Vesistötarkkailu vuonna 2013

AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10641 OULUJOEN ALAOSAN YHTEISTARKKAILU

OULUJOEN ALAOSAN YHTEISTARKKAILU VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2013 Copyright Ahma ympäristö Oy 30.04.2014 Satu Ojala Sisällysluettelo: 1. JOHDANTO... 1 2. TARKKAILUVELVOLLISET... 1 3. VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS... 2 4. METEOROLOGISET JA HYDROLOGISET TIEDOT... 3 5. YHTEENVETO VESISTÖN KUORMITUKSESTA... 7 5.1 TAAJAMAT JA ERILLISLAITOKSET... 7 5.2 KALANKASVATUS... 7 5.3 TURVETUOTANTO... 8 6. VESISTÖTARKKAILU 2013... 8 6.1 PÄÄUOMAN VEDENLAATU... 9 6.2 KUTUJOEN, PUTAALANJOEN JA MUHOSJOEN VEDENLAATU... 16 7. VEDENLAADUN KEHITYS 2000-LUVULLA... 21 8. AINEVIRTAAMAT... 23 8.1 PÄÄUOMAN AINEVIRTAAMAT... 23 8.2 KUTUJOEN, PUTAALANJOEN JA MUHOSJOEN AINEVIRTAAMAT... 25 9. OULUJOEN HYGIEENINEN LAATU... 27 9.1 UIMAVESIEN LAATU... 27 9.2 OULUJOEN PÄÄUOMAN BAKTEERIMÄÄRÄT... 28 10. POHJAELÄINTARKKAILU... 28 11. ERILLISSELVITYKSET... 29 11.1 LEVÄSEURANTA... 29 11.2 OULUJOEN ALAOSAN TURVETUOTANNON TARKKAILU... 29 11.3 KAATOPAIKKOJEN TARKKAILU... 30 12. YHTEENVETO... 32 VIITTEET... 36 LIITTEET... 36

1. JOHDANTO Oulujoen alaosan yhteistarkkailu toteutettiin vuonna 2013 ns. suppeana tarkkailuna. Vuoden 2011 ns. laajaan tarkkailuun sisältyi pohjaeläinnäytteiden ottaminen. Pohjaeläinnäytteet otettiin syksyllä 2011 Oulunjoesta Laukan sillan alapuolelta, mutta aineisto osoittautui näytteenotto-olosuhteiden vuoksi (suuri virtaama ja vedenpinnan poikkeava korkeus) käyttökelvottomaksi tarkkailutulosten seurantaan. Tästä syystä sovittiin alueellisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) kanssa, että näytteenotto uusitaan syksyllä 2012. Olosuhteet olivat kuitenkin syksyllä 2012 edellissyksyn kaltaiset eikä pohjaeläinnäytteitä saatu otettua. Vuoden 2013 syksyllä pohjaeläinnäytteet saatiin vihdoin otettua. Vesistöalueen velvoitetarkkailut on toteutettu yhteistarkkailuna vuodesta 1991 lähtien. Vuoden 2013 tarkkailu toteutettiin vuosille 2005-2013 laaditun tarkkailuohjelman (Hilli & Kippola 2004) mukaisesti. Oulujoen alaosan vesistötarkkailussa keskitytään veden fysikaalis-kemiallisen laadun ja rehevyyden seurantaan. Pääuoman tarkkailulla saadaan tietoa Oulujoen vedenlaadun ja siihen vaikuttavien tekijöiden lisäksi myös joen Perämereen kuljettamista ainemääristä. Tässä raportissa esitetään Oulujoen alaosan vesistötarkkailun tulokset vuodelta 2013. Velvoitetarkkailua on täydennetty alueellisten ELY-keskuksen keräämillä vedenlaatutiedoilla Jylhämästä, Erkkolasta ja Merikoskesta. Kuntien uimavesitarkkailun tulokset on esitetty lyhyenä yhteenvetona. Lisäksi mukana ovat yhteenvedot leväseurannasta, Oulujoen alaosan turvetuotannon vesistötarkkailusta ja Miehonsuon tuhkanläjitysalueen velvoitetarkkailusta sekä Vaalan, Utajärven ja Muhoksen kaatopaikkojen vaikutustarkkailuista. Oulujoen alaosan vesistötarkkailusta vastasi vuonna 2013 Ahma ympäristö Oy (ent. Lapin Vesitutkimus Oy). Turvetuottajilla on ollut oma ohjelma kesästä 2004 lähtien, mutta he ovat osittain osallistuneet myös tähän yhteistarkkailuun. 2. TARKKAILUVELVOLLISET Alueella toimii vain yksi yhdyskuntajätevedenpuhdistamo Vaalassa. Teollisuuslaitos Maxit Oy irtautui yhteistarkkailusta vuoden 2010 alusta, koska tehtaan saniteettijätevesien lasku sakokaivokäsittelyn jälkeen Oulujokeen lopetettiin. Oulujoen alaosan alueella toimii kolme kalankasvatuslaitosta. Petäjäkosken Kala sijaitsee Kutujoen alaosalla, Oulujoen Lohi Kutujoen suulla ja Tmi Montan Lohi Oulujoen pääuomassa. Kuormittajien sijainti on esitetty liitteenä 1 olevalla kartalla. Oulujoen alaosalla oli lisäksi 11 tarkkailuvelvollista turvetuotantoaluetta vuonna 2013, joiden käyttö- ja päästötarkkailu sekä vaikutustarkkailu on esitetty erillisessä raportissa (Kurtti ja Nopanen 2014). Tarkkailuvelvollisia, suljettuja, kaatopaikkoja tarkkailualueella sijaitsee kolme (Vaala, Utajärvi ja Muhos). Lisäksi alueella sijaitsee Miehonsuon tuhkanläjitysalue. 1

Vuonna 2013 Vaalan suljetulta kaatopaikalla ja tuhkanläjitysalueella oli vesistötarkkailua, joista on laadittu omat raportit (Vaaramaa-Hiltunen 2014, Kurtti ja Ervasti 2014a). Muhoksen (Kurtti ja Ervasti 2014b) ja Utajärven (Vepsä ja Ervasti 2014) kaatopaikkoja tarkkailtiin vuonna 2013. Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan vedenlaadun tarkkailuvelvollisuus on Fortum Power and Heat Oy:llä Pohjois-Suomen vesioikeuden Utasen ja Ala-Utasen voimalaitoksen rakentamisesta 22.12.1980 antaman päätöksen mukaisesti. Altaaseen johdetaan vettä Utasen voimalaitoksen alakanavan pohjoispuolisesta altaasta sekä lisäksi vettä Oulujoesta vähintään 0,5 m 3 /s 15.5.-30.9. välisenä aikana. Vedet kulkevat Putaalanjoen kautta alakanavan reunapadon ja entisen luonnontilaisen jokitörmän väliin jäävää uomaa myöten Sotkakosken niskalle ja Sotkajärveen. Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan vedenlaadun tarkkailu toteutetaan Putaalanjoessa joka toinen vuosi (pariton) Oulujoen alaosan yhteistarkkailun yhteydessä. Muutoin säännöstelyn vaikutusten selvittäminen ei kuulu velvoitetarkkailuun, vaan se toteutetaan erillisinä selvityksinä. 3. VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS Tarkkailualue käsittää Oulujoen vesistöalueesta (59) Ala-Oulujoen (59.1) ja Ylä- Oulujoen (59.2) alueet ja kuuluu pääosin Pohjois-Pohjanmaan ELY- keskuksen toimialueeseen. Itäosat Vaalassa ovat Kainuun ELY-keskuksen toimialuetta. Oulujoen alaosan vesistöalueen pinta-ala on 3 002 km 2 ja järvisyys 3,2 % (Ekholm 1993). Alueen ylärajana on Oulujärven luusua ja alarajana Merikoski Oulujoen suulla (liite 1). Koko Oulujoen vesistöalueen pinta-ala on 22 800 km 2, josta tarkkailualueen osuus on runsaat 13 %. Oulujoen vesistö on maamme toiseksi suurin vesivoiman tuottaja. Oulujoessa on nykyään seitsemän voimalaitosta: Merikoski, Montta, Pyhäkoski, Pälli, Utanen, Nuojua ja Jylhämä. Lisäksi Utosjoen suulla on yksi pienehkö voimalaitos. Oulujärven vedenkorkeudesta riippuen Oulujoen voimaloiden yhteinen putouskorkeus on 117-120 m. Voimatalous vaikuttaa olennaisesti joen luonteeseen ja muihin käyttömuotoihin. Säännöstelyyn liittyvä vedenkorkeuden vaihtelu sekä kalan kulun estyminen ovat voimatalouden haitoista keskeisimmät. Säännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuksien vaihtelu on voimakkainta Montan alapuolisessa Oulujoessa. Vuonna 2003 valmistunut Merikosken kalatie mahdollistaa vaelluskalojen nousun Oulujokeen Montan voimalaitospadolle asti ja kalataloudellisilla kunnostuksilla pyritään parantamaan Oulujoen soveltuvuutta lohikalojen lisääntymiselle. Oulujoen pääuoman Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Nuojuan ja Jylhämän voimalaitoksiin suunniteltiin kalatiet. Oulujoen kalateiden suunnittelua koordinoi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja se aloitettiin Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueilla vuosina 2009 2011 ja saatiin valmiiksi vuonna 2011. Oulujoen toinen keskeinen käyttömuoto on vedenhankinta. Oulun kaupunki ja Kemira Oyj ottavat raakavetensä suurimmaksi osaksi Oulujoesta Merikosken yläpuolelta. Muita Oulujoen käyttömuotoja ovat mm. virkistyskäyttö, kalastus, matkailu ja vesiliikenne. Vesistöä alueella kuormittavat pääsääntöisesti yksi jätevedenpuhdistamo (Vaala), kalankasvatus ja turvetuotanto sekä alueen maa- ja metsätalous sekä haja-asutus. Maxit Oy jäi vuoden 2009 lopulla vesistötarkkailusta pois, koska tehtaan saniteettijätevesien lasku sakokaivokäsittelyn jälkeen Oulujokeen lopetettiin. Osa kuormituksesta tulee lisäksi ilmalaskeumana ja hulevesinä. 2

Oulujoen ja Oulujärven kunnostuksen ja moninaiskäytön puitesopimus vuosille 2010-2013 allekirjoitettiin 21.9.2009 Oulussa. Sopimuksen tarkoituksena on vähentää haittoja, jotka aiheutuvat Oulujärven säännöstelystä ja Fortum Oyj:n omistamien vesivoimalaitosten käytöstä Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kuntien alueella. Toteutettavat hankkeet tukevat mm. Oulujoen virkistyskäytön, kalatalouden ja matkailun kehittämistä. Oulujoen suurimmat sivujoet ovat Sanginjoki, Muhosjoki, Kutujoki ja Utosjoki. Sanginjoen pääuoma on pituudeltaan noin 66 km ja joen alaosa on koskinen. Sanginjoen veden laatua heikentää ajoittain happaman maaperän ojituksista johtuvat happamuuspiikit ja joen tilaa pyrittiin parantamaan EU-projektissa Kaupunki ja vesi - Sanginjoen virkistyskäyttöarvon parantaminen ja ekologinen kunnostus SaKu (www.oulu.fi/poves/eakr/saku/index.htm). Projekti saatiin päätökseen vuoden 2011 lopussa. Muhosjoki ja sen sivujoki Poikajoki sijaitsevat ns. Muhosmuodostuman alueella, jolle ovat tyypillisiä eroosiolaaksot vanhoine mutkaisine jokiuomineen. Muhosjoki on potentiaalista lohikalojen poikastuotanto- ja lisääntymisaluetta, joten joella aloitettiin lohikalojen elinympäristön parantamiseen tähtäävä kalataloudellinen kunnostus kesällä 2007 (Laine 2008). Muhosjoen kalataloudellinen kunnostus (n. 10 ha) saatiin päätökseen vuonna 2008. Kutujoki on myös yksi potentiaalisimmista vaelluskalojen lisääntymisalueista Oulujoella, mutta joki kärsii toistuvista hyydeongelmista. Veden alijäähtymistä on pyritty estämään vuosina 2006 ja 2007 tehdyillä virtavesikunnostuksilla (Laine 2008) ja Kainuun ympäristökeskuksen suorittamat joen kunnostustyöt päättyivät vuonna 2008. Kutujoella ei ole tämän jälkeen tehty kalataloudellista kunnostusta. Oulujärven luusuassa Iso- Kauvansaaren alueella aloitettiin vuonna 2009 virtavesialueen kalataloudellinen kunnostus, jota jatkettiin poikastuotantoalueiden, suojapaikkojen ja syvänteiden osalta vielä keväällä 2010. Utosjoen kalataloudellinen kunnostus saatiin valmiiksi kesällä 2013. Ekologisen tilan arvioinnissa tyypiltään voimakkaasti muutettuihin vesiin kuuluvan Oulujoen pääuoman tila on arvioitu hyväksi suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Oulujoen alaosan sivujoista Sanginjoen, Muhosjoen ja Utosjoen ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi. Oulujoen alaosan, keskiosan ja yläosan ekologinen tila on arvioitu hyväksi. Kemiallinen tila Oulujoen pääuomassa ja em. sivujoissa on arvioitu hyväksi (Oiva ympäristö- ja paikkatietokanta 14.1.2014). 4. METEOROLOGISET JA HYDROLOGISET TIEDOT Lämpötiloja ja sadantaa on tarkasteltu Kajaanin ja Oulunsalon vuoden 2013 kuukausittaisten keskilämpötilojen ja/tai sadantatietojen perusteella. Muhoksen Leppiniemen sadeasema lopetti toimintansa vuoden 2012 alussa, joten sieltä ei ole sadetietoja enää saatavilla. Oulunsalo Pellonpään asema sijaitsee noin 33 km päässä Muhoksesta, joten Muhoksen Leppiniemen sadeaseman sijaan käytetään Pellonpään aseman tietoja. Pitkän ajan keskiarvoina käytetään Oulunsalon lentokentän arvoja, koska Pellonpään asema on perustettu vasta 2000-luvulla (lähde: Ilmatieteen laitos). Vuosi 2013 oli Oulujoen alueella (Oulunsalo ja Kajaani) kokonaisuutena tarkastellen lämpötiloiltaan pääsääntöisesti keskimääräinen tai hieman keskimääräistä lämpimämpi. Maaliskuu oli kuitenkin tavanomaista hieman kylmempi. Marras- ja joulukuu olivat tavanomaista selvästi lämpimämpiä. 3

