Analyysi Janne Kivivuoren kriminologisesta tutkimuksesta Suomalainen henkirikos teonpiirteet ja tekojen olosuhteet vuosina 1988 ja 1996

Analyysi Janne Kivivuoren kriminologisesta tutkimuksesta Suomalainen henkirikos teonpiirteet ja tekojen olosuhteet vuosina 1988 ja 1996 Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Kriminologian menetelmät (5311921) 31.3.2015 Tekijä: Laura Lyytinen (244106) Ohjaajat: Matti Tolvanen ja Mia Kilpeläinen

II SISÄLLYS LÄHTEET...III 1 JOHDANTO...1 2 TUTKIMUKSEN KOHDE JA KYSYMYKSENASETTELU...1 3 TUTKIMUSAINEISTO...3 4 TUTKIMUSMENETELMÄ...5 5 TUTKIMUKSEN RAKENNE...6 6 TUTKIMUSTULOKSET...7 7 JOHTOPÄÄTÖKSET...9

III LÄHTEET KIRJALLISUUS Kivivuori, Janne: Suomalainen henkirikos. Teonpiirteet ja tekojen olosuhteet vuosina 1988 ja 1996. Helsinki 1999. INTERNET-LÄHTEET KvantiMOTV: Menetelmäopetus. Regressioanalyysi. [http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/regressio/analyysi.html] (31.3.2015) Sajama, Seppo: Oikeudellinen argumentaatio 2012. [http://wanda.uef.fi/oikeustieteet/netti11-12/oikarg.pdf] (31.3.2015) Ylioppilaslehti: Ei se laatu vaan se määrä. 1.12.2000. [http://ylioppilaslehti.fi/2000/12/ei-se-laatu-vaan-se-maara/] (31.3.2015) Rikoksentorjuntaneuvosto: Henkirikosraportti työryhmän ehdotukset niiden ehkäisemiseksi. 2004. [http://www.rikoksentorjunta.fi/material/attachments/rtn/rtn/julkaisut/julkaisutomja rtn/kansallinenvakivallanvahentamisohjelma/kansallinenvakivallanvahentamisohjel matyoryhmienraportit/6cdi8hozy/henkirikokset_-tyoryhman_ehdotukset.pdf] (31.3.2015)

1 1 JOHDANTO Tämä analyysi käsittelee Janne Kivivuoren tutkimusta Suomalainen henkirikos, teonpiirteet ja tekojen olosuhteet vuosina 1988 ja 1996. Tutkimus kuuluu Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuihin, joka on julkaistu vuonna 1999. Käsillä olevan tutkimuksen tutkimusaineisto on koostunut RIKI 1 -järjestelmästä saaduista tiedoista, joka on toteutettu sisäministeriön poliisiosaston sekä RIKI-järjestelmän rekisterinpitäjinä toimineiden lääninhallitusten poliisiosastojen ja Keskusrikospoliisin kanssa. Tutkimuksen aineiston kokoamisen avainasemassa ovat toimineet erikoissuunnittelija Yrjö Tiippana sisäasianministeriöstä sekä Pekka Tikka TT-Valitonpalvelusta. Lisäksi tutkimusavustajana toiminut Minna Meskus on osallistunut itsenäisesti tutkimuksessa käytettyjen rikosilmoitusten selosteosioiden analyysiin. 2 Poliisin tietoon tulleiden henkirikosten määrät selviävät vuosittain julkaistavasta virallisesta tilastosta. Kivivuoren mukaan kriminologisen tutkimuksen kannalta pelkkä tekojen määrä on kuitenkin riittämätön tieto. Sen lisäksi tarvitaan tietoa muun muassa siitä, mikä oli tekijän ja uhrin välinen suhde ja minkälainen vuorovaikutus johti väkivaltaiseen lopputulokseen. Kivivuoren omien sanojen mukaan hänen tutkimuksensa etsii vastauksia juuri edellä mainittuihin kysymyksiin. Näkökulma tutkimuksessa on empiirinen ja sosiologinen, ei rikosoikeudellinen. Tämän analyysin tarkoituksena on analysoida tutkimusta tutkimuksen tekemisen näkökulmasta ja arvioida muun muassa tutkimuskysymyksen asettelua, tutkimuksen rajauksia, metodivalintoja sekä sitä, vastaako tutkimus sille asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Huomiota kiinnitetään myös siihen, onko tutkimuksessa perusteltu valintoja. Analyysin tarkoitus ei ole referoida tutkimusta, vaan analysoida tutkimuksen ongelmakohtia ja hyviä puolia. 2 TUTKIMUKSEN KOHDE JA KYSYMYKSENASETTELU Tutkimuksen ensisijaiseksi tavoitteeksi on asetettu kuvaamaan kuolemaan johtaneen väkivallan rakennetta, eli väkivallan tekijä- ja uhriryhmien sosiaalista valikoitumista ja konfliktien vuorovaikutuksellisia ominaisuuksia. Lähtökohdiltaan tutkimus edustaa sosiologista 1 Sähköinen rikostietojen kirjausjärjestelmä. 2 Kivivuori 1999, s. 1.

