JÄRVENPÄÄN KAUPUNKI KAAVOITUS JA MITTAUS NIINA AHLFORS, JAANA POHJOLA RAKENTAMISOHJEET SAUNANIITYN PIENTALOALUEELLE Yleistä Saunaniityn pientaloalue sijaitsee Saunakalliossa vajaan kolmen kilometrin päässä Järvenpään keskustasta. Kaava-alue rajoittuu pohjoisessa Tuusulan kunnan rajaan. Suunnittelualue on rakentamaton itä-länsisuuntainen laakso kahden mäen välissä. Rinteet ovat melko loivat ja yli puolet alueesta on tasaista laakson pohjaa, joka on ollut viljelykäytössä vielä 1960-luvulla. Laakson pohja on tällä hetkellä vesoittunutta niittyä. Suunnittelualue liittyy Ristikadun jatkeen kautta Saunakallion pientaloalueeseen, mutta väliin jää yksityisen maanomistajan peltosuikale, johon kaavaa ei laadita. Saunakallion pientaloalue on lähtenyt rakentumaan jälleenrakennuskauden aikana ja tiivistynyt siitä 1980-luvulla laaditun asemakaavan sallimana. Alueen tiestö muodostuu kahdesta päättyvästä kokoojakadusta ja päättyvistä tonttikaduista. Kapeampi kokoojakatu sijoittuu laakson pohjalle, josta tonttikadut nousevat rinnettä kohtisuoraan ylöspäin. Rakennukset muodostavat tonttikatujen varsille kiiloja, jotka sulkeutuvat katujen päässä. Vastaavasti viherkiiloja tai lähivirkistysaluekiiloja muodostuu tonttien rajoille, jotka avautuvat suunnittelualueen rajoja kohti. Pääkokoojakadun itäpuolelle jäävä iso tontti on asuinpientalojen korttelialuetta, johon on mahdollista rakentaa rivitaloja, kytkettyjä pientaloja ja erillisiä pientaloja. Muut tontit ovat omakotitalotontteja. Alueen eteläreunaan varataan virkistysalue, johon on mahdollista toteuttaa seudullinen ulkoilureitti Järvenpäästä Tuusulaan.
Kokoojakadut Saunaniitynkadun ja Kertalämmitteisenkadun varsille on kaavassa määrätty istutettavaksi puita ympäristön vehreyden ja alueen yhtenäisen ilmeen saavuttamiseksi. Saunaniitynkadulla kevyenliikenteen- ja ajoväylän väliin tullaan rakentamaan viherkaista, johon istutettavista puista vastaa Järvenpään kaupunki. Tontille istutettavaksi määrättyjen puiden istuttamisesta vastaa tontin haltija. Puulaji viherkaistalla ja tonteilla tulee olla suomen- tai ruotsinpihlaja, jota tulee istuttaa noin 15 m välein. Kevyenliikenteenväylän ja tontille istutettavaksi määrättyjen puiden laji ja istutusväli on sama. Tämä vehreyttää katutilaa yhdenmukaisesti. kevyenliikenteenväylä viherkaista ajokaistat jalkakäytävä tontti Esimerkkiluonnoksia tonttikaduista Julkisivuille on annettu useita värivaihtoehtoja. Värit ovat kirkkaita, mutta ne sopivat toisiinsa valoisuusasteeltaan.
Rakennukset muodostavat kokoojakadulle avautuvan kiilan, jonka kärki osoittaa kohti virkistyaluetta.
