kehittämisen. Riskiarvioinneissakin suurin puute on tällä hetkellä tuhoojen esiintymistiedoista, ohjelmistoja ja mallejakin löytyy. 3. Tervetaimisasema Tervetaimiaseman rooli Suomen kasvinsuojelussa on erittäin merkittävä. Strategialuonnoksessa on tervetaimiaseman merkitys esitetty hyvin, mutta toiminnan

6 jatkuvuuden turvaamiseen liittyvään resurssointiin haluttiin vahva kannnaotto. Kansallisesti tärkeä toiminta ei saadaa jäädä pelkästään markkinalähtöisen rahan varaan. Taimiketjun rinnalle tarvitaan myös aukoton tietovirta. 4. Omavalvonta organisoitava ajatuksesta toimintaan Yhteiskunnan resurssit valvoa tuotantoa ovat rajalliset ja ylhäältä ohjatun laatuajattelun aika on kasvinsuojelussakin ohi. Strategisesti olisi järkevää hyödyntää yritysten omavalvontajärjestelmät ja keskittää yhteiskunnan resurssit omavalvonnan auditointiin sekä kasvinsuojelullisesti tärkeisiin tilanteisiin ja paikkoihin. Omavalvontaan siirtyminen edellyttää kuitenkin selkeää organisointia. Esimerkiksi perunaankeroisen seurantaan tarvitaan vuosittainen näytteidenotto perunapelloista (tavalla tai toisella), analytiikkapalvelujen akreditointi, laboratorioiden kytkentä toimialan yhteiseen tiedonhallintaan ja sen jälkeen karttuvan tietovarannon hyödyntäminen: a) maatila- ja puutarhayritysten laatutyössä, b) alueellisessa ja valtakunnallisessa laatutyössä, c) osana elintarvikeketjujen laatujärjestelmiä sekä e) EU:n alueen kasvinsuojelua. Omavalvonnan periaate sopii myös tervetaimituotantoon, jossa koko ketjun kattavalle laatujärjestelmälle on selvä tarve. Ilman yhteisesti resurssoituja kehittämishankkeita ei omavalvonta muutu vallitsevaksi käytännöksi eikä analyysitieto tuotannon pääomaksi..dvylqvxrmhoxdlqhlghqwdundvwxnvhvvdsdqrvwxvwdvhxudqwddqmdwlhgrqmdwnxyddq NDUWXWWDPLVHHQ Luonnoksessa mainitaan kasvinsuojelun kesto-ongelma : myynniltään pienivolyymiset aineet. Pelkästään resistenssiriskin torjunta edellyttää pyrkimystä pois yhden aineen riippuvuudesta kohti koko EU:n ainevalikoiman käyttöä. Muuten luonnoksen optimistisessa visiossa mainittu tilanne voi karata käsistä aineresistenssin myötä. Suppeaan käyttöön tulevien aineiden kansallinen tarkastuskynnystä voitaisiin madaltaa ja keskittää biologisen tehokkuuden tarkastusresursseja aineiden käyttötilanteissa tehtävään tiedon keruuseen ja jatkuvaan analysointiin. Kohteena pitäisi olla sekä hyötyjen mittaaminen että riskien seuranta, joihin MTT:n kasvinsuojelututkimuksella on toistaiseksi hyvät valmiudet. Mittaustiedon pohjana voidaan käyttää Kasvinsuojeluseura ry:n aloitteesta ja MMM:n rahoituksella kehitettyä Kasure-tietokantaa. Perusteluna on syytä mainita, että viljelyekosysteemissä tehtävä aineiden käytön hyödyn, valikoivuuden jne. sekä haittojen tai riskien osoittaminen edellyttää yleensä pitkiä aikasarjoja, tietomassaa, jonka real life data tuottaa selvästi yksittäisiä kokeita ja tutkimuksia paremmin. Vertailukelpoista tietoa ei ole juuri saatavissa kirjallisuudesta tai eteläisemmillä alueilla tehdyistä ainetarkastuksista joten on kansallisen strategian asia varmistaa, että aineiden hyöty/riskiarvioissa tarvittava data tuotetaan itse. 0RQLPXRWRLVXXVYDK YXXGHNVL ±HLULVNLHQOLVllMlNVL Viljelyalueidemme ympäristöt ovat eurooppalaisittain poikkeuksellisen monimuotoisia ja yksi kasvinsuojelun, erityisesti tuholaistorjunnan vahvuus. Monimuotoisuuden lisäämiseen liittyvät suositukset hyödyntävät huonosti peltoekosysteemiemme luonnonvarat.

7 Painopisteenä ovat olleet peltopinta-alaan laskettavien ruiskuttamattomien kaistojen rakentamiset, joihin liittyy kasvinsuojelun, lähinnä rikkakasvien aiheuttama riski. Luonnollisempaa olisi kehittää monimuotoisuutta ojan metsän puolelle. Tuholaisten massaesiintymisiä rajoittavien luontaisten vihollisten, linnuston jne. kannalta olisi suuri hyöty, jos peltojen ja metsien välissä olisi selvä vaihettumisvyöhyke; kukkivia kasvustoja, pensaita, pihlajia jne. Pelto hoidettasiin peltona rikkakasvit, tautipesäkkeet jne. huolellisesti torjuen. Samalla madallettaisiin varjostavaa metsää ja kehitettäisiin alueellista monimuotoisuutta muutaman metrin markinaalisia ratkaisuja selvästi laajemilla ja näkyvämmillä muutoksilla. Hallinnollinen raja peltomaan ja metsämaan välillä ei saisi olla esteenä monimuotoisuuden kehittämiseen kasvinsuojelua hyödyttävällä. 7RLPHQSLWHHWDPPDWWLODLVWHQYDVWXXOOH Suurten yksiköiden yleistyminen sekä ns. sivutoiminen viljely tuottavat kasvinsuojeluun uuden tärkeän ryhmän, kasvinsuojelupalvelujen tuottajat. Uuden yritystoiminnan kehittymisen perusteet ovat usein taloudelliset ja siten ekonomisesti kestävällä pohjalla. Kansalliseen kasvinsuojelustrategiaan kannattaisi kirjata ammattimaisen palveluyrittäjyyden vahvistamisen. Jo nyt on näyttöä siitä, että käytettävän torjuntakaluston laatu paranee uuden yrittäjyyden myötä. Palvelun tarjoajat ovat myös avainasemassa kun suunnitellaan uuden tietotekniikan hyödyntämistä kasvukauden aikaisessa päätöksenteossa. Kehitteillä olevat mobiilit tietopalvelut tarjoat vuoteen 2013 mennessä jo huomattavan tuen yrittäjille, jotka erikoistuvat kasvinsuojelutoimenpiteiden suunnitteluun ja tekoon. Täten viljelijöille suunnattua koulutusta tulisi nyt laajentaa myös palveluyrittäjien suuntaan systemaattisesti..dvylqvxrmhoxrvdnvl\pslulvw NDVYDWXVWDMDNXOXWWDMDYLHVWLQWll Kansallinen kasvinsuojelustrategia ei ole vain tuottajien ja heitä palvelevien toimijoiden asia. Hyvä kasvinsuojelutilanne ja sen ylläpitoon tehtävät satsaukset pitää saada kuluttajien tietoon, jotta laatutuotantoon perustuville tuotteille löytyy myös ostajia. Kaikkien, kansallisen kasvinsuojelustrategian tekijöidenkin, työlle pitää löytyä maksaja tarjontaketjujen päästä! Kuluttajaviestintä mainitaan luonnoksessa, muttei sitä, että ympäristökasvatus on tulossa entistä vahvemmin osaksi kansallista koulutuspolitiikkaa. Kasvinsuojeluun liittyvä asiat pitää nostaa nyt esiin ja saada tuleville kuluttajille - vuoden 2013 ostopäätösten tekijöillekin - heti oikeaa tietoa kansallisesta vahvuudesta nimeltään kasvinsuojelu. Yleinen vieraantuminen elintarviketuotannosta ja tietämättömyys alkutuotannosta on haaste, johon myös kansallisessa kasvinsuojelustrategiassa pitää tarttua tosissaan eikä vain sivulauseessa. Kasvinsuojeluseura ry. on valmistautunut jo parin vuoden ajan kuluttajaviestinnän aloittamiseen, mutta toiminta vaatii koko alan tuen ja resurssoinnin, sillä kuluttajaviestin pitää valmistautua huolella.