2 empiirisen henkirikostutkimuksen perinnettä. Tälle tutkimussuuntaukselle on ominaista, että kuolettavan väkivallan monipuolinen kuvaaminen ohjaa teoreettista tulkintaa, jota tässäkin analysoitavassa tutkimuksessa on tehty. Tutkimuksen kohteen voidaan tiivistäen sanoa olevan väkivaltainen käyttäytyminen. 3 Tutkimuksen tarkoituksena on siis ollut kuvata suomalaisen henkirikollisuuden rakennetta. Suoranaisesti tutkimuksessa ei puhuta tutkimuskysymyksistä, mutta heti tutkimuksen tarkoituksen kuvailemisen jälkeen tutkimuksessa on esitetty joukko yksittäisiä kysymyksiä. Tutkimus pyrkii vastaamaan muun muassa siihen, ketkä tekevät henkirikoksia, ketkä joutuvat niiden uhriksi, mikä on henkirikosten tekijöiden ja uhrien ikärakenne, mitä välineitä vakavassa väkivallassa käytetään, mikä on alkoholin ja huumeiden osuus henkirikoksiin ja mikä on tekijän ja uhrin välinen suhde. Yhteistä näille tutkimuskysymyksille on se, että ne pyrkivät kuvaamaan väkivaltaisen käyttäytymisen luonnetta ja sen paikkaa yhteiskunnan sosiaalisessa rakenteessa. 4 Vaikka tutkimuksessa on esitetty verrattain paljon erinäisiä tutkimuskysymyksiä, ei suoranaista tutkimusongelmaa ole määritelty. Tutkimusongelman sisäistäminen on jätetty lukijan itsensä havaittavaksi ja sen löytäminen tutkimuksesta on jopa verrattain hankalaa. Tutkimuksessa nimittäin puhutaan pääasiassa vain tavoitteista ja tarkoituksista, joita on esitelty moneen otteeseen tutkimuksen eri kappaleissa. Niiden esittämisen hajanaisuuden vuoksi yksiselitteistä tutkimusongelmaa on aluksi vaikea hahmottaa. Toisaalta tutkimuksessa on voitu käsitteellisesti rinnastaa tavoitteet ja tarkoitukset vastaamaan tutkimusongelmaa. Näin ollen kysymys on varmasti makuasiasta, puhutaanko tutkimuksessa tutkimusongelmasta vai esimerkiksi tutkimuksen tarkoituksesta, jos niiden funktio on kyseessä olevan tutkimuksen lopputuleman kannalta samanlainen. Oman näkemykseni mukaan hyvän tutkimuksen kannalta olisi kuitenkin olennaista määritellä mahdollisimman tarkkaan tutkimusongelma, joka kertoo lukijalle sen, mitä itse asiassa oli tarkoitus tutkia. On kuitenkin huomattava, että tutkimusongelma voi olla yksi tarkkaan määritelty kysymys tai joukko yksiselitteisiä kysymyksiä, ja kuten jo todettu, nyt analysoitavassa tutkimuksessa on päädytty esittämään joukko kysymyksiä. Hyvää tutkimusongelmaa on tietenkin vaikea määritellä, mutta allekirjoittaneelle se olisi muodoltaan yksiselitteinen ja selkeä. Tä- 3 Kivivuori 1999, s. 1 2. 4 Kivivuori 1999, s. 1.

