Kunta-alan työolobarometri 20 Työministeriön työolobarometrin 20 kuntatyöpaikkojen osatarkastelu Muutossuuntia Työelämän yleinen muutosarvio lähes edellisen vuoden kaltainen Suurimmalla osalla kuntien henkilöstöä mahdollisuuksia osallistua työpaikkansa kehittämiseen Työturvallisuus kääntynyt parempaan suuntaan, mutta terveydenhuollossa ongelmia Määräaikaisiin, osa-aikaisiin ja nuoriin kohdistuva koettu syrjintä ja eriarvoinen kohtelu vähentynyt Kehittämiskeskustelujen käyttö yleistyy hitaasti Palkkausjärjestelmien koetaan kehittyneen varsin hitaasti Vähemmän, mutta pitempiä sairauspoissaoloja, erityisesti ikääntyneille Vaikutusmahdollisuudet parantuneet, lukuun ottamatta mahdollisuuksia vaikuttaa työtahtiin Tausta ja aineisto Vuoden 20 Kunta-alan työolobarometri on järjestyksessä 13. kuntien ja kuntayhtymien työolojen muutoksia kuvaava raportti. Tiedot perustuvat työministeriön työolobarometrin aineistoon, joka kattaa kaikkien alojen palkansaajat. Tätä aineistoa on kasvatettu Työturvallisuuskeskuksen kuntaryhmän toimeksiannosta kunta-alalla työskentelevien osalta poimimalla heistä lisäotos. Tietojenkeruumenetelmä on ollut kaikkina vuosina sama. Kerätty aineisto on kooltaan riittävän suuri koko kunta-alan ja sen neljän päätoimialan muutostrendien seuraamiseksi. Vuonna 20 satunnaisesti valittujen haastateltujen kokonaismäärä kunta-alalla oli 720. Puhelinhaastattelun kato oli vain 12,7 prosenttia, eikä se vinouta tuloksia. Tiedot on yleistettävissä koskemaan kaikkia kuntaalalla työskenteleviä. Tilastokeskus teki haastattelut työvoimatutkimuksen yhteydessä 2.9. 11.10.20 tietokoneavusteisena puhelinhaastatteluna. Kunta-alan työpaikkoja on raportissa verrattu muihin sektoreihin - teollisuuteen, yksityisiin palveluihin ja valtioon. Vertailuissa käytetään samana ajankohtana kerättyjä työministeriön valtakunnallisen työolobarometrin tietoja. Pääosa tiedoista on vertailukelpoisia myös Tilastokeskuksen yksittäisille kunnille tarjoaman Kuntakohtaisen työolobarometrin kanssa. Kunnissa työskentelevien keski-ikä (45,7 vuotta) on muita sektoreita (41,3 vuotta) korkeampi. Naisten keskiikä kunnissa on 45,7 vuotta ja miesten keski-ikä on 45,6 vuotta. Muilla sektoreilla työskentelevien naisten keski-ikä on 41,2 vuotta ja miesten keski-ikä on 41,3 vuotta. Aineisto on jaettu neljään kuntien toimialaan seuraavasti: lukumäärä % keski-ikä määräaikaisia % Sosiaalitoimi 157 21,8 46,4 22,9 Terveystoimi 236 32,8 44,6 27,1 Opetus- ja sivistystoimi 200 27,8 45,8 18,0 Muut (tekninen toimi, yleishallinto ym.) 127 17,6 46,7 9,4 Yhteensä 720 100,0 45,7 1) 20,6 1) 1) Vuonna 2005 keski-ikä oli 45,3 vuotta ja määräaikaisia oli 21,0 %. Ryhmä muut sisältää erilaisia kunnan toimialoja kuten yleishallinnon, teknisen toimen, energiahuollon, liikenne- ja vesilaitokset sekä palo- ja pelastustoimen. Pääosa työolobarometrin sisällöstä on pidetty vakiomuotoisena vuosittaisten tietojen vertailtavuuden säilyttämiseksi. Vuonna 2005 mukaan otetut palkkaustapojen uudistumista koskevat kysymykset ovat edelleen vuonna 20 mukana. Työaikajoustoja koskevat kysymykset ovat tänä vuonna uusia. Myös vaikutusmahdollisuuksia koskevia kysymyksiä on täydennetty. TYÖTURVALLISUUSKESKUS
Työelämän muutosten suunta kunnissa vuosina 1993-20 2 Kun tarkastelee pitkällä aikavälillä kunta-alalla työskentelevien arvioita työelämän muutosten suunnasta, kunnat eroavat selvästi muista sektoreista. Kuntasektorilla lähdettiin viime vuosikymmenellä liikkeelle pessimistisistä työelämän muutosodotuksista. Sen jälkeen muutosodotukset muuttuivat muita sektoreita nopeammin positiiviseen suuntaan aina vuoteen 2001 saakka. Tuolloin kunta-alalla kuten muillakin sektoreilla myönteinen kehitys pysähtyi ja kääntyi jopa osin negatiiviseksi. Tämä kehityssuunta jatkuu edelleen. TYÖELÄMÄN MUUTOKSEN SUUNTA PALKANSAAJIEN ARVIOIMANA KUNNISSA JA MUILLA SEKTOREILLA VUOSINA 1993, 2005 JA 20 Työnteon mielekkyys Sukup. tasa-arvo KUNNAT 1993 20 2005 MUUT SEKTORIT 1993 20 2005 Mahd. vaikuttaa omaan asemaan Johtamistapa Itsensä kehittäminen Tavoitteista tietoa Ympäristökysymykset -40% -20% 0% 20% 40% 60% 80% -40% Balanssi = parempaan suuntaan - huonompaan suuntaan (%) -20% 0% 20% 40% 60% 80% Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 Kokonaisuutena ottaen kunta-alalla työskentelevien muutosarviot ovat vuonna 20 lähes samanlaisia kuin vuotta aikaisemmin. Työnteon mielekkyyden muutossuunnan arviot ovat hieman edellistä vuotta positiivisempia, mutta ne ovat edelleen kunnissa 10 prosenttiyksikköä kielteisempiä (-21) kuin muilla sektoreilla (-11). Muilla sektoreilla on nähtävissä jonkin verran myönteistä kehitystä, joka on liittynyt johtamistapoihin, tietojen saamiseen työpaikan tavoitteista ja tasa-arvoon työpaikoilla. Kunta-alan työelämän laadun yleiskuva vuonna 20 Kunta-alalla työskentelevät ovat antaneet vuonna 20 työelämän laadulleen varsin hyvän yleisarvosanan. Arvosana on 7,9 ja se on sama kuin vuonna 2005. Keskiarvo jää hieman kaikkien palkansaajien keskiarvon alapuolelle. Arvosana on laskettu summaamalla 15 työelämän laatua koskevan kysymyksen vastaukset. Huonoin mahdollinen on arvosana 4 ja paras 10. Yleiskeskiarvo on neljän erillisen arvosanan aritmeettinen keskiarvo. Kunnissa, samoin kuin muillakin sektoreilla parhaan arvosanan saa työpaikan varmuus. Kuntien työntekijät ovat pitäneet työpaikkojaan hieman muita palkansaajia varmempina. Ero muihin on kuitenkin pienentynyt vuoden aikana. Toinen asia, joka on saanut kunnissa muita palkansaajia paremman arvosanan on kannustavuus, innovatiivisuus ja luottamus. Huonoin ja muita sektoreita alhaisempi arvosana kunnissa on annettu voimavaroille suhteessa vaatimustasoon. Työelämän laadun arvioissa on eroja kuntien eri toimialojen välillä. Opetus- ja sivistystoimessa työskentelevät ovat arvioineet työelämän laatunsa selvästi muita toimialoja paremmaksi. Huonoimman yleisarvosanan on saanut terveydenhuolto. Siellä suurin ero muihin kuntien toimialoihin verrattuna liittyy tasapuoliseen Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
3 kohteluun. Sosiaalitoimessa yleisarvosana on heikentynyt edelliseen vuoteen verrattuna. Heikkeneminen johtuu kaikkien neljän arvosanan alenemisesta. Huonoin arvosana sosiaalitoimessa on annettu voimavaroille suhteessa vaatimustasoon. Heterogeenisella muut -toimialalla työpaikan varmuuden arvosana on parantunut, mutta kannustavuuden, innovatiivisuuden ja luottamuksen arvosana on heikentynyt selvästi. Kunnissa paljon työn keventämistä haluavia Vuonna 20 kuntien työntekijöistä 27 prosenttia oli sitä mieltä, että ei haluaisi luopua nykyisestä työstään mistään hinnasta. Osuus on muita sektoreita alhaisempi, mutta se on kasvanut kahdella prosenttiyksiköllä edelliseen vuoteen verrattuna. Niiden osuus, jotka eivät luopuisi työstään mistään hinnasta, on yhteydessä ikään. Alle 30-vuotiaista näiden osuus on 40 prosenttia ja yli 45-vuotiaista hieman alle neljännes. Eniten niitä, jotka eivät luopuisi työstään, on toimialalla muut (33 %) ja vähiten terveydenhuollossa (21 %). Yli 45-vuotiaista niitä, jotka eivät luopuisi työstään mistään hinnasta, on sosiaalitoimessa muita sektoreita enemmän (31 %). Vähiten heitä on terveydenhuollossa (17 %). Opetus- ja sivistystoimessa sekä toimialalla muut osuus on noin neljännes. Kuntien työntekijöistä 59 prosenttia piti vuonna 20 