RAPORTTI 67080217.BOY 29.9.2008 Hanhikivi Fennovoima Oy Ydinvoimalaitoksen YVA PYHÄJOKI Luontoselvitys ja luontovaikutusten arviointi
COPYRIGHT PÖYRY ENVIRONMENT OY Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Environment Oy:n antamaa kirjallista lupaa.
3 Sisältö 1 JOHDANTO... 1 1.1 LAINSÄÄDÄNTÖ... 2 2 SELVITYSALUE... 3 3 MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT... 4 4 KALLIO- JA MAAPERÄ SEKÄ PINNANMUODOT... 5 5 KASVILLISUUS... 6 5.1 KASVILLISUUDEN YLEISPIIRTEET... 6 6 UHANALAISET JA HUOMIOITAVAT KASVILAJIT... 7 6.1 TAUSTAA... 7 6.2 UHANALAISET JA HUOMIOITAVAT PUTKILOKASVILAJIT... 8 7 LINNUSTO JA MUU ELÄIMISTÖ... 9 7.1 LINNUSTO... 9 7.2 LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV(A) LAJIEN ESIINTYMISALUEET... 14 7.3 MUU ELÄIMISTÖ... 16 8 ERITYISEN ARVOKKAAT JA HUOMIOITAVAT KOHTEET... 16 8.1 NATURA 2000 ALUEVERKOSTON KOHTEET... 16 8.2 LUONNONSUOJELUALUEET...16 8.3 PERINNEMAISEMAT, KALLIOALUEET JA MUINAISMUISTOKOHTEET... 16 8.4 LUONNONSUOJELULAIN, METSÄLAIN JA VESILAIN MUKAISET KOHTEET... 18 9 VAIKUTUSARVIO... 19 9.1 VAIKUTUKSET KASVILLISUUTEEN... 19 9.2 VAIKUTUKSET HUOMIOITAVIEN KASVILAJIEN ESIINTYMIIN... 19 9.3 VAIKUTUKSET ELÄIMISTÖÖN... 20 9.4 VAIKUTUKSET LUONNONSUOJELUALUEISIIN... 23 10 NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA... 24 10.1 MAHDOLLISET VAIKUTUSMEKANISMIT... 24 10.2 TARKASTELTAVAT NATURA 2000 -ALUEET... 24 10.3 TARVEARVIO... 26 11 KIRJALLISUUS... 27 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Laskentareitti (linnusto) Hanhikiven alueen linjalaskennan perustulokset Hanhikiven selvitysalueen pesivän linnuston lajisto v. 2008 laskennan (parimäärät) sekä Suomen Lintuatlastietojen mukaan Copyright Pöyry Environment Oy
1 1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys on laadittu Fennovoima Oy:n toimeksiannosta. Toimeksianto liittyy Fennovoima Oy:n ydinvoimalaitosvaihtoehtojen ympäristövaikutusten arviointiin. YVA:ssa tarkastellaan kolmea vaihtoehtoista sijaintialuetta. Tämä raportti koskee Pyhäjoen kohdealuetta. Pyhäjoen kohdealue sijaitsee Hanhikiven niemessä, Pohjois-Pohjanmaalla. Niemen pohjoiskärki sijaitsee Raahen kunnan puolella, mutta suurin osa suunnitellusta laitosalueesta on Pyhäjoen kunnan aluetta. Suunnitellulta laitosalueelta on etäisyyttä Pyhäjoen kunnan keskustaajamaan noin kuusi kilometriä ja Raahen keskustaan noin 20 kilometriä. Kuva 1-1. Selvitysalueen yleissijainti. Natura 2000 alueet on esitetty mustina rajauksina. Ydinvoimalaitosalue on suunniteltu sijoitettavaksi Hanhikiven niemen pohjoisosaan. Nykyisin alueella on luonnonympäristöä ja mökkiasutusta. Luontoselvityksen on laatinut Pöyry Environment Oy. Työhön ovat osallistuneet Sari Ylitulkkila (FM biologi, luontokartoittaja), Juha Parviainen (FM biologi) sekä biol. yo Tiina Sauvola. Copyright Pöyry Environment Oy
2 1.1 Lainsäädäntö Luonnonsuojelulain 29 lueteltuihin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Näitä luontotyyppejä ovat: luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt; pähkinäpensaslehdot; tervaleppäkorvet; luonnontilaiset hiekkarannat; merenrantaniityt; puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit; katajakedot; lehdesniityt sekä avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut tai puuryhmät. Muuttamiskielto tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on rajannut alueen. Kieltoon voi saada poikkeuksia. Metsälain 10 käsitellään metsien monimuotoisuuden säilyttämistä ja erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Metsiä tulee hoitaa siten, että yleiset edellytykset metsien biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säilymiselle turvataan. Metsälain 10 mukaiset metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat: lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet, sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; rehevät lehtolaikut; pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla; rotkot ja kurut; jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät sekä karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Metsälain kohteet rajataan talousmetsissä yleensä tiukasti käsittämään vain itse luontotyyppiä edustavan alueen. hankesuunnittelussa metsälakikohteet voidaan huomioida myös talousmetsien ulkopuolella, mutta mitään velvoitteita siihen ei ole. Virkistyskäyttöön osoitettavissa metsissä metsälain kohteiden huomioiminen on kuitenkin suositeltavaa, koska ne rikastuttavat virkistysalueita ja tarjoavat mm. sopivia opetuskohteita. Vesilain 15 a ja 17 a :ssä on määritelty luonnonympäristöä koskevia vesistöjen käytön yleisiä rajoituksia. Enintään 10 hehtaarin suuruisen fladan tai kluuvijärven tai Lapin läänin ulkopuolella enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilaisena säilymistä ei saa vaarantaa toimenpiteillä. Muualla kuin Lapin läänissä sijaitsevan luonnontilaisen uoman 1 muuttaminen on kielletty, jos uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Kielto koskee myös luonnontilaisia lähteitä. 1 Uomalla tarkoitetaan ojaa, noroa ja sellaista vesiuomaa, jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä runsasvetisimpänäkään aikana ole riittävästi vettä veneellä kulkua varten eikä uomaa pitkin kalakaan voi sanottavassa määrin kulkea.
