Porin kaupungin ja Noormarkun kunnan kuntaliitosselvitys. Pohjakartta Genimap Oy, lupa L6655/06 Pohjakartta Genimap Oy, lupa L6655/06

Porin kaupungin ja Noormarkun kunnan kuntaliitosselvitys Pohjakartta Genimap Oy, lupa L6655/06 Pohjakartta Genimap Oy, lupa L6655/06 FCG Efeko Oy 26.8.2008

2 1. KUNTIEN YHDISTYMISEN LÄHTÖKOHDAT... 4 1.1. KUNTARAKENNEMUUTOS OSANA KUNTA- JA PALVELURAKENNEUUDISTUSTA... 4 1.2. KUNTA- JA PALVELURAKENNEUUDISTUS... 5 1.3. LIITOSKUNTIEN JOHDON NÄKEMYKSIÄ KUNTALIITOSTEN VAIKUTUKSISTA... 6 1.4. PORI-NOORMARKKU -KUNTALIITOS PORIN TYÖSSÄKÄYNTIALUEEN EHEYTTÄJÄNÄ... 7 1.5. MAHDOLLISEN PORI-NOORMARKUN ALUSTAVA VISIO JA PÄÄMÄÄRÄT... 9 2. ELINKEINOT, VETOVOIMA JA KILPAILUKYKY...12 2.1. ELINKEINOT JA VETOVOIMA... 12 2.2. PORIN JA NOORMARKUN VERTAILU PORIN SEUTUKUNNAN KUNTIEN KANSSA... 13 2.2.1. Väestönkehitys... 13 2.2.2. Työpaikkojen määrän kehitys 1995 2005... 18 2.2.3. Työttömyysaste ja työpaikkaomavaraisuuden kehitys... 18 2.2.4. Verotettavat tulot asukasta kohden... 20 2.3. KILPAILUKYKYVERTAILU JYVÄSKYLÄN, KOTKAN, LAHDEN, OULUN, TAMPEREEN JA TURUN KANSSA... 21 2.3.1. Väestö ja väestönkasvu... 21 2.3.2 Työttömyysasteen ja työpaikkojen kehitys... 23 2.3.3. Bruttokansantuote... 25 2.3.4. Tuotanto ja työllisyys... 25 2.3.5. Tuloveroprosentti, verotettavat tulot ja vuosikate... 28 2.3.6. Korkeakoulutettujen ja yksinhuoltajien osuus väestöstä... 29 2.3.7. Nettomuutto ja nettosiirtolaisuus... 30 2.4. JOHTOPÄÄTÖKSET ELINKEINOT, KILPAILUKYKY JA VETOVOIMA ALUSTAVAT NÄKEMYKSET... 32 3. TALOUS... 34 3.1. TALOUS JA TULEVAISUUDEN HAASTEET... 34 3.2. PORIN JA NOORMARKUN SEKÄ PORI-NOORMARKUN TALOUDEN TUNNUSLUVUT... 34 3.3. MENOKEHITYS JA VEROPAINE... 45 3.4. NETTOKUSTANNUSTEN, ODOTEKUSTANNUSTEN SEKÄ SÄÄSTÖPOTENTIAALIN VERTAILU... 49 3.5. JOHTOPÄÄTÖKSET TALOUDEN TILASTA JA KEHITYKSESTÄ ALUSTAVAT NÄKEMYKSET... 58 4. HENKILÖSTÖ... 60 4.1. HENKILÖSTÖ MUUTOKSESSA... 60 4.2. HENKILÖSTÖN REKRYTOINTI LÄHIVUOSINA PORI-NOORMARKUSSA, PORISSA JA NOORMARKUSSA... 62 4.3. JOHTOPÄÄTÖKSET HENKILÖSTÖ -ALUSTAVAT NÄKEMYKSET... 64 5. PALVELUT JA ASIAKKAAT... 65 5.1. PALVELUTARPEEN MUUTOS... 65 5.2. PALVELUJEN JÄRJESTÄMISEN LINJAUKSET JA TAVOITTEET... 66 5.2.1. Palvelujen järjestämisen periaatteet... 66 5.2.2. Sosiaali- ja terveystoimi... 67 5.2.3. Koulutoimi... 71 5.2.4. Tekninen toimi... 72 5.3. TUOTTAVUUS JA TEHOKKUUS TYÖSSÄ JA PALVELUJEN JÄRJESTÄMISESSÄ... 74 5.3.1. Tuottavuuden yleiset vaikutukset... 74 5.3.2. Ennaltaehkäisevyys palvelujen järjestämisessä... 75 5.4. JOHTOPÄÄTÖKSET PALVELUJEN JÄRJESTÄMISESTÄ ALUSTAVIA NÄKEMYKSIÄ... 76 6. YHDYSKUNTA JA YMPÄRISTÖ... 78 6.1. YHDYSKUNTARAKENNE JA MAANKÄYTTÖ... 78 6.2. SEUTUKUNNAN VÄESTÖRAKENNE... 80 6.3. JOHTOPÄÄTÖKSET YHDYSKUNTA JA YMPÄRISTÖ ALUSTAVAT NÄKEMYKSET... 80 7. DEMOKRATIA JA JOHTAMINEN... 82

3 7.1. KUNTALAISTEN VAIKUTTAMINEN JA IDENTITEETTI... 82 7.2. POLIITTINEN JOHTAMINEN... 82 7.3. JOHTOPÄÄTÖKSET DEMOKRATIA, POLIITTINEN JOHTAMINEN JA ORGANISAATIO ALUSTAVAT NÄKEMYKSET.. 84 LIITE 1. PENDELÖINTI... 86 LIITE 2. KUNTIEN VÄESTÖKEHITYS... 90 LIITE 3. KUNTIEN TALOUSKEHITYS... 96 LIITE 4. HENKILÖSTÖN REKRYTOINTITARVE....120 LIITE 5. PALVELUTARPEIDEN KEHITYS...122

4 1. KUNTIEN YHDISTYMISEN LÄHTÖKOHDAT 1.1. Kuntarakennemuutos osana kunta- ja palvelurakenneuudistusta Suomi on jaettu kuntiin asukkaiden itsehallintoa ja yleistä hallintoa varten. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä kuntajakolakia on muutettu. Kunta- ja palvelurakenneuudistuslain tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne. Uudistuksen tavoitteena on kehittää kuntarakennetta edistämällä kuntien alueellista eheyttä ja yhdyskuntarakenteen toimivuutta. Kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset palveluiden järjestämiseen ja rahoitukseen (Kuntajakolaki 1 ). Kuntajakolain lähtökohtana on, että kuntajaon muutoksen yhteydessä kehitetään palvelujen tuotantorakenteita ja kuntien yhdistymisellä vaikutetaan palvelurakenteeseen sekä alueen elinolosuhteiden parantamiseen. Kuntajakolain kolmannen pykälän mukaan kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos: 1) edistää palvelujen järjestämistä alueen asukkaille; 2) parantaa alueen asukkaiden elinolosuhteita; 3) parantaa alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia; tai 4) edistää kuntien toimintakykyä ja toiminnan taloudellisuutta. Kuntien yhdistyminen on strateginen valinta, jonka pyrkimyksenä on turvata yksittäisen kunnan, seudun ja laajemmankin alueen elinvoimaisuus ja toimintakyky sekä palvelujen järjestäminen. Tarve rakenteiden ja toimintatapojen uudistamiselle nousee toimintaympäristön muutoksesta ja globalisaatiosta sekä väestörakenteessa tapahtuvista muutoksista. Muutoksilla on vaikutuksia palvelujen turvaamisen ja tuottavuuden, kuntien talouden, kunta-alan työvoiman saannin ja kustannuskehityksen kannalta. Itsehallintonsa perusteella kunta vastaa asukkaille tarjottavien palveluiden lisäksi myös yhdyskunnan kehittymisestä, elinkeinojen edellytysten luomisesta ja ympäristön viihtyvyydestä. Suomen Kuntaliitto ja FCG Efeko Oy ovat vuosia työstäneet elinvoimaisen ja toimintakykyisen kunnan arviointimallia sekä sen näkökulmia ja kriteereitä (kuva 1.1). Kuten todettu myös kunta- ja palvelurakenneuudistamiseen tähtäävä puitelaki tavoittelee elinvoimaista ja toimintakykyistä kuntarakennetta. Tällöin tarkastelussa on huomioitava esimerkiksi millaisella väestöpohjalla, taloudellisilla voimavaroilla, ammatillisen ja poliittisen johtamisen järjestelmillä sekä henkilöstövoimavaroilla kunnat pystyvät turvaamaan uuden kunnan elinvoimaisuuden ja toimintakykyisyyden. Kunnan vastuulla olevat laajat kokonaisuudet voidaankin ryhmitellä seuraavaan viiteen keskeiseen näkökulmaan: 1. Palvelut ja asiakkaat 2. Henkilöstö ja talous 3. Yhdyskunta ja ympäristö

