YMPÄRISTÖ- ja MAISEMASELVITYS

TAMPEREEN KAUPUNKI TAMPEREEN INFRATUOTANTO LIIKELAITOS, SUUNNITTELUPALVELUT SELVITYKSET JA ARVIOINNIT 2008, tarkistettu o8/2010 Ojala - Lamminrahka YMPÄRISTÖ- ja MAISEMASELVITYS

TAMPEREEN KAUPUNKI TAMPEREEN INFRATUOTANTO LIIKELAITOS, SUUNNITTELUPALVELUT SELVITYKSET JA ARVIOINNIT 2008, tarkistettu o8/2010 Ojala - Lamminrahka YMPÄRISTÖ- ja MAISEMASELVITYS

SISÄLLYSLUETTELO JOhdANTO A. MAISEMASELVITYS 1. Maisemarakenne 10 1.1 Maa- ja kallioperä 10 1.2 Maastorakenne 15 1.3 Vesisuhteet 18 1.4 Ilmasto-olot 23 1.5 Maiseman perusrunko 25 2. Maisemakuva 28 2.1 Maiseman tilarakenne 28 2.2 Maamerkit 31 2.3 Näkymät 31 2.4 Arvokkaat maisematekijät 33 2.5 Maisemavauriot 35 3. Viherrakenne 37 3.1 Virkistyskäyttö 39 LÄhTEET 41 B. ELIÖSTÖ- JA BIOTOOPPISELVITYS 4. Yleistä 43 4.1 Aineisto ja menetelmät 44 5. Luonnon ja ympäristön yleispiirteet 46 5.1 Puusto ja kangasmaan kasvupaikkatyypit 46 5.2 Suot ja pellot 48 6. Luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat osa-alueet 49 6.1 Avainbiotoopit ja muut huomionarvoiset kohteet 49 6.2 Kasvistoltaan arvokkaimmat osa-alueet 60 6.3 Linnustoltaan arvokkaimmat osa-alueet 63 6.4 Lepakoiltaan (dir IV) arvokkaimmat osa-alueet 64 6.5 hyönteistöltään arvokkaimmat osa-alueet 65 6.6 Liito-oravien (VU, R, dir II, dir IV) suhteen arvokkaimmat osa-alueet 66 7. Lajisto 68 7.1 Kasvisto ja kasvillisuus (myös yksi sienihavainto) 68 7.2 Linnusto 70 7.3 hyönteistö 73 7.4 Lepakot 73 8. Luonnonolosuhteiltaan arvokkaimmat osakokonaisuudet 75 LÄhTEET 80 c. JOhTOPÄÄTÖKSET 9. Yleistä 82 9.1 Eloton luonnonympäristö ja maankäytön suunnittelu 82 9.2 Maisemalliset Maankäyttösuositukset 84

JOhdANTO JOhdANTO Ojalan ja Lamminrahkan ympäristö- ja maisemaselvityksen osiossa A tarkastellaan Ojalan ja Lamminrahkan alueiden maisemarakennetta ja maisemakuvaa sekä niiden vaikutusta alueiden rakennettavuuteen ja maankäytön suunnitteluun. Maisemarakennetta on tarkasteltu niin elottoman ja elollisen luonnonympäristön kuin maiseman perusrungonkin osalta. Maisemarakenteella tarkoitetaan maastorakenteen sekä siinä toimivien luonto- ja kulttuuriprosessien muodostamaa dynaamista kokonaisuutta. Maisemarakenne voidaan pelkistää maiseman topografisgeologiseksi perusrungoksi, jolloin maiseman vyöhykkeisyys tulee esiin. Elottoman luonnonympäristön osalta tässä on tutkittu alueen maa- ja kallioperää, maastorakennetta sekä vesi- ja ilmasto-olosuhteita. Maisemakuvalla tarkoitetaan maiseman silmin havaittua ilmiasua. Maisemakuvan osalta tässä selvityksessä on tarkasteltu maiseman tilarakennetta, maamerkkejä, näkymiä sekä maiseman arvoja ja ongelma-alueita. Elollisen luonnonympäristön osalta on osiossa B laadittu erillinen eliöstö- ja biotooppiselvitys. Eliöstö- ja biotooppiselvitys on luettavissa Lamminrahkan osalta Suunnittelukeskus Oy:n laatimasta Ojala Lamminrahka maisemaselvityksestä (26.4.2004). Tampereen kaupungin osalta eliöstö- ja biotooppiselvitys on päivitetty kesän ja syksyn 2008 aikana ja liitetty osaksi tätä ympäristö- ja maisemaselvitystä. Johtopäätökset-osiossa on pohdittu selvitysaineiston pohjalta maiseman rakennettavuutta sekä laadittu maankäytön suunnittelun avuksi koostekartta. ainoastaan Tampereen osalta. Maisemaselvitys on laadittu perusselvitysmateriaaliksi palvelemaan yleiskaavoitusta ja muuta maankäytön suunnittelua. Tavoitteena on ollut koota yhteen olemassa oleva selvitysaineisto sekä täydentää ja päivittää aineistoa mm. eliöstö- ja biotooppiselvitysten sekä maisemarakenteellisen ja maisemakuvallisen tarkastelun osalta. Riittävät tiedot maisemaselvityksen pohjaksi on kerätty kirjallisuus-, kartta- ja maastotyöskentelyllä. Selvityksen taustamateriaalina on käytetty Tampereen kaupungin kartta- ja paikkatietoaineistoja, ilmakuvia, aiemmin laadittuja selvityksiä, muita kirjallisia lähteitä sekä maastossa tehtyjä havaintoja. Työryhmä Ympäristö- ja maisemaselvitystyötä on ohjannut ympäristöarkkitehti Kaarina Kivimäki. Maisemaosion selvitystyöstä on vastannut maisema-arkkitehtiyo Aino Seppänen. Eliöstö- ja biotooppiselvityksen laadinnasta on vastannut Tampereen Ojalan osalta ympäristösuunnittelija FM Kari Korte ja Kangasalan Lamminrahkan osalta FM, biologi Marja Nuottajärvi Suunnittelukeskus Oy:sta (Ojala-Lamminrahkan maisemaselvitys, SKOY 2004). Tähän työhön liittyvistä kartoista, valokuvista ja työn taitosta on vastannut maisema-arkkitehtiyo Aino Seppänen sekä suunnittelija Henna Blåfield. yleistä Ojala Lamminrahkan maisemaselvitys on laadittu Tampereen kaupungin Suunnittelupalveluiden Selvitys- ja arviointiryhmässä kesän 2007 aikana ja sitä on työstetty edelleen vuoden 2008 aikana, jolloin päivitettiin mm. liito-oravaselvitys sekä eliöstö- ja biotooppiselvitys, jotka laadittiin

JOhdANTO Aluekuvaus Ojala Lamminrahkan maisemaselvitysalue sijaitsee Tampereen ja Kangasalan rajalla. Lännessä ja pohjoisessa selvitysalue rajautuu Jyväskyläntiehen, etelässä Lahdentiehen ja Tampere Jyväskylä-rautatiehen, idässä leveään 110-400 kv voimalinjaan ja koillisessa Kangasalan kunnan rajaan. Selvitysalue on nykyisellään pääosin rakentamatonta metsämaata. Alueen länsiosassa sijaitsevat Tampereen koilliset asuinalueet: Atala, Tasanne, Olkahinen ja Kumpula. Pääosa alueen rakentamisesta sijoittuu Aitolahdentien varteen moreeniselänteen Olkahisenlahden puoleiselle rinteelle. Myös Ojankyläntien molemmin puolin on sijoittunut asutusta. Asuinalueilla on pääosin omakoti- ja rivitalorakennuksia. Atalassa on myös muutama pienkerrostalo sekä pienteollisuutta. Valtaosa selvitysalueen rakennuskannasta on 1980- ja 1990-luvuilta. Kumpulassa, Maurinkylässä ja Aitolahdentie varressa on myös 1950- ja 60-luvuilla rakennettuja asuinrakennuksia. Selvitysalueen pohjoisosassa sijaitseva Tampereen korkeimpiin kohtiin kuuluva Aitovuori on puolustusvoimien aluetta. Aitovuorella sijaitsee Etelä-Suomen Lennonvarmistuskeskus. Aitovuoren lounaispuolella on Hämeen ampujien ampumarata. KUVA 1. Ojala - Lamminrahkan maisemaselvitysalue sijaitsee Tampereen koillisosassa Kangasalan kunnan rajalla. Maisemaselvitysalue on merkitty karttaan punaisella.

