HELSINGIN TURVALLISUUSKAHVILA YHTEENVETO

HELSINGIN TURVALLISUUSKAHVILA 6.9.6 YHTEENVETO

SISÄLTÖ SISÄLTÖ.... JOHDANTO.... MIKÄ ON TURVALLISUUSKAHVILA?... 3 3. HELSINGIN TURVALLISUUSKAHVILA... 5 4. KESKUSTELUJEN JA LOMAKKEIDEN YHTEENVETO... 7 4.. Viranomaisten resurssit ja toiminta... 7 4.. Viranomaistiedottaminen ja viestintä... 9 4.3. Kansalaisaktiivisuus ja omatoiminen varautuminen... 4.4. Kansalaistaidot ja -koulutus... 5 4.5. Mikä turvallisuuskahvilan osallistujia huolestuttaa?... 6 4.6. Kokemukset turvallisuuskahvilasta... 7 4.7. Ydinteemat pelkistettynä... 9 5. ASKELEET ETEENPÄIN... LIITTEET...

. JOHDANTO Aseelliset konfliktit ja terrorismi ovat nykyään jokapäiväisiä uutisia maailmalta. Useille meistä voikin herätä kysymys siitä, mitä kansalaiset tekevät, tai voivat tehdä, jos väkivallan uhka toteutuisi omassa elinpiirissä? Entä kuinka vaikeista asioista kuten sodasta tai terrorismista ylipäätään tulisi puhua, ja mitä turvallisuusviranomaisten niistä kertoa? Nämä vakavat teemat nostettiin turvallisuuskahvilan pöytiin, joiden äärelle koottiin kattava joukko eri-ikäisiä, eritaustaisia ja erilaisia näkemyksiä omaavia helsinkiläisiä. Kahvilaillan kantavana teemana oli Mitä hybridiuhat edellyttävät kansalaiselta? Helsinki valittiin yhdeksi Kansalaisyhteiskunnan rooli maanpuolustuksessa -tutkimushankkeen pilottipaikkakunnaksi. Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan (MATINE) rahoittamassa hankkeessa tarkoituksena on muodostaa uudenlaisia työkaluja viranomaisille olla vuorovaikutuksessa ja reflektoida yhdessä kansalaisten kanssa. Hankkeessa on toteutettu vuoden 6 aikana kolme turvallisuuskahvilaksi nimettyä kansalaisfoorumia. Helsingin turvallisuuskahvila oli näistä viimeinen ja se toteutettiin 6.9.6. Turvallisuuskahvilassa asukkaat pääsivät kuulemaan ja tenttaamaan turvallisuusviranomaisia, käymään fasilitoituja eli ohjattuja pienryhmäkeskusteluja turvallisessa ympäristössä sekä arvioimaan lukuisia keskusteluissa syntyneitä ideoita. Turvallisuuskahvila kytkeytyi Kaartin jääkärirykmentin johtamaan Kehä 6 - paikallispuolustusharjoitukseen. Tämän yhteenvetoraportin pääasiallisena tarkoituksena on kuvata Helsingin turvallisuuskahvilan keskustelujen sisältö. Raportti tuleekin muodostaneeksi turvallisuuskahvilan osallistujien yhteisen kannanoton, johon eri viranomaistahot antavat aikanaan omat vastineensa. Tavoitteena on saavuttaa aito kansalaisten ja viranomaisten välinen kaksisuuntainen vuorovaikutus. [Hybridiuhan] käsitteellä tarkoitetaan erilaisia pakottavia ja turvallisuutta vaarantavia toimia ja (diplomaattisia, sotilaallisia, taloudellisia ja teknisiä) perinteisiä ja uusia menetelmiä, joita valtiolliset tai valtiosta riippumattomat toimijat voivat käyttää koordinoidusti tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi ilman, että sotatilan virallisen julistamisen kynnys ylittyy. Yleensä tarkoituksena on käyttää hyväksi kohteen haavoittuvuutta ja luoda epäselvyyttä päätöksentekoprosessien haitaksi. Hybridiuhkia voidaan luoda laajamittaisilla disinformaatiokampanjoilla, ja sosiaalista mediaa voidaan käyttää poliittisen retoriikan valvontaan tai sijaistoimijoiden radikalisointiin, rekrytointiin ja ohjaamiseen. Yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Yhteinen kehys hybridiuhkien torjumiseksi: Euroopan unionin toimet. JOIN/6/8 final. Lisätietoa tutkimushankkeesta: www.uva.fi/turvallisuuskahvila

. MIKÄ ON TURVALLISUUSKAHVILA? Turvallisuuskahvila pohjautuu ajatukseen puntaroivasta demokratiasta. Kyseessä on demokratiakäsitys, joka painottaa muun muassa yhtäläisiä osallistumismahdollisuuksia, toisten näkemysten kuuntelemista ja huomioimista, näkökulmien perustelemista ja kattavaa tiedonsaantia. Tiivistettynä voidaan sanoa, että puntaroiva demokratia ilmentää siirtymää äänestyskeskeisestä demokratiasta kohti keskustelevampaa demokratiaa 3. Puntaroivan demokratian mukaisia kansalaisfoorumeita on toteutettu Suomessa jo lukuisia. Näitä ovat olleet esimerkiksi keskimäärin 3-4 päivää kestävät kansalais- tai kuntalaisraadit ja yhden illan pituiset World Café -tilaisuudet. Näissä osallistujat ovat käsitelleet hyvin moninaisia teemoja, kuten esimerkiksi tuulivoimarakentamista, eutanasiaa, ikäihmisten hyvinvointia ja asuinalueiden kehittämistä. Vaikka näillä kansalaisfoorumeilla on eroavaisuutensa, yhdistää niitä kolme keskeistä puntaroivan demokratian piirrettä 4. Ensimmäinen näistä on edustavuus. Tavoitteena on mahdollistaa näkökulmien moninaisuus. Ihanne olisi, että osallistujajoukko muodostaisi kohdeväestön, kuten kunnan, ikään kuin pienoiskoossa. Toisena piirteenä on keskustelujen laadukkuus. Osallistujat saavat monipuolista tietoa keskusteluiden tueksi. Lisäksi keskustelut ovat fasilitoituja, tarkoituksen ollessa muodostaa sellainen keskusteluympäristö, jossa kaikki saavat sanottua mielipiteensä ja tulevat kuulluiksi. Keskeistä on perustelluimman argumentin oikeutus; osallistujien taustan ei tulisi vaikuttaa keskustelujen kulkuun, vaan todellinen painoarvo olisi esitettyjen argumenttien ansioilla. Kolmas piirre painottaa keskustelujen tavoitteellisuutta eli todellista vaikuttamista käsiteltävään teemaan liittyvään päätöksentekoon. Turvallisuuskahvila 5 on nimensä mukaisesti puntaroivan demokratian mukainen osallistumismalli, jossa käsitellään turvallisuuteen liittyviä teemoja hyvässä ilmapiirissä kahvikuppien äärellä. Kyseessä on ketterä tapa osallistaa laaja joukko ihmisiä yhteiseen keskusteluun ja saada monipuoliset ja laaja-alaiset pienryhmäkeskustelut integroitua koko osallistujajoukon yhteisiksi näkemyksiksi 6. Turvallisuuskahvila sisältää kolme vaihetta: 3 Ks. Chambers, Simone (3). Deliberative Democratic Theory. Annual Review of Political Science 6 (), 37 36. 4 Ks. Carson, Lyn & Hartz-Karp, Janette (5). Adapting and Combining Deliberative Designs. Teoksessa John Gastil & Peter Levine (toim.). The Deliberative Democracy Handbook. Jossey-Bass: San Francisco, CA, 38. 5 Deliberatiivisen demokratian instituutti ja Koneen Säätiö ovat toteuttaneet vastaavankaltaisia malleja nimellä vaikuttamiskahvila, ks. http://www.deliberaatio.org/~delibero/wordpress/?page_id=7 6 Menetelmää on kuvattu yksityiskohtaisemmin esimerkiksi artikkelissa Raisio, Harri & Lindell, Juha (3). Demokratiaa täplittämällä : Dotmocracy-prosessi kahdessa deliberatiivisessa foorumissa. Kansalaisyhteiskunta 4(): 6 73. 3