5 4. Elinkeinot ja työllisyys 5. Demokratia ja johtaminen Demokratia ja johtaminen Elinkeinot ja työllisyys Elinvoimainen ja toimintakykyinen kunta Palvelut ja asiakkaat Henkilöst stö ja talous Yhdyskunta ja ympärist ristö Kuva 1.1. Elinvoimaisen ja toimintakykyisen kunnan näkökulmat Nämä itsehallinnollisuuden näkökulmat ja kriteerit mahdollistavat kuntarakenteen toimivuuden kokonaisvaltaisen ja monipuolisen arvioinnin. Tässä selvityksessä käytetään näitä näkökulmia ja kriteereitä arvioitaessa yhdistymisen vaikutuksia. Kuntien yhdistymistä selvitettäessä keskeisessä asemassa ovat lisäksi sopimukset uuden kunnan strategisista tavoitteista sekä hallinto- ja palvelurakenteista, muutoksen johtamisesta, kuntalaisten osallisuuden turvaamisesta ja henkilöstön asemasta muutoksesta. 1.2. Kunta- ja palvelurakenneuudistus Edellisen hallituksen toimenpiteet ja uuden hallituksen ohjelma korostavat kuntien rakenteellisia muutoksia ja työssäkäyntialueilla erityisesti kuntaliitoksia. Työssäkäyntialueen kuntaliitosten nähdään ratkaisevan useita yhdyskunta- ja palvelurakenteellisia ongelmia kaupunkiseuduilla. Kuntaliitosten edistämisen osoitus on se, että avustusmäärät erityisesti monikuntaliitoksiin ovat kasvaneet. Linjaukseen liittyy myös se, että liitosavustukset lopetetaan 2013 jälkeen.

6 Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keskeisenä tavoitteena on turvata kansalaisille palvelujen saatavuus kaikkialla Suomessa asuinpaikasta riippumatta ja kohtuullisin kustannuksin. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää rakennemuutoksia sekä palvelutarjontamuotojen ja -prosessien kehittämistä, uuden teknologian hyödyntämistä sekä osaamisen vahvistamista. Kunnan perustehtävä ja vastuu kuntalaiselle on huolehtia kuntayhteisön hyvinvoinnista ja kestävästä kehityksestä muuttuvissakin oloissa. Tämä edellyttää tulevaisuuden haasteiden ennakointia, jonka vaatimuksena on muutos - myös vallitsevien rakenteiden osalta. Kunta- ja palvelurakenteiden uudistaminen on jatkuva haaste kuntasektorilla. Uudistamisella on turvattava kuntien ja seutujen elinvoimaisuus eri puolella Suomea sekä menestyminen kilpailussa työpaikoista ja väestöstä. Tämä edellyttää kunnilta ja niiden palveluyhteistyöltä entistä tehokkaampia ja taloudellisempia palvelujen tuottamistapoja. Rakenteiden ja toimintatapojen uudistamisen tarve on lähtöisin kuntien toimintaympäristön muutoksesta. Muutokset ovat laaja-alaisia aina globalisaatiosta väestörakenteessa tapahtuviin muutoksiin sekä näiden paikallisia seurauksia palvelujen turvaamisen ja tuottavuuden, kuntien talouskehityksen eriytymisen, kunta-alan työvoiman saannin vaikeutumisen ja kustannuskehityksen kannalta. Kuntien ja alueiden kehittämis- ja kehittymisedellytyksiin on vaikuttanut voimakkaasti kuntien toimintaympäristön globalisoituminen. Yritykset muuttavat toimintapaikkojaan sekä organisoivat tuotantoa, jakelua ja markkinointia entistä laajemmille maantieteellisille alueille. Nopeat muutokset aiheuttavat kunnille muutospaineita, kun perinteisten teollisten työpaikkojen vähenemistä tulisi voida kompensoida uusille toimialoille syntyvillä työpaikoilla tai kehittämällä vakiintuneiden toimialojen jalostusastetta ja paikallista alihankintaa. Tällöin erityinen toimintaedellytysten luominen kohdistuu pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä kasvuyrityksiin ja -toimialoihin, mutta suurilla kaupunkialueilla myös kansainvälisten yritysten toimintaedellytyksiin. Kuntatalous on riippuvainen toimintaympäristön muutoksesta. Kunnan omien verotulojen osuus menojen rahoittamisessa kasvaa ja ajan tasaisen elinkeinopolitiikan rooli korostuu. Tähän vaikuttaa myös luonnollisesti valtionosuuksien määrä. Valtionosuusjärjestelmä uudistetaan vuonna 2010. 1.3. Liitoskuntien johdon näkemyksiä kuntaliitosten vaikutuksista Efekon tutkimuksessa Kuntakenttä rakennemuutoksessa -kuntaliitoksen vaikutus alueen elinvoimaisuuteen ja toimintakykyyn tarkastellaan kuntaliitosten vaikutusta kuntien elinvoimaisuuteen ja toimintakykyyn. Mukana tutkimuksessa on Joensuun, Kiihtelysvaara ja Tuupovaaran liitos; Mikkelin kaupungin ja maalaiskunnan sekä Anttolan liitos, Jämsän ja Kuoreveden yhdistyminen, Parikkalan, Saarin ja Uukuniemen liitos sekä Haminan ja Vehkalahden yhdistyminen. Aineiston keruumenetelmänä tutkimuksessa käytettiin keskeisten viranhaltija- ja luottamushenkilöjohdon haastatteluja. Haastatteluissa esitettiin kysymyksiä viiteen osa-alueeseen jaettuina: nämä osa-alueet ovat talous ja hen-

7 kilöstö, palvelut ja asiakkaat, elinkeinot ja työllisyys, yhdyskunta ja ympäristö sekä demokratia ja johtaminen. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että kuntaliitos antaa huomattavia mahdollisuuksia kunnille selviytyä nykyisistä ja tulevista haasteista. Voimavarojen yhdistäminen ei kuitenkaan sinällään tuo hyötyjä, vaan vasta johtamisella voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia. Kuntaliitoksesta saavutettavat hyödyt ovatkin usein vain potentiaalisia mahdollisuuksia, jotka pitää realisoida oikealla johtamisella ja päätöksillä. Tutkimuksen mukaan kuntaliitos on usein yhteistoiminta-aluetta toimivampi ratkaisu, sillä liitoksen jälkeen kunnat eivät kilpaile keskenään samoista resursseista ja elinkeinoelämän toimijoista. Kuntaliitoskuntien painoarvo lisääntyy vähintään maakunnallisesti ja usein myös valtakunnallisesti. Tämän myötä imagolliset tekijät ovatkin selkeä liitosten hyötytekijä. Suunnitelmallisuus elinkeinopolitiikassa, taloudessa ja yhdyskuntarakenteessa suuremmalla alueella mahdollistaa laajemman järkiperäisyyden tehtävissä ratkaisuissa. Kuntaliitoksen positiivinen vaikutus tuleekin usein esille erityisesti elinkeinojen osalta. Elinkeinoelämän edellytysten ja vetovoimaisuuden tekijöiden parantumiseen oltiin vastaajien keskuudessa tyytyväisimpiä. Kunnan elinvoimaisuuteen ja toimintakykyyn vaikuttaa tutkimuksen alussa määritellyn mukaisesti ratkaisevasti kunnan kyky panostaa hyvinvointiin, palveluihin, asumis- ja elinympäristön laatuun sekä kulttuuriin liittyviin tekijöihin. Haastatteluissa myös nousi selkeästi esille se, että kuntaliitos on mahdollistanut alueen yhdyskuntarakenteen tarkoituksenmukaiseen kehittämisen. Tämä taas osaltaan parantaa asumis- ja elinympäristön laatua, samoin kuin se, että pinta-alaltaan suurempaan kuntaan usein myös tulee käytännössä monipuolisempia asumis- ja tonttivaihtoehtoja. Liitoksen toteuttamisvaiheessa organisaatiokulttuureiden ja tehokkaiden toimintatapojen löytämiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Oikeat ratkaisut alueen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen tuovat hyvinvointia kaikille. Prosessin toteuttamisen kannalta keskeisiä seikkoja ovat sekä neuvotteluprosessin että kuntien välinen historia, kuntien luottamus toisiinsa ja neuvotteluelimien kokoonpano. Esimerkiksi Mikkelin tapauksessa liitoksella oli toteutuessaan erittäin pitkä ja osittain karikkoinen historia ja etenkin maalaiskunnassa oli epäluuloja kaupunkia kohtaan aikaisempien neuvottelukertojen perintönä. Onkin nähtävissä, että kuntien välinen kokoero ja toisaalta prosessin aikaisempi historia vaikuttavat luottamuksen ja tahtotilan syntyyn. Luottamuksen ja tasaarvoisuuden kannalta olisikin tärkeää lakkauttaa vanhat kunnat ja perustaa tilalle kokonaan uusi kunta. 1.4. Pori-Noormarkku -kuntaliitos Porin työssäkäyntialueen eheyttäjänä Kuntajakolain ensimmäisen pykälän mukaan kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta. Tilastokeskuksen määritelmän mukaan työssäkäyntialueen muodostavat keskuskunta ja ympäryskunnat, joiden työvoimasta vähintään 10 prosenttia käy työssä eli pendelöi keskuskunnassa. Porin ja Noormarkun välinen työmatkaliikenne on varsin runsasta ja Porin keskusasema on selvä: Noormarkun työvoimasta käy Porissa jo-

