HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VEDENLAADUN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 2007

Transkriptio

1 HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VEDENLAADUN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 27 vedenlaatu perifyton Anne Åkerberg Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28 ISSN

2 TIIVISTELMÄ Tässä kaksiosaisessa julkaisussa on käsitelty Heinolan vesistöalueen vedenlaadun yhteistarkkailun tulokset vuodelta 27. Tarkkailussa ovat mukana Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy Oy. Ohjelmassa oli vuonna 27 normaali vedenlaatuseuranta klorofyllinäytteineen 8 syvännehavaintopaikalla ja kuukausittainen virtahavaintopaikkaseuranta kolmella asemalla. Lisäksi ohjelmassa oli päällyslevästö- eli perifytontutkimus, jonka tulokset käsitellään erillisenä osionaan julkaisun lopussa. Kymijoen ainevirtaamat olivat vuonna 27 keskimääräisellä tasolla. Myös vuoden keskivirtaama oli normaali. Vuoden 27 jätevesikuormitus Konniveteen oli hieman pienempää kuin edellisvuonna, kiintoainekuormitus tosin oli hieman kasvanut. Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, lukuun ottamatta typpikuormitusta, josta suurin osa tulee kaupungin puhdistamolta. Konniveden päällysveden fysikaalis-kemiallisessa laadussa jätevesien vaikutuksia ei juuri näkynyt, mutta alusveden laadussa kuormituksen vaikutusta oli nähtävissä. Alusveden happivaje näkyi selvimmin loppukesästä, jolloin happi oli lähes loppunut Maitiaislahden suulla. Kesäkuussa Kymenvirran alusvedessä näkyi selvää jätevesivaikutusta. Elokuussa myös Kymenvirran pintavedessä oli jätevesivaikutusta. Yhteenvetona vuoden 27 perifytontutkimuksista voidaan todeta, että Konniveden pistekuormituksella näyttäisi olevan vain lieviä vaikutuksia järven päällysveden laatuun. GDI-indeksin perusteella Ruotsalainen ja Konnivesi olisivat vedenlaadultaan hyvässä tilassa. Sen sijaan orgaanista kuormitusta kuvaavan IPS-indeksin perusteella veden laatu oli erinomaista kaikilla näytepisteillä. Rehevyystasoa ilmentävän TDI-indeksin perusteella näytepisteet olivat karuja eli oligotrofisia. Keinoalustamenetelmän perusteella suurimmat levämäärät todettiin Ruotsalaisen vertailupisteeltä ja Konniveden keskiosan näytepisteen levyistä. Vastaavasti pienimmät levämäärät havaittiin Ruotsalaisen toisen vertailupisteen ja Konniveden eteläisimmän näytepisteen levyistä. Perifytonlevyjen levämäärissä näytti tilastollisen tarkastelun perusteella olevan alueellisia eroja. Keinoalustamenetelmällä tuotetun aikasarjan perusteella Konniveden päällysveden laatu on parantunut selvästi viimeisen 15 vuoden aikana. Suurin muutos vedenlaadussa on tapahtunut purkupisteiden lähialueella sekä Konniveden etelä- ja pohjoisosissa. Perifytontutkimuksien tulokset vuodelta 27 olivat melko yhdenmukaisia aikaisempiin biologisiin menetelmiin pohjautuvien tarkkailutuloksien kanssa. Tosin syvännetarkkailussa alueelliset erot olivat selvästi suuremmat kuin esim. kalaston tai päällysleväyhteisöjen perusteella arvioituna. Virtahavaintopaikkaseurannan perusteella Kymijoen vedenlaatu ei juuri muutu Jyrängönvirrasta Vuolenkoskelle; ainoastaan ammoniumtyppipitoisuus oli Vuolenkoskella korkeampi kuin Jyrängönvirrassa. Fosforipitoisuudet ovat olleet samaa tasoa jo joitakin vuosia. Fosfori on levien kasvua rajoittava ravinne Heinolan alapuolisessa vesistössä. Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailun lisäksi tässä julkaisussa on raportoitu Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan velvoitetarkkailutulokset Maitiaislahdelta, Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purkua Kymenvirtaan koskevia vesistötarkkailutuloksia, Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailutulokset Arrajärveltä ja Iitin kunnan vesistötarkkailutulokset Kymijoen Virransillalta.

3 SISÄLLYS Tiivistelmä sivu Sisällys 1 Johdanto 1 2 Menetelmät 2 3 Sää ja vesiolot 2 4 Kuormitus Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehdas Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamo Kokonaispistekuormitus Kokonaiskuormitus 8 5 Heinolan alueen vesistön yhteistarkkailu Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu syvännehavaintopaikoilla Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu virtahavaintopaikoilla Veden hygieeninen laatu Kasviplankton 2 6 Stora Enso Packaging Oy:n velvoitetarkkailu Maitiaislahdella 21 7 Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purku Kymenvirtaan Johdanto Näytteenotto ja analyysit Kuormitus Vesistötarkkailun tuloksia 26 8 Oy Mankala Ab:n velvoitetarkkailu Arrajärvellä 27 9 Iitin kunnan vesistötarkkailu Virransillalla 3 1 Yhteenveto 31 Viitteet 35 Liitteet 1-8

4 JOHDANTO Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailussa seurataan vesialueen Ruotsalainen- Konnivesi veden laatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia vesistön tilaan. Alueen vesistökuormittajilla Heinolan kaupungilla, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehtaalla ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston/ Vaasan hallinto-oikeuden/korkeimman oikeuden määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, joka vuonna 27 noudatti Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymää tarkistettua tarkkailuohjelmaa (lausunto 3Y23-123, YLO/val/127A/5, ). Käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Voimassa olevan ohjelman mukaan vuoden 27 vesistötarkkailuun kuului: - vuosittainen fysikaalis-kemiallinen vedenlaatuseuranta 8 asemalla kolme kertaa vuodessa (kartta liite 1.1, koordinaatit liite 2) - virtahavaintopaikkaseuranta 3 näyteasemalla (kartta liite 1.1, koordinaatit liite 2) kerran kuukaudessa. Tämä seuranta palvelee erityisesti ainevirtaamien laskentaa. - rehevöitymisseurantaan kuuluvat kasviplanktonin klorofylli a mittaukset kesäja elokuun näytteenottokerroilla 8 syvänneasemalla - rehevöitymisseurantaan kuuluva perifyton- eli päällyslevästötutkimus 1 näyteasemalla kesällä - rehevöitymisseurantaan kuuluva pohjaeläintutkimus seuraavan kerran vuonna 29 Tässä julkaisussa käsitellään vuoden 27 osalta myös: - Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan velvoitetarkkailututkimukset Maitiaislahdella (kirje nro 139/5 Mivy 1991) (kartta liite 1.2, koordinaatit liite 2) - Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan jätevesien purun vesistötarkkailun tuloksia. Ohjelma on Kuusakoski Oy:n laatima ja Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymä ( , YSO/137/26, päivitys ) - Mankala Oy:n velvoitetarkkailututkimukset Arrajärvellä (ennakkolupa , Itä-Suomen vesioikeus , nro 92/Va II/84) (kartta liite 1.3, koordinaatit liite 2) - Iitin kunnan Virransillan vesistötarkkailun (as 79, kartta liite 1.3, koordinaatit liite 2) tulokset. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28

