Kaksisuuntainen mielialahäiriö Mikä on kaksisuuntainen mielialahäiriö eli bipolaarihäiriö? Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön eli bipolaarihäiriöön liittyy äärimmäisiä mielialan vaihteluja maanisesta mielialasta (eräänlaisesta euforiasta) syvään masennukseen. Siihen ei ole mitään yksinkertaista tai yksiselitteistä syytä. On olemassa viitteitä siitä, että se liittyisi kehon omien signaaliaineiden (kemikaalien) muutoksiin aivoissa, mutta vielä ei tiedetä, miten se tarkalleen tapahtuu. Taudin voi laukaista esimerkiksi arkinen stressi tai kova rasitus, jokin traumaattinen tapahtuma tai harvoissa tapauksissa fyysinen kallovaurio. Todennäköisin syy näiden mainittujen tekijöiden laukaisemille äärimmäisille mielialanvaihteluille on, että ihmiset, joilla on diagnosoitu bipolaarihäiriö, ovat taipuvaisia reagoimaan tällä tavalla ja että tämän taipumuksen syyt ovat geneettisiä. Tutkimustulokset bipolaarihäiriön syistä ovat kuitenkin edelleen kaikkea muuta kuin yksiselitteisiä. Aikaisemmin kaksisuuntainen mielialaihäiriö diagnosoitiin keskimäärin 32 vuoden iässä, mutta viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana se on laskenut keskimäärin 19 vuoteen. Syytä tähän ei tunneta, mutta tekijöitä on todennäköisesti useita. Kyse voi olla esimerkiksi yleisestä tietämyksen tason lisääntymisestä sekä tavallisten ihmisten että psykiatrian parissa työskentelevien keskuudessa. Myös lisääntynyt lääkkeiden väärinkäyttö ja uudenlaiset stressin aiheuttajat voivat laukaista taudin aikaisemmin. Lähteet: Sjukvårdsrådgivningen.se ja The Secret Life of Manic Depression, Stephen Fry Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireet Kaikki me koemme mielialanvaihteluita, mutta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivillä ihmisillä ne ovat hallitsemattomampia eikä niillä ole selvää yhteyttä ulkoisiin tapahtumiin. Eri ihmiset ilmaisevat näitä mielialoja eri tavoin, mutta maanisten henkilöiden itsetunto näyttää yleensä voimakkaasti kohoavan, he tulevat puheliaiksi ja liioitellun itsevarmoiksi. Omien sisäisten mielikuviensa ja salaisten toiveidensa perusteella heistä voi tulla seksuaalisesti yliaktiivisia, erittäin uskonnollisia, taloudellisesti vastuuttomia, suvaitsemattomia, verbaalisesti aggressiivisia, ärtyisiä, liioitellun puheliaita ja heiltä saattaa puuttua kyky kuunnella muita ihmisiä tai osoittaa myötätuntoa. Unettomuus ja yliaktiivinen käyttäytyminen ovat tavallisia manian oireita. Ellei sairautta hoideta, henkilö voi saada hallusinaatioita, harhaluuloja ja vainoharhaisia kuvitelmia. Ennen kuin tautiin oli lääkehoitoa, bipolaarihäiriöstä kärsivät henkilöt saattoivat kuolivat nälkään tai väsymykseen. Masentuneet ihmiset taas ovat usein apaattisia, haluttomia ja erittäin pelokkaita. Heidän ajatuksiaan hallitsevat haluttomuus, syyllisyydentunteet sekä tunne siitä, että elämä on täysin tarkoituksetonta. Paniikin ja pelon tunteet, unettomuus ja heikentynyt ruokahalu ovat tavallisia oireita. Ellei sairautta hoideta, se voi johtaa haluun vahingoittaa itseään ja jopa itsemurha-ajatuksiin. Vaikeissa masennustiloissa esiintyy myös hallusinaatioita,
