ARK 5 i C,", PALE M 19/3314/76/1/10 Koskee 3314 06 Pielavesi Elias Ekdahl 1976-12-30 53 RAPORTTI PIELAVEDELLÄ VUONNA 1974 SUORITETUISTA U--MALMITUTKIMUKSISTA
TUTKIMUSKOHTEET Vuonna 1974 Pohjois-Pielavedellä suoritetut U-malmitutkimukset käsittävät ns, Koiviston ja Savijärven aiheet karttalehdellä 3314 06. Tutkimukset aloitettiin keväällä 1974 suorittamalla säteilymittauksia uraanin kannalta kriittisinä pidettävien kivilajien yhteydessä, Koiviston alueella sijaitsevan karsiliuskeen tiedettiin jo entuudestaan sisältävän paikoin uraania. Vuonna 1957 oli saatu Syrjälän talon kaivon pohjalta löydetty kansannäyte (K/1302/57), joka oli Fekpitoinen karsikivi ja sisälti 0,04å.U. Laukkalan Savijärvellä todettiin v. 1974 alustavissa säteilymittauksissa oitkähkön dolomiittihorisontin yhteydessä esiintyvän heikkoa säteilyä (1000-6000 CPM, Wallac 1x1"). Todettujen säteilykohteiden tarkempi tutkiminen katsottiin aiheelliseksi ja alueilla aloitettiin detaljimittakaavainen uudelleenkartoitus sekä systemaattinen säteilymittaus. KOIVISTO Saarelassa Koivujoen W-ouolella sijaitsevasta karsiutuneesta dolomiitista saatu U-pitoinen kansannäyte (K/1302/57) antoi viitteitä alueen sedimenttikiviin mahdollisesti liittyvistä U-pitoisuuksista. Pääasiassa vuonna 1966 kartoitetun alueen kalliooaljastumat käytiin perusteellisesti uudelleen läpi kesällä 1974. Kallioperähavaintojen mukaan karsiliuske muodostaa n. 1 km oitkän ja n. 100 m leveän linssin, joka rajoittuu osittain kiillegneisseihin ja amfiboliitteihin. Muodostuma kokonaisuudessaan sijaitsee granodioriittisessa ympäristössä (Liite 1).
Systemaattiset s3teilymittaukset osoittavat säteilyn olevan varsin satunnaista ja voimakkuudeltaan vaihtelevaa. Parhaat mittaustulokset (n. 5000-6000 CPM) saatiin linssin keskiosista Syrjälän talon pihamaalta. Paikalta analysoidusta näytteestä (P15/MH-66) saatiin 42 ppm U ja 13 ppm Th. Alueen N-osissa tavattiin karkearakeisissa pegmatiiteissa myös s3 teilys (n. 500 CPM), joskin pitoisuudet jäivät alhaisiksi (esim. P.1277-MH-66 U<30 ppm ja Th<10 ppm. Karsiliuskeeseen liittyvien sähköisten ja magneettisten häiriöiden sekä säteilyhavaintojen selvittämiseksi kaivattiin yksi syväkairausreikä (M19/52/3314/74/R 301, pit. 101,10 m). Reikä lävisti. migmatiittiutuneita kiillegneissejä sekä Skja Fek-pitoisia kvartsimaasäloä-gneissejä, Joissa oli kapeita karsivälikerroksia. Poranreikämittauksissa (Wallac' in Drill hole geiger counter RD-HLS) ei kuitenkaan havaittu minkäänlaisia säteilyanomalioita. SAVIJARVI Revidointikartoituksessa todettiin Savijärven dolomiittihorisontin olevan n. 3 km pitkä ja 100-150 m leveä. Huonosta oaljastuneisuudesta johtuen eivät dolomiitin mittasuhteet ole täysin tarkkoja. Patja muodostaa loivan kaaren, jonka kaade on n. 50-60 SE (Liite 2). Muodostuman geologinen ympäristö on Koiviston tapauksen kanssa lähes analoginen. Alueen S-osissa tavataan kuitenkin runsaasti karsikiviä dolomiittihorisontin jatkeena. Paikoin dolomiitissa tavataan kapeita kvartsiittisia välikerroksia. Karsiutuminen on usein sangen voimakasta ja tällöin esiintyi myös Sk ja Fek-pirotetta. Skintillometreillä todettiin heikkoa radioaktiivisuutta monin paikoin kalliopaljastumien yhteydessä. Voimakkain säteilykohde (n. 6000 CPM, Wallac 1x1") sijaitsee esiintymän N-osissa Kiertojoen pohjalla olevassa paljastumassa. Analysoidusta
