VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

ROVANIEMEN KAUPUNKI VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Varhaiskasvatuspalvelut

Hyväksytty koulutuslautakunnassa 21.3.2012 10 Päivitys tiedoksi 18.8.2016

Sisällysluettelo JOHDANTO... 3 1 VARHAISKASVATUSPALVELUT... 5 1.1 Varhaiskasvatuksen palvelujärjestelmä... 5 1.2 Varhaiskasvatuspalvelut Rovaniemellä... 6 1.2.1 Varhaiskasvatus päiväkodeissa... 6 1.2.2 Perhepäivähoito... 6 1.2.3 Avoin varhaiskasvatus... 7 1.2.4 Muut varhaiskasvatuspalveluita tarjoavat tahot... 8 2 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN ROVANIEMELLÄ... 9 2.1 Rovaniemi lapsen kasvuympäristönä... 9 2.2 Arvot... 9 2.3 Toiminta-ajatus... 10 3 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN... 11 3.1 Varhaiskasvatuksen tavoitteet... 11 3.2 TAVOITTEENA hyvinvoiva lapsi... 12 3.2 Kasvatuspäämäärät... 12 3.3 Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus... 13 3.4 Oppimisen ilo... 13 3.5 Varhaiskasvatuksen henkilöstö lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen tukena... 13 3.6 Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta... 14 3.7 Lasta tukeva toiminnan ja oppimisen ympäristö... 15 3.7.1 Fyysinen ympäristö... 16 3.7.2 Psyykkinen ympäristö... 16 3.7.3 Sosiaalinen ympäristö... 17 3.7.4 Kiusaamisen ehkäisy ja siihen puuttuminen... 17 4 VARHAISKASVATUKSEN PEDAGOGINEN TOTEUTTAMINEN... 18 4.1. Lapsilähtöinen varhaiskasvatus... 18 4.2 Varhaiskasvatuksen suunnittelu... 18 4.3 Varhaiskasvatuksen toiminta/sisällöt... 20

4.3.1 Kieli ja vuorovaikutus varhaiskasvatuksessa... 20 4.3.2 Lapselle ominaiset tavat toimia... 21 4.3.3 Sisällölliset orientaatiot oppimisen näkökulmina... 22 4.3.4 Kestävä kehitys varhaiskasvatuksessa... 23 4.3.5 Mediakasvatus varhaiskasvatuksessa... 24 5 VARHAINEN JA ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA... 25 6 ESIOPETUS ON OSA VARHAISKASVATUSTA... 26 7 ERI KIELI JA KULTTUURITAUSTAISET LAPSET VARHAISKASVATUKSESSA... 27 7.1 Monikulttuurinen VARHAISKASVATUS... 27 7.2 Saamenkielinen päivähoito... 27 7.3 Romanilapsi päivähoidossa... 28 8 MONIALAINEN YHTEISTYÖ... 28 9 VARHAISKASVATUKSEN ARVIOINTI JA LAADUN KEHITTÄMINEN... 30 10 VARHAISKASVATUKSEN PAINOPISTEET 2016-2017... 32 Kuva viittaa lainauksiin, jotka on poimittu seuraavasta lähteestä: Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2005. Stakes oppaita 56. Lisätietoja: http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/7eef5448-e8a3-4887- ab97-19719ea74066 1

JOHDANTO Valtakunnallinen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2003, 2005) on varhaiskasvatuksen sisällöllisen kehittämisen ja ohjauksen väline. Sen tavoitteena on edistää varhaiskasvatuksen yhdenvertaista toteuttamista, kehittämistä ja arviointia koko maassa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet toimivat kunnallisten varhaiskasvatussuunnitelmien pohjana. Rovaniemen kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma pohjautuu edellä mainittuun valtakunnallisiin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin. Lisäksi suunnitelmassa on huomioitu Rovaniemen kaupunkistrategia, Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma ja Asukkaiden osallisuuden ja vaikuttamisen kehittämisohjelma 2013 2016. Rovaniemen varhaiskasvatussuunnitelma on viitekehys rovaniemeläisen varhaiskasvatuksen toteuttamiselle. Se määrittää varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon yhtenäiset tavoitteet ja toimintatavat sekä toimii sisällöllisen ohjauksen, kehittämisen ja arvioinnin välineenä. Lisäksi varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteena on edistää vanhempien ja kasvatushenkilöstön välistä kasvatuskumppanuutta ja vahvistaa vanhempien osallisuutta varhaiskasvatustoiminnassa. Varhaiskasvatussuunnitelma toimii myös vanhempien, henkilöstön, päättäjien ja yhteistyökumppaneiden yhteistyön ja päätöksenteoin välineenä. Lisäksi se toimii keskustelun herättäjänä sekä varhaiskasvatuksen arjesta että eri tasoilla tehtävien valintojen vaikutuksista lapsen hyvinvointiin. Varhaiskasvatusyksiköissä tehdään Rovaniemen varhaiskasvatussuunnitelmaan pohjautuva yksikön varhaiskasvatussuunnitelma, jossa kuvataan tarkemmin yksikön toimintaympäristö ja sen vaikutus toimintaan. Yksiköiden suunnitelmissa perustellaan arjen toimintaa ohjaavia valintoja. Lapsiryhmäkohtainen varhaiskasvatussuunnitelma tehdään yksiköissä jokaisen toimintakauden alkaessa. Se painottuu konkreettiseen suunnitelmaan pedagogisen toiminnan suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista, kasvatuskumppanuuden toteuttamisesta ja verkostoyhteistyön toteuttamismuodoista. Ryhmän varhaiskasvatussuunnitelma täydentyy ja kehittyy lapsikohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien perusteella. Lapsikohtainen varhaiskasvatussuunnitelma tehdään toimintavuosittain lapsen, huoltajien ja henkilöstön kanssa yhteistyössä. Päiväkodeissa sen laatimisesta vastaa lastentarhanopettaja. Tarvittaessa varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen osallistuu myös muita yhteistyötahoja. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on prosessi, jossa korostuu lapsen yksilöllisyys sekä lapsen ja huoltajien osallisuus varhaiskasvatuksen toteuttamisessa. Lapsikohtaisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan miten ja millä keinoin lapsen oppimista, kehitystä ja hyvinvointia tuetaan. Suunnitelmassa vanhemmat, lapsi ja henkilöstö sopivat yhteisesti siitä, mitkä asiat painottuvat kasvatuksessa. Siihen kirjataan tavoitteet ja toimenpiteet lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi. Lisäksi suunnitelmaan kirjataan lapsen tarvitsema tuki, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on kehittyvä asiakirja ja sen toteutumista arvioidaan yhdessä vanhempien kanssa tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran toimintavuoden aikana.

Valtakunnalliset vasun perusteet Rovaniemen vasu Yksikön vasu Lapsiryhmän vasu Lapsen vasu Kuvio 1. Varhaiskasvatussuunnitelman tasot Varhaiskasvatussuunnitelma on kaikilla tasoillaan (kuvio 1) ajan, tarpeiden ja arviointitiedon mukaan kehittyvä asiakirja. Tätä asiakirjaa on päivitetty vuonna 2016. Päivityksessä on huomioitu viime vuosina varhaiskasvatuksessa tapahtuneet muutokset. Rovaniemeläistä varhaiskasvatusta toteutetaan tämän varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti toimintavuonna 2016-2017. 4

1 VARHAISKASVATUSPALVELUT 1.1 VARHAISKASVATUKSEN PALVELUJÄRJESTELMÄ Varhaiskasvatuksen yleisestä suunnittelusta, ohjauksesta ja valvonnasta sekä lainsäädännön valmistelusta vastaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Varhaiskasvatuslain mukaisesti 1.8.2015 alkaen opetushallitus toimii varhaiskasvatuksen asiantuntijavirastona. Sen tehtävänä on vastata varhaiskasvatuksen kehittämisestä sekä seurata varhaiskasvatuksen järjestämistä ja laatia valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Varhaiskasvatus on myös osa lapsiperheiden palvelujärjestelmää (kuvio 2). Vanhemmilla on lastensa ensisijainen kasvatusoikeus ja -vastuu ja vanhemmat valitsevat lastensa varhaiskasvatuspalvelut. Varhaiskasvatuspalvelut muodostuvat toimintakokonaisuudesta, johon sisältyy varhaiskasvatus, esiopetus sekä avoin varhaiskasvatustoiminta. Palvelun järjestäjänä voivat toimia kunnat, yksityiset toimijat sekä seurakunta ja erilaiset järjestöt. Kuvio 2. Varhaiskasvatus ja lapsiperheiden tuki- ja palvelujärjestelmä Yhteiskunnan tarjoamat varhaiskasvatuspalvelut tukevat lapsen kotikasvatusta ja ovat osa lapsiperheiden palvelujärjestelmää. Lapsen varhaiskasvatuksen yksilöllinen palvelukokonaisuus rakentuu kunkin lapsen ja perheen tarpeista käsin. Varhaiskasvatuslain mukaan jokaiselle lapsella on subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen vähintään 20 tuntia viikossa. 5

