Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma (VASU) 2011-2015 Valvonta-asetus (EY) N:o 882/2004
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 Sisällys 1 ESIPUHE...7 2 MÄÄRITELMÄT JA LYHENTEET...8 3 STRATEGISET TAVOITTEET...9 3.1 Valvonnan vaikuttavuutta koskevat strategiset tavoitteet...9 3.1.1 Elintarviketurvallisuus...9 3.1.2 Eläinten terveys ja hyvinvointi...8 3.1.3 Kasvintuotannon edellytykset ja kasvinterveys... 11 3.2 Valvontajärjestelmää koskevat strategiset tavoitteet... 14 3.2.1 Valvonnan toiminnalliset tavoitteet... 16 3.2.2 Valvonnan strategiset toimenpiteet ja painopistealueet... 16 4 VALVONNAN JOHTAMISJÄRJESTELMÄ... 23 5 VALVONTAVIRANOMAISET JA NIIDEN TEHTÄVÄT... 25 5.1 Valtionhallinto... 25 5.1.1 Maa- ja metsätalousministeriö (MMM)... 26 5.1.2 Sosiaali- ja terveysministeriö (STM)... 26 5.1.3 Valtiovarainministeriö (VM)... 27 5.1.4 Työ ja elinkeinoministeriö (TEM)... 27 5.1.5 Elintarviketurvallisuusvirasto Evira... 27 5.1.6 Aluehallintovirastot... 30 5.1.7 Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset... 32 5.1.8 Tullilaitos... 32 5.1.9 Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira)... 33 5.1.10 Turvallisuus- ja kemikaalivirasto... 34 5.1.11 Puolustusvoimat... 34 5.1.12 Poliisi... 34 5.2 Kuntaviranomainen... 34 5.3 Muut viranomaistehtäviä hoitavat... 36 5.3.1 Valtuutetut tarkastajat ja näytteenottajat... 36 5.3.2 Valtuutetut rajaeläinlääkärit... 37 5.3.3 Hygieniaosaamistestaajat... 37 5.3.4 Eläinsuojeluvalvojat... 38 5.3.5 Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisessä kuljetuksessa käytettävän kaluston testaajat... 38 5.4 Ulkopuoliset asiantuntijat... 38
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 5.5 Maksut ja korvaukset... 39 5.5.1 Valvonnasta perittävät maksut... 39 5.5.2 Toimijoille maksettavat korvaukset... 39 6 VALVONNAN TOIMINTAPERUSTEIDEN VARMISTAMINEN... 41 6.1 Valvonnan laadunhallinta... 41 6.2 Valvonnan suunnittelu... 42 6.2.1 Valvonnan kohdentaminen riskiperusteisesti... 42 6.2.2 Kattavuus... 43 6.2.3 Yllätyksellisyys... 43 6.2.4 Puolueettomuus ja avoimuus... 44 6.2.5 Kuvatut toimintatavat ja ohjeistus... 45 6.3 Valvonnan toimeenpano... 45 6.3.1 Viranomaisten toimivalta Suomessa... 45 6.3.2 Aineelliset resurssit... 47 6.3.3 Henkilökunnan riittävyys ja osaaminen... 47 6.3.4 Valvonnan tiedonhallinta ja tietojärjestelmät... 48 6.3.5 Valvontakertomukset ja -päätökset... 50 6.3.6 Seuraamukset... 50 6.4 Valvonnan arviointi ja raportointi... 51 6.4.1 Auditoinnit... 51 6.4.2 Raportointi... 52 6.4.3 Johtamis- ja toimintajärjestelmän katselmukset... 54 6.4.4 Valvonnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden varmistaminen... 54 6.5 Parhaiden käytäntöjen levittäminen sekä korjaavat toimenpiteet... 56 6.5.1 Valvontajärjestelmään liittyvien korjaavien toimenpiteiden varmistaminen... 56 6.5.2 Parhaiden käytäntöjen levittäminen... 56 7 VALVONNAN KOORDINAATIO, YHTEISTYÖ JA VIESTINTÄ... 57 7.1 Yleistä... 57 7.2 Kansainvälinen yhteistyö... 58 7.2.1 Kansainväliset järjestöt... 58 7.2.2 Yhteistyö Euroopan unionissa... 59 7.2.3 Pohjoismainen yhteistyö... 61 7.3 Ilmoitus- ja hälytysjärjestelmät... 63 7.3.1 RASFF-järjestelmä... 63 7.3.2 INFOSAN-järjestelmä... 63 7.3.3 CPCS avunanto- ja yhteistyöjärjestelmä... 63 7.3.4 Eläintaudit... 63 7.3.5 EY-lannoitteista annetut kiellot... 63 7.3.6 RAPEX... 64 7.3.7 Kasvinterveysjärjestelmän mukaiset ilmoitukset... 64 7.3.8 Kasvisten kauppanormien valvontajärjestelmän mukaiset ilmoitukset... 64 7.3.9 Luomutuotteissa havaittujen sääntöjenvastaisuuksien ilmoittaminen... 64 7.4 Viranomaisten välinen kansallinen koordinaatio ja yhteistyö... 65 7.4.1 Elintarvikeketjun valvonnan koordinaatioryhmä... 65 7.4.2 Auditointien koordinaatioryhmä... 65 7.4.3 Aluehallintoviranomaisten tulosohjaus... 65 7.4.4 Kuntien ohjauksen koordinointi... 66 7.4.5 Zoonoosikeskus... 66 7.4.6 Biologisten uhkien osaamiskeskus... 67
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 7.4.7 Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskus... 67 7.4.8 Neuvottelu- ja lautakunnat... 68 7.4.8.1 Elintarvikeneuvottelukunta... 68 7.4.8.2 Valtion ravitsemusneuvottelukunta... 68 7.4.8.3 Kasvilajikelautakunta... 69 7.4.8.4 Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta... 69 7.4.8.5 Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta... 69 7.4.8.6 Kasvinsuojelun neuvottelukunta... 69 7.4.9 Muut viranomaisten väliset yhteismuodot... 69 7.5 Viranomaisten sisäinen koordinaatio... 70 7.6 Sidosryhmäyhteistyö... 70 7.7 Valvonnan viestintä... 70 7.7.1 Viestintä normaalioloissa... 70 7.7.2 Viestintä erityistilanteissa... 71 7.7.3 Neuvonta ja kuluttajainformaatio... 71 7.7.4 Suunnitelmakauden painopisteet ja keskeiset muutokset... 71 8 LABORATORIOTOIMINTA... 72 8.1 Kansalliset vertailulaboratoriot... 72 8.2 Hyväksytyt laboratoriot... 72 8.2.1 Lainsäädäntöön perustuva laboratorioiden hyväksyminen... 73 8.2.2 Hyväksytyn laboratorion velvollisuudet... 74 9 VALMIUS- JA VAROSUUNNITELMAT... 76 10 VALVONTAJÄRJESTELYT... 81 10.1 Elintarvikevalvonta... 81 10.1.1 Yleistä... 81 10.1.2 Tuotevalvonta... 88 10.1.2.1 Elintarvikkeiden valmistuksen ja kaupanpidon valvonta... 90 10.1.2.2 Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden tuonnin ja sisämarkkinakaupan valvonta... 94 10.1.2.3 Eläinperäisten elintarvikkeiden tuonnin ja sisämarkkinakaupan valvonta... 98 10.1.2.3.1 Eläinperäisten elintarvikkeiden tuonti... 98 10.1.2.3.2 Eläinperäisten elintarvikkeiden sisämarkkinakauppa (ensisaapumisvalvonta)... 106 10.1.2.4 Alkoholijuomien valvonta... 107 10.1.2.5 Vierasainevalvonta... 109 10.1.2.5.1 Elintarvikkeiden kasvinsuojeluainejäämävalvontaohjelma... 109 10.1.2.5.2 Eläviä eläimiä ja eläimistä saatavia elintarvikkeita koskeva vierasainevlvontaohjelma... 111 10.1.2.5.3 Eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen yhteydessä tapahtuva vierasainevalvontaohjelma... 114 10.1.2.5.4 Ympäristökontaminanttien ja muiden vierasaineiden seurantaohejlmat... 115 10.1.2.5.5 Rehujen haitallisten aineiden valvonta... 118 10.1.2.6 Interventio- ja markkinatukivalvonta... 118 10.1.2.7 Kasvisten kauppanormien valvonta... 120 10.1.2.8 Terveysvaaratilanteet ja takaisinvedot... 124 10.1.2.9 Vienti... 126
