Perinnebitppien hidn hjevihkset sarja: 1. Avimet perinnebitpit 2. Puustiset perinnebitpit 3. Perinnebitppien hidn suunnittelu ja rahitus 4. Perinnebitppien hitmenetelmät ja -kustannukset PERINNEBIOTOOPPIEN HOIDON OHJEVIHKONEN 3 PERINNEBIOTOOPPIEN HOIDON SUUNNITTELU JA RAHOITUS Perinnebitppien hidn hjevihkset sarja 2003 Timitus Elina Jääskeläinen Piirrkset Vappu Ormi
PERINNEBIOTOOPPIEN HOIDON OHJEVIHKONEN 3 PERINNEBIOTOOPPIEN HOIDON SUUNNITTELU JA RAHOITUS Sisältö: 1. Hidn tavitteet ja hitkhteiden valinta 2. Hidn suunnittelu 3. Hitsuunnitelma ja päiväkirja 4. Yhteistyötaht ja hankkeen rahitus 1 1. Hidn tavitteet ja hitkhteiden valinta Perinnebitpit vat syntyneet pitkään jatkuneen perinteisen niitty- ja laiduntaluden tulksina, eivätkä ne säily ilman jatkuvaa hita. Perinnebitppien määrä n laskenut Sumessa selvästi alle yhteen prsenttiin siitä, mitä se li 1800-luvun lpulla. Näin suuri elinympäristöjen väheneminen näkyy mnien eliöiden taantumisena ja uhanalaistumisena. 1990-luvulla tteutettiin Sumessa valtakunnallinen perinnebitppien inventintiprjekti, jssa li tavitteena löytää bilgisesti mnimutisimmat sekä kulttuurihistriallisesti ja maisemallisesti arvkkaimmat alueet, selvittää Sumen perinnebitppien tila sekä niiden hittarve ja hittavitteet. Tulkset julkaistiin alueellisissa perinnemaisemajulkaisuissa sekä prjektin valtakunnallisessa lppuraprtissa. Inventinnissa löytyi arvkkaiksi lukiteltuja perinnebitppeja yhteensä vain 18 640 hehtaaria 3694 khteessa. Perinnebitppien hidn tavitteena n säilyttää ja vahvistaa perinteisen maataluden muvaamien maleimaisten ympäristöjen bilgisia, kulttuurihistriallisia, maisemallisia sekä maankäytön jatkuvuuteen liittyviä minaispiirteitä. Perinnebitppien hidn tavitteet liittyvät yhtä lailla myös tutkimus- ja petuskäyttöön. Lisäksi hyvin hidetuilla perinnebitpeilla n merkitystä maaseudun viihtyvyydelle ja vetvimaisuudelle. Perinnebitppien hidssa bilgisena tavitteena n säilyttää laidunnettujen ja niitettyjen lunttyyppien kk alueellinen ja eklginen vaihtelu sekä eri lunttyyppien luntainen ja harvinainen eliölajist. Hidn päämääränä n myös perinnebitppien elinvimaisten eliöppulaatiiden säilyttäminen Sumessa. Sumi kantaa myös kansainvälistä vastuuta perinnebitppien säilyttämisestä mm. Sumessa esiintyvien EU:n luntdirektiivin liitteessä I lueteltujen perinnebitppien lunttyyppien salta. Direktiivin lunttyyppijak tsin ei le suraan verrannllinen Sumen perinnebitppityypittelyn kanssa. Oma erityisvastuunsa Sumella n kaskimaille syntyneiden hakjen ja metsälaidunten erityispiirteiden säilyttämisessä. Luntdirektiivin liitteessä II n lueteltu myös 18 perinnebitppien eliölajia, jiden säilyttä- Sumessa esiintyvät EU:n luntdirektiivin liitteessä I mainitut perinnebitppien lunttyypit. Erityisen tärkeät n merkitty tähdellä (*). (Salminen ja Kekäläinen 2000) Merenrantaniityt * Kuivat nummet Kuivat niityt ja pensaikt kalkkipitisella alustalla (tärkeät rkidea-alueet*) Runsaslajiset jäkkiniityt Runsaslajiset kuivat ja tureet niityt * Alvarit ja kalkkivaikutteiset kallikedt * Siniheinäniityt Ksteat suurruhniityt Tulvaniityt Alavat niitetyt niityt Vuristjen niitetyt niityt Lehdes- ja vesaniityt * Hakamaat ja kaskilaitumet Perinnebitppien hidn hjevihkset -sarja: 1. Avimet perinnebitpit 2. Puustiset perinnebitpit 3. Perinnebitppien hidn suunnittelu ja rahitus 4. Perinnebitppien hitmenetelmät ja -kustannukset
2 misessä Sumella n merkittävä kansainvälinen vastuu. Luntdirektiivi hjaa Natura 2000 - alueiden valintaa. Perinnebitpeilla esiintyvät Sumen kansainväliset vastuulajit. Uhanalaisuuslukat: CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, LC = elinvimainen. (Salminen ja Kekäläinen 2000) Perhset Mäkihiiliki, Anacampsis fuscella, NT Luhtasirppikääriäinen, Ancylis kenneli, VU Luhtakirjkääriäinen, Aterpia chalybeia, EN Kettöyhtöki, Bucculatrix argentisignella, CR Ahaamukääriäinen, Clepsis lindebergi, EN Karjalanpussiki, Clephra carelica, CR Ruijannkiperhnen, Erebia medusa ssp. plaris, NT Luhtatuikeki, Prchreutis slaris, VU Isapll, Parnassius apll, NT (maailman uhanalaisuuslukituksessa VU) Putkilkasvit Phjannidanlukk, Btrychium breale, VU Suikeanidanlukk, Btrychium lancelatum, VU Ahnidanlukk, Btrychium multifidum, NT Pikkunidanlukk, Btrychium simplex, EN Perämerensilmäruh, Euphrasia bttnica, LC Ahsilmäruh, Euphrasia rstkviana subsp. fennica, VU Ruijanesikk, Primula nutans var. jkelae, EN Sammaknleinikki, Ranunculus reptabundus, VU Hit tulisi ensisijaisesti khdistaa arvkkaimmille alueille. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä säilyttämään lunnn mnimutisuutta, vaan näiden lisäksi j umpeenkasvaneita alueita tulisi kunnstaa. Kunnstettavia lisäalueita n arviitu tarvittavan vähintään kaksi kertaa niin paljn kuin mitä inventinneissa löydettiin. Kunnstettaviksi sveltuisivat etenkin arvkkaiden alueiden yhteydessä tai niiden lähellä sijaitsevat alueet, jilla n vielä khtalaisesti niittylajista jäljellä. Esimerkiksi metsittyneet entiset niityt vat kunnstuskelpisempia kuin entiset pellt, jiden muuttaminen niityiksi n paljn vaikeampaa ja hitaampaa. Valittavilla hitkhteilla tulisikin lla taustallaan perinteinen maankäytön histria, jtta kunnstus nnistuisi. Mnimutisuuden säilyttämiseksi tulisi saada aikaan nykyistä laajempia perinnemaisemakknaisuuksia ja tiheämpi perinnebitppiverkst. Tärkeää lisikin keskittää hitja sellaisille alueille, jilla n useita tisiaan lähellä sijaitsevia perinnebitppeja. Tällaisilla verkstilla n erityisen suuri merkitys niin santuissa metappulaatiissa eläville lajeille, kuten mnille perhsille. Samalla kannattaa kiinnittää humita siihen, että maan eri sissa saadaan säilymään riittävästi erityyppisiä perinnebitppeja. Arvkkaiksi lukiteltujen perinnebitppien pinta-alat (ha, luvut pyöristettyjä), tavitepinta-alat (ha) sekä