Kuusamon Yli-Kitkan Ahon ranta-asemakaavan kumoaminen ja muutos luontoselvitys Ekotoni Ky KimmoKaava
SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS LINNUSTO 3.4 MAISEMA 3.5 LINNUSTO 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET 6. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO 7. SUOSITUKSET 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaikki valokuvat Jari Hietaranta ellei toisin mainita Kansikuva: Taivallahden rantaa etelästä kohti pohjoista Yhteystiedot: Jari Hietaranta, Ekotoni Ky Y tunnus 1016290-0 Vitikkalantie 4, 21570 SAUVO 0400-479740 jari.hietaranta@pp.inet.fi
1. TAUSTA Luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää Yli-Kitkan rannalla sijaitsevan Ahon kiinteistön 305-409-36-6 ym ranta-asemakaava-alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet sekä muut kaavoituksessa huomioitavat kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että kaavanmuutoksessa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella. Suunnittelualue sijaitsee Kuusamon kaupungin Yli - Kitka -järven itärannan Taivallahden ympärillä. Selvitysalueeseen kuului kaksi erillistä osa-aluetta. Mantereen puolella ranta-aluetta Taivallahden ympäristössä sekä toinen alue Miehinkisaaren itäpäässä. Yhteensä rantaviivaa suunnittelualueella on noin 1,5 km. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta 16.6.2015. Alueen kasvillisuuden, linnuston ja muun luonnon inventointiin käytettiin aikaa yhteensä 8 h. Maastoinventoinnissa kiinnitettiin huomiota alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajiston, esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia luonnonsuojelu (ja Natura-alueeseen) ja annettu suosituksia tulevan uudisrakentamisen sijoitteluun. Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, kaavamuutosalueen ranta-alueet käveltiin rannan suuntaisesti. Teitä ja polkuja alueella on runsaasti, joten liikkuminen oli maastossa helppoa. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria, karttoja ja ilmakuvia. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Samanaikaisesti inventoitiin sekä kasvillisuutta että linnustoa. Maastotyössä löydetyt kasvillisuudeltaan arvokkaat ja huomionarvoiset kohteet arvotettiin luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä on käytetty kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Huomionarvoisten lintulajien esiintymispaikat merkittiin myös näkyviin, mikäli oli tarvetta. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioitiin metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Erityisesti huomioitiin lehtipuuston määrää. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %)
Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti. 3. LUONTOINVENTOINTI Yli-Kitkan itärannan rantavyöhykkeen metsät ovat enimmäkseen nuorehkoja tuoreita kuusimäntysekakankaita. Rannat ovat pääsääntöisesti kovapohjaisia niin myös suunnittelualueella. Suota ja soistunutta maaperää on sisämaassa hieman ja hakkuuaukkoja löytyy muutamia. Suunnittelualueen metsät ovat olleet aktiivisen metsänhoidon kohteena. Mantereen osalta ainoastaan suunnittelualueen itärajan tuntumassa on järeämpää ja kookkaampaa kuusivaltaista puustoa. Miehinkisaarella kuivahkot mäntykankaat ovat vallitsevia. Miehinkisaaren osa-alueella ei ole olemassa olevia rakennuksia. Saarella on kuitenkin muualla olemassa olevaa loma-asutusta. Mantereen osa-alueella on kuusi vuokrakäytössä olevaa loma-asuntoa talousrakennuksineen. 