Ravinnetase ja ravinteiden kierto Pen0 Seuri MTT Mikkeli Ympäristöakatemian kutsuseminaari 7.- 8.6.2010
Maatalouden ja luonnonekosysteemin toimintaerot Maatalousekosysteemi: Lineaarinen ravinnetalous Apuenergiaa (fossiilista) MonokulKuurit, puhdaskasvustot Luonnonekosysteemi: Aineen kiertokulku Auringon valoenergia Biodiversitee0 (vapaa kilpailu)
Maataloustuotannon ja luonnon ekosysteemin toimintaero 1) ulkopuolinen tuotantopanos KASVI tuotos jäte (kuormitus) 2) ulkopuolinen tuotantopanos KOTIELÄIN tuotos jäte (kuormitus)
Maataloustuotannon ja luonnon ekosysteemin toimintaero 3) KASVI KASVINSYÖJÄ PETOELÄIN RAVINTEET HAJOTTAJAT
Maataloustuotannon ja luonnon ekosysteemin toimintaerot periaatekaaviot 1 ja 2 kuvaavat maatalouden kasvituotantoa (1) ja kooeläintuotantoa (2) koska tuotannossa merkikävä osa tuotantopanoksista, esim. ravinteista, tulee Olan ulkopuolelta sekä kasvintuotanto ja kooeläintuotanto tapahtuvat erillään, syntyy varsinaisen tuotannon lisäksi huomakava ympäristökuormitus luonnon ekosysteemissä (3) ravinteet ovat ikuisessa kiertokulussa - > ei tarvita systeemin ulkopuolisia ravinteita eikä aiheuteta ympäristön ravinnekuormitusta
Maatalouden ympäristövaikutukset Maatalous on ihmisen keskeisin ravinnonlähde Globaali maailmantalous merkitsee ravinnon tuotannon ja kulutuksen irtautumista toisistaan Uusien tuotantoteknologioiden ja maailmankaupan avulla on voitu unohtaa ihmisen riippuvuus ekologisesta kantokyvystä
KantokykymatemaOikkaa Ihmisen vuotuinen ravinnon energiatarve on n. 300 RY (1 RY = 1 kg ohraa) Keskimääräinen hehtaarisato on 3000 RY 1 ha eläkää 10 ihmistä KoOeläimet muuntavat rehua 5 40 % energiahyötysuhteella ihmisravinnoksi => Satoa/(peltoa) tarvitaan 2,5 20 kertainen määrä
Maatalouden ympäristövaikutukset Maatalouden ympäristövaikutukset kulminoituvat globalisaaooon, joka on ihmisten rakentama polii0nen toimintatapa Luonnonekosysteemin toimintatapaa ei voida polii0silla päätöksillä muukaa mihinkään!
Maatalouden ympäristövaikutukset Luonnonekosysteemit toimivat AINA paikalliseso (toki globaalissa vuorovaikutuksessa). YMPÄRISTÖONGELMAT OVAT GLOBAALI ONGELMA, MUTTA RATKAISUT PAIKALLISIA!
Itämeren typpikuormitus Itämeren valuma- alueen typpikuormituksen jakautuminen valuma- alueen valooiden kesken (HELCOM 2000) Maa Kokonais- pinta-ala 1000 ha Viljelymaa- ta 1000 ha Asukkaita x 1000 N kuormitus N kuormi- tus asukas- ta kohti %-osuus N kok.kuormi- tuksesta Saksa 2 860 2 051 3 300 31 510 10 4 Puola 31 190 14 247 37 764 229 990 6 28 Liettua 6 530 3 527 3 446 35 560 10 4 Latvia 6 460 2 862 2 606 54 070 21 7 Viro 4 510 1 160 1 595 32 990 21 4 Venäjä 31 480 4 699 9 028 53 720 6 7 Suomi 30 130 2 387 4 938 146 560 30 18 Ruotsi 44 004 2 698 8 500 175 610 21 21 Tanska 3 111 2 077 5 155 62 240 12 7 Yhteensä 160 275 35 672 76 332 822 250
Typen kiertokulku Suomen maataloudessa (2002) Tappiot pellosta 58 Typpeä maatalouteen 100 Lannan varastotappiot 15 Pellolle 35 + 93 = 128 Lanta peltoon 35 LANTA 50 Tuontirehu 7 SATO 70 Kasvituotteet 13 REHU 57 + 7 RUOKA 27 (13 +14) Kasvituotanto Kotieläintuotanto Kotieläintuotteet 14
Ravinnekuormituksen syntymekanismit Luonnon kiertokulussa ravinteet ovat ikuisessa kiertokulussa, maataloudessa kiertokulku on heikkoa I Primääriravinteet - systeemin (maatalouden) ulkopuolelta; esim. kaivannaisia, ilmakehän typpeä II Sekundääriravinteet - kiertäviä ravinteita, jo systeemissä olevia; esim. karjanlanta, yhdyskuntaliete
Miksi ravinteet eivät kierrä MaaOlojen erikoistuminen (karjaolat, karjakomat) - kooeläinoloilla n. puolet pelloista, kaikesta sadosta käytetään n. 80 % rehuksi Alueellinen erikoistuminen (vilja- Suomi, nurmi- Suomi) - kasvinviljelyolat riippuvaisia väkilannoikeista KarjaOloilla heikko lannan hyödyntäminen, käytetään lannan lisäksi enemmän väkilannoikeita kuin viljaoloilla!