3 män perusteella tutkimuksen kysymysjoukosta voitaisiin johtaa selkeä tutkimusongelma: millainen on suomalaisen henkirikollisuuden rakenne? Tähän muotoon puettu tutkimusongelma olisi muodostanut kiteytyksen siitä, mitä tutkimuksessa haluttiin tutkia ja tietää. 3 TUTKIMUSAINEISTO Tutkimuksen aineisto on koostunut kolmesta pääosasta: 1) vuonna 1996 poliisin tietoon tulleet täytetyt henkirikokset, 2) vuonna 1996 poliisin tietoon tulleet henkirikoksen yritykset ja 3) vuonna 1988 poliisin tietoon tulleet tapot ja murhat. Vuoden 1988 aineistoa on verrattu vuoden 1996 täytettyihin henkirikoksiin väkivallan rakenteen mahdollisten muutosten paikallistamiseksi. Kunkin vuoden aineiston henkirikokset on rajattu koskemaan vain tiettyjä rikosnimikkeitä, jotka on lueteltu tutkimuksessa tarkemmin. Lisäksi rajatusta aineistosta muodostettiin kolme erillistä havaintomatriisia, joista yksi oli tapauspohjainen, yksi tekijäpohjainen ja yksi uhripohjainen. 5 Kuhunkin matriisiin tuli näin eri määrä havaintoyksikköjä. Muutoin aineiston rajauksesta ei ole tarpeen lausua paljoa, sillä rajaus on pitkälti sama kuin esitetyt tutkimuskysymykset. Aineiston valintaan tai siihen johtaneita syitä ei ole juurikaan tutkimuksessa perusteltu. Jos valintoja on kuitenkin perustelu, ne on esitelty melko tiiviisti kunkin kappaleen alussa. Aineiston kuvailussa lukijalle ei tarkasti selviä esimerkiksi sitä, miksi vuonna 1996 poliisin tietoon tulleita henkirikoksia ja niiden yrityksiä verrataan vuonna 1988 poliisin tietoon tulleisiin henkirikoksiin. Tutkimuksessa esitetyn kuvion mukaan kuolemaan johtanut väkivalta saavutti Suomessa huippunsa 1920-luvun lopulla. Vuoden 1920 jälkeen henkirikosten uhrien määrä kuitenkin laski huomattavasti, kunnes taas 1980 ja 1990 vaihteessa henkirikosten uhreina kuolleiden määrä jälleen kasvoi edeltävien vuosikymmenten tasoon verrattuna. 6 Mutta mikä on vuoden 1988 funktio tällä aikavälillä? Entä vuoden 1996? Lukijalle jää vielä avoimeksi se, mikä merkitys vuonna 1988 tapahtuneilla henkirikoksilla on suhteessa kahdeksan vuotta uudempiin rikoksiin. Siirtyessä asiaa käsittelevään kappaleeseen lukijalle selviää vain se, mihin vertailuvuoden 1988 valinta perustui. Tämä perustui siihen, 5 Kivivuori 1999, s. 3 4. 6 Kivivuori 1999, s. 2.