8 MIHIN PANOSTAN VILJANVILJELYSSÄ? Timo Jaakkola, ProAgria Pirkanmaan Maaseutukeskus Viljanviljelyä pidetään usein yksinkertaisena maatalouden perustoimintana, jonka suunnilleen jokainen itseään viljelijänä pitävä kuvittelee kohtuullisen hyvin hallitsevansa. Viljely nähdään helposti vain kylvöstä korjuuseen etenevänä prosessina, johon eri viljelymenetelmiä käyttävillä tiloilla liittyy erilaisia työvaiheita. Kun puhutaan ammattimaisesta viljanviljelystä, siirrytään käsittelemään huomattavasti monisäikeisempää toimintojen kokonaisuutta, jonka tavoitteena on tuottaa kannattavasti markkinakelpoista viljaa. Ammattimainen viljantuotanto koostuu vankkaan tietoon perustuvasta toiminnan suunnittelusta, omaan tuotantoon ja tavoitteisiin nähden oikein mitoitetuista resursseista, tehokkaasti toimivasta tuotantoprosessista, huolellisesti harkituista hankinnoista, onnistuneesta markkinoinnista, toiminnan mittaamisesta, arvioinnista ja jatkuvasta kehittämisestä. Käytännössä edellä luetellut viljatuotannon liikkuvat osat muodostavat viljatilan laatujärjestelmän, jonka avulla yksittäiset toiminnan osa-alueet voidaan liittää toisiaan tukevalla tavalla toimivaksi kokonaisuudeksi. Suunnittelu Menestyvän viljatilan toiminta perustuu huolella laadittuihin suunnitelmiin. Suunnitelmien keskeinen tarkoitus on linjata toiminnan tavoitteet eli käytännössä määritellä miksi tehdään sitä mitä tehdään. On mahdotonta tehdä oikeita ratkaisuja, jos ei tiedä mihin pyrkii. Varsinaiseen tuotantoprosessiin panostaminen riippuu suoraan viljelijän/viljelijäperheen tavoitteista. Tavoitteiden taas pitää olla oikeassa suhteessa markkinoihin, asiakasvaatimuksiin, maatalouspolitiikkaan, tilan resursseihin, sidosryhmien (mm. rahoittajat, hallinto) vaatimuksiin sekä viljelijäperheen omiin päämääriin sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Mitattavien, realististen mutta haastavien, aikataulutettujen ja itselle hyväksyttävien tavoitteiden asettaminen on välttämätöntä, jotta myös toiminnan tulokset voisivat olla hyviä. Ilman tavoitteita, toiminnalla ei ole tarkoitusta. Viljelyn suunnittelun oikea ajankohta on syksyllä, jolloin on paras aika analysoida edellistä kasvukautta missä onnistuttiin ja missä ei. Syksyllä tehtävä suunnitelma antaa myös mahdollisuuden hyödyntää hankinnoissa edullista kausihinnoittelua on todellisen vaurauden merkki, jos on varaa ostaa siemenet ja lannoitteet vasta huhtikuussa. Hyvä viljelysuunnitelma on onnistunut tilan tuotantopotentiaalin ja markkinoiden odotusten yhdistelmä. Jos tilalla onnistutaan kolmena vuotena kymmenestä tuottamaan mallasohraa, voisi olla paikallaan miettiä muita tuotantovaihtoehtoja. Jos peltojen satopotentiaali ei riitä huipputuloksiin, kannattaa harkita viljelyä paremmin hinnoiteltuihin käyttötarkoituksiin. Jos viljelytekniikka odotuttaa kylvöille lähtöä, pitää näillä leveysasteilla usein luopua myöhäisemmistä ja satoisammista lajikkeista. Vaikka viljamarkkinoiden toiminnasta voidaan meillä olla ainakin kahta mieltä, on asiakasodotuksilla kuitenkin vaikutus myös viljelyn suunnitteluun. Internetin kautta on saatavissa varsin kattavasti tietoa mm. eri viljalajien futuurimarkkinoista, joiden avulla voi