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 10.1.3 Hygienia... 128 10.1.3.1 Elintarvikkeiden alkutuotannon valvonta... 128 10.1.3.2 Olosuhdevalvonta ja kuljetukset... 129 10.1.3.3 Kansallinen salmonellavalvontaohjelma... 134 10.1.3.4 Zoonoosien, zoonoosien aiheuttamien ryokamyrkytysepidemioiden ja mikrobilääkeresistenssin seuranta... 136 10.1.4 Lihantarkastus... 142 10.2 Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta... 145 10.2.1 Yleistä... 145 10.2.2 Eläinten terveys... 150 10.2.3 Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti... 154 10.2.4 Eläinten lääkintä... 158 10.2.5 Elävien eläinten ja eläimistä saatavien muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden sisämarkkinakauppa ja vienti... 161 10.2.6 Eläinten hyvinvointi... 165 10.2.7 Eläimistä saatavat sivutuotteet... 169 10.2.8 Tukivalvonta... 176 10.3 Kasvintuotannon edellytykset ja kasvinterveys... 180 10.3.1 Yleistä... 180 10.3.2 Kylvösiementen sertifiointi, lajiketutkimustehtävät ja siemenkaupan valvonta... 182 10.3.3 Hukkakauravalvonta... 187 10.3.4 Lannoitevalmisteiden valvonta... 189 10.3.5 Kasvinsuojeluaineiden valvonta... 194 10.3.6 Kasvinterveyden, taimiaineiston ja metsänviljelyaineiston valvonta... 196 10.3.7 Rehuvalvonta... 205 10.3.8 Luonnonmukaisen tuotannon valvonta... 210 10.3.9 Muuntogeenisten tuotantopanosten ja elintarvikkeiden valvonta... 214 11 TOIMINTAKENTÄN MUUTOKSET... 217 11.1 Eduskuntavaalit ja uusi hallitus... 217 11.2 Toimialan organisaatiomuutokset... 217 11.3 Lainsäädännön muutokset... 217 LIITTEET... 221 Liite 1. Asiakirjassa käytettyjen lyhenteiden selitykset... 221 Liite 2. Luettelo nimetyistä kansallisista vertailulaboratorioista Suomessa 4.6.2009... 224 5
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 1 Esipuhe 1 ESIPUHE Euroopan Yhteisöjen asetuksella (EY) N:o 882/2004 1 (valvonta-asetus) on annettu yleiset säännökset yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa rehu- ja elintarvikelainsäädännön, eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevan lainsäädännön sekä kasvinterveyslainsäädännön virallista valvontaa varten. Asetuksen 41 artiklan mukaan kunkin jäsenvaltion on laadittava kokonaisvaltainen monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma, jolla varmistetaan valvonta-asetuksen ja EY:n yleisen elintarvikeasetuksen (EY) N:o 178/2002 2 tehokas täytäntöönpano. Suomen elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma (VASU) vahvistettiin ensimmäisen kerran vuonna 2007. Nyt vahvistettavaa suunnitelmaa on tarkistettu ja kehitetty vuosiraportoinnin yhteydessä esiin tulleiden valvonnan kehittämistarpeiden ja toimenpide-ehdotusten sekä Euroopan komissiolta, valvontaketjun viranomaisilta ja sidosryhmiltä saadun palautteen ja kehittämisehdotusten perusteella. Nyt vahvistettavassa suunnitelmassa on päivitetty valvonnan strategiset tavoitteet vastaamaan maa- ja metsätalousministeriön ja Eviran vuosien 2012-2015 toimintaja taloussuunnitelmia (luku 3) sekä täsmennetty erityisesti valvonnalle asetettuja yhteisiä tavoitteita (luku 6). Lisäksi on tiivistetty valvonnan sektorikohtaisia kuvauksia sekä konkretisoitu ja päivitetty kunkin valvontasektorin valvonnan vaikuttavuudelle ja toiminnallisuudelle asetettuja tavoitteita ja toimenpiteitä (luku 10) ottaen huomioon vaikuttavuudelle ja valvontajärjestelmän toiminnallisuudelle asetetut strategiset tavoitteet (luku 3). Päivityksessä on erityisesti huomioitu myös Euroopan komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston (FVO) Suomeen vuonna 2009 kohdistamassa yleistarkastuksessa esiin tulleet havainnot ja suositukset ja niiden johdosta tehtävät kehittämistoimenpiteet aikatauluineen. Suunnitelmakausi on viisi vuotta. Valvonta-asetuksen soveltamisalan lisäksi valvontasuunnitelma kattaa myös muun Eviran toimialaan kuuluvan valvonnan keskus-, alueja paikallishallinnon tasoilla. Valvontasuunnitelma on laadittu sellaiseen muotoon, että se toimii samalla val- 6 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta valvonnasta 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 1 Esipuhe vontaketjun kuvauksena ja käsikirjana valvontahenkilöstölle koko valvontaketjussa. Valvontasuunnitelma tarjoaa valvontaa koskevaa tietoa myös toimialan tutkimuslaitoksille, valvonnan yhteistyökumppaneille ja muille elintarvikeketjun toimijoille. Valvontasuunnitelma toimitetaan valvonta-asetuksen mukaisesti pyydettäessä Euroopan komissiolle. Vastuu suunnitelman valmistelusta on ollut Eviralla. Suunnitelmaluonnos on käsitelty elintarvikeketjun valvonnan koordinaatioryhmässä, jossa ovat edustettuina kaikki elintarvikeketjun valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset. Helsingissä 31.3.2011 Jaana Husu-Kallio Pääjohtaja 7
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 2 Määritelmät ja lyhenteet 2 MÄÄRITELMÄT JA LYHENTEET Elintarvikeketjun valvonnalla tarkoitetaan tässä suunnitelmassa maataloustuotteiden, maa- ja metsätalouden tuotantotarvikkeiden, kasvinterveyden ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa sekä elintarvikevalvontaa. Muilta osin määritelmissä noudatetaan lähtökohtaisesti valvonta-asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisia määritelmiä. Määritelmä- ja sanastotyötä kansallisen valvontasuunnitelman keskeisten käsitteiden osalta jatketaan. Elintarvikevalvonnan osalta sanasto on valmis 1. Liitteeseen 1 on koottu asiakirjassa käytetyt lyhenteet ja niiden selitykset. 1 http://www.evira.fi/attachments/elintarvikkeet/valvonta_ja_yrittajat/valvontasuunnitelmat/kuti/ elintarvikevalvonnan_sanasto.pdf 8
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 3 Strategiset tavoitteet 3 STRATEGISET TAVOITTEET 3.1 Valvonnan vaikuttavuutta koskevat strategiset tavoitteet 3.1.1 Elintarviketurvallisuus Elintarviketurvallisuuden tavoitteet perustuvat elintarviketurvallisuudesta annettuun valtioneuvoston selontekoon eduskunnalle, valtioneuvoston ruokapoliittisen selontekoon, MMM:n, ELO:n ja Eviran strategioihin sekä toiminta- ja taloussuunnitelmiin ja pitkän aikavälin tulostavoitteisiin. Elintarviketurvallisuuden valvonnan tavoitteena on suojella ihmisiä elintarvikevälitteisiltä terveysvaaroilta, taloudellisilta tappioilta ja estää kuluttajan harhaanjohtaminen. Pellolta pöytään ulottuva yhtenäinen, tehokas ja riskiperusteinen valvonta tuo luotettavuutta ja lisäarvoa Suomessa tuotetuille tuotteille. Myös tuontielintarvikkeita valvotaan tehokkaasti ja riskiperusteisesti varmistaen niiden turvallisuuden. Elintarviketurvallisuus on Suomessa kansainvälisesti arvioituna