8 ka arkipäivä työssä lähes 1 200 noormarkkulaista eli noin 41 prosenttia koko Noormarkun työvoimasta (kuva 1.2 ja liite 1). Työmatkaliikenteen kannalta suurimman hyödyn mahdollisen yhdistymisen toteutuessa saavat noormarkkulaiset, jotka voivat mahdollisen yhdistymisen toteutuessa hakea palvelunsa työmatkojensa yhteydessä. Noormarkun lisäksi yli 10 prosentin osuudella Poriin pendelöivät myös Ulvila, Pomarkku, Harjavalta, Nakkila sekä Luvia. Kuva 1.2. Porin työssäkäyntialue ja Porin seutukunnan kuntien pendelöinti Poriin vuonna 2005. Lähde: Tilastokeskus 2008. Liitteessä 1.1 esitetään Porin seutukunnan kuntien pendelöintitiedot, jotka on laskettu työllisistä eli työssäkäyvästä työvoimasta, suhteellisina osuuksina. Lisäksi liitteessä 1.2 esitetään taulukko Porin seutukunnan kuntien pendelöinnistä Poriin vuonna 2004 ja 2005. Liitteessä 1.3 esitetään absoluuttiset että suhteelliset pendelöintitiedot Porista ja Poriin työvoimasta laskettuina.

9 1.5. Mahdollisen Pori-Noormarkun alustava visio ja päämäärät Alustava visio ja päämäärät on työstetty valmistelu- ja ohjausryhmässä käytyjen keskustelujen pohjalta. Siten ne eivät ole näiden ryhmien yhteisiä näkemyksiä vaan keskustelusta kirjattujen muistiinpanojen pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä. Visio ja päämäärät työstetään ryhmissä yhteiseksi näkemykseksi. Alustava visio - Vetovoimaisessa ja kilpailukykyisessä kaupungissa työ ja hyvinvointi mahdollistavat viihtyisän ja turvallisen asumisen ja menestyvän yrittämisen Laajentuneen kunnan strategiset tavoitteet (tavoitteet eivät ole tärkeysjärjestyksessä) Vetovoima ja imago - Kulttuuri- ja liikuntapalvelujen lisääminen ja omaehtoisen harrastamisen ja liikunnan toimintaedellytysten parantaminen - Kansallisten ja kansainvälisten sekä pienille kohderyhmille suunnattujen kulttuuritapahtumien lisääminen - Työpaikkojen kehittäminen ottaen huomioon työvoiman saatavuuden kaikki edellytykset (puolisotakuu) - Toimivien liikenne- ja tietoliikenneyhteyksien kehittäminen asukkaille ja yrityksille - Kansallisesti kilpailukykyiset oppilaitokset ja korkeakoulutus - Kaupungin ja maakunnan välinen yhteistyö Satakunnan vetovoiman kehittämiseksi - Imagon parantaminen olemassa olevien vahvuuksien markkinoilla ja positiivisen kaupunkikuvan viestittämisellä Elinkeinot ja työllisyys - Koulutuksen ja elinkeinoelämän kiinteä yhteys osaavan työvoiman varmistamiseksi - Työpaikkojen lisääminen ja työperäisen maahanmuuton lisääminen - Elinkeinorakenteen monipuolistaminen ennakoiden rakennemuutoksia - Innovaatioympäristön luominen uusille ja kasvuyrityksille - Logistisen infrastruktuurin ja yritysten lisääminen - Maaseutualueiden elinkeinojen ja työpaikkojen lisääminen Asukkaat ja palvelut - Lähipalvelujen turvaaminen - Ennaltaehkäisevyyden ensisijaisuus kaikissa kunnan palveluissa - Asiakkaiden ja käyttäjien palautteen huomioon ottaminen ja kuntalaisten osallistuminen palvelujen kehittämiseen

10 - Hyvinvointiedellytysten parantaminen kuntien palvelut ja kuntalaisten omatoimisuus yhdistämällä - Uusien innovatiivisten palvelukonseptien kehittäminen - Hyvien käytäntöjen hyödyntämisjärjestelmän luominen - Kolmannen sektorin ja kunnan välisen yhteistyön vahvistaminen - Ostopalvelujen ja omien palvelujen yhdistäminen laadun ja kustannustehokkuuden näkökulmasta - Uusien innovatiivisten palvelukonseptien kehittäminen - Sähköisen hallinnon ja palvelujen kehittäminen Henkilöstö - Henkilöstöosaamisen ja saatavuuden varmistaminen - Henkilöstön kehittämisen ja motivoivan työnteon edellytysten luominen - Johtamisen osaamisen lisääminen - Henkilöstöstrategian ja -suunnitelman tekeminen sekä kannustavan palkkausjärjestelmän kehittäminen - Työhyvinvoinnin ja työyhteisöjen toimintamahdollisuuksien edistäminen Talous - Terveen talouden varmistaminen tuottavuuden parantamisella ja verotulopohjan vahvistamisella - Talousjohtamisen osaamisen lisääminen - Kilpailukykyisen tuloveroprosentin ja maksupolitiikan ylläpitäminen Yhdyskunta ja ympäristö - Maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittäminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti - Joukkoliikenteen kehittämine - Viihtyisän ja esteettisen kaupunki- ja maaseutuympäristön ylläpitäminen ja kehittäminen kunnan, asukkaiden ja yritysten yhteisillä toimenpiteillä - Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja laadukkaan toiminnallisuuden edistäminen - Vetovoimaisten asuinalueiden ja yritysalueiden lisääminen - Potentiaalisen rakennusmaan kaavoittaminen ja olemassa olevien kaavoitettujen alueiden saattaminen rakennusvalmiuteen - Infrastruktuurin resursointi kasvun ja viihtyisyyden varmistamiseksi Demokratia - Kuntalaisten osallistumisen tukeminen ja uusien osallistumismuotojen kehittäminen - Nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen aktivointi kouluissa ja uuden sukupolven kulttuurin mukaisen osallistumisen tukeminen - Järjestöjen ja kolmannen sektorin vaikuttamisen varmistaminen Johtaminen - Poliittista johtamisen roolin kasvattaminen ja uusien toimintatapojen käyttöön ottaminen

11 - Omistajaohjauksen ja konsernirakenteen kehittäminen vaikuttavan johtamisen varmistamiseksi - Johtamiskulttuurin ja johtamisen osaamisen parantaminen

