YIT Rakennus Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston kasvillisuusselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY Raportteja 70/2014
sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 3 Kasvillisuusselvitys... 4 Tutkimusmenetelmät... 4 Peuralinnan kasvillisuudesta... 5 Turbiinikohtaiset kasvillisuuskuvaukset... 6 Arvokkaat kasvillisuuskohteet... 16 Tulokset ja päätelmät... 23 Kirjallisuus... 26 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2014: Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston kasvillisuusselvitys 2014. Ahlman Group Oy. 2
JOHDANTO Tämä raportti esittelee YIT Rakennus Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston kasvillisuusselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia vaikutuksia sekä putkilokasveihin että luontotyyppeihin. Yhtiö suunnittelee yhdeksän tuulivoimalan rakentamista Peuralinnan alueelle, joka sijaitsee Kyyjärvellä Keski-Suomessa. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen ei sovelleta YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (Keski-Suomen ELYkeskus 2013). Suunnitellut tuulivoimalat tulevat olemaan teholtaan noin 3 MW, jolloin tuulivoimapuiston kokonaisteho olisi noin 27 MW. Osana tuulivoimapuistohanketta toteutettiin kasvillisuusselvitys, jonka tarkoituksena oli selvittää tutkimusalueen putkilokasvilajistoa sekä huomionarvoisia luontotyyppejä. Raportista Tässä raportissa esitetään syyskuun alussa 2014 toteutetun kasvillisuusselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue sijaitsee noin kymmenen kilometrin etäisyydellä luoteeseen Kyyjärven keskustaan nähden. Alue on Alajärven ja Perhon rajalla, ja osa tutkimusrajausta on kyseisten kuntien puolella (kuva 1). Peuralinnan suunniteltu tuulivoimapuisto on pääosin metsäseudulla, mutta lähistöllä on myös runsaasti luonnontilaisia soita sekä turvesoita. Tuulivoimapuistoa suunnitellaan 740 hehtaarin laajuiselle alueelle, jossa on pääosin karuja mäntymetsiä, ojitettuja rämeitä, turvesoita ja hakkuualoja sekä muutama pieni vesistö rajauksen pohjoisosassa. Kokonaisuutena luontotyypit ovat voimakkaasti käsiteltyjä. TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston kasvillisuusselvityksen maastotöistä ja raportoinnista vastasi luontokartoittaja Santtu Ahlman. 3
Kuva 1. Peuralinnan tuulivoimapuiston tutkimusalue (punainen katkoviiva). Kasvillisuusselvitys tutkimusmenetelmät Peuralinnan tutkimusalueen kasvillisuutta inventointiin 7. 10.9. välisenä aikana, jolloin alue kierrettiin järjestelmällisesti läpi. Maastotyöskentelyssä keskityttiin kuitenkin kartta- ja ilmakuvatarkastelun pohjalta potentiaalisesti arvokkaisiin kohteisiin. Jokainen arvokas kuvio piirrettiin kartta- ja ilmakuvapohjalle ja niistä kirjoitettiin yleisluonnehdinta sekä maankäyttösuositukset. Arvokohteiden lisäksi inventoitiin todennäköinen sähkönsiirtolinja ja sähköaseman 4
paikka (kuva 2) sekä jokaisen suunnitellun turbiinipaikan ja niiden lähiympäristön kasvillisuus (kuva 3). Maastotöiden aikana kirjattiin lajilistalle kaikki havaitut putkilokasvit, myös villiintyneet koriste- ja hyötykasvit. Arvokkaiden kohteiden tietoihin on lisätty luontotyyppien uhanalaisuusluokitus (Raunio ym. 2008). Nämä luokitukset on merkitty punaisella luontotyyppinimikkeen oikeaan reunaan. CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä ja LC = elinvoimainen. Luontotyyppiluokituksen jälkeen suluissa on alueen nimi lähimmän karttapaikan mukaan. Suojeluperusteeseen on kuvattu lyhyesti ne syyt, joiden vuoksi kyseinen alue on syytä suojella. Arvotuksessa on käytetty kolmiportaista