SUUR-TAMPERE AJATUSTA EI SAA UNOHTAA Esa Kanerva, puheenjohtaja 1 Jatkan edellisessä Viesti-lehdessä aloittamaani pohdiskelua liittää yhteen Tampere ja ympäristökunnat. Käytännössä se tarkoittaisi Tampereen, Kangasalan, Lempäälän, Nokian Pirkkalan, Vesilahden, Ylöjärven ja mahdollisesti Oriveden yhteen sulauttamista yhdeksi kuntakokonaisuudeksi. Miksi puhun Suomessa yleisesti ja Tampereen seudulla erityisesti kunta- ja palvelurakenteen uudistamisen puolesta? Perusteita on useita: Kirjoitan tätä artikkelia hetkellä, jolloin tulevan hallituksen ohjelmaa ei ole vielä julkistettu. Arvelen, että siinä kuntien valtionosuuksia tullaan leikkaamaan. Palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen tarvittavat rahat yksinkertaisesti loppuvat kunnilta tai kuntalaisten maksurasitus nousee yli sietorajan. Suur-Tampereella pärjättäisiin niin konsernihallinnossa kuin palvelutuotantoalueilla yhdellä hallintokokonaisuudella. Tässä on merkittävä säästömahdollisuus edellyttäen, että syntyvä mahdollisuus hyödynnetään. Kun hallinto muodostetaan peruspalveluiden tuottamisen kannalta riittävän ison kunnan varaan, se laskee taatusti kustannuksia. Jotta tuottavuutta voidaan parantaa, lakia kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta viiden vuoden työsuhdeturvineen on rukattava tältä osin uuteen kuosiin. Avainasemassa kuntien palveluvalikossa ovat rahallisesti ja merkitykseltään sosiaali- ja terveyspalvelut. Kuntien yhdistymisen on voinut nyt välttää liittymällä sosiaali- ja terveyskeskuskuntayhtymään, jonka väestöpohjana on vähintään 20.000 asukasta. Kunnan konkurssiin menoa on näin menetellen voinut viivyttää erilaisilla kuntayhtymävirityksillä päällekkäisine hallintoineen. Kuntayhtymille suoritetut rahat ovat kuitenkin pois kunnan muista palveluista. Tätä ratkaisumallia on perusteltu kuntien itsehallinnolla. Pienten ja köyhien kuntien itsehallinto on viimeisten vuosien aikana kuitenkin kutistunut oman toiminnan pakkosopeuttamiseksi. Itsehallinnon puolustamisessa on enää kyse lähinnä omien virka- ja luottamustehtävien säilyttämisestä. En tiedä, nielläänkö tätä väitettä esimerkiksi reilun neljän tuhannen asukkaan Vesilahdella. Positiivista integraatiota on horisontissa. Tällä hetkellä neuvotellaan Tampereen ja Oriveden sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdistämisestä. Oriveden kunnan perustehtävistä ollaan siirtämässä merkittävää osaa Tampereelle ja hyvä niin. Saman kehityksen soisi jatkuvan myös muiden ympäristökuntien osalta. Tosin Pirkkala on jo merkittävä Tampereen yhteistyökumppani sote-palveluissa ja se ostaa palveluita mm. Hatanpäältä. Erikoissairaanhoidon tulevissa uudelleen järjestelyissä suunniteltaneen erikoissairaanhoidon siirtämistä entistä isompien kuntien harteille. Tampereen seudun kuntaliitos tukisi myös tätä ajatusta. Käytännössä Suur-Tampereen neuvotteluasema erikoissairaanhoidon palveluiden hankinnassa olisi aivan omaa luokkaansa. Isolla kunnalla on isot volyymit palveluiden hankinnassa. Silloin myös osaaminen hankinnoissa ja kilpailutuksissa kasvaa. Keskittämisen johdosta isoista ostoista muodostuu päivittäisrutiinia. Jatkuu >>>>>>
