VARHAINEN PUUTTUMINEN ESR PROJEKTEISSA KOKEMUKSIA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Liite 2 Kari Hietala Kesäkuu 2004 VARHAINEN PUUTTUMINEN ESR PROJEKTEISSA KOKEMUKSIA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ ESR projektit ovat mittava kokeilu- ja tuotekehityslaboratorio, jossa myös varhaisen puuttumisen näkökulma hieman painottuu. Tässä pienoistutkimuksessa selvitetään, mitä kokemuksia ESR projekteista on saatavissa ja mitä johtopäätöksiä tehtävissä, kun tutkitaan varhaista puuttumista työllisyyspolitiikan välineenä. Tutkimusta varten käytiin läpi tämän ohjelmakauden (2000-2006) tähänastiset noin 3000 ESR projektia ja katsottiin, missä niistä varhainen puuttuminen näyttäisi painottuvan projektikuvausten perusteella. Löytyi runsaat 100 projektia, joille lähetettiin liitteenä 1 oleva kyselylomake. Vastauksia saatiin 27 kappaletta. Näitä analysoidaan seuraavassa. Analyysin tueksi esitetään vielä luvussa 5 teoreettinen yleistys saaduista tuloksista sekä luvussa 6 lyhyt kirjallisuuskatsaus. Varhainen puutuminen määritellään tässä riskiin perustuen seuraavasti. "Varhaisella puuttumisella tarkoitetaan sitä, että havaitaan hyvää työuraa uhkaavat riskitekijät ajoissa ja niitä pyritään minimoimaan ajoissa ennen kuin riskit toteutuvat tai jos ne toteutuvat, ennen kuin huonontuneeseen tilanteeseen on sopeuduttu". Tässä näyttäisi olevan siten seuraavat vaiheet: 1) havaitsemisvaihe: havaitaan riski ja identifioidaan henkilöt, joihin kyseinen riski kohdistuu 2) riskin minimointivaihe: eliminoidaan riskitekijä tai pienennetään sitä ja/tai autetaan riskin kohteena olevia henkilöitä välttämään riski 3) mahdollisen huonontuneen tilanteen katkaisuvaihe: riskin toteuduttua autetaan nopeasti palaamaan hyvälle työuralle, koska paluu on yleensä sitä vaikeampaa, mitä kauemmin huonontuneessa tilanteessa (kuten työttömänä, osittain tai kokonaan työkyvyttömänä, osaamisvajeessa) on oltu On huomattava, että riskiin perustuva määrittely sulkee ulkopuolelle suurimman osan ESR projekteista. Jos olisi käytetty mahdollisuuksiin perustuvaa määrittelyä, mukaan olisi saattanut tulla valtaosa projekteista, kuten kaikki koulutusprojektit. Varhainen puuttuminen on määrittelykysymys. Tässä käytetään suppeata, hyvää työuraa uhkaaviin riskitekijöihin perustuvaa määrittelyä. 1. Varhaisen puuttumisen painottuminen projektissa Varhainen puuttuminen painottuu kyselyyn vastanneissa projekteissa verrattain voimakkaasti projektikyselyyn annetun vastauksen perusteella. Vastauskeskiarvo asteikolla 4 =

2 erittäin paljon, 3 = jokseenkin paljon, 2 = vain hiukan, 1 = ei lainkaan, on 3,3. Toisaalta vastanneet ovat hyvin valikoitunut joukko. Vastanneet edustavat koko ESR projektijoukosta vain yhtä prosenttia. Jos kysely olisi lähetetty kaikille projekteille, olisi vastaajia ollut huomattavasti enemmän ja joukossa olisi ollut myös projekteja, joissa varhainen puuttuminen painottuu projektipäällikön mielestä. Mihin varhainen puuttuminen liittyy? Vastauskeskiarvot kysymykseen Liittyykö varhainen puuttuminen projektissanne ovat seuraavat: - tilanteeseen ennen työuraa 2,9 - työuran pidentämiseen/eläköitymiseen 2,3 - työuraan muutoin 2,9 - työttömyyden uhkaan 2,8 - työttömyyteen/työttömyyden katkaisuun 2,8 ESR projekteissa varhainen puuttuminen liittyy tasaisesti työuran eri vaiheisiin paitsi että eläköitymisiän pidentämiseen liittyvää varhaista puuttumista on vähemmän. Myös ohjelmakauden 2000-2006 alkupuolen evaluointiraporteissa korostettiin sitä, että eläköitymisiän lykkäämiseen liittyviä projekteja on kyetty aikaansaamaan liian vähän vaikka asialla olisi suuri kansantaloudellinen merkitys kansainvälisesti verrattuna ennätyksellisen nopeasti ikääntyvän väestön Suomelle. Kysymykseen, mihin varhainen puuttuminen liittyy, annettiin lisäksi seuraavia vastuksia kohtaan Muu, mikä (sulkeissa, kuinka paljon liittyy: 4 = erittäin paljon, 3 = jokseenkin paljon, 2 = vain hiukan, 0 = ei lainkaan) - Koulutukseen suuntautuminen nuorilla (3) - AMK-opintojen etenemiseen (4) - Keskeytyneiden opintojen seuraamuksiin (3) - Työllisyysohjelman laadinta (2) - Yritysten tilanteen kartoitus ja avun etsintä (2) - Terveydellisten rajoitteiden tunnistamiseen (4) - Työ- ja työllistymiskyvyn edistämiseen (4) - Elämänhallinnan parantaminen/urasuunnittelu (4) - Työharjoittelut ja työkokeilut (4) Kolme ensinnä mainittua kohtaa liittynevät lähinnä tilanteeseen ennen työuraa. Terveydellisten rajoiteiden tunnistaminen sekä työ-ja työllistymiskyvyn edistäminen sivunnevat työuran pidentymistä, työuraa muutoin sekä työttömyyden uhkaa. Myös kaksi viimeksi mainittua liittyvät useisiin kohtiin kyselylomakkeen luokituksessa. Nämä kaikki edellä mainitut liittyät yksilötasoon. Sen sijaan työllisyysohjelman laadinta ja yritysten tilanteen kartoitus ja avun etsintä liittyvät ylemmille aggregaatiotasoille: edellinen aluetasolle ja jälkimmäinen yritystasolle. Varhainen puuttuminen voi painottua myös kaikilla yksilötasoa ylemmillä yhteisötasoilla. Voidaan esimerkiksi kehittää ennalta ehkäiseviä järjestelmiä.