. Tiedonsaanti: Turvallisuuskahvilan aluksi osallistujat saavat tietoa keskusteluiden tueksi. Yleensä tämä tapahtuu asiantuntija-alustusten kautta. Joukko teeman kannalta relevantteja asiatuntijoita pitää kukin lyhyen (noin minuuttia) esityksen, jonka jälkeen turvallisuuskahvilan osallistujat pääsevät kysymään alustajilta tarkentavia kysymyksiä. Toisena vaihtoehtona on laatia osallistujille jaettava monipuolinen kirjallinen tietopaketti, jonka keskeinen sisältö esitellään tilaisuuden aluksi.. Fasilitoidut pienryhmäkeskustelut: Suurin osa illasta vietetään pienryhmissä keskustellen. Osallistujat jaetaan etukäteen noin 6-8 hengen heterogeenisiin pienryhmiin. Jokaisessa ryhmässä on koulutettu fasilitaattori, joka varmistaa toimivan keskusteludynamiikan sekä aiheessa ja aikataulussa pysymisen. Fasilitaattori toimii neutraalina tahona, joka ei ilmaise omia mielipiteitään teemaan liittyen. Fasilitaattori voi tehdä muistiinpanoja tai keskustelut voidaan nauhoittaa, jolloin kaikki näkemykset ovat tallessa keskusteluiden yhteenvedon kirjoittamista varten. Tärkeimmän aineiston muodostavat kuitenkin osallistujien keskusteluiden lomassa täyttämät idealomakkeet (ks. liite 3). Aina kun pienryhmässä muodostuu jokin idea tai väite, jonka osallistujat haluavat koko osallistujajoukon arvioitavaksi, kirjaavat he sen lomakkeelle. 3. Idealomakkeiden arviointi: Pienryhmäkeskusteluiden lopuksi kaikki täytetyt lomakkeet asetetaan pöydille/seinille osallistujien arvioitavaksi. Kukin osallistuja saa kirjata mielipiteensä jokaisen lomakkeen väittämästä tai ideasta sekä kirjoittaa siihen liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita. ESIMERKKI TURVALLISUUSKAHVILAN AIKATAULUSTA 6.-6.5 Ilmoittautuminen ja kahvi 6.5-6.45 Tervetuloa ja taustoitus iltaan 6.45-7.45 Alustukset ja kysymyksiä alustajille 7.45-9.45 Pienryhmäkeskusteluja 9.45-. Idealomakkeiden arviointiprosessi.-.3 Illan yhteenveto 4

3. HELSINGIN TURVALLISUUSKAHVILA Helsingin turvallisuuskahvilan toteuttivat yhteistyössä Vaasan yliopisto, Kaartin jääkärirykmentti, Maanpuolustuskorkeakoulu ja Tampereen yliopisto. Suunnittelupalavereiden myötä turvallisuuskahvilan päätettiin fokusoituvan kysymykseen siitä, mitä hybridiuhat edellyttävät kansalaiselta. Käsiteltäviä tarkempia asiakysymyksiä olivat muun muassa seuraavat: Mitä kansalainen voi tehdä hybridiuhkiin liittyen? Mitä valmiuksia kansalaisilla yksilöinä ja yhteisöinä on toimia erilaisissa vakavissa kriisitilanteissa? Tietävätkö turvallisuuskahvilan osallistujat miten viranomaiset ovat varautuneet hybridiuhkiin ja mikä rooli kullakin viranomaisella on? Luottavatko osallistujat viranomaisten toimintakykyyn? Miten sodasta, terrorismista, varautumisesta ym. vaikeista asioista tulisi puhua? Mitä ja miten viranomaisten tulisi kertoa näistä asioista? Helsingin turvallisuuskahvilan markkinointi alkoi 8.8.6. Markkinointi tapahtui pääasiallisesti paikallislehtimainoksen sekä sosiaalisen median ja sähköpostiviestinnän kautta. Tavoitteena oli saada runsaasti ilmoittautuneita, joista valittaisiin lopullinen 3 hengen monipuolinen osallistujajoukko. Turvallisuuskahvilaan ilmoittautui lopulta 7 henkilöä, mikä mahdollisti suhteellisen heterogeenisen osallistujajoukon valinnan. Turvallisuuskahvilaan osallistuneen 9 henkilön taustatekijät on kuvattuna alla taulukossa. Kriittisinä huomioina todettakoon, että vaikka nuoria osallistujia olikin runsaasti, yksikään heistä ei ollut alle -vuotias. Lisäksi osallistujajoukko suhtautui aseelliseen maanpuolustukseen pääosin positiivisesti. Keskusteluja monipuolistavia näkökulmaeroja toi kuitenkin kysymys siitä, onko Suomessa varauduttu riittävästi ulkoisiin uhkiin. Mielenkiintoisena havaintona tuli esille se, ettei yksikään 7 ilmoittautuneesta nähnyt, ettei olisi olemassa ulkoista uhkaa, johon tulisi varautua. Turvallisuuskahvila järjestettiin Santahaminan Helsinki-simulaattorissa (ks. kuvia liitteessä ). Tilaisuus kesti yhden illan, klo 5.45-.3. Tilaisuuden aluksi osallistujat pääsivät seuraamaan maakuntakomppanian harjoittelua. Tämän jälkeen Vaasan yliopiston tutkija Harri Raisio kertoi illan taustoista ja etenemisestä. Helsingin turvallisuuskahvilassa oli kaksi alustajaa: Kaartin pataljoonan komentaja, everstiluutnantti Ari Lehmuslehti ja varautumispäällikkö Andreas Schneider Helsingin kaupungin pelastuslaitokselta. Myös poliisin edustajan oli tarkoitus alustaa tilaisuudessa, mutta hän estyi osallistumasta sairastumisen vuoksi. Paikalla oli asiantuntijaresurssina käytössä myös Kaartin jääkärirykmentin tiedottaja Tiina Möttönen, Mediapoolin valmiuspäällikkö Katja Ahola, Maanpuolustuskorkeakoulun professorit Teemu Tallberg ja Mika Hyytiäinen sekä maisteriopiskelija, yliluutnantti Pekka Saari. 5

Alustusten jälkeen osallistujat pääsivät nauttimaan sotilaskotiauton tarjoiluista, jonka jälkeen he jakaantuivat viiteen etukäteen määriteltyyn pienryhmään. Lisäksi paikalla olleet viranomaiset olivat sijoitettuna omaan pienryhmäänsä. Fasilitoidut pienryhmäkeskustelut kestivät vajaa kaksi tuntia. Fasilitaattorit pyrkivät ohjaamaan keskustelua mahdollisimman vähän. Puntaroivan demokratian ihanteen mukaisesti osallistujia kannustettiin osallistujalähtöiseen avoimeen keskusteluun ja punnintaan. Osallistujilla oli pienryhmäkeskusteluiden aikana mahdollisuus kysyä vielä kysymyksiä paikalla olleilta viranomaisilta. Keskusteluiden lomassa turvallisuuskahvilan osallistujat täyttivät 8 idealomaketta (ks. liitteet 3 ja 4). Pienryhmäkeskusteluiden päätyttyä kaikki lomakkeet kiinnitettiin seinille ja niin osallistujat kuin myös paikalla olleet viranomaiset pääsivät kirjaamaan näkemyksiään kunkin lomakkeen väitteestä/ideasta. Sukupuoli Nainen 6 Mies 3 Ikä < (<997) -34 (98-996) (nuorimmat syntyneet -95) 35-49 (98-967) 4 5-64 (966-95) 5 65> (95>) 8 (vanhin syntynyt -43) Koulutus Peruskoulu tai kansakoulu 3 Lukio, ylioppilas tai ammatillinen tutkinto 3 Opistotasoinen tutkinto 5 Alempi korkeakoulututkinto 7 Ylempi korkeakoulututkinto 9 Tutkijakoulutus Osallistutko aktiivisesti yhteiskunnan ja/tai lähiyhteisösi toimintaan? Kyllä 7 Ei 8 4 Kuinka suhtaudut aseelliseen maanpuolustukseen? Sillä ei ole minulle erityistä merkitystä Pidän sitä positiivisena asiana 5 Suhtaudun siihen kriittisesti 3. Suomessa on varauduttu riittävästi ulkoisiin uhkiin? Kyllä 7 Ei 3 9 Mielestäni ei ole ulkoista uhkaa, johon tulisi varautua Taulukko. Osallistujajoukon taustatekijöitä. 6