2 Tampereen seudun kunnat tekevät toki hankintayhteistyötä mm. tietotekniikan osalta, mutta yhteistyöaluetta pitäisi laajentaa monelle muulle lohkolle, esimerkiksi logistiikkaan. Koska tällaiseen seudulliseen yhteistyöhön ei näköjään päästä nykyisellä kuntarakenteella, on tämä vahva argumentti muodostaa koko työssäkäyntialueen kattava Suur-Tampere lainsäädännöllisin keinoin. Talouden pidon ja rahoituksen suhteen Suur-Tampereella on selvät edut puolellaan. Sillä on aivan toisenlaiset taloudelliset puskurit ja riskien hallintakyky kuin nykyisellä pirstaloituneella kuntarakenteella. Kansainväliset suhdanteet ja kriisit eivät heilauttele isoa kuusikkoa sillä tapaa kuin tuuli yksittäistä puuta. Euroopan ongelmat ja takausvastuut myös tulevaisuudessa lisäävät palveluleikkausten ja veron korotusten kierteen uhkaa. Tällöin yhdessä meillä olisi enemmän vaihtoehtoja kuin erikseen. Vielä yksi tärkeä asia. Nimikysymys. Syntyperäisenä tamperelaisena minua kylmii ajatus Tampere nimen vaihtamisesta johonkin toiseen. Kun Tampereen seudun kuntaliitoksesta neuvotellaan, tarkoittaa se kuitenkin myös kompromissien tekoa. Tässä asiassa tamperelaisten tulee antaa periksi, uuden suurkunnan nimen tulee olla Nokia. Kännykkäjätin kompuroinnista huolimatta. Nokia on maailmalla valmis ja kaikkien tuntema brändi. Tampere olkoon Nokian isoin kaupunkikeskittymä. Ei nimiasia tamperelaisuutta eikä mustaa makkaraa mihinkään kadota! -------------------------------- VIERASKYNÄ: Markkina-ajattelu ei ole hyväksi palveluille Julkaistu Helsingin Sanomissa 18.2.2011 Julkisten palveluiden ulkoistaminen lisää kansalaisten eriarvoisuutta eikä lopulta tule yhtään halvemmaksi. Pasi Ahola, Pentti Arajärvi Yksi suomalaisen poliittisen keskustelun perustavimmista mielipide-eroista koskee julkisen sektorin, erityisesti julkisen palvelutuotannon, tulevaisuutta. Varsin paljon tilaa on saanut suuntaus, jonka mukaan on tärkeintä tai jopa välttämätöntä siirtää julkiset palvelut markkinoiden huolehdittaviksi. Väitettä on perusteltu tehokkuudella ja julkisen talouden kestävyysvajeella. Ei ole mitään syytä, miksi julkinen sektori ei voisi tuottaa palveluja vähintään yhtä tehokkaasti kuin yksityinen. Toki julkishallinnossa päätösten ja muutosten läpivienti on usein hitaampaa kuin markkinatoiminnassa. Tätä viivettä kutsutaan demokratiaksi ja oikeusturvaksi. Julkisen palvelun tehokkuus on myös ja ennen muuta kaikista huolehtimista, tasa-arvoa palvelujen saatavuudessa sekä tarvittaessa pitkäaikaisia ja pysyviä hoitosuhteita. On paikallaan kysyä, mikä on palvelutuotannon tavoite. Jos päämääränä on lähinnä tukea elinkeinon harjoittamista eikä mitään muuta, ulkoistamisvimma on varmastikin aiheellinen. Jos taas tavoitteena on lisätä hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja osallisuutta, asia ei ole lainkaan niin yksinkertainen. Vaikka palvelut toimisivat markkinatalouden ehdoilla, niihin käytettävissä olevat julkiset varat eivät kasva eurollakaan. Markkinavetoisuuden ajatus perustuu siihen, että julkisen vallan suhteellinen osuus palvelujen kustannuksista pienenee ja palvelujen käyttäjälle siirretään suurempi taakka maksuosuudesta.