Saunaniityn kadun varrella sijaitsevien asuinrakennusten harjansuunta tulee olla tiensuuntainen meluntorjunnan vuoksi. Asuinrakennus suojaa länsipuolella sijaitsevaa oleskelupihaa mahdolliselta melulta, joka mittauksissa on ylittänyt raideliikenteessä määrävänä pidetyn yömelutason 45 db(a). Rakennusten sijainti ja suuntaus tontilla Asemakaavassa on osoitettu rakennusalan rajat, joiden sisälle rakennukset tulee sijoittaa. Rakennus kannattaa mahdollisuuksien mukaan sovittaa tontille siten, että oleskelupiha muodostuu tontin aurinkoisimmalle puolelle. Rakennusalaan on merkitty nuolimerkinnällä, mihin sivuun rakennus tulee sijoittaa ainakin osittain kiinni. Myös talousrakennuksen sivu on mahdollista rakentaa kiinni nuolella merkittyyn rakennusalan sivuun. Tonteilla on osoitettu harjansuunta katua vasten kohtisuoraan, lukuunottamatta Saunaniitynkadun varren tontteja, joissa harjansuunta on melunormien ylityksen vuoksi jouduttu kääntämään kadunsuuntaisiksi. Määräävä harjansuunta tarkoittaa asuinrakennusta, eikä talousrakennusken harjansuunnan tarvitse olla sama. Rakennusten on tarkoitus rajata tonttien väleihin viherkiiloja ja avata katutilaa vehreäksi katutilaksi, jonka suippenevista päädyistä on yhteydet virkistysalueille.
Jokin tontin rakennusten sivuista on rakennettava kadun puoleiseen rakennusalan rajaan kiinni. Se voi olla myös talousrakennuksen sivu. Autopaikat, autotalli tai -katos kannattaa sijoittaa lähelle katua. Autopaikat ja ajoväylät tulee suunnitella siten, että auto on mahdollista kääntää tontilla. Suoraan kadulle avautuvaa autotallia tai -katosta ei voi tehdä, jotta vältytään kadulle peruuttamiselta. Liittymässä katuun tai tiehen sekä rakennuspaikan sisäisissä järjestelyissä on otettava huomioon liikenneturvallisuus. Tonttiliittymän leveys asuinalueilla ei saa olla yli 6 metriä. Pientalotonteilla saa olla vain yksi tonttiliittymä ajoneuvoliikenteelle, ellei viranomainen toisin päätä. Tontille on varattava tilaa (autosuojan ovesta katuun vähintään 7 m) ajoneuvon kääntämiseen, ellei ole erityistä syytä muuhun järjestelyyn.
Rinnemaastossa autotallin ja -katoksen korkeusasemaan katuun nähden tulee kiinnittää huomiota, ettei tien ja autotallin välille muodostu käyttöä vaikeuttavaa jyrkkää luiskaa. Myös vieraspysäköinnille on varattava tilaa mieluiten siten, että vieraspaikkaa ja autotallia tai -katosta voidaan käyttää toisistaan riippumatta. Omakotitonteilla on oltava vähintään kaksi autopaikkaa asuntoa kohden ja Saunaniitynkadun varren asuinpientalojen korttelialueella vähintään yksi autopaikka 80 k-m2 kohti tai vähintään puolitoista autopaikkaa asuntoa kohti.
Rakennuksen muodot ja mittasuhteet Kaikilla erillispientalojen tonteilla on ylin sallittu kerrosten lukumäärä 1 2/3, jolloin asuinrakennus voi olla joko yksikerroksinen tai kaksitasoratkaisu siten, että asuintiloja on enintään 2/3 käytetystä kerrosalasta toisessa kerroksessa. Asuinrakennusoikeudesta tosin saa rakentaa enintään 70% yhteen kerrostasoon. Tällaisella kerrosluvulla on mahdollista saavuttaa parhaat piharatkaisut, jotta piha-aluetta jää myös oleskeluun. Rakennusten arkkitehtuurissa tulee pyrkiä tasapainoiseen yleisvaikutelmaan. Toivottavaa on, että alueella ei toteuteta edellisten vuosikymmenten muotioikkuja: levotonta monen suuntaista lautaverhousta tai keinotekoisesti irtoritilöillä koristeltuja ruutuikkunoita. Julkisivut, materiaalit ja värit Saunaniityn pientaloalueen