4. KESKUSTELUJEN JA LOMAKKEIDEN YHTEENVETO Tämän yhteenvedon kokoamisessa on analysoitu sekä kahvilan aikana syntyneet idealomakkeet että ryhmäkeskustelujen nauhoitukset, joita kertyi viidestä pienryhmästä yhteensä noin yhdeksän tuntia. Ryhmäkeskusteluja ei litteroitu, vaan kuuntelun yhteydessä niistä kirjoitettiin sisällölliset muistiinpanot. Muistiinpanojen ja nauhojen kuuntelun avulla syvennettiin idealomakkeille kirjoitettujen väitteiden sisältöjä sekä nostettiin lomakkeiden ulkopuolelle jääneitä ryhmäkeskusteluissa esiinnousseita ajatuksia mukaan yhteenvetoon. Yhteenveto perustuu puhtaasti turvallisuuskahvilan osallistujien näkemyksiin ja kokemuksiin, eikä esitetyissä yhteenvetoteemoissa ole sisällä tutkijoiden tulkintaa tai päätelmiä. Idealomakkeiden ja ryhmäkeskusteluiden analyysi perustui turvallisuuskahvilan alkuperäisiin keskusteluteemoihin (ks. luku 3, s. 5), ja analyysissa yläteemoiksi pelkistyivät ) viranomaisten resurssit ja toiminta, ) viranomaistiedottaminen ja viestintä, 3) kansalaisaktiivisuus ja omatoiminen varautuminen sekä 4) kansalaistaidot ja -koulutus. Viidentenä teemana nostettiin esiin ryhmissä runsaasti keskustelua herättäneet osallistujien henkilökohtaiset kokemukset omaan turvallisuuden tunteeseensa vaikuttavista tekijöistä. Eri teemojen esiintyminen ja sisältö ryhmäkeskusteluissa oli polveilevaa, laajaa sekä osittain päällekkäistä. Viimeisen raportoidun teeman muodostavat itse turvallisuuskahvilaan menetelmänä liittyvät osallistuja-arviot. Idealomakkeiden sisältö on otsikkotasolla koottuna liitteessä 4. Sekä kahvilaan osallistuneet kansalaiset että paikalla olleet viranomaiset esittivät omat arvionsa idealomakkeilla olleista väittämistä ja ideoista. Näitä molempia tuodaan esiin yhteenvedossa, niiden yhteneväisyyttä sekä eroja huomioiden. Liitteessä 4 viranomaisvastaajien määrä kussakin idealomakkeessa on esitetty suluissa. 4.. Viranomaisten resurssit ja toiminta Turvallisuusviranomaisten resurssien riittävyys ja toiminta akuutissa kriisitilanteessa herätti turvallisuuskahvilan osallistujissa enemmän keskustelua kuin mitä lopulta päätyi idealomakkeille. Pääsääntöisesti keskustelusta voidaan tiivistää yleinen vahva luottamus turvallisuusviranomaisten toimintaan ja toimintakykyyn erilaisissa häiriötilanteissa. Hybridiuhkaa pidettiin kuitenkin epämääräisen, vaikeasti hahmotettavan ja yllättävän luonteensa vuoksi sellaisena, että siihen myös viranomaisten on vaikea valmistautua täydellisesti: Tää on sellainen uusi tapaus, viranomaisetkin vasta valmistautuu siihen. Ei ole ollut mahdollisuutta viranomaisten edes kohdata sellaista todellisuudessa. tai kun enhän mä tiedä mitä ne tekee, niin että en oikein voi silloin luottaakaan. 7

Tiedotusvälineissäkin esiin nostettu poliisin ja pelastusviranomaisten resurssien leikkaaminen mietityttää kansalaisia: Kokemusten perusteella ei aina voi luottaa, kun avun saaminen kestää. tai Pelastuslaitoksella ei ole resursseja vastata kaikkiin tarpeisiin, he luottavat kansalaisen omaan varautumiseen. Tämä näkyy selkeästi mielipiteiden jakaumassa idealomakkeella # Turvallisuus- ja pelastusviranomaisten määrää on lisättävä. Kuusitoista (6) osallistujaa oli väitteestä joko täysin tai osittain samaa, neljä suhtautui siihen neutraalisti ja neljä oli siitä osittain tai täysin eri. Idealomakkeen kommenteissa nostettiin esiin mahdollisuus hyödyntää tehokkaammin olemassa olevaa reserviä sekä vapaaehtoisia; tätä nostivat esiin niin kansalaiset kuin viranomaisetkin. Toisaalta muistutettiin myös, ettei pelkkä määrä korvaa laatua ja olemassa olevaa resurssia ja kapasiteettiakin voidaan järjestellä tehokkaammin. Lomakkeella kommentoitiin, että jos sijoittamattoman reservin käyttäminen olisi hyvin koordinoitua sitä voitaisiin käyttää ainakin kriisitilanteiden varalla tai vapauttamaan varsinaiset viranomaiset tilanteen sattuessa. Koska turvallisuusviranomaisten resurssien riittävyys huolestutti paikalla olleita kansalaisia, pohdittiin keskusteluissa sitä, missä määrin turvallisuuspalveluja voitaisiin yksityistää. Idealomakkeella # ehdotettiinkin, että Tulevaisuudessa turvallisuuspalveluja tuli yksityistää enemmän, esim. vartijoita. Yhdeksäntoista (9) osallistujaa oli väitteestä osittain tai täysin eri, kaksi suhtautui siihen neutraalisti ja vain yksi osallistujista oli siitä osittain samaa. Viranomaisista kaksi oli väittämästä osittain samaa ja yksi osittain eri. Lomakkeella asiaa kommentoitiin mm. seuraavasti: Annetaan viranomaisten hoitaa turvallisuus, heillä kokonaiskuva selkeämpi kuin turvallisuusyrityksen juipilla. tai Miten varmistettaisiin, että yksityiset valvovat yleistä turvallisuutta, eikä omien intressien tai firmojen etua?. Kommenteissa näkyi toisaalta se, että jos sopimukset olisivat oikein tarkennettuja, osittainen yksityistäminen voisi tuottaa innovaatioita esimerkiksi kansalaisten turvallisuuskoulutuksessa tai tiedottamiseen liittyvissä tehtävissä. Idealomakkeella #3 väitettiin, että Emme tiedä perusteita joukkojen tai vastuiden kokoamiselle. Ryhmät keskustelivat siitä, että esimerkiksi sairaanhoitaja tai sähkömies ei itse tiedä, onko hänet sijoitettu kriisiaikana johonkin täydennysjoukoista koottavaan yksikköön, tai mikä hänen tehtävänsä tuolloin olisi vai onko sitä. Kaksitoista vastaajaa oli tästä täysin tai osittain samaa, kun taas kuusi täysin tai osittain eri. Kolme ei osannut sanoa kantaansa. Kommenteissa näkyy luottamus viranomaisiin: Toivon, että viranomaiset tietävät, vaikka minä en ole asiantuntija. ja Kuinka relevantti tämä tieto on rivikansalaiselle?. Ryhmäkeskusteluissa nousivat esille myös pohdinnat, joissa mietittiin, ettei kansalaisen kaikkea tarvitse tietääkään, kunhan tilanteen sattuessa häntä informoidaan riittävästi. Turvallisuuskahvilan osallistujat keskustelivat myös siitä, ettei aivan kaikkea ole järkevää, tai kansallisen edun nimissä turvallista, kertoa julkisesti. Tämä nousee vielä selkeämmin esille, kun osallistujat ottivat kantaa viranomaistiedottamiseen ja yleisemmin turvallisuuteen liittyvään viestintään. 8