työnsä keventämistä tarpeellisena. Vuotta aikaisemmin osuus oli 63 prosenttia. Työn keventämistä haluavia on kunnissa viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin muilla sektoreilla. Niiden osuus, jotka ovat joko harkinneet työstä luopumista tai jotka olisivat valmiit vaikka heti luopumaan työstään, on kasvanut vuoden 20 aikana kunnissa. Se oli nyt 12 prosenttia, kun se oli vuotta aikaisemmin 9 prosenttia. Samoin niiden osuus, jotka ovat jo jäämässä pois työstä, on hieman kasvanut kunnissa. Vuonna 20 se oli 2,5 prosenttia. Vaikka heti työstä luopujien osuus yli 44-vuotiaista on korkein terveydenhuollossa (14 %) ja matalin toimialalla muut (9 %). Opetustoimessa heitä on 13 % ja sosiaalitoimessa 10 %. Lisäksi 3-5 prosenttia kunnan henkilöstöstä on harkitsemassa asiaa. Työn keventämisen kannalla olevia työskentelee eniten (64 %) kuntien terveydenhuollossa ja vähiten (50 %) toimialalla muut. Terveydenhuollon lisäksi sosiaalitoimen piirissä toimivilla painottuu keskimääräistä enemmän halukkuus keventää työtä. Työstä kokonaan luopumisen kannalla olevia on eniten toimialalla muut. Osuus oli vuonna 20 varsin korkea, 14 prosenttia. Vähiten työstään kokonaan luopuvia oli vuonna 20 sosiaalitoimen piirissä työskentelevien joukossa (10 % haluaisi luopua ja 1 prosentti on jo luopumassa). Työympäristö, työskentelyolosuhteet ja työelämän laatu Työympäristö, työskentelyolosuhteet ja työelämän laatu on moniulotteinen asiakokonaisuus. Taulukossa 1 on esitetty kunta-alan työntekijöiden arvioita oman työpaikkansa työelämän laatutekijöistä ja niiden muutoksista. Kokonaisuutena muutokset työelämän laadussa ovat olleet kunnissa vähäisiä vuodesta 2005 vuoteen 20. Kysytyistä laadullisista asioista vain viiden voidaan tulkita muuttuneen hieman huonompaan suuntaan. Lopuissa muutosta ei ole lainakaan tai se on lievästi positiivista. Sen sijaan kuntien eri toimialojen välillä on selviä eroja ja niissä muutokset ovat selvempiä. Erityisesti sosiaalitoimessa näyttää muutoksen suunta olevan negatiivinen. Vastaajat tuntevat edellisvuotta enemmän epävarmuutta työpaikkansa säilymisestä. Epävarmuus heijastuu helposti muihin tekijöihin kuten johdon ja henkilöstön suhteisiin, uusien asioiden oppimiseen, muutosehdotuksiin, tasapuolisuuteen, työn organisointiin ja suhtautumiseen henkilöstön riittävyydestä. Myös terveydenhuollossa epävarmuus työpaikan pysyvyydestä on lisääntynyt. Se ei kuitenkaan vaikuta niin voimakkaasti muihin tekijöihin kuin sosiaalialalla. Varsinkin työnteon raskauteen ja työntekijöiden tasapuoliseen kohteluun on saatu parannusta. Kokonaisuutena kehitys terveydenhuollossa onkin ollut positiivista. Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
Taulukko 1. Kunnan eri toimialoilla työskentelevien arvioita työpaikkansa työelämän laadun piirteistä vuosina 2005 ja 20. 4 Sopii omaan työpaikkaan erittäin tai melko hyvin (%) Sosiaali Terveys Opetus- ja kulttuuri Muut Kaikki 2005 20 Muutos 2005 20 Muutos 2005 20 Muutos 2005 20 Muutos 2005 20 Muutos Keskustellaan yhdessä työtehtävistä, tavoitteista ym. 85 86 1 85 83-2 79 82 3 73 73 0 81 82 1 Työntekijöiden ja johdon suhteet avoimet ja luottamukselliset 81 73-8 65 62-3 81 83 2 74 73-1 75 72-3 Voi koko ajan oppia uusia asioita 85 79-6 87 85-2 86 85-1 75 73-2 84 82-2 Työt ovat hyvin organisoituja 75 68-7 66 71 5 74 73-1 66 73 7 70 71 1 Työ koetaan henkisesti raskaaksi 75 79-4 78 80-2 76 77-1 58 52 6 73 74-1 Työntekijöitä kannustetaan kokeilemaan uusia asioita 81 77-4 70 72 2 75 79 4 66 67 1 73 74 1 Työntekijöitä kohdellaan tasapuolisesti 74 67-7 65 72 7 79 79 0 67 65-2 71 71 0 Voi olla varma työpaikan säilymisestä 75 64-11 80 72-8 73 78 5 69 78 9 75 73-2 Esimiehet suhtautuvat rakentavasti muutosehdotuksiin 78 71-7 68 69 1 71 81 10 69 63-6 72 72 0 Tietoja välitetään avoimesti 72 67-5 68 65-3 69 77 8 59 57-2 67 67 0 Liian vähän työntekijöitä työtehtäviin nähden 68 75-7 80 76 4 55 53 2 60 62-2 67 67 0 Tehnyt parantamisaloitteita vuoden aikana 70 63-7 70 69-1 76 78 2 62 54-8 70 67-3 Työ koetaan fyysisesti raskaaksi 54 57-3 58 50 8 32 35-3 35 36-1 46 45 1 Paljon piilossa olevia asioita, joista pitäisi keskustella 54 55-1 61 61 0 55 48 7 55 53 2 57 55 2 Muutoksen suunta neg (-76) pos (6) pos (37) pos (1) neg (-5) Positiivisinta kehitys on ollut opetus- ja sivistystoimessa. Varsinkin esimiesten ja henkilöstön suhteet näyttäisivät kehittyneen hyvään suuntaan. Esimiehet suhtautuvat entistä rakentavammin uusiin parannusehdotuksiin, keskustelu johdon ja alaisten välillä on parantunut, suhteet ovat avoimemmat ja luottamuksellisemmat, tieto kulkee paremmin eikä piilossa olevia asioita ole enää niin paljon kuin vuotta aiemmin. Parasta kehitys työpaikan pysyvyyden suhteen on ollut heterogeenisella muut -toimialalla. Näillä työpaikoilla esimiesten suhtautuminen muutosehdotuksiin on kuitenkin heikentynyt ja parannusaloitteiden määrä on vähentynyt. Työ on koettu edellistä vuotta useammin raskaaksi, vaikka töiden organisoinnissa on tapahtunut selvää edistystä parempaan suuntaan. Henkilöstön lisäykset ja vähennykset eri sektoreilla Vuonna 20 kaikilla sektoreilla oli henkilöstöä lisänneitä työpaikkoja enemmän kuin niitä vähentäneitä. Tiedot perustuvat työssä olevien palkansaajien arvioihin oman työpaikkansa henkilöstömäärän muuttumisesta. Kunnissa henkilöstöään vähentäneiden työpaikkojen määrän kasvu taittui vuonna 20, ja henkilöstöä vähentäneiden työpaikkojen osuus pieneni hieman edelliseen vuoteen verrattuna. Muutossuunta on ollut muillakin sektoreilla samanlainen. Tässä yhteydessä ei ole ollut mahdollista selvittää henkilöstön lisäysten tai vähennysten lukumääriä. Kysymys on siis ainoastaan koko työpaikkaa koskevista tiedosta siitä, onko henkilöstöä lisätty vai vähennetty vai onko henkilöstön määrä pysynyt ennallaan. On myös huomattava, että varsinkin julkisella sektorilla henkilöstön vähennykset ovat saattaneet johtua toimintojen ulkoistamisista, yhdistämisistä tai muista vastaavista järjestelyistä. Tällöin työpaikat eivät välttämättä ole vähentyneet. Ne ovat ainoastaan siirtyneet, ja tavallisin muutossuunta on ollut palvelun siirtyminen julkiselta sektorilta yksityiselle sektorille. Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
5 60% 50% 40% 30% HENKILÖSTÖÄ LISÄNNEET JA VÄHENTÄNEET TYÖPAIKAT ERI SEKTOREILLA 1992-20 KUNNAT Vähentäneet henkilöstöä 60% 50% 40% 30% VALTIO Vähentäneet henkilöstöä 20% 10% Lisänneet henkilöstöä 0% 91 92 93 94 95 96 97 98 99 '00 '01 '02 '03 '04 '05 ' '07 60% 50% 40% 30% 20% 10% YKSITYISET PALVELUT Vähentäneet henkilöstöä Lisänneet henkilöstöä 0% 91 92 93 94 95 96 97 98 99 '00 '01 '02 '03 '04 '05 ' '07 %-osuus työpaikoista 20% 10% Lisänneet henkilöstöä 0% 91 92 93 94 95 96 97 98 99 '00 '01 '02 '03 '04 '05 ' '07 60% 50% 40% 30% 20% 10% TEOLLISUUS Vähentäneet henkilöstöä Lisänneet henkilöstöä 0% 91 92 93 94 95 96 97 98 99 '00 '01 '02 '03 '04 '05 ' '07 Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 Kunnissa henkilöstöä lisänneiden työpaikkojen osuus on pysynyt kolmen viime vuoden ajan lähes ennallaan. Noin joka viides työpaikka on lisännyt henkilöstöään. Kunnissa henkilöstöä vähentäneitä työpaikkoja on neljä prosenttiyksikköä vähemmän kuin niitä lisänneitä työpaikkoja. Kunnissa enin osa, hieman yli 60 prosenttia työpaikoista on pitänyt henkilöstönsä määrän ennallaan vuonna 20. Työaikajoustot