Riikka Koivula VILJATILAN SIIRTYMINEN LUONNONMUKAISEEN TUOTANTOON Isomaan tilan kehittämissuunnitelma Opinnäytetyö Syksy 2009 Maa- ja metsätalouden yksikkö Maaseutuelinkeinojen ko
2 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ. 4 ABSTRACT 5 1 JOHDANTO 6 2 LUONNONMUKAINEN TUOTANNON PERIAATE.. 7 2.1 Luonnonmukainen tuotanto Suomessa... 8 2.2 Luonnonmukaisen tuotannon edut ja haasteet.. 8 3 LUONNONMUKAINEN VILJELY. 10 3.1 Viljelykierto... 10 3.2 Ravinnetalous.. 12 3.2.1 Viherlannoitus 13 3.2.2 Karjanlannan käyttö.. 14 3.3 Kasvinsuojelu... 14 3.3.1 Kasvitaudit... 15 3.3.2 Tuholaiset... 16 3.3.3 Rikkakasvit. 16 3.4 Muokkaus. 17 4 ISOMAAN TILAN PERUSTIEDOT.. 19 4.1 Sijainti ja paikallisolosuhteet.. 19 4.2 Konekanta ja rakennukset... 20 5 ISOMAAN TILAN PELLOT... 21 5.1 Maalajit.. 21 5.2 Ravinteisuus. 23 5.3 Kuivatus 24 5.4 Rikkakasvitilanne. 25 6 ISOMAAN TILAN SIIRTYMINEN LUONNONMUKAISEEN TUOTANTOON.. 26 6.1 Maan rakenne.. 28 6.1.1 Lapiodiagnoosi... 28 6.1.2 Kuoppatesti. 32 6.2 Viljelykierto... 33
3 6.3 Ravinnetalous.. 35 6.4 Kasvinsuojelu... 38 6.4.1 Kasvitaudit... 38 6.4.2 Tuholaiset... 39 6.4.3 Rikkakasvit. 40 6.5 Muokkaus.. 41 7 TALOUS.. 43 8 JOHTOPÄÄTÖKSET. 46 LÄHTEET 47 LIITTEET Liite 1: Peruslohkoluettelo Liite 2: Lapiodiagnoosin analysointilomake Liite 3: Kuoppatestin havaintotaulukko Liite 4: Taulukko tutkimuslohkoista Liite 5: Viljelykiertosuunnitelma Liite 6: Kannattavuuslaskelma Liite 7: Muuttuvat kustannukset rukiilla
4 SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULU Opinnäytetyön tiivistelmä Koulutusyksikkö: Maa- ja metsätalouden yksikkö Koulutusohjelma: Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Suuntautumisvaihtoehto: Kasvituotanto Tekijä: Riikka Koivula Työn nimi: Viljatilan siirtyminen luonnonmukaiseen tuotantoon, Isomaan tilan kehittämissuunnitelma Ohjaajat: Heikki Koskimies ja Heikki Harmanen Vuosi: 2009 Sivumäärä: 49 Liitteiden lukumäärä: 7 Kasvitilalla luonnonmukainen tuotanto tuo omat haasteensa verrattuna karjatilan tuotantoon. Luonnonmukaisen tuotannon perusteena on kestävä kehitys. Luonnonmukainen tuotanto vaatii viljelijältä perehtyneisyyttä asiaan, koska viljely toimii hyvin pitkälti luonnon ehdoilla. Opinnäytetyössä käsitellään kasvintuotantotilan siirtymistä luonnonmukaiseen tuotantoon. Samalla opinnäytetyössä pohditaan Isomaan tilan kehittämistä ja sen mahdollisuuksia siirtyä luonnonmukaiseen tuotantoon. Isomaan tilalla on tuotettu jo usean vuosikymmenen ajan viljaa. Viime vuosien aikana tuotantopanosten hinnat ovat jatkuvasti nousseet. Viljamarkkinat ovat myös jatkuvassa muutoksessa. Luonnonmukainen tuotanto on noussut yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi, koska tuotannossa ei käytetä maatilan ulkopuolisia tuotantopanoksia niin paljon kuin tavanomaisessa tuotannossa. Kirjallisuusselvityksen lisäksi tein tutkimuksia tilalla. Selvitin osalla lohkoista maaperän tilannetta kuoppatestin ja lapiodiagnoosin avulla. Suunnittelin myös viljelykierron ja laskin luomuviljelyn kannattavuutta suhteessa tavanomaiseen viljelyyn. Opinnäytetyössä on pyritty mahdollisimman kattavasti selvittämään luomuviljelyssä huomioitavat seikat. Asiasanat: Luonnonmukainen tuotanto, kasvintuotanto, viljely.
5 SEINÄJOKI UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Thesis abstract Faculty: Ilmajoki School of Agriculture and Forestry Degree programme: Bachelor of Agriculture Specialisation: Crop production Author/s: Riikka Koivula Title of thesis: The transformation of an arable farm to organic farming, the development plan for Isomaa s farm Supervisors: Heikki Koskimies ja Heikki Harmanen Year: 2009 Number of pages: 49 Number of appendices: 7 The thesis concentrated on the organic way of farming on arable farms. The thesis also handles the development plan of Isomaa s farm. Farmers have to keep up with changes because farming is changing constantly. Organic farming is a very interesting way to produce food because it is based on sustainable development. The thesis involves the consideration of how an arable farm could work using the organic way of farming. The thesis includes the basic facts of organic farming and facts about Isomaa s farm. I studied professional literature and did some research. I researched the soil, because it tells the condition of the fields. The condition was satisfactory and the soil needs only some enchantments. The thesis includes also a crop management plan, because it is very important in organic farming. Farming is actually based on a carefully planned crop management plan. The thesis considers also the fertilization of the fields, diseases and pests of cultivated plants and the shaping of the soil. Finance is also an important item in organic farming. I did a computation which shows that organic farming is worthwhile. The thesis showed that organic farming could work on Isomaa s farm. The conclusion was that the transformation is possible and could be one specialization choice. Keywords: Organic farming, plants, cropping.
6 1 JOHDANTO Opinnäytetyön aiheena on Isomaan kasvintuotantotilan kehittäminen. Työssä pohditaan luomutuotantoon siirtymisen mahdollisuuksia ja sen etuja ja haasteita viljanviljelytilalla. Luonnonmukaisen tuotannon puhtaus ja pyrkimys energian ja raaka-aineiden säästämiseen ovat houkutteleva vaihtoehto nykypäivänä tavanomaiselle tuotannolle. Luonnonmukainen tuotanto on harkinnanarvoinen vaihtoehto, koska tilan omistajilla on mielenkiintoa ympäristöä kokonaisvaltaisesti hoitavalle tuotannolle. Kasvintuotannossa luonnonmukaisen tuotannon toteuttaminen on haastavampaa kuin kotieläintilalla. Valitsin tämän aiheen opinnäytetyöksi, koska tällä tavalla mieltä askarruttava aihe tulee käsiteltyä kunnolla ja on saatettuna kirjalliseen muotoon asti. Työn alussa käsitellään luonnonmukaisen tuotannon teoriaa ja lopussa on tilan ratkaisut.
7 2 LUONNONMUKAISEN TUOTANNON PERIAATE Luonnonmukainen tuotanto, lyhennettynä luomu, pyrkii noudattamaan kestävän kehityksen periaatteita. Tällöin energiaa pyritään säästämään ja kierrättämään ravinteet kattavasti. Tavanomaisessa tuotannossa energia ja ravinteet tulevat suurelta osin maatilan ulkopuolelta, ja ne välittyvät tilalta eteenpäin ympäristöön ja kuluttajille. Luonnonmukaisen tuotannon edellytys on turvata luonnon monimuotoisuutta ja se on samalla tärkein ympäristötavoite. Kun tilakokonaisuus on mahdollisimman monipuolinen, luodaan ympäristötavoitteen saavuttamiseksi hyvät mahdollisuudet. Luomutuotanto parantaa luonnon monimuotoisuutta viljelyekosysteemeissä sekä sitä ympäröivissä biotoopeissa, koska eläinlajit runsastuvat maaperäeliöstöä myöten. (Nikkilä & Holme 1995, 27 28.) Luonnonmukaisesti viljellyllä pellolla monipuolinen maaperäeliöstö ja monilajisuus ovat yksi tärkeimmistä tuholaistorjunnan osa-alueista. Kaikki pellolla olevat hyönteiset ja eläimet eivät ole tuholaisia, vaan voivat olla jopa hyödyksi (Källander 2005, 105 106). Luomussa keinotekoiset lannoitteet korvataan hidasliukoisilla lannoitteilla, tehokkaalla ravinteiden kierrätyksellä ja biologisella typensidonnalla. Kasvinsuojelu hoidetaan luonnonmukaisessa tuotannossa monipuolisen viljelykierron ja maan hoidon avulla, eli pääasiassa ennaltaehkäisevin keinoin (Källander 2005, 107). Luonnonmukaisen viljelyn tekniikalla on todettu olevan eroosiota vähentävä vaikutus. Eroosiota tapahtuu luomutiloillakin, mutta huomattavasti vähemmän kuin tavanomaisilla tiloilla. Eroosion mittasuhteet Suomessa ovat pienemmät kuin muualla maailmassa, mutta vesistöille sillä on merkitystä. Eroosion torjunnassa tärkeää on monipuolinen viljelykierto, kokonaisvaltainen viljelytekniikka ja maan rakenteen kunnossapito, sekä pienemmässä määrin muokkaustavat ja suojakaistat. (Schepel 1996, 29 30.)
