Osaisiko potilas itse valita hoitopaikkansa ja lääkärinsä, jos se olisi mahdollista?

Transkriptio

1 Osaisiko potilas itse valita hoitopaikkansa ja lääkärinsä, jos se olisi mahdollista? 28 % 72 % Kyllä. Uskon, että potilas osaisi tehdä valinnan itse Ei. En usko, että potilas osaisi tehdä valintaa Kyllä osaisivat, kunhan heillä olisi tarpeeksi tietoa valinnan tekemiseksi. Potilaan valinta perustuu ja se saa perustua potilaan subjektiivisiin käsityksiin oikeasta hoitopaikasta ja hoidon toteuttajista. Kunhan potilaalle kerrotaan vaihtoehdot ja palvelun sisältö. Potilas osaisi valita, jos luotaisiin järjestelmä, jossa potilas määrittää osittain itse hoidon tarpeen. Potilailta puuttuu riittävät tiedot hoitopaikoista/lääkäreistä/omasta taudistaan valinnan tekemiseksi. Kaikki potilaat eivät osaa ottaa selvää minkälaisia hoitoja ja missä olisi tarjolla. Suurin osa hakeutuisi haluamalleen lääkärille joko omien aikaisempien tai muilta saatujen palautetietojen perusteella Potilas ei aina kunnoltaan ole kuin muu asiakas, vaikka nimitys olisi mitä. On myös niin, että keskimääräinen terveydenhuollon potilas on useammin vanhus tai lapsi, kuin muu asiakas, eikä välttämättä kykene esim. vertaamaan palvelua. 1

2 Saavatko potilaat tällä hetkellä tasa-arvoista hoitoa asuinpaikkakunnasta riippumatta? 13 % Kyllä Ei 87 % Pienillä kunnilla on pienet resurssit, lääkäripula, etäisyys, jonotusajat suuret. Ei, mutta tasapuolisten palveluiden toteuttaminen Suomessa on mahdottomuus. Työterveyshuollon piirissä olevat saavat parempaa hoitoa. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että asuinpaikkansa valitessaan he valitsevat myös saatavilla olevat terveyspalvelut Kunnat ja sairaanhoitopiirit ohjaavat potilaita liian usein muista kuin potilaan tarpeesta johtuvista syistä. Asiakas (potilas) ei ole keskiössä vaan julkisen yksikön/yksikön johdon valta-asema. Hoidon saatavuus (tarjonta, hoitoon pääsyn nopeus) on erilainen eri paikkakunnilla. Myös potilaan kuuleminen ja huomioiminen vaihtelee paikkakunnittain ja sairaanhoitopiireittäin. Pelkästään kunnan sisällä on jo erittäin suuria alueellisia eroja. Lääkärit jalkautuvat kasvukeskuksiin, haja-asutusalueet ovat siten muutamien harvojen varassa. Tasa-arvo on tässä yhteydessä erittäin vaikeasti määriteltävissä oleva asia, mutta on päivänselvää, että asuinkunta vaikuttaa ja tulee jatkossakin vaikuttamaan siihen, millaista hoitoa potilas saa. 2

3 Pitäisikö potilaan vastuuta lisätä oman terveytensä osalta? 9 % Kyllä, pitäisi lisätä Ei pitäisi lisätä 91 % Teknologia on kehittynyt valtavasti ja sitä pitäisi pystyä hyödyntämään. Jokaiselle voisi miettiä teknologian hyödyntämistä niin, että hlö itse on päätöksessä mukana ja hallitsee käytön (suurin osa). Teknologia on merkittävästi kehittynyt ja jokaiselle voidaan löytää sopivia apuvälineitä/keinoja Tämän avulla saataisiin kustannukset kuriin. Ihmisten osallistuisivat enemmän ja saisivat samalla vastuuta. Paljon on parannettavaa myös palveluprosesseissa ja niiden asiakaslähtöisyydessä. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että heillä on jo vastuu omasta terveydestä joka tapauksessa. Holhousyhteiskunnan tulokset ovat nähtävillä liian räikeinä esimerkkeinä. Syrjäytyminen on yksi näistä, potilaiden pitäisi kyetä aktivoitumaan ja huolehtimaan tavalla tai toisella omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Esimerkiksi jos neuvola keksittäisiin tänään, eikä 20-luvulla, niin se olisi varmaan aika erilainen. Samoin monet muut palvelut voisi ajatella varsin uudella tavalla, jos uskallettaisiin aloittaa tyhjästä. Virossa se onnistui mutta ei meillä toistaiseksi, koska meillä ei uskalleta luopua vanhasta. Asiakkaan oman vastuun lisääminen on yksi avaintekijöistä ratkaistaessa tarpeiden ja mahdollisuuksien välistä kuilua. 3

