APERUOKINTA LOPPUKASVATUKSESSA

APERUOKINTA LOPPUKASVATUKSESSA Kannonkoski 23.2.2011 Maitoa ja naudanlihaa Keski-Suomesta -koulutushanke Arto Huuskonen MTT / Kotieläintuotannon tutkimus

SISÄLTÖ Ruokintasuositukset uudistuivat mikä muuttuu loppukasvatustilalla? Tarvitseeko sonni lisävalkuaista seokseen? Seosrehuruokinta vs. erillisruokinta - tuloksia seosrehuruokintakokeista Oljen käyttö seosrehuruokinnassa Kasvavan lihanaudan seos

MTT:n ylläpitämä kotieläinten Rehutaulukot ja ruokintasuositukset palvelu päivitettiin kesällä 2010. Muutokset astuivat voimaan 1.9.2010. Tässä kuvataan keskeisimmät kasvavia lihanautoja koskevat uudistukset ja pohditaan niiden merkitystä käytännön ruokinnassa. Uudistuksista on löydettävissä laaja tietopaketti MTT:n verkkopalvelussa osoitteessa: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/rehutaulukot

REHUN ENERGIAN KÄYTTÖ Suomessa märehtijöiden rehujen energia-arvot perustuvat muuntokelpoiseen energiaan (ME). Sonnan energia (faeces energy) (30-60 %) KOKONAIS- ENERGIA (gross energy, GE) SULAVA ENERGIA (digestible energy, DE) KÄYTETÄÄN TUOTANTOON Kasvu Lisääntyminen Maito Munat Villa Turkis Työ Virtsan energia (urine energy) (4-5 %) Metaanin energia (methane energy) (5-10 %) MUUNTUMIS- TAPPIO (heat incremet of food, HIF) MUUNTOKELPOINEN ENERGIA (metabolisable energy, ME) NETTO- ENERGIA (net energy, NE) KOKONAIS- LÄMMÖNTUOTTO (total heat production) YLLÄPITO- ENERGIA (maintenance energy) ENERGIA- RETENTIO (energy retention, RE)

Rehuyksiköistä (RY) megajouleihin (MJ) Nautojen energiaruokintasuositukset ja rehujen energiaarvot on meillä aikaisemmin ilmoitettu rehuyksiköinä. Uudistuksen myötä rehuenergian yksikkö tulee jatkossa olemaan megajoule (MJ). Kyseessä on vain yksikön muutos eli rehuenergian määritystapa ja rehujen väliset suhteet energia-arvoissa pysyvät ennallaan. Yksi vanha rehuyksikkö vastaa 11,7 megajoulea eli rehun uusi energia-arvo on käytännössä vanha Ry-arvo kerrottuna luvulla 11,7. Uudistuksen myötä rehujen energia-arvot ovat SIjärjestelmän mukaisia ja kansainvälisesti vertailukelpoisia.

Myös säilörehun sulavuutta kuvaavan D-arvon osalta siirrytään käyttämään SI-järjestelmän mukaisia lukuarvoja. Tämä tarkoittaa sitä, että prosenttilukujen käytöstä luovutaan ja D- arvo ilmaistaan jatkossa yksikkönä g/kg kuiva-ainetta. Esimerkiksi D-arvot 65 ja 70 % esiintyvät rehuanalyyseissä jatkossa muodossa 650 ja 700 g/kg kuiva-ainetta.

Hyvä kasvu vaatii energiaa sonnien energiansaantisuositusta nostettiin Energian saanti on yksi tärkeimmistä lihanautojen kasvutuloksia selittävistä tekijöistä. Sonnien ruokintatutkimuksissa suurin osa koeryhmien välisistä eroista on selitettävissä eläinten energian saannilla ja energian saantiin vaikuttavilla tekijöillä. Viimeaikaiset kokeet ovat osoittaneet, että sonnit käyttävät kasvuunsa noin 10 % enemmän energiaa kuin vanhoissa ruokintasuosituksissa oletettiin.