8 2.1 Luonnonmukainen tuotanto Suomessa Luonnonmukainen tuotanto on jatkuvasti lisääntynyt Suomessa. Luomuviljan hinta on pysynyt lähestulkoon samalla tasolla joka vuosi, kun taas tavanomaisesti tuotetun vilja on kokenut rajuja hinnanvaihteluja. Luomutuotannossa oleville maksetaan myös luomutukea. Luomutuotteet kiinnostavat myös kuluttajia yhä enenevässä määrin. Suomen kasvintuotannosta on luonnonmukaisessa tuotannossa noin 7 % peltoalasta, eli yhteensä 140 000 hehtaaria. Tiloja on luomutuotannossa noin 4000 kpl. (Evira, luonnonmukainen kasvituotanto, 9.9.2009.) Suomessa tuotetaan luonnonmukaisesti viljaa, perunaa, vihanneksia ja juureksia. Vuonna 2000 kotieläintuotteita tuotettiin 430 tilalla. Luomutuotteista valmistettavat jalosteet ovat jatkuvasti lisääntyneet ja erityisesti vilja-, vihannes- ja marjatuotteiden määrä on kasvanut. (Rajala 2004, 47.) 2.2 Luonnonmukaisen tuotannon edut ja haasteet Luonnonmukaisen tuotannon mukana tulee paljon sekä etuja että haasteita. Luomussa suureksi eduksi on laskettava elintarvikkeiden puhtaus. Se on kuluttajan etu ostoksia tehtäessä ja viljelijälle työtilanteissa, koska ei tarvitse käsitellä terveydelle vaarallisia aineita (Rajala 2004, 38). Suuri etu on myös luomun luontoa varjeleva viljelytapa, eli kestävä kehitys on vahvasti mukana luomutuotannon perusperiaatteissa. Viljelijä saa luonnonmukaisessa tuotannossa luomutukea ja viljan hinta on parempi kuin tavanomaisella viljalla. Luonnonmukaisen tuotannon mukana tulee myös paljon haasteita. Viljelykierron onnistuminen vaatii paneutumista asiaan. Rikkakasvit ovat haaste luomutilalle. Viljelykierto ja suora torjunta on sen vuoksi suunniteltava hyvin. Luomupelto vaatii muokkausta, mikä taas toisaalta kuluttaa maata. Myös ravinteiden riittäminen kunnon satojen saamiseksi voi tuoda ongelmia ainakin luomukasvitiloilla. Luomukotieläintiloilla tilanne on ravinteiden saamisen suhteen parempi koska karjanlantaa on käytettävissä. Luomusadot ovat yleensä pienempiä kuin tavanomaisessa
9 tuotannossa (Tamminen 2000, 14). Luomutuotteiden korkeampi hinta voi rajoittaa markkinoita. Kuluttajat voivat olla hyvinkin tietoisia luomutuotteiden hyvistä ominaisuuksista, mutta kokevat hinta-laatusuhteen huonoksi. (Rajala 2004, 437 438.)
10 3 LUONNONMUKAINEN VILJELY Luonnonmukaisessa tuotannossa pyritään pitämään tuotanto monipuolisena ja olemaan omavaraisia ravinnekierrossa. Tavoitteena on maatilaekosysteemin säilyminen riittävän monipuolisena. Tuotantotekniikkaan kuuluu maan luontaisen viljavuuden hoito, kasvinvuorotus ja biologinen typensidonta, hellävarainen muokkaus biologisesti ja mekaanisesti, sekä luonnonmukainen kasvinsuojelu. (Rajala 2004, 40 41.) 3.1 Viljelykierto Viljelykierron puute lisää kasvitauteja ja laskee satoa. Jos viljelykierto ei sisällä ollenkaan nurmea, kierto tuottaa maahan paljon vähemmän typpeä kuin nurmea sisältävä kierto. (Kleemola & Jaakkola 2009, 63.) Viljelykierron huolellinen suunnittelu on tärkeää, sillä kierron täytyy olla monipuolinen ja siinä tulee kuitenkin ottaa huomioon eri kasvien vaatimukset. Viljelykasvien tulee olla myös sellaisia, että niille löytyy markkinoita. Kasvinviljelytilalla ei tarvitse ottaa huomioon oman tarpeen osuutta, koska suurin osa sadosta menee myyntiin. Pieni osa siemenistä voidaan ottaa itselle seuraaville vuosille kylvösiemeneksi. Koskimiehen (2009) mukaan luomuun parhaiten soveltuvia lajikkeita on vaikea määritellä, koska tuoretta tietoa lajikekokeista luomun osalta ei ole saatavilla. Varsinkin siirtymävaiheessa pinta-alasta tulee olla noin kolmannes palkokasveilla. Apilanurmi on hyvin yleisesti käytössä siirtymävaiheessa. Apilanurmi parantaa maan rakennetta ja lisää maaperän typpeä. (Leinonen 2000, 45.) Viljelykierron pituus on yleensä 4-7 vuotta (Hinkkanen & Partanen 2000, 26). Tällöin kierrosta saa riittävän monipuolisen ja kuitenkin se on vielä hallittavissa. Viljelykierrossa kasvien paikat täytyy suunnitella hyvin, koska esimerkiksi ruis ja kaura ovat vaatimattomia kasveja kun taas vehnä ja ohra vaativat viljelykierrossa par-
11 haimmat paikat. Toisin sanoen viherlannoituksen jälkeen kannattaa typpirikkaaseen maahan laittaa mieluummin vehnää tai ohraa kuin ruista tai kauraa. Kaura on eniten Suomessa viljelty viljalaji luomutuotannossa. Sen osuus on noin 40 % luomuvilja-alasta. Kauran viljely onnistuu lähes koko Suomessa ja sen satotaso on vain 20 30 % heikompi verrattuna tavanomaisen tuotetun kauran satomäärään. Kaura on vaatimaton kasvi, eikä ole vaatelias maalajin suhteen. Sillä on myös maata puhdistava vaikutus, joten luonnonmukaisessa tuotannossa se on erinomainen kasvi pitämään tauteja kurissa. Kaura on myös hyvä käyttämään vaikealiukoisia ravinteita. (Niskanen & Ansalehto 2000, 82 83.) Kauraa on hyvin perusteltua siis kasvattaa luomutilalla, koska sen kasvuedellytykset ovat hyvät. Rukiin viljely on kauran jälkeen toiseksi yleisintä luonnonmukaisessa tuotannossa. Ruis on vaatimaton kasvi ja se pystyy hyödyntämään laajan juuristonsa avulla niukatkin vesivarat ja ravinteet. Syysrukiilla ei myöskään ole pahoja tauteja tai tuholaisia riesana, ja nopean kasvun ansiosta se kilpailee myös rikkakasveja vastaan hyvin. Luomurukiin satotaso on jäänyt vain noin 10 % tavanomaisen rukiin satomäärästä. (Niskanen & Ansalehto 2000, 75.) Vehnän luonnonmukaisessa viljelyssä kevätvehnä on paljon yleisempää kuin syysvehnä. Vehnä on vaativa kasvi ja vaatii siis viljelykierrossa hyvän paikan. Typen tarve on vehnällä kohtuullisen suuri ja tämän vuoksi viherlannoitus tai apilapitoinen nurmi on sille paras esikasvi. Luomukevätvehnällä sato on jäänyt 20 30 % pienemmäksi kuin tavanomaisesti viljellyllä kevätvehnällä. (Niskanen & Ansalehto 2000, 80.) Vehnälle pitää valita kasvupaikka tarkasti, eli pellon tulee mieluusti olla poudankestävä ja hyvärakenteinen kivennäismaa (Niskanen & Ansalehto 2000, 80). Luomurypsille otollisin paikka viljelykierrossa on apilanurmen suojaviljana. Koska rypsi vaatii paljon typpeä, fosforia ja rikkiä, pelto vaatii lannoitetta ennen kylvöä. Syväjuurisen rypsin lannoitteeksi sopii hyvin kompostoitu karjanlanta tai sitten lihaluujauho. Myöhäinen kylvö taas ehkäisee tuhohyönteisten aiheuttamia haittoja, koska esimerkiksi rapsikuoriaisilla ja kirpoilla on muualla jo tarpeeksi syötävää siinä vaiheessa. Kylvömäärän ollessa suuri, 8-12 kg/ha, kasvusto peittää maan no-