4 että vuoden 1988 selosteet olivat valmiina käytettävissä oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen rikosvahinkotutkimuksen vanhana, käyttämättä jääneenä aineistona. 7 Tutkimuksessa ei myöskään suoraan mainita, että kysymyksessä on valtakunnallinen tutkimus (eikä esimerkiksi tiettyyn alueeseen rajoittuva tutkimus). Toisaalta tutkimuksen valtakunnallinen luonne on helposti pääteltävissä jo tutkimuksen otsikosta sekä siitä, mistä aineisto on hankittu. Epäselvyyksien poistamiseksi tutkimuksessa olisi kuitenkin voitu mainita, että tutkimus koskee poliisin tietoon tulleita henkirikoksia koko Suomen osalta. Tutkimuksessa on kuitenkin melko kattavasti kerrottu niistä seikoista, jotka ovat voineet vaikuttaa tutkimustulosten epätarkkuuteen. Ensinnäkin vuoden 1996 kuolemaan johtanutta väkivaltaa koskevissa matriiseissa ilmaistut luvut eivät ole täsmälleen samat kuin julkaistut tilastoluvut. Poliisin tilastossa tilastoidaan rikoksia, ei luonnollisia henkilöitä, ja esimerkiksi saman tekijän osallisuus useassa jutussa johtaa useampaan kirjaamiseen syylliseksi epäiltynä. Tutkimuksessa haku tehtiin noin vuotta myöhemmin kuin julkaistun virallistilaston haku, mikä on saattanut johtaa muutamien havaintoyksiköiden suuruisiin heittoihin. Lisäksi haku tehtiin rikosnimikepohjaisesti, mutta tutkimukseen kelpuuttaminen tarkastettiin selostepohjaisesti. Nimikepohjaiseen hakuun tuli mukaan muutamia tapauksia, joiden selosteessa nimenomaan todettiin, että kyseessä ei ole rikos. Tutkimuksessa on kuitenkin ansiokkaasti tehty huomautuksia selosteiden loppuun, jos tuloksissa on ollut jotain huomautettavaa. Joskus huomautukset on tehty myös erillisenä loppukaneettina. Kivivuori kuitenkin itse toteaa, että määrällinen vaikutus tutkimustulosten epätarkkuuksissa on pieni ja yleiskuvan kannalta ne ovat merkityksettömiä. Esimerkiksi uhripohjaisessa havaintomatriisissa uhrien määrä on hyvin lähellä virallistilaston ilmoittamaa lukua (esimerkiksi virallistilaston mukaan murhia vuonna 1996 oli 33 ja vastaavasti tutkimuksen uhripohjaisessa matriisissa uhreja oli 34). Tutkimuksessa on arvioitu myös piilorikollisuuden merkitystä siltä kannalta, miten ne ovat voineet vaikuttaa tutkimustuloksiin: tietoja vähentävät tapaukset, joita poliisi ei ole selvittänyt, ja tapaukset, jotka jäävät kokonaan pimentoon rikoksina. 8 7 Kivivuori 1999, s. 92. 8 Kivivuori 1999, s. 4.

5 4 TUTKIMUSMENETELMÄ Kivivuori on tarkastellut suomalaista henkirikollisuuden rakennetta eri näkökulmista käsin (triangulaatio). Tällä on mitä ilmeisimmin pyritty varmistamaan laadun ja luotettavuuden hyvä taso, kun eri näkökulmat täydentävät toisiaan. Ensinnäkin tutkimuksessa käytetty aineisto on toteutettu kattavalla määrällisellä tutkimusotteella, jossa aineisto on hankittu jo olemassa olevan datan perusteella. Kvantitatiivista tutkimusta perustelee ennen kaikkea se, että aineiston avulla on pyritty kuvaamaan suomalaisen henkirikollisuuden rakennetta tilastojen avulla. Sosiologiselle empiiriselle tutkimukselle on ominaista hyödyntää määrällistä tutkimusta, koska sen kohteena ovat ihmisten muodostamat yhteisöt sekä heidän toiminnastaan aiheutuvat ilmiöt. Määrällisen tutkimuksen havaintoaineiston perusteella pyritään näin tarkastelemaan tiettyä yhteiskunnallista ilmiötä. Kivivuori kuitenkin toteaa, että empiirinen sosiaalitutkimus ei voi pitää tilastoinnin kategorioita tai tilastoitujen epäiltyjen ja uhrien määriä vain maailmassa olevina faktoina, vaan ne ovat keskeisesti kontrollitoiminnan tuotteita. Se, että tilastot ja juridiset rikosnimikkeet ovat konstruktioita, ei tarkoita sitä, että ihmisten käyttäytyminen, ryhmien väliset käyttäytymiserot ja yksilöiden motiivit olisivat lähtökohtaisesti tai käsitteellisesti valtion tai poliisin toiminnan tuottamia ilmiöitä. 