12 2. ELINKEINOT, VETOVOIMA JA KILPAILUKYKY 2.1. Elinkeinot ja vetovoima Työpaikkoja tarjoavat ja kilpailukykyiset yritykset ovat kunnan elinvoimaisuuden tae. Kunnalla on merkittävä rooli paikallisen elinkeinoelämän edellytysten luomisessa. Vaikuttava elinkeinopolitiikka on työssäkäyntialueen kokonaisvaltaista kehittämistä. Panoksina ovat yhdyskuntarakenteen suunnittelu, toimiva liikenne ja tietoliikenne, hyvä ympäristö ja infrastruktuuri sekä hyvät julkiset ja yksityiset palvelut. Toimintaympäristön globalisoitumisella on suuria vaikutuksia kuntien ja alueiden kehittämis- ja kehittymisedellytyksiin. Yrityksillä on mahdollisuus entistä vapaammin liikkua ja organisoida tuotantoa, jakelua ja markkinointia yhä laajemmille maantieteellisille alueille. Elinkeinorakenteen muutoksen aiheuttamien työpaikkojen vähenemistä pitäisi pystyä kompensoimaan uusille toimialoille syntyvillä työpaikoilla, vakiintuneiden toimialojen jalostusastetta nostamalla ja paikallista yritysten välistä synergiaa kehittämällä. Lisääntyvää huomiota kiinnitetään pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä erityisesti kasvuyrityksiin ja - toimialoihin. Kunta, yhdessä muiden kuntien, paikallisten yritysten ja muiden toimijoiden kanssa, voi olla keskeinen verkostojen kokoaja ja kehittämisen käynnistäjä. Paikallisen aluetalouden elinvoimaisuus riippuu kuntien mahdollisuudesta panostaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin, asumis- ja elinympäristön laatuun sekä kulttuuriin liittyviin tekijöihin. Nämä tekijät muodostavat yhdessä seudusta houkuttelevan toimintaympäristön niin asukkaiden kuin yritystenkin kannalta. Paikallisella tasolla elinkeinopolitiikkaa harjoitetaan yhä useammin seudullisesti yhtiöiden, kuntayhtymien sekä yhdistyspohjaisten kehittämiskeskusten puitteissa. Kuntakoko vaikuttaa elinkeinorakenteen kehittämisessä myös imagollisena tekijänä. Kansainvälisiä yrityksiä kiinnostavat enemmän näkyvät suuret kunnat ja suuret kasvuseudut. Kansainvälisten yritysten valitessa toimipaikkoja tai laajentuessaan suuret kaupungit näyttäytyvät mahdollisuuksina. Tanskan kuntauudistuksessa kuntakoon kasvattamista perusteltiin ensisijaisesti näkemyksellä, että kunnan koko vaikuttaa parhaiten elinkeinotoiminnan kehittämisen panostukseen ja siten voimakkaampaan kehittymiseen. Suurten kuntien etu kaikessa kehittämisessä onkin mahdollisuus panostaa taloudellisia ja henkisiä voimavaroja. Porin kaupungista ja Noormarkun kunnasta on muodostettu Efekon ennakointimallilla virtuaalikunta Pori-Noormarkku. Mallin avulla voidaan tarkastella väestö-, talous- ja rekrytointitarve-ennusteita mahdollisen uuden kunnan osalta.

13 2.2. Porin ja Noormarkun vertailu Porin seutukunnan kuntien kanssa 2.2.1. Väestönkehitys Porin väkiluku oli vuoden 2007 lopussa 76 234 ja Noormarkun 6 161. Laajenevan kunnan asukasluvuksi muodostuisi n. 82 400 asukkaan kokonaisuus. Huomioiden vuonna 2009 yhdistyvät kunnat Pori-Noormarkku muodostaisi maan yhdenneksitoista suurimman kaupungin sijoittuen väestömäärässä Kouvolan ja Joensuun väliin (taulukko 2.1). Taulukko 2.1. Suomen suurimmat kaupungit 31.12.2007 (*huomioitu vuonna 2009 yhdistyvät kunnat). Lähde: Tilastokeskus 2008. 1. Helsinki 568 386 7. Uusi Jyväskylä 125 221 2. Espoo 237 968 8. Lahti 99 298 3. Tampere 207 776 9. Kuopio 91 302 4. Vantaa 192 399 10. Uusi Kouvola* 88 000 5. Turku 175 278 11. Pori-Noormarkku 82 395 6. Uusi Oulu* 135 034 12. Uusi Joensuu* 72 000 Ennakointimallin mukaan Satakunnan maakunnassa väestönkehitys on tulevaisuudessa negatiivista: vuoteen 2025 mennessä väestömäärä vähenee vuoden 2005 tasoon verrattuna noin kolme prosenttia (kuva 2.1). Myös Porin seutukunnassa väestönkehityksen ennakoidaan olevan negatiivista tulevaisuudessa. Pori-Noormarkun tilanne on hieman seutu- ja maakuntaa parempi: Pori- Noormarkussa väestönkehitys pysyy seuraavien kahden vuosikymmenen ajan vuoden 2005 tasolla. Kuva 2.1. Pori-Noormarkun väestöennuste. Lähde: FCG Efeko Oy:n ennakointimalli.

14 Pienten lasten (1 6 v.) määrä kasvaa Pori-Noormarkun alueella hitaasti lähivuosien aikana (kuva 2.2). Vuonna 2010 pieniä lapsia on alueella neljä prosenttia enemmän kuin vuonna 2005, ja vuonna 2020 pienten lasten määrä on kasvanut viisi prosenttia vuoden 2005 määrään verrattuna. Työikäisten määrä vähenee Pori-Noormarkussa vuoteen 2010 mennessä kolme prosenttia. Tämä kehitys jatkuu ja vuoteen 2025 mennessä työikäisten määrä on pudonnut 14 prosentilla. Vuonna 2020 uuden kunnan työikäisten määrä on yhden prosentin suurempi kuin vuonna 2005. Kouluikäisten (7 18 v.) määrä laskee jo vuoteen 2010 mennessä seitsemän prosenttia ja vuonna 2020 kouluikäisiä on noin kymmenen prosenttia vähemmän kuin vuonna 2005. Ikäryhmittäin jaotelluista väestöennusteista voidaan havaita, että uuden kunnan vanhusten (yli 74 v) määrä kasvaa vuoteen 2025 tultaessa noin 84 prosenttia (kuva 2.2). Myös Nuorten eläkeläisten (65 74-vuotiaat) määrä kasvaa lähivuosina Pori-Noormarkun alueella rajusti: jo vuoteen 2015 mennessä nuorten eläkeläisten määrä kasvaa 37 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Vuonna 2020 nuorten eläkeläisten määrä on jo 45 prosenttia vuoden 2005 määrää suurempi. Vuoden 2020 jälkeen nuorten eläkeläisten määrän kasvu kääntyy laskuun. Vastaavat kunnittaiset väestöennusteet ovat liitteenä 2.1. Kuva 2.2. Uuden kunnan väestöennuste ikäryhmittäin. Lähde: FCG Efeko Oy:n ennakointimalli. Porin seutukunnassa vain Porin ja Harjavallan väestökehityksen ennustetaan olevan positiivista: Porissa ja Harjavallassa väestömäärän ennustetaan kasvavan yhden prosentin vuoden 2005 tasosta vuoteen 2025 mennessä (kuva 2.3). Luviassa, Huittisissa, Noormarkussa ja Vampulassa väestömäärän ennustetaan pysyvään ennallaan tai vähenevän muutaman prosentin vuoden 2005 tasosta. Seutukunnan muissa kunnissa väestömäärän väheneminen on tätä suurempaa.

15 Kuva 2.3. Porin seutukunnan kuntien väestöennusteet. Lähde: Tilastokeskus 2008. Kouluikäisten (7 16-vuotiaiden) määrän ennustetaan vuoteen 2025 mennessä säilyvän vuoden 2005 tasolla Harjavallassa ja Luviassa (kuva 2.4). Muissa Porin seutukunnan kunnissa kouluikäisten määrän ennustetaan vähenevän vuoteen 2025 mennessä: Porissa määrä vähenee noin 20 prosenttia ja Noormarkussa noin 14 prosenttia. Työikäisten (20 64-vuotiaiden) määrä laskee rajusti kaikissa Porin seutukunnan kunnissa vuoteen 2025 mennessä (kuva 2.5). Porissa työikäisten määrä laskee 14 prosenttia ja Noormarkussa 20 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Myös Kokemäellä, Ulvilassa ja Luviassa työikäisten määrä laskee yli 20 prosenttia vuoteen 2025 mennessä vuoden 2005 tasosta. Yli 75-vuotiaiden määrä nousee tulevaisuudessa Porin seutukunnan kunnissa rajusti: Noormarkussa yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa 106 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2025 mennessä (kuva 2.6). Ulvilassa ja Luvialla kasvu on tätäkin rajumpi. Porissakin yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa 82 prosenttia vuoteen 2025 mennessä.