erityisvastuut perinnebitppityypeistä alueittain. (Salminen ja Kekäläinen 2000) Lunais-Sumi Uusimaa Kaakkis-Sumi Häme Pirkanmaa Keski-Sumi Etelä-Sav Phjis-Sav Phjis-Karjala Länsi-Sumi Phjis-Phjanmaa Kainuu Lappi Yhteensä Arvkkaita perinnebitppeja 4 170 1 070 280 1 080 900 740 670 1 020 450 1 310 3 690 1 240 2 070 18 690 Hittavite 14 000 5 500 1 500 4 700 4 500 1 500 2 500 3000 2 500 3 000 9 000 3 800 4 500 60 000 Erityisvastuu Kedt, tureet niityt, merenrantaniityt, nummet, lehdesniityt Kedt, tureet niityt, merenrantaniityt Niityt Kedt, tureet niityt, järvenrantaniityt Tureet niityt, järvenrantaniityt, hakamaat Hakamaat, metsälaitumet Hakamaat, metsälaitumet, kaskimetsät Hakamaat, metsälaitumet Niityt, aht, kaskimetsät, hakamaat Merenrantaniityt, suniityt Merenrantaniityt, suniityt, tulvaniityt, nummet Vaaramaisemaseutujen hakamaat ja metsälaitumet Tulvaniityt, kedt, suniityt, kyläkentät Perinnebitppien hidn hjevihkset -sarja: 1. Avimet perinnebitpit 2. Puustiset perinnebitpit 3. Perinnebitppien hidn suunnittelu ja rahitus 4. Perinnebitppien hitmenetelmät ja -kustannukset
3 Muiden perinnebitppikhteiden läheisyyden lisäksi hidn suunnittelussa ja tavitteiden asettelussa n humiitava khteen mahdllinen sijainti arvkkaalla maisema-alueella, kulttuurihistriallisesti merkittävällä alueella tai sujelualueella, mitkä saltaan antavat lisäarva khteen hitamiselle. Lisäksi n arviitava hidn vaikutukset maisemaan, alueen kasvillisuuteen ja muihin eliölajeihin. Erityisesti n tarkasteltava vaikutuksia uhanalaisiin lajeihin, js niitä esiintyy alueella. Alueen hidn tulee perustua lemassa levaan luntn, sen arvjen ylläpitämiseen ja parantamiseen. Vanhaa lehtipuusta kasvavan entisen niityn raivaaminen uudelleen niityksi tuhaa sen lunnnarvt ja siitä ei tdennäköisesti ahkerallakaan hidlla saada niin merkittävää niittynä kuin se lisi lehtimetsänä. Hit tulee khdentaa alueille, jilla n nykyisellään perinnebitppien kannalta merkittäviä lunnnarvja. Minkä tahansa umpeutuvan alueen hidn uudelleen alittaminen ei aina kannata, vaan sukkessin jatkuminen saattaa jissain tapauksissa lla lunnn mnimutisuuden kannalta susiteltavampaa. Kunnstuksessa tai ennallistamisessa raivaamalla, niittämällä ja laiduntamalla saadut myönteiset vaikutukset näkyvät j muutamassa vudessa. Kasvillisuuden muuts rakenteeltaan aidksi niityksi kestää kuitenkin pidempään, jpa vusikymmeniä. Kunnstus n helpmpaa alueilla, jilla kasvillisuuden bimassa n vähäisempi. Mitä enemmän aluetta n lannitettu, sitä vaikeampi siitä n kunnstaa niittyä. Laidunnustapaa muuttamalla vidaan tehstaa ravinteiden pista rehevöityneeltä alueelta. Kunnstusta tehstaa niittäminen laidunnuksen lisäksi. Maaperän ravinteiden ja sitä kautta bimassan vähentäminen n lennaista, muttei välttämättä takaa hidn nnistumista. Ennallistamisen nnistumiseen vaikuttavat mnet muutkin asiat, kuten maalaji, maaperän rakenne ja kerrstuneisuus sekä lähiympäristön minaisuudet. Kaiken kaikkiaan ennallistava hit n humattavasti vaativampaa, kalliimpaa ja tulksiltaan vähäisempää kuin ylläpitävä hit. Bilgiset laatutavitteet eri perinnebitppityypeillä Hidn bilgisena tavitteena n perinnebitppien eliöstön ylläpitäminen tai sen palauttaminen. Hidn perusperiaatteena n negatiivisen ravinnetaluden ylläpit. Vusittaisten hittimien avulla alueilta tulee pistua vähintään yhtä paljn ravinteita kuin niitä sinne tulee kasvien tutannn, laiduneläinten jätösten ja typpilaskeuman mukana. Keskeisintä n, että hidettavalla alueella typen ja fsfrin määrät eivät lisäänny, vaan pysyvät samana tai vähentyvät. Perinnebitppia ei välttämättä turvaa se, että sitä n "aina" laidunnettu ja laidunnetaan yhä. Laidunnustapa ei saa lla sellainen, että ravinteita kertyy hitkhteelle. Hidn perusteisiin kuuluu myös kasvillisuuden avimuuden säilyttäminen sekä maaperän lannituksesta, kylvöstä, jituksista sekä trjunta-aineiden ja lisäravinteiden käytöstä pidättäytyminen. Hyvin hidetulla niityllä vallitsevat matalakasvuiset niittylajit. Parhaimmilla tureilla niityillä saattaa neliömetrin alalla esiintyä jpa 40 putkilkasvilajia. Kasvillisuus mudstaa niityllä yhtenäisen ja tiiviin kasvustmatn, eikä mikään laji le selvässä valta-asemassa muihin nähden. Mikäli umpeenkasvun sittavat kkkaat typpeä susivat ruht ja heinät vat lajistssa valta-asemassa, n hit epännistunut. Myös nuret puut ja puiden taimet vat situs epätyydyttävästä hittilanteesta. Kska niittylajist n vala susivaa, vaikuttaa puustn määrä Perinnebitppien hidn hjevihkset -sarja: 1. Avimet perinnebitpit 2. Puustiset perinnebitpit 3. Perinnebitppien hidn suunnittelu ja rahitus 4. Perinnebitppien hitmenetelmät ja -kustannukset
4 niityn kasvillisuuden rakenteeseen selvästi. Niittylajist keskittyy aukkpaikille, ja puiden katveessa vallitsevat varjpaikkjen lajit. Kasvillisuus n puiden ja pensaiden juurella varjstuksen takia myös harvempaa. Yksittäisiä puuyksilöitä ja muutamia pensaita lukuun ttamatta varsinaisten niittyjen tulisi yleensä lla avimia. Puut ja pensaat vaikeuttavat niittyjen hitamista niittämällä. Nummien hidssa tavitteena tulee lla msaiikkimaisen nummi- ja ketkasvillisuuden säilyttäminen tai sen palauttaminen. Varpujen lisäksi nummille kuuluvat karujen ketjen lajit. Kataja ei saa vallata liikaa alaa. Katajan, varvikn ja puiden taimien levittäytyminen estetään kulttamalla alueet ajittain. Ranta- ja tulvaniityillä, mikäli ne eivät le hyvin kapeita, tulee kasvillisuuden lla selvästi rannan suuntaisesti vyöhykkeistä. Kasvillisuus ei saa kstua yksinmaan krkeakasvuisista heinistä, kuten järviru'sta, rukhelpistä tai kastikista. Myöskään pensaikk ei saa levittäytyä niityille. Hyvin hidetuilla ranta- ja tulvaniityillä ylimmät niittyvyöhykkeet vat matalakasvuisia ja mnilajisia. Mikäli nämä vyöhykkeet vat pensittuneet ja metsittyneet, tulee ne raivata saksi