3.1 Topografia ja geomorfologia Mantereen osa-alueen maaperä on pääosin kivistä pintamoreenia (ks. kuva 1). Taivallahden itärannalla on pitkä hiekkaranta-alue (ks. kansikuva), mutta se on vain osittain luonnontilainen. Muualla mantereella ja Miehinkisaarella rantavyöhyke on kovapohjaista ja paikoin kivistä. Turvekerrostumat ovat ohuita: niitä esiintyy mantereen osalta Kouverpuron lähiympäristössä sekä mökin 3 ympärillä. Lievää soistumista ja turpeen muodostumista on myös Miehinkisaaren pohjoisrannan vanhan rantatörmän alapuolisella rantavyöhykkeellä. Erityisiä geomorfologisia muodostumia ei laajasti esiinny lukuun ottamatta edellä mainittua muinaistörmää. Saaren etelärannalla on ablaatiomoreenikumpare. Mantereen osalta ei erityisiä geomorfologisia muodostumia esiinny. Laaja rakentamisen myötä on alueelle tuotu täyttömaita, joita on erityisesti tiestön alla ja mökkien ympäristössä. Mantereen puolella relatiiviset korkeuserot suhteessa Yli-Kitkan keskiveden pintaan ovat noin 6 m luokkaa, joten aluetta voidaan luonnehtia kankaremaaksi. Suurimmallaan relatiiviset korkeuserot ovat osa-alueen keskiosassa lähellä kaava-alueen pohjoisrajaa. Miehinkisaaren osa-alueen osalta korkeuserot ovat samaa suurluokkaa, noin 6-7 m. Korkeuserojensa puolesta saaren osa-aluetta voidaan luonnehtia kankaremaaksi.
Kuva 1. Suunnittelualueen topografia on tasaista kankaremaata. 3.2 Vesialueet ja vesistöt Miehinkisaaren osa-alueella ei ole pysyviä vedenjuoksu-uomia. Mantereen puoleisella osa-alueella on neljä Yli-Kitkaan laskevaa uomaa, joista eteläosan Kouverpuroa voidaan pitää osaksi luonnontilaisena. Se on suoristettu noin 100 m matkan suuosastaan, mutta sen yläpuolella on se hyvin luonnontilaisen kaltainen. Muut uomat eivät ole luonnontilaisia (ks. kuva 2). Kuva 2. Mökin 6 länsipuolelta laskee Isosuolta oja Kitkaan. Itäosan Kouverpuroa voitaneen pitää etäämpänä rannasta luonnontilaisen kaltaisena 3.3. Kasvillisuus Inventointi aloitettiin mantereelta puolelta Ahontien ympäristöstä. Tien molemmin puolin on tuoretta kuusi-mänty sekakangasta (ks. kuva 3), joka etenkin tien pohjoispuolella on aika kosteapohjaista ja muistuttaa jo hieman ojikkoa. Tien toisella reunalla on valaistu latu/kuntorata. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny ja metsä on hoidettua talousmetsää. Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Vaccinum myrtillus, mustikka 2-3 Rubus saxatilis, lillukka 1
Dryopteris carthusiana, metsäalvejuuri 2 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Cornus suecica, ruohokanukka 2 Deschampsia flexuosa,metsälauha 1 Trientalis europaea,metsätähti 1 Rubus idaeus, vadelma 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Melica nutans, nuokkuhelmikkä 1 Maianthemum bifolium,oravanmarja 1 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 2 Thelypteris phegopteris, korpi-imarre 2 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Epilobium angustifolium, maitohorsma 1 Lisäksi heinä- ja kulttuurilajistoa mökkien ympärillä Kuva 3. Valaistulta ladulta kohti Kouverpuroa. Puusto on melko järeää kuusivaltaista kangasta. Maapuita tai pökkelöitä ei esiinny. Kuvat 4ab. Vasemmalla näkymä kohti rantaa mökin 2 kohdalla ja oikealla näkymä kohti mökkiä 2. Puusto on harvennettua mäntykangasta. Topografia on tasainen. Mökin 3 ympäristössä muuntuu metsä puhtaammaksi kuusikoksi. Etenkin mökin itäpuolella ja latuuralta aina suunnittelualueen rajaan asti on kasvillisuus järeää kuusikkoa. Kuusta kasvava alue