9 ainakin karkealla tasolla tehdä viljelypäätöksiä. Tämän talven alhaisen kauran hinnan ei pitäisi olla kenellekään yllätys useimmiten viljelijät reagoivat vain vuoden liian myöhään. Resurssien hallinta Tuotantoresurssit rajaavat tilan toimintamahdollisuudet. Välittömästi käytettävissä olevat resurssit pitää huomioida toiminnan lyhyen aikavälin suunnittelussa. Investoinnit taas pitää painottaa siten, että pitkän aikavälin strategiset tavoitteet voivat toteutua. Resursseista heikoin määrittää toiminnan rajat ja parhaiten menestyy se, joka onnistuu optimoimaan resurssit suhteessa tavoitteisiin. Hieno tekniikka ei auta, jos pellot ovat huonossa kasvukunnossa. Kun tavoite on selvillä, on myös resurssien oikea kohdentaminen helpompaa. En tunne yhtäkään viljelijää, joka ei kylväessään toivoisi hyvää satoa. Valitettavasti vain pelkän toiveen varassa ei kovin paljoa ole odotettavissa. Tuotannon kannattavuutta pyritään turhan usein parantamaan pelkästään tuotantopanosten käyttömäärästä ja laadusta tinkimällä. Ei ole paljon tolkkua toiminnassa kun 50000 euron suorakylvökoneen laatikkoon lasketaan siementä suoraan siilosta ilman peittausta, ilman kunnostusta ja ilman tietoa siemenen ominaisuuksista. Huonolla siemenellä kylvettyä kasvustoa ei pelasta mikään. Viljatilan tärkein resurssi on yrittäjä ja hänen osaamisensa. Riippumatta maatalouspoliittisesta järjestelmästä, parasta tulosta tekevät edelleen parhaat yrittäjät. Kun 100 000 euron liikevaihtoa pyörittävän viljatilan tulee toimintakykynsä säilyttääkseen investoida noin 10000 euroa vuodessa, usein vain marginaalinen osa tästä summasta kohdistuu tärkeimpään resurssiin. Useimmilla tiloilla 0,jotain %, parhailla tiloilla 3, jopa 5 %. Tuotannon hallinta Viljantuotannon prosessissa ostetuista tai itse tuotetuista tuotantopanoksista jalostetaan tavoitteen mukainen tuote. Koska prosessissa liikutellaan suuria määriä sekä tuotantopanoksia että myös tuotteita, on suunnittelussa viljelytoimenpiteiden ohella huomioitava myös logistiikan vaatimukset. Jatkuvasti heikentyvä tilusrakenne on lisännyt suunnittelun haasteellisuutta työkoneet kun toimivat kuitenkin paremmin pellolla kuin maantiellä. Tuotantoprosessi on viljelysuunnitelman toteuttamista olosuhteiden ja havaintojen ohjaamana. Ympäristötuki edellyttää viljelytoimenpiteiden kirjaamista, mutta toiminnan parantamisen ja oppimisen kannalta olisi vähintään yhtä tärkeää kirjata myös toimenpiteiden syyt ja seuraukset (hyvin yleinen toimintatapa isoisän aikaan!) Tuotantopanosten käyttömäärien ohella hyvä olisi kirjata myös koneen säätöarvot. Riippumatta siitä mitä kylvötekniikkaa käytetään, tärkeintä on saada perustettua hyvä kasvusto hyvistä oraista ei minkään kustannussäästön varjolla pidä tinkiä. Siksi ammattiviljelijällä harvoin näkee puhtaita housunpolvia kylvöaikana. Eri viljelytoimenpiteiden kannattavuus riippuu paitsi tavoitellusta ja/tai ennustetusta sadosta, myös tuotettavan tuotteen hinnasta. Jos esimerkiksi rehuohran tautitorjunnan kannattavuusrajana pidetään 4000 kg satotasoa (á 110 ¼WYRLVDPDDODMLDMDODMLNHWWD siemeneksi viljeltäessä kannattavan satotason raja olla 3000 kg (á 150 ¼WMRV

10 toimenpiteellä voidaan varmistaa sadon kauppakelpoisuus. Rikkatorjunta pitää aina tehdä hyvin oli satoennuste sitten 1000 tai 6000 kg, mutten vanhat synnit ovat vastassa monta vuotta eteenpäin. Toimenpiteiden kannattavuuteen vaikuttavat myös jo tehdyt panostukset kalliilla ostosiemenellä perustettua kasvustoa ei kannata säästää pilalle. Viljan sadetuksen kannattavuus on monta kertaa kyseenalaistettu, mutta kuivina vuosina se kannattaa ainakin savimailla edelleen, varsinkin jos tavoitteena on tuottaa paremmin hinnoiteltua viljaa, esim. mallasohraa kannattaa käyttää omaa taskulaskinta! Tärkeää on jälleen kerran tavoitteiden ja toimenpiteiden yhteensovitus. Markkinointi Huomattava osa viljantuotannosta perustuu asiakkaan kanssa tehtyihin sopimuksiin. Riippumatta siitä, tehdäänkö sopimus vai ei, kiloakaan viljaa ei pidä tuottaa tietämättä sadon aiottua käyttötarkoitusta. Ajanmukainen kuivuri ja varastosiilosto, kuivuripäiväkirja ja varastokirjanpito linkittävät markkinoitavan sadon ennakkonäytteiden avulla peltolohkolle asti. Laatuviljalle löytyy aina osoite ja hinta, mutta laatu ei synny itsestään se pitää viljellä. Toiminnan mittaaminen Tavoite jonka toteutumista ei voi mitata on toive. Siksi ammattiviljelijän pitää seurata tuotantoprosessin ja koko tilan toimintaa mittareilla, jotka näyttävät missä mennään. Päätöksenteon pitää perustua toiminnasta saatavaan tietoon ja jos tietoa ei ole, on suuri riski tehdä vääriä päätöksiä. Informaatiojärjestelmästä on tulossa yhä merkittävämpi menestystekijä aktiivitiloille. Vain mitattavissa olevia asioita voidaan parantaa. Parhaat mittarit tuottavat tietoa, jonka avulla korjaavia toimenpiteitä voidaan tehdä lähes reaaliajassa. Muun muassa sadon määrän ja laadun ennustamiseen on tullut paljon uutta tekniikkaa päätöksenteon avuksi. Tekniikan avulla tuotantopanokset voidaan ohjata oikeaan paikkaan jolloin niille saadaan paras tuotantovaikutus. Toiminnan arviointi ja kehitys Jotta toiminta voisi kehittyä, pitää sen tuloksia myös arvioida säännöllisesti. Ovatko tavoitteet toteutuneet kokonaan, osittain vai ei lainkaan, mitkä tekijät tulokseen ovat vaikuttaneet ja mitä kehittämistoimenpiteitä em. johdosta on tehty tai tullaan tekemään. Vaatii rohkeutta vertailla saavutettuja tuloksia tavoitteisiin, mutta ilman kriittistä arviointia tyydytään usein helppoihin ratkaisuihin. Vuodesta toiseen samat isännät tietävät aina mikä meni pieleen yleensä syynä on aina poikkeuksellinen sää. Keskinkertaisilla tavoitteilla saadaan yleensä keskinkertaisia tai vähän huonompia tuloksia. Epäonnistumisen pelossa tavoitteet on helppo asettaa mukavuusrajalle, mutta lopputulos harvoin tyydyttää. Ei ole ongelma, jos ei aina onnistu ongelmia tulee vasta sitten jos ei näe tekemiään virheitä ja opi niistä. Toiminnan analysointi kannattaa tehdä ajan kanssa ja viedä tulokset osaksi tulevien vuosien suunnitelmia ja kehittyä paremmaksi osaajaksi.