9 Määrällisen tutkimuksen avulla tutkimukselle on voitu asettaa myös hypoteesi. Hypoteesin avulla on esimerkiksi esitetty oletuksia siitä, mikä vaikuttaa mihinkin ja minkä muuttujien yhteisvaikutuksesta jokin ilmiö muodostuu joksikin. Tutkimuksessa ei suoranaisesti tai tarkasti ole määritelty mitään hypoteesia, mutta oletuksena kuitenkin on, että jokin tietty väkivallan osa-alue voi vaikuttaa väkivallan rakenteen määrälliseen muutokseen. Syyseuraussuhteen todentamiseen tarvitaan aina tietoa ilmiöiden korrelaatiosta, ja sitä ei voida todeta ilman määrällistä tutkimusta. 10 Tutkimuksesta on havaittavissa myös regressioanalyysin piirteitä, vaikka tätä ei tuoda esille tutkimuksessa. Regressioanalyysin (regression analysis) avulla tutkitaan yhden tai useamman selitettävän muuttujan vaikutusta selitettävään muuttujaan. Sen avulla voidaan pyrkiä vastaamaan esimerkiksi siihen, vaikuttaako nautitun alkoholin määrä henkirikosten uhrien määrän kasvuun, ja jos vaikuttaa, niin kuinka paljon se voi vaikuttaa. Regressioanalyysin erityinen etu on, että siinä voidaan tutkia yhtä aikaa monen selittävän muuttujan vaikutusta selitettävään muuttujaan, kuten Kivivuori on tutkimuksessaan tehnyt. Tällöin 9 Kivivuori 1999, s. 3. 10 Ylioppilaslehti 2000.

6 tulokset kertovat, mikä on yksittäisen selittävän muuttujan osuus silloin kuin muiden vaikuttavien tekijöiden vaikutus on selitettävään muuttujaan on otettu huomioon. 11 Tutkimuksen regressioanalyysinen ote näkyy nimenomaan siinä, että muuttujien avulla (esimerkiksi tekijän ikä, tekoväline, päihteiden vaikutus) on haettu vastausta siihen, millainen henkirikoksen rakenne on ollut vuosina 1988 ja 1996. Vaikka tutkimuksen pääpaino on selkeästi kvantitatiivinen, tutkimuksen voidaan sanoa olevan myös laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimuksen kvalitatiivista menetelmää puoltaa se, että tutkimuksessa on pyritty ensinnäkin ymmärtämään tutkittavaa ilmiötä, eli selvittämällä tietyn ilmiön merkitys kokonaisvaltaisemmassa kontekstissa. Tutkimuksessa väkivallan rakenteen analysointi laadullisen tutkimuksen avulla on tuonut lisävalaistusta muun muassa henkirikosten määrällisen muutoksen selittämiseen. Vaikka kvantitatiivinen tutkimus toteutetaan usein deduktiivisen päättelyn 12 logiikalla, näkyy tutkimuksessa myös induktiivisen päättelyn piirteitä 13, joka on tyypillistä laadulliselle tutkimukselle: tutkimuksessa on pyritty tekemään yleistyksiä ja päätelmiä aineistosta nousevien seikkojen perusteella. Laadullinen tutkimus on osaltaan auttanut luomaan uusia hypoteeseja myöhemmälle määrälliselle tutkimukselle. 5 TUTKIMUKSEN RAKENNE Tutkimus rakentuu siten, että tutkimus alkaa kohteen ja aineiston kuvailulla, joka kuitenkin sisältää nimenmukaisesti vain itse aineiston ja käsitteiden kuvailua. Perinteistä johdanto osiota ei tutkimuksessa ole siis tehty. Tämä olisi kuitenkin voinut olla hyödyllinen sen vuoksi, että lukijalle olisi käynyt selvemmin esiin, mitä tutkimus pitää sisällään. Johdannossa olisi voitu esitellä yksiselitteisesti se, mikä on tutkimuksen aihe ja kertoa alustavat tiedot käsiteltävästä asiasta. Tässä yhteydessä olisi ollut paikallaan esitellä myös aiempia tutkimuksia aiheeseen liittyen. Kokonaisuuden ymmärtämiseksi olisi ollut lukijaystävällisempää esitellä myös kiteytetysti tutkimuksen tavoitteet ja kysymyksenasettelu. Nyt nämä olivat melko hajanaisesti ja epäselvästi ilmaistuina. Myös tutkimuksen tärkeyttä ja tehtyä aihevalintaa olisi voinut perustella. 11 KvantiMOTV, Menetelmäopetus. 12 Deduktiivinen päättely tarkoittaa, että päättelyssä edetään yleisestä yksityiseen. Ks. Sajama 2012. 13 Induktiivinen päättely tarkoittaa, että edetään yksittäisistä havainnoista yleiseen. Ks. induktiivisesta päättelystä tarkemmin esim. Sajama 2012.