ja ylityöt Vuoden 20 barometrissa uutena asiana on otettu mukaan työaikojen joustot. Haastatelluilta kysyttiin, ovatko he sellaisen järjestelmän piirissä, jossa normaalin työajan ylittävät tai alittavat tunnit kirjataan ylös myöhempää käyttöä varten (esim. ns. työaikapankki). Lisäksi kysyttiin, voiko tällä tavalla kertyviä säästötunteja käyttää myöhemmin kokonaisina vapaapäivinä. Kunnissa on muita sektoreita yleisemmin käytössä työaikajärjestelmiä, joissa on mahdollisuus päivittäisiin liukumiin, jotka koskevat työhön tulo- ja lähtöaikoja. Kunta-alalla työskentelevistä 64 prosenttia on tällaisten järjestelmien piirissä. Toisaalta kunta-alalla työskentelevillä on selvästi keskimääräistä harvemmin mahdollisuus käyttää kirjattuja säästötunteja kokonaisina vapaapäivinä. Osuus on kunnissa 42 prosenttia, kun se valtiolla on 60 ja yksityisellä sektorilla noin 50 prosenttia. Kuntien sisällä opetus- ja sivistystoimi poikkeaa muista toimialoista. Siellä työskentelevistä vain 37 prosenttia on sellaisen työaikajärjestelmän piirissä, jossa on mahdollisuus kerätä normaalin työajan ylittäviä tai alittavia tunteja myöhempää käyttöä varten. Opetus- ja sivistystoimessa työskentelevistä vain joka neljäs voi kerätä säästöön kokonaisia vapaapäiviä. Mikäli opetusalan alhaista tasoa ei huomioitaisi, olisivat kuntien käyttämät työaikajoustot suunnilleen yksityisen palvelusektorin ja teollisuuden tasolla. Valtiolla joustoja on muita sektoreita enemmän. Terveydenhuollossa työskentelevät ovat jonkin verran muita useammin joustavien työaikajärjestelmien piirissä. Niiltä, joilla oli mahdollisuus mainittuihin työaikajoustoihin, kysyttiin tyytyväisyyttä käytössä olevaan järjestelmään. Kokonaisuutena ottaen palkansaajat ovat varsin tyytyväisiä omiin järjestelmiinsä. Kunnissa erittäin tyytyväisiä oli 45 prosenttia ja melko tyytyväisiä 37 prosenttia. Useampi kuin kahdeksan palkansaajaa kymmenestä oli siis tyytyväinen työaikajärjestelmäänsä. Muilla sektoreilla osuus oli vielä hieman korkeampi, 85 prosenttia. Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
6 Tyytyväisyys työaikajoustoihin ja säästötuntien pitotapaan on kuntien eri toimialoilla miltei samalla tasolla. Ainoastaan terveydenhuolto poikkeaa muista niin, että siellä erittäin tyytyväisten osuus on selvästi keskimääräistä alhaisempi (38 %). Kuitenkin terveydenhoidossa melko tyytyväisiä säästötuntien pitotapaan on vastaavasti keskimääräistä enemmän. Selvästi näkyvin ero tyytyväisyydessä on niiden välillä, jotka voivat käyttää säästötunteja kokonaisina vapaapäivinä ja niiden välillä joilla tällaista mahdollisuutta ei ole. Kun on mahdollisuus säästää kokonaisia päiviä, erittäin tyytyväisten osuus on 53 prosenttia ja melko tyytyväisiä on 34 prosenttia. Jos kokonaisten päivien säästömahdollisuus puuttuu, erittäin tyytyväisten osuus jää 30 prosenttiin. Melko tyytyväisiä on 42 prosenttia. Mahdollisuus kerätä kokonaisia päiviä säästöön lisää siis selvästi tyytyväisyyttä työaikajärjestelmää kohtaan. Kunta-ala: kunkin vuoden elo syyskuu 2003 2004 2005 20 Ylitöitä teki 46 % 49 % 50 % 45 % - teki vain vapaana korvattuja ylitöitä 17 % 20 % 21 % 17 % - teki vain rahana korvattuja ylitöitä 9 % 9 % 8 % 9 % - teki sekä rahana että vapaana korvattuja ylitöitä 7 % 4 % 6 % 5 % - teki korvauksettomien ylitöiden lisäksi joko sekä 5 % rahana että vapaana korvattuja tai yhdistelmiä 9 % 8 % 7 % - teki vain korvauksettomia ylitöitä 9 % 8 % 7 % 7 % Ei tehnyt lainkaan ylitöitä 54 % 51 % 50 % 55 % Ylitöitä tehneiden määrä aleni selvästi vuonna 20 edellisiin vuosiin verrattuna. Elo-syyskuussa ylityötä tehneitä oli 45 prosenttia kaikista kunta-alan työntekijöistä. Osuus on kaksi prosenttiyksikköä pienempi kuin kaikilla palkansaajilla keskimäärin. Eniten on vähentynyt sellainen ylityö, joka on korvattu vapaana. Rahana korvaaminen on vastaavasti hieman lisääntynyt edelliseen vuoteen verrattuna, mutta pitkällä aikavälillä ylitöiden korvaaminen rahana on pysynyt hyvin samalla tasolla. Korvauksettomien ylitöiden osuus on pysynyt edellisen vuoden tasolla. Pitkällä aikavälillä tällaisten ylitöiden osuus on ollut hitaassa laskussa. 80% YLITÖITÄ TEHNEIDEN MÄÄRÄ KUNNAN ERI TOIMIALOILLA 2003-20 2003 2004 2005 20 60% 40% 51% 48% 50% 43% 41% 51% 57% 50% 50% 54% 52% 48% 43% 44% 36% 33% 20% 0% Sosiaali Terveys Opetus- ja kulttuuri Muut Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
7 Elo-syyskuussa 20 yleisimmin ylitöitä tehtiin kuntien toimialoista terveydenhuollossa ja opetussivistystoimessa. Terveydenhuollossa osuus oli täsmälleen puolet ja se on vuoden aikana laskenut huolimatta mm. hoitotakuusta johtuvasta jonojen purun jatkumisesta. Laskeva trendi koskee myös muita toimialoja, mutta niillä väheneminen on alkanut jo aikaisempina vuosina. Vähiten ylitöitä tehdään toimialalla muut, jolla osuus on kolmannes. Tarkasteltaessa erilaisia ylitöitä havaitaan kuntien toimialoilla olevan melko suuria eroja. Kaikilla muilla toimialoilla paitsi opetus- ja sivistystoimessa selvästi yleisin korvaustapa on ollut ylitöiden korvaaminen vapaana. Siellä 28 prosenttia sanoo tekevänsä korvauksettomia ylitöitä. Kaikilla muilla toimialoilla vastaava osuus jää alle 10 prosenttiin. Vähiten korvauksettomia ylitöitä on tehty toimialalla muut (6 %). Sekä sosiaalitoimessa että terveydenhuollossa vapaana korvattuja ylitöitä tehdään paljon (35 %). Terveydenhuollossa vapaana korvattujen ylitöiden lisäksi tehdään muita sektoreita enemmän myös rahana korvattuja ylitöitä (25 %). Vähiten (10 %) rahana korvattuja ylitöitä on tehty sosiaalitoimessa. Palkkaukseen vaikuttavia tekijöitä Vuoden 2005 työolobarometriin lisättiin palkkausjärjestelmiin ja niiden yhteydessä käytettäviin menetelmiin liittyviä kysymyksiä. Ne eivät koskeneet palkan suuruutta. Työntekijöitä pyydettiin myös arvioimaan omaa palkkausjärjestelmäänsä. Varsinkin julkisella sektorilla ollaan toteuttamassa huomattavia palkkausjärjestelmien uudistuksia, ja tämän muutoksen etenemistä on haluttu seurata. Tiedot perustuvat siis pelkästään työssä olevien palkansaajien omiin tietoihin ja subjektiivisiin kokemuksiinsa kysytyistä asioista, ja ne koskevat vain kunkin omaa työpaikkaa. Palkkausjärjestelmiä tarkastellaan siis työntekijätasolta. Laajoja ja monimutkaisia järjestelmiä koskevat arviot ja näkemykset voivat poiketa paljonkin työntekijätasolla palkkausjärjestelmien sopijoiden käsityksistä. Palkkausjärjestelmien uudistuksilla on ollut useita tavoitteita. Tällaisia ovat tuloksellisuuden tukeminen, henkilöstön motivoinnin lisääminen ja varsinkin julkisella sektorilla esille on nostettu myös palkkojen kilpailukyvyn varmistamisen. Palkkausjärjestelmien uudistamisen yhteydessä on otettu käyttöön uusia välineitä kuten henkilökohtaiset kehittämiskeskustelut ja työn vaativuuden arviointijärjestelmät. Kehittämiskeskustelut ovat hyvin laajamittaisessa käytössä erityisesti valtion työpaikoilla, mutta myös seitsemän kymmenestä kunta-alan työntekijästä on tällaisen piirissä. Työn vaativuuden arviointijärjestelmät ovat selvästi eniten käytössä valtiolla ja tällä sektorilla niiden käyttö on myös kasvanut voimakkaasti vuoden aikana. Myös kunta-alalla vaativuuden arviointijärjestelmien käyttö on vuoden aikana hieman lisääntynyt. Osuus jää kuitenkin selvästi valtiota (86 %) pienemmäksi. Kuntien työntekijöistä 46 prosenttia on