MATKALLA MAISEMAAN - LUONNOLLISESTI Suomen Luonnonsuojeluliiton ja VR:n perinnemaisemaprojekti Keski-Suomessa 2008 2009 Matti Aalto Luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri
1. Johdanto Suomen luonnonsuojeluliitto ja VR ovat tehneet yhteistyösopimuksen perinnemaisemien hoidosta. Matkalla maisemaan luonnollisesti -hankkeen tavoitteena on vaalia perinnemaisemia ja elvyttää luonnon monimuotoisuutta sekä lisätä perinnemaisemien hoidon näkyvyyttä. Käytännön työssä Luonnonsuojeluliiton piirit kunnostivat pusikoitumassa olevia perinnemaisemia VR:n rahoituksella. Keski-Suomen piiri palkkasi Matti Aallon järjestämään hakkeen toteutuksen vuosina 2008 ja 2009. Vetäjän lisäksi projektissa työskenteli ensimmäisenä kesänä yksi ja toisena kaksi nuorta kesätyöläistä. Tämä raportti sisältää paljon aineistoa, jota on koottu hankkeen aikana Keurusseudun Luonnonystävien internet-sivuille, www.sll.fi/keurusseutu/perinnemaisemat. Sivustolta löytyy myös joitakin lisätietoja, kuten kohteiden sijainteja, joita ei ole tässä raportissa. Raportin kuvien kuvaaja on Matti Aalto, ellei toisin mainita. 2. Perinnebiotooppien hoidon perusteet Kauniit kukkakedot ja niityt ovat kovasti vähentyneet perinteisten viljelymenetelmien väistyttyä tehomaatalouden tieltä. Horsmat, vadelmat ja muut isot ja voimakkaat kasvit, sekä lopulta pensaikot, valtaavat luonnontilaan jääneet pientilojen pihapiirit. Peltoja taas pidetään yksilajisina tai ainakin vähälajisina ja pihanurmikoita hoidetaan matalina golfviheriöinä, joissa luonnonkukkien ei anneta kukoistaa. Niittyjen vähenemisen myötä harvinaistuvat ja häviävät monet kukkakasvit, perhoset, heinäsirkat, kukkakärpäset, kukkajäärät, mesipistiäiset jne. Tämä lajisto on muotoutunut Suomeen osittain jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten, eli mammuttiniittyjen aikaan, joten se on todella säilyttämisen arvoinen. Suomen uhanalaisista lajeista noin neljännes on ketojen ja niittyjen lajeja. Niittämällä valikoidusti voidaan vanhoja niittykulttuuriin kuuluneita ketokasveja auttaa säilymään ja leviämään. Perinteinen viikateniitto ja haravointi kerran tai kaksi kertaa kesässä on paras tapa hoitaa niittyä, mikäli laidunnus ei ole mahdollista. Kesäkuussa on hyvä niittää heinät ja muut ei toivotut suuret kasvit. Toinen ja tärkein niittokerta on heinä-elokuussa. Osan niittykasveista voi silloinkin jättää vielä pystyyn siementämään ja perhosten iloksi. Niitynhoidon perusta on maan köyhdyttäminen. Samalla eliölajien määrä kasvaa yhä rikkaammaksi. Niittoruoho on siis haravoitava ja kuljetettava pois, mieluummin parin kuivan päivän kuluttua, jolloin kasvien siemenet ehtivät varista. Kuva 1. Keurusseudun Luonnonystävien perhosretkeläisiä Haapamäellä Porinradan niityn laidalla.