Kylmin kuukausi Oulunsalossa (ka.-10,0 C) ja Kajaanissa (ka. -11,8 C) oli maaliskuu. Lämpimin kuukausi Oulunsalossa (ka. +16,5 C) ja Kajaanissa (ka.+16,2 C) oli edellisvuodesta poiketen kesäkuu. Kajaanissa vuonna 2013 oli sateisuudeltaan vaihteleva. Heinä- sekä marras- ja joulukuussa Kajaanissa satoi keskimääräisesti selvästi enemmän. Sateisin kuukausi Kajaanissa oli joulukuu (ka. 110 mm). Vähäsateisin kuukausi oli maaliskuu (ka. 19 mm). Myös Oulunsalo oli sateisuudeltaan vaihteleva. Oulunsalossa erityisen sateisia kuukausia olivat kesä- ja heinäkuu sekä loka-joulukuu. Kesäkuu oli sateisin kuukausi (ka. 108 mm). Tavanomaista vähemmän satoi maaliskuussa (ka. 12 mm). (Kuva 1). Oulunsalo Pellonpää 2013 Lämpötila ( C) 1971-2000 lentoasema 20,00 15,00 10,00 5,00 0,00-5,00-10,00-15,00 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kajaani 2013 Lämpötila ( C) 1981-2010 20 15 10 5 0-5 -10-15 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Oulunsalo Lentoasema 2013 Sadanta (mm) 1971-2000 lentoasema 140 120 100 80 60 40 20 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kajaani 2013 Sadanta (mm) 1981-2010 120 Kuva 1. Vuoden 2013 kuukausittaiset keskilämpötilat ja/tai sadannat Oulunsalossa ja Kajaanissa sekä pitkän ajanjakson keskiarvot (lähde: Ilmatieteen laitos). Oulujoen keskivirtaamat Jylhämässä ja Merikoskessa olivat pääosin alkuvuonna 2013 keskimääräistä hieman suurempia verrattaessa pitkän ajan keskiarvoon (1971-2000). Toukokuusta eteenpäin virtaamat olivat pääosin keskimääräistä alhaisempia, mutta nousivat jälleen joulukuun lopulla tavanomaista korkeammiksi. Vuoden korkein vuorokausikeskivirtaama mitattiin 31.12. Jylhämässä (434 m 3 /s) ja Merikoskessa (593 m 3 /s). Keskivirtaamat olivat Jylhämässä alimmillaan huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa. Merikoskessa keskivirtaamat olivat alimmillaan pääosin kesällä ja alkusyksystä. Jylhämän padon läpi ei ollut virtaamaa lainkaan 21.4. ja Merikoskessa alin vuorokausikeskivirtaama mitattiin 8.6. (56 m 3 /s). Vuoden 2013 keskivirtaama oli Jylhämässä 191 m 3 /s ja Merikoskessa 226 m 3 /s, kun pitkän ajan (1971-2000) keskivirtaama Jylhämässä oli 224 m 3 /s ja Merikoskessa 264 m 3 /s. Näin ollen vuoden 2013 keskivirtaamat olivat näytepisteillä pitkän ajan keskiarvoa jonkin verran alhaisempia, kun tarkastellaan keskivirtaamia vuositasolla. (Kuvat 2 ja 3) 100 80 60 40 20 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 4

Sivu-uomien yhteenlaskettu virtaama laskettiin Merikosken ja Jylhämän vuorokausivirtaamien erotuksena. Erotuksen tulos oli aina positiivinen, joten virtaamalukuihin ei tarvinnut tehdä korjauksia. Kokonaisuutena tarkastellen sivu-uomien keskivirtaamat vuonna 2013 olivat pääsääntöisesti keskimääräisiä tai jonkin verran keskimääräisen ali muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Huhti-, marras- ja joulukuussa sivu-uomien keskivirtaamat olivat tavanomaista jonkin verran suuremmat. Joulukuussa sivu-uomien keskivirtaama oli keskimääräistä lähes puolet suurempi. Edellisen vuodesta poiketen sivu-uomien keskivirtaama oli selvästi suurimmillaan huhtikuussa eikä toukokuussa. Sivu-uomien virtaamat arvioitiin Merikosken ja Jylhämän välisen valuma-alueen valunta-arvojen ja sivu-uomien valuma-alueiden pinta-alojen perusteella. Laskennalliseksi keskivirtaamaksi vuonna 2013 Kutujokisuussa arvioitiin 4,0 m 3 /s, Muhosjoessa 4,2 m 3 /s ja Putaalanjoessa 0,2 m 3 /s. (Kuva 3) Virtaama (m³/s) 2013 Jylhämä Jylhämä 1971-2000 Merikoski Merikoski 1971-2000 700 600 500 400 300 200 100 0 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 2. Oulujoen virtaamat Jylhämässä (5903450) ja Merikoskessa (5904450) vuonna 2013 ja vertailujaksolla 1971-2000 (lähde: OIVA ympäristö- ja paikkatietokanta 14.1.2014). 5

m³/s 600,00 Jylhämä kuukausikeskivirtaama 2013 1971-2000 500,00 400,00 300,00 200,00 100,00 0,00 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu m³/s Merikoski kuukausikeskivirtaama 450,00 2013 1971-2000 400,00 350,00 300,00 250,00 200,00 150,00 100,00 50,00 0,00 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu m³/s Merikoski-Jylhämä = sivu-uomien kuukausikeskivirtaama 2013 1971-2000 160 140 120 100 80 60 40 20 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 3. Kuukausikeskivirtaamat Oulujoen Jylhämässä (5903450) ja Merikoskessa (5904450) sekä sivu-uomissa yhteensä vuonna 2013 sekä pitkänajan keskiarvo (1971 2000). (Lähde: OIVA ympäristö- ja paikkatietokanta 14.1.2014). 6

5. YHTEENVETO VESISTÖN KUORMITUKSESTA Oulujoen alaosan kuormittajien käyttö- ja päästötarkkailusta (Kaikkonen & Salo 2014) sekä turvetuotannon tarkkailusta on laadittu erilliset raportit (Kurtti ja Nopanen 2014). Kuormitusraportissa on esitettynä myös kaatopaikkojen ym. erillistarkkailtavien kuormittajien päästöraporttien tiivistelmät. Oulujoen vesistöalueen alaosalla taajamien, teollisuuden, kalankasvatuslaitosten ja turvetuotannon yhteenlaskettu vesistökuormitus vuonna 2013 oli keskimäärin 2,9 kg/d fosforia ja 54 kg/d typpeä, kun kalankasvatuslaitosten osalta käytetään tuotantotietojen perusteella arvioitua ympärivuotista kuormitusta. (Kaikkonen & Salo 2014) 5.1 Taajamat ja erillislaitokset Vuonna 2013 alueella oli toiminnassa vain yksi yhdyskuntajätevedenpuhdistamo (Vaala). Teollisuuslaitos Maxit Oy irtautui yhteistarkkailusta vuoden 2010 alusta, koska tehtaan saniteettijätevesien lasku sakokaivokäsittelyn jälkeen Oulujokeen lopetettiin. Lisäksi alueella toimii kolme tarkkailuvelvollista kalankasvatuslaitosta (Petäjäkosken Kala, Oulujoen Lohi ja Tmi Montan Lohi). Vuonna 2013 Oulujoen alaosalla oli kolme tarkkailuvelvollista suljettua kaatopaikkaa ja yksi tuhkanläjitysalue. Vaalan ja Muhoksen kaatopaikat suljettiin vuonna 2003 ja Utajärven kaatopaikka vuonna 2004. Kaatopaikkojen tarkkailut on raportoitu erikseen yhteistarkkailun ulkopuolella. Oulujoen alaosalle kohdistuva yhdyskuntajätevesien kuormitus on vähentynyt siirtoviemäreiden rakentamisen myötä. Siirtoviemäri Muhokselta Ouluun valmistui vuoden 2002 aikana, jonka jälkeen uusien siirtoviemäreiden valmistuttua Utajärven ja Pyhäkosken jätevedet on ohjattu Muhoksen kautta Ouluun. Jylhämän jätevedet ryhdyttiin johtamaan vuoden 2006 alusta lähtien Vaalan jätevedenpuhdistamolle. Vaalan puhdistamon viemäröinnin piirissä oli 843 taloutta, Vaalan juustola ja kaksi huoltoasemaa. Puhdistamon tulokuormitus pieneni edellisvuoden kuormituksista kaikkien kuormitteiden osalta, mutta ylitti edelleen niukasti mitoituskuormituksen BOD:n osalta. Pidempää jaksoa tarkasteltaessa tulokuormituksessa on havaittavissa kasvava trendi, vaikka kahden edellisvuoden aikana tulokuormitus on pienentynyt. Puhdistamon keskimääräinen tulokuormitus vuonna 2013 vastasi kuormitteesta riippuen noin 1750 4300 ihmisen jätevesikuormitusta. Puhdistamolta vesistöön lähtevä kuormitus vuonna 2013 kasvoi kaikkien kuormitteiden suhteen edellisvuoteen verrattuna. Vesistöön johdettu BOD7-, kiintoaine- ja fosforikuormitus vastasi 160 270 ihmisen ja typpikuormitus n. 1500 ihmisen käsittelemättömien jätevesien kuormitusta. 5.2 Kalankasvatus Oulujoen alaosan yhteistarkkailussa mukana olevista kalankasvatuslaitoksista kahdella suoritetaan kuormitustarkkailua ja yhdellä kuormitus arvioidaan laitoksen käyttö- ja hoitotarkkailutietojen perusteella. Vuosikuormitus (kg/a) arvioitiin kaikilla laitoksilla rehunkulutuksen ja lisäkasvun perusteella. Rehun fosforipitoisuutena käytettiin 1 % ja typpipitoisuutena 7,5 %, minkä lisäksi kalaan oletettiin sitoutuvan fosforina 0,4 % ja typpenä 2,75 % lisäkasvumääristä. Kesällä (122 d) rehusta oletettiin kuluvan 80 %. Lietteenpoiston vaikutusta kuormituksiin ei ole laskelmissa arvioitu vuoden 2006 jälkeen. 7

Oulujoen alaosan kalankasvatuslaitoksilla kalan lisäkasvu oli vuonna 2013 yhteensä 60 006 kg ja rehua käytettiin 60 530 kg, joten keskimääräiseksi rehukertoimeksi muodostui 1,01. Laitosten voimassa olevat kuormituksen lupaehdot täyttyivät kaikilta osin. Tarkkailuvelvollisten kalankasvatuslaitosten rehunkulutuksen ja kalan lisäkasvun perusteella arvioitu fosforikuormitus oli vuositasolla yhteensä 0,79 kgp/d ja 6,8 kgn/d. Oulujoen Lohen verkkoallaslaitoksen kuormitusta ei mitata, vaan se arvioidaan käytetyn rehumäärän ja kalojen lisäkasvun perusteella. 5.3 Turvetuotanto Oulujoen alaosan turvetuotantosoiden kuormituksista vuonna 2013 on raportoitu tarkemmin Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportissa (Kurtti ja Nopanen 2014). Oulujoen vesistöalueella tarkkailtiin 11 turvetuotantosuota vuonna 2013. Vuonna 2013 Oulujoen vesistöalueella oli turvetuotannossa 1 553 ha, kunnostusvaiheessa 68 ha ja tuotannosta poistunut 329 ha. Jälkikäytössä oli 435 ha ja valmistelematonta aluetta oli 26 ha. Turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuonna 2013 olivat yhteensä 233 538 kg/a COD Mn (kemiallinen hapenkulutus eli humus) 742 kg/a fosforia, 14 094 kg/a typpeä ja 94 599 kg/d kiintoainetta. Nettopäästöt olivat 540 kg/a fosforia, 8 965 kg/d typpeä sekä 84 319 kg/d kiintoainetta. Päästöt olivat muutoin edellisvuotta pienemmät, mutta kiintoaineen bruttopäästöt olivat samalla tasolla kuin vuonna 2012 ja kiintoaineen nettopäästöt olivat suuremmat kuin vuonna 2012. Kiintoainekuormituksen laskennassa käytettävä taustapitoisuus muuttui vuonna 2013, mikä osaltaan vaikuttaa vuoden 2013 nettopäästöihin suurentavasti. Taustapitoisuus oli ennen 2mg/l ja se muutettiin 1 mg/l, koska yleiset ohjeistukset kiintoainepitoisuuden suhteen muuttuivat. Turvetuotannon bruttokuormitus vesistöön oli vuonna 2013 edelleen hyvin pientä verrattuna Merikosken keskimääräiseen ainevirtaamaan (ks. taulukko 6). Turvetuotannon bruttokuormitus Merikosken ainevirtaamasta vuonna 2013 kokonaisfosforin osalta oli 0,5 %, kokonaistypen 0,4 %, kiintoaineen 0,4 % ja humuksen (CODMn) osalta 0,2 %. Vuonna 2013 turvetuotannon aiheuttama ravinnekuormitus oli 46 51 % Oulujoen alaosan yhteistarkkailun pistekuormittajien aiheuttamasta kuormituksesta. 6. VESISTÖTARKKAILU 2013 Vuonna 2013 Oulujoen pääuomaa tarkkailtiin kolmelta vesistöpisteeltä: Jylhämä, Erkkola ja Merikoski. Aiempina tarkkailuvuosina näytteet pääuomasta on otettu myös Pällistä, Laukasta ja Montasta. Vuosina 2010-2012 näytteenottoa näiltä pisteiltä ei tehty viranomaisseurannan supistamisen vuoksi. Vuonna 2013 näytteitä otettiin jälleen Pällistä (4 kpl) ja Montasta (16 kpl). Kyseisiä tuloksia on hyödynnetty tässä raportissa. Viranomaisseurannassa näytteitä otettiin Merikosken pisteeltä yhteensä 18 kertaa ja Erkkolasta 4 kertaa. Viranomaisseurannan (19 kertaa) ja velvoitetarkkailun (3 kertaa) yhteydessä Jylhämästä otettiin yhteensä 22 näytettä. Oulujoen sivu-uomista tarkkailtiin Muhosjokea ja Kutujokea niiden suualueella. Kutujokisuun ja Muhosjokisuun näytepisteiltä otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti kolme kertaa vuodessa näytteitä. 8