12 peasti ja ehkäisee tällä tavoin rikkakasveja. (Partanen 2007, 8-11.) Rapsikuoriaisen luontaisen vihollisen eli loispistiäisen suosiminen on hyvä konsti ehkäistä sadonalennuksia. Tämän vuoksi rypsi tulisikin laittaa lähelle edellisvuoden rypsilohkoa. Edellisvuoden rypsilohkoa ei pidä silloin muokata kuin vasta juhannuksen jälkeen. Tämä johtuu siitä, että loispistiäiset ehtivät kehittyä ja siirtyä uudelle rypsipellolle. (Rajala 2004, 341 342.) Ohra on suosituin viljalaji tavanomaisessa tuotannossa, mutta luomutuotannossa se on erittäin haastava viljeltävä. Ohran tarvitsee ravinteita paljon heti alkukesästä, mikä ei luomun sovi yksiin luomun hidasliukoisten lannoitteiden kanssa. Ohrassa on myös kasvitauteja, joita on luomussa hankala torjua. Ohran sato onkin jäänyt luomutuotannossa peräti 30 50 %:iin verrattuna tavanomaiseen viljelyn satomäärään. (Niskanen & Ansalehto 2000, 84.) 3.2 Ravinnetalous Kasville pääravinteita ovat typpi, fosfori ja kalium, ja sivuravinteita ovat kalsium, magnesium ja rikki. Kasvi tarvitsee ravinteita sopivasti tarpeeseen nähden ja kasvu kärsii heti jos yhdestäkin ravinteesta on puutetta. Ravinteiden suhteen kasveilla onkin voimassa minimitekijäin laki, eli puuttuva ravinne rajoittaa koko kasvin kasvua jos asiaan ei puututa. (Yli-Halla 2009, 8-9.) Maan kasvukunto vaikuttaa kasvuston typen tarpeeseen, koska biologisen aktiivisuuden ollessa alhainen eloperäisen aineksen hajoaminen tapahtuu hitaasti (Leinonen 2000, 48). Luonnonmukaisessa tuotannossa kasvusto saa esimerkiksi typpeä viherlannoituksen avulla, kalsiumia kalkista, fosforia lisätään lanta- tai kivijauheilla tarpeen mukaan ja kaliumia täydennetään tarvittaessa biotiitilla (Leinonen 2000, 40 41). Rajalan (2004, 38) mukaan viljelijä ohjaa luonnollisia tapahtumia siten, että kasvit saavat ravinteita käyttäen luonnollisia ravinteiden saantitapoja. Luomuviljelyssä lannoitus nivoutuu hyvin tiiviisti yhteen viljelykiertosuunnitelman kanssa. Kasvusto ottaa ravinteensa pellon luontaisista ravinnevaroista tai esikasvien myötä ladatuista ravinteista. Pellolla pyritään siis kasvattamaan tasapainoi-
13 sesti ravinteita lataavia ja poistavia kasveja. Myös pellon hoito erilaisine muokkauksineen vaikuttavat ravinteiden hyödyntämiseen. (Leinonen 2000, 40 41.) Viherlannoitus on luonnonmukaisen tuotannon selkäranka kasvintuotantotilalla ja aiheuttaa pellon hoidossa niin sanotun positiivisen viljavuuskierteen (Leinonen 2000, 43). Tarpeen vaatiessa lisälannoitukseen sopii parhaiten joko toisen luomutilan luovuttama karjanlanta, tai tavanomaisen yhteistyötilan lanta. Jos näitä ei ole saatavilla tai lantaa ei ole riittävästi, voidaan käyttää muun muassa lihaluujauhoa tai kivijauheita. 3.2.1 Viherlannoitus Viherlannoituksen tarkoituksena on parantaa maan kasvukykyä. Vihreä, helposti hajoava kasvimassa muokataan maahan. Viherlannoitusseoksissa käytetään hyvin usein apilaa, virnaa ja heinäkasveja. Kasviravinteet ovat siis seuraavan viljelykasvin käytettävissä. Viljatilalla viherlannoituksen käyttö on kiinteä osa viljelykokonaisuutta. Viljatilalla viljely on usein muuttunut monokulttuuriksi jossa viljaa viljellään vuodesta toiseen ilman katkoja. Eloperäisen aineksen eli humuksen määrän lisääminen on siis hyvin tärkeää varsinkin tällaisessa tilanteessa. Kasvimassan muokkaaminen tuo hajottajamikrobeille ravintoa, ja näillä on taas maan mururakenteeseen positiivinen vaikutus. Maa tarvitseekin säännöllistä viherlannoitusta jotta eloperäisen aineksen määrä lisääntyy. Viljatilan pelloista on aina määrätty osuus viherlannoituksella. Palkokasvit ovat luomutilalle erinomainen typpilähde. Palkokasveilla on juuristossaan bakteerien muodostamia nystyröitä, jotka sitovat ilmakehän typpeä ja siirtävät sitä kasvin käyttöön. Näin kasvusto pumppaa itseensä typpeä, joka sitten niitetään ja kynnetään lopuksi maahan. Kasvijätteet lisäävät eloperäisen aineksen määrää maassa ja nostavat biologisen aktiivisuuden määrää. (Leinonen 2000, 42 45.)
14 3.3.2 Karjanlannan käyttö Kasvinviljelytilalle olisi eduksi, jos se saisi sopimuksen kotieläintilan kanssa karjanlannanluovutuksesta. Tällä tavoin maan ravinnetasapaino olisi paremmin turvattu. Karjanlannalla on pitkäkestoinen maata parantava vaikutus, joka lisää maan pieneliöstön toimintaa. Karjanlannan kompostointi parantaa lannan käyttöominaisuuksia, joten se olisi syytä tehdä ennen peltoon levitystä (Schepel 1995, 7). Kompostoinnissa suurin osa lannassa olevista rikkakasvien siemenistä palaa ja menettävää näin ollen itämiskykynsä. Jos lantaa levittää syksyllä, ravinteiden huuhtoutumisen riski on suuri (Leinonen 2000, 52). Karjanlannan käytön myötä peltoa kuormitetaan kulkemisella enemmän, koska lanta levitetään traktorin ja työkoneen avulla yleensä ennen muita kevättöitä pellon ollessa vielä kosteaa. Pellon tiivistyminen on tällöin uhkana lannan levityksessä. Kuormakokoihin ja rengaspaineisiin on kiinnittävä huomiota, koska niillä on oleellinen vaikutus pintapaineen pienentämisessä (Schepel 1995, 16). Tutkimusten mukaan samansuuruinen sato on saatu, kun lanta on levitetty ennen kylvöjä tai oraan 3-4 lehtiasteella (Leinonen 2000, 52). Myös lannan levittyminen tasaisesti pellon pinnalle vaatii koneelta ja kuljettajalta tarkkuutta. Lannan voimakkuus riippuu tietenkin minkä eläimen lantaa käytetään. 3.3 Kasvinsuojelu Luonnonmukaisessa tuotannossa kasvinsuojelu perustuu ennaltaehkäisevään toimintaan ja monipuoliseen viljelykiertoon. Peltojen rikkakasvi, tauti- ja tuholaistilannetta tulee pitää jatkuvasti silmällä, koska tilanne karkaa helposti hallinnasta ilman valvontaa. Luonnonmukaisesti viljelty pelto ei ole koskaan täysin ilman rikkakasveja, tauteja ja tuholaisia, joten niiden määrä pyritään pitämään kohtuullisena. (Koskimies 1999, 4.)