Hyvä kasvu vaatii energiaa sonnien energiansaantisuositusta nostettiin Tulosten perusteella kasvavien sonnien energiaruokintasuositusta lisättiin uudistuksen yhteydessä 10 %. On myös huomattava, että karsinakasvatuksessa energian tarve on tutkimusten perusteella noin 10 % suurempi parsikasvatukseen verrattuna. Vanhoissa ruokintasuosituksissa lähtökohtana oli parsikasvatus. Uusissa energiaruokintasuosituksissa energian tarve sen sijaan esitetään karsinassa kasvatetuille eläimille. Jos eläimiä kasvatetaan parressa, taulukkoarvoista voidaan vähentää 10 %.

Hiehojen suositus ennallaan Kasvavien hiehojen osalta energiaruokintasuositus pysyi sinällään ennallaan, mutta ruokintasuositukseen lisättiin sama päivitys energian saannin lisätarpeesta karsinakasvatuksessa parsikasvatukseen verrattuna. Liharotuisilla eläimillä energiaruokintasuositus on paremmasta rehun hyväksikäytöstä johtuen 10 % pienempi kuin maitorotuisilla.

Valkuaisruokinta Märehtijän valkuaisen tarve on aminohappojen tarvetta. Märehtijällä pötsin mikrobisto hajottaa rehuvalkuaisen suureksi osaksi. Märehtijän tärkein valkuaisen lähde on mikrobivalkuainen. Osa rehuvalkuaisesta virtaa pötsistä hajoamatta, tämä osa sulatetaan juoksutusmahassa ja ohutsuolessa. Tätä rehuvalkuaisen osaa sanotaan ohitusvalkuaiseksi (bypass protein).

Valkuaisarvojärjestelmä - kertaus Meillä on ollut käytössä OIV/PVT arvot käytössä vuodesta 1995. Perustuu pohjoismaiseen AAT/PBV järjestelmään. Märehtijöiden rehujen valkuaisarvo ilmaistaan kahdella tunnusluvulla, jotka ovat OIV (ohutsuolesta imeytyvä valkuainen) ja PVT (pötsin valkuaistase). OIV mittaa ohutsuolesta imeytyvää valkuaista (aminohappoja), joka on peräisin rehuvalkuaisen pötsissä hajoamattomasta osasta (ohitusvalkuaisesta) ja mikrobivalkuaisesta. Mikrobivalkuainen on tuotettu pötsissä rehusta saadulla energialla. Rehuille määritettävä PVT-arvo kuvaa rehun hajoavan valkuaisen riittävyyttä pötsin mikrobien typentarpeeseen.

Rehuvalkuaisen kulku märehtijällä OIVPVT järjestelmän mukaisesti (Tuori & Kaustell 1994, Kotieläin 4b: 46

Lehmän valkuaisen (OIV eli ohutsuolesta imeytyvät aminohapot) saanti muodostuu: Mikrobivalkuainen Nurmirehun ohitusvalkuainen Väkirehun ohitusvalkuainen Endogeeninen valkuainen

Mikä muuttuu valkuaissuosituksen osalta? Valkuaisen osalta uudistuksen keskeinen sanoma on se, että pötsissä tuotettu mikrobivalkuainen on lihanaudan ylivoimaisesti tärkein valkuaisen lähde. Hyvänä kakkosena tulee perusrehuista (säilörehu ja vilja) saatava valkuainen. Varsinaisten valkuaislisärehujen, kuten rypsin, merkitys on useimmiten marginaalinen. Pötsivalkuaisella pötkii pitkälle

Mikä muuttuu valkuaissuosituksen osalta? OIV-suositukset esitetään uudistuksen jälkeen ainoastaan alle 200 kg painaville nuorille naudoille. Yli 200 kg painavien sonnien ja hiehojen valkuaisen saanti on riittävä, kun rehuannoksen pötsin valkuaistase eli PVT on yli -10 g/kg kuiva-ainetta. Jos eläin syö 5 kg kuiva-ainetta päivässä, ruokinnan PVT- arvo voi siis olla -50 g/pv. Pötsissä muodostuva mikrobivalkuainen ja perusrehujen (säilörehu, vilja) ohitusvalkuainen riittävät vielä tällöin tyydyttämään yli 200 kg painavien eläinten aminohappojen tarpeen.