16 Kuva 2.4. Porin seutukunnan kuntien kouluikäisten väestöennuste. Lähde Tilastokeskus 2008.

17 Kuva 2.5. Porin seutukunnan kuntien työikäisten väestöennuste. Lähde: Tilastokeskus 2008. Kuva 2.6. Porin seutukunnan kuntien yli 75-vuotiaiden väestöennuste. Lähde: Tilastokeskus 2008.

18 2.2.2. Työpaikkojen määrän kehitys 1995 2005 Porin seutukunnassa työpaikkojen määrän kehitys on vuodesta 1995 kasvanut selkeästi ja tasaisesti vain Porissa (kuva 2.7). Porin lisäksi työpaikkojen määrä on kasvanut Huittisissa, Noormarkussa, Kokemäellä ja Ulvilassa. Porissa työpaikkojen määrä on kasvanut 17 prosenttia, muissa kasvukunnissa noin 5 prosenttia. Pomarkussa työpaikkojen määrä on vähentynyt vuodesta 1995 lähes viidenneksen, muissa kunnissa 5-10 prosenttia. Huittisissa työpaikkojen määrä tippui vuoden 2000 jälkeen 7 prosenttia. Samana vuonna kääntyi työpaikkojen määrä rajuun laskuun myös Pomarkussa. Kuva 2.7. Porin seutukunnan kuntien työpaikkojen määrän kehitys 1995 2005. Lähde: Tilastokeskus 2008. 2.2.3. Työttömyysaste ja työpaikkaomavaraisuuden kehitys Vuoden 2008 maaliskuussa korkein työttömyysaste Porin seutukunnan kunnista oli vuonna 2007 Merikarvialla: 12,1 prosenttia. Porin työttömyysaste oli 11,2 ja Pomarkun 10,9 prosenttia (kuva 2.8). Noormarkun ja Nakkilan työttömyysasteet olivat 8,9 prosenttia. Matalin työttömyysaste oli Huittisilla 5,7

19 prosenttia. Vuoden 2008 maaliskuussa valtakunnallinen työttömyysaste oli 6,6 prosenttia. Kuva 2.8. Porin seutukunnan kuntien työttömyysasteen kehitys 1995 2005. Lähde: Tilastokeskus 2008. Työpaikkaomavaraisuus kuvaa kunnassa tai muulla alueella sijaitsevien työpaikkojen lukumäärän suhdetta alueella asuvaan työlliseen työvoimaan nähden. Jos työpaikkaomavaraisuus on yli 100 %, on alueen työpaikkojen lukumäärä suurempi kuin alueella asuvan työllisen työvoiman lukumäärä. Jos taas työpaikkaomavaraisuus on alle 100 %, on tilanne päinvastainen. Porin seutukunnassa työpaikkaomavaraisuus vuonna 2005 oli 100 % tai suurempi Huittisissa, Porissa ja Harjavallassa (kuva 2.9). Alhaisin työpaikkaomavaraisuus Porin seutukunnassa oli tällöin Luvialla ja Noormarkussa, jossa työpaikkaomavaraisuus oli noin 59 prosenttia.

20 Kuva 2.9. Porin seutukunnan kuntien työpaikkaomavaraisuus. Lähde: Tilastokeskus 2008. 2.2.4. Verotettavat tulot asukasta kohden Porin seutukunnassa korkeimmat verotettavat tulot asukasta kohden oli vuonna 2005 Harjavallalla, Ulvilalla ja Porilla (kuva 2.10). Porin verotettavat tulot asukasta kohden olivat vuonna 2005 noin 12 000 euroa asukasta kohden. Noormarkun verotettavat tulot asukasta kohden vuonna 2005 olivat noin 11 000 euroa asukasta kohden. Alhaisimmat verotettavat tulot olivat Pomarkulla, jonka verotettavat tulot olivat 8 700 euroa asukasta kohden.

21 Kuva 2.10. Porin seutukunnan kuntien verotettavat tulot. Lähde: Tilastokeskus 2008. 2.3. Kilpailukykyvertailu Jyväskylän, Kotkan, Lahden, Oulun, Tampereen ja Turun kanssa 2.3.1. Väestö ja väestönkasvu Maakuntakeskusten kilpailukyvyn ja elinvoiman vahvistaminen ovat tärkeitä seikkoja koko maakunnan ja sen seutukuntien kehitykselle. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia Porin asemaa maakuntakeskuksena ja seutukuntana verrattuna muihin maamme vetovoimaisiin maakuntakeskuksiin ja niiden seutukuntiin. Porin seutukunnan yhteenlaskettu väkiluku on 139 000. Jyväskylän seutukunnan yhteenlaskettu väkiluku on yhteensä noin 166 300 asukasta. Lahden seutukunnassa on noin 170 000 asukasta ja Oulun seutukunnassa noin 210 000 asukasta. Tampereen seutukunnassa on noin 327 000 asukasta (taulukko 2.2).

22 Seutukunta Jyväskylän seutukunta Kotkan- Haminan seutukunta Lahden seutukunta Oulun seutukunta Porin seutukunta Tampereen seutukunta Kuntien määrä Seutukunnan väkiluku Keskuskaupungin väkiluku Kaupungin osuus (%) väkiluvusta 9 166 307 125 200 75 % 5 88 000 55 000 62 % 9 170 430 100 000 58 % 10 209 786 132 000 62 % 11 139 000 76 000 55 % 7 327 012 200 000 63 % Taulukko 2.2. Jyväskylän, Kotkan-Haminan, Lahden, Oulun, Porin ja Tampereen seutukuntien yleistietoja. Porin kaupungin väestönkasvun ennustetaan pysyvän tulevaisuudessa vuoteen 2025 saakka lähes vuoden 2005 tasolla (kuva 2.11). Kotkan tilanne on tulevaisuudessa Porin ennusteen kaltainen. Sen sijaan Turun, Lahden, Jyväskylän, Tampereen ja Oulun ennusteet ovat huomattavasti positiivisemmat. Verrattaessa väestönennusteita kouluikäisten osalta havaitaan, että lähitule- vaisuudessa jokaisessa verrokkikaupungissa kouluikäisten määrä vähenee (kuva 2.11). Kuitenkin noin vuonna 2015 kouluikäisten määrä kääntyy kasvuun. Vuonna 2025 Oulussa ja Jyväskylässä kouluikäisten määrä on noin 5-10 prosenttia suurempi kuin vuonna 2005, kun taas Lahdessa Porissa, Kotkassa ja Turussa kouluikäisten määrä on noin 10 prosenttia pienempi kuin vuonna 2005. Verrokkikunnista Oulu ja Tampere ovat ainoita, joissa työikäisten määrän ennakoidaan olevan suurempi vuonna 2025 kuin vuonna 2005 (liite 2.2). Heikoin tilanne on Porissa ja Kotkassa, joissa työikäisten määrän ennakoidaan vuonna 2025 olevan noin 15 prosenttia pienempi kuin vuonna 2005. Porin ja Kotkan työikäisten määrän ennakoidaan laskevan hyvin samankaltaisesti molemmissa kaupungeissa tulevaisuudessa. Yli 75-vuotiaiden määrä nousee tulevaisuudessa kaikissa verrokkikaupungeissa samankaltaisesti (liite 2.2). Yli 75-vuotiaiden osuus kasvaa vuoteen 2025 mennessä yli 100 prosenttia Oulussa. Porissa yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa 82 prosenttia ja Kotkassa 66 prosenttia.

23 Kuva 2.11. Eräiden maakuntakeskusten väestönennuste. Lähde: Tilastokeskus 2008. 2.3.2 Työttömyysasteen ja työpaikkojen kehitys Vuoden 2008 maaliskuussa verrokkikunnista suurin työttömyysaste, 11,5 %, oli Jyväskylällä ja Kotkalla (kuva 2.12). Seuraavaksi suurin työttömyysaste oli Lahdella: Lahden työttömyysaste oli 11,3 prosenttia. Porin työttömyysaste oli 11,2 %. Verrokkiryhmän pienin työttömyysaste on Turulla, jonka työttömyysaste on 8,7 %. Valtakunnalliseen työttömyysasteeseen verrattuna verrokkiryhmän kaupunkien työttömyysasteet ovat suhteellisen korkeita: vuoden 2008 helmikuussa valtakunnallinen työttömyysaste oli 6,6 prosenttia. Tämä kertoo siitä, että työttömyyttä kertyy erityisesti suuriin keskuksiin.