1.2 VARHAISKASVATUSPALVELUT ROVANIEMELLÄ Rovaniemellä varhaiskasvatuspalvelut ovat osa sivistyspalveluita. Varhaiskasvatuspalveluita järjestetään varhaiskasvatuslain ja -asetuksen sekä esiopetusta perusopetuslain mukaisesti. Kunnan järjestämän varhaiskasvatuksen vaihtoehtona on palveluseteli, jolla perheet voivat hankkia palvelun yksityisestä päiväkodista tai perhepäivähoitajalta. Yksityisen hoidon tuki mahdollistaa hoitajan palkkaamisen kotiin. Alle 3-vuotiaan lapsen vanhemmilla on myös mahdollisuus saada kotihoidon tukea. Varhaiskasvatuksen palveluohjaus neuvoo ja ohjaa perheitä kaikissa kunnallisiin ja yksityisiin varhaiskasvatuspalveluihin liittyvissä asioissa. Varhaiskasvatuksen palveluihin voi hakea ympäri vuoden. Hakemukset kunnallisiin varhaiskasvatuspalveluihin ja esiopetukseen käsitellään palveluohjauksessa. Palveluohjaajat ottavat asiakkaaseen yhteyttä käsittelyn edetessä. Palveluohjaajat toimivat yhteistyössä varhaiskasvatusyksiköjen johtajien kanssa ja tarvittaessa varhaiserityiskasvatuksen koordinaattorin kanssa kerho-, päivähoito- ja esiopetuspaikkojen järjestämiseksi. Palvelusetelipäiväkotiin tai -perhepäivähoitoon haetaan ottamalla yhteyttä suoraan yrittäjään. 1.2.1 VARHAISKASVATUS PÄIVÄKODEISSA Päiväkodeissa järjestetään koko- ja osapäiväistä varhaiskasvatusta sekä esiopetusta alle kouluikäisille lapsille. Iltaisin tai koko vuorokauden ja koko viikon auki olevia päiväkoteja on niille lapsille, jotka vanhempien työn tai opiskelun vuoksi tarvitsevat vuorohoitoa. Päiväkodin varhaiskasvatus koostuu lapsen suunnitelmallisesta ja tavoitteellisesta kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuudesta. Varhaiskasvatuksen toteuttamisesta vastaa alan koulutuksen saanut henkilöstö. Päivähoitoasetus määrittelee henkilökunnan koulutuksen ja määrän suhteessa lasten määrään. Päiväkodissa työskentelee lastentarhanopettajia, erityislastentarhanopettajia, lastenhoitajia, päiväkotiapulaisia ja tarvittaessa erityisavustajia. Päiväkodin toiminnasta vastaa varhaiskasvatusyksikön johtaja. Päiväkodin toiminta perustuu varhaispedagogisten menetelmien osaamiselle ja lapsen kasvuprosessin tukemiseen. Lapsen päiväkotipäivä koostuu monenlaisista arjen rutiineista, kuten ateriat, ulkoilu, ohjattutoiminta ja vapaa leikki. Nämä rutiinit luovat rakenteen lapsen päiväkotipäivään ja niitä hyödynnetään luonnollisina oppimisen ja ohjaamisen tilanteina. Päiväkodissa lapset toimivat ryhmissä, jotka muodostetaan ottaen huomioon muun muassa lasten iät, sisarussuhteet, kehitykselliset tarpeet ja päiväkodin tilat. Henkilökunta ohjaa ja havainnoi lasta yksilönä ja osana isompaa ryhmää. Vertaisryhmän merkitys lapsen kehitykselle on olennaista. Vertaissuhteiden kautta lapset oppivat itsestään, toisistaan ja sosiaalisesta maailmasta. 1.2.2 PERHEPÄIVÄHOITO Perhepäivähoito on hoitajan kodissa, pienessä ryhmässä tapahtuvaa varhaiskasvatusta, jossa korostuvat hoito ja kasvatus. Perhepäivähoidossa myös hoitajan perhe on mukana lapsen arkipäivässä. Perhepäivähoitajalla voi olla hoidossaan enintään neljä alle kouluikäistä lasta omat alle kouluikäiset lapset mukaan luettuna. Näiden lisäksi ryhmässä voi olla esiopetuksessa oleva osapäivälapsi. 1 1 Lasten päivähoitoasetus 239/1973 8 ja perusopetuslaki 628/1998 6

Ryhmäperhepäiväkodissa 1-3 perhepäivähoitajaa hoitaa 5-12 alle kouluikäistä lasta kaupungin osoittamassa tilassa. Perhepäivähoitoa voidaan järjestää myös 2-3 perheen kodeissa vuorotellen ns. kolmiperhepäivähoitona tai erityistapauksessa lapsen kotona. Perhepäivähoidossa on käytössä myös palveluseteli (yksityinen perhepäivähoitaja) ja yksityisen hoidon tuki (perhe palkkaa itse työsopimussuhteeseen perhepäivähoitajan). Rovaniemellä perhepäivähoidossa ei järjestetä ilta- (klo 18 22) tai ympärivuorokautista hoitoa. Perhepäivähoidon ohjaus kuuluu varhaiskasvatusyksikön johtajalle. Perhepäivähoito on suunnitelmallista varhaiskasvatusta, jossa lapsen tarpeet tulevat yksilöllisesti huomioiduksi. Pienessä lapsiryhmässä toiminta on joustavaa ja vuorovaikutussuhteiden määrä on pieni. Perhepäivähoidossa varhaiskasvatusympäristö järjestetään lasten ikätason mukaisesti huomioiden leikin, liikkumisen, taiteellisen kokemisen ja tutkimisen. Perhepäivähoitokodin myönteinen ja lasta kannustava ilmapiiri tukee lapsen kasvua ja kehitystä. Ympäristössä otetaan huomioon turvallisuus ja lasten terveyteen ja muuhun hyvinvointiin liittyvät tekijät. Lapsen kehityksen havainnointi, dokumentointi ja arviointi ovat osa perhepäivähoitajan työtä. Perhepäivähoitaja laatii yhdessä vanhempien kanssa lapsen varhaiskasvatussuunnitelman, jota arvioidaan yhdessä sovittujen käytänteiden mukaisesti. Lapsikohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien pohjalta perhepäivähoitaja tekee ryhmälleen varhaiskasvatussuunnitelman, joka on vanhempien luettavissa. Vanhemmilla on mahdollisuus tutustua toisten lasten vanhempiin perhepäivähoitajan järjestämissä vanhempainilloissa tai toisten perhepäivähoitajien kanssa yhteisissä vanhempainilloissa ja tapahtumissa. 1.2.3 AVOIN VARHAISKASVATUS Avoimen varhaiskasvatuksen toimintoja ovat avoin päiväkoti ja varhaiskasvatuskerhot. Avoin päiväkoti Avoimen päiväkodin toiminta on tarkoitettu alle kouluikäisille lapsille ja heitä kotona hoitaville vanhemmille. Kunnalliset perhepäivähoitajat ja yksityiset hoitajat eivät voi käyttää avoimen päiväkodin palveluja työssään. Avoimen päiväkodin Vauvavoimaa on tarkoitettu alle 1- vuotiaille ja heidän vanhemmilleen. Toiminnan tavoitteena on lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen ja ennaltaehkäisevä työ yhdessä muiden lapsiperheiden palveluja tuottavien tahojen kanssa. Keskeisimpiä tavoitteita ovat vanhemmuuden vahvistaminen, perheiden osallisuuden ja yhteisöllisyyden edistäminen, varhainen tuen tarpeen tunnistaminen, tukeminen ja palveluihin ohjaaminen sekä ohjatun toiminnan järjestäminen kotihoidossa oleville lapsille. Avoimessa päiväkodissa vanhemmilla on mahdollisuus tavata muita perheitä ja lapsilla mahdollisuus leikkiä ja harjoitella sosiaalisia taitoja yhdessä toisten lasten ja aikuisten kanssa. Vanhemmat voivat keskustella kasvatuksesta, lapsen kehityksestä, vanhemmuudesta ja lapsiperheen arjesta muiden perheiden ja alan ammattilaisten kanssa. Toiminta perustuu aktiiviseen yhdessäoloon, jossa vanhemmat huolehtivat lapsistaan. Ohjelmaan kuuluu vapaata yhdessäoloa, leikkiä, arjen kokemusten vaihtamista, ohjattuja toimintahetkiä, sekä vanhempien toivomusten mukaan asiantuntijavierailuja ja muuta ohjelmaa. Ryhmässä vietettävä yhtäjaksoinen aika on enintään kolme tuntia kerrallaan. Toiminta on maksutonta, eikä ennakkoilmoittautumista tarvita. 7