harhaluuloja ja paranoiaa tiloja, jotka usein hämmästyttävät sairastuneen läheisiä, koska nämä oireet usein yhdistetään sairauden maaniseen vaiheeseen. Käänteet näiden kahden mielialan välillä vaihtelevat yksilöittäin. Toiset kärsivät useammin masennusjaksoista ja heillä on vain yksittäisiä maanisia jaksoja. Toisilla asia taas voi olla täysin päinvastoin. Jotkut kokevat rajuja vaihteluja näiden kahden mielialan välillä. Kun henkilö kokee neljä tai useampia mielialan nousu- ja laskuvaiheita vuoden aikana, tilannetta kutsutaan joskus nopeaksi vaihteluksi. Kaikilla on kuitenkin myös pitkiä oireettomia jaksoja näiden mielialanvaihteluiden välissä. Mielialanvaihtelut laukeavat joillakin henkilöillä stressin seurauksena. Toisilla ne taas tulevat täysin yllättäen. Joillakin mielialojen nousu- ja laskujaksot ovat suhteellisen lyhyitä, toisilla ne voivat kestää useita kuukausia. Jotkut ihmiset kokevat vain yhden tai kaksi jaksoa elinaikanaan. Toisilla taas mielialanvaihteluita esiintyy joka vuosi monen vuoden ajan. Vaihtelut vähenevät joskus iän myötä. Mania Maanisessa vaiheessa ihminen kokee mielialansa kohenevan itseluottamuksensa lisääntyvän yliaktiivisuutta ärtyisyyttä. Myös unentarve voi vähetä. Toisinaan myös ihmisen rahankäyttö muuttuu holtittomaksi ja heistä tulee seksuaalisesti yliaktiivisia. Ellei ihminen saa hoitoa, hänestä voi tulla aggressiivinen, levoton ja harkintakyvytön. Tila voi mennä niin pitkälle, että poliisin väliintulo ja psykiatriseen hoitoon pakottaminen voivat tulla kyseeseen. Depressio Depressiovaiheessa ihminen kokee yleensä useimmat seuraavista oireista alakuloisuus haluttomuus ilottomuus keskittymisvaikeudet heikko itseluottamus univaikeudet huono ruokahalu toivottomuuden tunne. Jos depressio syvenee, ihminen voi väsyä elämään ja kokea itsemurha-ajatuksia. Ellei hän saa hoitoa, oireet voivat pahentua. Siksi on tärkeää hakea apua.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön eri muotoja Yleensä sairaus alkaa muutamalla depressiivisellä jaksolla ennen ensimmäisen maanisen vaiheen ilmaantumista. Sairausjaksojen määrä vaihtelee yksilöllisesti, mutta alussa voi kestää kolme, neljäkin vuotta ennen kuin sairaus uusii. Bipolaarihäiriön psykoottisia oireita Ellei maniaa tai depressiota hoideta ajoissa, se voi johtaa tilanteeseen, jossa henkilö ei enää pysty kokemaan ja tulkitsemaan todellisuutta oikein, eli ns. psykoosiin. Psykoosin oireita voivat olla ajatukset vainoamisen kohteeksi joutumisesta tai kuulohallusinaatiot. Psykoottiset oireet katoavat yleensä samalla, kun mieliala palaa normaaliksi. Vaihtelevia depressioita ja vaikeita manioita Tämäntyyppiseen maanisdepressiiviseen sairauteen kuuluu, että ihminen kokee vaihtelevasti vaikeita manioita ja depressioita. Molemmat tilat ovat vakavia ja niiden aikana ihmisen on usein vaikea selvitä yksin. Erityisesti manian aikana sairaalahoito on yleensä välttämätöntä. Tällöin on kyse tyypin I bipolaarihäiriöstä. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä voi aluksi olla vaikea erottaa muista vakavista psyykkisistä sairauksista, kuten depressiosta tai skitsofreniasta. Enimmäkseen depressioita Monilla toistuvista depressioista kärsivillä esiintyy yleensä myös lievien maanisten oireiden jaksoja, hypomaniaa. Sen oireita voivat olla lisääntynyt energiataso, entistä suurempi luovuus, leikillisyys ja yleinen hyvä mieliala, joita voi olla vaikea tulkita sairauden oireiksi. Tällöin on kyse tyypin II kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Depressiovaiheen oireet eivät aina ole samoja kuin tavallisessa depressiossa. Unentarve ja makeanhimo voivat kasvaa ja ihminen voi olla tavallista herkempi tilanteille, jotka hän voi tulkita ympäristön antamaksi negatiiviseksi kritiikiksi. Toisinaan oireet voivat olla niin vaivaavia, että ihminen hakee apua. Useimmiten tavalliset masennuslääkkeet eivät auta. Tällöin tarvitaan lääkettä, joka tasoittaa mielialan. Noin yhdelle kymmenestä tämän tyypin oireista kärsivästä kehittyy myöhemmin varsinaisia maanisia jaksoja. Manian ja depression nopeat vaihtelut Sairaus