JOhdANTO Kaavoitustilanne Pirkanmaan ensimmäisessä maakuntakaavassa (29.3.2007) suurin osa maisemaselvitysalueesta on merkitty taajamatoimintojen alueeksi. Alueen poikki kulkee itä länsisuuntainen seudullinen viheryhteys. Etelään Lamminrahkan alueelle, Lahdentien varteen ja pohjoiseen Haapakorven alueelle, Jyväskyläntien varteen on merkitty seudullisesti merkittävät työpaikka-alueet. Metsäiset alueet on merkitty maa- ja metsätalousvaltaisiksi alueiksi. Tampereen kantakaupungin yleiskaavaan (päivätty 27.5.1998) on merkitty teollisuusaluevaraukset Petäjässuon alueelle Lahdentien varteen ja Aitovuoren koillispuolelle Jyväskyläntien varteen. Ojalan kohdalle on merkitty nykyistä laajempi pientalovaltainen asuntoalue. Halimasjärven pohjoispuolinen luonnonsuojelualue on suojeltu luonnonsuojelulainsäädännön nojalla. Halimasjärven ja luonnonsuojelualueen ympäristö on merkitty virkistysalueeksi (VLM/VLL). Kangasalan taajamien osayleiskaavassa (11.12.2000) suurin osa selvitysalueelle jäävästä alueesta on merkitty maa- ja metsätalousalueeksi tai virkistysalueeksi. Lamminrahka on varattu teollisuudelle ja asumiselle.

MAISEMARAKENNE A. MAISEMASELVITYS 1. MAISEMARAKENNE Maisemarakenne muodostuu ekologisista perustekijöistä, elollisesta ja elottomasta luonnosta sekä niiden vuorovaikutussuhteista. Myös ihmisen tekemät ympäristöt kuuluvat kiinteänä osana maisemarakenteeseen. Elottoman luonnonympäristön osalta tässä selvityksessä on tutkittu Ojalan Lamminrahkan maa- ja kallioperää, maastorakennetta, vesisuhteita sekä ilmastotekijöitä. Eloton luonnonympäristö määrää kullekin paikalle luonteenomaisen kasvupaikkatyypin ja siihen sopivan kasviyhdyskunnan, joka puolestaan tarjoaa elinympäristön alueen eläimistölle. Elolliseen luonnonympäristöön kuuluvat kasvillisuus, eläimistö ja mikro-organismit. Elollisen luonnonympäristön osalta Ojalan Lamminrahkan alueesta on laadittu erillinen eliöstö- ja biotooppiselvitys vuonna 2004, jota Tampereen kaupungin osalta on päivitetty ja liitetty tähän Ojala - Lamminrahkan maisemaselvitykseen. 1.1 MAA- JA KALLIOPERÄ Tampereen kallioperän synty ajoittuu lähes 2000 miljoonan vuoden päähän. Kallioperä määrittää osaltaan maiseman perusrungon, mittasuhteet, suuntautuneisuuden ja rytmin. Ravinteisuutensa ja rapautumisalttiutensa kautta kallioperä vaikuttaa myös alueelle ominaisen kasvillisuuden muodostumiseen. Ojala Lamminrahka kuuluu kallioperältään Tampereen liuskealueeseen, joka on leveimmillään noin 20 km ja ulottuu katkonaisena Kankaanpäästä Luhangan tienoille. Se rajautuu pohjoisessa Keski-Suomen granitoidikompleksiin ja etelässä Pirkkalan migmatiittialueeseen. Maaperä tasoittaa kallioperän epätasaisuuksia ja tasaa korkeuseroja. Maaperä määrittää myös alueen rakennettavuusominaisuudet, kasvuolosuhteet sekä muodostaa yhdessä vesi- ja ilmasto-olosuhteiden kanssa elinympäristön eri kasvija eliölajeille. Maaperä voi muodostaa myös kallioperästä riippumattomia pinnanmuotoja, jotka ovat mittasuhteiltaan kuitenkin selvästi pienempiä kuin kallioperän muodostumat. Suomen maaperä on muodostunut viimeisen jääkauden aikana ja sen jälkeen. Kalliota peittää Suomessa keskimäärin seitsemän metrin paksuinen mineraalimaapeite. 1.1.1 Kallioperän yleispiirteet Selvitysalueen suurimmat kallioselänteet jäävät Vastarannanojan itäpuolelle ja Halimasjärvenojan koillispuolelle (ks. kuva 11). Kallioselänteiden lakialueilla esiintyy paikoin maaperän peittämättömiä kalliopaljastumia. Vain ohuen, noin 0,5 metrin maakerroksen peittämät alueet katsotaan myös kallioisiksi alueiksi. Kasvillisuuden kannalta nämä ovat avokallioita suotuisampia, mutta rakennusteknisiltä ominaisuuksiltaan samankaltaisia. Selvitysalueen suurimmat kalliopaljastumat ovat Aitovuorella ja Kumpulassa. Alueen runsas kallioisuus näkyy maiseman pienipiirteisyytenä ja vaihtelevuutena sekä kalliojyrkänteiden runsautena. 10

MAISEMARAKENNE Tampereen kallioperälle on tyypillistä erisuuntaisten ja ikäisten ruhjelinjojen runsas esiintyminen. Kallioperän ruhjeet ovat syntyneet maankuoren liikkeiden yhteydessä. Selvitysalueella ruhjelinjat erottuvat maisemassa puro- ja vesistöuomina sekä paikoin jyrkkien kallioseinämien rajaamina kapeina painanteina. Kallioperän ruhjeet muodostavat Olkahisenlahdelta Halimajärvelle ulottuvan, maisemassa selvästi havaittavan pitkän, kapean, luode-kaakkosuuntaisen murroslaakson. Kivilajit Selvitysalueen hallitsevana kivilajina on hapan, heikosti rapautuva ja niukkaravinteinen suonigneissi, joka on myös Tampereen yleisin kivilaji. Tampereen Halimasjärven pohjoispuolella esiintyy myös ravinnevaikutuksiltaan edullisempia gabroa, amfiboliittia, fylliittiä sekä kiilleliusketta. Gabron suotuisa vaikutus emäksisenä, runsaasti magnesiumia ja rautaa sisältävänä kivilajina KUVA 2. Selvitysalueen kallioperä. 11

MAISEMARAKENNE näkyy mm. Halimasjärven luonnonsuojelualueen monipuolisessa kasvillisuudessa. 1.1.2 Maalajit Pääosa Suomen maalajeista on syntynyt jääkauden loppuvaiheessa tai sen jälkeen. Syntytapansa perusteella maalajit jaetaan kivennäismaalajeihin ja eloperäisiin maalajeihin. Kivennäismaalajit voidaan edelleen jakaa lajittumattomiin moreeneihin sekä lajittuneisiin maalajeihin. Maalajit sijoittuvat yleensä maaston korkeussuhteiden mukaisesti. Selänteiden lakialueilla ja ylärinteillä kallioperää peittävä maakerros on ohuempi ja kasvillisuus karumpaa kuin alavammilla mailla. KUVA 3. Selvitysalueen maaperä. 12

MAISEMARAKENNE Moreenit Moreeni on syntynyt jääkauden aikana jäätikön mukana kulkeutuneen mineraalimaa-aineksen kerrostuessa. Moreeni on lajittumatonta, karkearakeista maa-ainesta, joka sisältää lohkareita ja erikokoisia kiviä. Suurin osa moreenista on pohjamoreenia, joka verhoaa kallioperää ohuehkona, 1-4 metrin paksuisena kerroksena. Hiekkamoreeni on ravinteisuudeltaan ja kosteusolosuhteiltaan sopivaa metsämaata. Viljelysmaaksi hiekkamoreeni puolestaan on liian kuivaa ja kivistä. Rakentamiseen moreeni soveltuu kantavana ja routimattomana maalajina hyvin. Ohuen moreenikerroksen peittämät kalliolaet ja ylärinteet ovat kuitenkin kulutuskestävyydeltään heikkoja ja niiden kasvillisuus on muutoksille hyvin herkkää. Selänteiden kallioiset laet tulisi säilyttää ympäristöä rikastuttavina tekijöinä ja maisemallisesti arvokkaina alueina. Kallioalueiden rakentamisessa tulee myös huomioida louhinnan aiheuttamat lisärakentamiskustannukset. Selvitysalueen maaperä on valtaosin hiekkamoreenin peittämää. Moreenin pinta noudattaa pääpiirteissään kallioperän muotoja loiventaen kallioselänteiden rinteitä. Ohuimmillaan moreeni peittää Olkahisenlahden ja Halimajärven välisiä kallioselänteitä, lakialueiden jäädessä paikoin avokallioisiksi. Moreenikerroksen paksuus ja samalla maaperän ravinteisuus kasvaa alarinteille siirryttäessä. hienorakeiset maalajit Hienorakeisia kivennäismaalajeja, savea ja hiesua, esiintyy selvitysalueen alavimmissa painanteissa. Pienialaisia savikoita on Tampereen puolella Atalan ympäristössä, Olkahisenlahden itä- ja eteläpuolella, Ojalankyläntien molemmin puolin sekä Aitovuoren pohjoispuolella. Hiesua on pienialaisena esiintymänä Kangasalan puolella selvitysalueen eteläosassa Riesossa. Hienorakeiset maalajit ovat rakentamiseen yleensä heikosti soveltuvia routivuutensa ja heikon kantavuutensa vuoksi. KUVA 4. Ohuen moreenikerroksen peittämät kallioiset laet ovat kasvillisuuden suhteen kulutuskestävyydeltään heikkoja. 13

