NIVALAN HIRSISTÖNKANGAS TUULIVOIMAHANKE

SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA INFINERGIES FINLAND OY NIVALAN HIRSISTÖNKANGAS TUULIVOIMAHANKE Ympäristöselvitys FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P19521P001

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Nivalan Hirsistönkangas I (38) SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 1 2 HANKEALUE JA HANKKEEN KUVAUS... 2 2.1 Hankkeen kuvaus... 2 2.2 Hankealue... 3 2.3 Hankealueen maankäyttö... 3 2.3.1 Valtakunnalliset alueidenkäytöntavoitteet (VAT)... 3 2.3.2 Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava... 4 2.3.3 Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan manneralueen tuulivoimaselvitys... 5 2.3.4 Yleis- ja asemakaavat... 6 2.3.5 Virkistys... 6 3 YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS... 7 3.1 Kallio- ja maaperä sekä topografia... 7 3.2 Pinta- ja pohjavedet... 7 3.2.1 Pintavedet... 7 3.2.2 Pohjavesialueet... 7 3.3 Natura-alueet, suojelualueet ja suojeluohjelmien alueet... 7 4 LUONTOSELVITYS... 9 4.1 Aineisto ja menetelmät... 9 4.1.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset... 9 4.1.2 Linnustoselvitykset... 9 4.1.3 Muu eläimistö... 10 4.2 Kasvillisuus ja luontotyypit... 10 4.2.1 Kasvillisuusalue... 10 4.2.2 Hankealueen kasvillisuus... 10 4.2.3 Rakentamisalueiden luontoarvot... 11 4.2.4 Arvokkaat luontokohteet ja arvokas kasvilajisto... 12 4.3 Linnusto ja muu eläimistö... 13 4.3.1 Linnusto... 13 4.3.2 Muu eläimistö... 15 4.3.3 Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit... 15 4.4 Hankkeen vaikutukset luontoarvoille... 16 4.4.1 Vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin... 16 4.4.2 Vaikutukset linnustoon ja eläimistöön... 17 5 MAISEMAN JA RAKENNETUN KULTTUURIYMPÄRISTÖN TARKASTELU... 20 5.1 Selvityksen aineisto ja menetelmät... 20 5.1.1 Maisemavaikutusten arvioinnin lähtökohtia... 20 5.2 Arvokkaat maisema-alueet ja kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet21 5.2.1 Maisemamaakunta... 21 5.2.2 Maisema-alueet... 21 5.2.3 Kulttuurihistorialliset kohteet... 21 5.3 Hankealueen maisemakuva... 23 5.4 Näkemäalueanalyysi... 23 5.4.1 Aineisto ja menetelmät... 23 5.4.2 Näkemäalueanalyysin tulokset... 23 5.5 Havainnekuvat... 25 5.5.1 Laaditut havainnekuvat... 25

II (38) Nivalan Hirsistönkangas FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 5.6 Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön... 28 5.6.1 Hirsistönkankaan tuulivoimahankkeen maisemalliset vaikutukset28 5.6.2 Vaikutukset kulttuurihistoriallisesti merkittäviin kohteisiin ja maisema-alueisiin... 29 5.6.3 Lentoestevalojen vaikutukset maisemaan... 29 6 MELU- JA VARJOSTUSMALLINNUS... 32 6.1 Lähtötiedot ja menetelmät... 32 6.1.1 Melumallinnus... 32 6.1.2 Varjostusmallinnus... 34 6.2 Melu- ja varjostusmallinnusten tulokset... 36 LÄHTEET... 37 LIITTEET: Liite 1. Hankealueen lintuatlasruudussa havaitut lintulajit Liite 2. Laaditut havainnekuvat Paikkatietoaineistot: Pohjakartat Maanmittauslaitos 11/2012 Suojelualuerajaukset OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 11/2012 Kuvat FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Nivalan Hirsistönkangas 1 (38) 1 JOHDANTO Infinergies Finland Oy valmistelee kahden tuulivoimalan rakentamista Nivalan kaupungin Hirsistönkankaan alueelle. Tämän ympäristöselvityksen tavoitteena on tuoda esille Hirsistönkankaan tuulivoimahankkeen ympäristön, maiseman ja kulttuurihistorian nykytila ja arvioida suunnitellun tuulivoimatuotannon mahdollisia ympäristövaikutuksia. Tässä selvityksessä on esitetty hankealueen ympäristölliset lähtökohdat ja vaikutukset luonnon ja maiseman osalta sekä selvitetty suunniteltujen tuulivoimaloiden aiheuttamat laskennalliset melu- ja varjostusvaikutukset. Selvitykset on kohdennettu suunniteltujen tuulivoimaloiden rakentamisalueille ja niiden lähiympäristöön. Tämän ympäristöselvityksen laadinnasta on vastannut FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy. Kuva 1. Hankealueen sijainti Nivalan keskustan pohjoispuolella.

2 (38) Nivalan Hirsistönkangas FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 2 HANKEALUE JA HANKKEEN KUVAUS 2.1 Hankkeen kuvaus Infinergies Finland Oy valmistelee kahden tuulivoimalan rakentamista Nivalan kaupungin Hirsistönkankaan alueelle. Tuulivoimalat tulevat olemaan teholtaan 2-3 MW ja kokonaiskorkeudeltaan n. 200 metriä (+/- 10 m). Tornivaihtoehtoina ovat teräslieriö- ja teräsristikkorakenteet. Tuulipuiston sisäinen sähkönsiirto toteutetaan maakaapelein. Tuulivoimaloiden sähköntuotanto siirretään tuulipuiston alueelta rakennettavalla maakaapelilla tuulipuiston eteläpuolella sijaitsevalle Elenia Verkko Oy:n Nivalan 20/110 kv:n sähköasemalle. Tuulipuiston sähkönsiirto tarkentuu hankkeen jatkosuunnittelun edetessä. Kuva 2. Hankkeen alustava voimalasijoittelu. Elenia Verkko Oy:n 110 kv sähköasema sijaitsee tuulipuiston eteläpuolella kuvan alareunassa. Tuulivoimaloiden maa-alueet ovat yksityisessä omistuksessa. Infinergies Finland Oy:llä on tarvittavat vuokrasopimukset yksityisten maanomistajien kanssa Hirsistönkankaan alueella.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Nivalan Hirsistönkangas 3 (38) 2.2 Hankealue Hankealue sijaitsee Nivalan kaupungissa Hirsistönkankaan alueella noin 5 kilometriä Nivalan keskustaajamasta koilliseen ja 4 kilometriä Sarjankylästä lounaaseen. Lähin asutus on n. 1,5 km:n etäisyydellä Hellalantien ja Sarjankyläntien varrella. Lähimmillään tuulivoimalat sijaitsevat noin 1,6 kilometrin etäisyydellä maantiestä 7934 (Sarjankyläntie). Hirsistönkankaan tuulipuiston alue on pääasiassa rakentamatonta metsätalousaluetta. Aluetta sivuaa Hellanlantie. Kuva 3. Asuin- ja lomarakennukset hankealueen läheisyydessä. Rakennusten käyttötarkoitukset on poimittu Maanmittauslaitoksen maastotietokannasta. 2.3 Hankealueen maankäyttö 2.3.1 Valtakunnalliset alueidenkäytöntavoitteet (VAT) Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Alueidenkäyttötavoitteet tulee ottaa huomioon ja niitä tulee edistää myös kuntien kaavoituksessa. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa esitetään periaatteellisia linjauksia sekä velvoitteita ja ne on ryhmitelty kokonaisuuksiin asiasisällön perusteella. Hirsistönkankaan hanketta koskevia yleis- ja erityistavoitteita on esitetty VAT:in toimivia yhteysverkostoja ja energiahuoltoa koskevassa kohdassa. Niiden mukaisesti: Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia. Alueidenkäytön suunnittelussa on turvattava lentoliikenteen nykyisten varalaskupaikkojen ja lennonvarmistusjärjestelmien kehittämismahdollisuudet sekä sotilasilmailun tarpeet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin.