15 3.3.1 Kasvitaudit Kasvitautien ennaltaehkäisy on monisyinen asia. Tilan ulkopuoliset tautiriskit voivat tulla kylvösiemenestä, lannan, kompostin tai maanparannusaineiden kautta, yhteiskoneissa kulkeutuvan mullan mukana, ulkopuolisten vierailijoiden myötä tai tuulen mukana. Tilan sisäiset tautiriskit voivat tulla huonosta viljelykierrosta, huonosta viljelyhygieniasta, oman siemenen käytön myötä tai satojätteiden epäonnistuneesta käsittelystä. (Hannukkala 1999, 7-10.) Satojätteiden käsittely on luomutilalla erityisen tärkeää. Kasviaines on monelle taudille tärkeä tartuntalähde, joten hajoaminen pitäisi saada mahdollisimman nopeasti käyntiin. Sänkimuokkaus sadonkorjuun jälkeen nopeuttaa jätteiden hajoamista lämpiminä ja kosteina syksyinä. Satojätteiden hajoamista nopeuttaa hyvä kyntö. Olkien poltto ei ole yleensä kovin suositeltavaa, mutta pahoilla tartuntaalueilla siitä voi olla suuri apu. Kasvinjätekomposti voi olla myös kasvitautien lähde, jos komposti ei kuumene kompostoitaessa riittävästi. Tämän vuoksi kuivikelannan käytössä onkin oma riskinsä, koska esimerkiksi lehtilaikkutaudit ja tyvitaudit säilyvät viljan oljissa. (Hannukkala 1999, 10.) Kasvinvuorotuksen merkitystä luonnonmukaisessa tuotannossa ei voi vähätellä. Kasvien viljelyjärjestyksellä on suuri merkitys, koska joillakin kasveilla on yhteisiä tauteja. Tällaisia kasveja ei voi sijoittaa kierrossa peräkkäin. Jotkin taudit säilyvät maassa muutamia vuosia kun taas jotkin säilyvät pitkään kestoasteiden avulla. Myös satojätteet levittävät tauteja ja ilmavirtojen mukana saattaa kulkeutua tauteja kaukaisemmiltakin viljelyksiltä. (Hannukkala 1999, 11 12.) Kasvitaudit voivat siis tulla melkein mistä vain, joten ei ole ihme ettei niitä voi koskaan täysin torjua edes tavanomaisessa kasvintuotannossa. Omat, toimivat ratkaisut tukevat hyvää kasvinsuojelua, mutta luonto tuo oman osuuden ilmalevintäisten tautien myötä. Viljelijä voi vaikuttaa peltonsa tautiherkkyyteen lajikevalinnan myötä. Osa vilja- ja rypsilajikkeista voi olla hyvinkin herkkiä kasvitaudeille ja osa lajikkeista on jalostettu kestämään niitä paremmin. Luonnonmukaisessa tuotannossa on mahdollista käyttää biologisia Cedomon- ja Cerall-peittausaineita. Sitä voidaan käyttää siemenviljan käsittelyyn. Valmisteen teho perustuu elävän bakteerin käyttöön, siksi
16 valmisteen tehoon vaikuttaa maan kosteus. Jos maa on liian kuiva, torjuntateho voi olla heikko. Cedomon tehoaa ohranviirutautiin ja verkkolaikkuun sekä vehnänhaisunokeen. (Hannukkala 2000, 66 68.) 3.3.2 Tuholaiset Luomuviljalle pahimpia tuholaisia ovat kahukärpäset, kirvat, vehnän sääsket sekä etanat. Tuholaisten säätelyssä on tärkeää seurata ennusteita ja tarkkailla omia peltoja. On viljelijän etu, jos hän tietää mitä tuholaisia pellolla liikkuu, paljonko niitä on ja missä ne talvehtivat. Liimapyydysten avulla voidaan tuholaisten määrää arvioida suoraan. Hyvä viljakasvusto, joka on tasainen ja nopeasti orastunut, on paras keino suojautua tuholaisten aiheuttamilta vioituksilta. Hyvä kasvusto ei kärsi niin pahoin vioituksista. Syväkyntö ja olkien poltto voivat vähentää tuholaisten määrää, kun taas kyntämättä jättäminen lisää etanoiden määrää. Suojakaistojen käyttö lisää tuholaisten luontaisten vihollisten määrää, samalla kun maa-aineksen ravinteiden kulkeutuminen vesistöön estyy. Tuholaisia vastaan saa myös luomussa käyttää tiettyjä torjunta-aineita. Bioruiskute S on esimerkki pyretriinivalmisteesta, joka tehoaa pehmeäihoisiin hyönteisiin. Se toimii muun muassa kirvoihin ja perhos- ja pistiäistoukkiin. Myös sammutettu kalkki toimii torjunta-aineena etanoiden torjunnassa. (Markkula 2000, 68 70.) 3.3.3 Rikkakasvit Luonnonmukaisessa tuotannossa täytyy aina sietää kohtuullista määrää rikkakasveja. Kun rikkakasvien määrä saadaan pidettyä kohtuullisena, viljelytoimet ja kasvusto eivät niistä vielä häiriinny. Myös rikkakasvien torjunnassa, kuten tautien ja tuholaisten suhteen, ennakoiva torjunta on paras tapa säädellä rikkakasvien määrää. Viljelykierto, viljelyhygienia, siemenen laatu ja maan muokkaus ovat tärkeitä ennakoivia torjuntatapoja (Koskimies, Knuuttila & Vanhala 1999, 95 107). Viljelykasvi voi kilpailla rikkakasvien kanssa kun maan kasvukunnosta huolehditaan. Viljelykasvi voi hyvällä kasvullaan myös tukahduttaa rikkakasveja alleen eli
17 kasvilajit ja lajikkeet vaikuttavat varjostavuuteen. Viljelykasveista rukiilla on paras kilpailukyky varjostaa rikkakasveja. Suuren siemenen käyttö on myös etu, koska se on yleensä terve ja orastuu hyvin. Kylvömäärä taas vaikuttaa kilpailukykyyn sillä tavoin, että tiheä kylvös varjostaa hyvin. Luomuviljelyssä on hyvä käyttää 10 20 % tavanomaista kylvöstä enemmän siementä. Kylvöajankohdalla ja muokkauksilla on toki myös suuri vaikutus rikkakasvien määrään pellolla. (Koskimies & Vanhala 1999, 86 94.) Rikkakasvien lisääntyminen tapahtuu siementen avulla ja monivuotisilla rikkakasveilla myös juurakkojen ja rönsyjen avulla. Kertarikkakasvit leviävät siementen avulla ja kestorikkakasvit juurten paloista ja siemenistä. Kestorikkakasveista hankalimpia torjuttavia ovat valvatti, ohdake ja juolavehnä. (Koskimies 2000, 65.) Useat rikkakasvit ovat isäntäkasveja taudille tai tuholaiselle, esimerkiksi ristikukkaisilla kasveilla esiintyy möhöjuurta mikä on haitallinen tauti rypsille. Suomen luonnossa on 30 50 torjuttavaa rikkakasvilajia, mutta myös osasta rikkakasveja on hyötyä pellon eliöstölle. (Koskimies & Vanhala 1999, 78.) Rikkakasvien suorassa torjunnassa luonnonmukaisessa tuotannossa maata muokataan, niitetään, kesannoidaan ja jossain tapauksessa myös liekitetään, harataan ja kitketään (Koskimies 1999, 108 122). Kesannointi on usean tavanomaisenkin tilan tapa hallita rikkakasvien määrää pellolla, mutta usein siihen liittyy kasvinsuojeluaineiden käyttö. 3.4 Muokkaus Luonnonmukaisessa tuotannossa muokkauksella on suuri merkitys. Maan muokkausta eivät tee ainoastaan koneet, vaan myös syvä- ja tiheäjuuriset kasvit sekä lierot (Rajala 2004, 90). Muokkaus tekee maan hyväksi kasvualustaksi viljelykasveille. Maan kuohkeutus syvältä on tärkeää, mutta kääntö on hyvä tehdä matalaan. Liiallinen maan hienontaminen ei ole hyväksi ja maata muokataan vain maan ollessa tarpeeksi kuivaa. (Schepel 1995, 11.) Muokkausten onnistuminen on luomussa erityisen tärkeää, koska virheitä ja puutteita ei voi paikata myöhemmin väkilannoitteiden tai torjunta-aineiden avulla. Muokkauksen ajoitus on usein paljon
18 tärkeämpää kuin oikean koneen valinta. Kun viljelijä oppii tuntemaan maansa ja näin tunnistaa parhaat ajankohdat, tuotantomahdollisuudet tulee käytettyä hyödyllisesti. (Rajala 2004, 98.) Kaikki muokkaukset tulee tehdä niin hellävaraisesti, että pellon mururakenne ei rikkoontuisi (Rajala 2004, 87). Muokkauksella pyritään pitämään myös rikkakasveja, tauteja ja tuholaisia kurissa. Toisaalta liian runsas maan muokkaaminen kuluttaa maaperää ja aiheuttaa eroosiota. Muokkaamisessa on juuri tämä ristiriita, että sitä tarvitaan luonnonmukaisessa tuotannossa mutta liiallisessa määrässä maan rakenne kärsii siitä. Schepelin (2000, 50) mukaan Suomessa on havainnoitu, että jankon kuohkeutus on aiheuttaa pikemminkin pohjamaan tiivistymistä ja alentaa pellon kantavuutta. Suomen oloihin syvältä jankkurointi on liian rajua, mutta pystysuoria halkeamia maahan tekevä jankkuri voi olla jo parempi kuohkeuttaja. Perusmuokkaus. Perusmuokkauksessa tiivistynyttä maata muokataan 15 30 cm syvyydeltä joko kyntäen tai kultivoiden. Kyntö täytyy tehdä huolellisesti ja syvyyttä on vaihdeltava viljelykierron eri vaiheissa. Aurassa on hyvä olla kuorimet tai esiaurat paremman kyntöjäljen aikaansaamiseksi. (Rajala 2004, 92.) Täydennysmuokkaus. Syvän perusmuokkauksen täydennyksenä käytetään matalaan tehtävää täydennysmuokkausta, eli kylvömuokkausta. Tämän tarkoituksena on tehdä hyvä kylvö- ja itämisalusta siemenille. Yleisimmin kylvömuokkaus tehdään joustopiikkiäkeellä. Myös lannoitteita voidaan mullata kylvömuokkauksen avulla, kun muokkaus tapahtuu syvempään. (Rajala 2004, 96 97.) Hoitomuokkaus. Riviviljelyssä on käytössä myös hoitomuokkaukset, jolloin rivivälejä harataan ja mullataan. Myös viljakasvien rikkakasviäestys ja haraus, sekä sänkimuokkaus on hoitomuokkausta. (Rajala 2004, 97.)
