Prostituutio Pohjoismaissa Raportti Pohjoismaisen prostituutiotyön verkoston kokouksesta Helsingissä 8.-9.9.2011 Susanna Jussila ja Vaula Tuomaala (toim.)
Sisällysluettelo Pohjoismainen prostituutiotyön verkosto... 3 Seminaarin avaus... 4 Mitä Pohjoismaissa tapahtuu?... 6 Prostituertes Intresseorganisasjon i Norge - PION - Norja... 7 Rose Alliance, Ruotsi... 9 Johanna Sirkiä, Suomi... 11 Sexarbejdernas Intresseorganisation - SIO, Tanska... 13 Servicestyrelsen ja Danish Anti Trafficking Center - Tanska... 15 Pro-tukipiste ry - Suomi... 17 Kompetenscenter Malmö - Ruotsi... 20 Pro Sentret - Norja... 22 Bergen Red Cross -Norja... 26 Prostitutionsenheten - Ruotsi... 28 Nadheim - Norja... 29 FAFO - Norja... 31 KAST - Norja... 33 Yhteenveto: SIO, Pro-tukipiste ja PION... 35 Seksityö, siirtolaisuus ja kansakunnan rakentaminen... 37 Työryhmät... 40 Lehdistötilaisuus... 43 Lehdistötiedote... 43 Poimintoja tiedotusvälineistä... 45 Palaute... 50 Seminaariin osallistuneet organisaatiot... 52 Seminaariohjelma... 57 2
Pohjoismainen prostituutiotyön verkosto Pohjoismainen prostituutiotyön verkosto (Nordic Network on Prostitution) aloitti toimintansa pienimuotoisena jo 1980-luvulla. Suomi ja Pro-tukipiste liittyivät verkostoon vuonna 1990. Verkoston jäsenyyttä ei ole rajattu, joten toimintaan on osallistunut kansalaisjärjestöjä, yksittäisiä seksityöaktivisteja, valtiollisia organisaatioita, kunnallisten palveluiden tuottajia sekä tutkimusja kehittämislaitoksia kaikista Pohjoismaista Islantia lukuun ottamatta. Verkoston päämääränä on vaihtaa tietoa seksityöhön ja prostituutiopolitiikkaan liittyvistä trendeistä Pohjoismaissa sekä rakentaa ja ylläpitää yhteistyötä pohjoismaisten toimijoiden välillä. Verkoston tapaamisten teemoina 2000-luvulla ovat olleet pohjoismainen prostituutiopolitiikka, lainsäädännön muutosten vaikutukset seksityöhön ja seksityöntekijöiden asemaan, eri työmenetelmien esittely ja toisilta oppiminen, tiedonkeruumenetelmien arviointi sekä prostituutiotilanteen trendeissä tapahtuneet muutokset. Verkosto toimii myös kokousten välillä: tietoja vaihdetaan henkilökohtaisella yhteydenpidolla, verkostokumppaneiden työhön tutustutaan vaihtovierailuilla ja verkoston jäseniä kutsutaan tarvittaessa kansallisiin seminaareihin. Osa verkoston jäsenistä toimii myös eurooppalaisissa verkostoissa kuten TAMPEP 1, ICRSE 2 ja Correlation Network 3. Näissä verkostoissa organisaatiot ovat ensisijassa oman maansa epävirallisia edustajia, mutta Euroopan laajuisissa verkostoissa voidaan peilata myös pohjoismaisen prostituutiopolitiikan erityispiirteitä suhteessa muuhun Eurooppaan. Pohjoismaisella prostituutiotyön verkostolla ei ole varsinaista koordinoivaa tahoa. Verkosto kokoontuu kerran vuodessa ja tapaamisten järjestämisvastuu siirtyy vuosittain jäsenorganisaatiolta toiselle. Viimeisin kokous pidettiin Helsingissä 8. - 9.9.2011 ja kokoontumisen järjestelyistä vastasi Pro-tukipiste ry. Seuraava kokous pidetään Oslossa toukokuussa 2012 ja järjestämisvastuussa on Pro Sentret. Tähän raporttiin on koottu Helsingissä syyskuussa 2011 järjestetyn seminaarin puheenvuoroja ja keskusteluita. 1 European Network for HIV/STI Prevention and Health Promotion 2 The International Committee on the Rights of Sex Workers in Europe 3 European Network on Social Inclusion and Health 3
Seminaarin avaus Tuija Pulkkinen Akatemiaprofessori Pro-tukipisteen hallituksen jäsen Pohjoismaisen prostituutioverkoston seminaarin avaussanat lausui Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen professori, akatemiaprofessori, valtiotieteilijä ja Pro-tukipisteen hallituksen jäsen Tuija Pulkkinen. Sukupuolesta ja seksuaalisuudesta kiinnostunut feministiteoreetikko nosti aloituspuheenvuorossaan esiin käsitteiden ja sanojen merkityksen prostituutiokeskustelussa. Pulkkinen on kiinnostunut prostituutionkentässä ja ilmiöön liittyvissä käsitteissä tapahtuvista muutoksista. Hän pohtii myös kohtaavatko akateeminen tutkimus, ilmiön parissa tehtävä käytännön työ ja poliittinen argumentaatio toisensa, ja millä tavoin nämä kolme voisivat toisiaan palvella. Pulkkinen näkee akatemian ja järjestökentän välisen vuorovaikutuksen tärkeänä todellisuutta kuvaavan tiedon kartuttamiseksi ja uudenlaisen ajattelun synnyttämiseksi. Pulkkinen toi puheenvuorossaan esiin, että prostituutio ei ole vain yksi ilmiö; sitä voi tarkastella lukemattomista näkökulmista käsin kontekstista riippuen. Prostituutioon liittyvät kysymykset työstä, seksuaalisuudesta, tuloeroista, väkivallasta, ihmiskaupasta, rajoista, laeista, normeista, historiasta, tavoista, sosiaalipolitiikasta, sosiaalityöstä, markkinoista, sääntelystä, asenteista, moraalista, terveydestä tai uskonnosta. Pohjoismaiden globalisoituminen tarjoaa myös täysin uuden kontekstin, joka muuttaa prostituutioksi ymmärtämämme ilmiön luonnetta. Pulkkinen on omassa tutkimuksessaan kiinnittänyt huomiota käsitteisiin ja niiden valtaan. Prostituutiokeskustelussa käsitteillä - esimerkiksi sillä, puhummeko seksityöstä vai huonoista tavoista, työntekijöistä vai huorista - on paljon merkitystä. Pulkkinen havainnollisti sanojen valtaa kuvaamalla tutkimansa siveellisyys-käsitteen (ruotsiksi sedlighet, lähtöisin saksankielisestä sanasta sittlichkeit) historiaa ja käsitteessä tapahtunutta merkityksen muutosta. 1800-luvun ja 1900-luvun alun Suomessa siveellisyys oli varsin merkityksellinen käsite. Vuosisadan vaihteessa siveellisyyskysymys jossa oli itse asiassa kysymys prostituutiosta herätti paljon keskustelua Pohjoismaissa. Noihin aikoihin siveellisyys-käsitettä käytettiin yhtäältä sosiaali- 4
