Psykologia tieteenä ja psykologian sovellusalat

Psykologia tieteenä ja 4 114 Psykologia tieteenä ja psykologian sovellusalat TIEDE JA TIETEELLISYYS Tieteiden kenttä Psykologia on tiede, joka tutkii ihmisen tavoitteellista toimintaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Sananmukaisesti psykologia tarkoittaa oppia (logos) mielestä (psykhe). Varsin pitkään kreikankielisen käsitteen suomalainen vastine oli sielutiede. Psykologian varsinaiset tieteelliset juuret ovat filosofiassa ja lääketieteessä, joiden parissa ihmiseen liittyvää tutkimusta on tehty läpi länsimaisen kulttuurin historian. Suomessa ensimmäinen psykologian professuuri perustettiin vuonna 1936 Jyväskylän Kasvatusopilliseen Korkeakouluun. Tieteiden kentässä psykologian paikkaa on hankala määritellä tarkasti. Riippuen painotuksesta psykologiassa voidaan korostaa biologisia, yhteiskunnallisia tai humanistisia piirteitä. Näiden lisäksi erilaisia menetelmätieteitä (matematiikka, tilastotiede) psykologisessa tutkimuksessa käytetään hyväksi jatkuvasti. Ilmeistä on, että mikäli ihmistä ja hänen toimintaansa halutaan oppia ymmärtämään yhä paremmin, tieteiden välisiä raja-aitoja on kaadettava ja on panostettava entistä enemmän ns. monitieteiseen tutkimukseen. Biologiset tieteet (biologia, neurologia) ovat kiinnostuneita ihmiskehon elinten toimin- Psykologia pyrkii selittämään ihmisen toimintaa. Pohdi, mitkä yksilölliset ja kulttuuriset tekijät säätelevät käyttäymistä eri tilanteissa. 4115 Psyykkisiä toimintoja, kuten tunteita, voidaan mitata luonnontieteellisillä menetelmillä. nasta, erilaisten hormonien vaikutuksesta tai vaikka aivovamman merkityksestä yksilön käyttäytymiselle. Psykologisessa tutkimuksessakin ihmisen biologinen ulottuvuus on huomioitava. Murrosikäisen käyttäytymistä on mahdotonta ymmärtää, jos ei huomioida hormonien toimintaa tai aivovammapotilaan oppimisvaikeuksissa ei osata auttaa, mikäli itse vamman vaikutuksista ei ole tietoa. Yhteiskuntatieteiden (sosiologia, sosiaalipsykologia) tutkimuksen avulla yritetään ymmärtää ihmisryhmien toimintaa tai yhteiskunnan rakenteita. Kun psykologi sitten ottaa kantaa esimerkiksi koulukiusaustapaukseen, niin kaikki se tieto, mikä ylipäätään on saatavilla ryhmän vaikutuksesta yksilön toimintaan, on ensiarvoisen tärkeää. Kaikki humanistiset tieteet (historia, uskontotiede) tarkastelevat ihmistä omasta näkökulmastaan. Psykologiatieteen kannalta kaikki ihmistutkimus on tärkeää. Tämän päivän yksilön toimintaan saattaa olennaisesti vaikuttaa muutos, joka on nähtävissä historian perspektiivissä tai vaikkapa tunteiden kokemiseen voi ratkaisevasti liittyä kyseisen henkilön kokemus yliluonnollisesta. Psykologian omaleimaisuus tieteiden kentässä perustuu siihen, että sen avulla voidaan luoda kokonaisymmärrystä ihmisestä ja hänen toiminnastaan. Siihen liittyy myös eräänlainen välitystehtävä eri tutkimusperinteiden kesken. Psykologia voi parhaimmillaan hyödyntää kaikkea sitä tietoa, joka koskee ihmistä. Suurin osa psykologisesta tiedosta perustuu empiirisiin eli kokeellisiin tutkimuksiin. Psykologista perustutkimusta on kaikki sellainen, jonka avulla ihmisen toimintaa voidaan kuvata ja selittää. Tavoitteena on tällöin yleisten lainalaisuuksien löytäminen tutkittavasta ilmiöstä ja sen esiintymisestä. Soveltavassa tutkimuksessa sensijaan pyritään ennustamaan muutoksia tutkittavan asian suhteen ja hallitsemaan tuota muutosta. Soveltavassa tutkimuksessa on tarkoitus ratkaista niitä ongelmia, joita perustutkimus on paljastanut. Käytännössä useissa psykologisissa tutkimuksissa nämä tutkimusperinteet ovat rinnakkain ja sisäkkäin.

Arkiajattelu Ihmisen arkiajattelu sivuaa usein psykologian kannalta mielenkiintoisia aihepiirejä. Vaikka emme olisi tutustuneet yhteenkään tunneteoriaan, kykenemme todennäköisesti jotenkin analysoimaan niin omia kuin läheistemmekin emootioita. Monella saattaa olla vankka näkemys esimerkiksi omasta oppimiskyvystään, vaikkei olisi minkäänlaisia perustietoja oppimispsykologisesta tutkimuksesta. Arkiajattelu on tyypillisesti ei-tieteellistä eli sitä ei ole edes tarkoitettu tieteen kriteerien mukaiseksi. Se ei ole järjestelmällisesti muodostettua, vaan saattaa perustua muutamasta omasta kokemuksesta tehtyihin yleistyksiin. Usein se on myös varsin paikalleen jämähtänyttä. Ihminen pikemminkin kerää itselleen todistusaineistoa, joka tukee hänen omia näkemyksiään kuin olisi valmis arvioimaan kaikkea uudelleen. Paitsi että subjektiiviset näkemykset ovat yksilön elämänhallinnan kannalta olennaisia, ne voivat osoittautua tieteellisen tiedon valossakin oikeaan osuneiksi. Suomalaisessa kulttuurissa on useiden sukupolvien ajan pidetty tarpeellisena sitä, että pikkulapsille luetaan kirjoja. Nykytutkimus on osoittanut tämän perinteen erittäin tärkeäksi lapsen kognitiivisten kykyjen kehityksen kannalta. Varsinaista psykologista tutkimustietoa on joskus vaikea erottaa ns. psykologisoivasta kirjallisuudesta. Markkinoilla on paljon erilaisia oppaita ja muita teoksia, joissa on käsitelty elämän kannalta tärkeitä kysymyksiä kuten kriisejä tai kasvatusta ja tarjottu näihin aihepiireihin tieteen verhoon puettuja vastauksia. Kyse voi olla silloin epätieteellisestä aineistosta, joka ei täytä tieteen kriteerejä tai sitten varsin yksisilmäisesti tulkitusta sinänsä tieteellisestä materiaalista. Varsinainen psykologinen tieto kasvattaa kriittisyyttä näitä kikkaoppaita kohtaan. Psykologia tieteenä ja > Tiede ja tieteellisyys Tieteellinen tieto Tieteelliselle tiedolle on yleisesti asetettu erityiset kriteerit. Sen on oltava pätevää, puolueetonta, luotettavaa, yleistettävää sekä raportoitavissa. Kriteerit määrittelevät muunmuassa sitä, miten tietoa on hankittava ja mikä erottaa sen arkitiedosta tai yksityisen henkilön mielipiteistä. Nämä filosofiset perusedellytykset ovat samat tieteestä riippumatta. Tosin kullakin tieteenalalla on omat erityiskysymyksensä pohdittavina, kun kriteerejä sovelletaan käytännön tutkimukseen. Pätevyydellä eli validiteetilla tarkoitetaan sitä, että tutkimuksella on voitava mitata juuri sellaista seikkaa, jota halutaankin mitata. Monissa tieteissä tämä on itsestäänselvyys, mutta hyvin usein psykologisissa tutkimuksissa validiteettiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Olennaiset käsitteet on määriteltävä tarkasti. Mitä on tarkkavaisuus tai sosiaalisuus? Sen lisäksi tutkijan on luotava jonkinlainen mittari, jonka avulla tuota määriteltyä seikkaa voidaan mitata niin, ettei samalla jollain muulla tekijällä ole ratkaisevaa merkitystä. Esimerkiksi tarkkavaisuutta tutkittaessa yksilön muistikapasiteetti ei saisi vaikuttaa lopputulokseen. Käsitteiden muuttaminen mitattavaan muotoon eli operationalisointi on monien psykologisten tutkimusten erityishaaste. Tutkimuksen on oltava aina mahdollisimman puolueetonta eli objektiivista. Yksilön omiin kokemuksiin perustuva tieto on subjektiivista. Hän tietää tietystä asiasta tietyllä tavalla. Tieteellinen tieto ei voi rakentua näin, vaan ihanteena pidetään sitä, että tutkimuksen lopputuloksena siivilöityvän tiedon sisältö on sama, tekee työn kuka tahansa riittävän ammatitaidon omaava tutkija. Psykologisissa tutkimuksissa on puolueettomuuden varmistamiseksi käytetty esimerkiksi ns. kaksoissokkokoetta, jossa sekä tutkittavat että tulosten analysoijat ovat olleet tietämättömiä siitä, keille on annettu jotain kehon fysiologiaan vaikuttavaa lääkeainetta ja keille ei. Tutkimustulosten on perustuttava virheettömiin havaintoihin ja niistä tehtyihin tulkintoihin. Validiteetin lisäksi on pidettävä huolta siitä, etteivät erilaiset satunnaiset tekijät Magnetoenkefalografialaitteella (MEG) mitataan pään ulkopuolella ilmenevää magneettikenttää, jonka saa aikaan sähkön kulku hermosoluissa. vaikuta tutkimukseen haitallisesti. Esimerkiksi persoonallisuustesti ei ole luotettava eli reliaabeli, jos sama henkilö saa siitä peräkkäisillä kerroilla kovin erilaisia tuloksia. Useimmiten tutkimustuloksia halutaan yleistää. Tarkoitus ei ole selvittää pelkästään koehenkilöinä olevien yksilöiden lyhytkestoisen muistin kapasiteettia, vaan tulosten on kerrottava jotain olennaista kaikkien työikäisten suomalaisten muistin toiminnasta. Tällöin koejärjestelyt on suunniteltava siten, että yleistäminen on mahdollista. Monissa psykologisissa tutkimuksissa käytetään ns. edustavaa otosta niistä kaikista ihmisistä, joita tulokset koskettavat. Edustava otos voidaan muodostaa satunnaismenetelmällä, kunhan se on lukumääräisesti riittävän suuri. Laboratorio-olosuhteissa tehdyissä tutkimuksissa on herätetty kysymys ekologisesta validiteetista eli siitä, kuinka saadut tulokset ovat sovellettavissa normaaliin arkielämään. Yleistettävyyden kannalta myös eläinkokeet ovat hyvin ongelmallisia. Eläimillä saatu tutkimustulos ei ole sellaisenaan siirrettävissä kuvaamaan ihmisen käyttäytymistä. Tieteellisen tiedon on oltava julkista. Raportoitavuuskriteeri tarkoittaa sitä, että koko tutkimushanke käsitemäärittelyineen ja operationalisointeineen on julkistettava sellaisessa muodossa ja niin yksityiskohtaisesti, että tiedeyhteisö voi sitä arvioida. Raportin perusteella pitäisi periaatteessa kenen tahansa tutkijan pystyä halutessaan tekemään kyseinen tutkimus uudestaan. 116 117

TUTKIMUS JA TIEDONKERUUTAVAT Psykologinen tutkimus Psykologinen tutkimus on järjestettävä niin, että tutkittavasta asiasta saadaan tieteen kriteerit täyttävää tietoa mahdollisimman hyvin. Käytännössä tutkija joutuu silloin tekemään lukuisia valintoja. M M M Olennaista on, Missä tutkimus tehdään? Miten tutkimus tehdään (tutkimusote)? Miten tiedot kerätään? M Miten tutkimus tehdään (tutkimusote)? Tutkimusotteella tarkoitetaan sitä menetelmää, jolla tutkimus tehdään ja kerätty tieto käsitellään. Tutkimusotteen valinta riippuu tutkimuskohteesta. Tutkija valitsee sellaisen tutkimuksen tekotavan, jonka avulla on mahdollista saada parhaiten käsitys siitä ongelmasta, jota tutkitaan. Kokeellinen tutkimus Kokeellisen tutkimuksen tavoitteena on osoittaa, että kahden seikan eli muuttujan välil- vallitsee syy-seuraussuhde. Riippuva muuttuja (Y) on se, jota tutkija varsinaisesti tutkii. 1lä Riippumaton muuttuja (X) on se, jota tutkija pystyy kokeessa säätelemään ja jonka arvellaan vaikuttavan Y:hyn. Häiriömuuttujia (Z) ovat kaikki ne muut tekijät, jotka voivat vaikuttaa Y:hyn mutta joita tässä kokeessa ei tutkita. Kokeellisessa tutkimuksessa selvitetään X:n vaikutusta Y:hyn siten, että Z:n vaikutukset ovat minimoituina. Usein tämä toteutetaan laboratorio-olosuhteissa. Tyypillistä on, että tutkijalla on käytössään kaksi koehenkilöryhmää. Varsinaisen koeryhmän kanssa Y-muuttujaa varioidaan tarkoituksenmukaisella tavalla ja saatuja tuloksia verrataan sitten kontrolliryhmän tuloksiin. M Missä tutkimus tehdään? Korrelatiivinen tutkimus Korrelatiivisessa tutkimuksessa tutkitaan asioiden välisiä vastaavuuksia. Jos kaksi asiaa 2esiintyy aina yhtaikaa, niillä on täydellinen positiivinen korrelaatio (+1). Jos yhden asian esiintyessä toinen ei ilmene koskaan, kyseessä on täydellinen negatiivinen korrelaatio (-1). Psykologisen tiedon kannalta voi olla mielenkiintoista myös nollakorrelaatio, jolloin kahden tekijän välillä ei näyttäisi olevan minkäänlaista vastaavuutta tai käyräviivainen korrelaatio. Tutkijan kannalta olennaista on se, että korrelaatiokerroin ei koskaan kerro suoraan mitään mahdollisesta syy-seuraussuhteesta. On mahdollista, että kahden asian esiintyessä yhtaikaa toinen niistä aiheuttaa toisen. Mutta ihan yhtä hyvin on mahdollista, että niin ei ole tai, että on olemassa jokin kolmas tekijä, joka vaikuttaa ilmiöön. Sitä on sitten syytä selvittää jatkotutkimuksin joko laboratoriossa tai kentällä. Psykologia tieteenä ja > Tutkimus ja tiedonkeruutavat Tutkimus voidaan tehdä joko sitä varten järjestetyissä olosuhteissa eli ns. laboratoriossa tai sitten luonnollisessa tilanteessa. Laboratoriotutkimuksella pyritään siihen, että kaikki tutkimukseen vaikuttavat häiriötekijät minimoidaan. Sekä tutkija että tutkittavat voivat keskittyä siihen, mikä on tarkoitus. Myös monet tutkimuslaitteet vaativat tietyt vakioiset olosuhteet. Päätyessään laboratoriotutkimukseen tutkija korostaa saatavan tiedon validiteettia ja reliabiliteettia. Ongelmaksi saattaa muodostua se, kuinka tulokset ovat sovellettavissa ihmisen arkikäyttäytymiseen. Luonnollisissa olosuhteissa järjestetty tutkimus on ns. kenttätutkimusta. Lasten sosiaalisuutta selvitetään päiväkotiryhmässä tai lukiolaisten oppimista tuntitilanteessa. Tällöin tulosten yleistettävyys ja elämänmakuisuus ovat selkeitä etuja mutta toisaalta tutkimustilannetta saattaa haitata jokin yllätystekijä, jota ei ole voitu ennakolta huomioida ja jonka vaikutusta lopputulokseen on vaikea arvioida. Kenttätutkimus 3Kuvaileva tutkimus tehdään usein kenttäolosuhteissa. Tutkija haluaa selvittää esimerkiksi lukiolaisten asenteita tarkoituksenaan saada aikaan niitä kuvaava kokonaisesitys. Hän ei ole niinkään kiinnostunut siitä, mistä asenteet johtuvat tai mihin ne vaikuttavat; muuttujilla tai korrelaatioilla ei ole merkitystä. Tällaisen tutkimuksen tavoitteena on usein se, että tulokset voidaan yleistää koskemaan laajaa ihmisryhmää. Koska koko perusjoukkoa eli populaatiota ei voida tutkia, siitä valitaan otos, jolle tutkimus tehdään. Yleistettävyyden kannalta on tärkeää, että otos on riittävän suuri ja se edustaa kattavasti koko perusjoukkoa. Usein otosta valittaessa käytetään satunnaisotantaa. Tapaustutkimus Tapaustutkimuksen kohteena on yksittäinen ihminen. Tutkimus voidaan tehdä niin labo- kuin kenttäolosuhteissakin ja tietoa saatetaan kerätä kaikilla mahdollisilla tavoilla. 4ratorio- Tavoitteiden suhteen nämä tutkimukset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensinnäkin tapaustutkimuksia tehdään sen takia, että jostakin ilmiöstä voitaisiin tietää enemmän. Esimerkiksi erilaisia aivovauriotapauksia on tutkittu, jotta niiden vaikutuksia osattaisiin ennakoida paremmin ja auttaa kyseisiä potilaita. Myös monien persoonallisuusteorioiden (esim. Freud) muodostumisen taustalla on tämäntyyppisiä tutkimusotteita ja yleistyksiä. Toisaalta tapaustutkimus voi rajoittua vain yhden yksilön tilan selvittelyyn. Saatuja tietoja ei yleistetä mihinkään, vaan kyseistä yksilöä halutaan ymmärtää paremmin. Sekä mielenterveystyössä että erilaisissa työnhakuprosesseissa tälläiset tavoitteet ovat yleisiä. 118 119