Putaalanjoen näytepisteiltä on otettu vuodesta 2005 alkaen joka toinen vuosi näytteitä. Vuonna 2013 otettiin Putaalanjoesta näytteet. Vesistöpisteiden koordinaatit on esitetty taulukossa 1 ja pisteiden sijainti sekä kuormittajat kartalla liitteessä 1. Tarkkailupisteiden vedenlaatutiedot vuodelta 2013 on esitetty kokonaisuudessaan liitteissä 2a ja 2b. Velvoitetarkkailun mukaisesti tehtävät analyysit on esitetty taulukossa 2. Alle määritysrajan olevista tuloksista on käytetty arvoa määritysraja*0,5. Taulukko 1. Oulujoen yhteistarkkailun näytepisteiden koordinaatit vuonna 2013. Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit (YK) Vesistöalukeskus ELY- Kunta Pääuoma, viranomaisseuranta Oulujoki, Jylhämä 12800* Ou95 7163770-3489710 59.311 Vaala KAI Oulujoki, Erkkola 7214260-3430990 59.111 Oulu POP Oulujoki, Merikoski 13000 7214891-3427993 59.111 Oulu POP Oulujoki Montta 7191870-3453370 59.121 Muhos POP Oulujoki 12900 Pälli 7194260-3462000 59.131 Muhos POP Sivu-uomat, velvoitetarkkailu Kutujokisuu Kut 2 7166350-3490080 59.212 Vaala KAI Putalanjoki 1 Pu8 7183470-3473480 59.132 Utajärvi POP Putaalanjoki P3 Pu6 7185180-3472660 59.132 Utajärvi POP Putaalanjoki P4 Pu1 7187790-3467700 59.131 Utajärvi POP Muhosjokisuu Mu0 7190960-3452400 59.161 Muhos POP *mukana myös velvoitetarkkailussa Taulukko 2. Oulujoen alaosan velvoitetarkkailun mukaiset analyysit. Velvoitetarkkailun analyysit: ammoniumtyppi NH 4 -N µg/l kokonaisfosfori Kok.P µg/l fekaaliset koliformiset bakteerit (heinä-elo) pmy/100ml kokonaistyppi Kok.N µg/l fosfaattifosfori PO 4 -P µg/l lämpötila C hapen kyllästysaste kyll.% nitriitti- ja nitraattitypen NO 2+3 -N µg/l summa happamuus ph rauta Fe µg/l happi mg O 2 /l sameus FTU kemiallinen hapenkulutus COD Mn mgo 2 /l sähkönjohtokyky ms/m kiintoaine mg/l väriluku mgpt/l klorofylli-a (heinä-elo) µg/l 6.1 Pääuoman vedenlaatu Pääuomasta vuonna 2013 mitatut humuspitoisuudet (kemiallinen hapenkulutus) eivät poikenneet sisävesien tyypillisestä tasosta. Oulujoen pääuoman vesi voitiin vuonna 2013 luokitella keskimäärin värin perusteella ruskeavetiseksi ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella humuspitoiseksi tai erittäin humuspitoiseksi. 9

Jokiveden humuspitoisuus nostatti osaltaan myös veden väriarvoja. Korkein vuoden 2013 väriarvo (140 mg/l) ja humuspitoisuus (10 mg/l) mitattiin edellisvuosien tavoin alajuoksulla Merikoskessa keväällä. Veden tummuminen kevättulvan aikaan aiheutui todennäköisesti suurimmaksi osaksi humus- ja rautapitoisuuksien kohoamisesta runsaampien valumavesien seurauksena. Korkein rautapitoisuus (1 600 µg/l) vuonna 2013 todettiin myös Merikoskessa kevättulvan aikaan. Joen yläjuoksulla Jylhämässä ei havaittu samankaltaisia kevättulvan vaikutuksia vedenlaadussa. Vuosina 2009-2013 Jylhämässä veden väriarvot tai humuspitoisuus eivät suuresti vaihdelleet eri näytekertojen välillä, kun taas Merikoskessa pitoisuusvaihtelut olivat vuoden aikana selvästi suurempia. Vesi oli vuosina 2005-2013 keskimäärin kirkkainta Jylhämässä, jossa myös rautapitoisuudet olivat keskimäärin muita näytepisteitä alhaisimpia. (Kuva 4, taulukko 3). Merikosken, Erkkolan ja Jylhämän rautapitoisuudet olivat keskimäärin vuonna 2013 edellisvuotta korkeammat, mikä nosti myös pisteiden veden keskimääräisiä väriarvoja. Myös Pällin ja Montan vesi oli aiempaa tutkimusvuotta rautapitoisempaa ja väriltään tummempaa. Kokonaisuutena tarkastellen pääuoman veden värissä, humuspitoisuudessa tai rautapitoisuudessa ei ollut havaittavissa selvää laskevaa tai nousevaa suuntausta tarkkailuvuosina 2009-2013. (Kuva 4, taulukko 3). Kiintoainepitoisuudet pääuomassa vaihtelivat jokivesille ja aiemmille tarkkailuvuosille tyypilliseen tapaan ajoittain vuonna 2013 suuresti ja korkeimmat kiintoainepitoisuudet (10 mg/l) mitattiin Merikoskesta kevättulvan aikaan. Kevättulvan jälkeen Merikoskem kiintoainepitoisuudet pienenivät. Vuonna 2013 Merikosken keskimääräinen kiintoainepitoisuus (ka. 4,0 mg/l) oli edellisvuotta hieman alhaisempi. Jylhämässä jokiveden kiintoainepitoisuudet olivat keskimäärin hieman aiempia tarkkailuvuosia korkeampia. Jylhämän keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli vuonna 2013 Merikoskea jonkin verran alhaisempi. Jylhämän jokiveden kiintoainepitoisuudet vaihtelivat satunnaisemmin eikä selvää kevättulvan aiheuttavaa veden kiintoaineen pitoisuusnousua havaittu. (Kuva 4, taulukko 3). Kesäaikaisten keskimääräisten kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Oulujoen pääuoma oli yläjuoksulla ravinteisuudeltaan pääsääntöisesti karu, mutta joen ravinteisuus lisääntyi hieman alavirtaan, missä vesi luokittui ravinteisuudeltaan lievästi reheväksi. Pääuoman korkein pitoisuusnousu (38 µg/l) kokonaisfosforin osalta vuonna 2013 havaittiin Merikoskessa 29.4. näytekerralla. Keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus ei näytepisteillä merkittävästi eronnut edellisvuodesta. Fosfaattifosforipitoisuudet pääuomassa olivat vuonna 2013 pääsääntöisesti suhteellisen alhaisia ja keskimäärin edellisten tarkkailuvuosien tasolla. Vuoden 2013 korkein fosfaattifosforipitoisuus (15 µg/l) havaittiin Merikoskessa kevät tulvan aikaan huhtikuun näytekerralla. (Kuva 5, taulukko 3, liitteet 2a ja 2b). Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat jonkin verran jokivesille tyypilliseen tapaan pääuomassa vuonna 2013. Kokonaistyppipitoisuus (630 µg/l) oli korkeimmillaan vuonna 2013 kevättulva aikaan Merikoskessa. Jylhämässä korkein arvo (550 µg/l) havaittiin elokuun näytekerralla eikä Jylhämässä havaittu kevään valumavesien aiheuttamia selviä pitoisuushuippuja kokonaistypen osalta. Erkkolassa vuoden 2013 korkein kokonaistyppipitoisuus (430 µg/l) todettiin kuitenkin kesäkuun näytekerralla. Keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus oli vuonna 2013 Jylhämässä, Erkkolassa, Merikoskessa ja Pällissä aiempaa hieman korkeampia, paitsi Montassa hieman alhaisempi. Kokonaisuutena tarkastellen keskimääräiset kokonaistyppipitoisuudet olivat kuitenkin hyvin samansuuruisia näytepisteillä tarkkailujaksolla 2005-2012. 10

Kokonaistyppipitoisuudet pääuomassa kohosivat vuonna 2013 hieman yläjuoksulta alajuoksulle edetessä. Vuoden 2013 keskimääräisten kesäaikaisten kokonaistyppipitoisuuksien perusteella Merikoski, Jylhämän ja Erkkolan näytepisteet voitiin luokitella, edellisten tarkkailuvuosien tavoin, ravinteisuudeltaan lähinnä karuiksi. Keskimääräiset ammoniumtyppipitoisuudet hieman kohosivat vuonna 2013 yläjuoksulta alajuoksulle päin mentäessä. Ammoniumtypen osalta korkein pitoisuus vuonna 2013 havaittiin Merikoskella (140 µg/l) joulukuun näytekerralla. Nitraatti-nitriittitypen osalta korkein pitoisuus (150 µg/l) vuonna 2013 mitattiin toukokuun näytekerralla Merikoskella. Osassa pisteitä nitraattinitriittityppipitoisuus oli pääuomassa ammoniumtyppipitoisuutta suurempi, mikä viittasi todennäköisesti pelloilta tulevaan kevättulvan aikaiseen kuormitukseen. Kokonaisuutena tarkastellen epäorgaanisen typen pitoisuudet pääuomassa olivat suhteellisen alhaisia vuonna 2013. (Kuva 5, taulukko 3, liitteet 2a ja 2b). Kasviplanktonin määrää indikoivaa klorofylli-a:n pitoisuutta tutkittiin vuonna 2013 Oulunjoen Erkkolan ja Jylhämän näytepisteiltä. Vuonna 2013 klorofylli-a:n pitoisuus vaihteli Erkkolan näytepisteellä välillä 3-10 µg/l ja Jylhämän näytepisteellä välillä 8-10 µg/l. Korkeimmat klorofylli-a:n pitoisuudet mitattiin elokuussa ja keskimääräiset klorofyllipitoisuudet olivat edellisvuosien tasolla. Erkkolan ja Jylhämän vuoden 2013 kesäaikaiset keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet indikoivat pisteiden olevan ravinteisuudeltaan lievästi reheviä. (Taulukko 3, liitteet 2a ja 2b). Pääuoman veden keskimääräinen happamuus (ph 6,0-7,1) oli vuonna 2013 edellisvuosien tasolla eikä näytepisteiden välillä havaittu merkittäviä eroja. Happitilanne Oulujoen pääuomassa oli vuonna 2013 edellisvuosien tapaan hyvä tai erinomainen kaikilla näytekerroilla. Jokiveden happipitoisuudet vaihtelivat vuonna 2013 välillä 7,8-13,7 mgo 2 /l. (Kuva 6, taulukko 3, liitteet 2a ja 2b). 11

200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 30 Väriluku (mgpt/l) Jylhämä Merikoski Erkkola 1.1.11 1.2.11 4.3.11 2011 4.4.11 5.5.11 5.6.11 COD Mn (mg/l) 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 2012 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 Jylhämä 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 2013 18.6.13 19.7.13 19.8.13 Merikoski 19.9.13 20.10.13 20.11.13 25 2011 2012 2013 20 15 10 5 0 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 25 Rauta (µg/l) Jylhämä Merikoski Erkkola 2011 2012 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 2013 Kiintoaine (mg/l) Jylhämä Merikoski 20 2011 2012 2013 15 10 5 0 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 Kuva 4. Oulujoen pääuoman väriluku ja rautapitoisuus Jylhämässä, Erkkolassa ja Merikoskessa sekä humuspitoisuus (COD Mn ) ja kiintoainepitoisuus Jylhämässä ja Merikoskessa vuosina 2011-2013. 12

Kokonaisfosfori (µg/l) 60 50 40 2011 Jylhämä Merikoski Erkkola 2012 2013 30 20 10 0 900 800 700 600 500 400 300 200 100 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 0 Kokonaistyppi (µg/l) 2011 Jylhämä Merikoski Erkkola 2012 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 2013 8,0 ph Jylhämä Merikoski Erkkola 7,5 2011 2012 2013 7,0 6,5 6,0 5,5 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 Kuva 5. Oulujoen pääuoman kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuus sekä ph Jylhämässä, Erkkolassa ja Merikoskessa vuosina 2011-2013. 13

Sameus (FTU) Jylhämä Merikoski Erkkola 12 10 2011 2012 2013 8 6 4 2 0 14 12 10 8 6 4 2 0 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 Happi (mg/l) Jylhämä Merikoski Erkkola 16 2011 2012 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 2013 Sähkönjohtokyky (ms/m) Jylhämä Merikoski Erkkola 5 4 2011 2012 2013 3 2 1 0 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 Kuva 6. Oulujoen pääuoman sameusarvot, happipitoisuus ja sähkönjohtavuus Jylhämässä, Erkkolassa ja Merikoskessa vuosina 2011-2013. 14