sen luokkajaon, toisaalta kaupunkilaisten ja maalaisten välisen eron ilmentämiseen. Porvaristo teki siveellisyyden käsitteen avulla eroa työväenluokan alhaiseen moraaliin. Kaupunkiin tulevat maalaistytöt nähtiin moraaliltaan heikkoina, samaan aikaan uhanalaisina ja vaarallisina. Siveellisyys-käsitettä ei enää käytetä prostituutiosta käytävässä keskustelussa. Nykyisin pohjoismaisessa keskustelussa näkyy kuitenkin pohjoismaisen moraalin ja ulkoapäin tulevan moraalisen uhan, ulkomaalaisten prostituoituijen, välinen vastakkainasettelu. Tässä keskustelussa ovat edelleen käytössä vanhastaan tutut toiseuttamisen tavat. Jälleen rakennetaan eroa hyvän ja pahan, meidän ja uhkan, välille. Sukupuolentutkimuksessa sanaston ja argumentaation muutos on yksi tutkimuskohteista. Parhaimmillaan akateeminen tutkimus asettuu vastustamaan universalistisia argumentteja, sellaista puhetapaa, jossa ilmiö tai ongelma ja siten myös siihen liittyvät ratkaisut nähdään muuttumattomina. Tällainen akateeminen tutkimus on kontekstiherkkää ja synnyttää uusia käsitteitä ja sanastoja. Vaikka tiede ei tarjoaisikaan lopullisia vastauksia mihinkään prostituutioon liittyvään kysymykseen, se voi auttaa suhteellistamaan prostituutioon usein liittyviä vahvoja asenteita. Tieto ja uudenlaiset näkökulmat voivat myös lieventää negatiivisia tunnereaktioita. Rohkeus ajatella toisin, uudella tavalla, tarjoaa parhaat edellytykset kontekstiherkkään analyysiin. Se, mitä tapahtuu tässä ja nyt, on tärkeää, ei takertuminen ikuisuuskysymyksiin. Pulkkinen kommentoi myös suomalaisesta prostituutiokeskustelua. Suomessa on keskusteltu suhteellisen vähän seksin oston kriminalisoinnista, mutta viime aikoina on ollut näkyvissä merkkejä muutoksesta. Seksin myyminen tietyissä baareissa, poliisikontrollin lisääntyminen ja katujen järjestys on noussut julkisen keskustelun kohteeksi. Pulkkinen pohtii, missä määrin lisääntynyt kiinnostus kumpuaa Kristillisdemokraattista puoluetta edustavasta sisäministeristämme, joka on poliittisten avaustensa perusteella ollut erityisen kiinnostunut seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Aloituspuheenvuoronsa lopuksi Pulkkinen toivoi Pohjoismaisen kokoontumisen edistävän eri toimijoiden välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä. 5
Mitä Pohjoismaissa tapahtuu? Ensimmäisen seminaaripäivän aikana etsittiin vastausta kysymykseen Mitä Pohjoismaissa tapahtuu?. Jokaista seminaariin osallistuvaa organisaatiota pyydettiin esittelemään oman maansa seksityökentässä tapahtuneita muutoksia. Erityisenä fokuksena oli liikkuvuuden lisääntymisen vaikutus prostituutiopolitiikkaan ja palvelujen tarjoamiseen. Puheenvuorojen tiivistelmät on tässä raportissa esitetty seminaariohjelman mukaisessa järjestyksessä. 6
Prostituertes Intresseorganisasjon i Norge - PION - Norja Astrid Renland Ensimmäisen pohjoismaisen puheenvuoron käytti Norjassa vuodesta 1990 toimineen prostituoitujen etujärjestön, PION:n edustaja Astrid Renland. Renlandin mukaan Norjassa on tapahtunut viime vuosikymmenen aikana radikaali muutos suhtautumisessa prostituutioon. Aiemmin prostituutio nähtiin lähinnä sosiaalisena ongelmana ja Norjan virallinen politiikka perustui haittojen vähentämiseen suuntaamalla palveluja seksityöntekijöille. 1.1.2009 voimaan astuneen seksin oston kriminalisoinnin johdosta huomio on siirtynyt rikollisuuden hallintaan ja ihmiskaupan vastaiseen taisteluun. Uuden viitekehyksen sisällä seksityöntekijät määritellään uhreiksi, millä on Renlandin mukaan ollut kauaskantoisia vaikutuksia. Seksin oston kriminalisoinnin seurauksena poliisikontrolli on lisääntynyt Norjassa. Seksityöntekijöiden asiakkaita kontrolloidakseen poliisit kontrolloivat seksityöntekijöitä ja syyttävät heitä rikolliseen toimintaan kannustamisesta. Virkavalta tekee ratsioita hierontapaikkoihin, hotellihuoneisiin ja yksityisasuntoihin. Poliisi on myös ottanut asiakseen informoida vuokraisäntiä mahdollisesta prostituutiosta ja vaatinut heitä irtisanomaan vuokrasopimuksia paritussyytteen uhalla. Kontrollitoimien seurauksena prostituutiosta on tullut näkymättömämpää ja seksityöntekijöistä eristäytyneempiä ja entistä