11 Yhteenveto Vaikka maatalouspolitiikka on tehnyt viljanviljelystä hyvin tukiriippuvaista toimintaa, on viljelijän osaamisella edelleen merkittävä vaikutus toiminnan tuloksiin. Tuet ovat viljelijälle kuin myyntimiehelle pohjapalkka, mutta tiliä tehdään provisiolla eli viime kädessä omalla osaamisella. Parhaat yrittäjät tekevät tässäkin järjestelmässä erinomaista tulosta ja hyvä näin. Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa viljellä viljaa. Toimintatapa jolla yksi viljelijä menestyy, ei välttämättä takaa menestystä muille. Ei ole olemassa yhtäkään tuotantopanosta, jolla onnistuu aina idioottivarmasti. Mutta on olemassa viljelijöitä, jotka ovat onnistuneet sovittamaan yhteen omat tavoitteensa, asiakkaan vaatimukset, olosuhteet, resurssit ja tuotantoprosessit. Tavat ovat hyvin erilaisia, mutta yksi asia on kaikille yhteistä: He kaikki haluavat oppia ja kehittyä - ja siihen kannattaa panostaa!

12 VILJELYKIERTO KUNNIAAN Kasvinviljelyagronomi Aulis Ansalehto ProAgria Hämeen Maaseutukeskus Hyvä viljelykierto on tavoite jokaisessa viljelysuunnittelutapahtumassa. Sitä täydellistä toteutusta vain on kovin vaikea saavuttaa. Erilaisia rajoittavia tekijöitä tuntuu löytyvän liikaakin. Niin tilojen kuin viljelysopimustenkin koko on jatkuvasti kasvamaan päin, se on jopa tavoitteena. Talouden rautaiset lait sanelevat sen. Mistä siis tinkiä ja kuinka paljon? Toisinaan viljelyn suunnittelu on kuin liikkumista heikolla jäällä kestääkö vai ei? Kummat ovat vahvempia, luonnon vai ihmisen talouden lait? Maan hyvä kasvukunto on hyvin monen eri tekijän summa. Osa näistä voi osittain korvata toista, mutta ei loppumattomiin. Viljelykierron merkitystä satotasoon on tutkittu jo kauan sitten. Monokulttuuriin verrattuna hyvän viljelykierron lopputulos vaikuttaa jo ennakkoon selvältä. Näitä periaatteita luomuviljely yrittää monien muiden lakien ja sääntöjen ohella noudattaa. Eri kasvien juuristo on erilainen siis syvä- ja matalajuurisia kasveja viljellään vuorotellen. Syvä juuristo hakee maan ravinnevarannoista täydennystä jankon alapuoleltakin, ja siinä sivussa pikkuhiljaa parantaa maan rakennettakin. Eri kasvit myös ottavat ravinteita eri määriä ja jopa eri tavalla. Yksi vuorotteluperiaate on humusta lisäävä tai vähentävä vaikutus. Nurmikasvit varsinkin monivuotisina ovat tässä ja monessa muussakin suhteessa parhaita. Monokulttuuri tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia niin rikkakasvien, kasvitautien kuin tuhoeläintenkin lisääntymiseen hallitsemattomassa määrin, kuten näillä päivillä on jo vuosikymmenet puhuttu. Viljatilan käytössä olevalla kasvivalikoimalla, puimurikasveilla, pystytään usein rakentamaan kasvinsuojelunkin näkökulmasta varsin käyttökelpoinen viljelykierto. Kaikessa toiminnassa pelloilla avaintekijänä on kuitenkin hyvä havaintojen teko paljon suuremmalla tarkkuudella kuin EU vaatii! Silloin ongelmiin on mahdollista tarttua ennen niiden kohtuutonta paisumista. Esimerkiksi hukkakaurahavaintojen teko erityisen tarkasti on tarpeen silloin, kun on tarkoitus käyttää kotoista siementä. Luonnon lainalaisuudet ajavat toisinaan talouden lakien ylitse. Viljelyn suunnittelu tapahtuu silloin luonnon ehdoilla tai loppuu kokonaan. Näin voidaan sanoa eräistä vaarallisista kasvintuhoojista, joille viljelykierto on ainoa torjunnan keino. Perunalla toinen toistaan tehokkaammat ankeroislajit sekä rengasmädät ovat rajoittaneet viljelyä monokulttuurin mentyä liian pitkälle. Ristikukkaiskasveilla möhöjuuri sekä pahkahome ovat tuottaneet toisinaan pahojakin takaiskuja, kun kaikki tekijät ovat osuneet tautien kannalta kohdalleen. Riittävän pitkä väli lohkolla rypsivuosien välillä on viimeistään silloin pakko tunnustaa. Viljoilla erityisesti ohra- ja/tai vehnävaltaisessa viljelykierrossa kasvitautien lisääntyminen on yleisesti tunnettu tosiasia. Mutta kuinka nopeasti näistä tutuista taudeista kehittyy entistä ärhäkämpiä kantoja, joihin kemian tarjoamat keinot eivät pure riittävästi? Suorakylvössä sekä kevennetyn muokkauksen lohkoilla hyvän viljelykierron tarve kiistatta kasvaa, sillä edellisen kasvuston jäänteet maan pinnalla ja muokkauskerroksessa saattavat lisätä merkittävästi tautipainetta. Karboksiinin teho ohran lentonokeen näyttää jo muutenkin menetetyltä. Ja jo pelkkä epäily strobiluriinien tehon heikkenemisestä tai jopa menetyksestä antavat aihetta epäillä varsinaisten ongelmien olevan vasta edessäpäin.

13 Viljelykierrossa olevia puutteita on voitu ja voidaan tiettyyn mittaan saakka korvata kemian tarjoamin keinoin. Jokainen tietenkin määrittää optiminsa itse. Mutta lienee hyvä kuitenkin varautua tilanteeseen, jossa hyväksi koettu keino ei enää pure riittävästi tai ei ole käytettävissä. Kasvinsuojeluaineiden rekisteröintipäätöksethän ovat voimassa vain viisi vuotta kerrallaan, ja ympäristöhallinto on tunnettu tälläkin alalla tehokkuudestaan. Kasvinsuojelun perusta on joka tapauksessa mahdollisimman hyvä, terve ja elinvoimainen kasvusto. Siinä kasvinsuojelutoimenpiteet eri muodoissaan antavat parhaan mahdollisen tuloksen. Tilan rajojen sisällä riittävän viljelykierron järjestäminen saattaa tuottaa vaikeuksia, vaikka hyvää tahtoa olisikin. Olisiko aika jälleen kerran pohtia myös tilusvaihtojen mahdollisuutta? Sitä ei kannata ainakaan alussa tehdä kovin vaikeaksi. Hehtaari hehtaarista, kasveja sen kummemmin erottelematta, vaikkapa vain vuodeksi kerrallaan voisi olla sopivan pehmeä alku. Muutaman prosentin sadonlisäys kummallekin osapuolelle voisi olla se sopiva kannustin, jolla viljelyn kehittämisvaihtoehtoja voitaisiin tälläkin tavalla lisätä. Meidän on joka tapauksessa hyvä muistaa, että kasvinsuojelun alalla luonto tarjoaa meille täyden ja hyvin monipuolisen vastuksen. Vain neuvokkaat menestyvät, heikommat luovuttavat: Ei kannata. -Luonnon omaa karsintaa sekin! Esikasvikokeiden tuloksia Ruotsista 1951-64. Jälkikasvin suhteellinen sato Esikasvi Juurikas Peruna Syysvehnä Kevätvehnä Ohra Kaura Herne Juurikas 100 108 117 112 115 117 102 Peruna 119 100 103 138 124 Pellava 103 115 111 103 105 106 101 Rapsi 108 115 116 112 110 S.vehnä 100 98 K.vehnä 109 108 104 100 102 104 104 Ohra 108 105 100 105 100 104 104 Kaura 110 110 117 106 104 100 94 Herne 106 112 112 110 114 120 100 Anon. 1983. Palkokasvit viljelykierrossa. Biologisen typensidonnan ja ravinnetypen hyväksikäytön projekti. Julkaisu 6. Helsinki: Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto. 30 s.