4.. Viranomaistiedottaminen ja viestintä Kaikkiaan kymmenen () idealomaketta 8:sta käsitteli jollain tavalla viranomaistiedottamista ja viestintää, kriisitilanteissa ja yleisemmin (ks. idealomakkeet 4-3). Erittäin suurta yksimielisyyttä turvallisuuskahvilan osallistujissa herättivät seuraavat väitteet: Emme osaa erottaa uhkia viestinnästä (lomake #5): täysin tai osittain samaa 8, täysin tai osittain eri, neutraali Viranomaisten on lisättävä kansalaistajuisempaa viestintää (lomake #6): 8 täysin tai osittain samaa, 3 täysin tai osittain eri, neutraali Kansalaisilla ei ole riittävää ennakko-ohjeistusta poikkeustilanteisiin varautumisessa (hybridihyökkäys) (lomake #8): 5 täysin tai osittain samaa, yksi osittain eri Paniikin välttämiseksi riittävä tilannekuva (hybridihyökkäyksen sattuessa) (lomake #9): 6 täysin tai osittain samaa, osittain eri, ei osaa sanoa Joka kodin pelastussuunnitelma on toimitettava kotitalouksiin (lomake #): täysin tai osittain samaa, 3 täysin tai osittain eri, neutraali Viranomaisten pitäisi kertoa, mistä saa tai voi hakea tietoa, jos radio, netti, puhelimet eivät toimi (lomake #): täysin tai osittain samaa Tiedotus: helposti lähestyttävää, omilla kasvoilla, nopeasti ja asiantuntevasti (lomake #3): täysin tai osittain samaa, neutraali Ryhmäkeskusteluissa on selvästi nähtävissä, että osallistujat eivät varauksetta luota eri tiedostusvälineiden viestintään, vaan peräänkuuluttavat kaikilta kansalaisilta aktiivista ja kriittistä medianlukutaitoa. Kriittisyyttä tarvitaan osallistujien mielestä niin Yleisradion, valtakunnallisten printtimedioiden kuin erilaisten internet-medioiden ja sosiaalisen mediankin kohdalla. Tiedottamisen toivotaan olevan monikanavaista, jotta se saavuttaa mahdollisimman laajan joukon kansalaisia, mutta samalla sen tulisi olla kaikkialla johdonmukaista. Uutisankat tulee ampua alas nopeasti ja faktatiedon saantia korostaa entisestään. Osallistujat kokivat, etteivät aina osaa erottaa uhkia viestinnästä (lomake#5): Uhkia on vaikea kategorisoida. tai Uhkia erottaa, mutta niiden asettaminen kontekstiin puuttuu taitona monelta. Tiedotusvälineissä erilaisista uhkakuvista annettava tieto koettiin vaikeasti kokonaisuuksiksi hahmottuvana ja osin sekavana. Niin sanotun oikean tiedon erottaminen väärästä, disinformaatiosta, koettiin hankalana erityisesti hybridiuhkiin liittyen. Sama näkyy myös idealomakkeella #9 Paniikin välttämiseksi riittävä tilannekuva, jonka kommenteissa todetaan mm. seuraavaa: 9

Kuka huomaa hybridihyökkäyksen, kuka sen määrittelee?, Mistä tiedät varmasti informaation lähteen? tai kuten eräs paikalla olleista viranomaisista kommentoi: Tyhjä tila täyttyy huhuilla hyvä viestintä ei jätä huhuille tilaa. Turvallisuuskahvilan osallistujat kokivat, ettei kansalaisella ole riittävästi ennakko-ohjeistusta poikkeustilanteisiin (hybridiuhkiin) varautumisessa (lomake #8), ja että viranomaisten pitäisi kertoa selkeämmin ennakkoon, mistä tietoa saa, kun mikään totuttu viestintäkanava ei toimi (lomake #). Idealomakkeiden kommenteissa muistutettiin kuitenkin myös kansalaisen omasta vastuusta ja pohdittiin, miten ihmiset saataisiin lukemaan edes olemassa olevat turvallisuustiedotteet tai etsimään tietoa aktiivisesti itse. Uutisissa tapahtuvaa tiedottamista pidettiin monessa tapauksessa myöhästyneenä ja erilaisille ohjeille peräänkuulutettiin useita saatavuuspaikkoja, kuten internet, sosiaalinen media ja myös perinteiset kotiin jaettavat tiedotteet. Idealomakkeella # ehdotettiin Joka kodin turvallisuussuunnitelman pudottamista kotitalouksiin postiluukusta samaan tapaan kuin perustuslaki aikoinaan. Ryhmäkeskusteluissa turvallisuussuunnitelmaa tai erilaisia ohjeita varautumiseen sivuttiin jokaisessa pienryhmässä. Suora, jokaiseen kotiin jaettava ohjeistus koettiin erittäin tarpeelliseksi, joskin sen pelättiin kyllä joutuvan usein suoraan paperinkeräykseen tai pahimmassa tapauksessa aiheuttavan paniikkia. Ohjeistuksen tulisikin osallistujien mielestä olla positiivisessa hengessä tai sympaattista ja liittyä varautumiseen laajasti alkaen luonnonmullistuksista, eikä vain aseelliseen konfliktin uhkaan. Toisaalta tämä saa ainakin ajattelemaan ko. asioita ja jokaisen olisi hyvä antaa vähintään muutama ajatus asialle. Teemaa käsitellään lisää luvussa 4.3. Kansalaisaktiivisuus ja omatoiminen varautuminen. Tiedottamisen tulisi olla helposti lähestyttävää, nopeaa ja asiantuntevaa (lomake #3) sekä kansalaistajuisempaa (lomake #6). Idealomakkeiden kommenteissa korostettiin tyyneyden ja selkeyden, puolueettomuuden ja faktatiedon saannin merkitystä uutisoinnissa. Konkreettiseksi kehittämisehdotukseksi löytyi mm. turvallisuusviranomaisten kyselytunti, jossa kansalaiset saisivat suoraan kysyä ajankohtaisista, askarruttavista asioista. Viranomaiskommenteissa nostettiin esille saman viestin toimittamista monen kanavan kautta ja säännöllisyyttä sekä se, että kansantajuisemman viestinnän kautta suunnitelmien ja tiedottamisen teho paranee. Esimerkiksi poliisin ja puolustusvoimien aktiivista näkyvyyttä facebookissa ja twitterissä pidettiin ryhmäkeskusteluissa erittäin positiivisena signaalina avoimuudesta. Viranomaistiedottamiseen ja viestintään liittyi myös idealomakkeita, joissa osallistujien kannanotot vaihtelivat selkeästi enemmän. Näiden lomakkeiden teemat olivat seuraavat:

Tiedusteluviranomaiset mukaan antamaan informaatiota armeija, pelastuslaitoksen ja poliisin lisäksi (lomake #4): täysin tai osittain samaa 6, täysin tai osittain eri 8, neutraali 8 Voisin ladata puhelimeen sovelluksen, joka on viranomaisten laatima ja päivittämä. Sisältää toimintaohjeita. (lomake #7): täysin tai osittain samaa 9, täysin tai osittain eri 3, neutraali 6 Kansalaiset eivät tiedä kenelle ja mitä ilmoittaisivat (lomake #): täysin tai osittain samaa 4, täysin tai osittain eri 8, en osaa sanoa Tiedusteluviranomaisten suorempi mukanaolo viranomaistiedottamisessa (lomake #4) saattaisi osallistujien kommenttien mukaan lisätä kansalaisten turvallisuuden tunnetta, mutta samalla myös maksimoida spekuloinnin. Osallistujat pohtivat, mikä on perusteltua julkista tietoa ja mikä ei, ja milloin tiedolla on mahdollisuus joutua vääriin käsiin: Tasapainoilu avoimuuden ja omien kykyjen paljastamisen välillä. Kännykkäsovellus, joka sisältäisi viranomaisten laatimia ja ylläpitämiä toimintaohjeita erilaisten häiriötilanteiden varalle, sai pääosin positiivisen kannatuksen: yhdeksäntoista (9) osallistujaa voisi ladata sellaisen omalle puhelimelleen. Kuusi suhtautui siihen kuitenkin neutraalisti ja kolme oli asiasta eri. Mielipiteiden jakauma samaa ja eri olevien kesken on lähes sama kuin joka kodin pelastussuunnitelman (idealomake #) kohdalla, mutta kännykkäsovellus sai aikaan enemmän neutraaleja kannanottoja. Kännykkäsovellus toisi turvallisuutta kriisin keskelle ja tavoittaisi suuren osan kansasta. Toisaalta osallistujat pohtivat tavoittaako kaikki, kenttä, virta?, sähkön riittävyys, kunhan ei vie liikaa tilaa, ylläpito-ongelmat ja luotettavuus. Viranomaiskommenteissa nostettiin esiin helposti kaatuva sekä disinformaation riski. Suuri osa turvallisuuskahvilan osallistujista (4 henkilöä) oli yhtä väittämästä, että kansalaiset eivät tiedä, mihin, kenelle ja mistä ilmoittaisivat (idealomake #). Ryhmät keskustelivat siitä, mikä on oikea paikka ilmoittaa esimerkiksi sähkökatkosta, tai kuinka pitäisi toimia, jos havaitsee omalla asuinalueellaan tavallisuudesta poikkeavaa toimintaa, jos vaikka lähikaupassa on pieniä vihreitä miehiä. Vastakkaista oli kuitenkin kahdeksan osallistujaa, joten tämä väittämä jakaa mielipiteet. Pienetkin lapset tuntevat :sen, mutta viranomaisvastaajan kommentin mukaisesti auttaa aina -> paljon sinne kuulumattomia puheluja. Nähtiin myös, että suurin osa tietää, mutta ongelma on välinpitämättömyys. Ryhmäkeskusteluissa nousi esiin esimerkiksi se, että melko harva turvallisuuskahvilan osallistujista tiesi vaikkapa itseään lähinnä olevan väestönsuojan sijainnin tai sen, minne mennä hakemaan tietoa, jos puhelimet ja sähköiset viestimet eivät toimi.

4.3. Kansalaisaktiivisuus ja omatoiminen varautuminen Kansalaisaktiivisuus ja omatoiminen varautuminen hybridiuhan tai muun häiriötilanteen yhteydessä nousi Helsingin turvallisuuskahvilan toiseksi suureksi teemaksi viranomaistiedottamisen ja viestinnän ohella. Omaa aktiivisuutta ja varautumista käsitteli kaiken kaikkiaan kymmenen () idealomaketta 8:sta. Näissä lomakkeissa myös mielipiteiden jakautuminen oli suurinta. Selkeää samanmielisyyttä turvallisuuskahvilan osallistujissa herättivät kuitenkin seuraavat väitteet: Uskallan puuttua sivullisena toista ihmistä uhkaavaan tilanteeseen (lomake #4): täysin tai osittain samaa, osittain eri 3, neutraali, en osaa sanoa Kansalaisyhteiskunnan merkitystä kokonaisturvallisuudessa ei arvosteta tarpeeksi (lomake #5): täysin tai osittain samaa 5, osittain eri 3, en osaa sanoa Viranomainen ei korvaa kansalaisvastuullisuutta tai kansalaisaktiivisuutta (lomake #7): täysin tai osittain samaa 3, osittain eri Tämä ei koske minua (lomake #9): osittain samaa, täysin tai osittain eri, neutraali, en osaa sanoa Luo oma turvallisuuskartta, omat turvallisuuden tunteeseen liittyvät (lomake #): täysin tai osittain samaa 7, en osaa sanoa 3 Turvallisuuskahvilan osallistujat ovat lähes yksimielisesti sitä, että viranomainen ei korvaa kansalaisaktiivisuutta eikä -vastuullisuutta (idealomake #7), myös neljä viranomaista ilmaisi olevansa täysin samaa. Kommenttien perusteella kansalaiset eivät saisi tuudittautua tilanteeseen, että kyllä viranomaiset hoitavat joka tilanteessa kaiken, osallistuminen auttaa jaksamaan, rakentaa osaltaan turvaa ja olisi naurettavaa edes kuvitella, että korvaisi. Viranomaiset kommentoivat asiaa mm. seuraavasti: Kun kansalainen puolustaa itseään, häntä on helpompi puolustaa. Toisaalta nostettiin esille haasteina se, että ilman tarpeellista infoa ja koulutusta on vaikeampi toimia ja viranomaiskommenttina: Viranomaistoiminta on korvaamassa (luotu siihen) kansalaisten omaa toimintaa (esim. varautuminen). Kansalaisyhteiskunnan roolia ei kuitenkaan koeta arvostettavan tarpeeksi (idealomake #5). Kahvilaan osallistuneista kansalaisista viisitoista (5) oli tästä yhtä, ja mielipiteensä ilmaisseista viranomaisistakin neljä oli siitä samaa. Kolme kansalaisista oli asiasta osittain eri. Kansalaisyhteiskunnassa vaikuttaisi olevan paljon käyttämättömiä voimavaroja ja siellä olevaa valtavaa tietotaitoa olisi käytettävä enemmän. Haasteina kansalaisyhteiskunnan roolin vahvistamisessa nähdään esimerkiksi rahoitus, jonka puutteessa aktiivinen kansalaisyhteiskunta kuihtuu, vaikka siviilikriisinhallinnan ja inhimillisen turvallisuuden näkökulmien erityisasiantun-

tijat ovat miltei kaikki kansalaisyhteiskunnan toimijoita. Viranomaisten näkökulmasta kansalaisyhteiskunnan roolin vahvistuminen Vaatisi myös järjestäytymistä ja sitä kautta polkuja sekä keskusteluyhteyttä viranomaisiin sekä julkisen puolen toimijoihin - kun ei tiedetä tai osata luottaa, ei osata arvostaakaan?. Kansalaiset puolestaan kommentoivat, että koska esimerkiksi Vapepa näyttäisi toimivan hyvin, avoimuutta virastojen toimesta järjestöjä kohtaan olisi lisättävä. Turvallisuuskahvilan osallistujista suurin osa ( henkilöä) kertoo uskaltavansa puuttua sivullisena toista ihmistä uhkaavaan tilanteeseen (idealomake #4). Puuttuminen on vähintäänkin sitä, että uskallan tehdä ainakin jotain, edes kutsua apua, tai ainakin voin kutsua jonkun, joka osaa auttaa. Auttamista pidettiin myös moraalisena pakkona ja velvoitteena. Haasteina nähtiin esimerkiksi se, että pelko on, että tulee turpiin kumminkin, ja että uskallus mennä väliin on vähäinen, jos kyseessä esim. väkivalta ja epävarmaa on, missä asiassa kannattaa soittaa poliisi tai kutsua vartijat. Osallistujat näkivät, että tiedot ja taidot löytyy, mutta puuttuminen ei saa asettaa auttajaa vaaraan. Viranomaiskommentissa muistutettiinkin tähän liittyen puuttumisen tapahtuvan oman turvallisuuden ehdoilla. Jokaisen omaa vastuuta turvallisuudestaan korostivat väitteet Tämä ei koske minua (lomake #9), josta lähes kaikki olivat eri, sekä Luo oma turvallisuuskartta (lomake #), josta kukaan ei ilmoittanut olevansa eri. Tämä ei koske minua -idealomakkeen kommenteissa tällaista pidettiin välinpitämättömänä ajatustapana ja kaikkien pitäisi osata edes auttaa tai koskee ainakin jollakin tavalla. Viranomaiskommenteissa tuotiin esille, että nykyisessä tilassa näin onkin, mutta koskee varmasti, ei karta ketään kriisissä. Oman turvallisuuskartan koettiin mahdollistavan opettelun vakavia tilanteita varten, luovan uusia näkemyksiä elämänkirjoon ja luovan mielikuvan, mikä minulle on oikeasti tärkeää. Oma pohdiskelu voi toisaalta olla kovin subjektiivista ja pohdittiin mistä tarvittavat tiedot voisi saada. Kansalaisaktiivisuuteen ja omatoimiseen varautumiseen liittyvistä väittämistä seuraavat jakoivat osallistujien mielipiteet: Kutsuntavelvollisuus koskemaan kaikkia; koko ikäluokkaa (lomake #6): täysin tai osittain samaa 4, täysin tai osittain eri 7, neutraali, en osaa sanoa Nykyajan arkipäiväiset epävarmuudet (esim. oma talous, raha) vievät huomion pois kriiseihin varautumisesta (lomake #8): täysin tai osittain samaa, täysin tai osittain eri 5, neutraali 6 Olen varautunut pitkiin verkko/sähkökatkoihin (lomake #): täysin tai osittain samaa 7, täysin tai osittain eri 6, neutraali 3, en osaa sanoa Tiedän, miten varautua uhkiin (lomake #): täysin tai osittain samaa, osittain eri 6, neutraali 3, en osaa sanoa 3