3. Hankkeen toteutus Ensimmäisenä vuonna suunnitteluaikaa jäi vähän ja hanke päätettiin toteuttaa Keuruulla, koska siellä perinnemaisemien tila oli hyvin paikallisyhdistyksen tiedossa ja tarvittava työvoima tarjolla. Tavoitteeksi otettiin aiemmin hoidossa olleiden niittyjen hoidon järjestäminen ja resurssien mukaan uusin paikkojen raivausta. Entiset paikat onnistuivat yllättävänkin helposti aiempien vuosien tapaan Keski-Suomen ympäristökeskuksen, EU:n ja Keuruun kaupungin järjestämän LAPE -hankkeen sekä vapaaehtoisten toimesta. Pääosa Matkalla maisemaan -hankkeen työajasta meni Haapamäellä (Keuruu) kolmella aiemmin hoitamattomalla radanvarsiniityllä (kuva 2). Nämä kohteet raivattiin ensimmäistä kertaa kunnolla ja ne on jatkossa tarkoitus saada entistä säännöllisempään hoitoon. Pajuja ja muita puita revittiin mahdollisimman paljon juurineen, jotta hoito olisi jatkossa helpompaa. Kolmen pikkuniityn lisäksi Keuruulla työskenneltiin kolmella suuremmalla ja pitempään hoidossa olleella kohteella, joiden päähoitovastuu oli LAPE-miehillä. Myös muutaman muun Keuruun kohteen hoitoon osallistuttiin: Hirvon ja Valkeeniemen tien varsien hirvenkellopaikoille saatiin Ei tienvarsiniittoa kyltit (kuva 3), kaupunkia patisteltiin Punnosen niityn hoitoon ja seurakuntaa Kamanan niittyä raivaamaan. Joitain muitakin kohteita suunniteltiin, mutta ne kaatuivat maanomistus- tai aikatauluongelmiin. Kuva 2. Haapamäki sopii hyvin VR:n ja Luonnonsuojeluliiton yhteistyöpaikaksi, sillä siellä ratojen varsilta löytyy useita hyviä niittyjä. Lisäksi perinteikkäällä rautatiepaikalla asuu tälläkin hetkellä useita Luonnonsuojeluliiton aktiiveja. Kuva Hylkysen niityltä. Toisena vuonna tavoite oli hoitaa edellisen vuoden Keuruun kohteet sekä ottaa muutama uusi hoitokohde muualta Keski-Suomesta. Uusien kohteiden valinnassa konsultoitiin K-S ympäristökeskusta ja päädyttiin neljään kohteeseen, joista kaksi hoidettiin yhteistyössä ympäristökeskuksen kanssa, yksi yhdessä paikallisen 4H-yhdistyksen kanssa ja yksi jäi lopulta projektin ulkopuolelle maanomistajan hoidettua alueen. Erilaisiin niittyasioihin osallistui palkallisten työntekijöiden lisäksi molempina vuosina noin viisi Keurusseudun Luonnonystävien vapaaehtoista. Myös suurempia talkoita mietittiin, mutta niitä ei Keuruun kohteilla tarvittu. Kolmella muulla Keski-Suomen kohteella työpäivää markkinoitiin talkoopäivänä, mutta järjestäjien ulkopuolista väkeä ei saatu paikalle. Kesätyöläisten, ympäristökeskuksen ja Padasjoen 4H-yhdistyksen avulla kuitenkin varmistettiin, että kaikkiin talkoisiin saatiin ainakin ydinporukka. Yhteensä näillä kolmella kohteella työskenteli noin 20 henkilöä.
Kuva 3. Ei tienvarsiniittoa kyltti suojelee hirvenkelloja. (kuva Ari Aalto) Kesätyöläisten palkkaus oli kaikin puolin kannattavaa. Reippaista kesätyöläisistä on merkittävä apu niittotyössä. Keuruun yrittäjien kesätyökampanjan kautta palkkaus oli helppoa ja edullista, joten hinta-laatu suhde jäi roimasti plussalle. Tätäkin merkittävämpi asia kesätyöläisten ottamisessa on kuitenkin luonnosta kiinnostuneiden nuorten saaminen mukaan luonnonsuojelutyöhön ja mahdollisesti innostumaan lisää. Myös kesätyöläisiltä tullut palaute hommaa kohtaan oli positiivista. Seuraavassa on esitelty hankkeessa mukana olleet kohteet ja niiden hoitotoimenpiteet. Niittotyön yhteydessä myös niittyjen lajistoa kartoitettiin sillä tasolla, mihin osallistujien taidot riittivät. Listaa Haapamäen niityiltä löydetyistä lajeista on liitteessä 1. 4. Hankkeessa mukana olleet kohteet 4.1. Keuruu, Haapamäki, Niemelänjärven ranta; 0,1 ha Niitty sijaitsee Haapamäki-Tampere radan varressa, noin 2 km päässä Haapamäen asemalta. Niitty on melko vähäravinteinen ja näyttävin kasvi on ilman muuta ahokirkiruoho (kannen kuva). Huomionarvoisista lajeista paikalla kasvaa myös nurmitatarta kymmenittäin, ehkä toistasataakin. Kirkiruohojen lisäksi ohikulkijan silmään osuvat ehkä helpoiten päivänkakkarat sekä kissan- ja harakankellot. Paikka on Keski-Suomen parhaita kirkiruohoesiintymiä. Kirkiruohomääriä on seurattu noin 10 vuotta. Kukkivia kirkiruohoja laskettiin sekä vuonna 2008 että 2009 42 yksilöä. Aiemmin paikalta on revitty yksittäisiä pajuja kirkiruohojen lähistöltä, mutta kesällä 2008 toteutettiin kunnon raivaus. Kesällä 2009 alue niitettiin ja todettiin samalla joidenkin niittylajien lisääntyneen edellisvuodesta. Ainakin nurmitatarta ja päivänkakkaraa oli aiempaa enemmän. 4.2. Keuruu, Haapamäki, Hylkysen niitty; 0,1 ha Hylkysen niitty sijaitsee junaradan varressa, Haapamäen asemalta noin 2 km Seinäjoen suuntaan. Runsaimmin paikalla kukkivat päivänkakkara sekä huopa- ja pelto-ohdake. Huomionarvoisimpia niityn lajeja ovat hirvenkello, vilukko, nurmitatar ja pukinparta. Paikka oli ensimmäistä kertaa kunnolla hoidossa kesällä 2008. Vuonna 2008 hirvenkelloja oli 2 kukkivaa ja 2009 5 kukkivaa, jospa laji yleistyisi hoidon myötä. Päivänkakkara ja ohdakkeet olivat ainakin selvästi runsastuneet jo vuodessa. Kuvat 4-7 kertovat niityn kehityksestä hankeen aikana.