Taulukko 3. Oulujoen pääuoman keskimääräinen vedenlaatu Jylhämässä, Erkkolassa ja Merikoskessa vuosina 2005-2013, Pällissä vuosina 2005-2009 ja 2013 sekä Laukassa vuosina 2005-2008 ja Montassa vuosina 2005-2008 ja 2012-2013. Arvot perustuvat sekä viranomaisseurannan (PPO ELY:n & KAI ELY:n) että konsultin näytteisiin (Ahma Oy). Havainto- n ph Kiintoaine Väri Kok.N Kok.P PO4-P Fe CODMn Chl-a paikka kpl mg/l mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Jylhämä Ka 2005 4 6,8 1,3 60 388 12 3,7 387 13 5,7 Ka 2006 7 7,0 1,2 51 397 13 3,2 233 11 5,2 Ka 2007 7 7,0 1,6 43 374 12 2,4 217 11 8,3 Ka 2008 7 6,8 1,6 66 367 13 2,2 273 11 9,2 Ka 2009 14 6,8 1,9 60 346 13 2,8 286 11 9,6 Ka 2010 13 6,9 1,7 52 342 15 2,4 223 10 6,1 Ka 2011 12 6,7 1,8 47 337 12 2,6 223 11 - Ka 2012 15 6,7 1,9 58 378 13 3,9 250 10 8,6 Ka 2013 22 6,7 2,2 75 400 14 2,7 365 13 8,8 Pälli Ka 2005 4 6,7 1,9 70 398 14 4,8 465 12 5,8 Ka 2006 1 7,1 2,9 45 320 17 3,0 330 9 - Ka 2007 4 6,8 1,7 59 358 13 3,3 358 11 6,0 Ka 2008 4 6,9 2,0 61 360 14 3,0 385 11 6,8 Ka 2009 5 6,8 2,7 71 368 14 3,2 460 12 - Ka 2010 0 Ei näytteenottoa vuosina 2010-2012 Ka 2013 4 6,7 4,7 83 398 17 3,0 570 14 - Montta Ka 2005 11 6,8-67 386 13 3,3 385 12 6,9 Ka 2006 12 6,7-72 396 16 4,1 440 11 6,8 Ka 2007 6 6,8-58 362 12 3,5 340 11 7,1 Ka 2008 4 6,7-69 380 14 3,5 455 12 - Ka 2009 0 Ei näytteenottoa vuosina 2009-2012 Ka 2013 3 6,6 3,4 80 424 17 3,6 548 14 - Laukka Ka 2005 11 6,8-72 425 17 6,5 579 12 7,2 Ka 2006 11 6,8-71 458 23 9,9 677 11 6,5 Ka 2007 6 6,8-59 380 15 5,2 425 11 6,5 Ka 2008 4 6,7-78 430 19 6,8 735 13 - Ka 2009 0 Näytteenotto lopetettu vuonna 2009 Erkkola Ka 2005 14 6,8-78 435 19 6,5 677 12 9,5 Ka 2006 12 6,7-78 517 22 8,4 671 12 7,4 Ka 2007 6 6,7-64 410 17 7,3 572 12 9,2 Ka 2008 7 6,9-101 461 22 6,1 823 13 4,7 Ka 2009 4 7,0-90 378 19 6,3 683-9,9 Ka 2010 3 7,0-75 347 21 5,5 530-9,2 Ka 2011 4 7,0-91 373 20 6,6 591-10,9 Ka 2012 4 6,8-70 370 23 7 528-8,3 Ka 2013 4 6,9-98 403 16 5 533-6,0 Merikoski Ka. 2005 13 6,7 5,3 82 448 19 7,4 723 13 9,2 Ka. 2006 15 6,8 5,9 69 439 20 6,7 581 11 8,1 Ka. 2007 15 6,7 3,6 73 425 18 6,6 612 12 7,9 Ka 2008 20 6,8 3,4 74 402 17 6,3 586 12 7,5 Ka 2009 13 6,7 3,2 90 421 20 5,7 772 13 - Ka 2010 13 6,8 4,1 83 388 18 6,6 612 11 - Ka 2011 12 6,7 5,7 89 443 23 8,1 812 12 - Ka 2012 16 6,7 4,9 78 399 19 6,7 591 12 - Ka 2013 18 6,6 4,0 87 442 20 6,0 700 14-15

6.2 Kutujoen, Putaalanjoen ja Muhosjoen vedenlaatu Vuonna 2013 yhteistarkkailussa tarkkailtiin Oulujoen alaosan sivu-uomista Kutujokea ja Muhosjokea kolme kertaa. Putaalanjoesta otetaan näytteet vain parittomina vuosina kolmelta näytepisteeltä kolmena kertana. Sivu-uomien vesi oli vuonna 2013 edellisvuosien tapaan väriltään varsin tummaa, mikä todennäköisesti johtui valuma-alueiden suovaltaisuudesta. Veden väriin vaikuttivat osaltaan mm. veden humuspitoisuus ja rautapitoisuus. Väriltään tumminta vesi oli vuonna 2013 Muhosjoessa, jonka keskimääräinen väriarvo oli 163 mgpt/l. Putaalanjoen veden keskimääräiset väriarvot olivat sivu-ojista alhaisimmat. Tarkkailtavien sivujokien veden väriarvot ja humuspitoisuudet olivat vuonna 2013 keskimäärin edellistä tarkkailuvuotta alhaisempia, vaikka vesi oli kaikilla pisteillä keskimäärin rautapitoisempaa. Muhosjokisuun vesi oli vuonna 2013 keskimäärin rautapitoisempaa, kun taas Kutujoen vesi sisälsi keskimäärin enemmän humusta. (Kuva 7, taulukko 4). Kiintoainepitoisuudet sivu-uomissa vaihtelivat ajoittain suuresti näytekertakohtaisesti joille tyypilliseen tapaan vuonna 2013. Muhosjoen vesi oli keskimäärin kiintoainepitoisinta, kun taas Putaalanjoen vesi sisälsi vähiten kiintoainesta vuonna 2013. (Kuva 7, taulukko 4). Keskimääräisten kesäisten kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Kutujoki ja Putaalanjoki olivat vuonna 2013 ravinteisuudeltaan reheviä ja Muhosjoki oli erittäin rehevä. Kokonaistyppipitoisuuksien perusteella Kutujoki ja Putaalanjoki voitiin pääosin luokitella melko reheväksi ja Muhosjoki reheväksi. Keskimääräiset kokonaisfosforipitoisuudet (ka. 96 µg/l) olivat sivu-uomista korkeimpia Muhosjoessa vuonna 2013. Keskimääräistä pitoisuutta nostatti Muhosjokisuussa kevään kokonaisfosforipitoisuusnousu (110 µg/l). Kutujoen keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli hieman edellisvuotta korkeampi. Muissa sivuojissa veden keskimääräinen fosforipitoisuus oli edellisen tarkkailuvuoden tasoa tai alhaisempi. Vuoden 2012 keskimääräisesti korkein kokonaistyppipitoisuus oli myös Muhosjoessa (ka. 803 µg/l), jossa korkein typpipitoisuus (870 µg/l) havaittiin elokuun näytekerralla. Sivu-ojien ravinnepitoisuudet vaihtelivat näytekerroittain eikä selviä pitoisuusnousuja havaittu kevättulvan aikaan. Tarkkailtavien sivujokien keskimääräiset typpipitoisuudet olivat edellisvuotta alhaisempia, (Kuva 8, taulukko 4). Epäorgaanisten ravinteiden (fosfaattifosfori, ammoniumtyppi ja nitraatti-nitriittityppi) pitoisuudet olivat vuonna 2013 Muhosjoella korkeimmillaan maaliskuussa ja laskivat selvästi kesällä. Muhosjoessa havaittiin kuitenkin vielä kesälläkin suhteellisen runsaasti epäorgaanisia ravinteita. Todennäköisesti pääosin alhaisen levätuotannon vuoksi epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet pysyivät Muhosjoessa kesällä suhteellisen korkealla tasolla. Myös osassa Putaalanjoen pisteitä epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet olivat korkeimmillaan kevään näytekerralla, ja ne laskivat hieman tai jonkin verran kesällä. Klorofylli-a:n pitoisuudet kuvastavat levätuotannon määrää. Vuoden 2013 klorofylli-a:n pitoisuuksien perusteella levätuotanto oli keskimäärin runsainta Putaalanjoessa (ka. 17,0 µg/l) ja alhaisinta Muhosjoessa (ka. 4,3 µg/l). Kutujoen ja Putaalanjoen a- klorofyllipitoisuudet vuonna 2013 indikoivat rehevää ravinteikkuutta. Kun taas Muhosjoen vesi oli klorofylli-a:n pitoisuuden perusteella pääosin lievästi rehevää. 16

Muhosjoen ravinnepitoisuudet olivat kokonaisuutena tarkastellen korkeampia kuin muissa sivujoissa, mutta joen a-klorofyllipitoisuuden perusteella joki voitiin luokitella vain lievästi reheväksi. Runsasravinteisen Muhosjoen perustuotantoa rajoitti todennäköisesti ainakin veden tummuuden aiheuttama valon vähäisyys. Tarkasteltavien sivujokien klorofylli-a:n pitoisuudet olivat edellistä trakkailuvuotta hieman korkeampia, paitsi Muhosjokisuussa hieman alhaisempi. (Kuva 8, taulukko 4). Kutujoessa vesi oli vuonna 2013 keskimäärin happaminta. Putaalanjoen vesi oli keskimäärin lievästi hapanta, kun taas Muhosjoessa veden ph- arvot olivat neutraalin tuntumassa. Sivujokien ph-arvot eivät merkittävästi vaihdelleen vuoden aikana, mutta pääosin ph-arvot olivat korkeimmillaan loppukesästä. Näytepisteiden keskimääräiset ph-arvot olivat vuonna 2013 hyvin edellisvuoden kaltaisia. (Kuva 8, taulukko 4). Sivujokien keskimääräinen happitilanne vuonna 2013 oli pääosin erinomainen tai hyvä, paitsi Putaalanjoen ylimmillä pisteillä tyydyttävä. (Liite 2b). 17

350 300 250 200 150 100 50 0 Väriluku (mgpt/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu0 2011 2012 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 21.12.13 30 25 COD Mn (mg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu0 2011 2012 2013 20 15 10 5 0 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 21.12.13 7000 6000 Rauta (µg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu0 2011 2013 5000 4000 3000 2000 1000 0 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 21.12.13 Kiintoaine (mg/l) 63 mg/l Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu0 10 8 2011 2012 2013 6 4 2 0 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 21.12.13 Kuva 7. Oulujoen alaosan sivu-uomien (Kutujoki (Kut2), Putaalanjoki (Pu1, Pu6 ja Pu8) ja Muhosjoki (Mu0) väriluku, humus (COD Mn )-, rauta- ja kiintoainepitoisuus vuosina 2011-2013. 18

350 300 250 200 150 100 50 0 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 30 25 20 15 10 5 0 Kokonaisfosfori (µg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu0 2011 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 21.12.13 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 21.12.13 2013 Kokonaistyppi (µg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu0 2011 2013 Klorofylli-a (µg/l) Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu0 2011 2012 2012 2012 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 21.12.13 2013 8,0 ph Kut2 Pu8 Pu6 Pu1 Mu0 7,0 2011 2012 2013 6,0 5,0 1.1.11 1.2.11 4.3.11 4.4.11 5.5.11 5.6.11 6.7.11 6.8.11 6.9.11 7.10.11 7.11.11 8.12.11 8.1.12 8.2.12 10.3.12 10.4.12 11.5.12 11.6.12 12.7.12 12.8.12 12.9.12 13.10.12 13.11.12 14.12.12 14.1.13 14.2.13 17.3.13 17.4.13 18.5.13 18.6.13 19.7.13 19.8.13 19.9.13 20.10.13 20.11.13 21.12.13 Kuva 8. Oulujoen alaosan sivu-uomien (Kutujoki (Kut2), Putaalanjoki (Pu1, Pu6 ja Pu8) ja Muhosjoki (Mu0) kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- ja a-klorofyllipitoisuus sekä happamuus (ph) vuosina 2011-2013. 19

Taulukko 4. Keskimääräinen vedenlaatu Kutujoessa vuosina 2005-2013, Putaalanjoessa vuosina 2005, 2007, 2009, 2010, 2011 ja 2013 sekä Muhosjoessa vuosina 2000-2013. Havainto- ph Kiintoaine Väri Kok.N Kok.P PO4-P Fe CODMn Chl-a paikka mg/l mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Kutujokisuu Ka. 2005 6,5 4,4 150 597 33 8,0 2267 18 7,2 Ka. 2006 6,6 4,8 136 573 32 8,0 1900 17 9,2 Ka. 2007 6,7 3,8 143 527 26 5,3 1567 17 6,9 Ka. 2008 6,4 4,3 193 543 32 8,7 2000 20 8,3 Ka. 2009 6,6 4,4 177 523 34 8,0 2267 18 9,3 Ka. 2010 6,7 4,4 150 557 34 8,5 1420 17 7,5 Ka. 2011 6,5 5,3 170 540 35 11,0 1700 19 9,1 Ka. 2012 6,4 4,5 187 573 29 9,0 1147 20 12,0 Ka. 2013 6,3 6,0 159 507 43 9,4 2400 20 13,0 Putaalanjoki 1 Ka. 2005 6,7 3,1 94 473 25 9,0 1420 15 6,7 Ka. 2007 6,7 3,9 106 417 44 4,7 1077 13 6,3 Ka. 2009 6,7 3,3 130 433 25 5,9 1420 16 9,7 Ka. 2010 *) 6,0 5,2 88 250 25 4,6 860 12 10,0 Ka. 2011 6,7 4,6 152 483 32 16,0 1483 14 9,4 Ka. 2013 6,6 4,1 121 427 27 8,1 1533 15 13,0 Putaalanjoki P3 Ka. 2005 6,6 3,8 107 503 32 13 1690 15 8,7 Ka. 2007 6,7 5,1 123 703 47 22 1700 13 11,0 Ka. 2009 6,6 6,0 146 510 35 14 1840 17 12,5 Ka. 2010 *) 6,8 3,4 110 410 32 12 1400 12 12,0 Ka. 2011 6,7 4,1 160 1457 81 49 1660 17 13,0 Ka. 2013 6,5 4,6 133 477 45 16 2133 16 15,5 Putaalanjoki P4 Ka. 2005 6,6 2,8 121 577 35 16 1767 16 12,5 Ka. 2007 6,7 3,7 137 803 44 20 1733 16 15,5 Ka. 2009 6,7 3,2 147 623 44 19 2000 17 20,0 Ka. 2010 *) 6,9 3,0 120 480 41 17 400 14 10,0 Ka. 2011 6,8 4,2 170 780 101 66 1933 16 15,5 Ka. 2013 6,5 5,4 134 533 52 19 2067 16 22,5 Muhosjokisuu Ka. 2000 7,0 29 164 1010 107 35 2990 15 5,2 Ka. 2001 7,1 6,7 139 900 82 51 3140 11 7,8 Ka. 2002 7,2 6,0 128 880 107 41 2912 9 11,0 Ka. 2003 7,1 7,9 138 962 101 50 3206 10 10,2 Ka. 2004 6,9 9,1 154 1190 91 64 3547 14 4,9 Ka. 2005 7,2 6,7 140 1270 98 84 3533 8 7,1 Ka. 2006 7,4 8,4 117 980 98 76 3066 7 21,0 Ka. 2007 7,2 16 227 950 117 88 4233 13 2,4 Ka. 2008 6,9 13 253 1123 99 62 4367 18 2,7 Ka. 2009 7,0 16 166 660 92 70 3877 13 3,7 Ka. 2010 6,9 13 190 1167 140 109 4333 14 3,3 Ka. 2011 7,1 7,3 230 1247 155 126 4433 21 2,0 Ka. 2012 6,9 7,8 197 1700 96 75 2467 14 5,0 Ka. 2013 7,1 7,9 163 803 96 77 4200 15 4,3 *) Otettiin epähuomiossa elokuussa vuonna 2010 20