MAISEMARAKENNE Eloperäiset maalajit Eloperäiset turvekerrostumat ovat syntyneet jääkauden jälkeen huonosti vettä läpäiseville alustoille. Turve-esiintymät ovat hiilipitoisia maalajeja, jotka ovat muodostuneet kasvijätteiden epätäydellisen, hapettoman maatumisen tuloksena. Turvemaiden ominaisuuksiin ja viljelyarvoon vaikuttaa vallitsevan kasvijätteen ohessa turpeen maatumisaste. Selvitysalueella on eloperäisiä saraturvealueita melko runsaasti. Suurimmat yhtenäiset saraturve-esiintymät ovat Tampereen ja Kangasalan rajalle jäävät Lamminrahkansuo, Väljäsuo ja Petäjässuo. Pienialaisempia turve-esiintymiä on selänteiden soistuneissa painanteissa. Turvealueet säätelevät alueen vesitasapainoa joten niiden rakentamista tulisi harkita tarkkaan. Routivina ja kantamattomina turvealueet soveltuvat huonosti rakentamiseen. Täytemaat Selvitysalueen suurimmat täytöt liittyvät tie- ja maarakennustöihin. Jyväskyläntie sivuaa selvitysaluetta lännessä ja Lahdentie etelässä. Suurimmat täytöt ovat valtateiden risteyksessä Alasjärven eritasoliittymässä sekä Lahdentien Atalan liittymässä. Jyväskyläntie ylittää Olkahisenlahden Hepo- ja Vastarannansaarten kautta. Saarten ja mantereen väliin on jätetty lyhyet matalat sillat, muutoin lahden ylitys on rakennettu maavalleilla. KUVA 5. Selvitysalueen pohjoislaidalla sijaitsevan Väljäsuon maaperä on saraturvetta. Ojitettu suo on suotyypiltään suurimmaksi osaksi isovarpurämettä. 14

MAISEMARAKENNE 1.2 MAASTORAKENNE Maastorakenne kuvastaa kallio- ja maaperän rakennetta. Maaston korkeuserot vaikuttavat alueen tuuli-, lämpö- ja vesisuhteisiin sekä valoisuuteen. Välillisesti maastonmuodot vaikuttavat myös kasvillisuuden muodostumiseen. 1.2.1 Korkeussuhteet Selvitysalue on korkeussuhteiltaan pienipiirteistä ja vaihtelevaa, suhteellisten korkeuserojen ollessa suurimmillaan noin 40-50 metriä. Korkeuserot ovat suurimmillaan alueen pohjoisosassa. Eteläosaa puolestaan luonnehtivat pienet korkeusvaihtelut. Aitovuori sekä Lamminrahkan suota ympäröivät kallioalueet ovat korkeussuhteiltaan merkittävimmät. Lamminrahkan suon eteläisen kallioselänteen huippu kohoaa 167,5 metriin ja selvitysalueen korkein kohta, Tampereen korkeimpiin huippuihin kuuluva Aitovuori, 175 metriin. Kallioselänteiden väliin jää selvitysalueen poikki Olkahistenlahdelta Halimajärvelle kulkeva luoteis-kaakkosuuntainen murroslaakso, jota reunustavat paikoin jyrkät kallioseinämät. KUVA 6. Paikoin jyrkkärinteiset kallioiset selänteet luonnehtivat Ojalan Lamminrahkan maisemaa. Kuvassa murroslaaksoa reunustava kalliojyrkänne Ojalankyläntien varressa. KUVA 7. Ojalan - Lamminrahkan korkeusmalli liitettynä Tampereen kantakaupungin korkeusmalliin. Maisemaselvitysalue on rajattu mustalla pistekatkoviivalla. 15

MAISEMARAKENNE Alavimmat aluekokonaisuudet ovat Kenkirajan Petäjässuon Rieson alue etelässä, Väljäsuon alue selvitysalueen keskiosassa, Haapakorven ympäristö pohjoisessa sekä Olkahisenlahden ranta-alueet. Lamminrahkan suoalue on maastorakenteeltaan tasaista, mutta se sijaitsee suhteellisen korkealla maastossa. Näsijärven pinnan korkeusasema on +95.4 metriä. 1.2.2 Kaltevuudet Rinteiden kaltevuus vaikuttaa maaston rakennettavuuteen. Yli 25% kaltevat rinteet vaativat rakennusteknisiä erityisratkaisuja, jotka voivat aiheuttaa rakentamiselle huomattavia lisäkustannuksia. Jyrkkien rinteiden rakentaminen ai- KUVA 8. Selvitysalueen korkeussuhteet. 16

MAISEMARAKENNE heuttaa myös muutoksia sekä alueen vesitalouteen että maisemaan. Selvitysalueella on runsaasti jyrkkiä rinteitä, jotka toimivat maisematilaa rajaavina elementteinä. Yli 25% kaltevia rinteitä selvitysalueella on Aitovuoren länsirinteellä, murroslaaksoa reunustavilla kalliojyrkänteillä, Kumpulassa, Halimasjärven pohjoisrannalla sekä Lamminrahkan suon eteläpuolella. KUVA 9. Selvitysalueen kaltevuudet. 17

MAISEMARAKENNE 1.3 VESISUhTEET Vesistöalue muodostuu valuma-alueista ja monimuotoisesta uomien ja järvien verkostosta. Vedenjakajat rajaavat valuma-alueita. Maanpinnan muoto ja korkeussuhteet määräävät vedenjakajien, uomien ja järvien muodot sekä valumasuunnat. Alueelliset päävedenjakajat myötäilevät maaston korkeimpia lakia, mutta sivuvedenjakajat jatkuvat maaston alimpiin osiin asti, jakaen suurvaluma-alueet pienempiin vedenjakajien rajaamiin valuma-alueisiin. Vedenjakajaselänteiltä pinta- ja pohjavedet virtaavat maaston alempiin osiin muodostaen kosteita painanteita, soita, ojia ja puroja, jotka vähitellen kehittyvät joiksi ja järviksi. virtavedet ovat pääosin ojia, mutta alueella on myös muutama luonnontilaisena säilynyt puro. Alueella ei ole varsinaisia pohjavedenmuodostumisalueita. 1.3.1 Valuma-alueet Selvitysalueen poikki kulkee pohjois- eteläsuuntaisesti ja luode-kaakkosuuntaisesti polveileva alueellinen päävedenjakaja. Päävedenjakajlta vedet valuvat lännessä ja pohjoisessa Näsijärveen, idässä Halimajärven kautta Vesijärveen ja etelässä Alasjärven ja Viinikanojan kautta Pyhäjärveen. Selvitysalueen tärkeimmät pintavedet ovat Näsijärven Olkahisenlahti ja Halimasjärvi. Selvitysalueen suurimmat suot, Lamminrahka, Väljäsuo ja Petäjässuo sijaitsevat Tampereen ja Kangasalan rajalla. Lisäksi alueella on useita pienialaisia soita ja soisia painanteita. Selvitysalueen KUVA 10. Suurvaluma-alueet. 18