5 2 MENETELMÄT Fysikaalis-kemialliset määritykset sekä bakteerimääritykset tehtiin pääasiassa SFSstandardien mukaan (liite 3). Kasviplanktonin klorofylli a -määritys tehtiin standardin SFS (etanoliuutto, CP_E) mukaan pakastetuista suodattimista. Analyysit teetettiin Ewica laboratoriot Oy:ssä (nyk. KCL Kymen Laboratorio Oy). 3 SÄÄ JA VESIOLOT Tammikuu oli tavanomaista lämpimämpi (kuva 1, liite 4). Etelän suuret järvet saivat jääpeitteen vasta tammikuun lopulla eli poikkeuksellisen myöhään 1. Helmikuu oli selvästi tavanomaista kylmempi. Kuukauden sadanta oli reilu puolet normaalista. Maaliskuu oli ennätyksellisen lämmin. Kuukauden päättyessä maan eteläosa oli lumeton. Myös huhtikuu oli normaalia lämpimämpi, ja järvien jäät lähtivät ennätyksellisen aikaisin. Jäiden lähdön jälkeen pintavedet lämpenivät nopeasti. Heinäkuussa satoi lähes kaksinkertaisesti normaalimäärään verrattuna. Elokuun alkupuoli oli helteinen. Säteilysumma oli kesällä 27 normaalilla tasolla; heinäkuussa hieman keskimääräistä pienempi ja elokuussa hieman normaalia suurempi (liite 4). Syyskuussa satoi hieman normaalia enemmän. Lokamarraskuussa satoi keskimääräistä vähemmän. Joulukuu oli selvästi normaalia lämpimämpi. Vuoden päättyessä lunta oli lähinnä maan pohjoisosissa, eikä läheskään kaikissa maan etelä- ja keskiosan järvissä ollut jääpeitettä. Koko vuoden keskilämpötila oli hieman normaalia korkeampi lt oc sademäärä mm Kuva 1. Kuukauden keskilämpötila (ºC) ja kuukauden sadesumma (mm) Lahdessa vuonna 27 ja ajanjaksolla (Ilmatieteen laitos). Kymijoen virtaamat olivat vuoden alusta huhtikuun alkupuolelle keskimääräistä suurempia. Huhtikuulta elokuun alkuun virtaamat olivat keskimääräistä pienempiä (kuva 2). Elosyyskuussa virtaamat taas hieman kasvoivat, mutta loka-marraskuussa jälleen laskivat. Aivan vuoden lopussa virtaamat nousivat jälleen keskimääräistä suuremmiksi. Vuoden minimivirtaama (13 m 3 /s) mitattiin Vuoden maksimivirtaama mitattiin (Vuolenkoski 35 m 3 /s). Vuoden 27 keskivirtaama oli Vuolenkoskella 239 m 3 /s, joka on lähes sama kuin keskimääräinen virtaama (MQ m 3 /s) (liite 5). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28

6 4 m³/s % Kuva 2. Kymijoen vesistön virtaama Vuolenkoskella (m 3 /s) 27 ja sekä Vuolenkosken vuoden 27 eri kuukausien keskivirtaaman osuus (%) ajanjakson keskiarvoista (Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä). Konnivettä ja Ruotsalaista on säännöstelty vuodesta 1959 lähtien Vuolenkosken padon avulla tulvasuojelullisista ja voimataloudellisista syistä. Säännöstellyssä tilanteessa vedenkorkeutta pidetään koko avovesikauden ja alkutalven melko tarkasti korkeudessa NN+77,4m, ja sitä on vuonna 26 voimaan astuneiden lupaehtojen mukaan laskettava lumitilanteesta riippuen 3/4/6 senttimetrillä 6.3./2.2./11.2. alkaen. Sulamisvesille tilaa tekevän ns. kevätkuopan ajon aikainen vedenkorkeuden lasku oli vuonna 27 noin 33 cm ja lasku alkoi 6.3. (kuva 3). Vedenkorkeuden nosto on vuodesta 26 alkaen sallittu jo huhtikuun puolesta välistä, jonka jälkeen vedenpinta nostetaan hyvin nopeasti takaisin korkeuteen NN+77,4m. 77,6 77,4 77,2 77, 76,8 76,6 76,4 Kuva 3. Konniveden vedenkorkeus (NN + m) vuonna 27 ja ajanjaksolla (Hertta). 4 KUORMITUS Kesällä 24 Itä-Suomen ympäristölupavirastolta tuli uudet ympäristöluvat Stora Enso Oyj Heinolan flutingtehtaalle, Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalle ja Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Luvista valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, josta tuli päätökset Heinolan kaupungin luvasta ei valitettu. Stora Enson luvasta valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, josta tuli päätös Stora Enso haki päätöksen Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28 3

7 purkua, ja lupaehdot ovat toistaiseksi hallinto-oikeuden päätöksen mukaiset. Kuitulevyn luvasta valitettiin korkeimpaan oikeuteen, mutta päätös ei muuttunut ja uudet lupaehdot tulivat voimaan STORA ENSO OYJ HEINOLAN FLUTINGTEHDAS Jätevedet on käsiteltävä siten, että vesistöön johdettavan jäteveden kuormitusarvot ovat kuukausi- ja vuosikeskiarvoina laskettuna ja mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien enintään seuraavat (ISY 61/4/1, , VaHo 6/98/2, ): kuukausikeskiarvo vuosikeskiarvo - BOD7 1 7 kg/d 1 5 kg/d - CODCr 6 kg/d 5 kg/d - Fosfori 1 kg/d 9 kg/d - Kiintoaine 8 kg/d 7 kg/d - Typpi (tavoitearvo) 11 kg/d 9 kg/d Päästöarvot lasketaan kalenterikuukauden ja vuoden keskiarvoina kalenterivuorokautta kohti. Kiintoaineen luparaja ylittyi marras-joulukuussa 27 (kuva 4). Marraskuussa ylitys johtui soodakattilan kunnossapitotöiden takia tehtyjen useiden alas- ja ylösajojen aiheuttamasta toistuvasta suuresta kuormitusvaihtelusta, joka aiheutti biologisen toiminnan heikkenemistä. Joulukuinen ylitys johtui puhdasvesikanaaliin päässeestä häiriöpäästöstä. Kuormitus oli samaa tasoa kuin edellisenä vuonna, tosin ravinnekuormitus oli nyt hieman pienempää. Fosfori-, typpi- ja BOD-kuormitus on nyt alle kolmasosa ja kiintoainekuormitus reilu kolmasosa vuoden 21 tasosta. COD-kuormitus oli noin 6 % vuoden 21 tasosta. 4.2 SUOMEN KUITULEVY OY:N HEINOLAN TEHDAS Suomen Kuitulevy Oy:n vuoden 27 elokuun loppuun noudatetun jätevesiluvan (Itä- Suomen vesioikeus nro 79/94/, , Vesiylioikeus , 12/1995, 1995/26) mukaan jätevesien mukana vesistöön joutuva päästö saa olla enintään seuraava: - BOD7 12 kg/d ja tavoitearvo 8 kg/tuote-m 3 - COD Cr 26 kg/d ja tavoitearvona 18 kg/tuote-m 3 - kiintoaine 2 kg/d - kokonaisfosfori 2 kg/d Päästöarvot tulee saavuttaa yhden kalenterikuukauden keskiarvona käyntivuorokautta kohti. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28

8 Stora Enso Oyj, BOD7 15 luparaja 17 kg/vrk kg/vrk Stora Enso Oyj, COD Cr kg/vrk luparaja 6 kg/vrk Stora Enso Oyj, kiintoaine kg/vrk luparaja 8 kg/vrk Stora Enso Oyj, fosfori kg/vrk luparaja 1 kg/vrk Stora Enso Oyj, typpi kg/vrk tavoiteraja 11 kg/vrk Kuva 4. Stora Enso Oyj:n Heinolan Flutingtehtaan kuormitus eri kuukausina vuonna 27 (kg/kalenterivrk). Lisäksi kuvaan on merkitty kunkin kuormitusparametrin kuukausiluparaja. Lähde: Stora Enso Heinolan Flutingtehdas. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28 5