24 Kuva 2.12. Eräiden maakuntakeskusten työttömyysaste. Lähde Tilastokeskus 2008. Verrokkiryhmän kaupungeista Porin pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä oli vuoden 2008 maaliskuussa noin 29 prosenttia (kuva 2.13). Lahdessa pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä oli noin 28,3 prosenttia ja Kotkassa 28 prosenttia. Turussa ja Oulussa sen sijaan pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä oli noin 20 prosenttia. Kuva 2.13. Eräiden maakuntakeskusten pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä. Lähde: Tilastokeskus 2008.

25 2.3.3. Bruttokansantuote Bruttokansantuotetta verrataan seutukunnittain: Tampereen seutukunnan bruttokansantuote, 34 000 euroa asukasta kohden, on verrokkiryhmän suurin (kuva 2.14). Porin seutukunnan bruttokansatuote on noin 27 500 euroa asukasta kohden. Verrokkikaupungeista Lahden ja Jyväskylän seutukuntien bruttokansantuote asukasta kohden laskettuna on Porin bruttokansantuotetta alhaisempi. Kuva 2.14. Bruttokansantuotteen kehitys 2000 2006. Lähde: Tilastokeskus 2008. 2.3.4. Tuotanto ja työllisyys Porin seutukunnan tuotannon ja työllisyyden arvo kaikkia toimialat yhteenlaskettuna oli noin 56 00 euroa työllistä kohden vuonna 2006 (kuva 2.15). Kotka- Haminan seutukunnan tuotannon ja työllisyyden arvo oli noin 37 000 euroa työllistä kohden. Lahden tuotannon työllisyyden arvo oli noin 73 000 euroa työllistä kohden ja Tampereen 158 000 euroa työllistä kohden.

26 Tuotanto ja työllisyys kaikki toimialat yhteensä euroa työllistä kohden 180000 160000 140000 120000 100000 80000 60000 40000 70761,3 36812,5 73469,2 93530,9 56499,1 158491 140007,6 20000 0 Jyväskylän sk Kotka- Haminan sk Lahden sk Oulun sk Porin sk Tampereen sk Turun sk Kuva 2.15. Eräiden seutukuntien työllisyys kaikki toimialat yhteensä vuonna 2006 (euroa työllistä kohden). Lähde: Tilastokeskus 2008. Vuonna 2006 teollisuuden arvo tuotannosta ja työllisyydestä Porissa oli noin 13 000 euroa työllistä kohden (kuva 2.16). Kotka-Haminan seutukunnassa teollisuuden arvo tuotannosta ja työllisyydestä oli noin 7 000 euroa työllistä kohden. Lahden seutukunnassa teollisuuden arvo tuotannosta ja työllisyydestä oli noin 19 000 euroa työllistä kohden ja Tampereen noin 37 000 euroa työllistä kohden. Teollisuuden suhteellinen osuus kaikesta tuotannon ja työllisyyden arvosta oli sekä Porin että Tampereen seutukunnissa 23 prosenttia (kuva 2.17). Kotka-Haminan seutukunnan tuotannosta ja työllisyydestä teollisuuden osuus oli noin 10 prosenttia. Lahden seutukunnassa teollisuuden osuus kaikesta tuotannon ja työllisyyden arvosta oli noin 26 prosenttia. Porin seutukunnan toiseksi suurin sektori oli vuonna 2006 terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen sektori, jonka arvo tuotannosta ja työllisyydestä on noin 10 000 euroa työllistä kohden. Lahdessa tämän sektorin arvo oli noin 11 000 euroa työllistä kohden. Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen suhteellinen osuus oli Porin seutukunnassa 18 prosenttia kaikesta tuotannon ja työllisyyden arvosta ja Lahden seutukunnassa 15 prosenttia.

27 Jyväskylän sk Kotka-Haminan sk Lahden sk Oulun sk Porin sk Tampereen sk Turun sk 40000 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 Teollisuus Rakentaminen Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; liikeelämän palvelut Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut Kuva 2.16. Eräiden seutukuntien tuotanto ja työllisyys vuonna 2005 (euroa työllistä kohden). Lähde: Tilastokeskus 2008. Turun sk Tampereen sk Teollisuus Rakentaminen Porin sk Oulun sk Lahden sk Kotka-Haminan sk Jyväskylän sk Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne Kiinteistö-, vuokrausja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut Muut 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuva 2.17. Toimialojen osuus koko tuotannosta ja työllisyydestä eräissä seutukunnissa (%). Lähde: Tilastokeskus 2008.

28 2.3.5. Tuloveroprosentti, verotettavat tulot ja vuosikate Maakuntakeskusten tuloveroprosentit ovat vuonna 2008 Porissa, Oulussa, Tampereella ja Turussa 18 prosenttia (taulukko 2.3). Jyväskylässä ja Kotkassa tuloveroprosentti on 18,5 prosenttia ja Lahdessa 19 prosenttia. Taulukko 2.3. Maakuntakeskusten tuloveroprosentit. Tulovero% 2005 2006 2007 2008 Jyväskylä 18,50 18,50 18,50 18,50 Kotka 18,75 18,75 18,75 18,50 Lahti 19,00 19,00 19,00 19,00 Oulu 18,00 18,00 18,00 18,00 Pori 18,00 18,00 18,00 18,00 Tampere 18,00 18,00 18,00 18,00 Turku 18,00 18,00 18,00 18,00 Verrokkikunnista alhaisimmat verotettavat tulot asukasta kohden ovat Porissa, jossa ne ovat noin 12 000 euroa asukasta kohden (kuva 2.18). Jyväskylässä verotettavat tulot asukasta kohden ovat noin 12 500 euroa ja Kotkassa noin 13 000 euroa. Oulussa verotettavat tulot asukasta kohden ovat noin 13 600 euroa. Kuva 2.18. Eräiden maakuntakeskusten verotettavat tulot asukasta kohden. Lähde: Tilastokeskus 2008. Vuonna 2005 Porin vuosikate oli 225 euroa asukasta kohden (kuva 2.19). Oulun vuosikate oli 730 euroa asukasta kohden ja Tampereen 433 euroa asukasta kohden.

29 Kuva 2.19. Eräiden maakuntakeskusten vuosikate. Lähde: Tilastokeskus 2008. 2.3.6. Korkeakoulutettujen ja yksinhuoltajien osuus väestöstä Korkeakoulutettujen suurta väestöosuutta pidetään yhtenä selittävänä tekijänä kaupungin ja seudun menestykselle sekä asukkaiden suuremmalle kulutus- ja veronmaksukyvylle. Taasen yksinhuoltajaperheiden suuri osuus osaltaan kertoo kulutus- ja veronmaksukyvyn päinvastaisesta vaikutuksesta. Soininvaaran mukaan (Kuntalehti 10/2007) avainväestö seudun menestymisessä ovat 25 34-vuotiaat akateemisen loppututkinnon suorittaneet. Hänen mukaansa osaamiseen perustuvien yritysten on sijaittava näiden osaajien asumisalueiden läheisyydessä. Porissa korkeakoulutettujen osuus väestöstä (sis. alemman ja ylemmän korkeakouluasteen sekä tutkijakoulutusasteen) vuonna 2006 oli 10,1 prosenttia (kuva 2.20). Kotkassa ja Lahdessa korkeakoulutettujen osuus on samankaltainen: Kotkassa 9,4 prosenttia ja Lahdessa 10,7 prosenttia. Turussa korkeakoulutettujen osuus on noin 15,5 prosenttia ja Tampereella 16,3 prosenttia. Oulussa ja Jyväskylässä korkeakoulutettujen osuus väestöstä on hieman alle 18 prosenttia väestöstä.