19 4 ISOMAAN TILAN PERUSTIEDOT Tilamme on viljanviljelytila. Viljelyä on noin 87 hehtaarin alalla. Tilan töissä on sekä isäntä että emäntä, ja tarpeen vaatiessa myös vanhempi sukupolvi. Viljelykasveina tilalla on kaura, ohra, vehnä ja ruis. Ruista ei ole aivan joka vuosi ollut viljelyssä, mutta aina tilaisuuden tullen se otetaan kiertoon mukaan. Osa pelloista on myös viherlannoitusnurmena ja luonnonhoitopeltona. Pelloista on ollut kesannoituna pieni osa vuosittain, jos lohkolla on tarvetta esimerkiksi juolavehnän torjuntaan. (Liite 1.) 4.1 Sijainti ja paikallisolosuhteet Tilamme sijaitsee Seinäjoella, entisen Peräseinäjoen eteläpäässä Sammatin kylässä. Tila sijaitsee III viljelyvyöhykkeellä. Tehoisa lämpösumma on noin 1200 1400 astetta ja korkeus merenpinnasta on 135 metriä. Yleisimmät maalajit ovat multamaa (Mm) ja karkeahieta (KHt) (liite 1). Maaston muodot ovat tyypillisiä pohjanmaalle, eli suuria korkeuseroja ei ole. Pääasiassa pellot ovat tasaisia. Osa pelloista sijaitsee peltoaukealla ja osa metsän kainalossa. Jos pelto sijaitsee oikein synkän metsän vieressä ja metsä on vielä etelän suunnassa, sillä on tietysti vaikutusta viljelyyn. Tällaisia metsänreunoja on pyritty harventamaan viljelyn lopputuloksen parantamiseksi, koska varjossa vilja ei tahdo valmistua ajallaan. Tilan sijainti vaikuttaa myös kasvivalikoimaan. Ohran, kauran ja rukiin viljely onnistuu hyvin, jos vain lajikkeet ovat oikea-aikaisia sijaintiin nähden. Vehnän viljely on jo menestymisensä rajamailla, koska kasvuaika on pitkä tälle alueelle. Vehnän viljelystäkin on kokemuksia, koska tilalla on viljelty sitä usean vuoden ajan. Sadon laatu on ollut vaihteleva eri vuosina, koska on ollut hyviä ja huonoja syksyjä vehnän kannalta. Joukosta löytyy kuitenkin laadultaan ja määrältään erinomaisiakin satoja. Syysruis on myös menestynyt hyvin. Talvehtiminen on onnistunut kohtuullisen hyvin. Tämä johtuu varmasti osittain kasvuston syksyisestä ruiskutuksesta
20 lumihometta vastaan. Ruis on myös yritetty aina kylvää sellaisille lohkoille, jossa ei ole painanteita, ja näin ollen jääpolte ei ole pahoin vienyt kasvustoa. 4.2 Konekanta ja rakennukset Tilan konekantaan kuuluu kolme traktoria: Massey Ferguson 3075 (vuosimallia 1994) Massey Ferguson 3060 (vm. 1990) Massey Ferguson 185 (vm. 1972) Muokkauskoneita on seuraavasti: sarka-aurat: Kverneland AB Variomat 4x12-20 (vm. 2002) ja 3x12-20 (vm. 1989) S-piikkiäes VM 450, jälkiharalla (vm. 1997) hinattava lautasmuokkain Tempo, työleveys 3,5 m (vm. 2008) lapiorullaäes Kronos 3150 (vm. 2005). Puimuri on merkiltään Deutz Fahr M 1080 (vm. 1989). Kylvölannoitin on Junkkarin Simulta 3000 St (vm. 2004). Muutama vuosi sitten tilalle ostettiin käytetty viljanlajittelija, Petkus-merkkinen (vm. 1964). Näin kylvösiemen saadaan paljon puhtaammaksi ja vieraat viljalajitkin saadaan kohtuullisen hyvin eroteltua kylvösiemenestä. Lisäksi on paljon muita pienempiä koneita ja perävaunuja. Rakennuksista viljantuotannon kannalta olennaisin on viljan kuivaamo, joka on otettu käyttöön 1989. Kuivuri on 150 hehtolitran Jaakko (kuvio 1). Kuivurin ympärillä on neljä pyöreää Reikälevyn valmistamaa viljasiiloa, jotka on rakennettu 1997, 2002, 2006 ja 2007. Tilalle rakennettiin myös konehalli vuonna 2004. Tilalla on lisäksi useita muita rakennuksia, joista osa on hyvinkin vanhoja. Vanhemmat rakennukset ovat pääasiassa säilytystiloina. Kuvio 1. Kuivaaja ja siilot.