3 Vesilain kohteet on huomioitava suunnittelussa. Mikäli hanke muuttaa vesilain kohteen luonnontilaisuutta, on tähän haettava vesioikeudellista lupaa.. Lintudirektiivi koskee kaikkia luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioissa. Direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Jäsenvaltioiden on osoitettava erityiseksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet. Liitteen I lajien suojelu ei ole totaalisuojelua, jossa kaikki lajien esiintymisalueet olisi suojeltava. Luontodirektiivin ensisijaisena tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Direktiivin liitteessä I on mainittu yhteisön tärkeinä pitämät luontotyypit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Liitteessä II on yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Luonto- ja lintudirektiivin suojelutavoitetta toteuttavat pääasiassa Natura 2000 -alueet. Luontodirektiivin liitteen IV eläinlajien lisääntymis- ja levähtämispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty, ja kasvilajien tai niiden osan hallussapito, kuljetus, myyminen ja vaihtaminen on kielletty. Liitteessä mainittujen lajien osalta suojelu on automaattisesti voimassa. Luonnonsuojelulailla voidaan rauhoittaa luonnonvarainen eliölaji. Suomessa rauhoitetut eliölajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksessa. Rauhoitetun lajin kerääminen, tahallinen häiritseminen, vangitseminen, tappaminen ja siirtäminen on kielletty. Rauhoitussäännökset eivät kuitenkaan estä alueen käyttämistä maa- ja metsätalouteen tai rakentamistoimintaan. Uhanalaisten lajien II seurantaryhmän mietinnössä (Rassi ym. 2001) on esitetty valtakunnallisesti uhanalaiset lajit. Näistä osa on luonnonsuojeluasetuksella säädetty erityisesti suojelluiksi. Erityisesti suojellun lajin esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Kielto astuu voimaan alueellisen ympäristökeskuksen tehtyä ns. rajauspäätöksen. Luontotyypeille ei ole toistaiseksi laadittu Suomessa uhanalaisuusluokitusta, luokitustyö on meneillään Suomen ympäristökeskuksessa. Tässä työssä on tuloksissa esitetty myös lainsäädännössä määrittelemättömiä kohteita, jotka on inventointien perusteella arvioitu vähintään paikallisesti merkittäviksi luontokohteiksi. Luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisiä huomioon otettavia kohteita edellä mainittujen lisäksi ovat ympäristöhallinnon alueellisten inventointien perusteella arvokkaiksi todetut kallioalueet, pienvesistöt sekä perinnemaisemat. 2 SELVITYSALUE Luontoselvityksessä tutkitun alueen rajaus on esitetty liitteen kuvan 2-1 kartassa. Selvitysalue kattoi ydinvoimalaitoksen sijaintipaikan lähiympäristön noin 1 km säteellä. Kokonaisuudessaan selvitysalue kattaa n. 4 km 2. Lisäksi selvitettiin laitosalueelta pois johtavien suunniteltujen voimajohto- ja tieväylien ympäristöt sekä muiden laitosalueen ulkopuolelle sijoittuvien toimenpiteiden alueet kuten suunniteltu satama sekä jäähdytysvesien otto- ja purkualueet. Copyright Pöyry Environment Oy
4 Kuva 2-1. Selvitysalue. Selvitysalue käsitti Hanhikiven alueen sekä voimajohtoreitin (sininen aluerajaus) ja tieyhteyden (musta katkoviiva). YVA-selostuksessa esitetty toinen, pohjoisen puoleinen, tievaihtoehto ei ole mukana tässä luontoselvityksessä, sillä se otettiin mukaan suunnitteluun vasta maastokartoitusten valmistumisen jälkeen. 3 MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT Tämä luontoselvitys sisältää Hanhikiven niemen luontokartoituksen, hankkeen luontovaikutusarvion sekä Natura 2000 -tarveselvityksen. Luontoselvityksessä on koottu yhteen Hanhikiven alueen luonnosta olemassa olevat tiedot, kuten kirjallisuus, tiedot suojelukohteista sekä uhanalaisrekisterin aineistot. Tietoja on täydennetty maastoselvityksin. Lisäksi tausta-aineistona on käytetty alueen karttoja sekä tuoreita viistoilmakuvia. Luontoselvityksessä on ollut periaatteina alueen luonnon ominaispiirteiden selvittäminen ja arvokkaiden luontokohteiden paikantaminen.