korkeaa tasoa. Elintarvikkeiden ja niiden raaka-aineiden kauppa on maailmanlaajuista. Tällä hetkellä Suomessa kulutettavien elintarvikkeiden kotimaisuusaste on edelleen korkea. Elintarvikkeita viedään ulkomaille ja eniten lähialueille. Valvonnan ja tutkimuksen avulla varmistetaan tuotteiden vientikelpoisuutta ja vientitarkastuksissa esiin tulevat ongelmakohdat selvitetään. Elintarviketurvallisuuden varmistaminen vaatii tulevien riskien ja uhkien ennakointia ja tunnistamista, sekä nykyisten riskien yhä parempaa hallintaa. Päävastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta on toimijoilla, jotka hallitsevat toimintaansa liittyviä riskejä omavalvontansa avulla. Viranomaisten rooli on riittävällä ja oikein kohdennetulla valvonnalla ja diagnostisilla menetelmillä varmentaa tämän järjestelmän toimivuutta. Viranomaisten välisiä rooleja selkeytetään entisestään ja yhteistyön toimivuutta parannetaan yli organisaatiorajojen. Viranomaisten toiminnan vaikuttavuutta ja tehokkuutta arvioidaan auditoinneilla. Zoonoosien, antimikrobilääkeresistenssin, lääkeainejäämien ja muiden vierasaineiden seurantajärjestelmien toimivuudesta huolehditaan. Seurantajärjestelmien avulla voidaan osaltaan varmentaa, että kasvinsuojeluaineiden ja eläinlääkkeiden käyttö on vastuullista. Raportit seurantajärjestelmien tuloksista julkaistaan säännöllisesti. Tuloksia arvioimalla kehitetään menetelmiä nykyisen tilanteen edelleen parantamiseksi ja riskien hallitsemiseksi. 9
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 3 Strategiset tavoitteet Elintarviketurvallisuuskriisitilanteisiin varaudutaan ajantasaisilla valmiussuunnitelmilla ja -harjoitteluilla. Hälytysjärjestelmien ja hyvän jäljitettävyyden avulla pystytään elintarvikkeeksi kelpaamattomat tuotteet tarvittaessa poistamaan nopeasti ja tehokkaasti markkinoilta. Elintarvike- ja vesiperäisten sairastapausten ja epidemioitten lähteiden ja syiden selvittäminen (koskee sekä mikrobiologisia että kemiallisia) on tärkeää. Kun lähteet ja syyt on selvitetty, voidaan tehdä korjaavia toimenpiteitä vastaavien tilanteiden ennaltaehkäisyyn. Kuluttajien vaikutusmahdollisuudet lisääntyvät. Kuluttajat ovat entistä aktiivisempi ryhmä ja pystyvät ryhmittymään nopeasti sosiaalisen median kautta. Kuluttajat ovat kiinnostuneita elintarvikkeiden turvallisuuden lisäksi vastuullisuudesta, ravitsemuksellisuudesta, alkuperästä ja nautinnollisuudesta. Pakkausmerkintöjen ja jäljitettävyyden merkitys korostuvat ja ovat edellytys uskottaville vastuullisuusjärjestelmille ja luomutuotannolle. Elintarviketurvallisuuden valvonnalta odotetaan tietoa, avoimuutta ja oikeasuhteisia toimenpiteitä riittävän turvallisuustason aikaansaamiseksi. Hallinnonalojen välistä yhteistyötä eri kuluttajanäkökulmien huomioimiseksi tarvitaan. Kuluttajan luottamus elintarvikeketjun toimijoihin halutaan säilyttää hyvänä ja yhtenä keinona pidetään valvonnan läpinäkyvyyden lisäämistä. Elintarvikkeisiin liittyvässä markkinoinnissa, ravitsemis- ja terveysväittämissä sekä pakollisissa ja uusissa vapaaehtoisissa pakkausmerkinnöissä ei kuluttajaa saa johtaa harhaan. Elintarvikevalvonnan riskiperusteisuutta lisätään entisestään elintarvikeketjun valvonnassa. Vuonna 2010 viranomaiset arvioivat ensimmäisen elinkeinon itse laatiman hyvän käytännön oppaan (Majoitus- ja ravitsemusalan (MARA) ohje ravintoloille elintarvikkeiden omavalvonnasta). Elinkeinon laatimien hyvien käytäntöjen oppaiden sisällön omaksuminen osaksi yritysten normaalia toimintaa ja hallintajärjestelmien rakentaminen tuotannossa esiintyvien elintarviketurvallisuusriskien varalle on merkittävä osa elintarviketoimijoiden käytännön riskienhallintaa. Elintarviketoimijat kehittävät itse omaa toimintaansa, ja sen seurauksena tuotteiden laatu ja turvallisuus paranevat. Viranomaisjärjestelmät tukevat elintarviketuotantoketjujen laatutyötä, minkä seurauksena omavalvonnan laatu paranee. Toimijoiden hallinnollista taakkaa pyritään vähentämään. Jos toiminnanharjoittaja pystyy osoittamaan hallitsevansa riittävästi tuotantoonsa liittyvät riskit, mm. omavalvonnan kirjaamistarve ja viranomaisen valvontatarve vähenevät. Riskiperusteinen valvonta säästää valvonnan resurssien käyttöä ja tarkastuksista aiheutuvia kustannuksia matalan riskin valvontakohteissa. Kunnallinen valvontaorganisaatio kootaan vuoden 2013 loppuun mennessä ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminnasta annetun lain mukaisesti. Viranomaisten osaamista kehitetään suunnitelmallisesti ja tulevia tarpeita vastaavaksi. Yhteistoimintaalueilla käytetään hyväksi erikoistumismahdollisuutta valvonnan eri osa-alueille. Resurssien kohdentamisella riskiperusteisesti sekä valvonnan suunnitelmallisuudella tehostetaan ja lisätään valvonnan vaikuttavuutta. Pienteurastamoiden ja riistankäsittelylaitosten lihantarkastus sekä näiden yhteydessä toimivien laitosten valvonta siirtyy kunnilta Eviralle elintarvikelain muutoksen myötä 1.9.2011. Poroteurastamoiden ja niiden yhteydessä olevien laitosten valvonta säilyy Lapin aluehallintovirastolla. Muutoksella tavoitellaan valvonnan yhdenmukaisuutta ja resurssien joustavaa käyttömahdollisuutta. Muutoksen arvioidaan edistävän lähiruokaketjun kehittymistä liha-alalle. 10
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 3 Strategiset tavoitteet Mikrobiologisten elintarviketurvallisuusriskien hallinnassa painotetaan eläimistä ihmisiin elintarvikkeiden välityksellä tarttuvien tautien estämistä. Eniten tilastoituja sairastapauksia aiheuttavat norovirus, sekä kampylo- salmonella- ja Yersinia-bakteerit. Listeria- ja EHEC-bakteerit aiheuttavat vakavia sairaustapauksia, mikä lisää niiden torjunnan merkitystä. Tuoreet kasvikset ovat yhä useamman ruokamyrkytyksen aiheuttajia. Kemiallisia ja tuoteturvallisuuteen liittyviä riskejä arvioidaan ja valvotaan entistä tehokkaammin. Lisäaineet aiheuttavat kasvavaa tiedontarvetta kuluttajissa. Hyväksyttyjen lisäaineiden turvallisuus ja haitattomuus ihmisten terveydelle on arvioitu ja arvioitavana EFSA:ssa. Lisäaineista, niiden yhteisvaikutuksista sekä saantimääristä tarvitaan lisää tutkimustietoa. Paineet lisäaineiden käytön vähentämiseksi teollisuudessa voivat muuttaa elintarvikeprosesseja, jolloin tarvitaan tietoa muuttuvan prosessin vaikutuksista lopputuotteen turvallisuuteen. Lisäaineiden valvontaa tehostetaan. 