3 2. Varhaisen puuttumisen tehokkuus Vastauskeskiarvot kysymykseen Kuinka tehokasta on varhainen puuttuminen verrattuna siihen, että puututaan myöhemmin, vallitsevan normaalin käytännön mukaan - tilanne ennen työuraa 3,2 - työuran pidentäminen/eläköityminen 3,2 - työuran muutoin 3,4 - työttömyyden uhka 3,1 - työttömyys/työttömyyden katkaisu 3,1 Kaikissa työuran vaiheissa ennakoiva puuttuminen arvioidaan varsin tehokkaaksi verrattuna ongelmien jälkihoitoon. Hieman muita tehokkaampaa varhainen puuttuminen on liittyen työuraan muutoin kuin työuran pidentämiseen. Seuraavaksi tutkitaan korrelaatioiden avulla, missä määrin kohdentuminen (mihin varhainen puuttuminen liittyy projektissa; kysymys 2) ja arvioitu tehokkuus (kysymys 3) liittyvät yhteen. Liittyykö se, että joku asia projektissa painottuu voimakkaasti siihen, että tätä asiaa myös pidetään tehokkaana varhaisen puuttumisen kannalta. Korrelaatiot ovat seuraavat: - tilanne ennen työuraa 0,368 - työuran pidentäminen/eläköityminen 0,068 - työuran muutoin 0,462 - työttömyyden uhka 0,298 - työttömyys/työttömyyden katkaisu 0,535 Vain työuran pidentämisessä/eläköitymisessä on nollakorrelaatio. Sillä, kuinka tehokkaana varhaista puuttumista pidetään eläköitymisiän lykkäämisen kannalta ei ole mitään yhteyttä siihen, kuinka paljon omassa projektissa asia painottuu. Kaikkien muiden tutkittujen asioiden osalta riippuvuutta sen sijaan on. Eniten riippuvuutta on työttömyyden/työttömyyden katkaisun kannalta. Mitä enemmän työttömyyteen kohdistuvat varhaisen puuttumisen toimet omassa projektissa painottuvat, sitä enemmän niiden tehokkuuteen myös uskotaan ja/tai mitä vähemmän projektissa painottuvat mainitut asiat, sitä vähemmän uskotaan niiden tehokkuuteen varhaisen puuttumisen välineinä. Kokemus asiasta lisää uskoa tehokuuteen sitä enemmän, mitä suurempi on korrelaatio. Kokemus selittää merkittävästi myös työuraan muutoin kohdistuvien toimien arvioitua tehokkuutta. Kysymykseen 3. Kuinka tehokasta varhainen puuttuminen on, annettiin lisäksi seuraavia vastauksia kohtaan Muu, mikä (sulkeissa, kuinka paljon liittyy: 4 = erittäin paljon, 3 = jokseenkin paljon, 2 = vain hiukan): - nuorten koulupudokkaiden tilanteeseen puuttuminen (3) - työllisyysohjelman toteutuksen vaikutus edellisiin (kysymyksen 3 vaihtoehtoihin) (2) - yritysten kartoituksen ja avun vaikutus edellisiin (2) - terveydellisten rajoitteiden ollessa tuoreita (4)

4 - työttömyyskehitys ei ole edennyt syrjäytymisasteelle (3) Kaksi viimeksi mainittua kohtaa liittynevät varhaisen puuttumisen tehokkuuden ytimeen. Varhainen puuttuminen on sitä edullisempaa, mitä enemmän se on ennalta ehkäisyn luonteista ja mitä vähemmän se on korjaavaa jälkihoitoa. Pelkkä korjaava jälkihoito ei ole lainkaan varhaista puuttumista. Jos siten vakaata työuraa heikentävään tilanteeseen (kuten syrjäytymiseen, sairauteen, työttömyyteen tai työkyvyn alentumiseen) on jo ehditty sopeutua eli tilanne on muuttunut krooniseksi, on varhaisen puuttumisen ennaltaehkäisevien toimien aika mennyt ohi. Tällöin riskit ovat täysimääräisinä toteutuneet. On korjaavien jälkihoitotoimenpiteiden aika. 3. Varhaisen puuttumisen menetelmät ja kokemukset niistä Seuraavaksi analysoidaan varhaisen puuttumisen sisältöä perustuen kysymykseen 5 Millaisia varhaisen puuttumisen menetelmiä projektissa on käytetty työuran eri vaiheissa ja millaisia kokemuksia niistä on saatu? Vastauksia tähän avoimeen kysymykseen on tulostettu liitteessä 2. Vastukset on ryhmitelty sen mukaan liittyykö projektin pääasiallinen kohde nuoruuteen, varsinaiseen työuraan vai työttömyyteen. Vastausta etsitään seuraaviin kysymyksiin: Millaisia ovat varhaisen puuttumisen tunnusomaiset piirteet näissä ryhmissä? Mitkä tekijät näyttävät edistävän vaikuttavuuksien syntyä? Miten kohdehenkilöt on identifioitu eli miten havaitaan hyvää ja pitkään jatkuvaa työuraa uhkaavat riskit? Onko identifiointi vaikeaa? 