SOININ KUNTA PESOLAN TUULIVOIMA-ALUEEN OSAYLEISKAAVA KAAVASELOSTUS

Päivämäärä 1.9.2014 SOININ KUNTA PESOLAN TUULIVOIMA-ALUEEN OSAYLEISKAAVA KAAVASELOSTUS

SOININ KUNTA PESOLAN TUULIVOIMA-ALUEEN OSAYLEISKAAVA KAAVASELOSTUS Tarkastus Päivämäärä 1.9.2014 Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Kuvaus Jutta Piispanen, Minna Vesisenaho, Heikki Tuohimaa, Kirsi Lehtinen, Jenny Jungar, Ville Vihanta Jouni Laitinen Soinin kunnanvaltuusto Kaavaselostus Ramboll Pitkänsillankatu 1 67100 KOKKOLA P +358 20 755 7600 F +358 20 755 7602 www.ramboll.fi

KAAVASELOSTUS SISÄLTÖ 1. PERUSTIEDOT 1 1.1 Suunnittelun kohde ja vaikutusalue 1 1.2 Kaavan nimi ja tarkoitus 3 1.3 Yhteyshenkilöt 3 1.4 Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet 3 1.4.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 4 2. KAAVA-ALUEEN NYKYTILA 4 2.1 Ympäristön nykytila 4 2.1.1 Aluerakenne, maankäyttö ja elinkeinot 4 2.1.2 Turvetuotanto 5 2.1.3 Liikenne ja kuljetusreitistöt 6 2.1.4 Virkistyskäyttö ja matkailu 7 2.1.5 Luonnonympäristö ja kasvillisuus 8 2.1.6 Huomionarvoiset kohteet 9 2.1.7 Linnusto ja muu eläimistö 10 2.1.7.1 Linnusto 10 2.1.7.2 Lepakot 14 2.1.7.3 Liito-orava 16 2.1.7.4 Viitasammakko 17 2.1.7.5 Uhanalaiset lajit 19 2.1.7.6 Rämeristihämähäkki 19 2.1.7.7 Muu eläimistö 19 2.1.8 Natura-alueet ja muut suojelualueet 20 2.1.9 Tuulisuusolosuhteet ja muut tekniset edellytykset 21 2.1.10 Maisema ja kulttuuriympäristö 22 2.1.11 Muinaisjäännökset 29 2.2 Maa-alueiden omistus 31 2.3 Suunnittelutilanne 31 2.3.1 Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava 31 2.3.2 Etelä-Pohjanmaan vaihemaakuntakaavat 32 2.3.3 Keski-Suomen maakuntakaava 33 2.3.4 Keski-Suomen vaihemaakuntakaavat 35 2.3.5 Voimassa olevat yleiskaavat 35 2.3.6 Vireillä olevat yleiskaavat 37 2.3.6.1 Kyyjärven kunta 37 2.3.6.2 Karstulan kunta 37 2.3.6.3 Alajärven kaupunki 38 2.3.7 Asemakaava ja ranta-asemakaava 39 2.3.8 Pohjakartta 39 3. SELVITYKSET 39 4. OSAYLEISKAAVAN SUUNNITTELUN VAIHEET 40 4.1 Suunnittelun vaiheet 40 4.2 Osallistuminen ja yhteistyö 40 4.2.1 Aloitusvaihe 40 4.2.2 Valmisteluvaihe 41 4.2.3 Ehdotusvaihe 41 4.3 Osalliset 41

KAAVASELOSTUS 5. KAAVARATKAISU 42 5.1 Laaditut vaihtoehdot 42 5.2 Lentoestelupa 43 5.3 Kaavan yleisrakenne ja kaavamerkinnät 43 5.4 Mitoitus ja sen perusteet 46 5.5 Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutuminen 46 5.6 Suhde maakuntakaavaan 46 5.7 Kaavaehdotuksen suhde kaavaluonnokseen 46 5.8 Liittyminen sähköverkkoon 46 6. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 48 6.1 Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön 48 6.2 Vaikutukset maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon 57 6.3 Vaikutukset kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin 58 6.4 Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä yhdyskunta- ja energiatalouteen 61 6.5 Vaikutukset liikenteeseen, tutkiin ja tietoliikenteeseen 63 6.6 Vaikutukset kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön 65 6.7 Yhteisvaikutukset 71 6.8 Riski- ja häiriötilanteet (vaaran arviointi) 84 6.9 Yhteenveto vaikutuksista 85 7. HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN VÄHENTÄMINEN 87 8. TOTEUTTAMINEN 88 LÄHTEET 89 ERILLISLIITTEET Kaavaluonnoskartta 1:10 000 LIITE 1. LIITE 2. LIITE 3. LIITE 4. LIITE 5. LIITE 6. LIITE 7. LIITE 8. LIITE 9. LIITE 10. LIITE 11. LIITE 12. LIITE 13. LIITE 14. LIITE 15. LIITE 16. Pesolan rakentamisalueiden kasvillisuus- ja luontotyyppikuvaukset Pesolan tuulivoimahankkeen luontoselvitys Pesolan, Korkeanmaan ja Möksyn tuulivoimapuistot. 110 kv liityntävoimajohdon luontoselvitys Pesolan-Korkeanmaan tuulivoimahankkeen lepakkoselvitys Pesolan-Korkeanmaan tuulivoimahankkeen liito-oravaselvitys Pesolan-Korkeanmaan tuulivoimahankkeen viitasammakkoselvitys Pesolan tuulivoimahankkeen pesimälinnustoselvitys Pesolan-Korkeanmaan tuulivoimahankkeen metsäkanalintuselvitys Kevätmuutonseuranta ja petolintutarkkailu, SSLTY. Vain viranomaiskäyttöön Petolintutarkkailu, SSLTY. Vain viranomaiskäyttöön Syysmuutonseuranta, SSLTY. Pesolan-Korkeanmaan tuulivoimahankkeen kuvasovitteet Soini Pesola ja Korkeamaa sekä Alajärvi Louhu ja Möksy tuulivoimapuistojen muinaisjäännösinventointi 2013. Mikroliitti Oy Pesolan-Korkeanmaan tuulivoimahankkeen meluselvitys Pesolan-Korkeanmaan tuulivoimahankkeen välkeselvitys Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta Vain viranomaiskäyttöön toimitetaan liitteet 9 ja 10

1-1 1. PERUSTIEDOT 1.1 Suunnittelun kohde ja vaikutusalue Soinin kunta on päättänyt käynnistää osayleiskaavan laatimisen Pesolan alueelle. Osayleiskaava laaditaan oikeusvaikutteisena ohjaamaan tuulivoimaloiden rakentamista. Yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon maakuntakaavan ohjausvaikutus (MRL 48 ) ja siinä tehdyt alueidenkäyttöratkaisut on otettava yleiskaavoituksen perustaksi. Yleiskaavaa laadittaessa on yleiskaavan sisältövaatimuksissa tarkoitetut seikat selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus edellyttävät. Huhtikuussa 2011 voimaan tulleen lainmuutoksen myötä tuulivoimarakentaminen voi perustua suoraan yleiskaavaan (MRL 77 a ). Osayleiskaava-alue (n. 15 km 2 ) sijaitsee Soinin kunnan pohjoisosassa n. 9 km etäisyydellä keskustasta. Alue rajautuu itäosastaan Kyyjärven ja Karstulan kuntiin ja pohjoisosastaan Alajärven kaupunkiin. Suunnittelualueen länsipuolella sijaitsevaan Alajärven keskustaan on matkaa noin 24 km, koillispuolella sijaitsevaan Kyyjärven keskustaan noin 15 km ja kaakkoispuolella sijaitsevaan Karstulan keskustaan on matkaa noin 27 km. Alueelle on tavoitteena toteuttaa enintään 23 yksikköteholtaan noin 3-5 MW tuulivoimalaa. Tuulivoimalan napakorkeus on enintään 140 m ja kokonaiskorkeus enintään 210 m. Pesolan alueella tuulivoimalat liitetään toisiinsa maakaapelein ja yhdistetään alueen länsipuolelle rakennettavaan sähköasemaan, joka sijaitsee Pesolantien pohjoispuolella. Alueen länsipuolella sijaitseva sähköasema liitetään uudella noin 9,8 kilometrin pituisella 110 kv voimajohdolla Alajärven sähköasemaan. Voimajohto sijoitetaan nykyisen Fingrid Oyj:n Vihtavuori-Alajärvi 400 kv voimajohdon rinnalle, mikä laajentaa nykyistä johtoaukeaa noin 20 metrillä. Alueelle laaditaan kaavoituksen kanssa samanaikaisesti ympäristövaikutusten arviointia. Pesolan alueen kanssa samassa YVA:ssa käsitellään Korkeamaan tuulivoima-alue (25 voimalaa), jolla on myös yleiskaavoitus käynnissä. Kuva 1. Suunnittelualueen likimääräinen sijainti. Pohjakartta Maanmittauslaitos.