ulottuu aina Kouverpurolle asti. Puusto on selvästi yli 100 vuotiasta, mutta muutoin ei erityisiä arvoja ole. Joitain maapuita esiintyy. Kouverpuro ei ole luonnontilainen. Kenttäkerroksessa mustikka ja puolukka dominoivat. Kuva 5. Kouverpuroa ruopatulta osuudelta. Yläjuoksulla puro muuntuu enemmän luonnontilaisen kaltaiseksi. Puron eteläpuolella on hakkuita ja pohjoispuolella (ks kuva 3) on variksenmarja-mustikka tyypin tuoretta kuusikangasta Kun siirrytään mainitulta purolta länteen kohti Yli-Kitkan rantaa, tullaan mökkien 1 ja 2 luo. Niiden ympäristö on mäntyvaltaista tuoretta kangasta (ks. kuvat 4ab). Kenttäkerroksessa on puolukkaa dominoiva ja kenttäkerroksen heinittymistä esiintyy. Lisäksi esiintyy variksenmarjaa, suopursua ja mustikkaa. Maapuita tai pökkelöitä ei esiinny. Ranta on hiekkainen, mutta lienee ainakin osaksi keinotekoinen. Mökin 3 ja Ahontien pohjoispuolella on kasvillisuus edelleen samanlaista aina suunnittelualueen rajalle asti. Tien pohjoispuolella maaperän kosteus kyllä kasvaa. Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Ledum palustre, suopursu 1 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Linnea borealis, vanamo 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 3-4 Empetrum nigrum, variksenmarja 1-3 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1-2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Deschampsia flexuosa, metsälauha 1-2 Luzula pilosa, kevätiippo 1 Kuusivaltaista sekapuustoa on mökkien 4 ja 5 välillä. Kenttäkerros on mustikka-variksenmarja tyyppiä. Puuston latvuskerros on erikerroksellista ja puusto aika järeää sekä jonkin verran vaihtelevan ikäistä. Puusto on harvennettua ja maapuita tai pökkelöitä ei esiinny lainkaan. Kenttäkerros on heinittynyttä. Puusto jatkuu samanlaisena myös mökkien 5 ja 6 välillä. Hieman runsaammin on mäntyä mökin 6 ja Ahontien välillä. Kenttäkerros on kuitenkin mustikka-puolukka tyyppiä. Puusto on yksilatvuksista ja maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kun siirrytään mökin 6 länsipuolelle Isosuolta laskevan ojan ylitse, säilyy kasvillisuus samanlaisena kuin edellä; tuoretta kuusi-mäntysekakangasta. Vaccinum myrtillus mustikka 4-5
Empetrum nigrum, variksenmarja 1-3 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2-3 Rubus saxatilis, lillukka 1 Calluna vulgaris, kanerva 1-2 Oxalis acetosella, käenkaali 1-2 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Fragaria vesca ahomansikka 1 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Vaccinium vitis-ideaea, puolukka 1-2 Potentilla erecta rätvänä 1 Solidago virgaurea kultapiisku 1-2 Trientalis europaea metsätähti 1-2 Linnaea borealis,vanamo 1-2 Kuvat 6ab. Vasemmalla mökin 4 lähiympäristöä ja oikealla raivattua uutta tieuraa kohti mökkiä 5. Metsäkasvillisuus on tavanomaista kuusi- tai mäntyvaltaista kangasta. Puusto on tasaikäistä ja maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kuvat 7ab. Mökin 5 pihapiiriä. Rannan suuntaisesti on tehty uutta tieuraa (ks. kuva 9). Puusto on vaihtelevan ikäistä ja koivua on jonkin verran sekapuuna. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kenttäkerroksessa dominoivat puolukka ja mustikka. Aivan rannassa voidaan havaita lievää soistumista. Pienen niemekkeen ympäristössä on nuorta koivua ja aivan rannassa pajua (ks. kuvat 8ab). Viimeiseksi inventoitiin Ahontien pohjoispuoliset alueet. Länsiosassa Ahontien jatkeena on metsäautotie, jonka ympäristössä on toteutettu hakkuita. Kun tullaan Ahontielle, on risteyksen pohjoispuolella laaja hakkuualue. Sen itäpuolella puusto muuttuu noin 70-80 -vuotiaaksi sekapuustoksi, jossa kuusi ja mänty muodostavat valtapuuston. Puustoa on harvennettu ja