hidettavaa khdetta. Suniittyjä hitamalla pyritään säilyttämään sulunta ja niittämisestä hyötyvää siden eliölajista. Hidn, erityisesti vesityksen suhteen tulee lla varvainen, ettei samalla hävitetä vaateliaita ja uhanalaisia sukasveja. Hittimet n suunniteltava tarkin ja niiden vaikutusta kasvillisuuteen n hyvä kkeilla vähemmän arvkkailla alueilla. Hakamailla puustn ja pensaikn n ltava riittävän väljää ja aukkista, jtta valn määrä ei rajittaisi niittykasvillisuuden kehittymistä. Spiva latvuspeittävyys n 10 35 % välillä. Pensaat n susiteltava jättää pääsin ryhmiksi puiden tyville. Metsälaitumilla latvuspeittävyys n suurempi, yli 35 %. Silti myös metsälaitumille kuuluvat pienet niittyaukt, jilta eläimet saavat humattavan san syömästään rehusta. Mikäli niittyaukt vat metsittymässä, ne tulee raivata niittykasvillisuuden elvyttämiseksi. Puustisilla perinnebitpeilla puustn tulee lla ikärakenteeltaan vaihtelevaa ja myös lajistltaan mnipulista. Alueellisen perinteen vuksi jillakin hakamailla vi tietyn valtapuulajin susiminen lla perusteltua (kivuhaat, tammihaat jne.). Vanhat puut ja lahpuut vat erittäin tärkeitä puustisten perinnebitppien eliöstölle. Lehdesniityillä vurttelevat lehdestetyt lehtipuut ja avimet niittylaikut. Niittylaikkujen lajist n runsas ja kstuu sekä niitty- että lehtlajeista. Lehdesniityn säilyminen edellyttää kaikkien vutuisten työvaiheiden, kevätsiivuksen, heinänten, mahdllisen jälkilaiduntamisen sekä lehdesten ten, tteutumista. Mikäli heinäntek ja latvminen jäävät tekemättä ja laiduntaminen lisääntyy, alkaa lehdesniitty hiljalleen muvautua hakamaaksi. 2. Hidn suunnittelu Hittarpeen arviinti Hidn suunnittelu alkaa kunkin alueen kunnstus- ja hittarpeen arviinnista ja tavitteiden asettelusta. On selvitettävä, kuinka kauan alue n llut hitamattmana ja mitä alitettavalla hidlla tavitellaan. Hidn laatutavitteen asettaminen ei aina le aivan yksiselitteistä; j- Perinnebitppien hidn hjevihkset -sarja: 1. Avimet perinnebitpit 2. Puustiset perinnebitpit 3. Perinnebitppien hidn suunnittelu ja rahitus 4. Perinnebitppien hitmenetelmät ja -kustannukset
5 kaisella vi lla ma näkemyksensä siitä miltä perinnebitpin tulee näyttää. Tavitteen asettamista varten tarvitaan tieta alueen luntarvista, sillä elävistä lajeista ja niiden menestymiseen vaikuttavista tekijöistä. Myös käytettävissä levat resurssit, kuten laiduneläimet, kneet ja ihmistyövima, n humiitava tavitteita asetettaessa. Menneen maankäytön hahmttamiseksi paikallisten asukkaiden, varsinkin vanhat ajat muistavien ihmisten haastattelut vat tärkeitä. Myös vanhista kartista ja ilmakuvista vi lla apua. Luntselvityksen tarkitus n antaa tieta alueen lunnn nykytilasta. Tarkasteltava alue kannattaa jakaa lunttyyppeihin: kallinyppylä, rantaniitty jne. Puuststa ja pensaiksta merkitään lajist ja runsaussuhteet, puustn ikärakenne ja mahdllinen kulleen puuaineksen, kuten keljen, pökkelöiden ja maapuiden esiintyminen. Kenttäkerrksessa kiinnitetään humita valtalajien hella myös sieltä löytyviin harvinaisiin ja uhanalaisiin kasveihin. Havainnt linnuista, nisäkkäistä ja muista eliöistä kirjataan muistiin. Kartalle merkitään myös rakenteet ja muut ihmistiminnan merkit, kuten rakennukset ja muinaisjäännökset. Perinnebitppien entistämisen alittava raivaus kääntää kasvillisuuden kehityksen umpeenkasvulle vastakkaiseen suuntaan. Tyydyttävän hittulksen saavuttamiseksi perinnebitpeilta tulee laiduntamalla ja niittämällä saada pistettua suurin sa kasvukauden aikana syntyneestä kasvimassasta ja siihen situtuneista ravinteista. Tällöin kasvillisuuteen situtuneet ravinteet eivät pääse kertymään alueelle, eikä karike jää tukahduttamaan alleen matalaa kasvillisuutta. Mikäli ravinnemäärät pääsevät khamaan puutteellisten tai väärien hittimien takia, kasvu n vimakasta ja muutamat typensusijalajit runsastuvat muiden kustannuksella. Umpeutuvilla alueilla runsastuvat lajit vat kkkaita ja reheväkasvuisia, ja rehevöityvillä laidunnetuilla alueilla suhteellisen matalakasvuisia runsasravinteisten paikkjen lajeja. Laidunnettujen alueiden rehevöitymisen tavallisimmat syyt vat lisärehun tuminen perinnebitpeille, laidunnus sana nurmilaitumia sekä pelkkä yölaidunnus. Niitettävillä alueilla niittaineksen keräämättä jättäminen tai liian myöhäinen niitt aikaansaa ravinteiden kertymistä. Myös ilman kautta tapahtuva typpilaskeuma ja rantaniityillä rehevöityneet vesistöt nstavat perinnebitppien ravinnetasa. Hitkhteen laadullisten tavitteiden täyttämiseksi mutillaan suunnitteluvaiheessa kullekin khteelle hittavitteet. Knkreettiset, yksiselitteiset tavitteet hjaavat vusittaisia hittimia ja helpttavat tulksen arviintia. Tyypillinen esimerkki tärkeästä hittavitteesta n, että laidunalueen tulee laidunkauden lpussa lla lppuun syöty. Tällaisenaan määritelmä n vielä kuitenkin tulkinnanvarainen, jten sitä lisi hyvä täsmentää. Puustisilla hitkhteilla esimerkki knkreettisesta hittavitteesta n puustn ja pensaikn raivaaminen tietyn prsenttisuuden verran tietyn ajan kuluessa. Kulttuurihistria, muinaisjäännösalueet Perinnebitppien hit vi lla perusteltua myös histriallisen tai esihistriallisen asutuksen, perinteisen maankäytön rakennelmien tai muun kulttuurihistriallisen arvn säilyttämiseksi. Esimerkiksi latjen, aittjen ja kalamajjen sekä kivi- ja riukuaitjen säilyminen sana perinnemaisemaa n tärkeää paitsi maaseutumaisemalle, myös maatalusympäristön mnimutisuudelle. Myös tiettyjen työtapjen ja menetelmien vaaliminen kuuluu perinnemaisemien hitn. Perinnemaisema-alueilla sijaitseviin muinaisjäännöksiin pätevät muutamin rajituksin samat hjeet kuin muillakin perinnemaisema-alueilla. Muinaisjäännökset vat muinaismuistlailla rauhitettuja ja niiden vahingittaminen n kiellettyä, jten niiden pintaa ei saa rikka eikä niiden päälle saa tehdä rakennelmia. Myöskään kulttamista tai raivausjätteen pltta ei mui- Perinnebitppien hidn hjevihkset -sarja: 1. Avimet perinnebitpit 2. Puustiset perinnebitpit 3. Perinnebitppien hidn suunnittelu ja rahitus 4. Perinnebitppien hitmenetelmät ja -kustannukset