1-2 Kuva 2. Suunnittelualueen rajaus. Pohjakartta Maanmittauslaitos. Kaavan vaikutusalue voidaan jakaa lähivaikutusalueeseen, joka sisältää välittömästi tuulivoimaalueisiin liittyvät maa-alueet. Laajempi vaikutusalue muodostuu alueista, joiden kaukomaisemassa alue on havaittavissa. Lähimpänä vaikutusalueena voidaan pitää noin 200 300 metrin etäisyyttä voimalasta. Tällä etäisyydellä vaikutuksia ovat esim. jään mahdollisesta lentämisestä koituvat riskit ja viereiselle maanomistusyksikölle mahdollisesti tuleva häiriö. Myös tieliikenteen osalta vaikutusalueena pidetään ohjeistuksen mukaisesti likimain kyseistä etäisyyttä. Vaikka voimalan kaatuminen onkin erittäin epätodennäköistä, puhutaan tässä yhteydessä yleisesti ns. kaatuma-alueesta, joka on tämän kaavan alueella 210m. Melun vaikutusalueena ymmärretään 500 1500 metrin etäisyyttä voimalasta. Vaikutusalueen laajuus riippuu mm. häiriintyvän toiminnan luonteesta (esim. vapaa-ajanasutus / pysyvä asutus) ja voimalan tyypistä. Lähimaisema-alue ulottuu useimmin noin 2000 3000 metrin päähän. Tällöin voimalat, näkyessään, hallitsevat maisemaa ja muodostavat selvän uuden elementin maisemakuvassa. Kaukomaisema-alue ajatellaan olevan yli 6 km päähän ulottuva alue jolloin voimalat ovat (hyvällä säällä) näkyvissä mutta ne eivät enää hallitse maisemaan. Kaukomaisemavaikutusalue voi ulottua kauaskin, voimalat saattavat näkyä vielä 15 20 kilometrin päästä mikäli maisema on avointa (peltoalueet ja vesistöt).

1-3 1.2 Kaavan nimi ja tarkoitus Kaavan nimi on Soinin Pesolan tuulivoima-alueen osayleiskaava. Tarkoituksena on laatia alueelle oikeusvaikutteinen osayleiskaava, jonka perusteella voidaan myöntää rakennusluvat tuulivoimalayksiköiden rakentamiselle. 1.3 Yhteyshenkilöt Kaavoittajana on Soinin kunta, jossa hankkeesta vastaa: Kaavakonsultti: Tuulivoimatoimija: Soinin kunta Multiantie 27 A 63800 SOINI Kunnanjohtaja Stefan Sundberg 050 084 0630 stefan.sundberg@soini.fi Tekninen johtaja Jouni Hänninen 044 550 1864 jouni.hanninen@soini.fi Ramboll Finland Oy Projektipäällikkö Minna Vesisenaho Pitkänsillankatu 1 67100 KOKKOLA puh. 050 537 4491 minna.vesisenaho@ramboll.fi Suomen Hyötytuuli Oy PL 9 28101 PORI Tuulivoimatoimijan yhteyshenkilöt ovat seuraavat: Hankekehityspäällikkö Miia Wallén 050 329 7127 miia.wallen@hyotytuuli.fi Hankekehitysinsinööri Teemu Molkkari 044 701 2284 teemu.molkkari@hyotytuuli.fi 1.4 Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet Suunnittelun lähtökohtana on Soinin kunnan aloite Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan luonnoksessa tuulivoimatuotannolle varattavien alueiden osayleiskaavojen käynnistämisestä. Suunnittelualueen rajauksessa on huomioitu tuulivoimatoimija Suomen Hyötytuuli Oy:n alustavat suunnitelmat alueen hyödyntämisestä tuulivoimatuotannolle. Suomen Hyötytuuli Oy on tehnyt maanvuokrasopimuksia alueen maanomistajien kanssa sekä sopinut alueen kaavoittamisen käynnistämisestä Soinin kunnan kanssa. Suunnittelun tavoitteena on laatia oikeusvaikutteinen osayleiskaava, joka mahdollistaa tuulivoimaloiden sekä niihin liittyvän tiestön, sähkönsiirtoverkoston ja sähköasemien rakentamisen kaava-alueelle sekä alueen muiden toimintojen ja tuulivoimatuotannon

1-4 yhteensovittamisen. Osayleiskaava laaditaan siten, että sen perusteella voidaan myöntää suorat rakennusluvat tuulivoimaloille. Muut kuin tuulivoimaloille, tuulipuiston sisäisille kaapeleille ja tiestölle tarkoitetut alueet säilyvät pääosin nykyisessä käytössään. Voimaloiden rakennuspaikat, uusi tiestö ja muu tarvittava infrastruktuuri osoitetaan kaavassa lähinnä maa- ja metsätalousalueiden sisään jäävinä erillisinä alueen osina. Suunnittelun kautta varmistetaan, että kaavassa osoitetuista toiminnoista ei aiheudu esimerkiksi kaava-alueen luonnonympäristön, eläimistöön ja linnustoon, ympäröivän alueen asukkaisiin, alueella harjoitettavaan maa- ja metsätalouteen tai muihin elinkeinoihin kohdistuvia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Tärkeänä kaavan tavoitteena pidetään myös sitä, ettei uusi maankäyttö aseta merkittäviä rajoitteita osayleiskaava-alueen lähiympäristön kehittämiselle tulevaisuudessa. Osayleiskaavan laadinta sovitetaan soveltuvin osin yhteen samanaikaisesti alueella meneillään olevan YVA lain mukaisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kanssa. 1.4.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (Valtioneuvoston päätös 30.11.2000) ovat saaneet lainvoiman 26.11.2001 ja niiden muutokset ovat tulleet voi-maan 1.3.2009. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on ryhmitelty asiasisällön perusteella seuraaviin kokonaisuuksiin, jotka viidettä lukuun ottamatta koskevat suunnittelualuetta: 1. Toimiva aluerakenne 2. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu 3. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat 4. Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto 5. Helsingin seudun erityiskysymykset 6. Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4 Toimivat yhteysverkot ja energiahuolto yleistavoitteissa todetaan: "Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia". Erityistavoitteiden mukaan: "Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin." Tuulivoimahanke osaltaan tukee alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista (kohta 5.3). 2. KAAVA-ALUEEN NYKYTILA 2.1 Ympäristön nykytila 2.1.1 Aluerakenne, maankäyttö ja elinkeinot Pesolan suunnittelualue sijoittuu Etelä-Pohjanmaalle Soinin, Alajärven, Kyyjärven ja Karstulan kuntakeskusten väliselle alueelle. Aluerakenteellinen keskusverkosto muodostuu kuntakeskusten taajama-alueista, joista Järvi-Pohjanmaan (Alajärvi, Soini ja Vimpeli) keskuspaikka Alajärvi on selvästi suurin, sekä maaseudun kyläalueista. Maakuntakeskukseen Seinäjoelle on Soinista matkaa noin 78 km. Palvelut ja työpaikat ovat keskittyneet suurimpiin taajamiin ja taajamien välillä on myös työmatkaliikennettä. Suunnittelualue on pääosin metsätalous- sekä turvetuotantoaluetta, joka sijoittuu aluerakenteessa asumattomalle seudulle tiestön ollessa kuitenkin hyvin saavutettavissa; suunnittelualue on valtatie 16 etelänpuolella ja koko aluetta ympäröi ja sen myös läpäisee alempiasteinen tieverkko. Suunnittelualuetta lähinnä oleva asutus on aivan länsirajan tuntumassa Pesolantien varrella sekä suunnittelualueen pohjoisrajan tuntumassa Halmesaarentien päässä sekä luoteisrajalla Heinä-