Varhaiskasvatuskerhot Varhaiskasvatuskerhot on tarkoitettu yli 3-vuotiaille lapsille, jotka eivät ole kunnallisessa tai yksityisessä päivähoidossa tai jotka ovat palvelutakuun piiriin kuuluvia. Varhaiskasvatuskerhotoiminta on tarkoitettu lapsille, joilla vanhempien työn tai opiskelun vuoksi ei ole varsinaista päivähoidon tarvetta. Toiminta on ohjattua ja tavoitteellista monipuolisesti lapsen kasvua ja kehitystä tukevaa. Se perustuu vanhemmuuden ja kotikasvatuksen tukemiseen yhteistä kasvatuskumppanuutta korostaen. Ohjaajina toimivat lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat. Kerhotoiminta on perheille maksutonta. Varhaiskasvatuskerhoja järjestetään eri puolilla kaupunkia päiväkotien ja avoimen päiväkodin toimipisteissä. 1.2.4 MUUT VARHAISKASVATUSPALVELUITA TARJOAVAT TAHOT Varhaiskasvatuspalveluja Rovaniemen kaupungissa tarjoavat myös järjestöt, kuten Rovaniemen seurakunta ja Mannerheimin lastensuojeluliitto. Rovaniemen seurakunnan tarjoamiin palveluihin kuuluvat mm. päiväkerho, perhekerho, pyhäkoulu, lasten kirkot, musiikkikerhot, leiritoiminta ja erilaiset perheille suunnatut tapahtumat. Seurakunta tekee aktiivista yhteistyötä Rovaniemen kaupungin päivähoidon kanssa. Yhteistyömuotoina ovat mm. lapsille suunnatut tapahtumat kuten joulukirkko ja seurakunnan järjestämät koulutukset päivähoidon henkilöstölle. Kirkon järjestämän varhaiskasvatuksen painopisteitä kuvataan Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisen asiakirjassa Lapsi on osallinen. Mannerheimin Lastensuojeluliitto on avoin ja valtakunnallinen kansalaisjärjestö, jonka päätehtävä on edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia. MLL:n Lapin piiri ry tarjoaa lapsiperheille erilaisia palveluja. Perhetoimintakeskus toimii lapsiperheiden kohtaamispaikkana ja siellä järjestetään vertaisryhmätoimintaa, perhekahvila, erilaisia kerhoja ja koulutuksia. Perheillä on myös mahdollisuus vuokrata lastentarvikkeita, lahjoittaa ja ostaa käytettyjä lastenvaatteita sekä tilata lastenhoitoapua. Muita MLL:n toimintamuotoja ovat vanhempainillat, mediakasvatus, perhetyö, ammatillinen tukihenkilötoiminta, lasten ja nuorten puhelin ja -netti sekä vanhempainpuhelin ja -netti. 8

2 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN ROVANIE- MELLÄ 2.1 ROVANIEMI LAPSEN KASVUYMPÄRISTÖNÄ Rovaniemen kaupunki muodostuu kaupungin vilkkaasta keskustasta ja sitä ympäröivistä kehittyvistä isohkoista taajamista ja laajan maaseutualueen kyläverkostosta. Rovaniemi on kylien kaupunki, jokien kaupunki ja portti oikeaan lappiin. Lapin läänin pääkaupunki on tunnettu Napapiiristä, Joulupukista ja Ounasvaarasta. Rovaniemi on kehittyvä palvelu- ja matkailukaupunki. Se on myös opiskelu- ja koulutuskaupunki. Työelämän monimuotoistuminen, kaupungin laajuus ja eri alueiden epätasainen kasvu, työllisyyden kausivaihtelut ja opiskelijaperheiden suuri määrä asettaa varhaiskasvatuksen palvelujärjestelmälle haasteen sopeuttaa toimintansa vuosittain vaihtelevaan ja osin ennakoimattomaan palvelutarpeeseen. Rovaniemen kaupunki on moni-ilmeinen lapsen kasvuympäristö. Kaupungin keskustassa lapsi elää lähellä monia palveluita: taidenäyttelyitä, urheilukenttiä, pohjoisesta luonnosta kertovaa Arktikumia. Mitä kauemmaksi ydinkeskustasta mennään, sitä enemmän lapsen elämään vaikuttaa pohjoinen ulottuvuus: hiljaisuus, luonto ja vuodenaikojen vaihtelut. Ihmisen muovaama rakennettu ympäristö ja elävä yhteys luontoon luovat monipuoliset mahdollisuudet tutustua ympäristöön. Jokainen rovaniemeläinen lapsi tietää omakohtaisesti, mitä on raitis ilma, miltä tuoksuu metsä ja miten narskuu lumi sekä miltä näyttää keskiyön aurinko ja kaamoksen siniset hetket. 2.2 ARVOT Varhaiskasvatuksen arvot ja päämäärät todentuvat käytännön toiminnassa. Ne ilmenevät lapsen hyvän päivähoitopäivän rakentamisessa, varhaiskasvatuspalveluiden tulevaisuuden suunnittelussa ja varhaiskasvatuksen toimijoiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Avaintoimijoina varhaiskasvatuksessa ovat lapsi, henkilöstö ja vanhemmat. Rovaniemen kaupungin varhaiskasvatuksen tavoitteena on päivähoidon asiakkaina olevien lasten ja perheiden hyvinvointi. Rovaniemen kaupunkistrategian mukaisesti arvojamme ovat luovuus, osallisuus ja turvallisuus. Luovuus: Lapsella on mahdollisuuksia mielikuvituksen, tunteiden ilmaisun ja luovuuden kehittymiselle. Päivähoidon arjessa pidämme leikkiä lapsuuden tärkeimpänä asiana. Toiminnassamme haluamme kehittää joustavia palveluratkaisuja ja toimimme tavalla, joka vahvistaa lasten, perheiden ja päivähoidon henkilöstön omien voimavarojen hyödyntämistä. Osallisuus: Hyvän lapsuuden rakentaminen on huoltajien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön sekä työyhteisön yhteinen tehtävä, jossa toteutuu kaikkien osapuolten osallisuus. Lapsen huoltajilla on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Lapsella on mahdollisuus tulla kuulluksi, vaikuttaa oman ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti sekä mahdollisuus olla aidosti hyväksytty oman vertaisryhmänsä jäsen. Turvallisuus. Turvallinen ja terveellinen varhaiskasvatusympäristö sekä pysyvä ja ammattitaitoinen henkilöstö mahdollistavat hyvän varhaiskasvatuksen. Kasvattajayhteisö kohtaa lapsen yksilönä ja kohtelee lapsia tasa-arvoisesti, oikeudenmukaisesti ja arvostavasti. Lapsi saa tarvitsemansa tuen ja hänellä on tilaa luontaiselle toiminnalle ja oppimiselle. 9