3.1.2 Eläinten terveys ja hyvinvointi Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin strategiset tavoitteet perustuvat elintarviketurvallisuudesta annettuun valtioneuvoston selontekoon, valtioneuvoston ruokapoliittiseen selontekoon sekä MMM:n, ELO:n ja Eviran strategioihin, toiminta- ja taloussuunnitelmiin ja pitkän aikavälin tulostavoitteisiin. Lisäksi vuonna 2009 perustetulle kansalliselle eläinten hyvinvointikeskukselle asetetaan vuosittaiset tulostavoitteet, joiden tarkoituksena on edistää eläinten hyvinvointivalvonnan ja tutkimuksen kansallista sekä kansainvälistä yhteistyötä eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja parantamiseksi. Eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevan valvonnan tavoitteena on suojella ihmisten terveyttä eläimistä ihmisiin tarttuvilta taudeilta (zoonooseilta) ja elintarvikkeiden lääkejäämiltä, tukea eettistä elintarvikkeiden tuotantoa ja muuta eläintenpitoa eläinten hyvinvointia edistämällä sekä varmistaa osaltaan maatalouden tuotantoedellytyksiä vähentämällä tarttuvista taudeista ja tuotantosairauksista aiheutuvia tappioita tiloilla. Eläintautitilanne Suomessa on kansainvälisesti katsottuna erittäin korkealla tasolla, eikä maassamme esiinny sellaisia tarttuvia eläintauteja, jotka muissa maissa ovat arkipäivää ja joiden vuoksi eläimiä joudutaan lääkitsemään tai rokottamaan säännöllisesti. Tautien esiintyminen ja eläinten jatkuva lääkitseminen heikentävät elintarviketurvallisuutta sekä vähentävät eläinten hyvinvointia ja tilojen kannattavuutta. Suomessa ei ole myöskään 50 vuoteen esiintynyt vakavien helposti leviävien eläintautien epidemioita, joiden torjuminen vie paljon resursseja ja joista aiheutuvat tappiot alkutuotannolle ja koko elintarvikeketjulle ovat merkittäviä. Tavoitteena on säilyttää edelleen nykyinen hyvä eläintautitilanne. Erityisesti keskitytään ehkäisemään helposti leviävien ja vaarallisten eläintautien esiintymistä maassamme ja varmistamaan, että mahdolliset taudinpurkaukset pystytään hävittämään nopeasti ja tehokkaasti. Valvottavien eläintautien osalta koko maa pyritään edelleen pitämään vapaana erityisesti seuraavista tähän luokkaan kuuluvista eläintaudeista: naudan leukoosi, naudan IBR-infektio, sikojen PRRS-tauti ja E.multilocularis tartunta, sekä säilyttämään pohjoiset lohijoet vapaana G.salaris-tartunnasta. Naudan virusripuli (BVD) -tartunta tullaan hävittämään maasta lähivuosien aikana ja salmonellatartuntojen esiintyvyys tuotantoeläimissä pidetään alle 1 %:n tasolla. Myös yksittäisten 11
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 3 Strategiset tavoitteet tilojen kannattavuuteen tai eläimistä saatavien elintarvikkeiden laatuun vaikuttavien eläintautien esiintymistä tiloilla pyritään vähentämään yhteistyössä elinkeinon kanssa. Zoonoosien osalta erityisenä tavoitteena on varmistaa, ettei eläimissä todettu tartunta leviä ihmisiin tai saastuta elintarvikkeita. Zoonoosien torjunnalle luo entistä paremmat valmiudet vuonna 2007 perustettu Eviran sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) välinen verkostomainen yhteistyöelin, Zoonoosikeskus. Uhkana nykytilanteen säilymiselle on vähitellen lisääntyvä eläinkauppa, jonka mukana maahan voi levitä uusia eläintauteja, sekä ilmaston lämpeneminen, jonka arvioidaan voivan johtaa erityisesti hyönteisvälitteisten eläintautien lisääntymiseen koko Euroopassa. Myös kiinnostus eksoottisiin eläinlajeihin on lisääntynyt, eikä näihin lajeihin liittyviä tautiriskejä täysin tunneta. Lisäksi erikoistuva ja ketjuuntuva eläintuotanto, jossa tilat hankkivat uuden eläinaineksen oman tilan ulkopuolelta ja keskittyvät vain tiettyyn tuotantovaiheeseen, muodostaa yhä suuremman riskin tarttuvien tautien leviämiselle maan sisällä. Tilakoon kasvu asettaa haasteita eläinten hyvinvoinnille ja voi lisätä myös lääkkeiden käyttötarvetta ja mikrobilääkeresistenssiä tiloilla. Tautitilanteen säilyttäminen nykyisellä hyvällä tasolla edellyttää riskien ja uhkien jatkuvaa ennakointia, ajantasaista lainsäädäntöä, riittävää ja oikein kohdennettua eläintauti- ja lääkeresistenssiseurantaa ja -valvontaa, diagnostisia valmiuksia tunnistaa taudit sekä toimintaohjeiden ja kriisivalmiussuunnitelmien kattavuuden ja toimivuuden varmistamista. Keskeisellä sijalla on riittävien resurssien ja osaamisen varmistaminen. Sisämarkkinakauppaa ja kolmasmaatuontia koskevan valvonnan tavoitteena on ehkäistä tarttuvien tautien leviäminen maahan eläinliikenteen ja eläimistä saatavien tuotteiden välityksellä sekä varmistaa, että Suomesta muihin maihin toimitettavat lähetykset täyttävät EY-lainsäädännön vaatimukset. Muista maista saatujen reklamaatioiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen ja sisämarkkinakaupan valvonnan määränpäätiloilla samoin kuin eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen perustua riskinarviointiin. Eläinten jäljitettävyyden varmistamiseksi tautitapauksissa on välttämätöntä, että tuotantoeläimet merkitään luotettavasti, niiden pitopaikoista pidetään ajantasaista rekisteriä ja eläinten siirrot pitopaikkojen välillä, samoin kuin eläinten syntymät ja kuolemat merkitään rekistereihin ja tilaluetteloihin vaatimusten mukaisesti. Valvonnan tavoitteena on, että tuotantoeläinten merkitsemiseen liittyvissä EU-tarkastuksissa vaatimukset täyttävien tarkastuskohteiden osuus olisi vuoteen 2014 mennessä yli 65 %. Koska valvontaa ollaan entistä enemmän kohdentamassa riskiperusteisesti, tavoitteen saavuttamiseen liittyy haasteita. Eläinten lääkitsemistä koskevan valvonnan tavoitteena on varmistaa, että lääkkeiden käyttö eläinlääkinnässä on hallittua ja kiellettyjä kasvunedistäjiä ei käytetä eläimille. Tavoitteena on lisätä mikrobilääkeresistenssiseurannan kattavuutta ja varmistaa, että moniresistenttien mikrobien esiintyvyys säilyy nykyisellään tai vähenee. Pyrkimyksenä on vähentää mikrobilääkkeiden käyttöä tuotantoeläimillä ja ohjata eläinlääkäreitä ja tuottajia noudattamaan laadittuja suosituksia. Eläinlääkkeiden käytön seurantaa tiloilla tulee tehostaa ja tämä edellyttää nykyisten seuranta- ja tilastointijärjestelmien kehittämistä sekä valvontajärjestelmän vakiinnuttamista. 12