7. VEDENLAADUN KEHITYS 2000-LUVULLA Oulujoen alaosan pääuoman vedenlaadun kehitystä 2000-luvulla on tarkkailtu joen yläosalta Jylhämästä, keskiosalta Laukasta ja alaosalta Merikoskelta. Vedenlaatua on tarkkailtu mm. ravinnepitoisuuksien, humuspitoisuuden ja veden happamuuden osalta (kuva 9). Laukassa tarkkailua ei kuitenkaan ole suoritettu vuoden 2008 jälkeen. Taulukossa 5 on esitettynä vuosien 2000-2013 keskimääräinen vedenlaatu Jylhämässä ja Merikoskella. Näytteenottokertoja on merkittävästi vähennetty vuodesta 2004 alkaen, minkä vuoksi vedenlaadun arviointi perustuu nykyään pienempiin näytemääriin. Yleisesti ottaen ravinne- ja humuspitoisuudet kohoavat kevättulvan aikaan ja ovat alhaisimmillaan alivirtaaman aikaan talvella. Jokiveden happamuus on tyypillisesti alhaisimmillaan juuri virtaamahuipun aikaan ja kohoaa kesällä perustuotannon vaikutuksesta. Jylhämän kokonaisfosforipitoisuus on pysynyt 2000-luvulla keskimäärin samalla tasolla vähäisistä vaihteluista huolimatta ja myös kokonaistyppipitoisuuksissa havaittu lievä kasvusuuntaus näyttää taittuneen. Merikosken kokonaisfosforipitoisuus on laskenut vuosituhannen alun korkeammista pitoisuuksista, mutta ajoittain esiintyy fosforin pitoisuusnousuja. Merikosken keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus on pysynyt varsin samansuuruisena koko 2000-luvun alun. Jylhämässä humuspitoisuus on 2000-luvulla kohonnut lievästi pientä vuosien 2002-2003 pientä notkahdusta lukuun ottamatta, mutta veden väri ei ole pelkästään tummentunut, sillä veden väriin on vaikuttanut myös rautapitoisuuden vaihtelut. Jylhämän vesi on keskimääräisesti ollut hieman hapanta tai neutraalia. Jylhämän veden ph:n vaihteluissa voidaan erottaa tarkkailujaksolla 2000-2013 selvästi ajoittaiset runsaan levätuotannon aiheuttamat kesäiset ph:n nousut. Merikoskella humuspitoisuus on 2000-luvulla vähäisesti vaihdellut vuodesta toiseen ja veden keskimääräinen ph Merikoskessa on pysynyt varsin samankaltaisena koko 2000-luvun. Oulujoen pääuoman alhaisimmat kiintoainepitoisuudet on mitattu Jylhämästä eikä kiintoainepitoisuuksissa ole havaittavissa nousevaa tai laskevaa suuntausta. Merikoskella kiintoainepitoisuuksissa 2000-luvulla on havaittavissa enemmän vaihtelua kuin Jylhämässä, mutta muutossuuntaa ei Merikoskessakaan ole havaittavissa. 21

60 50 40 30 20 10 1000 25 20 15 10 800 600 400 200 5 Kokonaisfosfori (µg/l) Jylhämä 12800 Laukka Merikoski Merikoski 25.4.2000 110 µg/l 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Kokonaistyppi (µg/l) Jylhämä 12800 Laukka Merikoski 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 COD 30 Mn (mgo 2 /l) Jylhämä 12800 Laukka Merikoski 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 9 ph Jylhämä 12800 Laukka Merikoski 8 7 6 5 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Kuva 9. Vedenlaadun kehitys Oulujoen pääuomassa Jylhämässä ja Merikoskessa vuosien 2000-2013 aikana ja Laukassa vuosien 2000-2008 aikana. 22

Taulukko 5. Oulujoen keskimääräinen vedenlaatu Jylhämässä ja Merikoskessa vuosina 2000-2013. Arvot perustuvat sekä viranomaisseurannan (PPO ja KAI) että konsultin (Ahma Oy) näytteisiin. Havainto- ph Kiintoaine Väri Kok.N Kok.P PO4-P Fe CODMn Chl-a paikka mg/l mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Jylhämä Ka. 2000 6,7 1,9 53 340 13 3,0 297 9 8,3 Ka. 2001 6,9 1,4 50 336 12 5,0 260 9 7,5 Ka. 2002 7,0 1,5 45 320 11 4,0 147 9 6,2 Ka. 2003 7,0 1,2 40 290 11 3,0 120 8 4,4 Ka. 2004 6,9 1,3 40 346 11 2,0 144 8 5,8 Ka. 2005 6,7 1,3 60 388 12 4,0 387 13 5,7 Ka. 2006 7,0 1,2 51 397 13 3,0 233 11 5,0 Ka. 2007 7,0 1,6 43 374 12 2,4 217 11 8,3 Ka. 2008 6,8 1,6 66 367 13 2,2 273 11 9,2 Ka. 2009 6,8 1,9 60 346 13 2,8 286 11 9,6 Ka. 2010 6,9 1,6 53 345 10 2,5 229 10 6,1 Ka. 2011 6,5 1,7 46 347 12 2,5 234 12 - Ka. 2012 6,7 1,9 58 378 13 4,0 250 10 8,6 Ka. 2013 6,7 2,2 75 400 14 2,7 365 13 8,8 Merikoski Ka. 2000 6,6 5,1 82 419 25 9,0 660 12 7,7 Ka. 2001 6,8 3,3 75 401 21 9,0 633 11 8,2 Ka. 2002 6,9 2,1 59 353 19 5,0 482 9 8,7 Ka. 2003 6,9 3,2 60 400 23 9,0 580 10 7,8 Ka. 2004 6,8 3,5 60 425 19 5,0 503 10 7,2 Ka. 2005 6,7 3,2 82 448 19 7,0 723 13 9,2 Ka. 2006 6,8 5,9 69 439 20 6,7 581 11 8,1 Ka. 2007 6,7 3,6 73 425 18 6,6 612 12 7,9 Ka. 2008 6,8 3,4 74 402 17 6,3 586 12 7,5 Ka. 2009 6,7 3,2 90 421 20 5,7 772 13 - Ka. 2010 6,8 4,1 83 389 18 6,6 612 11 - Ka. 2011 6,7 5,7 89 443 23 8,1 812 12 - Ka. 2012 6,7 4,9 78 399 19 7 591 12 - Ka. 2013 6,6 4,0 87 442 20 6,0 700 14-8. AINEVIRTAAMAT 8.1 Pääuoman ainevirtaamat Oulujoen mereen tuomat ainemäärät on laskettu Merikosken päivittäisten virtaama- ja vedenlaatutietojen pohjalta kuten aikaisempinakin vuosina (taulukko 6). Keskimääräinen päiväkuorma oli vuonna 2013 edellisvuotta suurempi ammoniumtypen osalta. Vuonna 2013 Oulujoesta purkautui Perämereen noin 26 437 t kiintoainetta, noin 103 795 t humusta, noin 3 301t typpeä ja noin 140 t fosforia. Epäorgaanisten typpiyhdisteiden osuus kokonaistypen ainevirtaamasta vuonna 2013 oli noin 21 % ja fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista noin 31 %. 23

Vuoden 2013 Merikosken aiheuttamat vuosikuormitukset Perämereen olivat edellisvuoden keskimääräisiä vuosikuormituksia pienempiä, paitsi ammoniumtypen osalta hieman suurempi. Vuonna 2000 Perämereen päätyvä vuosikuorma oli suurin fosforin sekä nitraatti- ja nitriittitypen osalta. Vuonna 2012 vuosikuorma puolestaan oli suurin typen, raudan, kiintoaineen, fosfaattifosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta. Tarkkailujaksolla 2000-2012 edellä mainittujen osalta vähäisin vuosikuormitus oli vuonna 2002. Suhteellisen suuret vaihtelut ainevirtaamissa vuosien välillä johtunevat suurelta osin vuosien välisestä vaihtelusta valuma- ja virtaamaoloissa, koska Oulujoessa ei ole ollut havaittavissa selviä muutoksia vedenlaadun suhteen.käytetty ainevirtaaman laskentatapa huomioi virtaaman ainoastaan näytteenottovuorokausina, mikä heikentää jonkin verran ainevirtaamien luotettavuutta. Laskentatapaa ei kuitenkaan ole muutettu, jotta ainevirtaamat olisivat vertailukelpoisia edellisiin vuosiin verrattuna. Taulukko 6. Merikosken keskimääräinen päivittäinen ainevirtaama ja vuosikuorma Perämereen vuosina 2000-2013. Merikoski Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P Fe CODMn Kiintoaine Vuosi kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d t/d t/d 2000 11 367 375 2 126 692 204 17 400 312 158 2001 8 059 402 1 472 403 167 12 000 223 61 2002 5 592 550 205 285 83 6 962 150 33 2003 5 981 423 934 348 140 8 510 151 45 2004 11 962 840 1 087 544 156 14 282 284 106 2005 8 095 188 1 512 327 139 13 372 236 78 2006 8 870 325 1 524 367 126 10 889 225 100 2007 9 890 225 1 571 407 161 13 624 279 80 2008 12 380 249 1 561 517 191 17 388 375 104 2009 8 126 209 1 294 354 112 13 675 255 62 2010 7 728 254 973 350 132 11 217 229 69 2011 6 788 221 1 137 301 122 10 061 188 94 2012 13 253 276 1 787 627 222 19 866 407 166 2013 9 044 344 1 539 385 119 13 378 284 72 Merikoski Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P Fe CODMn Kiintoaine Vuosi t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a 2000 4 149 137 776 252 74 6 351 113 728 57 627 2001 2 942 147 537 147 61 4 380 81 453 22 265 2002 2 041 201 75 104 30 2 541 54 897 12 045 2003 2 183 154 341 127 51 3 106 55 115 16 425 2004 4 366 307 397 199 57 5 213 103 660 38 690 2005 2 955 69 552 119 51 4 881 86 140 28 470 2006 3 238 119 556 134 46 3 974 82 111 36 482 2007 3 610 82 573 149 59 4 973 101 948 29 292 2008 4 531 91 571 189 70 6 364 137 361 37 922 2009 2 966 76 472 129 41 4 992 92 969 22 544 2010 2 821 93 355 128 48 4 094 83 732 25 230 2011 2 478 81 415 110 45 3 672 68 492 34 460 2012 4 837 101 652 229 81 7 251 148 673 60 679 2013 3 301 125 562 140 43 4 883 103 795 26 437 Ka 00-13 3 316 127 488 154 54 4 762 93 862 32 041 24

8.2 Kutujoen, Putaalanjoen ja Muhosjoen ainevirtaamat Oulujokeen laskevien tarkkailussa olleiden sivujokien (Kutujoki, Putaalanjoki ja Muhosjoki) ainevirtaamia on arvioitu jokisuissa mitattujen pitoisuuksien sekä Merikosken ja Jylhämän välisen valuma-alueen valuma-arvojen avulla laskettujen virtaamien perusteella (taulukko 7). Valuma-arvoina on käytetty Merikosken ja Jylhämän vuorokausiarvojen erotuksena saatuja tuloksia. Virtaamien laskennassa käytetyt Kutujoen (59.261 Kutujoen alue, F = 504 km 2 ), Putaalanjoen (59.132 Utajärven kk:n valuma-alue, F = 23 km 2 ) ja Muhosjoen (59.16 Muhosjoen alaosan alue, F = 537 km 2 ) valuma-alueiden pinta-alat ovat Ekholmin (1993) mukaisia. Näiden sivu-uomien ainevirtaamat vuodesta 2005 lähtien on laskettu taulukkoon 7 tarkistettujen pintaalojen mukaisesti ja siksi lukemat eroavat aiempien vuosien raporteissa esitetyistä. Kutujoen, Putaalanjoen ja Muhosjoen keskimääräiset päiväkuormitukset ja vuosikuormitukset olivat edellistä tarkkailuvuotta pienempiä. Osittain kuormituksen pieneneminen selittyi todennäköisesti ajoittain vähäisemmillä virtaamamäärillä, mutta myös alhaisemmilla pitoisuuksilla. Kutujoesta Oulujokeen vuonna 2013 virtasi 62 tonnia typpeä, 4 tonnia fosforia, 2 683 tonnia humusta ja 482 tonnia kiintoainetta. Muhosjoen kuormitus Oulujokeen vuonna 2013 oli 106 tonnia typpeä, 14 tonnia fosforia, 1 585 tonnia humusta ja 1 022 tonnia kiintoainetta. Vastaavat kuormitukset Putaalanjoesta olivat seuraavat: 3 tonnia typpeä, 4 tonnia fosforia, 104 tonnia humusta ja 34 tonnia kiintoainetta Vuonna 2013 Oulujoen Perämereen kuljettamasta kiintoaineesta 4 % tuli Muhosjoesta ja 2 % Kutujoesta. Humuksen ainevirtaamasta Oulujoessa Muhosjoen osuus vuonna 2013 oli 2 % ja Kutujoen 3 %. Oulujoen kokonaistyppivirtaamasta vuonna 2013 Muhosjoesta peräisin oli 3 % ja Kutujoesta 2 %. Oulujoen pääuoman kokonaisfosforivirtaamasta Muhosjoesta tuli 10 % ja Kutujoesta 3 %. Ammoniumtypen osalta Muhosjoki muodosti vuonna 2013 pääuoman ainevirtaamasta 27 %. Kutujoen osuus ammoniumtyppivirtaamasta pääuomassa vuonna 2013 oli 2 %. Nitraatti-nitriittitypen kokonaisvirtaamasta pääuomassa vuonna 2013 Muhosjoki muodosti 9 % ja Kutujoki 1 %. Pääuoman fosfaattifosforivirtaamasta vuonna 2013 tuli 26 % Muhosjoesta ja 3 % Kutujoesta sekä rautavirtaamasta 11 % Muhosjoesta ja 6 % Kutujoesta. Putaalanjoen osalta edellä mainittujen pitoisuuksien %- osuudet vaihtelivat välillä 0,1-0,3%. Muhosjoen pääuomaan tuomat epäorgaanisten ravinteiden sekä kiintoaineen ja raudan ainemäärät olivat suhteellisen suuria, kun otetaan huomioon, että Muhosjoen valumaalue on vain reilut kaksi prosenttia koko Oulujoen vesistöalueen pinta-alasta. Pääosin suhteellisen suuret osuudet selittyvät valuma-alueen ominaisuuksilla ja käyttömuodoilla. 25

