Muistisairaiden liikunnallisen kuntoutuksen vaikuttavuus satunnaistettu vertailututkimus, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 125. 2013 Kaisu Pitkälä, Niina Savikko, Minna Pöysti, Marja- Liisa Laakkonen, Hannu Kautiainen, Timo Strandberg ja Reijo Tilvis
Tutkimuksen tavoitteet ja lähtöasetelma Tavoitteena selvittää satunnaistetulla, kontrolloidulla asetelmalla liikunnallisen harjoittelun vaikuttavuutta kotona asuvien, Alzheimerin tautia sairastavien toimintakyvyn eri ulottuvuuksiin, heidän omaishoitajiensa elämänlaatuun sekä molempien palveluiden käyttöön ja niiden kustannuksiin 2008 2011. Tutkimus on ensimmäinen satunnaistettu, kontrolloitu interventiotutkimus, jossa tarkasteltiin intensiivisen, pitkäkestoisen liikunnallisen kuntoutuksen vaikutuksia kotona asuvien Alzheimerin tautia sairastavien ihmisten toimintakykyyn sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen käyttöön Tutkimukseen osallistui 210 pariskuntaa, joista toinen puoliso oli muistisairaan omaishoitaja Osallistuneiden muistisairaiden keski-ikä 78 v ja MMSE-pisteiden keskiarvo oli 18 Pariskunnat satunnaistettiin kolmeen yhtä suureen ryhmään: 1. ryhmäkuntoutusryhmään (liikuntaharjoittelua neljä tuntia kaksi kertaa viikossa päiväkeskuksessa viikon ajan), 2. kotikuntoutusryhmään (tunti kaksi kertaa viikossa kotona vuoden ajan fysioterapeutin ohjauksessa) ja 3. vertailuryhmään (tavallinen kunnallinen kotihoito). Satunnaistetut ryhmät hyvin samankaltaisia lähtötilanteen tietojen perusteella Tutkimushoitajan haastattelut ja mittauksia tehtiin lähtötilanteessa sekä 3:n, 6:n, 12:n ja 24 kuukauden kohdalla
Tuloksia (tiivistetysti) Kotona annetulla, asiakkaan tarpeista lähtevällä räätälöidyllä kuntoutuksella voidaan hidastaa muistisairaiden fyysisen toimintakyvyn (FIM mittari) heikkenemistä merkitsevästi kuitenkaan lisäämättä sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaiskustannuksia Kuolemanvaara pieneni kotikuntoutusryhmässä Ryhmäkuntoutuksessa sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaiskustannusten säästöt olivat merkittävät, joskaan muutokset toimintakyvyssä eivät tilastollisesti merkitseviä. Ryhmäkuntoutuksessa näkyi myös vähenemistä neuropsykiatrisista oireista ärtyneisyydessä ja mielialan vaihteluissa puolen vuoden kuntoutuksen jälkeen Kuntoutettavat sitoutuivat kuntoutukseen erittäin hyvin ja kuntoutus oli turvallista Kaatumiset vähenivät molemmissa interventioryhmissä kuntoutus vähentää kaatumisia Omaisten elämänlaadussa tai muissa mittareissa ei ollut merkitseviä eroja interventioryhmien ja vertailuryhmien välillä
Muistisairauksien merkitys Merkittävin ikääntyneille ihmisille sosiaali- ja terveyspalveluita aiheuttava sairausryhmä Neljännesmiljoonalla suomalaisella jokin muistioire, kognitiivinen toiminta heikentynyt lievästi jopa 130 000:lla Miehillä sairastuvuus yleisempää mutta vanhimpien ikääntyneiden joukossa enemmistö naisia naisten pidemmän eliniän vuoksi Muistisairauksien hoidon kokonaiskustannukset valtakunnallisesti yli 3 miljardia euroa. Suurin osa (85%) kustannuksista kertyy sosiaalipalveluista ja laitoshoidosta, vain 1% menee diagnostiikkaan. Jo 5%:n vähennys laitoshoidossa säästäisi yhteiskunnalle laskennallisesti 66 miljoonaa/vuosi Em. Huolimatta kotona asuvien ihmisten liikunnallisen harjoittelun ja liikunnallisen kuntoutuksen vaikuttavuutta on Suomessa tutkittu vähän ja kuntoutumiseen yleisesti suhtauduttu penseästi