saattaa toisinaan esiintyä muodossa, jossa mieliala vaihtuu nopeasti depressiosta maniaan ja taas takaisin. Mikäli ihmisellä on vuoden aikana neljä tai useampia maanisia tai depressiivisiä vaiheita, sitä kutsutaan rapid cycling -tilaksi. Toisinaan vaihtelut ovat vielä nopeampia, jolloin kyseessä on ultrarapid cycling -tila. Naiset kärsivät siitä miehiä useammin. Usein sairauden hallinnassa pitämiseen tarvitaan yhdistelmä erilaisia ennaltaehkäiseviä lääkkeitä. Lievät maaniset oireet, joissa ei ole kyse sairaudesta Kaikkien ihmisten mielialat vaihtelevat jossain määrin sen suhteen, kuinka tyytyväisiä he ovat itseensä ja elämäänsä. Osalla ihmisistä on lisäksi toistuvia ns. hypomaanisten oireiden jaksoja. Kyse on lievistä maanisista
oireista, joiden aikana ihminen pystyy kuitenkin tietyssä määrin hallitsemaan itsensä. Niiden väliin ajoittuvat alakuloisuuden jaksot eivät ole niin vakavia, että niitä voisi kutsua depressioksi. Kyse voi olla bipolaarihäiriön esiasteesta tai vain siitä, että lievät mielialan vaihtelut kuuluvat kyseisen ihmisen temperamenttiin, eli hänellä on ns. syklotyymia. Se ei yleensä johda mihinkään vakavampiin ongelmiin. Mania ja depressio samanaikaisesti Lähes puolella kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivillä on joko yhden tai useamman jakson yhteydessä samanaikaisesti sekä manian että depression oireita, ns. sekamuotoisia jaksoja. Tällöin esiintyy yleensä myös psykoottisia oireita. Sairauden diagnosointi Kaikkien kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivien ongelma on oppia ymmärtämään omaa sairauttaan ja sen eri muotoja. Viime vuosina bipolaarihäiriön diagnoosit ovat tarkentuneet sen suhteen, mistä tyypistä milloinkin on kyse. Sairaus diagnosoidaan yleensä tyypin I, II tai III bipolaarihäiriöksi. Tyypit kuvaavat sairauden vaikeusasteeroja sekä mielialavaihteluiden pituutta. Tämän ansiosta jokainen sairastunut ja hänen läheisensä voivat arvioida, minkä tyyppinen lääkitys ja muu hoito tehokkaimmin harventaa mielialavaihteluiden esiintymistiheyttä ja vaikeusastetta. Käytettävä toimintamalli määräytyy sen mukaan, kuinka pitkä aika bipolaarihäiriöön sairastuneeksi diagnosoidulla henkilöllä menee hoidon hyväksymiseen ja hoitovasteen saavuttamiseen. Myös diagnoosiin johtavat seikat vaihtelevat henkilöittäin. Toiset tunnistavat oireet riittävän ajoissa päätyäkseen diagnoosiin ja hoitoon psykiatriselle klinikalle. Toiset taas tekevät kaikkensa kieltääkseen sairautensa, kunnes joku kriisi tai useampi sellainen pakottaa heidät hyväksymään sen, että he tarvitsevat apua. Uusiutuminen eli relapsi Kun sairaus uusiutuu, oireet ovat yleensä aluksi lieviä, ns. varhaisia merkkejä. Depressiovaiheessa tavallisimpia oireita ovat unihäiriöt ja mielenkiinnon heikkeneminen niitä asioita kohtaan, jotka kyseistä henkilöä yleensä kiinnostavat. Maanisessa vaiheessa taas unentarve yleensä vähenee, luovuus lisääntyy ja henkilöstä tulee tavallista vitsikkäämpi ja puheliaampi. Oireet vaihtelevat henkilöstä toiseen ja siksi onkin tärkeää, että henkilö kartoittaa sairastumisen varhaisia merkkejä yhdessä hoitavan lääkärinsä ja läheistensä kanssa, jotta hän jatkossa tunnistaisi ne paremmin. Usein sairauden kehittyminen voidaan pysäyttää ennen kuin se muuttuu vakavaksi. Uusiutumisen vaara on suuri Ensi kertaa maanisen vaiheen kokeneilla sairaus uusiutuu yli kolmella henkilöllä neljästä. Sairausjaksojen välillä kuluu aikaa keskimäärin kolmesta neljään vuotta. Ennaltaehkäisevä lääkitys, varhaisten merkkien tunnistaminen ja hyvä suhde hoitavaan lääkäriin ja läheisiin voivat pienentää uusiutumisen vaaraa.
