Kuinka työpaikasta voisi saada rakennettua tehokkaan oppimisympäristön? Tuire Palonen, Futurex hanke 11.10.2011
Billett, S. et al (2011) Purposes, personal epistemologies, situational and global context and CET: Curriculum models and pedagogic practices, Griffith Institute of Educational Research, Brisbane, Australia
Pelkästään omaan työkokemukseen perustuva oppiminen Oma työkokemus on kaikkien asiantuntijoiden osaamisen perusta. Se tarkoittaa arjen oppimisessa vastaantulevien asioiden hyödyntämistä osana omaa oppimista. Oma työkokemuksen anti koostuu epäsuorasta ja suorasta vuorovaikutuksesta ja tarkoituksellisista ja tiedostamattomista havainnoista. Yksinään ja ilman muiden ihmisten kontribuutiota tämänkaltainen imeytymismenettely on riittämätön tae asiantuntijaksi tulemiselle. Silti se on kaiken perusta.
Kokemuksien rakenteistaminen Yksilöiden kokemuksia voidaan tarkoituksellisesti rikastaa ja jäsentää. Perusperiaate on laajentaa yksilöiden oppimista ja lisätä sellaisten foorumeiden määrää joille he osallistuvat. Tätä voidaan tehdä esimerkiksi vaihtelemalla työrooleja samassa ympäristössä tai kierrättämällä oppijaa erilaisissa ympäristöissä. Esim. vaihtojaksoihin perustuva oppiminen perioperatiivisen hoitotyön oppiksessa. Rakenteistaminen lisää oppijoiden kapasiteettia ja auttaa heitä asettamaan oman työnsä laajempaan kontekstiin. Erilaisiin ympäristöihin tutustuminen auttaa yksilöä paremmin arvioimaan omaa osaamistaan.
Työkokemuksen suorat ohjaustoimet Esimerkkejä: mentorointi, työn varjostaminen. Yksilön kokemuksia voidaan rikastaa kokeneempien kolleegoiden ja ohjaajien suoralla tuella. Kokeneen työntekijän lähellä toimiminen on tehokas tapa oppia. Sen vaikuttavuutta voidaan lisätä tekemällä oppimista tietoisemmaksi. Peräänantamatota pyrkimystä oppimiseen siten että välitavoitteet määritellään selvästi kuvataan usein valmentamisen termillä. Siinä ongelmakohtien tiedostamisella ja niiden läpikäymisellä on tärkeä merkitys. Useimmat taitavat toimijat voivat nimetä muutaman omalle kehitykselleen erityisen tärkeän henkilön Ks. Persons in the shadow, Gruber, Lehtinen, Palonen ja Degner, 2008.
Erityisten oppimismahdollisuuksien huomioiminen Työpaikoilla voidaan tavoitella (huippu)osaamista organisoimalla sellaisia mahdollisuuksia, jotka edesauttavat arvokkaita, harvinaisia, innovatiivisia tms. kokemuksia. Esimerkiksi simulaatiot perustuvat siihen että ympäristöihin sisällytetään huomattava määrä poikkeuksia, vaaratilanteita tai läheltä piti tilanteita. Jos työpaikoilla kyetään keskustelemaan virheistä tai jos poikkeuksia ei kuitata sillä että ne ovat erityistapauksia, joita ei tarvitse erikseen huomioida, voidaan näistä tilanteista oppia yhdessä. Vaikka tämänkaltaiset tilanteet ovat pedagogisesti rikkaita, niihin voi liittyä työpaikan kulttuuriin liittyviä ongelmia jotka johtuvat esim. sensitiivisestä suhtautumisesta virheisiin. Esimerkkejä: lääkärien kierrot sairaalaympäristössä, virhelogit Critical incidents tutkimusperinne tieteessä on keskittynyt tarkastelemaan erityisiä oppimiskokemuksia, jotka ovat käänteentekeviä oppijoiden kannalta.
Koulutukselliset interventiot Esim. Kehittävä työn tutkimus, projektit, laadun hallinta Projektien ja interventioiden avulla pyritään yleensä saamaan muutos aikaan useamman kuin yhden ihmisen työtapoihin ja taitoihin. Hyvin yleisesti käytetty menetelmä työorganisaatioissa. Rutiineja voidaan eritellä: vanhoja rutiineja voidaan poistaa ja uusia luoda. Asioita ääneen pohtimalla ja uusia työtapoja ja prosesseja kokeilemalla on tarkoitus ymmärtää työtä ja sen takana olevaa tietämystä. Työhön kytkeytyvät kehittämishankkeet ja omat tutkimusprojektit ovat esimerkkejä tästä. Intrventioiden avulla voidaan esim. sillata proseduallisen osaamisen (taidot) yhteyttä tietämykseen. Pohdi kehityshankkeiden asemaa oppiksessa!