Mikä muuttuu valkuaissuosituksen osalta? Käytännössä edellä sanottu tarkoittaa sitä, että yli 200 kg painavan kasvavan naudan mahdollinen lisävalkuaisen tarve on määrällistä (typellisen aineen tarvetta) eikä laadullista (aminohappojen tarve). Jos PVT:n minimiarvo ei ruokinnassa toteudu, valkuaislisä kannattaa toteuttaa mahdollisimman edullisella tavalla. Tällöin mahdollisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi mäski, rankki, urea tai nurmisäilörehun raakavalkuaispitoisuuden nostaminen. Kallisarvoinen rypsi kannattaa mieluummin säästää lypsylehmien ruokintaan, jossa sillä on saatavissa todellista lisäarvoa. Yleisimmin kasvavien lihanautojen osalta ollaan tilanteessa, että valkuaislisärehua ei edes tarvita, koska esimerkiksi hyvälaatuista nurmisäilörehua ja viljaa sisältävällä ruokinnalla pötsimikrobien typen tarve täytyy jo perusrehujen kautta.

TARVITSEEKO SONNI LISÄVALKUAISTA SEOKSEEN?

Tutkimuksen tulokset seosrehuruokinnalla I Ei rypsilisää Rypsilisä Eläinmäärä, kpl 40 44 Elopaino (kg) -alussa 251 251 -lopussa 654 655 -teuraspaino 340 339 Kokeen kesto, vrk 347 347 Kasvu kokeen aikana (g/pv) -päiväkasvu 1167 1167 -nettokasvu 608 606 Kasvu kahden viikon iästä teurastukseen (g/pv) -päiväkasvu 1113 1114 -nettokasvu 581 579

Tutkimuksen tulokset seosrehuruokinnalla II Ei rypsilisää Rypsilisä Rehun syönti, kg ka / pv -säilörehu 4,53 4,47 -väkirehu 4,14 4,23 -yhteensä 8,67 8,70 Rehun hyväksikäyttö -kg ka / lisäkasvukilo 7,47 7,51 -kg ka / nettokasvukilo 14,35 14,48 Teurastulokset -teurasprosentti 52,0 51,7 -lihakkuus 4,16 (O-) 4,26 (O-) -rasvaisuus 2,79 2,68

JOHTOPÄÄTÖS Yli puolen vuoden ikäisille lihasonneille annettu valkuaislisä on tarpeeton, jos ruokinnassa käytetään karkearehuna hyvälaatuista nurmisäilörehua.

JOHTOPÄÄTÖS Valkuainen on suhteellisen kallis rehukomponentti, jonka pois jättämisellä on mahdollisuus säästää ruokintakustannuksissa niissä tapauksissa, joissa valkuaislisällä ei saada tuotosvastetta. Tässä esitetyissä koesarjoissa rypsilisäys on ollut sonnia kohti keskimäärin 0,5 kg päivässä noin vuoden ajan. Tällöin rypsiä on kulunut sonnia kohti 182,5 kg. Rypsin energia-arvo on hieman rehuohraa matalampi, joten edellä mainitun rypsimäärän energiasisällön korvaamiseen tarvitaan noin 159 kg rehuohraa.

JOHTOPÄÄTÖS Rehuohran arvonlisäveroton hinta kirjoitushetkellä on noin 180 euroa/tonni ilman rahtikustannusta ja rypsin vastaava hinta noin 260 euroa/tonni. Näillä rehun hintaeroilla rypsilisän pois jättämisestä aiheutuva säästö on 18,83 euroa sonnia kohti kasvatuskauden aikana. Summa ei ole sinänsä kovin suuri yhden sonnin tapauksessa, mutta tuhannella sonnilla säästöä kertyy jo 18 830 euroa ja on teuraspainokilogrammaa kohden 5,3 5,6 senttiä.

VALKUAISLISÄ VOI PARANTAA KASVUA: 1. Jos nurmisäilörehu on heikkolaatuista Sulavuus on heikko (D-arvo alle 65) Rehun säilönnällinen laatu on heikko Säilörehun raakavalkuaispitoisuus on alle 12 % 2. Jos karkearehuna käytetään kokoviljasäilörehua, heinää tai olkea 3. Jos väkirehun osuus rehuannoksesta on pieni (alle 15-20 % rehuannoksen kuiva-aineesta 4. Alkukasvatuskaudella (alle 250 kg:n painoisilla naudoilla)