M Miten tiedot kerätään (tiedonkeruutavat)? EEG-päähine. EEG:n (=elektroenkelografin) avulla voidaan mitata aivojen eri osien sähköistä toimintaa. Tutkimusotteen lisäksi on valittava myös tiedonkeruutapa. Samassa tutkimuksessa tietoja voidaan kerätä useallakin eri tavalla. Valintakriteerinä on jälleen tarkoituksenmukaisuus. Tutkijan on mietittavä etukäteen, mikä olisi se tapa, jolla saataisiin mahdollisimman tarkkaa ja selitysvoimaista tietoa juuri siitä asiasta, jota halutaan tutkia. Mikäli yhdestä ihmisestä halutaan seikkaperäistä tietoa, on mahdollista, että tutkija kerää sitä kaikilla käytössä olevilla tavoilla aina havainnoinnista testiin. Havainnointi 1Havainnointi eli observointi perustuu järjestelmälliseen tutkimuskohteen tarkkailuun. Videointi helpottaa tiedon tallennusta. Havainnointia käytetään monissa kenttätutkimuksissa, joissa on olennaista, että tutkittavat käyttäytyvät mahdollisimman luonnollisesti niin, ettei tutkijan tiedonkeruu heihin vaikuta. Tälläisestä havainnoinnista on paljon sovelluksia esimerkiksi lapsi- ja liikennepsykologian tutkimuksissa. Itsetarkkailu eli introspektio on havainnoinnin erityismuoto. Siinä tutkija tekee havaintoja omasta itsestään tietyssä tilanteessa. Itsetarkkailulla on ollut suuri merkitys psykologiatieteen historian kuluessa, kun teorian kehitystyö on saanut pontta tutkijan itsestään tekemien johtopäätösten perusteella. Psykologia tieteenä ja > Tutkimus ja tiedonkeruutavat Haastattelu Haastattelua käytetään paljon psykologista tutkimustietoa kerättäessä. Se voi olla pääasiallinen 2tai sitten muita menetelmiä täydentävä tiedonkeruutapa. Tutkimuskohteesta riippuen haastattelu voi vaihdella hyvinkin paljon. Se on aina vuorovaikutustapahtuma, johon vaikuttavat sekä haastattelijan että haastateltavien persoonat. Haastattelu voi olla jäsennelty eli strukturoitu, jolloin tutkija esittää valmistellut kysymykset kaikille tutkittaville. Tällöin tutkimustulokset ovat keskenään vertailtavissa ja käsiteltävissä. Toinen päävaihtoehto on vapaamuotoinen eli strukturoimaton haastattelu, joka perustuu vapaaseen kommunikaatioon. Tutkija ja tutkittavat keskustelevat keskenään, jolloin jokainen haastattelu on oma kokonaisuutensa. Yleistettävyyden kenties kärsiessä aineiston informaatioarvo saattanee kasvaa. Kysely Kysely on usein tehokas ja verraten taloudellinen tiedonkeruutapa. Suuren ihmisjoukon antamien vastausten käsittely tilastollisesti on kohtuullisen yksinkertaista, mikäli heille on annettu valmiit vastausvaihtoehdot. Toisaalta kysymykset ja väitteet on muotoiltava erittäin huolellisesti, etteivät ne aiheuta vastaajille tulkintaongelmia. Tuloksia saattaa vääristää myös se, että vastaaja ei löydä itselleen sopivaa vastausvaihtoehtoa tai sitten hän tahallaan vastaa toisin kuin ajattelee. Avoimet kyselyt ovat tulosten analyysin kannalta työläämpiä, mutta ne voivat olla tiedon saannin näkökulmasta antoisia. Valvotussa tilanteessa tutkija voi varmistua ainakin siitä, että tutkittavat vastaavat tehtyyn kyselyyn. Mikäli postitse lähetettyjen kyselyjen vastausprosentti jää pieneksi, se vääristää tehtyä otosta. 3 4 5 Mittaus Erilaisia mittauslaitteita käytetään paljon laboratoriotutkimusten yhteydessä. Ne ovat fysiologisia tiedonkeruumenetelmiä, joilla mitataan elimistön muutoksia, joita ei voida muilla keinoilla havaita. Erityisesti neuropsykologiassa käytetään hyväksi useita aivotutkimusmenetelmiä. Eläinkokeissa on käytetty yksittäissolurekisteröintejä, joiden avulla voidaan mitata yksittäisessä hermosolussa kulkevia hermoimpulsseja. Aivoleikkausten yhteydessä tätä menetelmää on sovellettu myös ihmisaivojen tutkimiseen. Tutkimustulosten tulkinta on kuitenkin suuri ongelma. Yhdessä hermosolussa tapahtuva muutos ei selitä vielä riittävästi aivojen kokonaistoimintaa. Siksi suurin osa mittausmenetelmistä perustuu ns. kokonaisvasterekisteröintiin, jossa tutkitaan hermosolujoukkojen yhteistoimintaa. Elektroenkefalografialla (EEG) mitataan aivojen sähköistä toimintaa. Tutkittavan pään iholle liimatut elektrodit tai päässä oleva ns. elektrodihuppu rekisteröivät hermosoluissa tapahtuneet muutokset. Menetelmällä voidaan todeta, että tutkittavan aivoissa tapahtuu jotain esimerkiksi ärsykekuvaa katsottaessa, mutta sen tarkempiin johtopäätöksiin ei useinkaan ole mahdollisuutta. Magnetoenkefalografia (MEG) on samantapainen menetelmä kuin EEG. Mitatessaan aivojen magneettikenttiä se on huomattavasti tarkempi kuin EEG. Positroniemissiotomografiassa (PET) voidaan selvittää sitä, miten aivojen verenkierto muuttuu silloin, kun tutkittava esimerkiksi lukee jotain tekstiä. PET-kameralla aivoista voidaan ottaa viipalekuvia, joista selviää tarkasti aivotoimintojen aktiiviset alueet. Menetelmä toimii tietyllä viiveellä. Funktionaalisessa magneettiresonanssikuvauksessa (FMRI) aivojen verenkiertoa ja sen muutoksia mitataan magneettikentän avulla. Peräkkäin otetuista kuvista nähdään hyvin tarkasti se, kuinka eri aivoalueiden aktiivisuus muuttuu. Silmänliikekameran avulla voidaan tutkia esimerkiksi sitä, minkälaisia vaikutuksia tekstissä olevilla vaikeilla käsitteillä on lukijan silmänliikkeisiin. Testi Testi on perinteinen ja edelleen hyvin yleisesti käytössä oleva tapa kerätä psykologista tietoa. Testi koostuu yleensä erilaisista tehtävistä, joita testattavan pitää ratkoa aikarajoituksen puitteissa. Tulosten pohjalta voidaan tehdä johtopäätöksiä hänen kyvyistään ja taidoistaan. Monet testit perustuvat jollekin tietylle psykologiselle näkemykselle. Kun esimerkiksi psykoanalyytinen persoonallisuusteoria korostaa yksilössä tiedostamattoman puolen merkitystä, kyseisen suuntauksen käyttämät testit pyrkivät myös sitä selvittämään. Älykkystesteillä mitataan yksilön älykkyyden määrää tai sen rakennetta. Ensimmäisiä testistöjä laadittiin jo sata vuotta sitten, jotta lasten koulukypsyyttä voitiin selvittää. Tulokset ilmoitettiin älykkyysiän tai vähän myöhemmin älykkyysosamäärän muodossa. Nykyisin tutkitaan ja testataan enemmän ihmisten älykkyyden rakennetta. Erilaiset älykkyyden osatekijät selittävät paremmin ihmisten 120 121

välisiä eroja kuin varsinainen älykkyyden määrä. Tarve testata yksilöiden persoonallisuutta on lisääntynyt kaiken aikaa. Soveltuvuustestit ovat arkipäivää niin opiskelijavalinnoissa kuin työntekijöiden rekrytoinnissakin. Muodoltaan ja sisällöltään ne voivat olla hyvin erilaisia. Mikäli toista ääripäätä edustaa testi, jossa testattava vastaa laittamalla rastin ruutuun sen väitteen kohdalle, joka parhaiten kuvaa häntä itseään, toisessa testissä hänen on vapaasti kerrottava, mitä kaikkea hän näkee musteläiskässä. Viimemainitun kaltaisissa projektiivisissa testeissä oletetaan, että testattava heijastaa niin tehtäviin kuin antamiinsa vastauksiinkin omia, osin tiedostamattomiakin, ajatuksiaan ja tunteitaan. Niiden perusteella ammattitaitoinen testaaja voi sitten tehdä perusteltuja johtopäätöksiä tutkittavan persoonallisuudesta. Toimiva testi on pitkän ja kalliin tuotekehittelyn tulos. Esitestauksella on varmistuttava siitä, että se täyttää tieteellisen tiedon olennaiset kriteerit eli pätevyyden, luotettavuuden ja objektiivisuuden. Niin sanotun normiarvon määrittely on tärkeää. On löydettävä kunkin testin keskimääräinen tulos, jotta yksilöiden testituloksilla ylipäätään on vertailupohjaa ja sitä myötä jotain merkitystä. Testien kulttuurisidonnaisuuteenkin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Psykologisen tutkimuksen vaiheet Tutkimusongelman määrittely Tutkimus alkaa ongelmasta. Mitä psykologian kannalta mielenkiintoisia tutkimusongelmia keksit kuvasta? Psykologia tieteenä ja > Tutkimus ja tiedonkeruutavat Työskentelyteoria ja hypoteesi Tutkimusmenetelmien valinta Otoksen valinta Toteutus Tulosten käsittely Tulosten tulkinta Tulosten julkistaminen Tieteellisellä tutkimuksella on omat periaatteensa, jotka tutkimuksen tulee täyttää ollakseen tieteellinen. Psykologisen tutkimuksen erityispiirteenä on se, että tutkimuskohde on äärimmäisen vaikeasti tutkittavissa. Mielen toimintamallit, muistin osa-alueet, itsetunto ja minäkäsitys ovat sovittuja nimityksiä niille teoreettisille oletuksille ja käsitteille, joiden avulla mielen toimintaa kuvataan. Itse näihin tutkimuksen kohteisiin ei päästä suoraan käsiksi, vaan tutkimus perustuu epäsuoriin havaintoihin. Aivojen toimintaa voidaan mitata hermosolujen asteelle saakka, mutta se ei kerro ajatuksen sisältöä. Ihminen ei voi samaan aikaan tarkastella itseään sovitulla tavalla, raportoida siitä reaaliaikaisesti ja suorittaa pyydettyä tehtävää siten, ettei anna tarkastelun ja raportoinnin vaikuttaa tehtävän toteuttamiseen. Lisäksi osa mielen toiminnasta on sen luonteista, että ihminen ei itse voi tavoittaa kaikkia vaikuttimia tai ajatusmalleja tietoisella tasolla. Mikäli mieltä tutkitaan toisen ihmisen laatumilla testeillä tai haastattelukysymyksillä, on mielen toiminnan havainnointi näiden välineiden rajoittamaa. Nämä haasteet pyritään ratkaisemaan psykologisessa tutkimuksessa. Tieteellisen tutkimuksen tekemistä voidaan kuvata asteittain syveneväksi prosessiksi. Tutkimus noudattaa tiettyjä sovittuja vaiheita, mutta eteneminen ei ole suoraviivaista. Tutkimus etenee vaiheittain, välillä palataan vaiheissa taaksepäin tarkastelemaan uudelleen tutkimuksen käynnistänyttä ongelmaa, välilä jopa hylätään jo saavutettuja tuloksia. Kaikki tutkimukset eivät tuo uutta tietoa ja osa tutkimuksista havaitaan myöhemmin virheellisiksi. Tieteen periaatteisiin kuuluu avoin arviointi ja tulosten testaaminen. Tiedeyhteisö hyväksyy testaamisen ja arvioinnin jälkeen uutta tietoa tuoneet tutkimukset osaksi tieteenalan kehitystä. Itse tutkimustyökin tehdään nykyisin yhä useammin tieteellisissä tutkimusryhmissä, jotka koostuvat sekä kokeneista että kokemattomista tutkijoista. 122 123

Psykologia tieteenä ja > Tutkimus ja tiedonkeruutavat 1 2 3 Tutkimusongelman määrittely Tutkimustyö alkaa ongelmasta. Se voi liittyä käytännön ilmiöön, jolle ei ole vielä riittävää tieteellistä selitystä tai se saattaa olla ongelma, joka nousee jostakin olemassa olevasta tieteellisestä teoriasta. Sisältönsä puolesta hankkeet on yleensä jaoteltu perustutkimuksiin ja soveltaviin tutkimuksiin. Joka tapauksessa tutkijan tai tutkijaryhmän on mahdollisimman selkeästi määriteltävä ja rajattava se, mitä tutkitaan. Työskentelyteoria ja hypoteesi Tutkimusongelman tunnistamisen ja sen määrittelyn jälkeen tutkijan tulee luoda oletus siitä, mikä on kyseisen psyykkisen ilmiön merkitys ihmisen toiminnalle ja mitkä tekijät vaikuttavat tähän psyykkiseen ilmiöön. Tällöin luodaan oletus eli hypoteesi siitä, mikä ilmiö on ja miten sitä voidaan selittää. Tämä muodostettu hypoteesi ohjaa tutkimuksen kulkua, ja tiedon lisääntyessä hypoteesia muutetaan vastaamaan uutta näkemystä. Tutkimushypoteesi tarvitaan välttämättä, jotta voidaan suunnitella koeasetelma ja valita tutkimusmenetelmät. Tutkimusmenetelmien valinta Tutkimusmenetelmä tulee valita siten, että sen toteuttamisen avulla saadaan tutkimusongelman ratkaisun kannalta olennaista tietoa riittävän paljon ja riittävän luotettavasti. Tutkimusongelma määrää melko paljon sitä, mitkä tutkimusmenetelmät ovat mahdollisia ja mielekkäitä kyseisen ongelman ratkaisemiseksi. Tutkimusmenetelmien valinta ratkaiseen muun muassa sen, tehdäänkö tutkimus laboratoriossa vai luonnollisissa olosuhteissa, mikä tutkimusote on tarkoituksenmukaisin, millä tavalla tarvittavat tiedot kerätään ja millainen otos koehenkilöitä tarvitaan kokeen suorittamiseen? Myös tutkimusryhmän kokoonpano ja koko hankkeen rahoitus on selvitettävä. Tutkimuksen aikataulu on päätettävä ja eettisistä näkökohdista on keskusteltava. Otoksen valinta Tutkimusmentelmän valinta vaikuttaa paljolti siihen, miten kokeeseen valittava koehenkilöiden joukko valitaan. Koehenkilöiden tulee olla otos jostain määritellystä ihmisjoukosta, heidän tulee edustaa riittävän monipuolisesti sitä ihmisjoukkoa, johon tutkimustulos halutaan yleistää. Otoksen tulee olla erityyppinen, mikäli tuloksen halutaan koskevan kaikkia suomalaisia tai palvelukodeissa asuvia sellaisia vanhuksia, joiden puoliso asuu vielä pariskunnan entisessä yhteisssä kodissa. Otoksen valinnassa tulee tyypillisesti ottaa huomioon sukupuoli, ikä, koulutustausta, mahdolliset koehenkilöön vaikuttavat hänen erityispiirteensä (esimerkiksi maahanmuuttajatausta tai fyysiset erityispiirteet) ja sosioekonominen asema. Psykologisen kokeen kannalta otos voi olla joskun hyvin pieni mutta silti siitä voidaan saada mielenkiintoisia tuloksia. Tärkeämpää on tutkia pieni joukko perusteellisesti tarkoin suunnitellulla kokeella kuin kysyä suurelta joukolta pinnallisia kysymyksiä. 4 5 6 Toteutus Kokeen toteutustapa riippuu valitusta tutkimusmenetelmästä. Kokeellisissa tutkimuksissa rekisteröidään ja dokumentoidaan koehekilöiden reaktioita ärsykkeisiin. Kenttä- ja tapaustutkimuksissa koehenkilöitä voidaan seurata pitkän ajan, ja heitä pyydetään itse raportoimaan tilanteestaan monivalintakysymyksillä, avoimilla kysymyksillä tai haastettelujen avulla. Tulosten käsittely Kaikki saatu tutkimusaineisto käsitellään tarkoituksenmukaisella tavalla. Tutkimuksen aineisto on joko vastausjakaumiin tai koehenkilöiden reaktioihin perustuen numeerisessa muodossa tai haastattelujen ja avointen vastausten perusteella sisällöllisenä aineksena. Numeeriseen aineistoon perustuva tutkimus on määrällistä ja sisällölliseen aineistoon perustuva on laadullista. Määrällinen tutkimus mahdollistaa koehenkilöryhmien välisten erojen vertailun tilastollisesti merkittävien erojen löytämisen avulla. Laadullisessa tutkimuksessa eritellään koehenkilöiden tuottamaa tutkimusaineistoa. 7 8 Tulosten tulkinta Saadut tulokset tulkitaan ja niistä tehdään johtopäätökset. Tutkimuksen alussa asetettu hypoteesi testataan ja koko tutkimusprosessin onnistuminen arvioidaan tieteellisen tiedon kriteerien valossa. Koska tutkimuksen alussa asetettu hypoteesi perustuu tutkijan omiin tulkintoihin ja johtopäätöksiin, tulee tutkimusen tuloksia tulkittaessa erottaa itse tutkimushavainnot siitä tulkinnasta, jonka tutkija tulosten perusteella esittää. Tutkimus tuottaa hyvin harvoin sellaisen yksiselitteisen vastauksen, joka oli tutkijan hypoteesinä tutkimuksen alussa. Koetulos saattaa olla osin hypoteesin mukainen, mutta herättää jälleen uusia selvittämättömiä seikkoja. Tulosten julkistaminen Tutkimuksen ja tulosten julkaisemisen jälkeen tieteen ihanteen mukaisesti koko tiedeyhteisö voi osallistua sen arviointiin. Saadut tulokset saattavat vaikuttaa jo olemassaolevaan teoriaan, joka näin muuttuu tai täydentyy. Toisaalta kyseinen tutkimus on voinut nostaa esiin seikan, joka vaatii uutta tutkimusta. Ja näin sykli alkaa alusta uuden tutkimusongelman pohdinnalla. Psykologian peruslähtökohdan mukaan ihmisen toimintaan vaikuttavat psyykkiset, sosiaaliset ja fyysiset osatekijät siten, että ne kaikki ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Koska yhdessäkään tutkimuksessa ei voida huomioida ja mitata kaikkia mahdollisia vaikuttavia seikkoja, on olennaista, että monipuolinen tutkimustyö jatkuu. Nykypäivän tutkimus on usein kansainvälistä yhteistyötä. Tutkimuksen etiikka Tieteen nimissä ei voi tehdä mitä tahansa tai miten tahansa. Psykologisessa tutkimuksessa on olennaista, että tutkittavien ihmisten oikeuksia kunnioitetaan. Tutkimukseen osallistumisen tulee olla vapaaehtoista ja tutkittaville pitää kertoa mahdollisimman tarkasti tutkimuksen sisältö, tarkoitus ja eteneminen. Mikäli joitain seikkoja salataan, siihen pitää olla erityiset tutkimukselliset syyt. Tutkimus on voitava keskeyttää milloin tahansa. Tutkimukseen osallistuvia ei saa altistaa minkäänlaisille vaaroille, eikä heitä saa vahingoittaa fyysisesti tai psyykkisesti. Mikäli tutkimuksesta johtuvaa jälkihoitoa kuitenkin tarvitaan, se on järjestettävä asianmukaisesti. Tutkimukseen perustuvia tietoja on käsiteltävä ehdottoman luottamuksellisesti ja niiden julkaisuun tarvitaan osallistujen lupa. Tutkittujen henkilöllisyyden ja muiden yksilöllisten tietojen on jäätävä pelkästään tutkijan tietoon. Tieteen kehittyessä ja menetelmien monipuolistuessa on tullut entistä tärkeämmäksi pohtia myös tutkimuksiin liittyviä eettisiä ulottuvuuksia. Toisaalta on ilmiselvää, että historian kuluessa on ollut sellaisia tutkimuksia, joita ei enää tehtäisi. Monet psykologiassa tehdyt eläinkokeet (esimerkiksi Harlowin apinakokeet) jätettäisiin todennäköisesti tänä päivänä toteuttamatta, koska ne ovat aiheuttaneet kyseisille eläimille kohtuutonta kärsimystä. Saadut tutkimustulokset eivät missään tapauksessa korvaa niitä vahinkoja, joita viime vuosisadan alkupuolella aiheutettiin lapsille, jotka ehdollistettiin pelkäämään erilaisia karvaisia olioita (esimerkiksi Albert-poika). Mahdottomalta tuntuisi myös Milgramin sähköiskukokeen kaltainen tutkimusasetelma, jossa koehenkilöt vasta jälkeenpäin ymmärsivät kokeen aikana tekemänsä kohtalokkaat ratkaisut. 124 125