tonteille voidaan rakentaa joko puupintaisia taloja tai rapattuja tiili- tai harkkorakenteisia. Hirsirakenteiset talot voivat olla salvotuista tai sahatuista hirsistä, lyhyillä nurkkasalvoksilla toteutettuja rakennuksia, jossa nurkat on peitetty nurkkalaudoilla. Pitkänurkkaista lamasalvosta, eikä myöskään pyöröhirsisalvoksia saa käyttää. Puupinnat ovat joko peitto- tai lietemaalattua puuta. Täysrapatut kivipinnat suositellaan kalkkimaalattaviksi. Värivaihtoehdoissa on käytetty esimerkkinä Tikkurilan värisävyjä; vastaava sävy toiselta maalitehtaalta on mahdollinen. Rakennusten julkisivut, sokkeli ja kate tulee toteuttaa jollakin seuraavista värivaihtoehdoista. Värivalintojen lähtökohtana on ollut alueen luontoon ja toisiinsa sopeutuvat värisävyt. KAIKKI KORTTELIT Julkisivut: luonnonvalkoinen 9601, siniharmaa 2683, keltainen J398, okra 2674, vihreä 2678, punainen 2663 Kate ja sokkeli: grafiitinharmaa TVT 565X tai ruskea TVT 548X
Julkisivuvärimallit: Kate ja sokkelivärimallit: Tämän julkaisun värit eivät vastaa oikeita sävyjä painoteknisistä syistä ja sävyt on aina tarkastettava valmistajan värikartasta. Rakennusten ovien ja ikkunoiden tulee sopia rakennusten muotokieleen. Ikkunoiden puitejaon tulee noudattaa rakenteellista ikkunajakoa, eikä ulkopuolisia irtoristikoita tule käyttää moniruutuisen vaikutelman aikaansaamiseksi. Tuuletusluukkujen sijasta on suositeltavaa käytää tuuletusikkunoita. Mikäli tuuletusluukkuja käytetään, tulee ne varustaa ulkopuolisella puusäleiköllä ja peittomaalata ikkunan puuosien väriseksi. Myös muissa aukotuksissa, kuten autokatoksissa, voidaan käyttää puurakenteisia säleikköjä, jotka peittomaalataan värityssuunnitelman mukaisesti. Rakennuksiin tulee tehdä harja- tai kahteen suuntaan kalteva pulpettikatto. Talousrakennuksen katto voi olla kuitenkin myös lapekattoinen. Kattomateriaalina voidaan käyttää peltiä, huopaa tai tiiltä.
Pihajärjestelyt Pihoilla on tärkeä merkitys asukkaiden viihtymiseen sekä koko asuinalueen viihtyisyyteen ja imagon muodostamiseen. Pihat ovat asukkaiden toimintaympäristöjä muun muassa oleskelu-, leikki-, ja pysäköintitoimintoineen. Toimivat, turvalliset ja viihtyisät pihat vaikuttavat positiivisesti henkiseen - ja fyysiseen hyvinvointiin. Hyvin suunnitellut pihat tarjoavat virikkeitä ja esteettisiä elämyksiä kaikille asukkaille mahdollistaen eri ikäryhmien toimimisen ja viihtymisen pihoilla. Hyvä piha luo mahdollisuuden leikkiin, yhdessäoloon sekä yksityiseen oleskeluun. Pihat vaikuttavat myös lähiympäristön ekologiseen laatuun. Vihreät pihat parantavat kaupunkiympäristön vesitaloutta ja ilmanlaatua. Kasvit sitovat ilman epäpuhtauksia ja tuottavat happea, viilentävät kaupunki-ilmaa, vaimentavat melua ja tuulisuutta sekä vähentävät kaikua. Pihoilla on keskeinen tehtävä pienilmaston parantamisessa ja elinympäristöjen, jopa ekologisten käytävien, tarjoamisessa eri eläinlajeille. Pihojen kasvillisuus ilmentää vuodenaikojen vaihtelua ja synnyttää esteettisiä kauneuselämyksiä pihojen käyttäjille. kasvimaa / tamppaus oleskelupiha avautuu etelään komposti jäteastiat Alueen suunnittelun lähtökohtana on ollut vihreät "kiilat", jotka limittyvät rakennusten väleihin. Kiilat muodostuvat puistoalueista sekä tonttien istutettavista alueenosista, ja niiden olisi tarkoitus muodostaa kerroksellisen kasvillisuuden myötä puutarhamaisuutta alueelle. Lisäksi kiilat toimivat vastapainona avoimelle katutilalle.