3 Lopulta tarjolla on markkinaehtoisesti tuotettuja palveluja maksukykyisille ja tasoltaan kehnoja julkisia palveluja niille, jotka eivät kykene maksamaan käyttämistään palveluista lisähintaa. Kansainväliset vertailut ovat osoittaneet, että tällainen järjestelmä on veronmaksajalle kalliimpi ja tuottaa heikompia tuloksia. Julkinen sektori on vastuussa kaikista, mutta yksityinen voi usein valikoida. Epäonnistumiset tuppaavat jäämään julkisen sektorin huoleksi. Tulisiko julkisen vallan pitää yllä sairaaloissa kriisivalmiutta ja yksityistää kiireetön hoito? Se tulisi kalliiksi, koska järjestelmät eivät tue toisiaan. Miten hinnoitellaan ehkäisevät toimet, kuten lapsen pitäminen sylissä? Vai annetaanko asioiden hoitua sekä inhimillisesti että euromääräisesti kalliimmin lastensuojeluna ja laitoshoitona? Huomiota tulisi myös kiinnittää yksityistämisen oheiskustannuksiin. Kilpailuttaminen ja sen vaatima lisävalvonta maksavat, tuottajayrityksen omistaja tahtoo ehkä voittoa, ja lisäkustannuksia koituu palvelujen pilkkomisestakin. Kriisivalmius, ehkäisevä toiminta ja ympärivuorokautiset palvelut eivät taivu liiketoiminnaksi, mutta niitä tarvitaan. Nykyinen politiikka ja julkisten resurssien leikkaaminen johtavat ylipäätään heikompiin mahdollisuuksiin tuottaa palveluja. Palvelujen antaminen markkinoiden hoidettavaksi ei pelasta julkista taloutta kestävyysvajeelta eikä miltään muultakaan. Merkitystä ei ole vain sillä, kuinka vauras kansakunta on tai kuinka paljon se käyttää vaurauttaan esimerkiksi hyvinvointipalveluihin. Tärkeää on ennen kaikkea se, miten varat käytetään. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion on väitetty käyvän kuolinkamppailuaan ainakin jo 1970-luvulta saakka, mutta täkäläinen malli tuottaa edelleen paitsi talouskasvua myös tuloksia hyvinvoinnin saralla. Muista maista saadut kokemukset eivät tue markkinapuheita. Kaikissa vauraissa länsimaissa sosiaali- ja terveysmenoihin käytetään noin 25 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuonna 2008 Suomen luku oli 26,3 prosenttia, joka on alle EU:n keskiarvon. Euromääräisesti se pyörii kuitenkin noin viidessäkymmenessä miljardissa. Pääsy tämän potin osingoille olisi jo sinänsä ymmärrettävä motiivi julkisen palvelutuotannon alasajoon. Hämmästyttävän vähällä keskustelulla on sivuutettu se, että yksityistämiselle voi olla raadollisempiakin tarkoitusperiä kuin tehokas verovarojen käyttö ja hyvinvoinnin lisääminen. Markkinapuhetta seuraavan asiakasajattelun kehittyminen on julkisten palvelujen yhteydessä syytä pysäyttää. Tällainen ajattelu perustuu siihen, että palvelun käyttäjä on asiakas, joka saapuu paikalle, ottaa palvelun vastaan, maksaa siitä ja lähtee pois. Ajatuskulku on hyvinvointivaltiolle täysin vieras: se sivuuttaa kokonaan demokratian ja yhteisvastuun sekä jättää oikeusturvan, rahoitusvastuun ja laadunvalvonnan yksilölle. Näiden yksityistämiselle on vaikea keksiä järjellisiä perusteita. Palvelutuotannon tehokkuudessa, vaikuttavuudessa ja laadukkuudessa ei ole tavoitteina mitään väärää. Markkinasokeus ei silti ole mitenkään hyväksyttävä syy niihin pyrkimiseksi. Julkisilla palveluilla, kuten koulutuksella, terveydenhoidolla ja sosiaalipalveluilla, tavoitellaan yksilön hyvinvointia, vapautta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Voiton tavoittelu on alisteinen tai jopa vieras näille päämäärille, ei toisin päin. Julkinen valta on toistaiseksi osoittautunut tulosten tuottamisessa leveäharteisimmaksi vastuunkantajaksi. Kirjoittajat ovat olleet toimittamassa Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemaa teosta: "Yhteiset vai ostetut? Sosiaalipalvelut hyvinvoinnin ja osallisuuden tuottajina".