30 Korkeakoulutettujen osuus (%) väestöstä 20,0 18,0 16,0 14,0 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 17,7 9,4 10,7 17,9 Jyväskylä Kotka Lahti Oulu Pori Tampere Turku Kuva 2.20. Korkeakoulutettujen osuus (%) väestöstä vuonna 2006. Lähde: Tilastokeskus 2008. 10,1 16,3 15,5 Vuonna 2006 yksinhuoltajaperheiden osuus kaikista perheistä oli Porissa 12,8 prosenttia (kuva 2.21). Oulussa ja Jyväskylässä yksinhuoltajaperheiden osuus kaikista perheistä oli 12,6 prosenttia. Kotkassa ja Tampereella osuudet olivat 13,4 ja 13,3 prosenttia. Verrokkiryhmän suurimmat yksinhuoltajaperheiden osuudet olivat Lahdessa 14,5 prosenttia ja Turussa 14,1 prosenttia. Yksinhuoltajien osuus (%) kaikista perheistä 15,0 14,5 14,5 14,0 13,4 13,5 13,3 14,1 13,0 12,5 12,6 12,6 12,8 12,0 11,5 Jyväskylä Kotka Lahti Oulu Pori Tampere Turku Kuva 2.21. Yksinhuoltajaperheiden (äiti ja lapsia/isä ja lapsia) osuus (%) kaikista perheistä vuonna 2006. Lähde: Tilastokeskus 2008. 2.3.7. Nettomuutto ja nettosiirtolaisuus Porin nettomuutto (tulomuutto - lähtömuutto) on ollut ajanjaksolla 2000 2006 negatiivista vain vuonna 2000, jolloin lähtömuuttajia oli 198 henkilöä enemmän kuin tulomuuttajia (kuva 2.22). Vuonna 2002 kaupunkiin muutti yhtä monta henkilöä kuin sieltä muutti pois: tällöin nettomuutto oli nolla henkilöä. Vuosina 2004 2006 Porin kaupunkiin muutti alle 50 henkilö enemmän kuin sieltä muutti pois. Oulun nettomuutto oli 2000-luvun alkuvuosina huomattavaa: vuonna 2000 Ouluun muutti yli 2000 henkilö enemmän kuin sieltä muutti pois.

31 Kuva 2.22. Eräiden maakuntakeskusten nettomuutto (tulomuutto - lähtömuutto). Lähde: Tilastokeskus 2008. Tarkastellessa nettosiirtolaisuutta (maahanmuutto maastamuutto) voidaan erottaa maahanmuuton ja maastamuuton vaikutus alueen nettomuutosta (kuva 2.23). Nettosiirtolaisuutta kuvaavat luvut ovat positiivisia, koska maahanmuuttajia on luonnollisesti enemmän kuin maastamuuttajia. Tarkastellessa nettomuuton ja nettosiirtolaisuuden suhdetta havaitaan Porin osalta, että kokonaisuudessaan ilman maahanmuuttajia Porin nettomuutto olisi useana vuonna ollut negatiivista eli lähtömuuttajia olisi ollut tulomuuttajia enemmän. Nettosiirtolaisuus on pysytellyt Porissa alle 100 henkilön vuotta kohden 2000- luvulla. Kotkassa nettosiirtolaisuus on ollut määrältään huomattavasti suurempaa: vuodesta 2001 nettosiirtolaisuus on ollut yli 100 henkilöä, ja vuonna 2004 se oli 268 henkilöä.

32 Kuva 2.23. Eräiden maakuntakeskusten nettosiirtolaisuus (maahanmuutto maastamuutto). Lähde: Tilastokeskus 2008. 2.4. Johtopäätökset elinkeinot, kilpailukyky ja vetovoima Alustavat näkemykset Porin seutukunnan väestön ennakoidaan vähenevän tulevaisuudessa. Tämä on tulevaisuuden haaste niin Porin kaupungille kuin Noormarkun kunnalle. Etenkin työikäisten määrän väheneminen ja vanhusväestön määrän kasvu ovat merkittäviä haasteita tulevaisuudessa. Yksin työpaikkojen määrän kasvuun pyrkiminen ei riitä jos työikäisiä ei saada lisää. Työikäisten määrän vähenemisen estämisen lisäksi pitäisi pyrkiä nostamaan asukasta kohden laskettujen verotettavien tulojen määrää. Tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi kasvattamalla korkeakoulutettujen osuutta väestöstä ja tämän avulla tukemalla korkeamman palkkatason yrityksiä. Keskeinen menestymisen välttämättömyys on saada Porin seudulle lisää asukkaita. Viime vuosina nettomuuttoluvut olisivat olleet negatiivisia ilman maahanmuuttajia. Tulevaisuudessa muuttovirta on käännettävä positiiviseksi, ja lisäksi on panostettava maahanmuuttajiin. Alueen vetovoimaisuuden lisäämällä edellyttää oikein kohdennettuja kehittämispanoksia ja imagon parantamista. Kuntaliitos on mahdollisuus lisätä vetovoimaa ja näkyvyyttä valtakunnallisesti.

33 MAHDOLLISUUDET o o o o o o o Vetovoiman lisääminen Väestörakenteen muutoksiin varautuminen Kilpailukyvyn parantaminen muiden maakuntakeskusten joukossa Elinkeinorakenteen monipuolistamisella ja suurteollisuuden alihankintaa lisäämällä työttömyyden vähentäminen Työperäisen maahanmuuton mahdollisuuksien hyödyntäminen Maineen parantaminen asumiskuntana ja yritysten sijoituspaikkana Globaalitalouden mahdollisuuksien hyödyntäminen ja parempi varautuminen sen aiheuttamiin uhkiin HAASTEET o o o Väestön vanheneminen ja työikäisten määrän väheneminen Työttömien ja pitkäaikaistyöttömien työllistäminen Voimavarojen yhdistämisessä vapautuvien resurssien suuntaaminen elinkeinojen kehittämiseen

34 3. TALOUS 3.1. Talous ja tulevaisuuden haasteet Keskeinen edellytys kuntien hyvinvointipalvelujen kestävälle ja riittävälle rahoitukselle on seudun vakaa ja kestävä talouskasvu sekä työllisyysasteen ja tuottavuuden nousu. Elinkeinopoliittiset panostukset, kestävällä pohjalla oleva palvelutarjonta sekä vakaa ja uskottava kuntatalous ovat tässä merkittävässä roolissa. Tähän vastaamiseksi rakenteelliset muutokset ovat välttämättömiä ja niissä onnistumisen myötä alueesta voi kasvaa taloudellisesti entistä vahvempi ja vaikutusvaltaisempi toimija. On tärkeää pohtia sitä, olisiko palvelurakenteissa joka tapauksessa tehtävien välttämättömien muutosten ohella tehtävä kuntarakennemuutoksia, jotta haasteisiin pystyttäisiin vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla. 3.2. Porin ja Noormarkun sekä Pori-Noormarkun talouden tunnusluvut Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keskeisimpiä tavoitteita on varmistaa kuntien rahoitusmahdollisuudet palvelujen järjestämiseen. Samoin kuntajakolain muutos lähtee siitä, että uudella kunnalla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset palveluiden järjestämiseen. Seuraavassa esitetään kuntien talouden tunnusluvut peilaten kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelain talousasetuksen mukaisiin kriteereihin, jotka on säädetty kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 9 :n mukaisen erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien talouden tunnuslukujen raja-arvojen määräämisestä ja kuntia koskevasta selvitysmenettelystä. Kriteeri ovat: ehdoton ehto: erityinen selvitys käynnistetään kunnan taloudellisen tilanteen vuoksi, jos kertynyt alijäämä/asukas on viimeisessä selvityksen käynnistämistä edeltäneessä hyväksytyssä tilinpäätöksessä vähintään 1000 euroa ja sitä edeltäneessä tilinpäätöksessä vähintään 500 euroa. Erityinen selvitys käynnistetään myös jos kaikki seuraavista kriteereistä täyttyvät: 1. kunnan tuloveroprosentti saa olla enintään 0,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin koko maan painotettu keskimääräinen tuloveroveroprosentti (Keskiarvo v. 2008 18,55 % ja v. 2007 18,45 %. Tämä tarkoittaa v. 2008, että veroprosentin tulee olla alle 19,05 %) 2. vuosikatteen tulee olla ilman harkinnanvaraista avustusta positiivinen 3. taseessa ei saa olla kumulatiivista alijäämää 4. asukasta kohti laskettu lainamäärä ei saa ylittää maan keskimääräistä lainamäärää 50 prosentilla (Keskimääräinen lainamäärä vuonna 2006 oli 1461 /asukas ja vuonna 2007 oli 1559 /as) 5. omavaraisuusasteen tulee olla yli 50 %. 6. suhteellinen velkaantuneisuus saa olla enintään 50 %.