14 OHRAN TYVI- JA LEHTILAIKKU JA TORAJYVÄ Marja Jalli, Boreal Kasvinjalostus Oy, marja.jalli@boreal.fi Viljojen kasvitaudit ovat isäntäkasvinsa suhteen hyvin valikoivia. Tyvitauteja ja tähkähomeita aiheuttavia taudinaiheuttajia lukuun ottamatta pääosa taudinaiheuttajista aiheuttaa oireita vain yhdellä isäntäkasvilajilla. Näistä ilmalevintäisten härmän ja ruosteiden esiintymisrunsauteen on viljelijän ennakoivasti lähes mahdotonta vaikuttaa: esiintyminen Suomessa on sidoksissa koko Euroopan härmä- ja ruostetilanteeseen, jonka suurin vaikuttava tekijä on kasvukauden sääolot. Sen sijaan lähinnä yksi-isäntäisten viljojen lehtilaikkutautien esiintymiseen on viljelijällä huomattavasti runsaammat vaikutusmahdollisuudet. Kasvijätteessä ja siemenessä säilyvien taudinaiheuttajien elinkiertoon voi viljelijä vaikuttaa usealla eri toimella useassa eri vaiheessa. Kasvitautien ehkäisyä helpottaa kasvitautien isäntävalikoivuus. Siitä huolimatta, että yleisimmät viljojen kasvitaudit ovat meillä hyvin tunnettuja ja niiden torjuntamenetelmät tiedostettuja ja kehittyneitä, kasvitaudit tuntuvat yllättävän vuodesta toiseen. Viljojen kasvitautien aiheuttamat määrälliset ja laadulliset satotappiot vaihtelevat vuosittain ja alueittain mutta silti niitä esiintyy epäsäännöllisen säännöllisesti. 100 verkkolaikkua %:a kasvuston pinta-alasta 90 80 70 60 50 40 30 20 10 Jokioinen Ylistaro 0 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Verkkolaikun esiintyminen Arve-ohrassa virallisissa lajikekokeissa vuosina 1991 2003. Koepaikat Jokioinen ja Ylistaro. 0RQLLVlQWlLVHWNDVYLWDXGLWQRXVVHHWQlN\YLLQ Viljelykierron yksipuolistuttua ja viljelymenetelmien muututtua kevyemmän muokkauksen suuntaan on kasvitautien, joilla on monia eri isäntäkasveja, merkitys kasvanut. Taudinaiheuttajan määrän hallinta on vaikeutunut, sillä viljelykierrossa ei ole taudinaiheuttajan elinkierron katkaisevaa kasvilajia. Usean isäntäkasvin omaavasta kasvitaudeista Fusarium-sienten aiheuttamat tyvitaudit ja tähkähomeet, ohran- tyvi ja lehtilaikku sekä torajyvä ovat Suomessa yleisesti esiintyviä

15 mutta harvoin suuria sato- tai laatutappioita aiheuttavia. Kasvukautena 2003 nämäkin kasvitaudit näyttivät mahdollisuutensa. Ohran tyvi- ja lehtilaikku säilyy maassa vuosia Ohran tyvi- ja lehtilaikkutautia aiheuttaa Cochliobolus sativus sieni, joka säilyy kasvukaudesta toiseen pääsääntöisesti paksuseinäisten kuromaitiöiden avulla. Vaikka ohran tyvi-ja lehtilaikun isäntäkasveja ovat lähes kaikki heinäkasvit, Suomessa se on lähinnä ohran tauti, jota esiintyy kaikilla ohranviljelyalueilla. Taudin aiheuttamien laikkujen koko vaihtelee hyvin pienistä pistemäisistä laikuista laajempiin tasaisen tummiin laikkuihin, joita usein ympäröi keltainen kehä. Laikut voivat laajentua ja yhtyä toisiinsa peittäen alleen lähes koko lehden. Voimakkaasti infektoituneet lehdet kuivuvat täysin. Ohran tyvi- ja lehtilaikku Rolfi-ohrassa Tyvilaikut aiheuttavat ruskehtavia laikkuja juuriin ja korren tyveen. Voimakkaassa tartunnassa tyvi tummuu kokonaan ja alimmat lehdet voivat kellastua. Mikäli oireet ovat lieviä ne näkyvät vain, jos kasvi nostetaan maasta ylös. Lehtilaikku leviää parhaiten lämpimissä (yli 20 C) olosuhteissa. Itääkseen sieni tarvitsee vähintään 16 tuntia kosteutta. Tyvilaikku leviää tehokkaasti myös kuivemmissa oloissa. Taudinaiheuttajasieni säilyy kasvukaudesta toiseen itiöinä maassa, rihmastona jyvän pinnalla tai pellolla kasvijätteessä. Maassa itiöt voivat säilyttää elinkykynsä jopa 10 vuotta. Kasvustossa itiöt leviävät tuulen, sateen, maahiukkasten avulla ylöspäin sekä naapurikasveihin. Kasvukauden aikana tartunta voi tulla myös ympäröivistä muista heinäkasveista. Terve ja elinvoimainen kylvösiemen on tautientorjunnan perusta. Tyvi- ja lehtilaikkua ehkäisee erinomaisesti myös viljelykierto, jossa on mukana muitakin kuin heinäkasveja. Viljakasveista ohra ja vehnä ovat taudille altteimpia. Kasvukauden aikaista tartuntaa voi torjua oikea-aikaisilla kasvustoruiskutuksilla. 7RUDM\YlOOl UXQVDDVWL LVlQWlNDVYHMD Torajyvä on yksi tunnetuimmista kasvitaudeista laajan levinneisyytensä ja kemiallisen koostumuksensa vuoksi; torajyvä sisältää eläimille ja ihmisille myrkyllisiä alkaloideja.