6 naisjäännösalueilla vi tehdä, kska muinaisjäännöksiin ei saa mudstua niihin kuulumattmia palkerrksia. Muinaisjäännösten hitn tarvitaan aina lupa, jka haetaan Musevirastlta. Musevirastn tai maakuntamusen asiantuntijihin n hyvä lla yhteydessä j hitsuunnitelmaa tehtäessä. Yhteisellä maastkatselmuksella vidaan spia alueella tehtävistä timenpiteistä. Hitmenetelmien valinta Perinnebitppien hidssa n kaksi päävaihetta: kertalunteinen kunnstusraivaus ja jatkuva, vusittain tistettava hit. Ennen raivaamisen alittamista n varmistuttava, että hidn jatkuvuus n turvattu, mieluiten pitkälle tulevaisuuteen. Kunnstetun niityn ja laidunmaan vusittain tistuvia hittimia vat niitt, laidunnus tai niiden yhdistelmä. Lehdesniityillä tehdään näiden lisäksi kevätsiivus ja lehdestys. Hakamailla, metsälaitumilla, kedilla ja nummilla riittää usein pelkkä laidunnus ja harkittu, vähittäinen puustn käsittely. Kuitenkin myös laidunniityillä ja nummilla puiden alkuja n ajittain pistettava, sillä sa taimista jää eläimiltä syömättä. Eri hitmenetelmiä tteutustapineen, tarvittavine välineineen ja kustannuksineen kuvataan tarkemmin Perinnebitppien hidn hjevihksessa 4 Hitmenetelmät ja -kustannukset. Alueen aikaisempi maankäyttö vaikuttaa valittavaan hittapaan ja -menetelmään. Työmenetelmissä ja tavissa tulee mahdllisuuksien mukaan pyrkiä vaalimaan vanhja perinteitä ja säilyttämään alueelliset minaispiirteet. Käytännössä vanhista menetelmistä judutaan useimmiten pikkeamaan, esimerkiksi kneellinen niitt n mnilla alueilla viikateniitta helpmpaa. Aiemmin niittyjen hit palveli karjantalutta, eikä eläin- ja kasvilajeihin kiinnitetty erityistä humita. Myös lunnnsujelullisten tavitteiden vuksi vidaan alkuperäisistä maankäyttö- ja timintatavista piketa esimerkiksi sillin, kun hittyöt räätälöidään jnkin harvinaisen tai uhanalaisen kasvin tai eläimen turvaamiseksi. Hitmenetelmät valitaankin khteen nykyisten luntarvjen, käytettävissä levien resurssien sekä hidn tavitteenasettelun mukaan. Laidunnus ja niitt vaikuttavat niittykasvillisuuteen eri tavin. Niittniityillä n kukkia enemmän kuin laidunniityillä. Hyviä aikuisten perhsten mesikasveja ja tukkien ravintkasveja vat mm. kaunkit, päivänkakkara, hiirenvirna, niittynätkelmä, mäkitervakk ja ruusuruh. Näistä useimmat hyötyvät enemmän niitsta kuin laidunnuksesta. Osalle niittyperhsista kasvillisuuden pist kerralla vi kuitenkin lla tuhisaa, kska niille välttämätön pienelinympäristö saattaa kadta niitn yhteydessä. Näiden perhsten asuttamilla niityillä laidunnus vi lla sveliaampi hitmenetelmä, tai vastaavasti niittäminen sa-alueittain, jllin niittämättä jätettävää khtaa vaihdellaan vusittain. Päiväperhset vat runsaimmillaan niittyjen umpeenkasvun alkuvaiheessa (1 5 vutta hidn lppumisesta), minkä jälkeen ne alkavat vähentyä. Yksi keskeinen ngelma lunnn mnimutisuuden kannalta n, kuinka saada säilytettyä riittävästi mnille hyönteisille tärkeitä umpeenkasvun alkuvaiheessa levia niittyjä. Laidunnuksen ikea ajitus ja spiva laidunpaine n tärkeää. Js kasvillisuus syödään tarkasti matalaksi, mnet perhset häviävät paikalta. Perhsniittyjen hidssa susitellaankin kiertlaidunnusta, jssa kullinkin vain sa perhsten elinympäristöstä n laidunnettuna. Tisaalta mnet hyönteiset menestyvät vain hyvin matalakasvuisilla, tarkin laidunnetuilla niityillä. Osalle hyönteisiä niityillä levat pienet paljaan maan laikut vat tärkeitä. Perinnebitppien hidn hjevihkset -sarja: 1. Avimet perinnebitpit 2. Puustiset perinnebitpit 3. Perinnebitppien hidn suunnittelu ja rahitus 4. Perinnebitppien hitmenetelmät ja -kustannukset
7 Vusittaisella niitlla pystytään yleensä estämään pusikituminen ja metsittyminen, mutta laidunnus ei useinkaan riitä pitämään kurissa puiden alkuja. Yksi niittyjen hidn keskeinen sa nkin puiden ja pensaiden alkujen ajittainen pist. Umpeutuneiden alueiden kunnstuksessa laidunnus saattaa lla riittämätön hittapa. Tällöin niitt tai niitt + laidunnus yhdistelmä tuttaa paremman tulksen. Niittykasvillisuus elpyy npeammin kunnstettaessa umpeutuvia niittyjä, js niitt ainakin alkuvusina tehdään kaksi kertaa kesässä. Tavitteena n pistaa ravinteita ja vähentää ngelmakasvien elinvimaa. Tisaalta hyönteislajistn kannalta n susiteltavaa jättää sa kunnstettavasta niitystä niittämättä. Niitn vi tehdä myös valikiden jättäen pystyyn haluttuja, kukkivia kasveja (tsin liiallinen valikinti ei kuulu asiaan). Hidn tulksellisuus riippuu lähtötilanteesta. Js niityllä n umpeenkasvusta hulimatta säilynyt mnia niittykasveja, hidlla saadaan elvytettyä häviämässä levia ppulaatiita ja paikalle lunteenmainen niittykasvillisuus. Usein hidn alittamisen jälkeen niitylle ilmaantuu kasvilajeja, jiden n luultu siltä kknaan hävinneen. Mnimutiset hittavat ylläpitävät parhaiten lunnn mnimutisuutta. Kaikkia niittyjä ei tulisi hitaa täsmälleen samalla tavalla. Esimerkiksi niittajankhta vi lla erilainen eri niityillä riippuen hidn tavitteista ja hidn vaiheesta. Niitt ja / tai laidunnus vat perinnebitppien perushita, jta täydennetään tarpeen mukaan muilla timilla. Niittyjen kevätsiivus eli puiden lehtien, ksien ja muun karikkeen piskeruu n susiteltavaa ja varsinaisilla lehdesniityillä se n leellinen sa vutuista hita. Kultus spii sekä niitetyille ja laidunnetuille khteille että etenkin kunnstettaville khteille, jille n kertynyt kariketta ja kulheinää. Vanhan karikkeen plttaminen helpttaa niityn niitta ja parantaa laidunminaisuuksia. Kultetut alueet tulee aina lisäksi niittää tai laiduntaa. Lehdesniittyjen käyttö maataluden tutanttapana n kadnnut. Lehdesniittyjen uhanalaisten eliöiden säilyttäminen