luokitusta seuraavasti: 1 = lakikohde, joka on säilytettävä suojeluperusteena olevan lain mukaan, 2 = arvokas alue, joka on uhanalaisuudeltaan joko äärimmäisen uhanalainen, erittäin uhanalainen tai vaarantunut, 3 = arvokas alue, joka suositetaan säilytettävän muiden syiden vuoksi. Tällaisia syitä voivat esimerkiksi erityisen edustava luontotyyppi, nykymittakaavassa poikkeuksellisen iäkäs puusto, suuri lahopuumäärä tai muu monimuotoisuus. Selvityksessä käytetty nimistö on Suuren Pohjolan Kasvion (Mossberg & Stenberg 2005) mukaan. Peuralinnan kasvillisuudesta Tutkimusalueella on hyvin voimakkaasti käsiteltyä talousmetsiä, hakkuualoja, taimikoita, ojitettuja soita ja turvetuotantokenttiä. Luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kasvillisuuslohkoja on erittäin niukasti. Keväällä 2014 alueelle tuli runsaasti myrskytuhoja, joiden myötä hakkuita ja puunkorjuuta on ollut paljon. Kangasmetsistä puolukka-variksenmarjatyypin (EVT) kuivahkoja kankaita on eniten. Myös erilaisia turvekankaita ja muuttumia on runsaasti. Tutkimusalueella on myös pienialaisia louhikkoja. Kuva 2. Inventoitu sähkönsiirtolinja ja sähköaseman paikka (oranssi katkoviiva). 5
Kuva 3. Peuralinnan suunnitellut turbiinipaikat (siniset pallot). turbiinikohtaiset kasvillisuuskuvaukset Tässä osiossa esitetään jokaisen suunnitellun turbiinipaikan kasvillisuus. Peruskuvauksen lisäksi kerrotaan suojeluperuste samoin kuin arvokkaissa kohteissa sekä annetaan mahdolliset maankäyttösuositukset. 6
Turbiinipaikka 1 Kangasrämeeksi (KgR) tulkittava alue, jossa puusto koostuu nuorista männyistä sekä varsin yleisistä koivuista. Pensaskerroksessa esiintyy koivuja runsaasti, hieman myös pajuja ja kuusia. Varpukasvillisuutta on hyvin paljon, sillä juolukka, puolukka, suopursu ja variksenmarja peittävät melko laajoja alueita. Niiden alla on lähes yhtenäinen rahka- ja seinäsammalten muodostama peite. Alueella kasvaa myös pallosaraa siellä täällä, samoin kanervaa ja mustikkaa. Etelä- ja kaakkoispuolella on varputurvekangasta (Vatkg), jonka ojituksia on myös kangasrämeen alueella. Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 7
Turbiinipaikka 2 Suuri hakkuuala, jossa on runsaasti koivujen ja mäntyjen taimia. Alue on heinittynyt monin paikoin. Heinien lisäksi pioneerilajistoa edustavat pienet maitohorsmakasvustot. Metsätyyppi on ollut puolukkatyypin (VT) kuivahkoa tai kanervatyypin (CT) kuivaa kangasta. Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 8
Turbiinipaikka 3 Kanervatyypin (CT) kuivan tai variksenmarja-puolukkatyypin (EVT) kuivahkon kankaan taimikko, jossa kasvaa 1 5 metriä pitkiä mäntyjä. Seassa on yleisesti nuorempia koivuja. Kyseessä on hyvin laaja alue, jonka aluskasvillisuus on yleisilmeeltään karu. Kanerva on selvästi runsain ja peittävin varpu. Myös puolukka on varsin tavallinen laji. Seinäsammalta ja variksenmarjaa esiintyy siellä täällä. Alueella ei ole mainittavaa heinittymistä tai pioneerikasvillisuutta, mikä viittaa variksenmarja-puolukkatyyppiin. Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 9
Turbiinipaikka 4 Kanervatyypin (CT) kuivan tai variksenmarja-puolukkatyypin (EVT) kuivahkon kankaan hyvin laaja hakkuuala, jossa kasvaa yhdestä neljään metriä pitkiä mäntyjä. Seassa esiintyy vähän koivuja. Kanerva on selvästi runsain varpu, joka on hyvin peittävä. Muilta osin aluskasvillisuus on kivikkoisuuden vuoksi karua, joskin myös puolukka on tavallinen laji metsälauhan ohella. Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 10