Ensimmäistä kertaa depressiovaiheen kokevilla kysymys sairauden uusiutumisesta on hankalampi, koska depressio ei useimmissa tapauksissa muutu bipolaarihäiriöksi. Eli on vaikea ennustaa, kenellä sairaus uusiutuu, mutta riski on suurempi niillä, joiden suvussa esiintyy kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Uusiutumisen ennaltaehkäisy Bipolaarihäiriöstä kärsivät ovat useimmiten psyykkisesti täysin terveitä pitkiä ajanjaksoja, mutta sairauden uusiutumisen vaara on koko ajan olemassa. Ihminen voi tehdä paljon itse ja yhdessä läheistensä kanssa ehkäistäkseen sairauden uusiutumisen. Uusiutumisen riskiä kasvattavat: runsas alkoholinkulutus epäsäännölliset nukkumistavat epäsäännölliset päivittäiset rutiinit stressaavat tapahtumat perheristiriidat. Monimutkaisiin ja ristiriitoja aiheuttaviin suhteisiin voi joutua tahtomattaan. Mutta kolmeen ensimmäiseen riskitekijään voi vaikuttaa itse. Perhe ja muut läheiset ovat tässä tärkeässä osassa; he voivat auttaa ja tukea. Ihminen voi myös itse oppia vähentämään stressiä. Perheristiriidoille ja muille riitaisille suhteille voi olla vaikea tehdä mitään. On kuitenkin mahdollista opetella tapoja keskustella ristiriidoista ja käsitellä niitä. Nykyään tämä onkin osa kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoa. Jos oireita ilmenee, on hyvä yrittää vähentää stressiä ja käyttää muutama vuorokausi unilääkkeitä, jos on univaikeuksia. On myös tärkeää hakea psykiatrista apua, ennen kuin oireet muuttuvat vakavammiksi. Näin voi useimmiten ehkäistä taudin vakavamman uusiutumisen. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito Varhainen hoidon saanti on tärkeää. Itsemurhayrityksen ja itsemurhan vaara on erittäin suuri depressiovaiheessa. Maaniset oireet taas voivat heikentää arvostelukykyä ja yliaktiivisuus voi aiheuttaa suuria taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Sairausjaksojen välit lyhenevät ajan mittaan ja oireista on yhä vaikeampi päästä eroon. Mutta nykyään on olemassa hyviä ennaltaehkäiseviä hoitoja. Tarvitaan useita erilaisia hoitoja On tärkeää suojautua sairauden uusiutumiselta. Keinot voivat olla esimerkiksi seuraavia: ennaltaehkäisevä lääkitys uusiutumisen varhaisten merkkien tunnistaminen perheen ja muiden läheisten tuki
kyky kommunikoida muiden kanssa ja ratkaista ongelmia hyvä suhde hoitavaan lääkäriin. On erittäin tärkeää, että ennaltaehkäisevä lääkitys on sopeutettu yksilöllisiin tarpeisiin ja että se aloitetaan mahdollisimman pian sairauden alkamisen jälkeen. Tällaista hoitoa saa psykiatrisilta klinikoilta. Yliopistollisissa sairaaloissa on myös bipolaarihäiriön ja vaikeiden depressioiden hoitoon erikoistuneiden psykiatrien vastaanottoja. Potilaan omaisille Bipolaarihäiriöitä esiintyy noin yhdellä prosentilla väestöstä, mutta lisäksi se vaikuttaa epäsuorasti tuhansiin sukulaisiin ja ystäviin. Bipolaarisesta mielialahäiriöstä kärsivää voi auttaa vain, jos ymmärtää sairautta. Bipolaarihäiriö on biologinen sairaus, joka saa siitä kärsivät henkilöt herkistymään psyykkiselle ja fyysiselle stressille. Sairauden syy ei siis ole heikko tai epävakaa persoonallisuus. Bipolaarihäiriöön ei ole mitään yksittäistä syytä, mutta tutkimukset osoittavat, että bipolaarihäiriö johtuisi aivojen kemiallisesta epätasapainosta. Tämä kemiallinen epätasapaino vaikuttaa siihen, miten tietyt hermosolut toimivat tai kommunikoivat. Siksi bipolaarihäiriöstä