Gerontologinen sosiaalityö 16.1.2014 Marjaana Seppänen Lapin yliopisto Marjaana.seppanen@ulapland.fi
Koulutuksessa pohdimme näitä: Kohtaavatko palvelut ikäihmisten sosiaaliset ongelmat? (5.12.2013) Sosiaalista toimintakykyä: mitä se on ja miten sitä voisi arvioida? (16.12.2013) Mitä gerontologinen sosiaalityö on ja miten sen osaamista olisi saatavissa kuntien käyttöön? (16.1.2014)
Taustaa Käsitteitä: Gerontologinen sosiaalityö, vanhussosiaalityö, sosiaalityö vanhusten tai ikäihmisten kanssa vai vanhustenhuollon sosiaalityö? Vanhus, seniori, ikääntyvä, ikäihminen vai? Kolmasikäläinen, neljäsikäläinen? Ns. vanhuspalvelulaki: Ikääntynyt ja iäkäs
Gerontologisen sosiaalityön määritelmä Gerontologisella sosiaalityöllä tarkoitetaan sosiaalityöntekijän yliopistokoulutuksen saaneen ammattihenkilön toimintaa, joka perustuu tieteellisesti tutkittuun tietoon, ammatillis-tieteelliseen osaamiseen ja sosiaalityön eettisiin periaatteisiin. Gerontologisen sosiaalityön tavoitteena on vahvistaa ikääntyneiden hyvinvointia edistäviä olosuhteita, yhteisöjen toimivuutta ja ikääntyneiden toimintakykyisyyttä. Gerontologinen sosiaalityö on luonteeltaan muutostyötä, joka perustuu yksilöjen, perheiden, ryhmien ja yhteisöjen sosiaalisten ongelmien tilannearviointiin ja ratkaisuprosesseihin. (vrt. SosNetin määritelmä)
Hyvinvoinnin peruspilareita ovat ikääntyneiden itsensä mukaan Läheiset ihmissuhteet Terveys Koti ja ympäristö Palvelut (Ikihyvä Päijät-Häme tutkimus)
Elämänalueiden merkitys hyvinvoinnille
Gerontologisen sosiaalityön kehitysvaiheet 1 (Simo Koskinen 1993; 2003; 2007) Sosiaalityössä alkuvaiheessa vähäinen gerontologinen tietämys ja kielteinen suhtautuminen vanhoihin ihmisiin ja työskentelyyn heidän kanssaan Ammatillisen sosiaalityön alkuvuosikymmeninä vallinnut psykoanalyyttinen näkemys ei tunnistanut vanhuutta merkityksellisenä ikävaiheena Sosiaalityötä vanhusten parissa kehitettiin 1950-luvulta alkaen Yhdysvalloissa (taustalla heikko hyvinvointivaltio, sosiaalityön nopeasti edennyt ammatillistumiskehitys ja sosiaaligerontologian vahva tutkimusperinne)
Gerontologisen sosiaalityön kehitysvaiheet 2 Euroopassa vanhussosiaalityökeskustelu käynnistyi 1970- luvun alussa Väestön ikääntyminen toi vanhukset näkyväksi yhteiskunnassa Hyvinvointivaltion muotoutuminen loi vanhuspoliittisen järjestelmän, josta muodostui konteksti vanhussosiaalityölle Pohjoismaissa vanhussosiaalityö näkymätön 1980-luvulle asti (taustalla usko pohjoismaisen hyvinvointimallin kykyyn ratkaista vanhusten ongelmat eläkkeiden ja palvelujen avulla) Voimistunut sosiaaligerontologinen tutkimus vaikutti myönteisesti sosiaalityöntekijöiden ajatteluun Vanhuuden merkitys omana kehitysvaiheena kehitystehtävineen tunnistettiin Vanhuuden yksilöllisyys ja vanhuuden voimavarat tunnistettiin
Gerontologisen sosiaalityön kehitysvaiheet 3 Gerontologisen sosiaalityön vakiintumisen kausi 1970- ja 1980 luvuilla Oppikirjat Tieteellinen tutkimus Gerontologisen tiedon liittäminen sosiaalityön koulutusohjelmiin Vakiintumisen kaudella Sosiaalityöntekijät alkoivat soveltaa sosiaalityön käytännön teorioita työhön vanhusten kanssa Sosiaalityössä kehitettiin uusia malleja nimenomaan vanhusten kanssa työskentelyyn