4 EUROOPAN TALOUSKRIISIN MAHDOLLISET VAIKUTUKSET KUNTATALOUTEEN JA TAMPEREEN RAHOITUKSEEN Janne Salonen, Tampereen kaupungin konsernipankin rahoituspäällikkö Kuluvan vuoden alkupuoliskolla on näytelty globaalin talouskriisin toista näytöstä. Näyttämöksi on tällä kertaa valikoitunut Eurooppa. Montako näytöstä vielä nähdään tai mikä on loppuhuipennus jää meille kaikille vielä arvoitukseksi. Tässä vaiheessa varmaa on ainoastaan pitkä kesto, ikävät juonen käänteet ja kaikkien pakollinen osallistuminen. Miten sitten tässä oikeastaan kävi näin. Yhdysvalloista liikkeelle lähteneen pankkikriisin jäljet on saatu lähes korjattua, mutta talouden yleinen tila on säilynyt sielläkin edelleen vaisuna. Romahdus johti Euroopassa talouden yleiseen pysähdykseen. Kiitos Kiinan kasvavan kulutuksen tällä kertaa vientivetoiset maat selviytyivät säikähdyksellä. Samalla Eurooppa kuitenkin jakautui kahteen ryhmään, selviytyjiin ja selviytymisestä taisteleviin. Kukaan ei ole kuitenkaan turvassa ja maat voivat löytää itsensä rajan väärältä puolelta nopeastikin. Syitä tähän on ollut monia. Kreikassa ja Portugalissa lähinnä julkisen talouden leväperäinen hoito ja velaksi eläminen, Irlannissa ja Espanjassa taas nopean talouskasvun huumassa tehdyt yliampuvat kasvutavoitteet ja lainarahan melkeinpä holtiton käyttö kiinteistöjen rakentamisessa. Tilannetta näissä maissa ei helpota se, että vientiteollisuutta ei ole tai sen osuus BKT:stä on pieni ja tätä kautta myös lainojen hoitokyky on vaatimaton. Juuri näiden lainojen järjestely ja tapa miten se tehdään ratkaisee osaksi miten asiat tulevat kehittymään. Valtaosa sijoituksia valtiovelkakirjoihin tehneistä on pankkeja, eläkevakuutusyhtiöitä tai muita institutionaalisia sijoittajia. Eli tahoja joiden kanssa toimimme joka päivä nyt tai viimeistään silloin kun toivomme jonkun maksavan eläkkeemme. Näitä sijoituksia turvaamaan on suunniteltu Euroopan vakausmekanismia ja sen nykyisiä olomuotoja. Velallisia tämä järjestely ei kuitenkaan lämmitä tässä vaiheessa vielä mitenkään. Ovatko sijoitukset sitten olleet viisaita, se on toisen tarinan paikka. Se mitä näillä toimenpiteillä halutaan on turvata on eurooppalaisen ja melkeinpä myös kansainvälisen pankkijärjestelmän ja rahoitusmarkkinoiden olemassaolo. Eli se mikä oli kaatua amerikkalaisten pankkien mukana vain muutama vuosi sitten. Pankkeja kaatui ja ihmiset menettivät säästönsä ja eläkkeensä. Jäljelle jääneet pankit istuivat omien rahakasojensa päällä ja huolehtivat ettei kukaan pääse siihen koskemaan. Rahoituskriisi oli valmis ja rahaa ei sitä tarvitseville ollut tarjolla. Myöskin kunnille tarjottiin finanssikriisin aikana lämmintä kättä ja vanhojen lainojen marginaalien korotuksia. Onneksi meillä on kuitenkin Kuntarahoitus ja heillä varainhankinta kunnossa. Muutoin monen kunnan kohtaloksi olisi voinut koitua likviditeettikriisi eräiden yhtiöiden tapaan. Nyt ollaan jälleen samassa