4 (38) Nivalan Hirsistönkangas FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Yhteys- ja energiaverkostoja koskevassa alueiden käytössä ja alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon sään ääri-ilmiöiden ja tulvien riskit, ympäröivä maankäyttö ja sen kehittämistarpeet sekä lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja -alueet sekä maiseman erityispiirteet. 2.3.2 Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava Suunnittelualueella on voimassa Pohjois-Pohjanmaan kokonaismaakuntakaava, joka on hyväksytty maakuntavaltuustossa 11.6.2003 ja vahvistettu ympäristöministeriössä 17.2.2005. Voimassa olevassa maakuntakaavassa suunnittelualueen kohdalle on osoitettu kaavamerkinnät Viheryhteystarve ja Tärkeä vaellusreitti. Tuulipuiston aluetta sivuaa kaavamerkintä mk-6 Maaseudun kehittämisen kohdealue (Kalajokilaakso), jonka suunnittelumääräys on Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota maatalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen toimintaedellytyksiin, luonnon ja ympäristön kestävään käyttöön, maiseman hoitoon sekä joen vedenlaadun parantamiseen. Maaseutua kehitettäessä on pyrittävä sovittamaan yhteen maaseutuelinkeinojen, pysyvän asutuksen ja loma-asutuksen tavoitteet ja turvattava ensisijaisesti maatalouden toimintaedellytykset. Erkkilän kylä hankealueen kaakkoispuolella kuuluu maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi luokiteltuun Malisjokivarsi-Erkkilä alueeseen. Etäisyys tuulivoimaloihin lähimmillään on noin 2,5 kilometriä. Kuva 4. Ote voimassa olevasta maakuntakaavasta. Tuulipuistoalueen sijainti on merkitty kuvaan sinisellä pallolla. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan uudistaminen on aloitettu syksyllä 2010 ja maakuntakaavan luonnos on asetettu nähtäville elokuussa 2012. Maakuntakaavaluonnoksessa Hirsistönkankaan alueella ja sen lähistöllä on esitetty samat kaavamerkinnät ja määräykset kuin voimassa olevassa maakuntakaavassakin.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Nivalan Hirsistönkangas 5 (38) Kuva 5. Ote vireillä olevasta maakuntakaavaluonnoksesta (20.8.2012). Tuulipuistoalueen sijainti on merkitty kuvaan sinisellä ympyrällä. 2.3.3 Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan manneralueen tuulivoimaselvitys Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan uudistamista varten on laadittu Pohjois- Pohjanmaan manneralueen tuulivoimaselvitys, jossa on etsitty parhaiten tuulivoimarakentamiseen soveltuvia alueita. Hirsistönkankaan tuulipuisto sijaitsee aluekokonaisuudella 17, osittain selvityksen kohteella 171. Teknistaloudellisessa tarkastelussa on esitetty alustavaksi liittämispaikaksi kokonaisuudelle Uusnivalan 400 kv sähköasemaa, joka sijaitsee noin 5,5 kilometrin etäisyydellä tuulipuistosta länteen. Lentokoneiden varalaskupaikka sijaitsee valtatiellä 27 noin 9 kilometrin etäisyydellä etelään Hirsistönkankaan tuulivoimaloista. Aluekokonaisuuden 17 epävarmuustekijöihin ja jatkosuunnittelutarpeisiin on kirjattu selvityksessä varalaskupaikan vaikutukset sekä muuttolinnusto- ja maisemavaikutukset. Kohde 171 on luokiteltu selvityksessä soveltavuudeltaan C-luokkaan (lisäselvityksiä vaativat alueet) asutuksen, kulttuurihistoria- ja maisema-arvojen vuoksi.

6 (38) Nivalan Hirsistönkangas FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 6. Ote tuulivoimaselvityksestä, kohde 17 Nivalan Hirsistönkankaan tuulipuistoalueen sijainti on merkitty kuvaan vihreällä pallolla. 2.3.4 Yleis- ja asemakaavat Suunnittelualueella ei ole voimassa olevia yleiskaavoja tai asemakaavoja. 2.3.5 Virkistys Tuulivoimapuiston länsipuolella Hietasalontien varrella on Erkkilän uimapaikka, noin 1,8 kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Nivalan Hirsistönkangas 7 (38) 3 YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS 3.1 Kallio- ja maaperä sekä topografia Nivala sijoittuu Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan jokilaaksojen alueelle, jolle ovat tyypillisiä laajat jokilaaksot peltolakeuksineen sekä niiden välisten selänteiden vuorottelu. Viimeisen jäätiköitymisjakson loppuvaiheessa Nivalan alue sijaitsi laajojen kielekevirtausten välivyöhykkeessä, missä jään liike on ollut vähäisempää (Taipale & Saarnisto 1991). Tämä on vaikuttanut vallitsevien maalajien esiintymiseen. Syvään veteen kerrostuneet hiesumaat ovat tyypillisiä alavissa jokilaaksoissa kun taas korkeammilla vedenjakajaseuduilla esiintyy tyypillisesti moreenimaita ja jäätikön tasoittamia harjuaineksia. Hirsistönkankaan hankealueen maaperä koostuu enimmäkseen karkeammista moreenimaista, jonka reunoille sijoittuu vähäisesti ojitettuja turvemaita. Jokilaaksojen alueella kallioperä on yleensä syvällä pintamaakerrosten alla, ja korkeammilla selännealueilla on paikoin runsaasti kalliopaljastumia. Alueen pääkivilajit ovat kiilleliuskeita ja kiillegneissejä. Alueella ei ole ravinteisempia kallioita, joka heijastuu myös kasvilajiston karuuteen. Hirsistönkankaan tuulivoimaloiden alueella ei ole kalliopaljastumia. Nivalan alue on hyvin tasaista ja alavaa, jota luonnehtivat laakeat peltoalueet. Hirsistönkankaan alue sijoittuu Kalajokilaakson ja Malisjokilaakson väliselle korkeammalle selänteelle, jonka korkeimmat kohdat sijoittuvat noin 105 110 m mpy. Hankealueen läheisyyteen ei sijoitu luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaita kallioalueita tai moreenimuodostumia. 3.2 Pinta- ja pohjavedet 3.2.1 Pintavedet Hirsistönkankaan hankealue sijaitsee Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueella (VHA 4). Hankealue sijaitsee Kalajoen (53) päävesistöalueen pienvedenjakajalla sijoittuen pääosiltaan Malisjoen valuma-alueelle (53.06) Sarjanojan alaosan alueen (53.064) lounaisosaan, ja Malisjoen alaosan alueen (53.061) sekä Kalajoen keskiosan alueelle (53.03) sijoittuvan Pahaojan valuma-alueen (53.038) rajoille. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luonnontilaisia vesistöjä. Noin 2,7 km suunniteltujen tuulivoimaloiden kaakkoispuolelle sijoittuu Erkkisjärvi sekä järven läpi Malisjokeen laskeva Rantinoja. Erkkisjärven luoteispuolelle sijoittuu pieni kaivettu lampare. Malisjoki virtaa lähimmillään noin 4,0 km suunniteltujen tuulivoimaloiden kaakkoispuolella ja Kalajoki sijoittuu lähimmillään noin 7,0 km suunniteltujen tuulivoimaloiden lounaispuolelle. 3.2.2 Pohjavesialueet Hirsistönkankaan hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Tihunkorven vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (luokka I) sijoittuu lähimmillään noin 1,8 km suunniteltujen tuulivoimaloiden eteläpuolelle. Harjunpuhdon vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (luokka I) sijoittuu lähimmillään noin 4,3 km suunniteltujen tuulivoimaloiden koillispuolelle 3.3 Natura-alueet, suojelualueet ja suojeluohjelmien alueet Hirsistönkankaan hankealueella tai alle 10 km etäisyydellä suunnitelluista tuulivoimaloista ei sijaitse Natura-alueita tai luonnonsuojelualueita. Suojeluohjelmien alueista Kalajokilaakson valtakunnallisesti arvokas maisema-alue sijoittuu lähimmillään noin 2,8 km etäisyydelle suunniteltujen tuulivoimaloiden lounaispuolella.