1-5 ahossa. Muuta asutusta on noin 1 km päässä Vehkaperän kylässä sekä suunnittelualueen länsipuolella Möksyntien ja Pesolantien varrella. Taulukossa 1 on esitetty lähialueen rakennusten lukumääriä ja kuvassa 3 on YVA-selosutkseen laadittu kuva asutuksen sijoittumisesta alueella. Pesolan alueen länsiosassa on Fingrid Oyj:n Vihtavuori-Alajärvi 400 kv voimajohto. Kuva 3. Asutuksen sijoittuminen alueen läheisyydessä Taulukko 1. Asuin- ja lomarakennukset suunnittelualueen läheisyydessä. Etäisyys suunnittelualueesta Vakituiset asuinrakennukset kpl Vapaa-ajan rakennukset kpl 1 km 2 km 3 km 1 16 48 0 2 7 2.1.2 Turvetuotanto Turpeen tuotantokauden pituus on keskimäärin 40 50 vuorokautta ajoittuen toukokuun puolivälistä syyskuun alkuun. Pesolan alueelle osittain sijoittuvan Savonnevan turvetuotantopinta-ala on noin 470 ha ja pinta-alaan sisältyy auma- ja varastoalueita. Toiminta käsittää ennen tuotantoa

1-6 kuntoonpanovaiheen, joka kestää yleensä 1-3 vuotta. Kuntoonpanovaiheessa työ aloitetaan tiestön rakentamisella ja puuston poistolla. Tarpeettoman kuormituksen välttämiseksi työt pyritään tekemään mahdollisimman vähävetisinä aikoina. Routakerrosta hyödynnetään suon vetisimpien osien kuntoonpanossa. Tuotantovaiheessa (10 20 vuotta) alueelta tuotetaan jyrsinpolttoturvetta ja alkuvuosina vähäisessä määrin myös ympäristöturvetta mekaanisilla menetelmillä (lähinnä mekaaninen kokoojavaunu) ja imuvaunulla. Myös palaturvetta tuotetaan kysynnän mukaan samoin kuin ympäristö turpeita. Keräilyä edeltävät työvaiheet ovat jyrsintä ja kääntäminen sekä karheaminen (paitsi imuvaunukeräilyssä). Turvetuotannon loputtua alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan alueelta. Jos tuotannosta poistuu muun maankäytön kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia muodostavia osa-alueita, toimenpiteet ovat samat. Vuokra-alueet palautetaan maanomistajille katselmuksin vuokrasopimusten mukaisessa kunnossa. Yhtiö kunnostaa omistamansa alueet uuteen maankäyttöön mahdollisimman pian toiminnan päättymisestä. Mahdollisuuksien mukaan tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatus järjestetään erillisesti eli ne rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi. Tuotannosta poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Jälkikäyttömuotoina tulevat kysymykseen esim. metsittäminen tai viljely. Kuva 4. Ilmakuvassa turvetuotantoalueet (keltainen väri), kaava-alueen latoja/varastorakennuksia (vihreä katkoviiva), läheinen asutus (violetti katkoviiva). Pohjakartta Maanmittauslaitos. 2.1.3 Liikenne ja kuljetusreitistöt Suunnittelualueen pohjoispuolella (n. 2 km) on Pohjanmaan rannikolta Ylistarosta Lapuan ja Alajärven kautta Keski-Suomen Kyyjärvelle johtava valtatie 16. Alueen itäpuolella on Vehkaperäntie ja länsipuolella Möksyntie, jotka yhdistyvät pohjoisessa valatie 16 ja etelässä Karstulantiehen. Suunnittelualuetta lähinnä oleva lentokenttä on Menkijärven (EFME) lentokenttä Alajärven Menkinjärven kylässä suunnittelualueelta n. 35 km länteen. Suunnittelualue sijoittuu lentoesterajoitusten ulkopuolelle.

1-7 Kuva 5. Alueen tiestö. Pohjakartta Metsähallitus, Maanmittauslaitos, Logica 2013. Tuulivoimaloiden erikoiskuljetuksia varten todennäköisimmin käytettävä reitti on esitetty osiossa 6.5. 2.1.4 Virkistyskäyttö ja matkailu Alueella ei ole virkistyskohteita tai reittejä, vaan sitä käytetään lähinnä marjastukseen ja yleiseen ulkoiluun. Lähin Metsähallituksen hallinnoima metsästyskohde on suunnittelualueen itärajalla ja seuraavat n. 4-8 km etäisyydellä alueen pohjois-, itä- ja eteläpuolella. Metsästystä harjoitetaan kuitenkin koko alueella perustuen metsästysseurojen ja yksityisten tekemiin vuokrasopimuksiin. Alueella toimiva metsästysseura on Keisarin Erä. Karstulantien eteläpuolella n. 5 km etäisyydellä on kesäretkeilyreitti "Kuninkaanpolku". Lisäksi lähialueella on lukuisia järviä, joilla voi harrastaa viehekalastusta. Järvistä suurin on Karstulantien varrella oleva Hankajärvi. Tiedot on saatu Metsähallituksen, Maanmittauslaitoksen ja Logica 2013 ylläpitämästä retkikartasta (http://www.retkikartta.fi/). Kuva 6. Lähimmät virkistysmahdollisuudet. Kartalle on osoitettuna Metsähallituksen hallinnoimat hirvenmetsästysalueet, jotka kattavat myös pienriista-alueet. Myös yksityisten mailla metsästetään hirviä. Pohjakartta Metsähallitus, Maanmittauslaitos, Logica 2013.

1-8 2.1.5 Luonnonympäristö ja kasvillisuus Suunnittelualueen luonnonympäristö koostuu korkeista kangasmetsäalueista joiden välillä on kosteikoita ja soistuneita alueita. Suunnittelualueen kallioperä on tonaliittia ja porfyyristä graniittia. Alueen maaperä on pääosin moreenia ja maaston painanteet ovat paksujen turvekerrosten peitossa. Pesolan alueella useat suoalueet ovat turvetuotannossa. Topografialtaan maasto on osin loivasti kumpuilevaa, suuria korkeuseroja ei ole. Maanpinnankorkeus on korkeimmillaan keskimäärin noin 200 m merenpinnan yläpuolella. Alueella on kaksi pientä lampea: Luosalampi alueen keskivaiheilla ja Härkälampi alueen eteläosassa. Suunnittelualueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin luokiteltu pohjavesialue, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Lintuharju (1075901) sijaitsee suunnittelualueen lounaispuolella noin seitsemän kilometrin etäisyydellä. Kuva 7. Karttaan on korostettu suunnittelualueen korkeimmat alueet mustalla katkoviivarajauksella, vesistöt sinisellä ympyröinnillä. Pohjakartta Metsähallitus, Maanmittauslaitos, Logica 2013. Kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventoinneissa selvitettiin alueen kasvillisuuden yleispiirteitä sekä havainnoitiin erityisesti arvokkaiden luontotyyppien ja elinympäristöjen (LSL 29, MetsäL 10, VesiL 15a ja 17 a ) esiintymistä kesä- elokuun välisenä aikana 2013 yhteensä kymmenen maastopäivän ajan. Luontoselvitys on esitetty liitteenä 2 ja liityntävoimajohdon luontoselvitys liitteenä 3. Rakentamisalueiden kasvillisuus- ja luontotyyppikuvaukset ovat liitteenä 1. Pesolan alue on maastonmuodoiltaan tasaista ja koostuu turvetuotantoalueista, ojitetuista rämeistä ja turvekankaista ja soiden väliin jäävistä kangasmaa-alueista. Kankaat ovat tyypiltään pääosin kuivia ja kuivahkoja ja mäntyvaltaisia. Kuusta kasvaa jonkin verran rinteillä ja notkelmissa ja lehtipuita, lähinnä hieskoivua, hieman sekapuuna ja taimikoissa. Metsät ovat voimakkaasti käsiteltyjä ja avohakkuita ja nuoria taimikoita on runsaasti. Rämealueilla puuston kasvu on jonkin verran kiihtynyt ojitusten seurauksena ja suurimmaksi osaksi niillä kasvaa harvahkoa, nuorta ja keski-ikäistä männikköä.