tilanteessa; Jos lainanantajat eivät saa omiaan takaisin alkaa uusi pankkien pudotuspeli. Eurooppalaisten pankkien taseet pullistelevat ongelmamaiden lainoja ja vastuut jakautuvat hämähäkin verkon lailla vielä laajemmalle. Suomessa ja pohjoismaissa pankit ovat tällä hetkellä kohtuullisen vakaalla pohjalla. Jos tilanne muuttuisi edellisen finanssikriisin kaltaiseksi jälki olisi todennäköisesti vähintään yhtä pahaa. Tampereelle ja kuntataloudelle yleensäkin tämä tarkoittaisi raskaita aikoja. Talouden lamaantuminen nostaisi työttömyyden jälleen korkealle tasolle. Seurauksena niin palkka- kuin yhteisöverotulojen kertymä putoaisi nopeasti kun taas sosiaalipuolen ja työllisyyden hoidon menot nousisivat vähintään yhtä nopeasti.
5 Rahan hintamarkkinoilla ei välttämättä nousisi korkealle, mutta pankkien vaatima riskilisä saattaisi vaikuttaa hintaan loppukäyttäjille. Tähän on osittain jo varauduttukin Tampereella pitkillä korkosuojilla. Merkittävämpi riski on kuitenkin rahan saatavuuden tyrehtyminen. Tämä vaikeuttasi kuntien perustoiminnan rahoittamista minkä seurauksena toiminta pahimmillaan jouduttaisiin ajamaan alas. Julkisten investointien jäädyttäminen jättäisi tämän työkalun pois työttömyyden hoitamisesta. Tilanteen pitkittyessä negatiivinen kierre syvenisi. Parhaimmassa asemassa ovat ne kunnat joissa velkaantumista ei ole käytetty syömiseen. Tulevaisuudessa julkisen puolen rahoituksen hankinta markkinoilta tuskin helpottuu. Veronkantooikeus ei enää riitä takuuksi lainojen takaisinmaksusta, kiitos Kreikan. Paras AAA-luokan reittaus ei olisi enää automaatio ja mahdollisesti Suomessakin joudutaisiin ainakin isoimmissa kaupungeissa hakeman ulkopuolista mielipidettä taloudenpidosta rahoittajien vakuuttamiseksi. Tämä tarkoittaisi kuitenkin lisää työtä. Tähän asti Kuntarahoitus on tehnyt tätä työtä kuntien puolesta. Toivottavasti myös jatkossa pankkien uusista vakavaraisuus vaatimuksista huolimatta. Tampere ei ole nostanut uutta lainaa puolentoista vuoteen, vaan on rahoittanut toimintansa tytäryhtiöiden kassoista konsernitilin kautta, mutta velkaantumista sekin on. Taloudellinen tilanne on tällä hetkellä vakaa ja velkaantuminen kaupunkikonsernin ulkopuolelle on siis toistaiseksi pysähtynyt. Kasvava kaupunki tarvitsee kuitenkin rahalähteitä investointien tekemiseen. Ulkoisiin uhkakuviin ja nykyisiin nopeastikin tapahtuviin muutoksiin maailmalla on kuitenkin varauduttava entistä tehokkaammin. Hyvässä kunnossa säilyvä julkinen sektori tulee saamaan lainaa kohtuudella tulevaisuudessakin, huonoille ehdot heikkenevät ja saatavuus rajoittuu. -------------------------------- MITÄ KAUPUNKI TAVOITTELEE YHTEISKUNNALLISELLA YRITYKSELLÄ? Outi Teittinen Kesän 2010 kynnyksellä Tampereen kaupunki julkisti apulaispormestari Anna-Kaisa Ikosen johdolla laaditun Koukkuniemen kehittämissuunnitelman, joka sisältää linjauksia sekä alueen että palveluasumisen