8 (38) Nivalan Hirsistönkangas FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 7. Hankealueen ympäristöön sijoittuvat suojeluohjelmien alueet ja pohjavesialueet.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Nivalan Hirsistönkangas 9 (38) 4 LUONTOSELVITYS 4.1 Aineisto ja menetelmät Hankealueen luonnonolojen selvittämisen tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet sekä alueella mahdollisesti esiintyvä arvokas lajisto. Luontoselvityksessä on kuvailtu alueen luonnon yleispiirteet ja paikannettu hankealueen luonnon kannalta arvokkaat kohteet, jotka ovat joko lainsäädännöllä määriteltyjä tai muutoin alueellisesti edustavia kohteita, arvokkaita luontotyyppejä tai uhanalaisen, EU:n luonto- ja/tai lintudirektiiveissä mainitun tai muutoin merkittävän kasvilajiston kasvupaikkoja tai eläinlajiston elinympäristöjä. Hankealueelle tai sen ympäristöön sijoittuvat arvokkaat luontokohteet ja arvokkaan lajiston esiintymät on esitetty kartoilla, kuvailtu pääpiirteissään sekä arvotettu valtakunnallisesti ja alueellisesti. Luontoselvityksen ovat laatineet FM biologit Aija Degerman, Ville Suorsa ja Minna Tuomala FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Oulun toimistolta. 4.1.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset Hirsistönkankaan hankealueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä on inventoitu yhden maastotyöpäivän ajan 24.9.2012. Inventoinnissa on selvitetty hankealueen luonnon yleispiirteet sekä tarkasteltu mahdollisia metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä, luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaisia luontotyyppejä sekä mahdollisia arvokkaan lajiston kasvupaikkoja. Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitysten taustatietoina on käytetty maastokarttoja ja ilmakuvia sekä ympäristöhallinnon avoimien tietokantojen aineistoja. Maastotöiden tueksi selvitettiin hankealueelta ja sen lähistöltä tiedossa olevat uhanalaisten lajien paikkatietoaineistot ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä (Hertta Eliölajit -tietokanta, Pohjois-Pohjanmaan ELY -keskus 2012). 4.1.2 Linnustoselvitykset Hirsistönkankaan linnustollinen esiarviointi on tehty toimistotyönä, ja se perustuu alueelta olemassa olevaan linnustotietoon. Hirsistönkankaan tuulivoimahankkeen selvitysalueella ei ole tehty linnuston maastoselvityksiä tämän työn yhteydessä. Hirsistönkankaan tuulivoimahankkeen linnustollisessa esiarvioinnissa tarkasteltiin tuulivoimahankkeen selvitysalueen pesimälinnustoa sekä lintujen paikallisliikehdintää ja alueen kautta muuttavaa linnustoa olemassa olevaan tietoon pohjautuen. Pesimälinnustoa tarkasteltiin paikallisesti suhteuttaen hankealue laajemman alueen linnustollisiin yleispiirteisiin. Hankealueen kautta kulkevan muuttolinnuston kohdalla kiinnitettiin huomiota alueen sijaintiin suhteessa tunnettuihin muuttoreitteihin, ja lintujen muuttoa käsiteltiin laajemmassa mittakaavassa paikalliset ja alueelliset erityisseikat huomioiden. Hankealueella tai sen läheisyydessä mahdollisesti esiintyvien uhanalaisten tai muiden huomionarvoisten lajien olemassa olevat paikkatietoaineistot hankittiin Luonnontieteellisen keskusmuseon Sääksirekisteristä ja Rengastustoimistosta (Juha Honkala, kirjall. ilm.) sekä Metsähallituksen petolintuvastaavalta (Tuomo Ollila, kirjall. ilm.) Pesimälinnuston osalta alueella mahdollisesti esiintyviä uhanalaisia tai muuten huomioitavia lajeja selvitettiin myös lintuatlastietokannan sekä kartta- ja ilmakuvatarkastelun ja alueelle suoritetun kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventoinnin maastokäynnin perusteella todettujen elinympäristöjen pohjalta. Selvityksessä käytettiin seuraavia aineistoja ja tietolähteitä: Maanmittauslaitoksen kartta- ja ilmakuva-aineistot (lintujen elinympäristöt) Ympäristöhallinnon OIVA ympäristö- ja paikkatietokanta asiantuntijoille (ympäristön suojelualueet ja linnustollisesti tärkeät alueet) BirdLife Suomen ja SYKE:n paikkatietoaineistot (ympäristön IBA- ja FINIBA- kohteet) Metsähallituksen petolinturekisteri (ympäristön erityisesti suojeltavien petolintujen pesäpaikat) Luonnontieteellisen keskusmuseon Sääksirekisteri (ympäristön sääksen pesäpaikat)

10 (38) Nivalan Hirsistönkangas FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimisto (ympäristön suojelullisesti arvokkaiden lajien pesäpaikka- ja rengastustiedot) Valtakunnallinen lintuatlastietokanta (pesimälajiston yleispiirteet) Keski-Pohjanmaan lintupaikkaopas (lähialueen lintupaikkojen yleistietoja) 4.1.3 Muu eläimistö Tiedot hankealueen eläinlajistosta perustuvat pääosin yleistietoon eri eläinlajiemme levinneisyydestä ja elinympäristövaatimuksista. Hankealueella ja sen läheisyydessä esiintyviä eläimiä ja eri lajien elinympäristöinä potentiaalisia alueita huomioitiin myös hankkeen yhteydessä suoritetun luontotyyppi-inventoinnin ohessa. 4.2 Kasvillisuus ja luontotyypit 4.2.1 Kasvillisuusalue Hirsistönkankaan hankealue kuuluu metsäkasvillisuusvyöhykkeiden aluejaossa keskiboreaalisen Pohjanmaan alueeseen, joka on pääosin karujen luontotyyppien aluetta. Suokasvillisuuden aluejaossa hankealue sijoittuu Pohjanmaan aapasoiden alueelle. 4.2.2 Hankealueen kasvillisuus Metsät ja suot Hankealueen metsät ovat tavanomaisessa ja varsin voimakkaassa metsätalouskäytössä. Hankealueen pinta-alasta suuri osa on aikoinaan ojitettuja turvemaamuuttumia, missä kasvaa nuorten kehitysluokkien mäntyvaltaisia metsiä. Alueen kivennäismaiden metsät ovat kasvillisuustyypiltään kuivahkoja variksenmarja puolukkatyypin (EVT) kankaita. Runsaiden metsäojitusten vuoksi aikoinaan isovarpurämeinä olleet alueet kasvavat nykyisin mäntyä ja koivua. Varsinaisia luonnontilaisia suoluontokohteita alueella ei enää ole, vaan kaikki turvemaat ovat nykyisin turvekankaita tai isovarpuisia rämemuuttumia. Hankealueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei sijoitu kulttuuriympäristöjä eli vanhan tai nykyisen asutuksen ja maanviljelyn muokkaamia kasvillisuusalueita. Kuva 8. Hankealueen metsät ovat tavanomaisessa metsätalouskäytössä olevia ja puustoltaan varsin nuoria sekapuustoisia kankaita.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Nivalan Hirsistönkangas 11 (38) Kuva 9. Alueella esiintyy runsaasti voimakkaan ojituksen muuttamia turvepohjaisia entisiä rämemaita. 4.2.3 Rakentamisalueiden luontoarvot Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitysten yhteydessä inventoitiin molempien tuulivoimaloiden suunnitellut sijoituspaikat. Lisäksi laajemman alueen osalta on hyödynnetty kartta- ja ilmakuvatarkastelua ja poimittu maastokäynnillä niiden perusteella mahdollisia arvokkaita luontokohteita. Tuulivoimalan 1 rakennuspaikka sijoittuu kivennäismaa-alueelle, taimikoiden ja nuoren mäntypuustoisen kuivahkon kankaan alueelle. Tuulivoimalan rakennuspaikalla tai sen lähistöllä ei ole erityisiä luontoarvoja. Kuva 10. Tuulivoimalan 1 rakennuspaikka.