MAISEMARAKENNE halimasjärven valuma-alue Suurvaluma-alueiden sisälle muodostuu useita pienvaluma-alueita, joista ehdottomasti merkittävin on Halimasjärven valuma-alue. Luonnontilaisena säilynyt Halimasjärvi saa vetensä pääosin 328 hehtaarin laajuiselta valuma-alueelta järven itä- ja kaakkoispuolelta. Valuma-alue käsittää suoalueita ja suojeltuja lehtoja. Järven pohjoispuolella sijaitsevan luonnonsuojelualueen halki kulkee järveen laskeva Halimasjärvenoja, joka saa vetensä Lamminrahkan suolta. Toinen Halimasjärven laskuojista, Ollinoja, saa alkunsa moreeniselänteeltä kaakosta. Halimasjärvi laskee vetensä Tasanteen asuinalueen halki virtaavan laskuojan kautta Olkahisenlahteen. KUVA 11. Selvitysalueen vesisuhteet. 19

MAISEMARAKENNE 2.3.2 Järvet Selvitysalueen suurimmat järvet ovat Näsijärven Olkahisenlahti ja Halimasjärvi. Selvitysalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee kolme pienialaista järveä, Katajajärvi, Porrasjärvi ja Vähä Halimajärvi. Pienet järvet sijaitsevat Olkahisenlahden ja Halimajärven välisen murroslaakson Kangasalan puoleisessa päässä. Murroslaakson pohja on soistunutta ja kosteaa. Pienet järvet ovat Katajajärven virkistyskäyttöä lukuun ottamatta säilyneet luonnontilaisina. Katajajärven pohjoisrannalla on laavu, nuotiopaikka, laituri sekä ulkokäymälä. Porrasjärven länsipuolella sijaitsee luonnontilainen lampi. Olkahisenlahti Olkahisenlahti sijaitsee selvitysalueen länsireunalla, Olkahisen ja Tasanteen asuinalueiden välissä. Luoteesta Olkahisenlahti aukeaa Aitolahden Niihamanselälle, mutta Olkahisenlahden poikki Heposaaren ja Vastarannansaaren kautta kulkeva Jyväskyläntie sulkee osittain Niihamanselälle avautuvan näkymän. Lievästi rehevän Olkahisenlahden suurin syvyys on noin 17 metriä. Lahden vesi on neutraalia ja lievästi humuspitoista. Ajoittain vesi saattaa olla sameaa ja rautapitoista. Runsassateisina vuosina Olkahisenlahdella on havaittu vedenlaadun heikkenemistä. Loppukesällä saattaa esiintyä KUVA 12. Näkymä Olkahisenlahdelle. 20

MAISEMARAKENNE ajoittain voimakastakin happivajausta. Olkahisenlahden vedenlaatu on kuitenkin tyydyttävä. Olkahisenlahdella on kaksi uimarantaa sekä pienvenevalkamia. Virkistyskalastuksen kannalta veden happitasapainon järkkyminen ja korkea rautapitoisuus saattavat aiheuttaa ongelmia. Moottoriveneellä liikkumista on uimaranta-alueilla rajoitettu. halimasjärvi Halimasjärvi sijaitsee Atalan ja Kumpulan asuinalueiden välissä. Järven pohjois- ja itäreunalla sijaitsee vuonna 1988 perustettu luonnonsuojelualue. Suurin osa Halimasjärven rantavyöhykkeestä kuuluu luonnonsuojelualueeseen. KUVA 13. Halimasjärven rantoja rajaa kauttaaltaan metsäinen vyöhyke. Lähes luonnontilaisena säilyneen Halimasjärven pinta-ala on 4 ha ja suurin syvyys 13 metriä. Järven vesi on humuspitoista, lievästi sameaa ja hapanta. Halimasjärven ongelmana on järven sisäinen rehevöityminen. Valuma-alueelta tuleva kuormitus lisää järven ravinnepitoisuutta. Kuormitusta lisäävät todennäköisesti soilta tulevat ravinnepitoiset laskuvedet. Kokoonsa nähden suhteellisen syvän järven alusvesi ei tuuletu kunnolla pysyen koko vuoden lähes hapettomana. Halimasjärven veden laatua voidaan kuitenkin pitää tyydyttävänä. Halimasjärven etelärannalla on uimaranta, joka on pääasiassa läheisten asuinalueiden asukkaiden käytössä. Järven tumma ja samea vesi vähentää kuitenkin uimarannan suosiota. Virkistyskalastus kärsii veden huonosta happitilanteesta ja happamuudesta. Järven pohjoisrannalla sijaitsee vapaa-ajanrakennus. KUVA 14. Halimasjärveen laskeva Ollinoja virtaa järeähkön kuusimetsän katveessa. 21

MAISEMARAKENNE KUVA 15. Lamminrahkansuon luoteisosassa sijaitsee luultavasti turpeennoston seurauksena syntynyt lampi, jota ympäröi vetinen neva-alue. 1.3.3 Pienvedet ja suot Selvitysalueen runsaat oja- ja puroverkostot saavat alkunsa pääsääntöisesti pienialaisista soistumista. Pintavaluntauomista tärkeimpiä ovat Ollinoja, Halimasjärvenoja, Ojalasta Olkahisenlahteen laskeva puro sekä murroslaakson kautta Olkahisenlahteen ja Halimajärveen laskevat purot. Alueen ainut luonnontilaiseksi luokiteltava lähde sijaitsee Porrasjärven luoteispuolella. Halimasjärven etelä- ja itäpuolella on lähteikköjä ja tihkupintoja, jotka metsänhakkuiden vuoksi eivät ole säilyneet luonnontilaisina. Tampereen seudulla yleisimpiä suotyyppejä ovat mäntyä kasvavat rämeet. Aukeat nevat ovat Tampereella harvinaisia. Selvitysalueella on paljon pienialaisia soisia painanteita ja soistumia. Sekametsää kasvavat korvet muodostavat kapeita juotteja vesiperäisiin notkoihin purojen varsille. Suurimmat suot ovat Väljäsuo, Lamminrahka ja Petäjässuo, joista Lamminrahka ja osa Petäjässuosta on nevaa ja muut rämettä. 22

MAISEMARAKENNE 1.4 ILMASTO-OLOT Ilmasto voidaan jakaa pien-, paikallis- ja suurilmastoihin. Maankäytön suunnittelussa merkittävintä on tieto paikallisilmastollisista tekijöistä. Paikallisilmasto syntyy kallio- ja maaperän, korkeussuhteiden, vesisuhteiden, kasvillisuuden sekä rakennetun ympäristön yhteisvaikutuksesta. Pienilmastolla on merkitystä ennen kaikkea kasvien menestymiselle. KUVA 16. Selvitysalueen ilmasto-olosuhteet. 23