Rakennusvaiheessa tulee pyrkiä säilyttämään tontilla olevia hyväkuntoisia nuoria ja täysikasvuisia puita. Säilytettävät puut on syytä suojata rakennusvaiheessa rungoistaan. Lisäksi raskailla koneilla liikkumista puiden juuristoalueilla tulee välttää. Säilyttämällä mahdollisuuksien mukaan olemassa olevaa puustoa voidaan säästää pihan rakennuskustannuksissa sekä toisaalta kehittää alueelle tyypillistä miljöötä. Rinteiden korkeusasemaa ei saa ilman erityistä syytä muuttaa leikkaamalla tai pengertämällä. Alueen pinnanmuotoja voidaan mahdollisuuksien mukaan jopa korostaa piharatkaisuilla. Luonnostaan viettävän pihan tasaamista tulee välttää. Pihasuunnittelussa on kuitenkin huomioitava pintavesien valumissuunnat - vedet tulee johtaa rakennuksesta poispäin. istutukset tulee ryhmitellä siten, että ne muodostavat kerroksellisen kokonaisuuden rakennukset rajaavat tonttien väliset viherkiilat Pihojen pinta-alasta yli puolet tulee pitää kasvipeitteisenä. Asfaltti ja betonikiveys suurina alueina eivät sovellu ympäristöön. Pihojen päällystemateriaaleiksi suositellaan soraa, kivituhkaa sekä muita vettä läpäiseviä materiaaleja. Laajoja avoimia nurmikkopihoja tulee välttää - istutusalueet tulee perustaa yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi ja istutuksissa tulee käyttää ensisijaisesti kotimaisia lajeja. Istutusryhmiä voidaan käyttää näkösuojana ja tuulensuojana, lisäksi monipuolinen kasvillisuus tuo pihalle suojaa paahteelta - istutusryhmillä voidaan myös jäsennellä pihan toimintoja. Istutusryhmät tulee toteuttaa siten, että niissä on kerroksellisuutta; näin pienellekin alueelle saadaan runsaasti vihermassaa. Laajempi, usean lajin istutusryhmä on helppohoitoisempi kuin yksittäin istutetut kasvit - lisäksi laajempi alue on edullisempi perustaa. Suositeltavia puulajeja tonteilla ovat koivu, haapa, leppä ja pihlaja; nämä ovat perinteisiä lajeja, jotka soveltuvat ympäristöön sekä maisemallisesti että muilta ominaisuuksiltaan. Pääosan pihan kasvillisuudesta tulee olla alueelle tyypillisiä lajeja, kotimaisia lehti- ja havupuita ja -pensaita. Pihoille mahdollisesti sijoitettavat rakennelmat, kuten katokset, patiot ja leikkimökit tulee toteuttaa väreiltään ja materiaaleiltaan yhtenäisesti päärakennuksen kanssa. Rakenteiden tulee olla siroja ja väritykseltään maltillisia; esimerkiksi hirsirakenteita ja pastellisävyjä tulee välttää.