35 Vuonna 2008 Porin kaupungin tuloveroprosentti on 18 % ja Noormarkun kunnan tuloveroprosentti on 19,5 %. Tulovero % Pori Noormarkku Vuosi 2008 18 19,5 Uuden kunnan veroprosentiksi tulisi laskennallisesti (asukasluvulla painotettu keskiarvo 2007) 18 %. Mahdollisen uuden valtuuston päättäessä samoin tuloveroprosentin suuruudesta, tarkoittaisi tämä Noormarkun osalta 1,5 prosenttiyksikön pudotusta tuloveroprosentissa. Tällöin noormarkkulaisten maksamien verojen määrä laskisi 1,2 miljoonaa euroa (taulukko 3.1). Nykyisten arvioiden mukaan kuntien yhdistyminen mahdollistaisi noormarkkulaisille 1,5 prosenttiyksikön alenemisen tuloveroprosentissa ja siten noormarkkulaiselle veronmaksajille kertyisi keskimäärin noin 1 000 euron säästö vuodessa. Taulukko 3.1. Tuloveroprosentin tuotto (miljoonaa euroa). Tulovero % Pori Noormarkku Yhteensä 1 % 10,8 0,8 11,6 0,50 % 5,4 0,4 5,8 0,25 % 2,7 0,2 2,9 Porin vuosikate oli vuonna 2007 noin 16 miljoonaa euroa (taulukko 3.2). Vuonna 2008 sen arvioidaan olevan noin 23 miljoonaa euroa. Vuonna 2006 Pori myi Pori Energia liiketoiminnan Porin Lämpövoima Oy:lle. Tämä nosti taseen ylijäämän yli 69 miljoonaan euroon. Ylijäämää ei kuitenkaan voida käyttää hyväksi seuraavina vuosina ja vuonna 2007 kumulatiivista ylijäämää ei ollut. Vuonna 2006 Porin omavaraisuusaste oli 74 ja vuonna 2007 se oli 73 prosenttia. Sekä vuonna 2006 että 2007 suhteellinen velkaantuneisuusaste oli Porissa 30 prosenttia. Porin osalta puitelain talousasetuksen mukaiset kriteerit eivät täyty. Taulukko 3.2. Porin tunnusluvut. Lähde: Porin kaupunki. Tunnusluvut Pori 2006TP 2007 TP 2008 TA 2009 TS 2010 TS 2011 TS 1. Tulovero-% 18 18 18 18 18 18 2. Vuosikate, 1000 euroa 17 606 16 041 22 953 25 200 26 200 3. Harkinnanvarainen avustus 2006 ja 2007, 1000 euroa 0 0 4. Vuosikate ilman harkinnanvaraista avustusta 2006 ja 2007 17 606 16 041 22 953 25 200 26 200 5. Taseen kumulatiivinen yli-/alijäämä 1000 euroa 69 469 0 euroa / asukas 91 0 6. Lainamäärä, euroa / asukas 1 503 1 584 1 629 1 674 1 830 7. Omavaraisuusaste 2006 ja 2007, % 74 73 8. Suhteellinen velkaantuneisuus 2006 ja 2007, % 30 30 9. Investoinnit, netto, 1000 euroa -35 491-33 534-31 600-40 800-38 200

36 Noormarkun vuosikate oli vuonna 2007 noin 521 000 euroa (taulukko 3.3). Vuonna 2008 sen arvioidaan olevan noin 548 000 euroa. Vuonna 2006 vuosikate oli ilman harkinnanvaraista avustusta -412 000 euroa. Noormarkun taseessa on kumulatiivista alijäämää: vuonna 2007 kumulatiivista alijäämää oli 3,3 miljoonaa euroa eli noin 544 euroa asukasta kohden. Vuonna 2008 alijäämää arvioidaan olevan 3,6 miljoonaa euroa eli asukasta kohden 590 euroa. Vuosina 2009 kumulatiivisen alijäämän arvioidaan kasvava siten, että vuonna 2011 alijäämää on 4,5 miljoonaa euroa eli noin 730 euroa asukasta kohden. Vuonna 2006 Noormarkun omavaraisuusaste oli 28,19 prosenttia ja vuonna 2007 se oli 19,49 prosenttia. Suhteellinen velkaantuneisuus vuonna 2006 oli 48,4 prosenttia ja vuonna 2007 se oli 54,6 prosenttia. Noormarkun osalta puitelain 9 :n määrätyistä raja-arvoista täyttyvät seuraavat kriteerit: 1. Kunnan tuloveroprosentti on yli 0,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin maan koko maan painotettu keskimääräinen tuloveroprosentti 2. Vuoden 2006 osalta vuosikate oli negatiivinen ilman harkinnanvaraista avustusta (vuoden 2007 osalta ehto ei täyty) 3. Taseessa on kumulatiivista alijäämää 4. Lainamääräehto ei täyty 5. Omavaraisuusaste ei ole yli 50 % 6. Suhteellinen velkaantuneisuus vuonna 2007 (ja TA 2008) yli 50 % Taulukko 3.3. Noormarkun tunnusluvut. Lähde: Noormarkun kunta. Tunnusluvut Noormarkku 2006TP 2007 TP 2008 TA 2009 TS 2010 TS 2011 TS 1. Tulovero-% 18,75 18,75 19,50 19,50 19,50 19,50 2. Vuosikate, 1000 euroa 271 521 584 574 579 579 3. Harkinnanvarainen avustus 2006 ja 2007, 1000 euroa 489 0 4. Vuosikate ilman harkinnanvaraista avustusta 2006 ja 2007-412 521 5. Taseen kumulatiivinen yli-/alijäämä 1000 euroa -1880-3347 -3634-3930 -4221-4512 euroa / asukas 308 544 590-638 -685-733 6. Lainamäärä, euroa / asukas 1427 1 681 1854 7. Omavaraisuusaste 2006 ja 2007, % 28,19 19,49 17,09 8. Suhteellinen velkaantuneisuus 2006 ja 2007, % 48,4 54,6 54 9. Investoinnit, netto, 1000 euroa 656 1018 1571 2142 2603 2167 Tarkastellessa Porin ja Noormarkun tunnuslukuja rinnakkain ja Pori- Noormarkku virtuaalikuntana havaitaan, että Pori-Noormarkun talouden tunnusluvut noudattelevat Porin talouden tunnuslukuja. Vuonna 2007 kertynyt alijäämä oli Noormarkussa yli 300 euroa asukasta kohden (kuva 3.1). Vuoteen 2011 mennessä kertynyt alijäämä kasvaa vuoteen 2011 mennessä noin 730 euroon asukasta kohden. Porissa kertynyttä yli- /alijäämää ei ole kertynyt vuoden 2007 jälkeen. Mahdollisessa Pori- Noormarkun kunnassa Noormarkun kertynyt alijäämä tiputtaisi uuden kunnan

37 kertyneen alijäämän vuonna 2010 noin 50 euroon asukasta kohden. Tällöin uudella kunnalla olisi tarkasteltuna kertynyttä alijäämää yhteensä noin 4,2 miljoonaa euroa. Kertynyt yli-/alijäämä euroa asukasta kohden 1000,00 800,00 600,00 400,00 200,00 0,00-200,00-400,00-600,00-800,00-1000,00 Pori Noormarkku Pori-Noormarkku 2006TP 2007 TP 2008 TA 2009 TS 2010 TS 2011 TS Euroa asukasta kohden 2006TP 2007 TP 2008 TA 2009 TS 2010 TS 2011 TS Pori 911,01 0,00 0,04 0,04 0,04 0,04 Noormarkku -305,46-543,68-590,13-638,19-685,45-732,71 Pori-Noormarkku 820,11-40,62-44,06-47,65-51,18-54,71 Kuva 3.1. Porin, Noormarkun ja Pori-Noormarkun kertynyt yli- ja alijäämä ( /as). Lähde: Porin kaupunki ja Noormarkun kunta. Vuonna 2007 Porin vuosikate oli 210 euroa asukasta kohden. Noormarkun vuosikate oli 85 euroa asukasta kohden (kuva 3.2). Vuonna 2010 Porin vuosikatteen arvioidaan olevan 344 euroa asukasta kohden ja Noormarkun 94 euroa asukasta kohden. Pori-Noormarkun vuosikate olisi tällöin 325 euroa asukasta kohden. Kokonaisuudessaan uuden mahdollisen kunnan vuosikate olisi vuonna 2010 noin 26,8 miljoonaa euroa. Vuosikate /as 400 Pori Noormarkku Pori-Noormarkku euroa asukasta kohden 350 300 250 200 150 100 50 0 2006TP 2007 TP 2008 TA 2009 TS 2010 TS E uroa asukasta kohden 2 0 0 6 T P 2 0 0 7 T P 2 0 0 8 T A 2 0 0 9 T S 2 0 1 0 T S P ori 231 210 301 330 344 N oorm arkku 44 85 95 93 94 P ori-noorm arkku 217 201 286 313 325 Kuva 3.2. Porin, Noormarkun ja Pori-Noormarkun kertynyt yli- ja alijäämä ( /as). Lähde: Porin kaupunki ja Noormarkun kunta.