Taulukko 7. Keskimääräiset päivittäiset ainevirtaamat (kg/d, t/d) ja vuosikuorma Oulujokeen Kutujoen osalta vuosina 2005-2013, Putaalanjoen osalta vuosina 2005,2007,2009,20011 ja 2013 sekä Muhosjoen osalta vuosina 2000-2013. Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P Fe CODMn Kiintoaine kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d t/d t/d Kutujoki 2005 123 2,9 20,6 5,1 1,4 391 4 0,6 2006 199 4,0 15,6 10,5 2,9 652 6 1,7 2007 195 6,4 13,8 9,5 2,1 561 6 1,4 2008 303 10,3 20,6 15,2 4,0 1013 11 2,0 2009 113 2,9 9,3 6,8 1,8 483 4 0,9 2010 242 12,5 45,4 13,6 3,7 639 7 1,4 2011 304 18,5 55,4 19,6 6,5 953 11 2,9 2012 457 11,5 28,2 25,4 6,5 1187 17 4,5 2013 170 6,9 20,7 11,5 3,3 795 7 1,3 Putaalanjoki 2005 19 0,6 6,3 1,3 0,8 76 0,2 0,02 2007 14 0,5 5,3 0,8 0,3 28 0,3 0,07 2009 7 0,1 1,4 0,5 0,2 21 0,2 0,03 2011 21 2,9 6,5 2,8 1,9 49 0,4 0,10 2013 8 0,3 2,4 0,8 0,4 40 0,3 0,09 Muhosjoki 2000 763 116 258 127 28 2 480 69 12 2001 742 133 271 65 36 2 388 9 10 2002 447 92 171 53 17 1 362 5 6 2003 709 131 286 61 28 1 862 9 9 2004 976 123 395 70 46 3 227 9 12 2005 335 67 100 20 18 675 2 1 2006 382 69 139 37 29 1 204 3 4 2007 377 90 186 61 45 1 594 7 11 2008 666 95 211 53 33 2 317 10 7 2009 137 14 49 18 13 756 3 5 2010 580 109 287 69 53 1755 6 7 2011 777 94 469 99 80 1579 12 17 2012 1323 122 295 67 47 2127 14 7 2013 291 93 135 37 31 1486 4 3 Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P Fe CODMn Kiintoaine t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a t/a Kutujoki 2005 45 1 8 2 0 143 1 336 215 2006 73 1 6 4 1 238 2 194 604 2007 71 2 5 3 1 205 2 264 507 2008 111 4 8 6 1 370 4 070 747 2009 41 1 3 2 1 176 1 473 333 2010 88 5 17 5 1 233 2 597 523 2011 111 7 20 7 2 348 3 913 1 069 2012 167 4 10 9 2 433 6 282 1 630 2013 62 3 8 4 1 290 2 683 482 Putaalanjoki 2005 7 0,2 2 0,5 0,3 28 56 8 2007 5 0,2 2 0,3 0,1 10 99 24 2009 2 0,0 1 0,2 0,1 8 59 11 2011 8 1,0 2 1,0 0,7 18 148 38 2013 3 0,1 1 0,3 0,2 15 104 34 Muhosjoki 2000 278 42 94 46 10 905 25 185 4 380 2001 271 49 99 24 13 872 3 431 3 650 2002 163 34 62 19 6,2 497 1 679 2 190 2003 259 48 104 22 10 680 3 103 3 103 2004 356 45 144 26 17 1 178 3 358 4 380 2005 122 24 37 7,3 6,6 246 694 475 2006 139 25 51 14 11 439 913 1 278 2007 138 33 68 22 17 582 2 447 4 010 2008 243 35 77 19 12 846 3 751 2 515 2009 50 5,0 18 6,6 4,7 276 1 136 1 731 2010 212 40 105 25 19 641 2 273 2 453 2011 283 34 171 36 29 576 4 448 6 257 2012 483 44 108 25 17 776 5 068 2 612 2013 106 34 49 14 11 542 1 585 1 022 26

9. OULUJOEN HYGIEENINEN LAATU 9.1 Uimavesien laatu Uimarantojen hygieenistä tilaa tarkkailevat kunnat. Näytteitä otetaan ennen varsinaista uimakautta ja uimakauden aikana. Vuonna 2008 tuli voimaan uusi EU-direktiivin pohjalta laadittu Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiasetus 177/2008 koskien ns. EU-uimarantoja sekä pieniä yleisiä uimarantoja koskien asetus 354/2008. EUuimarannalla tarkoitetaan uimarantaa, jolla arvioidaan käyvän uimakauden aikana vähintään 100 uimaria päivässä. Uimakaudella tarkoitetaan Oulujoen alaosan alueella 15.6.-31.8. välistä ajanjaksoa. Hyvässä uimavedessä suolistoperäisten enterokokkien määrä on alle 400 pmy/100 ml ja Escherichia coli-bakteerin määrä on alle 1000 pmy/100 ml eikä rannalla tai uimavedessä ole havaittavissa sinilevää. Yhteenvetotaulukko Oulujoen alaosan uimavesien laadusta vuonna 2013 on esitetty liitteessä 3. Oulun uimarannat Oulun alueelta Oulujoen varrelta uimaveden vedenlaatua tutkittiin vuonna 2013 viideltä yleiseltä uimarannalta: Konttisenkangas (aik. Madekoski), Myllyoja, Emännäntie (aik. Oulunsuu), Tuira ja Värttö. Maikkulassa, Saarelassa, Kuusisaaressa ja Parkkisenkankaalla ei enää ole kaupungin ylläpitämää uimarantaa. Vuonna 2013 Saarelan rannalta otettiin kuitenkin uimavesinäytteitä. Tuiran uimaranta kuuluu ns. EUuimarantoihin ja sieltä otettiin uimakaudella 2013 vesinäytteitä neljä kertaa. EUuimarantojen kävijämäärät ovat yli 100 uimaria/päivä ja siksi niiden veden hygieenisen laadun tarkkailu on tehostetumpaa kuin muiden uimarantojen. Muilta rannoilta näytteitä otettiin 1-3 kertaa. Näytteistä tutkittiin suolistoperäisten enterokokkien sekä E. colibakteerien määrä. Mikrobiologisen laadun suhteen tutkitut uimarannat täyttivät uimavesille asetetut laatuvaatimukset kaikilla vuoden 2013 havaintokerroilla. Vaalan uimarannat Vaalan kunnassa uimaveden laatua seurattiin vuonna 2013 kuudelta uimarannalta (Sahanranta, Poukamonkangas, Jaalangan, Järvikylä, Martinlahden, Ruununtörmä). Sahanraranta kuuluu ns. EU-rantoihin. Saharannasta näytteitä otettiin viisi kertaa. Muilta uimarannoilta näytteitä otettiin 1-2 kertaa. Näytteistä määritettiin suolistoperäisten enterokokkien ja E. coli-bakteerien määrä. Kyseisten uimarantojen uimavedet täyttivät hyvälle uimavedelle asetetut laatuvaatimukset. Utajärven uimarannat Utajärven kunnan alueelta uimavesinäytteitä otettiin vuoden 2013 kesällä Kirkonkylän ja Alakylän uimarannoilta. Kirkonkylän ja Alakylän rannoilta otettiin kaksi näytettä kesällä. Näytteistä määritettiin suolistoperäisten enterokokkien ja E. coli-bakteerien määrä. Kaikkien näytteiden osalta vesi täytti vuonna 2013 hyvälle uimavedelle asetetut laatuvaatimukset. Muhoksen uimarannat Muhoksen kunnan alueelta uimavesinäytteitä otettiin vuonna 2013 Kirkkosaaren, Määtän, Junniojan ja Montan rannoilta. 27

Rannoilta otettiin näytteitä kesä-elokuussa 2-3 kertaa. Näytteistä määritettiin suolistoperäisten enterokokkien ja E. coli-bakteerien määrä. Kaikkien tutkittujen rantojen osalta vedet täyttivät vuonna 2013 hyvälle uimavedelle asetetut laatuvaatimukset. 9.2 Oulujoen pääuoman bakteerimäärät Vesistön hygieenisen tilan seuranta on osa kokonaisuutta, jonka kautta arvioidaan eri kuormittajien vaikutusta vesistöön ja toisaalta vesistön käyttökelpoisuutta eri käyttötarkoituksiin. Oulujoen pääuoman hygieenistä laatua seurattiin vuonna 2013 Jylhämässä ja Erkkolassa (liitteet 2a ja 2b). Jylhämässä näytteenotosta vastasi Ahma ympäristö Oy ja Erkkolassa ELY-keskus. Jylhämästä bakteerimäärät määritettiin vuonna 2013 kaksi kertaa ja Erkkolasta neljä kertaa. Näytteet on otettu keskivirrasta eikä rannalta kuten edellä esitetyt uimavesinäytteet. Näytteistä määritettiin suolistoperäisestä kuormituksesta osoituksena olevien lämpökestoisten koliformisten bakteerien, joihin myös E. coli-bakteeri kuuluu, määrä. Korkeimmat lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrät mitattiin 20.8.2013 näytekerralla Jylhämässä (41 pmy/100 ml) ja näytekerralla 9.7.2013 Erkkolassa (47 pmy/100 ml). Erkkolan hygieeninen laatu oli hyvä heinäkuun näytekerralla ja muuten erinomainen. Jylhämän hygieeninen laatu oli näytekerroilla hyvä. Suolistoperäisten bakteerien määrät olivat edellisvuoden tasolla. 10. POHJAELÄINTARKKAILU Vuoden 2011 ns. laajaan tarkkailuun sisältyi pohjaeläinnäytteiden ottaminen. Pohjaeläinnäytteet otettiin syksyllä 2011 Oulunjoesta Laukan sillan alapuolelta, mutta aineisto osoittautui näytteenotto-olosuhteiden vuoksi (suuri virtaama ja vedenpinnan poikkeava korkeus) käyttökelvottomaksi tarkkailutulosten seurantaan. Tästä syystä sovittiin alueellisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) kanssa, että näytteenotto uusitaan syksyllä 2012. Olosuhteet olivat kuitenkin syksyllä 2012 edellissyksyn kaltaiset eikä pohjaeläinnäytteitä saatu otettua. Vuoden 2013 syksyllä pohjaeläinnäytteet saatiin vihdoin otettua ja liitteenä 4 on esitetty tulokset. Osana Oulujoen alaosan yhteistarkkailua alueelta otettiin pohjaeläinnäytteitä yhdeltä näytteenottopaikalta, joka sijoittui noin 7 km Montan voimalaitoksen alapuolelle. Näytteet otettiin potkuhaavimenetelmällä 9 eri pisteestä. Näytteet käsittivät virtavesille tyypillisiä pohjaeläinryhmiä. Lukumääräisesti näytteissä havaittiin eniten kaksisiipisiä (Diptera), jotka muodostivat pääosan (57 %) havaituista yksilöistä. Ryhmään sisältyi polttiaisia (Ceratopogonidae), kiilukärpäsiä (Dolichopodidae), vaaksiaisia (Tipulidae) ja surviassääskiä (Chironomidae). EPT-ryhmän pohjaeläimistä havaittiin hyvin vähän lajistoa: koskikorennot (Plecoptera) puuttuivat näytteistä kokonaan ja vesiperhosia (Trichoptera) ja päivänkorentoja (Ephemeroptera) havaittiin kumpaankin vain kaksi lajia. Näytteenottoalueelta kerätyn aineiston perusteella alueella esiintyy varsin niukka pohjaeläinlajisto, josta laskettu likaantumisindeksi (BMWP-arvo) on tämän kokoiselle joelle hyvin matala ja myös havaittu taksonimäärä on matala. Vaikka vuonna 2007 samalla alueella tehtiin pohjaeläinnäytteenotto hieman eri menetelmin, suuri pohjaeläinten yksilömäärän, taksonimäärän sekä likaantumisindeksien lasku ei ole selitettävissä veden laatuun liittyvillä tekijöillä. 28