SEOSREHURUOKINTA LIHANAUTATILALLA

Suurilla lihakarjatiloilla seosrehuruokinta on tulevaisuudessa todennäköisesti yleisin ruokintatapa, koska menetelmällä on monia etuja erillisruokintaa verrattuna: Seosrehuruokinta on eläimen pötsin toiminnan kannalta hyvä, koska väkirehun ja karkearehun antaminen seoksena vähentää suuriin väkirehunkäyttömääriin liittyviä haittatekijöitä Seosrehuruokinta säästää aikaa ja vähentää ruumiillisen työn tarvetta Tuoresäilötyn viljan käyttäminen on teknisesti helppoa, etu kuivauskustannuksen säästössä Seosrehu on kosteaa, eikä juuri pölyä Rehujen hukkaantuminen pienenee Halpojen rehukomponenttien (esimerkiksi elintarviketeollisuuden sivutuotteiden) käyttö mahdollista, jolloin on mahdollista säästää ruokintakustannuksissa Rehun ostot voidaan tehdä suurissa erissä, jolloin rahtikustannus kohtuullistuu Vähentää päivittäistä vaihtelua eläinten rehun syönnissä ja tasaa eläinten välisiä kasvueroja Laitteiston hankintaa on mahdollista saada investointitukea Seosrehuruokinta on joustava kaikkien rehujen suhteen, ellei laitevalinta rajoita erilaisten rehujen käyttöä

Huomioonotettavia seikkoja seosrehuruokinnassa ovat mm. seuraavat: Vaatii ison karjakoon. Alkuinvestointi on iso Tarvitaan isot raaka-ainevarastotilat ja raaka-ainevarastoihin sitoutuu rahaa Koko rehunsiirtologistiikka ajateltava tarkasti Yksi traktori on varattuna koko ajan Komponenttien laatu erittäin tärkeää (huono erä pilaa koko seoksen!) Hygieniaan kiinnitettävä erityistä huomiota (lastauspaikka, ajoväylät, rehuvarastot, rehut) Laitevalinta laitteiden ja koneiden käytön oltava helppoa, laitteet eivät saa rajoittaa erilaisten rehujen käyttöä

SEOSREHURUOKINTA VS. ERILLISRUOKINTA

Caplis et al. 2005. (Nurmisäilörehu, ohra, soija, melassi, kivennäiset) (ChFr ja BbFr härkiä) Väkirehutaso 0 % 31% 31% 55% 55% Ruokintatapa SR ERI SEOS ERI SEOS Rehun syönti, kg ka / pv -säilörehu 7,55 6,50 6,87 4,70 5,01 -väkirehu - 2,95 3,04 5,76 5,82 -yhteensä 7,55 9,45 9,91 10,46 10,83 -nettokasvu, g/pv 250 580 580 710 680 Teurastulokset -teurasprosentti 52,8 53,9 53,8 54,7 54,3 -lihakkuus O R R R R -rasvaisuus 2,2 3,4 3,3 3,6 3,7

Keane et al. 2006. (Nurmisäilörehu, ohra, soija, melassi, kivennäiset) (ChFr ja Fr härkiä) Väkirehutaso 0 % 42% 42% 73% 73% Ruokintatapa SR ERI SEOS ERI SEOS Rehun syönti, kg ka / pv -säilörehu 7,05 5,33 5,82 2,99 2,84 -väkirehu - 3,98 3,96 8,01 8,16 -yhteensä 7,05 9,31 9,78 11,00 11,01 -nettokasvu, g/pv 139 530 535 630 611 Teurastulokset -teurasprosentti 50,9 52,0 52,3 52,9 52,6 -lihakkuus O O O O O -rasvaisuus 2,8 3,5 3,5 3,6 3,6

Cooke et al. 2004. (Nurmisäilörehu, maissisäilörehu, ohra, vehnä, sitruspulppa, rankki, soija, melassi, kivennäiset) (Ch hiehoja) Väkirehutaso 59% 59% Ruokintatapa ERI SEOS Rehun syönti, kg ka / pv -yhteensä 9,46 9,84 -päiväkasvu, g/pv 1130 1300 Teurastulokset -teurasprosentti 53,4 53,8 -lihakkuus 2,95 3,05 -rasvaisuus 4,20 4,11

Kotimaisessa ruokintakokeessa on vertailtu maitorotuisten sonnien kasvutuloksia erillis- ja aperuokinnalla. Ruokinta koostui säilörehusta ja viljasta. Väkirehuprosentti oli joko 33 % tai 66 % molemmilla ruokintatavoilla. Kasvu- ja teurastuloksissa ei ollut merkittäviä eroja erillisruokinnan ja aperuokinnan välillä. Kuitenkin korkeammalla väkirehutasolla maksahylkäysten määrä lisääntyi erillisruokinnalla. Vastaavaa ei aperuokinnalla tapahtunut.