Gerontologisen sosiaalityön vakiintuminen Suomessa Simo Koskinen pioneerina (1980- ja )1990-luvulla Laajempi tutkimusperinne ja juurtuminen sosiaalityön opetukseen ja vanhustyön oppikirjoihin vasta 2000-luvulla Sosiaaligerontologian professuurien merkitys Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2006: Vanhuus ja sosiaalityö
Gerontologisen sosiaalityön paikka kuntien organisaatiossa Sosiaalihuollon avo- ja laitospalvelut Ikääntyneiden avopalvelut (esim. oma yksikkö, kotihoidon yhteydessä) Vanhusten pitkäaikaishoiva (vanhainkodit) Aikuissosiaalityö (sosiaalitoimistot) Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sosiaalityö (avo- ja laitospalvelut) Selvityksen ajankohtana (2009) parhaiten gerontologisen sosiaalityön palveluja on saatavilla suuremmissa kunnissa (Pajunen, Seppänen & Kuusinen-James 2009)
Vanhussosiaalityö Voi olla siihen erikoistuneiden sosiaalityöntekijöiden työn sisältö kokonaan (erityisesti suuremmat kunnat) Voi olla osa yhteinen kahden toiminta-alueen kanssa; esim. vanhus- ja vammaispalvelujen sosiaalityöntekijä Voi olla osa kunnan sosiaalityöntekijän/- tekijöiden tehtävänkuvaa muiden ikäryhmien kanssa tehtävän työn ohessa
Ns. vanhuspalvelulaki edellyttää:..10 : Erityisasiantuntemusta on oltava ainakin hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, gerontologisen hoito- ja sosiaalityön, geriatrian, lääkehoidon, ravitsemuksen, monialaisen kuntoutuksen sekä suun terveydenhuollon alalta (Soveltamismuistio: Tarkoitus ei välttämättä ole että jokainen kunta palkkaa henkilöstöönsä kaikkia näitä, vaan asiantuntemusta voi turvata myös yhteistyöllä. Myös täydennyskoulutus tärkeää)
Miten tämä velvoite voi toteutua? Kunnassa on sosiaalityöntekijä vanhussosiaalityöntekijän nimikkeellä Vanhussosiaalityö on osa yleistä/aikuissosiaalityötä kunnassa Kunnat hankkivat osaamista ostopalveluna toiselta kunnalta ( yhteiset virat ) Kuntien yhteenliittymän (kuntayhtymän) palveluksessa on vanhussosiaalityöntekijöitä Mitä muita tapoja?
Tämä edellyttää siis Organisointia Valtuutusta Osaamista Motivaatiota ja kiinnostusta Tukea
GERONTOLOGINEN SOSIAALITYÖ KÄYTÄNNÖSSÄ
Gerontologisen sosiaalityön tietopohja Tulkitsemme tietoa ja perustamme interventiomme tietoisesti tai tiedostamatta johonkin selitysmalliin/tapaan ymmärtää ilmiö Teoriat toimivat viitekehyksenä sosiaaligerontologisille interventioille ja tutkimukselle Gerontologisen sosiaalityön tietoperusta pohjautuu sosiaalityön yleisiin teorioihin sekä sosiaaligerontologiseen tietoon (+ geriatrisen tiedon merkitys)
Mitä on sosiaaligerontologia? Sosiaaligerontologia tutkii sosiaalista vanhenemista Sosiaalisessa vanhenemisessa erilaiset ajallisesti ja paikallisesti muuttuvat yhteiskunnalliset tekijät määrittelevät ikääntymisprosessia ja ikääntyvän ihmisen elämänkulkua. Suhde on vuorovaikutteinen, ihminen itse myös muokkaa sosiaalista ympäristöään. Sosiaaligerontologian teorioista esimerkkinä: Aktiivisuusteoria Irtaantumisteoria Gerotransendenssi
Gerontologisen sosiaalityön ulottuvuuksia sosiaalityöntekijöiden määrittäminä - yksilö- ja perhekohtainen työ - yhteisöllinen työ: esim. ryhmät - rakenteellinen työ: vaikuttaminen - oman työn kehittäminen ja tutkiminen - yhteistyö (Viljaranta & Koli)
Yhteydenottaja vanhussosiaalityöntekijään - vanhus itse - omainen, sukulainen - naapuri, isännöitsijä - kotihoidon työntekijä, lääkäri - sosiaalipäivystys - sairaala, poliisi, edunvalvoja tms.