Aiempi tutkimus Satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia liikunnallisen harjoittelun vaikuttavuudesta on tehty vanhuksilla todella paljon ja ne osoittavat useimmiten myönteistä vaikutusta vähintäänkin toiminnan rajoitteisiin, monissa myös toimintakykyyn Muistisairaisiin näitä tutkimuksia on kohdennettu vähän mutta aihetta on kiihtyvästi tutkittu viime vuosina Muistisairaille tehdyille tutkimuksille on leimallista se, että suuri osa on tehty laitoshoidossa. Tutkimuksissa yllättävän positiivisia tuloksia mutta soveltaminen ja yleistäminen kaikkiin muistisairaisiin on ongelmallista Interventioiden kesto ja sisältö ovat vaihdelleet ja sitoutuminen pitkäkestoisissa tutkimuksissa ollut monesti heikkoa
Aiempi tutkimus Liikunnan vaikuttavuutta kognitioon on tutkittu kymmenissä tutkimuksissa, vähemmän kuitenkin muistisairailla. Erityisesti muistisairailla tehdyt tutkimukset ovat heikkolaatuisia. Aineistot ovat erilaisia, testit ja tarkasteltavat kognition osa-alueet vaihtelevat suuresti. Lisäksi interventiot ovat heterogeenisia. Mukana on lyhyt- ja pitkäkestoisia interventioita sekä aerobisia ja anaerobisia interventioita, ja lisäksi harjoitteet ovat olleet hyvin erilaisia. Harjoitteluun sitoutumista on kuvattu tutkimuksissa vähän, ja on todennäköistä, että sitoutuminen on osassa jäänyt heikoksi. Lisäksi osa erityisesti muistisairailla tehdyistä tutkimuksista on hyvin heikkolaatuisia, eikä niiden tuloksien luotettavuutta voi taata. Tutkimusten mukaan liikunnalla saattaa olla vaikutusta kognitioon todennäköisimmin toiminnanohjaukseen. Tämä näkyy erityisesti terveillä tehdyissä tutkimuksissa mutta muistisairaista tarvitaan lisää parempilaatuisia tutkimuksia osoittamaan liikunnan vaikutus kognitioon.
Aiempi tutkimus Useissa katsauksissa on arvioitu, että liikunta saattaa vaikuttaa positiivisesti mielialaan, uneen, käyttäytymiseen, masentuneisuuteen ja syömisen häiriöihin. Sen sijaan tutkimukset antavat ristiriitaisia tuloksia liikunnan vaikutuksista em. asioihin. Johtopäätösten teko on vaikeaa, koska hyvälaatuisia, satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia on vähän. Lisäksi interventiona käytetyt fyysisen aktiivisuuden muodot ja intensiteetti sekä intervention kesto ovat vaihdelleet suuresti eri tutkimuksissa. Tutkimuksiin osallistujat ovat saattaneet olla kotona asuvia, lievistä muistisairauksista kärsiviä, melko hyväkuntoisia ihmisiä tai vaikea-asteista muistisairautta sairastavia laitoshoidon vuodepotilaita. Aiheesta tarvitaan lisää eri kohderyhmille tehtyjä hyvin suunniteltuja, satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia
Aiempi tutkimus Iäkkäiden kaatumisia on tutkittu intensiivisesti jo vuosikymmeniä. Silti monet metodologiset ongelmat ovat heikentäneet tutkimusten luotettavuutta ja vaikeuttaneet niiden keskinäistä vertailua Tutkimuksissa todettu, että vaikuttavia ovat olleet monitekijäiset interventiot, joissa puututaan useisiin sekä tutkittavan sisäisiin (sairaudet, lääkitys, koulutus), että ympäristön riskitekijöihin ja liitetään samanaikaisesti tähän liikunta- ja tasapainoharjoitteita, erityisesti voima-, tasapaino- ja kävelyharjoituksia. Pitkäaikaishoidossa olevien kaatumisien ehkäisytutkimukset eivät ole antaneet selviä vastauksia ehkäisyn vaikuttavuudesta Muistisairaiden osalta ei ole olemassa näyttöä minkään intervention hyödyistä tai haitoista muistisairaiden kaatumisen ehkäisyssä