9 Syyskuun alusta noudatettavan ympäristöluvan (ISY 63/4/1, , VaHo 6/99/ , KHO ) mukaan vesistöön johdettavan jäteveden kuormitus saa kuukausikeskiarvona olla enintään seuraava ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien: - BOD7 8 kg/vrk - COD Cr 14 kg/vrk - kiintoaine 5 kg/vrk - kokonaisfosfori 1 kg/vrk Lisäksi COD Cr :n vuosikeskiarvo saa olla enintään 1 kg/vrk. Suomen Kuitulevyllä oli pieni lupaylitys kiintoainekuormituksessa marraskuussa (kuva 5). Kiintoainekuormitusta lukuun ottamatta kuormitus laski edellisvuodesta. Kuormitus oli nyt reilu kolmasosa vuoden 24 kuormituksesta, paitsi kiintoainekuormitus kaksi kolmasosaa. Kuormituksen aleneminen oli seurasta uuden haihdutuslaitoksen käyttöönotosta. 4.3 HEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMO Jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan (ISY 64/4/1, , VaHo 6/1/2, ) mukaiset lupaehdot ovat: neljännesvuosikeskiarvoina - BOD 7atu : 1 mgo 2 /l ja 95 %, - kokonaisfosfori:,3 mg/l ja 95 %, näytekohtaisina (sallitaan kaksi näytettä, jotka eivät täytä lupaehtoja) - COD Cr : 125 mgo 2 /l ja 75 %, - kiintoaine: 35 mg/l tai 9 %. Heinolan kaupungin puhdistamo ei täyttänyt vuonna 27 kiristyneitä fosforin lupaehtoja toisella jaksolla (taulukko 1). Vielä viimeisellä neljänneksellä fosforipitoisuus ylitti niukasti uuden luparajan. Kiintoaineen ja COD:n osalta lupaehdot täyttyivät kaikilla tutkimuskerroilla. Puhdistamon kuormitus oli selvästi pienempää kuin edellisvuonna, typpikuormitus tosin oli pysynyt lähes samalla tasolla. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28

10 Suomen Kuitulevy, BOD7 kg/vrk luparaja 12/8 kg/vrk Suomen Kuitulevy, COD Cr 25 2 luparaja 26/14 kg/vrk kg/vrk Suomen Kuitulevy, kiintoaine 2 kg/vrk 15 1 luparaja 2/5 kg/vrk Suomen Kuitulevy, fosfori 2, 1,5 luparaja 2/1 kg/vrk kg/vrk 1,,5, Kuva 5. Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaan kuormitus eri kuukausina vuonna 27 (kg/käyntivrk). Lisäksi kuvaan on merkitty kunkin kuormitusparametrin vanhan ja uuden luvan mukainen luparaja. Lähde: Suomen Kuitulevy Heinola. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28 7

11 Taulukko 1. Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamon BOD7ATU- ja kokonaisfosforipitoisuus ja - reduktioprosentit eri vuosineljänneksillä 27. Lihavoituna tulokset, jotka eivät täyttäneet jakson lupaehtoja. Laskentajakso 1/4 2/4 3/4 4/4 BOD 7ATU mg/l 3,6 6,9 4,4 5,3 reduktio% Kok. P mg/l,21,78,23,31 reduktio% KOKONAISPISTEKUORMITUS Heinolan alueen jätevesikuormitus on ollut vuosina 23-7 selvästi pienempää kuin 21-2 (kuva 6, liite 6). Vuonna 23 kuormituksen väheneminen johtui pääasiassa Enson kuormituksen vähentymisestä. Vuoden 27 kuormitus oli hieman vähäisempää kuin edellisvuonna, kiintoainekuormitus tosin oli hieman kasvanut. Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, lukuun ottamatta typpikuormitusta, josta suurin osa tulee kaupungin puhdistamolta. Jätevesien happea kuluttava BOD- ja COD-kuormitus oli vuoden 27 sisällä suurimmillaan helmikuussa, kiintoainekuormitus marras-joulukuussa ja fosforikuormitus kesäkuussa. Typpikuormitus oli melko tasaista ympäri vuoden. 4.5 KOKONAISKUORMITUS Virtahavaintopaikkojen vedenlaatutietojen ja virtaamatietojen avulla voidaan laskea ko. paikkojen ainevirtaamat, jolloin tiedämme Konniveteen yläpuolisista vesistöistä (Ruotsalainen, Räävelinreitti) tulevat ainemäärät ja vastaavasti Konnivedestä alapuoliseen vesistöön virtaavat ainemäärät (kuva 7, liite 7). Jyrängönvirrasta ei ole mitattuja virtaamatietoja. Tämän vuoksi Jyrängönvirran osalta ainevirtaamat on laskettu käyttäen yläpuolisen Kalkkisen kuukausikeskivirtaamia. Vuodesta 24 lähtien ei ole enää mitattu Sulkavankosken virtaamia. Virtaamatietoina on käytetty vuosien keskiarvoja. Koko vuoden tasolla tarkasteltuna Kymijoen ainevirtaamat olivat Vuolenkoskella vuonna 27 normaalilla tasolla. Vuonna 23 ainevirtaamat olivat koko tarkkailuohjelman ajan pienimpiä. 24 ainevirtaamat olivat ennätyksellisen suuria. Vuonna 27 Kymijoen ravinnevirtaamat olivat suurimmillaan helmikuussa ja kiintoainevirtaamat tammikuussa (kuva 7). Pienimmillään ainevirtaamat olivat marraskuussa. Kiintoainepitoisuus oli virtahavaintopaikoilla yleisimmin alle määritysrajan (= 1 mg/l). Tällöin laskennassa käytettiin pitoisuutena arvoa,5 mg/l. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28

12 BOD7-kuormitus kg/vrk Enso Kuitulevy Heinolan kaupunki Kiintoainekuormitus kg/vrk Fosforikuormitus kg/vrk Typpikuormitus kg/vrk COD-kuormitus kg/vrk Kuva 6. Heinolan alueen pistekuormituksen kehitys viimeisen 1 vuoden ajalta. Jätevesikuormitus on ollut vuosina 23-7 selvästi pienempää kuin COD-tuloksia on Heinolan jätevedenpuhdistamolta vuodesta 21 alkaen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28 9

13 Kokonaisfosfori kg/vrk Jyrängönvirta Vuolenkoski Sulkavankoski Kiintoaine 4 3 kg/vrk Kokonaistyppi 2 15 kg/vrk Kuva 7. Kokonaisravinteiden ja kiintoaineen kuukausikohtaiset ainevirtaamat (kg/vrk) vuonna 27 Jyrängönvirrassa (Kalkkisten virtaama), Vuolenkoskella ja Sulkavankoskella. Ravinnevirtaamat olivat suurimmillaan helmikuussa ja kiintoainevirtaamat tammikuussa. Konniveteen kohdistuvasta ravinteiden kokonaiskuormituksesta voidaan esittää arvio, jossa on huomioitu sekä hajakuormitus että pistekuormitus. Taulukossa 2 on esitetty vuoden 27 kuormitusarviot. Konniveden valuma-alueen (14.13) osalta ravinnekuormitusarvio perustuu lähinnä VEPS:iin eli Suomen ympäristökeskuksen Vesistökuormituksen arviointi ja hallintajärjestelmään. Hajakuormitustietojen osalta on käytetty vuosien uusimpia saatavilla olevia lukuja. Teollisuuden, yhdyskuntien ja jätteenkäsittelyn kuormitustiedot on otettu suoraan vuoden 27 kuormitustiedoista. VEPS käyttää tietolähteinään useita ympäristöhallinnon tietokantoja, kuten pistekuormitustietokantaa (VAHTI). Tietokantojen lisäksi VEPS:in tietolähteenä on malleihin, tilastoihin tai tutkimuksiin perustuvia arvioita eri kuormituslähteistä. Yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisesta ja Räävelinreitiltä tulevien ravinnevirtaamien osalta käytettiin hyväksi edellä esitettyjä vuoden 27 ainevirtaamalaskelmia. 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28