tällaisen järjestelmän piirissä Palkkauksen apuna käytettyjen menetelmien lisäksi on seurattu sitä, millaisiin asioihin palkkaus perustuu. Seurannan lähtökohtana on sen arviointi, kuinka paljon palkka riippuu työvuosien määrästä, henkilökohtaisesta suoriutumisesta, oman tiimin tai työyksikön tuloksesta ja koko työpaikan tuloksesta. Muutossuunta on, että työvuosien lukumäärän merkitys pienenee ja muiden tekijöiden merkitys kasvaa palkkaan vaikuttavana tekijänä. Kunta-alalla työvuosien lukumäärä on yhteydessä palkan suuruuteen 66 prosentilla työntekijöistä. Osuus on vuoden aikana laskenut yhden prosenttiyksikön. Henkilökohtaisen suoriutumisen ja työn laadun yhteys palkan suuruuteen on voimistunut sekä kunnissa että etenkin valtiolla. Kuntasektorilla kasvusta huolimatta tämän tekijän merkitys on varsin pieni (25 %). Kunta-alan työntekijöistä 16 prosentilla on mahdollisuus saada tulospalkkioita tai muita vastaavia palkkioita, jotka perustuvat työyksikön tulokseen. Osuus on vain hieman korkeampi valtiolla, ja koko julkisella sektorilla tulospalkkioiden merkitys on pieni yksityiseen sektoriin verrattuna. Koko yrityksen tai vastaavan tuloksen perusteella määräytyviä voittopalkkioita, optiojärjestelmiä tai henkilöstörahastoja ei juurikaan julkisella sektorilla ole käytössä. Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
8 Kokonaisuutena palkansaajien näkökulmasta arvioituna palkkausjärjestelmät ovat kuntasektorilla uudistuneet varsin hitaasti. Työvuosien määrä on hieman aikaisempaa harvemmin yhteydessä palkan suuruuteen ja henkilökohtainen suoriutuminen on lisännyt jonkin verran painoaan vuoden aikana. Verrattuna valtioon, jossa muutos on ollut erittäin nopea samaan suuntaan, kunnissa muutos on ollut vähäistä ja edelleen työvuosien lukumäärä palvelulisäjärjestelmineen on keskeisessä roolissa. % 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 PALKAN SUURUUTEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ ERI SEKTOREILLA VUOSINA 2005 JA 20 1) Käytössä jokin kaikkien tiedossa oleva vaativuuden arviointijärjestelmä 2) Työsuoritusta ja pätevyyttä arvioidaan järjestelmällisesti kehittämiskeskusteluissa PALKKAAN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ: 3) Työvuodet 4) Henkilökohtainen suoriutuminen ja työn laatu 5) Tiimin tai yksikön työtulokseen perustuva tulospalkkio tai vastaava 2005 20 6) Koko yrityksen tulokseen perustuva voittopalkkio, optio, henkilöstörahasto ym. Kunnat Valtio Yksit. Kunnat Valtio Yksit. Kunnat Valtio Yksit. Kunnat Valtio Yksit. Kunnat Valtio Yksit. Kunnat Valtio Yksit. 2005 42 70 37 71 86 52 67 47 45 21 47 37 15 26 45 2 0 18 20 46 86 36 69 91 51 66 35 44 25 65 36 16 18 44 1 2 17 Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 1) Onko työpaikallanne käytössä jokin kaikkien tiedossa oleva työtehtävien vaativuuden arviointijärjestelmä, jonka pohjalta määritellään kunkin työtehtävän peruspalkka? 2) Työsuoritusta ja pätevyyttä arvioidaan järjestelmällisesti esimerkiksi kerran vuodessa ns. kehittämiskeskustelujen yhteydessä. 3) Palkan suuruuteen vaikuttaa se, kuinka monta vuotta on ollut työssä. 4) Palkan suuruuteen vaikuttaa henkilökohtainen työtehtävistä suoriutuminen ja työsuoritusten laatu. 5) Mahdollisuus saada tulospalkkioita, bonuksia tai muita vastaavia lisiä tiimin, ryhmän tai koko työyksikön tuloksen perusteella. 6) Kuulutteko yrityksen taloudellisen tuloksen perusteella määräytyvän voittopalkkio-, osake-, palkkio-, optiojärjestelmän tai henkilöstörahaston piiriin? PALKAN SUURUUTEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ KUNNAN ERI TOIMIALOILLA VUOSINA 2005 JA 20 % 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1) Käytössä jokin kaikkien tiedossa oleva vaativuuden arviointijärjestelmä 2) Työsuoritusta ja pätevyyttä arvioidaan järjestelmällisesti kehittämiskeskusteluissa PALKKAAN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ: 3) Työvuodet 4) Henkilökohtainen suoriutuminen ja työn laatu 2005 20 5) Tiimin tai yksikön työtulokseen perustuva tulospalkkio tai vastaava Sos Terv Ope Muu Sos Terv Ope Muu Sos Terv Ope Muu Sos Terv Ope Muu Sos Terv Ope Muu 2005 41 46 32 48 70 76 60 57 72 66 63 53 26 19 13 27 11 15 9 22 20 46 58 25 56 68 75 69 61 64 64 71 52 26 29 14 33 9 21 8 26 Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
9 Kuntasektorin toimialat poikkeavat vain vähän toisistaan palkkaukseen vaikuttavien tekijöiden osalta. Opetustoimessa on muita toimialoja vähemmän käytössä jokin kaikkien tiedossa oleva työn vaativuuden arviointijärjestelmä, ja ero on kasvanut edellisestä vuodesta. Kun kunnan muilla toimialoilla arviointijärjestelmät ovat yleistyneet, niin opetusalalla ne ovat vähentyneet. Kehityskeskustelut, joissa arvioidaan työsuoritusta ja pätevyyttä, ovat varsin yleisiä kaikilla toimialoilla. Sosiaali- ja terveysaloilla on tässä tapahtunut lievää laskua mutta varsinkin opetus- ja sivistystoimessa nousu on selvä; 60 prosentista 69 prosenttiin. Opetus- ja sivistystoimessa on muita aloja vähemmän käytössä henkilökohtaiseen suoriutumiseen ja työn laatuun perustuvia palkanosia. Myös tulospalkkio on opetus- ja sivistystoimessa muita aloja harvinaisempaa. Nämä erot ovat vain lisääntyneet vuodesta 2005 vuoteen 20. Palkkausjärjestelmiin suhtautuminen kunnissa muita sektoreita kielteisempää Palkansaajia pyydettiin arvioimaan omaa, haastatteluhetkellä käytössä ollutta palkkausjärjestelmäänsä. Vaihtoehtoina on luonnehdintoja, joita on esitetty palkkausjärjestelmien muutosten tavoitteiksi. Jokaisen ominaisuuden kohdalla vastaajat ovat arvioineet, miten hyvin kyseinen luonnehdinta sopii hänen nykyiseen palkkausjärjestelmäänsä. PALKKAUKSEEN LIITTYVIÄ OMINAISUUKSIA 2005 ja 20 % 100 80 Erittäin OIKEUDENMUKAINEN KILPAILUKYKYINEN KANNUSTAVA OIKEISTA ASIOISTA PALKITSEVA Melko 60 64 60 59 56 40 42 36 36 35 29 32 35 35 33 32 29 42 32 28 23 23 34 37 42 42 25 26 17 18 20 18 21 21 16 0 Sosiaali 05 Terveys 05 Opetus 05 Muu 05 Sosiaali 05 Terveys 05 Opetus 05 Muu 05 Sosiaali 05 Terveys 05 Opetus 05 Muu 05 Sosiaali 05 Terveys 05 Opetus 05 Muu 05 Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 Kunta-alalla työskentelevät suhtautuvat omiin palkkausjärjestelmiinsä huomattavasti varautuneemmin kuin muiden sektoreiden työntekijät. Kuntasektorilla selvästi eniten myönteisiä arvioita saa palkkausjärjestelmän oikeudenmukaisuus. Arviot ovat hieman edellistä vuotta positiivisempia, mutta silti kunnissa jäädään edelleen selvästi muiden sektoreiden alapuolelle. Huonoimman arvion kuntasektorilla työskentelevät antavat palkkausjärjestelmänsä kilpailukykyisyydelle. Palkkausjärjestelmän kannustavuuteen on vuonna 20 suhtauduttu hieman edellistä vuotta positiivisemmin kunnissa, ja ero muihin sektoreihin verrattuna on hieman kaventunut. Myös oikeista asioista palkitsevana palkkausjärjestelmäänsä pitäviä on kunnissa huomattavasti vähemmän kuin muilla sektoreilla. Vaikka palkansaajien mielestä kuntien palkkausjärjestelmien kannustavuus, kilpailukykyisyys ja oikeudenmukaisuus on lievästi parantunut edelliseen vuoteen verrattuna, ero muihin sektoreihin verrattuna on edelleen suuri. Kunnan eri toimialojen palkansaajat kokevat palkkauksensa hyvin eri tavalla. Sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa ollaan muita aloja tyytymättömämpiä palkkaukseen. Kyseisten toimialojen palkansaajat Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