7 Kohteen ja aineiston kuvailun jälkeen tutkimus on jaettu viiteen suurempaan kokonaisuuteen, joista kaksi ensimmäistä ovat tutkimuksen tavoitteiden kannalta olennaisimmat. Nämä käsittelevät kuolemaan johtanutta väkivaltaa ja henkirikoksen yrityksiä. Kappaleet on jaettu pienempiin alaotsikoihin, jotka käsittelevät tapauksia, tekijöitä, uhreja sekä uhrin ja tekijän suhdetta. Nämä alaotsikot on jälleen jaettu vielä kolmannen tason alaotsikoihin, jotka käsittelevät muun muassa ikää, sosioekonomista asemaa, vähemmistöryhmiä, tekovälineitä, päihteiden vaikutusta ja itsemurhia. Listaus ei ole tyhjentävä, sillä muuttujien kuvailu on tutkimuksessa hyvin laaja. Näin tutkimuksella on luotu tarkka ja selkeä kuva siitä, mitkä kaikki tekijät voivat vaikuttaa suomalaisen henkirikoksen rakenteen muodostumiseen. Jo pelkällä sisällysluettelon silmäilyllä lukijan on helppo etsiä vastausta esimerkiksi siihen, millainen on ollut henkilöiden ikäjakauma tai missä ikäryhmässä tehtiin eniten kuolemaan johtanutta väkivaltaa. Nämä kappaleet sisältävät siten myös tutkimustulosten esittelyä. Lisäksi tulosten havainnollistamisen tueksi on usein esitelty kuvioita ja taulukoita. Kunkin luvun päätteeksi keskeiset tulokset on koottu myös tiiviiseen arvioivaan yhteenvetolukuun. Myös useamman kappaleen jälkeen tehdään johdattelua seuraavaksi käsiteltävään aiheeseen. Seuraavat kappaleet käsittelevät väkivallan konfliktityyppejä ja konfliktien sisältöä. Näitä kuvaavat muun muassa perhesuhteeseen liittyvät konfliktit, ryyppyporukan sisäiset riidat ja mielenterveyshäiriöt. Tämäkään listaus ei ole tyhjentävä, vaan myös konfliktityyppejä on jaoteltu tarkasti moneen eri osaan. Allekirjoittaneen mielestä monen eri muuttujan kuvaaminen avartaa lukijalle näkemystä siitä todellisuudesta, millaisiin syihin henkirikos voi perustua. Tutkimus antaa myös yllättäviä tuloksia esimerkiksi tekijöiden motiiveista. Konfliktityyppien kuvailun jälkeen tutkimuksessa vertaillaan vuosien 1988 ja 1996 henkirikollisuutta. Tutkimus päättyy yhteenvetoon, jossa tehdään myös uusia kysymyksiä ja pohditaan väkivallan kehityspiirteitä. Tutkimuksessa annetaan siis jo itsestään vastaus kysymykseen, onko aiheesta mahdollista tehdä jatkotutkimusta. 6 TUTKIMUSTULOKSET Yleisesti voidaan sanoa, että koko tutkimus perustuu tutkimustuloksille. Tutkimuksen kappaleet koostuvat lähinnä vain tutkimustulosten esittelystä, ja kuten jo todettu, usein tulok-