5 Hanhikiven niemen alueelle tehtiin useita maastokäyntejä sekä kasvillisuuden että linnuston osalta. Linnustoselvityksen maastokäynnit ajoittuivat 23.5. ja 10.6.2008 (Juha Parviainen). Kasvillisuusselvityksen maastokäynnit tehtiin 25.6. (Sari Ylitulkkila, Tiina Sauvola) ja 3.7.2008 (Tiina Sauvola). Liito-oravaselvitys on tehty samanaikaisesti linnustoselvityksen kanssa. Luontoselvityksen on laatinut Pöyry Environment Oy. Työhön ovat osallistuneet Sari Ylitulkkila (FM biologi, luontokartoittaja), Juha Parviainen (FM biologi) sekä biol. yo Tiina Sauvola. Yhtenä kesänä tehtävällä kasvillisuusselvityksellä ei välttämättä havaita kaikkia yksittäisiä lajeja. Tätä keskeisempää on kuitenkin kerätä tieto selvitysalueen luonnon vaihtelevuudesta ja kasvillisuustyypeistä. Näiden perusteella voidaan arvioida alueen merkittävyyttä myös yksittäisten lajien kannalta. Näin ollen tässä työssä tehtyä kasvillisuusselvitystä on pidettävä riittävänä. Liito-oravaselvitys kuvaa selvityshetken tilannetta selvitysalueella lajin suhteen. Se ei poissulje sitä, että laji voisi esiintyä alueella tulevina vuosina tai että se olisi aiemmin voinut alueella esiintyä. Selvityksen tuloksissa on tuotu lajin kannalta keskeisimmät potentiaaliset elinympäristöt. Lajin esiintymiä ei havaittu selvitysalueella. Linnustoselvitys perustuu sekä olemassa olevaan havaintotietoon että maastolaskentoihin. Yhtenä kesänä tehtävillä linnustoselvityksillä ei havaita pitempiaikaisia kannanmuutoksia tietyn alueen linnustossa. Hanhikiven alueen linnustosta on kuitenkin olemassa varsin runsaasti havaintotietoja ja tämän selvityksen antamaa kuvaa alueen linnustollisesta merkityksestä voidaan pitää riittävänä. 4 KALLIO- JA MAAPERÄ SEKÄ PINNANMUODOT Pyhäjoen ranta-alue on topografialtaan laakeaa. Hanhikiven rannikkoalueet kohoavat vain alle 2 metrin korkeuteen merenpinnasta. Loiva topografia jatkuu myös meren pinnan alapuolella (Suunnittelukeskus Oy 2007). Pyhäjoen ranta-alueille on tyypillistä paljaat kallioniemet ja ohut maakerros kallioperän päällä. Kallioperä on pinnanmuodoiltaan melko tasaista. Rannan paljaaksi huuhtoutuneilla kallioilla on nähtävissä mannerjäätikön kulutustyönä muodostuneita silokallioita, edustavia silokallioita tavataan muun muassa Hanhikiven länsirannan kallioniemillä (Suunnittelukeskus Oy 2007). Hanhikiven niemi kuuluu kallioperältään Pohjanmaan liuskevyöhykkeeseen. Hanhikiven kallioperän yleisin kivilaji on muusta ympäristöstä poikkeavaa konglomeraattia, joka sisältää vulkaanista alkuperää olevia mukuloita. Konglomeraatti näkyy hyvin alueen kalliopaljastumilla. Se on suurelta osin voimakkaasti liuskettunut. Hanhikiven Rovastinperukan alue on geologisesti arvokas. Alue toimii geologisena retkikohteena (Husa ym. 2001, Suunnittelukeskus Oy 2007). Pyhäjoen alueen yleisin pintamaalaji on moreeni. Myös Hanhikiven alueella tavataan moreenia. Moreeni verhoaa kallioperää ohuena kerroksena, mutta silti muinaisen mannerjäätikön luode-kaakko liikesuunta on nähtävissä muun muassa Hankikiven kapean Mustaniemen alueella (Husa ym. 2001, Suunnittelukeskus Oy 2007). Copyright Pöyry Environment Oy
6 Pohjanlahden rannikkoalueille tyypillisesti ranta-alueilla tavataan runsaasti hiekkaa. Myös Pyhäjoen merenranta-alueella tavataan monin paikoin laajoja hiekkakerrostumia, vaikka meren rannikolla ei ole yhtään varsinaista harjumuodostumaa (Suunnittelukeskus Oy 2007). Hanhikiven pintakivilajit ovat pääosin hiekkaa, silttiä ja savea. Kivilajit ovat homogeenisesti sekoittuneita keskenään (Fennovoima 2008). 5 KASVILLISUUS 5.1 Kasvillisuuden yleispiirteet Luonnonmaantieteellisesti Hanhikiven alue kuuluu keskiboreaalisen Pohjanmaan- Kainuun kasvillisvyöhykkeen läntiseen osaan. Pohjanmaan-Kainuun alue on Suomen havumetsävyöhykkeen sydänvyöhykettä. Sitä voidaan myös kutsua suureksi vaihtumisvyöhykkeeksi Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä. Alueella esiintyy sekä eteläisiä että pohjoisia lajeja (Kalliola 1973). Hanhikiven alue on kasvillisuudeltaan pääosin alueelle alkuperäistä ja merenrannalle tyypillistä luonnonympäristöä. Alueella on laajoja merenrantaniittyjä ja huomattavan laajoja merenrantalehtoja-merenrantametsiä. Mökkiasutus on alueella suhteellisen vähäistä. Hanhikiven niemessä on muutamia rantavyöhykkeen lampareita (fladatkluuvit), joita ei kuitenkaan valtion ympäristöhallinnon kartoituksissa ole rajattu luonnonsuojelulain 29 :n mukaisiksi luontotyypeiksi. Hankikiven alue on nuorta, alavaa maankohoamisrannikon merenrantaa. Alueelle ovat tyypillisiä kosteat, alavat rantaniityt ja umpeenkasvavat matalat lahdet. Nämä merestä erkaantuneet kosteikot kehittyvät vähitellen soiksi. Hanhikiven niemen alueella tällaisia alueita ovat muun muassa niemen eteläpuolella sijaitseva Heinikarinlampi, niemen keskellä oleva Hietakarinlahti ja niemen itäosassa sijaitseva