kärsivät henkilöt voivat kokea epätavallisen voimakkaita mielialan vaihteluita. Vaikkei bipolaarihäiriöön vielä ole löydettykään mitään parannuskeinoa, sitä voidaan kuitenkin hoitaa. Lääkkeillä, sairauden ymmärtämisellä ja psykoterapialla voidaan auttaa monia sairaudesta kärsiviä. Sinäkin voit auttaa Sukulaiset ja ystävät voivat auttaa bipolaarihäiriöstä kärsiviä toipumaan maanisen tai depressiivisen jakson jälkeen, tunnistamaan varhaiset oireet tai kannustaa ottamaan määrätyt lääkkeet säännöllisesti. Sukulaiset ja ystävät voivat tehdä pieniä asioita, kuten pitää säännöllisesti yhteyttä tai sitoutua huolehtimaan siitä, että sairastunut menee sovittuihin tapaamisiin ja selviää arkielämästä. Tässä on muutamia ehdotuksia siitä, mitä sukulaiset ja ystävät voivat tehdä: Suostutella henkilöä jatkamaan hoitoa. Voit myös yrittää saada hänet luopumaan haitallisista tavoista, kuten tupakoinnista, alkoholista ja huumeista. Vältä asioiden ottamista henkilökohtaisesti. Jos sairastunut henkilö torjuu apusi, se on vaan hänen sairautensa oire, ei mikään todellinen tunteenilmaus. Opettele tunnistamaan sairastumista ennakoivat varoitusmerkit. Kun havaitset niitä, puhu niistä hänelle hienovaraisesti ja ehdota, että hän ottaisi yhteyttä lääkäriin tai muuhun hoitohenkilökuntaan. Jaa vastuuta muiden kanssa. Näin vähennät itseesi kohdistuvaa stressiä, jota kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivän henkilön hoitaminen ilman muuta aiheuttaa. Samalla ehkäiset omaa uupumistasi ja katkeroitumistasi.
Älä aseta tavoitteita liian korkealle. Älä odota liikaa tai liian vähän, kun ystäväsi tai sukulaisesi on toipumassa sairausjaksosta. Anna hänen toipua omaan tahtiinsa. Tee asioita yhdessä hänen kanssaan sen sijaan että tekisit niitä hänelle. Ajattele eteenpäin. Käytä oireettomat jaksot tulevaisuuden suunnitteluun. Keskustele siitä, milloin suunnitelmat kuten luottokortin jäädytys, pankkitilien sulkeminen, autonavainten piilottaminen ja sairaalaan meno pitää toteuttaa. Opettele tuntemaan hyvän päivän ja maanisen jakson välinen ero. Bipolaarihäiriöstä kärsivillä on niin kuin kaikilla muillakin ihmisillä hyvät ja huonot päivänsä. Kokemus ja tarkkaavaisuus auttavat sinua oppimaan tunnistamaan mielialan vaihtelua ennakoivat merkit tavallisesta huonosta päivästä. Hyödynnä tukiorganisaatioita. Bipolaarihäiriöstä kärsivien sukulaisille ja ystäville on tarjolla paljon tukea. Bipolaarihäiriöstä kärsivästä henkilöstä vastuussa olevan henkilön rooli Nykysuuntaus, jonka mukaan bipolaarihäiriödiagnoosin saaneet henkilöt ottavat itse vastuun omasta elämästään, muuttaa heitä tukevien tai hoitavien roolia, olivatpa he sitten sairastuneen vanhempia, läheisiä sukulaisia tai ystäviä. Hoitajan rooli voi joskus olla todella vaikea. Kun ei itse ole sairas, voi olla vaikea sopeutua sairauden kulkuun. On vaikea katsella, kun joku, jota rakastaa ja kunnioittaa, käyttäytyy oudosti ja haavoittavasti ja kääntyy usein sinua vastaan, ja on sitten yhtäkkiä taas täysi vastakohta, kun kipinöinti ja energia katoavat masennusvaiheen aikana. Masentuneesta huolehtiminen ei ole helppoa. Bipolaarihäiriöstä kärsivä henkilö haluaisi kenties mielellään vastata lohdutusyrityksiisi, mutta ei yksinkertaisesti kykene siihen. Kyvyttömyys antaa vastakaikua tunteisiin on osa sairautta. Silloin auttaja voi helposti närkästyä ja tuntea itsensä torjutuksi. Sinun on koko ajan pyrittävä