2.3 TOIMINTA-AJATUS Rovaniemeläinen varhaiskasvatus, esiopetus ja päivähoito perustuvat lasten ja perheiden tarpeisiin. Toiminnassa korostuvat lasten osallisuus sekä vanhempien ja henkilöstön välinen kasvatuskumppanuus. Palvelujen järjestämisessä otetaan huomioon toiminnan vaikuttavuus, jolloin taloudelliset resurssit kohdennetaan asetettujen tavoitteiden kannalta optimaalisesti. Toiminta-ajatuksemme tarkoittaa: monipuolista lasten ja perheiden tarpeisiin vastaavaa varhaiskasvatuksen palvelutarjontaa lähipalveluperiaatteiden mukaisesti, vanhempien asiantuntijuuden arvostamista ja kasvatuskumppanuuden vahvistamista lapsen hyvinvoinnin tukemisessa, ammattitaitoista henkilöstöä, joka käyttää osaamistaan ja varhaiskasvatuksen uusinta tietoa lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi, aktiivista toimintaa varhaiskasvatuksen asiantuntijoina moniammatillisissa verkostoissa, toiminnan jatkuvaa kehittämistä varhaiskasvatuksen laatutavoitteiden suuntaisesti, huomion kiinnittämistä varhaisen tuen tarpeen havainnointiin sekä tarvittaviin tukitoimiin osana varhaiskasvatusta sekä varhaiskasvatukseen suunnattujen resurssien taloudellista ja tehokasta käyttöä. 10

3 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN 3.1 VARHAISKASVATUKSEN TAVOITTEET Varhaiskasvatuslain (2 a ) mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on 1) edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia 2) tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasaarvon toteuttamista 3) toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset 4) varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö 5) turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä 6) antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa 7) tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä 8) kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen 9) varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin 10) toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä Tavoitteet ohjaavat varhaiskasvatuksen toteuttamista varhaiskasvatusyksiköissä. Tavoitteiden toteutumista arvioidaan lasten ja huoltajien kanssa käytävissä arviointikeskusteluissa sekä varhaiskasvatusyksiköiden itsearvioinneissa. Lisäksi joka toinen vuosi toteutettavissa huoltajille ja henkilöstölle suunnatuissa laatukyselyissä arvioidaan varhaiskasvatuksen tavoitteiden toteutumista. 11

3.2 TAVOITTEENA HYVINVOIVA LAPSI KUVIO 3. VARHAISKASVATUKSEN TAVOITTEENA HYVINVOIVA LAPSI Varhaiskasvatuksen päähenkilö on lapsi ja lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen on varhaiskasvatuksen perustehtävä. Lapsen hyvinvointi syntyy fyysisten ja psyykkisten perustarpeiden tyydyttämisestä, turvallisuudesta, välittämisestä, yksilöllisyyden huomioinnista ja kuulluksi tulemisesta. Hyvinvoiva lapsi nauttii yhdessäolosta toisten lasten ja aikuisten kanssa, kokee oppimisen iloa ja toiminnan riemua ja saa elämyksiä uusista haasteista. Lapsi kohdataan yksilöllisten tarpeiden, persoonallisuuden ja perhekulttuurinsa mukaisesti ja hän kokee olevansa tasa-arvoinen riippumatta sukupuolestaan, sosiaalisesta tai kulttuurisesta taustastaan tai etnisestä alkuperästään. Lapsen hyvinvointia varhaiskasvatuksessa edistävät mahdollisimman pysyvät ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsen suhteita vanhempiin, kasvattajiin ja muihin lapsiin vaalitaan, ja hän kokee kuuluvansa vertaisryhmään. Varhaiskasvatus edistää omalta osaltaan hyvää ja turvallista lapsuutta. Tärkeää on, että varhaiskasvatuksen toiminta takaa lapsen tasapainoisen kasvun ja kehityksen hänen omien edellytystensä mukaisesti. Lapsella on oikeus oppia yrityksen ja erehdyksen kautta. Lasta kannustetaan ikä- ja kehitystason mukaiseen omatoimisuuteen. Lapsen osallisuutta tuetaan arkipäivän toiminnassa. Toiminnassa painotetaan toisen ihmisen kuuntelemista, kunnioittamista ja arvostamista. 3.2 KASVATUSPÄÄMÄÄRÄT Varhaiskasvatuksessa on tärkeää painottaa lapsuuden itseisarvoista luonnetta, vaalia lapsuutta ja ohjata lasta ihmisenä kasvamisessa. Varhaiskasvatuksen toteuttamista viitoittaa kolme keskeisintä koko ihmisen elämää koskevaa ihmisenä kasvamisen päämäärää: 1) Henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen 2) Toisten huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen 3) Itsenäisyyden asteittainen lisääminen Henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistämisessä keskeistä on, että jokaisen lapsen yksilöllisyyttä arvostetaan ja luodaan perusta sille, että kukin lapsi voi toimia ja kehittyä omana ainutlaatuisena persoonallisuutenaan. Toiset huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen tarkoittaa kasvatuspäämääränä sitä, että jokainen lapsi oppii ottamaan muita huomioon ja välittämään toisista. Lapsi suhtautuu myönteisesti itseensä, toisiin ihmisiin, erilaisiin kulttuureihin ja ympäristöihin. Varhaiskasvatus luo omalta osal- 12

taan edellytyksiä hyvän yhteiskunnan ja yhteisen maailman muodostumiselle. Itsenäisyyden asteittainen lisääminen kasvatuspäämääränä tarkoittaa sitä, että lapsi edellytystensä mukaisesti voi tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja valintoja. Lapsi kokee oppimisen iloa omasta toiminnastaan ja oppii luottamaan omaan osaamiseensa. Hän saa oppia omatoimisuutta niin, että tarpeellinen aikuisen huolenpito on kuitenkin koko ajan lähellä. 3.3 HOIDON, KASVATUKSEN JA OPETUKSEN KOKONAISUUS Varhaiskasvatus toteutuu kokonaisuutena, jossa hoito, kasvatus ja opetus nivoutuvat toisiinsa. Nämä varhaiskasvatuksen ulottuvuudet painottuvat eri tavoin eri-ikäisillä lapsilla. Samoin niiden merkitys vaihtelee erilaisissa tilanteissa. Mitä pienempi lapsi on sitä suurempi osa kasvattajan ja lapsen vuorovaikutuksesta tapahtuu hoitotilanteissa. Ne ovat myös kasvatuksen, opetuksen ja ohjauksen tilanteita, joilla on merkitystä sekä lapsen yleiselle hyvinvoinnille että oppimiselle. Parhaimmillaan hoitotilanne yhdistyy kasvatustapahtumaan ja muodostaa oppimistilanteen. Rovaniemeläisessä varhaiskasvatuksessa hyvä perushoito ja hyvin sujuvat arjen käytännöt nähdään kasvun tukemisen edellytyksenä ja arvokkaina lapsen yksilöllisen oppimisen tilanteina. Yksikkökohtaisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa perushoitotilanteille on asetettu hoidolliset, kasvatukselliset ja opetukselliset tavoitteet ja kasvattajan tehtävänä on varmistaa niiden toteutuminen käytännössä. Ensiarvoisen tärkeää on aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus, kiireettömyys ja lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioiminen. 3.4 OPPIMISEN ILO Lapsi on synnynnäisesti utelias, hän haluaa oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen on kokonaisvaltainen tapahtuma. Lapsi oppii parhaiten ollessaan aktiivinen ja kiinnostunut. Toimiessaan mielekkäällä ja merkityksellisellä tavalla lapsi voi kokea oppimisen ja onnistumisen iloa. Turvalliset ihmissuhteet ovat hyvän oppimisen ja myönteisen oppimisasenteen perusta. Kasvattajalta edellytetään herkkyyttä lapsen tunteille ja hyvinvoinnille. Kasvattaja kuuntelee lasta ja kannustaa lasta tekemään aloitteita, valitsemaan toimintojaan, tutkimaan, tekemään johtopäätöksiä ja ilmaisemaan ajatuksiaan. Varhaiskasvatuksessa luodaan myönteiset asenteet oppimiselle. 3.5 VARHAISKASVATUKSEN HENKILÖSTÖ LAPSEN HYVINVOINNIN JA OP- PIMISEN TUKENA Varhaiskasvatuksen keskeinen voimavara on ammattitaitoinen henkilöstö. Laadukkaan varhaiskasvatuksen kannalta on olennaista, että koko kasvatusyhteisöillä ja jokaisella yksittäisellä kasvattajalla on vahva ammatillinen osaaminen ja tietoisuus. Varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatillinen osaaminen pohjautuu kelpoisuuden tuottamaan koulutukseen ja työkokemukseen. Ammattitaito täydentyy työyhteisössä yhteisen työssä oppimisen ja osaamisen jakamisen ja suunnitelmallisen täydennyskoulutuksen avulla. Jatkuvan oppimisen periaate haastaa jokaisen kasvattajan tiedostamaan ja arvioimaan omaa toimintaansa ja kehittämään omaa työtään ja ammattitaitoaan. Varhaiskasvattajalta edellytetään sitoutuneisuutta ja herkkyyttä reagoida lapsen tarpeisiin. Kasvattajan tehtävänä on lapsen kehityksen systemaattinen ja tietoinen havainnointi sekä havaintotiedon huomioiminen toiminnan suunnittelussa. Hyvässä kasvatusilmapiirissä lapset voivat kokea yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta. 13