14 Vuoden 27 kuormitusarvion perusteella Konniveden valuma-alueelta tulevasta ravinnekuormituksesta noin 58 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesikuormituksesta (taulukko 2). Konniveteen kokonaisuudessaan tulevasta kuormituksesta valuma-alueen osuus oli fosforista 12 % ja typestä 5 %, mikä on pienempi osuus kuin edellisenä vuonna, mutta parin sitä edeltävän vuoden tasoa. Eniten ravinteita tulee yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisen suunnasta. Räävelinreitin osuuden kokonaiskuormituksesta arvioitiin olevan edellisvuosien tasoa, 2-3 %. Taulukko 2. Konniveteen kohdistuvan fosfori- ja typpikuormituksen arvio vuodelta 27. Konniveden valuma-alueen osalta kuormitusarvio perustuu VEPSin vuosien hajakuormitustietoihin. Teollisuuden, asutuksen ja jätteenkäsittelyn kuormitustiedot on otettu suoraan saaduista kuormitustiedoista. Ruotsalaisesta ja Räävelinreitiltä tuleva ravinnekuormitusarvio perustuu ainevirtaamalaskelmiin. Fosfori kg/vuosi % Typpi kg/vuosi % Konniveden valuma-alue - Teollisuus , ,8 - Yhdyskunnat , ,1 - Jätteenkäsittely 13,2 2 1,7 - Maatalous 464 8, ,5 - Metsätalous 141 2, ,3 - Haja-asutus 482 8, ,3 - Laskeuma 459 7, , - Luonnonhuuhtouma , ,2 - Hulevesi 5,1 288,2 Yhteensä Konniveden valuma-alue, yht , ,9 Ruotsalainen , ,8 Räävelinreitti , ,4 Yhteensä HEINOLAN ALUEEN VESISTÖN YHTEISTARKKAILU 5.1 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU SYVÄNNEHAVAINTOPAIKOILLA Vuoden 27 syvännehavaintopaikkojen näytteet haettiin maaliskuussa, kesäkuussa ja elokuussa (tulokset liite 8.1). Virtaama oli vuoden näytteenottokerroista suurimmillaan maaliskuussa, jolloin se oli lähes kaksinkertainen kesäkuun virtaamaan verrattuna. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28 11

15 Maaliskuu ( ) Asemilta 5, 6, 7 ja 8 ei saatu otettua lainkaan talvinäytteitä heikkojen jääolojen vuoksi. Muilla asemilla jäänpaksuus vaihteli välillä cm, lunta ei ollut lainkaan. Vesimassa oli lähes tasalämpöistä; lämpötilaeroa pinnan ja pohjan välillä oli enimmillään 1,8 astetta Maitiaislahden suulla. Alusveden happitilanne oli huonoin Maitiaislahden suulla, 33 % (as 3, 6 m) (kuva 8). Ruotsalaisella (as, 47 m), Konniselällä (as 11, 47 m) ja Isosaaren alueella (as 9, 25 m) oli lievää hapenvajausta, happikyllästys oli %. Ruotsalaisella (as ) päällysveden fosforipitoisuus oli hieman muita korkeampi. Maitiaislahden suulla (as 3) koko vesimassassa oli selvää hapenvajausta ja alusveden sähkönjohtavuus, alkaliniteetti, väriarvo ja ravinnepitoisuudet olivat hieman koholla. Muutoin vesi oli näytteenottoaikaan fysikaalis-kemialliselta laadultaan melko tasalaatuista niillä asemilla, joista nyt saatiin näytteet (kuvat 9 ja 1). Kesäkuu ( ) Näytteenottoaikaan pintavedet olivat 16,6-18,8 o C. Tutkimusalueella vallitsi lämpötilakerrostuneisuus pinnan ja pohjan lämpötilaeron ollessa Kymenvirrassa (as 5), Matinsalmessa (as 6) ja Maitiaislahden suulla (as 3) 6-8 o C ja muualla 1-12 o C. Kesäkuussa alusveden happitilanne oli tutkimusalueella muuten melko hyvä, mutta Kymenvirrassa (as 5) ja Maitiaislahden suulla vain noin 5 % (kuva 8). Maitiaislahden suulla (as 3) pintavedessä fosfori- ja kiintoainepitoisuudet olivat hieman muita korkeampia (kuva 9). Kymenvirran alusvedessä (as 5) näkyi selvää jätevesivaikutusta. Sähkönjohtavuus, kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuus olivat korkeita. Elokuu ( ) Näytteenottoaikaan päällysveden keskilämpötila oli Konnivedellä 21 o C. Virtausalueella sijaitsevilla asemalla 5 (Kymenvirta) vesimassa oli lähes tasalämpöistä. Asemalla 6 (Matinsalmi) sekä Maitiaislahden suulla (as 3) pinnan ja pohjan välinen lämpötilaero oli noin 6 o C, muualla o C. Konnivedellä lämpötilan harppauskerros sijaitsi 1-15 metrin syvyydessä. Jätevesien vaikutus näkyi alusveden happitilanteessa (kuva 8). Maitiaislahden suulla (as 3) happi oli lähes loppu. Matinsalmi-Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari -alueella (as 6-9) alusveden happikyllästysaste oli noin 4-5 %, Konniselällä (as 11) 73 % ja Ruotsalaisella (as ) 77 %. Kymenvirran (as 5) tasalämpöisessä vedessä alusveden happitilanne oli erinomainen, mutta lämpimästä pohjasta nousi näytepisteen lähellä Rautsalon suunnalla kaasukuplia ja pinnassa kellui massalauttoja. Kymenvirran pintavedessä oli myös sähkönjohtavuus ja ammoniumtyppipitoisuus koholla. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28

16 O 2 -k yll.% a lu sve s i III O2-kyll.% alusvesi, VI O 2 -kyll.% a lu s ve si, V III Kuva 8. Alusveden hapen kyllästysaste (%) tutkimusasemilla maalis-, kesä- ja elokuussa 27. As Ruotsalainen, 3 Maitiaislahti, Konnivesi: 5 Kymenvirta, 6 Matinsalmi, 7 Löysinselkä, 8 Saunasaaren alue, 9 Isosaaren alue, 11 Konniselkä. Maaliskuussa alusveden happitilanne oli huonoin Maitiaislahden suulla. Kesäkuussa alusveden happitilanne oli muuten melko hyvä, mutta Kymenvirrassa ja Maitiaislahden suulla vain noin 5 %. Elokuussa Maitiaislahden suulla happi oli lähes loppu. Matinsalmi-Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari -alueella alusveden happikyllästysaste oli noin 4-5 %, Konniselällä ja Ruotsalaisella noin 75 %. Kymenvirran tasalämpöisessä vedessä alusveden happitilanne oli erinomainen. Maitiaislahden suualueen (as 3) lähes hapettomassa alusvedessä sähkönjohtavuus, alkaliniteetti ja COD-arvo olivat hieman koholla (kuvat 9-1). Myös väriarvo oli korkea. Nitriitti-nitraattityppipitoisuus oli pieni - hapettomissa oloissa vallitsevana typen muotona on ammoniumtyppi, jota olikin runsaasti. Myös Matinsalmessa (as 6) alusveden ammoniumtyppipitoisuus oli koholla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28 13

17 Kokonaisfosfori III 27 Ammoniumtyppi VI ug/l ug/l pohja-1 Kokonaisfosfori VI m pohja Ammoniumtyppi VIII 27 ug/l pohja-1 12 Kokonaisfosfori VIII 27 ug/l ug/l m pohja-1 1m pohja-1 Kuva 9. Kokonaisfosfori- ja ammoniumtyppipitoisuus (µg/l) 1 m:n ja pohja-1m syvyyksillä maalis-, kesä- ja elokuussa 27 Heinolan syvännehavaintopaikoilla. Kesä- ja elokuussa Maitiaislahden suulla (as 3) pintavedessä fosforipitoisuudet olivat koholla. Kesäkuussa Kymenvirran alusvedessä (as 5) ammoniumtyppipitoisuus oli erittäin korkea. Elokuussa ammoniumtyppipitoisuus oli koholla Maitiaislahden ja Matinsalmen (as 6) alusvedessä sekä Kymenvirran pintavedessä. Vedenlaatumuuttujien vaihtelu eri näytteenottokerroilla Veden happamuutta kuvaavan ph-arvon osalta alueelliset erot olivat kullakin näytteenottokerralla vähäisiä. Päällysveden ph-arvo oli kesällä hieman suurempi kuin talvella johtuen perustuotannon ph-tasoa kohottavasta vaikutuksesta. Alhaisimmat pharvot esiintyivät alusvedessä huonoissa happioloissa, ja ne olivat tasoa 6,5. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28