Rovastinperukka (Suunnittelukeskus Oy 2007). Niemen itä- ja pohjoispuolella merenranta muodostuu osin laajoistakin merenrantaniityistä, jotka vaihettuvat maankohoamisrannalle luonteenomaisesti vähitellen pensaikoiksi ja merenrantametsiksi. Niemen itä- ja pohjoisosan laajemmat merenrantaniityt ovat pääasiassa matalakasvuisia vihvilä-, heinä- ja sararantaniittyjä (PrRnNi), joiden lajeja ovat mm. luhtakastikka, rönsyrölli, rantanätkelmä, terttualpi, lehtovirmajuuri, merisuolake, myrkkykeiso, merisara, vihnesara ja luhtakuusio. Paikoin niityt ovat ruovikon ja vesirajassa merikaislan sekä rantaluikan hallitsemia ruoko-, luikka- ja kaislarantaniittyjä (RkRnNi). Ankkurinnokan alueella tavataan myös suursaraniittyä (SRnNi). Erilaiset kasviyhdyskunnat sijaitsevat rantaniityillä osin mosaiikkimaisesti ja osittain vyöhykkeisesti. Niemen keskiosissa sijaitsevan Hietakarinlahden ympärillä on matalakasvuista vihvilä-, heinä- ja sararantaniittyä (PrRnNi) sekä ruoko-, luikka- ja kaislarantaniittyä (RkRnNi). Alueella on korkeakasvuisia järviruokoyhdyskuntia. Hanhikiven niemen länsiranta on hiekkapohjaista maankohoamisrannikkoa. Hietalahden alueella sijaitsee yksi isompi hiekkaranta, joka on merkitty myös uimarannaksi. Pyhäjoen kunta ei ylläpidä uimarantaa ja rannalla sijaitsevat rakenteet ovat rapistuneet. Hiekkarannalla ei ole luonnonsuojelulain luontotyypin mukaista, selkeää dyynimuodostusta ja sitä uhkaa umpeenkasvu. Rannalla kasvaa muun muassa kiiltopajua ja järviruokoa.
7 Niemen länsipuoleiset rantaniityt ovat suhteellisen kapeita ja muuttuvat pian pensaikoiksi ja merenrantametsiksi. Tyypillisen rantakasvillisuuden lomassa esiintyy paikoin komeaa kurjenmiekkaa. Paikoin rannat rajautuvat rantakallioihin, joita esiintyy myös Hanhikiven pohjoisrannoilla. Kallioilla kasvaa mm. keltamaksaruohoa. Myös tyrniä esiintyy Hanhikiven ranta-alueilla. Merenranta-alueella tavataan myös maankohoamisrannikon pinnanmuotoihin kuuluvia fladoja ja kluuveja. Flada on merestä irti kuroutumassa oleva lahdenpohjukka. Hanhikiven niemen alueella fladoja esiintyy muun muassa Siikalahden ja Lipinlahden perukoilla. Kluuvi on jo selvästi merestä irti kuroutunut lammikko tai järvi. Kluuvillakin saattaa olla yhteys mereen esimerkiksi korkean veden aikaan. Hanhikiven alueella kluuveiksi luokitellaan muun muassa Hietakarinlahti ja Heinikarinlampi sekä pienempi Rovastinperukka (Suunnittelukeskus Oy 2007). Kasvillisuuden sukkessio jatkuu merenrantaniityn mantereenpuoleisella reunalla kiiltopajuvyönä. Kiiltopajupensaikot tihentyvät vähitellen ja muuttuvat harmaalepän ja koivun sekä pihlajan muodostamiksi merenrannan lehtipuisiksi lehdoiksi. Alueella on mesiangervon hallitsemia lehtoja (FiT l. Filipendula-tyyppi), joiden valtapuulaji on harmaaleppä. Pensaskerroksessa esiintyy kiiltopajua, punaherukkaa ja vadelmaa. Kenttäkerroksen vakiolajeihin kuuluu mesiangervo, sen lisäksi kenttäkerroksessa kasvavat muun muassa nurmilauha, lehtovirmajuuri, kurjenjalka ja karhunputki. Paikoin merenrantametsät ovat tesman hallitsemia harmaaleppä-hieskoivulehtoja (MiT l. Milium-tyyppi). Aluskasvillisuuden valtalaji on tesma, jonka lisäksi kenttäkerroksessa on mm. karhunputkea, metsätähteä, puna-ailakkia ja lillukkaa. Alueella havaitaan myös ruohokanukan ja heinien hallitsemaa rantametsää (CorDeT l. Cornus-Deschampsiatyyppi), jonka valtapuulaji on hieskoivu. Pensaskerroksessa kasvaa pihlajaa, vadelmaa, katajaa sekä pieniä kuusia. Kenttäkerrosta hallitsevat metsälauha ja nurmilauha yhdessä ruohokanukan kanssa. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat mm. isotalvikki, mesimarja, metsäalvejuuri, lillukka, nuokkuhelmikkä ja karhunputki. Keskellä Hanhikiven niemeä kasvillisuuden sukkessio jatkuu kuusimetsiin ja kuivahkoon mäntykankaaseen. Paikoin esiintyy poronjäkälien peittämiä kalliokkoja ja kivikkoja, paikoin metsä on korpista. Osa kuusikoista on tiheitä kasvatusmetsiä. Sisämaahan mentäessä metsät vaihettuvat edelleen lähinnä kuivahkoiksi mäntykankaiksi (EVT l. variksenmarja-puolukkatyyppi), monin paikoin on myös sekametsää. Metsät ovat eri kehitysvaiheissa olevia talousmetsiä. VT8:aa lähestyttäessä esiintyy myös runsaasti metsäojitusalueita. Lahopuustoa esiintyy laajoissa merenrantametsissä, mutta ei erityisen runsaana. Keskiosien kangasmaat ovat talousmetsää, jossa lahopuuta ei käytännössä esiinny. 6 UHANALAISET JA HUOMIOITAVAT KASVILAJIT 6.1 Taustaa Uhanalaisten lajien esiintymien säilyminen on pyrittävä varmistamaan maankäytön suunnittelussa. Luonnonsuojelulain (N:o 1096, 46 ) mukaan on määrätty uhanalaisiksi lajit, joiden luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksessa. Lisäksi on laadittu listaukset Copyright Pöyry Environment Oy