Oulunjoen alaosan yhteistarkkailussa on ollut vuosien 2005 2013 tarkkailujaksolla ainoastaan yksi tarkkailupiste ja näytteenotto tältä alueelta on ollut haastavaa, koska vuosien 2011 ja 2012 kokemusten perusteella näytealue on herkkä vedenkorkeuden vaihtelulle. Saatujen tulosten ja maastohavaintojen perusteella näytteenottoalueelta ei saada edustavia näytteitä, koska niitä ei voida ottaa korkean veden aikana ja normaalitilanteessakaan näytteenottoa ei välttämättä saada ulotettua nopeasti syventyvästä rannasta johtuen alueelle, jonne vesi ulottuu ympärivuotisesti. Tehtyjen tarkkailujen ja havaintojen perusteella uudessa ohjelmassa on syytä harkita pohjaeläintarkkailun sijoittamista toiselle, edustavammalle näytteenottoalueelle tai jos näin ei voida toimia, siirtämällä resurssit pohjaeläinnäytteenotosta johonkin tälle alueelle paremmin soveltuvaan biologiseen tarkkailumenetelmään. 11. ERILLISSELVITYKSET 11.1 Leväseuranta Valtakunnallinen ja alueellinen leväseuranta tapahtuu JärviWiki -verkkopalvelun kautta. Valtakunnallinen leväseuranta alkoi vuonna 2011 kesäkuun toisella viikolla ja jatkui syyskuun loppuun saakka. Havainnoitsijoista valtaosa on vapaaehtoisia aktiivisia rantaasukkaita ja kuntien ympäristö- ja terveysviranomaisia. Havainnoitsijat arvioivat viikoittain silmämääräisesti sinilevän määrää asteikolla 0 (ei levää) - 3 (erittäin runsaasti sinilevää). Jos levää on runsaasti, havainnoitsijat ottavat näytteen lajinmääritystä varten. Näyte voidaan ottaa myös, jos vesi haisee voimakkaasti tai näyttää muuten epätavalliselta. Havainnot levien runsaudesta tallennetaan SYKE:n Järviwiki- palveluun. Järviwiki- palveluun ei ollut ilmoitettu levähavaintoja vuoden 2013 kesällä Lämsänjärven alueelta (59.1). Merikosken alueelta (59.1) Oulujoen Erkkolasta tehtiin yksi leväilmoitus kesällä 2013. Viikolla 36 havaittiin Erkkolassa lievästi sinilevää. 11.2 Oulujoen alaosan turvetuotannon tarkkailu Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu vuodelta 2013 on esitetty erillisessä raportissa (Kurtti ja Nopanen 2014). Oulujoen vesistöalueen alaosalla tarkkailtiin vuonna 2013 turvetuotantoalueiden päästöjä sekä päästöjen vaikutuksia vesistössä. Oulujoen muiden tarkkailuvelvollisten kuormitusta ja vesistövaikutuksia on tarkkailtu oman erillisen yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Kesällä 2013 Oulujoen alaosan turvesoiden päästötarkkailua toteutettiin 11 turvesuolla, joista yhdeksän oli tuotannossa, yksi kuntoonpanossa ja yksi jälkihoitovaiheessa. Itäsuolla, Korentosuolla, Pehkeensuolla, Konnansuolla, Isosuolla, Miehonsuolla ja Tunturisuolla tarkkailu oli ympärivuotista. Kapustasuolla ja Latvasuolla (pvk 1 ja 2) toteutettiin kesäaikaista päästötarkkailua ja Keisarinsuo-Timonsuo oli jälkihoitovaiheen tarkkailussa. Miehonsuo korvasi Konnansuon ympärivuotisena kohteena, kun Konnansuo siirtyi jälkihoitovaiheen tarkkailuun. Miehonsuolla tarkkailu alkoi toukokuussa. Seitsemällä suolla tarkkailtiin lisäksi vesienkäsittelymenetelmien tehoa. Vuosittaisen vedenlaatutarkkailun havaintopisteitä oli neljä, joiden avulla selvitettiin turvetuotannon alapuolisen vesistön veden laatua Utosjoessa (Ut1), Sanginjoessa (Sa0), Muhosjoessa (Mu31) ja Kutujoessa (Kut14). Oulujoen yhteistarkkailuun kuuluvat havaintopisteet Kutujokisuulla (Kut2) sekä Muhosjokisuulla (Mu0) ovat yhteisiä turvetuottajien ja muiden tarkkailuvelvollisten kanssa. 29

Vuonna 2013 turvetuotannon alueellisen tarkkailun pisteitä oli 11. Lisäksi Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus tarkkaili Sanginjärven (Saj), Poikajoen (alapää) ja Tunturisuon (ap) vedenlaatua. Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden vuosittaisilla vesistötarkkailupisteillä Oulujoen sivujoissa vesi oli koko tarkkailujakson ajan pääasiassa tummaa sekä rauta- ja ravinnepitoista. Kutujoen vesi oli monelta osin varsin hyvälaatuista verrattuna muihin Oulujoen alaosan sivujokien tarkkailupisteisiin. Veden sähkönjohtavuus, ravinne-, kiintoaine- ja rautapitoisuudet olivat pääosin pienemmät kuin muissa jokiuomissa. Sanginjoki ja Muhosjoki olivat tarkkailun kattavista suurista sivujoista rehevimmät. Muhosjoessa kuormitus näkyi korkeiden ravinnepitoisuuksien lisäksi kohonneina sähkönjohtavuusarvoina. Oulujoen alaosan tuotannossa olleiden tarkkailusoiden kesäaikaiset valumavedet olivat kaikilta osin parempilaatuisia kuin Pohjois-Pohjanmaan tuotantosoiden keskimääräinen vedenlaatu. Tarkkailusoiden purkuvedet olivat useissa tapauksissa laadultaan myös pääosin parempia kuin soiden alapuolisten vesistötarkkailupisteiden vedenlaatu. Tarkkailusoiden valumavesien laadussa oli kuitenkin sekä suokohtaista että ajallista vaihtelua. Turvetuotannon päästöjen laskennalliset vaikutukset Oulujoen alaosan vesistöjen ravinne- ja kiintoainepitoisuuksiin jäivät arvion mukaan suhteellisen pieniksi. Suurimmat vaikutukset olivat havaittavissa sivujoissa. Turvesuot eivät aiheuttaneet tämän arvion perusteella merkittävää ravinne- ja rehevyystason nousua sivujoissa. Oulujoen suualueella turvetuotannon kuormitusvaikutusta ei voida käytännössä havaita. 11.3 Kaatopaikkojen tarkkailu Tässä osiossa esitetään tiivistelmät vuodelta 2013 Oulujoen alaosan alueella sijaitsevan Vaalan kaatopaikan pintavesien vesistötarkkailuraportista ja Miehonsuon tuhkanläjitysalueen vesistötarkkailuraportista. Kuormitus- ja vesistötarkkailut on raportoitu erillisissä raporteissa Vaalan kaatopaikan osalta (Vaaramaa-Hiltunen 2014) ja Miehonsuon tuhkanläjitysalueen osalta (Kurtti & Ervasti 2014a). Utajärven kunnan kaatopaikkaa (Vepsä & Ervasti 2014) ja Muhoksen Kestinkankaan kaatopaikkaa (Kurtti & Ervasti 2014b) tarkkailtiin vuonna 2013. Vaalan kaatopaikka Vaalan lakkautetun kaatopaikan pintavesivaikutuksia tarkkaillaan kahdessa pisteessä, joista toinen sijaitsee kaatopaikan eteläpuolisessa ojassa (Vaaoja2) ja toinen Rovanojassa (RO1) kaatopaikan pohjoispuolella. Vuonna 2013 tarkkailu suoritettiin touko-ja syyskuussa. Vuoden 2013 tarkkailutulosten perusteella Vaalan kaatopaikan vaikutukset alapuolisen vesistön veden laatuun ovat havaittavissa selvimmin kaatopaikalta etelään laskevassa ojassa (Vaaoja2). Ojan sähkönjohtavuusarvot, kloridi- sekä typpipitoisuudet ovat korkeampia kuin Rovaojassa. Rovaojan vesi vastaa kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella lievästi rehevää vesistöä. Kaatopaikalta etelään laskevan ojan vesi vastaa kokonaistyppipitoisuuksien osalta rehevää ja kokonaisfosforipitoisuuksien osalta karua vesistöä. Vuonna 2013 pintaveden hygieeninen laatu oli erinomainen molemmilla tarkkailupisteillä. 30

Utajärven kaatopaikka Kaatopaikan vaikutuksia ympäröiviin pintavesiin seurataan kahdesta metsäojasta alueen länsi- (UtaP1) ja itäpuolella (UtaP3). Vesinäytteet otettiin jälkitarkkailuohjelman mukaisesti lokakuussa 2013. Koska kaatopaikalla ei ole tasausallasta eikä mittapatoa, kaatopaikkaveden laadun tarkkailuun käytetään pohjois- ja koillisreunalla olevaa ympärysojaa (UtaP2). Kaatopaikan vaikutuksia ympäröiviin pintavesiin seurataan kahdesta metsäojasta alueen länsi- (UtaP1) ja itäpuolella (UtaP3). Vesinäytteet otettiin jälkitarkkailuohjelman mukaisesti lokakuussa 2013. Kaatopaikan vaikutukset vedenlaatuun olivat selvästi nähtävissä metsäojassa pisteellä UtaP1 korkeina ravinne- ja kloridipitoisuuksina sekä sähkönjohtavuusarvona. Heikosta happi olosuhteista johtuen suuri osa kokonaistypestä oli ammoniummuodossa (44 %). Lisäksi vesi oli erittäin tummaa, selvästi sameaa ja sisälsi paljon happea kuluttavaa ainesta. Veden ph oli lähes neutraalilla tasolla (ph 7,5). Veden hygieeninen laatu pisteellä UtaP1 oli hyvä (koliformisia bakteereja 35 pmy/100ml). Ainepitoisuudet olivat laskeneet edellisvuodesta lukuun ottamatta veden COD Cr -arvoa. Myös kaatopaikan ympärysojassa pisteellä UtaP2 kaatopaikan vaikutukset olivat nähtävissä korkeina ravinnepitoisuuksina sekä sähkönjohtavuusarvona. Typpipitoisuus oli kuitenkin pistettä UtaP1 alhaisempi ja kloridipitoisuus oli huomattavasti matalampi kuin pisteellä UtaP1. Fosforipitoisuus oli puolestaan korkeampi kuin pisteellä UtaP1. Vesi oli tummaa, lievästi sameaa sekä sisälsi jonkin verran happea kuluttavaa ainesta. Veden happitilanne oli huono ja ph emäksisen puolella (7,7). Veden hygieeninen laatu oli erinomainen. Utajärvi-Puolanka-tien varressa sijaitsevassa metsäojassa (UtaP3) kaatopaikan vaikutukseen viittaavia veden laadun muutoksia ei ollut juuri havaittavissa. Väriluku ja kemiallinen hapenkulutus olivat humuspitoisille vesille tyypillisesti korkeita. Vesi oli hapanta (ph 6,3) ja happitilanne oli huono. Ravinnepitoisuudet olivat lievästi koholla, mutta selvästi muita havaintopisteitä alhaisempia. Kiintoainepitoisuus oli hieman korkeampi kuin pisteellä UtaP2. Sähkönjohtavuusarvo sekä kloridipitoisuus olivat alhaisia, mutta hieman kohonneet edellisvuodesta. Veden hygieeninen laatu oli hyvä. Muhoksen Kestinkankaan kaatopaikka Kaatopaikalta lähtevän veden laatua ja pintakuormitusta tarkkailtiin vuonna 2013 toukoja syyskuussa kaatopaikka-alueen alapuolisella ojapisteellä (MuH1), kaatopaikan yläpuolisesta ojasta (MuH3) ja alapuolisesta ojasta (MuH2). Kaatopaikka-alueen alapuolisella pisteellä (MuH1) kaatopaikkavesien vaikutusta ilmentävä sähkönjohtavuusarvo ja kloridipitoisuus olivat toukokuussa alhaisia. Ravinnepitoisuudet olivat koholla. Vesi oli väriltään hyvin tummaa ja lievästi sameaa, mutta kiintoainepitoisuus oli alhainen. Vesi oli hyvin hapanta ja veden hygieeninen laatu oli moitteeton. Veden happipitoisuus oli välttävä. Kaatopaikan yläpuolisessa ojassa (MuH3) kaatopaikkavesien kulkeutumista hyvin kuvaavat kloridipitoisuudet ja sähkönjohtavuusarvot olivat ojassa pieniä molemmilla havaintokerroilla. Veden happitilanne oli toukokuussa tyydyttävä ja syyskuussa hyvä. Ravinnepitoisuudet olivat molemmilla havaintokerroilla hieman koholla. Vesi oli molemmilla havaintokerroilla tummaa ja sameahkoa tai selvästi sameaa. 31

Kiintoainepitoisuudet olivat kuitenkin melko alhaisia. Veden hygieeninen laatu vaihteli hyvästä tyydyttävään. Ojaveden ph oli lähellä neutraalia. Tarkkailutulosten perusteella kaatopaikan vaikutus ojapisteessä MuH2 oli korkeintaan hyvin lievä. Pisteen MuH2 veden laatu oli hyvin samankaltainen kuin pisteellä MuH3. Veden sähkönjohtavuusarvot ja kloridipitoisuudet olivat alhaisia. Ravinnepitoisuudet olivat hieman koholla molemmilla havaintokerroilla, etenkin syyskuun fosforipitoisuus oli selvästi edelliskertoja korkeampi. Veden happitilanne vaihteli välttävästä hyvään. Ojan hygieeninen laatu oli toukokuussa hyvä ja syyskuussa tyydyttävä. Ojavesi oli toukokuussa lievästi hapanta ja syyskuussa lähellä neutraalia. Vesi oli väriltään tummaa ja sameahkoa. Toukokuussa pisteellä MuH2 kiintoainepitoisuus oli korkeampi kuin kaatopaikan yläpuolisella pisteellä MuH3. Miehonsuon tuhkanläjitysalue Miehonsuon tuhkaläjitysalueen valumavesien laatua tarkkaillaan neljällä pisteellä. Pisteet sijaitsevat tuhkanläjitysalueen mittapadolla (MieP1), yksi turvetuotantoalueen mittapadolla (MieP2), turvetuotantoalueen laskeutusaltaan ja eristysojituksen yhtymäkohdan alapuolella (MieP3) sekä läjitysalueen yläpuolisessa metsäojassa (MieP0). Näytteitä otettiin vuonna 2013 touko-joulukuussa. Tehtyjen havaintojen mukaan vuonna 2013 virtaamat läjitysalueen mittapadolta vesistöön olivat pienemmät kuin edellisvuosina. Koko vuoden laskettu keskimääräinen virtaama oli 0,06 l/s (4,8 m3/d). Läjitysalueen vuosikuormitus oli virtaamien tavoin vuonna 2013 lähes kaikilta osin pienempää kuin edellisinä vuosina. Koko vuoden keskivirtaamalla laskettuna happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) kuormitus oli keskimäärin 0,09 kg/d, typen kuormitus 0,02 kg/d, kiintoainekuormitus 0,10 kg/d, sulfaatin kuormitus 2,0 kg/d ja kloridin kuormitus 0,68 kg/d. Tuhkanläjitysalueelta purkautuva vesi oli aiempien vuosien tapaan hapanta ja veden happitilanne oli huono. Vesi oli ravinteikasta ja sekä fosfori- että typpipitoisuudet olivat ennakkotarkkailunäytteiden tasoa korkeampia. Liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuusarvo sekä kloridi-, mangaani- ja sulfaattipitoisuudet ovat nousseet viime vuosien aikana tuhkanläjitysalueelta lähtevissä vesissä. Viereisen Miehonsuon turvetuotantoalueen valumavesi oli suovesille tyypillisesti varsin tummaa ja ravinteikasta, ja siinä oli selvästi enemmän happea kuluttavaa ainesta kuin tuhkanläjitysalueen vedessä. Tuhkanläjitysalueen ja turvesuon yläpuolisessa metsäojassa vesi oli tummaa sekä humus- ja fosforipitoista. Läjitysalueen ja turvetuotantoalueen alapuolella purkuojassa veden laatu oli hyvin samankaltainen kuin turvesuolta purkautuvan veden laatu. Tuhkanläjitysalueen vesien vaikutukset alapuolisessa vesistössä olivat vuoden 2013 tarkkailutulosten perusteella lieviä. 12. YHTEENVETO Vuosi 2013 oli Oulujoen alueella kokonaisuutena tarkastellen lämpötiloiltaan pääsääntöisesti keskimääräinen tai hieman keskimääräistä lämpimämpi. Maaliskuu oli kuitenkin tavanomaista hieman kylmempi. Marras- ja joulukuu olivat tavanomaista selvästi lämpimämpiä. Kajaani ja Oulunsalo olivat vuonna 2013 sateisuudeltaan hyvin vaihtelevia. 32