Turbiinipaikka 5 Hiljattain päätehakattu alue, jossa on yksi pieni jättöpuuryhmä. Aluskasvillisuus on erittäin niukkaa voimakkaan käsittelyn vuoksi, sillä ajouria ja hakkuutähteitä on melko paljon. Kyseessä on ilmeisesti ollut puolukkatyypin (CT) kuivahkoa kangasta. Puolukkaa, mustikkaa ja kanervaa kasvaa edelleen vähäisesti alueella. Luoteispuolella on tasaikäistä kasvatusmännikköä. Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 11
Turbiinipaikka 6 Puolukka-variksenmarjatyypin (EVT) kuivahko kangas, jonka puusto koostuu nuorista kasvatusmännyistä. Pensaskerroksessa tavataan vähän kuusten ja koivujen taimia sekä katajia. Puolukka ja variksenmarja ovat tyypillisiä varpuja. Mustikka esiintyy melko niukkana seassa. Ruohoja ei ole käytännössä lainkaan. Maaperä on louhikkoinen, minkä vuoksi seinäsammalten lisäksi jäkäliä kasvaa jokseenkin yleisesti kivipinnoilla. Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 12
Turbiinipaikka 7 Puolukka-variksenmarjatyypin (EVT) kuivahkoa kangasta, jossa kasvaa tasaikäistä ja nuorta männikköä. Pensaskerros on hyvin niukka, sillä vain yksittäisiä kuusia kasvaa harvassa. Maaperä on osittain louhikkoinen. Puolukka ja variksenmarja ovat hyvin runsaina esiintyviä varpuja, eikä ruohoja tai heiniä esiinny mainittavasti. Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 13
Turbiinipaikka 8 Puolukka-variksenmarjatyypin (EVT) kuivahkon kankaan kasvatusmännikkö, joka on hyvin yksipuolinen. Puolukka ja variksenmarja edustavat runsaimpia aluskasvillisuuden lajeja. Kanervaa esiintyy paikoin, mutta muilta osin kasvillisuus on erittäin niukkaa ja vähälajista. Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 14
Turbiinipaikka 9 Louhikkoinen puolukka-variksenmarjatyypin (EVT) kuivahko kangas, jossa kasvaa nuoria mäntyjä. Valtapuuston seassa on vain yksittäisiä koivuja. Pensaskerros on harvaa, sillä haapojen, koivujen, pihlajien ja kuusten taimia esiintyy hyvin niukasti. Puolukka on runsain varpu, mutta variksenmarja on lähes yhtä runsas. Myös mustikkaa esiintyy alueella. Ruohoja ja heiniä ei ole juuri lainkaan. Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 15
6 5 4 3 2 1 Kuva 4. Peuralinnan arvokkaat kasvillisuuskohteet (vihreät pallot ja punaiset rajaukset). arvokkaat kasvillisuuskohteet Tässä osiossa esitetään Peuralinnan alueelta löytyneet arvokkaat kasvillisuuskuviot (kuva 4), joista kerrotaan yleiskuvauksen lisäksi suojeluperuste ja maankäyttösuositukset. 16
1. Isovarpuräme (IR) [NT] Pieni isovarpuräme (IR), jossa puusto koostuu yksinomaan männyistä. Suurin osa rungoista on ohuita. Suopursu hallitsee aluskasvillisuutta, mutta myös juolukka on runsas. Muita peruslajeja edustavat tupasvilla sekä seinä- ja rahkasammalet. Isovarpurämeen laiteilla on kapea vyöhyke kangasrämettä (KgR), jossa on koivuja ja katajia. Kasvillisuutta luonnehtivat myös kanerva, pallosara, puolukka ja variksenmarja. Alueen laiteilla on hyvin laaja hakkuuala, mutta se ei ole vaikuttanut vesitalouteen. Metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot). Arvotus: 1, koska kyseessä on kuvio, joka voidaan tulkita lakikohteeksi. Vesitalous on pidettävä ennallaan, joten alueella ei tule tehdä ojituksia tai esimerkiksi tienrakentamista. 17
2. Rahkaräme (RaR) [LC] Suoalue, jonka reunavyöhykkeet ovat rahkarämettä (RaR). Alueella kasvaa kitukasvuisia mäntyjä. Selvää mättäisyyttä ei ole, mutta pienillä mättäillä kasvaa hyvin pienikokoista variksenmarjaa ja suokukkaa. Myös hilla ja tupasvilla ovat peruslajeja. Rahkasammalet muodostavat lähes yhtenäisen peitteen. Kuviolla on myös puutonta rahkanevaa (RaN), jossa esiintyy hieman vähemmän varpukasvillisuutta. Keskellä suota on pieni kangasmetsäsaareke, jonka reunoilla on kapea isovarpurämevyöhyke (IR). Metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot ja soiden kangasmetsäsaarekkeet). Arvotus: 1, koska kyseessä on kuvio, joka voidaan tulkita lakikohteeksi melko suuresta pinta-alastaan huolimatta. Metsälain mukaiset. Vesitalous on pidettävä ennallaan, joten alueella ei tule tehdä ojituksia tai esimerkiksi tienrakentamista. 18