16 Torajyvällä on merkitystä lähinnä ristipölytteisillä nurmikasveilla sekä rukiilla. Tautia aiheuttaa Claviceps purpurea -sieni. Torajyvä korvaa tummalla, purppuranmustalla soikealla pahkallaan kehittyvän terveen jyvän. Pahkat voivat olla kooltaan jopa kymmenkertaisia normaaliin jyväkokoon nähden. Keväällä maassa olevat torajyvät itävät ja niiden pinnalle kehittyy sienen muotoisia itiöemiä. Tartunnan saaneen kukinnon ensioire näkyy jyvistä tippuvana tahmeana mesikasteena. Torajyvä säilyy rihmastopahkana kasvukauden yli maan päällä, maassa tai kylvösiemenen joukossa. Maassa torajyvä säilyy tartuntakykyisenä noin vuoden, siemenentavaran joukossa varastotiloissa torajyvä voi säilyttää tartuntakykynsä pidempään. Torajyviä ja ruista Torajyvä voi tartuttaa kaikkia nurmiheiniä ja viljakasveja (isäntäkasveja yhteensä noin 200). Torajyvätartunta voi tapahtua vain, kun torajyväitiöillä on pääsy kukintoon ja kun kukinto ei ole pölyttynyt. Ristipölytteisillä kasveilla, kuten rukiilla ja timoteilla, kukinta on aina avointa ja altistuminen on itsepölytteisiä kasveja suurempaa. Itsepölytteisen kasvin avoimessa kukinnassa normaalisti suljetusti pölyttyvä kukinto syystä tai toisesta aukeaa. Useimmiten tämä on kasvin oma puolustusmenetelmä, jossa se pölyttymisen epäonnistumisen pelossa avaa kukintoaan myös ulkopuolelta tulevalle siitepölylle. Kaikki avointa kukintaa edistävät tai pitkittävät tekijät lisäävät tartuntariskiä: kukinnan aikainen kostea ja viileä sää pidentää kukinta-aikaa ja stressaavat ympäristöolot (kuumuus, helle, halla, nopeat lämpötilamuutokset) voivat puolestaan aiheuttaa kukinnan häiriytymistä ja avoimuutta. Torajyvälle ei ole kemiallista torjuntaa ja Suomessa viljeltävistä lajikkeista ei löydy torajyvänkestävyyttä. Ainoa tehokas keino taudin esiintymisriskin pienentämiseen on taudinaiheuttajien määrän vähentäminen kasvuympäristöstä muilla viljelyteknisillä toimilla. Näistä toimista viljelykierto on tehokkain. Erinomaisia kasveja viljelykiertoon ovat rypsi ja herne. Viljakasveista ovat kestävimpiä kaura, vehnä ja ohra. Onnistunut maan muokkaus hautaa maahan pudonneet pahkat ja estää niiden itämisen. Piennarheinien niitto ennen kukintaa sekä rikkaheinien torjunta kasvustosta vähentävät tartuntariskiä. Torajyvästä puhdas kylvösiemen estää tartunnan tulon siemenen kautta. Mahdollisimman tasainen ja täydellinen kukinta on paras keino ehkäistä itsepölytteisten kasvien torajyvätartuntaa. Tähän päästään muun muassa maan hyvällä kasvukunnolla ja välttämällä kukintaa edeltäviä ja sen aikaisia stressejä.

17 SUORAKYLVÖ MUUTTAA KAASVITAUTITILANNETTA. VAI MUUTTAAKO? Mervi Lindroos MTT, Kasvinsuojelu Hanna Avikainen MTT, Ekologinen tuotanto Muutokset maan muokkaustekniikoissa vaikuttavat rikkakasvien, tuhohyönteisten ja kasvitautien menestymismahdollisuuksiin. Maan muokkaamattomuudesta johtuvien lukuisten muutosten vaikutuksia taudinaiheuttajiin on muualla, lähinnä Kanadassa, USA:ssa ja Australiassa, tutkittu useita vuosikymmeniä. Kyseisten tutkimustulosten soveltaminen Suomen olosuhteisiin on kuitenkin kyseenalaista. Vuonna 2002 MTT:llä aloitettiin tutkimushanke, jossa selvitetään onnistuuko suorakylvö hienojakoisilla savimailla. Tutkimushankkeen pääpaino on suorakylvötekniikan ja maaperässä tapahtuvien muutosten selvittäminen. Kasvintuhoojien osalta tutkimus on esille tulevia ongelmia kartoittavaa. Suorakylvön aiheuttamia yksityiskohtaisempia muutoksia taudinaiheuttajapopulaatioissa alettiin selvittää vasta syksyllä 2003. Tärkeimmät muutokset, joita maan muokkaamattomuuden seurauksena taudinaiheuttajien runsaudessa ilmenee, ovat tunnettuja. Yksityiskohtaiset vaikutukset kasvitautien esiintymiseen sekä niiden ankaruuteen riippuvat, viljelykierrosta, aiemmasta viljelyhistoriasta (rikkakasvilajistosta ja kasvitaudeista), kasvuolosuhteista, lajikkeista, kylvöajankohdista, maaperän rakenteesta sekä maalajista. Näiden lukuisten tekijöiden yhteisvaikutusten ymmärtäminen on tulevaisuuden haaste. Suorakylvön aikaansaamien positiivisten muutosten, maaperän rakenteen kohenemisen sekä maaperän biologisen aktiivisuuden tehostumisen ilmenemiseen tarvittavaa aikaa ei tunneta. Suorakylvön vaikutukset kasvitauteihin Suorakylvön vaikutukset taudinaiheuttajiin voidaan karkeasti jakaa suoriin ja välillisiin vaikutuksiin. Suoria vaikutuksia ovat: 1. Orgaanisenaineksen lisääntyminen maan pinnalla lisää kasvinjätteessä säilyviä taudinaiheuttajia, jos hajottajapieneliöstön toiminta on hidasta 2. Maaperän muuttuneet fysikaaliset ominaisuudet (kosteus, lämpötila) suosivat tai heikentävät taudinaiheuttajien kasvua 3. Maa-aineksen mukana leviävien kasvitautien leviäminen vähenee 4. Suorakylvökasvuston tiheyden ja kasvuston korkeuden aikaansaama pienilmasto voi joko vähentää tai lisätä tautiriskiä Välillisiksi vaikutuksiksi voidaan luokitella: 1. Maaperän ekosysteemin muuttumisesta johtuen taudinaiheuttajien elinmahdollisuudet voivat heiketä joko antagonismin tai loisinnan lisääntymisen myötä 2. Rikkakasvi- ja hyönteispopulaatioissa tapahtuvat muutokset voivat vaikuttaa kasvitauteihin 3. Suorakylvön kylvöajankohdan muutos voi ilmetä kasvien taudinalttiudessa 4. Kasvinsuoleluaineiden käytössä tapahtuvat muutokset voivat vaikuttaa taudinaiheuttajiin