8 valtakunnallisesti silmälläpidettävistä ja alueellisesti uhanalaisista lajeista (Rassi ym. 2000). Uhanalaisten lajien kansainvälinen IUCN-luokitus (Rassi ym. 2000) on seuraava: CR EN VU NT LC RT äärimmäisen uhanalainen (Critically Endangered) erittäin uhanalainen (Endangered) vaarantunut (Vulnerable) silmälläpidettävä (Near Threatened, ei uhanalainen) elinvoimainen (Least Concern) alueellisesti uhanalainen (Regionally Threatened) Alueellisen uhanalaistarkastelun aluejaossa Pyhäjoen alue sijoittuu osa-alueeseen 3a (keskiboreaalinen, Pohjanmaa). Uhanalaisista lajeista osa on luokiteltu luonnonsuojelulain 47 :n nojalla erityisesti suojeltaviksi lajeiksi. Näiden lajien säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Lajin rauhoitus (luonnonsuojelulaki 42 ) puolestaan kieltää kasvin tai sen osien poimimisen tai hävittämisen. Suomen kansainvälisiä vastuulajeja ovat lajit, joiden säilymisessä Suomella voidaan katsoa olevan merkittävä kansainvälinen vastuu. Luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajit ovat EU:n tärkeinä pitämiä lajeja. Liitteen II lajien suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita l. Natura 2000 alueita. Liitteen IV lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Kasvilajien kohdalla suojelu tarkoittaa, että lajien esiintymäpaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Uhanalaisten putkilokasvilajien esiintymätiedot tarkistettiin Valtion ympäristöhallinnon tiedostoista 2.4.2008. Havainnot olivat suhteellisen tuoreita, pääosin 1990 2000 -luvuilta. Perämerenmarunan esiintymispaikan tarkka sijainti on epävarma. Maastokäynnillä tehtiin havaintoja ruijanesikon esiintymistä. Havainnot on esitetty kuvan 8-1 kartalla. 6.2 Uhanalaiset ja huomioitavat putkilokasvilajit Pyhäjoen Hanhikiven alueella havaitut uhanalaiset putkilokasvilajit ja niiden suojelustatus on esitetty taulukossa 1. Esiintymispaikat on esitetty liitteen 2.3 kartalla. Taulukko 6-1. Hanhikiven alueella havaitut uhanalaiset putkilokasvilajit (valtak. = valtakunnallinen uhanalaisuus; alueel. = alueellinen uhanalaisuus; rauh. = rauhoitettu, erit. = erityisesti suojeltava; dir. = luontodirektiivin liitteiden II ja IV laji; vastuu = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji) tieteellinen nimi suomeksi valtak. alueel. rauh. erit. dir. vastuu Artemisia campestris ssp. bottnica perämerenmaruna CR RE X X X X Botrychium multifidum ahonoidanlukko NT RT X Hippuris tetraphylla nelilehtivesikuusi EN X X X Potamogeton friesii otalehtivita NT Primula nutans var.jokelae ruijanesikko EN X X X Hanhikiven alueen uhanalaisista kasvilajeista vankimman suojelullisen aseman omaavat perämerenmaruna, ruijanesikko ja nelilehtivesikuusi, jotka kuuluvat luontodirektiivin liitteen IV lajeihin. Perämerenmaruna on lisäksi luonnonsuojelulain 47 :n nojalla erityisesti suojeltava laji.
7 LINNUSTO JA MUU ELÄIMISTÖ Ydinvoimalaitos-YVA 9 Selvitysalueen linnustoa ja muuta maaeläimistöä selvitettiin maastokäyntien sekä jo olemassa olevan havaintoaineiston perusteella. Olemassa olevaa havaintotietoa selvitysalueen eläimistöstä kerättiin paikallisilta yhdistyksiltä (Raahen seudun riistanhoitoyhdistys), luontoharrastajilta, valtakunnallisista havaintotietokannoista (Hertta-tietokanta, Suomen Lintuatlas, Hatikka-havaintotietokanta, TIIRAhavaintotietokanta, EIONET-tietokanta, Suomen Lepakkotieteellisen yhdistyksen havaintotietokanta) sekä alueen luontoa koskevista julkaisuista ja selvityksistä. Alueen linnustosta ja Hanhikiven alueen linnustollisesta merkittävyydestä pyydettiin olemassa olevaan havaintoaineistoon perustuvaa lausuntoa Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteelliseltä yhdistykseltä (PPLY ry), mutta yhdistyksen mukaan se ei anna lausuntoa ilman asianmukaisia tutkimuksia (puheenjohtaja A. Luukkonen, 23.6.2008). Maastokäynnit suoritettiin 23.5.2008 ja 10.6.2008. Maastokäyntien tarkoituksena oli tunnistaa suojelustatukseltaan merkittävien lintulajien (EU:n lintudirektiivi 92/43/ETY, kansainväliset erityisvastuulajit (EVA), kansallisesti uhanalaiset lajit) sekä EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisten eläinlajien kannalta keskeiset elinympäristöt selvitysalueella. Luontodirektiivin liitteen lajeista erityishuomio kohdistettiin liitooravan (Pteromys volans), viitasammakon (Rana arvalis) sekä lepakoiden mahdollisiin lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin selvitysalueella. 7.1 Linnusto Hanhikiven alueen linnusto on alueen monipuolisesta biotooppirakenteesta johtuen lajistoltaan monipuolista. Hanhikiven ranta-alueilla tavataan sekä muutto- että pesimäaikoina runsaasti sorsa- ja lokkilintuja, kahlaajia sekä hanhia. Niemen sisäosissa valtalajeina ovat lehtivaltaisten sekametsien lajit, mutta paikoin myös sisemmissä osissa tavataan runsaasti rehevien kosteikkojen ja rantojen lajeja esim. Hietakarinlammella. Hietakarinlahti muodostuu maankohoamisen seurauksena syntyneistä, suurelta osin lähes umpeenkasvaneista lampareista, joiden ympäristöön on muodostunut monipuolista kosteikkoluontoa. Hietakarinlahden pohjois- ja koillispuolella on laaja merenrantaniitty. Hanhikiven sisäosat ovat vaihtelevaa, pääosin lehtipuiden hallitsemaa nuorehkoa metsikköä, jossa kasvaa paikoin myös iäkkäämpää puustoa. Pieniä yhtenäisempiä kuusikkoja kasvaa mm. niemen keskiosissa sekä Hanhikiven siirtolohkareelle johtavan polun läheisyydessä. 