Psykologia tieteenä ja > Tutkimus ja tiedonkeruutavat SOVELTAVA TEHTÄVÄ PSYKOLOGISESTA TUTKIMUKSESTA Perehdy oheiseen tutkimukseen ja vastaa seuraaviin kysymyksiin: Parisuhteen laatu ja siihen yhteydessä olevat tekijät (Katriina Hautsalo ja Outi Rytkönen, psykologian pro gradu tutkielma, Jyväskylän yliopisto 1999). a) Miten tutkimuksen keskeiset käsitteet on operationalisoitu? b) Kuinka johtopäätöksiä on tehty tutkimusaineiston perusteella? c) Onko tutkimuksessa tai sen tuloksissa jotain yllättävää? Tutkimuksen kulku: Tutkimuksen aineistona käytettiin postitse lähetettyä elämäntilannekyselyä sekä noin kolmen tunnin mittaista strukturoitua haastattelua, joka sisälsi keskustelun lisäksi haastateltavalle täytettäväksi annettuja lomakkeita. Kaikki tutkittavat olivat tutkimushetkellä 36-vuotiaita. Seuraavista haastattelun kysymyksistä muodostettiin parisuhteen laatua kuvaava summamuuttuja: Kuinka läheinen on nykyinen parisuhteesi tällä hetkellä? (1 = ei läheinen, 4 = hyvin läheinen), Kuinka paljon ristiriitoja, jännitystä ja epäsopua sisältyy parisuhteeseesi tällä hetkellä? (1 = ei ollenkaan, 4 = hyvin paljon) ja Oletko koskaan ajatellut vakavasti eroa? (1 = en koskaan, 4 = usein). Lisäksi tutkittavia pyydettiin valitsemaan 12 vaihtoehdosta kolme kaikkein tärkeintä parisuhdetta koossapitävää tekijää (esim. rakastamme toisiamme, olemme tovereita, eroaminen aiheuttaisi liian suuria käytännön ongelmia). Kaikkien edellä mainittujen kysymysten avulla parisuhteen laadun kuvaus tiivistettiin viiteen kategoriaan: 1 = heikko parisuhde (ei läheinen, paljon ristiriitoja ja eron ajattelua, yhdessä pysytään käytännöllisistä syistä), 2 = kohtalainen parisuhde (ei läheinen eikä etäinen, jonkin verran ristiriitoja, joskus eron ajattelua, yhdessä pysytään, koska tullaan toimeen keskenään), 3 = melko hyvä parisuhde (melko läheinen, jonkin verran ristiriitoja, harvoin eron ajattelua, yhdessä pysytään kumppanuuden vuoksi), 4 = hyvä parisuhde (läheinen, ei ristiriitoja, harvoin eron ajattelua, yhdessä pysytään koska nautitaan toisen seurasta), 5 = erittäin hyvä parisuhde (hyvin läheinen, ei ristiriitoja tai eron ajattelua, yhdessä pysytään rakkaudesta ja koska nautitaan toisen seurasta). Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisia tapoja ratkaista ristiriitoja parisuhteessa. Ristiriitojen ratkaisutapoja parisuhteessa mitattiin Conflict Tactics Scales -kyselyn (CTS) perusteella (Straus, 1979, 1990, 1992). Se sisältää 20 erilaista tapaa ratkaista ristiriitoja parisuhteessa. Ratkaisutavat vaihtelevat järkeilystä (esim. rauhallinen keskustelu) kielelliseen (esim. haukkuminen ja kiroilu) ja fyysiseen väkivaltaan (esim. lyöminen). Tutkittavat arvioivat, kuinka usein he olivat käyttäneet kutakin ratkaisukeinoa kuluneen vuoden aikana. Samaa menettelyä käyttäen he arvioivat myös puolisoidensa käyttämiä ristiriitojen ratkaisukeinoja. Vastausvaihtoehdot olivat: 1 = ei kertaakaan, 2 = joskus, 3 = usein. Vastausten perusteella muodostettiin kuusi luokkaa: 1 = ristiriitojen ratkaisu perustuu pelkkään järkeilyyn, 2 = ratkaisu perustuu usein järkeilyyn, mutta joskus lievään kielelliseen aggressioon (esim. mököttäminen ja keskustelusta kieltäytyminen), 3 = ratkaisu perustuu usein lievään kielelliseen aggressioon, 4 = ratkaisu perustuu voimakkaaseen kielelliseen aggressioon (esim. kumppanin uhkaaminen lyömisellä), 5 = ratkaisu perustuu usein kielelliseen, mutta joskus myös fyysiseen aggressioon, 6 = ratkaisu perustuu kielellisen aggression lisäksi usein myös fyysiseen aggressioon (esim. lyöminen, hakkaaminen). Tulosten perusteella nähdään, että tutkittavien parisuhteen laatu oli pääasiassa hyvä, melko hyvä tai erittäin hyvä. Vain pienellä osalla tutkittavista parisuhteen laatu oli heikko tai kohtalainen. Parisuhteen laadussa ei esiintynyt tilastollisesti merkitseviä eroja sukupuolten välillä. Sen sijaan oman arvion osalta ristiriitojen ratkaisutavat erosivat tilastollisesti merkitsevästi sukupuolten välillä siten, että naiset käyttivät voimakkaampia ratkaisukeinoja kuin miehet. Miehet käyttivät enemmän järkeilyä ja lievää kielellistä aggressiota, kun taas naiset käyttivät enemmän voimakasta kielellistä ja myös fyysistä aggressiota. Sekä miehillä että naisilla yleisimmin käytetty ratkaisukeino oli kuitenkin lievä kielellinen aggressio. Puolisoarviota tarkasteltaessa nähdään, että tutkittavat arvioivat puolisoidensa käyttävän eniten lievää verbaalista aggressiota ristiriitojen ratkaisukeinona. Arviot eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi sukupuolittain. Yhteenvedosta ilmenee, että miehillä arviot sekä omasta että puolison käyttämistä ristiriitojen ratkaisutavoista korreloivat tilastollisesti merkitsevästi negatiivisesti parisuhteen laatuun; eli mitä voimakkaammat ristiriitojen ratkaisukeinot, sitä huonompi parisuhteen laatu miehillä oli. Naisilla tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ristiriitojen ratkaisutapojen ja parisuhteen laadun välillä ei ollut. Sen sijaan tutkittavien arviot omista ja puolison käyttämistä ristiriitojen ratkaisukeinoista korreloivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi keskenään molemmilla sukupuolilla. Tämän mukaan tutkittavat arvioivat käyttävänsä puolisoidensa kanssa samankaltaisia ratkaisukeinoja. Johtopäätöksiä: Tutkittavat kokivat parisuhteensa laadun pääasiassa hyväksi tai erittäin hyväksi, eikä sukupuolieroja ilmennyt. Näin myönteisten arvioiden perusteella on vaikea uskoa yhä useamman parisuhteen päättyvän eroon. Positiivisiin arvioihin saattaa vaikuttaa se, että tutkittavat pyrkivät antamaan itsestään ja parisuhteestaan todellisuutta paremman kuvan. On myös osoitettu, että ihmisillä on taipumus nähdä oma parisuhteensa positiivisessa valossa suhteessa muihin. Toisaalta parisuhde on niin intiimi ja yksityinen asia, että varsinkin sen negatiivisista puolista voi olla vaikea kertoa. Ristiriitojen ratkaisukeinot puolestaan erosivat sukupuolten välillä siten, että naiset käyttivät voimakkaampia ratkaisukeinoja kuin miehet. Tämä saattaa johtua siitä, että naiset ilmaisevat tunteitaan suoremmin ristiriitatilanteissa, sekä kielellisesti että jopa fyysisesti, kun taas miehet vetäytyvät helpommin riitatilanteista. Toisaalta CTS:n väkivaltaisuutta mittaavat osiot käsittelevät niin arkoja asioita, että todellisen arvion tekeminen voi olla vaikeaa. Naisten aggressiivisuus saattaa olla sosiaalisesti suotavampaa kuin miesten, jolloin naiset voivat kertoa siitä avoimemmin. Sekä naiset että miehet arvioivat puolisoidensa käyttävän samankaltaisia ristiriitojen ratkaisukeinoja kuin he itse. Tämä johtunee siitä, että riitatilanteessa vastataan toisen käyttämiin ratkaisukeinoihin samalla tavalla. Sekä arvio omista että puolison käyttämistä ristiriitojen ratkaisukeinoista oli yhteydessä parisuhteen laatuun vain miehillä siten, että mitä voimakkaampia ratkaisukeinoja käytettiin, sitä heikompi parisuhteen laatu oli. Naisilla vastaavaa yhteyttä ei ollut, vaikka he käyttivät voimakkaampia ratkaisukeinoja kuin miehet. Tämä voi johtua siitä, että naiset ehkä sopivat riitatilanteet rakentavammin kuin miehet, jolloin negatiivinen vaikutus ei siirry parisuhteeseen niin helposti. Tutkimukset tukevat ajatusta siitä, että riidat voivat rakentavasti käsiteltyinä olla myös hyödyllisiä parisuhteelle. Olisikin tärkeää tutkia myös sitä, mistä riidat syntyvät, kuka ne aloittaa sekä erityisesti sitä, miten ne ratkaistaan ja sovitaan. 126 127

Psykologia tieteenä ja > Tutkimus ja tiedonkeruutavat Soveltava tehtävä tutkimuksen vaiheista Sukkahousun lämpöarvo kotikonstein (mukaeltu Sakari Mäkelän ja Timo Suvannon artikkelista HS:ssa 23.5.1998). Lue oheinen artikkeli ja vastaa seuraaviin kysymyksiin: a) Miten tieteen yleiset kriteerit on huomioitu? b) Piirrä kaavio käytetystä tutkimussuunnitelmasta. c) Keksi toinen esimerkki kotikonstein tehtävästä tutkimuksesta. Tutkimusongelma perustui arkipäiväisen ilmiön ihmettelyyn. Lämmittävätkö ohuet sukkahousut oikeasti vai tuntuuko se vain siltä? Tutkimusta varten lainattiin 20:n denierin sukkahousut. Tutkija meni parvekkeelle istumaan laittaen toiseen jalkaansa sukkahousun toisen säären jäädessä paljaaksi. Illan viiletessä havainto oli selkeä: molemmissa jaloissa viileys tuntui samalta. Tästä johdettiin hypoteesi, jonka mukaan tyvenellä säällä jalat pysyvät yhtä lämpiminä oli niissä sitten sukkahousut tai ei. Jatkotutkimus keskittyi ilmavirran vaikutukseen. Ensin pohdittiin tutkimuksen seuraavan vaiheen tekemistä siten, että tutkija olisi lähtenyt juoksemaan sukkahousu toisessa jalassa ja toinen jalka paljaana. Tälläisissä luonnollisissa olosuhteissa olisi epäilemättä voitu tehdä havaintoja ilmavirran jäähdyttävästä vaikutuksesta, mutta asia olisi samalla mutkistunut. Viileyden aistimiseen olisi vaikuttanut myös lihasten tuottama lämpö juoksun yhteydessä. Tarkoitus oli kuitenkin tutkia vain yhden muuttujan eli sukkahousujen osuutta lämpimyyteen. Niinpä päädyttiin siihen, että tutkimusta jatkettiin edelleen parvekkeella. Tutkija istui kuten ennenkin eli toisessa jalassa sukkahousu ja toinen jalka paljaana. Samalla tuuletin puhalsi ilmaa hänen jalkoihinsa. Tulos selvisi nopeasti: Molempia jalkoja paleli, mutta paljasta säärtä huomattavasti enemmän kuin sukkahousulla verhottua. Toinen hypoteesi muotoiltiin tämän jälkeen. Sen mukaan sukkahousuilla on tuulessa lämpöhukkaa ehkäisevä vaikutus. Koska tähän asti tutkimustulokset ovat perustuneet tutkijan subjektiivisiin arviointeihin, työtä päätettiin jatkaa tarkemmalla mittausmenetelmällä. Tutkijan sääret korvattiin 1.5 litran juomapulloilla. Ne täytettiin vedellä ja molempiin pulloihin upotettiin lämpömittarin anturi. Toisen pullon päälle vedettiin sukkahousu jonka jälkeen pullot vietiin parvekkeelle. Alkuvalmistelujen jälkeen lämpötila oli molempien pullojen sisällössä sama. Mittaaminen toistettiin 15 minuutin kuluttua, jolloin illan viileys oli tehnyt tehtävänsä. Molemmissa pulloissa veden lämpö oli laskenut 1.5 astetta. Kun sitten pullojen eteen laitettiin tuuletin, saatiin eroja aikaan. Viidessätoista minuutissa sukallisen pullon lämpötila laski vain 6.2 astetta, kun samassa ajassa sukattoman pullon lämpötila putosi 7.5 astetta. Hypoteesi oli todistettu oikeaksi. Viimeiseksi tehtäväksi jäi ilmiön selittäminen: mihin sukkahousujen lämmöneristyskyky perustuu? Tutkimuksen perusteella muotoiltiin ilmiötä selittävä teoria. Kylmyyden tai lämpimyyden tunne riippuu kehoon siirtyvän tai kehosta siirtyvän lämmön määrästä. Tuntemus on subjektiivinen ja siihen vaikuttavat varsin monet tekijät. Olennainen tekijä on joka tapauksessa ihon vieressä oleva ilmakerros. Kun ihminen on liikkumatta, tuo ilmakerroskin pysyy varsin hyvin paikoillaan ja eristää niin, ettei kylmää niin tunne. Mutta kun ihminen liikkuu, niin ihon läheiseksi ilmakerrokseksi tulee kylmää ilmaa, joka täytyy lämmittää, ja joka tuntuu viileältä. Ellei sitten jalassa ole sukkahousuja, jotka pitävät tuon ihon läheisen ilmakerroksen paikallaan. TEHTÄVÄ Tutkimussuunnitelma a) Tehkää parityönä toteuttamiskelpoinen tutkimussuunnitelma psykologian kannalta mielenkiintoisesta aiheesta. Suunnitelma kannattaa tehdä tutkimuksen kulkua kuvaavan viisiportaisen kaavion muotoon. Kiinnittäkää erityistä huomiota hypoteesin muotoiluun, käsitteiden operationalisointiin sekä tutkimuspaikan, tutkimusotteen ja tiedonkeruutavan valintaan. b) Kun kaikki ovat saaneet tutkimussuunnitelmansa tehdyiksi, paperit kerätään ja kierrätetään. Jokainen pari saa tutkittavakseen ja arvioitavakseen yhden suunnitelman. Antakaa kyseisestä tutkimussuunnitelmasta lausunto, jossa kiinnitätte huomiota erityisesti siihen, saataisiinko tuolla tutkimuksella tieteellistä tietoa juuri siitä asiasta, jota on haluttu tutkia. Voitte esitää arvionne myös siitä, saisiko tuo tutkimus rahoitusta. Perustelkaa näkemyksenne. 128 129