metsäalueet ovat selvässä talousmetsäkäytössä. Kasvillisuus jatkuu samantyyppisenä aina itäosan sähkölinjalle ja Ahontielle saakka. Vaccinium vitis-idaea, puolukka 3 Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Ledum palustre, suopursu 1-2 Calluna vulgaris, kanerva, 1-3 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1-2 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 Kuvat 8ab. Vasemmalla kuva kohti länttä. Kuvassa taustalla näkyvä pieni niemi on esitetty kuvassa oikealla. Ranta on soistunut ja lehtipuuta on hieman runsaammin kuin muualla. Näillä kohdin on tukkasotkan pesä. Kuva 9. Suunnittelualueen länsiosaan on myös raivattu tieura Toisena erillisalueena inventoitiin Miehinkisaari kiinteistön 305-409-36-6 osalta. Saaren keski- ja länsiosat ovat LSL alueita ja sisältyvät Yli-Kitkan Luonnonsuojelualueeseen, jonka raja yhtyy saaren etelärannalla nyt inventoitavaan alueeseen. Saaren keski- ja pohjoisosassa rajojen välissä on luonnonsuojelualueeseen sisältymätöntä aluetta noin 190-100m. Kiinteistön 305-409-36-6 metsäkasvillisuudessa ei esiinny suuria vaihteluita. Tutkitun alueen kasvillisuus on pääosin harvennettua tuoretta mäntykangasta.
Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1-2 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Empetrum nigrum, variksenmarja 2-3 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Ledum palustre, suopursu 1 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Kuivahkoa mäntykangasta on erityisesti saaren keskiosassa ja eteläosan ablaatiomoreeniselänteellä. Vaccinum myrtillus mustikka 1-3 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-3 Ledum palustre, suopursu 1-2 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 Empetrum nigrum, variksenmarja 2-4 Calluna vulgaris, kanerva 2-3 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Potentilla erecta rätvänä 1 Mainitun selänteen kohdalla on rannan topografia verraten jyrkkä. Vanhan rantatörmän alapuolisilla alueilla on maaperä soistunutta ja siinä esiintyy korpimaisia piirteitä. Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Empetrum nigrum, variksenmarja 3-4 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Ledum palustre, suopursu 1-2 Calluna vulgaris, kanerva, 1-3 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1-2 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 3.3 Maisema Vesialueelta katsottuna Taivallahden maisemakuva on vaihtumavyöhykettä luonnonmaiseman ja kulttuurimaiseman välillä: laiturit, mökit ja muut rantarakenteet erottuvat rantavyöhykkeeltä. Erityisiä luontoon liittyvä maisemallisia kiintopisteitä ei ole; mainitut rantarakenteet kiinnittävät huomion. Ranta-alueen sisällä tiet, polut, mökit, hiihtourat, sähkölinjat ja hakkuualueet vahvistavat käsitystä muuntuneesta luonnonmaisemasta. Rannalla huomio kiinnittyy edellä mainituista elementeistä erityisesti mökkeihin ja näiden pihapiireihin. Näkymät ovat avoimia tai puoliavoimia laajalla osalla aluetta. Vain Ahontien Kouverpuron ympäristössä on näkymä sulkeutunutta. Miehinkisaaren rantavyöhyke on peitteistä luonnonmaisemaa ja erityisiä maisemallisia kiitopisteitä ei esiinny saaren tässä osassa ei ole suuria korkeusvaihteluita. Kaava-alueen sisäosissa ovat näkymäsuunnat sulkeutuneita tai puoliavoimia.