-- 4 - n8ytteestä (P.202/OR/66) saatiin 257 ppm U, 11 Dom Th ja 0,5% K. Tästä n. 0,5 km lounaaseen sijaitsevasta paljastumasta (P.4/MH/74) analvsoitiin U 78 ppm, Th 6 pom ja K 0,8%. Radioaktiivisuus liittyy lähinnä hyvin kapeisiin kerroksiin dolomiitissa tai esiintyy pieninä oesäkkeinä karsiutune a usein pegmatiittien breksioimissa osissa. Dolomiitin pääasiallisen mineraalikoostumuksen muodostavaat karbonaatti, serpentiini, väritön amfiboli, talkki ja lisäksi tavataan apatiittia, kiilteitä sekä humiitti-ryhmän mineraaleja. Uraniniitin jakautuminen on hyvin epätasaista ja satunnaista. Laukkalassa suoritettiin syyskesällä 1974 sähköisiä ja magneettisia mittauksia n. 12 km 2 :n alueella. Karsiutunut dolomiittijakso erottui selvästi sähköisillä mittauksilla. Vastaavalla alueella tutkittiin myös radioaktiivisuutta sekä paljastuma - että orofiilimittauksena. Laitteistona oli Exploranium Ltd'n Disa 400 A-spektrometri 3x3" kiteellä. Paljastumamittauksessa detektori oli suoraan kallion pinnalla kun taas profiililla mittaus tapahtui n. 20 cm :n etäisyydellä maasta. Aikaisemmin kuvattu voimakkain säteilykohde, johon sattuivat myös vähäinen magneettinen ja sähköinen anomalia, selvitettiin syväkairausprofiililla (M 19/52/3314/74/R - 302-303, yht.oit. 246.65 m). Reiät lävistivät kaksi epähomogeenista karsiutunutta dolomiittipatjaa. Poranreikämittauksissa (Wallac'in Drill hole geiger counter RD-HLS) todettiin heikkoa radioaktiivisuutta ylimmäisen kerroksen sekä ylä- että alakontaktissa n. 2-3 m :n matkalla. Analyysitulokset (analysoitu. 28 m) olivat kuitenkin varsin heikkoja. Maksim9Pitoisuus oli 1 m :n matkalla vain 110 ppm U keskiarvojen ollessa n.50 ppm U ja Th4 10 ppm.
YHTEENVETO Pielavedellä 1974 suoritetuissa U-malmitutkimuksissa selvitettiin kahden toisiinsa verrattavan muodostuman yhteydessä todetun radioaktiivisuuden esiintymistapa.. Syväkairauksella tutkittiin tavattujen säteilyanomalioiden jatkuvuutta sekä U-oitoisuuksien es imaaraisia arvoja ja vaihtelua. Koiviston alueella radioaktiivisuus lienee luonteeltaan pesäkemäistä sekä satunnaista ja vailla merkitystä. Savijärven paremmin säilyneessä dolomiittimuodostumassa voitiin heikkojen radioaktiivisten kerrosten jatkuvuutta seurata myös syväkairausprofiililla. Säteilyn aiheuttaneet U- ja Th-pitoisuudet ovat kuitenkin taloudellisessa mielessä alhaisia. Radioaktiivisuuden systemaattinen profiilimittauskaan ei ilmentänyt mitään merkittävämpiä yhtenäisiä anomalioita. Kokonaisuudessaan tutkimus ja sen tulokset kuitenkin osoittivat alueen sedimenttisten kivilajien omaavan mielenkiintoa radioaktiivisten mineraalisaatioiden etsimisessä. Kuopiossa 1976-12-30 Geologi i '~ Elias Ekdahl
LIITTEET LIITE 1. Geologinen kartta, Koivisto, PIELAVESI LIITE 2. Geologinen kartta. Savijärvi, PIELAVESI_ Myöhemmin lueteltavia liitteitä säilytetään geologisen tutkimuslaitoksen arkistossa.
SYVAKAIRAUS M 19/52/3314/74/R 301-303 kivila jiraportit M 52/3314/74/R 301-303 syv3kairausorofiilit OHUTHIEET No 19122, 19123, 19377, 19378, 19380, 19381, 19384-19387 ANALYYSIT Ra no 951-978 GEOFYSIKAALISET KARTAT Magneettiset kartat MK 1 :4000 M 22/3314/06 C 03, 04 06 C 05 D 01 06 C 08, 09 06 C 10 D 06, 11 06 D 02 06 0 07, 12 Sähköiset kartat MK 1 :4000 imäginäärikomponentti a 60 m, f = 3,6 khz M 24.116/3314 06 C 03, 04 06 C 05 D 01 06 C 08, 09 " 06 C 10 D 06, 11 06 D 02 06 D 07, 12
- reaalikomoonentti, a = 60 m, = 3,6 khz M 24.126/3314 06 C 03,, 04 06 C 05 D 01 06 C 08, 09 06 C 10 D 06, 11 06 D 02 06 D 07, 12 SATEILYMITTAUSKARTAT MK 1 :4000 M 25/ 3314 06 C 03, 04 06 C 05 D 01 06 C 08, 09 06 C 10 D 06, 11 06 D 02 06 D 07, 12