1-9 2.1.6 Huomionarvoiset kohteet Pälvilampi on umpeenkasvanut entinen lampi, joka nykyisellään muodostuu luhtanevasta ja varsinaisesta suursaranevasta. Kenttäkerroksen kasvillisuutta hallitsevat suursarat, joiden joukossa kasvaa runsaana järvikortetta, raatetta, kurjenjalkaa, isokarpaloa, mutasaraa, juurtosaraa, suokukkaa ja etenkin reunaosissa myös korpikastikkaa. Pohjakerroksessa esiintyy hapra-, sara- ja rämerahkasammalta sekä reunaosissa myös korpirahkasammalta. Osana umpeenkasvukehitystä suo on alkanut paikoin taimettua koivulle. Lisäksi lammen reunamilla kasvaa vanhoja käkkärämäntyjä ja koillispuolisella pienellä metsäalueella on runsaasti tikkojen koloamia koivupökkelöitä ja keloja sekä lahomaapuita. Luhtanevat ja suursaranevat on luokiteltu valtakunnallisella tasolla säilyväksi (LC) luontotyypiksi. Alue on luokiteltu metsälain tarkoittamaksi muuksi arvokkaaksi elinympäristöksi. Pesolan alueella on Metsäkeskuksen tietojen perusteella Pälvilammen lisäksi kaksi muuta metsälain tarkoittamaa muuta arvokasta elinympäristöä, joista toinen sijaitsee alueen luoteisnurkassa Heinäahon pohjoispuolella ja toinen alueen eteläosassa Pälviharjun länsipuolella tien läheisyydessä. Nämä kohteet käsittävät ojittamattomia ja pienialaisia räme- ja nevalaikkuja. Kuva 8. Arvokkaat luontokohteet Pesolan alueella. Kuvan aluerajaus ja voimaloiden sijoittelu on YVAmenettelyn mukainen.

1-10 Suunnittelualueella ei sijaitse huomattavia METSO-ohjelman periaatteiden mukaisia kohteita. Suunnittelualueen puustoiset suot ja niiden reunametsät sekä metsäiset kalliot ja louhikot ovat rakennepiirteiltään tasaikäisiä, iältään verrattain nuoria, lajistoltaan tavanomaisia, sekä suojelualueista eristyneitä. Myös lahopuun määrä on alueella vähäinen. METSO-ohjelman luokittelutekijänä mainitaan muun muassa uudistuskypsää varttuneempi ikä, sekä eroavaisuus talousmetsäelinympäristöön. Suunnittelualueen metsät ovat metsätaloustoimin hoidettuja, eivätkä ne ylitä uudistuskypsyyttä. METSO-ohjelman periaatteiden mukaisista rakennepiirteistä alueella tavataan kuitenkin yksi metsikkö, joka sijoittuu suojelualueen viereen. Tämä Mäntykankaan Natura-alueen läheisyyteen sijoittuvassa varttuneessa kuusivaltaisessa metsikössä tavataan mm. liito-oravaa. Lisäksi metsikkö voisi soveltua kuukkelin reviirin ydinalueeksi. Paskolamminkankaalla sijaitseva metsikkö on kuitenkin varsin tasarakenteinen ja lahopuuta alueella esiintyy niukasti. Metsikön ikä ei myöskään ylitä uudistuskypsän metsikön ikää. Pesolan alueen tuulivoimaloiden ja huoltoteiden rakentamisalueet sijoittuvat kivennäismaakankaille, joilla kasvaa pääasiassa kuivan, kuivahkon ja tuoreen kankaan nuoria ja eri taimikkovaiheiden mäntyvaltaisia metsiä. Sekapuuna kasvaa paikoin mm. koivua. Ojitetuilla suoalueilla esiintyy mm. puolukkaturvekankaita ja isovarpurämemuuttumia. Osa rakentamisalueista sijoittuu metsänuudistusalueille. Tarkemmat voimalapaikkakohtaiset kuvaukset on esitetty liitteenä 1 ja ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. 2.1.7 Linnusto ja muu eläimistö 2.1.7.1 Linnusto Suunnittelualuetta ja sen lähiseutua koskevat linnustollisesti merkittävien alueiden tiedot on koottu ympäristöhallinnon paikkatietoaineistosta. Näitä ovat kansainvälisesti merkittävät IBAalueet (Important Bird Area), niitä vastaavat kansalliset FINIBA-alueet sekä maakunnallisesti arvokkaat MAALI-alueet (maakunnallisesti arvokkaat lintualueet). Kotkien, sääksen ja muuttohaukan pesäpaikkatiedot selvitettiin kyselyillä Rengastustoimistosta, alueelliselta ELYkeskukselta, sekä Metsähallitukselta. Suunnittelualueen pesimälinnustoa kartoitettiin keväällä ja kesällä 2013 useita eri laskentamenetelmiä käyttäen. Pesimälinnustoselvitys on esitetty liitteenä 7. Linnustoselvitysten tavoitteena oli kartoittaa huomionarvoisten lajien esiintymistä suunnittelualueella. Näitä ovat luonnonsuojelulain 46 ja 47 nojalla uhanalaisiksi tai erityisesti suojeltaviksi määritellyt lait, Suomen lajien uhanalaisuustarkastelussa valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisiksi määritellyt lajit (Rassi ym. 2010, BirdLife Suomi 2011) sekä EU:n lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteen I mukaiset lajit, joiden elinympäristöjä jäsenvaltioiden tulisi suojella erityistoimin, Pesimälintulaskennat suoritettiin aamuisin kello 3:30-10 välisenä aikana, jolloin useiden lintulajienlauluaktiivisuus on korkeimmillaan ja valtaosa lajeista parhaiten havaittavissa. Sääolojen suhteen laskennat ajoitettiin selkeille, vähätuulisille aamuille ja sadesään sattuessa laskennoista luovuttiin. Pesimälinnustolaskentojen lisäksi selvitystä täydennettiin erillisellä huomionarvoisia metsäkanalintuja koskevalla selvityksellä huhti-toukokuussa kehrääjäselvityksellä kesäkuussa, pöllöselvityksellä huhtikuussa sekä tuulivoimahankkeiden yhteisellä päiväpetolintuseurannalla, jota tehtiin klo 8-17 välisenä aikana. Tehdyistä linnustoselvityksistä on laadittu erillisraportit, joissa on kuvattu yksityiskohtaisemmin suunnittelualueen linnustoa. Elinympäristömuutosten kannalta suunnittelualueen herkimpiä ovat alueen vähäpuustoiset suot ja lammet lähiympäristöineen. Linnuston kevät- ja syysmuuttoa selvitettiin vuonna 2013 yhteistyössä Järvi-Pohjanmaan kuntien Alajärven, Soinin ja Vimpelin toteutetun tuulivoimayleissuunnitelman yhteydessä (Tuulivoimaalueiden yleissuunnitelma 2014). Pesolan ja Korkeamaan tuulivoima-alueiden lisäksi selvityksissä olivat mukana Alajärven Louhun ja Möksyn, sekä Soinin Konttisuon tuulivoima-alueet, sekä Vimpelin kunnan alueelle sijoittuva Hietapuron tuulivoimahanke. Muuttolintuselvitykset (liitteet 9 ja 11) toteutti Suomenselän lintutieteellinen yhdistys (SSLTY), jonka toimialueelle tuulivoimaalueet sijoittuvat. Vaikutusarvioinnista vastasi Ramboll Finland Oy. Suunnittelualueen läheisyydessä ei sijaitse valtakunnallisesti tai kansainvälisesti tärkeitä lintualueita (IBA-/FINIBA-alueet). Lähimmät alueet ovat: Salamajärvi (710107), joka sijoittuu Kivijärven, Kinnulan ja Perhon alueelle. Se kuuluu kokonaan Natura 2000-verkostoon, soiden ja vanhojen metsien suojeluohjelmaan sekä on rauhoitettu luonnon- ja kansallispuistona. Alue