10 eivät koe palkkaansa yhtä oikeudenmukaiseksi, kilpailukykyiseksi, kannustavaksi tai oikeista asioista palkitsevaksi kuin muiden toimialojen palkansaajat. Kehitys on vuonna 20 pikemminkin mennyt toimialojen välisiä tyytyväisyyseroja kasvattavaan kuin niitä tasoittavaan suuntaan. Työn rasittavuus Kuntasektorilla työnsä sekä henkisesti että fyysisesti rasittavaksi kokevia on huomattavasti muita sektoreita enemmän. Kaksi kolmasosaa kuntien työntekijöistä pitää työtään henkisesti rasittavana ja 45 prosenttia fyysisesti rasittavana. Työn koettu henkinen rasittavuus on vuoden aikana lisääntynyt ja fyysinen rasittavuus on lievästi vähentynyt kunnissa. Muutos työn henkisen rasittavuuden lisääntymisen ja fyysisen rasittavuuden vähenemisen suuntaan on jatkunut jo useita vuosia ja se on ollut nähtävissä myös muilla sektoreilla. TYÖN HENKINEN JA FYYSISEN RASITTAVUUS ERI SEKTOREILLA JA KUNNAN ERI TOIMIALOILLA VUOSINA 2005 JA 20 % 100 90 80 70 TYÖN HENKINEN RASITTAVUUS 79 78 80 71 74 75 76 77 TYÖN FYYSINEN RASITTAVUUS Kokee työnsä täysin rasittavaksi Kokee työnsä melko rasittavaksi 60 50 56 57 56 52 51 47 58 52 47 45 54 57 58 50 40 30 37 36 39 36 35 35 36 32 20 10 0 Valtio '05 ' Yks.palv. '05 ' Teollis. '05 ' Kunnat '05 ' Sosiaali '05 ' Terveys '05 ' Opetus '05 ' Muu '05 ' 13 11 Valtio '05 ' Yks.palv. '05 ' Teollis. '05 ' Kunnat '05 ' Sosiaali '05 ' Terveys '05 ' Opetus '05 ' Muu '05 ' Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 Kuntien eri toimialoilla kehitys on ollut erisuuntaista. Henkinen rasittavuus on lisääntynyt terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa ja opetusalalla. Ryhmässä muut se on vähentynyt. Työn fyysinen rasittavuus on lisääntynyt sosiaali- ja opetusalalla sekä ryhmässä muut, ja vain terveydenhuollossa se on selvästi vähentynyt. Yleisesti ottaen työn fyysinen rasittavuus oli selvästi alhaisemmalla tasolla kuin henkinen rasittavuus. Työturvallisuus kuntasektorin eri toimialoilla Työturvallisuus on muuttunut hyvään suuntaan kaikilla kuntien toimialoilla. Niiden osuudessa, jotka arvioivat työturvallisuuden parantuneen, ei ole tapahtunut muutosta vuoden aikana. Sen sijaan niiden, jotka katsovat turvallisuuden heikentyneen, osuus on pienentynyt. Varsinkin sosiaalialalla suunnanmuutos on selkeä. Terveydenhuollossa vuoden 2004 työturvallisuuden kehityksen varsin heikko tilanne näyttäisi trendinomaisesti pikkuhiljaa paranevan. Silti edelleen terveydenhuolto on ainoa toimiala, jossa on hieman enemmän palkansaajia, jotka arvioivat muutossuunnan kielteiseksi kuin myönteiseksi (balanssiarvo -2). Toisaalta kunnan kaikilla toimialoilla enin osa (85-72 %) kertoo työturvallisuuden olleen useita vuosia muuttumatonta työpaikoillaan. Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
11 % TYÖTURVALLISUUDEN MUUTOS KUNNAN ERI TOIMIALOILLA 2004-20 30 Vähentyneet Lisääntyneet 20 10 11 11 11 12 13 13 13 11 12 13 16 15 0-10 -6-10 -4-5 -7-8 -6-6 -2-20 -15-17 -19 Sosiaali Terveys Opetus Muut -30 2004 2005 20 2004 2005 20 2004 2005 20 2004 2005 20 Balanssi (%) 5 1 7-7 -4-2 8 4 4 7 10 13 Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 Ristiriidat työyhteisössä Tarkasteltaessa erilaisia ristiriitoja eri toimialoilla havaitaan, että on kehitys ollut myönteisintä opetus- ja sivistystoimessa. Siellä niiden osuus, jotka näkevät ristiriitojen vähentyneen on selvästi kasvanut ja niiden osuus, jotka näkevät ristiriitojen lisääntyneen, on huomattavasti pienentynyt. Sosiaalitoimi poikkeaa muista toimialoista sillä, se on ainoa sektori, jolla aikaisempaa useampi katsoo ristiriitojen lisääntyneen esimiesten ja alaisten sekä toisaalta henkilöstöryhmien välillä. Sosiaalitoimessa työntekijöiden väliset ristiriidat ovat puolestaan hieman vähentyneet. RISTIRIITOJEN LISÄÄNTYMINEN JA VÄHENTYMINEN KUNNAN ERI TOIMIALOILLA 2005-20 30 20 10 % Vähentynyt Lisääntynyt Esimiesten ja alaisten Työntekijöiden Henkilöstöryhmien välisiä välisiä välisiä 20 20 17 18 15 14 15 11 12 13 12 9 10 11 12 11 10 10 6 7 8 5 12 10 0-2 -10-20 -14-10 -12-11 -11-18 -11-7 -10-9 -9-11 -11-16 -7-10 -4-4 -4-6 -7-9 -7 Sosiaali Terveys Opetus Muut Sosiaali Terveys Opetus Muut Sosiaali Terveys Opetus Muut -30 05 05 05 05 05 05 05 05 05 05 05 05 Balanssi (%) 1 10 8 6 3-9 7 4 2 1 4 1 0-10 5 5 3 4 7 4 3-4 5 8 Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
12 Esimiesten ja alaisten välisten ristiriitojen osalta tilanne on sosiaalitoimessa vuoden aikana huonontunut selvästi edelliseen vuoteen verrattuna. Muilla toimialoilla kehitys on ollut päinvastaista. Työntekijöiden välisten ristiriitojen osalta kehityksen muutos balanssiluvun avulla tarkasteltuna on ollut pientä muilla paitsi opetus- ja sivistystoimessa, jossa kehityssuunta vuoden aikana on ollut hyvin myönteinen. Henkilöstöryhmien välisissä ristiriidoissa muutoksia on ollut muita ristiriitoja harvemmin. Muutossuunta on ollut myönteinen terveydenhuollossa ja opetus-sivistystoimessa. Eriarvoinen kohtelu, kiusaaminen ja väkivalta työpaikoilla Työpaikoilla on ristiriitojen lisäksi myös vakavampia konflikteja. Työntekijää saatetaan kohdella eriarvoisesti, häntä voidaan kiusata eri syistä ja työntekijä voi joutua jopa väkivallan uhriksi. Tällaiset kielteiset ilmiöt ovat työelämässä yleisempiä kuin monesti ajattelemme. SYRJINTÄ JA ERIARVOINEN KOHTELU KUNNAN ERI TOIMIALOILLA 2005-20 35% 30% 25% 20% 15% 10% 5% Havainnut työpaikallaan (%) Miehiin Naisiin Nuoriin Vanhoihin Määräaikaisiin 0% Sos. 05 Sos. Terv. 05 Terv. Opetus 05 Opetus Muu 05 Muu Miehiin 1% 2% 0% 1% 2% 2% 2% 1% Naisiin 3% 5% 6% 2% 8% 7% 9% 4% Nuoriin 5% 7% 14% 7% 4% 6% 7% 7% Vanhoihin 10% 9% 11% 11% 8% 9% 8% 8% Määräaikaisiin 15% 13% 30% 23% 15% 22% 11% 14% Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 Selvästi eniten koettua syrjintää ja eriarvoista kohtelua on havaittu määräaikaisten ja osa-aikaisten työntekijöiden kohdalla. Tällainen syrjintä on ollut yli kaksi kertaa yleisempää julkisella (22 %) kuin yksityisellä sektorilla (10 %). Määräaikaisiin ja osa-aikaisiin kohdistuneiden syrjintähavaintojen muutossuunta on ollut vähenevä, mutta se on kääntynyt vuoden aikana kunnissa jälleen kasvuun. Kuntasektorilla on havaittu hieman keskimääräistä vähemmän sukupuolesta johtuvaa syrjintää. Sekä naisiin että miehiin kohdistuneet syrjintähavainnot ovat vähentyneet vuoden aikana. Vuonna 20 miesten syrjintää havaitsi 2 prosenttia ja naisten syrjintää 5 prosenttia kuntien työntekijöistä. Ikääntyneisiin kohdistuneet syrjintähavainnot (11 %) ovat vuoden aikana hieman lisääntyneet kunnissa. Muilla sektoreilla ne ovat olleet vähentymässä. Etniseltä taustaltaan muiden kuin suomalaisten syrjintähavainnot ovat lisääntyneet maahanmuuttajien lisääntyessä. Kunnissa trendi on kuitenkin ollut usean vuoden ajan laskeva. Syrjintää ja eriarvoista kohtelua on havaittu kunnan kaikilla toimialoilla aikaisempien vuosien tapaan eniten määräaikaisten kohdalla. Sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa kehitys on ollut selvästi myönteistä. Opetusalalla on kehitys kuitenkin selvästi negatiivinen varsinkin osa- ja määräaikaisiin kohdistuneen syrjinnän osalta. Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