18 COD mg O2/l III 27 Sähkönjohtavuus III ms/m m pohja-1 1 väli pohja-1 COD mg O2/l VI 27 Sähkönjohtavuus VI , ms/m m pohja-1 1 väli pohja-1 COD mg O2/l VIII 27 Sähkönjohtavuus VIII ms/m m pohja-1 1 väli pohja-1 Kuva 1. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) (mgo 2 /l) ja sähkönjohtavuus (ms/m) eri syvyyksissä maalis-, kesä- ja elokuussa 27 Heinolan syvännehavaintopaikoilla. Maaliskuussa Maitiaislahden suulla (as 3) alusveden sähkönjohtavuus oli hieman koholla. Kesäkuussa Kymenvirran alusvedessä (as 5) sähkönjohtavuus oli korkea. Veden puskurikykyä kuvaava alkaliniteettiarvo oli vakaa eri asemien, ajankohtien ja syvyyksien välillä. Suurin osa havainnoista oli välillä,22-,25 mmol/l, mikä kuvaa veden hyvää puskurikykyä. Alusveden huono happitilanne tai hapettomuus nostaa alusveden alkaliniteettia maksimi oli elokuussa 27 Maitiaislahden suulla,38 mmol/l. Pintaveden kiintoainepitoisuus on koko tutkimusalueella alhainen, mikä kuvaa osaltaan veden kirkkautta. Suurin osa havainnoista oli alle 1 mg/l. Maksimipitoisuus oli Maitiaislahden suulla kesäkuussa 2,1 mg/l. Veden väriarvot olivat pääasiassa tasoa 2-25 mg Pt/l, mikä osoittaa veden lievää humusleimaa. Suurin väriarvo, 8 mg Pt/l, mitattiin Maitiaislahden suualueen (as 3) lähes hapettomasta alusvedestä elokuussa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28 15

19 Syvännehavaintopaikoilla tutkittiin avovesikaudella myös liukoisia ravinteita. Nitriittinitraattityppeä oli päällysvedessä kesäkuussa µg/l ja elokuussa 1-16 µg/l. Tuotantokauden aikaiset päällysveden ammoniumtyppipitoisuudet olivat luonnontilaisella tasolla eli 7-12 µg/l muualla paitsi Kymenvirrassa (as 5) enimmillään 84 µg/l ja Maitiaislahden suulla (as 3) 3 µg/l. Alusveden ammoniumtyppipitoisuus oli erittäin korkea kesäkuussa Kymenvirrassa (1 7 µg/l). Pitoisuus oli koholla myös Maitiaislahden suulla ja Matinsalmessa elokuussa (kuva 9). Liuenneen fosforin pitoisuudet olivat pieniä, 2-5 µg/l. Mineraaliravinteiden typpi-fosforisuhde (NO2+NO3+NH4 / liuenn. fosfori) vaihteli kesäkuussa Maitiaislahden suun (as 3) 31:sta Konniselän (as 11) 19:ään, ja elokuussa Maitiaislahti 26 Kymenvirta 61. Mikäli mineraaliravinteiden typpi-fosforisuhde on yli 12, pidetään fosforia rajoittavana tekijänä ja mikäli suhde on alle 5, on typpi rajoittava 2. Mineraaliravinteiden suhdeluvun perusteella fosfori on siis selkeästi minimiravinne koko tutkimusalueella. Suhdeluvut olisivat vielä suurempia, mikäli liuenneen fosforin arvona käytettäisiin liuenneen kokonaisfosforin asemasta leville kaikkein käyttökelpoisinta liuennutta fosfaattifosforia (DRP). Kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhde vaihteli välillä 28-87; pienimmillään ravinteiden välinen suhde oli Maitiaislahdella (as 3). Mikäli kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhde on yli 17, on fosfori levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle 1, on typpi kasvun minimitekijä 3. Tämän mukaan koko tutkimusalue on myös kokonaisravinteiden perusteella selvästi fosforirajoitteinen. Näkösyvyys antaa jonkintasoisen yleiskäsityksen jätevesien suorista, näkyvistä vaikutuksista alapuolisessa vesistössä. Maaliskuussa Ruotsalaisella, Konniselällä ja Isosaaren alueella oli näkösyvyyttä noin 7 m, Maitiaislahden suulla 4 m. Kesällä Ruotsalaisella ja Konniselällä oli näkösyvyyttä 5 ½ m, Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari alueella 5 m, Kymenvirrassa ja Matinsalmessa 4 ½ m ja Maitiaislahden suulla 4 m (kuva 11). Kesäkuu Elokuu Näkösyvyys m Näkösyvyys m Kuva 11. Näkösyvyys (m) kesänäytteenottokerroilla Ruotsalaisen-Konniveden syvännehavaintopaikoilla vuonna 27. Kesäkuussa näkösyvyyttä oli eniten Ruotsalaisella (as ) ja vähiten Maitiaislahden suulla (as 3). Elokuussa näkösyvyys oli pienin Kymenvirrassa (as 5). 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28

20 5.2 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU VIRTAHAVAINTOPAIKOILLA Vedenlaatutuloksia on joka kuukaudelta kaikilta kolmelta asemalta (liite 8.2). Kiintoainepitoisuus Kiintoainepitoisuudet olivat kaikilla virtahavaintoasemilla todella alhaisia, eli yleensä alle määritysrajan (=1 mg/l), ja suurimmillaankin vain 1,6 mg/l. Sähkönjohtavuus Veden sähkönjohtavuuden vuodenaikaisvaihtelu oli vuonna 27 hyvin vähäistä, eikä Jyrängönvirran ja Vuolenkosken arvoissa ollut eroa. Räävelinreitiltä tulevan veden sähkönjohtavuus oli yleisesti selvästi alhaisempi kuin Kymijoen pääreitin (kuva 12). Väri Veden väri oli Konniveden pääreitillä vuonna 27 vakaa, noin 2 mg Pt/l. Räävelinreitiltä purkautuva vesi oli väriltään ruskeampaa. Räävelinreitin veden väriarvo oli korkeimmillaan keväällä virtaamien ollessa suurimmillaan (kuva 12). Typpi Jyrängönvirrassa ja Vuolenkoskella kokonaistyppipitoisuudet olivat pääasiassa välillä 42-6 µg/l (kuva 12). Räävelinreitillä typpipitoisuudet olivat yleensä välillä µg/l. Maksimipitoisuus, 68 µg/l, mitattiin Sulkavankoskelta huhtikuussa. Pitoisuudet olivat pääreitillä pienimmillään syksyllä. Nitriitti-nitraattitypen pitoisuudet noudattivat vuonna 27 tyypillistä vuodenaikaisvaihtelua. Pitoisuudet olivat suurimmillaan keväällä ylivirtaama-aikaan, koska suurin osa esim. pelloilta tulevasta typpikuormasta on nitraattia. Tuotantokauden aikana nitraattipitoisuus laskee, koska levät ottavat nitraatin käyttöönsä. Syksyllä pitoisuudet lähtevät taas nousuun. Pääreitin asemien nitraattipitoisuudet eivät eronneet toisistaan. Sulkavankoskesta purkautuvassa vedessä oli vuoden loppupuoliskolla vähemmän nitraattia kuin Kymijoen pääreitillä (kuva 13). Ammoniumtyppipitoisuuden vuodenaikaisvaihtelu ei vastaa nitraattitypen vaihtelua vaan on yleensä lähes päinvastainen. Alhaisimmat pitoisuudet mitattiin alkuvuodesta ja korkeimmat loppukesällä-syksyllä (kuva 13). Ammoniumtyppipitoisuudet olivat normaalia vesistötasoa eli alle 5-17 µg/l. Pistekuormituksesta tuleva ammoniumtyppi näkyi siinä, että pitoisuudet olivat Vuolenkoskella (vuoden tulosten keskiarvo 7,4 µg/l) selvästi korkeampia kuin Jyrängönvirrassa (3,9 µg/l). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28 17