1-11 muodostuu havupuuvaltaisista vanhoista metsistä, rämeistä ja nevoista. Alueella esiintyy useita kriteerilajeja, muun muassa jänkäkurppa. Pyhä-Häkki (610139) sijaitsee Saarijärvellä. Se kuuluu Natura 2000-verkostoon ja on rauhoitettu kansallispuistoksi. Alue on laaja, iäkkäiden kangasmetsien, korpien, rämeiden ja avosoiden yhdistelmä. Siellä esiintyviä kriteerilajeja ovat sinipyrstö, kuukkeli, pohjantikka, pikkusieppo sekä runsas metsokanta. Vanhaneva (710100) sijaitsee Lappajärvellä ja on suojeltu Natura-alueena ja soidensuojeluohjelmalla. Alue on keidassuo, jolla esiintyy kaakkuri. Evijärven kosteikot (710109) sijaitsee Evijärvellä ja kuuluu osittain Natura 2000-verkostoon ja soidensuojeluohjelmaan. Alueella esiintyy mustatiira, kaakkuri ja naurulokki. Haapajärvi (740098) sijaitsee Vetelissä. Aluetta ei ole suojeltu. Alue muodostuu umpeen kasvavasta Perhonjoen laajentumasta. Alueella esiintyy suokukkoja sekä muuttoaikaan joutsenia. Pilvineva (740089) sijaitsee Vetelissä ja Kaustisella. Se kuuluu lähes kokonaan Natura-alueisiin, soidensuojeluohjelmaan tai luonnonsuojelualueisiin. Se koostuu keidassuoalueesta, jolla on havupuuvaltaisia metsäsaarekkeita. Alueella pesii pikkukuoveja. Alajärven Möksyn alueella sijaitseva Savonjärvi on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi lintukohteeksi (MAALI). Savonjärvi on pieni, rehevä ja usein keväisin tulviva järvi turvetuotantoalueiden keskellä. Erityisen runsaasti siellä pesii naurulokkeja ja mustakurkkuuikkuja, joiden lisäksi alueella on havaittu vaarantuneista lajeista jouhisorsa ja tukkasotka. Kaikki muut seudun MAALI-alueet on esitetty alla olevassa kuvassa. Näistä alueista tässä käsitellään vain 20 kilometrin etäisyydellä sijaitsevat kohteet. Pohjoisneva-Juurikkalamminneva- Haarukkalamminnevan alue on laaja avosoiden ketju, jolla on merkitystä suolinnuston säilymiselle Suomenselän alueella. Lajistoon kuuluu muun muassa metsähanhi, jouhisorsa, riekko, suokukko, mustapyrstökuiri, keltavästäräkki ja pohjansirkku. Kyyjärvellä sijaitseva Peuralamminneva on suoalue, josta osa kuuluu Natura-alueeseen. Lajistossa esiintyy muun muassa metsähanhi, jouhisorsa, riekko, kaakkuri, suokukko, mustapyrstökuiri, keltavästäräkki ja pohjansirkku. Kyyjärven Valleussuo kuuluu Natura-alueeseen. Siellä tavattuja lajeja ovat muun muassa vaarantuneet keltavästäräkki ja pohjansirkku. Soinin kunnassa sijaitseva Matosuo on Natura-aluetta, lajeinaan muun muassa vaarantuneet keltavästäräkki, mustakurkku-uikku ja riekko. Alajärven Lohilamminneva-Valkeisneva on kahden vierekkäisen suon muodostama kokonaisuus, jonka lajistossa on havaittu muun muassa keltavästäräkki ja riekko. Alajärven ja Vimpelin rajalla sijaitseva Kiiskinen on peltoalue, jolta havaittiin muun muassa vaarantunut peltosirkku. Vimpelissä sijaitseva Katajalahti on Lappajärven suojaisa lahti, jossa pesii muun muassa naurulokkikolonia sekä lukuisia silkkiuikkuja. Alue on myös tärkeä muutonaikainen levähdysalue.

1-12 Kuva 9. Arvokkaat linnustoalueet Pesolan ympäristössä (ylempi punainen rajaus). Pesolan alueen pesimälajisto ja linnustotiheydet ovat tyypillisiä Pohjanmaan havupuuvaltaisille talousmetsille. Alueella yleistä metsälajistoa ovat peippo, pajulintu, metsäkirvinen, hippiäinen ja punarinta sekä käpylinnut, tiaiset, siepot ja rastaat. Suojelullisesti huomionarvoista varttuneiden ja vanhojen havumetsien lajistoa alueella ovat metso, palokärki, leppälintu, kuukkeli ja isokäpylintu. Metson lisäksi kanalinnuista teeri, pyy ja mahdollisesti riekko pesivät alueella, teeri runsaslukuisimpana. Turvetuotantoalueiden liepeillä ja lampien suorannoilla pesii joitakin soiden ja avomaiden huomionarvoisia lajeja: kurki, liro, valkoviklo, niittykirvinen sekä kivitasku. Alueella sijaitsevalla pienellä sorakuopalla havaittiin pieni törmäpääsky-yhdyskunta. Alueen lammissa pesivää huomionarvoista vesilinnustoa ovat laulujoutsen, telkkä ja kalatiira sekä runsaslukuisimpana tavi, joka viihtyy myös turveojissa. Härkälampi sekä alueen eteläpuolella sijaitseva Ryöstöjärvi on selvityksen perusteella rajattu linnustollisesti arvokkaiksi alueiksi. Suojelullisesti huomionarvoisia lajeja havaittiin kaikkiaan 19, joista vaarantuneiksi (VU) luokiteltuja on kaksi, silmälläpidettäviä (NT) kuusi, alueellisesti uhanalaisia (RT) neljä, lintudirektiivin I-liitteen lajeja kahdeksan ja Suomen kansainvälisen linnustonsuojelun erityisvastuulajeja 11. Huomionarvoisten lajien parimäärät ovat teertä lukuun ottamatta pieniä tai pienehköjä.

1-13 Kuva 10. Pesolan arvokkaat linnustoalueet. Kuvan aluerajaus ja voimaloiden sijoittelu on YVAmenettelyn mukainen. Metsäkanalintujen soidinpaikkaselvityksen, joka on liitteenä 8, perusteella teeri käyttää laajalti suunnittelualueen avosoita, turvetuotantoalueita ja peltoja soidinpaikkoinaan. Suurin soidin, noin kymmenen kukkoa, havaittiin Pesolan ja Korkeamaan väliin jäävällä Järvisalonnevalla. Metson soidinpaikkoja havaittiin Pesolan ja Korkeamaan alueilla molemmilla kaksi, joista suurin, noin viisi kukkoa, sijaitsi Pesolan alueen eteläosassa. Pesolan alueella tehtiin riekosta yksittäisiä havaintoja, mutta sille potentiaalista elinympäristöä on alueella hyvin vähän jäljellä. Suunnittelualueen läheisyydessä tunnetaan sekä maakotkan että sääksen pesimäpaikat (Tuohimaa & Tikkanen 2014). Maakotkien havaittiin vuoden 2013 tarkkailuissa liikkuvan säännöllisesti Pesolan ja Korkeamaan alueilla. Petolintutarkkailu on liitteenä 10, mutta se toimitetaan vain viranomaiskäyttöön. Sääksi havaittiin harvoin suunnittelualueen rajojen sisällä (Sissonen 2013), mikä todennäköisesti johtui potentiaalisten saalistusvesistöjen vähäisyydestä suunnittelualueen suunnassa. Näiden petolintujen tunnetut pesimäpaikat sijaitsevat läheisillä Natura-alueilla. Natura-alueiden lisäksi vaikutuspiirissä ei ole tiedossa muita maakotkan tai sääksen pesimäpaikkoja. Lähimmät muut tunnetut lajien pesäpaikat sijoittuvat yli 10 km:n etäisyydelle. Reviirillä olevien maakotkien lisäksi havaittiin vuoden 2013 tarkkailuissa muitakin kierteleviä maakotkia. Keväällä noin 200 havainnointitunnin aikana maakotkia arvioitiin Soinin- Alajärven rajaseudulla pukutuntomerkkien havaitun noin kymmenen yksilöä (Aalto 2013a). Kesällä 40 tunnin tarkkailun aikana havaittiin kolme maakotka (Sissonen 2013). Kaikkiaan näistä maakotkista puolet lensi jossain vaiheessa Pesolan tai Korkeamaan suunnittelualueilla. Vaikka maakotkia havaittiin lukumäärällisesti runsaasti, valtaosa suunnittelualueen havainnoista kuitenkin koski samaa reviirillä olevaa pariskuntaa. Reviirin maakotkia koskevien havaintojen osuus arvioitiin olevan 75-95 % siitä kokonaisajasta, mitä kaikkien maakotkien havaittiin