13 ONKO ITSE OLLUT TYÖPAIKKAKIUSAAMISEN TAI HENKISEN VÄKIVALLAN KOHTEENA 50% 40% Vuodet 2004, 2005 ja 20 Henkinen väkivalta/työpaikkakiusaaminen = eristämistä, työn mitätöintiä, uhkaamista, selän takana puhumista tai muuta painostusta. Myös asiakkaiden taholta tulevaa. 30% 20% 10% 0% 7% 6% 5% 9% 9% 10% 4% 4% 4% 3% 4% 3% 7% 5% 7% 9% 9% 7% 7% 7% 9% 12% 10% 8% 10% 9% 8% 6% 7% 5% 7% 5% 3% 9% 6% 6% 9% 9% 12% 10% 12% 13% 14% 15% 15% 14% 13% 11% 13% 11% 13% 14% 12% 9% 8% 10% 10% 1% 2% 2% 5% 3% 5% 4% 4% 5% 5% 5% 4% 5% 6% 5% 5% 6% 4% 6% 5% 3% 2% 3% 4% Kaikki Teollisuus Yks.palv. Valtio Kunnat Sosiaali Terveys Opetus Muu '04 '05 ' '04 '05 ' '04 '05 ' '04 '05 ' '04 '05 ' '04 '05 ' '04 '05 ' '04 '05 ' '04 '05 ' Aikaisemmassa työpaikassa 7% 6% 5% 4% 3% 3% 5% 7% 5% 6% 8% 3% 9% 9% 8% 9% 7% 7% 7% 9% 6% 12% 10% 10% 6% 9% 7% Aikaisemmin tässä työp. 9% 9% 10% 5% 7% 7% 9% 9% 9% 8% 12% 10% 12% 13% 13% 11% 14% 15% 15% 14% 13% 11% 13% 14% 10% 10% 12% Tällä hetkellä 4% 4% 4% 1% 2% 2% 5% 3% 5% 4% 4% 5% 5% 5% 4% 5% 6% 5% 5% 6% 4% 6% 5% 3% 2% 3% 4% Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 Työpaikkakiusaamista on aikaisemmin ollut kunnissa hieman muita sektoreita enemmän. Työpaikkakiusaamisella tai henkisellä väkivallalla tarkoitetaan työntekijän eristämistä, työn mitätöintiä, uhkaamista, selän takana puhumista ja muuta painostusta. Tällainen voi tulla asiakkaiden taholta tai myös työpaikan sisältä. Kuntasektorilla työskentelevistä 17 prosenttia on ollut nykyisessä työpaikassaan kiusaamisen kohteena ja haastatteluhetkellä kiusattuina olleita oli 4 prosenttia. Osuus on laskenut edellisestä vuodesta yhdellä prosenttiyksiköllä ja se on miltei samalla tasolla kuin muillakin sektoreilla lukuun ottamatta teollisuutta. Kunnan eri toimialoilla joutuminen kiusatuksi on lähes yhtä yleistä riippumatta millä toimialalla työskentelee. Kehityksen suunnassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia viimeisen kolmen vuoden aikana. Ilahduttavin ja selkein muutos on selvästi parantunut tilanne terveydenhuollossa. Valtaosa (73 77 prosenttia) kuntien eri toimialoilla työskentelevistä ei ole koskaan joutunut kiusaamisen kohteeksi. Työpaikkakiusaamisen havaintoja työpaikalta on selvästi enemmän kuin omakohtaisia kokemuksia (taulukko 2). Havaintojen määrä on hieman vähentynyt edellisestä vuodesta. Yli puolet (58 %) kuntien työpaikoista on sellaisia, ettei niillä ole havaittu lainkaan työpaikkakiusaamista. Jatkuvasta kiusaamisesta työpaikallaan kertoi 6 prosenttia kuntien työtekijöistä ja ajoittaisesta kiusaamisesta 37 prosenttia haastatelluista. Taulukko 2. Työpaikkakiusaamishavainnot kunnan eri toimialoilla (%-osuus vastaajista). Esiintyykö omalla työpaikalla työpaikkakiusaamista? %-osuudet vastanneista Sosiaali Terveys Opetus Muu Kaikki 2005 20 2005 20 2005 20 2005 20 2005 20 Ei lainkaan 62 55 42 51 59 64 61 63 55 58 Joskus 30 41 49 40 37 31 32 31 38 37 Jatkuvasti 8 4 9 8 4 3 7 6 7 6 Syrjintää ja eriarvoista kohtelua vakavampi asia on väkivalta tai sen uhka työssä. Kaikista palkansaajista kahdeksan prosenttia on itse joutunut työssään ainakin kerran vuoden 20 aikana väkivallan tai sen uhan kohteeksi. Osuus on pysynyt edellisen vuoden tasolla. Kuitenkin useita kertoja tällaiseen tilanteeseen on joutunut aikaisempaa useampi. Väkivalta on erityisesti kunta-alan ongelma, ja se on ollut lisäksi kasvava ongelma. Kunnissa 18 prosenttia työntekijöistä on viimeisen 12 kuukauden aikana ainakin kerran itse joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi. Vuoden aikana osuus on noussut kolme prosenttiyksikköä. Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
14 ONKO ITSE JOUTUNUT VÄKIVALLAN TAI SEN UHAN KOHTEEKSI VIIMEKSI KULUNEEN 12 KUUKAUDEN AIKANA? 40% Mukana myös asiakkaiden taholta tullut väkivalta Vuodet 2004, 2005 ja 20 30% 30%29% 25% 20% 15% 13% 18% 13% 17% 20% 10% 8%8% 6% 6% 9% 6% 5% 6% 7% 5%5% 10% 7% 8% 5% 0% 1% 1%1% Kaikki Teollisuus Yks.palv. Valtio Kunnat Sosiaali Terveys Opetus Muu '04 '05 ' '04 '05 ' '04 '05 ' '04 '05 ' '04 '05 ' '04 '05 ' '04 '05 ' '04 '05 ' '04 '05 ' Kerran 3% 4% 3% 1% 1% 1% 2% 6% 2% 1% 2% 2% 6% 6% 7% 6% 7% 9% 9% 13% 10% 3% 2% 4% 4% 3% 2% Useita kertoja 4% 4% 5% 0% 0% 1% 4% 4% 4% 4% 4% 5% 8% 9% 11% 7% 11% 12% 16% 17% 20% 2% 3% 6% 3% 5% 3% Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 Kuntien terveydenhuollon henkilöstöllä on selvästi muita kunnan toimialoja suurempi riski joutua itse kokemaan työssään väkivaltaa tai sen uhkaa. Miltei joka kolmannella (30 %) terveydenhuoltoalan palkansaajalla on ollut vuoden 20 aikana tällaisia kokemuksia. Myönteistä on, että kehityksen suunta on kääntynyt vuonna 20. Sen sijaan sosiaalitoimessa riski joutua itse väkivallan uhriksi on edelleen selvästi lisääntynyt. Vaikka opetustoimessa riski joutua itse väkivallan uhriksi onkin ollut selvästi pienempi kuin edellisillä aloilla, on sielläkin tapahtunut selvä muutos huonompaan suuntaan. Ryhmä muut on ainoa, jossa väkivallan kohteeksi joutuminen on selkeästi vähentynyt. Taulukko 3. Väkivaltahavainnot kunnan eri toimialoilla (%-osuus vastanneista). Onko työpaikalla joku jotunut väkivallan kohteeksi kuluneen 12 kuukauden aikana? %-osuudet vastanneista Sosiaali Terveys Opetus Muu Kaikki 2005 20 2005 20 2005 20 2005 20 2005 20 Ei lainkaan 62 63 44 44 76 77 76 84 63 65 Kerran 11 11 17 18 1 8 11 4 12 11 Useita kertoja 27 25 39 37 14 15 13 12 25 24 Väkivaltahavaintoja on omalla työpaikalla tehty kaksinkertainen määrä omiin väkivaltakokemuksiin verrattuna (taulukko 3). Määrä on suurin piirtein sama kuin edellisenäkin vuonna. 35 prosentilla työpaikoista ainakin joku on joutunut väkivallan kohteeksi vuoden aikana. Joka neljännellä työpaikalla tällaista on tapahtunut useita kertoja. Kehityksen suunta on positiivinen kaikilla muilla aloilla paitsi opetus- ja sivistystoimessa. Siellä väkivaltahavaintojen esiintyminen on noussut 15 prosentista 23 prosenttiin. Vaikutusmahdollisuudet työssä Yleisesti ottaen palkansaajien vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä ovat parantuneet kunnissa vuoden 20 aikana. Poikkeuksena on mahdollisuus vaikuttaa työtahtiin. Vaikutusmahdollisuudet työtahtiin ovat olleet usean vuoden ajan trendinomaisesti heikkenemässä, ja sama kehitys jatkui vuonna 20. Kuntasektorilla vain 37 prosenttia haastatelluista piti vuonna 20 työtahtiin kohdistuvia vaikutusmahdollisuuksiaan melko tai erittäin hyvinä. Muilla sektoreilla osuus on yli 10 prosenttiyksikköä suurempi. Vaikutusmahdollisuudet siihen, mitä työtehtäviin kuuluu, ovat kunnissa parantuneet vuoden aikana 33 prosentista 38 prosenttiin. Kuntien ja muiden sektoreiden välinen ero on kutistunut pieneksi. Kaikkein vähiten niin kunnissa kuin muillakin sektoreilla voidaan vaikuttaa töiden jakoon. Lähes kolmasosa (30 %) työnteki- Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