Psykologia tieteenä ja > Psykologian osa-alueet ja sovellusalueita Mitä psyykkisiä toimintoja miksauspöydän käyttö vaatii? PSYKOLOGIAN OSA-ALUEET JA SOVELLUSALUEITA Psykologian osa-alueet Psykologiatiede on jakautunut osa-alueiksi. Ihmisen tavoitteellinen toiminta on niin laaja tutkimuskohde, että on ollut välttämätöntä muodostaa eräänlaisia näkökulmia, joiden kautta ihmistä on tutkittu. Tosin osa-alueet menevät paljolti myös päällekkäin; kaikki tutkivat ihmistä, vain hieman erilaisesta näkökulmasta. Eri yliopistoissa osa-alueiden sisällöt ja nimikkeet voivat vaihdella. Kaikki perinteiset osa-alueet näkyvät myös lukion psykologian kursseissa. Kehityspsykologiassa tutkitaan ihmisen elämänkaarta, joka yleensä jaetaan toisiaan seu- raaviin vaiheisiin. Jokaisessa kehitysvaiheessa on olennaista siihen liittyvät fyysiset, sosiaaliset ja psyykkiset kehitystehtävät. Kehityspsykologiassa on tehty paljon tutkimusta myös ns. kehityshäiriöistä. Vaikka pääpaino on perinteisesti ollutkin elinkaaren varhaisvaiheiden tutkimuksessa, nykyisin myös esimerkiksi vanhuutta tutkitaan hyvin laajasti. Kognitiivinen psykologia on kiinnostunut ihmisestä tiedon vastaanottajana, käsittelijänä ja tallettajana. Havaitseminen, tarkkaavaisuus, kieli, muisti, ajattelu ja oppiminen ovat keskeisiä tutkimusaiheita. Esimerkiksi selvitetään sitä, miten hyvin voimme jakaa tarkkaavaisuutemme kahden asian kesken tai kuinka monta asiaa pystymme muistamaan yhdellä kertaa ja mistä unohtaminen johtuu. Tiedonkäsittelyprosessien lisäksi kognitiivisen psykologian tutkimuksissa on perehdytty myös esimerkiksi nukkumiseen ja hypnoosiin. Ihmisen ja tietokoneen välinen suhde on myös mielenkiintoinen tutkimusaihe. Neuropsykologiassa tarkastellaan psyykkisten toimintojen hermostollista perustaa. Keskeistä on se, miten aivot ja muu hermosto on yhteydessä esimerkiksi tunteisiin, motivaatioon ja havaintoihin. Aivotutkimuksella on luotu pohjaa myös monien kognitiivisten toimintojen (muisti, oppiminen) ymmärtämiselle. Aivovauriopotilaat ovat olleet perinteisesti tutkimusten kohteena. Neuropsykologian tutkijoilla on käytössään erilaisia mittauslaitteita, joilla voidaan tutkia esimerkiksi aivojen sähköistä toimintaa tai verenkiertoa erilaisten psyykkisten tapahtumien aikana. Paljon tehdään myös eläinkokeita. Kliinisessä työssä neuropsykologit työskentelevät erilaisten neurologisperäisistä häiriöistä kärsivien ihmisten, kuten epilepsiapotilaiden ja tarkkaavaisuushäiriöisten, kanssa. Persoonallisuuspsykologiassa tutustutaan ihmisyksilöön kokonaisuutena. Keskeisenä tarkoituksena on selvittää, mitkä seikat ovat vaikuttaneet ja edelleen vaikuttavat siihen, että tietty ihminen on juuri sellainen yksilö, kun hän on. Ns. normaalin persoonallisuuden tarkasteluun liittyy myös kysymys epänormaaliudesta tai psyykkisestä sairaudesta. Yksilöiden välisiä eroja voidaan havainnoida esimerkiksi erilaisten testien avulla. Psykologiatieteen historiassa on esitetty keskenään hyvinkin erilaisia teorioita persoonallisuudesta. Näillä eri koulukunnilla on vaikutusta vielä nykyäänkin. Sosiaalipsykologiassa tutkitaan ihmisten välistä vuorovaikutusta ja ylipäätänsä yksilön suhdetta toisiin ihmisiin. Ryhmäkäyttäytyminen on ollut erityisen kiinnostuksen kohteena. Tieteellisesti on yritetty selvittää, mikä merkitys yksilöllä on ryhmälle ja toisaalta ryhmällä on yksilölle. Muita keskeisiä sosiaalipsykologisia tutkimusaiheita ovat mm. oheisviestintä, rakkaus, valta, johtajuus, aggressio ja asenteet. Yksittäisenä käsitteenä sosiaalinen lahjakkuus on herättänyt paljon huomiota. Esimerkiksi työmarkkinoilla on jo pitkään näkynyt, että sosiaalisesti lahjakkaat ihmiset ovat varsin kysyttyjä. Useissa yliopistoissa sosiaalipsykologia esiintyy itsenäisenä tieteenään. Työpsykologia sisällytetään usein persoonallisuus- ja sosiaalipsykologiaan, mutta sitä voidaan tarkastella myös omana osa-alueenaan. Siitä voi esimerkiksi yliopistossa suorittaa erillisiä kursseja ja tehdä lopputyön jostakin työpsykologisesta aiheesta. Kiinnostus työ- ja organisaatiopsykologiaan on kasvanut, kun työssä jaksamisesta on alettu puhua yhä enemmän työuupumuksen lisääntymisen myötä. Työpsykologiassa tutkitaan työn merkitystä ihmiselle. Tärkeä aihepiiri selvittää on se, mitkä tekijät lisäävät hyvinvointia työssä ja mitkä tekijät taas lisäävät stressiä. Paljon on tutkittu myös sitä, miten työ vaikuttaa perhe-elämään ja parisuhteeseen. Yhteiskunnallisesti ajankohtainen kysymys on, miten työttömyys vaikuttaa yksilöön. Kliininen psykologia käsittelee psyykkisten ongelmien diagnostiikkaa ja hoitoa. Keskeinen tutkimusaihe on mm.se, miten eri mielenterveyshäiriöt voidaan tunnistaa. Oireiden määrittelyn lisäksi hyvin tarkeää on selvittää myös sitä, millaisia hoitomuotoja on olemassa ja mitkä soveltuvat parhaiten mihinkin ongelmaan. Kliiniseen psykologiaan kuuluvat erilaiset psykoterapiat. Käytännössä kliinisestä psykologiasta puhutaan, kun joku psykologi työskentelee kliinisellä sektorilla, esimerkiksi mielisairaalassa tai lastenpsykiatrian osastolla. Lukion kursseilla kliinisen psykologian asiat sisältyvät yleensä persoonallisuuspsykologian kurssiin. 130 131

Psykologia tieteenä ja > Psykologian osa-alueet ja sovellusalueita TEHTÄVÄ PSYKOLOGIAN OSA-ALUEISTA Mihin psykologian osa-alueeseen seuraavat pro gradu tutkielmat liittyvät? GRADU 1 Kuokkanen, Laura (1999). Työtyytyväisyys ja työuupumus neljässä organisaatiossa: hyvinvointia selittävät ja suojaavat tekijät. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työntekijöiden työtyytyväisyyttä ja työuupumusta neljässä organisaatiossa: tehtaassa, pankissa, kaupassa ja kunnassa. Tutkimusaineisto perustui keväällä 1996 toteutettuun työn epävarmuus ja hyvinvointi tutkimusprojektin työntekijäkyselyyn. Tutkittavia oli 518, suurin osa 30-49-vuotiaita. Noin 60 % oli melko tai erittäin tyytyväinen työhönsä. Työtoverisuhteet ja työsuhteen pysyvyys herättivät eniten tyytyväisyyttä, kun taas tyytymättömyys koski useimmiten palkkausta. Miehet olivat naisia tyytyväisempiä palkkaansa. Työtyytyväisyydestä huolimatta 74 % arvioi kärsivänsä työuupumusta silloin tällöin. Pankissa oltiin tyytymättömimpiä työsuhteen pysyvyyteen, kunnassa palkkaukseen, kaupassa kasvumahdollisuuksiin työssä ja tehtaassa työtoverisuhteisiin. Työtyytyväisyyttä selittivät parhaiten hyvät vaikutusmahdollisuudet työssä, voimakas sitoutuminen omaan työhön ja korkea itsearvostus. Työn aikapaineet, huono esimiessuhteiden laatu ja heikko itsearvostus olivat puolestaan merkittävimpiä työuupumuksen selittäjiä. GRADU 2 Murtolahti, Riina (1998). Attention deficit hyperactivity disorder and EEG biofeedback: a pilot case study in Finland. Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos. Tapaustutkimuksessa tutkittiin kuinka elektroenkefalografiaan (EEG) liitetyn biopalautteen avulla voidaan kuntouttaa tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivää 9-vuotiasta poikaa. Aliaktivaatioteorian mukaan tarkkaavaisuushäiriö johtuu liian vähäisestä autonomisesta ja kortikaalisesta aktivaatiosta, ja oletuksena oli, että nostamalla vireystilaa normaalimmalle tasolle EEG-biopalautteen avulla, voidaan saada aikaan tarkkaavuuden paranemista. Biopalautekuntoutuskäyntejä oli kaksi kertaa viikossa yhteensä 40 kertaa ja harjoittelu kesti 4,5 kuukautta. Kuntoutuksen tavoitteena oli vähentää kuntoutettavan theta-aaltoja, jotka liittyvät alentuneeseen tarkkaavuuteen ja päiväunelmointiin; vähentää lihasjännitettä hyperaktiivisuuden hillitsemiseksi; lisätä sensomotorisia aaltoja, jotka liittyvät motoristen liikkeiden estämiseen; lisätä berta-aaltoja, jotka liittyvät aktiivisen tiedon prosessointiin. Kuntouttava onnistui alentamaan theta-aaltojaan ja jonkin verran lisäämään sensomotorisia ja beta-aaltojaan, mutta lihasjännityksen vähentäminen ei onnistunut. Tulokset osoittivat pidempikestoisen tarkkaavuuden, keskittymiskyvyn ja itsesäätelyn parantuneen. Muutokset kognitiivisissa kyvyissä olivat pieniä, mutta pääsääntöisesti positiivisia. Kuntoutettavalla oli kuitenkin ongelmia yleistää oppimansa taidot jokapäiväiseen elämään. Tutkimus antoi tukea tarkkaavaisuushäiriön aliaktivaatioteorialle, koska EEGaalloissa näkynyt lisääntynyt aktivaatio tuotti parempaa keskittymistä. GRADU 3 Saarinen, Jarkko (1999). Junamaatti - tiedon representaatiot käytettävyyden tekijänä. Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos. Tutkimuksessa selvitettiin VR:n lippuautomaatin eli Junamaatin käyttöliittymän käytettävyyttä. Teknisen järjestelmän ja sen ympäristön vuorovaikutuksen tunteminen on keskeinen asia toimivaa ihminen-kone -suhdetta suunniteltaessa. Koehenkilöille annettiin Junamaatti-simulaattorilla suoritettavaksi kaksi viiden tehtävän sarjaa; ensimmäisen sarjan tehtävissä tuli etsitä Junamaatista vastaus kysymykseen, mihin aikaan jokin tietty juna lähtee, ja toisen sarjan tehtävissä tuli ostaa lippu annetuin ehdoin. Suorituksista mitattiin reaktioajat ja virheet. Tulosten mukaan sekä reaktioajat että virheiden lukumäärät kasvoivat tehtävien vaikeutuessa, kuitenkin niin vähän, että tulosten perusteella voidaan Junamaatin käytettävyyttä varsinkin pikavalinnoin tapahtuvissa lipun ostoissa pitää hyvänä. GRADU 4 Kauranen, Aki (2000). Ensi kertaa psykoosiin sairastuneen potilaan sosiaalinen verkosto ja siinä hoitoon tulon jälkeen tapahtuva muutos. Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos. Tutkimuksessa selvitettiin, millaiset ovat ensi kertaa psykoosiin sairastuneiden potilaiden (n = 29) sosiaaliset verkostot, millaista muutosta perhe- ja verkostokeskeistä hoitoa saavien potilaiden verkostoissa tapahtuu hoitoon tuloa seuraavien kahden vuoden aikana ja kuinka verkostojen koko ja siinä tapahtuva muutos ovat yhteydessä potilaiden psyykkiseen tilaan. Hoitomallissa keskeisellä sijalla ovat potilaan verkoston ja hoitavan työryhmän väliset hoitokokoukset. Potilaiden verkostoista piirrettyjä verkostokarttoja analysoitiin ja niistä saatuja tietoja yhdistettiin tietoihin potilaiden psyykkisestä tilasta. Tulosten mukaan verkostojen keskimääräisessä koossa ei tapahtunut seuranta-aikana muutosta, vaikka yksilötasolla saattoi tapahtua suuriakin muutoksia. Potilaiden psyykkinen tila parani seuranta-aikana. Oireiden kesto liittyi sairauden myöhempään kehitykseen siten, että puolen vuoden sisällä oireiden alkamisesta hoitoon saapuneiden potilaiden verkostot olivat selvästi suuremmat ja psyykkinen tila parempi kahden vuoden seurannassa kuin yli puoli vuotta oireilleiden potilaiden. GRADU 5 Haavisto, Hanna-Maria (2000). Yläasteikäisten oppilaiden suoritusstrategioiden yhteys hyvinvointiin ja koulumenestykseen. Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos. Tutkimuksessa tarkasteltiin yläasteikäisten oppilaiden hyvinvointia, koulumenestystä ja suoritusstrategioita sukupuolen ja luokkatason suhteen ja selvitettiin suoritusstrategioiden yhteyttä hyvinvointiin ja koulumenestykseen. Tutkimukseen osallistui 122 yläasteen 7- ja 9- luokan oppilasta. Suoritusstrategioita mitattiin CAST-testillä ja strategia- ja attribuutiokyselyllä. Hyvinvointia tutkittiin kyselyllä ja koulumenestystä arvioitiin äidinkielen arvosanan ja kaikkien aineiden arvosanojen keskiarvon avulla. Tulosten mukaan sukupuoli oli yhteydessä hyvinvointiin ja koulumenestykseen: pojat arvioivat itsetuntonsa paremmaksi kuin tytöt ja heillä esiintyi vähemmän itsearvioitua masentuneisuutta, kun taas tytöt menestyivät paremmin koulussa. Luokkataso oli yhteydessä epäonnistumisen pelkoon (eräs tehottomista strategioista): 7-luokkalaisilla sitä esiintyi enemmän kuin 9-luokkalaisilla. Mitä vähemmän pojilla esiintyi tehtävään liittymätöntä toimintaa ja mitä enemmän tytöillä onnistumisennakointia, sitä parempi heidän itsetuntonsa oli. Mitä vähemmän kummallakin sukupuolella esiintyi onnistumisennakointia ja mitä enemmän tehtävään liittymätöntä toimintaa, sitä enemmän he kokivat stressiä. Onnistumisennakointi oli molemmilla sukupuolilla yhteydessä parempaan koulumenestykseen. GRADU 6 Juntunen, Pauliina (2000). Päiväosastohoito osana paranemisprosessia: syömishäiriöpotilaiden kuvaukset itsestään, ongelmastaan, masentuneisuudestaan ja ahdistuneisuudestaan sekä sosiaalisista suhteistaan. Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos. Tutkimuksessa selvitettiin, miten päiväosastohoito vaikuttaa syömishäiriöpotilaiden kokemuksiin itsestään, ongelmastaan, ystävyyssuhteistaan sekä masentuneisuudestaan ja ahdistuneisuudestaan. Tutkimukseen osallistui viisi potilasta (19-26-v. naisia), joista neljällä oli anoreksia nervosa ja yhdellä bulimia nervosa. Hoitoaika oli 8-20 viikkoa, seuranta-aika 12-22 viikkoa. Hoitomalli perustui kognitiivisbehavioraaliseen teoriaan. Tutkittavia haastateltiin puolistrukturoidun haastattelun avulla päiväosastohoidon alussa sekä hoidon päättymisen jälkeen. Lisäksi tutkittavat täyttivät neljä kyselyä (esim. Eating Disorder Inventory EDI). Tutkittavat edistyivät hoidon aikana kaikilla tutkituilla alueilla. Näytti kuitenkin siltä, että mitä pidempään sairaus oli kestänyt ja mitä vakavampia oireet olivat olleet, sitä vaikeampaa paraneminen oli. Oireet muuttuvat vakavammiksi sairauden kestäessä pitkään: sosiaaliset ongelmat, masentuneisuus, erityisesti itsetuhoisuus, ahdistuneisuus ja päihdeongelmat lisääntyvät. Päiväosastohoito on hyvä jatkohoitomuoto tarpeeksi pitkän sairaalahoidon jälkeen psykoterapeuttiseen hoitoon yhdistettynä. Potilaiden yksilöllisyys tulisi ottaa paremmin huomioon. 132 133