Kuvat 10ab. Ihmistoiminnan vaikutus ilmenee selvästi suunnittelualueen maisemakuvassa. 3.4 Linnusto Havainnointiolosuhteet maastoaamuna olivat melko huonot. Sää oli koko päivän varsin sateinen ja ajankohta oli jo pesimäkauden loppupuolella. Kaikkia alueen lajeja ei todennäköisesti ole yhdellä maastokäynnillä pystytty havaitsemaan, mutta yhdelläkin käynnillä alueesta sai erittäin hyvän kuvan. Pääpaino oli alueella pesivän lajiston selvittämisessä sekä EU:n lintudirektiivi-, uhanalais- ja Suomen erityisvastuulajistossa. Esitetyt lajit ovat vain suuntaa-antavia. Alueella tavattiin 16 lintulajia, joista pesivinä tai mahdollisesti pesivinä 13. Muut kolme lajia, naurulokki (Taivallahti), kalatiira (mökki 6) ja räystäspääsky (mökit 6 ja 5) eivät varmasti tai todennäköisesti pesi alueella. Vesilinnuston osalta sekä manneralue että Miehinkisaari olivat lähes tyhjiä. Ainoastaan Taivallahden länsiosan pienen niemekkeen kohdalla uiskenteli rannan läheisyydessä tukkakoskelopari. Rantaalueiden pesimälajistoon kuuluu valtaosin tavallista havumetsien lajistoa ja metsien yleislajistoa. DIR- ja uhanalaislajien lisäksi muuta erikseen mainittavaa lajistoa ei tavattu. Runsaimpia lajeja olivat peippo ja pajulintu. Linnusto jakaantui suhteellisen tasaisesti eikä kohteella ole erityisen merkittäviä alueita sen enempää lajistollisesti. Havaitut lajit (16) Tukkakoskelo (Mergus serrator) NT, EVA 1 Naurulokki (Larus ridibundus) NT ei pesine Kalatiira (Sterna hirundo) DIR, EVA ei pesine Räystäspääsky (Delichon urbicum) ei pesine Hippiäinen (Regulus regulus) 2 Harmaasieppo (Muscicapa striata) 1 Metsäkirvinen (Anthus trivialis) useita Västäräkki (Motacilla alba) useita mökkien lähellä Punarinta (Erithacus rubecula) 1 Kulorastas (Turdus viscivorus) 1-2 Laulurastas (Turdus philomedos) 1-2 Vihervarpunen (Carduelis spinus) 2 Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) 2 Pajulintu (Phylloscopus trochilus) useita Talitiainen (Parus major) useita Peippo (Fringilla coelebs) 2-5 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO
Varsinaisella suunnittelualueella ei ole perustettuja suojelualueita, mutta Miehinkisaaresta osa on perustettu suojelualueeksi (SL) ja ao. alueet sisältyvät myös Kitkan Natura-alueeseen. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET A. Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt pähkinäpensaslehdot tervaleppäkorvet luonnontilaiset hiekkarannat merenrantaniityt puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit katajakedot lehdesniityt avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei ole LSL tarkoittamia elinympäristöjä. Taivallahden itäosan rantahiekka ei ole luonnontilainen. B. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: lähteet ja niiden lähiympäristöt, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norot pienten lampien välittömät lähiympäristöt rehevät ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet metsäkortekorvet letot rehevät lehtolaikut pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla jyrkänteet, rotkot ja kurut hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot rantaluhdat Kouverpuroa voidaan pitää ylempää suuosastaan luonnontilaisen kaltaisena. Lähellä Yli- Kitkaa sitä on suoristettu ja syvennetty. C. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) luonnontilaisen enintään 10 hehtaarin suuruisen fladan,
kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantamine on kielletty. Suunnittelualueella ei ole vesilain mukaisia kohteita. D. METSO -ohjelmaan otetaan mukaan erityisesti seuraavia LUMO -elinympäristöjä: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Suunnittelualueella ei ole ao. luokituksen mukaisia elinympäristöjä. E. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueella ei ole em. mainittuja elinympäristöjä. F. Uhanalaiset kasvillisuustyyppit Raunion et.all (2008) mukaan Maastoinventoinneissa ei havaittu alueellisesti uhanalaisia luontotyyppejä. 6. DIREKTIIVI - JA UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään myös huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella sekä luontodirektiivin liitteiden II, IV ja V mahdollisen esiintymiseen alueella uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (LSL 49 ) Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Kasvillisuudessa ei löydetty uhanalaisluokituksen lajeja.