3. Lyhytkorsineva (LkN) [LC] Luonnontilainen lyhytkorsineva (LkN), jossa ei kasva puustoa reunavyöhykkeitä lukuun ottamatta lainkaan. Tavanomaisia lajeja ovat muun muassa tupasvilla ja tupasluikka. Kosteilla paikoilla esiintyy myös leväkköä ja mutasaraa sekä vähäisesti raatetta. Perussammalia edustavat rusko-, puna- ja rämerahkasammal. Reunavyöhykkeillä on pienialaisesti rahkanevaa (RaN) ja rahkarämettä (RaR). Metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot). Arvotus: 1, koska kyseessä on kuvio, joka voidaan tulkita lakikohteeksi melko suuresta pinta-alastaan huolimatta. Metsälain mukaiset. Vesitalous on pidettävä ennallaan, joten alueella ei tule tehdä ojituksia tai esimerkiksi tienrakentamista. 19
4. Kangasräme (KgR) [NT] Pieni suoalue, joka voidaan tulkita kangasrämeeksi (KgR). Puustossa esiintyy nuorten mäntyjen ja koivujen lisäksi myös vähäisesti kuusia. Pensaskerros on melko tiheä koivujen, kuusien ja pajujen vuoksi. Kuviolla on pientä mättäisyyttä. Puolukka, mustikka, pallosara, tupasvilla ja suopursu edustavat peruslajistoa. Alueella on vanhat ajourat, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mainittavasti kasvillisuuteen. Alue ei ole lakikohde, mutta se suositetaan säilytettävän koskemattomana. Arvotus: 3, koska se lisää alueen monimuotoisuutta ja on lähes luonnontilainen. Vesitalous on pidettävä ennallaan, joten alueella ei tule tehdä ojituksia tai esimerkiksi tienrakentamista. 20
5. Puro [ ] Kärjenlammilta alkunsa saava Kärjenpuro, jota on perattu vuosien saatossa. Reunustava kasvillisuus vaihtelee voimakkaasti, mutta rantapuusto on säilynyt pääosin suojaisana. Rannoilla kasvaa muun muassa rentukkaa, vehkaa, terttualpia ja monia muita rantakasveja. Alue ei ole lakikohde, mutta se suositetaan säilytettävän koskemattomana. Arvotus: 3, koska se lisää alueen monimuotoisuutta merkittävästi. Vesitalous on pidettävä ennallaan, joten alueella ei tule tehdä ojituksia tai esimerkiksi tienrakentamista. 21
6. Lyhytkorsineva (LkN) [LC] Kalliojärveä ympäröivä lyhytkorsineva (LkN), jossa on pientä mättäisyyttä. Tavanomaisia kasveja ovat tupasvilla, leväkkö, tupasluikka ja mutasara. Kuivemmilla osuuksilla kasvaa pienikasvuista variksenmarjaa ja suokukkaa sekä hillaa. Reunavyöhykkeillä on hyvin kapea tupasvillarämevyö (TR). Kalliojärvi on luonnontilainen suojärvi, jonka kasvillisuus on erittäin niukkaa. Metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot). Arvotus: 1, koska kyseessä on kuvio, joka voidaan tulkita lakikohteeksi melko suuresta pinta-alastaan huolimatta. Kalliojärveä ei voida tulkita metsälakikohteeksi, mutta se on rajattu mukaan, sillä järveen kohdistuvat muutokset vaikuttaisivat myös nevan tilaan. Metsälain mukaiset. Vesitalous on pidettävä ennallaan, joten alueella ei tule tehdä ojituksia tai esimerkiksi tienrakentamista. 22