MAISEMARAKENNE Tampereen seudulla ilmasto on melko leuto ja talvet vähälumisia. Vuotuinen sademäärä on keskimäärin 600 mm. Vähäsateisinta on yleensä helmi- ja maaliskuussa, runsassateisinta puolestaan heinäkuussa. Termisen kasvukauden (ajanjakso, jolloin vuorokauden keskilämpötila pysyy +5 asteen yläpuolella) pituus Tampereen seudulla on noin 170 vuorokautta. Tampereen seudun vallitsevat tuulet puhaltavat etelästä ja lounaasta. Kylmien pohjoistuulien osuus on noin 10%. 1.4.1 Paikallisilmasto Selvitysalueen runsaat kallioalueet toimivat merkittävimpinä lämpövarastoina. Lämmönjohtokyvyltään hyvinä ne kykenevät päivällä varastoimaan ja yöllä luovuttamaan lämpöenergiaa. Rinteiden suunta ja kaltevuus vaikuttavat suoran auringonsäteilyn määrään. Lämpimiä vyöhykkeitä muodostavat runsaasti auringon säteilyä saavat etelään ja lounaaseen suuntautuvat rinteet. Pohjois- ja koillisrinteillä lämpötilat ovat yleensä alhaisimmat. Pienilmastollisesti pohjois- ja koillisrinteet ovat siten viileitä, kosteita ja varjoisia. Laajat yhtenäiset metsäalueet ja avoimet vesipinnat tasaavat lämpötilaeroja ja kosteussuhteita. Metsät pidättävät kosteutta, rajoittavat lämmön ulossäteilyä sekä ohjaavat ilmavirtauksia. Vesipinnat puolestaan keräävät ja varastoivat auringon energiaa ja lämmittävät tehokkaasti pinnalle valuvia kylmiä ilmamassoja. Nykyisellään selvitysalue on keski- ja itäosiltaan metsäistä lukuun ottamatta hakkuuaukkoja, pienialaisia järviä ja avosoita. ovat pienilmastoltaan erityisen tuulisia, kuivia ja paahteisia. Selvitysalueen itärajalla kulkee leveä pohjois-eteläsuuntainen sähkölinja, joka halkoo metsäistä selännettä. Paljaana pidettävä sähkölinjan ura muodostaa osin päätuulten suuntaisen tuulensolan. Kylmänilmanpainanteet Topografia vaikuttaa ilmavirtausten suuntiin ja voimakkuuksiin. Kylmä ilma valuu kaltevassa maastossa ja kerääntyy alaville alueille. Kylmän ilman patoutuessa notkoihin ja painanteisiin syntyy kylmäilmanjärviä. Jo muutaman metrin korkeusero voi aiheuttaa hallaöinä useiden asteiden lämpötilaeroja. Selvitysalueella on runsaasti soistuneita painanteita, joihin kylmä ilma pääsee kerääntymään. Turve sitoo huonosti lämpöä ja aiheuttaa ääreviä lämpötiloja. Soistuneiden painanteiden pienilmasto on viileä ja kostea. Ne ovat myös alttiita hallalle turpeen ominaisuuksien takia ja myös siksi, että niiden sijainti on alava. Selvitysalueen laajin yhtenäinen kylmänilmanpainanne on Lamminrahkan suoalue. Muita merkittäviä kylmänilmanpainanteita ovat Petäjässuon ympäristö, Väljäsuo, Halimasjärven rannat sekä Olkahisenlahden ja Halimajärven välinen murroslaakso. Murroslaakson ja Halimasjärven laskuojat toimivat viileiden ilmamassojen kuljettajina. Tuulisuus Selvitysalueen tuulisimpia kohtia ovat paljaat laki- ja selännealueet. Kasvillisuuden peittämät rinteet hidastavat tuulen voimakkuutta. Jos rinteeltä poistetaan kasvillisuus esimerkiksi avohakkuun yhteydessä, syntyy rinteelle avoimia alueita, joilla tuuli pääsee puhaltamaan. Etenkin avohakattujen kallioalueiden etelärinteet KUVA 17. Avoimet suoalueet ovat pienilmastoltaan viileitä ja kosteita. Kuvassa Petäjässuota. 24

MAISEMARAKENNE 1.5 MAISEMAN PERUSRUNKO 1.5.1 Selänteiden lakialueet Ojalan Lamminrahkan alue kuuluu Tampereen kantakaupungin pohjoiseen kallio- ja moreeniselänteeseen, johon Näsijärvi työntää kärkensä Olkahisenlahden kohdalla. Selvitysalue on maisemarakenteeltaan pienipiirteistä ja vaihtelevaa. Sille on luonteenomaista metsäiset selänteet paikoin avokallioisine lakineen, jyrkkien rinteiden suhteellisen suuri määrä, pienialaiset soistuneet painanteet sekä länsiosaa hallitseva Olkahisenlahdelle avautuva avoin vesistömaisema. Suurin osa selvitysaluetta on laajaa moreeniselännettä, jolta erottuu kaksi selvästi muusta ympäristöstä korkeampaa kallioista lakialuetta, Aitovuori (+175 mpy) ja Lamminrahkan eteläpuolella oleva kalliopaljastuma (+167,5 mpy). Lakialueet kulkevat luode-kaakko -suuntaisesti Aitolahdentien itäpuolella. Lakien väliin jää jyrkkien kallioseinämien reunustama kapea murroslaakso. Maisemarakenteen luode-kaakko -suuntautuneisuus kertoo jäämassojen pääliikesuunnasta viimeisimmällä jääkaudella. Maastorakenteen korkeimmat kohdat muodostuvat selänteiden lakialueista, jotka toimivat vedenjakajina, paikallisilmaston muokkaajina sekä pintavesien lähtöalueina. Selänteiden kasvukyky vaihtelee maalajisuhteista ja huuhtoutuneisuudesta riippuen. Ojala Lamminrahkan alueen etelä- ja pohjoisosia luonnehtivat moreeniselänteestä kohoavat kallioiset lakialueet, joiden paikoin jyrkätkin rinteet toimivat maisematilaa rajaavina reunoina. Kallioperän ruhjelinjojen runsaus on luonteenomaista selvitysalueelle. Ruhjelinjat muodostavat selänteille soistuneita painanteita, joita alueen puroverkosto pitkälti noudattelee. Selänteiden laet ovat karuja ja paikoin avokallioisia. Lakialueiden metsät ovat pääasiassa mäntyvaltaisia. Alarinteissä ja painanteissa kasvaa puolestaan kuusivaltaista, tai jopa lehtomaista sekametsää. KUVA 18. Kantakaupungin maisemarakennekaavio. 25

MAISEMARAKENNE 1.5.2 Laakson pohjat ja painanteet Maastorakenteen alimmat osat muodostuvat laaksoista ja kapeista laaksopainanteista. Laaksot toimivat ympäröivien alueiden vesien kerääntymisalueina. Järvet, suot ja kosteat painanteet sijaitsevat usein laaksojen pohjilla. Olkahisenlahdelta moreeniselänteelle työntyvä Näsijärven kärki muodostaa selvitysalueen laajimman laaksoalueen. Laaksopainanteiden ja selänteiden lakien väliin jää loivasti kumpuileva moreenitasanko. Kosteat tai soistuneet painanteet sijaitsevat moreeniselänteen vaihettumisvyöhykkeellä, kallioperän ruhjeissa tai maaston painanteissa. KUVA 19. Selvitysalueen maisemarakenne. 26

MAISEMARAKENNE Murroslaakso Olkahisenlahden ja Halimajärven väliin jää kallioperän ruhjevyöhykkeeseen rapautumisen ja kulutuksen tuloksena syntynyt murroslaakso. Murroslinja jakaa selänteen korkeimmat kohdat kahteen kallioiseen lakialueeseen. Paikoin jyrkkärinteisten kallioseinämien rajaamana murroslinja on maastossa selvästi hahmotettavissa. Ojalantien varressa murroslinjan pohjalla on rikkonaista, ruhjoutuneen kallion muodostamaa louhikkoa. 1.5.3 Ranta-alueet Ranta-alue tulee nähdä maisemallisena erikoisalueena sekä ekologisesti että näkyvyytensä kannalta. Rannan luonnetta muovaavat maaperä, vedenkorkeuden vaihtelut, pienilmasto-olosuhteet ja kasvillisuus. Olkahisenlahden rannat ovat pääosin pientalovaltaista rakennettua aluetta. Lahden eteläpuolella, Rusthollin ravintolan vieressä, on puistomainen rantavyöhyke uimarantoineen ja venevalkamineen. Lahden pohjoisrannalle jää pieni yleinen uimapaikka laitureineen. 1.5.4 Maiseman solmukohdat Maiseman solmukohdat ovat useiden voimakkaiden maisematekijöiden leikkauspisteitä tai kohtauspaikkoja. Selvin paikallinen maiseman solmukohta syntyy Olkahisenlahden ja Näsijärven laakson työntyessä kohti laajaa selännettä ja muuttuessa selännettä halkovaksi kapeaksi murroslaaksoksi. Olkahisenlahden ja Halimasjärven välinen murroslaakso muodostaa pienemmän solmukohdan leikatessaan viillon selänteen lakeen. Molemmin puolin jyrkkärinteisten kallioseinämien rajaaman viillon poikki kulkee paikallinen päävedenjakaja, jolta alueen vedet virtaavat lännessä Olkahisenlahteen ja idässä Halimajärveen. Valtatiet ovat maisemarakenteessa vahvasti näkyviä ihmisen tekemiä elementtejä. Jyväskyläntien ja vesistön leikkauskohtaa voidaan pitää maisemallisena solmukohtana. Pieni maiseman solmukohta muodostuu myös selänteen reunalla kulkevan Aitolahdentien ja kallioperän ruhjelinjaa pitkin laskevan Halimasjärven laskuojan leikkauskohtaan. Halimasjärven rantoja leimaa metsäisyys. Järven pohjois- ja itärantoja reunustaa lähes kauttaaltaan 20-25% kaltevat rinteet, jotka rajaavat järven avointa maisematilaa voimakkaasti. Jyrkkärinteiset rannat kuuluvat Halimasjärven luonnonsuojelualueeseen. Ihmisen vaikutus Halimasjärven rantoihin näkyy etelässä sijaitsevalla uimapaikalla, jonka ympäristössä maasto on jonkin verran kulunut. Pohjoisrannalla jyrkänteen kupeessa sijaitsee lomarakennus. KUVA 20. Jyväskyläntie ylittää Olkahisenlahden Heposaaren ja Vastarannansaaren kautta. Kuvassa näkymä Jyväskyläntieltä Olkahisenlahdelle ja kohti Aitovuorta. 27