edellyttäisi kaikkien lehdespuiden säilyttämistä, umpeutuvien lehdesniittyjen kunnstusta ja nurten puiden lehdestyksen alittamista. Lehdestystä latvmalla visi käyttää jssain mitassa myös hakamaiden hidssa, jllin tällaiset "lehdeshaat" visivat sittain krvata lehdesniittyjen vähäisyyttä. Mikäli laitumelle n tarpeen vukrata eläimiä, pitää j etukäteen spia pelisäännöistä, mieluiten kirjallisesti. Tärkeitä asiita vat vastuukysymykset, aitausten rakentaminen, ylläpit ja purkaminen, eläinten kuljetukset, valvnta ja hit. Vakuutuksista pitää varmistua, samin krvausasiista mahdllisten vahinktapausten varalta. Seuranta Hidn seurannalla varmistetaan, että hit vaikuttaa tivttuun suuntaan. Seuranta vidaan khdistaa kasvillisuuteen, kasvistn tai eläimistöön. Kasvillisuuden seurannalla saadaan parhaat tulkset. Ennalta päätettyihin ilmentäjälajeihin khdistuva kasvistn seuranta tukee kasvillisuusselvitystä erinmaisesti. Eläimistön seuranta n työläämpää eivätkä sen tulkset le yhtä helpsti ja lutettavasti tulkittavissa. Seuranta tulee alittaa j ennen ensimmäisiä kunnstustöitä. Valkuvat tukevat hyvin seurantaa ja havainnllistavat kasvillisuuden ja maiseman muutsta hitkhteella. Kuvauspaikat ja suunnat sekä kuvaamisen ajankhdat tulee merkitä muistiin. Perinnebitppien hidn hjevihkset -sarja: 1. Avimet perinnebitpit 2. Puustiset perinnebitpit 3. Perinnebitppien hidn suunnittelu ja rahitus 4. Perinnebitppien hitmenetelmät ja -kustannukset
Kasvillisuuden seurantaan n kehitetty mnia jk Eräitä kasveja, jtka runsastuessaan kealihin tai vähemmän työläisiin arviinteihin indikivat lunnn mnimutisuuden vähenemistä ("miinuskasveja"). perustuvia menetelmiä. Myös kasvillisuuden tiheyttä ja määrää vidaan arviida ja mitata kenttä- (Pykälä 2001) kerrksen krkeutta tai sulkeutuneisuuden astetta. Hidn vaikutusten havainninti liittyy arkisiin Vuhenputki Nurmipuntarpää Niittynurmikka Pihatatar timiin, havainnt n vain tehtävä säännöllisesti ja Kiranputki Rönsyleinikki Piikkihdake Vadelma kirjattava muistiin. Kasvillisuuden muutkset tdetaan esimerkiksi tiettyjen "plus- ja miinuslajien" Nurmilauha Pihatähtimö Kiranheinä Hevnhierakka esiintymiä seuraamalla. Laidunnuspaineen spivuus Julavehnä Rikkavikukat tarkastetaan maastssa. Js syömätöntä kas- Maithrsma Valkapila villisuutta n laidunkauden lputtua muuallakin Nurminata Nkknen Mesiangerv kuin hylkylaikuilla ja pensaiden alla, n laidunnuspaine llut liian pieni. Kasvukauden lpulla tdetaan hidn tuls ja tehdään tarvittavat muutkset suunnitelmiin seuraavalle vudelle. Hyvien niittyjen indikaattrikasveja ("pluskasveja"). E = lajin elinympäristö, L = suhtautuminen perinteiseen laidunnukseen (naudat), N = suhtautuminen perinteiseen niittn. Elinympäristö: K = ket, T = ture niitty, R = kstea niitty ja rantaniitty. Suhtautuminen laidunnukseen ja niittn: +++ = hyötyy hyvin selvästi tai n jpa riippuvainen, ++ = hyötyy yleensä selvästi, + = hyötyy yleensä. (Salminen ja Kekäläinen 2000.) E L N Mäkikaura K, (T) + ++ Nurmitatar T, (R), (K) ++ +++ Ketnidanlukk K, T +++ +++ Ahnidanlukk T, (K) +++ ++ Hirssisara R, T +++ +++ Lampaannata K ++ ++ Sikangerv K ++ ++ Keltamatara K, (T) ++ ++ Kirkiruh T, K ++ +++ Häränsilmä K, T ++ +++ Kesämaitiainen T, K ++ +++ Mäkitervakk K, (T) ++ ++ Jäkki T, R, K ++ +++ Vilukk R, T ++ +++ Keväthanhikki K, T +++ +++ Kevätesikk T, (K) ++ +++ Ahleinikki K ++ ++ Purtjuuri T, R ++ ++ Kangasajuruh K +++ ++ Kuller R, T + +++ 8 Onnistunut hit jättää jälkeensä matalakasvuisen, ruh- ja heinälajistltaan mnipulisen kenttäkerrksen. Kenttäkerrksen tulee lla sulkeutunut eli paljaita laikkuja ei saa lla. Kulleen heinän, lehtien ja ksien mudstamaa kariketta n vähän tai ei lainkaan. Lajist n mnipulinen, jllin sitä ilmaiseva tunnusluku, esimerkiksi lajimäärä neliömetriä khden n suuri. Vallitsevat kasvilajit puuttuvat. Lajist kstuu vaateliaista, niukkaravinteisuuteen speutuneista niittykasveista. Kkkaat ravinnepprtunistit, kuten nkknen, kiranputki, mesiangerv ja vadelma puuttuvat. Umpeenkasvulle herkkiä lajeja sen sijaan n paljn. Perinnebitppien hidn hjevihkset -sarja: 1. Avimet perinnebitpit 2. Puustiset perinnebitpit 3. Perinnebitppien hidn suunnittelu ja rahitus 4. Perinnebitppien hitmenetelmät ja -kustannukset
9 Laadukas perinnebitppien hit n justavaa ja räätälöityä. Mikäli suunnitteluvaiheessa asetetut knkreettiset hittavitteet eivät tteudu tai khteen eliölajistn vaste hittimiin ei le tivtun kaltainen, n hittimia, menetelmiä tai timien ajitusta muutettava. Kaikki pikkeamat alkuperäisestä hitsuunnitelmasta n tarpeen merkitä muistiin, sillä se helpttaa sekä seurantaa että hittimien svittamista jatkssa. 3. Hitsuunnitelma ja päiväkirja Perinnebitppien hittimenpiteet esitetään hitsuunnitelmassa, jka n tarpeellinen kaikilla hidettavilla khteilla ja välttämätön haettaessa khteen hitn maataluden ympäristötuen erityistukea. Suunnitelmasta tulee käydä ilmi alueen lunne, aiempi käyttötapa ja nykytila sekä se lpputuls, jhn hidlla pyritään. Hitsuunnitelmaan laaditaan yleiskuvaukset alueen lunnnlista ja lajiststa, aiemmasta käytöstä, hittimenpiteistä ja jatkhitmahdllisuuksista. Tärkeintä n hittimien kuvaaminen mahdllisimman yksityiskhtaisesti. Suunnitelmaan merkitään peruskunnstustimenpiteet sekä vusittaiset hittimenpiteet. Kunnstettavalta alueelta selvitetään mitä puita ja pensaita raivataan, kuinka paljn raivauksia tehdään sekä raivausten ajankhta. Lisäksi selvitetään kuinka raivausjätteet käsitellään. Ongelmakasvien esiintyminen ja niiden pistamistapa n hyvä mainita erikseen. Laidunnuksesta selvitetään aittu laidunnustapa ja aika, laiduneläimet ja niiden määrä, kuten myös uusittavien ja kunnstettavien aitjen tarve. Niitsta selvitetään käytettävät välineet, niittajankhdat sekä niittjätteen käsittely. Suunnitelmat laaditaan aina yksilöllisesti, kunkin khteen