1-14 suunnittelualueella lentävän (Tuohimaa & Tikkanen 2014). Tarkasti suhdetta ei tiedetä, koska maakotkia ei useinkaan voida yksilöidä. Pesimättömien maakotkien liikkumista on voinut lisätä haaskaruokinnat. Eräs vuosikymmeniä toiminut merkittävä kotkien haaskaruokintapaikka (noin 10 km etäisyydellä suunnittelualueesta) lopetettiin joulukuussa 2012 (Seppo Koivisto, suull.). Korkeamaan ja Pesolan alueet eivät sijoitu suurten vesistöjen tai muiden suurmaastomuotojen muodostamille muuttolintureiteille. Tästä syystä muutto tapahtuu alueella hajanaisesti laajana rintamana. Merkittävimpänä muuttoesiintymänä on pidettävä kurjen syksyistä Muhoksen kerääntymäalueelta etelälounaaseen suuntautuvaa (20 000 25 000 yksilön) päämuuttoreittiä, joka voi ajautua suunnitellulle tuulivoima-alueelle idänpuoleisten tuulten vallitessa. Näin kävi esimerkiksi syksyllä 2013. Yleensä syksyn päämuuttoreitti kulkee tuulivoima-alueiden itäpuolelta. Suurten lintulajien (hanhien, joutsenten ja kurkien) keskeisiä muutonaikaisia ruokailu- ja levähdysalueita ei havaintojen mukaan alueella ole. Tuulivoimasuunnittelun kannalta merkittävien lajien kevätmuuttovuo (=muuttavaa yksilöä / kilometrin levyinen kaistale / kevät) arvioitiin suunnitelluilla tuulivoima-alueilla (ao. taulukko), joka soveltuu myös Korkeamaan ja Pesolan alueille. Määrät ovat vuoden 2013 havaintoihin ja SSLTY:n pitkäaikaiseen muutonseuranta-aineistoon perustuvia arvioita havaittavissa olevasta määrästä eli luvuissa ei ole mukana hyvin korkealla/matalalla lentäviä tai yömuuttavia lintuja. Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen raportin (Aalto 2013a, Aalto 2013b) näkemyksen mukaan varovaisuusperiaatteita noudattaen havaittavissa olevaa määrää voidaan pitää tuulivoimaloiden roottorikorkeudella lentävänä määränä. Taulukko 2. Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen arviot muuttajavuosta (yks/km) Korkeamaan ja Pesolan alueilla kevät- ja syysmuuton yhteydessä. Laji Kevät Syksy min max min maks Laulujoutsen 20 50 30 200 Metsähanhi 67 113 30 140 Kurki 30 220 100 1500 Mehiläishaukka 0,5 3 1 6 Merikotka 0,5 1,5 1 4 Ruskosuohaukka 0,5 2 0,5 2 Sinisuohaukka 1 3 1 4 Varpushaukka 7 30 10 50 Hiirihaukka 3 8 3 10 Piekana 3 10 4 12 Sääksi 0,5 2 0,5 5 Maakotka - - 0,2 2 2.1.7.2 Lepakot Lepakoiden esiintymistä suunnittelualueella selvitettiin kahdella maastokäyntikerralla yhteensä kahdeksana yönä 3.-6.6.2013, 2.-4.8.2013 ja 26.8.2013. Lepakkoselvitys on liitteenä 4. Maastossa lepakkoselvitys suoritettiin aktiivisella kartoituksella lepakkodetektorin (Batbox Griffin) kanssa kulkien sekä passiivisella kartoituksella, jossa maastoon jätetään detektoreita (Anabat SD2) äänittämään lepakoiden ääniä. Aktiivisessa kartoituksessa kuljettu reitti ja passiivisten seurantapaikkojen sijoittelu suunniteltiin aikaisempien maastokäyntien (linnusto-, liito-orava- ja kasvillisuusselvitykset) sekä kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella siten, että ne kattoivat mahdolliset selvitysalueella esiintyvät lepakoiden käyttämät alueet. Suunnittelualueen lisäksi kartoitettiin lähiympäristössä sijaitsevia asutusalueita ja vesistöjä, jotka arvioitiin lepakoiden esiintymisen kannalta erityisen potentiaalisiksi ympäristöiksi. Kartoitusta suoritettiin kohtuullisen poutaisina ja tyyninä öinä, sillä voimakas sade tai tuuli voi vähentää lepakoiden saalistusaktiivisuutta. Passiivista seurantaa suoritettiin osittain aktiivisen kartoituksen kanssa samanaikaisesti (3.-6.6., 2.-4.8. ja 31.8.2013). Passiivisessa kartoituksessa maastoon jätettiin lepakoiden kannalta potentiaalisiin paikkoihin lepakkodetektoreita äänittämään lepakoiden tuottamia ultraääniä. Jokaisena selvitysyönä oli käytössä kolme detektoria, jotka sijaitsivat kunakin yönä eri paikoissa.

1-15 Yhteensä passiivista havaintoaineistoa saatiin 25 eri seurantapaikalta, kultakin yhden yön ajalta. Seurantapaikoista kahdeksan sijoittuu Korkeamaan alueelle, yhdeksän Pesolan alueelle ja kahdeksan suunnittelualueen ulkopuolelle. Detektorit jätettiin lepakoiden kannalta potentiaalisiksi arvioituihin paikkoihin. Aktiivisissa kartoituksissa tehtiin Pesolan kartoitusreitillä yhteensä 50 lepakkohavaintoa, joista 14 havaintoa kertyi kesäkuulle ja 36 elokuulle. Aktiivisessa kartoituksessa havaituista lepakosta 41 oli pohjanlepakoita ja 5 Isoviiksi-/Viiksisiippoja sekä 4 tunnistamatonta lepakkoa. Passiivisissa kartoituksissa tehtiin Pesolan ja Korkeamaan suunnittelualueilta yhteensä 165 pohjanlepakkohavaintoa, 85 havaintoa siippalajeista ja 19 tunnistamattomasta lepakosta. Valtaosa havainnoista tehtiin elokuun maastokäynnillä. Kaikkiaan havaintoja kertyi yhteensä 273 viiden minuutin havaintojaksoina mittatuttuna. Lepakoiden äänihavainnoista noin kolmannes kuului siipoille ja kaksi kolmannesta pohjanlepakoille. Pesolan seurantapaikoilta viiden minuutin havaintojaksoja kertyi yhteensä 64. Pesolan alueella lepakkohavainnot painottuivat alueen eteläosaan, Lypsinkankaalle ja alueen länsipuolisen asutuksen ympäristöön. Aktiivisessa ja passiivisessa kartoituksessa tehtyjen havaintojen perusteella alueelta rajattiin neljä lepakoiden käyttämää aluetta (III-luokan lepakkoalueet), joista yksi Lypsinkankaalla ja kolme alueen kaakkoisosassa. Lisäksi alueen länsipuolella sijaitseva Syvärin lampien ympäristö luokiteltiin tärkeäksi ruokailualueeksi (luokka II) ja toinen alue peltojen ja pihapiirien ympäristössä muuksi lepakoiden käyttämäksi alueeksi (luokka III). Pesolan alueella havaittujen lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat sijaitsevat todennäköisesti lähiympäristön asutusalueilla. Ainoastaan alueen länsiosassa sijaitsee rakennuksia (Isohalmeen autiotalo), jotka voivat soveltua lepakoiden päiväpiiloiksi. Kuva 11. Lepakkohavainnot suunnittelualueella (Pesolan alue punaisella rajauksella) ja sen lähiympäristössä. Kuvan aluerajaus ja voimaloiden sijoittelu on YVA-menettelyn mukainen.

1-16 Kuva 12. Lepakoiden käyttämät ruokailualueet (II-luokka) ja muut alueet (III-luokka) suunnittelualueella (Pesolan punaisella rajauksella) ja sen lähiympäristössä. Kuvan aluerajaus ja voimaloiden sijoittelu on YVAmenettelyn mukainen. 2.1.7.3 Liito-orava Hankkeen liito-oraviin kohdistuvat vaikutukset arvioitiin olemassa olevan tiedon ja maastokäyntien perusteella, joissa käytössä olivat sekä ilmakuvat että peruskarttapohjat. Liitooravaselvitys on liitteenä 5. Aikaisempia havaintoja liito-oravista selvitettiin Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit -tietojärjestelmästä. Liito-oravien esiintymistä suunnittelualueella selvitettiin 7. - 15.5.2013 välisenä aikana. Kartoituksissa liito-oravien ulostepapanoita etsittiin lajille soveltuvista varttuneista kuusivaltaisista sekametsiköistä suurten kuusten ja lehtipuiden tyviltä. Havainnot papanoista sekä pesäpuista merkittiin kartalle ja liito-oravien kulkureitit ja elinalueet rajattiin havaintojen perusteella. Suunnittelualueella esiintyvät metsät ovat pääasiassa mäntyvaltaisia talousmetsiä, jotka eivät sovellu liito-oravan elinympäristöiksi. Kuusivaltaiset metsäalueet ovat usein pieniä ja sijoittuvat hajanaisesti eri puolille suunnittelualuetta. Suunnittelualueella esiintyvien kuusivaltaisten metsien soveltuvuutta liito-oravalle heikentää niiden usein tasainen puustorakenne sekä lehtipuiden, erityisesti haavan vähäisyys. Maastokäyntien yhteydessä liito-oravasta tehtiin yksi havainto Pesolan alueella (suunnittelualueen lounaisraja). Liito-oravan elinympäristö muodostuu peltoaluetta ympäröivistä lehti- ja havupuuvaltaisista metsiköistä sekä pihapiirien puustosta. Yhteensä liito-oravan papanoita havaittiin alueella kymmenien puiden tyviltä, joskus runsaastikin. Liito-oravan käytössä olevaa pesäpuuta ei onnistuttu varmuudella paikallistamaan. Peltoalueen koillisreunassa havaittiin kolohaapa, mutta sen tyveltä ei löydetty liito-oravan jätöksiä. On mahdollista, että pesä sijaitsee jossain pihapiirissä, missä näytti kasvaa kookkaita järeäoksaisia kuusia ja haapoja. Liityntävoimajohdon maastokäynneillä tehtiin havaintoja liito-oravan esiintymisestä Lehdonperän kylän ympäristössä, joka sijaitsee nykyisen 400 kv voimajohdon lounaispuolella. Maastohavaintojen ja ilmakuvatulkinnan perusteella liito-oravalle soveltuva metsäalue on noin 50 hehtaarin kokoinen ja alueella sijaitsee useita liito-oravan ydinalueita. Liito-oravan jätöksistä tehdyt havainnot keskittyivät Lehdonperän asutuksen peltojen ja pihojen ympäristöön, mutta papanahavaintojen perusteella liito-orava liikkuu myös nykyisen 400 kv voimajohdon pohjoispuolisessa kuusikossa, jossa voimajohtoaukeaan rajautuvat haavat tarjoavat lajille ruokailumahdollisuuksia. Nykyisen voimajohdon pohjoispuolisella alueella ei kuitenkaan tehty