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 3 Strategiset tavoitteet Sivutuotevalvonnan tavoitteena on varmistaa, ettei sivutuotteista aiheudu eläintautien leviämisen vaaraa, eikä muutakaan vaaraa ympäristölle. Valtakunnallisesti järjestetty raatojenkeräily kattaa eläintiheät alueet ja keräilyalueella tavoitteena on, että kuolleet naudat, siat, siipikarja, pienet märehtijät ja turkiseläimet toimitetaan aina hävitettäväksi sivutuoteasetuksen mukaisesti luokan 1 tai 2 käsittelylaitoksiin. Teurastamotoiminnan yhteydessä syntyvä riskimateriaali toimitetaan luokan 1 laitokseen. Lihaluujauhon jäljitettävyyttä varten on olemassa luotettavat järjestelmät, joilla voidaan varmistaa, että lihaluujauho päätyy vain turkiseläimille. Eläinten hyvinvointivalvonnan tavoitteena on edistää eläinten hyvinvointia tiloilla yhteistyössä koko tuotantoketjun kanssa ja vähentää erityisesti vakavien laiminlyöntien määrää eläinten pitopaikoissa. Tuotantoeläinten EU-tarkastusten osalta lisätään valvonnan kohteina olevia eläinlajeja sekä pyritään varmistamaan, että kaikki vaatimukset täyttävien tarkastuskohteiden osuus on vuoteen 2014 mennessä vähintään 85 %. Valvonnan riskiperusteisuutta tullaan lisäämään ja valvonta tulee Eläinten hyvinvointikeskuksen perustamisen myötä perustumaan entistä enemmän tieteelliseen tutkimukseen. Keskeisellä sijalla on myös varmistaa, että viranomaiset huolehtivat rikkomusten edellyttämistä toimenpiteistä tehokkaasti loppuun asti. Edellytyksenä eläinten hyvinvointia koskevien tavoitteiden saavuttamiselle on, että kaikilla elintarvikeketjun toimijoilla on riittävät tiedot eläinten hyvinvointilainsäädäntöä koskevista vaatimuksista sekä hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Myös kuluttajien tietämystä eläintenpidosta lisätään ja heille tarjotaan tietoa eläinten tuotantotavoista sekä tuotantoketjun toiminnasta ja valvonnasta yhteistyössä elinkeinon kanssa. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin toimintakokonaisuuteen kuuluvan täydentäviä ehtoja koskevan valvonnan tavoitteena on varmistaa, että EU:n maataloustukia saavat tuottajat noudattavat lainsäädännön vaatimuksia eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin, eläinten hyvinvoinnin, siipikarjan salmonellavalvontaohjelman ja eläintautien ilmoittamisen osalta. Valvonnassa pyritään riskianalyysin avulla löytämään ne tilat, joilla voisi esiintyä laiminlyöntejä. Täydentävien ehtojen neuvonta- ja sanktiojärjestelmät tähtäävät kuitenkin siihen, että viljelijät oppisivat noudattamaan näitä ehtoja. Eläinlääkäripalvelujen saatavuutta ja laatua varmistetaan ohjaamalla kuntia niiden tuottamisessa sekä arvioimalla tavoitteiden toteutumista eläinlääkintähuoltolain vaatimusten mukaisesti. Kuntia kannustetaan perustamaan uusia valvontaeläinlääkärien virkoja eläinlääkäripalveluista vastaavien virkojen rinnalle sekä tekemään entistä laajempaa alueellista yhteistyötä eläinlääkäripäivystysten järjestämisessä. Vapaaehtoisten eläinten terveydenhuoltojärjestelmien tarkoituksena on edistää eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä vähentää eläinlääkkeiden käyttöä tiloilla. Järjestelmien toimintaa pyritään tukemaan näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Tavoitteena on lisätä terveydenhuollon kattavuutta niin, että kaikille päätuotantoeläinlajeille olisi lähitulevaisuudessa tarjolla ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja että terveydenhuoltopalvelujen tarjonta vastaisi kysyntää. Terveydenhuollon puitteissa pyritään myös edistämään bioturvallisuutta tiloilla, luomaan toimintamalleja sellaisille eläintaudeille ja tuotantosairauksille, joita ei vastusteta viranomaismääräyksin, sekä kehittämään eläinten hyvinvoinnin omavalvontaa ja lääkkeiden käytön seurantaa tiloilla. 13
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 3 Strategiset tavoitteet 3.1.3 Kasvintuotannon edellytykset ja kasvinterveys Kasvintuotannon strategiset tavoitteet perustuvat elintarviketurvallisuudesta annettuun valtioneuvoston selontekoon, valtioneuvoston ruokapoliittiseen selontekoon, MMM:n, ELO:n ja Eviran strategioihin, toiminta- ja taloussuunnitelmiin ja pitkän aikavälin tulostavoitteisiin sekä MMM:n johdolla valmistelluissa sektorikohtaisissa toimintaohjelmissa ja -strategioissa asetettuihin tavoitteisiin. Kasvintuotannon toimintakokonaisuuteen kuuluvat kylvösiementen, lannoitevalmisteiden, rehujen, kasvinterveyden, taimiaineiston, metsänviljelyaineistojen, luonnonmukaisen tuotannon ja geneettisesti muunnettujen organismien (gm) valvonnan ohjaus- ja toimeenpanotehtävät sekä osassa näitä myös laboratoriotehtävät. Kasvintuotannon valvonnan tavoitteena on edistää ja ylläpitää hyvää kasvinterveyden tilaa, varmistaa maataloudessa elintarvikeketjuun tuotettujen raaka-aineiden turvallisuutta, suojella elinkeinonharjoittajia, kuluttajia ja tuotantoympäristöä haitallisilta yhdisteiltä sekä varmistaa osaltaan maatalouden tuotantoedellytyksiä vähentämällä tuotantotarvikkeiden virheellisyydestä aiheutuvia tappioita tuotannossa. Luonnonmukaisen tuotannon valvonnan tavoitteena on varmistaa tuotannon aitous. Osa kasvintuotannon valvonnasta kohdistuu elintarvikeketjun ulkopuolelle, kuten koristekasvien tuontiin ja tuotantoon sekä puutavaran ja puisen pakkausmateriaalin tuontiin. Kasvinterveyden tila Suomessa on erittäin hyvä, ja samoin markkinoidut maatalouden tuotantotarvikkeet eli kylvösiemenet, taimiaineistot, lannoitevalmisteet, kasvinsuojeluaineet ja rehut ovat olleet turvallisia ja vaatimustenmukaisia. Luonnonmukainen viljely, kotieläintuotanto ja elintarvikevalmistus ovat vakiintuneet eikä valvonnassa ole havaittu merkittäviä puutteita. Myös gm-tuotteiden merkinnät ovat vastanneet hyvin säädösten vaatimuksia. Kaikilla em. sektoreilla tulee jatkossa varmistaa, että toiminnanharjoittajat tuntevat toimintaansa koskevat säädökset ja toimivat vastuullisesti. Suomalainen maatalous perustuu kotimaiseen kasvintuotantoon. Tämän takia viljelijöillä tulee olla käytössä Suomen olosuhteissa menestyviä kasvilajikkeita ja niistä saatavilla varmennettua kylvösiementä. Toimiva kasvinjalostajanoikeusjärjestelmä mahdollistaa uusien, kilpailukykyisten lajikkeiden kehittämisen. Kotimaista lajikekuvaustoimintaa tulee jatkaa ja sen osaamista kehittää. Kylvösiementen ja siemenperunan sertifiointiin liittyvillä tarkastuksilla varmistetaan markkinoille tulevan siemenja lisäysaineiston laatu. Siemeneksi voidaan markkinoida ainoastaan sertifioitua siementavaraa. Markkinavalvonnassa kohteena ovat sekä markkinoilla olevien siemenerien että siemenalan toimijoiden (siemenpakkaamot, kauppa) toiminnan vaatimustenmukaisuus. Valvonnalla pyritään vähentämään erityisesti ns. harmaata siemenkauppaa, koska se lisää mm. hukkakauran leviämisen riskiä. Valvonnan keinoin varmistetaan, että kylvösiementuotannossa vaatimukset täyttävien tarkastuskohteiden osuus on vähintään 98 %. Hukkakaura on haitallinen siemenrikkakasvi, joka aiheuttaa sadon määrä- ja laatutappioita sekä torjunnasta aiheutuvia kustannuksia. Hukkakauravalvonnan tavoitteena on estää hukkakauran leviäminen uusille lohkoille ja vähentää jo saastunutta pinta-alaa. Kokonaissaastunta-ala oli vuonna 2010 n. 330 000 ha, josta 6 500 ha oli vakavasti saastunutta. Valvontaa kohdennetaan erityisesti vakavasti saatuneisiin peltolohkoihin, ja tavoitteena on torjuntasuunnitelmien ja -päätösten avulla päästä niistä kokonaan eroon lähivuosina. Hukkakauravapaa kylvösiemen on yksi tärkeimmistä 14