Linnuston osalta alueelta löydettiin yksi pesivänä kaksi silmällä pidettävää lajia (tukkakoskelo ja naurulokki) ja yksi DIR laji (kalatiira). Viimeksi mainitut eivät pesine alueella, mutta kiertelivät Taivallahden ranta-alueen läheisyydessä. Tukkakoskelo (Mergus serrator) NT, EVA 1 Naurulokki (Larus ridibundus) NT ei pesine Kalatiira (Sterna hirundo) DIR, EVA ei pesine Kaikkiaan lajeja tavattiin kuusitoista (16). 7. SUOSITUKSET Luontoselvityksen perusteella on annettu joitain suosituksia alueella havaituista kohteista. Kohde Maankäyttösuositus 1. Kouverpuro lähiympäristöineen luo -rajaus puron lähelle 2. Kouverpuron ja valaistun ladun välinen alue 3. Miehinkisaaren vanhan rantatörmän alapuolinen alue 4. Taivallahden alueen länsiosan niemialue mahdollisesti luo rajaus: järeää puustoa luo- tai geo-rajaus luo -rajaus Luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia ympäristöön liittyviä arvoja, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Pääosa suunnittelualueesta voidaan luonnehtia kasvillisuudeltaan ja luonnonympäristöltään tavanomaiseksi, sillä ihmistoiminnan vaikutus ilmenee lähes kaikkialla Taivallahden osa-alueella jo rakennetun infrastruktuurin myötä. Täydennysrakentamisen rajoittamiseen ei ole tarvetta nykyisten tonttien läheisyydessä. Miehinkisaaren kasvillisuus ja geomorfologia on vanhaa törmää lukuun ottamatta tavanomaista kangasta. Mahdollinen lisärakentaminen tulisi etelärannalla sijoittaa saaren itäosaan mahdollisimman lähelle naapurikiinteistön jo olemassa olevaa asuntokantaa. Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä /merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen-seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) 1. Kouverpuro lähiympäristö arvoluokka 2 etenkin 100 m päästä rannasta luonnontilaisen kaltainen 2. Kouverpuron ja valaistun ladun väli arvoluokka 2 järeää metsää, ei muuta merkittävää 3. Miehinkisaaren vanha rantatörmä arvoluokka 2 geomorfologinen kohde ja alapuolella korpimaisuutta 4. länsiosan niemeke arvoluokka 2 kostea ranta, lehtipuuta Muilta osin suunnittelualue sisältyy arvoluokkaan 1; (tavanomainen luonnonympäristö). Myöskään pysyviä maisema- tai luontovaurioalueita ei osa-alueilla esiinny. 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Vähäinen täydennysrakentaminen ja nykyisten loma-asuntojen saneeraus ei aiheuta merkittävää lisähaittaa Yli-Kitkan luonnonsuojelualueelle tai Natura-alueelle. Miehinkisaarella on entuudestaan
loma-asuntoja ja mahdollinen vähäinen lisärakennusoikeus kiinteistölle 409:36:6 ei vaaranna suojelun kriteereinä olevia luontoarvoja. Lisärakentaminen tulisi sijoittaa etelärannan itäosaan. Sauvossa 2. kesäkuuta 2016 EKOTONI KY