Kuva 4. Hylkysen niitty ennen hoitoa 18.7.2008. Kuva 5. Niitty raivauksen jälkeen 18.7.2008. Kuva 6. Niitty niiton jälkeen 4.8.2008. Kuva 7. Niitty seuraavana kesänä 23.7.2009. 4.3. Keuruu, Haapamäki, Porinradan varsi; 0,2 ha Paikka on parikymmentä vuotta sitten käytöstä poistetun Haapamäki-Pori radan varrella, noin 2,5 km päässä Haapamäen asemalta. Rata on nykyisin mm. resiinamatkailukäytössä. Niitty on erittäin aktiivisesti lasketun perhoslaskentareitin parhaita perhospaikkoja, jota umpeenkasvu uhkasi pahasti (kuva 8). Niittyä hoidettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2008 (kuva 9). Perhoslaskentareittiä on laskettu 20 vuotta lähes viikoittain aikaisesta keväästä myöhään syksyyn. Niityn näkyvin kasvi on särmäkuisma. Harvinaisemmista voisi jälleen mainita hirvenkellon, joita oli vuonna 2008 vain kukkimattomia ja vuonna 2009 1 kukkiva. Kuva 8. Porinradan niitty ennen raivausta 2008 Kuva 9. Porinradan niitty niiton jälkeen 2008
4.4. Keuruu, Haapamäki, Asemanniitty; noin 0,7 ha Haapamäen Asemanniityllä (kuva 10) on pitkä historia. Rautatie tuli Haapamäelle vuonna 1882, mistä lähtien junien mukana paikalle on kulkeutunut monien kasvien siemeniä. 1920-luvulla asemapäällikkö O. A. Gröndahl perusti Haapamäelle kasvitieteellisen puutarhan, joka kuitenkin tuhoutui ratapihan laajennuksessa ja alue oli vuosikymmeniä kutakuinkin hoitamattomana. Keurusseudun luonnonystävät ottivat alueen hoitoon 1990-luvulla. Viime vuodet aluetta ovat niittäneet LAPE-miehet, jotka toteuttivat pääosan niitosta myös vuosina 2008 ja 2009. Keurusseudun Luonnonystävät ovat tehneet viimeistelyniiton myöhemmin syksyllä. Nyt syksyn niitto toteutettiin Matkalla maisemaan -hankkeen puitteissa. Niityltä löytyy edelleen junien mukana levinneitä lajeja ja Gröndahlin puutarhan lajeja sekä perinteisten laidunniittyjen lajistoa. Kohteelle tullaan laittamaan projektin kustantama opastaulu (liite 2). Kuva 10. Haapamäen Asemanniitty sijaitsee ratapihan laidalla aivan Haapamäen aseman pohjoispuolella. 4.5. Keuruu, Jukojärvi, Pohjalan museotila; noin 0,7 ha Niittyä on hoidettu 1990-luvulta alkaen. LAPE-miehet hoitivat alueen 2008 ja niittivät myös 2009 heinäkuussa yli puolet alueesta. Suurta osaa niitystä ei voinut silloin kuitenkaan niittää, koska mm. niityllä yleinen metsäkurjenpolvi oli vielä komeassa kukassa (kuva 11). Niitimme loput alueesta 6.8.2009. Muita niityn lajeja ovat mm. ketoneilikka, paimenmatara ja särmäkuisma. Kuva 11. Metsäkurjenpolvi kukki Pohjalassa todella runsaana.