Tietoinen ja tavoitteellinen kasvatus ja opetus ovat kasvattajille ja kasvattajayhteisölle valintojen tekemistä. Näkemys kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuudesta ohjaa kasvattajien toimintaa. Kasvattajat ovat tietoisia lapsen kasvun ja oppimisen mahdollisuuksista. He kannustavat lasta omatoimisuuteen niin, että lapsi kokee iloa osaamisestaan, mutta saa myös tarvitsemansa avun. Kasvattajat kunnioittavat lapsen, lapsen vanhempien ja toistensa kokemuksia ja mielipiteitä ja työskentelevät kasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaisesti. Varhaiskasvatuksen moniammatillinen työyhteisö koostuu erilaisen koulutuksen ja työkokemuksen omaavista henkilöistä. Moniammatillisessa työyhteisössä on tärkeää hyödyntää työntekijöiden erilaisia vahvuuksia ja koulutustaustoja sekä arvostaa toisten kokemuksia ja näkemyksiä. Kasvattajayhteisön ammatillisen tietoisuuden rakentuminen on pitkä prosessi ja sitä tukee jatkuva dialogi ja oman sekä kasvatusyhteisön toiminnan tietoinen reflektointi. Moniammatillista osaamista hyödyntämällä taataan lapselle suunnitelmallinen ja tavoitteellinen kasvatus, opetus ja hoito. Henkilöstön ammatillinen osaaminen ja sen ylläpitäminen on ydinasia tavoitteellisen varhaiskasvatuksen toteutumisen kannalta. Henkilöstöpoliittisissa linjauksissa noudatetaan Rovaniemen kaupungin henkilöstöstrategiaa. Kasvatuskulttuurin kehittämisestä on vastuussa koko työyhteisö ja se edellyttää sitoutumista toimivan työyhteisön rakentamiseen. On tärkeää, että kasvatusyhteisöllä on yhtenevä käsitys perustehtävästä. Vuosittain tehtävissä tiimisopimuksissa sovitaan ryhmän henkilöstön yhteisistä toimintakäytänteistä sekä työn ja vastuualueiden jakamisesta. Tiimisopimuksen toteutumista arvioidaan vähintään kerran toimintavuoden aikana. Sopimus laaditaan varhaiskasvatuspalveluiden tiimisopimuslomakkeelle. (linkki avautuu vain henkilöstölle) 3.6 KASVATUSKUMPPANUUS KANNATTELEE LASTA Kasvatuskumppanuudella varhaiskasvatuksessa tarkoitetaan vanhempien ja henkilöstön sitoutumista toimimaan yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisessa. Vanhemman ja lapsen välinen suhde on lapsen tärkein ihmissuhde; vastuullisen vanhemmuuden ydinasioita ovat rakastaminen ja huolenpito, turvallisten rajojen asettaminen ja vastuullisten arjen valintojen tekeminen perheessä. Kumppanuudessa vanhemmat ja työntekijät ovat tasavertaisia, mutta erilaisia lapsen tuntijoita. Vanhempien oman lapsen tuntemus ja henkilöstön ammatillinen asiantuntijuus yhdistyvät tavoitteena lapsen hyvinvointi. Kasvatuskumppanuuden yhtenä tavoitteena on tunnistaa mahdollisimman varhain lapsen kasvun, kehityksen tai oppimisen alueella havaittavissa olevat vahvuudet ja mahdollinen tuen tarve ja luoda yhteiset toimintaperiaatteet lapsen tukemiseksi. Henkilöstön ammatillinen tietotaito Lapsen hyvinvointi Vanhempien sydämen osaaminen Kasvatuskumppanuus rakentuu kuulemisen, kunnioituksen, dialogisuuden ja luottamuksen periaatteille. Kasvatuskumppanin aito kuuleminen on eläytyvää kuuntelemista ja läsnäoloa vuorovaikutustilanteessa. Kuuleminen edellyttää rohkeutta asettua haastaviin vuorovaikutustilanteisiin ja myös kriittisen palautteen vastaanottamiseen ja käsittelemiseen. 14

Molemminpuolinen kunnioitus näkyy kasvatuskumppanuudessa toisen ihmisen arvostamisena ja hyväksymisenä. Kuulemisen ja kunnioituksen periaatteet ovat pohjana luottamuksen syntymiselle. Hyvää luottamussuhdetta rakennetaan arkisissa vuoropuheluissa ja yhteisissä kohtaamisissa. Luottamuksellisen ilmapiirin syntyminen avaa kasvatuskumppaneille mahdollisuuden ottaa puheeksi myös vastoinkäymisiä ja yhdessä sopia keinoista lapsen hyvinvointia tukevan arjen takaamiseksi. Kasvatuskumppanuudessa dialogin periaate todentuu tasa-arvoisessa vuoropuhelussa, jossa osapuolet etsivät yhteistä ymmärrystä lapseen liittyvissä asioissa. Dialogissa on oleellista vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia, sovittaa yhteen erilaisia näkemyksiä ja keskustelun kautta sopia yhteisistä käytännöistä ja toimintaperiaatteista. Dialogin avulla kuva lapsesta monipuolistuu ja vanhemmuus vahvistuu, kun vanhemmat ja työntekijät saavat mahdollisuuden jäsentää uudella tavalla hankaliksi kokemiaan tilanteita. Henkilöstöllä on vastuu kasvatuskumppanuuden edellytysten luomisesta. Kasvatuskumppanuudessa tavoitteena on luoda sisällölliset ja rakenteelliset edellytykset vanhempien aidolle osallisuudelle ja varmistaa se, että vanhemman oman lapsen tuntemus tulee kuulluksi ja vastaanotetuksi vuoropuhelussa kasvatushenkilöstön kanssa ja vaikuttavaksi elementiksi varhaiskasvatuksen toteuttamisessa. Kasvatuskumppanuus ei tule koskaan valmiiksi. Se vaatii jatkuvaa työtä; se on prosessi, asenne ja olemisen tila. Rovaniemeläisessä varhaiskasvatuksessa toteutetaan kasvatuskumppanuutta seuraavin menetelmin: Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaprosessi rakentuu ensimmäisestä tutustumiskäynnistä alkaen vanhempien asiantuntijuuden hyödyntämiseen. Lapsen varhaiskasvatuskeskusteluissa korostuu vanhempien kuuleminen ja molemminpuolinen pyrkimys toimia rakentavasti lapsen asioissa. Jokaisesta lapsesta tehtävässä varhaiskasvatussuunnitelmasta sovitaan myös yhteistyökäytännöistä perheen yksilöllisten toiveiden ja tarpeiden mukaisesti. Vanhemmat pidetään ajan tasalla oman lapsen kehityksestä ja päivähoidon toiminnasta päivittäisten keskustelujen avulla. Mitä enemmän vanhemmat tietävät päivähoidon arjesta, sitä paremmat mahdollisuudet vanhemmilla on olla osallisina hyvän varhaiskasvatuksen rakentamisessa. Toimintayksikkökohtaisesti järjestetään vuorovaikutuksellisia vanhempainiltoja Hyvinvointiryhmä toimii jokaisessa esiopetusta toteuttavassa yksikössä 3.7 LASTA TUKEVA TOIMINNAN JA OPPIMISEN YMPÄRISTÖ Lapsen tärkein toimintaympäristö on oma koti ja perhe, johon hänellä on pysyvimmät ja jatkuvimmat siteet. Lapsen hyvinvointi, kasvu ja oppiminen ovat sidoksissa siihen ympäristöön, jossa lapsi elää ja toimii. Perheen asuinpaikka, ystävyyssuhteet, lähiverkosto ja kulttuuri vaikuttavat lapseen. Lapsen kehitysvaihe muokkaa myös perheen toimintaa. Varhaiskasvatusympäristö ymmärretään laajasti psyykkisenä, fyysisenä ja sosiaalisen tilana, jossa toimitaan lasten ja aikuisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Varhaiskasvatusympäristö on olennainen osa pedagogiikkaa ja ympäristö tulee nähdä sekä sisä- että ulkotiloiltaan toiminnallisena, jatkuvasti kehittyvänä ja uudistuvana osana varhaiskasvatustoimintaa. Lapsen hyvinvointia tukevan lapsen varhaiskasvatusympäristön rakentaminen on osa tavoitteellista varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatusympäristön merkittävin tekijä on kasvattaja, jolla on herkkyyttä pysähtyä lasten kysymysten äärelle, tarkastella ympäristöä lapsen näkökulmasta, kykyä hyödyntää olemassa olevan ympäristön mahdollisuuksia ja halua tavoitteellisesti 15