Heinä- sekä loka- joulukuussa Kajaanissa satoi keskimääräisesti selvästi enemmän. Oulunsalossa erityisen sateisia kuukausia olivat kesä- ja heinäkuu sekä marras- ja joulukuu. Oulujoen keskivirtaamat Jylhämässä ja Merikoskessa olivat pääosin alkuvuonna 2013 keskimääräistä hieman suurempia verrattaessa pitkän ajan keskiarvoon (1971-2000). Toukokuusta eteenpäin virtaamat olivat pääosin keskimääräistä alhaisempia, mutta nousivat jälleen joulukuun lopulla tavanomaista korkeammiksi. Jylhämän padon läpi ei ollut virtaamaa lainkaan 21.4. Kokonaisuutena vuotta 2013 tarkastellen keskivirtaamat olivat molemmilla näytepisteillä pitkän ajan keskiarvoa hieman alhaisempia. Oulunjoen sivu-uomien keskivirtaama yhteen laskettiin Merikosken ja Jylhämän vuorokausivirtaamien erotuksena. Kokonaisuutena tarkastellen sivu-uomien keskivirtaamat vuonna 2013 olivat pääsääntöisesti keskimääräisiä tai jonkin verran keskimääräisen ali. Edellisen vuodesta poiketen sivu-uomien keskivirtaama oli selvästi suurimmillaan huhtikuussa eikä toukokuussa. Oulujoen pääuoman vesi oli vuonna 2013 aiempien vuosien tavoin sille luonteenomaisesti humuspitoista ja tummaa. Oulujoen pääuoman Merikosken vedenlaadussa näkyi selvästi kevättulvan vaikutus vuosina 2009-2013. Vesi oli Merikosken kohdalla kevään ylivirtaaman aikoihin väriltään tummempaa, humuspitoisempaa, rautapitoisempaa ja ravinnepitoisempaa. Erkkolan kohdalla kyseiset pitoisuudet olivat pääsääntöisesti vuosina 2009-2013 korkeimmillaan kesällä. Jylhämän kohdalla pääuoman vedenlaadussa ei havaittu vastaavaa vaihtelua näytekertojen välillä. Aiempien vuosien tavoin vuoden 2013 ravinnepitoisuuksien perusteella Oulujoen pääuoma oli yläjuoksullaan ravinteisuudeltaan pääsääntöisesti karu, mutta joen ravinteisuus lisääntyi hieman alavirtaan ja Merikoski luokittui ravinteisuudeltaan lähinnä lievästi reheväksi. Klorofylli-a:n pitoisuudet indikoivat Erkkolan ja Jylhämän olevan ravinteisuudeltaan lähinnä lievästi reheviä. Oulujoen pääuoman happitilanne oli vuonna 2013 edellisvuosien tapaan erinomainen tai hyvä. Kokonaisuutena tarkastellen vedenlaatu ei ole merkittävästi muuttunut pääuomassa vuosina 2009-2013. Vuonna 2013 vesi oli aiempien vuosien tapaan Oulujoen sivu-uomissa (Kutujoki ja Muhosjoki) aiempien vuosien tapaan tummempaa sekä humus-, ravinne- ja rautapitoisempaa kuin pääuomassa, mikä todennäköisesti johtui valuma-alueiden suovaltaisuudesta. Sivu-uomien happitilanne oli aiempien tarkkailuvuosien tavoin pääsääntöisesti erinomainen tai hyvä. Ajoittain Putaalanjoessa happitilanne oli tyydyttävä. Kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella runsasravinteinen Muhosjoki voitiin luokitella reheväksi tai erittäin reheväksi. Toisaalta a-klorofyllipitoisuuden perusteella Muhosjoki kuului lähinnä luokkaan lievästi rehevä. Muhosjoen perustuotantoa rajoitti todennäköisesti ainakin veden tummuuden aiheuttama valon vähäisyys. Kutujoki ja Putaalanjoki voitiin luokitella ravinteisuudeltaan lähinnä reheväksi. Vedenlaadussa ei ollut havaittavissa suurta vaihtelua vuosina 2009-2013. Alueen kuntien uimavesien hygieeninen laatu täytti vuonna 2013 hyvälle uimavedelle laaditut vaatimukset. Pääuoman hygieenistä laatua seurattiin vuonna 2013 Jylhämässä ja Erkkolassa. Jokiveden hygieeninen laatu oli vuonna 2013 Jylhämässä ja Erkkolassa erinomainen tai hyvä. 33

Valtakunnallinen ja alueellinen leväseurannan Järviwiki- palveluun ei ollut ilmoitettu levähavaintoja vuoden 2013 kesällä Lämsänjärven alueelta (59.1). Merikosken alueelta (59.1) Oulujoen Erkkolasta tehtiin yksi leväilmoitus kesällä 2013. Viikolla 36 havaittiin Erkkolassa lievästi sinilevää. Ekologisen tilan arvioinnissa tyypiltään voimakkaasti muutettuihin vesiin kuuluvan Oulujoen pääuoman tila on arvioitu hyväksi suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Oulujoen alaosan sivujoista Sanginjoen, Muhosjoen ja Utosjoen ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi ja tavoitteena on saavuttaa hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä. Kutujoen ekologinen tila on arvioitu hyväksi. Kemiallinen tila Oulujoen pääuomassa ja em. sivujoissa on arvioitu hyväksi. Oulujoen vesistöalueen alaosalla taajamien, teollisuuden, kalankasvatuslaitosten ja turvetuotannon yhteenlaskettu vesistökuormitus vuonna 2013 oli keskimäärin 2,9 kg/d fosforia ja 54 kg/d typpeä, kun kalankasvatuslaitosten osalta käytetään tuotantotietojen perusteella arvioitua ympärivuotista kuormitusta. Vuonna 2013 turvetuotannon aiheuttama ravinnekuormitus oli 46 51 % Oulujoen alaosan yhteistarkkailun pistekuormittajien aiheuttamasta kuormituksesta (Vaalan jätevedenpuhdistamo ja kalanviljelylaitokset). Kalankasvatuksen osuus oli 11 13 % ja käsiteltyjen jätevesien noin 22-43 % kokonaiskuormituksesta. Merikosken ainevirtaamasta fosforin ja typen pistekuormituksen osuus oli edelleen varsin vähäinen. Puhdistamon tulokuormitus pieneni edellisvuoden kuormituksista kaikkien kuormitteiden osalta, mutta ylitti edelleen niukasti mitoituskuormituksen BOD:n osalta. Puhdistamolta vesistöön lähtevä kuormitus vuonna 2013 kasvoi kaikkien kuormitteiden suhteen edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2013 tuotantotiedoista arvioidut kalankasvatuksen aiheuttamat kuormitukset olivat jokseenkin edellisvuosien tasolla, eikä myöskään vesinäytteiden pohjalta mitatuissa kuormituksissa ollut mitään poikkeavaa. Turvetuotannon päästöjen laskennalliset vaikutukset Oulujoen alaosan vesistöjen ravinne- ja kiintoainepitoisuuksiin jäivät arvion mukaan suhteellisen pieniksi vuonna 2013 aiempaan tapaan. Suurimmat vaikutukset olivat havaittavissa sivujoissa. Oleellista ravinne- ja rehevyystason nousua turvesuot eivät aiheuttaneet tämän arvion perusteella sivujoissa. Oulujoen suualueella turvetuotannon kuormitusvaikutusta ei voida käytännössä havaita. Vuoden 2013 tarkkailutulosten perusteella Vaalan kaatopaikan vaikutukset alapuolisen vesistön veden laatuun ovat havaittavissa selvimmin kaatopaikalta etelään laskevassa ojassa. Ojan sähkönjohtavuusarvot, kloridi- sekä typpipitoisuudet ovat korkeampia kuin Rovaojassa. Rovaojan vesi vastaa kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella lievästi rehevää vesistöä. Kaatopaikalta etelään laskevan ojan vesi vastaa kokonaistyppipitoisuuksien osalta rehevää ja kokonaisfosforipitoisuuksien osalta karua vesistöä. Vuonna 2013 pintaveden hygieeninen laatu oli erinomainen molemmilla tarkkailupisteillä. Miehonsuon tuhkanläjitysalueen vaikutukset alapuoliseen vesistöön olivat vuonna 2013 edellisvuoden tavoin lieviä. Ainevirtaamalaskelmien perusteella Oulujoesta purkautui Perämereen vuonna 2013 noin 26 437 t kiintoainetta, noin 103 795 t humusta, noin 3 301t typpeä ja noin 140 t fosforia. 34

Keskimääräinen päiväkuorma ja vuosikuorma olivat vuonna 2013 edellisvuotta suurempi vain ammoniumtypen osalta. Suhteellisen suuret vaihtelut ainevirtaamissa vuosien välillä johtuivat todennäköisesti suurelta osin vuosien välisestä vaihtelusta valuma- ja virtaamaoloissa, koska Oulujoessa ei ollut havaittavissa selviä muutoksia vedenlaadun suhteen. Vuonna 2013 tarkkailussa olleista sivujoista Muhosjoki toi pääuomaan mm. suhteellisen paljon epäorgaanisia ravinteita sekä rautaa ja kiintoainesta. Valuma-alueeltaan vastaavan kokoisen Kutujoen ainevirtaamat olivat ravinteiden ja kiintoaineen osalta selvästi pienempiä kuin Muhosjoen johtuen todennäköisesti suurelta osin valuma-alueiden ominaisuuksien ja käyttömuotojen eroista. Osana Oulujoen alaosan yhteistarkkailua alueelta otettiin vuonna 2013 pohjaeläinnäytteitä, jotka korvasivat laajan vuoden 2011 pohjaeläinnäytteenoton, yhdeltä näytteenottopaikalta, joka sijoittui noin 7 km Montan voimalaitoksen alapuolelle. Näytteet otettiin potkuhaavimenetelmällä 9 eri pisteestä. Näytteet käsittivät virtavesille tyypillisiä pohjaeläinryhmiä. Näytteenottoalueelta kerätyn aineiston perusteella alueella esiintyy varsin niukka pohjaeläinlajisto. Tehtyjen pohjaeläintarkkailujen ja havaintojen perusteella uudessa ohjelmassa on syytä harkita pohjaeläintarkkailun sijoittamista toiselle, edustavammalle näytteenottoalueelle tai jos näin ei voida toimia, siirtämällä resurssit pohjaeläinnäytteenotosta johonkin tälle alueelle paremmin soveltuvaan biologiseen tarkkailumenetelmään. 35

VIITTEET Anttila, E-L. & Nopanen, A. 2013. Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu v. 2012. Pöyry Finland Oy. Oulu. Luonnos. Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja A 126. Hilli, T. & Kippola, P. 2004. Oulujoen alaosan yhteistarkkailuohjelma v. 2005-2013. PSV-Maa ja Vesi Oy. Oulu. Moniste.9 s. + liitteet. Kaikkonen, K., & Salo, J. 2014. Oulujoen alaosan yhteistarkkailu. Käyttö- ja päästötarkkailun raportti vuodelta 2013. Ahma Ympäristö Oy. Rovaniemi. Kurtti, H. & Nopanen, A. 2014. Oulunjoen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu v.2013. Pöyry Finland Oy. Kurtti, H. & Ervasti, V. 2014a. Oulun Energia. Miehonsuon tuhkanläjitysalueen velvoitetarkkailu v. 2013. Pöyry Finland Oy. Kurtti, H. & Ervasti, V. 2014b. Muhoksen Kestinkankaan kaatopaikan tarkkailu vuonna 2013. Pöyry Finland Oy. Laine, A. (toim.) 2008. Palaako lohi Oulujokeen? Loppuraportti Oulu- ja Lososinkajoilla tehdyistä selvityksistä 2006 2007. Suomen ympäristö 5/2008. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus. Oulu. 142 s. + liitteet. Vaaramaa-Hiktunen,M. 2014. Vaalan kunta. Vaalan kaatopaikan velvoitetarkkailun raportti vuodelta 2013. Ahma Ympäristö Oy. Vepsä, H. & Ervasti,V. 2014. Utajärven kaatopaikan tarkkailu vuonna 2013. Pöyry Finland Oy. LIITTEET Liite 1. Tarkkailualueen kartta ja vesistöpisteiden sijainti Liite 2a. Pääuoman vedenlaatuaineisto (Ympäristöhallinto) Liite 2b. Sivu-uomien vedenlaatuaineisto sekä Jylhämän aineistoa (Ahma ympäristö Oy) Liite 3. Oulujoen alaosan alueen kuntien uimavesitarkkailun tulokset kesältä 2013 Liite 4. Oulunjoen alaosan yhteistarkkailu- pohjaeläinraportti 2013 36

Tilaaja Työn nimi Oulujoen alaosan yhteistarkkailun osallistujat Oulujoen alaosan yhteistarkkailu Piirustuksen sisältö Mittakaavat Vesistötarkkailun näytteen1:400 000 ottopisteet ja tarkkailuvelvolliset kuormittajat Jäteveden purku Kalankasvatuslaitos ELY-keskuksen havaintopiste Vesistötarkkailun havaintopiste Ahma Ympäristö Oy Tiedosto Päivämäärä Oulujoen vesistöpisteet2010.dgn Työ- ja piirustusnumero Piirt. LIITE 1 MTe/JKu Merikoski 13000 Erkkola maxit Oy Ab 59.1 (Laukka) Pälli 12900 (Montta) T:mi Montan Lohi Muhosjokisuu (Mu0) Putaalanjoki P4 (Pu1) 59.2 Putaalanjoki P3 (Pu6) Putaalanjoki 1 (Pu8) Petäjäkosken kala Oulujoen Lohi Kutujokisuu (Ku2) Vaala 0 Jylhämä 12800 (Ou95) 5 10 15km