MAISEMAKUVA 2. MAISEMAKUVA Maisemakuvalla tarkoitetaan maisemarakenteen osatekijöiden silmin havaittua ilmiasua. Maisemakuva muodostuu avoimen ja suljetun maisematilan vaihtelusta, maamerkeistä, näkymäakseleista, liikenneväylistä, rakennuksista, puistoista ja muista ihmisen tai luonnon tekemistä maisemaelementeistä, jotka luovat alueelle omaleimaisuutta ja identiteettiä. 2.1 MAISEMAN TILARAKENNE Maisema saa tilallisen perusrakenteensa maankamaran muodoston mukaisesti. Kasvillisuus joko heikentää tai vahvistaa korkokuvan muodostamia maisematiloja, mutta se muovaa myös itsenäisesti sekundääritiloja. Maiseman tilarakenteesta syntyy maiseman visuaalinen hahmo. Maaston nousevat muodot, jyrkät rinteet ja metsänreunat rajaavat avoimia maisematiloja. Metsäiset ja puustoiset alueet muodostavat suljettua maisematilaa. Puoliavoimet maisematilat muodostuvat esimerkiksi pienialaisista rakennusten tai harvahkon puuston rajaamista tiloista. 2.1.1 Suljettu tila Vallitsevin maisematila Ojala Lamminrahkan alueella on sulkeutunut metsä. Suljetussa maisematilassa katseluetäisyydet ovat lyhyitä. Selvitysalueen itäiset osat ovat metsäisiä luonnonalueita. Ulkoapäin metsät ovat suljettuja massoja, joiden reunat rajaavat avoimia ja puoliavoimia tiloja. Metsänreunojen voimakkuutta korostaa niiden sijoittuminen maaston taitepaikoille. Metsänreunat rajaavat ja sulkevat näkymiä alueelle etelässä ja lännessä kulkevilta valtateiltä. Metsän sisällä pienmaisema seuraa toistaan. Puulajivaihtelu ja metsikön ikäluokka luovat tilallista vaihtelua. Vanhat metsät luovat pimeää, mutta verrattain väljää tilaa verrattuna nuoriin vaikeakulkuisiin ja tiheisiin metsiin. Pienetkin aukot voivat olla metsässä virkistäviä valoisuutensa ja rikkaan kasvillisuutensa ansiosta. Metsikön ulkonäkö muuttuu kasvamisen myötä. Metsänhoidolliset toimenpiteet ja paikoin laajatkin avohakkuut ovat muodostaneet metsän keskelle pienialaisia avoimia tiloja, jotka vähitellen pensoittuessaan muuttuvat puoliavoimiksi ja pitkän ajan myötä jälleen suljetuiksi metsäisiksi tiloiksi. Suurmaisemassa Ojala Lamminrahkan alueesta on hahmotettavissa kolme eriluonteista maisematilaa. Olkahisenlahti ranta-alueineen edustaa avointa vesistö- ja rantamaisemaa. Aitolahdentien varren pientalovaltaiset rakennetut alueet edustavat puoliavointa asuttua metsäistä selännettä. Itäosan maisemakuvaa puolestaan leimaa sulkeutuneiden erämaisten metsien suuri määrä. KUVA 21. Olkahisenlahti muodostaa laajan avoimen tilan. Rannan ja rakennetun alueen väliin jäävä kasvillisuuden peittämä vyöhyke reunustaa avointa vesistömaisemaa. 28

MAISEMAKUVA 2.1.2 Avoin ja puoliavoin tila Selvitysalueella on varsin vähän avointa maisematilaa. Olkahisenlahden ja Halimasjärven avovedet muodostavat laajimmat avoimet maisematilat. Avointa maisematilaa rajaavat metsäiset selänteiden rinteet, metsänreunan puusto, jyrkänteet sekä suurten liikenneväylien maapenkereet. Puoliavoin maisematila on avoimen ja suljetun tilan välimuoto. Puoliavoimessa tilassa pienialaiset avoimet ja suljetut tilat vaihtelevat. Ojala Lamminrahkan alueella puoliavointa maisematilaa muodostavat rakennetut alueet puistoineen ja puutarhoineen. Pienialaisia puoliavoimia maisematiloja muodostavat mosaiikkimaiset umpeutuvat niittylaikut, avokallioalueet ja suot. Puoliavointa tilaa rajaavat rakennukset ja muut rakennetut elementit sekä istutettu tai luontainen kasvillisuus. Rautatien ja maanteiden ympäristöt voidaan lukea avoimiksi tai puoliavoimiksi tiloiksi. Metsäisillä selänteillä on aika runsaasti hakkuuaukkoja, jotka muodostavat myös avoimia ja puoliavoimia tiloja. KUVA 22. Hakkuuaukot muodostavat vähitellen sulkeutuvaa avointa ja puoliavointa tilaa. 29

MAISEMAKUVA KUVA 23. Selvitysalueen maisemakuva ja maiseman tilarakenne. 30

MAISEMAKUVA 2.2 MAAMERKIT Maamerkit ovat maisemassa näkyviä rakennelmia tai luonnonmuotoja, jotka erottuvat maisema-alueen ulkopuolelta tai toisista osista aluetta. Maamerkki voi olla myös alueen sisäinen, rajoitetulla alueella vaikuttava. Maamerkit helpottavat liikkumista ja orientoitumista tuntemattomassa ympäristössä. Selvitysalueen pohjoisosassa 175 metriin kohoava Aitovuori ja sen laen tutka-asemat toimivat selvitysalueen selvimpänä maamerkkinä. Ympäröivää maisemaa korkeampi mäki ja lennonvarmistuskeskuksen tutka-asemat erottuvat kaukomaisemassa saavuttaessa alueelle niin Tampereen kuin Kangasalankin suunnasta. KUVA 24. Aitovuori ja sen laen tutka-asemat näkyvät maisemassa pitkälle. Kuvassa näkymä Jyväskyläntieltä. Alueen sisäisenä maamerkkinä ja identiteettipisteenä voidaan pitää vuonna 2001 rakennettua Aitolahden uutta kirkkoa. Kirkko sijaitsee Aitolahdentien varressa Olkahisen asuinalueella. Kirkon massiivinen muurimainen punatiiliseinä ja torni näkyvät Aitolahdentielle. 2.3 NÄKYMÄT KUVA 25. Aitolahden kirkon punatiilistä muurimaista julkisivua. Näkymällä tarkoitetaan yhdestä katselupisteestä avautuvaa rajattua näköalaa. Rajaus tehostaa näkymää valikoimalla kohteen erilleen muusta maisemasta. Näkymät voidaan jakaa maisemaalueen sisäisiin näkymiin, ulkopuolelta maisema-alueelle avautuviin näkymiin sekä maisemaalueen sisältä ulospäin avautuviin näkymiin. Selvitysalueella ei metsäisyytensä ja suljetun maisematilan runsauden vuoksi ole juurikaan laajoja näkymälinjoja. Pienipiirteiset korkeusvaihtelut tekevät selvitysalueesta kuitenkin moni-ilmeisen. Korkeammilta kohdilta avautuu pienipiirteisiä lähinäkymiä ympäröivään metsämaisemaan. Laajimmat näkymälinjat avautuvat Olkahisenlahdelta ja Jyväskyläntieltä. Tienvarsinäkymät ovat oleellisia alueen maiseman hahmotettavuuden kannalta. Jyväskyläntieltä avautuu Olkahisenlahden yli näkymä Aitovuorelle sekä lahtea ympäröiville asuinalueille. Valtatieltä avautuu myös laaja vesistönäkymä selvitysalueen ulkopuolelle, Niihamanselälle. Jyväskyläntie sulkee osittain Olkahisenlahdelta Niihamanselälle avautuvat näkymät. 31

