Tutkimuksen logiikka ja strategiset valinnat
Päättelyn logiikat Tieteenfilosofian keskeinen käsite on päättely. On kolme erilaista päättelyn lajia: deduktiivinen päättely induktiivinen päättely abduktiivinen päättely
Deduktiivisen, induktiivisen ja abduktiivisen päättelyn kulku DEDUKTIO INDUKTIO ABDUKTIO Teoreettinen taso (teoriat ja syvärakenteet) Empiirinen taso- hypoteesien testaus ja todentaminen Empiirinen (todellisuuden) taso (sovellusten taso)
Vertaillaan ensin deduktiiviseen päättelyyn
Deduktiivisessa päättelyssä Lähtökohtana teoria tai malli. Aikaisemmista tutkimustuloksista ja niiden mukaisista teorioista johdetaan hypoteeseja Hypoteesit todennetaan empirian (esim. kokeiden, testausten tai kyselyiden tms.) avulla.
tarkoittaa, että Deduktiivinen päättely edellyttää päättelyn taustaksi varmaa, tutkittua tietoa, johon uudet ilmiötä koskevat havainnot voidaan peilata ja siten verifioida eli todentaa tulokset. Tämä lähestymistapa edellyttää siis, että on saatavissa aikaisempia tutkimustuloksia ao. ilmiöstä ja niistä muuttujista, joilla ilmiö selittyy. Deduktion piiriin kuuluvat kaikki matemaattisen osoittamisen keinot, käsittivätpä ne yksittäistapauksia tai joukkojen todennäköisyyksiä eli tilastollisia suhteita
Kvantitatiivisen, määrällisen tutkimuksen lähestymistapa edellyttää hypoteettis-deduktiivista tutkimusotetta. Se tarkoittaa käytännön ilmiössä esiintyvien piirteiden erottelua ja tarkastelua teorian ja siihen pohjaavien hypoteesien valossa, eli etenemistä teoriasta käytäntöön. Kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimusote yhdistetään tavallisimmin positivistiseen tiedekäsitykseen. Tavallisimmin siihen yhdistetään myös ns. empiirinen tutkimusote. Tutkimuksen perusnäkemys on analyyttinen eli erittelevä.
Tutkimusaineiston hankinta deduktiivista päättelyä varten Tutkija hankkii tutkimusaineiston käyttämällä esimerkiksi testejä, asiantuntijoiden arviointeja, kyselyitä yms. Kun hän on analysoinut mittaus- tai arviointitulokset, hän vertaa saamiaan tuloksia aikaisemmin saatuihin tuloksiin ja ilmiötä koskeviin teorioihin (verifiointi) Tutkija päättelee tulosten valossa esille saaduista tekijöistä, missä määrin tulokset vastaavat lähtökohtateoriaa vai pitääkö teoriaa korjata.
mutta miten toimii induktiivinen päättely?
Induktiivinen päättely tapahtuu niin, että Kootaan havaintoja ja tehdään niiden perusteella ennusteita ja yleistyksiä. Erityisesti kausaalisuhteessa eli syy-seuraus -suhteessa olevat asiat johtavat päätelmiin kokonaisuudesta. Edetään aineistosta käsin ja johdetaan päättelyä kohti teoreettisia malleja
Mitä saadaan induktiossa tulokseksi? Induktio on operaatio, joka merkitsee laadulliseen tai määrälliseen muotoon muokatussa aineistossa ilmenevän jonkin piirteen ennakkoon asetettavan ehdotuksen tai tulkinnan hyväksymistä. Tätä ehdotusta voidaan pitää alustavana kunnes sen totuudellisuudesta saadaan metodin avulla myöhemmin vahvistusta.
joka tarkoittaa, että Induktiivinen päättely lähtee liikkeelle aineistosta, joka käsitteellistetään ja käsitteiden mukaan määritellään ilmiötä koskeva ehdotus teoriaksi. Induktiivinenkin päättely nojaa aikaisempiin teorioihin, mutta toisessa mielessä kuin deduktiivinen päättely. Aikaisemmasta tiedosta ja käytännön kokemuksista kohoavat esille tutkijan esiymmärrys ja käsitteenmuodostuksen oletetut lähtökohdat, joskin tutkija on valmis ne kumoamaan, jos aineisto niin osoittaa
ja tapahtuu niin, että Tutkija hankkii aineiston observoimalla, haastattelemalla, itsereflektiolla tai dokumentoimalla suorituksia, prosesseja, artefakteja jne. Joskus hyvinkin monipuolisesta aineistosta kohoavat esiin ne tekijät, jotka tutkija ensin merkityksellistää ja sitten käsitteellistää Käsitteistä hän kokoaa uuden ilmiötä koskevan teorian.
ja miten toimii abduktiivinen päättely?
Abduktiivinen päättely tarkoittaa eräällä tavalla etäämmältä kaappaamista, haltuun ottamista. Se alkaa käytännön tasolta ja päättely tapahtuu vuorotellen teorian ja käytännön tasolla. Päättelyä johdetaan kohti ilmiön mallinnusta. Kun induktio lähtee liikkeelle empiriasta ja deduktio teoriasta, abduktiivinen päättely myös lähtee liikkeelle empiriasta, mutta ei torju myöskään teorian olemassaoloa kaiken taustana. Tarvittaessa voidaan kehittää myös käytäntöä palvelevia teorioita (ns. käyttöteorioita).