3.1 Nuoruus ja tilanne ennen työuraa Kaikissa nuoriin kohdistuvissa ennakoivan puuttumisen elementtejä omaavissa projekteissa kohderyhmänä ovat syrjäytymisuhan alaiset nuoret. Syrjäytymisen uhka saattaa liittyä koulun/opintojen keskeyttämiseen, vaikeuksiin/haluttomuuteen hankkia ammatillista koulutusta, epäonnistumiseen siirtyä koulusta työmarkkinoille sekä epäsosiaalisen käyttäytymisen erilaisiin muotoihin. Projekteissa on kokeiltu monipuolisesti erilaisia välineitä: yksilötason tukihenkilötoimintaa, yhdessä tekemistä ryhmissä, viranomaisten asiantuntija-apua, pajatoimintaa, tukikursseja, ammatinvalinnanohjausta, harjoittelua, yhteydenpitoa vanhempiin. Syrjäytymisuhanalaisten nuorten identifiointi ei näyttäisi olevan kovin suuri ongelma, jos nämä vielä ovat jossain oppilaitoksessa. Identifiointi lienee vaikeampaa, jos nuoret eivät ole enää oppilaitoksessa eivätkä vielä töissä. Tällöinkin he kuitenkin saattavat olla erilaisten viranomaisten asiakkaita. Ennaltaehkäisyn kannalta tehokkainta olisi löytää syrjäytymisuhan alaiset nuoret, kun he vielä ovat koulussa/opiskelemassa. Yhtenäistä järjestelmää tähän ei ole olemassa. Toimenpiteiden tehokkuuteen näyttäisi vaikuttavan ensinnäkin se, kuinka hyvin on jalkauduttu ongelmanuoren luo. Henkilökohtainen riittävän pitkäkestoinen tuki näyttäisi olevan tehokkaampaa kuin kurssimuotoinen opetus ongelmista. Myös vertaistuki tarjoaa hyviä mahdollisuuksia. Tätä voi saada erilaisten yhdessä tekemisten yhteydessä. Lisäksi on huomattava, että elämänhallinta ja työ/koulutus kulkevat käsi kädessä; Tarvitaan ko-

5 konaisvaltaista otetta. Jos syrjäytyminen on ehtinyt edetä pitkälle, elämänhallinta ei ole kunnossa, mikä puolestaan on esteenä työlle tai opiskelulle. Tällöin on edettävä pidemmän kaavan mukaan poluttamalla ensin elämänhallintaa kuntoon. Oppimisvaikeudet sekä yksinhuoltajaperheiden ongelmat ovat yksittäisiä kriittisiä tekijöitä. Nuoriin kohdistuvat varhaisen puuttumisen toimenpiteet ovat edullisia, jos toimissa on vähänkin tehoa. Vaihtoehtonahan saattaa olla ääritapauksessa että henkilö tekee hyvän noin 40 vuotta kestävän työuran ja se, että on syrjäytynyt ja käyttäytyy tuon ajan epäsosiaalisesti, josta aiheutuu yhteiskunnalle huomattavia kustannuksia. 3.2 Työura Hyvää ja pitkään jatkuvaa työuraa saattaa uhata työkyvyn huonontuminen, osaamisen jälkeen jäänti sekä työttömyys. Työttömyyttä käsitellään erikseen seuraavassa alaluvussa 3.3. Työuraan saattavat vaikuttaa myös ei suoranaisesti työhön liittyvät asiat kuten perheongelmat. ESR ohjelmissa työkyvyn ja osaamisen parantaminen ovat varsin keskeisiä asioita. Ongelmana on, missä määrin näissä on kysymys varhaisesta puuttumisesta. Tärkein määrittävä tekijä on aika. Jos terveysongelmiin pyritään puuttumaan, kun ne ovat suhteellisen tuoreita kuten projektissa 10, toiminta painottuu varhaiseen puuttumiseen. Luonnollisesti myös ennaltaehkäisevä toiminta kuten tiedottaminen, materiaalien tuottaminen ja koulutus työkyvyn ylläpitämisestä on suurelta osin, ellei kokonaan, varhaista puuttumista. Koulutuksen osalta määrittely on vaikeampaa. Jos koulutuksen katsotaan olevan osaamisvajeiden paikkausta, se on korjaavaa jälkihoitoa. Jos se taas on varautumista tulevaisuuden