stigmatisoituneempia. Seksityöntekijät ovat pakotettuja työskentelemään yksin ja tapaamaan asiakkaita joko hotellissa tai asiakkaidensa kotona. Työskenteleminen yksin ja eritäytyneemmissä olosuhteissa on huonontanut seksityöntekijöiden mahdollisuuksia arvioida riskejä ja vähentänyt heidän määräysvaltaansa suhteessa asiakkaisiin. Myös turvaseksistä on Renlandin mukaan tullut neuvottelukysymys. Herkimpiä asiakkaiden painostukselle ovat ne seksityöntekijät, jotka ovat eniten riippuvaisia prostituutiosta saamistaan tuloista. Norjan terveyspalvelujen mukaan sukupuolitartunnat ovat lisääntyneet etenkin seksityöntekijöinä toimivien siirtolaisten keskuudessa. Uudet ihmiskaupan vastaiset lainsäädäntötoimet ovat vaikeuttaneet myös sosiaali- ja terveyspalveluita tarjoavien tahojen toimintaa, kun haittojen vähentämistarkoituksessa jaettuja kondomeja on käytetty rikostodisteina. Renland kertoo, että seksityöntekijät ovat haluttomampia ottamaan vastaan turvasek- 7
simateriaalia, lähestymään sosiaalityöntekijöitä tai hakemaan seksityöntekijöille suunnattuja sosiaalisia palveluja, koska he pelkäävät sosiaalityöntekijöiden tekevän yhteistyötä poliisin kanssa. Tämä on vaikeuttanut merkittävästi seksityöntekijöiden parissa tehtävää ehkäisevää hiv/aids -työtä. PION:n kokemusten mukaan ongelmallista on myös keskittyminen prostituution lopettamiseen tähtääviin exit-ohjelmiin. Renlandin mukaan kyseinen poliittinen linjaus näyttää johtaneen tilanteeseen, jossa myös haittojen vähentämiseksi tehtävän työn tavoitteena nähdään seksityön lopettaminen. Lainmuutoksen seurauksena seksityöntekijät ovat olleet aiempaa vastahakoisempia ilmoittamaan rikoksista, kuten väkivaltaisista ryöstöistä tai raiskauksista, koska he eivät luota poliisiin tai haluavat pysyä virkavallalta piilossa. Huonoimmassa asemassa ovat väliaikaisesti maassa oleskelevat seksityöntekijät, joita on Norjan prostituutiomarkkinoilla huomattavan suuri määrä. Heidän kohdallaan rikosilmoituksen tekeminen saattaa johtaa karkotukseen. Renland katsookin prostituution kriminalisoinnin heikentäneen entisestään seksityöntekijöiden asemaa. Seksityöntekijät elävät käytännössä lainsuojattomina joutuen hyväksymään heihin kohdistuvan syrjinnän ja muille kansalaisille itsestään selvinä pidettyjen oikeuksien puuttumisen. Norjan hallituksen väitteelle, jonka mukaan seksin oston kielto olisi vähentänyt kysyntää ja johtanut markkinoiden pienenemiseen, ei Renlandin mukaan ole olemassa todisteita. PION:n kokemuksen perusteella markkinoiden koossa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta seksin oston kriminalisoinnin jälkeen. Sen sijaan Norjan hallituksen poliittinen agenda on vaikuttanut negatiivisesti seksityöntekijöiden oikeuksiin ja terveyteen, samoin kuin seksityöntekijöiden parissa tehtävään haittojen vähentämistyöhön. Puheensa lopuksi Renland toivoikin seksityöhön terveys- ja ihmisoikeusnäkökulmia esiin nostavaa lähestymistapaa sekä ulkopuolista valvontaa poliisitoimenpiteille ja menetelmille, jotta seksityöntekijät voisivat täysipainoisesti nauttia heille kuuluvista oikeuksistaan Norjassa. 8
Rose Alliance, Ruotsi Jasmin Ruotsissa toimivan seksi- ja erotiikka-alan työntekijöiden etujärjestön Rose Alliancen edustaja Jasmin nosti puheenvuorossaan esiin seksin oston kriminalisoinnin haitalliset vaikutukset alalla toimiviin ihmisiin. Rose Alliance aloitti toimintansa vuonna 2005 aktivistiryhmänä. Vuodesta 2010 Rose Alliance on toiminut järjestönä, jolla on tätä nykyä yli 150 jäsentä. Puheenvuoronsa aluksi Jasmin ilmaisi järjestön suhtautuvan kielteisesti seksin oston täyskieltoon sekä nykyiseen parituslainsäädäntöön Ruotsissa. Rose Alliancen mukaan kriminalisointi on vahvistanut entisestään prostituutioon liittyviä stereotypioita. Järjestö on havainnut, että kriminalisointi on aiheuttanut haitallisia seurauksia seksi- ja erotiikka-alalla työskenteleville ihmisille. Esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden ja viranomaisten suhtautuminen seksityötekijöihin on muuttunut kriminalisoinnin myötä. Seksityöntekijöitä kohdellaan rikollisina, mielenterveysongelmaisina tai lapsina. Ainoa rooli, mikä seksityöntekijän kohdalla hyväksytään, on uhrin rooli. Jasmin kertoi muutamia konkreettisia esimerkkejä seksityöntekijöiden kohtaamista tilanteista vuonna 2011. Rose Alliance saa paljon yhteydenottoja seksialalla toimivilta siirtolaistyöntekijöiltä, jotka poliisi on ottanut silmätikuikseen. Tyypillinen yhteydenotto koskee usein seksityöntekijään kohdistuvaa aiheetonta pidätystä tai epäasiallista kohtelua. Sen sijaan seksinostaja pääsee poliisin haavista usein ilman minkäänlaisia seuraamuksia. Viranomaisten ennakkoluuloisia asenteita Jasmin valaisi kahdella esimerkillä, joista toinen liittyi sairausvakuutusmaksujen laittomaan epäämiseen. Eräs seksityöntekijä joutui lääkärin määräämälle sairauslomalle. Hänelle ei myönnetty