21 Sähkönjohtavuus ms/m Jyrängönv Vuolenk Sulkavank Väri-arvo 27 mg Pt / l Kokonaistyppi 27 ug / l Kuva 12. Veden sähkönjohtavuus (ms/m), väri (mgpt/l) ja kokonaistyppi (µg/l) virtahavaintoasemilla eri näytteenottokerroilla vuonna 27. Sulkavankosken veden sähkönjohtavuus oli alhaisempi, väriarvo korkeampi ja typpipitoisuus suurempi kuin Kymijoen pääreitillä. Fosfori Sekä ajallinen että alueellinen vaihtelu huomioon ottaen kokonaisfosforipitoisuus vaihteli kolmella virtahavaintopaikalla välillä 5-9 µg/l (kuvat 13 ja 14). Keskiarvojen mukaan fosforipitoisuus oli lähes sama Jyrängönvirrassa ja Vuolenkoskella (6, & 6,1 µg/l). Heinolan alueen pistekuormituksesta aiheutuva laskennallinen pitoisuusnousu (pistekuormitus/ virtaama) oli vuonna 27 tasoa,4 µg/l. Pitoisuusnousu on pienempi kuin edellisenä vuonna johtuen suuremmista virtaamista. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28

22 NO23-N 27 ug / l Jyrängönv Vuolenk Sulkavank NH4-N ug / l Kokonaisfosfori 27 ug / l Kuva 13. Veden nitriitti-nitraatti-, ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuus (µg/l) virtahavaintoasemilla eri näytteenottokerroilla vuonna 27. Sulkavankosken vedessä oli vuoden loppupuoliskolla vähemmän nitraattia kuin Kymijoen pääreitillä. Ammoniumpitoisuudet olivat Vuolenkoskella selvästi korkeampia kuin Jyrängönvirrassa ja hieman korkeampia kuin Sulkavankoskella. Fosforipitoisuudet olivat samaa tasoa kaikilla virtahavaintopaikoilla. Liuennutta kokonaisfosforia oli 2-4 µg/l. Jyrängönvirran ja Vuolenkosken tasossa ei ollut eroa (kuva 14). Sulkavankoskella pitoisuudet olivat keväällä suuremmat kuin pääreitillä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28 19

23 Kokonaisfosfori 27 Liukoinen fosfori 27 ug/l Jyrängönv Vuolenk Sulkavank ug/l 4,5 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1,5 Jyrängönv Vuolenk Sulkavank Kuva 14. Kokonaisfosforin ja liuenneen kokonaisfosforin (µg/l) pitoisuudet virtahavaintoasemilla vuonna 27. Janan alapää on pienin mitattu arvo, yläpää suurin arvo, sininen laatikko mediaani ja poikkiviivat ovat ylä- ja alakvartiileja. Sulkavankosken vedessä fosforia oli hieman enemmän kuin pääreitillä. 5.3 VEDEN HYGIEENINEN LAATU Konniveden ja Ruotsalaisen pintaveden hygieenistä laatua tutkitaan kesällä syvännehavaintopaikoilla. Kesän 27 fekaalisten streptokokkitulosten mukaan vesistön hygieeninen tila oli näytteenottokerroilla erinomainen, eli bakteerimäärät olivat aina selvästi alle EU-normien mukaisen (STM päätös 41/1999) uimaveden raja-arvon (2 fek. streptokokkia/1ml). Fekaalisia streptokokkeja esiintyi tutkimusalueella kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna 27-4 /1ml. 5.4 KASVIPLANKTON Kasviplanktonin klorofylli-a tuloksia on kesä- ja elokuulta 8 syvännehavaintoasemalta (liite 8.1). Rehevä Maitiaislahti erottui selvästi muusta alueesta (kuva 15). Muuten pitoisuuksissa ei ollut suuria eroja. Ruotsalaisella klorofyllipitoisuudet olivat noin 2,5 µg/l, Konniselällä ja Matinsalmessa 3,5 µg/l, Maitiaislahden suulla 12 µg/l ja muualla noin 3 µg/l. Klorofyllipitoisuudet olivat pienempiä kuin edellisvuonna. Kesän 27 vesinäytteenoton yhteydessä havaittiin vain vähän levää. Hämeen ympäristökeskuksen seurannan kohteena ovat rantavyöhykkeen levät. Levien massaesiintymien eli leväkukintojen aiheuttajia ovat useimmiten sinilevät. Ympäristökeskuksen seurantajärviin kuului Ruotsalaisen Nyynäistenlahti. Siellä ei havaittu levää koko kesänä 3. Kesäkuussa Hämeen seurantapaikoilla havaittiin vain muutamia vähäisiä leväesiintymiä. Heinäkuun alussa nähtiin hieman useampia vähäisiä esiintymiä, mutta sen jälkeen tilanne rauhoittui. Elokuun alun helteiset ilmat lisäsivät jälleen sinilevähavaintojen määrää. Seurantapaikoilla tehtiin levähavaintoja hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna. Koko maan tilanteesta kertovan valtakunnallisen leväseurannan 4 mukaan kesän tilanne oli sisävesissä tavanomainen. Sisävesissä sinilevämäärät olivat suurimmillaan heinäkuun ensimmäisellä viikolla sekä elokuun alusta alkaneella lämpimällä jaksolla. Levähavaintoja 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28

24 tehtiin tällöin enimmillään joka kolmannessa seurantakohteessa ja suurin osa niistä oli lieviä esiintymiä. chl a ug/l VI VIII Kuva 15. Ruotsalainen-Konniveden syvännehavaintopaikkojen klorofyllipitoisuus (µg/l) kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna 27. Rehevä Maitiaislahti (as 3) erottui selvästi muusta alueesta. Oravainen 5 on esittänyt rehevyysluokituksen, jonka mukaan vesistö on karu, mikäli klorofyllipitoisuus on alle 3 µg/l, lievästi rehevä arvoilla 3-1 µg/l, rehevä arvoilla 1-2 µg/l ja erittäin rehevä, mikäli kasvukauden klorofyllipitoisuuden keskiarvo on yli 2 µg/l. Tämän luokituksen mukaan Ruotsalainen, Isosaaren alue ja Kymenvirta ovat karuja. Muu Konnivesi menee juuri lievästi rehevän puolelle. Maitiaislahden suualue on rehevä. Tuotantokauden 27 päällysveden fosforipitoisuuksien perusteella lähes koko tutkimusalue oli karua, alle 1 µgp/l. Vain Maitiaislahden suualueella oli lievästi rehevää. 6 STORA ENSO PACKAGING OY:N VELVOITETARKKAILU MAITIAISLAHDELLA Maitiaislahteen tulee jätevesikuormitusta enää Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaalta, jossa painoväripitoiset pesuvedet puhdistetaan ultrasuodatuksella ja johdetaan jäähdytys- ja hulevesien kanssa Maitiaislahteen. Muut jätevedet (tärkkelyspitoiset prosessi- ja pesuvedet sekä saniteettivedet) johdetaan Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle, jonne jatkossa on tarkoitus johtaa myös ultrasuodatetut pesuvedet. Ajoittain lahden alueelle voi työntyä Jyrängön- ja Kymenvirran välille johdettuja jätevesiä. UPM Wood Heinolan vaneritehtaalta Maitiaislahteen johdetaan nykyisin vain jäähdytysvesiä sadevesiviemäreitä pitkin. Vaneritehdas varastoi poikkeuksellisissa tilanteissa tukkeja Maitiaislahden perukassa, viimeksi vuonna 26. Vaneritehtaan uusi ympäristölupa sai lainvoiman joulukuussa 27, kun korkein hallinto-oikeus antoi päätöksensä asiassa. Luvassa vaneritehdas velvoitetaan Maitiaislahden vedenlaadun tarkkailuun. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28 21