Seosrehuruokintaa sovellettaessa eläin itse säätelee syömänsä rehun määrän, kunhan seoksen koostumus on oikein suunniteltu ja sitä on riittävästi tarjolla. Rehun syönti määräytyy siten kasvutuloksen perusteella eikä päinvastoin!!! Päätöksen seosrehuruokintaan siirtymisestä tulisi perustua työn helpottumiseen ja rehukustannusten alentumiseen esimerkiksi elintarviketeollisuuden sivutuotteiden avulla. Odotukset investointien maksamisesta tehostuneen rehun hyväksikäytön muodossa ovat katteettomia.

SEOSREHURUOKINTA - YHTEENVETO Seosrehuruokinnan eduista merkittävimmät ovat luonteeltaan työteknisiä. - koneellinen sekoitus ja jakelu keventää ja nopeuttaa ruokintatyötä - seoksissa voidaan käyttää muuten vaikeasti hyödynnettäviä rehuja - sekoittaminen vähentää rehutähteiden määrää - tasoittaa pötsikäymistä - myös heikoimmat eläimet saavat muiden kanssa yhtenäisen ruokinnan kasvuerot tasoittuvat PERUSTAVOITE ON TUOTANTOKUSTANNUSTEN ALENTAMINEN OIKEILLA REHUILLA JA REHUYHDISTELMILLÄ TUOTOSTASON TULEE SÄILYÄ VÄHINTÄÄN ENNALLAAN TAI NOUSTA

TEOLLISUUDEN SIVUTUOTTEET Naudanlihantuottajan kannalta katsottuna sivutuotteiden käyttö lihanautojen ruokinnassa on taloudellisesti järkevää, jos sivutuotteen hinta suhteessa sen tuotantovaikutukseen on edullisempi kuin muiden käytettävissä olevien rehujen. Rehuiksi sopivien teollisuuden sivutuotteiden täytyy sisältää sulavia ravintoaineita, ja lisäksi niiden hygieenisen laadun tulee säilyä moitteettomana tilavarastoinnin ajan. Sivutuotteiden vähäinen kuiva-ainepitoisuus lisää rahtikustannuksia, vaikeuttaa tuotteiden varastointia ja lisää ruokintatyön määrää. Toisaalta seosrehuruokinnan yleistyminen on tuonut uusia mahdollisuuksia sivutuotteiden hyödyntämiseen.

MÄSKI Yhteenvetona mäskillä tehdyistä ruokintakokeista voidaan sanoa, että sonnien ohra- ja säilörehuruokinnalla enintään puolet sonnien väkirehuannoksen kuiva-ainemäärästä voitiin korvata mäskillä. Tätä suurempien annosten syöminen vähensi merkittävästi rehujen sulavuutta ja eläinten kasvua. Kasvatuksen loppuvaiheessa myös energia saattaa tulla kasvua rajoittavaksi tekijäksi, joten mäskin määrää kannattaa lopussa vähentää alussa annettavasta määrästä. Kuitenkin jos lihantuottaja voi korvata jopa puolet käyttämästään viljaväkirehusta edullisemmalla mäskillä, on siitä selvää taloudellista hyötyä.

MELASSILEIKE JA TUORELEIKE Melassileike ja tuoreleike ovat kuitupitoisia ja melko vähän raakavalkuaista sisältäviä, sokeriteollisuuden sivutuotteita. Kasvavien lihanautojen ruokintakokeissa kuivatulla tai tuoreella leikkeellä ei ole yleensä ollut kasvutuloksia parantavaa vaikutusta viljaväkirehua korvattaessa, kun on käytetty kohtuullisia väkirehutasoja. Kuitenkin hyvin korkeilla väkirehutasoilla ruokittaessa osa viljasta kannattaa korvata kuitupitoisella väkirehulla, koska kuitupitoisten väkirehujen hiilihydraatit sulavat pötsissä hitaammin kuin viljan tärkkelys. Kuitupitoisista väkirehuista voidaan lihanaudan ruokinnassa käyttää esimerkiksi melassileikettä, tuoreleikettä tai ohrarehua.