Minkälaisia kysymyksiä kohdataan asiakastyössä? Erilaiset sairauksiin ja toimintakykyyn liittyvät ongelmat (mm. muistisairauden aiheuttamat) Palvelujen saamisen kysymykset (tieto, hakeminen ym.) Köyhyys Päihdeongelmat Psykososiaaliset kysymykset; mm. masennus, elämän tarkoituksettomuuden kokeminen Yksinäisyys ja turvattomuus Erilaiset perheiden ongelmat ja kriisitilanteet Kaltoin kohtelu Puutteellinen asuminen, kulkemisongelmat
Vanhussosiaalityöntekijän tehtävät: neuvonta ja ohjaus tilannearviointi laaja-alainen palvelutarpeen arviointi selvittelytyö tukeminen, psykososiaalinen työ palveluohjaus kriisitilanteessa auttaminen lausunnot (Viljaranta & Koli)
Gerontologisen sosiaalityön kehittämistoimia (esim. Gero-hanke) Gerossa kokeiltuja menetelmiä ja työvälineitä voimavara- ja huolikartta kuvastin-malli ehkäisevät kotikäynnit biograafinen haastattelu toiminnalliset ryhmät muistelutyö asiakasneuvonpito palveluohjaus (Liikanen ym. 2007)
PALVELUOHJAUS VANHUSTYÖSSÄ
Palveluohjaus ymmärretään monella tavalla Käsitteenä viitataan i) yksilötason menetelmään sekä ii) palvelujen yhteensovittamiseen organisaation tasolla. Suomessa vakiintunut tarkoittamaan yksilökohtaista palveluohjausta Tarkoituksena määrittää ihmisten yksilölliset palvelutarpeet ja löytää niiden kanssa yhteensopivat palvelut (Ala-Nikkola & Sipilä 2010) Keskeistä palvelujen koordinointi Taustalla siirtymä instituutio- ja tarjontakeskeisistä palveluista käyttäjä- ja kysyntäkeskeisiin palveluihin
Yhteisiä elementtejä määritelmissä Asiakaskeskeisyys Arviointi Ohjaus Neuvonta Koordinointi
Esim. Kuopio: Palvelutori Vanamo on keskitetty vanhusten palveluohjausyksikkö, palvelujen yksi luukku, jossa työskentelee reilut parikymmentä asiantuntijaa. Keskeinen tehtävä on asiakkaan palvelutarpeen arviointi. Päätökset perustuvat yhdessä asiakkaan kanssa tehtyihin hoito- ja palvelusuunnitelmiin. Vanamossa tehdään myös kaikki kotihoidon, asumispalvelujen ja omaishoidon asiakkaiden palvelupäätökset.
Esim. Turku Turkulaisten ikäihmisten palveluohjaus Mistä apua kotona pärjäämiseen? Mietitkö kotona pärjäämistä? Haluatko harrastusmahdollisuuksia? Huolestuttaako terveydentila? Tunnetko turvattomuutta? Palveluohjausyksiköstä voit tiedustella kaikkea vanhuspalveluihin liittyvää. Sieltä käsin on mahdollista tilata myös laaja-alaista palvelutarpeen arviointia. Ota rohkeasti yhteyttä ja tutustu toimintaamme. Kukaan ei saa jäädä yksin.