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 3 Strategiset tavoitteet keinoista torjua hukkakauran leviäminen, joten kylvösiementuotannossa varmistetaan jatkossakin, että hukkakauraa ei missään tilanteessa pääse siementavaraan. Viljelijöille suunnattua tiedotusta ja neuvontaa hukkakauran torjunnasta jatketaan. Suomalainen peltomaaperä on luontaisesti puhdas haitallisista metalleista, kuten arseeni ja kadmium. Lannoitevalvonnalla varmistetaan, että kasvintuotantoon käytetyt lannoitteet ja maanparannusaineet vastaavat asetettuja vaatimuksia, jolloin ne ovat elintarvikkeiden ja tuotantoympäristön kannalta turvallisia. Valvonnan tavoitteena on, että vähintään 94 % tarkastuskohteista on vaatimustenmukaisia. Biotalouden merkityksen kasvaessa ja ravinteiden kierrätyksen lisääntyessä mm. tuhkien ja yhdyskuntajätteestä valmistettujen kompostien käyttö lannoitevalmisteina tai niiden raaka-aineena on lisääntymässä. Lannoitevalvonnalla varmistetaan erilaisten jätteiden ja kierrätysmateriaalien hallittu käyttöönotto, jotta niistä ei aiheudu maaperän tai pohjaveden saastumisvaaraa eikä riskiä elintarvikkeiden turvallisuudelle. Hyvä kasvinterveyden tila mahdollistaa kannattavan pelto-, vihannes-, puutarhakasvin- ja metsätaloustuotannon. Samalla se vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttötarvetta ja pienentää siten toimijoille, kuluttajille ja ympäristölle haitallisten aineiden mahdollisesti aiheuttamia ongelmia. Kasvinterveyden valvonnan tavoitteena on estää vaarallisten kasvintuhoojien saapuminen, leviäminen ja asettuminen maahamme. Erityisen tärkeää on, että uusia vaarallisia kasvintuhoojia ei asetu pysyvästi maahamme. Vaaraa uusien tuhoojien leviämisestä alueellemme on lisännyt mm. kasvanut kansainvälinen kauppa. Ilmaston lämpenemisen on arvioitu mahdollistavan tulevaisuudessa uusien tuhoojien leviämisen. Kasvinterveyden valvonta koskee myös metsätaloutta ja koristekasvituotantoa, koska luonnonvaraisten isäntäkasvien kannalta vaarallisten tuhoojien pysyvä leviäminen maahamme voisi aiheuttaa vakavia taloudellisia ja ekologisia ongelmia. EU:ssa vireillä olevan kasvinterveysjärjestelmän uudistustyön tavoitteena on parantaa jäsenmaiden valmiuksia estää vaarallisten tuhoojien leviäminen ja asettuminen yhteisön alueelle. Kotimaisen valvonnan voimavarojen kohdentamiseksi tehdään kasvintuhoojakohtaisia riskinarviointeja, ja kansainvälisiä tuhoojatietokantoja (erityisesti Europhyt) hyödynnetään uusien vaarojen ennakoimiseksi. Tuhoojakohtaisilla valmiussuunnitelmilla varmistetaan vaarallisten kasvintuhoojien torjuntatoimenpiteiden onnistumista löydöstilanteissa. Valmiussuunnitelma ja sen mukaisen toiminnan harjoittelua tarvitaan erityisesti mäntyankeroisen, tulipolteen, koloradonkuoriaisen, vihanneskasvituotantoa uhkaavien virusten sekä kiinanrunköjäärien torjumista varten. Kasvintuhoojalöydösten vaikutusten ehkäisemiseksi varmistetaan riittävän laboratorioanalytiikan saatavuus nopean ja luotettavan tuhoojamäärityksen saamiseksi. Edellytyksenä kasvinterveyttä koskevien tavoitteiden saavuttamiselle on, että alan toimijoilla on riittävät tiedot kasvinterveyden suojelemiseen liittyvistä vaatimuksista. Tämän takia vaarallisia tuhoojia koskevasta neuvonnasta tulee kansallisesti sopia. Turvalliset ja tuotantovaikutuksiltaan hyvät rehut edistävät eläinten terveyttä ja hyvinvointia, tukevat tuotannon kannattavuutta ja varmistavat eläinperäisten elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun. Rehuvalvonta kohdistuu tuotantotoimintaan ja tuotteisiin, ja sitä tehdään kaikissa rehujen tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaiheissa. Markkinoitavien rehujen koostumuksen tulee vastata tuotteista annettuja tietoja ja niiden tulee olla hyvälaatuisia, turvallisia ja sopivia käyttötarkoitukseensa. Valvonnan keinoin varmistetaan, että vaatimukset täyttävien tarkastuskohteiden osuus on 99 %. Rehuissa ylläpidetään salmonellan nollatoleranssia. Rehuvalvonnassa otetaan huomioon vuonna 2010 päivitetyn kansallisen rehustrategian linjaukset. 15
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 3 Strategiset tavoitteet Metsänviljelyaineiston valvonta perustuu metsänviljelyaineiston kaupasta annettuun lakiin. Metsänviljelyaineiston tuotanto on vakiintunutta ja aineistot ovat olleet laadukkaita. Valvonnan tavoitteena on varmistaa metsän uudistamisessa käytettävän metsänviljelyaineiston tuottamiseen käytettävän perusaineiston ja markkinoitavien siementen sekä taimien vaatimustenmukaisuus. Luonnonmukaisen maataloustuotannon valvonnalla varmistetaan, että markkinoilla olevat luomutuotteet ovat aidosti luomua, ja että luomualan toimijat noudattavat lainsäädännön vaatimuksia. Luomutuotantoon kohdistuu kansallisesti merkittäviä kasvuodotuksia. Luomuvalvonta vahvistaa omalta osaltaan kotimaisen luomutuotannon kehittymismahdollisuuksia varmistamalla valvontajärjestelmän toimivuuden ja valvontaa suorittavien henkilöiden riittävän osaamisen. Valvonnan tuloksissa pyritään siihen, että yli 96 % tarkastuskohteista täyttää asetetut vaatimukset. Geneettisesti muunnettuja kasvilajikkeita viljellään EU:n ulkopuolella mm. tärkeistä rehuraaka-aineina käytetyistä lajeista, kuten soija ja maissi. Gm-valvonnan tavoitteena on, että muunnettujen raaka-aineiden käyttöön liittyviä merkintävaatimuksia noudatetaan. Geneettisesti muunnettuja kasvilajikkeita ei ole hyväksytty viljelyyn Suomessa. Jos niiden viljely tulee mahdolliseksi, valvonnalla varmistetaan, että niiden viljely on hallittua ja noudattaa asetettuja vaatimuksia. Muuntogeenisten tuotteiden osalta valvonnassa pyritään siihen, että vaatimukset täyttävien tarkastuskohteiden osuus on vähintään 85 %. 