sairaspäivärahaa, vaikka hän oli maksanut veroja viimeiset 8 vuotta. Syyksi kerrottiin, ettei naisella uskottu olevan lainkaan tuloja tulevaisuudessa, sillä hänen asiakkaansa olivat kriminalisoituja. Rose Alliancen avulla nainen sai lopulta rahansa 7 kuukauden taistelun jälkeen, mutta viranomaiset tekivät hyvin selväksi, etteivät muut seksityöntekijät voi odottaa samaa. Toinen tapaus liittyy Jasminin henkilökohtaiseen kokemukseen huoltajuuskiistassa, jossa seksityöntekijän statusta käytettiin häntä vastaan. Lasten huoltajuus oli alun perin määrätty Jasminille, mutta kun sosiaaliviranomaiset saivat tietää hänen seksityötaustastaan, lapset otettiin huostaan. Sosiaaliviranomaisten kanssa käydyissä keskusteluissa Jasmin koki, että jollei hän 9
näytellyt uhrin roolia, olisi mahdollisuus saada lapset takaisin pienempi. Lopulta Jasmin sai lapsensa takaisin ilman erillistä oikeudenkäyntiä. Huoltajuusoikeudenkäynnissä hänen seksityötaustansa tuotiin kuitenkin esiin. Oikeus ilmaisi huolensa siitä, ettei hänellä ole ymmärrystä prostituution haitallisuudesta. Puheensa lopuksi Jasmin esitteli vielä järjestön toimintaa ja sen tarjoamia palveluita. Rose Alliance on seksityöntekijöiden etujärjestö, joka tarjoaa jäsenilleen tukea Ruotsin poliittisessa ilmapiirissä. Rose Alliance tukee seksityöntekijöiden mahdollisuuksia terveelliseen ja turvalliseen työskentelyyn. Myös oikeudellista apua on tarjolla. Rose Alliancea konsultoidaan usein Ruotsissa, mutta harvoin virallisesti. Seksityöntekijöiden etujärjestön kanssa neuvottelu ja avun pyytäminen järjestöltä on poliittisesti epäkorrektia. Rose Alliancea konsultoivat myös usein ulkomaiset järjestöt ja hallitukset. Rose Alliance saa rahoitusta muun muassa Euroopan komissiolta etsivän työn kehittämiseen. Järjestö on myös Hiv-Sverigen kumppani, ja tekee hivin ennaltaehkäisytyötä seksityöntekijöiden parissa yhdessä kyseisen järjestön kanssa. Seksityöntekijöiden etujärjestön SALLI:n lopetettua toimintansa, Jasmin sanoi Rose Alliancen olevan myös suomalaisten ja Suomessa työskentelevien seksityöntekijöiden käytettävissä. 10
Johanna Sirkiä, Suomi Suomalainen yksityisyrittäjä, seksi- ja erotiikka-alan asiantuntija ja Suomen seksialan liiton SALLI:n perustajajäsen Johanna Sirkiä kertoi puheenvuorossaan SALLI:n osallistumisesta seksin oston kriminalisointia koskevaan keskusteluun Suomessa. SALLI perustettiin vuonna 2002 ja liiton toiminta loppui vuonna 2010. Suomen seksialan liitto SALLI perustettiin vuonna 2002, kun debatti Ruotsin mallin mukaisesta seksin oston kriminalisoinnista kävi kuumimmillaan Suomessa. Taustalla oli seksityöntekijöiden keskuudessa noussut huoli seksin oston kriminalisoinnin negatiivisista vaikutuksista seksityöntekijöihin. SALLI toimi hyvässä yhteistyössä Pro-tukipiste ry:n kanssa. Työnjako oli selkeä: Sirkiän mukaan SALLI:lla ei ollut tarvetta ryhtyä tekemään sosiaalityötä tai etsivää työtä, sillä Pro-tukipiste on toiminut ja toimii edelleen menestyksekkäästi kyseisellä saralla. SALLI:n tärkein tehtävä oli antaa ääni seksityöntekijöille heidän ajatuksilleen ja kokemuksilleen. Media oli kiinnostunut SALLI:n kannanotoista ja myös osa politiikoista kuunteli järjestön mielipiteitä. Osittain juuri SALLI:n kannanottojen takia seksin oston kriminalisointia koskeva lakiesitys muutettiin parlamentissa vain osittaiseksi kriminalisoinniksi. Se, että seksityöntekijöiden järjestö tuli kuulluksi lainsäädäntöprosessin aikana, oli menestys. Sirkiä ei kuitenkaan ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, koska osittainen kriminalisointi ei hänen mukaansa ole parempi vaihtoehto heikoimmassa asemassa olevien kannalta. Koko prosessin ajan, jolloin SALLI antoi lausuntoja ja kommentoi lakiesitystä, järjestö korosti kriminalisoinnin vaikutusten kohdistuvan kaikista voimakkaimmin niihin, jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa. Sirkiä huomauttaa, ettei hän ollut niinkään huolestunut itsestään tai muista, jotka toimivat seksityöalan ammattilaisina. Hän ei ollut mukana SALLI:ssa siksi, että olisi pelännyt menettävänsä työnsä tai tulonsa. Sen sijaan, hän oli huolissaan siitä, miten seksin oston kriminalisointi vaikuttaisi niihin seksityöntekijöihin, joilla ei ole samoja oikeuksia ja mahdollisuuksia kuin hänellä itsellään. SALLI teki jäsenilleen mielipidekyselyn, jossa kysyttiin mm. mitä he ajattelevat siirtolaisista ja heidän oikeuksistaan työskennellä seksialalla Suomessa. Sirkiän mukaan suurin osa SALLI:n lähinnä suomalaisista seksityöntekijöistä koostuvista jäsenistä tunsi solidaarisuutta ulkomailta tulevia seksityöntekijöitä kohtaan ja oli sitä mieltä, että myös paperittomia siirtolaisia tulee tukea ja kunnioittaa. SALLI:n jäsenten mukaan myös paperittomilla 11