12 (38) Nivalan Hirsistönkangas FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tuulivoimalan 2 rakennuspaikka sijoittuu turvemaamuuttuman alueelle, missä kasvaa kitukasvuista mäntyä ja sekapuuna koivua. Rakennuspaikalla ei ole erityisiä luontoarvoja. Kuva 11. Tuulivoimalan 2 rakennuspaikka. 4.2.4 Arvokkaat luontokohteet ja arvokas kasvilajisto Arvokkaiksi luontokohteiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi lisää tarkasteltavan alueen luontoarvoja ja ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Merkittävimmät tällaiset ympäristötyypit on lueteltu Suomen luonnonsuojelulaissa (LSL 29 ), ja niiden olemassaolo on lailla turvattu sen jälkeen kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saattanut sen maanomistajan tiedoksi. Metsälaki (MetsäL 10 ) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja ne on hyvä huomioida myös muussa maankäytön suunnittelussa. Vesilaissa on pilaamis-, muuttamis- ja sulkemiskielto, joka koskee 15 a ja 17 a :ssä lueteltuja kohteita. Hankealueen luontoselvityksissä on pyritty huomioimaan edellisten lisäksi myös luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilaissa mainitsemattomat muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (Meriluoto & Soininen 1998), joita ovat esimerkiksi vanhat havuja sekapuumetsiköt, vanhat lehtimetsiköt, paisterinteet, supat, ruohoiset suot, metsäniityt ja hakamaat. Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Arvioinnissa luontotyyppien uhanalaisuutta on tarkasteltu yleisesti koko maassa sekä erikseen Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa. Nivala sijoittuu luontotyyppien uhanalaisuuden aluejaossa Etelä-Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Usein uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi on huomioitu arvokkaaksi myös muutoin, esimerkiksi luonnonsuojelulaissa tai metsälaissa. Luontokohteita suojellaan tai huomioidaan muutoin maankäytössä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvokkaalla luontokohteella esiintyy usein myös arvokasta eliölajistoa.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Nivalan Hirsistönkangas 13 (38) Arvokkaiden luontotyyppien lisäksi maankäytön suunnittelussa huomioon otettavia kohteita ovat uhanalaisten ja varsinkin erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät. EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (b) luetellaan yhteisön tärkeänä pitämiä kasvilajeja, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, jolloin niiden esiintymisalueiden hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä (Lsl. 49 Lsl. 42 ). Hankealueen arvokkaat luontokohteet Hirsistönkankaan hankealueen metsät ovat metsätalouskäytössä, ja alue on kokonaisuutenaan varsin voimakkaasti käsitelty, jolloin alueella vallitsevat nuorten kehitysluokkien kasvatusmänniköt sekä eri-ikäiset taimikot ja hakkuualueet. Alueella ei esiinny luonnontilaisia suoluontotyyppejä, vaan kaikki hankealueen ja laajemmankin alueen suot ja soistumat on ojitettu. Hankealueen maastoselvityksissä ei havaittu sellaisia luontoarvoja, joiden perusteella alueelle rajattaisiin erityisiä, hankkeen jatkosuunnittelussa huomioon otettavia luontokohteita. Hankealueen kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventoinneissa ei havaittu arvokkaan kasvilajiston esiintymiä, eikä alueelta ollut aikaisempaa tietoa uhanalaisista tai silmälläpidettävistä lajeista ympäristöhallinnon Hertta Eliölajit -tietokannan mukaan (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2012). Kuva 12. Tuulivoimaloiden hankealueelta ei löytynyt arvokkaita luontokohteita. 4.3 Linnusto ja muu eläimistö 4.3.1 Linnusto Alueen linnuston yleispiirteet Pesimälinnusto Valtakunnallisessa Lintuatlashankkeessa selvitettiin koko Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä 10 x 10 km suuruisilla atlasruuduilla vuosina 2006 2010 (Valkama ym. 2011). Nivalan Hirsistönkankaan hankealue sijoittuu Nivalan Sarjankylän (710:340, selvitysaste hyvä) atlasruutuun, missä havaittiin atlaksen aikana yhteensä 82 lintulajia, joista 71 lajia tulkittiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi (Liite 1). Alueen pesivän maalinnuston keskitiheydeksi on arvioitu noin 150 175 paria/km 2 (Väisänen ym. 1998).

14 (38) Nivalan Hirsistönkangas FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hankealueen elinympäristöjen perusteella alueen pesimälinnusto koostuu pääosin alueellisesti yleisistä ja runsaslukuisista, tavanomaisten havupuuvaltaisten talousmetsäalueiden pesimälajeista. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole lainkaan alueen linnustollista monimuotoisuutta kasvattavia elinympäristöjä kuten vesistöjä, kosteikoita, laajoja viljelyalueita, vanhoja metsiä tai reheviä lehtimetsiä. Noin 3 5 km etäisyydelle hankealueesta sijoittuu myös laajempia viljelysalueita sekä pieni Erkkisjärvi, joilla saattaa olla linnustollistakin merkitystä. Hankealueen elinympäristöjakauman perusteella siellä saattaa potentiaalisesti esiintyä lintuatlasruuduissa pesiväksi tulkituista lajeista lähinnä metsien yleislajeja ja havumetsien lajeja sekä joitain vanhojen metsien, lehtimetsien, soiden sekä peltojen ja rakennetun maan lajeja (Liite 1). Lintuatlasruuduissa varmasti tai todennäköisesti pesivistä lajeista hankealueella saattaa elinympäristöjen puolesta esiintyä seuraavia suojelullisesti arvokkaita lintulajeja (valtakunnallisesti uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit, alueellisesti uhanalaiset lajit, lintudirektiivin liitteen I lajit): teeri, metso, sinisuohaukka, kurki, huuhkaja, varpuspöllö, suopöllö, palokärki, leppälintu, kivitasku, punavarpunen ja pohjansirkku (Liite 1). Luonnontieteellisen keskusmuseon alaisen Rengastustoimiston tiedonannon ja Sääksirekisterin (Juhan Honkala, kirjall. ilm.) mukaan hankealueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse tiedossa olevia petolintujen pesäpaikkoja. Metsähallituksen petolinturekisterin mukaan (Tuomo Ollila, kirjall. ilm.) hankealueella tai sen läheisyydessä ei ole tiedossa olevia erityisesti suojeltavien petolintujen pesäpaikkoja. Hankealueen linnustosta ei ole olemassa olevaa tietoa, ja näin ollen alueella mahdollisesti esiintyvien ja lintuatlasruuduissa tavattujen suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintymisestä, metson soidinalueista tai petolintujen pesäpaikoista ei ole tarkempaa tietoa. Lisäksi edellä mainittujen tietolähteiden osalta on huomattava, että erityisesti Sääksirekisterin ja Rengastustoimiston tiedot petolintujen pesäpaikoista ovat todennäköisesti vajavaisia ja niiden kattavuus riippuu voimakkaasti paikallisten petolinturengastajien aktiivisuudesta. Muuttolinnusto