Aiempi tutkimus Ryhmämuotoisina toteutettujen interventioiden on monissa tutkimuksissa osoitettu olevan vaikuttavia. Ryhmämuotoinen kognitiivinen kuntoutus parantaa kognitiota sekä lievässä muistin heikkenemisessä että muistisairautta jo sairastavilla. Vaikuttavuutta arvioitaessa on kuitenkin hankala erottaa, mikä intervention osatekijöistä on oleellinen vaikuttavuudelle, ryhmätoiminta vai ryhmässä toteutettu muu sisältö (kognitiivinen kuntoutus, liikunta tms.) Muistisairautta ja omaishoitajuutta on tutkittu viiden vuosikymmenen ajan ja omaishoitajiin kohdistuneita interventiotutkimuksia on kymmenittäin. Muistisairaiden lyhytaikaishoito näyttää lievittävän omaishoitajien kuormittuneisuutta mutta sillä ei ole todettu olevan vaikutusta sosiaali- ja terveyspalvelujen käytön vähentymiseen. Omaishoitajille suunnatuista terapioista saattaa olla hyötyä. Vaikutusta sote palveluiden käyttöön ei ole tutkittu
Aiempi tutkimus Ohjauksella ja neuvonnalla pelkästään ei ole pystytty vaikuttamaan omaishoitajien stressiin tai kuormittuneisuuteen mutta on pystytty lisäämään tietoa, tyytyväisyyttä ja elämänlaatua sekä parantamaan selviytymistaitoja Monitekijäisillä toimilla (mm. omaishoitajien ohjaus, palveluiden räätälöinti sekä hoidon koordinointi) on useissa tapauksissa pystytty lievittämään omaishoitajien kokemusta kuormittuneisuudesta, stressistä ja masentuneisuudesta. Ne ovat myös lisänneet omaishoitajien elämänlaatua. Osassa on pystytty myös pidentämään kotihoidon kestoa. omaishoitajiin positiivisesti vaikuttavat interventiot: otettu huomioon omaishoitoperhe kokonaisuutena ja toimet kohdistuneet sekä hoidettavaan että omaishoitajaan. Interventiot ovat olleet asiakaslähtöisiä, ja niissä on kunnioitettu perheen toiveita tukien räätälöinnissä. Interventiot perustuneet perheen autonomian kunnioittamiseen, pohjautuneet yhteistyölle ja niillä vahvistettu perheen oman tilanteensa hallintaa
Aiempi tutkimus Muistisairaiden ja heidän ravitsemusohjauksesta on osoitettu olevan hyötyä. Lihasmassa ja jopa kognitio ovat parantuneet. Laitoksissa olevien vanhusten ravitsemustilaa ja toimintakykyä on saatu parannettua tekemällä ruokailuhetket sosiaalisiksi ja esteettisiksi sekä mahdollistamalla valintoja aterioilla. Muistisairaiden ravitsemustarve muuttuu jonkin verran sairauden edetessä: alkuvaiheessa korostuu monipuolisen ruokavalion ja riittävän ravintoaineiden saaminen. Sairauden edetessä monipuolisuus edelleen tärkeää mutta riittävän energian ja proteiinien saaminen korostuu. Virhe- ja aliravitsemus on alidiagnostisoituja ja alihoidettuja vaikka hyödyt on osoitettu
Tutkimuksen tavoite Spesifinä kysymyksinä oli, voidaanko joko kotona tehtävällä, yksilöllisesti räätälöidyllä tai ryhmässä tehtävällä liikunnallisella harjoittelulla: Parantaa ja ylläpitää tutkittavien toimintakykyä tai hidastaa sen heikkenemistä Parantaa ja ylläpitää heidän liikuntakykyään Selvitettiin myös, voidaanko ko. liikunnallisilla interventioilla: Parantaa tai ylläpitää tutkittavien kognitiota tai hidastaa sen heikkenemistä Lievittää muistisairaiden ihmisten neuropsykiatrisia oireita tai vähentää masentuneisuutta Vaikuttaa kaatumisiin tai murtumiin Vähentää omaishoitajan kuormittuneisuutta tai masentuneisuutta tai parantaa heidän elämänlaatuaan Vaikuttaa omaishoitoperheiden sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön ja kustannuksiin Pitkittää muistisairaiden kotona asumista