18 Suorakylvön vaikutukset ilmalevintäisiin taudinaiheuttajiin Härmä- ja ruostesienet ovat pelkästään ilmalevintäisiä taudinaiheuttajia. Suomen kasvuolosuhteissa niiden merkitys voi korostua kasvukausina, jolloin kevätkosteus viivästyttää kylvöjä. Tällöin hienojakoisilla mailla kylvöille päästään suhteellisen myöhään, noin viikkoa myöhemmin kuin perinteisesti muokatuille lohkoille. Härmä- ja ruostesienet tartuttavat viljakasvustoja tyypillisesti myöhään kasvukaudella, eivätkä siten aiheuta merkittäviä satotappioita. Kasvuasteeltaan jäljessä olevat suorakylvetyt kasvustot voivat saada ankarampia tartuntoja ja niiden satotaso voi jyväkoon pienenemisen myötä laskea. Lehtilaikkutaudit ovat ilma- ja siemenlevintäisiä taudinaiheuttajia, jotka säilyvät seuraavaan kasvukauteen kasvinjätteissä. Suorakylvölohkoilla kasvinjätteen lisääntymisen myötä, taudinaiheuttajien määrä voi lisääntyä. Otolliset olosuhteet kasvinjätteessä säilyville taudinaiheuttajille muodostuvat, jos syksyllä on kuivaa ja kuivaa ajanjaksoa seuraa nopea talventulo. Tällöin hajottajapieneliöstö ei pysty tehokkaasti hajottamaan kasvinjätettä, eikä siten heikennä taudinaiheuttajien elinmahdollisuuksia. Suorakylvölohkoilla kasvinjätteen hajoaminen on suhteessa hitaampaa kuin kevyt- tai kyntömuokatuilla lohkoilla, koska hajottajapieneliöstö ei ole suoraan kosketuksessa kasvinjätteen kanssa sekä maan alentunut lämpötila hidastaa hajoamisprosessia. Suorakylvökoneiden riviväli on tyypillisesti leveämpi kuin perinteisissä kylvökoneissa. Normaalia kylvöä harvemmissa kasvustoissa pienilmasto voi olla kuivempi, eivätkä lehtilaikkutaudit leviä yhtä herkästi kuin perinteisessä kylvössä. Suorakylvön vaikutukset maalevintäisiin taudinaiheuttajiin Viljakasvustojen maalevintäiset taudinaiheuttajat aiheuttavat pääsääntöisesti tyvi- ja juuristovioituksia, mutta esim. keltaviirutauti (Cephalosporium gramineum) aiheuttaa vehnässä ja ruisvehnässä lehtisuonien myötäisiä keltaisia viiruja lehtiin. Lisäksi se tukkiin kasvin johtojänteitä, jolloin kasvit jäävät lyhyiksi ja tähkät saattavat jäädä kahuiksi. Keltaviirutauti säilyy kasvinjätteessä sekä itiöidensä avulla maassa. Kasvinjätteen lisääntymisen myötä sieni voi suorakylvön kautta lisääntyä. Ohran tyvi- ja lehtilaikkua aiheuttavaa, Cochliobolus sativus sientä (anamorffi Bipolaris sorokiniana), pidetään maailmalla ohran ja vehnän taudinaiheuttajina. Meillä se on kuitenkin tyvitauteja selvittäneissä tutkimuksissa osoittautunut heikoksi patogeeniksi vehnällä. Ongelmallinen sieni on siinä mielessä, että hyvin monet yksi- ja kaksisirkkaiset kasvit voivat ylläpitää sienipopulaatiota maassa sekä sienen maassa säilyvät itiöt ovat pitkäikäisiä. Bipolaris sorokiniana sienen kyvystä talvehtia maan pinnalla kasvinjätteissä ei ole varmuutta, koska sieni on jokseenkin altis alhaisille lämpötiloille, mutta talvehtimisen onnistuessa sienen lisääntyminen suorakylvön yleistymisen myötä on mahdollista. Ohran tyvi- ja lehtilaikkutauti yhdessä vehnän tyvilaikun (Pseudocercosporella herpottrichoides) kanssa poikkeavat muista tyvitaudin aiheuttajista siten että niiden leviäminen kasvukaudella on lehtilaikkutautien kaltaista. Vastaavasti kuin lehtilaikkutauteja kyseisiä taudinaiheuttajia voidaan pitää kasvinsuojeluaineilla tehokkaasti kurissa, mikä ei puolestaan ole mahdollista kaikkien muiden maalevintäisten taudinaiheuttajien kohdalla. Fusarium sienet, joista meillä yleisimpiä tyvi- juuristotautien aiheuttajia ovat Fusarium culmorum ja F. avenaceum, ovat haitallisia taudinaiheuttajia, koska ne voivat viljan tähkiin iskeytyessään tuottaa mykotoksiineja. Suorakylvö voi suosia Fusariumien lisääntymistä,

19 koska eri Fusarium lajit säilyvät joko maassa kestoasteina tai rihmastona maassa sekä kasvinjätteissä. Rhizoctonia sienet ovat heikohkoja patogeenejä ja niiden merkitystä on pidetty vähäisenä Suomessa 70 luvulla tehtyjen kartoituksien pohjalta. Rhizoctonia sienet muodostavat muokkaamattomaan maahan tiheän rihmastoverkoston siten maan muokkaamattomuus voi lisätä Rhizoctonia sienien aiheuttamia tyvi- ja juuristovioituksia. Rhizoctonia muiden tyvi- ja juuristovioituksia aiheuttavien taudinaiheuttajien, Pythium ja Fusarium sienet, tavoin saattaa hyötyä kevään glyfosaattikäsittelystä ja siten entisestään yleistyä. Pythium sienien merkitystä viljakasvien tyvitautien aiheuttajina ei Suomessa juurikaan ole selvitetty. Suorakylvön seurauksena maaperän fysikaaliset ominaisuudet mitä ilmeisimmin muuttuvat juuri Pythium sieniä suosiviksi, koska kyseiset sienet viihtyvät viileässä ja kosteassa maassa. Mustatyvi (Gaeumannomyces graminis) on vehnän haitallisimpia taudinaiheuttaja, koska infektion seurauksena kasvit jäävät kahuiksi ja siten satotason aleneminen voi olla huomattavaa. Suorakylvön vaikutukset voivat olla kaksitahoiset, toisaltaan vain kasvinjätteen mukana leviävä sieni ei voi kulkeutua lohkolla, mutta toisaltaan kasvinjätteen hajoamisen hidastuminen maan lämpötilan laskun myötä suosii sienen säilymistä seuraavaan kasvukauteen. Kasvitautien hallinta suorakylvössä 1. Viljelykierto. Viljelykierron merkityksen korostaminen on ensisijaisen tärkeää siirryttäessä suorakylvöön. Koska viljakasvien tyvi- ja juuristovioitusten aiheuttajat ovat moni-isäntäisiä ei suorakylvössä voi suositella viljakasvien viljelykiertoa vaan kaksisirkkaisia kasveja on syytä pitää mukana viljelykierrossa. 2. Tarkkailu ja tarpeenmukainen torjunta. Suorakylvö lisää kasvustojen tarkkailupainetta. Edellisten vuosien mahdollisiin lehtilaikkutauti ongelmiin tulee erityisesti kiinnittää huomiota siirryttäessä suorakylvöön sekä vähintään siirtymäkaudella, koska ohralla verkkolaikku ja rengaslaikku, kauralla kauranlehtilaikku ja vehnällä vehnän lehti- ja tähkälaikku voivat iskeytyä kasvustoon poikkeuksellisen aikaisin kasvitauteja suosivissa kasvuolosuhteissa. Torjunta voi olla tarpeen jo rikkakasvien ruiskutuksen yhteydessä. 3. Lajike valinta ja terve elinvoimainen kylvösiemen. Taudinkestävien lajikkeiden viljely on osa suorakylvön kasvinsuojelua. Lajikeominaisuuksista taudinkestävyyden lisäksi hyvän laonkestävyyden avulla voidaan ehkäistä punahomeita. Lisäksi suhteellisen lyhyiden lajikkeiden avulla myös orgaanisen aineksen lisääntyminen pysyy kurissa. 4. Kasvinjätteen hajoaminen. Kasvinjätteen mahdollisimman tehokas silpoutuminen ja tasainen leviäminen maan pinnalle voisi tehostaan hajoamisprosessia. Yksittäisiä tuloksia kevätviljojen suorakylvökokeesta Kevätviljojen suorakylvökoe perustettiin vuonna 2001. Koe on monokulttuurikoe, jossa verrataan suorakylvöä perinteiseen muokkaukseen. Esikasvina koelohkolla oli kaura. Vuosien väliset vaihtelut ovat olleet huomattavia ja vertailukelpoisia kasvustoja ja tuloksia kokeesta on saatu vuodesta 2002.