jöistä voi sekä kunnissa että yksityisellä sektorilla vaikuttaa erittäin tai melko paljon työnjakoon. Vuoden aikana tällaiset vaikutusmahdollisuudet ovat parantuneet kuntasektorilla neljällä prosenttiyksiköllä. VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET TYÖHÖN KUNNAN ERI TOIMIALOILLA VUOSINA 2005 JA 20 15 % 100 80 Vaikutusmahd. paljon Vaikutusmahd. melko paljon Vaikutusmahdollisuudet Vaikutusmahdollisuudet Vaikutusmahdollisuudet työtehtäviin työtahtiin töiden jakoon 60 55 40 20 48 36 26 32 45 47 38 38 37 34 29 32 42 41 46 38 37 20 29 28 31 17 25 0 Sosiaali 05 Terveys 05 Opetus 05 Muut 05 Sosiaali 05 Terveys 05 Opetus 05 Muut 05 Sosiaali 05 Terveys 05 Opetus 05 Muut 05 Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 Toimialoittain tarkasteltuna kunnissa on tapahtunut kehitystä sekä myönteiseen että kielteiseen suuntaan. Sosiaalitoimessa koetaan vaikutusmahdollisuuksien vähentyneen kaikilla arviointialueilla. Sosiaalitoimen työntekijät kokevat edellistä vuotta selvästi useammin, etteivät he voi vaikuttaa omiin työtehtäviinsä. Kehitys on toisensuuntainen terveysalalla. Terveydenhuollossa vaikutusmahdollisuudet työtehtäviin ovat olleet alhaisemmat kuin muilla toimialoilla, ja ovat sitä vieläkin noususta huolimatta. Vuonna 20 ryhmän muut työntekijöistä lähes puolet arvioi, että heillä on paljon tai melko paljon vaikutusmahdollisuuksia työtahtiinsa. Tämä on selkeästi vähemmän kuin vuonna 2005, mutta se on silti vielä muita toimialoja korkeammalla tasolla. Vaikutusmahdollisuuksissa töiden jakoon on tapahtunut kunnan toimialojen välillä erojen pienenemistä. Vaikka ryhmän muut osalta vaikutusmahdollisuudet töiden jakoon ovat selvästi pienentyneet, ovat ne edelleen tämän ryhmän palkansaajilla muita kunnan toimialoja paremmat. Osaaminen, suoritusvaatimukset ja osallistumisen kehittäminen Henkilöstön ammattitaidon parantaminen työnantajan kustantaman koulutuksen kautta on yleistä kaikilla kunnan toimialoilla. Koulutukseen osallistumisen määrä on kuitenkin laskenut edelliseen vuoteen verrattuna kaikilla muilla aloilla paitsi opetusalalla. Opetus- ja sivistystoimessa koulutukseen osallistuneiden määrän usean vuoden kestänyt aleneminen kääntyi vuoden 20 aikana nousuun. Työnantajan kustantama koulutus on edelleen yleisintä terveydenhuollossa, vaikkakin eri alojen väliset erot ovat pienentyneet edellisvuosiin verrattuna. Työntekijöiden suoritusvaatimukset ovat aikaisempaa useamman mielestä kasvaneet sekä sosiaali- että terveystoimessa. Työtehtävien korkeat suoritusvaatimukset ovat olleet pitkään suurin haaste terveydenhuollossa, eikä tässä kehityksessä ole tapahtunut muutosta. Päinvastoin vaatimukset ovat edelleen olleet kasvussa. Opetus- ja sivistystoimessa sekä toimialalla muut työtehtävien suoritusvaatimusten kasvun on arvioitu vähentyneen edelliseen vuoteen verrattuna. Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
16 HENKILÖSTÖN OSAAMINEN JA SUORITUSVAATIMUKSET KUNNAN ERI TOIMIALOILLA 2005-20 % 100 80 60 40 20 62 Osallistunut työnantajan maksamaan koulutukseen 48 72 61 54 57 62 53 Työtehtävien suoritusvaatimukset 64 53 58 61 57 50 54 41 Mahdollisuus käyttää ammattitaitoaan ja osaamistaan työssään 27 23 30 27 28 27 27 25 0-1 -1-1 -1-2 -2-2 -1-1 -3-4 -3-1 Sos. Terv. Opet. Muut Sos. Terv. Opet. Muut Sos. Terv. Opet. Muut -20 05 05 05 05 05 05 05 05 05 05 05 05 Lisääntynyt 53 58 61 64 57 50 54 41 27 23 30 27 28 27 27 25 Koulutukseen osallistuneiden %-osuus Vähentynyt -1-1 -1-1 -2-2 -2 0-1 -1-3 0-4 0-3 -1 (ks. luvut pylväiden yläpuolella) Balanssi 52 57 60 63 55 48 52 41 26 22 27 27 24 27 24 24 Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 Kaikilla kunnan toimialoilla arvioitiin vuonna 20 mahdollisuutta käyttää ammattitaitoaan ja osaamistaan työssään edellisvuotista vähäisemmäksi. Eri toimialojen väliset erot ovat pieniä. Vuoden 20 työolobarometrissa kysyttiin uutena asiana henkilöstön mahdollisuudesta osallistua työpaikkansa kehittämiseen. Saatujen vastausten perusteella suurimmalla osalla henkilöstöstä on hyvät tai ainakin jonkinlaiset mahdollisuudet osallistua kehittämiseen. Opetus- ja sivistystoimen työntekijät arvioivat mahdollisuutensa osallistua kehittämiseen hieman paremmiksi kuin muiden toimialojen työntekijät kaikissa kysytyissä kohdissa. Selvin ero on tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen osallistumisen mahdollisuuksissa. HENKILÖSTÖN MAHDOLLISUUDET OSALLISTUA KEHITTÄMISEEN KUNNAN ERI TOIMIALOILLA 20 100% 80% 81% KEHITTÄÄ ITSEÄÄN TYÖPAIKALLA 87% 91% 84% OSALLISTUA TYÖPAIKAN TOIMINNAN KEHITTÄMISEEN 78% 85% 90% 73% OSALLISTUA TYÖPAIKAN TUOTTEIDEN JA PALVELUJEN KEHITTÄMISEEN 66% 68% 85% 64% 60% 40% 20% 0% Sosiaali Terveys Opetus Muu Sosiaali Terveys Opetus Muu Sosiaali Terveys Opetus Muu Hyvät mahdollisuudet Jonkinlaiset mahdollisuudet Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
17 Työkyky ja työkyvyn ylläpito MITEN ON PYRITTY SYSTEMAATTISESTI VAIKUTTAMAAN TYÖNTEKIJÖIDEN TYÖKYVYN YLLÄPITÄMISEEN VUOSINA 2005 JA 20 % 100 TYÖNTEKIJÖIDEN AMMATTITAITO TYÖNTEKIJÖIDEN KUNTO, TERVEYS JA ELINTAVAT TYÖTURVALLISUUS 80 60 89 86 86 82 79 83 79 72 63 64 64 67 64 65 79 75 77 70 84 78 71 81 86 78 40 20 0 Sos. Terv. Opet. Muut Sos. Terv. Opet. Muut Sos. Terv. Opet. Muut 05 05 05 05 05 05 05 05 05 05 05 05 Paljon Jonkin verran Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 Suunnilleen kahdeksalla työpaikasta kymmenestä järjestetään ainakin jotakin työkykyä ylläpitävää ja kehittävää toimintaa. Kun tarkastellaan koko palkansaajakuntaa, kasvutrendi on vuoden 20 aikana taittunut, sillä ainoastaan työntekijöiden kuntoon ja terveyteen vaikuttamista on ollut yhtä paljon kuin vuotta aikaisemmin. Tästä huolimatta edellisten vuosien tapaan yleisimmin tyky-toiminta liittyi edelleen ammattitaidon kehittämiseen (81 %) tai työturvallisuuden edistämiseen (79 %). Kuntien eri toimialojen väliset erot ovat suhteellisen pieniä. Työntekijöiden ammattitaitoon kiinnitetään suurta huomiota kaikilla toimialoilla, joskin ryhmän muut työntekijät arvioivat sen vuonna 20 heikommaksi kuin aiemmin, ja he ovat näin hieman alhaisemmalla tasolla kuin muut. Sen sijaan työntekijöiden kunnosta, terveydestä ja elintavoista huolehtiminen arvioitiin ryhmässä muut useammin toteutuneeksi kuin muilla aloilla. Työturvallisuuteen on kiinnitetty paljon huomiota kaikilla toimialoilla ja toimialojen väliset erot ovat pienentyneet edellisestä vuodesta. Tällaisiin asioihin keskittynyt tyky-toiminta lisääntyi vuoden aikana sekä sosiaalitoimessa että opetus-sivistystoimessa. Toimialalla muut ja terveydenhuollossa muutossuunta oli päinvastainen. Kuitenkin näillä kahdella toimialalla työturvallisuustoimintaa on ollut aikaisempina vuosina muita toimialoja enemmän: Vuoden 20 aikana kuntien toimialojen väliset erot ovat tasoittuneet. Poissaolot oman sairauden takia Sairauspoissaoloja koskevat tiedot perustuvat kysymykseen: Montako päivää olette ollut poissa töistä oman sairauden takia viimeksi kuluneen vuoden aikana? Kysymys on poissaolosta oman sairauden takia ja poissaoloja on mitattu työpäivinä vuodessa. Sairauspoissaolot on laskettu kahdella tavalla: Sairauspoissaolojen keskimäärä = Sairauspoissaolojen yhteismäärä jaettuna työpaikan/sektorin tms. vastaajien lukumäärällä. Sairauspoissaolot on siis suhteutettu koko henkilöstömäärään. Sairauspoissaolojen keskipituus = sairauspoissaolojen yhteismäärä jaettuna poissaolleiden lukumäärällä. Oman sairauden takia työstä poissa olleiden osuus on selvästi vähentynyt, mutta toisaalta samanaikaisesti sairauspoissaolot ovat pidentyneet etenkin kuntasektorilla. Vuoden aikana ainakin yhden päivän oman sairauden takia poissaolleiden osuus oli kunnissa 61 prosenttia suhteutettuna koko henkilöstön määrään. Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