Esim. Tuusula Palveluohjaus ja vanhussosiaalityö Vanhussosiaalityöllä tuetaan ikäihmisten turvallista asumista omassa kodissaan asiakkaan osallisuutta ja omia voimavaroja tukien. Vanhuspalvelujen sosiaaliohjaajat antavat ohjausta ja neuvontaa vanhusten palveluista. He arvioivat ja selvittävät asiakkaan kokonaistilannetta ja palvelutarvetta ja järjestävät tarvittavia palveluita. Asiakkaan kokonaistilanteen kartoitus ja tarvittavien palveluiden järjestäminen vaatii usein moniammatillista yhteistyötä. Sosiaaliohjaajat tekevät tiivistä yhteistyötä omaisten, kotihoidon ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Tarvittaessa asiakkaalle tehdään palvelusuunnitelma. Sosiaaliohjaajat tavoittaa puhelimitse puhelinaikana tai heille voi varata ajan. Tarvittaessa sosiaaliohjaajat tekevät kotikäynnin asiakkaan luokse. Palveluohjaus on maksutonta ja on tarkoitettu kaikille ikäihmisille.
Esim. Hämeenlinna Palveluohjaus - yli 65-vuotiaille sekä heidän läheisilleen tietoa ja ohjausta ikäihmisten palveluista - kotikäynneillä kartoitetaan asiakkaan palvelutarve ja autetaan tarvittaessa hakemusten täyttämisessä - palveluohjaajat neuvovat uusia asiakkaita julkisen, yksityisen sekä kolmannen sektorin toimijoiden palveluista - palveluohjaajat kartoittavat kotihoidon ja tukipalveluiden tarpeen
Palveluohjaus Sosiaalityö Muut palvelut
SOSIAALITYÖN TARVE IKÄÄNTYVIEN PALVELUISSA Kysely vanhuspalvelujen työntekijöille Posiolla Hanketyöntekijä Liisa Kalliainen
Kyselyn taustaa 3 kk:n työskentelyjakso / PaKaste 2 Aiheena ikäihmisten palveluiden kehittäminen Tavoitteet: 1. Moniammatillisen työn kehittäminen ikääntyvien palveluissa 2. Sosiaalityön nivominen ikääntyvien palveluprosesseihin 3. Vanhussosiaalityön tarpeen näkyväksi tekeminen
Kyselyn tarkoitus Selvittää vanhustyössä työskentelevien kokemuksia siitä, minkälaisia sosiaalityön palvelutarpeita on ilmennyt vanhusasiakkaiden parissa työskenneltäessä Saada esiin työntekijöiden kokemuksia niistä työtilanteista, joissa asiakas / potilas tarvitsisi sosiaalityöntekijän tukea ja ohjausta työntekijä itse tarvitsisi sosiaalityöntekijän apua / ohjausta auttaakseen asiakastaan / potilastaan
Avoimet kysymykset Kuvaa em. tilanteita omin sanoin Kerro mahdollisista muista työtilanteista vanhusten parissa, joissa olet kokenut sosiaalityöntekijän tuen tarpeelliseksi Mitä muuta haluaisit kertoa (esim. mikä yhteistyössä on toiminut, mikä ollut pulmallista, kehittämisideoita tms.)