7.1.1 Alueen muuttolinnusto Hanhikivi ja erityisesti sen eteläpuolella sijaitseva Parhalahden alue ovat Raahen seudun keskeisimpiä linnuston muutonseurantakohteita varsinkin keväällä (Hauru ym. 1996). Alueen kautta muuttaa vuosittain runsaasti varsinkin suurikokoisia lajeja kuten merimetsoja, joutsenia, hanhia sekä kuoveja. Toukokuussa arktisen vesilintumuuton aikana Hanhikiven kärjen ohi muuttaa kiivaimpina muuttopäivinä satoja kuikkalintuja sekä jopa tuhansia muita vesilintuja vuorokaudessa (mm. TIIRA-havaintotietokanta). Myös pikkulintuja muuttaa Hanhikiven alueen ohi runsaasti. Hanhikiven alueen lahdelmat sekä Hieta- ja Heinikarinlahti ovat keskeisiä levähdys- ja ruokailupaikkoja muuttaville linnuille (Hauru ym. 1996). Heinikarinlahti sijaitsee n. 1 km:n etäisyydeltä selvitysalueesta. Erityisen runsaasti levähtäviä ja ruokailevia lintuja Copyright Pöyry Environment Oy
10 kertyy Hanhikiven koillispuolella sijaitsevan Takarannan alueelle, joka on valtakunnallisesti huomattava muutonaikainen lintujen lepäilyalue (mm. Surnia ry 2008). Joutsenten syysmuuton aikaan lokakuussa Takaranta on lajin keskeinen kerääntymisalue: enimmillään alueelta on havaittu kerralla 300-400 joutsenta. Hanhikiven ranta-alueen lietteille ja rantaniityille kertyy muuttoaikoina runsaasti ruokailevia tyllejä, kapustarintoja, jänkäsirriäisiä, suo- ja lapinsirrejä sekä toisinaan jopa joitakin punakuireja ja tundrakurmitsoja. Hanhikiven kärjen alueella on useina talvina sula-alue, josta havaitaan vesilintuja jopa keskellä talvea. 7.1.2 Alueen pesimälinnusto Hanhikiven seutu on alueen keskeisimpiä linnustontarkkailupaikkoja ja Hanhikiven niemellä on tehty paikallisten lintuharrastajien mukaan runsaasti havainnointia alueen lintulajistosta. Heidän aineistojaan ei kuitenkaan saatu tämän työn yhteydessä käyttöön. Hanhikiven linnustosta löytyy runsaasti havaintotietoja BirdLife Suomen TIIRAhavaintotietokannasta sekä Luonnontieteellisen keskusmuseon Eläinmuseon ylläpitämästä Suomen lintuatlastietokannasta. Valtakunnallisen lintuatlashavaintotietokannan mukaan Hanhikiven alueen atlasruudulla (ruutu 716:336, selvitysaste erinomainen) on havaittu kaikkiaan 108 lintulajia, joista 50 pesii alueella varmasti ja 9 todennäköisesti. Atlasruutu sijoittuu kokonaisuudessaan Hanhikiven alueelle ulottuen mantereen puoleiselta sivultaan Hietakarinlahden itäpuolelle. Atlastietojen antamat tiedot kuvaavat siten edustavasti selvitysalueen linnustoa. Hanhikiven alueen pesimälinnusto on hyvin monipuolinen (mm. Surnia ry 2008, Hauru ym. 1996). Alueella tai sen lähiympäristössä pesivät harmaasorsaa lukuun ottamatta kaikki maamme puolisukeltajasorsalajit. Hietakarinlammella pesii runsaasti vesilintuja ja lokkeja. Alueella pesii mm. n. 20 30 parin naurulokkikolonia, jonka yhteydessä alueella pesii säännöllisesti myös joitakin pikkulokkeja. Kolonia on pienentynyt huomattavasti viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, mutta on edelleen elinvoimainen. Hanhikiven selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä pesii myös useita mustakurkku-uikkuja sekä nokikanoja. Haurun ym. 1996 mukaan Hanhikiven alueen runsaimpia pesiviä lajeja ovat naurulokki, telkkä, tavi, haapana, sinisorsa, merihanhi, nokikana sekä musta-kurkku-uikku. Harvalukuisia mutta alueella säännöllisesti pesiviä lajeja ovat heinätavi, pikkulokki, luhtahuitti, nuoli-, rusko- ja sinisuohaukat, vesipääsky, lapinsirri ja pikkutikka. Myös pyrstötiaisia esiintyy Hanhikiven alueella. Kahlaajista yleisimpiä ovat kuovi sekä punajalkaviklo. Lokkilinnuista runsaimpia ovat naurulokki ja kalatiira. Vuoden 2008 maastokäyntien tulokset Olemassa olevia havaintotietoja selvitysalueella pesivästä lintulajistosta täydennettiin maastolaskennalla, joka suoritettiin 10.6.2008 tehdyn maastokäynnin yhteydessä. Laskenta suoritettiin linjalaskentana (Koskimies & Väisänen 1982) klo 05.00-08.30 välisenä aikana ja se keskitettiin erityisesti Hanhikiven sisäosiin, jotta näiden alueiden vallitsevasta maalinnustosta saataisiin kattava yleiskuva. Laskennan tarkoituksena ei ollut tarkkojen parimääräarvioiden tekeminen, eikä se myöskään yhteen laskentakertaan perustuen ole mahdollista. Laskentareitti on esitetty liitteessä 3 ja laskennan perustulokset liitteessä 4. Kesän 2008 linjalaskennan tuloksiin sekä valtakunnallisiin atlastietoihin perustuva Hanhikiven alueen pesimälajisto on koottu liitteeseen 5. Taulukossa 2 on esitetty v.