Tutkimuksen menetelmät Satunnaistettu, kontrolloitu, etenevä seurantatutkimus kohteena kotona asuvat Alzheimeriä sairastavat henkilöt Kaksi vaihtoehtoista intensiivistä ja pitkäkestoista liikunnallista harjoittelumallia Osallistujat satunnaistettiin kolmeen eri ryhmään: Vuoden kestävä, räätälöity, fysioterapeutin kotona ohjaama liikunnallinen harjoittelu kahdesti viikossa = kotikuntoutus Ohjattu ja ohjelmallinen harjoittelu päiväkeskuksessa 10 hengen ryhmissä kahden fysioterapeutin johdolla kahdesti viikossa neljän tunnin ajan myös vuoden ajan = ryhmäkuntoutus Vertailuryhmä, joka sai normaalia kunnallista hoitoa Muistisairaiden valinnat: Suomenkielinen Puoliso asuu samassa osoitteessa Helsinkiläinen, espoolainen tai vantaalainen Täyttänyt 65 vuotta, ei työelämässä Ei terminaalivaiheen sairautta tai vaikeaa toispuolihalvausta Pystyy liikkumaan omatoimisesti (apuvälinein tai ilman) Haurastumisen merkkejä, ainakin yksi seuraavista: kaatunut vähintään kerran viimeisen vuoden aikana, liikuntakyky heikentynyt tai kävelynopeus hidastunut tai paino laskenut vuoden aikana
Tutkimuksen kulku
Hoidon ja kuntoutuksen sisällöt
Ryhmäkuntoutus
Ryhmäkuntoutuksen ilot ja ongelmat Ryhmädynamiikka muodostui nopeasti sellaiseksi, että hyväkuntoisimmat auttoivat heikompia. Ryhmässä vallitsi hyvä henki Fyysinen kunto ja lihasvoima kohentunut jo kuukauden harjoittelun jälkeen Kuntoutujat olivat kiitollisia ryhmään pääsystä ja sitoutuneita Suurin osa odotti ryhmään pääsyä. Pelot ja itkuisuus jäivät tyhmän tuen myötä pois Kaikkia nimiä ei opittu mutta kasvot opittiin muistamaan --------------------------------------------------------------------------------------- Fysioterapeutin vaihtuminen jäykisti tunnelman keskustelut vähenivät Sosiaalinen tausta vaikutti osalla sopeutumiseen Joillakin Alzheimerin tautiin liittyvä voimakas mustasukkaisuus puolisosta johti siihen, ettei halunnut jatkaa ryhmässä Masennus saattoi vaikeuttaa ryhmään lähtöä Viisi osallistujaa kuoli ikäihmisten sairauksiin, osalla sairastumisten johdosta poissaoloja
Räätälöity kotikuntoutus Räätälöidyn kuntoutuksen tavoitteet määriteltiin yhdessä kuntoutujan ja hänen omaisensa kanssa. Useimmin tavoitteiksi oli asetettu tasapainon tai lihasvoiman ylläpito tai parantuminen. Myös lihaskireyden ja jäykkyyden lievittäminen, liikuntakyvyn ylläpito sekä kotona asumisen tukeminen usein tavoitteina. Fyysisen toimintakyvyn lisäksi muistin paraneminen, mielen virkistyminen sekä terveelliset ja säännölliset elämäntavat tavoitteina Sisältö: yksilöllistä toiminta- ja liikuntakykyä ylläpitävää ja kehittävää kuntoutusta. Yksilöllisesti toteutettuja lihasvoimaa, tasapainoa ja koordinaatiota kehittäviä liikkeitä. Kuntoutus saattoi tavoitteiden mukaisesti kohdistua pukeutumiseen, keittiössä toimimiseen, autoon siirtymiseen, lattialta ylös nousemiseen jne. Kuntoutus sisälsi usein toiminnanohjauksen harjoitteita, kaksoistehtäviä sekä muisteluharjoituksia. Laulua käytettiin rytmittämään ja piristämään liikuntaa. Hierontaa, venyttelyä ja rentoutusta sekä joissakin tapauksissa hengitysharjoituksia Kuntoutus tapahtui pääasiassa kotona tai ulkona lähiympäristössä, pienellä osalla intervallijaksolla Kuntoutuskertoja keskimäärin 78