Psykologian sovellusalueita Psykologia tieteenä ja > Psykologian osa-alueet ja sovellusalueita Käyttäjäpsykologia Jokainen käyttää päivittäin lukuisia laitteita ja ohjelmia. Puhelin, julkisen liikenteen lippuautomaatit, kodinkoneet, tietokone, Internet ja vesihana ovat esimerkkejä usein käytetyistä laitteista. Osaa laitteista on helppo käyttää, mutta monien laitteiden käyttö ei ole helppoa kun niitä kokeilee ensimmäistä kertaa. Tyypillisiä ongelmallisia laitteita asennuksen ja käytön kannalta ovat muun muassa digisovittimien asentaminen käyttöön, monien tietokoneohjelmien asennus, joidenkin mekaanisten lelujen kokoaminen ja monet halpatuontituotteet. Laitteista on hyötyä vain, jos osaamme käyttää niitä. Joskus vaikeasti käytettävien laitteiden käyttö aiheuttaa myös vaaratilanteita. Käyttäjäpsykologia tutkii ihmisen ja laitteen vuorovaikutusta ja sen kehittämistä. Mielenkiinnon kohteena ovat ihmisen ne piirteet, jotka tulevat esiin ihmisen käyttäessä laitteita. Käyttäjäpsykologia käyttää hyväkseen psykologian käsitteitä ja teorioita vuorovaikutuksen suunnitteluun ennen kuin laitetta valmistetaan. Käyttäjäpsykologia käyttää samoja tutkimusmenetelmiä kuin muukin psykologinen tutkimus, mutta sen erityispiirteenä on ihmisen vuorovaikutus laitteen, ei toisen ihmisen tai ihmisryhmien kanssa. Käyttäjäpsykologian lähitieteet käytettävyyspsykologia ja käytettävyyden tutkimus testaavat olemassa olevien laitteiden käytettävyyttä käyttöliittymätestien avulla. Testinä voi olla esimerkiksi tehtävä, jossa koehenkilöt saavat tehtäväkseen suorittaa ohjeiden mukaan tehtäviä itselleen ennen tuntemattomalla laitteella tai ohjelmalla, esimerkiksi tietokoneohjelmalla. Koehenkilöiden toimintaa tarkkaillaan ja havainnoidaan heidän tehtävän ratkaisuun käyttämänsä aika ja tehtävässä ilmenneet epäonnistumiset. Käytettävyyspsykologia tutkii laitetta, käyttäjäpsykologia tutkii puolestaan ihmisen psykologisia ominaisuuksia käyttäjänä ja laitteiden käyttöön liittyviä lainalaisuuksia. Käyttäjäpsykologian tutkimustulokset luovat perustaa laitteiden ja ohjelmien paremmalle käytettävyydelle. Ihmisen ja laitteen vuorovaikutuksen suunnittelu on laaja ja moniulotteinen haaste laitteiden suunnitteluun. Vuorovaikutuksen luonne on erilaista käytettäessä paperinitojaa tai maansiirtokonetta. Suunnittelussa tulisi ennakoida kaikki mahdolliset käyttötavat. Tämä on ongelmallista sen vuoksi, että ihminen käyttäjänä voi olla utelias, leikkisä, uhmakas, turhautunut eli monin eri tavoin vaikeasti ennakoitava. Koneiden ja laitteiden suunnittelu on pitkään ollut teknisten ja loogisten ratkaisumallien ohjaamaa. Suunnittelussa otetaan nykyään enemmän huomioon ihminen käyttäjänä. Esimerkiksi tietokoneiden käyttö läheni inhimillistä ajattelumallia, kun WIMP- ja WYSIWYG-tyyppiset käyttöliitymät syrjäyttivät merkkipohjaiset käyttöliittymät (Windows, Icons, Mouse, Pull-down Menus = ikkunat, ikonit, hiiri, alasvetovalikot,what You See Is What You Get = saat sen minkä näet ). Muun psykologisen tutkimuksen tapaan käyttäjäpsykologia tuottaa ensisijassa tietoa yksilöiden ominaisuuksista. Käyttäjäpsykologiassa tarkastellaan myös ihmistä ryhmän jäsenenä. Ryhmä ja kulttuuri vaikuttavat monin tavoin yksilön halukkuuteen käyttää laitteita. Käyttäjäpsykologisia tutkimusmetodeja ovat havainnoiva ja osallistuva tutkimus, kokeellinen tutkimus, kyselyt ja haastattelut ja käyttösimulaatiot. Mikään tutkimusmetodi ei sovellu kaikkiin tilanteisiin, vaan metodi tulee valita aina testattavan laitteen ja käyttötilanteen mukaisesti. Käyttäjäpsykologian tutkimusalueita ovat motoriikka, kognitiiviset rajoitteet, tunteet, ajattelu ja mieltäminen sekä ryhmän ja kulttuurin vaikutus. Käyttäjän kognitiiviset rajoitteet Kognitiivinen näkökulma laitteiden käyttöön tarkastelee ihmistä tiedonkäsittelijänä. Kognitiivisia perusprosesseja ovat tarkkaavaisuus, havaitseminen ja muisti. Laitteiden toi- minnan ja oikean käytön kannalta on tärkeää, että käyttäjän tarkkaavaisuus voi kohdentua tärkeimpiin toimintoihin helposti ja että laitteen käyttö ei edellytä työmuistin jatkuvaa kuormittamista. Ihmisen kognitiivinen kapasiteetti on rajallinen. Ihmisen ja tekniikan vuorovaikutussuunnittelussa tulee ottaa huomioon kognitiivisten toimintojen kapasiteettirajat. Kognitiivisiin perusprosesseihin liittyviä suunnittelukysymyksiä ovat valaistus, luettavuus, värien kontrasti ja erottuvuus, laitteen toimintojen ja ohjelmien linkkien sijoittelu, toimintavalikkojen organisointi, ohjeiden ja käyttövinkkien saatavuus, käytön aikana muistettavien asioiden määrä ja ohjeiden jatkuvan käytön tarve. Käyttöä helpottavia periaatteita ovat kuvallisten symbolien käyttö, johdonmukainen toimintojen sijoittelu ja värien käyttö, vihjeiden ja varoitusten sijoittelu ja valittavissa olevien vaihtoehtojen pitäminen hallittavana hierarkkisen käyttöliittymän avulla. Käyttäjän tunteet ja tarpeet Laitteiden käyttäminen ei sisällä vain tiedollisia kysymyksiä ja haasteita. Ihminen kokee tunteita käyttökokemusten yhteydessä. Moni suuttuu tietokoneelleen, kun se tekee jotain, mitä en halua. Tuotteen ostaja ja käyttäjä arvioi siihen liittyviä tunnesävytteisiä mielikuvia, ja välttää laitetta, johon liittyy häpeän tai riittämättömyyden tunteita. Suuri osa vaikeuksista oppia laitteiden käyttöä liittyy negatiivisten tunnemielikuvien aiheuttamiin motivaatioesteisiin oppimistilanteissa. Tunteen ovat osittain tiedollisesta ohjauksesta riippumaton toiminnanohjausjärjestelmä. Tunteet kertovat ihmiselle asioiden merkityksestä. Tunteet antavat ylimalkaisen kokonaiskuvan tilanteesta ja olotilasta. Tarkkaa harkintaa vaativissa tilanteissa ihminen puntaroi tunnesisältöä analysoidummin kuin tilanteessa, johon ei liity päätöksentekoa. Kaikella toiminnalla on sekä kognitiivinen että emotionaalinen merkitys. Siksi käyttäjäpsykologinen tutkimus korostaa tunne-elementtien suurempaa huomioimista laitteiden käyttöä ja käyttötilanteita suunniteltaessa. Millainen on toimiva käyttöliittymä? Laitteet ja ohjelmat pyritään suunnittelemaan helppokäyttöisiksi, mutta usein niiden tehokas käyttö vaatii erityistä opettelua. 134 135

Mainonnan ja markkinoinnin psykologiaa Psykologia tieteenä ja > Psykologian osa-alueet ja sovellusalueita Teknostressi-käsite tarkoittaa ihmisten kokemaa turhautunutta avuttomuutta liian monimutkaisten ja jatkuvasti uusiutuvien laitteiden ja ohjelmien käytössä. Moni elämässä muuten hyvin selviävä aikuinen valittaa, ettei koskaan opi jonkin laitteen käyttöä. Kun laitteen käytössä kohdataan puutteellisesta käyttäjäpsykologisesta suunnittelusta johtuvia ongelmia, moni käyttäjä kokee itse olevansa riittämätön tai epäpätevä. Esimerkiksi työelämässä pitkään jatkuva teknostressi voi johtaa psykosomaattisiin stressisairauksiin. Käyttäjän ajattelu- ja mieltämisprosessit. Ajattelu ja mieltäminen ovat eri näkökulma yksilön mielentoimintaan kuin kognitiiviset perusprosessit, jotka tarkastelevat tiedonkäsittelyn rajoituksia. Ajattelu ja mieltäminen tarkastelevat merkityksiä, sisältöjä ja niistä oppimista. Ajattelu- ja mieltämisprosessien kysymyksiä ovat laitteiden hallintatoimintojen yhdenmukaisuus ja ymmärrettävyys, millainen käyttöliittymä tukee ihmisen tapaa ajatella ja miten laite vastaa parhaiten käyttäjien odotuksiin. Ajatteluprosessien tutkimus pyrkii mallintamaan ihmisen tapaa ajatella siten, että laitetta voisi käyttää kuka tahansa. Ihanteellisimmillaan laitetta ja ohjelmaa voi käyttää ilman käyttöohjeita. Tätä päämäärää varten laitteessa tulee olla nähtävillä riittävä määrä informaatiota käyttömahdollisuuksista helposti valittavissa. Erityisen tärkeää on käyttäjän ensikontakti laitteeseen. Mikäli käyttökokemus on palkitseva, on huomattavasti todennäköisempää, että käyttäjä sitoutuu laitteen käyttäjäksi. Ryhmän ja kulttuurin vaikutus käyttäjään Monien tuotteiden hankintaan liittyy tarve korostaa yksilöllisyyttä. Käyttäjällä on tarve kokea, että laite ja sen käyttö sopii hänen sosiaaliseen minäkuvaansa. Eräs usein lehtihaastatteluissa mainittu tuote, jonka käyttäjät ovat kokeneet sopimattomaksi itselleen, on kävelysauvat. Tuote, jota käytetään, tulisi olla myös oman viiteryhmän hyväksymä ja käyttämä, jotta sen käyttö olisi luontevaa ja siihen ei liittyisi häpeää. Eri kulttuureissa on suuria eroja siinä, mitä tuotteita sopii kenenkin käyttää ja miten. Joissain islamilaisissa maissa autolla ajaminen on kielletty naisilta. Toisaalta monissa kulttuureissa mies ei voi käyttää kodinkoneita, esimerkiksi pesukonetta, menettämättä osaa kulttuurissa arvostettavasta miehisyydestä. Uuden teknologian ja viestintätekniikan aikana ihmiset voivat elää omassa kansallisessa kulttuuripiirissään, mutta työskennellä globaalissa kulttuurissa. Tämä altistaa kulttuurien törmäyksille. Myös ammattiryhmille muodostuu kansallisten kulttuurien tyyppisiä normeja eri tuotteiden ja laitteiden käytölle. Muistele laitteita, joiden käyttö on ollut sinulle tai läheisillesi vaikeaa. Arvioi näiden laitteiden käyttöä: - kognitiivisten perusprosessien, - tunteiden ja tarpeiden, - ajattelun ja mieltämisen, - ryhmän ja kulttuurin kannalta. Haastattele eri-ikäisiä ihmisiä teknostressin kokemuksista. Mainonta ja markkinointi pyrkivät siihen, että kuluttaja päätyisi tekemään ostopäätöksen markkinoitavan tuotteen kohdalla. Markkinointi tarkoittaa toimintakokonaisuutta, jossa selvitetään asiakkaiden tarpeet, suunnitellaan ja valmistetaan tarpeita vastaavat tuotteet, tiedotetaan näistä tuotteista ja toimitetaan ne asiakkaille. Mainonta on tuotteesta tiedottamista. Mainonnalla on suuri vaikutus ihmisten päätöksentekoon päivittäistavaratuotteiden ostamisesta aina poliittiseen äänestyskäyttäytymiseen. Etenkin länsimaissa mainonta ja markkinointi ovat läpitunkevia ilmiöitä: kaikki ovat mainonnan kohteita lähes kaikkialla. Katukuvaa hallitsevat liiketilojen ikkunamainosten lisäksi kadunvarsimainonta, ja kaikissa medioissa kohtaa mainoksia. Keskiverto englantilaisnuori on 18-vuotiaana nähnyt arvioilta 140 000 mainosta. Koska mainonnasta on ylitarjontaa ihmisten mielissä, koetetaan kuluttajien mielenkiinto vangita aina vain tehokkaimmilla ja yllättävimmillä mainoksilla. Mainonnan segmentointi eli suuntaaminen kohderyhmälle tapahtui ennen mm sukupuolen, iän, asuinpaikan ja koulutustason mukaan. Viime vuosikymmenien aikana kuluttajien käyttäytyminen on muuttunut, ja esimerkiksi merkkifarkkuja saattaa ostaa 10-vuotias siinä kuin 55-vuotias. Segmentointiperustana käytetäänkin nykyisin ennemmin käyttäytymiseen ja mieltymyksiin liittyviä tekijöitä, kuten elämäntyyliä ja minäkuvaan liittyviä tekijöitä. Markkinatutkimuslaitokset myyvät yrityksille tutkimuksia ja konsulttipalveluja tuotekuvan rakentamisesta ja asiakassegmenttien valinnasta. Kognitiiviset ja affektiiviset tekijät Markkinoilla olevat tuotteet ja niiden hinnat, pakkaustavat sekä mainokset vaikuttavat kuluttajiin ajattelun (kognition) ja tunteen (affektion) tasolla. Kognitiivisiin tekijöihin liittyvät ajatusprosessit, joissa muistissa olevien sisäisten mallien avulla havaintoihin liitetään arvioita ja tulkintoja. Sisäisen mallin osatekijät skeemat ja skriptit luovat odotuksia tuotteesta, ja siten määrittävät sen houkuttelevuutta ja siihen liittyvien kokemusten tyydyttävyyttä. Mainokset pyrkivät usein rikkomaan skeemojen ja skriptien mukaisia odotuksia ja tuottamaan yllätyksen. Näillä mainoksilla ei niinkään pyritä saavuttamaan aivan uusia käyttäjäryhmiä tuotteelle, vaan pikemminkin ylittämään mainoksen katsojan havaintokynnyksen. Affektit ovat tunnetiloja, kuten tunteita (ilo, syyllisyys, ahdistus), erityistuntemuksia (kyllästyneisyys, tyytyväisyys), mielentiloja (tyyneys, masentuneisuus) tai mieltymyksiä ( pidän/en pidä ). Mainonnan affektiivisia vaikutuksia tutkittaessa havainnoidaan kuluttajan tunnereaktioita mainoksiin. Negatiivinen tunnetila, esimerkiksi väsymys tai suuttumus, vaikuttaa ajatteluprosesseihin siten, että negatiiviset seikat ostotapahtumassa havaitaan helpommin. Myös asiakkaan ja myyjän väliseen vuorovaikutukseen vaikuttaa se, miten ostaja tulkitsee omi sta skeemoistaan käsin myyjän käyttäytymistä. Ostotapahtumaan liittyvät riskit ja päätöksenteko Ostotapahtumaan liittyy ostajan kannalta riskejä. Taloudellinen riski Toimintaan liittyvä riski Fyysinen riski Sosiaalinen riski Psykologinen riski Ostaessani tämän saatan hävitä rahaa turhan paljon. En ole varma tarvitsenko tätä oikeastaan, toimiiko se niin kuin luvataan ja osaanko käyttää sitä. Saatan vahingoittaa itseäni tai muita käyttäessäni sitä. Onko sen käyttö hyväksyttyä lähipiirini mie lestä? Mitähän muut ajattelevat? Koen syyllisyyttä, häpeää tai pelkoa ostaessani sen tai käyttäessäni sitä. 136 137