4.6. Keuruu, Jukojärvi, Vuorela; noin 0,9 ha Runoilija Einari Vuorelan syntymäkodin pihapiirin melko laajat niityt ovat monipuolisia niin kasvi- kuin hyönteislajistoltaankin (kuva 12). Metsäkurjenpolvi, aholeinikki, ruusuruoho, kurjenkello, harakankello, mäkitervakko, ahomansikka, paimenmatara ja monet muut muodostavat alueesta värikkään kukkameren, jossa mm. päiväperhoset ja kukkajäärät viihtyvät mainiosti. Paikka on ollut pitkään Keurusseudun luonnonystävien hoidossa. Viime vuodet aluetta ovat niittäneet LAPE-miehet, jotka toteuttivat pääosan niitosta myös vuosina 2008 ja 2009. Tapani Asunta Keurusseudun Luonnonystävistä kävi molempina syksyinä niittämässä pieniä alueita, jotka olivat olleet kukassa aiemman niiton aikaan. Kohteelle tullaan laittamaan projektin kustantama opastaulu (liite 2). Kuva 12. Vuorelan niityllä on monipuolinen kasvilajisto. (kuva Ari Aalto) 4.7. Kuhmoinen, Liehu; noin 0,7ha Niitty on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi (yhteensä noin 30 Keski-Suomessa). Niityllä kasvaa mm. ketoneilikkaa, ketokaunokkia ja kesämaitiaista sekä useita muita huomionarvoisia lajeja. Aluetta on hoidettu silloin tällöin, ei kuitenkaan vuosittain. Hoidimme aluetta yhdessä Padasjoen 4H-yhdistyksen kanssa 20.7.2009. Talkoissa sekä niitettiin niittyä että raivattiin puustoa. Paikalla oli yhteensä 9 henkilöä ja saimme melko paljon aikaan. Vaikka työn jälki ei tällä kertaa ollut siisteimmästä päästä, muodostui niityn laidoille kuitenkin useita suuria kasoja niittojätettä, mikä toki oli pääasia. Alueen laajuudesta johtuen emme ehtineet niittää sitä aivan kokonaan, mutta arvokkaimmat kohdat tuli kuitenkin hoidettua. Jatkossa alueelta on hyvä raivata vielä jonkin verran puustoa ja tietenkin niittää mahdollisimman laajasti vähintään kerran vuodessa, mikäli paikalle ei saada laidunnusta. Maksoimme 4H-yhdistykselle pienen korvauksen talkootyöstä. 4.8. Korpilahti, Kirkonmäki; noin 0,4ha Niitty liittyy kiinteästi kirkonmäen valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun ympäristöön. Pääosin avoin niitty sijoittuu mäen länsirinteelle. Tuoreella heinäniityllä kasvaa useita uhanalaisia ja harvinaistuneita kasvilajeja, joista näyttävimpiä ovat ukonpalko ja ketokaunokki. Olimme K-S ympäristökeskuksen apuna niittämässä 22.7.2009. Porukkaa oli yhteensä noin 10 henkeä ja työt onnistuivat hyvin. 4.9. Muurame, Hettee; noin 0,3ha Hetteen niityn kasvillisuus on runsaslajista ja joukossa kasvavat mm. harvinaistuneet ketoneilikka, jäkki ja nurmitatar. Niittimme alueen yhdessä K-S ympäristökeskuksen kanssa 23.7.2009. Paikalla oli yhteensä 7 henkilöä ja työ meni suhteellisen kivuttomasti, sillä aluetta on hoidettu hyvin viime vuosina.