mahdollisuuksiin, se olisi luonteeltaan enemmän varhaista puuttumista. Usein erottelu näiden tavoitteiden välillä on mahdotonta ja tarpeetontakin. Joissain erikoistapauksissa koulutus on kuitenkin selvästi varhaisen puuttumisen luonteista. Esimerkkinä yritys, josta työvoimaa vähennetään tai yritys lopettaa. Jos koulutuksen avulla varauduttaisiin tilanteeseen hyvissä ajoin siten, että tulevaisuudessa irtisanotuilla olisi paremmat mahdollisuudet löytää uusi työpaikka, olisi kyse varhaisesta puuttumisesta. Tähän yrityksistä ei juurikaan ole löytynyt valmiuksia, kuten eräs projekti katkerana toteaa. Menetelmät hyvää työuraa edistävissä varhaisen puuttumisen keinoissa ovat paljolti samoja kuin korjaavissa jälkihoidon toimenpiteissä (koulutus, tykytoiminta) paitsi että näissä painottuu ennaltaehkäisy ja aikainen havaitseminen menetelminä mm. koulutustarpeen ja työkyvyn kartoitukset. Tehokkuuteen vaikuttaa ennen muuta se, kuinka varhaisessa vaiheessa korjaavat toimenpiteet aloitetaan (vert. Liite). Puutteiden korjaaminen on halvempaa ja nopeampaa kun puutteet eivät ole vielä ehtineet muodostua kovin pahoiksi. Tämä kuitenkin edellyttää vakaata työuraa uhkaavien riskien varhaista havaitsemista. Osaamisvajeiden osalta tilanne lienee huonompi kuin Ruotsin ESR projekteissa. Siellä projektin sisällöstä päätetään yrityksessä koko henkilökunnan edustajien osallistuessa päätökseen. Tällöin todennäköisemmin toimenpiteistä ainakin osa kohdistuu myös heikomman tuottavuuden yksilöihin, joilla hyvän työuran uhkat ovat suurempia kuin avainhenkilöillä. Suomessa taas tyypilli-

6 sesti projektit kohdistuvat avainhenkilöiden tuottavuuden edelleen nostamiseen. Tällöin oletus on, että yrityksen menestys on kiinni avainhenkilöistä ja että yrityksen menestyksen kautta hyödyt lopulta kohdistuvat myös henkilöstöön laajemmin. Kokonaisvaltaisuus vaikuttanee lisäksi toimenpiteiden tehokkuuteen kuten nuorilla. Jos jollain elämänalueella on ratkaisematon pullonkaulatekijä, se saattaa haitata etenemistä muilla alueilla. Hyvän työuran kriittinen polku pitää siten sisällään ainakin jossain määrin laajemminkin eri elämänalueita. Tätä on pyritty huomioimaan mm. projektissa 15. 3.3 Työttömyys Varhaisen puuttumisen kannalta on huomattava kaksi eri tilannetta: työttömyyden uhka ja työttömyyden katkaisu. Työttömyyden uhkaan puuttuminen oli edellisen ohjelmakauden 1995-2000 keskeisimpiä asioita. Koko ohjelman rakenne heijasteli tätä. Ajatus oli, että rakennemuutos luo työttömyyden uhkia. Ennakoinnin tuli identifioida nämä. Tämän tiedon pohjalta sitten kehitettäisiin opetus- ja kehittämismenetelmiä, joiden pohjalta sitten toimeenpantaisiin varsinaista opetusta yms. Nämä kolme osiota olivat hallinnollisesti omina lohkoinaan, prioriteetteina. Kussakin prioriteetissa tehtiin arvokasta työtä eli osaset toimivat vaikka alun perin tavoitteena ollut kokonaisuus ei toiminutkaan. Työttömyyden uhan alaisten osuus oli projekteissa pieni. Tällä ohjelmakaudella 2000-2006 ei työttömyyden uhkasta ole puhuttu samalla tavalla kuin edellisellä ohjelmakaudella. Työttömyyden uhkan identifiointi on erittäin vaikea asia. Tämän ohjelmakauden projekteissa keskitytään ehkä enemmänkin työttömyyden katkaisuun kuin työttömyyden uhkan torjuntaan eli työttömyyden ennaltaehkäisyyn yksilötasolla. Yleinen havainto on se, että toimenpiteet ovat sitä tehokkaampia, mitä aikaisemmin työtön tulee toimenpiteiden piiriin eli mitä vähemmän aikaa hän on ehtinyt olla työttömänä. Tällöin hän ei ole vielä ehtinyt sopeutua työttömyyteen. Projektissa 16 valitetaan, että työttömiä voi