arvioimaan, miten milloinkin pitäisi tai kannattaisi toimia. Jos otat bipolaarihäiriöstä kärsivältä kaiken vastuun ja päätöksenteon omille harteillesi, se voi heikentää hänen itsekunnioitustaan entisestään. Ja liian suuren vastuun sälyttäminen sairaan harteille taas voi puolestaan laukaista entistä vaikeamman kriisin. Maanisten jaksojen hallitseminen voi olla erityisen vaikeaa. Sairas kääntyy usein sinua vastaan, varsinkin, jos yrität vastoin hänen tahtoaan puuttua asioihin varhaisessa vaiheessa ehkäistäksesi kriisiin ajautumisen. Sinusta voi tulla hänen silmissään hänen pahin vihollisensa. Tällaisissa tapauksissa on yleensä vaikea ajatella selvästi. Vitkuttelu tai hoidon viivästyminen voivat pidentää ja voimistaa kriisiä. Tukevana puolisona, hoitajana tai ystävänä toimimiseen liittyy seuraavat kaksi vaikeutta. Diagnosoidun henkilön tukeminen oikealla tavalla Omahoito perustuu siihen periaatteeseen, että bipolaarihäiriödiagnoosin saaneet henkilöt voivat olla oman sairautensa asiantuntijoita. Jos diagnoosin saanut henkilö osaa varhaisessa vaiheessa tunnistaa sairauden laukaisevat tekijät ja sairastumisjaksoa ennakoivat varoitusmerkit ja vastata niihin oikealla selviytymisstrategialla, hän pystyy hallitsemaan mielialavaihteluitaan.
Sinä voit tehdä paljon tämän prosessin tukemiseksi. Voit auttaa läheistäsi tunnistamaan laukaisevat tekijät. Kun toimitte yhdessä, pystytte usein tunnistamaan tunteet, käyttäytymisen ja tapahtumat, jotka voivat olla ennakoivia varoitusmerkkejä. Kyseessä voi olla mikä tahansa yltiöuskonnollisuudesta typeriin vitseihin. Ihmisen mielialavaihteluiden kuviot ovat yksilöllisiä, joten sinun asiantuntemuksesi niiden tunnistamisessa ja miten niihin reagoit, on arvokasta. Kysymällä, mikä auttoi viime kerralla, ja selvittämällä, mistä voit saada apua, voit kenties myös auttaa hoitosuunnitelman rakentamisessa ja sen harjoittelemisessa ja hiomisessa. Oikean hoitotasapainon löytäminen vaatii jatkuvaa kommunikointia ja toinen toistensa tunteiden ja pelkojen hyväksymistä. Asioista pitää neuvotella ja keskustella oireettomien vaiheiden aikana, jotta sairausvaiheen aikana tarvittavista toimista on sovittu etukäteen ja jotta ne vastaisivat molempien tarpeita. Nämä keskustelut olisi hyvä käydä yhteistyössä terveydenhoiton ammattilaisten kanssa. Myös oikean kielen löytäminen on tärkeää. Sinun pitäisi osata ilmaista huolesi ja pelkosi niin, ettei se ole liian tunteellista tai tuomitsevaa ja mielellään tavalla, josta on sovittu etukäteen. Näin sairas ei saa sitä vaikutelmaa, että yrität kontrolloida hänen elämäänsä sen sijaan, että hoitaisit häntä. Voit esimerkiksi sanoa taidat olla tavallista iloisempi tänään? tai Luulen, että olet vähän alamaissa, kun havaitset maanisen tai depressiivisen vaiheen ennusmerkkejä. Oman itsesi tukeminen Et voi auttaa muita, ellet pidä huolta itsestäsi. Tämä koskee kaikkia hoitajan roolissa toimivia, mutta erityisesti mielisairauksista kärsivien hoitajia. Pidä yhteyttä vastaavassa tilanteessa oleviin ihmisiin, joiden kanssa voit keskustella ongelmistasi esim. sähköpostilla, kirjeitse tai puhelimitse. Muista elää omaa elämääsi ja ylläpitää sitä. Mieti, mitä apua tarvitset yhteiskunnalta ja mistä voit saada henkistä tukea. Älä tunne syyllisyyttä siitä, että asetat omat tarpeesi etusijalle. Hoidettavanasi olevalle henkilölle niin kuin myös sinulle itsellesi on erittäin tärkeää, että voit hyvin.