Tonttien aitaaminen Tontinrajat saa aidata ainoastaan pensasaidalla. Jos tontti on tarve aidata esimerkiksi kotieläimen tai leikkivien lasten vuoksi, tulee se tehdä kapearakenteisella ja kasvillisuuteen sopivin värein maalatulla metalliverkkoaidalla siten, että metalliverkkoaita sijaitsee tontin sisäpuolella ja sen ulkopuolelle istutetaan pensasaita vähintään yhtä korkeana, kuin teräsverkkoaita. Jos aidasta tulee yhteinen naapurin kanssa, on valinnasta syytä päästä yhteisymmärrykseen. Kadun vierustan aidan suunnittelussa on myös huomioitava aurauslumet. Valinnassa on syytä kiinnittää huomiota myös juurija tyvivesojen muodostumiseen, lajin leveyteen, pitkäikäisyyteen ja kasvunopeuteen. Menestymisvyöhykettä ei sovi unohtaa. Täydellisen näkösuojan saa noin 180 cm korkuisella aidalla. Sopusuhtainen leikattu aita kapenee ylöspäin, näin se ei kerää talvella lunta, varjosta alaosan oksia ja on helpompi leikata. Tuuheaksi kasvatettava pensasaita vaatii säännöllistä leikkaamista, kun vapaasti kasvavien pensasaidanteiden hoidossa keskitytään vain kuivuneiden tai vaurioituneiden oksien poistamiseen. Istutuksia suunniteltaessa on kuitenkin otettava huomioon, että risteysten näkymäalueita ei saa peittää. Risteyksen viereisten aitojen tulee olla korkeintaan 0,6 metriä korkeita. Myös muut istutukset tulee pitää näkymäalueella matalina. Leikattavia pensaita: Isotuomipihlaja (Amelanchier spicata) Isotuomipihlaja on nopeakasvuinen, pystyhaarainen ja terve pensas. Se viihtyy aurinkoisella ja puolivarjoisella paikalla, ei ole kovin vaativa maan suhteen ja kestää hieman kuivuuttakin. Valkoiset kukat avautuvat jo toukokuussa ja tuoksuvat miedosti. Syötävät siniset marjat kypsyvät syksyllä. Lehdistö on syksyllä oranssinkeltainen. Sopii hyvin vapaasti kasvavaksi aidanteeksi. Sietää myös alasleikkauksen. Korkeus: 3-5 m, leveys: 3,5 m Vyöhyke: I-VIII Istutusväli: leikattava aita: 30 cm, vapaasti kasvava aidanne: 70 110 cm Siperianhernepensas (Caragana arborescens) Siperianhernepensas sopii sekä aurinkoon, että puolivarjoon. Se kukkii runsaasti keltaisin kukin kesäkuussa. Kasvuvauhti on melkoinen: viidessä vuodessa 1,5 m. Se suorastaan pitää 3-5 vuoden välein alasleikkauksesta. Laji kestää kuivahkoakin maata. Etenkin Etelä-Suomessa sen kiusana on härmäsieni. Korkeus: 3 m, leveys: 1,5-2 m Vyöhyke: I-VI Istutusväli: leikattava aita: 25 cm, vapaasti kasvava aidanne: 60-100 cm Kiiltotuhkapensas (Cotoneaster lucidus) Kiiltotuhkapensaalla on nimensä mukaisesti kiiltävät, tummanvihreät lehdet, jotka saavat syksyllä kirkkaan, oranssipunaisen syysvärityksen. Versot ovat pystyt ja tiheät, mutta melko hennot. Kesäkuussa pensaassa on vaatimattomia punertavan valkoisia, mitättömiä kukkia ja syksyllä syömäkelvottomia mustia luumarjoja, jotka jäävät usein oksiin talveksi. Pensas viihtyy auringossa ja puolivarjossa ja kasvaa viidessä vuodessa noin metrin. Pensas ei kestä savimaata, seisovaa vettä, tiesuolaa, aurauslumien painoa eikä myöskään alasleikkausta. Sen sijaan kuivuus, tuuli, ilmansaasteet ja varjostus eivät kasvia häiritse. Korkeus: 1,5-2 m, leveys: 1,5-2 m Vyöhyke: I-VI Istutusväli: leikattava aita: 20-25 cm, vapaasti kasvava aidanne: 60-100 cm Aitaorapihlaja (Crataegus grayana) Aitaorapihlajaa käytetään yleensä leikattuna aitana. Se kasvaa nopeasti ja kestää hyvin jopa paahdetta. Aivan syvään varjoon sitä ei kannata istuttaa. Se sopii kyllä yksittäispensaaksikin. Valkoinen kukinta ajoittuu kesäkuuhun ja