Työn ja oppimisen ajallinen vuorottelu (Kerros) Voileipämalli Oppilaitosten ja työelämän organisaatioiden yhteistyön avulla voidaan kehittää työssä oppimista. Jokaiseen oppikseen on ainakin toistaiseksi sisältynyt tämä toimintatapa. Voieipämallin voisi myös saada aikaan ohjauksen keinoin siten että oppijan työtä ohjaisi sekä työelämän että oppilaitoksen asiantuntija. Tämä malli on käytössä esimerkiksi Alankomaiden ammatillisessa tohtoriohjelmissa (tai osassa niitä). Perinteisessä voileinämallissa oppilaitos on leipä ja työharjoittelu on pihvi, joka on sijoitettu koulutuksen keskelle. Oppimisen ajoittaminen on tärkeää. Pitäisi tietoisesti miettiä mitä pitää ensin oppia teoreettisesti ja sitten käytännössä. Samoin pitäisi kiinnittää huomiota siihen, missä järjestyksessä asioita opetetaan. Huom! Viivästettyjen reflektointijaksojen idea! (esimerkki autokoulusta).
Rakennetut rinnakkaismallit Esim. oppisopimuskoulutus Yhteinen sopimus työpaikan ja koulutusinstituution kesken mitä oppija oppii kummassakin. Tavoitteena saada aikaan juuri tietyntyyppinen ammatillinen osaaminen, joka räätälöidään yhteen paikkaa, ainakin työuran alussa. Työn ja oppimisen pitkäkestoinen vuorottelumalli.
Työssä saatujen kokemusten käyttö koulutuksessa Pyrkimys soveltaa teoreettista tietoa työympäristön edellyttämässä muodossa. Esimerkkejä: opetusharjoittelu, kliininen harjoittelu opetussairaaloissa jne. Korkea-asteen koulutuksen oma ja tehokas tapa opettaa. Vaatii hyvän oppimisympäristön. Pohdi erikseen rakennettujen oppimisympäristöjen asemaa oppiksissa. Minkälaisessa työympäristössä voi saada riittävän työkokemuksen joka todella edesauttaa oppimista.
Oppilaitoksessa hyödynnetty työkokemus Ammatillista osaamista voidaan myös opettaa pelkästään oppilaitoksen sisällä. Esimerkiksi oikeustieteen opetus, joka perustuu oikeustapausten läpikäymiseen on esimerkki tällaisesta tavasta opettaa. Korkea-asteella(kin) opetetaan paljon myös suoranaista työvälineiden käyttöä (esim.erilaiset tietokannat, laitteistot tai käsitteelliset avaimet ), tietotekniikan ja erilaisten sovellusten opetus. Case-pohjainen opetus tai ongelmaperusteinen opetus jossain muodossaan.
Billet: käytännön kokemuksista koulutusten esittämään malliin oppimisesta (yhteenveto) Käytäntöön liittyvät, tietoisesti rakennetut oppimiskokemukset (varjostaminen, toimintaan ohjaaminen, työtehtävien kierto) Käytännön kokemuksien ohjaaminen suoraan siihen ohjaamalla (mentorointi, valmennus) Työhön liittyvien uusien kokemusten mahdollistaminen, rikastaminen Käytäntöön upotetut koulutukselliset interventiot (toimintatutkimus, kehittävä työote esim.) Voileipämallin mukainen työn ja koulutuksen vuorottelu Tietoisesti rakennetut oppmiskokemukset, esim. Oppisopimustyyppinen koulutus Koulutukseen upotetut työelämän esimerkit ja kokemukset, kuten tapausten käyttö koulutuksen apuna
Billet: yksin työskentelystä didaktiseen opettamiseen 1. Yksinään työskentely 2. Parityöskentely (tulokas-seniori, kolleegasuhde, mentorointi) 3. Itseorganisoitu oppiminen (esim. opintopiirit) 4. Asiantuntijan tekemä ryhmäohjaus, työn ohjaus 5. Kokemusten integroiminen koulutukseen ( ennen, kuluessa, jälkeen mallit). 6. Yhteistyöprojektit, ryhmätyö 7. Ohjausprosessit f2f tai etänä 8. Didaktinen opettaminen (esim. luento)