siirtolaisilla tulisi olla jonkinlaiset lailliset oikeudet toimia Suomessa. Seksin oston kriminalisointia koskevan debatin aikana Sirkiää satuttivat eniten sellaiset suomalaisten feministien esittämät väitteet, joiden mukaan seksin oston kriminalisointi on hyvä asia, ja että SALLI ajoi vain seksiteollisuuden asiaa puhui ihmiskauppaajien, sutenöörien ja parittajien puolesta. Erityisen pahalta tuntui se, etteivät väitteiden esittäjät edes halunneet ymmärtää SALLI:n kantaa: huolta siitä, että kriminalisoinnista kärsisivät eniten kaikista huonoimmassa asemassa olevat seksityöntekijät. SALLI:n perimmäinen tarkoitus oli siis tuoda esiin, että kriminalisointi ei ole hyvä ratkaisu kenenkään näkökulmasta. SALLI:ssa pohdittiin myös sitä, mikä olisi järjestön ehdotus hyvästä prostituutiolainsäädännöstä. Keskustelu kuitenkin tyrehtyi vähitellen, osin aktiivisten jäsenten puuttumisen takia. SALLI:n näkemyksistä kiinnostuneiden poliitikkojen ja toimittajien yhteydenottojen yhä jatkuessa järjestön aikaisemmasta menestyksestä tuli Sirkiän mukaan ongelmallista. Hän ei kokenut voivansa muodostaa suomalaisten seksityöntekijöiden kantaa yksin. Sirkiän mielestä tarve yhteiselle arvioinnille ja yhteisen kannan muodostamiselle siitä, mitä suomalaiset seksityötekijät tarvitsevat ja haluavat, elää edelleen. Sirkiän mukaan Suomessa voimassa olevat prostituutiota koskevat lait eivät ole niin huonoja kuin monessa muussa maassa. Parituksen kriminalisointia ei käytetä kovin räikeästi seksityöntekijöitä vastaan. Monet Suomessa laillisesti asuvat seksityöntekijät eivät koe isoja ongelmia lainsäädännön kanssa. Sirkiä muistuttaa kuitenkin, että seksiteollisuus on heterogeeninen ala, kuten mikä tahansa muu työsektori. Seksityöntekijöiden intressit ja huolenaiheet vaihtelevat sen mukaan, onko henkilö Suomen kansalainen, paperiton vai laillinen siirtolainen, onko hänellä pääsy turvallisiin työskentelyolosuhteisiin; työskenteleekö hän kadulla, ravintolassa vai omassa asunnossa ja niin edelleen. Yksityisyrittäjänä toimivan seksityöntekijän huolenaiheet ovat luonnollisesti hyvin erilaiset kuin paperittoman siirtolaisen, joka työskentelee kadulla. Puheenvuoronsa lopuksi Sirkiä korosti pohjoismaisen yhteistyön tärkeyttä seksityöntekijöiden äänen esiintuomisessa 12
Sexarbejdernas Intresseorganisation - SIO, Tanska Susanne Møller Susanne Møller tanskalaisten seksityöntekijöiden etujärjestöstä SIO:sta kertoi puheenvuorossaan Tanskan seksityökentässä tapahtuneista muutoksista ja pohti hallituksenvaihdoksen mahdollisia seuraamuksia seksityöntekijöiden näkökulmasta. Møller ennakoi Tanskan oikeistohallituksen vaihtumisen vasemmistohallitukseksi johtavan entistä tiukempaan prostituutiopolitiikkaan. Tosin Tanskan neljästä vasemmistopuolueesta vain yksi sosialistinen puolue on ilmaissut kannattavansa seksin oston kriminalisointia ehdoitta, eikä Møller usko uuden hallituksen saavan seksin oston kriminalisointia läpi parlamentissa. Kriminalisoinnin sijaan Møller ennusti vasemmistohallituksen etsivän uudenlaisia keinoja taistellakseen seksityötä vastaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi seksin ostamisen vastaisia kampanjoita tai poliisin ja veroviranomaisten toiminnan ohjaamista siten, että he etsivät ja rankaisevat seksityöntekijöitä pienimmästäkin mahdollisesta virheestä. Vaikka seksityöntekijöiden vastaiset poliittiset linjaukset tulivat Tanskassa tutuiksi jo oikeistohallituksen aikaan, uskoi Møller vasemmistohallituksen olevan aloitteissaan aggressiivisempi. Møller arvioi, että tällä hetkellä seksityöntekijöiden vastainen viranomaistoiminta näkyy räikeimmillään Tanskan poliisin ja veroviranomaisten työssä. Møllerin mukaan veroviranomaiset toimivat poliisin kanssa yhteistyössä käyttäen lainvastaisesti hallinnollisia verotarkastuksia rikostutkinnan apuvälineenä. Verotarkastukset ovat jatkuneet jo useita vuosia ja niitä on Møllerin mukaan vaikeaa puolustaa. Huolimatta tarkastusten runsaudesta veronkiertoa on havaittu ainoastaan 5 %:lla seksityöalan yhteenlasketuista verovelvollisista. Esimerkkinä poliisin epäeettisestä toiminnasta seksityöntekijöitä kohtaan Møller mainitsee maahanmuuttolain nojalla tehdyt vangitsemiset. Poliisi on vanginnut ihmiskaupan uhreiksi epäiltyjä henkilöitä työ- ja oleskelulupaan liittyviin ongelmiin vetoamalla, painostaakseen heitä tekemään yhteistyötä ja todistamaan. Poliisilla on myös ollut tapana antaa sakkoja kadulla työskenteleville, pääosin ulkomaalaisille seksityöntekijöille. Useimmiten noin 90 euron sakot annetaan seksityöntekijälle ilman asianmukaista selitystä. Møllerin mukaan laillinen peruste jää puuttumaan, koska sellaista ei yleensä ole olemassa. 13