1-17 havaintoja liito-oravan pesäpuista tai potentiaalisista kolopuista. Runsaimmin papanahavaintoja tehtiin voimajohdon eteläpuolelta Saunamäen luoteispuolelta. Kartoitetulta alueelta havaittiin yhteensä kaksi kolohaapaa ja seitsemän risupesää, jotka mahdollisesti soveltuvat liito-oravan pesäpaikoiksi. Lehdonperän alue on luonnonsuojelulain 49 :n mukainen liito-oravan lisääntymisja levähdysalue. Kuva 13. Liito-oravareviirit suunnittelualueella (punainen rajaus) ja sen läheisyydessä. Kuvan aluerajaus ja voimaloiden sijoittelu on YVA-menettelyn mukainen. 2.1.7.4 Viitasammakko Viitasammakoita esiintyy Suomessa lähes koko maassa Pohjois-Suomen ollessa harvemman kannan aluetta. Paikoin viitasammakko voi jopa olla tavallista sammakkoa runsaslukuisempi. Viitasammakko viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä soidinajan ulkopuolella, mutta tyypillisiä soitimen aikaisia elinympäristöjä keväällä ovat tulvarannat, pienet lammet ja ojat, jotka eivät kuivu helposti. Viitasammakko on luokiteltu uhanalaisuustarkastelussa säilyväksi (LC) lajiksi. Viitasammakoiden soidin alkaa keväällä jäiden lähdettyä. Koiraat aloittavat ääntelyn pääasiassa auringonlaskun jälkeen, mutta voivat äännellä kiivaimpaan soidinaikaan myös päivällä.

1-18 Viitasammakon esiintyminen sekä alueen populaation kokoarvio ovat luotettavasti selvitettävissä ääntelyn perusteella. Suunnittelualueella toteutettiin viitasammakkoselvitys 6.-9.5.2014. Selvitysraportti on esitetty liitteenä 6. Viitasammakkokoiraiden pulputtavan soidinäänen havainnointi on luotettavin tapa selvittää viitasammakoiden kutualueet ja arvioida yksilöiden lukumäärä. Etukäteen arvioitiin karttatarkastelun ja alueille tehtyjen aiempien maastokäyntien perusteella suunnittelualueella sijaitsevia viitasammakoille potentiaalisia lisääntymisympäristöjä. Nämä alueet kierrettiin jalkaisin ja havainnoitiin äänteleviä viitasammakoita. Havainnointi tehtiin iltaisin ja öisin, jolloin soidinmenot ovat vilkkaimmillaan. Pesolan keski- ja eteläosassa sijaitsee viitasammakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Pesolan alueella parannettava tieyhteys sivuaa kahta turvetuotanto-ojaa, joissa tehtiin havaintoja viitasammakon esiintymisestä (kohteet 1 ja 2). Näillä alueilla teiden parantamistoimet voivat aiheuttaa vähäisiä muutoksia ojavesiin, mikäli virtausolosuhteissa tapahtuu muutoksia rakentamisen aikana. Tieosuudet suositellaan huomioitavan hankkeen tarkemmassa tiesuunnittelussa ja rakentamisen aikana. Nykyisen 400 kv voimajohdon länsipuolella sijaitseva tekolampi ja vesikuoppa ovat potentiaalisia viitasammakon elinympäristöjä. Kuva 14. Viitasammakoiden lisääntymispaikat.

1-19 2.1.7.5 Uhanalaiset lajit Uhanalaisten eliölajien tilanne on tarkastettu Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä Eliölajit tietojärjestelmästä (rekisteripoiminta 2.5.2013). Suunnittelualueelta ei tehty havaintoja uhanalaisista eliölajeista. Lähimmäksi sijoittuvat havainnot vaarantuneesta (VU) metsänemästä vuosilta 1961 ja 1975 Vehkaperän alueella noin puoli kilometriä Pesolan alueen rajasta sekä vaarantuneesta suopunakämmekästä vuodelta 1996 Haukisuonkankaalla noin kilometri Pesolan alueen rajasta. 2.1.7.6 Rämeristihämähäkki Seudulla sijaitsee rämeitä, josta rämeristihämähäkkiä onkin löydetty. Lähimmät havainnot ovat suunnittelualueesta kuitenkin yli 4 kilometrin etäisyydellä. Suunnittelualueelta lajista ei ole tehty havaintoja, vaikka alueella on lajille potentiaalisia vähäpuustoisia soita. Kevään ja kesän 2013 aikana tehtyjen kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitysten perusteella kirjattiin ylös rakentamis- ja voimajohtoalueilla sijaitsevat lajille soveltuvat elinympäristöt. Voimajohtoalueella sijaitsevat soveltuvat elinympäristöt selvitettiin tarkemmin lajin esiintymisen osalta syksyllä 2013 ja keväällä 2014. Muilta osin hankkeen vaikutuksista rämeristihämähäkkiin laadittiin riskitarkastelu, jossa arvioitiin esiintyykö suunnittelualueen rakentamisalueilla lajille soveltuvia elinympäristöjä. 2.1.7.7 Muu eläimistö Suunnittelualueen muuta eläimistöä havainnoitiin metsojen soidinpaikka-, linnusto- ja kasvillisuusselvitysten yhteydessä huhtikuun - elokuun välisenä aikana 2013, mutta erillistä systemaattisiin havaintoihin perustuvaa selvitystä ei tehty. Havainnointi perustuu maastokäynneillä tehtyihin lumijälkiin, jätöshavaintoihin sekä näköhavaintoihin. Lisäksi kysyttiin tietoja alueen riistaeläimistä paikallisilta metsästysseuroilta. Tuulivoimapuiston vaikutuksia muuhun eläimistöön, erityisesti riistaeläimiin ja muihin suuriin nisäkkäisiin, arvioitiin olemassa olevan tiedon sekä maastokäynneillä tehtyjen havaintojen perusteella. Arvioinnissa hyödynnettiin erityisesti muualla pohjoismaissa sekä Pohjois-Amerikassa laadittuja tutkimuksia. Suunnittelualueen ja sen ympäristön eläimistö on Etelä-Pohjanmaan alueelle tyypillistä talousmetsien lajistoa. Nisäkkäiden osalta alueella liikkuvat mm. metsäjänis, rusakko, kettu ja kauriit. Myös hirviä esiintyy alueella säännöllisesti ja paikoitellen kanta jopa tiheä. Suunnittelualueella on taimikoita ja nuoria metsiköitä, joita hirvieläimet ja metsäjänikset käyttävät ruokailualueinaan. Tiheät kasvatusmetsiköt tarjoavat myös suojaa erityisesti synnyttäville naaraille sekä naaraille, joilla on pieniä poikasia/vasoja. Suunnittelualueella on tehty havaintoja kaikista suurpedoista, karhuhavaintojen ollessa runsaimpia. Myös ilveksiä näyttäisi havaintojen perusteella esiintyvän alueella säännöllisesti. Havainnot susista ja ahmoista ovat lähinnä satunnaisia. Satunnaisuuteen viittaavat em. lajit on havaittu vain joinakin vuosina, jolloin on todennäköistä, että yksittäinen kiertelevä yksilö on havaittu useamman kerran. Karhu, ilves ja susi on mainittu luontodirektiivin liitteissä II ja IV, mutta Suomella on varauma liitteestä II poikkeamisesta lajien osalta. Se tarkoittaa, ettei kyseisille lajeille tarvitse perustaa erityistoimien suojelualueita (Natura 2000-alueverkosto). Ahma on luontodirektiivin liitteen II laji ja se lukeutuu myös erityisesti suojeltaviin lajeihin. Kaikki suurpedot ovat uhanalaisuustarkastelussa luokiteltu uhanalaisiksi. Suunnittelualueella ja sen läheisyydessä liikkuu metsäpeuroja. Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) on peurasuvun alalaji ja kuuluu poron kanssa samaan lajiin. Aikaisemmin jo Suomesta hävinnyt metsäpeura levisi uudelleen Suomeen idästä ja nykyisin Suomessa elää kolme osakantaa: Suomenselällä, Kainuussa ja Ruunaalla, joista Suomenselän osakanta on vuoden 2013 laskentojen mukaan yksilömäärältään suurin. Metsäpeura lukeutuu luontodirektiivin liitteen II lajiksi ja uhanalaisuustarkastelussa laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT). Metsäpeuroja on havaittu vuonna 2013 tehdyssä metsäpeurakannan arvioinnissa pääasiassa Lappajärven pohjoisja koillispuolella, mutta niitä oli havaittu myös Vimpeli Alajärvi-alueilta. Kaukaisimmat metsäpeurahavainnot oli tehty Soini Karstula väliltä. Yhteensä Suomenselän metsäpeurakannan kooksi oli laskettu 1065 yksilöä. Vuoden 2011 laskennoissa peurojen talvilaitumet sijaitsivat Vimpeli Alajärvi seudulla Iiruunjärven ympäristössä, joka sijaitsee suunnittelualueesta noin 14,6 km luoteeseen (www.rktl.fi). Maastokäynneillä metsäpeuroista ei