3.2 Valvontajärjestelmää koskevat strategiset tavoitteet 3.2.1 Valvonnan toiminnalliset tavoitteet Eviran toimialan valvontastrategian 2009-2013 mukaan valvonnan strategisena tavoitteena koko valvontaketjussa on, että: valvonta toimii esimerkillisesti koko valvontaketjussa; valvonta on koko maassa vaikuttavaa, tehokasta, yhtenäistä ja riskiperusteista; valvonnan osaaminen on korkeaa tasoa; valvonta on asiakaskeskeistä ja laadukasta; valvonnan viestintä on tehokasta ja ennakoivaa; laboratoriotoiminta ja tiedonhallinta tukevat tehokkaasti valvontaa; ja että valvontaan luotetaan ja sitä arvostetaan. Näiden tavoitteiden keskeinen sisältö on valvontastrategiassa määritelty seuraavasti: Valvonta on vaikuttavaa, kun: elintarvikkeiden turvallisuuteen ja laatuun, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin ja kasvinterveyteen liittyvät riskit ennakoidaan ja hallitaan ja elintarviketuotanto ja tuotteet ovat vaatimustenmukaisia, ja kuluttaja voi luottaa elintarvikkeiden ja tuotteiden turvallisuuteen ja vaatimustenmukaisuuteen. Valvonta on tehokasta, kun: prosessit toimivat hyvin ja vastaavat toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin eikä niissä ole päällekkäisyyksiä tai aukkoja, ja resurssit on kohdistettu tarkoituksenmukaisesti, säännöstenvastaisuuteen puututaan tehokkaasti ja toiminta on kustannustehokasta. 16
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 3 Strategiset tavoitteet Valvonta on yhtenäistä, kun: lainsäädäntöä, ohjeistusta ja valvonnan seuraamusjärjestelmää sovelletaan yhdenmukaisesti ja tasapuolisesti, valvonta on kattavaa ja menettelytavat yhdenmukaisia koko valvontaketjussa. Valvonta on riskiperusteista, kun: riskit ennakoidaan ja valvonta suunnitellaan, kohdennetaan ja toteutetaan riskitekijöiden kartoituksen perusteella huomioiden tieteellisen riskinarvioinnin ja tutkimuksen tulokset. Valvonnan osaaminen on korkeaa tasoa, kun: valvontahenkilöstö on ammattitaitoista, uudistumiskykyistä, motivoitunutta ja ymmärtää valvonnan merkityksen yhteiskunnalle ja asiakkaille. Valvonta on asiakaskeskeistä ja laadukasta, kun: valvonta on luotettavaa ja riippumatonta ja valvontatoimet hyvin perusteltuja ja dokumentoituja koko valvontaketjussa ja niitä auditoidaan ja kehitetään jatkuvasti asiakkaiden tarpeet ja palaute sekä valvonnan tulokset huomioiden. Valvonnan viestintä on tehokasta ja ennakoivaa, kun: kuluttajat, elintarvikeketjun toimijat, valvontaviranomaiset ja muut asiakkaat saavat riittävästi tietoa tuotteista, tuotantoketjun ja tuotteiden turvallisuudesta, valvonnan toiminnasta ja lainsäädännöstä, ja tiedonvälitys on avointa, aktiivista, luotettavaa ja nopeaa ja erityistilanteisiin on varauduttu. Laboratoriotoiminta palvelee tehokkaasti valvontaa, kun: valvonnalla on käytettävissään riittävät, kohtuuhintaiset ja laadukkaat laboratoriopalvelut. Tiedonhallinta tukee tehokkaasti valvontaa, kun: valvonnan käytössä on tiedonhallintajärjestelmä ja tietojärjestelmäkokonaisuus, joka tukee valvonnan suunnittelua, toteuttamista ja seurantaa. Valvontaan luotetaan ja sitä arvostetaan, kun: valvonta tuottaa toimialalle lisäarvoa ja asiakkaille on hyötyä valvonnan palveluista, kansalaisten luottamus toimialan viranomaisvalvontaan on korkealla tasolla ja sitä arvostetaan kansallisesti ja kansainvälisesti, ja toimialan houkuttelevuus ja työnantajakilpailukyky ovat hyvät ja arvostus näkyy toiminnan resursoinnissa ja rahoituksessa. 3.2.2 Valvonnan strategiset toimenpiteet ja painopistealueet Valvonnan keskeiset toimenpiteet, painopistealueet ja hankkeet strategisten tavoitteiden toteuttamiseksi on laadittu koko valvontaketjulle. Vastuu hankkeiden suunnittelusta ja valmistelusta on Eviralla ja päävastuullinen taho Evirassa on vahvistettu kuhunkin hankkeeseen. Valmistelu toteutetaan hankkeesta riippuen yhteistyössä valvontaan osallistuvien viranomaisten ja muiden tahojen kanssa. Ympäristöterveydenhuollon keskusviranomaiset Evira, Valvira ja Tukes ovat lisäksi valtakunnallisessa ympäristöterveydenhuollon yhteisessä valvontaohjelmassa sopineet 17
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 3 Strategiset tavoitteet ohjelmakauden painopisteistä, jotka liittyvät tietojärjestelmien kehittämiseen, kuntien laatujärjestelmien kehittämiseen, yhteistoiminta-alueiden toiminnan käynnistämiseen ja ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen ja paikallisen näkyvyyden lisäämiseen. Painopisteinä edistetään myös ympäristöterveydenhuollon erityistilanteisiin liittyvää viestintää ja varautumista, valvontaohjelmien ja kuntien valvontasuunnitelmien seurantaa sekä riskiperusteisuutta valvontasuunnitelmissa. Ympäristöterveydenhuollon painopisteet on kuvattu tarkemmin ympäristöterveydenhuollon valvontaohjelmassa 1. Valvonnan keskeiset toimenpiteet, painopisteet ja hankkeet Valvonnan suunnittelu Vahvistetaan valvonnan strategista suunnittelua, suunnitelmallisuutta, ennakointia sekä erityis- ja poikkeustilanteisiin varautumista. Toimenpiteet Vastuutaho Aikataulu Valvonnan johtamisprosessin kehittäminen (valvontastrategian ja VASUn yhdistäminen ja päivittäminen, suunnitteluprosessin kehittäminen) Valvontaosasto Valvontastrategia ja VASU on yhdistetty ja päivitetty ja suunnitteluprosessia kehitetty. Työ jatkuu valvonnan laatuhankkeessa v. 2011 alkaen erillisen hankesuunnitelman mukaisesti. Valvontasuunnitelmien kehittäminen ja yhtenäistäminen Sektorikohtaisia valmius- ja varosuunnitelmia koskeva jatkotyö Valvontaosasto Valvontaosasto Toimenpiteitä on toteutettu ja työ jatkuu valvonnan laatuhankkeessa 2011-2013. Toimenpiteitä on toteutettu ja työ jatkuu 2011- Valvonnan riskiperusteisuus Varmistetaan, että riskiperusteisuus toteutuu valvonnan suunnittelussa, kohdentamisessa ja toteuttamisessa. Toimenpiteet Vastuutaho Aikataulu Riskiluokitus- ja riskitekijöiden kartoitusmallien laatiminen elintarvikevalvonnalle Riskiin perustuvan elintarvikevalvonnan näytteenottosuunnitelman laatiminen Kasvinterveyden riskinarviointiin liittyvä jatkotyö Elintarviketurvallisuuden toimintakokonaisuus Elintarviketurvallisuuden toimintakokonaisuus Kasvintuotannon toimintakokonaisuus RiskSheriff-tietojärjestelmän kehitystyö 2009 2012. Mikrobiologisen näytteenoton suunnitelma on laadittu 2010 ja kemiallisen näytteenoton suunnitelma valmistuu 2011. Kaster-kehittämishanke valmistui 2010 ja selvityksessä esitetyt toimenpiteet toteutetaan Kaster 2 -hankkeessa 2011-2013. 1 http://www.valvira.fi/ohjaus_ja_valvonta/valvontaohjelmat/ymparistoterveydenhuolto 18