Positiivisena esimerkkinä Møller nosti esiin sosiaaliviranomaisten toiminnan, jossa näkyy SIO:n tekemä työ seksityöntekijöitä koskevan asianmukaisen tiedon lisäämiseksi. Muun muassa väitteet, joiden mukaan seksityö aiheuttaisi enemmän fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia kuin muut työnteon muodot, on julkisesti kumottu ja myös Servicestyrelsen (Tanskan sosiaaliministeriö) on vihdoin todennut ne perättömiksi. Myös seksityöalan jatkuvaa ja kontrolloimatonta kasvua koskeva myytti, jota Servicestyrelsen piti sitkeästi yllä viimeisen kymmenen vuoden ajan, on vihdoin korjattu SIO:n arviota vastaavaksi. Harmillisena Møller sen sijaan koki, että Tanskan valtion Ihmiskaupan vastainen keskus (CMM) näkee poliisin luotettavimpana yhteistyökumppaninaan. Tämä huolimatta siitä, että CMM:n työntekijöiden täytyy olla tietoisia poliisin lainvastaisista toimista. CMM on katsonut sormien lävitse tilannetta, jossa seksityöntekijöitä hyväksikäytöltä ja laittomalta voimankäytöltä suojeleva taho syyllistyy itse seksityöntekijöiden hyväksikäyttöön ja lailliseen voimankäyttöön heitä vastaan. Näyttäisikin siltä, että ihmiskaupan vastaisen keskuksen edustajille on tärkeämpää konfliktin välttäminen kuin poliisitoimien epäeettisyyteen puuttuminen. Møller arvioi sosiaaliviranomaisilla olevan merkittävä vaikutus siihen, millaisia muutoksia Tanskan seksityökentässä tulee tulevina vuosina tapahtumaan. Nähtäväksi jää, miten vasemmistohallitus, jonka Møller ennakoi suhtautuvan entistä tiukemmin seksityöhön, vaikuttaa sosiaaliviranomaisten viimeaikaiseen, seksityöntekijöiden näkökulmasta varsin positiiviseen, kehitykseen. Mikäli he jatkavat nykyistä linjaansa, sosiaaliviranomaisten toiminnalla voi olla vaikutusta myös siihen, miten muut viranomaistahot suhtautuvat seksityöhön. Møller toivoikin entistä tiiviimpää yhteistyötä sosiaaliviranomaisten kanssa. Puheenvuoronsa lopuksi Møller vetosi seksityöntekijöiden yhtäläisiin oikeuksiin ja muistutti, että jokaisen hallinnossa työskentelevän tulee noudattaa ennen kaikkea lainsäädäntöä ei poliittisia linjauksia. 14
Servicestyrelsen ja Danish Anti Trafficking Center - Tanska Mogens Holm Sorensen ja Berit Arne-Skidmore Tanskassa palveluita prostituoiduille tarjoaa järjestökentän toimijoiden lisäksi sosiaaliministeriön hallinnonalaan kuuluva Kompetencecenter Prostitution. Myös Danish Centre Against Human Trafficking toimii sosiaaliministeriön alaisuudessa. Kompetencecenterin Mogens Holm Sorensen kertoi puheenvuoronsa aluksi arvioita Tanskassa toimivien prostituoitujen määrästä. Kompetencecenter arvioi vuosittain prostituutiossa toimivien lukumäärän, ja viimeisin arvio (vuodelta 2011) on reilut 3400 henkilöä. Luku pienentyi vuoden 2010 arvioista (5500) lähes kahdella tuhannella henkilöllä. Holm Sorensen arvioi, että edellisen vuoden arvioissa saattoi olla kyse mittausmetodien muutoksesta tai yksinkertaisesti arviointivirheestä. Toisaalta hän piti myös mahdollisena, että prostituoituja on Tanskassa vähemmän kuin vuosi sitten. Muiden Euroopan maiden tavoin Tanska on kärsinyt taloudellisesta lamasta, joka väistämättä vaikuttaa myös prostituutiokentällä tapahtuviin muutoksiin. Prostituutio on yhä laillista Tanskassa. Arviolta puolet Tanskassa toimivista prostituoiduista on ulkomaalaistaustaisia. Tämä on Holm Sorensenin mukaan kuitenkin epätarkka arvio. Ulkomaalaistausta voi tarkoittaa ihmistä, jolla ei ole Tanskan kansalaisuutta, tai sellaista henkilöä, jolla kansalaisuus on. Prostituution yhteydessä puhutaan usein ulkomaalaistaustaisista ja ulkomaalaisista, vaikka esimerkiksi Tanskan hierontapaikoissa työskentelevät thaimaalaiset ovat usein Tanskan kansalaisia. Suurin osa prostituutiosta Tanskassa tapahtuu sisätiloissa, hierontapaikoissa. Holm Sorensen esitteli myös Kompetencecenterin tarjoamia palveluita. Keskus on aloittanut toimintansa vuonna 2005. Tällä hetkellä viisi ihmistä tekee ammatillista etsivää työtä koko Tanskan alueella. Töitä on paljon ja etsivä työ on vain osa sitä. Kompetencecenter tuottaa myös tiedotusmateriaalia prostituutiossa työskenteleville, liittyen esimerkiksi verotukseen ja terveyteen. Yksi työn muoto on myös prostituutiossa toimiville naisille tarkoitetut verkostoryhmät. Niiden tarkoitus on luoda prostituutiossa toimiville naisille paikkoja, joissa he voivat jakaa kokemuksia toistensa kanssa. Näistä ryhmistä saadun kokemuksen mukaan prostituutiossa on usean naisen kohdalla kysymys selviytymisestä huonoissa elämänolosuhteissa. Kompetencecen- 15