Selvät maanpinnanmuodot, kuten meren sekä suurten järvien rannikko ja suuret jokilaaksot muodostavat muuttolinnuille tärkeitä muuton suuntaajia eli ns. johtolinjoja, joita linnut seuraavat muutollaan. Nivalassa tai Pohjois-Pohjanmaan eteläosan sisämaa-alueella ei ole merkittäviä lintujen muuttoa ohjaavia johtolinjoja tai tiedossa olevia merkittäviä lintujen muuttoreittejä, syksyn kurkimuuttoa lukuun ottamatta. Maa-alueilla, missä ei ole selkeitä muuttoa ohjaavia johtolinjoja, lintujen muutto on yleensä hajanaista, vähäistä ja saattaa joiltain osin tapahtua hyvinkin korkealla. Hankealueen ympäristön merkittävin lintujen muuttotapahtuma on syksyinen kurkimuutto, joka kulkee tuulen suunnasta riippuen laajalla rintamalla alueen yli. Lähialueen merkittävin kurkimuuton tarkkailupaikka on Nivalan Hituran kaivosalue, noin 15 km hankealueelta etelään, missä lasketaan vuosittain syyskuussa useiden tuhansien kurkien muuttoparvia. Suurin osa kurjista lähtee Oulun seudun kerääntymisalueen (kansainvälisesti tärkeä lintualue eli IBA-alue) levähdyspaikoilta, mutta osa linnuista tulee suoraan Kemin alueelta meren yli ja jatkaa muuttoaan etelään. Syksyn kurkimuutto tiivistyy tyypillisesti muutamaan hyvään ja myötätuuliseen muuttopäivään, jolloin linnut matkaavat suurissa muuttoauroissa usein selvästi yli 200 metrin korkeudessa. Oulun alueelta alkunsa saava kurkien muuttoreitti matkaa suoraan etelään, jolloin se kulkee tuulen suunnasta riippuen noin Nivalan Haapajärven kautta kohti Keski-Suomea. Usein kurkien pääjoukot muuttavat Hituran kaivosalueen itäpuolelta, mutta muuttoa kulkee kuitenkin laajalla rintamalla myös Hituran länsipuolella (Jorma Tähtinen, kirjall. ilm.). Hankealueella ei ole tehty erillistä muuttolintuselvitystä, joten lintujen muuton tarkemmasta luonteesta ei ole tietoa. Tuulen suunta ja voimakkuus vaikuttaa lähes kaikkien alueen kautta muuttavien lajien lentokorkeuksiin ja muuttoreitteihin, ja tuulen suunta määrää esimerkiksi sen mistä lintujen muuttovirta kulloinkin kulkee suhteessa hankealueeseen. Kovalla vastatuulella tai muuten huonoissa muutto-olosuhteissa merkittävästi suurempi osa linnuista laskee muuttokorkeuttaan törmäyskorkeudelle tai sen alapuolelle. Riittävän huonon sään aikana monet linnut keskeyttävät muuttonsa kokonaan.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Nivalan Hirsistönkangas 15 (38) Maa-alueiden yllä valtaosa lintujen muutosta kulkee yleensä korkealla. Esimerkiksi hyvällä ja myötätuulisella säällä muuttavat petolinnut ja kurjet lentävät yleensä useamman sadan metrin korkeudessa eli tavallisesti tuulivoimaloiden törmäyskorkeuden yläpuolella. Myös merkittävä osa kahlaajista ja esim. varpuslinnuista muuttaa maaalueiden yllä usein hyvin korkealla. Sen sijaan suurin osa hanhista ja joutsenista lentää osin myös törmäyskorkeudella noin 50 100 m korkeudessa. Syksyllä hanhimuutto kulkee kuitenkin selvästi kevättä korkeammalla ja siten suurelta osin törmäyskorkeuden yläpuolella. Lepäilyalueiden läheisyydessä lintujen lentokorkeudet ovat keskimäärin alhaisempia kuin muualla niiden muuttomatkan varrella. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse tiedossa olevia muuttolintujen levähdys- tai ruokailualueita. Alueen ympäristöön sijoittuvat Nivalan Pidisjärvi ja Erkkisjärvi, Kalajokilaakson sekä Malisjokivarren ja Sarjankylän peltoalueet keräävät todennäköisesti muuttokaudella jonkin verran lintuja lepäilemään ja ruokailemaan alueelle. Hankealueen lähimmät laajemmat peltoalueet sijoittuvat noin 3 km etäisyydelle alueen itä- ja kaakkoispuolella, mutta näillä alueilla mahdollisesti lepäilevästä muuttolinnustosta ei ole tietoa. Kalajokivarren ja Malisjokivarren laajemmilla peltoalueilla lepäilevät linnut saattavat jossain määrin lentää Hirsistönkankaan alueelle suunniteltujen tuulivoimaloiden läheisyydessä, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole. 4.3.2 Muu eläimistö Hirsistönkankaan Hankealue sijoittuu Keski-Pohjanmaan eliömaakuntaan. Alueella tavattava eläinlajisto koostuu pääosin metsätalousvaltaisille havumetsäalueille tyypillisistä ja alueellisesti tavanomaisista nisäkäslajeista. Alueen yleisimpiin nisäkäslajeihin kuuluvat esimerkiksi hirvi, metsäjänis, orava ja kettu sekä useat eri piennisäkäslajit. 4.3.3 Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit EU:n luontodirektiivin liitteissä IV (a) luetellaan yhteisön tärkeänä pitämiä eläinlajeja, jotka ovat ns. tiukan suojelujärjestelmän lajeja, jolloin niiden lisääntymis- ja levähtämisalueiden hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain nojalla kiellettyä (Lsl. 49 ja 42 ). Suomessa on tavattu kaikkiaan 13 lepakkolajia, jotka kaikki ovat luonnonsuojelulain (Lsl. 29 ) nojalla rauhoitettuja. Kaikki maamme lepakot kuuluvat myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin. Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS), joka velvoittaa osapuolimaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EUROBATS-sopimuksen mukaan osapuolimaiden tulee myös pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä. Hankealueella voi levinneisyytensä puolesta esiintyä Suomen yleisintä lepakkolajia eli pohjanlepakkoa sekä viiksisiippaa/isoviiksisiippaa. Pohjanlepakko saalistaa yleensä monenlaisten kosteikoiden ja vesistöjen rannoilla, pihapiireissä, viljelysalueiden laitamilla, metsäteiden yllä ja hakkuiden reunoilla. Metsäiselle alueelle sijoittuvalla hankealueella saattaa esiintyä harvakseltaan pohjanlepakoita, mutta rehevämpien kosteikoiden ja vesiympäristöjen puutteessa siellä ei todennäköisesti ole tärkeitä lepakkoalueita. Hankealueella ei ole vanhoja rakennuksia, suuria louhikoita tai runsaasti kolopuita, jolloin lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikan sijoittuminen hankealueelle on epätodennäköistä. Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeista valtakunnallisesti vaarantuneen (VU) liitooravan levinneisyysraja kulkee noin Oulu Kuusamo -linjalla, joten lajin esiintyminen Nivalassa on levinneisyyden puolesta mahdollista, joskin lajin esiintyminen Pohjois- Pohjanmaan eteläosissa on melko laikuittaista ja satunnaista (Hanski ym. 2006). Alueen liito-oravapotentiaalia tarkasteltiin samalla alueen luontotyyppiselvityksen yhteydessä, ja lajin esiintyminen alueella arvioitiin hyvin epätodennäköiseksi alueen sijainnista sekä metsien yleisestä rakenteesta johtuen. Alueen metsät ovat enimmäkseen karuja havupuuvaltaisia kangasmaita, missä ei ole juurikaan liito-oravan elinympäristönä tyypillisiä sekapuustoisia varttuneita kuusikoita tai ruokailuun soveltuvaa lehtipuustoa. Maastokäynnin aikana ei myöskään havaittu lajin pesäpaikaksi soveltuvia kolopuita.