MAISEMAKUVA Aitolahdentieltä avautuu alueen sisäisiä näkymiä. Pääasiassa Aitolahdentie on kuitenkin metsän ja rakennettujen alueiden rajaama, mikä estää laajojen näkymien muodostumista. Aitolahdentieltä ei esimerkiksi juurikaan hahmota Olkahisenlahtea ja vesistön läheisyyttä. Selvitysaluetta idässä halkovan 110-400 kv:n ilmajohtoalueen alta avautuu pitkä näkymäakseli. Sähkölinjat halkovat metsäistä selännettä. Koska sähkölinjan alusta pidetään puustottomana, sille muodostuu puoliavointa tilaa, jolla kasvaa katajaa ja paikoin esiintyy myös kalliopaljastumia. KUVA 26. Aitolahdentien tienvarsinäkymää Aitolahden kirkolta etelään. KUVA 27. Olkahisenlahden pohjoispuolella sijaitsevalta Lammaskalliolta avautuu näkymä lahdelle ja Rusthollin ravintolalle. 32

MAISEMAKUVA 2.4 ARVOKKAAT MAISEMATEKIJÄT Aitovuori Ojalan Lamminrahkan maiseman erityispiirteitä ovat jyrkkäpiirteisen maaston voimakas vaihtelu, soiden ja soistuneiden painanteiden runsaus, metsäisyys sekä kalliomaiden runsaus. Arvokkaita maisemakokonaisuuksia muodostavat luonnonarvoiltaan rikas Halimasjärven ympäristö, maiseman selkärankana toimiva Aitovuori sekä geologisesti mielenkiintoinen Olkahisenlahden ja Halimajärven välinen murroslaakso. Aitovuoren metsäinen laki kohoaa muun maisemarakenteen yläpuolelle antaen vahvan leiman alueen maisemalle. Selänteen korkein laki on puolustusvoimien käytössä, mutta myös sen pohjoispuoliselta pienemmältä lakialueelta aukeaa laajat näkymät ympäröivään maisemaan. Selänteen laet jäkälikkökallioineen ja jyrkänteineen ovat selvitysalueen maisemarakenteen arimpia, vähiten muutoksia sietäviä vyöhykkeitä. Ne muodostavat rakennetulle alueelle kehykset ja maisemarakenteellisen selkärangan. KUVA 28. Pohjoisen selänteen kalliosilta lakialueilta avautuu laajat näkymät ympäröivään maisemaan. Kuvassa näkymä Näsijärvelle ja Tampereen keskustan suuntaan. 33

MAISEMAKUVA Murroslaakso Maisemaltaan huomion arvoinen kohde on myös Olkahisenlahden ja Halimajärven välinen murroslaakso. Jyrkkärinteinen kallioperän murroslinjaan muodostunut laaksopainanne jakaa selänteen lakialueen kahteen osaan. Murroslinjan pohja on paikoin lohkareista ja soistunutta. Laaja soistunut vyöhyke jatkuu selvitysalueen ulkopuolella Kangasalan Halimajärvelle, jonka tuntumaan jäävät murroslinjalla sijaitset pienialaiset järvet. Kallioperän erikoismuotona murroslaakso muodostaa paikallisen luonnonmuistomerkin. halimasjärven ympäristö Halimasjärven luonnonsuojelualue ympäristöineen on luonnonarvoiltaan erityisen rikasta aluetta. Järven paikoin jyrkkärinteiset rannat ja vanhat metsät luovat vaihtelua ja omaleimaisuutta maisemaan. Halimasjärven alue kuuluu Tampereen kantakaupungin viherverkon koillisen suuralueen merkittäviin kohteisiin. Ympäröivien alueiden rakentaminen ja asukasmäärän kasvu lisäävät käyttöpaineita Halimasjärven ympäristössä ja luonnonsuojelualueella. Lisääntyvä virkistyskäyttö saattaa aiheuttaa maaston kulumista ja luontoarvojen tuhoutumistakin. KUVA 29. Lähes luonnontilaisena säilyneen Halimasjärven rannat tarjoavat puitteet niin luontoelämyksille kuin erilaisille virkistystoiminnoillekin. 34

MAISEMAKUVA 2.5 MAISEMAVAURIOT Maisemavauriot ovat usein syntyneet ihmisen toiminnan tai laiminlyöntien seurauksena. Rakentamisen, elinkeinojen ja tuotannon intressit ovat toisinaan ristiriidassa maiseman ja luonnonympäristön etujen kanssa. Esimerkiksi kaatopaikkatoiminta, sähköntuotanto ja siirto, tehometsätalous ja uudet liikenneväylät saattavat aiheuttaa maisemakuvassa laajalle näkyviä, vaikeasti paikattavia vaurioita tai häiriöitä sekä luonnonarvojen tuhoutumista. Ympäristöhäiriöitä Ojala Lamminrahkan alueella aiheuttavat suuret liikenneväylät sekä ampumarata. Ampumaradan ympäristövaikutuksia ovat melun ohessa haitallisten yhdisteiden päästöt maaperään (esim. lyijy). Ilmajohtoja voidaan pitää maisemavauriona. Väliaikaisia maisemavaurioita muodostavat avohakkuut maisemallisesti tärkeillä alueilla. Valtatiet Liikenne aiheuttaa erilaisia ympäristöhäiriöitä, kuten melua, saasteita, tärinää ja turvattomuuden tunnetta. Tampereen seudulla korkeimmat ilman typen oksidipitoisuudet aiheutuvat autoliikenteen päästöistä. Valtatiet 9 ja 12 rajaavat selvitysaluetta etelässä, lännessä ja pohjoisessa. Suurten liikenneväylien aiheuttama melu kuuluu lähes koko selvitysalueella. Liikenteen melu häiritsee muuten erämaisen oloisen metsäalueen tunnelmaa. Suuret liikenneväylät aiheuttavat estevaikutuksia ihmisille ja eläimille. Tien väylä jakaa maiseman kahtia niin maisemallisesti kuin fyysisestikin. Jyväskyläntien visuaalinen estevaikutus on huomattava. Se katkaisee Olkahisenlahdelta Näsijärvelle avautuvan vesistömaiseman. Toiminnallisesti valtatiet katkaisevat viheryhteydet kapeiksi alikuluiksi. Jyväskyläntien mahdollinen leventäminen tulevaisuudessa tulee lisäämään sen estevaikutusta etenkin eläimille, mikäli ekologisia yhteyksiä ei oteta huomioon suunnittelussa. Sähkölinjat Selvitysalueen länsirajalla kulkee 110-400 kv:n ilmajohtoalue, joka liittyy Kangasalan sähköasemaan. Ilmajohdot leikkaavat leveän haavan metsäiseen selänteeseen. Noin 60-70 metriä leveää puutonta vyöhykettä reunustavat molemmin puolin kymmenen metriä leveät vyöhykkeet, joilla puuston korkeus on rajoitettu. Maisemakuvallisesti leveä sähkölinja muodostaa selvän rajan ja pitkän avoimen näkymäakselin muutoin sulkeutuneeseen metsämaisemaan. KUVA 30. Paikoin laajatkin avohakkuut ja rajut metsänhoitotoimenpiteet muodostavat aukkoja maisemaan ja muuttavat maiseman tilarakennetta huomattavasti. Kasvillisuutensa puolesta sähkölinjojen alustat saattavat muodostaa mielenkiintoisia ja vaihtelevia alueita. Avoimena pidettävät ja säännöllisesti niitetyt sähkölinjojen alustat muodostavat paikoin puoliavoimia katajaa kasvavia kasvillisuusvyöhykkeitä. 35

MAISEMAKUVA Avoimena pidettävä ilmajohtoalue voi aiheuttaa estevaikutusta avointa maastoa karttaville lajeille, kuten liito-oravalle. Liito-oravan ylitysmahdollisuudet olisi huomioitava johtoaluetta ympäröivien alueiden maankäytön suunnittelussa. Ampumarata Aitovuoren länsipuolella Maurinkylässä sijaitseva ampumarata on merkittävä melunlähde selvitysalueella. Ampumaradasta on laadittu meluselvitys vuonna 2002. Selvityksen mukaan melualue ulottuu jo olemassa olevan asutuksen alueelle Maurinkylässä. Uusi maankäyttö ja asutuksen sijoittaminen ampumaradan läheisyyteen vaatii meluntorjuntarakenteita. Ampumaratojen, etenkin haulikkoratojen, on todettu aiheuttavan paikallisesti varsin laajaa maaperän pilaantumista. Maaperän korkea lyijypitoisuus ja suuret luoti- ja haulimäärät tulee ottaa huomioon, jos alueen maankäyttö muuttuu. Toimintansa lopettaneet radat voidaan ottaa asutus- tai virkistyskäyttöön, mutta terveysriskien poistaminen maankäytön muutoksen yhteydessä edellyttää alueiden kunnostamista. Toteutuneet kunnostustoimenpiteet ovat usein olleet varsin mittavia ja kalliita. Aitolahden vanha kaatopaikka Selvitysalueen pohjoisosassa Lintukalliontien varressa sijaitsee Aitolahden vanha kaatopaikka. Kaatopaikka on poistunut käytöstä vuonna 1976, eikä sen maaperän saastuneisuutta ole tiettävästi tutkittu tarkemmin. Maaperän pilaantuneisuus vaatii lisätutkimuksia alueen maankäytön mahdollisesti muuttuessa. KUVA 31. 110-400 kv:n ilmajohtoalue leikkaa leveän haavan muutoin metsäiseen selänteeseen. Avoimena pidettävän sähkölinjan alustalla kasvaa paikoin katajaa. 36