Psykologia tieteenä ja > Psykologian osa-alueet ja sovellusalueita Mainonnan tehtävä on vakuuttaa ihminen siitä, että tämä riski kannattaa ottaa tai että riskiä ei ole. Kuluttajan motivoituminen ostopäätökseen voi tapahtua biologisperäisesti tai ulkoisten ärsykkeiden kautta. Biologisperäisiä syitä ovat esimerkiksi jano tai nälkä. Markkinoitaviin tuotteisiin liittyvät ulkoiset ärsykkeet, kuten mainonta ja pakkaustavat, vaikuttavat kuluttajien tarpeiden ja mielihalujen aktivoitumiseen. Ulkoiset ärsykkeet vetoavat emootioihin ja kognitiivisiin tekijöihin. Emotionaalisiin vetoomuksiin liittyvä mainonta käyttää visuaalisia elementtejä mainonnassa. Esimerkiksi lasten ja eläinten liittäminen mainoksiin herättää tunteita. Samalla periaatteella käytetään eroottisten vetoomusten kohdalla. On havaittu, että emotionaaliset vetoomukset tehoavat vain, jos ne ovat harvinaisia ja liittyvät jollain tavalla aiheeseen. Mikäli mainonnassa on liian paljon emotionaalisia vetoomuksia, ne eivät enää vaikuta. Jos emotionaalinen vetoomus ei liity mitenkään tuotteeseen, herättää se enemmän ärtymystä tai huvittuneisuutta kuluttajassa. Kognitiivisesti vaikuttava ulkoinen ärsyke voi perustua kuluttajan tuotteeseen liittyvän skeeman vahvistamiseen tai yllättämiseen yhdistämällä ennalta arvaamattomia asioita yhteen. Yllättämiseen perustuvassa mainontastrategiassa on se riski, että liian yllättävien yhdistelmien kohdalla kuluttaja saattaa muistaa mainoksen mutta ei itse tuotetta. Mielikuvien käyttö mainonnassa ja kuluttamisessa Markkinoinnin avulla tuotteeseen voidaan liittää mielikuvia, joita kuluttaja nähdessään tuotteen liittää siihen. Tätä kutsutaan mielikuvamarkkinoinniksi. Esimerkiksi automainoksissa eri merkit korostavat omana ominaisuutenaan laatua, tilaa, seikkailua, nautintoa tai jotain muuta korostettua ominaispiirrettä. Mielikuvamarkkinointi on onnistunut, mikäli kuluttajille syntyy tietyn automerkin nähtyään markkinoinnin korostama ominaisuus. Tuotesijoittelu (product placement) tarkoittaa elokuvissa ja tv-sarjoissa esiintyviä merkkituotteita, joista esitetään tuotteen markkinoinnin kannalta parhaita puolia. Seikkailuelokuvissa voidaan esittää esimerkiksi puhelimen ominaisuuksia ratkaisevissa kohtauksissa. Tuotteen valmistajat maksavat elokuvien ja tv-sarjojen tuottajille suuria summia oikeudesta sijoittaa tuotteita edullisiin kohtauksiin. Tuotteiden esilläolo sopivissa kohtauksissa tukee tuotteisiin liitettäviä positiivisia mielikuvia. Kuluttaminen on muuttunut viime vuosikymmenien aikana yhä enemmän viihteellisemmäksi, jolloin korostuu kulutuksen hedonistinen nautinnollisuus ja emotionaalinen elämyksellisyys. Tuotteen olennaisin tekijä näiden ajattelutapojen mukaan ei ole edullisuus tai kestävyys, vaan aistinautinnot, jännitys, esteettisyys tai aistillisuus. Tällainen elämyskuluttaminen tapahtuu suurelta osin mielikuvien tasolla, jolloin kuluttaja viihdyttää itseään mahdollisilla mutta ei vielä tapahtuneilla kuluttamismielikuvilla. Välineitä mielikuvakuluttamiseen ovat muun muassa aikakauslehtien mainokset, postimyyntikuvastot, käyskentely kaupoissa sekä tuotteiden selailu Internet-sivuilla. TEHTÄVÄT: Määrittele millaiseen markkinasegmenttiin sinä kuuluisit elämäntapasi ja minäkuvasi perusteella. Kerro omia esimerkkejä mainoksiin liittyvistä affekteista. Keksi esimerkkejä tuotteista, joiden ostamispäätökseen liittyy sosiaalinen tai psykologinen riski. Kerää esimerkkejä mainoksista, joihin liittyy emotionaalisia vetoomuksia tai skeemaan liittyviä yllättäviä asioiden yhdistämisiä. Etsi esimerkkejä mielikuvamarkkinoista ja tuotesijoittelusta. Haastattele tuttujasi mielikuvakuluttamisesta. Mediapsykologia Nykymaailmassa suuri osa ihmisistä on päivittäin tekemissä media kanssa: otamme vastaan ja välitämme tietoa median kautta olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Medialla on suuri merkitys sekä työn ja opintojen että vapaa-ajan maailmassa. Media rakentaa käsitystämme maailmasta. Painetut tuotteet (esimerkiksi kirjat, lehdet), erilaiset kuvat, tv, radio, elokuvat ja tietokonemedia (esimerkiksi Internet) ovat mediaa. Myös nykyiset monipuolisilla ominaisuuksilla varustetut kännykät ovat osa mediamaailmaa. Mediapsykologia tutkii mediakäyttäytymistä sekä ihmisen ja median välistä suhdetta. Mihin ja miten ihmiset käyttävät mediaa ja millä eri tavoin media vaikuttaa ihmisen toimintaan ovat keskeisiä mediapsykologisia kysymyksiä. Tunteet, elämykset, havainnot, oppiminen ja tarpeet ovat esimerkkejä näkökulmista, joiden kautta median vaikutusta voidaan tarkastella. Mitä nopeammin mediateknologia kehittyy, sitä helpommin se myös kytkeytyy ihmisen elämään liittyviin erilaisiin toimintoihin, esimerkiksi ihminen voi kesken juoksulenkin pysähtyä katsomaan urheiluohjelmaa kännykästään. Juuri median monipuolisuuden ja vaikuttavuuden takia on tärkeää pohtia niitä eri ulottuvuuksia, joissa media ja ihminen fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena olentona kohtaavat. Millä tavoin media vaikuttaa ihmisen vireystilaan, kuinka voimakkaasti media muokkaa minäkäsitystä ja minkälaisia sosiaalisia ulottuvuuksia media tarjoaa, ovat kiinnostavia kysymyksiä. Media välittää tehokkaasti ja monipuolisesti tietoa. Tiedon valtava määrä ja laadun vaihteleva taso vaativat ihmiseltä kriittistä suhtautumista median käyttöön. Esimerkiksi tietoverkkojen käyttäminen oppimisympäristönä vaatii kykyä arvioida tietoa. Parhaimmillaan näin hankittu tieto on tutkimalla ja arvioimalla työstettyä ja näin laadullisesti hyvää, pahimmillaan kritiikitön tiedon kasaaminen voi johtaa suppeisiin tai ideologisesti vahvasti värittyneisiin näkemyksiin. Useimmiten vuorovaikutteiseen multimediaan yhdistyy elämyksellisyys ja aktiivisuus, millä on yleensä oppimismotivaatiota lisäävä vaikutus. Erilaisten tunteiden, niin kielteisten kuin myönteisten, kokeminen ja kyky hallita tunteita, ovat tärkeä osa ihmisenä kehittymistä Se, missä määrin media tarjoaa mahdollisuuden tähän, on tärkeä kysymys. Tunteisiin vaikuttavat elokuvat, jännityskokemukset ja erilaiset pelit voivat auttaa tunteiden harjaantumisessa ja yleensäkin lisätä ihmisen mahdollisuuksia mielihyväkokemuksiin. Toisaalta on huomioitava eri tavoin vääristyneet tunne- ja toimintamallit sekä yksilön psyykkisen kehitystason antamat valmiudet suodattaa median antamia virikkeitä. Esimerkiksi lapsen ja kypsän aikuisen kyky käsittää asioita on huomattavan erilainen. Lapselle television katseleminen on eläytymistä ja mukana oloa ja pitkälti totta, aikuinenkin eläytyy, mutta pystyy helpommin ajattelemaan kokemustaan omana reaktionaan ohjelmaan. Pelaamisen ja pelien maailma on yksi mediapsykologian tutkimuskohde. 138 139

Mediapsykologian keskeisiä teemoja ovat nykyään vuorovaikutteisen verkkoviestinnän ja virtuaalitodellisuuden psykologiset vaikutukset ja median aiheuttamat ongelmat, esimerkiksi erilaiset Internet- riippuvuudet (chat- ja peliriippuvuudet) ja mediaväkivalta. Voidaan olettaa, että yksilö, jolla on jo kokemusta väkivallan käytöstä ongelmaratkaisukeinona, omaksuu väkivaltaiset mallit helpommin kuin sellainen katsoja, jonka kasvu- ja elämänympäristössä ei ole väkivaltaisia malleja. Viihteellinen väkivalta on useimmiten kritiikitöntä ja väkivaltaa ihannoivaa, kun taas uutisoitu väkivalta pyrkii pääosin osoittamaan väkivallan karut puolet ja näin ollen mahdollisesti ehkäisemään vahvaa aggressiivista käyttäytymistä. Virtuaalitodellisuuteen liittyvät kysymykset käsittelevät esimerkiksi ihmisen havaintotoimintojen ja virtuaalisten ärsykkeiden kuormittavuuden suhdetta sekä virtuaalisen kokemuksen vaikutusta ihmisen psyykkiseen elämään. Medianpsykologian kannalta yksi kiinnostava asia on kuvallisen viestinnän totuudenmukaisuus. Digitaalisessa muodossa olevia kuvia voidaan kuvankäsittelyohjelmien avulla muokata hyvinkin paljon. Kuvia on totuttu pitämään aitoina kuvauksina todellisuudesta. Kuvien avulla ihminen luo mielikuvia ympäröivästä maailmasta ja näin kuvat ovat keskeinen osa sisäisiä mallejamme. Esimerkiksi propaganda ja mainonta saattaa hyödyntää mahdollisuutta manipuloida meidän tulkintaamme maailmasta. Voidaan ajatella, että tulevaisuudessa median merkitys kasvaa entisestään, kun perinteiset ja uudet mediat sulautuvat toisiinsa. Mediasta tulee entistä enemmän osa ihmisen elämäntapaa niin itsensä kehittämisessä kuin viihtymisessä ja rentoutumissa. Mediapsykologista tietoa voidaan pitää tärkeänä, koska juuri tämän tiedon avulla kehitetään erilaisia mediapalveluja ja arvioidaan myös median mahdollisia haittavaikutuksia. Työpsykologia Työpsykologia on psykologian sovellusala, joka tutkii mm työilmapiiriä, työyhteisöjen ja ryhmien toimintaa, johtajuutta, työstressiä, soveltuvuutta työtehtävään, työssä väsymistä sekä työssä kehittymistä. Eri tutkimusalueet peilaavat eri tavoin hyvinvointia työssä. Työpsykologia käyttää hyväkseen persoonallisuuspsykologian, sosiaalialipsykologian ja kehityspsykologian tutkimustuloksia ja teorioita sekä niiden tutkimusmenetelmiä. Työhyvinvointi Henkiseen hyvinvointiin kuuluu tyytyväisyys elämään ja työhön, myönteinen perusasenne, aktiivisuus ja oman itsensä hyväksyminen. Työnteolla on suuri merkitys aikuisen ihmisen hyvinvoinnin kokemukselle. Työn tulisi vastata työntekijän tavoitteita ja kykyjä, antaa mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä luoda elämälle mielekkyyttä ja taloudellista turvaa. Tyytyväisyys työhön luo hyvinvointia elämään. Työ saattaa olla myös uhka hyvinvoinnille. Työn kuormittavuudessa arvioidaan ergonomiaa, työturvallisuutta, työaikoja, fysiologista kuormitusta ja psykososiaalisia tekijöitä. Ihminen on kokonaisuus, jolloin kaikki osa-alueet vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi työajoista johtuva väsymys on uhka työturvallisuudelle ja heikentää tyytyväisyyttä työhön. Työpsykologia tutkii työn eri ulottuvuuksien vaikutusta hyvinvointiin ja etenkin työn psykososiaalisia vaikutuksia. Työelämä on muuttunut viime vuosikymmenien aikana. Selväpiirteinen kahdeksasta neljään -työ on monilla aloilla muuttumassa rajoiltaan epämääräisiksi projekteiksi. Mahdollisuus jatkaa töitään matkapuhelinten ja kannettavien tietokoneiden avulla on vaikuttanut monien vapaa-ajan pirstoutumiseen pienemmiksi paloiksi. Uudentyyppiset työnteon tavat, kuten etätyö, vaativat työntekijältä uuden työkulttuurin oppimista. Muutokset työssä voivat luoda uusia mahdollisuuksia, mutta ovat myös työntekijää psyykkisesti kuormittavia. Työn ja levon rytmisyys on tärkeää ihmisen hyvinvoinnille. Jatkuva työnteko kuluttaa ihmisen biologista perusjärjestelmää. Monilla aloilla vapaa-ajasta ja katkeamattomasta lomasta kiinnipitäminen vaatii päättäväisyyttä. Lyhyenä taukona työstä stressikertymä ei pääse purkautumaan. Onnistuneen loman tunnusmerkkejä ovat riittävä pituus, henkinen irtautuminen työasioista ja levännyt olo. Hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa jaksaa enemmän ja on tyytyväisempi. Psykologia tieteenä ja > Psykologian osa-alueet ja sovellusalueita TEHTÄVÄ: Tarkastele millä eri tavoin olet omassa elämässäsi tekemisessä median kanssa ja arvioi median vaikutusta elämääsi. Pohdi, mitkä seikat voivat olla stressiä aiheuttavia linja-autonkuljettajan ja papin töissä. 140 141

Psykologia tieteenä ja > Psykologian osa-alueet ja sovellusalueita Itsetuntemus ja itsearvostus ovat tärkeitä myös työn tekemisessä. Ne auttavat asettamaan itselleen rajoja tavoitteissa ja haasteissa, suhtautumaan omiin tunteisiin vakavasti ja hoitamaan itseään. On hyvä tunnistaa omat vahvuudet ja itselle tyydytystä tuottavat asiat. Työnohjaus ja muu keskustelu omasta työstä ja siihen liittyvistä ajatuksista auttavat suhteuttamaan omia kokemuksia ja stressin aiheita, näkemään vaihtoehtoja ja antavat tukea. Työterveyshuollon, esimiesten ja henkilöstöhallinnon tehtävä on tukea työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia. Jatkuvan työstressin taustalla on yleensä ongelmia työjärjestelyissä, joihin työyhteisössä ei ole löydetty toimivia ratkaisuja. Pitkään jatkuva työstressi voi johtaa työuupumukseen, jolle on ominaista kokonaisvaltainen pitkäaikainen väsymys, kyyninen asenne työhön ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen. Voimakas väsymyksen tunne ei liity vain kiireaikoihin, vaan on kokoaikaista, eikä väsymys korjaannu levolla. Työuupumus on vakava hyvinvoinnin häiriö, joka heikentää laaja-alaisesti terveyttä ja vaikuttaa haitallisesti työyhteisöihin. Sen seurauksena työssä suoriutuminen heikkenee ja stressin kokeminen lisääntyy. Työuupumuksesta toipuminen vaatii tarvittavan hoidon lisäksi muutoksia työtehtävissä ja omissa asenteissa työhön. Vakavasta työuupumuksesta toipuminen etenee seuraavien vaiheiden kautta: - Ongelman myöntäminen - Etäisyyden otto työstä - Terveydentilan kohentaminen - Elämänarvojen tarkistaminen - Vaihtoehtojen hakeminen työstä - Muutoksen aikaansaaminen TEHTÄVÄT Ylikuormituksen ja työuupumuksen merkkejä - Unohdat asioita selvästi useammin kuin ennen, et jaksa seurata lehtiä tai avata postia. - Tunnet olevasi jatkuvassa urakkatyössä ja on monia asioita, joita et ehdi tehdä kunnolla. - Sinulla ei riitä energiaa muuhun kuin työhön. - Ihmissuhteesi muuttuvat satunnaisemmiksi. - Unesi häiriintyy. - Töiden teko alkaa tuntua vastenmieliseltä Työyhteisön vaikutus työhyvinvointiin Terveen työyhteisön tunnusmerkkejä ovat avoin tiedonkulku ja vuorovaikutus, ongelmien ja ristiriitojen käsittely ja toimiva yhteistyö. On tärkeää, että esimiehet kuuntelevat työntekijöiden toiveita ja näkemyksiä, ottavat ne huomioon päätöksissään ja työnjako on oikeudenmukaista. Työntekijöiden tulee voida kokea, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa työyhteisön toimintaan. Hyvinvoinnista huolehtimisen pitää olla suunnitelmallista. Huonosti toimiva työyhteisö vaikuttaa negatiivisesti työssä koettuun tyytyväisyyteen ja altistaa erilaisille psyykkisille ja psykosomaattisille sairauksille. Työyhteisön toimintatapoja ja ilmapiiriä voidaan kehittää siten, että hyvinvointi työssä ja työssä jaksaminen kohenevat. Onnistuneen kehittämistoiminnan edellytyksenä on kaikkien osapuolten sitoutuminen kehittämispyrkimykseen. Työhyvinvoinnin kehittämisen tulee olla työyhteisön jatkuvaa toimintaa. Pohdi, mitkä asiat voisivat heikentää lukiolaisen hyvinvointia opiskelutyössä. Mitkä tekijöistä ovat psykososiaalisia? Millainen loma on sinulle voimia lisäävä? Miettikää eri näkökulmia kysymykseen siitä, ovatko kesätyöt uhka lukiolaisten hyvinvoinnille, koska varsinainen vapaa loma-aika lyhenee? Millaiseen työhön sinä aiot suuntautua? Mitkä ovat siihen ammattialaan liittyviä tyypillisiä stressitekijöitä? Voiko lukiolaisella ilmetä uupumuksen tai ylikuormituksen merkkejä? Työhyvinvoinnin mittaamiseen käytetään monia kyselyitä. Esimerkkejä psykososiaalista työhyvinvointia ja työympäristöä mittaavista kysymyksistä (poimintoja Valtionkonttorin Kaikki hyvin työssä? -kyselystä): Vastaa kysymyksiin asteikolla 1 = Tilanne erittäin huono 2 = Tilanne melko huono 3 = Siltä väliltä 4 = Tilanne melko hyvä 5 = Tilanne erittäin hyvä Haastattele kahta eri-ikäistä ja eri ammatissa toimivaa henkilöä heidän työhyvinvoinnistaan. Merkitse vastaukset viivoille. Keskustelkaa eri ammatteihin liittyvistä tyypillisistä stressitekijöistä. TYÖN SISÄLTÖ JA JÄRJESTELYT Työpaineet 1. Kiire 2. Tekemättömien töiden paine Työn selkeys ja sisältö 3. Oman työn tavoitteiden selkeys 4. Työyksilöiden tavoitteiden selkeys 5. Työn liika vaikeus 6. Työn vaihtelevuus ja monipuolisuus 7. Mahdollisuus henkilökohtaiseen kehitykseen Vaikutusmahdollisuudet 8. Vaikutusmahdollisuudet työn sisältöön 9. Vaikutusmahdollisuudet työn määrään 10. Vaikutusmahdollisuudet toimintaperiaatteisiin työpaikalla VUOROVAIKUTUS JA TYÖYHTEISÖN TOIMINTATAVAT Esimiestyö 1. Esimiehen reiluus ja oikeudenmukaisuus 2. Tuen saanti lähimmältä esimieheltä tarvittaessa 3. Palautteen saaminen lähimmältä esimieheltä 4. Esimies-alais kehityskeskustelujen riittävyys 5. Yhteiset keskustelut työtehtävistä ja tavoitteista Käytännön työskentely 6. Tuen saanti työtovereilta tarvittaessa 7. Työskentelyn sujuvuus ryhmässä/tiimissä 8. Työn sujuvuus oman ja muiden ryhmien välillä Tiedonkulku 9. Tiedonkulku omaa työtä koskevissa asioissa 10. Tiedonkulku koko työyhteisöä koskevissa asioissa ILMAPIIRI JA TASA-ARVO Ilmapiiri 1. Ilmapiirin jännittyneisyys ja kilpailevuus 2. Ilmapiirin kannustavuus 3. Ilmapiirin ennakkoluuloisuus 4. Ilmapiirin leppoisuus 5. Ilmapiirin riitaisuus Tasa-arvon toteutuminen 6. Ikäryhmien välinen tasa-arvo 7. Sukupuolten välinen tasa-arvo 8. Ammattiryhmien välinen tasa-arvo 9. Henkilön työn arvostus työyhteisössä Kiusaaminen ja syrjintä 10. Syrjinnän kokeminen työssä 11. Henkisen väkivallan/kiusaamisen kokeminen työssä 142 143