ottaa projektiin mukaan vasta kun nämä ovat olleet vähintään viisi kuukautta työttöminä. Syynä tähän on se, että jos mukaan otettaisiin myös juuri työttömäksi tulleita, näistä osa olisi työllistynyt varsin pian ilman mitään toimenpiteitä. Tällöin dead weight vuoto olisi suuri. Näiden henkilöiden osalta toimenpiteeseen käytetyt rahat olisivat menneet hukkaan. Varhaisen puuttumisen kannalta optimitilanne olisi se, että toimenpiteeseen pääsisi jo hyvin lyhyen työttömyysjakson jälkeen, jolloin työttömyyteen ei olisi ehditty sopeutua. Toisaalta kuitenkin toimenpiteisiin ohjattaisiin vain ne, joiden todennäköisyys työllistyä muutoin on hyvin pieni. Käytännössä tämä tarkoittaisi työttömien profilointia. Toimenpiteisiin ohjattaisiin heti ne, joilla kasautuvat tutkimusten mukaan työttömyyttä pitkittävät tekijät kuten alhainen koulutustausta, toiminta supistuvalla alalla/ammatissa ja runsas aiempi työttömyys. Varhainen puuttuminen ilmeisesti toimii työttömyyden ennaltaehkäisyssä pitkällä tähtäyksellä yksilötasolla tehokkaasti nuoruuteen ja työuraan edellä liittyneiden toimien kautta (luvut 3.1 ja 3.2). Makrotasolla taas talouspolitiikalla on hyvin tärkeä rooli, jota tässä ei analysoida. Yksilötasolla työttömyyden uhkan identifiointi on hyvin vaikeaa. Työttö-

7 myyden katkaisu taas on tehokkainta, jos se aloitetaan riittävän ajoissa, mikä puolestaan edellyttäisi profilointia. 4. Johtopäätöksiä ja keskustelua Tässä pienoistutkimuksessa selvitettiin, miten varhainen puuttuminen esiintyy ESR projekteissa ja mitä kokemuksia siitä on saatu. Suunnattiin kysely sellaisille projekteille, joilla varhainen puuttuminen näytti painottuvan projektikuvausten perusteella. Saatiin seuraavia tuloksia. Tulkintoja laajennetaan yleisemmiksi johtopäätöksiksi ja keskusteluksi ohi projektien saamien tulosten. Varhainen puuttuminen liittyy projekteissa erityisesti tilanteeseen ennen työuraa sekä työuraan muutoin kuin eläköitymisiän pidentämisen kannalta. Myös työttömyyteen ja työttömyyden katkaisuun liittyy projekteja. Työuran pidentämiseen liittyy vähiten varhaisen puuttumisen projekteja. Tehokkaimmiksi arvioidaan varsinaiseen työuraan liittyvät projektit ja vähiten tehokkaiksi työttömyyden uhkaan ja työttömyyden katkaisuun liittyvät projektit. Tutkimuksessa arvioitiin erikseen nuoruuteen ja työuran alkuun, varsinaiseen työuraan ja työttömyyteen/työttömyyden katkaisuun liittyvien varhaisen puuttumisen toimenpiteiden tehokkuutta sekä sitä kuinka hyvin riskiryhmiin kuuluvat henkilöt ovat identifioitavissa sekä tähän liittyen, mikä on mahdollisten vuotojen suuruusluokka. Nuoruuteen ja työuran alkuun liittyen päädyttiin johtopäätökseen, että syrjäytymisuhan alaiset nuoret ovat varsin hyvin identifioitavissa mm. opettajien toimesta, etenkin jos syrjäytymisriskiin puututaan jo kun nuori on vielä koulussa/oppilaitoksessa. Jos löydetään riittävän tehokkaita toimintamalleja, nämä ovat usein myös edullisia kustannuksista riippumatta, koska hyödyt diskontataan pitkältä ajalta, koko elämänkaarelta. Kriittinen tekijä on siten tehokkaiden toimintamallien löytäminen ei esimerkiksi vuodot tai liian suuret kustannukset suhteessa hyötyihin. Toimintamalleista on kokemuksia ja hyviä käytäntöjä hajallaan eri tahoilla, ESR projektit mukaan luettuna, mutta yhtenäisiä puitteita tai järjestelmää ei ole olemassa. Nyt tarvitaan hyvien käytäntöjen kokoamista ja siirtämistä osaksi kansallista politiikkaa. Tähän olisi hyvä liittää tehokkuuden ja edullisuuden (hyötykustannussuhteiden) arviointi. Näyttää siltä, että toimenpiteiden tehokkuuteen