erityispiirteitä kunniittaen. Timenpiteet kuvaillaan siten, että hidn laatua vidaan arviida sekä työn aikana että sen jälkeen. Timenpidelhkt merkitään suunnitelmakartalle, jnka phjana vi käyttää valmista peruslhkkarttaa tai peruskartan suurennsta. Kartalle merkitään laidunnuksessa tarvittavat aidat, lisäksi kartalla vi tarpeen mukaan esittää pienempiä timenpidekuviita. Vusittain tehtyjen hittimien spivuuden ja ikeellisuuden arviimiseksi kirjataan muistiin kaikki tehdyt kunnstus- ja hittyöt ajankhtineen. Hitpäiväkirjan phjalta vusittaisia hittimia vidaan tarkistaa tarpeen mukaan ja riittävän yksityiskhtaisena se n ivallinen apu hidn seurannalle. Maataluden ympäristötuen erityistukispimukset edellyttävät hitpäiväkirjan pitämistä spimuskhteilla tehtävistä timenpiteistä. Hitpäiväkirjan pitäminen vastaa pitkälti lhkkirjanpita. Se vi lla vapaamutinen, mutta siitä tulee ilmetä ainakin lhkn nimi, lhknumer, pinta-ala sekä tehdyt timenpiteet. Hitpäiväkirja n myös lunteva sa itse seurantaa, kun tehtyjen hittimien heen merkitään silmämääräiset havainnt hitkhteen kehityksestä ja timien vaikutuksista. Laidunnettavilla hitkhteilla hitpäiväkirjaan merkittäviä asiita vat mm. laidunkauden alitus- ja lpetuspäivämäärät, laiduneläinten laji ja lukumäärä, päiväys ja kuvaus laidunkauden aikaisista eläinmäärän muutksista sekä mahdlliset muut timet, kuten niitt ajankhtineen ja jätteen piskuljetus. Niitettävillä hitkhteilla hitpäiväkirjaan merkitään mm. niittajankhta ja väline, niitksen krjuun ajankhta, mahdllisen jälkilaidunnuksen ajankhta, eläinmäärä ja laji, muutkset laidunnuksessa sekä laiduntamisen lpetusajankhta. Lisäksi selvitetään mahdlliset ert alkuperäiseen hitsuunnitelmaan sekä niiden syyt ja vaikutukset ympäristöön. TE -keskusten maaseutusastilla n saatavana valmiita malliphjia hitpäiväkirjasta. Perinnebitppien hidn hjevihkset -sarja: 1. Avimet perinnebitpit 2. Puustiset perinnebitpit 3. Perinnebitppien hidn suunnittelu ja rahitus 4. Perinnebitppien hitmenetelmät ja -kustannukset
4. Yhteisyötaht ja hankkeen rahitus 10 Kaikesta perinnebitppien hidsta kituu kustannuksia, eniten khteen peruskunnstusvaiheessa. Maataluden ympäristötuen erityistukien kautta viljelijöitä tuetaan perinnebitppien hidssa ja sen hella maiseman kehittämisessä sekä lunnn mnimutisuuden säilyttämisessä. Myös erityisympäristötuen ehtjen ulkpulelle jääville maiseman- ja lunnnhitajille n lemassa vaihtehtja hittyön rahittamiseen. Merkittävää apua, yhteistyökumppaneita ja talkväkeä perinnebitppien hitn vi löytyä myös esimerkiksi kansalaisjärjestöistä (WWF, SLL), paikallisista lunnnsujeluyhdistyksistä, kyläyhdistyksistä, kuluista, 4H-yhdistyksistä, partilaisista jne. Pr Agria Maaseutukeskusten maisemanhidn neuvjat auttavat viljelijöitä erityistuen hakemisessa ja tekevät hakemukseen tarvittavia hitsuunnitelmia. Myös metsänhitsuunnitelmaa laadittaessa maanmistajan kannattaa pyytää suunnitelman tekijää humiimaan mahdlliset puustiset perinnebitpit ja tutkimaan niiden hidn rahitusmahdllisuuksia. Maataluden ympäristötuen erityistuki Erityisympäristötuet kuuluvat maataluden ympäristötukijärjestelmään, jka jakautuu kaikille viljelijöille tarkitettuihin perus- ja lisätimenpiteisiin sekä erilaisiin vapaaehtisiin, tehkkaampia timenpiteitä vaativiin erityistukimutihin. Perinnebitppien hidn erityistuella viljelijälle maksetaan krvausta hittöistä aiheutuneista kuluista ja tulnmenetyksistä enimmillään 420,47 eura hehtaarilta vudessa (tiet vudelta 2003). Erityistukea haetaan TE - keskusten maaseutusastlta, jnne hakemukset jätetään liitteineen. Hakemuksen liitteenä tulee lla sijaintikartta, suunnitelmakartta ja hitsuunnitelma sekä kustannuslaskelma. Kustannuslaskelmassa tulee eritellä peruskunnstuskulut ja vusittaiset hitkulut erikseen. Peruskunnstuskuluista tulee eritellä työmäärät timenpiteittäin, yksikkökustannukset sekä kustannukset pinta-alayksikköä ( /ha) khti laskettuna. Myös khtuulliset suunnittelukulut vi merkitä peruskunnstuskuluihin kuuluviksi. Vusittaiset hitkulut tulee eritellä vastaavasti. Esimerkkejä peruskunnstuskuluista. (Partanen ym. 2003) Suunnitelman laatiminen Puiden ja pensaiden raivaaminen ja raivaustähteiden pisvieminen Paimenlaitteen staminen Jumaveden järjestäminen Aidan rakentaminen, aitamateriaalien hankkiminen Niittkalustn hankkiminen Seipäiden hankkiminen Esimerkkejä vusittaisista hitkuluista. (Partanen ym. 2003) Perinnebitpin hidn sekä lunnn mnimutisuuden edistämisen erityistukispimuksilla edistetään maatalusympäristöjen mnimutisuutta. Perinnebitpin hidsta vidaan tehdä 5- vutinen spimus, lunnn mnimutisuuden edistämisestä vidaan viljelijän valinnan mukaan tehdä jk 5- tai 10-vutinen spimus. Spimuksen tekeminen edellyttää, että viljelijä n situtunut ympäristötuen perustimenpiteisiin, hänellä n viljelyksessä vähintään 3 hehtaaria tukikelpista pelta tai 0,5 hehtaaria puutarhakasveja ja haettu spimusala n vähintään 0,15 hehtaaria (vi kstua vähintään 0,05 hehtaarin lhkista). Erityistukea vi hakea myös vukramaalle, kunhan kirjallinen vukraspimus n vimassa kk erityistukikauden ajan. Erityistukispimuksia tehtäessä etusijalla vat arvkkaiksi lukitellut ja Puiden ja pensaiden raivaaminen ja raivaustähteiden pisvieminen Niittäminen, niitksen piskrjaaminen Aidan kunnn tarkastaminen, krjaaminen ja uusiminen Jumavedestä hulehtiminen Laiduneläinten valvnta Laiduneläinten kuljetukset Laiduneläinten vukraus Hitpäiväkirjan pitäminen Perinnebitppien hidn hjevihkset -sarja: 1. Avimet perinnebitpit 2. Puustiset perinnebitpit 3. Perinnebitppien hidn suunnittelu ja rahitus 4. Perinnebitppien hitmenetelmät ja -kustannukset