Kotikuntoutuksen ongelmat ja tulokset Haasteita oli mainittu 29, kukin kerran. Haasteet liittyivät kuntoutujan muistisairauden mukanaan tuomiin vaikeuksiin, kuntoutujan muihin ominaisuuksiin, sairauksiin ja niiden oireisiin sekä omaiseen liittyviin tekijöihin Muistisairauden tuomat vaikeudet (toiminnanohjauksen häiriöt, neuropsykiatriset oireet, harhaisuus, keskittymisongelmat, aloitekyvyn heikkous jne.) edellyttivät keinoja huomion pitämiseksi suorituksessa Kaatumisen pelko, kuntoutujan varovaisuus liikkeissä, huonotuulisuus tai haluttomuus osallistua lisähaasteita Yleiskunto ja omaisen hyvinvointi vaikuttivat myös ------------------------------------------------------------------------------------------------------- Fysioterapeuttien loppuarvioita koskevia mainintoja oli yhteensä 333. Niistä 21 % viittasi tilanteen huononemiseen ja loput parantumiseen tai ennallaan pysymiseen. Useimmin parantunut tasapaino, liikuntakyvyn säilyminen, lihasvoiman parantuminen. Useimmin heikentynyt kävelyvauhdin hidastuminen 89 kuntoutujien omista arvioista koskevista maininnoista yksikään ei ollut negatiivinen. Useimmat tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä Omaisten 93 maininnasta kolme viittasi tilanteen menneen huonompaan suuntaan. Loput arvioit positiivisia
Kotikuntoutuksen jatko Jokaiselle kuntoutujalle oli tehty yksilöllinen jatkosuunnitelma Vaikka kuntoutus koettiin hyödylliseksi, vain 8 kuntoutujaa oli valmis maksamaan itse kerran viikossa ja kaksi kuntoutujaa kaksi kertaa viikossa jatkosta. Useampi jäi pohtimaan asiaa Kotikuntoutukseen sitouduttiin poikkeuksellisen hyvin Osallistumista tuki, mikäli harjoittelun tulokset alkoivat näkyä jo muutaman kerran jälkeen Onnistumiselle tärkeää oli kuntoutuksen johtaminen, johon sisältyi mm. ajanvarauksen koordinointi Säännöllisyys, riittävä intensiteetti ja yksilöllisyys keskeisiä asioita Puolison rooli tärkeä onnistumiselle
Omaishoitajien kokemukset ryhmä/kotikuntoutuksesta Omaishoitajat hyvin tyytyväisiä:
Interventioiden vaikutukset muistisairaisiin
Vaikutukset kotona asumisen kestoon ja sos- ja terv.palveluiden käyttöön Kahden vuoden seuranta-aikana ryhmien välillä ei eroa laitoshoitoon joutumisessa. Kuolleisuus oli kotikuntoutusryhmässä merkitsevästi alhaisempaa kuin vertailuryhmässä Vertailuryhmän omaishoitoperheet käyttivät sos- ja terv.huollon palveluihin kahden vuoden aikana n. 2,8 milj., kotikuntoutuksessa olleet 2,4 milj. ja ryhmäkuntoutuksessa olleet 2,1 milj. Keskimäärin omaishoitoperhe/henkilövuosi: vertailuryhmä 25 618, ryhmäkuntoutusryhmä 16 567 euroa ja kotikuntoutusryhmä 18 854 euroa. Ainoastaan Alzheimerin tautia sairastaneiden kustannukset samansuuntaiset: vertailuryhmä 22 333 euroa, kotikuntoutusryhmä 17 003 euroa ja ryhmäkuntoutusryhmä 14 471 euroa (= n. 90 % perheen kustannuksista) Kotikuntoutusinterventio maksoi 426 757 euroa, ryhmäkuntoutus (kuljetuskustannukset huomioiden) 512 291 euroa
Pohdintaa Kotikuntoutuksen ryhmäkuntoutusta parempi vaikuttavuus fyysiseen toimintakykyyn johtui todennäköisesti ensin mainitun tavoitteiden ja sisällön yksilöllisemmästä räätälöinnistä kyseisen perheen tarpeisiin ja harjoittelu heidän kotiympäristössään. Myös keinot olivat monimuotoisemmat: saatettiin harjoitella esim. kahvin keittoa tai kylpyammeeseen nousemista ja sieltä poistumista harjoittelu kohdistui arjen haasteisiin. Omaishoitaja oli kotona myös usein paikalla, joten hän sai samalla käytännön vinkkejä muistisairaan puolison ohjaamisesta Kotikuntoutujilla liikunnallinen aktiivisuus kotikuntoutuskertojen välillä lisääntyi enemmän kuin ryhmäkuntoutujilla. Tähän syynä ehkä intensiivisempi yhteistyö omaishoitajan kanssa Ryhmäkuntoutukseen kotikuntoutusta vähäisempi sitoutuminen kertoo siitä, ettei ryhmäkuntoutus ilmeisesti sovi kaikille Omaishoitajille ryhmäkuntoutus oli toivottu ja pidetty kuntoutusmuoto. Saattaa olla, että ryhmäkuntoutukseen liittyvä omaiselle tarjoutunut lepo vähensi sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä
Pohdintaa Käytetty SPPB-testi (testi mittaa lihasvoimaa, tasapainoa, lihaskuntoa ja kävelykykyä) ei osoittanut liikuntakyvyn merkitseviä muutoksia kummassakaan ryhmässä. Tulos oli yllättävä, sillä esimerkiksi ryhmäkuntoutusryhmässä kuntosalilaitteiden käytön intensiteetit ja painot nousivat 53 81 %. Todennäköisesti tutkittavat olivat jossain määrin liian hyväkuntoisia, jotta testi olisi ollut riittävän herkkä osoittamaan eroja. Noin 28 % tutkittavista sai jo lähtötilanteessa maksimipisteet tulos ei voinut parantua Kognition muutos näkyi vain toiminnanohjausta mittaavassa testissä eli kellotestissä. Muutos ei näkynyt kielellisen sujuvuuden testissä tai yleistä kognitiota mittaavissa FIM-kognitio- tai MMSE-testeissä. Viimeksi mainitut eivät ole riittävän herkkiä mittaamaan muutosta. Kotikuntoutusryhmässä kellotestillä mitattuna kognitio saattoi jopa parantua vuoden intervention aikana liikunnalla voidaan vaikuttaa ainakin kognition heikentymistä hidastavasti Ärtyneisyyden vähentyminen ryhmäkuntoutusryhmässä johtui todennäköisesti ryhmän sosiaalistavasta voimasta. Mahdollisesti tulokseen on vaikuttanut myös se, että ärtyneisyyttä arvioivat omaiset, jotka ovat saaneet vapaata kahtena päivänä viikossa muistisairaan ollessa ryhmäkuntoutuksessa. Tämä on saattanut vaikuttaa omaisen jaksamiseen Masentuneisuuteen ei liikunnallinen harjoittelu vaikuttanut. Käytetty Cornellin asteikko ei ehkä riittävän herkkä osoittamaan mielialan muutoksia, koska 71 %:lla ei ollut lähtökohtaisestikaan ollut masennusta
Pohdintaa Liikunta vähensi selkeästi kaatumisia mutta murtumiin vaikutusta ei ollut, koska tutkittavien ryhmä oli liian pieni Hyvään sitoutumiseen vaikutti tutkittavien vapaaehtoisuus ja lähtökohtainen halukkuus liikunnalliseen kuntoutukseen ainakin omaiset kannustivat osallistumiseen Kotikuntoutuksessa yksilöllinen räätälöinti vahvisti sitoutumista. Samoin kuntoutuksen tuominen kotiin. Ryhmäkuntoutuksessa ryhmän tuki periaatteessa vahvistaa sitoutumista mutta kaikille se ei käy Puristusvoimassa, verenpaineessa tai painoindeksissä ei merkitseviä eroja ryhmien välillä. Kuitenkin ei merkitsevästi koti- ja ryhmäkuntoutusryhmässä indeksi nousi ja vertailuryhmässä laski. Viittaisi lihasmassan ja vitaliteetin parantumiseen liikunnan seurauksena mutta ryhmien koot liian pieniä, jotta tulos voidaan luotettavasti osoittaa Omaishoitajien masentuneisuudessa, kuormittuneisuudessa tai terveyteen liittyvässä elämänlaadussa ei ollut eroja ryhmien välillä. Mittareiden herkkyys ei ehkä riittävä
Siirrettävyys ja sovellettavuus Kuntoutettavien tulee olla motivoituneita Tutkimus toteutettiin kaupunkimaisessa ympäristössä, joten välimatkat olivat lyhyitä eikä fysioterapeuttien kotikäynteihin mennyt kohtuuttomasti aikaa. Samoin päiväkeskukseen kuljetukset olivat kuntoutetuille suhteellisen helppoja Fysioterapeuttien erikoiskoulutusta, gerontologista ammattitaitoa sekä muistisairauksien erityispiirteiden ja haasteiden ymmärtämistä edellyttävää Kuntoutusmallin käytäntöön siirtäminen vaatii kunnalta investointeja. Säästää kuitenkin muissa sosiaali- ja terveyspalveluissa