terin toiminnan tarkoituksena ei kuitenkaan ole pakottaa naisia pois prostituutiosta. Holm Sorensen sanoo, että prostituutiosta poistuminen on jokaisen kohdalla yksilöllinen ja usein hyvin pitkä prosessi. Prostituutiota on Holm Sorensenin mukaan koko maassa.. Näkyvää katuprostituutiota on kolmessa suurimmassa kaupungissa. Prostituoidut eivät yleensä myy seksipalveluita asuinpaikkakunnallaan. Tähän liittyvät stigma ja tunnistamisen pelko. Berit Arne-Skidmore kertoi Ihmiskaupan vastaisen yksikön toiminnasta. Tanskassa on juuri tullut uusi ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma, joka osaltaan vaikuttaa yksikön toimintaan. Fokus uudessa toimintasuunnitelmassa on pakkotyössä, vapaaehtoisen paluun ohjelman kehittämisessä ja ammattilaisten kouluttamisessa ihmiskaupan vastaiseen toimintaan. Ihmiskaupan vastaisen toimintayksikön neuvontapisteessä uusi asia ovat työvalmentajat (job coach). Tämän työmuodon avulla on Arne-Skidmoren mukaan voitu avata uudentyyppisiä keskusteluja asiakkaiden kanssa. On keskusteltu esimerkiksi siitä, mitä henkilö on tehnyt aiemmin elämässään ja jos hän haluaisi uuden ansaintakeinon tai ammatin, mitä se voisi olla. Keskustelua käydään myös siitä, miten henkilö voi hyödyntää kokemuksiaan seksityöntekijänä. Tästä työmuodosta saa lisätietoa verkko-osoitteesta www.newlives.dk. Danish Centre Against Human Trafficking tarjoaa terveys- ja sosiaalipalveluita, tekee ammatillista etsivää työtä ja ylläpitää kansallista päivystävää puhelinta. Työntekijät ovat kohdanneet kadulla paljon naisia Nigeriasta ja Romaniasta. Hierontapaikoissa työntekijät ovat tavoittaneet transsukupuolisia ihmisiä Latinalaisen Amerikan eri maista sekä naisia Unkarista, Latviasta ja Thaimaasta. 16
Pro-tukipiste ry - Suomi Jaana Kauppinen Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen teki puheenvuorossaan katsauksen Suomen prostituutiokenttään. Siihen on Kauppisen näkemyksen mukaan viime aikoina vaikuttanut etenkin tiukentunut suhtautuminen maahanmuuttoon ja siirtolaisuuteen. Edellisten eduskuntavaalien seuraukset näkyvät yhteiskunnassamme muukalaisvastaisena ilmapiirinä. Kauppisen mukaan myös pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon liittyvässä keskustelussa on tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana merkittävä muutos: kriminalisointi ja poliisikontrollin lisääminen nähdään keinona lisätä turvallisuutta ja niitä tarjotaan universaalina vastauksena lähes kaikkiin ongelmiin. Rajoittava prostituutiopolitiikka ja lisääntynyt kontrolli on kohdentunut erityisesti liikkuvaan väestöön. Pro-tukipiste on toistuvasti kuullut asiakkaidensa kokemuksia kansalaisoikeuksien, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien rikkomuksista. Nykyisessä ilmapiirissä oikeuksien loukkauksista puhuminen median, poliittisten päättäjien tai ylipäänsä kenenkään kanssa on kuitenkin entistä vaikeampaa. Kauppinen näkeekin kehityksen samansuuntaisena kuin muissa Pohjoismaissa, etenkin Norjassa ja Ruotsissa. Vuodesta 2006 voimassa ollut prostituutiolainsäädäntö, niin sanottu Suomen malli, ei ole toiminut toivotulla tavalla. Kauppinen löytää silti lainsäädäntöprosessista kokonaisuutena myös jotain positiivista. Ruotsin mallin mukainen seksin oston täyskielto ei mennyt läpi Suomen eduskunnassa. Se oli ehdotetussa laajuudessaan liian erittelemätön ja joiltain osin perustuslaillisten oikeuksien kannalta kyseenalainen. Kauppisen mielestä olisikin kiinnostavaa vertailla eri Pohjoismaiden kohdalla prostituutiopoliittisten linjausten ja perustuslaissa määriteltyjen yksilön oikeuksien suhdetta. Prostituutiolle on nykyisin ominaista sekä maiden sisäinen että rajat ylittävä liikkuvuus. Repressiivisen lainsäädännön ja kontrollitoimien vahvistumista on Kauppisen mukaan tarkasteltava yhdessä seksityöntekijöiden liikkuvuuden ja rajoittavan maahanmuuttopolitiikan kanssa. Olisi syytä pohtia, missä määrin prostituutiopolitiikan kiristäminen sekä ihmiskaupan vastaisten toimien painotukset palvelevat erityisesti maahanmuuton ja liikkuvuuden sääntelyä sen sijaan, että niillä aidosti pyrittäisiin suojelemaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. 17
Viime aikoina prostituutio on ollut esillä tiedotusvälineissä etenkin julkisen järjestyksen näkökulmasta. Kauppisen mielestä on kohtalaisen huvittavaa, että 10-15 seksityöntekijää Helsingin keskustassa näyttäytyy maassamme suurena turvallisuusuhkana. Järjestyspoliisi on näyttänyt ottaneen missiokseen katujen puhdistamisen prostituutiosta. Tätä kyseenalaista roskien pois siivoamista on toteutettu muun muassa ratsioissa, joihin on otettu mukaan myös tiedotusvälineiden edustajia. Ratsioissa tarkastettujen ihmisten hallussa olevia kondomeja on käytetty todentamaan seksin myyntiä tai sen yritystä. Seksityöntekijöiden kohdalla tämä on tarkoittanut terveydellisten riskien ja turvattomuuden lisääntymistä, koska turvaseksimateriaalia ei uskalleta pitää mukana. Luottamus poliisia kohtaan on kadonnut ja myös Pro-tukipisteen työntekijöille puhutaan asioista entistä vähemmän. Järjestyspoliisi on perustellut toimintaansa vanhalla tutulla ihmiskauppa-kortilla. Pro-tukipisteen näkökulmasta poliisin aktiivinen järjestyksenvalvonnallinen ote on vaikeuttanut potentiaalisten ihmiskaupan uhrien tunnistamista. Ilmiö on siirtynyt Kauppisen mukaan maan alle, juuri niin kuin Protukipiste on pelännyt. Maan alle siirtyminen ei tarkoita sitä, että ihmiset konkreettisesti katoavat näkyvistä. Se tarkoittaa, että ihmiset menettävät luottamuksensa poliisiin ja palveluntarjoajiin ja lakkaavat kertomasta