11 2008 laskennoissa sekä lintuatlastietojen mukaan alueella varmasti pesivinä tavattavat suojelulliselta asemaltaan huomattavat lintulajit. Copyright Pöyry Environment Oy
12 Taulukko 7-1. Hanhikiven alueella pesimäaikana esiintyvät suojelullisesti huomattavat lintulajit (EU = EU:n lintudirektiivin liitteen I laji; EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji, UHEKS: Suomen kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa mainittu laji (VU: vaarantunut, NT: silmälläpidettävä)). Vuosi 2008: x laskennassa havaittu laji. Lintuatlas: x = varma tai todennäköinen pesintä. Suojelullinen Vuosi Lintuatlas asema 2008 2006-2008 Laulujoutsen Cygnus cygnus EU, EVA x Tavi Anas crecca EVA x x Haapana Anas penelope EVA x Ristisorsa Tadorna tadorna NT x Tukkasotka Aythya fuligula EVA x Telkkä Buchephala glangula EVA x Isokoskelo Mergus merganser EVA x Tukkakoskelo Mergus serrator EVA x Mustakurkku-uikku Podiceps auritus EU x Pyy Bonasa bonasia EU x x Teeri Tetrao tetrix EU, EVA, NT x Ruskosuohaukka Cicus aeroginosus EU, NT x x Kurki Grus grus EU x x Mustapyrstökuiri Limosa limosa EN x Kuovi Numenius phaeopus EVA x x Valkoviklo Tringa nebularia EVA x Liro Tringa glareola EU, EVA x Rantasipi Actitis hypoleucos EVA x Naurulokki Larus ridibundus VU x Kalatiira Sterna hirundo EU, EVA x Lapintiira Sterna paradisae EU x Käenpiika Jynx torquilla VU x Pikkutikka Dendrocopos minor VU x Kivitasku Oenanthe oenanthe NT x Tiltaltti Phylloscophus collybita VU x x Yhteensä 25 9 22 Hanhikiven niemen sisäosien linnusto koostuu pääasiassa metsälajeista. Yleisimpiä lajeja ovat metsien yleislajit pajulintu ja peippo, mutta myös havumetsien tyyppilajeiksi luettavat (luokittelu Väisäsen ym. 1998) punarinta ja vihervarpunen ovat runsaslukuisia (liite 4). Sisäosien lehtipuuvaltaisten alueiden lajistoon kuuluu useita lehtimetsien tyyppilajeja kuten lehtokerttu, sirittäjä ja mustarastas. Hietakarinlahti ja sen pohjoispuolella oleva laaja rantaniittyalue muodostavat oman linnustollisesti merkittävän biotooppikokonaisuutensa. Hietakarinlahdella tavattiin laskennan yhteydessä sekä sen ulkopuolella tehdyssä havainnoinnissa mm. runsaasti vesi- ja rantalintuja kuten tavi, sinisorsa, kuovi, punajalkaviklo sekä valkoviklo. Hietakarinlahden itänurkassa pesii joutsen. Naurulokkeja alueella tavattiin n. 10 paria ja pikkulokkeja 3 paria. Hietakarinlahden pohjoisosassa oli arviolta useita kymmeniä sorsalintupoikueita, joista lajeina runsaimpia olivat haapanat, tavit ja telkät. Alueella oli myös useita tukkasotkien sekä jouhisorsien poikueita. Hietakarinlahden rantoja kiertää paikoin tiivis järviruokovyöhyke, jonka suojissa pesivät mm. ruokokerttunen sekä ruskosuohaukka.