Psykologia tieteenä ja > Psykologian osa-alueet ja sovellusalueita Urheilupsykologia ja psyykkinen valmennus Urheilupsykologiassa tutkitaan urheilijan suoritukseen vaikuttavia psyykkisiä tekijöitä. Fyysisen kunnon lisäksi suoritukseen vaikuttavat keskittyminen, tunteet, muistot, asennoituminen suoritukseen ja monet muut psyykkiset tekijät. Urheilupsykologia soveltaa persoonallisuuspsykologian, kehityspsykologian, kognitiivisen psykologian, kehityspsykologian ja sosiaalipsykologian tietoja. Psyykkinen valmennus on urheiluvalmennuksen osa-alue, jossa hyödynnetään urheilupsykologista tietoutta. Psyykkistä valmennusta voivat antaa monien eri koulutusalojen ammattilaiset, kuten liikunnanopettajat, fysioterapeutit tai liikunnanohjaajat. Urheilupsykologeja sen sijaan ovat vain laillistetut psykologit. Psyykkisen valmennuksen tavoitteet Psyykkinen valmennus on osa urheilijan valmennusta. Sitä tapahtuu kaikessa urheilijan ja valmentajan vuorovaikutuksessa. Valmentajan toiminta vaikuttaa urheilijan psyykkiseen tilaan, psyykkiseen kuntoon. Valmentajalle ominainen tapa antaa palautetta urheilijalle vaikuttaa urheilijan itsetuntoon ja minäkäsitykseen. Palaute ei kuitenkaan vaikuta kaikkiin urheilijoihin samalla tavalla. Moniin vuorovaikutuksessa toteutuviin asioihin voi vaikuttaa opettelemalla uusia tapoja toimia ja tulkinta toisen toimintaa. Tietoisen psyykkisen valmennuksen tavoitteina on parantaa urheilijan suorituskykyä mielikuvaharjoittelun avulla ja vähentämällä suoritukseen liittyviä häiritseviä jännitystiloja, kehittymään ihmisenä ja liittämään urheilun osaksi elämän kokonaisuutta. Psyykkinen valmennus tukee urheilijan sisäisen vapauden lisäämistä siten, että urheilija voisi monipuolistaa käytössään olevia keinoja ristiriitojen ratkaisemiseksi. Urheilija ja valmentaja arvioivat yhdessä, millaisesta psyykkisestä valmennuksesta urheilija voisi hyötyä eniten. Psyykkiseen valmennusohjelmaan saattavat kuulua keskustelut, rentoutumis-, keskittymisja mielikuvaharjoitukset sekä kilpailuunvalmistautumisohjelmat. Ohjelma rakennetaan urheilijan toiveista ja tarpeista lähtien. Psyykkisen valmennuksen menetelmiä Ajatukset ja tunteet Ajatukset ja tunteet muodostavat kokemuksen ja sen tulkinnan. Ihmiset reagoivat samaan tilanteeseen eri tavoin. Esimerkiksi muutokset harjoittelussa voivat tuntua pelottavalta ja uhkalta tai uudelta mahdollisuudelta. Huippusuorituksiin liittyy usein myönteisten tunteiden ja helppouden kokemus suorituksen aikana. Negatiiviset tunteet, esimerkiksi epäonnistumisen pelko, jäykistävät suorituksen. Ajatuksiin liittyy mielikuvia menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Mikäli urheilijan ajatukset ovat keskittyneet epäonnistumisiin, pelkoihin ja uhkiin, ne ruokkivat negatiivisia tunteita, ja hyvä suoriutuminen on vaikeampaa kuin luottavaisesti ajattelevalla. Ajatustapoja voidaan opetella. Eräs ajatusmalli on se, keskitytäänkö urheilijan suorituksen arvioinnissa virheiden havaitsemiseen vai onnistumisten kehittämiseen. Minäkäsitykset ja uskomukset Ihmisen mielen toiminnassa on tietoinen ja tiedostamaton taso. Uskomukset itsestä onnistujana tai epäonnistujana ja minäkäsitys vaikuttavat urheilijan suoritukseen. Jokaisella on sekä hyödyllisiä että haitallisia uskomuksia itsestä. Suoritusta edesauttavia uskomuksia ovat mm: voin itse harjoittelulla vaikuttaa osaamiseeni, tulevaisuudessa tulen olemaan vielä parempi, jokainen epäonnistuu joskus ja loukkaantumiset ja pettymykset ovat vain väliaikaisia tiloja eivätkä estä menestymistä myöhemmin. Mielikuvien hyväksikäyttäminen ja mielikuvaharjoittelu Mielikuvat ovat hyödyllinen väline suoritusten kehittämiseen. Kuvittelemalla voi käsitellä erilaisiin tilanteisiin liittyviä ajatuksia ja tunteita. Ajattelemalla myönteisiä mielikuvia suorituksistaan urheilija lisää mahdollisuuttaan onnistua. Mielikuvaharjoittelua kutsutaan mentaaliharjoitteluksi, psyykkiseksi harjoitteluksi, visualisoinniksi tai ideomotoriseksi harjoitteluksi. Taitoa vaativissa lajeissa, esimerkiksi taitoluistelussa, mäkihypyssä ja korkeushypyssä, urheilijan on eduksi käydä suoritus läpi mielessään ennen hyppyä. Kokeneella urheilijalla on vahva sisäinen malli suorituksen eri vaiheista. Mielikuvaharjoittelulla voi harjaannuttaa niitä tekijöitä, joita haluaa kehittää. Mielikuvaharjoittelun teho perustuu siihen, että harjoiteltaessa suoritusta kuvitellen aktivoi samoja aivojen alueita kuin varsinaisessa suorituksessa. Rentoutuminen Psyykkisessä valmennuksessa rentoutumisella tarkoitetaan tarkoituksellisesti aikaansaatua tilaa, joka saavutetaan joko toisen ohjeita kuunnellen tai itselleen käskyjä ja mielikuvia antaen. Rentoutumistaitoa voi harjaannuttaa. Rentoutuminen vaikuttaa sekä mielen että kehon hyvinvointiin. Keskittyminen Keskittyneessä tilassa ajatukset ja tarkkaavaisuus ovat kohdentuneet tiettyyn asiaan tai kohteeseen. Ei-keskittyneessä tilassa mieli vaeltaa kohteesta toiseen, ja keskittyminen aste vaihtelee. Huippukeskittyneessä tilassa mieli on kiinnittynyt jakamattomasti päämäärään ja sen saavuttamiseen. Tällaista tilaa kutsutaan flow-tilaksi. Tämän tilan tunnusmerkkejä on ajan ja jopa paikan tunteen hämärtyminen, unenomaisuus ja vaivattomuus. Flow-tilan saavuttaminen edellyttää asian hallinnan lisäksi oikeaa tunnetilaa. Eri lajit ja eri tilanteet samassakin lajissa edellyttävät erityyppistä keskittymistä. Jalkapallossa pelaaja keskittyy normaalissa pelitilanteessa laaja-alaisesti pelitilanteen kehittymiseen, mutta rangaistuspotkua ampuessa vain yhteen asiaan. Onnistuneeseen keskittymiseen vaikuttaa positiivinen ja luottavainen olotila. Keskittymisen häiriöt voivat johtua esim. omista tunteista ja virheistä suorituksen aikana, vastustajan toiminnasta, yleisöstä ja välineistä. TEHTÄVÄT: Arvioi, miten psyykkisen valmennuksen menetelmiä voi soveltaa opiskelusuorituksen parantamiseksi. Haastattele urheilua harrastavaa tuttavaasi siitä, mitkä tekijät hän on kokenut urheilusuoritusta edesauttaviksi tai heikentäviksi. Mitkä niistä ovat psyykkisiä tekijöitä? Miten urheilija voi hyötyä psyykkisestä valmennuksesta? 144 145

Psykologia tieteenä ja > Psykologian osa-alueet ja sovellusalueita Uskontopsykologia Uskontotiede on uskontojen vertailevaa tutkimusta, jonka yksi osa-alueista on uskontopsykologia. Uskontopsykologia on toisaalta osa psykologista tutkimusta, toisaalta uskontotieteen osa-alue. Se käyttää psykologian tutkimusmenetelmiä (kokeet, testit, analyysit), perustuu psykologian teoreettisiin väittämiin (kognitiiviset, syvyyspsykologiset ja sosiaalipsykologiset teoriat) ja siinä sovelletaan psykologista tutkimustietoa (terapia, sielunhoito ja sairaalapsykologia). Uskontopsykologian tavoite on ymmärtää uskonnollisen käyttäytymisen ja kokemuksen psykologisia prosesseja. Uskontopsykologian keskeinen tutkimuskohde on yksilön uskonnollinen kokemus. Tutkimuksessa käytetään hyväksi havainto-, sosiaali-, persoonallisuuspsykologista sekä psykoanalyyttista näkökulmaa mielen toimintaan. Uskontopsykologian tutkimusmenetelmät ovat luonteeltaan kokeellisia. Niitä ovat kyselyt niihin liittyvine haastatteluineen, laboratoriokokeet, testit, asennekyselyt, elämänkertahaastattelut ja psykoanalyysi. Uskontopsykologinen tutkimus voidaan jakaa yksilö- ja sosiaalipsykologiaan. Yksilöpsykologinen tutkimus uskontopsykologiassa tutkii uskovan ihmisen uskonnollisia elämyksiä, niiden syntyä, erilaisia elämys- ja kääntymistyyppejä, uskonnollisen persoonallisuuden rakennetta sekä uskonnollisuuden kehitystä ja muutosta elämän vaiheissa. Sosiaalipsykologinen tutkimus tutkii uskonnollisuuden yhteisöllistä ulottuvuutta, kuten uskonnollisia rooleja ja niihin liittyviä käyttäytymissääntöjä, uskonnollisen yhteisön vaikutusta yksilöön, uskonnollista kasvatusta ja uskonnollisten johtajien toimintaa. Uskonnollisen kokemuksen osatekijät Uskonnollinen kokemus on yksilön kokonaisvaltainen tapa asennoitua yliluonnolliseen. Kokemukseen sisältyvät käsitykset, käyttäytyminen ja elämykset. Käsitykset eli kognitiiviset tekijät pyrkivät selittämään ilmiön, liittämään sen aiempiin tietoihin ja tulkitsemaan kokemusta. Käsityksiin kuuluu myös tiedollinen kokonaisuus uskonnon opista ja käyttäytymismuodoista. Kokemus ilmenee käyttäytymisessä, jossa toimitaan uskontoon kuuluvien sääntöjen mukaan. Esimerkiksi rukous tapahtuu uskonnoissa kunkin omien sääntöjen mukaisesti. Säännönmukaisesti toteutettavia käyttäytymismuotoja kutsutaan riiteiksi ja kulteiksi. Elämykset ovat mielensisäisiä yksilöllisiä kokemuksia. Vaikka ihmisten kokemuksissa on paljon samankaltaisuutta, elämykset koetaan ja tulkitaan hyvin omakohtaisesti. Vahvoja hengellisiä elämyksiä kutsutaan mystisiksi. Mystisiin kokemuksiin voi liittyä elämyksiä oman persoonallisuuden häviämisestä. Uskonnollinen kokemus psykologian eri koulukuntien mukaan Persoonallisuuspsykologian teorioiden mukaan ihmisellä on synnynnäisesti tai hänelle kehittyy kiinteitä tapoja käyttäytyä ja reagoida ulkomaailman ärsykkeisiin. Yksilölle ominaisten toimintatapojen kokonaisuutta kutsutaan persoonallisuudeksi. Joidenkin teorioiden mukaan persoonallisuus on koko ajan muuttuva, toisten teorioiden mukaan persoonallisuuden piirteiden lähtökohta on perimässä, ja siksi ne eivät muutu. Persoonallisuuspsykologian osa-alueita ovat persoonallisuuden piirreteoriat, psykodynaamiset teoriat, humanistiset teoriat ja oppimisteoriat. Persoonallisuuden piirteiden tutkimuksessa on tavoitteena löytää niitä piirteitä, jotka määrittävät yksilön tyypillistä toimintaa. Tämän suuntauksen eräs kehittäjistä on Gordon W. Allport. Allport kuvasi tutkimuksissaan kypsää ja epäkypsää uskonnollisuutta. Kypsälle uskonnollisuudelle on tyypillistä persoonan toiminnan monipuolisuus, yhtenäisyys eettisissä arvioinneissa ja uskonnon merkitys persoonallisuutta eheyttävänä tekijänä. Myöhemmin Allport määritteli uskonnollisuuden persoonallisuuden piirteitä käsitteillä sisäinen ja ulkoinen uskonnollisuus. Sisäistä uskonnollisuutta edustavalla persoonalla on johdonmukainen suhde uskonnollisuuteen, uskonto ei ole väline jonkin saavuttamiseksi ja tällainen henkilö on vähemmän Uskonnollinen kokemus voi johtaa voimakkaisiin tunnekokemuksiin, jopa hurmokseen. ennakkoluuloinen kuin ulkoista uskonnollisuutta edustava. Psykodynaamisten ja syvyyspsykologisten teorioiden kehitys alkoi Sigmund Freudin teorioista. Freudin mukaan ihmiset ovat harvoin tietoisia tunteidensa ja tekojensa todellisista tarkoituksista, koska ne ovat alitajuisia. Uskonnon harjoittaminen ja uskonnolliset kokemukset ilmentävät Freudin mukaan ihmiskunnan neuroosia. Jumala on fantasiahahmo, johon ihmiset projisoivat täydellisen vanhemman mielikuvia. Kun ihmiset vapautuvat tästä turvajärjestelmästä, he luopuvat myös uskonnosta tarpeettomana. Carl Gustav Jungin syvyyspsykogiassa uskonnollinen elämä jossain muodossa on mielenterveyden ja korkean henkisen kypsyyden ehto. Jung tarkoittaa uskonnollisuudella jumalallisen etsimistä ja löytämistä omasta itsestään. Ihmisen mielen tiedostamattomaan sisältyy symbolinen ihmiskunnalle yhteinen viisaus, joka ihmisen tulee ymmärtää ja soveltaa elämäänsä. Uskontojen psykologisen arvon ratkaisee Jungin mukaan se, kuinka elävää ja vaikuttavaa niiden oppien symboliikka on. Humanistisen psykologian mukaan ihmisellä on synnynnäisesti mahdollisuus positiiviseen kasvuun kohti riippumattomuutta. Ihminen voi kehittyä täydeksi itsekseen. Uskonnolla on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Uskonnon harjoittaminen ja uskonnolliset kokemukset voivat tukea ihmisenä kehittymistä, mutta ne voivat myös rajoittaa ihmisen kasvun vapautta. Oppimisteoreettisen (behavioristisen) mallin mukaan käyttäytyminen on opittua ja muutettavissa olevaa. Uskonnolliset käsitykset ja kokemustavat ovat ympäristöstä opittuja. Oppimisteoreettinen suuntaus suhtautuu uskontoon ilmiönä torjuvasti, koska se on ilmiö, josta ei havainnoimalla voida saada objektiivista tietoa. TEHTÄVÄT: Minkä psykologian suuntauksen mukainen käsitys uskonnollisuudesta on lähinnä omaa käsitystäsi? Katso jokin tv-dokumentti, jossa käsitellään uskonnon harjoittajien elämää. Arvioi uskonnon merkitystä näiden ihmisten elämässä ja persoonan toiminnassa. 146 147