Tulokset ja päätelmät Peuralinnan tutkimusalueelle suunnitellut yhdeksän turbiinipaikkaa ovat kasvillisuuden kannalta hyvin vaatimattomia kohteita, joista iso osa koskee hakkuualoja ja taimikoita sekä kuivahkon kankaan talousmänniköitä. Yhdelläkään paikalla ei ole huomionarvoisia kasvillisuuskuvioita. Alueilla ole myöskään uhanalaisuusluokituksiin lukeutuvia putkilokasveja, joten rakennuskohteet ovat ympäristön kannalta mahdollisia. Turbiinit voidaan sijoittaa käytännössä mihin tahansa hankealueen rajauksen sisäpuolelle, kunhan alla olevat arvokohteet huomioidaan. Myöskään suunnitellun sähkönsiirtolinjan ja sähköaseman alueilla ei ole huomioitavaa kasvillisuutta. Peuralinnan alueelta löydettiin kuusi arvokasta kasvillisuuskuviota, joista kaikki koskevat erilaisia suo- ja kosteikkoluontotyyppejä. Näille kohteille on annettu maankäyttösuositukset sivuilla 17 22. Käytännössä kaikki kuusi kohdetta suositetaan säilytettävän koskemattomina ja niiden vesitalous on syytä säilyttää ennallaan, jotta ominaispiirteet ja pienilmastot säilyvät. Tutkimusalueelta löydettiin 161 putkilokasvilajia, mikä on pieni määrä pinta-alaan nähden. Lukema selittyy kuitenkin sillä, että alueella ei ole lainkaan reheviä kosteikkoja tai muita monilajisia elinympäristöjä. Myös joutomaat ja muut kulttuurivaikutteiset kohteet kasvattavat lajimäärää yleensä runsaasti. 161 kasvilajin joukossa ei ole yhtään valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaista tai muuten huomionarvoista lajia. Taulukko 1. Peuralinnan selvitysalueella esiintyvät putkilokasvilajit aakkosjärjestyksessä. Tähdellä merkityt ovat puutarhakarkulaisia tai viljelysjäänteitä. Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Ahojäkkärä Gnaphalium sylvaticum Haapa Populus tremula Ahokeltano Hieracium (sektio) vulgata Hanhenpaju Salix repens Ahomansikka Fragaria vesca Harakankello Campanula patula Ahopaju Salix starkeana Harmaaleppä Alnus incana Ahopukinjuuri Pimpinella saxifraga Harmaasara Carex canescens Ahosuolaheinä Rumex acetosella Heinätähtimö Stellaria graminea Aitovirna Vicia sepium Hevonhierakka Rumex longifolius Alsikeapila Trifolium hybridum Hieskoivu Betula pubescens Amerikanhorsma Epilobium adenocaulon Hietakastikka Calamagrostis epigejos Eteläntuoksusimake Anthoxanthum odoratum Hiirenvirna Vicia cracca 23
Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Hilla Rubus chamaemorus Kylänurmikka Poa annua Huopakeltano Pilosella officinarum ssp. pilosella Käenkaali Oxalis acetosella Huopaohdake Cirsium helenioides Lampaannata Festuca ovina Isokarpalo Vaccinium oxycoccos Lehtonurmikka Poa nemoralis Isonokkonen Urtica dioica Leskenlehti Tussilago farfara Isopihatatar Polygonum aviculare ssp. aviculare Leveäosmankäämi Typha latifolia Isovesitähti Callitriche cophocarpa Leväkkö Scheuchzeria palustris Jokapaikansara Carex nigra Lillukka Rubus saxatilis Jouhisara Carex lasiocarpa Linnunkaali Lapsana communis Jouhivihvilä Juncus filiformis Luhtalemmikki Myosotis scorpioides Juolavehnä Elytrigia repens Luhtamatara Galium uliginosum Juolukka Vaccinium uliginosum Luhtasuoputki Peucedanum palustre Jänönsara Carex ovalis Lutukka Capsella bursa-pastoris Järvikorte Equisetum fluviatile Maitohorsma Epilobium angustifolium Järviruoko Phragmites australis Mesiangervo Filipendula ulmaria Kaitapihatatar Polygonum aviculare ssp. neglectum Metsäalvejuuri Dryopteris carthusiana Kangasmaitikka Melampyrum pratense Metsäimarre Gymnocarpium dryopteris Kanerva Calluna vulgaris Metsäkastikka Calamagrostis arundinacea Karhunputki Angelica sylvestris Metsäkorte Equisetum sylvaticum Kataja Juniperus communis Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum Keltakurjenmiekka Iris pseudocorus Metsäkuusi Picea abies Keltalieko Diphasiastrum complanatum Metsälauha Deschampsia flexuosa Ketohanhikki Argentina anserina Metsämaitikka Melampyrum sylvaticum Keto-orvokki Viola tricolor Metsämänty Pinus sylvestris Ketosilmäruoho Euphrasia