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 3 Strategiset tavoitteet Valvonnan ohjaus Tehostetaan ja yhtenäistetään valvontaketjun ohjausta. Toimenpiteet Vastuutaho Aikataulu Valvonnan ohjausprosessin, tulossopimusten ja mittareiden kehittäminen Valvontaosasto Kehitystyötä on tehty ja työ jatkuu valvonnan laatuhankkeessa 2011 erillisen hankesuunnitelman mukaisesti. Valvonnan prosessit Kehitetään edelleen valvonnan työnjakoa ja toiminnan organisointia sekä prosesseja ja niiden dokumentointia. Toimenpiteet Vastuutaho Aikataulu Valvonnan toimintajärjestelmätyön jatkaminen Valvontaosasto Toimintajärjestelmätyötä on jatkettu ja työ jatkuu valvonnan laatuhankkeessa 2011 erillisen hankesuunnitelman mukaisesti. Alueellistamis-, erikoistumisja tarkastustoimintaselvitys Valvontaosasto ELY-keskusten erikoistumisselvitys on tehty vuonna 2010. Muilta osin toimenpiteet toteutetaan luomua koskevassa Itä-Suomen pilotissa sekä valvonnan laatuhankkeessa 2011-2012. Valvonnan koordinaatio Varmistetaan koordinaatio valvonnan eri tasoilla sekä se, että valvontaa tehdään kaikissa tuotantovaiheissa ja koko tuotantoketjussa. Vuonna 2010 työnsä aloittanut elintarvikeketjun valvonnan koordinaatioryhmä vastaa koordinaation varmistamisesta (kts. tarkemmin luku 7.4.1) Valvonnan ohjeistus Huolehditaan lainsäädännön ajantasaisesta täytäntöönpanosta ja ohjeistuksesta sekä vaikutetaan säädösvalmisteluun niin, että lainsäädäntö on selkeää ja käytännön valvontaan sopivaa. Edistetään ja yhtenäistetään elinkeinonharjoittajien omavalvontaa ja kehitetään siihen liittyvää viranomaistoimintaa. Toimenpiteet Vastuutaho Aikataulu Sektorikohtaisten ohjeita ja Valvontaosasto Jatkuva oppaita koskevien vuosisuunnitelmien laatiminen ja niiden toteuttaminen Elintarvikevalvonnan malliasiakirjojen Valvontaosasto Jatkuva laatiminen ja yhtenäistäminen Omavalvonnan kehittämishanke Valvontaosasto Aloitettu, jatketaan 2011-2012. 19
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 3 Strategiset tavoitteet Valvonnan osaaminen Varmistetaan valvonnan osaaminen ja pätevän valvontahenkilöstön saatavuus suunnitelmallisella henkilöstön kehittämisellä ja koulutuksella, rekrytointi- ja henkilöstöpolitiikalla sekä tiedonvälityksellä. Toimenpiteet Vastuutaho Aikataulu Valvonnan koulutuksen suunnittelu ja kehittäminen Valvontaosasto Monivuotisen suunnittelun kehittäminen ja vakiinnuttaminen 2011-2014. Koulutusprosessien yhtenäistäminen 2011-2012. Koulutuksen monikanavaisuus, sekä Eviranet-viranomaisverkko täydentävät viestintää ja vuorovaikutteista kehittämistä valvontaketjussa 2011 alkaen. Valvonnan auditointi Luodaan kattava auditointijärjestelmä koko valvontaketjuun ja auditoidaan valvonnan prosesseja. Osallistutaan Euroopan komission (FVO) ja muiden viranomaisten suorittamiin tarkastuksiin ja toteutetaan korjaavia toimenpiteitä auditointitulosten perusteella. Toimenpiteet Vastuutaho Aikataulu Koko valvontaketjun kattavan auditointijärjestelmän luominen Valvontaosasto, Eviran kehittämispäällikkö Aktiivinen kehittämistyö 2009-2010, työ jatkuu. Auditointien riippumattomuutta lisätään viranomaisten välisillä ristiinauditoinneilla asteittain 2011-2015. Valvonnan raportointi, arviointi ja korjaavat toimenpiteet Kehitetään ja tehostetaan valvonnan seurantajärjestelmää ja raportointia sekä valvontatulosten analysointia ja valvonnan vaikuttavuuden arviointia ja hyödynnetään tuloksia valvonnan suunnittelussa ja toiminnan kehittämisessä. Toimenpiteet Vastuutaho Aikataulu Valvonnan tulosten raportoinnin ja analysoinnin ja tilastoinnin kehittäminen Valvontaosasto Kehitetty 2009-2010, työ jatkuu 2011-2015. Jatkuvan parantamisen -mallin kytkeminen valvonnan suunniteluprosessiin Valvontaosasto Työ on aloitettu 2010 ja jatkuu valvonnan laatuhankkessa 2011 erillisen hankesuunnitelman mukaisesti. Valvonnan asiakaspalvelu ja laatu Parannetaan asiakaspalvelua kehittämällä valvontaa ja palveluja asiakkaiden tarpeet, prosessit ja palautteet huomioiden sekä varmistetaan valvonnan riippumattomuus, eettisyys ja hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen. 20
Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2011-2015 3 Strategiset tavoitteet Toimenpiteet Vastuutaho Aikataulu Eviran asiakaspalvelustrategian ja kuluttajapalvelustrategian toteuttaminen valvonnassa Valvonnan asiakaspalautejärjestelmän kehittäminen ja yhtenäistäminen Valvontaosasto Aloitettu, työ jatkuu 2011- Valvontaosasto Aloitettu, työ jatkuu valvonnan laaturyhmän työnä 2011. Valvonnan viestintä Tehostetaan viestintäsuunnittelua, tiedotetaan aktiivisesti valvonnasta ja sen tuloksista, edistetään vuorovaikutusta ja vuoropuhelua viranomaisten kesken ja asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Toimenpiteet Vastuutaho Aikataulu Viranomaisverkko Eviranetin Valvontaosasto Valmistuu vuonna 2011. laatiminen Valvonnan tulosten julkistamista koskevan järjestelmän (OIVA) kehittäminen Elintarviketurvallisuuden toimintakokonaisuus Pilottihanke aloitetaan elintarvikevalvonnan osalta huhtikuussa 2011, järjestelmän jatkokehitys 2012 - Valvonnan tiedonhallinta Tehostetaan valvonnan edellyttämää tiedonkeruuta ja tiedonhallintaa ja kehitetään valvonnan tietojärjestelmiä. Toimenpiteet Vastuutaho Aikataulu KUTI-projektien jatkaminen Valvontaosasto ja tietohallintoyksikkö 2011-2014 Laboratorio- ja yleisen valvontajärjestelmän (ELMO) laatiminen Eläinrekisterien kehittäminen ELITE-eläinlääkintähuollon tietojärjestelmän kehittäminen Tutkimus- ja analytiikkaosasto, valvontaosasto ja tietohallintoyksikkö Valvontaosasto ja tietohallintoyksikkö Valvontaosasto ja tietohallintoyksikkö Projektin ensimmäinen vaihe on valmistunut helmikuussa 2011. Projekti jatkuu 2011 erillisen hankesuunnitelman mukaisesti. Jatkuu 2011-2015. 2011-2014 Valvonnan toimeenpano Huolehditaan valvontaohjelmien ja -suunnitelmien toteuttamisesta ja varmistetaan toimenpiteet epäkohtien korjaamiseksi, tehostetaan hallinnollisten pakkokeinojen ja seuraamusten käyttöä rikkomustapauksissa ja seurataan päätösten toteuttamista. Valvonnan laboratoriopalvelut Edistetään alueellisten laboratoriopalvelujen tehokkuutta, toimintavarmuutta ja laboratorioverkoston toimivuutta sekä kehitetään viranomaislaboratorioiden hyväksymistä. 21