Muutos, kasvu, kuntoutuminen

Transkriptio

1 P Ä Ä K I R J O I T U S Asko Apukka ja Veijo Notkola Muutos, kasvu, kuntoutuminen Lähes kaikissa kokouksissa ja seminaareissa pidetyissä puheenvuoroissa kuntoutukselta odotetaan tuloksia ja vaikuttavuutta. Odotukset ovat oikeutettuja, sillä kuntoutukseen käytetään paljon voimavaroja. Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon sellaisia ongelmia, joihin voidaan vaikuttaa kuntoutuksen keinoin. Sosioekonomiset terveyserot eivät ole kaventuneet, vajaakuntoiset eivät työllisty ja väestö keskittyy pääkaupunkiseudulle. Mielenterveysongelmat ja alkoholin aiheuttamat ongelmat tuntuvat lisääntyvän edelleen. Kuntoutuksen näkökulmasta olisi syytä miettiä toimenpiteiden priorisointia. Millainen kuntoutus olisi kaikkein tehokkainta ja missä sitä tarvittaisiin eniten? Aluepolitiikkaan tuskin voimme vaikuttaa. Kuntoutus ei myöskään kykene yksin vaikuttamaan alkoholinkulutukseen, vaikka kuntoutuslaitosten baaritiskeillä lopetettaisiinkin kokonaan viinan myynti. Kuntoutus on kuitenkin tärkeä osa alkoholistien tervehtymisprosessia. Kuntoutuksen oikea kohdentaminen on tärkeää ja sillä voidaan vaikuttaa myös sosioekonomisiin terveyseroihin, kunhan vain ollaan riittävän aikaisin liikkeellä. 1

2 Maahanmuuttajien kotoutuminen ja kuntouttaminen Maahanmuutto Suomeen on ollut voimakasta koko 1990-luvun, ja erityisesti 2000-luvulla nettomaahanmuutto on ollut positiivista (kuva 1). Viime vuosina nettomaahanmuutto Suomeen on ollut noin henkeä vuodessa, tosin osa näistä maahanmuuttajista on suomalaisia paluumuuttajia. Positiivinen nettomaahanmuutto tarkoittaa käytännössä kuitenkin sitä, että 5 7 vuodessa saamme Suomeen yhden ikäluokan verran maahanmuuttajia. Valtaosa maahanmuuttajista tulee sijoittumaan pääkaupunkiseudulle, jonka väkiluvun ennustetaan kasvavan jo pelkästään suomalaisin voimin prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Ongelmat voivat siis kärjistyä pääkaupunkiseudulla, jos ovat kärjistyäkseen. Koulutamme uusia ikäluokkia lähes vuotta, ennen kuin he ovat valmiita aloittamaan työuransa. Jos maahanmuuttajat ovat sopivasti koulutettuja ja sopivan ikäisiä, Suomi voi voittaa maahanmuutossa myös taloudellisesti. Maahanmuuttajien kotouttaminen ja tarvittaessa myös heidän kuntouttamisensa on yksi tärkeimmistä tehtävistä, joita yhteiskunta meiltä kuntoutuksen ammattilaisilta odottaa. Maahanmuuttajien kotouttaminen onkin yksi tärkeimmistä tulevaisuuden haasteistamme. Väestön ikääntyminen ja eläköityminen Toinen merkittävä haaste on väestön ikääntyminen. Tuttu aihe, joka nostetaan jatkuvasti esille. Kuntoutuksen näkökulmasta kysymyksessä on myös suuri mahdollisuus. Suomen suurimman ikäluokan muodostavat juuri nyt vuotiaat, mutta vuonna 2010 suurin ikäluokka on vuotiaat (kuva 2). 2

3 Suuret ikäluokat tulevat lähi vuosina tekemään päätöksiä siitä, milloin he jäävät eläkkeelle. Monessa yhteydessä on puhuttu kuntoutuksen varhentamisesta niin, että se kohdistuisi nuorempiin ikäluokkiin, esimerkiksi vuotiaisiin. Olisiko asiaa syytä miettiä vielä kertaalleen ja yrittää kohdentaa kuntoutusta vielä kerran vuotiaisiin, jotka tekevät eläkepäätöksiään? Vai olemmeko sitä mieltä, että tämä ikäluokka on jo menetetty? Vai voisimmeko pidentää tämän joukon työuraa vielä hieman? Vuonna 2006 työvoimatutkimuksen yhteydessä tehtiin EU:n aloitteesta ja EU:n rahoituksella tutkimus, jonka tavoitteena oli tarkastella yleisesti eläkkeelle siirtymistä EUmaissa sekä erityisesti sitä, mitkä tekijät vaikuttavat eläkkeelle siirtymisen ajankohtaan (ks. Tiisanoja/Hyvinvointikatsaus 3/2007). Kuntoutussäätiö oli mukana muotoilemassa tutkimuksen kysymyksenasetteluja. Tutkimuksessa haastateltiin vuotiasta henkilöä, joista 60 prosenttia oli työllisiä. Haastattelut tehtiin vuoden 2006 aikana. Tutkimusaineisto on saatavissa Tilastokeskuksesta. Koko EU:ta koskevat tulokset eivät ole vielä valmistuneet. Tulosten mukaan suomalaiset suunnittelevat lopettavansa työnteon keskimäärin 63 vuoden iässä. Naisista 68 prosenttia ja miehistä 58 prosenttia aikoo lopettaa kaiken työnteon vuotiaana. Moni työntekijä aikoo kuitenkin jatkaa työntekoa ainakin jossain määrin 65-vuotiaaksi tai vanhemmaksi. Tutkimuksen mukaan kaikista vuotiaista palkansaajista viidenneksellä oli tällaisia suunnitelmia. (Taulukko 1.) Olisikin tärkeä pohtia, millä edellytyksillä ja miten tätä joukkoa saataisiin lisättyä. 3