Ympäristöpsykologia Ympäristöpsykologia on psykologian sovellutusalue, joka tutkii ihmisen ja hänen elinympäristönsä välistä suhdetta. Ihmisen elinympäristöllä voidaan tarkoittaa kulttuuria ja yhteiskuntaa, fyysistä ympäristöä eli luontoa ja rakennettua ympäristöä sekä sosiaalista ympäristöä eli ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita. Ympäristöpsykologista tietoa sovelletaan käytäntöön, kun halutaan luoda mielihyvää tuottavia, ihmisläheisiä ympäristöjä. Esimerkiksi arkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa ympäristöpsykologinen näkemys tulee esille silloin, kun pohditaan miten ihminen kokee ympäristönsä ja mitkä tekijät mahdollisesti lisäävät ihmisen psyykkistä hyvinvointia esimerkiksi rakennusten valoisuus ja kaupunkien viheralueet. Ympäristöstä voidaan erottaa eri tasoja. Sosiaalisen ympäristön ytimenä on koti ja perhe. Laajempi sosiaalinen ympäristö rakentuu ystävistä ja muista tutuista ihmisistä, koulusta, työympäristöstä, harrastuksista ja aatteellisista ympäristöistä. Kulttuuriympäristö ja yhteiskunta välittävät ihmiselle perinteitä, arvoja ja asenteita. Se, miten ihminen toimii yhteiskunnassa, perustuu hänen omaksumaansa tapaan elää. Ihmisen suhde ympäristöön voi olla vuorovaikutteista ja sopeutuvaa tai ristiriitaista ja hajottavaa. Ihmisillä on mielessään mielikuvia ympäristöstään. Mielikuvat ovat sisäisiä malleja, jotka sisältävät tietoa siitä, millainen ihmistä ympäröivä maailma on. Mielikuviin sisältyy myös käsityksiä siitä, millaisessa ympäristössä ihminen haluaisi elää. Se, minkälaisia havaintoja yksilö ympäristöstään tekee, vaikuttaa vahvasti hänen psyykkiseen hyvinvointiinsa. Sellaisella ihmisellä, joka kokee ympäristönsä pääsääntöisesti miellyttävänä, on periaatteessa helpompi saavuttaa hyvän olon tunteita elämässään kuin ihmisellä, jonka ympäristökokemus on negatiivisesti virittynyt. Ympäristöpsykologiaa kiinnostaa erityisesti ne rakenteet ympäristössä, jotka ovat erityisasemassa suhteessa ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Ihmisen eri ympäristöille antamat merkitykset vaihtelevat heidän tavoitteidensa ja sisäisten mallien mukaan. Joillekin ihmisille suhde luontoon on erityisen merkityksellinen, toisille ihmisille kodin sisustuksessa käytetyt värit ja materiaalit vaikuttavat vahvasti ympäristön psyykkiseen kokemiseen. Tässä tapauksessa sekä luonto että värit ja materiaalit sisältävät terapeuttisen (mieltä parantavan) ulottuvuuden. Ympäristön merkitys ihmisen toiminnassa korostuu etenkin silloin, kun ympäristö koetaan osana itseä. Kokemus saattaa olla niin voimakas, että jokin muutos ympäristössä voidaan kokea myös muutoksena itses- sä. Esimerkiksi metsän hakkuu ihmisen lähiympäristössä olevassa metsässä, jossa ihminen on tottunut kulkemaan ja rauhoittamaan mieltään, saatetaan kokea syvänä menetyksenä. Ihmisen suhde ympäristöön voi rakentua esimerkiksi tunnelmien, ilmapiirin tai puhtaasti toiminnallisin perustein. Tällöin on kyse siitä millaisen tunnetason mielikuvan ihminen luo ympäristöstään vai arvioiko hän ympäristöään jonkin toiminnan suorittamisen näkökulmasta. Toisille ihmisille tarpominen ryteikköisessä umpimetsässä voi luoda vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen suhteessa luontoon, toiset taas nauttivat reippaasta kävelystä hoidetussa puistometsässä. Silti molempien ryhmien mielihyväkokemus voi olla yhtä voimakas se määräytyy yksilön oman tulkinnan perusteella. Ekopsykologia on paneutunut erityisesti ihmisen luontosuhteen tarkasteluun. Ihminen on fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena olentona koko ajan suhteessa ympäristöönsä. On tärkeä huomioida se, että esimerkiksi ympäristön saastuminen voi vaikuttaa suoraan ihmisen elintoimintoihin ja tätä kautta fyysiseen terveyteen. Myös elämään liittyvät huolet ja suoranainen ahdistus lisääntyvät saastuneessa ympäristössä elävillä ihmisillä. Edellä mainitut asiat vaikuttavat myös sosiaalisten suhteiden kärjistymiseen, esimerkiksi psyykkiset paineet perheyhteisöissä saattavat kärjistää ihmisten välisiä suhteita ja aiheuttaa väkivaltaa. Ympäristöpsykologia haluaa kiinnittää erityistä huomioita siihen, että muuttamalla ympäristön rakenteita parempaan suuntaan voidaan ihmisille antaa edellytyksiä psyykkiselle hyvinvoinnille. TEHTÄVIÄ: 1. Pohdi mitkä ympäristölliset tekijät tukevat ihmisen psyykkistä hyvinvointia (+). Entä rajoittavat sitä (-). 2. Suunnittele itsellesi mieluinen huone tai koko asunto (talo, kesämökki) tai asuinympäristö tai luokkahuone. Pyri tuomaan esille myös psykologisia näkökulmia. Tehtävät soveltuvat myös ryhmätöiksi. Psykologia tieteenä ja > Psykologian osa-alueet ja sovellusalueita Pohdi, miten ympäristö vaikuttaa ihmisen mieleen. Kerro omia esimerkkejä. 148 149

Pohdi, miksi nuoret ovat riski liikenteessä. Psykologia tieteenä ja > Psykologian osa-alueet ja sovellusalueita Liikennepsykologia Liikennepsykologia pyrkii selvittämään ihmisen käyttäytymistä liikenteessä: mitkä ovat ne lainmukaisuudet ja toimintamallit sekä periaatteet, joita ihminen noudattaa erilaisissa liikennetilanteissa. Liikennepsykologiaan kuuluu erilaisten inhimillisten tekijöiden huomioonottaminen ja tarkastelu liikenteessä. Myös fyysisen ympäristön vaikutus, esimerkiksi valaistusolosuhteet ja liikenteen vilkkaus, huomioidaan liikennepsykologisessa tarkastelussa. Erityisen tärkeä kysymys on se, miten ihmisen sisäiset mallit rakentuvat ja ohjaavat hänen liikennekäyttäytymistään. Minkälaisia ratkaisuja ihmiset tekevät erilaisissa liikennetilanteissa: miksi toiset ottavat suuria riskejä ja toiset ennakoivat mahdollisia uhkatekijöitä. Myös ihmisen havaintotoiminnat ja liikenteen ohjaukseen liittyvät rakenteet, esimerkiksi liikennemerkkien havaittavuus, ovat keskeinen tutkimusalue. Näillä tutkimusalueilla sovelletaan erityisesti kognitiivisen psykologian tietoja. Psykomotorista tietoa sovelletaan tarkasteltaessa ihmisen kykyä hallita ajoneuvoa: esimerkiksi miten päihteet ja väsymys tai ikä ja kokemus vaikuttavat toimintaan. Psykomotoriikkaan liittyy läheisesti myös ergonominen näkökulma: esimerkiksi ajoneuvon hallintalaitteiden sijoittelu. Liikenteessä esille tulevia rooleja, asenteita, ryhmäkäyttäytymistä, sosiaalisia normeja ja yleensä sosiaalista vuorovaikutusta tarkastellaan sosiaalipsykologian näkökulmasta. Myös ihmisten persoonallisuuden rakenteet ja elämäntyylit vaikuttavat hänen liikennekäyttäytymiseensä. Lisäksi voidaan pohtia miten motiivit tulevat esille liikenteessä: onko autolla ajamisen keskeinen motiivi siirtyä turvallisesti paikasta toiseen vai haluaako kuljettaja kokea vauhdin tuomaa jännitystä. Liikennekasvatus sekä ajo- ja liikenneopetus soveltavat oppimispsykologista tietoa, esimerkiksi mielikuvaharjoittelun avulla ihminen voi vahvistaa oikeita toimintamalleja nopeaa päätöksentekoa vaativissa tilanteissa. Myös liikennesäännöt yleensä opitaan hyvin, koska ihminen ymmärtää kyseisen tiedon merkityksen oman mielekkään toimintansa näkökulmasta Erityisesti ammattiliikenteeseen kuuluvat soveltuvuuskokeet hyödyntävät psykologista tietoa. Fysiologisten ominaisuuksien, esimerkiksi näkökyvyn ja kolmiulotteisuuden hahmottamisen lisäksi voidaan mitata ihmisen päätöksentekokykyä ja tunteiden hallintaa. Liikennepsykologista tutkimusta voidaan tehdä tarkkailemalla liikenneympäristöä ulkoapäin, esimerkiksi miten liikennevaloja noudatetaan tai sisältäpäin, esimerkiksi videoimalla erityisillä kameroilla kokeneen ja aloittelevan kuljettajan silmänliikkeitä (valikoiva tark- kaavaisuus) samoilla ajoreiteillä. Myös liikennetilanteita voidaan simuloida ja näin mitata turvallisesti väsymystilan vaikutusta reaktionopeuteen. Lisäksi haastatteluilla ja kyselyillä voidaan kartoittaa liikenteessä esiintyviä asenteita. Aistiensa välityksellä ihminen tekee havaintoja ympäristöstään. Liikenteen kannalta tärkein aisti on näkö. Muitakin aisteja tarvitaan ja kaikkien aistien osalta voidaan määritellä tietty minimitaso, joka antaa ympäristöstä riittävän määrän tarpeellista informaatiota, jotta toimintaa voidaan ohjata. Esimerkiksi alkoholi muuttaa ihmisen aistijärjestelmää ja tiedonkäsittelyä ja näin vaikuttaa suoraan liikennekäyttäytymiseen. Liikennehavaintoja voidaan tarkastella myös huomioimalla hahmolakeja: esimerkiksi hyvän jatkon laki, joka liikenneympäristön suunnittelun kannalta tarkoittaa, että ihminen olettaa kohteen jatkuvan sen kaltaisena kuin se edessä nähdään, esimerkiksi päätien oletetaan jatkuvan suoraan. Yhteisen liikkeen laki vaikuttaa siten, että samaan suuntaan liikkuvien ajoneuvojen oletetaan jatkossakin liikkuvan samaan suuntaan. Fyysinen ja psyykkinen väsymys ovat yksi esimerkki liikennepsykologisesta tarkastelusta. Fyysinen väsymys näkyy kehon ja hermoston toimintojen väsymisenä ja näin ollen esimerkiksi reaktiokyvyn hidastumisena. Kun puhutaan psyykkisestä väsymisestä, tarkoitetaan esimerkiksi turtumista samankaltaiseen liikenneympäristöön: pitkä ajomatka suoralla tieosuudella saattaa turruttaa kyvyn arvioida ajettua nopeutta. Tällöin on vaarana se, että kuljettaja ei pysty riittävän nopeasti reagoimaan uuteen tilanteeseen, esimerkiksi tielle pysähtyneeseen ajoneuvoon. Liikenneonnettomuuksien tutkinnassa pyritään huomioimaan mahdollisimman monia tekijöitä, jotka ovat osaltaan olleet vaikuttamassa onnettomuuden syntyyn. Tällöin perusjaotteluksi muodostuu tekniset ja inhimilliset syyt. On huomioitava, että suurimmassa osassa onnettomuuksia vaikuttavia tekijöitä on useita, joten yksiselitteisten johtopäätösten teko on vaikeaa. Mitä enemmän onnettomuuksien syistä ymmärretään, sitä enemmän kyseistä tietoa voidaan hyödyntää liikenneympäristöjen suunnittelussa ja kuljettajakoulutuksen kehittämisessä. Liikennepsykologisella tiedolla on merkitystä liikenneturvallisuuteen. TEHTÄVIÄ: 1. Pohdi, mitä käsite ennakointi tarkoittaa liikenteessä. 2. Pohdi nuorten liikenneturvallisuuteen liittyviä tekijöitä. 150 151

PSYKOLOGIA AMMATTINA Psykologia tieteenä ja > Psykologia ammattina Psykologian opiskelu ja ammatinharjoittaminen Psykologi on psykologian yliopistollisen tutkinnon suorittanut henkilö, jolle terveydenhuollon oikeusturvakeskus on myöntänyt oikeuden käyttää tuota ammattinimikettä. Suomessa psykologian maisterin tutkinnon voi suorittaa Helsingin, Jyväskylän, Joensuun, Tampereen ja Turun yliopistoissa tai ruotsinkielisenä Åbo Akademissa. Psykiatrilla puolestaan on aina lääkärin peruskoulutus, jonka jälkeen hän on erikoistunut psyykkisten häiriöiden hoitamiseen. Psykologian opinnot ovat erittäin suosittuja, koska psykologina saa työskennellä monenlaisten ihmisten kanssa ja voi auttaa ihmisiä erilaisissa ongelmatilanteissa. Suuri osa psykologeista tekee mielenterveystyötä, mutta tosiasia on myös se, että psykologina on mahdollisuus työskennellä hyvin monissa erilaisissa ammateissa. Kasvatus- ja perheneuvolapsykologi toimii kasvatus- ja perheneuvonnan asiantuntijana yhdessä neuvolan lastenpsykiatrin, sosiaalityöntekijän ja puheterapeutin kanssa. Hänen keskeisiä tehtäviään on auttaa vanhempia löytämään ratkaisuja lasten ja nuorten ongelmatilanteissa käyttäen tarvittaessa psykologisia yksilötutkimuksia ja testejä. Olennaista on myös tukea lapsia, nuoria ja vanhempia heidän traumoissaan ja kriiseissään. Kasvatusja perheneuvolapsykologi auttaa lapsia, nuoria ja heidän perheenjäseniään yksilö-, pari-, perhe- ja ryhmäterapioiden avulla. Asiakaskunta muodostuu siis hyvin monenikäisistä ihmisistä. Usein tehdään yhteistyötä kunnan sosiaalitoimen kanssa esim. huostaanotoissa, seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvissä tutkimuksissa. Myös yhteistyö päiväkotien ja koulujen kanssa on tärkeää. Koulupsykologit työskentelevät kouluissa, joissa heidän tehtävänänsä on yhdessä muun opiilashuoltohenkilöstön kanssa tukea lasten koulunkäyntiä ja hyvinvointia. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. oppilaiden kehityksen arviointia, tukitoimenpiteiden suunnittelua ja neuvontaa sekä konsultaatioiden antamista niin vanhemmille ja opettajillekin. Koulupsykologeja on peruskouluissa, lukioissa sekä erityiskouluissa kuten kuulo- ja näkövammaisten kouluissa. Psykiatrisessa sairaalassa psykologi tekee mm. tutkimuksia, joiden pohjalta suunnitellaan potilaan hoitoa, arvioidaan työkykyä tai tehdään eläkepäätöksiä. Hän suunnittelee hoitoa ja kuntoutusta yhdessä muun henkilökunnan (lääkärit, hoitajat, sosiaalityöntekijät) kanssa. Usein psykologi myös kouluttaa ja ohjaa muuta henkilökuntaa. Terveyskeskuspsykologi antaa apua mm. lastenkasvatusongelmissa sekä erilaisissa elämän muutostilanteissa ja henkilökohtaisissa kriiseissä. Hän tekee myös psykologisia tutkimuksia ja antaa lyhytaikaista terapiaa. Terveyskeskuspsykologin työhön kuuluu myös terveyskasvatukseen ja työterveyshuoltoon liittyviä tehtäviä, kuten työolojen arviointia ja henkilöstön koulutusta. Kuntoutuspsykologien työnkuva on melko moninainen, heitä nähdään yhä enemmän mm. erilaisissa kuntoutuskeskuksissa. Heidän tehtävänään voi olla esimerkiksi työssäkäyvien työssä jaksamisen tai jonkin sairauden jälkeisen kuntoutumisen tukeminen. Mielenterveystoimistossa psykologi keskustelee, neuvoo ja ohjaa elämän kriisitilanteissa. Hän voi antaa sekä lyhytkestoista kriisiterapiaa että pitkäaikaisempaa psykoterapiaa. Mielenterveystoimistossa tehdään myös psykologisia tutkimuksia ja arvioidaan asiakkaiden psyykkistä työkykyä. Psykologit tekevät työtä myös erilaisissa katastrofitilanteissa ja suuronnettomuuksissa. Hyvin usein psykologi osallistuu onnettomuuden tutkintaan yhdessä muiden alojen asiantuntijoiden kanssa. Ammatinvalintapsykologit työskentelevät useimmiten työvoimatoimistoissa. Heidän työnkuvansa on jatkuvasti laajentunut ja monipuolistunut. Ammatinvalintapsykologi auttaa ihmisiä soveltuvan ammatin ja koulutuksen valinnassa elämän eri vaiheissa. Hän antaa tietoa työelämän vaihtoehdoista ja arvioi asiakkaan kykyjä ja mahdollisuuksia. Psykologien yksi tehtävä on auttaa ja olla tukena vaikeissa ja hankalissa elämäntilanteissa. Tarkoituksena on lisätä asiakkaan itsetuntemusta ja laatia yhdessä asiakkaan kanssa suunnitelmia liittyen koulutukseen ja uraan. Ammatinvalintapsykologi tekee tarvittaessa psykologisia tutkimuksia ja osallistuu vajaatyökykyisten kuntoutuksen suunnitteluun. Osa psykologeista erikoistuu valmistumisensa jälkeen neurospykologiaan, joka on erittäin voimakkaasti kasvava psykologian alue. Neuropsykologi selvittää aivoperäisten häiriöiden laatua ja vaikeusastetta tekemällä neuropsykologisia tutkimuksia. Tällaisia häiriöitä voivat olla mm. puhe-, muisti- ja havaintohäiriöt, jotka voivat olla synnynnäisiä, tapaturmasta johtuvia tai sairauden seurauksena ilmenneitä (cp-vamma, afasiat). Neuropsykologi osallistuu myös aivoperäisistä häiriöistä kärsivien potilaiden kuntouksen suunnitteluun ja toteutukseen. Suurella osalla psykologeista on psykologin koulutuksen lisäksi psykoterapiakoulutus. Psykoterapeutti antaa psykoterapiaa, jonka avulla ihminen voi paremmin oppia ymmärtämään itseään ja muita sekä päästä elämänsä kriisivaiheiden yli. Psykoterapia voi olla eri tavoin suuntautunutta: esimerkiksi psykoanalyyttistä psykoterapiaa tai kognitiivista terapiaa. Psykologeja on opettajina eri oppilaitoksissa. Psykologian aineenopettajan pätevyyden voi sisällyttää psykologian maisterin tutkintoon. Psykologeja työskentelee myös tutkijoina yliopistoissa tai muissa tutkimuslaitoksissa. Puolustusvoimissakin toimii psykologeja. Esimerkiksi kaikille palvelukseen astuville tehdään psykologiset testit, joilla kartoitetaan alokkaiden persoonallisuutta ja kyvykkyyttä toimia armeijassa. Psykologista asiantuntemusta kaivataan työelämässä yhä enemmän. Psykologit toimivat mm. yksityisinä konsultteina ja tarjoavat erilaisia tutkimus-, neuvonta-, terapia- ja kuntoutuspalveluita. Psykologeja toimii paljon myös työhönotto- sekä organisaatioiden kehittämistehtävissä. Työpsykologin toimenkuvaaan voi kuulua myös työpaikan ihmissuhdeongelmien selvittäminen, työuupumuksen hoitaminen ja moninaiset koulutustehtävät. Psykologien antama työnohjaus eri työyhteisöissä on sekin yleistynyt. Psykologit itse saavat usein työnohjausta esimerkiksi kokeneemmalta psykologilta. Perinteisesti psykologien asiantuntemusta on käytetty liikenneturvallisuuden hankkeissa ja ihmisten elinympäristön suunnittelussa. Oikeuspsykologia tarjoaa tärkeän näkökulman niin poliisien koulutukseen kuin rikosten tutkintaankin. Mainonnan ja markkinoinnin ammatilaisilla on jatkuvasti kiinnostusta psykologian soveltamiseen. Suomessa on varsin paljon keskustelua herättänyt myös urheilupsykologia, jonka avulla voidaan antaa psyykkistä valmennusta niin yksilö- kuin joukkueurheilijoillekin. 152 153