16 (38) Nivalan Hirsistönkangas FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Viitasammakko on luettu kuuluvaksi EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, mutta sitä ei ole luokiteltu Suomessa uhanalaisten lajien joukkoon. Viitasammakko on Keski-Suomessa ja entisen Oulun läänin alueella paikoin yleinen. Viitasammakko asustaa yleensä rehevillä kosteikoilla ja suoalueilla, mutta se kelpuuttaa elinpiirikseen myös tavanomaiset metsäojat. Hankealueella ei sijaitse lainkaan viitasammakon elinympäristöksi soveltuvia reheviä kosteikoita tai märkiä soita, jolloin lajia saattaa esiintyä alueella vain metsäojissa. Kokonaisuutena lajin esiintyminen alueella arvioidaan epätodennäköiseksi. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeista alueella saattavat levinneisyytensä puolesta esiintyä aika-ajoin myös kaikki suurpetomme. Todennäköisimmät alueella tavattavat suurpedot ovat karhu, ilves ja susi. Kaikkien suurpetojen elinpiiri on hyvin laaja, jolloin hankealue saattaa olla osa lajien elinpiiriä. 4.4 Hankkeen vaikutukset luontoarvoille 4.4.1 Vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin Hirsistönkankaan hankealueella tuulivoimaloiden ja huoltoteiden rakentaminen lisää metsien pirstoutumista ja sitä myöten reunavaikutusta. Rakentaminen vaikuttaa myös luonnonmaisemaan pirstoen alueita ja muuttaen niitä teknisemmäksi. Rakentamisen vaikutukset kasvillisuuteen ovat suurimmillaan luonnontilaisissa ympäristöissä, mutta suurin osa hankealueesta on voimakkaan metsätalouden alaista metsäaluetta. Muutokset alueen kasvillisuudessa voivat vaikuttaa välillisesti myös muuhun alueella esiintyvään eliölajistoon niiden elinympäristöjen kautta. Tuulivoimaloiden rakennuspaikoilta sekä niitä yhdistävien huoltoteiden alueelta kasvillisuus häviää kokonaan rakentamisen myötä. Tuulivoimaloiden ympärillä ja huoltotiestön alueella rakentaminen aiheuttaa pääosin avohakkuun kaltaisia vaikutuksia kasvillisuuteen. Rakennettavien voimalapaikkojen ja niitä yhdistävien teiden reunaalueilla kasvillisuus muuttuu avoimen kasvupaikan lajistoksi. Avoimien alueiden ympäristössä reunavaikutus lisääntyy. Reunavaikutuksen aikaansaamilla muutoksilla on selkeä vaikutus tavanomaiseen metsäkasvillisuuteen, koska alueen lajisto sekä kasvilajien runsaussuhteet muuttuvat ajan myötä. Tyypillinen metsäkasvillisuus vähenee reuna-alueiden läheisyydessä ja kuivemmista olosuhteista hyötyvä lajisto runsastuu. Talousmetsissä reunavaikutuksen lisääntymisen merkitys on vähäisempi, kuin luonnontilaisissa metsissä, sillä harvennushakkuut ja avohakkuut muuttavat metsätalouskäytössä olevien alueiden kasvillisuutta joka tapauksessa. Metsätalouskäytössä olevilla alueilla reunavaikutteista aluetta on jo ennestään huomattavasti enemmän kuin luonnontilaisilla metsäalueilla. Huoltotiestön rakentaminen voi aiheuttaa paikallisia vaikutuksia myös hydrologiaan, kuten pintavesien tilaan ja valuntaan. Tiet myös muuttavat ympäristön rakennetta ja voivat heikentää lajiston leviämistä. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei kuitenkaan sijaitse luonnontilaisia vesistöjä tai suokohteita, joihin hydrologian muutokset voisivat kohdistua, joten teiden rakentamisen vaikutukset vesien tilaan ja valuntaan arvioidaan pääosin vähäisiksi. Hirsistönkankaan hankealue on kokonaisuudessaan metsätalouskäytössä olevaa metsäaluetta, missä metsät ovat pääosin eri-ikäisiä kasvatusmetsiä tai taimikoita, ja alueella on myös vanhoja hakkuualoja. Lisäksi kaikki alueen suot ja soistumat on ojitettu. Kokonaisuudessaan tuulivoimaloiden rakentamisen Hirsistönkankaan alueelle arvioidaan aiheuttavan vain vähäisiä vaikutuksia tavanomaisen talousmetsäalueen kasvillisuuteen ja yleisimpiin luontotyyppeihin.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Nivalan Hirsistönkangas 17 (38) 4.4.2 Vaikutukset linnustoon ja eläimistöön Linnusto Nivalan Hirsistönkankaan tuulivoimahankkeen linnustollisen esiarvioinnin perusteella hankealueen linnustosta on olemassa aika vähän tietoa, eikä hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ole tehty aiempia linnustoselvityksiä. Hankealue sijoittuu alueellisesti tavanomaiseen talousmetsäympäristöön, missä ei sijaitse linnustollista monimuotoisuutta kasvattavia elinympäristöjä. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei olemassa olevan tiedon perusteella sijaitse suojelullisesti arvokkaiden petolintujen pesäpaikkoja, mutta metsäiseen ympäristöön sijoittuessaan hankealue voi kuulua useammankin petolinnun reviiriin. Maalle sijoittuvien tuulivoimaloiden kohdalla rakentamisen aikaisista linnustovaikutuksista merkittävimpiä ovat elinympäristöjen muutokset ja niiden laadun heikkeneminen sekä lisääntyvän ihmistoiminnan aiheuttamat häiriöt, joita ovat mm. lisääntynyt liikenne ja rakentamisen aiheuttama melu. Rakentamisen aikaiset vaikutukset kohdistuvat yleensä pienelle ja rajatulle alueelle rakennuspaikkojen läheisyyteen, mutta esimerkiksi voimalayksiköiden perustamisesta ja teiden rakentamisesta aiheutuva melu kuuluu myös huomattavasti laajemmalle alueelle. Tutkimusten mukaan tuulivoimaloiden rakentamisen aikaiset vaikutukset pesimälinnustoon ovat suurempia kuin tuulivoimaloiden toiminnan aikaiset häiriöt. Alueen linnusto todennäköisesti palautuu lähelle rakentamista edeltävää tilaa, kun tuulivoimaloiden ja niiden oheisrakenteiden rakennustoimet ovat päättyneet. Yleisten ja tavanomaisten pesimälintujen kohdalla ei myöskään ole yleisesti havaittu, että tuulivoimaloiden toiminta olisi karkottanut lintuja alueelta. Joidenkin arempien lajien kohdalla tämä tosin voi olla mahdollista, mutta niiden on kuitenkin jossain määrin mahdollista siirtyä kauemmas tuulivoimaloista, jos niiden häiriönsietokynnys ylittyy. Rakentamisen aikaiset linnustovaikutukset jäävät pääosin lyhytaikaisiksi, mutta elinympäristön muutosten kohdalla vaikutukset ulottuvat koko tuulivoimapuiston toiminnan ajalle. Tuulivoimapuiston elinympäristöjä muuttava vaikutus arvioidaan kuitenkin vähäiseksi jo ennestään voimakkaasti metsätalousvaltaisella alueella. Pesivät linnut liikkuvat saalistaessaan yleensä matalalla metsien sisäosissa tai metsänrajan yläpuolella, jolloin ne lentävät pääasiassa törmäyskorkeuden alapuolella. Hankealueella tai sen