1-20 suunnittelualueella tehty havaintoja eikä alueella sijaitse metsäpeurojen talvilaitumiksi soveltuvia jäkälikköjä. Suunnittelualueelta ei myöskään havaittu metsäpeurojen tekemiä polkuja. Pohjoisjoen ja Pesolan sekä Korkeamaan alueilla sijaitsevien pienten lampien soveltuvuutta arvokkaalle korento- ja sukeltajalajistolle arvioitiin alueella laadittujen muiden luontoselvitysten maastokäyntien perusteella, sekä saatavilla olleiden vedenlaatutietojen perusteella. 2.1.8 Natura-alueet ja muut suojelualueet Suunnittelualueella ei ole suojelualueita. Lähimmät suojelualueet sijaitsevat n. 0-3 km etäisyydellä. Kuvaan 14 on numeroitu lähialueen Natura-alueet: 1. Saarisuo-Valleussuo-Löytösuo-Hirvilammen Natura-alue ja sen lajisto (FI090043) (SPA/SCI). 2. Haukisuo-Härkäsuo-Kukkonevan Natura-alue ja sen lajisto (FI090093) (SCI, SPA) 3. Mäntykangas (FI0800100) (SCI) Kuva 15. Suojelualueet (Natura-alueiden numerointi edellä olevassa luettelossa). Saarisuon-Valleussuon-Löytösuon-Hirvilammen Natura-alue (FI0900043) sijaitsee noin 3 km etäisyydellä suunnittelualueesta itään. Alue on sisällytetty suojeluverkostoon sekä luonto-, että lintudirektiivin mukaisena alueena. Alue kuuluu osin soidensuojelun perusohjelmaan (SSO090250) ja osia siitä on suojeltu soidensuojelualueena (SSA090040) ja yksityisenä luonnonsuojelualueena (YSA097378). Alueella esiintyviä luontodirektiivin liitteen luontotyyppejä ovat humuspitoiset lammet ja järvet, vaihettumissuot ja rantasuot sekä ensisijaisesti suojeltavat aapasuot ja puustoiset suot. Lintudirektiivin liitteen lajeista alueella esiintyy ampuhaukka, helmipöllö, kapustarinta, kurki, laulujoutsen, liro, metso, pyy, suopöllö, teeri ja uhanalainen laji. Haukisuo Härkäsuo Kukkonevan Natura-alue (FI0900093) sijaitsee välittömästi suunnittelualueen itä-kaakkoispuolella. Alue on sisällytetty Natura-verkostoon sekä luonto- että lintudirektiivin mukaisena alueena (SCI, SPA). Natura-alue on merkittäviä suo- ja pienvesiarvoja

1-21 sisältävä luontokokonaisuus, joka koostuu pitkälti kangasmetsäsaarekkeiden ja pienvesien kirjavoittamasta aapasuoluonnosta. Alueella esiintyviä luontodirektiivin mukaisia luontotyyppejä ovat hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet, humuspitoiset lammet ja järvet, Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit ja vuorten alapuoliset tasankojoet. Lisäksi alueella esiintyy ensisijaisesti suojeltavista luontotyypeistä keidassoita, aapasoita, boreaalisia luonnonmetsiä ja puustoisia soita. Alueella ei ole tehty havaintoja luontodirektiivin liitteen II lajeista. Lintudirektiivin liitteen I mukaisia lajeja alueella ovat mm. helmipöllö, hiiripöllö, huuhkaja, kaakkuri, kalatiira, kuikka, kurki, laulujoutsen, liro, metso, palokärki, pikkulepinkäinen, pohjantikka, pyy, suopöllö ja uivelo. Lisäksi alueella esiintyy kaksi uhanalaista lajia. Mäntykankaan Natura-alue (FI0800100, SCI) sijaitsee Pesolan länsipuolella rajautuen lähimmillään noin 2 kilometrin päähän suunnittelualueen rajasta. Alue kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Mäntykangas on kuusivaltainen tuoreen kankaan metsäalue, jonka luoteisreunassa on aapasuo. Alueen nykyinen puusto on saanut kehittyä täysin luonnontilaisesti yli 120 vuotta. Pystyyn kuolleita kuusia ja kuusimaapuita on jo kohtalaisesti. Itäosassaan suo rajoittuu vanhaan metsään, lännessä ja pohjoisessa ojitettuihin soihin. Alueella esiintyviä ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ovat aapasuot, boreaaliset luonnonmetsät ja puustoiset suot. Luontodirektiivin liitteen II lajeista alueella esiintyy liito-oravaa ja lintudirektiivin liitteen I lajeista palokärkeä, pikkusieppoa, pohjantikkaa ja metsoa. Yksityisiin luonnonsuojelualueisiin kuuluva Torisaari (YSA091852) sijaitsee välittömästi Pesolan alueen itäpuolella. Torisaaren luonnonsuojelualueen yhteydessä on Torisaari Kelkkasuon luonnonsuojelualuevaraus. Kelkkasuo on Torisaaren luonnonsuojelualuetta ympäröivä suoalue. 23 hehtaarin laajuisella alueella esiintyy rahkanevaa ja rahkarämettä. Suoalaa on paikoitellen kuivattanut aluetta ympäröivät turvetuotantoalueen ojitukset. Kelkkasuo on Metsähallituksen hallinnassa oleva suojelumetsä, josta ei ole tehty luonnonsuojelualueen perustamispäätöstä. Valtakunnallisen soidensuojeluohjelman täydennys on parhaillaan käynnissä. Ohjelmalla täydennetään nykyistä suojelualueverkostoa ja sitä valmistelee ympäristöministeriön asettama työryhmä, joka tekee ehdotuksensa v. 2014 loppuun mennessä. Mm. siihen kuuluvaa suoselvityshankkeen loppuraporttia (Autio ym. 2013) on käytetty jäljempänä vaikutustenarvioinnissa. Pesolan alueelle ei sijoitu suoselvityshankkeen soita. 2.1.9 Tuulisuusolosuhteet ja muut tekniset edellytykset Etelä-Pohjanmaan tuulivoimaselvityksessä tutkitun alueen nro 477 pohjoispuoli on suunnittelualueen sisällä. Selvityksen mukaan alueelle rakennettavan 3 M:n tehoisen tuulivoimalan bruttotuotanto vaihtelee 7300 7900 MWh/a. Tuuliatlaksen mukaan vastaava tuotanto on 5000 5100 MWh/a sadan metrin korkeudessa.