vaikuttaa tilanteesta riippuen mm. se, kuinka hyvin on jalkauduttu ongelmanuorten luo. Ratkaisua vaativia ongelmia ovat ainakin seuraavat: Suuri joukko nuoria jättää opintonsa pelkän peruskoulun varaan. On todennäköistä, että heidän työuransa ei tule olemaan kovin hyvä. Myös ratkaisematta jäävät oppimisvaikeudet antavat työuralle kovin huonon ennusteen. Huonon ennusteen antavat myös perheen ongelmat kuten yksinhuoltajuus. Varsinaisen työuran osalta päädyttiin siihen, että hyvää työuraa edistävää varhaista puuttumista on vaikeaa, osittain mahdotonta määritellä koulutuksen osalta. Usein koulutus on luonteeltaan investointia henkiseen pääomaan ja tämä luonnollisesti pyritään tekemään riittävän ajoissa. Sen sijaan työterveyden osalta varhaisen puuttumisen identifiointi on

8 helpompaa. Tällöin olennaista on se, että terveyden riskeihin puututaan ajoissa, ennaltaehkäisevästi, ennen kuin riskit ovat lauenneet. Tämä oli myös joidenkin projektien tulos (ks. projekti 10). Suomessa työterveys on ainakin jollain tapaa hoidettu suurimpien työnantajien osalta. Pienempiin yrityksiin ja yrittäjiin on saatu kosketusta projektien muodossa. Osa, mutta vain osa syntyneistä hyvistä käytännöistä on jatkunut projektien jälkeenkin. Työuraan liittyvät varhaisen puuttumisen toimenpiteet näyttävät olevan yleisesti ottaen verrattain tehokkaita etenkin silloin kun ihmisen tilannetta lähestytään kokonaisvaltaisesti. Aukkoja ja kehittämismahdollisuuksia järjestelmässä on kuitenkin vielä runsaasti. Työttömyyttä ennaltaehkäisevässä ja eläköitymistä lykkäävässä mielessä ei ole saavutettu läheskään sitä vaikuttavuutta, joka olisi toivottavaa kansantalouden tasolla. Mielenterveysongelmat ovat hyvin yleinen ja kasvava syy työkyvyttömyyseläkkeisiin. Työ- ja muuhun pahoinvointiin ei ole vielä onnistuttu kehittämään riittävän tehokkaita ennaltaehkäiseviä toimintamalleja. Yritysten mukaan saamisessa ennaltaehkäiseviin toimiin olisi vielä paljon tehtävissä erityisesti irtisanomistapauksissa. Työttömyyden osalta päädyttiin siihen, että työttömyyden katkaisu on sitä tehokkaampaa mitä varhaisemmassa vaiheessa se tehdään. Tämä on suoraan myös eräiden projektien tulos. Mitä myöhemmässä vaiheessa työttömyys katkaistaan, sitä pidemmän polun kautta joudutaan kulkemaan. Työttömyyteen on ehditty jo sopeutua. Usein elämänhallintaa on ensin saatava kuntoon, mikä saattaa vaatia aikaa ja resursseja. Työttömyyden katkaisun keinot etenkään pidempään työttömänä olleiden osalta eivät ole kovin tehokkaita. Työllistyminen on vaikeaa mutta ei mahdotonta. Äskettäin työttömäksi joutuneiden osalta keinot ovat tehokkaita, mutta edullisuutta pienentää suuri dead weight vuoto. Toimenpiteissä olisi mukana myös työttömiä, jotka olisivat työllistyneet muutoinkin. Pitkäaikaistyöttömyyden uhan alaisten identifiointi on vaikeaa, mikä merkitsee suurta vuotoa. Varhaisen puuttumisen tehokkaita keinoja ei voida riittävästi soveltaa tässä tapauksessa identifiointi-/vuoto-ongelman vuoksi. Myös työttömyyden uhan alaisten identifiointi on vaikeaa. Onko politiikan painopiste Suomessa siirtymässä suhteellisesti jälkihoidon suuntaan varhaisen puuttumisen kustannuksella? Huomio kiintyy nyt työvoiman palvelukeskuksiin, joihin vaikeasti työllistyvät ohjataan yhden luukun periaatteella saamaan eri viranomaistahojen palveluja yhdeltä luukulta. Jos kysymys on jälkihoidosta, vastaus on myönteinen. Jos taas kysymys on vieläkin pidemmälle jatkuvan työttömyyden katkaisusta eli ennaltaehkäisystä, vastaus on kielteinen tai ei osaa sanoa. Varhainen puuttuminen on määrittelykysymys.