25 Maitiaislahden vesistötutkimukset liittyvät Packaging Oy:n velvoitetarkkailuun. Näytteitä otetaan kolme kertaa vuodessa lähtevästä jätevedestä ja kolmesta vesistötarkkailupisteestä (kartta liite 1.2, koordinaatit liite 2). Lisäksi Maitiaislahden suulla on yksi Heinolan yhteistarkkailuun liittyvä näytepiste (as 3) (kartta liite 1.1). Packaging Oy:n Maitiaislahteen johdettavan jäteveden laatu vaihteli kolmella eri näytteenottokerralla, kuten yleensäkin (taulukko 4). Näytteenottokertojen perusteella kiintoainepitoisuudet ovat viime vuosina olleet suuria aina keväällä, mutta nyt joka kerralla melko pieniä. Bakteeritiheydet olivat suuria. Packaging Oy:n jätevesissä on vain ultrasuodatettuja pesuvesiä, joten sieltä tulevat bakteerit eivät ole ulosteperäisiä, mutta tuloksiin saattavat vaikuttaa myös kaupungin tulvaviemärin vedet. Jätevesien määrää ei varsinaisesti mitata, mutta keskimääräiseksi virtaamaksi on arvioitu 4-5 m 3 /vrk. Tällä virtaamalla ja jäteveden ravinnepitoisuuksilla laskennallinen kuormitus olisi ollut vuonna 27 alle 1 gramma fosforia ja 5-7 grammaa typpeä vuorokaudessa. Packaging Oy:ltä Maitiaislahteen tulevien jätevesien ravinnekuormitus on vuoden 27 näytteenottokertojen perusteella pientä. Taulukko 4. Packaging Oy:n lähtevän jäteveden laatu vuonna 27. Ravinnepitoisuudet on ilmoitettu µg/l. Pvm Kiintoaine mg/l Johtokyky ms/m BOD7 ATU mg/l CODCr mg/l Kok.N µg/l Kok.P µg/l Fek.streptokokit kpl/1ml Kolibak. kpl/ 1ml E.coli kpl/ 1ml , < , ,4 5,6 11 < Packaging Oy:n velvoitetarkkailuasemista lähimpänä tehtaan purkuputkea sijaitsee ML4 (kartta liite 1.2, tulokset liite 8.3). Packaging Oy:n purkuputken lähialueella on matalaa, syvyyttä vain 2-3 metriä, joten happitilanne pysyi asemalla ML4 vuonna 27, kuten yleensäkin, hyvänä (kuva 18). Sekä Maitiaislahden perukassa (ML 3) että asemalla ML 5 alusvesi on yleensä käynyt hapettomaksi kerrostuneisuuskausina; myös vuonna 27 elokuussa. Maaliskuun lopulla happea oli alusvedessä parikymmentä prosenttia (kuva 19). Asemalla ML3 alusveden happikyllästys oli kesäkuussakin vain 9 %. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28

26 happikyllästys-% ML3, 5m ML4, 1m ML5, 8m Kuva 18. Packaging Oy:n velvoitetarkkailututkimuksen Maitiaislahden näyteasemien alusveden hapen kyllästysaste (%) eri näytteenottokerroilla vuonna 27. Asemalla 4 on matalaa ja happikyllästys pysyy korkealla. Asemilla 3 & 5 alusveden happitilanne oli huono. 6 Happikyllästys-% <5 <5 <5 <4 <5 <5 <5 < maalis kesä elo Kuva 19. Alusveden happikyllästysprosentti Maitiaislahden perukassa (ML3) vuosina Alusvesi on yleensä käynyt hapettomaksi kerrostuneisuuskausina; myös vuonna 27 elokuussa. Maaliskuun lopulla happea oli alusvedessä parikymmentä prosenttia. Alusveden happikyllästys oli kesäkuussakin alle 1 %. Väriarvo oli korkeimmillaan 1 mgpt/l Maitiaislahden perukan (ML3) lähes hapettomassa alusvedessä elokuussa ja Rautatiesillan luona (ML5) maaliskuussa. Elokuussa näiden näytepisteiden lähes hapettomassa alusvedessä kiintoainepitoisuudet olivat 8,7 ja 9,9 mg/l. Kaikki pintaveden bakteerimäärät jäivät selvästi alle EU-normien mukaisten (STM päätös 41/1999) uimaveden raja-arvojen (2 kpl fek. streptokokkia/1 ml, 5 kpl lämpökest. kolia/1 ml, 1 kpl koliformisia/1 ml). Suurimmat pintaveden kokonaiskolimäärät (65 kpl koleja/1 ml) mitattiin purkuputken lähellä olevalla pisteellä ML4 kesäkuussa. E. coleja oli pintavedessä tuolloin 11 kpl/1 ml. Tuotantokauden 27 päällysveden fosforipitoisuuksien mukaan Maitiaislahti on rehevä (kuva 2). Korkeimmillaan päällysveden fosforipitoisuus oli kesäkuussa purkuputken Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28 23

27 edustalla, 48 µg/l. Tällä pisteellä ei aiemmin 2-luvulla ole mitattu näin korkeita fosforipitoisuuksia. Maitiaislahden perukan päällysvedessä oli fosforia enimmillään 34 µg/l. Maitiaislahden päällysveden typpipitoisuus oli maalis- ja elokuussa noin 55 µg/l, suualueella hieman vähemmän. Kesäkuussa typpeä oli purkuputken lähialueella 87 µg/l. Tällä pisteellä ei kesäaikaan ole aiemmin mitattu näin korkeaa typpipitoisuutta. Perukassa typpeä oli 8 µg/l, rautatiesillan luona 68 µg/l ja suualueella 62 µg/l (kuva 2). Maitiaislahden perukka ja purkuputken edusta on tuotantokauden 27 keskimääräisten klorofyllipitoisuuksien mukaan erittäin rehevä. Rautatiesillan lähellä ja suualueella on rehevää. Maitiaislahdella, kuten yleensäkin rehevillä alueilla, kasviplanktonin määrän ajallinen vaihtelu on suurta: kun vuonna 2 Maitiaislahden pohjukassa mitattiin kaikkien aikojen suurin klorofyllipitoisuus, 421 µg/l, oli pitoisuus µg/l ja nyt 48 µg/l (kuva 21). Kesäkuussa purkuputken edustan klorofyllipitoisuus oli muita suurempi, 45 µg/l. Maitiaislahden klorofyllipitoisuuksissa ei kuitenkaan ole havaittavissa mitään selvää kehityssuuntaa. Kokonaisfosfori päällysvedessä Kokonaistyppi päällysvedessä Kok.P ug/l Kok.N ug/l ML3, 1m ML4, 1m ML5, 1m Hein3, 1m ML3, 1m ML4, 1m ML5, 1m Hein3, 1m Kokonaisfosfori alusvedessä Kokonaistyppi alusvedessä 12 Kok.P ug/l Kok.N ug/l ML3, 5m ML5, 8m Hein3, 6m ML3, 5m ML5, 8m Hein3, 6m Kuva 2. Maitiaislahden tutkimusasemien kokonaisfosfori- ja typpipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä eri näytteenottokerroilla vuonna 27 (Huom. asemalla 4 näyte vain 1 metristä). Korkeimmillaan päällysveden fosfori- ja typpipitoisuus oli kesäkuussa purkuputken edustalla (ML4). 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28