4 Kuinka paljon sähköiset terveydenhuoltopalvelut tulevat lisääntymään tulevaisuudessa? Asteikko 1-7 6, Helpottaisi puhelinruuhkia Kustannustehokkuus Ihminen tarvitsee toista ihmistä, teknologia ei kykene täyttämään sitä tarvetta. Vähentää välimatkojen aiheuttamaa epätasa-arvoisuutta. Tällä hetkellä vanhat ikäluokat eivät ole vielä valmiita käyttämään sähköisiä palveluita, tulevaisuudessa tilanne on toinen vaihtoehtoja. Ajanvaraukset, vastauspalvelut, sähköpostikyselyt, omaa terveyttä ja hyvinvointia koskevat kansiot ja henkilökohtaiset hyvinvointisopimukset ja niiden seuranta voisi toimia verkossa. Laittakaa pystyyn sosiaaliturvatunnukseen (=yksilöi) ja nettipankkitunnuksiin (=turvallinen) perustuva potilastietojärjestelmä ja avatkaa se tietojen taltioimiseen. Samalla kun päätetään että kaikki vanhat järjestelmät ajetaan alas niin eiköhän ala liikettä syntyä. Nyt esim. sähköinen yhteydensaanti lääkärin on kohtuuttoman vaikeaa, eikä se toimi kanavana kuin harvoissa paikoissa. Huomattava osa potilasneuvonnasta ja tiedottamisesta voitaisiin tehdä interaktiivisesti verkossa. Tähän tulisi myös julkisen terveydenhuollon panostaa. 4

5 Kuinka tärkeänä uudistuksena näet potilasliikkuvuusdirektiivin? Asteikko 1-7 4, Kuinka paljon yksityisen sektorin tulisi olla mukana toteuttamassa potilasliikkuvuusdirektiiviä? Asteikko 1-7 4,

6 Millä tavalla terveydenhuollon päättäjien tulisi kehittää palveluiden sisältöä yksityisen sektorin kanssa? Kouluttamalla henkilöstöä 17% Ottamalla käyttöön uusia hoitomuotoja 26% Tukemalla itse hoitoa, parantamalla potilaiden tiedontasoa ja tiedonsaantia 56% Kehittämällä palveluinnovaatioita 62% Hyödyntämällä yhteisiä resursseja 63% Muulla tavoin: 0% 20% 40% 60% 80% 100% Parhaat käytännöt toteutukseen, joka voi olla erilaista eri paikkakunnilla. Erilaisuus tulee sallia. Palveluiden sisällön kehittämisen voisi ajatella tapahtuvan etsimällä yksityisen sektorin kanssa yhteisiä linjauksia vaikuttavuuteen perustuvaan terveydenhuollon teknologiaan panostamisessa sekä yhteistyötä teknisesti parhaiten tuottavien palvelujärjestelmien kehittämisessä. Kun tuleva palveluiden järjestämisratkaisu tulee painottamaan erikoissairaanhoidon osaamisen kytkemistä perusterveydenhuollon ehdoilla tapahtuvaan ns. epruerikoissairaanhoidon toteuttamiseen, tämä voisi tarjota erinomaisen yhteistyön kohdan. Miettimällä missä yksityissektori voi täydentää kunnan tarjoamaa toimintaa. Samaan pöytään istumalla ja luottamalla toisiinsa avoimesti. Yksityisen tahon pitäisi myös olla aito neuvottelukumppani, eikä aina ajatella voiton maksimointia, vaikka eihän siitä heitä voi moittiakaan. Yksityinen kehittää omia palveluitaan rinnan julkisen kanssa. Raja ei ole niin jyrkkä kuin luullaan. Raskas erikoissairaanhoito jää aina julkiselle. Tarkoitan resursseilla terveyskeskusten vastaanottotilojen koneita ja laitteita. Klo jälkeen ne tulisi olla yksityispraktiikan vuokrattavissa. 6