PERUNAREHU Perunarehua syntyy esimerkiksi perunatärkkelystuotannon sivutuotteena. Perunarehu on märkä tuote (kuiva-ainepitoisuus noin 16 %), joka sitoo kosteutensa ansiosta kuivia komponentteja seoksissa ja estää siten lajittumista. Perunarehu on energiarehu, joka korvaa ruokinnassa muita energianlähteitä. Perunarehuja on Suomessa useita erilaisia, joten rehusta kannattaa pyytää analyysitodistus ennen tilausta. Käytön järkevyyden sanelee lähinnä etäisyys tehtailta. Perunarehua kannattaa seosrehussa hyödyntää, jos sitä on edullisesti saatavissa. Rahdin osuus on rehun hinnasta yleensä lähes 100%. Käyttömäärä voi olla 15-20 % rehuseoksen kuiva-aineesta.

OLJEN KÄYTTÖ SEOSREHURUOKINNASSA Kannanotto kaupallisiin tiedotteisiin

Oljen lisäyksen (4 % seoksen ka:sta) vaikutus lypsylehmien seosrehun syöntiin. Mikseri vaaka- tai pystyruuvinen. Kontrolliruokinnassa ei olkea (Humphries ym. 2010). 15.-18.6.2010 ProRehustus II Seija Jaakkola Helsingin yliopisto

Oljen lisäys (4 % seoksen ka:sta) seosrehuun vaikutus maitotuotokseen. Mikseri vaaka- tai pystyruuvinen. Kontrolliruokinnassa ei olkea. (Humphries ym. 2010) 15.-18.6.2010 ProRehustus II Seija Jaakkola Helsingin yliopisto

KASVAVAN LIHANAUDAN SEOS SEOKSESSA YLEENSÄ Energia-arvo: 11,5 12,3 MJ/kg ka (0,99 1,05 ry/kg ka) Raakavalkuaista: 12 17 % rehuseoksen kuiva-aineesta PVT yli -10 g/kg ka NDF: 35 50 % rehuseoksen kuiva-aineesta. Karkearehun NDF-kuidun osuus 20% rehuannoksesta! Tärkkelystä < 30 % rehuseoksen kuiva-aineesta.

Ruokinnan jaksottaminen energiapitoisuuden mukaan? Periaatteessa on mahdollista käyttää samaa rehuseosta koko loppukasvatuskauden (eläimen ikä 6 18 kk) ajan. Jos käytetään voimakasta väkirehuruokintaa (väkirehuprosentti yli 50 %), on ruhojen rasvoittumisriski suurempi kuin matalammilla väkirehutasoilla, ja tällöin ruokinnan jaksotuksesta saattaa olla hyötyä.

Ruokinnan jaksottaminen energiapitoisuuden mukaan. Tässä tapauksessa nuorille sonneille (esimerkiksi 12 14 kuukauden ikään saakka) annetaan energiapitoisempaa seosta ja vanhemmat eläimet saavat hieman laimeamman seoksen, jolloin ne eivät rasvoitu niin voimakkaasti. Useamman kuin kahden erilaisen seoksen käyttöön ei liene perusteita.

Valkuaisruokinnan jaksotus? Valkuaisruokinnan jaksottamiseen ei loppukasvattamossa ole yleensä aihetta, koska periaatteessa yli puolen vuoden ikäiset naudat eivät tarvitse lisävalkuaista. Jos on tarvetta käyttää lisävalkuaista (esimerkiksi kokoviljasäilörehu ainoana karkearehuna), voidaan valkuaisruokintaa jaksottaa siten, että valkuaislisän määrä on alkukasvatuskaudella suurempi kuin loppukasvatuskaudella. Tämä perustuu siihen, että naudan mikrobivalkuaisen tuotanto lisääntyy eläimen kasvaessa.

Kahta useampaa seosta ei liene useimmissa tapauksissa järkevää käyttää, koska työmäärä kuitenkin lisääntyy ja savutettavissa olevat edut lienevät hyvin minimaaliset. Rehuoptimointia on kuitenkin syytä tehdä, jotta ruokinnassa saavutetaan paras mahdollinen taloudellinen tulos ja tehokas ravinteiden hyväksikäyttö.

KIITOS!