28 chl a ug/l ML3 ML4 ML5 Heinola3 chl a ug/l ML3 ML4 ML5 Heinola3 Kuva 21. Klorofyllipitoisuus (µg/l) Maitiaislahden näyteasemilla ML3 - ML5 ja Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailun näyteasemalla 3 kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna 27. Kesäkuussa purkuputken edustan (ML4) ja elokuussa perukan (ML3) klorofyllipitoisuus oli selvästi muita suurempi. 7 KUUSAKOSKI OY:N RAJAVUOREN KAATOPAIKAN TASAUSALTAAN VESIEN PURKU KYMENVIRTAAN 7.1 JOHDANTO Kuusakoski Oy hoiti Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan purun tarkkailun myös vuonna 27 itse 6. Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vedet puretaan Stora Enson purkuputken kautta Kymenvirtaan. Purun vesistötulokset raportoidaan Kuusakoski Oy:n suostumuksella myös tässä yhteistarkkailujulkaisussa. Purku muutettiin vuoden 27 alusta ympäri vuoden jatkuvaksi. Samalla tarkkailuohjelmaan tehtiin muutoksia. Yhteensä jätevettä purettiin vuonna 27 Kymenvirtaan 35 4 m 3, joka samaa tasoa kuin edellisenä vuonna. 7.2 NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIT Vuonna 27 näytteitä ei enää otettu tasausaltaista vaan ainoastaan säiliöautoista aina 5 m 3 :n välein. Säiliöauton vedestä tehtiin seuraavat analyysit kahdeksan kertaa: sähkönjohtavuus, kloridi, COD Cr, BOD 7ATU ja kokonaistyppi. Kolme kertaa vuodessa analysoidaan lisäksi sameus, ph, NH 4 -N, kokonaisfosfori, TOC, liuottimet, fenolit ja metallit (Al, Cd, Pb, Cr, Cu, Zn, As ja Br) (liite 8.4). Jäteveden purkamisen vesistövaikutusten seuranta-asemat ovat näyteasema 4 (purkuputken yläpuoli) ja Heinolan yhteistarkkailun näyteasema 5 (purkuputken alapuoli) (kartta liite 1.1). Uuden ohjelman mukaan näytteet tulee ottaa asemilta 4 ja 5 kaksi kertaa vuodessa sulan veden aikana; keväällä ja syksyllä välisenä aikana. Näytteenottosyvyydet ovat 1 m, 5 m, 1 m ja puoli metriä pohjan yläpuolelta. Näytteistä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28 25

29 tutkitaan sähkönjohtavuus, ph, kemiallinen hapenkulutus, kloridi, happi, kokonaistyppi ja fosfori. 7.3 KUORMITUS Säiliöautosta otettujen näytteiden tulosten perusteella voidaan laskea Rajavuoren kaatopaikan jätevesien purusta Kymenvirtaan aiheutuva kuormitus, kun tiedetään vesistöön johdettujen jätevesien kokonaismäärä. Typen kokonaiskuormitus oli vuonna 27 samaa tasoa kuin edellisvuonna (taulukko 5). Kloridikuormitus oli hieman edellisvuotta suurempaa. Taulukko 5. Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purun Kymenvirtaan aiheuttama kloridi- ja typpikuormitus vuonna 27 (vertailuna vuoden 26 kuormitus): Kloridi Typpi kg/v kg/vrk kg/v kg/vrk Tyypillistä tasausaltaan vedelle oli erittäin korkea kloridipitoisuus ja sen seurauksena myös korkea sähkönjohtavuus. Myös kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat suuria. Tasausaltaan vedessä oli myös runsaasti typpeä, joka oli lähes kokonaisuudessaan ammoniumtyppenä. Kun Rajavuoren kuormitusta verrataan muuhun Heinolan alueen pistekuormitukseen, niin Rajavuoren purun typpikuormitus oli selvästi suurempaa kuin Flutingtehtaan ja Kuitulevyn koko vuoden typpikuormitus ja noin neljäsosa kaupungin jätevedenpuhdistamon typpikuormituksesta (taulukko 2, liite 6). Kloridikuormitusta ei muilta kuormittajilta juuri tule. 7.4 VESISTÖTARKKAILUN TULOKSIA Asema 4 sijaitsee Heinolan kaupungin ja Suomen Kuitulevy Oy:n kuormitusten alapuolella, mutta Heinolan suurimman kuormittajan Stora Enso Oyj:n Flutingtehtaan kuormituksen, ja samalla myös Kuusakoski Oy:n kaatopaikan jätevesien purun, yläpuolella. Näyteasema 5 sijaitsee kaiken edellä mainitun kuormituksen alapuolella (kartta liite 1.1). Asemalla 5 on yleensä havaittavissa Heinolan alueen jätevesien vaikutuksia. Molemmat näyteasemat sijaitsevat voimakkaan virtauksen alueella. Kuormituksen alapuolella veden laatua seurattiin siis vain yhdellä näyteasemalla, joka sijaitsee noin 3-4 m purkuputkesta sivuttain alavirtaan. Yhdellä alapuolisella näyteasemalla ei saada selvyyttä kaatopaikkavesien laimenemisesta ja leviämisestä Kymenvirrassa. Toukokuun lopulla alapuolisen pisteen (as 5) alusvedestä oli happi vähentynyt, sähkönjohtavuus, kemiallinen hapenkulutus sekä typpi-, fosfori- ja kloridipitoisuus koholla (tulokset liitteessä 8.4). Alusveden kloridipitoisuudet olivat 17-kertaisia yläpuoliseen pisteeseen verrattuna, fosfori- ja typpipitoisuudet sekä sähkönjohtavuus noin 7-kertaisia. 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28

30 Syyskuun alussa alapuolisen pisteen kemiallinen hapenkulutus ja ravinnepitoisuudet olivat koholla. Alusveden fosforipitoisuus oli lähes 3-kertainen yläpuoliseen pisteeseen verrattuna; typpipitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus kolminkertaisia. 8 OY MANKALA AB:N VELVOITETARKKAILU ARRAJÄRVELLÄ Arrajärven vedenlaatuseuranta liittyy Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailututkimuksiin (kartta liite 1.3, tulokset liite 8.5). Kalataloustarkkailuun liittyen vuonna 27 pidettiin verkkokalastajien saaliskirjanpitoa ja vapakalastajien saaliskirjanpitoa/tiedustelu, sekä tehtiin hauen poikasten sähkökoekalastuksia ja taimenten merkintäkokeita, jotka raportoidaan erikseen. Kapea, matala salmi erottaa Arrajärven etelä- ja pohjoisosan toisistaan. Talvella pohjoisen Arrajärven (as 1 = 38) päällysveden laatu on lähellä alueen pohjoisosan läpi virtaavan Kymijoen vedenlaatua (vrt. Vuolenkosken tulokset). Pinnan ja pohjan lämpötilaero oli asteen verran. Alusveden happitilanne oli hyvä (kuva 22). Pintavesi oli vähäravinteista, mutta alusveden ravinnepitoisuudet olivat hieman koholla (kuva 23). Näkösyvyyttä oli normaalia vähemmän, 2,5 m. Alusveden happikyllästys helmikuussa Alusveden happikyllästys loppukesällä happikyllästys % happikyllästys % Arraj1 Arraj2 Arraj1 Arraj2 Kuva 22. Alusveden happikyllästys Arrajärven näyteasemilla 1 (näyte 4 m) ja 2 (näyte 7 m) talvi- ja kesänäytteenotossa vuosina 2-7. Alusveden happitilanne oli molemmilla tutkimuskerroilla hyvä pohjoisella Arrajärvellä (Arraj1). Eteläisellä Arrajärvellä (Arraj2) alusveden happitilanne oli edellisvuosia parempi. Kesällä pohjoisen Arrajärven (as 1) luonne muuttuu rehevämmäksi. Päällysveden fosforipitoisuuden mukaan alue on lievästi rehevä, klorofyllipitoisuuden mukaan rehevä (kuvat 23 & 24). Klorofyllipitoisuus oli samaa tasoa kuin edellisvuonna. Typpipitoisuus oli edellisvuotta suurempi, mutta aiempien vuosien tasolla. Kesäinen näkösyvyys oli pohjoisella Arrajärvellä 1,6 m. Alusveden happitilanne oli nyt kuten edellisinäkin vuosina hyvä veden ollessa lämpötilakerrostumatonta (kuva 22). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28 27