Abduktiivinen päättely perustuu Abduktiivisen päättelyn ensimmäinen nykyajan kehittäjä oli amerikkalainen filosofi Charles Peirce (1839-1914), mutta itse asiassa se perustuu jo Aristoteleen esittämiin ajatuksiin.
ja siihen, että uuden teorian muodostus ( ja asioiden mallinnus) on mahdollista vain silloin, kun havaintojen tekoon liittyy jokin johtoajatus (guiding principle). Uusi teoria (tai kohteen mallinnus) ei siis synny pelkästään havaintojen pohjalta, kuten induktiivisessa päättelyssä oletetaan. Johtoajatus voi olla luonteeltaan epämääräinen intuitiivinen käsitys tai se voi olla hyvinkin pitkälle muotoiltu hypoteesi. Ei kuitenkaan hypoteesi, joka osoitetaan oikeaksi tai vääräksi kuten Kuhnin periaatteessa, vaan pikemminkin työhypoteesi, joka voidaan muuttaa ja kumota kesken prosessinkin. Sen avulla havainnot voidaan keskittää joihinkin seikkoihin tai olosuhteisiin, joiden uskotaan tuottavan uusia näkemyksiä ja ideoita, uutta teoriaa tai uuden mallinnuksen kyseisestä ilmiöstä.
ja siihen, että tosiasiat, varsinaiset ihmisen kokemukset ovat aina loogisia eikä kokemusta itsessään voi asettaa epäilyksen alaiseksi. Päättely voi rakentua intuitiivisen olettamuksen varaan, mutta se voi rakentua myös varsinaisista tosiasioista, koetuista kokemuksista, jotka siis joka tapauksessa ovat loogisia. Siinä voidaan erittäin hyvin käyttää tukena aikaisempaa kirjallisuutta ja teorioita, mutta ei sellaisenaan nojattavaksi, vaan esimerkiksi inspiraation ja ideoitten lähteenä.
Abduktiivisen päättelyn logiikka perustuu siihen, ettei sen enempää deduktio kuin induktiokaan voi koskaan lisätä dataan edes pienintä havaintoaineiston sirpaletta. Kaikki sovellettavissa oleva tiedonlisä tulee abduktion kautta. Katsoessani ulos ikkunastani näen atsalean puutarhassa täydessä kukassaan. Tuo on kirjoitettu määritelmä, lause, tosiasia, mutta se, mitä minä itse asiassa havaitsen, ei ole määritelmä, eikä lause eikä tosiasia, vaan saamani aistimus, kuva, jonka teen ymmärrettäväksi (ainakin osittain) määrittelemällä näkemäni tosiasiat. Määritelmät ovat abstrakteja, mutta se mitä näen on konkreetti asia. Rakennan abduktiivisen päättelyn ketjun silloin kun ilmaisen jotakin, jonka voin nähdä tai muuten havaita. Totuus on siinä, että tiedonrakenteen kudos on kokonainen kenttä pelkkää hypoteesia jota vahvistetaan ja täsmennetään induktiivisella päättelyllä. Mutta: tieto ei lisäännyt vähääkään tämän tiukan valvonnan taustalla ilman joka vaiheessa tehtävää abduktiivista päättelyä. (Peirce 1896)
joka tarkoittaa, että Abduktiivista päättelyä varten on tutkijalla siis oltava jokin johtoajatus. On suotavaa, että tutkija itse hallitsee edes jollakin tavalla tutkimansa aiheen. Hänellä tulee olla sekä teoreettinen että käytännöllinen esiymmärrys aiheestaan. Ellei hänellä ole mitään ennakkokäsityksiä tai tietoa asiasta, hän päätyisi vain havaintojen kuvaamiseen, eikä hän pystyisi valikoimaan aineistostaan ratkaisun kannalta olennaista
.. ja sitä, että Abduktiivisen päättelyn ideana on, että tutkijan kiinnostus kohdistuu tiettyihin tärkeäksi oletettuihin tai tiedettyihin seikkoihin. Tutkijan on mahdollista päästä uuden teorian jäljille olematta etukäteen siitä tietoinen. Jostakin saadaan päättelyn taustalla oleva johtolanka, jonka antamien viitteiden mukaan edetään. Koska tämä johtolanka on tutkijan itse valittavissa, hän voi sen vaihtaa kesken päättelyn (= kaapata uuden idean ja hyödyntää tehokkaasti uudetkin käänteet ja yllätykset.
ja mihin se soveltuu Abduktiivisella päättelyllä voidaan ilmiöstä nostaa näkyviin sellaisia aikaisemmin tiedostamattomia elementtejä, jotka edustavat esimerkiksi tekijän sisäistä tietoa (tacit knowledge) muodonannon tekijöitä materiaalin käsittelytaitoa työasenteita
.. abduktiivinen päättely ja systeemien analysointi Erityinen sovellusalue abduktiivisella päättelyllä on systeemien analysoinnissa. Tutkija voi pitää systeemiä johtoajatuksena, jonka varassa hän etenee, esim. organisaation toimivuuden kehittäminen jonkin uuden toimintamallin avulla (toteutus esim. toimintatutkimuksen keinoin) koneen tai laitteen kehittäminen uusien teknisten ratkaisujen perusteella (toteutus esim. realistisen evaluaation menetelmän keinoin) osaavien ammattilaisten best practices menetelmien selvittäminen ( toteutus esim. pehmeän systeemianalyysin menetelmän keinoin)