punaoransseja marjat ilmaantuvat syksyllä. Oksissa on jopa 5 cm mittaiset pistävät oraat. Kasvutapa on leikkauksen ansiosta hyvin tiheä. Kalkitussa ja ravinteikkaassa maassa sen lehdet voivat kasvaa jopa kämmenen kokoisiksi. Korkeus: 3-5 m, leveys: 2 m Vyöhyke: I-V Istutusväli: leikattava aita: 20-25 cm, vapaasti kasvava aidanne: 60-100 cm Taikinamarja (Ribes alpinum) Taikinamarjan lehdet puhkeavat todella varhain keväällä. Pensas on luonnostaan tiheä ja pystykasvuinen. Se kestää hyvin lumen painoa, tuulta ja tiesuolaa. Se on myös nopeakasvuinen: kasvaa viidessä vuodessa yli metrin. Lehtien syysväri on keltainen. Kellanvihreät kukat houkuttelevat mm. perhosia. Punaiset marjat ovat syötäviä, mutta mauttomia. Pensas vaatii säännöllistä leikkaamista, koska se tulee nopeasti risuiseksi, kestää hyvin myös alasleikkauksen. Se sopii mainiosti korvaamaan arkaa puksipuuta rajaaitana. Korkeus: 1-1,5 m, leveys 0,7-1,2 m Vyöhyke: I-VII Istutusväli: leikattava aita: 25 cm, vapaasti kasvava aidanne: 60-100 cm Valkolumimarja (Symphoricarpos albus var. laevigatus) Valkolumimarja on melko nopeakasvuinen ja leveä pensas. Kasvaa kolmessa vuodessa noin metrin korkuiseksi. Pensas tekee runsaasti juurivesoja. Lehdet puhkeavat varhain keväällä, ja ovat kauniin keltaiset syksyllä. Kukkii pitkään heinäkuulta syyskuulle, punavalkoinen kukka on kuitenkin melko vaatimaton. Kauniit valkoiset marjat pysyvät pensaassa pitkälle talveen. Suosii tuoretta maata, mutta kestää kuivassakin eikä ole mitenkään vaativa kasvualustan suhteen. Sopii myös tienvarsille, koska kestää tiesuolaa. Menestyy auringosta varjoon. Tulee melko pian risuiseksi, joten leikataan 5 vuoden välein. Korkeus: 1-1,5 m, leveys: 1-2 m Vyöhyke: I-V (VI) Istutusväli: leikattava aita: 30 cm, vapaasti kasvava aidanne: 50-100 cm Muita leikattavaksi pensasaidaksi sopivia kasveja ovat mm. pihasyreeni (Syringa vulgaris), unkarinsyreeni (Syringa josikaea), koivuangervo (Spiraea betulifolia), kääpiöpunapaju (Salix purpurea Nana ), koriste- (Aronia x prunifolia) ja marja-aronia (Aronia Prunifolia-ryhmä), japaninhappomarja (Berberis thunbergii) sekä arka isopuksipuu (Buxus sempervirens). Vapaasti kasvavia lehtipensasaidanteita Aidanteessa voi myös kasvaa useita erilaisia pensaita: näin saadaan kukintaa jatkettua vaikka läpi kesän ja erilaiset lehdistön muodot ja värit tuovat ryhmään vaihtelua ja liikettä. Mikään ei myöskään estä yhdistämästä havuja ja lehtipensaita. Monilajinen pensasaita selviää myös taudeista tai talvivaurioista pienemmillä näkyvillä vaurioilla. Hansaruusu (Rosa Rugosa-ryhmä Hansa ) Hansaruusua käytetään paljon julkisilla alueilla. Pensas on terve ja voimakaskasvuinen. Runsas liilanroosa, tuoksuva kukinta on runsainta heinäkuun alussa, mutta suuria kukkia aukeaa, saman vuoden versoihin, myöhäiseen syksyyn asti. Juurivesoja kasvaa kohtalaisesti. Lehdet ovat kiiltävät, ja niillä on kaunis keltainen syysväri. Kiulukat ovat oranssinpunaiset. Pensas viihtyy auringossa. Nuorennetaan poistamalla vanhimpia versoja, kestää myös alasleikkauksen. Korkeus: 1,5-2 m, leveys: 1,8 m Vyöhyke: I-VI Istutusväli: vapaasti kasvava aidanne: 60-90 cm Norjanangervo (Spiraea Grefsheim ) Norjanangervo on yksi Suomen yleisimmistä pensaista. Sen runsas keväinen kukinta ja helppohoitoisuus tekevät siitä suositun. Se on terve ja melko vaatimaton kasvualustan suhteen. Valkoinen, edellisen vuoden versoilla tapahtuva, lyhyehkö kukinta ajoittuu touko-kesäkuun vaihteeseen. Runsaasti tyviversoja. Versot eivät oikein kestä aurauslumia, sen sijaan tuulen ja ilmansaasteiden kestävyys on hyvä. Pensas viihtyy parhaiten auringossa, mutta myös puolivarjossa. Nuorennetaan poistamalla vanhimpia versoja, kestää myös alasleikkauksen. Korkeus: 1-1,5 m, leveys: 1-1,5 m Vyöhyke: I-VI Istutusväli: vapaasti kasvava aidanne: 60-90 cm
Viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) Viitapihlaja-angervo on terve, pysty- ja nopeakasvuinen pensas. Suuret, pihlajaa muistuttavat lehdet puhkeavat aikaisin. Kermanvalkoinen, saman vuoden versoilla tapahtuva, kukinta jatkuu melko pitkään heinäkuulta elokuulle. Pensas pitää kosteasta ja viihtyy sekä auringossa että puolivarjossa. Se menestyy jopa savimaassa. Leviää maarönsyillä ja muodostaa laajoja ryhmiä. Kestää alasleikkauksen. Korkeus: 1,5-2 m, leveys: 2-3 m < Vyöhyke: I-VIII Istutusväli: vapaasti kasvava aidanne: 60-100 cm Puistosyreeni Syringa x henryi) Puistosyreenin kasvutapa on melko leveä. Kesä-heinäkuun vaihteessa (hieman pihasyreenin jälkeen) kukkivat kukat ovat valkoisia tai vaaleanpunaisen tai violetin eri sävyissä. Kukinnot ovat näyttävät, koska kukan teriön liuskat avautuvat kunnolla. Viihtyy auringossa ja puolivarjossa, ravinteikkaassa maassa. Pensas on nopea-, voimakas- ja reheväkasvuinen. Juurivesoja ei kasva, tyvivesoja sen sijaan kasvaa runsaasti. Sietää jonkun verran tiesuolaa. Sopii aidanteeksi. Lajikkeita mm. lähes puhtaanvalkoinen Tammelan Kaunotar, tummanvioletti Ainola ja suuri- ja nuokkuvakukintoinen, liilanpunainen Julia. Korkeus: 2-4 m, leveys 3 m Vyöhyke: I-VII (VIII) Istutusväli: vapaasti kasvava aidanne: 60-100 cm Pihasyreeni (Syringa vulgaris) Pihasyreeni kukkii eri sävyisin violetein tai valkoisin tuoksuvin terttukukinnoin juhannuksen tienoilla. Se viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla ravinteikkaassa maassa. Syreeni on hieman hidaskasvuinen. Kasvutapa on pysty ja oksat paksut ja jäykkähaaraiset. Juuristo on syvä ja juurivesoja kasvaa runsaasti. Lehdistöllä on keltainen syysväri ja lehdet varisevat melko myöhään. Sopii yksittäispensaaksi ja leikkaamattomaksi aidanteeksi. Korkeus: 2-5 m, leveys: 1,5-4 m Vyöhyke: I-VI Istutusväli: vapaasti kasvava aidanne: 60-100 cm Jätehuolto Radonkaasun torjuminen Jäteastiat tulee sijoittaa tontilla siten, että ne ovat poissa silmistä; varastoihin, katoksiin tai jäteastioille tehtyihin aitauksiin. Kuitenkin lähelle katurajaa, jotta niiden tyhjentäminen käy helposti. Aitauksissa olevat jäteastiat tulee sijoittaa mahdollisen kadunpuoleisen pensasaidan yhteyteen siten, että rakennelma ja jäteastiat ovat mahdollisimman huomaamattomat. Maatuvia jätteitä varten tontilla on hyvä olla kompostori, jonka tuottaman mullan voi käyttää pihaistutuksissa. Kompostoria varten on tontilta varattava sille sopiva tila. Oikein hoidetusta kompostorista ei ole haju-, kärpäs- eikä jyrsijähaittoja. Tarkempia ohjeita asiasta saa esimerkiksi Kiertokapula Oy:stä http://www.kiertokapula.fi. Rakentamisen yhteydessä tulee varautua mahdolliseen radonhaittaan. Järvenpäässä on radonpitoisia alueita, mutta radonpitoisuus saattaa vaihdella huomattavasti vierekkäisilläkin rakennuspaikoilla. Koska rakennuspaikkakohtaiset radonselvitykset ovat kalliita, on järkevää varautua jo rakentamisvaiheessa mahdollisen radonhaitan torjumiseen: jos radonpitoisuus osoittautuu haitalliseksi, on tällainen rakenteissa huomioitu järjestelmä mahdollista ottaa käyttöön vähäisin toimenpitein. Varautuminen rakentamisvaiheessa radonhaitan torjumiseen on edullisempaa, kuin rakennuspaikkakohtaisen radonselvityksen teettäminen.