stricta Metsätähti Trientalis europaea Kevätpiippo Luzula pilosa Mustikka Vaccinium myrtillus Kielo Convallaria majalis Mutasara Carex limosa Kiiltopaju Salix phylicifolia Niittyleinikki Ranunculus acris Kirjopillike Galeopsis speciosa Niittynurmikka Poa pratensis Kissankello Campanula rotundifolia Niittynätkelmä Lathyrus pratensis Koiranheinä Dactylis clomerata Niittysuolaheinä Rumex acetosa Koiranputki Anthriscus sylvestris Nuokkutalvikki Orthilia secunda Komealupiini * Lupinus polyphyllus Nurmihärkki Cerastium fontana Konnanvihvilä Juncus bufonius Nurmilauha Deschampsia cespitosa Korpi-imarre Phegopteris connectilis Nurmipuntarpää Alopecurus pratensis Korpikaisla Scirpus sylvaticus Nurmirölli Agrostis capillaris Korpikastikka Calamagrostis purpurea Nurmitädyke Veronica chamaedrys Korpipaatsama Franfula alnus Nurmitähkiö, timotei Phleum pratense Kotipihlaja Sorbus aucuparia Ojakellukka Geum rivale Kultapiisku Solidago virgaurea Ojakärsämö Achillea ptarmica Kurjenjalka Comarum palustre Ojasorsimo Glyceria fluitans 24
Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Oravanmarja Maianthemum bifolium Riidenlieko Lycopodium annotinum Pallosara Carex globularis Rohtotädyke Veronica officinalis Peltohatikka Spergula arvensis Rätvänä Potentilla erecta Peltokorte Equisetum arvense Rönsyleinikki Ranunculus repens Peltolemmikki Myosotis arvensis Sananjalka Pteridium aquilinum Pelto-ohdake Cirsium arvense Sarjakeltano Hieracium umbellatum Peltosaunio Tripleurospermum perforatum Savijäkkärä Gnaphalium uliginosum Peltovalvatti Sonchus arvensis Siankärsämö Achillea millefolium Pietaryrtti Tanacetum vulgare Suokukka Andromeda polifolia Piharatamo Plantago major Suo-ohdake Cirsium palustre Pihasaunio Matricaria suaveolens Suo-orvokki Viola palustris Pikkulimaska Lemna minor Syysmaitiainen Leontodon autumnalis Pikkuvesitähti Callitriche palustris Tervaleppä Alnus glutinosa Pohjanjauhosavikka Chenopodium suecicum Tuhkapaju Salix cinerea Poimulehti Alchemilla sp. Tummarantavihvilä Juncus alpinoarcticulatus ssp. alpinoarcticulatus Pullosara Carex rostrata Tupasluikka Trichophorum cespitosum Puna-ailakki Silene dioica Tupasvilla Eriophorum vaginatum Puna-apila Trifolium pratense Tähtisara Carex echinata Puolukka Vaccinium vitis-idaea Ukonputki Heracleum sphondylium Päivänkakkara Leucanthemum vulgare Vadelma Rubus idaeus Raate Menyanthes trifoliata Vaivaiskoivu Betula nana Rahkasara Carex pauciflora Valkoapila Trifolium repens Raita Salix caprea Vanamo Linnaea borealis Ranta-alpi Lysimachia vulgaris Variksenmarja Empetrum nigrum Rantakukka Lythrum salicaria Vehka Calla palustris Rantamatara Galium palustre Vesisara Carex aquatilis Ratamosarpio Alisma plantago-aquatica Viitakastikka Calamagrostis canescens Rauduskoivu Betula pendula Virpapaju Salix aurita Rentohaarikko Sagina procumbens Voikukka Taraxacum sp. Rentukka Caltha palustris Yhteensä 161 lajia 25
KIRJALLISUUS Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. From, S. (toim.) 2005: Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. Suomen ympäristö 774. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Hotanen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A., Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Keski-Suomen ELY-keskus 2013: Päätös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta. KESELY/17/07.04/2013. Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 2. painos. Metsälehti kustannus. Helsinki. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan Kasvio. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9045&lan=fi#a7. 26
27