Olemme tottuneet liian helppoon ja turvalliseen elämään (lomake #3): täysin tai osittain samaa 5, osittain eri 6, neutraali 5 Turvallisuuskahvilan osallistujista noin kolmannes kertoi tietävänsä, miten varautua uhkiin (lomake #). Yli puolet kuitenkin toteaa idealomakkeella #, ettei ole varautunut pitkiin verkkoliikenne- tai sähkökatkoihin. Varautumisen haasteina nostettiin kommenteissa esiin mm. kerrostaloasujilla tilan puute suureen varautumiseen, ei sitä jotenkin osaa ajatella koko asiaa Stadissa, en voi uskoa, että jotain tapahtuu, tai voin, mutta laiskuus. Toisella taas tulukset, vedenpuhdistaja on, ruokaa ja vesivarastoa täytyy täydentää. Ehdotuksina omatoimisen varautumisen kehittämiseksi esitettiin kaksi konkreettista toimenpidettä: Haluan kotiin valmiin ostoslistan, pää ei osaa ajatella kaikkia tarvittuja tarvikkeita. ja Pienet apupaketit myyntiin, helppo saatavuus kaupoista auttaa paljon. Esimerkkinä hyvästä käytännöstä ehdotettiin Japanissa käytössä olevat ja kaupoissa yleisesti myytävät ns. maanjäristysnallet tai -reput, joihin on pakattu pieni määrä muonaa, ensiaputarvikkeita ja yöpymistarvikkeet. Yleisesti uhkiin varautumisessa (idealomake #) kommentoitiin esimerkiksi sitä, että moniin nykypäivän uhkiin ei yksittäinen henkilö välttämättä pysty varautumaan, vaan vastuu jää enimmäkseen viranomaisille. Hybridiuhka nähtiin niin vaativana ja ennakoimattomana, että eihän siinä oikeasti voi tehdä mitään, se on aina niin yllättävää, että mitä yksittäinen ihminen voi tällaisessa tilanteessa tehdä?. Noin puolet turvallisuuskahvilan osallistujista oli sitä, että olemme tottuneet liian helppoon ja turvalliseen elämään (lomake #3). Tätä teemaa käsiteltiin myös runsaasti ryhmäkeskusteluissa. Yhtäältä nostettiin esille, että pitkään jatkuneen rauhan jakson aikana ei ole ollut tarvetta miettiä tai varautua uhkiin ja tätä pidettiin hyvänä asiana: Sehän on ihan hyvän valtion merkki, että ei tarvitse olla huolissaan. Toisaalta puhuttiin siitä, että liika lintukotoilu on vienyt ihmisiltä oma-aloitteisuutta ja realistista uhkien arviointikykyä: Elämä Suomessa on helppoa ja turvallista verrattuna suurimpaan osaan maailman maista. tai Uhkien puute saa ihmiset ylireagoimaan pienimmistäkin aiheista. Liian turvallisen elämän osittainen vastakohta on idealomakkeen #8 väite Nykyajan arkipäiväiset epävarmuudet vievät huomion pois kriiseihin varautumisesta, josta kaksitoista () osallistujaa oli samaa, viisi eri ja kuusi suhtautui siihen neutraalisti. Kommenteissa mainitaan, että Suomessa on olemassa suuri massa ihmisiä, jotka eivät jaksa mitään ylimääräistä ja on helpompi keskittyä muihin asioihin, kun arjesta selviäminen ei ole kokoaika vaakalaudalla. Kansalaisaktiivisuutta osaltaan kehittäväksi ideaksi voidaan laskea lomakkeen #6 Kutsuntavelvollisuus koskemaan kaikkia; koko ikäluokkaa. Idean kehittäneessä pienryhmässä kutsuntavelvollisuuden laajentamisella nähtiin se arvo, että kaikki yhden ikäluokan ihmiset saataisiin samaan aikaan samaan paikkaan kuulemaan turvallisuuteen ja maanpuolustukseen liittyvistä asioista. Osallistujat toivat esille, että osallistuminen kutsuntojen yleiseen osaan veisi vain pari tuntia, 4

jonka jälkeen miehet siirtyisivät kutsuntalautakunnan eteen ja naisille voisi tarvittaessa olla jokin muu foorumi. Suurin osa ideaan kantaa ottaneista on siitä yhtä (4 henkilöä), joskin seitsemän osallistujaa on siitä myös eri. Kutsuntavelvollisuuden laajentamisen koko ikäluokkaa koskevaksi kommentoidaan esimerkiksi vahvistavan tasa-arvoa. Sen myös nähdään antavan mahdollisuuden tavoittaa niitäkin, jotka eivät asiaa niin aktiivisesti mieti ja tieto lisääntyy, mutta ei edelleenkään sido tai pakota naisia mihinkään. Haasteina nostettiin esimerkiksi se, että asepalvelusta enemmän olisi tarvetta aktiivisemmalla roolille mielenterveystyössä ja pasifismi on myös tärkeää. Asiaan kantaa ottaneista viranomaisista kolme oli väittämästä samaa ja yksi eri. 4.4. Kansalaistaidot ja -koulutus Kansalaistaidot ja kansalaiskoulutus on neljäs Helsingin turvallisuuskahvilan keskeinen teema. Kolme idealomaketta (lomakkeet #4, #5 ja #8) käsitteli kansalaistaitojen kuulumista olennaiseksi ja luonnolliseksi osaksi peruskoulutusta tai ihmisten arkea: Peruskouluihin tarvitaan kansalaistaitokursseja sisältäen ensiapua jne. (lomake #4): täysin tai osittain samaa 5 Kansalaisvalmiuskoulutus osaksi peruskoulutusta (lomake #5): täysin tai osittain samaa 6, neutraali Koulutukset / kurssit (varautumis- ja medialukutaito) ovat luonnollinen osa arkea (lomake #8): täysin tai osittain samaa 6, osittain eri Turvallisuuskahvilan osallistujat ovat kansalaistaitokoulutuksen tarpeellisuudesta osana peruskoulutusta ja arkea yhtä kannanottoa lukuun ottamatta täysin yksimielisiä. Myös kaikki väitteisiin kantaa ottaneet viranomaiset olivat niistä joko täysin tai osittain samaa. Kommenteissa pohdittiin, että mahtaako olla jo osa uutta opetussuunnitelmaa, ja että ensiavun osalta työn alla, mutta mitä muuta se voisi sisältää?. Kansalaistaito takaisin kouluihin, koska se antaa perusteet parempaan selviytymiseen tarpeen tullen. Haasteina nostettiin esiin mm. opetusresurssit ja rahoitus, alueellisuuden huomioiminen opetuksessa sekä se, että nimenomaan käytännön taidot ovat tarpeellisia, ei pelkkä teoria. Ehdotuksina esitettiin, että kouluissa voisi olla asian tiimoilta teemaviikkoja, ja että eri osa-alueita voisi integroida eri oppiaineisiin. Niin kansalaiset kuin viranomaisetkin kommentoivat, etteivät kansalaistaidot ole työnjaollinen kysymys, vaan kaikkien on hallittava yhteiskunnassa tietyt taidot. Peruskouluissa toteutettavan kansalaistaitokoulutuksen lisäksi Helsingin turvallisuuskahvilan osallistujat ovat sitä, että vapaaehtoiskoulutusta olisi lisättävä (idealomake #6): täysin tai osittain samaa 4, en osaa sanoa, ja 3 asiaan kantaa ottanutta viranomaista on väit- 5