21 5 ISOMAAN TILAN PELLOT Peltoa on viljelyksessä yhteensä 87,64 hehtaaria. Vuokrattuna on neljän tilan pellot eli 67,65 hehtaaria ja omaa maata 19,99 hehtaaria. Tilan kaikki pellot sijaitsevat 10 km säteellä tilakeskuksesta. Pienet ja huonosti viljeltävät lohkot on pyritty siirtämään pois aktiivisesta viljelystä. Näistä pelloista on tehty luonnonhoitopeltoja. Siemenseokset ovat joko niitty-, nurmi- tai riistasiemenseoksia. Tämän avulla kiireisimpinä työkausina pienimpien lohkojen kanssa ei tarvitse tuhlata aikaa ja luonnonhoitopelloista saatava korvaus on kuitenkin kohtuullinen. Peltojen lohkotiedot löytyvät liitteestä 1. 5.1 Maalajit Tilan pelloista karkeita hietamaita on noin 27 hehtaaria, hienoa hietamaata 11 hehtaaria, hieta- tai hiekkamoreenimaita 14 hehtaaria, turvemaita 16 hehtaaria ja multamaita on 20 hehtaaria. Maiden multavuusluokat ovat suhteellisen hyviä, joka muuttaa maiden ominaisuuksia paremmiksi veden ja ravinteiden pidätyskyvyn osalta. Erittäin runsasmultainen maa sisältää 12 20 % orgaanista ainesta, runsasmultainen 6-12 %, multava 3-6 % ja vähämultainen alle 3 % (Hartikainen 2004, 28). (Liite 1.) Karkeat kivennäismaat, eli meidän tapauksessa hietamaat, hiekkamaat ja moreenimaat ovat lämpimiä maita, eli keväällä näille maille pääsee ensimmäisenä työskentelemään. Turve- ja multamaat ovat sen sijaan kylmiä maita. Karkea hieta. Yli neljännes maistamme on karkeita hiekkamaita. Multavuusluokka on 15 hehtaarilla erittäin runsasmultainen ja 8 hehtaarilla runsasmultainen. Hiekka- ja hietamaat ovat lajittuneita kivennäismaita. Hiekkamaille vesi varastoituu heikosti, eli niillä mailla saattaa esiintyä poutimista. Pellon pinta ei ole altis kuorettumiselle ja maa on irtonaista ja kuohkeaa. (Hartikainen 2004, 28.) Koska maillam-
22 me on korkeat multavuusluokat, maa ei kärsi poutivuudesta, vaan pidättää vettä ja ravinteita hyvin. Hieno hieta. Hieno hieta on maalajien parhaimmistoa, koska se pidättää hyvin vettä ja ravinteita ja kapillaarinen vedennousu on nopeaa. Hienon hiedan yksi tyypillinen ominaisuus on juoksevuus, eli ojien luiskat sortuvat helposti. Maalaji on myös altis rousteelle, koska vesi nousee kapillaarisesti pintaan jäätymisen aikana. (Hartikainen 2001, 28.) Yhden vuokratun tilan kolmella pellolla maalajina on hieno hieta, lohkoilla 33, 34, ja 35 (liite 1). Maat ovat kohtuullisen hyviä viljellä, mutta niiden kaliumarvot ovat huononlaiset ja kalsiumarvotkin ovat välttävää luokkaa. Tämä voi rajoittaa sadon määrää, vaikka ph onkin tyydyttävä tai hyvä. Hieta- ja hiekkamoreeni. Moreenimaat ovat lajittumattomia kivennäismaita, ja suhteellisen hyvää viljelysmaata jos se ei vain sisällä suuria kiviä. Moreenimaan etuja on lajitekoostumuksen monipuolisuus, koska hienot lajitteet ovat eduksi ravinnetalouden kannalta ja karkeat lajitteet maan fysikaalisten ominaisuuksien kannalta. (Hartikainen 2004, 30.) Tilakeskuksen ympärillä olevat maat, 9 ha, ovat hiekkamoreenia. Hietamoreenia on 7 hehtaaria. Multavuudet ovat multavan ja erittäin runsasmultaisen väliltä. Osassa peltoja saattaa esiintyä poutivuutta, eli ne kärsivät kuivuudesta koska maa-aines on niin karkeaa. Turvemaa. Turvemailla eloperäistä ainesta on yli 40 % ja ne pidättävät hyvin vettä. Tämän takia ne ovat myös kylmiä maita, koska routa säilyy keväällä maassa pitkään. Turvelajien luokitellaan kasvijätekoostumuksen mukaan. Pääryhmät ovat rahkaturve ja saraturve. (Hartikainen 2004, 31.) Saraturvetta on 8 hehtaaria ja saraturpeen ja metsärahkaturpeen seosta 8 hehtaaria. Käytännössä turvemaiden kylmyys on tullut esille maan routaisuutena pitkälle kevääseen. Multamaa. Multamaissa eloperäistä ainetta on 20 40 % ja loput ovat kivennäisaineita. Multamaat pidättävät ravinteita hyvin ja se onkin yksi parhaista maalajeista. Multamaa on syntynyt pinnassa olevan ohuen turvekerroksen sekoituttua alla olevaan kivennäismaahan, tai joissain tapauksissa turvemaille on tulvavesien mukana tullut kivennäisainesta ja ne ovat sekoittuneet keskenään. (Hartikainen 2004,
23 32.) Multamaamme ovat pääasiassa erään vuokratun tilan peltoja. Maat ovat hietaisia multamaita. 5.2 Ravinteisuus Peltojen viljavuudesta on pyritty jatkuvasti pitämään huolta. Peltoja on kalkittu Nordkalkin Vimpelin Mg-3 kalkilla ja Raahen teräskuonalla aina tarpeen mukaan. Nyt happamuustilanne alkaa olla kohtuullisen hyvällä mallilla. ph:n nosto aiheuttaisi karkeilla kivennäismailla todennäköisesti sen, että osa ravinteista muuttuisi vaikealiukoisiksi (Viljavuustutkimuksen tulkinta peltoviljelyssä 2000, 7). Lohkolla 36 eli latopellolla on ainut huono ph-lukema (liite 1). Vuokranantaja aloitti nevan raivaamisen pelloksi jo kymmenisen vuotta sitten, mutta se jäi kesken. Vuokrattuamme tilan maat pelto saatettiin viljelykuntoon kesän 2009 aikana. Lohko vaati monena kesänä ojien kunnostusta, kannon nostoa ja kalkitsemista. Syksyllä 2009 lohko kylvettiin rukiille. Maanäytteen ph tulos on voinut jo muuttua jo kahden kalkitsemisen jälkeen, sillä tämä tulos on otettu ennen kalkitsemisia. Kalkkia on laitettu pellolle talvella 2008 9 tn/ha ja syksyllä 2009 5 tn/ha. Tämä pelto voi vielä jatkossakin tarvita kalkkia, riippuen siitä miltä uudet ph lukemat näyttävät. Ravinteisuusleimat ovat kalsiumin, fosforin ja kaliumin osalta pääosin joko välttäviä tai tyydyttäviä (liite 1). Kaliumarvoissa on kyllä paljon myös huononlaisia leimoja. Tämä on juuri karkeiden kivennäismaiden ongelma, koska kaliumia varastoituu vaihtuvaan muotoon kohtuullisen vähän ja kalium on myös altis huuhtoutumaan. Kaliumin vähyys voi aiheuttaa jopa 40 % sadonalennuksia jos kaliumin saanti keskeytyy tähkimisen aikana päiväksi. Kaliumin puutteessa myös solun nestejännitys alenee, joka johtaa taas lakoutumiseen. Kaliumin puute näkyy kasvustossa lehtien reunan vaalenemisena ja joskus jopa ruskettumisena. (Jaakkola 2004, 230.) Fosforilla oli muutamia hyviä leimoja mikä on erinomainen asia, sillä fosforilla on vaikutusta erityisesti sadon määrään ja laatuun (Jaakkola 2004, 223). Kaliumin ravinnereservien selvittäminen maaperästä voisi tuoda arvokasta tietoa maaperän tilanteesta.
24 Tavanomaisen tuotannon aikana tila on pyrkinyt tarpeen mukaan korjaamaan ravinnepuutoksia lohkoilla. Muun muassa kupariravinnetta ja mangaanikelaattia on laitettu peltoon tarvittaessa. Tavanomaisessa tuotannossa on myös käytetty starttifosforia hyvän kasvuun lähdön aikaansaamiseksi. Maan typpitilanteeseen on kiinnitetty huomiota, ja vuonna 2008 tila kylvi ensimmäiset viherlannoituksen siemenet maahan noin 10 hehtaarin alalle. Biologinen typensidonta on luonnollinen tapa hoitaa maan viljavuutta. Peltoja on myös kalkittu tarpeen mukaan (kuvio 2). Kuvio 2. Pellon kalkitus. 5.3 Kuivatus Tilan pelloista noin 52 hehtaaria on salaojissa ja avo-ojissa on noin 35 hehtaaria. Tällä hetkellä ei ole tarpeen salaojittaa peltoja. Maat ovat nyt suhteellisen hyväkuntoisia viljeltäviä. Peltoja on kunnostettu paljon viime vuosien aikana (kuvio 3). Kunnostettavissa pelloissa on ollut niin omia kuin vuokrattujakin peltoja. Peltojen vesitaloudesta on pidetty huolta kunnostamalla piiri- ja avo-ojia ja osittain myös salaojittamalla peltoja. Pellon kunnostamisen tavoitteena on ollut lohkojen muodon saaminen järkeväksi viljelyn kannalta ja myös lohkokoon suurentaminen esimerkiksi lohkoja yhdistämällä. Viimeisin lohkojen yhdistäminen tapahtui lohkolla 21 eli Eeronmaalla, jossa kolme peltoa yhdistettiin 3,53 hehtaarin lohkoksi (liite 1).
25 Peltoteiden ja tieliittymien kuntoon on tehty parannuksia. Teiden hyvä kunto edesauttaa peltoliikennettä kiireisinä aikoina. Liittymiä on myös levennetty sekä lisätty paremman kulkuyhteyden saamiseksi pelloille. Kuvio 3. Pellon kunnostusta talviaikaan. 5.4 Rikkakasvitilanne Tilan peltojen rikkakasvitilannetta on tarkkailtu jatkuvasti. Tällä hetkellä juolavehnää on runsaasti lohkoilla 6, 12, 13, 15, 22 ja 29 eli yhteensä 18 hehtaarilla (liite 1). Ennen luomuun siirtymistä olisi suorastaan välttämätöntä torjua juolavehnä pois kemiallisilla torjunta-aineilla, koska luomussa keinoja torjuntaan on huomattavasti vähemmän kuin tavanomaisessa tuotannossa. Luomussa voisi näin ollen aloittaa puhtaalta pöydältä. Valvattia on esiintynyt paikoitellen lohkolla 1 eli 2,38 hehtaarilla, mutta se on pyritty torjumaan myös kemiallisesti tavanomaisessa tuotannossa pesäkekäsittelynä. Muita pelloissamme esiintyviä rikkakasveja on esimerkiksi peltotaskuruoho, lutukka ja jauhosavikka, eli pelloilla esiintyy hyvin tavanomaisia peltorikkakasveja. Näiden määrä on kuitenkin pysynyt kohtuullisena, eikä niistä ole ollut haittaa viljelylle. Tähän asti pelloilla on toki käytetty rikkakasvien torjunta-aineita, eli tilanne näyttäytyy luomutuotannossa erilaisena.