11 Natura 2000 -verkstn kuuluvat perinnebitpit ja sellaiset khteet, jilla n edellisellä hjelmakaudella llut vastaava erityistukispimus. Myös arvkkaiden alueiden yhteydessä levien kunnstuskelpisten khteiden hit n tärkeää. Haettaessa jatkspimusta aiemmin erityistukea saaneelle hithankkeelle, n muistettava liittää hakemuksen heen päivitetty hitsuunnitelma kustannuslaskelmineen. Tässä uudessa suunnitelmassa n hyvä tarkastella edellisen tukikauden aikana tehtyjen timien vaikutuksia, tteutuneita ja tteutumattmia tavitteita sekä asettaa uusia tavitteita tai välietappeja hithankkeelle. Ennen spimuspäätöksen tekemistä hakemus käy lausunnlla alueellisessa ympäristökeskuksessa. Maanmistajan kanssa svitaan maastkäynnistä, jllin alueellisen ympäristökeskuksen edustaja tutustuu khteeseen ja vi vielä antaa neuvja sen hidsta. Lausunnssaan ympäristökeskus arvii khteen spivuutta spimuskhteeksi sekä hitsuunnitelman asianmukaisuutta kyseisen khteen kunnstamiseen ja hitn. Tarvittaessa ympäristökeskus vi lausunnssaan antaa hitsusituksia tai ehtja spimuksen tekemiselle. Lausunnn antamisen jälkeen hakemus palautuu TE keskukseen, jka tekee päätöksen hitspimuksen laatimisesta. Spimusehtjen mukaan aluetta ei saa mukata, lannittaa, käsitellä trjunta-aineilla, jittaa tai metsittää. Niitetty kasvillisuus n kerättävä pis ja laidunnus n tteutettava niin ettei se aiheuta rehevöitymistä tai haitallista ersita. Laidunnuspaine ja laidunkiert n svitettava niin, ettei hitkhteella laiduntaville eläimille tarvitse antaa lisärehua. Hitkhde n aidattava erikseen viljellyistä laidunnurmista eikä sitä saa käyttää pelkästään yölaitumena. Erityistukispimus edellyttää hitpäiväkirjan pitämistä lhkittain. Lisätieta erityisympäristötuesta saa tukippaista sekä TE keskuksien maaseutusastilta. Metsätaluden ympäristötuki Puustiset perinnebitppityypit eivät aina le maankäyttölukitukseltaan maatalusaluetta, jllin niiden hitn ei vi saada maataluden erityisympäristötukea. Alueelliset metsäkeskukset tekevät tilakhtaista metsäsuunnittelua, jssa metsänmistaja vi pyytää humiimaan tilallaan mahdllisesti levat kunnstuskelpiset hakamaat ja metsälaitumet. Kestävän metsätaluden rahituksesta annetun lain (1094/1996, muutettu 1286/1997) perusteella vidaan yksityiselle metsänmistajalle hakemuksesta myöntää rahitusta mm. metsien bilgisen mnimutisuuden ylläpitämiseen ja metsälunnnhitn. Metsätaluden ympäristötuki n hjattu ensisijaisesti metsälain 10 :n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen säilyttämisestä ja hidsta jhtuviin kustannuksiin ja menetyksiin. Tukea vidaan myöntää myös puustisten perinnebitppien hidn rahittamiseen. Metsätaluden ympäristötuesta päättävät alueelliset metsäkeskukset. Kansallinen hankerahitus Ympäristöhallinnn perinnemaisemien hitraha, uhanalaisten lajien hitraha ja YTY -raha (ympäristötyöraha) n tarkitettu pienien käytännön hittöiden ja suunnittelun tukemiseen. Alueellinen ympäristökeskus jakaa myös saaristn ympäristönhitavustusta. Rahjen jakamisperusteissa n jnkin verran alueellista vaihtelua ja erilaisia paintuksia, jtka n syytä tarkistaa man alueen ympäristökeskuksesta. Esimerkiksi YTY rahituksen pääpain n llut Sumen phjis-, keski- ja itäsissa, jissa 1990-luvun alkupulelta lähtien tteutetuilla hankkeilla n llut merkitystä myös maaseudun työllisyydelle ja asuttuna pysymiselle. Saaristn ympäristönhitavustuksella pulestaan tuetaan saaristn kehityksen edistämisestä annetun lain (494/1981) mukaisissa merialueen ja sisävesistöjen saaristkunnissa tehtävää ympäristönhittyötä, myös perinnemaisemien kunnstusta ja hita. Tukien saaminen edellyttää, että hankkeen avustamista ei le järjestetty muulla lainsäädännöllä eli esimerkiksi maatalu- Perinnebitppien hidn hjevihkset -sarja: 1. Avimet perinnebitpit 2. Puustiset perinnebitpit 3. Perinnebitppien hidn suunnittelu ja rahitus 4. Perinnebitppien hitmenetelmät ja -kustannukset
12 den erityisympäristötukea ja muuta julkista rahitustukea ei vi saada päällekkäin samalle khteelle. TE -keskukselta vi hakea avustusta perinneympäristöjen vaalimiseen ns. maataluden rahitustuen mudssa. Avustus vi kattaa 20 % hyväksyttävistä kustannuksista perinnemaiseman hidn ensimmäisen vuden investinneissa. Avustettavan hankkeen kknaiskustannuksien tulee lla vähintään 5000 eura. Kansallisin varin tteutettava POMO+ -hjelma (Paikallisen maehtisuuden maaseutuhjelma) kskee vusia 2002-2006. Ohjelmalla laajennetaan EU:n LEADER -timintatapaa kansallisin varin. Rahituksesta 80 % tulee valtilta ja 20 % ryhmien timinta-alueiden kunnilta. POMO rahituksella n mm. Varsinais-Sumen Paimissa kunnstettu keta, ja muutamissa hankkeissa eri pulilla Sumea muutin hidettu maisemia. Esimerkiksi Etelä- Karjalassa maisemanhithankkeeseen liittyi myös nurten työllistämistavite. Alueellinen maaseudun kehittämisyhdistys eli timintaryhmä päättää rahitettavista hankkeista alueelle laatimansa kehittämissuunnitelman mukaisesti. Sumessa timii 58 timintaryhmää (tiet vudelta 2003), jtka saavat rahituksensa EU-sarahitteisista LEADER+, ALMA- ja tavite 1 hjelmista sekä kansallisesta POMO+ -hjelmasta. Lisätieta timintaryhmistä saa mm. Sumen Kylätiminta ry:stä. EU:n hankerahitus Suhteellisen lyhytaikaisia perinnemaisemien hit- ja kunnstushankkeita n mahdllista rahittaa myös EU:n rakennerahastjen ja Life-hankkeiden kautta. Life n Eurpan uninin ympäristöalan rahitusjärjestelmä, jnka kautta tuetaan lunnnsujelu- ja ympäristöhankkeita. Life-hjelman klmas vaihe (Life III-asetus) kskee vusia 2000-2004. LIFE -rahitusväline sisältää useita sa-alueita, jista perinnemaisemia ajatellen tärkein n lunnn Life (Life Nature). Jissain tapauksissa myös ympäristön Life (Life Envirnment) n tarkituksenmukainen, sillä n rahitettu esimerkiksi Saln seudulla myös kulttuurimaisemien hidn neuvntaa sisältävää Vihreä laaks hankekknaisuutta. Lifehankkeet vat EU:n ja hakijan välisiä yhteistyöhankkeita. Yhteisö rahittaa kutakin hanketta krkeintaan 50 %, erityistapauksissa enintään 75 %. Muu sa rahituksesta n kansallisista rahituslähteistä