tämästä täysin samaa. Kommenteissa nousee esiin, että Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) tunnettuutta tulisi lisätä, sillä koulutusta kyllä on, mutta sitä ei osata löytää. Koulutusten maksullisuus nähtiin niiden haasteena, sillä opiskelijalle, eläkeläiselle tai työttömälle esim. 4 viikonlopusta on jäätävä hinta. Osallistuminen pitäisi myös pystyä tekemään houkuttelevammaksi, jotta koulutuksiin saataisiin muitakin kuin ns. usual suspects. Työpaikoilla tapahtuva koulutus voisi turvallisuuskahvilan osallistujien mielestä olla yksi vaihtoehto lisätä ihmisten varautumistaitoja. Pienryhmissä keskusteltiin erilaisista vaihtoehdoista, joilla työnantajat voisivat kannustaa henkilöstöään osallistumaan koulutuksiin. Koulutuksen nähtiin myös voivan olla osa esimerkiksi työkyky- tai liikuntapäiviä. Konkreettisena kansalaistaitoja kehittävänä ideana on Kodinturva-sertifikaatti (idealomake #7). Sertifikaatti pitäisi sisällään vaikkapa kymmenen osa-aluetta, joita suoritettaisiin vuosien varrella. Osa-alueina ehdotettiin esimerkiksi ensiapua, väestönsuojelua, erätaitoja, itsepuolustusta, ammuntaa jne. Sertifikaatin suorittamisen tilanne kunkin kansalaisen kohdalta olisi väestörekisterissä. Osallistujista kuusitoista (6) oli ideasta täysin tai osittain samaa, kolme osittain eri ja yksi suhtautui siihen neutraalisti. Ajatusta pidettiin kommenteissa innovatiivisena ja potentiaalisesti toimivana, joskin siinä nähtiin selkeitä haasteita ja heikkouksia: byrokratia, miten motivoida ihmiset tähän, kuulostaa militarismilta (itsepuolustus ja ammunta), rekisterin ylläpito - kuka?. 4.5. Mikä turvallisuuskahvilan osallistujia huolestuttaa? Pienryhmäkeskusteluihin pohjautuen viidentenä teemana nostetaan erikseen esiin niitä teemoja, jotka kahvilan osallistujat kokivat huolestuttavan heitä itseään tai vähentävän omaa turvallisuuden tunnettaan. Ryhmät keskustelivat näistä laajasti, ja osin samatkin asiat nähtiin keskusteluissa vastakkaisina toiselle joku asia vähentää turvallisuutta, toiselle se ei ole ajankohtainen lainkaan. Euroopan laajuinen turvapaikanhakijakriisi huolestuttaa osallistujia monesta näkökulmasta. Sen taustalla olevat kansainväliset selkkaukset aiheuttavat huolta ja lisäävät turvattomuutta. Moni on jo esimerkiksi muuttanut matkustustottumuksiaan: Turkkiin ei haluta mennä; Keski-Eurooppaan matkustettaessa tehdään matkustusilmoitus ulkoministeriöön ja pyritään miettimään omat reitit siten, että vältetään tiettyjä kaupunkeja; pohditaan, mikä lentoyhtiö on turvallinen lentää ja niin edelleen. Terroriuhka ulkomailla huolestuttaa Nizzan, Pariisin, Brysselin ja Kööpenhaminan tapahtumien valossa. Turvapaikanhakijakriisi ja lisääntynyt maahanmuutto myös Suomeen pohdituttavat. Ei voida olla varmoja, ovatko kaikki Suomeen tulleet oikealla asialla ja onko tulijoiden joukossa erilaisiin ääriliikkeisiin kuuluvia. Vai onko liikkuvuus vain sellainen asia, joka on pakko hyväksyä ja samalla hyväksyä sen mukanaan tuomat epävarmuustekijät? Suomalaistenkin kaupunkien tiettyjen 6

asuinalueiden pelätään muuttuvan levottomammiksi. Toisaalta maahanmuuton seurauksena kantasuomalaisessa väestössä kasvanut muukalaisviha ja ääriliikehdintä huolestuttavat myös. Pelätään erilaisten ääri-ilmiöiden lisääntymistä ja yhteiskunnan jakautumista. Keskusteluissa nousi esiin, että koska maahanmuuttajilla on monilla hyvinkin rankkoja taustoja ja kokemuksia, emme voi tietää, kuinka he reagoivat, jos Suomessakin tapahtuu esimerkiksi terrori-isku kuinka pystymme huolehtimaan heidänkin turvallisuudestaan? Huoli ilmaistiin myös siitä, että media liioittelee uhkia (esimerkiksi turvapaikanhakijatilanteeseen liittyen) ja siten horjuttaa yhteiskuntarauhaa. Venäjän toiminta Suomen lähinaapurina puhututti turvallisuuskahvilassa. Keskusteluissa nostettiin esimerkiksi esille, että Venäjä on jo niin nähty, ettei se enää edes pelota. Toisaalta taas lapsetkin jo pelkäävät Venäjää ja haluavat rakentaa muurin rajalle, mutta eihän se mitään auta tai se, mikä pelottaa mediassa on, että Venäjällä uutisoidaan koko ajan jotain pelottavaa, tästä voi syntyä kierre, jossa yhtäkkiä pelkillä sanoilla saadaan luotua itseään ruokkiva kehä, joka synnyttää vastakkainasettelua. Suhteessa Venäjään nostettiin toistuvasti esiin nimenomaan informaatiosodankäynti ja disinformaatioon liittyvät riskit, niin Suomen mediassa kuin venäläismediassakin. Pelättiin, että Venäjällä uutisoidaan Suomen tapahtumista suoranaisesti väärin ja luodaan tietoisesti vääriä mielikuvia. Toisaalta ei myöskään luoteta täysin siihen, että suomalainen media antaa Venäjän toimista aina totuudenmukaisen kuvan. Häiriötilanteista luonnonmullistukset, lisääntyneet myrskyt ja niiden mukanaan tuomat sähkö- ja verkkoliikennekatkokset aiheuttavat turvattomuutta. Yhteiskunnan koetaan olevan niin riippuvainen sähkönjakelusta, että siihen aiheutuvat pienemmätkin katkokset aiheuttavat epävarmuutta. Yhteiskunnallisesti turvattomuutta aiheuttaa myös aivan arkipäiväinen selviytyminen on liikaa työtä tai ei ollenkaan työtä, talous on tiukoilla. Tällä koetaan olevan suuri merkitys myös kovemman turvallisuuden kokemuksiin, häiriötilanteisiin valmistautumiseen ja niistä selviämiseen. Turvallisuuteen liittyy laajoja sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, jotka yhteenkietoutuvat turvallisuusviranomaisten toimintaan ja toimintamahdollisuuksiin. 4.6. Kokemukset turvallisuuskahvilasta Turvallisuuskahvilaa menetelmänä arvioineet idealomakkeiden väitteet olivat järjestäjien ennakkoon muotoilemia ja niillä kerättiin osallistujien kokemuksia itse kahvilasta. Kaikki mielipiteensä ilmaisseet osallistujat olivat sitä, että omia mielipiteitä oli helppo tuoda esiin keskusteluissa (idealomake #34, 6 osallistujaa täysin tai osittain samaa ) ja turvallisuuskahvilan pienryhmäkeskusteluja pidettiin miellyttävänä kokemuksena (idealomake #3, 7 osallistujaa täysin samaa ). Yhtä neutraalia kannanottoa lukuun ottamatta kaikki mielipiteensä ilmoittaneet myös osallistuisivat mielellään uudelleen samantyyppisiin tilaisuuksiin (idealomake #3, 7 osallistujaa täysin tai osittain samaa, yksi neutraali). 7