kehittämiseksi. Koukkuniemi on yksi kaupungin tulevista osaamis- ja palvelukeskittymistä, josta löytyy senioriasumista sekä tuettua ja tehostettua palveluasumista ikäihmisille. Hoiva on pääosin ympärivuorokautista ja hoidettavat alueen laaja-alaista osaamista tarvitsevia ikäihmisiä. Aluetta avataan vähitellen yksityisille palveluntuottajille, mutta kokonaisvastuu alueen toiminnoista säilyy jatkossakin Tampereen kaupungilla. Koukkuniemen kehittämissuunnitelmassa esitettiin, että kaupunki luo Koukkuniemen alueella tuotettavien asumispalveluiden hankinnassa erilaisia palveluiden hankintatapoja ja mahdollistaa uudella tavalla organisoituvien toimijoiden ja yritysmallien syntymisen. Yhteiskunnallinen yritys on yksi keino luoda uudenlaista yrittäjyyttä hoivapalveluihin. Yhteiskunnallinen yrittäjyys on Suomessa käsitteenä nuori ja epäselväkin. Yhteiskunnallisen yrityksen toiminnan perusperiaate on kuitenkin selvillä: yritys ei tavoittele toiminnassaan mahdollisimman suurta voittoa, vaan yhteiskunnallista hyvää ja investoi suurimman osan voitostaan esimerkiksi toiminnan laadun parantamiseen tai määrittelemäänsä yhteiskunnalliseen hyvään. Toiminta on liiketaloudellisesti kannattavaa ja toiminnan päätavoitteita ovat asiakaslähtöisyys ja hyvän tuottaminen. Täysin uudesta toimintatavasta ei siis ole kyse. Jatkuu >>>>>>
6 Viime syksynä käynnistynyt Tampereen kaupungin ja Sitran yhteinen hanke Koukkuniemi 2020 Palvelujärjestelmän uudistaminen osana Koukkuniemen vanhainkotialueen ja palveluiden kehittämistä toimii eräänlaisena jatkohankkeena Koukkuniemen kehittämissuunnitelmalle. Hankkeen yhtenä ja toistaiseksi näkyvimpänä tavoitteena on selvittää yhteiskunnallisen yrityksen toimintaedellytyksiä ja perustaa yritys yhteistyössä Koukkuniemen henkilöstön kanssa. Koukkuniemi 2020- hankkeessa panostetaan myös kaupungin oman toiminnan kehittämiseen. Teemoja ovat mm. johtaminen ja henkilöstön osallisuuden vahvistaminen sekä vaikuttavuus hankinnoissa. Hankkeen tarkoituksena on tukea muutosta laitoshoidosta kohti tehostettua palveluasumista. Yhteiskunnallinen yritys Koukkuniemeen - ajatuksen taustalla keskeisimpänä vaikuttimena on henkilöstön voimaantuminen ja tilan antaminen henkilöstön ideoille ja innovaatiokyvylle. Kaupunki ei perusta yhteiskunnallista yritystä, sen perustamiseen tarvitaan motivoituneita ja innostuneita ihmisiä. Vielä emme tiedä löytyykö heitä, mutta uskomme niin. Positiivisia merkkejä on ilmassa. Tavoitteena on, että yritys olisi kokonaisuudessaan henkilökunnan omistama ja tuottaisi ryhmäkotimuotoista asumispalvelua peruskorjatussa Jukolassa. Yrityksessä työntekijät voivat tehdä yrityksestään sellaisen, jonka he katsovat parhaiten palvelevan asiakkaitaan ja jonka työilmapiiri ja työolot ovat itselle mieluisat. Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan Tampereen kaupunki toteuttaa yhteiskunnallisen yrityksen ensimmäisen sopimuskauden hankintalain mukaisena tutkimus- ja kehittämishankkeena. Hankkeen aikana luodaan yhteiskunnallisen yrityksen toimintamalli, kehitetään tuotettava palvelu sekä mahdollisesti testataan myös aluemallin mukaista tukipalvelukonseptia. Koska kyse on tutkimus- ja kehittämishankkeesta, yhteiskunnalliseen yritykseen lähtevälle kaupungin henkilökunnalle voidaan myöntää ensimmäiseksi sopimuskaudeksi työlomaa. Lähtökohtana on, että yritykseen mukaan lähtevät sitoutuvat yritykseen kolmeksi vuodeksi, ja jos haluavat, voivat sen jälkeen palata kaupungin palvelukseen. Muut yhteiskunnallisen yrityksen perustamiseen liittyvät ajatukset koskevat hoivamarkkinoita ja niiden toimivuutta sekä palveluinnovaatioita. Hoivapalveluissa on entistä suurempi työvoimapula ja siksi etsitään uusia malleja, joilla parannetaan henkilökunnan viihtymistä työssään ja hakeutumista alalle. Kaupunki haluaa edistää monituottajamallin periaatetta Koukkuniemessä. Se tarkoittaa, että osa palveluista on jatkossakin omaa tuotantoa, osa yksityistä ja osa kolmannen sektorin tuottamaa. Toimivat markkinat ovat myös asiakkaan etu. Palveluinnovaatiot syntyvät kun henkilökunnan ajatuksille annetaan tilaa. Yhteiskunnallinen yritys voi tässä kannustaa kaupungin omaa tuotantoa.
LIIKENNELAITOKSEN JOHTOKUNTATYÖSKENTELYSTÄ Johanna Hirvimies 7 Tampereen kaupunkiliikenne liikelaitoksen johtokunta kokoontuu puheenjohtaja Petri Siuron (vihr) johdolla kerran kuukaudessa. Johtokunnan kokoukset ovat hyvin saman sisältöisiä. Esittelijänä kokouksissa toimii toimitusjohtaja Pekka Pirhonen. Kokouksessa käsitellään vakioasioina viranhaltijoiden päätöspöytäkirjat sekä kuukausikatsaus ja toimitusjohtajan katsaus. Viranhaltijoiden päätöspöytäkirjat ovat toimitusjohtaja ja kalustopäällikön pöytäkirjoja, koskevat lähinnä tehtyjä työsopimuksia ja uusia hankintoja. Kuukausikatsaus kertoo liikelaitoksen talouden tilanteesta ja toimitusjohtajan katsaus toiminnan tilanteesta. Johtokunnan kokouksiin osallistuu toimitusjohtajan lisäksi myös liikenne- ja kalustopäällikkö. Isona miinuksena olen kokenut ettei kaupungin hallituksen edustaja, Harri Airaksinen (kok) ole osallistunut yhteenkään kokoukseen kuluneen vuoden aikana. Johtokunta on hyväksynyt kuluneen vuoden aikana myös virkamiestyönä tehdyt sisäisen valvonnan suunnitelman, riskienhallinta suunnitelman ja tasa-arvo suunnitelman. Eräs tärkeä päätös tänä vuonna on ollut uuden toimitusjohtajan valinta. Matti Rainio jäi hyvin ansaitulle eläkkeelle ja hänen tilalleen johtokunta valitsi yksimielisesti Pekka Pirhosen. Keskustelu johtokunnan kokouksissa on vilkasta ja sitä käydään rakentavassa hengessä. Mahdollinen osittainen liikkeenluovutus on aiheuttanut paljon keskustelua ja tuonut epävarmuutta tulevaisuuden suunnitteluun. Vuonna 2010 tehtiin organisointitavan selvitys ohjausryhmän toimesta ja sinä päädyttiin seuraaviin johtopäätöksiin ja toimenpidesuosituksiin jotka ohjaavat myös johtokunnan työtä. Toisaalta asiat ovat sellaisia joihin johtokunta ei voi juurikaan vaikuttaa. Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitoksen toimintaa jatketaan liikelaitoksena sopeuttaen toiminta tilaajan kilpailutustahtiin siten, että vuonna 2012 käynnistettävän yhden tai useamman kilpailutuksen yhteydessä tehdään kaluston ja henkilöstön liikkeenluovutus mikäli se katsotaan kaupungin kannalta markkinatilanne huomioiden tarkoituksenmukaiseksi ratkaisuksi. Mikäli kilpailuttamisella ei saavuteta tyydyttäviä tarjouksia, joukkoliikenteen tuottaa TKL, jonka osuus kaupungin sisäisestä joukkoliikenteestä on mahdollisten kilpailutusten jälkeen vähintään 70 liikenteessä olevaa autoa. Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitoksen toimintaa kehitetään edelleen siten, että sen tuottamien palvelujen laatu ja hinta saatetaan liikelaitoksen strateginen rooli huomioiden markkinoilla toimivien yritysten hintatasoa vastaavalle tasolle. Joukkoliikenteen tilaaja voi vuosina 2011-2012 kilpailuttaa nykymallilla pienempiä kohteita mikäli se on kaupungin kannalta kokonaisuudessaan tarkoituksenmukaista. Vuoteen 2012 mennessä TKL:n tulee uusia kuljettajien kanssa solmittu talokohtainen sopimus. Uuden sopimuksen tulee parantaa TKL:n kilpailukykyä. Työhyvinvointiin ja ympäristöön tulee kiinnittää edelleen huomiota, jotta esimerkiksi varsin korkea sairaspoissaolojen määrä laskisi. Konserninohjaus luo tiukat suuntaviivat ja antaa toimintaohjeet asioihin, joten johtokunnan päätösvalta jää melko pieneksi tällä tuotantoalueella. Asetetut tavoitteet ja vaatimukset ovat melkoisia, annetut resurssit taasen vähäiset. Viime vuosien aikana TKL:n taloudellinen tilanne on ollut tiukka, mutta silti annetut säästötavoitteet on saavutettu toimintoja tehostamalla ja uudelleen organisoimalla.
8 TOVERISEURAN KOKOUKSET SYKSY 2011 KUUKAUSIKOKOUKSET: 8. 9. klo 18.00 Politiikan viikon tilaisuus Werstaan auditoriossa Alustajina Suomen ja Eu:n suhteista ovat fil.tri, kirjailija, toimittaja Lasse Lehtinen ja Evan valtuuskunnan johtaja, Aamulehden entinen päätoimittaja Matti Apunen. 22. 9. klo 18.00 Tampereen työväentalon kabinetti Tellervo. Aiheena: Sdp ja nuoret. Alustajana Tasyn puheenjohtaja Pekka Suhonen 20.10. klo 18.00 Tampereen työväentalon kabinetti Tellervo. Yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous. Alustajana talousarviontipäällikkö Jukka Männikkö aiheenaan Tampereen kaupungin talousarvionäkymät vuodelle 2012 17.11. klo 18.00 Tampereen työväentalon kabinetti Tellervo. Puolustuspoliittinen ilta, alustajana kenraalimajuri evp. Kalervo Sipi. JOHTOKUNNAN KOKOUKSET: 8. 9. klo 17.30 kabinetti Pikku-Miina 13. 10. klo 17.30 kabinetti Pikku-Miina 3. 11. klo 17.30 kabinetti Pikku-Miina Loppuvuoden 2011 Kunnallisjärjestön edustajiston kokousten päivämäärät: 27.10.2011 Edustajiston ylimääräinen kokous 24.11.2011 Edustajiston varsinainen kokous