Muita syitä ravinnetappioihin Tuotantointensitee0 (lannoitusintensitee0) mitä enemmän lannoitetaan, sitä enemmän kuormitetaan (myös tuoteyksikköä koho) Yksipuolinen viljely jatkuva yksivuoosten kasvien viljely heikentää maan ravinteidensitomiskykyä (orgaanisen aineksen määrää) Jatkuva monivuoosten nurmien viljely mahdollistaa harvoin lannan tehokkaan hyväksikäytön; riippuvainen typpilannoituksesta
Keskeisimmät syyt ravinnetappioihin ravinteita käytetään runsaammin kuin satoon sitoutuu (intensitee') kasvintuotannon ja kooeläintuotannon välinen vuorovaikutus estynyt (kierrätys) kasvualustan edellytykset sitoa (varastoida) ja luovukaa ravinteita heikot (viljavuus) ravinteiden käsikely puukeellista, esim. väkilannoikeiden ja karjanlannan epätarkoituksenmukainen varastoino, käsikely ja levitys (teknologia)
Keskeisimmät syyt ravinnetappioihin ulkoiset olosuhteet epäedulliset, esim. maan kaltevuus, sadanta (olosuhteet) ulkoisten ravinteiden hintasuhteet eivät suosi ravinteiden kierrätystä eikä ravinteiden huolellista hyödyntämistä (yritystalous) ravinteiden käykäytymistä ei tunneta riikäväso (6edon puute)
Ravinnetalouden tehostaminen KoOeläintuotannon ja kasvintuotannon integroino Paikallinen kulutus => synnykää monipuolista paikallista tuotantoa Kulutuksen ja tuotannon välille luotava vuorovaikutus (ravinteiden kierrätys) KoOeläintuoKeiden kulutuksessa pitäydykävä kohtuudessa Olemassaolevista ruokajärjestelmistä luomutuotanto korostaa em. seikkoja, muka luomussakin paljon kehitekävää Paikallisuus ymmärrekävä välkämäkömyytenä ympäristön Olan hallinnassa
Ravinteiden hyödyntämisen arvioino Kuormitus ja tehokkuus eivät ole sama asia: kasvinviljelyola voi kuormikaa selväso vähemmän kuin kooeläinola, muka kooeläinola voi olla selväso tehokkaampi. Ravinnetaseita tulkikava oikein. Peltotase ja por0tase kertovat kuormituksesta ei tehokkuudesta. Karjatase ei oikeastaan kerro sen paremmin kuormituksesta kuin tehokkuudestakaan. Primääriravinnetase (sato/primääriravinteet) kertoo tehokkuuden Mitä paremmin kierrätysravinteita (lanta) hyödynnetään, sitä vähemmän tarvitaan maatalouden ulkopuolelta uusia ravinteita (primääriravinteita)
Primäärityppitase kooeläintuotannossa lannan kierrätystypen avulla saavutetaan keskimäärin vain hieman parempi typen primääritehokkuus kuin kasvinviljelyssä (80 % vs. 67 %). kierrätysravinteiden käyköä tehostamalla voitaisiin merkikäväso vähentää maatalouden aiheukamaa typpikuormitusta. yksikäisillä Oloilla voidaan päästä jopa 120 % primääritehokkuuteen