Vastaukset Lomakkeita palautui 15 Vastaamiseen oli osallistunut 35 työntekijää Sosiaalityön tarvetta on kaikissa tehtäväyksiköissä ja palveluprosesseissa Eniten tarvetta kotihoidossa ja vuodeosastolla Seuraavat diat kuvaavat sos.työn tarvetta tehtäväyksiköittäin
SOSIAALITYÖNTEKIJÄÄ TOIVOTTAISIIN Seniorineuvolatyössä työpariksi ennakoiville kotikäynneille (palvelutarpeiden arviointiin ja palveluohjaukseen) konsultointiin vaikeissa tilanteissa Muistihoitajan työssä työpariksi kotikäynnille dg:n saamisen jälkeen (palvelutarpeiden arviointiin ja palveluohjaukseen) mukaan ensitietopäiville ja perhekursseille omaisten tukemiseen kulkuvaikeuksien selvittelemiseen ja ratkaisujen miettimiseen ajokortin menettämisen yhteydessä työpariksi vaikeiden perhetilanteiden selvittelyyn
SOSIAALITYÖNTEKIJÄÄ TOIVOTTAISIIN Kuntouttavassa päivätoiminnassa ryhmätoimintoihin motivointiin omaishoitajien tukemiseen kulkemisongelmien ja joskus taloudellisten vaikeuksien selvittelyyn Kotihoidossa tarvittaessa työpariksi palvelutarpeen arviointiin, palveluohjaukseen, hoito- ja palvelusuunnitelmien tekoon konsultointiin vaikeissa tilanteissa sosiaaliturvaetuisuuksien selvittelyyn ja hakemiseen, palveluiden järjestämiseen sosiaalityön tarvetta kaikissa asiakasprosessin vaiheissa!
SOSIAALITYÖNTEKIJÄÄ TOIVOTTAISIIN Palveluasumisyksiköissä suurin tarve asiakkaaksi tulovaiheessa (erityisesti yksityisessä hoivakodissa) selvittämään asiakkaaksi tulovaiheessa lähiomaisen tiedot, edunvalvontaasioita, hoitotukiasioita, asumistukiasioita, mitä toimintakykyarvioita tehty selvittelemään asukkaaksi tulon jälkeen omaisten ristiriitaisia ja eripuraisia näkemyksiä ja vaatimuksia maksuasioiden selvittelyyn asiakkaalle ja omaisille
SOSIAALITYÖNTEKIJÄÄ TOIVOTTAISIIN Vuodeosastolla asuntoon / asumisen järjestelyihin liittyvien asioiden selvittelyyn sosiaaliturvaetuuksien selvittelyyn ja hakemiseen palvelujen järjestämiseen potilaan taloudellisen tilanteen selvittelyyn omaisten, läheisten kanssa tehtävään työhön asiakkaan mielenterveysongelmien, päihteiden käytön, yksinäisyyden, elämänkriisien selvittelyyn ja tukeen kotiuttamistilanteeseen liittyvien asioiden selvittelyyn
Lue lisää vanhussosiaalityöstä Andersson (red.) Socialgerontologi. Studentlitteratur; Lund 2002 Kananoja, Aulikki ym. (toim.)(2011) Sosiaalityön käsikirja. Art House. Koskinen, Simo (1993) Sosiaalityö vanhusten parissa. Rovaniemi: Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja. B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä 17. Koskinen, Simo (1994) Gerontologinen sosiaalityö vanhuspolitiikan mikrorakenteena. Rovaniemi: Acta universitatis lapponiensis 3, Lapin yliopisto. Koskinen, Simo & Seppänen Marjaana (2013) Gerontologinen sosiaalityö. In Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (eds.) Gerontologia. Helsinki: Duodecim. Liikanen, Hanna-Liisa & Susanna Kaisla & Liisa Viljaranta (2007) Gerontologisen sosiaalityön pioneerit kentällä. Soccan ja Heikki Waris-instituutin julkaisusarja nro 12 Lymbery, Mark (2007) Social Work with Older People. Sage. Marin, Marjatta & Hakonen, Sinikka (2003) (toim.) Seniorityö arjen kulttuurissa. Juva: PS-kustannus. Ray, Mo & Phillips, Judith (2012) Social Work with Older People. Palgarve Macmillan. Salonen, Kari (2002) Vanhussosiaalityö ammattina. Turku: Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksia 2. Seppänen, Marjaana (2006) Gerontologinen sosiaalityö. Helsinki: Yliopistopaino Seppänen, Marjaana & Antti Karisto & Teppo Kröger (2007) (toim.) Vanhuus ja sosiaalityö. PS-kustannus. Ylinen, Satu (2008) Gerontologinen sosiaalityö tiedonmuodostus ja asiantuntijuus. Kuopion yliopisto.