kentän tilanteesta tai mahdollisista vaikeuksistaan. Yleisellä tasolla suhtautumisessa ihmiskauppaan ei Kauppisen mukaan ole tapahtunut muutoksia. Ihmiskauppaa käytetään Suomessa edelleen poliittisena välineenä, taikasanana, jolla oikeutetaan kriminalisointi- ja kontrollipolitiikan toimeenpano. Sen sijaan, kun kyse on ihmiskaupan uhrien tai vakavien rikosten kohteeksi joutuneiden ihmisten oikeuksista, poliittista tahtoa uhrien asemaa parantaviin rakenteellisiin uudistuksiin ei näytä löytyvän. Pro-tukipisteen palveluiden käyttäjät ovat kiinnostuneita ihmisoikeuksistaan sekä oikeuksistaan terveys- ja sosiaalipalveluihin Suomessa. Pro-tukipisteen palveluyksiköiden henkilökunta on yhä enemmän mukana vaikuttamassa oikeuksien toteutumiseen käytännössä. Työntekijät osallistuvat asiakkaan kanssa palvelutilanteisiin taatakseen, että asiakkaat todella saavat heille kuuluvat palvelut. Jotkut Pro-tukipisteen asiakkaista eivät ole oikeutettuja julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, jolloin Pro-tukipisteen perinteisempi rooli terveyspalvelujen tarjoajana korostuu. Se on kuitenkin vain yksi osa järjestön nykyistä toimintaa. 18
Yksi ajankohtainen kysymys on myös suhtautuminen palveluntarjoajien rooliin. Monissa, kenties kaikissa, Pohjoismaissa viranomaiset painottavat tätä nykyä exit-ohjelmien lisäämistä haittojen vähentämisen kustannuksella. Kauppiselle kysymys on ennen kaikkea pragman ja dogman välisestä taistelusta: ristiriidasta todellisuuden ja tavoiteltavan ideaalimaailman välillä. Protukipisteen työn periaate on alusta asti ollut haittojen vähentäminen. Kauppinen huomautti, että prostituution lopettamiseen tähtäävien tukitoimien tarjoamisessa ei ole mitään pahaa tai ongelmallista päinvastoin niitä tarvitaan ja niitä kysytään. Protukipiste on aina tarjonnut palveluja myös ihmisille, jotka haluavat lopettaa prostituution. Pro-tukipiste ei vain ole koskaan kutsunut näitä palveluita exit-palveluiksi eikä myöskään ole asettanut lopettamista palvelujen ehdoksi. Lisäksi täytyy muistaa, että suuri osa esimerkiksi Pro-tukipisteen palveluiden käyttäjistä ei ole oikeutettu työvoima- ja koulutuspalveluihin Suomessa. Ihmiselle, jolla ei ole työlupaa eikä pysyvää oleskeluoikeutta, exit-palvelu tarkoittaa käytännössä poistumista maasta ei prostituutiosta. Kauppisen mielestä palveluntarjoajien tulisi keskittyä entistä enemmän seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien edistämiseen. Hän kannusti puheenvuoronsa lopuksi palveluntarjoajia ja seksityöaktivisteja lisäämään keskinäistä dialogia sekä mahdollisuuksien mukaan myös yhteistyötään. 19
Kompetenscenter Malmö - Ruotsi Marco Vega Marco Vega kertoi puheenvuorossaan Malmön kaupungin Kompetenscenter Prostitutionin työstä sekä siitä, miten liikkuvuus näkyy keskuksen eri työmuodoissa. Seksipalveluja myyvien ihmisten lisäksi Malmön Kompetenscenter tarjoaa sosiaali- ja tukipalveluita seksinostajille ja seksiriippuvuudesta kärsiville ihmisille sekä heidän läheisilleen. Lisäksi keskuksessa tehdään etsivää työtä internetissä. Keskus osallistuu myös valtiollisen ihmiskaupan vastaisen verkoston toimintaan. Kompetenscenterin mukaan rajat ylittävä liikkuvuus on erittäin vilkasta Malmön ja Tanskan pääkaupungin, Kööpenhaminan, välillä. Kööpenhaminan läheisyys sekä Tanskan vapaampi prostituutiolainsäädäntö houkuttelevat sekä seksipalvelujen ostajia että myyjiä. Vega toivoikin, että tulevaisuudessa Kompetenscenter voisi tehdä lähempää yhteistyötä Kööpenhaminassa toimivien palvelutarjoajien kanssa. Maan sisällä tapahtuvasta liikkuvuudesta ei ole olemassa selkeää käsitystä, koska Ruotsissa ei ole valtakunnallista prostituution kentällä toimivaa tahoa, kuten Tanskassa tai Norjassa. Kompetenscenterit toimivat paikallisesti, Tukholmassa, Malmössä ja Göteborgissa, ja tekevät jonkin verran alueellista yhteistyötä. Vegan mukaan seksin oston kriminalisoinnilla on ollut vaikutusta paitsi Kompetenscenterin asiakaskuntaan, myös keskuksen työnkuvaan. Seksin myynti Malmön kaduilla on vähentynyt Kompetenscenterin havaintojen mukaan huomattavasti vuoden 1999 jälkeen, jolloin seksin oston täyskielto astui voimaan Ruotsissa. Aikaisemmin kaduilla saattoi työskennellä 200 ihmistä, nykyään heitä on noin kolmekymmentä. Valtaosa Malmön kaduilla työskentelevistä seksityöntekijöistä on ruotsalaisia ja suurella osalla heistä (n. 60-70 %) on huumeongelma. Kadulla työskentelevien asiakkaiden vähennyttyä Kompetenscenter on lisännyt internetissä tehtävää etsivää työtä. Internetilmoituksiin vastaamalla on tavoitettu erityisesti nuoria sekä muita ihmisiä, jotka eivät työskentele kaduilla. Nykyään internetissä tehtävä järjestelmällinen etsivä- ja tiedotustyö on päivittäinen osa Kompetenscenterin toimintamuotoja. Parhaillaan Malmössä ollaan käynnistämässä uutta projektia, chathuonetta, jonka tarkoitus on edelleen madaltaa yhteydenoton 20