läheisyydessä mahdollisesti pesivät suuret tai keskikokoiset petolinnut ja esim. kurki saattavat kuitenkin aika ajoin kohota hakkuiden tai muiden avointen alueiden yllä nousevissa ilmavirtauksissa kaarrellessaan myös törmäyskorkeudelle, jolloin niillä on riski osua tuulivoimalan pyöriviin lapoihin. Mahdolliset pesimälajien törmäykset arvioidaan kuitenkin harvinaisiksi ja lähinnä yksittäisiksi tapauksiksi, joilla ei todennäköisesti ole vaikutusta lajien pesimäkantoihin alueellisesti. Hankealue sijoittuu Pohjois-Pohjanmaan eteläosan sisämaa-alueelle, missä ei olemassa olevan tiedon perusteella kulje (syksyn kurkimuuttoa lukuun ottamatta) merkittäviä lintujen muuttoreittejä. Syksyn kurkimuuton päämuuttovirta kulkee Oulun seudulta etelään, jolloin se ohittaa Nivalan Haapajärven alueen leveällä rintamalla tuulensuunnasta riippuen. Yleensä syksyn kurkimuutto kulkee yli 200 metrin korkeudessa eli suurelta osin tuulivoimaloiden törmäysriskikorkeuden yläpuolella. On todennäköistä, että hankealueen kautta kulkee vähäistä ja hajanaista lintujen muuttoa, mutta tietojen vähäisyydestä johtuen alueella kulkevasta lintujen muuttovirrasta ja eri lajien muuttoreittien tarkemmasta sijoittumisesta ei ole täyttä selvyyttä. Todennäköisesti vähäisestä ja hajanaisesta muutosta johtuen tavanomainen muutonseuranta ei todennäköisesti olisi tuottanut lisäarvoa hankealueen muuttolinnustoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnille. Hankealueen välittömään läheisyyteen ei sijoitu merkittäviä lintujen muuton aikaisia lepäilyalueita, mutta alueen ympäristöön sijoittuvat peltoalueet voivat kerätä jonkun verran muuttolintuja. Tuulivoimalat ovat hyvin maisemassa näkyviä elementtejä ja siten havaittavissa jo kaukaa myös muuttavien lintujen näkökulmasta. Useiden ulkomaalaisten tutkimusten ja kotimaisten kokemusten mukaan linnut lähtevät kiertämään tuulivoimaloita jo hyvissä ajoin havaittuaan ne, jolloin linnut eivät yleensä edes päädy tuulivoimaloiden läheisyyteen. Hankealueen kautta saattaa kulkea hajanaista ja epämääräistä lintujen muuttoa, joka ei tiivisty hankealueen ylle selkeiden johtolinjojen puuttuessa. Johtolinjojen puuttuessa lintujen on todennäköisesti myös helpompi kiertää niiden muuttoreitille rakennetut tuulivoimalat, ja tuulivoimaloiden kiertäminen luonnollisesti vähentää lintujen riskiä törmätä niihin.

18 (38) Nivalan Hirsistönkangas FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vaikka Nivalan peltoalueilla lepäileekin vuosittain jonkin verran muuttolintuja (esim. joutsenia, hanhia ja kurkia) ei näiden alueiden merkitys kohoa kovin korkeaksi verrattuna hankealueen länsipuolella, Perämeren rannikkoalueella, kulkeviin lintujen päämuuttoreitteihin. Tuulivoimaloiden kiertäminen voi joissain tapauksissa aiheuttaa myös muutoksia lintujen muuttoreitteihin, mutta muuttoreiteissä mahdollisesti tapahtuvat muutokset johtuvat ennemmin useampien merkittäville muuttoreiteille sijoittuvien tuulivoimapuistojen yhteisvaikutuksista kuin yhden pienen tuulivoimahankkeen vaikutuksesta. Kaukana merkittävistä muuttoreiteistä sijaitsevan ja vain kahdesta voimalayksiköstä koostuvan tuulivoimahankkeen kohdalla tuulivoimaloiden aiheuttamat estevaikutukset ovat hyvin vähäisiä. Tuulivoimapuistoihin törmänneiden lintujen lukumäärä vaihtelee maailmalla hyvin paljon, riippuen mm. alueen paikallisista olosuhteista ja siellä esiintyvien lintujen lukumäärästä. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa todettu tuulivoimaloihin törmäävien lintujen lukumäärä on ollut keskimäärin 2,3 lintua / voimala vuodessa (Rydell ym. 2011). Suomessa on arvioitu, että keskimääräisellä suomalaisella alueella tuulivoimalaan voidaan arvioida törmäävän yksi lintu / voimala vuodessa (Koistinen 2004). Edellä mainitulla tavalla arvioituna Hirsistönkankaan tuulivoimaloihin voisi törmätä vuosittain 2 5 lintua vuodessa. Törmäävien lintujen yksilömäärä on niin pieni, että se ei todennäköisesti aiheuta merkittäviä populaatiovaikutuksia yhdenkään lajin kohdalla. Alueellisesti tarkasteltuna Nivalan Hirsistönkankaalle suunnitellut tuulivoimalat eivät todennäköisesti sijoitu linnustollisesti merkittävälle alueelle, joten on todennäköistä, että linnustoon kohdistuvat vaikutukset eivät käytettävissä olevan tiedon mukaan ja tämän esiarvioinnin tulosten perusteella kohoa merkittäviksi. Epävarmuutta arviointiin tuo kuitenkin alueen linnuston puutteellinen tuntemus. Hankealueen kattavien maankäyttö- ja rakennuslain (5.2.1999/132) yleiskaavalle asettamien sisältövaatimusten sekä tuulivoimarakentamista koskevien erityissäännösten (11.2.2011/134) mukaisten riittävien ympäristö- ja luontoselvitysten (MRL 9 ja 39 sekä 77b ) toteuttaminen hankkeen edetessä olisi suotavaa, jotta hankkeen linnustovaikutusten arviointi olisi luotettavammalla pohjalla. Linnustoselvitykset tulisi kohdistaa alueen pesimälinnuston selvittämiseen, missä tulisi tarkemmin keskittyä alueella ja sen välittömässä läheisyydessä mahdollisesti sijaitseviin suojelullisesti arvokkaiden lintulajien reviireihin ja niiden liikkeisiin. Muu eläimistö ja luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit Hirsistönkankaan tuulivoimahankkeella ei arvioida olevan merkittäviä haitallisia vaikutuksia hankealueella tai sen läheisyydessä esiintyvien tavanomaisten tai suojelullisesti arvokkaiden eläinlajien esiintymiseen tai elinoloihin metsätalouden ennestään pirstomalla alueella. Hankkeen vaikutukset eläimistöön ovat suurimmillaan tuulivoimaloiden ja niiden huoltotiestön rakennusvaiheessa, jonka jälkeen häiriö vähenee ja eläinten elinolot palautuvat lähelle nykytilaa. Suurin osa alueen eläimistöstä tulee todennäköisesti ajan mittaan tottumaan tuulivoimaloiden olemassa oloon. Tuulivoimahanke muuttaa vain hyvin vähäisessä määrin eri eläinlajien usein laajojakin elinalueita. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajistosta liito-oravan ja viitasammakon esiintyminen alueella arvioitiin epätodennäköiseksi lajeille potentiaalisten elinympäristöjen vähäisestä määrästä johtuen. Tuulivoimahankkeella ei arvioida olevan sellaisia haitallisia vaikutuksia liito-oravalle tai viitasammakolle, että niiden esiintyminen tai elinolot Hirsistönkankaan alueella tai laajemmallakaan alueella Nivalassa vaarantuisivat. Hirsistönkankaan tuulivoimahankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia alueella mahdollisesti esiintyviin EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) lueteltuihin lepakkolajeihin. Lepakoista ainakin pohjanlepakon esiintyminen hankealueella on mahdollista, mutta siellä ei elinympäristöjen rakenteesta johtuen arvioida sijaitsevan lepakoille tärkeitä alueita. Tuulivoimaloiden ja huoltotiestön rakentaminen tulee vähäisessä määrin muuttamaan lepakoiden elinympäristöjä, mutta suurin osa alueesta säilyy nykytilansa kaltaisena. Tutkimusten mukaan tuulivoimarakentamisen vaikutukset lepakoiden elinympäristöihin ovat olleet pääosin vähäisiä verrattuna esimerkiksi metsätaloustoimiin ja niiden elinympäristöjä muuttaviin vaikutuksiin. Metsäisillä alueilla raivattavat voimaloiden rakennuspaikat ja huoltotielinjaukset saattavat jopa lisätä erilaisilla elinympäristöjen reuna-alueilla saalistavan pohjanlepakon ruokailualueita.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Nivalan Hirsistönkangas 19 (38) Tuulivoimalat aiheuttavat lepakoille riskin törmätä tuulivoimaloiden pyöriviin lapoihin, mutta törmäysten todennäköisyyteen vaikuttavat mm. alueen topografia sekä elinympäristöt ja kasvillisuus. Lisäksi törmäyksiä on todettu tapahtuvan eniten rannikon läheisyyteen sijoittuvilla korkeilla metsäalueilla. Lepakoiden riski törmätä tuulivoimaloihin vaihtelee myös lajeittain, ja esimerkiksi pohjanlepakko luetaan ns. korkean riskin lajeihin. Hirsistönkankaan hankealueella mahdollisesti esiintyvien lepakoiden riski törmätä alueelle suunniteltuihin tuulivoimaloihin arvioidaan kuitenkin hyvin pieneksi. Yleensä lepakoita törmää tuulivoimaloihin enemmän niiden muuttoreiteillä, joita ei sijoitu Pohjois-Pohjanmaan eteläosien sisämaa-alueelle. Lepakot saalistavat enimmäkseen hyvin matalalla metsänrajan yläpuolella, mutta esimerkiksi pohjanlepakon on muualla maailmassa todettu syksyllä paikoin muuttavan käyttäytymistään siten, että ne siirtyvät saalistamaan hyönteisiä myös selvästi korkeammalle. Tällöin lepakoiden riski törmätä tuulivoimaloihin kasvaa, mutta ilmiön yleisyydestä ja esiintymisestä Suomen olosuhteissa tai vastaavilla metsäalueilla ei ole olemassa olevaa tutkimustietoa. Hankealueelle ei todennäköisesti sijoitu tärkeitä lepakkoalueita, jolloin mahdolliset törmäykset ovat hyvin harvinaisia ja satunnaisia, jolloin niillä ei ole merkitystä paikallisiin lepakkokantoihin.

20 (38) Nivalan Hirsistönkangas FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 5 MAISEMAN JA RAKENNETUN KULTTUURIYMPÄ- RISTÖN TARKASTELU 5.1 Selvityksen aineisto ja menetelmät Maisemaselvityksen tavoitteena on esittää suunnitellun Nivalan Hirsistönkankaan tuulipuistoalueen ja sen lähiympäristön maisemalliset yleispiirteet ja arvioida miten mahdollinen tuulipuisto näkyy lähialueen maisemassa sekä pohtia alueen maiseman sietokykyä tuulivoimaloiden osalta. Tuulipuistojen aiheuttamat vaikutukset maisemaan ja rakennettuun kulttuuriympäristöön muodostuvat suurelta osin maisemakuvan muutoksena, eikä niinkään maiseman fyysisenä muuttumisena. Mekaanisen rakentamisen aiheuttamat maisemalliset vaikutukset ovat pääosin havaittavissa aivan tuulivoimaloiden sekä rakennettavien teiden välittömässä lähiympäristössä. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin kohteisiin ei kohdistu suoria vaikutuksia rakentamisen johdosta. Mahdolliset vaikutukset rakennettuun kulttuuriympäristöön muodostuvat siten kulttuuriympäristön luonteen ja maiseman muutoksista, mikäli tuulivoimalat on havaittavissa kohteista. Tästä johtuen vaikutuksia maisemaan ja rakennettuun kulttuuriympäristöön voidaan pitkälti tarkastella samojen periaatteiden mukaisesti. Maisemaselvityksen lähtöaineistona on käytetty karttoja, ilmakuvia sekä maastokäynneillä otettuja valokuvia kohdealueesta. Lisäksi tuulivoimaloiden aiheuttamia vaikutuksia on arvioitu ympäristöministeriön julkaisun "Tuulivoimalat ja maisema " (Weckman 2006) lähtökohtia mukaillen. Rakennetun kulttuuriympäristön tarkastelussa lähtötietoina on käytetty valtakunnallisia ja maakunnallisia listauksia kulttuurihistoriallisesti arvokkaista rakennetuista ympäristöistä ja kohteista (mm. RKY 2009, maakuntakaava). Maisemavaikutusten arviointi on tehty olettamuksella, että tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus on 210 metriä. Tuulipuistosta on laadittu vaikutusten arvioinnin tueksi ja havainnollistamiseksi näkemäalueanalyysi ja havainnekuvia. Nykytilankuvauksesta on vastannut projektipäällikkö Leila Väyrynen, maisemavaikutusten arvioinnista on vastannut maisemasunnittelija FM Saara-Kaisa Konttori ja havainnekuvien laatimisesta insinööri AMK Janne Märsylä FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. 5.1.1 Maisemavaikutusten arvioinnin lähtökohtia Maisemavaikutusten arvioinnin laadinta on hyvin haasteellista, koska maisemiin sisältyy erilaisia intressejä ja arvoasetelmia, jotka vaikuttavat ihmisten mielipiteisiin. Maisemavaikutusten arvioinnissa ei ole käytössä yksiselitteisesti mitattavia määrällisiä muuttujia. Tässä arvioinnissa on pyritty arvioimaan vain tuulivoimaloiden aiheuttamia konkreettisia vaikutuksia, jotka muuttavat maisemakuvaa, vaikutusten arvioinnin pitämiseksi mahdollisimman objektiivisena. Tuulivoimalat voivat muuttaa maiseman luonnetta ja mittasuhteita. Lähtökohtaisesti tuulivoimalat kutistavat lähiympäristön maisemaa. Ympäröivän maiseman visuaalisella luonteella ja sietokyvyllä on merkitystä maisemavaikutusten laatuun. Maisemavaikutusten kokeminen on hyvin subjektiivinen kokemus, johon vaikuttaa havainnoijan suhtautuminen ympäristöön ja tuulivoiman käyttöön. Yksi merkittävä tuulivoimaloiden aiheuttama maisemallinen vaikutus muodostuu tuulivoimaloiden napakorkeudelle sijoitettavista lentoestevaloista. Lentoestevalojen voimakkuus, väri ja toimintatapa ovat sidoksissa tuulivoimaloiden korkeuteen. Maisemallisia vaikutuksia arvioitaessa on keskitytty etenkin maiseman muutoksiin asuin- ja lomarakennusten alueilla sekä yleisesti käytetyillä kulkuväylillä sekä virkistysalueilla. Lähtökohtaisesti maisemallisia vaikutuksia ei arvioida alueilla, jonne ei kohdistu aktiivista, jokapäiväistä käyttöä (mm. asumattomat suo- ja metsäalueet, metsäautotiet).