4 Olisiko seuraavilla tekijöillä vaikutusta siihen, että Kyllä vastanneiden % pysyisitte työssä kauemmin kuin olette suunnitellut? määrä Työaikajärjestelynne olisivat joustavammat (esim. mahdollisuus lyhentää työaikaa tai tehdä etätyötä)? ,4 Työnne olisi henkisesti vähemmän kuormittavaa? ,0 Teillä olisi enemmän mahdollisuuksia osallistua kuntoutukseen? ,4 Työnne olisi fyysisesti vähemmän kuormittavaa? ,3 Työssä pysymistä tuettaisiin ja kannustettaisiin työpaikalla? ,6 Teillä olisi mahdollisuus siirtyä sopivampiin työtehtäviin? ,9 Työilmapiiri olisi parempi? ,9 Teillä olisi paremmat vaikutusmahdollisuudet työhönne? ,2 Työympäristönne olisi turvallisempi ja terveellisempi? ,1 Teillä olisi paremmat mahdollisuudet ammattitaidon päivittämiseen? ,0 Yksikään mainituista asioista ei vaikuttaisi työssä pysymiseen , vuotiaat palkansaajat yhteensä Noin viisitoista prosenttia vastaajista eli henkeä oli sitä mieltä, että mikäli heillä olisi paremmat mahdollisuudet päästä kuntoutukseen, se edistäisi heidän pysymistään työelämässä ja he voisivat sitä kautta siirtää eläkkeellesiirtymisikäänsä myöhemmäksi. Vastaajien mielestä työnantaja voisi kaikkein parhaiten edistää heidän työssä pysymistään muuttamalla työaikajärjestelyjä entistä joustavammiksi. Tällaisia järjestelyjä voisivat esimerkiksi olla työajan lyhentäminen tai etätyö. Tätä mieltä oli 20 prosenttia vastaajista. Erityisen merkittävää on se, että 57 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, ettei yksikään mainituista tekijöistä tule vaikuttamaan heidän työssä pysymiseensä. Tähänkin joukkoon pätee kuitenkin se, että omia päätöksiä voi aina muuttaa. Vastauksiin vaikuttavat varmasti monenlaiset tekijät kuten oma terveys ja muiden perheenjäsenten suunnitelmat. Yhteenveto Maahanmuuttajien kotouttaminen ja suurten ikäluokkien pitäminen työelämässä muutaman vuoden pidempään ovat molemmat suuria haasteita kuntoutukselle. Maahanmuuttajien osalta asia on aivan selvä. Toimenpiteitä tarvitaan tässä ja nyt. Emme voi enää odottaa ja muutos on jo alkanut. Kuntoutuksen kohdentaminen entistä enemmän vuotiaisiin on monimutkaisempi kysymys. Jo nyt työterveyshuolloissa, ammatil- 4

5 lisessa kuntoutuksessa ja Kelan harkinnanvaraisessa kuntoutuksessa keskitytään aika lailla näihin ikäluokkiin. Työeläkekuntoutusta on kritisoitu nimenomaan siitä, että kuntoutus aloitetaan liian myöhään. Työterveyshuollossakin avainsanoja ovat varhaisuus ja ennaltaehkäisy. Voimmeko siis vielä lisätä panostuksia vuotiaiden tai vuotiaiden ikäluokkiin? Vai olemmeko auttamattomasti myöhässä? Pitääkö meidän ryhtyä puhumaan kuntoutuksen menetetyistä sukupolvista? Vai tarvitsemmeko toimenpideohjelman ja lisää panostuksia juuri näihin ihmisiin? Asko Apukka on Kuntoutussäätiön hallituksen puheenjohtaja Veijo Notkola on Kuntoutussäätiön toimitusjohtaja 5