Ohjeiden sitovuus Ympäristöministeriö, opas 2, 1993: Radonin torjuminen pien- ja rivitaloissa Menetelmä huoneilman radonpitoisuuden alentamiseksi perustuu rakenteiden tiivistämiseen sekä rakennuspohjan tuuletusjärjestelmän rakentamiseen ja sen käyttöönottoon tarvittaessa (maanvarainen alapohjarakenne). Asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m3. Radonin torjunnan yleisperiaatteet: 1. Rakenteiden tiivistäminen Radonin torjunnassa perustusrakenteiden läpi huonetilaan tapahtuvia virtauksia vähennetään tiivistämällä alapohjarakennetta. Tiivistämisen tavoitteena on rakennuksen alapohjarakenteeseen saatava ilmasulku. Ilmasulku aikaan saadaan käyttämällä pinnoitteita läpäisevien materiaalien yhteydessä sekä tiivistämällä alapohjan eri rakenneosien liitoskohdat. 2. Rakennuspohjan tuuletus Rakennuspohjan tuuletusjärjestelmän toimintaperiaatteena on salaojasorakerroksen huokosilman tuulettaminen, rakennuspohjan alipaineistaminen tai näiden yhdistelmä. Yleisenä periaatteena rakennuspohjan tuuletusjärjestelmän suunnittelussa on pyrkimys mahdollisimman pienellä tilavuusvirralla mahdollisimman tasaiseen tuuletukseen ja alipaineeseen lattian alla. Rakennuspohjan tuuletusjärjestelmä muodostuu salaojasorakerrokseen asennettavasta imukanavasta, siirtokanavasta, poistohormista liitoskappaleineen sekä poistopuhaltimesta. Järjestelmän toiminta ilman puhallinta painovoimaisena ei riitä takaamaan järjestelmän haluttua tehokkuutta vuositasolla. Rakennuspohjan tuuletusjärjestelmän aiheuttamien virtauksien reiteillä maanvaraisessa alapohjarakenteessa ei saa olla puuta tai muita orgaanisia aineita rakenteisiin mahdollisesti tapahtuvan kosteuden tiivistymisen vuoksi. Varautuminen rakennuspohjan tuuletuksen tarkoittaa sitä, että rakennuspohjan tuuletusjärjestelmästä toteutetaan rakennusaikana imukanavisto, siirtokanava ja mahdollisesti poistohormi. Puhaltimen kytkemistä varten tehdään rakennusaikana sähköliitäntävaraus yläpohjaan. Opasta saatavilla yksityiskohtaisimmin ohjein seuraavista paikoista: Painatuskeskus / postimyynti (09) 566 0266 Valtikka-kirjakaupat: Annankatu 44, Helsinki; (09) 566 0566 Etelä-esplanadi 4, Helsinki; (09) 662 801 Lisätietoja ja ohjeita saa myös Säteilyturvakeskuksen nettisivuilta http://stuk.fi ja Järvenpään kaupungin rakennusvalvonta neuvoo radonkaasun torjunnassa ja antaa rakennustapaohjeita. Nämä rakentamisohjeet on tarkoitettu sitoviksi kaupungin luovuttamien tonttien osalta ja liitetään tontinluovutusehtoihin noudatettaviksi.