18 Vuotta aikaisemmin tämä osuus oli 67 prosenttia. Kaikista palkansaajista ainakin yhden päivän poissaolleiden osuus vuonna 20 oli 58 prosenttia. Vähiten oman sairauden vuoksi poissa olleita oli yksityisellä palvelusektorilla (54 %). Kunta-alalla oman sairauden takia poissaolleiden osuus väheni voimakkaasti vuoden 20 aikana. Lievää kasvua oli ainoastaan ryhmässä muut. Opetus- ja sivistystoimessa sairauden takia poissaolleiden osuus oli vuonna 2005 poikkeuksellisen korkealla tasolla. Vuonna 20 väheneminen on ollut niin voimakasta, että nyt ollaan tämän vuosikymmenen alimmalla tasolla. Samansuuntainen kehitys on nähtävissä myös sekä sosiaali- että terveystoimessa. Taulukko 4. Niiden palkansaajien %-osuus, jotka ovat olleet ainakin yhden päivän poissa vuoden aikana oman sairauden takia vuosina 2001-20. %-osuus työntekijöistä 2001 2002 2003 2004 2005 20 Muutos 2005- Kunta-alan työntekijät 62 60 63 64 67 61-6 -Sosiaalitoimi 67 64 68 70 70 64-6 -Terveystoimi 60 62 65 66 67 60-7 -Opetus- ja sivistystoimi 60 58 61 59 67 57-10 -Muut 58 57 59 58 62 64 +2 Kaikki palkansaajat 60 57 60 60 62 58-4 Vaikka niiden osuus, jotka ovat olleet oman sairauden takia työstä poissa vuoden aikana, on selvästi alentunut, sairauspoissaolopäivien lukumäärä suhteutettuna koko henkilöstön määrään (=sairauspoissaolojen keskimäärä) on hieman kasvanut kunta-alalla. Muilla sektoreilla se on alentunut. Kunta-alan työpaikoilla on oltu keskimäärin 11,0 päivää vuodessa poissa oman sairauden takia vuonna 20. Kuntasektorilla työskentelevillä naisilla poissaolopäiviä on ollut keskimäärin 11,6 ja miehillä 9,0 päivää vuodessa. Muilla sektoreilla vastaavat keskiarvot ovat hieman alle kaksi päivää lyhyempiä. POISSAOLOPÄIVÄT OMAN SAIRAUDEN TAKIA VUONNA 20 Kunnat verrattuna kaikkiin palkansaajat Kaikki sairaspoissaolot Miehet Naiset Keskiarvo (pv/vuodessa) 7,3pv 8,9pv 9,0pv 10,3pv 11,0pv 11,6pv Kaikkien palkansaajien keskiarvo Kuntien keskiarvo 18-24-vuotiaat 25-34-vuotiaat 35-44-vuotiaat 45-54-vuotiaat Yli 54-vuotiaat 6,1pv 6,5pv 6,2pv 6,1pv 5,7pv 7,8pv 9,8pv 13,5pv 13,2pv 17,0pv Ylemmät toimihenkilöt Alemmat toimihenkilöt Työntekijät 5,8pv 7,7pv 9,8pv 10,8pv 12,6pv 13,4pv 0,0pv 2,0pv 4,0pv 6,0pv 8,0pv 10,0pv 12,0pv 14,0pv 16,0pv 18,0pv Mukana myös ne, jotka eivät ole olleet vuoden aikana Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 päivääkään poissa oman sairauden takia Henkilöstön ikääntyminen kuntasektorilla näkyy selvästi sairauspoissaoloissa. Kuntasektorilla työskentelevistä alle 45 -vuotiailla sairauspoissaoloja on ollut vuonna 20 vähemmän kuin vastaavanikäisillä työntekijöillä muilla sektoreilla. Yli 45-vuotiailla tilanne on kokonaan toisenlainen. Kuntien työntekijät ovat olleet poissa oman sairauden takia huomattavasti muita sektoreita enemmän. Ero kasvaa hyvin suureksi yli 54- Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
vuotiaiden kohdalla, sillä heillä kunta-alalla poissaoloja on ollut keskimäärin 17,0 päivää vuodessa, kun kaikkien palkansaajien vastaava keskiarvo jää 13,2 päivään. Vuotta aikaisemmin yli 54-vuotiailla kunnan työntekijöillä poissaoloja oli selvästi vähemmän, 13,6 päivää vuodessa. 19 POISSAOLOPÄIVÄT OMAN SAIRAUDEN TAKIA 2001-20 KUNNAN ERI TOIMIALOILLA Sosiaali Terveys Opetus Muu 25,0 22,2 20,0 15,0 10,0 18,3 19,1 19,8 19,7 17,5 17,0 15,9 14,4 14,6 13,8 13,2 13,4 14,2 12,9 12,2 12,3 11,6 12,0 11,8 12,0 11,2 11,3 9,7 8,9 9,6 8,6 8,0 7,2 7,8 7,2 7,8 8,6 5,8 5,8 19,2 16,9 15,9 15,8 16,4 14,8 14,6 12,9 12,3 11,4 9,1 8,7 8,9 9,7 9,0 9,0 5,0 0,0 '01 '02 '03 '04 '05 ' '01 '02 '03 '04 '05 ' '01 '02 '03 '04 '05 ' '01 '02 '03 '04 '05 ' Keskiarvo, niillä joilla on ollut poissaoloja (poissaolon pituus päivää/vuosi) Keskiarvo (poissaolopäiviä/koko henkilöstö) Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 20 Sairauspoissaolot ovat pidentyneet huomattavasti vuoden 20 aikana kunnissa. Muihin sektoreihin verrattuna kunta-alan työntekijät ovat myös olleet keskimääräistä pidempään poissa työstä sairauden takia. Tämä pätee kuitenkin vain ikääntyviin. Alle 45-vuotiailla tilanne on päinvastainen. Vuonna 20 sairauspoissaolojen keskipituus oli kuntasektorilla 18,3 päivää vuodessa kun se vuoden 2005 aikana oli 16,0 päivää. Ikäryhmittäin tarkasteltuna kasvu on ollut erittäin epätasaista. Alle 45-vuotiailla poissaolojen keskipituus on vain 9-10 päivää vuodessa, ollen näin myös lyhyempi kuin kaikilla palkansaajilla keskimäärin. Ikäryhmässä 45-54-vuotiaat poissaolojen pituus yli kaksinkertaistuu ja kunnissa se on keskimäärin 22,1 päivää. Vanhimmassa, yli 54-vuotiaiden ikäryhmässä sairauspoissaolojen keskipituus kunnissa kasvaa 31,1 päivään vuodessa. Kaikilla palkansaajilla vastaava keskiarvo on 24,1 päivää. Vaikka siis niiden osuus, joilla on ollut sairauspoissaoloja vuoden aikana, on selvästi kuntasektorilla pienentynyt, keskimäärin kunnissa ollaan aikaisempaa enemmän poissa sairauden takia. Tämä johtuu sairauspoissaolojen pitenemisestä. Poissaolojen piteneminen koskee kuitenkin ainoastaan yli 45-vuotiaita. Tätä nuoremmilla oli muita palkansaajia vähemmän poissaolopäiviä. Kuntasektorilla työskentelevien työolobarometriin vastanneiden keski-ikä vuonna 20 oli 45,6 vuotta. Pitkäaikaista työstä poissaoloa vaativien vakavien sairauksien esiintymisen riski on kasvanut. Kaikkein selvimpänä tämä näkyy yli 54-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa sairauspoissaolopäivien keskiarvo on kasvanut erittäin suureksi. Vuonna 20 se oli 31 päivää vuodessa eli noin kolminkertainen alle 45-vuotiaisiin verrattuna, ja tämä on 7 päivää pidempi kuin kaikkien samanikäisten palkansaajien sairauspoissaolojen keskipituus. Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007
20 Taulukko 5. Sairauspoissaolot kunta-alalla vuosina 2001-20 Vuosi Keskiarvo kaikkia kunta-alan työntekijöitä kohti (päivää/vuosi) Mediaani kaikkia kunta-alan työntekijöitä kohti (päivää/vuosi) Pituuden keskiarvo niillä, joilla poissaoloja on ollut (päivää/vuosi) Pituuden mediaani niillä, joilla poissaoloja on ollut (päivää/vuosi) 2001 9,0 2,3 14,6 5,0 2002 9,8 2,2 15,6 5,3 2003 9,3 2,3 14,9 5,0 2004 9,9 2,3 15,4 5,0 2005 11,1 2,5 16,0 5,1 20 11,0 2,1 18,3 5,5 Sarakkeiden sisältö: 1. Tietojen keräämisvuosi (tiedot kerätty puhelinhaastatteluna kunkin vuoden syys- lokakuussa) 2. Poissaolopäivien (oman sairauden takia) lukumäärä vuodessa suhteutettuna koko kunta-alan työssä olevien palkansaajien määrään. Aritmeettinen keskiarvo. Noin 40 prosenttia palkansaajista ei ole ollut vuoden aikana päivääkään poissa oman sairauden takia. 3. Kuten sarake 2, mutta mittalukuna mediaani (keskiluku, joka ilmaisee sen luvun, jonka kummallakin puolella tässä aineistossa on yhtä paljon sairauspoissaolohavaintoja) 4. Sairauspoissaolojen yhteispituus vuoden aikana. Mukana siis vain ne, jotka ovat olleet ainakin yhden päivän poissa vuoden aikana. Aritmeettinen keskiarvo. 5. Kuten sarake 4, mutta mittalukuna mediaani. Lisätietoja: Tilastokeskuksen tarjoama palvelu kuntakohtaisten työolobarometrien laatimiseksi http://www.tilastokeskus.fi/tk/el/tyoolot_kuntabarometri.html Työministeriön valtakunnallinen Työolobarometri 20 ennakkotiedot, http://www.mol.fi/julkaisut Muut julkaisut Työryhmä: Pekka Ylöstalo ja Asko Heikkilä, työministeriö Timo Suurnäkki, Työturvallisuuskeskus Bjarne Andersson, Kunnallinen työmarkkinalaitos Irmeli Vuoriluoto, TNJ, kunta-alan pääsopijajärjestöt Janne Väänänen, Kuntien eläkevakuutus Kunta-alan työolobarometri 20, Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä 2007