9 5. Induktiivinen yleistys Seuraavassa saadut päätulokset kiteytetään yhteen kuvioon. Tällöin joudutaan tekemään yksinkertaistavia oletuksia, kuten se, että riippuvuudet ovat lineaarisia. Analyysin tarkoitus on luoda siltaa projektien tuloksista kustannus-hyötyanalyyttiseen otteeseen. Kuvio 1. Varhaisen puuttumisen tehokkuus, vuodot, hyödyt ja kustannukset L 2 Benefits1 L 1 Benefits2 B b C p a Early intervention physical units (E) Costs L 3 a = varhaisen puuttumisen tehokkuus (tuottavuus) b = osuvuus, 1/vuodot (0 b 1) p = varhaisen puuttumisen yksikkökustannukset Benefits1 (B1) = hyödyt fyysistä yksikköä ennen vuotoja = hyödyt rahamääräisenä ennen vuotoja (hyötyjen yksikköhinta=1) Benefits2 (B2) = hyödyt rahamääräisenä vuotojen jälkeen B1 = ae B2 = bae C = pe Hyödyt/kustannukset = B2/C = bae/pe = ba/p

10 Katkoviivoin piirretty suora origosta vasemmalle ylös on 45 asteen suora. Jos kerroin b = 1, osuvuus on täydellinen eikä vuotojakaan ole. Tällöin B2 = B1. Suora L 2 yhtyy tällöin 45 asteen suoraan. Kuvioon on piirretty tilanne, jossa hyödyt = kustannukset (B=C). Tällöin varhainen puuttuminen on juuri edullisuusrajalla. Jos kuvion kolmesta origon kautta kulkevasta suorasta (L 1, L 2, L 3 ) mikä tahansa kiertyy hieman vastapäivään, hyödyt suhteessa kustannuksiin kasvavat, ja varhainen puuttuminen tulee edulliseksi. Tällöin b kasvaa (osuvuus parantuu/vuodot pienentyvät) ja/tai a kasvaa (varhaisen puuttumisen tehokkuus kasvaa) ja/tai p pienentyy (varhaisen puuttumisen toimenpiteet halpenevat). Jos suorat L 1, L 2 ja/tai L 3 kiertyvät myötäpäivään (eli a ja/tai b pienenee ja/tai p kasvaa), kustannukset suhteessa hyötyihin kasvavat ja varhainen puuttuminen tulee epäedulliseksi. Nuorilla a:ta suurentaa hyötyjen diskonttaus pitkältä ajalta. Toisaalta a riippuu kuitenkin toimenpiteiden tehokkuudesta, joka voi vaihdella suuresti. Toimenpiteiden osuvuuskin saattaa olla suuri, jos esim. opettajat pystyvät identifioimaan potentiaaliset syrjäytyjät eivätkä vuodot ole välttämättä suuria. Nämä tekijät saattavat kompensoida suurehkotkin yksikkökustannukset (p). Tällöin oikein kohdennetut, oikean sisältöiset toimenpiteet ovat edullisia. Työttömyyden uhan alaisten identifiointi saattaa olla vaikeaa, jolloin b on pieni. Tulevien työterveysongelmien identifiointi on yleensä suhteellisen helppoa, jolta osin b on suuri (lähellä ykköstä). Mitä lyhyemmän työttömyysjakson jälkeen työttömyys pyritään katkaisemaan, sitä tehokkaampi toimenpide on, eli sitä suurempi on a. Toisaalta samalla dead weight vuoto on suurempi eli b on pienempi. Työttömyyden katkaisun aientamisen vaikutus hyötyihin riippuu siitä onko hyötyjä suurentava vaikutus (a:n kasvu) vai hyötyjä pienentävä vaikutus (b:n pienentymien) suurempi. Työttömien profiloinnin avulla voidaan tavoitella a:n kasvua ilman samanaikaista b:n pienentymistä. Valitaan varhaisiin toimenpiteisiin ne työttömät, joiden todennäköisyys päätyä pitkäaikaistyöttömiksi on suurin. 6. Kirjallisuuskatsaus Tämän tutkimuksen aihepiiriä, varhaisen puuttumisen mahdollisuuksia, tarvetta ja edullisuutta työuran eri vaiheissa, sivuaa erityisesti ihmisen elämänkaareen liittyvä tutkimus. Suomessa pitkittäisleikkaustutkimusta on tehty etenkin Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella professori Lea Pulkkisen johdolla. Samoja vuonna 1959 syntyneitä henkilöitä on seurattu yli 30 vuotta. Alkuperäinen aineisto käsitti Jyväskylän kaupungista poimittujen 12 kansakoululuokan toisen luokan oppilaat, jotka tuolloin olivat noin 8 - vuotiaita. Seurantaraportteja ovat mm. Sinkkonen ja Pulkkinen 1996 sekä Pulkkinen 1988. Viimeisimmässä v. 2001 toteutetussa tutkimuksessa kohdehenkilöt olivat 42 -vuotiaita. Tähän tutkimukseen sisältyi myös perusteellinen lääkärintarkastus. Tulokset ovat mielen-