20 A) B) K yntö Kruunu verkkolaikku Kruunu Roope Saana Rolfi rengaslaikku tyvi- lehtilaikku kaurlehtilaikku Septoria Roope Saana Rolfi Suorakylvö Kruunu Kruunu K yntö Suorakylvö Septoria kaurlehtilaikku verkkolaikku Roope Saana Rolfi Roope Saana Rolfi ei jäljellä vihreää lehtipinta-alaa 0 5 10 15 20 25 30 Lehtilaikkutautien tuhoama lehtipinta-ala (%) Kuva. A) vuonna 2002 B) 2003 lehtilaikkutautien tuhoama lehtipinta-ala kevätviljojen vertailukokeessa. Havainnot on tehty vuonna 2002 kasvuston ollessa maito- /keltatuleentumisvaiheiden välissä. Kyntökoejäsenen viljakasvustot olivat kasvuasteeltaan muutama päivä suorakylvettyjä pidemmällä. 2003 havainnot tehtiin kasvuasteiden mukaan ja esitetty tulos on maitotuleentumisasteelta. Taulukko. A) Tyvitautisten B) juuristoltaan vioittuneiden kasvien %-osuus kevätviljojen vertailukokeessa vuonna 2002. A) B) lippulehtivaihe maitotuleentumisvaihe 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Lehtilaikkutautien tuhoama lehtipinta-ala (%) lippulehtivaihe maitotuleentumisvaihe Terveet Sairaat Terveet Sairaat Terveet Sairaat Terveet Sairaat Suorakylvö Rolfi 67.50 30.83 63.33 36.67 Suorakylvö Rolfi 70.00 29.17 54.17 45.83 Kyntö Rolfi 22.50 77.50 25.00 75.00 Kyntö Rolfi 34.17 65.83 22.50 77.50 Suorakylvö Saana 83.33 16.67 43.33 56.67 Suorakylvö Saana 70.83 29.17 40.83 59.17 Kyntö Saana 65.83 34.17 19.17 80.83 Kyntö Saana 53.33 46.67 25.00 75.00 Suorakylvö Roope 100.00 0.00 81.67 18.33 Suorakylvö Roope 99.17 0.83 93.33 6.67 Kyntö Roope 100.00 0.00 97.50 2.50 Kyntö Roope 100.00 0.00 96.67 3.33 Suorakylvö Kruunu 90.83 9.17 62.50 37.50 Suorakylvö Kruunu 85.00 15.00 61.67 38.33 Kyntö Kruunu 56.67 43.33 55.00 45.00 Kyntö Kruunu 72.50 27.50 57.50 42.50 Taulukko. A) Tyvitautisten B) juuristoltaan vioittuneiden kasvien %-osuus kevätviljojen vertailukokeessa vuonna 2003. A) B) korrenkasvuvaihe lippulehtivaihe taikinavaihe korrenkasvuvaihe lippulehtivaihe taikinavaihe Terveet Sairaat Terveet Sairaat Terveet Sairaat Terveet Sairaat Terveet Sairaat Terveet Sairaat Suorakylvö Rolfi 35.6 64.4 14.3 85.7 0.0 100.0 Suorakylvö Rolfi 45.8 54.2 18.0 82.0 1.1 98.9 Kyntö Rolfi 42.3 57.7 20.1 79.9 6.0 94.0 Kyntö Rolfi 53.9 46.1 43.1 56.9 5.0 95.0 Suorakylvö Saana 57.2 42.8 6.9 93.1 0.0 100.0 Suorakylvö Saana 24.5 75.5 7.9 92.1 0.0 100.0 Kyntö Saana 21.3 78.7 21.9 78.1 1.0 99.0 Kyntö Saana 32.2 67.8 15.9 84.1 6.0 94.0 Suorakylvö Roope 40.6 59.4 66.0 34.0 1.0 99.0 Suorakylvö Roope 59.7 40.3 22.0 78.0 0.0 100.0 Kyntö Roope 60.3 39.7 71.2 28.8 2.0 98.0 Kyntö Roope 68.3 31.7 71.8 28.2 0.0 100.0 Suorakylvö Kruunu 76.4 23.6 30.0 70.0 0.0 100.0 Suorakylvö Kruunu 63.5 36.5 9.0 91.0 1.1 98.9 Kyntö Kruunu 81.4 18.6 58.0 42.0 28.0 72.0 Kyntö Kruunu 75.2 24.8 98.0 2.0 10.1 89.9 Kasvitautitutkimuksen ollessa vasta alkuvaiheessa ei saatujen yksittäisten koetulosten perusteella voida vielä tehdä pitkälle vieviä johtopäätöksiä. Tulosten pohjalta voidaan kuitenkin todeta useiden muokkaamattomuudesta seuraavien teoriapohjaisten muutosten olevan mahdollisia, kuten kasvinjätteissä säilyvien taudinaiheuttajien lisääntyminen, jos syksyn olosuhteet eivät suosi hajottajapieneliöstön toimintaa, kuten kävi syksyllä 2002.