ja sen n ltava selvä Life-tukea haettaessa. Hankkeiden kestksi susitellaan 2-4 vutta ja niiden kknaiskustannusarviksi enemmän kuin 200 000 eura. Lunnn Life-rahitusta myönnetään pääasiassa Natura 2000-hjelmaan hyväksytyille khteille. Mikäli hanke keskittyy ensisijaiseksi katstun lajin sujeluun, rahitusta vi saada myös muulle kuin Natura 2000 -alueelle. Perinnemaisemien hita n Life-hankkeisiin sisältynyt esimerkiksi Liminganlahdella, Saaristmerellä, Yyterissä, Viikin - Vanhankaupunginlahdella, Klilla ja Hankniemellä. Lunnn Life-rahitusta vivat hakea EU:n jäsenvaltiiden yksityiset kansalaiset tai yhteisöt, rahitusta haetaan EU-kmissilta. EU:n rakennerahast-hjelman yhtenä keskeisenä sisältönä n lunnn- ja ympäristönsujelu sekä kestävä kehitys. Tähän liittyviä rakennerahastja vat Eurpan aluekehitysrahast (EAKR), Eurpan ssiaalirahast (ESR) ja Eurpan maataluden hjaus- ja tukirahast (EMOTR). Rakennerahast-hjelmia tteutetaan jäsenmaissa kansallisten tavitehjelmien phjalta. Ohjelmakaudella 2000-2006 Sumi n jaettu tavitealueisiin 1 ja 2, jille n laadittu mat hjelmansa. Sekä Phjis- ja Itä-Sumen tavite 1-hjelmaan että Etelä- ja Länsi- Sumen tavite 2 hjelmaan sisältyy lunnn, maaseutuympäristön, kulttuuriperinnön ja Perinnebitppien hidn hjevihkset -sarja: 1. Avimet perinnebitpit 2. Puustiset perinnebitpit 3. Perinnebitppien hidn suunnittelu ja rahitus 4. Perinnebitppien hitmenetelmät ja -kustannukset
13 alueellisen identiteetin vaalimiseen liittyviä timenpidekknaisuuksia, jita tteuttavien yksittäisten hankkeiden rahitus n järjestetty alueellisten ympäristökeskusten kautta. Alueellista maaseudun kehittämishjelmaa (ALMA) tteutetaan tavite 1 hjelma-alueen ulkpulella. ALMA hjelman hallint- ja maksuviranmaisena timii maa- ja metsätalusministeriö. Käytännön timeenpansta alueellaan vastaavat TE -keskusten maaseutusastt, jista tukea vi hakea ympäri vuden. Tteutettavien hankkeiden valintakriteerit vaihtelevat hieman kunkin TE keskuksen mien alueellisten ja timialittaisten paintusten mukaisesti. Kehittämishanke n useampivutinen mutta kuitenkin enintään 3 vutta kestävä prjekti, jta tteutetaan ennalta laaditun hankesuunnitelman mukaisesti. Kehittämishankkeen vastuullisena hakijana ja tteuttajana vi lla esimerkiksi lunnllinen henkilö, kunta, kunnallinen kehittämisyhtiö tai rekisteröity yhdistys. Hankkeella tulee lla myös nimetty hankevetäjä, jka jhtaa hankkeen tteuttamista sekä vastaa yhteydenpidsta rahittajiin. Perinnemaisemiin liittyen tuen khteena vi lla vaikkapa kylien ja ympäristön kehittäminen, alueen matkailupalvelujen kehittäminen sekä reitistöjen kehittäminen. Lunais-Sumen ympäristökeskuksen ALMArahitteisen Maisemajuna-hankkeen tavitteena n 2003-2006 kunnstaa yhteensä 300 ha perinnemaisemia Saln seudulla, pääasiassa tureita niittyjä ja hakamaita. Hanke testaa samalla raivattavasta puuststa saatavan tuln (mm. haketta energiakäyttöön) suhdetta työkustannuksiin. Työpalvelut stetaan Varsinais-Sumen lunnnsujelupiiriltä. Hankkeessa n runsaasti yhteistyökumppaneita, jiden rahitussuus yhdessä yksityisten rahittajien kanssa n nin 20 % hankkeen kknaisrahituksesta. Lisätietja hankkeesta saa Lunais-Sumen ympäristökeskuksesta. Tavitehjelmien ja ALMA -hjelman lisäksi EU rahittaa ns. yhteisöalitteita, kuten maaseudun kehittämishjelmaa LEADER+ sekä valtiiden ja alueiden välistä yhteistyötä edistävää Interreg III hjelmaa. Vusia 2000-2006 kskeva LEADER+ -hjelma rahittaa paikallisia maaseudun kehittämishankkeita. Ohjelmaa tteuttavat kansallisen POMO -hjelman tapaan alueelliset timintaryhmät, jten työhön vi sallistua kuka tahansa asiasta kiinnstunut. Esimerkiksi Pirkanmaalla Ylöjärven kunta n LEADER rahituksen turvin kartittanut perinnebitppiensa tilaa ja rganisinut niiden hita. Interreg III A Etelä-Sumen rannikkseutu yhteisöalitetta tteutetaan vusina 2000-2006 yhdessä Virn kanssa. Aiemmin (1999-2001) Interreg -rahituksella n tteutettu mm. "Varsinais-Sumen ja Virn perinnemaisemat" hanke, jssa rahituksen hakijana li Lunais-Sumen ympäristökeskus yhteistyössä Virn perinnemaisemayhdistyksen kanssa. Hanke mm. valmisteli useita maisemanhidn yleissuunnitelmia. Perinnebitppien hidn hjevihkset -sarja: 1. Avimet perinnebitpit 2. Puustiset perinnebitpit 3. Perinnebitppien hidn suunnittelu ja rahitus 4. Perinnebitppien hitmenetelmät ja -kustannukset
14 Aiheesta lisää Brg, P. 1983: Lunnn- ja maisemanhidn pas. WSOY. Brg, P. ym. 1996: Ketjen ja niittyjen hit-pas. Sumen lunnnsujeluliitt ry. Ekstam, U. ja Frshed, N. 1992: Om hävden upphör. Kärlväxter sm indikatrarter i ängs- ch hagmarker. Naturvårdsverket förlag. Ekstam, U. ja Frshed, N. 1996: Äldre fdermarker. Naturvårdsverket förlag. Hagelberg, E. 2003: Työtä perinnemaisemien parhaaksi. Varsinais-Sumen lunnnsujelupiiri ry. Hæggström, C.-A. ym. 1995: Tukhärkä ja kultasiipi niityt ja niiden hit. Otava. Lindgren, L. 2000: Saaristn laitumet. Metsähallitus ja Oy Edita Ab. Partanen, H. ym. 2003: Maisemanhit - Lunnn mnimutisuus Perinnebitpit. Maataluden ympäristötuen erityistuet v. 2000-2006. Maa- ja metsätalusministeriö. Pykälä, J. 2001: Perinteinen karjatalus lunnn mnimutisuuden ylläpitäjänä. Sumen ympäristö 495. Ruuhijärvi, R. ym. (tim.) 2000: Metsien sujelun tarve Etelä-Sumessa ja Phjanmaalla. Etelä-Sumen ja Phjanmaan metsien sujelun tarve työryhmän mietintö. Sumen ympäristö 437. Salminen, P. ja Kekäläinen, H. (tim.) 2000: Perinnebitppien hit Sumessa. Perinnemaisemien hittyöryhmän mietintö. Sumen ympäristö 443. Vaini, M., Kekäläinen, H., Alanen, A. ja Pykälä, J. 2001: Sumen perinnebitpit. Perinnemaisemaprjektin valtakunnallinen lppuraprtti. Sumen ympäristö 527. Perinnebitppien hidn hjevihkset -sarja: 1. Avimet perinnebitpit 2. Puustiset perinnebitpit 3. Perinnebitppien hidn suunnittelu ja rahitus 4. Perinnebitppien hitmenetelmät ja -kustannukset