11 kiintoisia varhaisen puuttumisen ja siitä erityisesti työkyvyn ja varhaisen eläköitymisen kannalta. Terveystarkastuksen perusteella puolet miehistä ja reilu kolmannes naisista oli lääkärin arvion mukaan jonkinlaisen terveydentilan seurannan tai jatkohoidon tarpeessa, ja tämä sukupuoliero oli tilastollisesti merkitsevä (Pulkkinen ym. 2003, s. 62, 63). Laboratoriokokeiden perusteella jatkotutkimuksiin ohjattiin 64 % miehistä ja 38 % naisista. Syynä runsaaseen jatkoseurantaan olivat ylipaino, kohonnut verenpaine sekä huonontuneet veren rasva-arvot. Näitä riskitekijöitä esiintyi myös kasautuvasti samoilla henkilöillä. Muut syyt kuten anemia tai hammashoidon tarve olivat harvinaisia. Tutkijoiden mukaan tutkimusryhmä edustaa hyvin saman ikäisiä suomalaisia. Johtopäätös on siten, että terveydentilaan kohdistuvaa varhaisen puuttumisen tarvetta olisi huomattavasti olemassa jo keski-iässä ennen kuin suuri osa riskeistä laukeaa ennen virallista eläköitymisikää. Etsitäänkö lääkkeitä eläköitymisiän myöhentämiseen liian myöhäisestä vaiheesta elämänkaarelta? Varhaisen puuttumisen tarpeesta lapsuudessa kertoo seuraava Terhi Virtasen (1996) tutkimuksen johtopäätöksistä otettu sitaatti: Psyykkisten häiriöiden kehityksellistä taustaa käsittelevien tutkimusten perusteella on tunnistettavissa jo varhaislapsuudessa alkava ja aina aikuisikään jatkuva negatiivinen, sopeutumaton kehityskulku. Tälle kehityskululle on tyypillistä, että lapsen vaikea temperamentti, vanhempien tehoton kasvatuskäytäntö ja mahdolliset pahoinpitely- sekä laiminlyöntikokemukset varhaisessa iässä johtavat turvattoman kiintymyssuhteen muodostumiseen lapsen ja vanhemman välille. Varhaiset negatiiviset kokemukset ja turvaton kiintymys vanhempiin altistavat lapsen käyttäytymisongelmille kouluiässä ja tämä ongelmakäyttäytyminen lisää puolestaan riskiä erilaisille psyykkisille sekä sosiaalisille vaikeuksille aikuisiässä. Negatiivisen kehitysuran on havaittu olevan tyypillinen etenkin ulospäin suuntautuvalle, antisosiaaliselle ongelmakäyttäytymiselle, joka näyttäisi ennustavan vahvemmin ja johdonmukaisemmin aikuisiän psykiatrisia häiriöitä kuin lapsuuden sisäänpäin suuntautuva sopeutumattomuus Tehokkaiden interventio-ohjelmien ja hoitotoimenpiteiden avulla on mahdollista katkaista epäsuotuisa kehityskulku ja parantaa siten yksilön edellytyksiä henkiseen hyvinvointiin ja sosiaaliseen sopeutumiseen myöhemmässä iässä. Tätä täydentää hyvin Lea Pulkkisen määrittely MUKAVA-hankkeen taustaksi (Pulkkinen 2002 sekä http://www.cc.jyu.fi/ leapulkk/tiedote.htm). Sosiaalinen alkupääoma on aineeton lahja tai perintö, jonka lapsi saa häntä ympäröivältä kasvatusyhteisöltä matkalleen kohti hyvää aikuisuutta. Sosiaalinen alkupääoma koostuu ihmissuhteista, luottamuksesta ja arvomaailmasta, ja se toimii suojana lapsen kasvamiseen liittyviltä riskitekijöiltä. Sosiaalinen alkupääoma on se perusta, jolle lapsen omat sosiaaliset taidot voivat karttua kasvatuksen ja ympäristön vaikutuksen myötä. Parhaimmassa tapauksessa lapsesta kasvaa mukava ja yhteistyökykyinen aikuinen, joka tulee toisten kanssa toimeen ja on joustava ja luotettava. Nämä ovat tärkeitä ominaisuuksia tietoyhteiskunnassa, joka ei yksin voi nojata kovaan asiaosaamiseen. Lapsen persoonallisuus saattaa tähän liittyen ennakoida tulevaa pitkäaikaistyöttömyyttä kuten on osoitettu pitkittäisleikkaustutkimukseen perustuvassa artikkelissa Kokko, Bergman & Pulkkinen (2003). Kuten yllä olevat esimerkit osoittavat, varhainen puuttuminen saa tukea tutkimuksista.

12 Varhainen puuttuminen on määrittely- ja rajauskysymys. Varhaisen puuttumisen piiriin voitaneen laajemmin määriteltynä lukea myös ns. proaktiiviset yritykset, joissa reagoidaan joustavasti markkinoihin. Eräässä tutkimuksessa (Antila 2004) asia määriteltiin siten, että henkilöstö voi päättää pitkälle työnsä sisällöstä eli vaikutusmahdollisuuksien avulla. Saatiin tulos, että näin määritellyissä proaktiivisissa yrityksissä ollaan selvästi enemmän vapaa-aikana valmiustilassa sitä varten, että työpaikalta tai asiakkaiden taholta tulisi yhteydenottoja. Tämä merkitsee huomatavan suurta sitoutumista työhön. Henkilöstö joustaa ja usein kokee työnsä mielekkääksi. Ilmiö on yleisempää nuorten keskuudessa ja tullee siten yleistymään ajan myötä.