26 6 ISOMAAN TILAN SIIRTYMINEN LUONNONMUKAISEEN TUO- TANTOON Tuotantosuunnan muutos luomutuotannon suuntaan olisi kiehtova vaihtoehto nykyisen tavanomaisen viljantuotannon tilalle. Luonnonmukaisen tuotannon perusperiaatteet sopivat sinänsä hyvin viljelijäpariskunnan ajatusmalliin. Toisaalta uusi suunta tuo myös paljon uusia haasteita, koska muutoksen myötä toimintatapoja tulisi uudistaa. Kun päätös siirtyä luonnonmukaiseen tuotantoon on tehty, on oltava tietoinen siirtymisen edellytyksistä. Ensimmäinen päätettävä asia on se, miten ja millä aikataululla luomutuotantoon siirrytään. Luonnonmukaista tuotantoa voi myös etukäteen kokeilla harjoitettaessa vielä tavanomaista viljelyä. Kokeilla voi vaikkapa apilanurmivaltaista nurmea tai kaliumlannoitukseen voi käyttää biotiittia. (Rajala 2004, 459 460.) Siirtymissuunnitelmassa tulee olla viljelykierto, lannoitus, peltojen perusparannukset ja kasvinsuojelu. Näiden lisäksi on huomioitava tilan tuotanto ja talous, unohtamatta tarvittavia investointeja, siirtymisen aikataulua ja siirtymisajan kasveja. Myös tuotteiden markkinointia on mietittävä. (Rajala 2004, 461.) Siirtymäkauden vilja on tuotteena hieman hankala, koska sillä ei ole vielä luomuhyväksyntää. Vaihtoehtoina on myydä vilja joko siirtymävaiheen viljana tai sitten perinteisesti tuotetun viljan mukana. Tilamme on ottanut viime vuosina käyttöön viherlannoitusnurmen viljelykierrossa. Näistä pelloista osa on ollut jo kauan monokulttuurissa, eli lohkolla on ollut viljaa viljan perään. Tarkoituksena on jatkaa viherlannoitusnurmen käyttöä, oli tilamme sitten luomussa tai tavanomaisessa tuotannossa, koska se todella tuo kaivattua vaihtelua viljelykiertoon parantaen myös maaperää. Siirtymävaiheessakin on hyvä hyödyntää viherlannoitusta. Varsinkin luomutuotannossa kasvintuotantotilalla viherlannoitus on muutenkin yksi tärkeimmistä tuotannon kulmakivistä. Siirtymävaiheen kasveja on syytä miettiä tarkkaan. Tärkeää on, että tila tuottaa kuitenkin koko
27 ajan myyntiin tavaraa. Tilan ajatuksissa on pysyä perinteisten viljelykasvien viljelijänä, eikä tarkoituksena ole laajentaa kasvivalikoimaa juuresten tai vihannesten puolelle. Tilan kaikki toiminnot on suunniteltu viljan tuotantoa ajatellen (kuvio 4). Juuresten tai vihannesten viljely aiheuttaisi niin paljon muutoksia kone- ja rakennuskannassa, ettei se tunnu mielekkäältä. Siirtymävaiheessa pelloista olisi noin kolmannes tai enintään puolet viherlannoituksessa ja noin kolmannes viljantuotannossa. Tarvittaessa joitain peltoja voi pikakesannoida, jos rikkakasvitilanne sitä vaatii. Pikakesannon päälle olisi hyvä kylvää maahan vaikkapa ruista. Myös kerääjäkasvi voisi olla paikallaan, koska se estää syksyllä maaperän huuhtoutumista. Osa lohkoista olisi myös luonnonhoitopeltoina, koska se on otettu käyttöön jo tavanomaisen tuotannon aikana pienimmille ja syrjäisimmille lohkoille. Yhden kesän kokemuksella voi sanoa, että niittykesantoseoksella kylvetty pelto runsastutti valtavasti esimerkiksi mehiläisten määrää. Erityisesti hunajakukka tuntui vetävän niitä puoleensa. Tällainen pelto näyttää lisäävän luonnon monimuotoisuutta todella paljon. Siirtymävaiheessa tilamme olisi kaksi vuotta, jonka jälkeen koko tuotanto on siirretty luomutuotantoon (liite 5). Nopea siirtymävaihe tuntuu hyvältä ratkaisulta, koska silloin siirtymävaiheen viljaa ei tule kovin monena vuotena. Kuvio 4. Puintipellolla.
28 6.1 Maan rakenne Selvittääkseni peltomaiden kuntoa, tein kymmenelle lohkolle lapiodiagnoosin ja niistä valitsin vielä kaksi lohkoa, joille tein tarkemman kuoppatestin. Lapiodiagnoosilohkot ovat Vesanto 5, Isomaa 6, Isomaa 10, Sikapelto, Eeronmaa, Riihentaka, Uitonvainio, Kotivainio, Kortesniemi ja Latopelto. Kuoppatestin tein lohkoille Isomaa 6 ja Vesanto 5. Valitsin lohkot edustamaan mahdollisimman hyvin tilamme hallinnassa olevia peltoja. Lapiodiagnoosiin valitut lohkot edustavat aina yhden vuokratun tai omistuksessa olevan tilan peltoja, joiltain tiloilta on otettu kaksi näytettä. Lohkon valintaperusteena on ollut myös mahdollinen tiiviysongelma tai muuten vain mielenkiintoinen maa. Kuoppatestiin valitun Isomaa 6 - lohkon valitsin mielenkiinnosta pellon yleiskuntoa kohtaan ja Vesanto 5 - lohkon siellä olevan viherlannoitusnurmen takia. Tutkimuslohkoista kokosin tarkempia tietoja, esimerkiksi ravinteisuudesta ja pienilmastosta, liitteeseen 4. 6.1.1 Lapiodiagnoosi Lapiodiagnoosilla voidaan arvioida maan kuntoa helposti. Paras aika tehdä diagnoosi on keskellä kesää. Lapiodiagnoosissa kaivetaan ensin lapiolla 30 cm x 30 cm kokoinen kuoppa. Kaivannon reunasta otetaan noin 10 cm leveä näytepala, joka nostetaan syrjään analysointia varten. Lapiodiagnoosin tekemisessä käytetty lomake on nähtävissä liitteessä 2. Näytteestä tutkitaan ensin mittanauhan avulla mahdolliset tiivistymät ja merkitään ne ylös. Näytteestä tutkitaan ensin juuriston määrä ja tuuheus. Jos maa on tiivistä, juuret kulkevat halkeamia pitkin ja kasvu on keskittynyttä pääjuuriin. Vesitaloudesta kertovat näytemaan kosteus ja kerrostumat. Jos kerrostumat ovat pahanhajuisia, maa kärsii liiasta kosteudesta. Sopivan kostea maa tuntuu kämmenellä kostealta, mutta vettä ei kuitenkaan jää käteen maata puristaessa. Maan kuohkeudesta kertovat murujen koko ja niiden muoto. Pyöreät murut ovat biologisesti muodostuneita. Maan tiiviydestä kertovat maassa näkyvät kerrostumat. Ne näkyvät parhai-