Keskustelun koettiin pääasiassa osoittaneen, että omista poikkeavatkin mielipiteet voivat olla perusteltuja (idealomake #9, osallistujista täysin tai osittain samaa, neutraali 5): Näkemykset voivat muuttua keskustelun kautta., Totta kai taustat vaikuttavat ja kullakin sitä kautta omat perustelut. tai Eri näkemykset ovat tarpeellisia. Toisaalta ihmiset painottivat eri asioita, joiden kokivat vaikuttavan eniten turvallisuuteen, mutta itse toisistaan poikkeavia mielipiteitä ei hirveästi ollut, eikä aika välttämättä riittänyt värikkäiden debattien syntymiseen. Myös siihen, että yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena pitäisi järjestää tavallisille kansalaisille tarkoitettuja turvallisuuskahvilan tapaisia tilaisuuksia (idealomake #33) suhtauduttiin suurimmaksi osaksi myönteisesti: osallistujista 4 oli idealomakkeen väittämästä samaa, yksi neutraali. Kansalaiset saavat enemmän tietoa ja voivat jakaa kokemuksiaan samalla, kun päättäjät saavat kentältä tietoa, miten asiat koetaan ruohonjuuritasolla. Haasteina nähtiin kuitenkin, että voi olla liian arvokasta ja käyttäminen on hyvä ehkä keskustelun osana, mutta ei ainakaan asiantuntijatiedon ja tutkimuksen korvaajana! Menetelmän haasteina ja heikkouksina tuotiin kuitenkin selkeästi esiin sen vaikuttavuus. Väite Turvallisuuskahvilaan osallistumalla pystyn vaikuttamaan itselleni tärkeisiin asioihin (idealomake #3) jakoi osallistujien mielipiteet: osittain tai täysin samaa, osittain tai täysin eri 6, neutraali 9, en osaa sanoa. Kommenteissa nähtiin, että kahvila on mahdollisuus vaikuttaa tutkimustietoon, jota käytetään selvitysten / toimenpiteiden pohjana. Moni kuitenkin epäili, huomioidaanko ajatukset oikeasti ja mikä on konkreettinen vaikutus, koska on olemassa paljon tehokkaampia vaikuttamisen foorumeja verrattuna turvallisuuskahvilaan. Kuuleminen ei takaa täytäntöönpanoa ja vaikka vaikea asia nousee esille, ei se takaa vaikuttavuutta. Eräässä Helsingin turvallisuuskahvilan pienryhmässä esitetty loppukommentti tiivistää kansalaislähtöisen keskustelun yhteiskunnallisen merkityksen: Positiivinen yllätys. Tää turvallisuuskahvila on muutenkin hyvä idea, että saa normi-ihmisiä, ei aina niitä asiantuntijoita. Muillakin on paljon sanottavaa ei aina tarvi olla koulutusta, että saa puhua näistä asioista. 8

4.7. Ydinteemat pelkistettynä Turvallisuuskahvilan osallistujat kokivat luottamusta turvallisuusviranomaisten toimintaan ja toimintakykyyn erilaisissa häiriötilanteissa, joskin hybridiuhkaa pidettiin epämääräisen, vaikeasti hahmotettavan ja yllättävän luonteesta vuoksi sellaisena, että siihen myös viranomaisten on vaikea valmistautua täydellisesti. Turvallisuuskahvilan osallistujat kokivat, ettei kansalaisilla ole riittävästi ennakko-ohjeistusta poikkeustilanteisiin (hybridiuhkiin) varautumisessa. Tiedottomista toivottiin kehitettävän niin viranomaisviestinnän kuin median osalta. Turvallisuuskahvilan osallistujat korostivat kansalaisaktiivisuuden ja kansalaisvastuullisuuden merkitystä erilaisiin kriisitilanteisiin varautumisessa ja niissä toimimisessa. Turvallisuuskahvilan osallistujat näkivät kansalaistaitojen kehittämisen ja ylläpitämisen kuuluvan olennaisena ja luonnollisena osana peruskoulutukseen ja ihmisten arkeen. Turvallisuuskahvilan osallistujia huolestuttavat asiat olivat hyvin moninaisia. Turvattomuutta herätti niin suomalaisen yhteiskunnan epäkohdat (yhä suuremman väestöryhmän heikkenevä kyky selviytyä arjesta) kuin globaalimmat ilmiöt, kuten terrorismi ja valtioiden väliset selkkaukset. Osallistujat nostivat esille monia konkreettisia kansalaislähtöistä varautumista edistäviä toimia. Näitä olivat muun muassa turvallisuusviranomaisten kyselytunti, kansalaisille suunnattu Kodinturva-sertifikaatti, kotitalouksiin jaettava Joka kodin turvallisuussuunnitelma, kauppoihin myyntiin otettava valmis kotivarapaketti ja viranomaisten laatimia ja ylläpitämiä toimintaohjeita sisältävä mobiilisovellus. 9

5. ASKELEET ETEENPÄIN Turvallisuuskahvilan yksi keskeinen ulottuvuus on vaikuttavuus. Turvallisuuskahviloissa käyty keskustelu ei siis jää tähän, vaan nyt on viranomaisten ja muiden relevanttien tahojen vuoro antaa omat vastineensa ja kannanottonsa. Tavoitteena on jatkaa sitä laadukasta kaksisuuntaista vuorovaikutusta, joka alkoi jo itse turvallisuuskahvilassa. Vapaamuotoiset vastineet pyydetään kaikilta turvallisuuskahvilan suunnittelussa ja toteutuksessa mukana olleilta toimijoilta sekä myös sellaisilta viranomaistahoilta, joiden toimivaltaan turvallisuuskahvilassa esille tulleet ideat kuuluvat. Kaikki saapuneet vastineet lisätään hankkeen verkkosivuille: www.uva.fi/turvallisuuskahvila. Koska kyseessä on tutkimushanke, tullaan turvallisuuskahviloista keräämään monipuolinen tutkimusaineisto. Jatkossa haastatellaan Helsingin turvallisuuskahvilassa mukana olleita osallistujia sekä viranomaisedustajia. Aineistoa täydentävät Torniossa 5.5. ja Seinäjoella 3.5. toteutetut turvallisuuskahvilat. Analyysiin otetaan mukaan myös syksyllä 4 Pirkka4-valmiusharjoituksen yhteydessä toteutettu kolmipäiväinen kansalaisraati 7. Tämän kattavan aineiston kautta selvitetään puntaroivan demokratian mahdollisuuksia ja haasteita maanpuolustuksessa ja kokonaisturvallisuuden osana. Hankkeen tulokset kootaan vuoden 6 loppupuolella valmistuvaan tutkimusraporttiin sekä myöhemmin kirjoitettaviin tieteellisiin artikkeleihin. Lisätietoa: Projektitutkija Alisa Puustinen, Vaasan yliopisto Puh. 9 449 83 Sähköposti alisa.puustinen@uva.fi 7 Pirkka4-kansalaisraadin verkkosivut: http://www.uva.fi/fi/sites/kansalaisraati/

LIITTEET LIITE. Helsingin turvallisuuskahvilan mainos

Liite. Valokuvia Helsingin turvallisuuskahvilasta Kuva. Osallistujat Helsinkisimulaattorissa turvallisuusviranomaisten alustuksia kuulemassa. Valtteri Nevalainen / Puolustusvoimat Kuva. Myös viranomaiset pääsevät turvallisuuskahviloissa mukaan pienryhmäkeskusteluun. Valtteri Nevalainen / Puolustusvoimat

Kuva 3. Osallistujat kuljetettiin turvallisuuskahvilaan teemaan sopivilla kulkuneuvoilla. Valtteri Nevalainen / Puolustusvoimat 3

Liite 3. Esimerkkejä idealomakkeista (huom. viranomaisten kommentit punaisella) 4

Liite 4. Idealomakkeet otsikkotasolla (Viranomaisvastaajien määrä sulkujen sisässä.). Tulevaisuudessa turvallisuuspalveluja tulisi yksityistää enemmän, esim. vartijoita. () 9(). Turvallisuus- ja pelastusviranomaisten määrää on lisättävä: sijoittamattoman reservin käyttäminen, byrokratian vähentäminen. 8() 8() 4 () 3 3. Emme tiedä perusteita joukkojen / vastuiden kokoamiselle. () 4() 3 4. Tiedusteluviranomaiset mukaan antamaan informaatiota armeijan, pelastuslaitokset ja poliisin lisäksi (siis supo). () 4 8 7() 5. Emme osaa erottaa uhkia viestinnästä. 9 9() 6. Viranomaisten on lisättävä kansalaistajuisempaa viestintää. Viranomaisten valmiussuunnittelun on tultava lähemmäs kansalaista. 6() 7. Voisin ladata puhelimeen sovelluksen, joka on viranomaisten laatima / päivittämä. Sisältää toimintaohjeita. 6 9() () 5