8 sille on myös esitetty kuvioita tai taulukoita. Tämän analyysin kannalta ei ole oleellista esitellä kaikkia mahdollisia tutkimustuloksia, vaan olennaisempaa on keskittyä siihen, ovatko tutkimustulokset luotettavia ja vakuuttavia. Koska tutkimus on perustunut poliisin tietoon tulleeseen henkirikollisuuteen, on allekirjoittaneen mielestä tulokset vakuuttavia. Tutkimuksessa on myös esitelty niitä seikkoja, jotka ovat voineet vääristää tuloksia, joten tuloksia on hankala kyseenalaistaa. Kun tutkitaan kuolemaan johtanutta ja muuta vakavaa välivaltaa, poliisin tietoon tulleiden tapausten kuvaukset ovat varsin hyvä tietolähde tällaiselle tutkimukselle. Niistä käy ilmi väkivaltaisen käyttäytymisen todellisuus, joka ei kuitenkaan ole poliisin kontrollitoiminnan tuottamaa (muutoin kuin marginaalisilta osiltaan, esimerkiksi poliisit henkirikoksen uhreina) 14. Tutkimuksessa on tehty myös yhteenvetomaisesti johtopäätöksiä siitä, mitkä ovat tyypillisimpiä tekijöitä suomalaiselle henkirikollisuudelle. Tutkimuksen mukaan väkivallan tekijöiden ja uhrien sosioekonomisessa jakaumassa kiinnittää huomiota työntekijätaustaisten ja ammattia vailla olevien suuri osuus sekä tekijöistä että uhreista. Useimmat tekijät ja uhrit vuosina 1988 sekä 1996 olivat 20-50-vuotiaita miehiä, jotka olivat työelämän ulkopuolella, mutta jotka usein edustivat työntekijäammatteja, kuten sekatyömies, kirvesmies ja asentaja. Tilannekuvauksista käy myös ilmi, että alkoholin nauttiminen on keskeisessä asemassa tämän ryhmän toimintaa. 15 Lukijan vakuuttaa myös se, että hypoteesiin sekä asetettuihin tutkimuskysymyksiin annetaan vastaus. Tutkimus esimerkiksi osoittaa, että vuonna 1996 tapettiin tai murhattiin useampi henkilö kuin kahdeksan vuotta aikaisemmin. Uhrin ja tekijän välistä suhdetta tarkastelemalla voitiin havaita, että henkirikosten määrän lisääntyminen johtui keskeisesti tuttavien, kavereiden ja ryyppytovereiden keskinäisen väkivallan lisääntymisestä. 16 Näin ollen hypoteesi siitä, että jokin tietty väkivallan osa-alue voi vaikuttaa väkivallan rakenteen määrälliseen muutokseen, on saanut ratkaisunsa kvantitatiivisen menettelyn tuloksilla. 14 Kivivuori 1999, s. 111. 15 Kivivuori 1999, s. 112. 16 Kivivuori 1999, s. 116.