VIhERRAKENNE 3. VIhERRAKENNE Selvitysalueen viherrakenne muodostuu pääasiassa korttelipuistoista, erilaisista virkistys- ja vapaa-ajan alueista sekä metsätalousalueista. Lisäksi alueella on suojaviheralueiksi varattuja melu- ja suojavyöhykkeitä sekä jonkin verran epämääräisiä joutomaa-alueita, jotka eivät toimi varsinaisina virkistysalueina, mutta ovat silti osa viheraluekokonaisuutta. Viheralueet ja niitä yhdistävät viheryhteydet muodostavat alueen viherverkon, joka määritellään yleiskaavassa/ osayleiskaavassa. Viherverkko jakaa rakennetut alueet osakokonaisuuksiin ja yhdistää eri toimintoihin tarkoitetut lähivirkistysalueet laajempiin viheraluekokonaisuuksiin. Ojala Lamminrahkan viheralueet kuuluvat Tampereen koilliseen suuralueeseen. Alueeseen liittyy Jyväskyläntien länsipuolelle jäävä Kauppi Niihaman laaja virkistysalue, joka liittyy itä-länsisuuntaisen pääulkoilureitin kautta Halimasjärven virkistysalueeseen. Kauppi-Niihaman alue ja Halimasjärven ympäristö kuuluvat Tampereen kantakaupungin keskuspuistoverkostoon. Halimasjärven itäpuolelta alkaa laaja metsäinen vyöhyke, joka yhdistyy Kangasalan virkistysalueisiin sekä Kangasalan kunnan rajalla kulkevalle Kaarinanpolun opastetulle vaellusreitille. Halimasjärven ympäristö on osaksi luonnonsuojelualuetta. Pirkanmaan 1. maakuntakaavaan (Valtioneuvosto vahvistanut 29.3.2007) on selvitysalueelle merkitty kolme seudullista ulkoilureittiä. Eteläpohjoissuuntaisista reiteistä toinen kulkee Ojalan alueen halki kohti Teiskoa ja toinen seuraa Kangasalan kunnanrajaa. Itä-länsisuuntainen ulkoilureitti kulkee Ojalan halki Niihamasta Kangasalle. KUVAT 32.-34. Selvitysalueen ulkoilureitistöä. Halimasjärven luonnosuojelueella kuljetaan paikoin pitkospuita pitkin. Seudullisella ulkoilureitillä kulkee talvisin valaistu latu. Kaarinanpolun vaellusreitti sivuaa selvitysalueen itärajaa seuraten sähkölinjan alla kulkevaa metsäautotietä. 37

VIhERRAKENNE KUVA 35. Selvitysalueen viherrakenne voimassa olevien kaavojen mukaan. Tampereen osalta kartan lähteinä on käytetty Kantakaupungin yleiskaavaa, Kauppi-Niihaman osayleiskaavaa, Koilliskeskuksen osayleiskaavaa sekä Pirkanmaan 1. maakuntakaavaa. Kangasalan Lamminrahkan osalta lähteinä on käytetty Kangasalan taajamien osayleiskaavaa sekä Pirkanmaan 1. maakuntakaavaa. 38

VIhERRAKENNE 3.1 VIRKISTYSKÄYTTÖ Selvitysalue jakautuu selvästi rakennettuun alueeseen ja luonnontilaiseen metsäiseen alueeseen. Monipuoliset luontopainotteiset virkistysalueet arvokkaine kasvillisuuskohteineen ja eläinlajistoineen tarjoavat virkistysmahdollisuuksia eri käyttäjäryhmille. Rakennetut virkistysalueet kuten korttelipuistot, leikkipaikat, uimarannat ja venevalkamat tarjoavat puolestaan helposti lähellä koettavia lähivirkistysmahdollisuuksia. Liikuntaan ja ulkoiluun soveltuvat laajat luontopainotteiset alueet palvelevat useita asuinalueita. Tampereen ja Kangasalan rajalla sijaitsevat metsäiset alueet ovat kummankin kunnan asukkaiden käytössä. Metsässä on ajoittain erämainen tunnelma, vaikka talousmetsän toimenpiteet ovatkin paikoin selkeästi nähtävillä. Runsaat polkuverkostot ovat ahkerassa virkistyskäytössä. Kävelijöiden, retkeilijöiden ja hiihtäjien lisäksi aluetta käyttävät mm. suunnistajat, maastopyöräilijät, ratsastajat sekä marjastajat ja sienestäjät. Kaarinanpolun ulkoilureitti sivuaa selvitysaluetta idässä kulkien Kangasalan kunnan rajalla. Noin 60 kilometriä pitkä vaellusreitti yhdistää Pohjois- KUVA 36. Halimasjärven uimaranta. 39

VIhERRAKENNE Kangasalan erämetsät Lempäälän Birgitanpolkuun. Patikointiin ja hiihtoon tarkoitettu reitti kulkee paikoin poluilla ja paikoin metsäautoteillä. Kevyenliikenteen pääreitit kulkevat Aitolahdentien, Atanväylän ja Orimuskadun varressa. Alueen sisällä on lisäksi erillisiä kevyenliikenteen väyliä. KUVA 37. Selvitysalueen virkistyskäyttö. Kaavan mukaiset viheralueet on merkitty voimassa olevien maakunta-, yleis- ja asemakaavojen pohjalta. 40

Lähteet LÄhTEET Aartolahti, Toive. Suomen geomorfologia. Maantieteenlaitoksen opetusmonisteita. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1989. Aitovuoren ampumarata, meluselvitys. SCC Viatek. Tampere. 2002. Aitovuori Holvasti -tieyhteys, tarveselvitys. Kangasala, Tampere. Tielaitos, Hämeen tiepiiri, 1999. Heinonen, Soile. Tampereen järvien veden laatu 1999-2000. Ympäristövalvonnan julkaisu 1/2001. Tampere: Tampereen kaupunki, 2001. Iisakkila, Leena. Perustietoa maisemaan vaikuttavista luonnontekijöistä. 3. p. (1. painos 1977). Espoo: Otakustantamo, 1980. Jokinen, Ari. Nygren, Nina. Haila, Yrjö. Schrader, Marko. Yhteiseloa liito-oravan kanssa,liito-oravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20 / 2007. Pirkanmaan ympäristökeskus, Luonnonsuojeluosasto. Tampere. 2007. Tampereen kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys (luonnos 29.12.2006). Tampere: Tampereen kaupunki. Kivimäki, Kaarina. Ojalan alueen maisemaselvitys. Ympäristövirasto, yleiskaava, 23.10.1996. Tampere: Tampereen kaupunki, 1996. Korte, Kari & Kosonen, Lasse. Tampereen arvokkaat luontokohteet 2003. Ympäristövalvonnan julkaisuja 4/2003. Tampere: Tampereen kaupunki, 2003. Kosonen, Lasse & Mikola, Juha & Nieminen, Pia. Tampereen arvokkaat luontokohteet. Ympäristövirasto, ympäristövalvonta, julkaisu 3/1994. Tampere: Tampereen kaupunki, 1994. Liikennemeluselvitys Tampereen kantakaupunkialueelle. SCC Viatek. Tampere. 2003. Matisto, Arvo. Suomen geologinen kartta. Kallioperäkartan selitykset. 2141 Kangasala. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos, 1976. Matisto, Arvo. Suomen geologinen kartta. Kallioperäkartan selitykset. 2123 Tampere. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos, 1977. Matisto, Arvo & Virkkala, Kalevi. Tampereen seudun geologia. Helsinki: WSOY, 1964. Nieminen, Jere. Tampereen kaupungin vanhat metsät selvitys. Tampereen kaupungin ympäristövalvonta, Tampereen kaupungin kiinteistötoimi, Tampereen kaupungin katu- ja vihertuotanto. 2006. 41