29 ten 15 30 cm:n syvyydessä äestys- ja kyntökerrosten välissä. Tiivistyneessä kerroksessa ei mururakennetta ole nähtävissä. Eloperäisen jätteen hajoamisaste kertoo miten maan pieneliöstö toimii. Maahan kynnetty olki tai lanta voi olla täysin lahonneita, hieman lahonneita tai lahoamattomia. Lierojen määrä lasketaan näytteestä viimeiseksi. Näytettä voi hajottaa joko käsin tai tiputtamalla se maahan, jolloin lierot voi laskea helposti. (Peltomaan laatutesti, Agronet, 1.9.2009.) Lapiodiagnoosien tekeminen ajoittui aika myöhäiseen ajankohtaan, koska tein ne puintien loputtua 27.9.2009. Keli oli erinomainen, koska oli aurinkoista ja ei ollut satanut pitkiin aikoihin. Toisaalta se saattoi vääristää tulosta maan kosteuden määrityksessä, koska kaikkialla maa oli todella kuivaa. Ainuttakaan lieroa ei löytynyt kymmeneltä testatulta lohkolta. Lierojen esiintymättömyyteenkin lienee osasyynä voimakas kuivuus testaushetkellä. Isomaa 6. Tämä lohko edusti näytteissä tilakeskuksen ympärillä olevia maita. Lohkolla oli odotetusti hyvin tiivistä maata. Juuristo oli näytepalassa harvassa ja maa oli kuivahkoa. Murut olivat kulmikkaita ja kyntöantura oli juuri ja juuri nähtävissä 20 cm syvyydessä. Lieroja ei löytynyt näytepalasta. Maata on kolmena perättäisenä vuotena muokattu vain äestämällä, joten maa kaipaa kynnön kuohkeuttavaa vaikutusta. Maa tarvitsee myös nopeasti viljan viljelyn katkaisemista viherlannoituksen avulla, mikä lisää eliöstön toimintaa. Vesanto 5. Lohko edustaa tilan omistuksessa olevia peltoja 10 km päässä. Lohko on ensimmäistä vuotta viherlannoituksessa. Juuristo oli erittäin tiheä ensimmäisen 10 cm:n syvyydelle muuttuen sen jälkeen tiheäksi. Maa oli kuivahkoa ja maaperä kuohkeahkoa. Murut olivat muodoltaan pyöreitä ja juurinystyröitä oli kohtalaisesti 15 cm:n syvyydelle asti. Olkia löytyi 23 cm:n syvyydestä, eli kaksi vuotta sitten käännetystä maasta oli jäljellä vielä osittain lahoamattomia olkia. Maa on vielä toisen vuoden viherlannoituksella, joten maan rakenne tulee oletettavasti paranemaan nykyisestä tilanteesta. Isomaa 10. Myös tämä lohko edustaa tilakeskuksen ympärillä olevia maita. Lohko on ollut vuoden kesannossa kunnostustöiden takia, koska se on kärsinyt liiallisesta märkyydestä. Vuonna 2008 syksyllä pellon reunaojia on syvennetty ja jopa kalliota
30 jouduttiin louhimaan valtaojasta jonne lohkon vedet menevät. Kuivatussyvyyden kasvun myötä myös maan rakenne alkaa toivottavasti vähitellen parantua. Pinta oli ehditty tälle syksylle jo äestää lautasäkeellä. Edellisvuotisia viljan juuria on näkyvissä harvassa. Maa on näytekohdassa kosteaa ja maaperän rakenne on muuten tiivis paitsi pinnastaan muruinen äestyksen vuoksi. Murujen muoto on pääasiassa kulmikas. Edellisvuotiset oljet ovat sekoittuneet muokkauskerrokseen noin viiden senttimetrin syvyyteen asti. Lohko on varmasti jo sen verran kuivahtanut, että sen saa kynnettyä syksyllä. Tarkoituksena on kylvää se viljalle ja jossain vaiheessa myös viherlannoitukselle. Sikapelto. Lohko edustaa vuokralla olevia Kujalan tilan peltoja. Lohko on hyvä maa viljellä ja sitä kunnostettu tarpeen mukaan. Kauran juuria oli nähtävissä ensimmäisen kymmenen senttimetrin syvyydelle asti tiheästi ja sen jälkeen välillä tiheähkösti ja välillä tiheästi. Maa oli kuivahkoa. Maaperän rakenne oli kuohkeaa ensimmäisen 10 cm:n syvyyteen ja sen jälkeen kuohkeahkoa. Murut olivat muodoltaan pyöreitä. Tiivistymiä oli nähtävillä noin 13 ja 23 cm:n syvyydessä, johtuen muokkauksista. Osittain lahoamattomia olkia oli kyntökerroksen pohjassa 23 cm:n kohdalla nähtävissä. Maa on muutoin hyväkuntoinen, mutta siinä on runsaasti juolavehnää johtuen todennäköisesti minimimuokkauksesta useana vuonna. Kotivainio. Lohko edustaa Koivulan tilalta vuokralla olevia lohkoja. Lohkoa on kunnostettu runsaasti edeltävinä vuosina ojituksella ja osittain myös salaojittamalla maata. Viljeltävyys on kohtuullisen hyvä. Muun muassa pinnan muotoilua ja täydennyssalaojitusta on tehty lohkolla. Näytepalassa vehnän juuristoa on tiheähkösti ja maa on kosteaa. Maaperä on muuten tiivistä, mutta pinnasta se on kuohkeahkoa. Murut ovat pääasiassa kulmikkaita. Tiivistymä löytyy noin 14 cm:n syvyydestä ja sitä ennen on nähtävissä osittain lahoamattomia olkia. Ilmeisesti edellisenä syksynä maa on käännetty suhteellisen matalaan. Maa ei tarvitse mitään erityisiä toimenpiteitä jatkossa, kuohkeutus on ainut mitä se tarvitsee. Uitonvainio. Lohko edustaa toisena näytteenä vuokralla olevia Koivulan tilan lohkoja. Lohkon vesitaloutta on parannettu ojituksella muutama vuosi sitten. Muun muassa avo-ojia syvennettiin. Lohkolla on vehnän juuristoa erittäin runsaasti nähtävissä pinnassa ja 10 cm:stä alaspäin juuria on tiheähkösti. Maa on kuivahkoa ja
31 rakenteeltaan kuohkeahkoa. Murujen muoto on ensimmäiset 15 cm pyöreä ja siitä alaspäin muuttuvat kulmikkaimmiksi. Tiivistymää on noin 3-5 ja 19 20 cm:n syvyydessä, johtuen ilmeisesti muokkauksesta ja kynnöstä. Osittain lahoamattomia olkia on nähtävissä kyntöanturan yläpuolella. Lohko on viljeltävyydeltään hyvä, mutta juolavehnää on paikoitellen runsaasti. Kortesniemi. Lohko edustaa Murtosen tilalta vuokralla olevia kotomaita. Pelto on vuokrattu vuonna 2007, ja sitä ennen lohko on ollut osittain laitumena. Maa on siis pysynyt hyvässä kunnossa, koska sitä ei ole viljelemällä kulutettu ja tiivistetty. Maan ojitusta on parannettu vuokrausaikana. Ohran juuristo on ensimmäiset 10 cm harvaa, 15 25 cm:n syvyydellä tiheää ja muuttuu sen jälkeen tiheähköksi. Maa on kuivahkoa. Maaperä on rakenteeltaan kuohkeahkoa. Murujen muoto on pyöreä ja tiivistymää löytyy kyntöanturasta 23 cm syvyydestä. Kyntöanturan päällä on osittain lahoamatonta olkea. Lohko on hyvässä kunnossa, eikä tarvitse erityisiä toimenpiteitä. Latopelto. Lohko edustaa toisena näytteenä Murtosen tilalta vuokralla olevia peltoja. Lohkon muotoa on parannettu vuokrausaikanamme, ja ojat ovat kohtuullisessa kunnossa. Ohran juuristo on harvaa, mutta 10 15 cm:n kohdalla se muuttuu tiheähköksi. Maa on kuivahkoa. Maaperä on ensimmäisen 10 cm syvyydellä kuohkeaa ja muuttuu hieman tiiviimmäksi syvemmällä. Murut ovat pyöreitä muodoltaan. Tiiviimpi kerrostuma löytyy noin 20 cm:n syvyydeltä ja sen yläpuolella näkyi osittain lahoamatonta olkea. Lohko on suhteellisen hyväkuntoinen, eikä tarvitse erityisiä toimenpiteitä. Eeronmaa. Lohko edustaa Koivusaaren tilalta vuokralla olevia lohkoja. Lohko yhdistettiin kahteen pienempään lohkoon syksyllä 2008 ja viljeltävyys parani sen myötä huomattavasti. Myös ojitusta parannettiin samalla. Kauran juuristo oli 5 cm:n syvyyteen asti tiheää ja muuttui tiheähköksi aina 20 cm:n asti. 20 25 cm:n kohdalla juuristo muuttui taas tiheäksi. Maa oli kosteaa ja rakenteeltaan kuohkeaa. Murut olivat muodoltaan pyöreitä. Tiiviimpi kohta löytyi kyntöanturan noin 23 cm:n kohdalla. Osittain lahoamattomia olkia löytyi kyntöanturan yläpuolelta 22 cm:n syvyydeltä ja äestyskerroksen yläpuolelta 8 cm:n syvyydeltä. Maa on nyt hyvässä kunnossa kunnostuksen jälkeen, eikä tarvitse erityisiä toimenpiteitä.