uudistaa kasvun ja oppimisen ympäristöä lapsen ja lapsiryhmän muuttuvia tarpeita vastaavaksi. Näkemys lapsesta aktiivisena toimijana edellyttää, että tavoitteita asetetaan toiminta- ja oppimisympäristölle. Hyvä kasvu- ja oppimisympäristö tukee monipuolisesti lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista sekä luo mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Varhaiskasvatusyksiköillä on Rovaniemen varhaiskasvatuspalvelujen valmiussuunnitelmaan perustuva yksikkökohtainen turvallisuussuunnitelma sekä kiusaamisen ehkäisemisen ja puuttumisen suunnitelma, jossa konkretisoidaan arjen turvallisuutta edesauttavat toimintamallit. 3.7.1 FYYSINEN YMPÄRISTÖ Tilojen turvallisuus, terveellisyys ja esteettömyys ovat tärkeitä osatekijöitä laadukkaan varhaiskasvatuksen järjestämisessä riippumatta siitä missä tiloissa päivähoitoa järjestetään. Asianmukainen toimintaympäristö takaa perusedellytykset lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseen. Fyysisiin tekijöihin kuuluvat lasten käytettävissä olevat tilat, lähiympäristö, välineet ja materiaalit. Fyysiseen toimintaympäristöön kuuluu myös varhaiskasvatuspaikan monia mahdollisuuksia tarjoava lähiympäristö, jonka hyödyntäminen lasten toiminnassa avaa lapselle tilaisuuden moniin elämyksiin ja oppimiskokemuksiin. Fyysinen toiminta- ja oppimisympäristö on turvallinen. Sen tulee olla riittävän haasteellinen, monipuolinen ja lapsen mielenkiintoa herättävä. Lapsen ikätason ja kiinnostuksen kohteiden mukaan muokattu ympäristö tukee sekä lapsiryhmän että lapsen toimintaa ja oppimista. Sisätilojen tulisi olla muunneltavissa lasten erilaisiin tarpeisiin: ryhmätoimintoihin, pienryhmätoimintaan, pitkäkestoisiin leikkeihin ja myös mahdollistaa lapsen mahdollisuus olla hetki omassa rauhassa. Hyvässä oppimisympäristössä lasten toimintavälineet ovat näkyvillä ja lasten saatavilla. Ympäristön tulee mahdollistaa lapsen luontaisia tapoja toimia ja oppia: leikkiä, liikkua, tutkia, taiteilla. Lasten toimintaa ja oppimista edistävän fyysisen varhaiskasvatusympäristön muotoamisessa lapsi itse on vahvasti osallinen. Lapsen mahdollisuus itse osallistua oppimisympäristön suunnitteluun ja järjestämiseen on samalla lapsen yhteisöllisyyttä ja vastuullisuutta tukeva pedagoginen prosessi. 3.7.2 PSYYKKINEN YMPÄRISTÖ Psyykkinen toiminnan ja oppimisen ympäristö muodostuu varhaiskasvatusympäristön tunneilmapiiristä, johon jokainen toimija vaikuttaa. Kiireettömyys, rauhallisuus, määrätietoisuus, turvallisuus, huumori ja joustavuus luovat hyvän varhaiskasvatusilmapiirin. Kasvattajien keskinäinen, myönteinen ja toisiaan kunnioittava vuorovaikutus ja yhtenäinen kasvatusnäkemys antavat lapsille mallia yhteistoiminnasta ja luo lapsen hyvinvointia edistävän varhaiskasvatusympäristön. Hyvässä varhaiskasvatusympäristössä jokainen lapsi tulee hyväksytyksi, nähdyksi, kuulluksi, huomioiduksi ja ymmärretyksi. Aikuisen empaattinen suhtautuminen lapsiin on hyvän psyykkisen varhaiskasvatusympäristön perusta. Turvallisessa ympäristössä aikuinen on aktiivisesti läsnä. Hänen tehtävänään on havainnoida herkästi lasten tarpeita, luoda myönteinen ilmapiiri ja asettaa turvallisuuden kannalta tarpeelliset rajat. Perusajatuksena on, että turvallinen aikuinen on lapsen saatavilla. Aikuisella on aikaa kuunnella lasta ja keskustella rauhassa lapselle tärkeistä asioista. Havainnoimalla lapsia aikuinen tunnistaa lasten yksilölliset tarpeet. Lasten tarpeet tuntien hän pystyy vahvistamaan lapsen itsetuntoa kannustaen ja positiivista palautetta antaen. Turvallista ja rauhallista ilmapiiriä edistetään toimintaa porrastamalla ja toimimalla pienryhmissä. 16

3.7.3 SOSIAALINEN YMPÄRISTÖ Sosiaalinen oppimisympäristö rakentuu lasten kanssa toimivien aikuisten ja lasten ympärille. Lapset oppivat koko ajan erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Oppiminen perustuu vuorovaikutukseen ympäristön ja ihmisten kanssa. Toimiessaan vuorovaikutuksessa toisten lasten ja aikuisten kanssa lapset muodostavat uusia käsityksiä jo olemassa olevien käsiterakenteidensa avulla. Lapsi on tiedon rakentaja yhdessä aikuisten ja muiden lasten kanssa. Erilaiset vertaisryhmät, toiminnalliset pienryhmät ja aikuisten ja lasten väliset ja lasten keskinäiset suhteet ovat merkittävä osa lapsen hyvinvointia ja oppimista tukevaa sosiaalista oppimisympäristöä. Varhaiskasvatusympäristön rakentuminen ja muuttuminen on päivähoidon toimijoiden yhteinen asia. Miltä siellä näyttää? Mitä siellä tehdään? Miten aikatauluja ja toiminnan rakenteita muokataan? Miten tiloja ja välineitä hyödynnetään? Minkälainen yhteinen toiminnan ja tekemisen kulttuuri on? Varhaiskasvatusympäristöä rakennetaan ja muokataan yhdessä lasten kanssa siten, että se motivoi lapsia ja tukee heidän hyvinvointiaan. 3.7.4 KIUSAAMISEN EHKÄISY JA SIIHEN PUUTTUMINEN Tutkimusten mukaan kiusaamista esiintyy jo varhaiskasvatuksessa ja siksi onkin tärkeää puuttua siihen mahdollisimman varhain ja ehkäistä sen syntymistä. Kiusaamisella voi olla vakavat ja pitkäkestoiset seuraukset ja se vaikuttaa kiusatun ja kiusaajan lisäksi koko lapsiryhmään. Kiusaamisen ehkäisy ja siihen puuttuminen edellyttää tietoisuutta sekä kiusaamisesta että sen ehkäisemisen keinoista. Varhaiskasvatuksessa jokaisen työntekijän tehtävä on havainnoida lapsiryhmää sensitiivisesti ja huolehtia siitä, että jokainen lapsi pääsee mukaan toimintaan ja leikkiryhmiin. Keskeisiä keinoja kiusaamisen ehkäisemiseksi ovat vuorovaikutustaitojen ja empatiakyvyn vahvistaminen sekä lasten myönteisten vertaissuhteiden ja ryhmässä toimimisen taitojen tukeminen. 2 Kiusaamisen ehkäisy ja siihen puuttuminen edellyttää kasvattajilta tietoisuutta lasten itsesäätelytaitojen kehittymisestä ja niiden tukemisesta. Rovaniemen päivähoidossa henkilöstölle on järjestetty koulutusta kiusaamisen ehkäisemisestä ja siihen puuttumisesta. Lisäksi jokaisen yksikön varhaiskasvatussuunnitelman osana tulee olla yhdessä henkilöstön kanssa laadittu kiusaamiseen puuttumisen ja sen ehkäisyn suunnitelma. Suunnitelmaan kirjataan ainakin seuraavat asiat: 1) henkilöstön yhteinen näkemys kiusaamisesta ja yhteinen tavoite kiusaamisen ehkäisemiseksi, 2) kiusaamisen ehkäisyn keinot 3) kiusaamiseen puuttumisen keinot sekä seuranta, 4) yhteistyö vanhempien kanssa, 5) dokumentointi ja suunnitelman arviointi 6) suunnitelman päivittäminen ja siitä tiedottaminen Ryhmäkohtaisiin varhaiskasvatussuunnitelmiin on hyvä kirjata myös ryhmäkohtaisesti kiusaamisen ehkäisyn ja siihen puuttumisen keinot, sillä ne määräytyvät juuri sen hetkisen ryhmän ja lasten taitojen mukaan ja voivat vaihdella hyvinkin paljon eri ryhmien välillä. 2 Kirves, M. & Stoor-Grenner, M. 2010. Kiusaavatko pienetkin lapset? Helsinki: MLL. Kirves, M. & Stoor-Grenner, M. 2010. Kiusaamisen ehkäisy varhaiskasvatuksessa. Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelman laatiminen. Helsinki: MLL. 17