13 Vesilintuja sekä kahlaajia esiintyy myös Hanhikiven niemen länsipuolella Hietakarin ja Siikalahden alueen pienillä rehevillä lampareilla, joilla pesivät mm. kuovi, valkoviklo, haapana ja telkkä. Hanhikiven ranta-alueet muodostavat oman linnustollisen kokonaisuutensa. Rantaalueiden yleisiä pesimälajeja ovat mm. tukkasotka, merihanhi, kuovi, punajalkaviklo, meriharakka, kalatiira sekä naurulokki. Suunniteltujen johtoreittien alueella sijaitsevan Liisanlammen linnusto käsittää kahlaajia sekä joitakin vesilintuja. Maastokäynnin yhteydessä Liisanlammella havaittiin kurjen pesä sekä lisäksi valkoviklo, haapana, tavi ja ruokokerttunen. Muilta osin suunniteltujen johtoreittien linnusto on tyypillistä pääasiassa havupuuvaltaisten sekametsien lajistoa kuten peippo, puinarinta, vihervarpunen, laulurastas ja metsäkirvinen. Paikoin esiintyy myös soiden tyyppilajeja kuten liro, niittykirvinen ja keltavästäräkki. 7.1.3 Uhanalaisten ja suojelullisesti huomattavien lintulajien esiintyminen suunnittelualueella Uhanalaisten päiväpetolintujen olemassa olevia pesintätietoja selvitettiin Metsähallituksen petovastaava Tuomo Ollilalta. Selvitysalueelta tai sen välittömästä läheisyydestä ei ole olemassa olevia havaintotietoja suurten päiväpetolintujen pesinnöistä (Ollila, kirj. tiedonanto 13.6.2008). Hanhikiven alueella on tehty ajoittain havaintoja sääksestä, joka on ruokaillut alueella. Lajin pesäpaikka sijaitsee kuitenkin selvitysalueen ulkopuolella eikä sen sijainnista ole tarkempaa tietoa. Hanhikiven selvitysalueella pesii EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeja olemassa olevan havaintoaineiston sekä v. 2008 maastolaskennan mukaan yhteensä 9 lajia (taulukko 2). Suomen kansainvälisiä erityisvastuulajeja (EVA) selvitysalueella pesii 13 lajia. Suunnittelualueella pesivään lintulajistoon kuuluu mahdollisesti useampiakin direktiivin tai EVA-luokittelun mukaisia lajeja, koska tässä tarkastelussa on huomioitu vain ne lajit, joiden pesimistä alueella voidaan pitää varmana. Suomen kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneiksi (VU) luokiteltuja lajeja Hanhikiven selvitysalueella pesii 4 lajia ja silmälläpidettäviksi luokiteltuja lajeja 4 lajia. Erittäin uhanalaiseksi (EN) luokiteltu mustapyrstökuiri esiintyy Hanhikiven atlasruudulla, mutta olemassa olevan tiedon perusteella lajin pesimäreviirit sijaitsevat selvitysalueen ulkopuolella Hanhikiven eteläpuolella Maunuksen ja Kultalahden alueella (Surnia ry 2008). 7.1.4 Linnustollisesti huomionarvoiset alueet Selvitysalue sijaitsee osittain valtakunnallisesti arvokkaaksi (FINIBA) luokitellulla Hietakarinlahden-Takarannan lintualueella (FINIBA-aluenumero 810235) (Birdlife Suomi 2008). FINIBA-alueen pinta-ala on kokonaisuudessaan 171 ha. Alueen kriteerilajina on joutsen, joka on alueella erityisen runsas muuttoaikoina. Takarannan alue on muutonaikaisena kerääntymisalueena maakunnallisesti merkittävä alue. Varsinaisen selvitysalueen eteläpuolella lähimmillään n. 0,8 km:n etäisyydellä selvitysalueesta sijaitseva Heinikarinlampi kuuluu osana Natura 2000 - suojeluohjelmaan kuuluvaan Parhalahti-Syölätinlahti ja Heinikarinlampi -Natura- Copyright Pöyry Environment Oy
14 alueeseen (FI1104201). Alue on valtakunnallisesti arvokas lintuvesi ja se kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Selvitysalueen linnustollisesti merkittävimmät kohteet ovat Hietakarinlahti ja sitä ympäröivät ruovikot, Hietakarinlahden pohjoispuolella sijaitseva rantaniitty sekä Takarannan alue. Hanhikiven selvitysalue muodostaa kokonaisuudessaan linnustollisesti edustavan alueen, jonka pesivän linnuston lajisto ja parimäärät ovat monipuolisesta biotooppirakenteesta johtuen tavanomaista runsaampia esim. alueellisesti. Myös Hanhikiven alueen kautta muuttava sekä alueella levähtävä ja ruokaileva muuttolinnusto on huomattavan monipuolista jopa maakunnallisesti. Kuva 7-1. FINIBA-aluerajaus. 7.2 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueet Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista selvityksessä huomioitiin liito-orava, viitasammakko sekä lepakot. Varsinaisia lajikartoituksia ei suoritettu vaan lajien esiintymistä selvitettiin olemassa olevaan tietoon perustuen sekä inventoimalla lajien lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi soveltuvat biotoopit suunnittelualueelta. Luonnonsuojelulain 49 :n nojalla luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kyseiset lajit ovat ns. tiukan suojelujärjestelmän lajeja. 7.2.1 Liito-orava Tietoja liito-oravan esiintymisestä selvitettiin mm. ympäristöhallinnon Herttatietokannasta, EIONET-tietokannasta sekä Luonnontieteellisen Keskusmuseon HATIKKA-tietokannasta. Tietokantojen mukaan lajia ei tavata Pyhäjoen selvitysalueella. Lajin esiintymisalue rajoittuu maamme länsiosassa pääosin Oulujoen eteläpuolelle. Oulujoen pohjoispuolella liito-oravaa esiintyy Kainuusta Kuusamoon ulottuvalla vyöhykkeellä. Lähin ympäristöhallinnon aineistoissa oleva havaintotieto liito-oravan esiintymisestä on n. 7 km:n päässä selvitysalueesta (ylitarkastaja Tupuna Kovanen, kirj. tiedonanto 3.6.2008.). Selvityksen maastotöiden yhteydessä inventoitiin liito-oravan potentiaaliset elinympäristöt ja etsittiin merkkejä lajin esiintymisestä.. Liito-orava suosii iäkkäitä