9 7 JOHTOPÄÄTÖKSET Kokonaisuutena tarkastellen Kivivuoren tutkimus on erittäin informatiivinen ja onnistunut. Analysoitaessa tarkemmin tutkimusta on siitä kuitenkin havaittavissa tiettyjä puutteita. Yksi puute minkä voisi nostaa esiin on se, että tutkimuksen johdantoon tai kuvailevaan alkukappaleeseen ei ole juuri panostettu. Tutkimuksen ensimmäiset kappaleet antavat tutkimuksesta melko epäselvän kuvan ja tutkimuksen kokonaisuus on aluksi vaikea hahmottaa. Toisaalta tutkimus on julkaistu vuonna 1999, jolloin tutkimustradition voidaan olettaa olevan erilainen. Kuudentoista vuoden aikana myös käsitteet ovat voineet muuttua, joten kriittinen suhtautuminen niihin ei ole ehkä tässä yhteydessä tarpeen. Kivivuoren tutkimus on kuitenkin mitä ilmeisemmin ollut aikanaan merkittävä tutkimus. Tutkimusta on hyödynnetty myös jälkikäteen sen osoittamien tulosten vuoksi. 17 Tutkimus on osoittanut merkittävällä tavalla henkirikollisuuden rakennetta, joka on myös oletettavasti edistänyt toimia ja menetelmiä henkirikollisuuden estämiseksi yhteiskunnassamme. Kriminologian menetelmät kurssin tarkoituksena oli tutustuttaa opiskelija kriminologisen tutkimuksen menetelmiin ja teorioihin. Oma pohjani menetelmäopintojeni suhteen on ollut melko suppea, mutta niistä on selkeästi ollut apua myös tämän kurssin suorittamisen kannalta. Kriminologian menetelmät kurssi on siten hyvää kertausta tutkimusmenetelmistä ja se antaa mielestäni hyviä valmiuksia pro gradun suunnittelulle. Koin tästä olevan paljon hyötyä, sillä oma pro gradu seminaariin saa alkunsa syksyllä 2015. Myös suorittamastani kriminaalipolitiikka ja kriminologia kurssista oli hyötyä, jotta aihetta pystyi ymmärtämään laaja-alaisemmin. Korostan vielä, että erityisesti pidin kurssin suorittamistavasta. Mielestäni kirjallisen analyysin laatiminen palvelee parhaiten opiskelijoita oppimisen kannalta. Menetelmäopintoja olisi mielestäni muutoinkin järjetöntä opetella ulkoa, sillä tärkeämpää on hallita se käytännössä. Tällainen tehtävä palvelee ja edesauttaa nimenomaan kirjoittamis- ja havainnointitaitoja. Lisäksi kriittisen lukijan rooliin asettuminen ja tutkimuksen arvioiminen avartaa sitä näkökulmaa, mikä on hyvälle tutkimukselle ominaista. Uskon tästä olevan paljon hyötyä myös seuraavia opintoja varten. 17 Tutkimusta on hyödynnetty esimerkiksi työryhmämietinnöissä. Ks. esim. Rikoksentorjuntaneuvosto 2004.

10 Valitun tutkimuksen analysoinnin yhteydessä olen oppinut myös sen, että tutkimustulokset voivat tuoda esille paljon mielenkiintoisia seikkoja. Lisäksi on lukijan edun mukaista, jos heti tutkimuksen alussa lukijalle tuodaan selvästi esiin se, mitä tutkimuksessa tutkitaan, miksi sitä tutkitaan, miten aiheitta on tarkoitus tutkia ja miksi valitut keinot ovat parhaita tutkimuksen onnistumisen kannalta. Myös huolellinen suunnittelu ja aineistoon paneutuminen edesauttavat tutkimuksen luotettavuutta ja pätevyyttä. Itse en kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi, että kurssilla paneuduttiin valmiiden tutkimusten läpikäyntiin. Sen sijaan, että keskityimme käsittelemään kolmea kriminologista tutkimusta ja tarkastelemalla niissä käytettyjä menetelmiä ja teorioita, olisi mielestäni ollut tehokkaampaa paneutua määrällisen ja laadullisen menetelmän perusteelliseen läpikäyntiin. Toisaalta valmiiden tutkimusten läpikäynnistä oli myös hyötyä, mutta niiden vähentäminen esimerkiksi yhteen olisi ollut riittävää. Vielä tarkemmin olisi voitu esimerkiksi käydä läpi sitä, mitkä ovat määrällisen ja laadullisen aineiston metodeja ja strategioita. Suhteessa muihin kurssilla käsiteltyihin asioihin näitä käsiteltiin melko suppeasti, vaikka mielestäni ne olivat koko kurssin ydin.