4 VARHAISKASVATUKSEN PEDAGOGINEN TOTEUTTAMINEN 4.1. LAPSILÄHTÖINEN VARHAISKASVATUS Varhaiskasvatus on vuorovaikutusprosessi, jossa lapsi omaehtoisen, elämyksellisen ja kokemuksellisen toiminnan kautta, vertaisryhmäkontaktien sekä aikuisten tavoitteisen ohjauksen avulla kasvaa aktiivisena toimijana (Hujala 1996). Varhaiskasvatus on kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Se on suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksellista vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa, joka edistää lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista sekä kehittää lapsen tervettä ja vahvaa minäkäsitystä. Varhaiskasvatuksen lapsikäsitys perustuu kokonaisvaltaiselle näkemykselle lapsesta. Jokainen lapsi on yksilö, joka kasvaa, kehittyy ja oppii yksilöllisesti eri tavoin ja eri tahtiin. Hyväksytyksi tuleminen omana itsenään luo lapselle turvallisuutta Kasvatus nähdään lapsen monipuolisen kehittymisen tukemisena. Lapsi on utelias, aktiivinen, aloitteellinen ja sosiaalinen. Hän tekee havaintoja ympäristöstään. Lapsi oppii leikeissään tekemällä ja kokemalla kaikkien aistien avulla. Varhaiskasvatus on ohjaavaa kasvatusta, jossa keskeistä on aikuisen ja lasten välinen vuorovaikutus myönteisessä ja rohkaisevassa ilmapiirissä. Varhaiskasvatuspedagogiikka tukee lapsen uteliaisuutta ja oppimisen iloa. Pieni lapsi oppii kokonaisvaltaisesti, aistien avulla ja kokemusten kautta. Leikki on lapsen luontaisin tapa toimia. Se on tutkimista, oppimista, oivaltamista, iloa, seikkailuja, harjoittelemista ja kokeilemista. Leikkiessään lapsi oppii elämiseen liittyviä taitoja. Kasvattajan tulee turvata leikin mahdollisuus sekä antaa tilaa ja aikaa lapsen leikille. Lapsilähtöinen varhaiskasvatus on aikuisten ja lasten yhdessä toteuttamaa. Se on lasten itsensä näköistä. Se ei perustu aikuisen valmiiksi suunnittelemiin malleihin eikä tuota päivittäin konkreettisia tuotoksia. Tärkeintä on lasten toiminta, kiinnostuksen kohteet ja arjen elämykset. Lapsi, henkilökunta ja vanhemmat kokoavat yhdessä lapsen omaa kasvun kansiota, joka tekee näkyväksi lapsen yksilöllisen varhaiskasvatuspolun eri vaiheita. 4.2 VARHAISKASVATUKSEN SUUNNITTELU Varhaiskasvatuksen suunnittelun perustana ovat yhteiset arvot, joiden pohjalta kaikki kasvattajat toimivat. Varhaiskasvatuksen suunnittelu edellyttää kasvattajilta ammattitaitoa ja tietoa lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta. Lapsilähtöisen toiminnan suunnittelu perustuu lapsen ja lapsiryhmän havainnointiin. Kasvattajat tunnistavat lasten tarpeita ja kiinnostuksen kohteita. Nämä havainnot antavat tietoa toimintaympäristön ja monipuolisten oppimismahdollisuuksien suunnitteluun. Kasvattajayhteisön tehtävänä on suunnitella kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuus niin, että varhaiskasvatusympäristö, kasvatuskulttuuri ja toiminta tukevat lapsen hyvinvointia. Lapsen kiinnostuksen kohteet ja mahdollisuus omaan toimintaan sekä lähikehityksen vaiheet huomioidaan lapsiryhmän toiminnassa. Toiminnan suunnittelussa lapsi voi vaikuttaa toimintaan ja tehdä valintoja sekä toteuttaa itseään ja ilmaista ajatuksiaan. Lasten osallisuutta toiminnan suunnitteluun vahvistetaan esimerkiksi projektitoiminnan avulla, jossa lapset ja aikuiset yhdessä syventyvät lasten esille nostamiin asioihin. 18

KUVIO 4. LAPSILÄHTÖISEN TOIMINNAN SUUNNITTELU JA ARVIOINTI Rovaniemen varhaiskasvatuksessa toteutettavan varhaiskasvatustoiminnan suunnittelun tärkein lähtökohta on lapsen varhaiskasvatussuunnitelma. Toiminnan suunnittelussa henkilöstö yhdistää lasten vasut ja havainnoinnin kautta saadut tiedot lapsista tavoitteelliseksi arjen kasvatustyöksi. Lasten yksilöllisistä varhaiskasvatussuunnitelmista nousevat tavoitteet ohjaavat sekä yksittäisen lapsen että lapsiryhmän toiminnan pedagogista toteuttamista. (kuvio 4). Pienryhmätoiminta tukee lapsilähtöisen varhaiskasvatuksen toteuttamista ja edistää lapsen yksilöllisiä oppimisvalmiuksia. Kasvattajalla se luo paremmat mahdollisuudet havainnoida ja oppia tuntemaan lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Pienryhmätoiminnan tavoitteellinen kehittäminen lisää mahdollisuuksia lapsen yksilöllisyyden huomioimiseen. Se vahvistaa lapsen äänen kuulumista ja osallisuutta suunnittelussa. Toiminnan suunnittelu pienryhmätoiminnan onnistumiseksi on tärkeää. Pienryhmissä toimimalla edistetään sekä lasten keskinäistä että lasten ja aikuisten välistä vuorovaikusta. Päivittäiset tapaamiset sekä avoin vuorovaikutus lapsen tuonti- ja hakutilanteissa ovat tärkeä perusta lapsen arjen hyvinvoinnille sekä vanhempien ja kasvattajien yhteisen tietoisuuden vahvistumiselle. Lapsen kokemusten, tarinoiden ja päivän tapahtumien jakaminen vanhempien kanssa lisää yhteistä tietoisuutta lapsesta. Vanhempien tietoisuus päivähoitopäivän sisällöstä ja päivähoidon tavoitteista ja toiminnasta avaa mahdollisuuksia osallistua varhaiskasvatuksen yhteisölliseen suunnitteluun. Vanhempainillat, juhlat ja muut yhteiset tapahtumat toteutuvat yksikkö- tai ryhmäkohtaisesti eri teemojen mukaan vuosittain vaihdellen. Tapahtumien tavoitteena on edistää perheiden keskinäistä yhteistyötä sekä koko kasvatusyhteisön keskustelua muun muassa yksikön varhaiskasvatussuunnitelman sisällöistä. Vanhempia toivotaan mukaan yhteisten tapahtumien 19