5. Loppupäätelmät Projekti onnistui varsin hyvin. Asetut tavoitteet saavutettiin eli muutamia uusia niittyjä saatiin hoidon piiriin. Myös aiemmin hoidossa olleita, mutta välillä vähälle hoidolle jääneitä, kohteita saatiin parempaan kuntoon. Yleisesti ottaen monen kohteen tilanne on ainakin projektin vetäjälle hahmottunut hyvin, mikä on tärkeää jatkohoitoa suunniteltaessa. Niittyjen tulevaisuus riippuu paljolti niihin jatkossa käytettävissä olevasta rahoituksesta. Rahaa perinnemaisemien hoitoon on yleisesti käytössä hyvin vähän, joten tämäkin hanke oli Keski-Suomen niittylajeille suureksi avuksi. Tämän hankkeen kohteet pyrittiin myös suunnittelemaan siten, että niiden jatkohoitoon löytynee tarvittaessa nollabudjetillakin toimiva talkooporukka. Lähtökohtana oli siis ennen kaikkea hoidon jatkuvuus, mikä ainakin tässä vaiheessa tuntuu onnistuneelta ajatukselta. Suurkiitokset kaikille, jotka ovat osallistuneet perinnebiotooppien hoitoon Keski-Suomessa. Koetan vielä mainita ainakin osan Matkalla maisemaan -hankkeeseen osallistujia nimeltä. Roope Ruokonen ja Erika Sulkava olivat reippaita kesätyöläisiä. Pertti Sulkava laittoi hankkeen alulle, opasti monta kertaa Keuruun kohteiden hoidossa ja oli myös mukana niittotöissä. Jouko Pihlainen hommasi Ei tienvarsiniittoa kyltit sekä hätyytteli Keuruun kaupunkia ja seurakuntaa niitynhoitotöihin. Aulis Aalto korjasi työvälineitä useaan otteeseen. Juhani Paavola hoiti SLL-piirin paperihommia ja keräyslippaita. Niittotalkoissa olivat mukana ainakin Ari Aalto, Tapani Asunta, K- S ympäristökeskuksen väkeä ja Padasjoen 4H-yhdistyksen väkeä. Vielä erikseen kiitos VR:lle rahoituksesta.
LIITE 1. Niittotöissä 2008 2009 Haapamäen niityillä havaittua lajistoa. Hylkysen niitty Porinradan varsi Niemelän ranta Kasvit Perhoset Kasvit Perhoset Kasvit Selkärangattomat Ahomansikka Hopeatäplä sp Ahomansikka Hopeasinisiipi Ahokirkiruoho Kimalaiskuoriainen Aitovirna Lanttuperhonen Ahosuolaheinä Kangasperhonen Ahomansikka Loistokultasiipi Haapa Loistokultasiipi Aitovirna Lanttuperhonen Haapa Metsänokiperhonen Harakankello Metsänokiperhonen Haapa Loistokultasiipi Harakankello Nelivyökukkajäärä Harmaaleppä Nokkosperhonen Harakankello Metsänokiperhonen Harmaaleppä Niittyhopeatäplä Heinätähtimö Ohdakeperhonen Heinätähtimö Niittyhopeatäplä Hiirenvirna Nokkosperhonen Hiirenvirna Sitruunaperhonen Hiirenvirna Nokkosperhonen Huopaohdake Ohdakeperhonen Hirvenkello Tesmaperhonen Hirvenkello Paatsamasinisiipi Kanerva Huopaohdake Kanerva Pursuhopeatäplä Kangasmaitikka Kanerva Kangasmaitikka Ritariperhonen Karhunputki Kangasmaitikka Karhunputki Sitruunaperhonen Kiiltopaju Karhunputki Kataja Tesmaperhonen Kissankello Karvaskallioinen Kevätpiippo Virnaperhonen Koiranputki Kiiltopaju Kiiltopaju Kurjenmiekka Koiranputki Koiranputki Kuusi Kuusi Korpikastikka Lillukka Luhtamatara Kultapiisku Luhtamatara Maitohorsma Kuusi Maitohorsma Metsäimarre Lampaannata Metsäkorte Metsäkorte Luhtamatara Mänty Mänty Maitohorsma Niittyleinikki Niittyleinikki Metsäkastikka Niittynätkelmä Niittynätkelmä Metsäkorte Nurmilauha Niittysuolaheinä Metsälauha Nurmitatar Nurmilauha Metsäorvokki Nurmitädyke Nurmitatar Mustaherukka Pelto-ohdake Nurmitädyke Mänty Puna-apila Ojakellukka Niittynätkelmä Puolukka Peltokorte Nuokkuhelmikkä Päivänkakkara Pelto-ohdake Nurmilauha Rauduskoivu Pukinparta Nurmitädyke Rätvänä Puna-apila Ojakärsämö Sarjakeltano Punapeippi Paimenmatara Siankärsämö Päivänkakkara Peltokorte Syysmaitiainen Rauduskoivu Peltovalvatti Timotei Rätvänä Pietaryrtti Sarjakeltano Pihatähtimö Syysmaitiainen Pihlaja Timotei Pujo Valkopeippi Puna-apila Vilukko Punanata Puolukka Päivänkakkara Rauduskoivu Ruotsinpitkäpalko Rätvänä Siankärsämö Syysmaitiainen Särmäkuisma Timotei Tuomi Vadelma Valkoapila Voikukka
LIITE 2. Haapamäen Asemanniitylle ja Jukojärven Vuorelaan tulevat opastaulut