suunnitteluun sekä toteutukseen. Yksiköissä toimii myös henkilöstön ja vanhempien muodostama hyvinvointiryhmä. 4.3 VARHAISKASVATUKSEN TOIMINTA/SISÄLLÖT 4.3.1 KIELI JA VUOROVAIKUTUS VARHAISKASVATUKSESSA Kieli on ajattelun, ilmaisun, kuvittelun ja vuorovaikutuksen väline. Lapsen luontainen tapa on leikkiä sanoilla, rakentaa maailmaa ja hahmottaa paikkaansa siinä kielen ja vuorovaikutuksen avulla. Lapsen kielelliset taidot kehittyvät ja sanavarasto karttuu yksilöllisesti vuorovaikutustilanteissa yhdessä muiden lasten ja aikuisten kanssa. Ihmisten välinen vuorovaikutus ei ole koskaan yhdensuuntaista, vaan se on jaettu sosiaalinen tapahtuma. Lapsi osallistuu vuorovaikutukseen eri rooleissa: kuuntelijana, puhujana ja havainnoijana. Arkipäivän tilanteissa lapsi oppii jo pienestä pitäen kertomaan ajatuksistaan, tunteistaan, mielipiteistään ja kokemuksistaan. Kuuntelijana lapsi harjoittelee toisten lasten ja aikuisen puheen kuuntelemista ja ymmärtämistä; havainnoijana lapsi aistii viestinnän ilmapiiriä, ihmisten välisiä suhteita ja muiden tapaa viestiä. Lapselle välittyy vuorovaikutuksen malli. Äidinkieli on myös kulttuuriperimän siirtämistä. Äidinkielellään ihminen ilmaisee syvimpiä tuntojaan; äidinkieli ja oma murre ovat kieltä, jossa puhuja on omilla juurillaan ja ilmentää itseään omimmillaan. Kielellisen tietoisuuden herätessä lapsi oppii ymmärtämään, että on erilaisia kieliä: monikulttuurisessa ympäristössä lapsen kiinnostus omaan ja vieraaseen kieleen herää kuuntelemalla ja osallistumalla. Saamenkielen ja maahanmuuttajien oman kielen säilyminen on päivähoidolle rikkaus. Arjen vuorovaikutustilanteissa on tärkeää aikuisen aito läsnäolo. Tärkeää on luoda myönteinen ja suvaitsevainen ilmapiiri, jossa lapsen on helppo ilmaista itseään ja jossa hänellä on mahdollisuus kasvaa aktiiviseksi puhujaksi ja kuuntelijaksi. Kasvattajan tehtävänä on laajentaa lapsen maailmaa yhdessä lapsen kanssa kielen keinoin: kertoa, kuvailla ja selittää tapahtumia; tarjota toimintaa, jossa lapsi voi ilmaista monipuolisesti itseään. Ihmisten elämä ja heidän kokemuksensa omasta elämästään syntyvät vuorovaikutuksessa ympäristön ja erityisesti toisten ihmisten kanssa. Vuorovaikutus koostuu sanoista, katsekontaktista, ilmeistä, eleistä, kosketuksesta, äänensävystä ja ihmisten välisestä läheisyydestä. Myös sanattomat viestit ovat merkityksellisiä. Puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä ja välineitä käytetään silloin, kun lapsella on vaikeuksia tuottaa tai ymmärtää puhetta ja ne myös tukevat jokaisen lapsen kielen kehitystä päivähoidon kasvuympäristössä. Puhetta tukevan ja korvaavan kommunikoinnin eettisenä perustana on vuorovaikutuksellinen ja tasa-arvoinen viestintä. Jokaisella päivähoitoryhmässä toimivalla aikuisella tulee olla valmius ja halu ottaa menetelmät tarvittaessa käyttöön. Jokaisella on oikeus olla vuorovaikutuksessa yhteisössään riippumatta tavastaan kommunikoida. 20

4.3.2 LAPSELLE OMINAISET TAVAT TOIMIA Leikki: Leikki on lapsen luontainen tapa toimia. Leikkiessään toisten kanssa lapsi opettelee sosiaalisia taitoja, ongelmanratkaisua, sopimusten tekoa ja niiden noudattamista sekä pettymysten sietämistä. Lapsi luonnostaan käsittelee, rakentaa, etsii ratkaisuja ja tietoa leikin avulla. Leikkiessään lapsi jäsentää maailmaansa ja opettelee monipuolisesti käyttämään hallitsemiaan ja kehittymässä olevia taitojaan. Lapsi ei leiki oppiakseen vaan oppii leikkiessään. Aikuisen tehtävä on antaa aikaa leikille sekä kannustaa ja ohjata lasta monipuoliseen leikkiin. Leikin kasvattava merkitys on toiminnan omaehtoisuudessa. Lapselle leikki merkitsee sosiaalisten, vuorovaikutus-, motorististen ja tiedollisten taitojen oppimista. Leikki tukee ajattelun ja muistin kehitystä sekä leikin avulla lapsi ilmaisee ja käsittelee tunteitaan. Lapsen omaehtoinen leikki on luonnollinen tapa oppia erilaisia asioita, jotka liittyvät lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Aikuisen tulee huolehtia, että pitkäkestoiselle leikille on aikaa ja tilaa. Aikuinen rakentaa leikkiympäristöä huomioiden lasten iän ja kehitysvaiheen sekä kulloisetkin kiinnostuksen kohteet. Leikki suo lapselle mahdollisuuksia luoda suhteita ympäröivään maailmaan. Kun lapsi kasvaa, myös leikki kehittyy, ja leikin aiheet monipuolistuvat. Leikeissä lapsi harjoittelee elämälleen tärkeitä taitoja. Liikkuminen: Päivittäinen liikkuminen on lapsen hyvinvoinnin ja terveen kasvun perusta Varhaiskasvatuksen liikuntasuositusten mukaan lapsi tarvitsee päivittäin vähintään kaksi tuntia reipasta liikuntaa. Liikunnallisen elämäntavan kehittyminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Liikkuessaan lapsi ajattelee, kokee iloa, ilmaisee tunteitaan ja oppii uutta. Motorisen aktiivisuuden yhdistäminen toimintaan ja opetukseen lisää lasten oppimisen mahdollisuuksia. Lapsi tarvitsee päivittäisiä mahdollisuuksia harjoitella liikkumista. Motoriset taidot kehittyvät, kun lapsi saa riittävästi kokeilla ja opetella uusia taitoja sekä toistaa aikaisemmin oppimiaan taitoja useissa erilaisissa ympäristöissä erilaisten välineiden kanssa. Liikunnan kautta lapsi tutustuu luontaisesti ympäristöönsä ja toisiin ihmisiin. Liikkuminen on vauhtia, elämyksiä, hikeä ja hengästymistä. Alle 3-vuotiaan lapsen liikkuminen on pääsääntöisesti omaehtoista liikkumista, jota lapsi tekee omasta halustaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa arkipäivän eri tilanteissa. Aikuisen on tärkeää antaa lapselle tilaa ja aikaa liikkua omien liikkumisedellytystensä mukaisesti aina, kun se on mahdollista. Aikuisen tehtävänä on huolehtia siitä, että 3-6-vuotiaille lapsilla on joka päivä useita mahdollisuuksia liikkua monipuolisesti vaihtelevassa ja liikkumiseen innostavassa ympäristössä. Päivähoitoyksikön omien tilojen rinnalla käytetään liikkumiseen myös ympäröivän luonnon ja alueen liikuntapaikkoja. Lapsilla tulee olla joka päivä leikin ja liikunnan aikana saatavilla ja käytettävissä erilaisia liikuntavälineitä. Varhaiskasvatuksen liikuntakasvatus on lapsilähtöistä, monipuolista ja tavoitteellista päivittäin tapahtuvaa toimintaa. Liikuntakasvatuksen avulla tuetaan lapsen fyysistä, psyykkistä, emotionaalista ja sosiaalista kehittymistä. Päivähoidon työntekijät ja lasten vanhemmat suunnittelevat yhdessä, miten lasten omaehtoista ja päivittäistä liikkumista voidaan tukea ja lisätä lapsen eri kasvuympäristöissä. Liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan syntyminen jo varhaislapsuuden aikana on erittäin tärkeää, sillä lapsuudessa omaksuttu elämäntapa on suhteellisen pysyvää. Taiteellinen kokeminen: Taide kutsuu mukaansa kokemaan elämyksiä ja luomaan itse. Taiteen eri muotojen avulla lapsi voi löytää mielikuvitusmaailman, jossa kaikki on mahdollista ja leikisti totta. Taiteen kokemukset päivähoidossa syntyvät musiikin, tanssin, (nukke)teatterin, 21