RAUMAN KAUPUNKI RAUMAN SUSIVUOREN KASVILLISUUS- SELVITYS 2010 AHLMAN

RAUMAN KAUPUNKI RAUMAN SUSIVUOREN KASVILLISUUS- SELVITYS 2010 AHLMAN Konsultointi & suunnittelu

sisällysluettelo Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Kasvillisuusselvityksen sisällöstä... 4 Kasvillisuusselvitys... 4 Tutkimusmenetelmät... 4 Susivuoren kasvilajistosta... 4 Kuviokohtaiset kuvaukset... 4 Päätelmät... 9 Kirjallisuus... 13 Maastotöihin liittyvä kirjallisuus... 13

Susivuoren kaava-alueeksi nimetty Luostarinkylä sijaitsee Rauman keskustan koillispuolella ja Uotilan pohjoispuolella aivan valtatie 8:n laidalla. Alueen koillispuolella on Impivaara ja itä- ja kaakkoispuolella on Koillinen teollisuusalue. Selvitysalue käsittää rajauksen, jossa on muun muassa mänty- ja kuusivaltaisia kankaita, peltoa ja joutomaata. Tämä raportti esittelee Rauman kaupungin tilaaman Susivuoren luontoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan suunnitella alueen maankäyttöä asemakaavoituksessa. Maastotöistä ja raportoinnista vastaa lintuihin, putkilokasveihin ja elinympäristöihin syventynyt luontokartoittaja Santtu Ahlman (Ahlman Konsultointi & suunnittelu). SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue (kuva 1) on 20 hehtaarin kokonaisuus, joka kattaa tuoreita kuusikankaita, kuivia ja kuivahkoja mäntykankaita, joutomaita, viljelysalueita, soistumia ja muita elinympäristöjä. Alue koostuu kahdesta erillisestä rajauksesta, jotka sijaitsevat Luostarinkylän koillis- ja lounaispuolella valtatie 8:n (Porintie), Pohjoiskehän ja Isometsäntien välissä. Koillisosan alue on pinta-alaltaan 16 hehtaaria ja lounaispuolen neljä hehtaaria. Kuva 1. Susivuoren kasvillisuusselvitysalueen rajaus (20 ha). 3

KASVILLISUUSSELVITYKSEN SISÄLLÖSTÄ Susivuoren kasvillisuusselvityksen tavoitteena oli selvittää alueen putkilokasvit ja elinympäristöt ja kartoittaa samalla mahdolliset uhanalaiset ja EU:n luontodirektiivin mukaan suojeltavat lajit. Lisäksi selvitettiin lakien mukaisesti suojeltavat luontotyypit ja arvokkaat elinympäristöt asemakaavoitusta ja muuta maankäyttöä varten. Kasvillisuusselvitys Tutkimusmenetelmät Aluerajaus kierrettiin järjestelmällisesti läpi 11.7. ja 16.7., jolloin kirjattiin kaikki löydetyt putkilokasvilajit, myös puutarhoista ja pihoista villiintyneet lajit. Jokainen kuvio tyypiteltiin maastossa ja niiden rajat piirrettiin ortoilmakuvalle (kuva 2). Kustakin kuviosta kirjoitettiin yleisluonnehdinta ja mahdolliset lisätiedot. Susivuoren kasvilajistosta Monipuoliset elinympäristöt vaikuttavat putkilokasvilajistoon, minkä vuoksi alueelta löydettiin melko paljon eri lajeja pieneen pinta-alaan nähden. Vallitsevat luontotyypit ovat sekä kuusi- että mäntyvaltaisia kankaita, kalliomänniköitä ja viljelysalueita. Soistumia on hyvin vähän. Selvityksessä käytetty nimistö on Suuren Pohjolan Kasvion (Mossberg & Stenberg 2005) mukainen. Kuviokohtaiset kuvaukset Tässä osiossa kuvataan jokaisen kuvion yleisluonnehdinta ja maankäyttösuositukset. Lisäksi tietoihin on lisätty luontotyyppien uhanalaisuusluokitus (Raunio ym. 2008). Nämä luokitukset on merkitty punaisella luontotyyppinimikkeen oikeaan reunaan. Mikäli kyseessä on viljelysalue tai jokin muu luontotyyppi, joka uupuu uhanalaisuusluokituksesta, käytetään pelkkää viivaa. 1. Joutomaa / taimikko [ ] Joutomaaksi tulkittava pieni laikku, jossa on tiheästi nuoria koivuja ja pajuja. Tiheyden vuoksi alla kasvaa lähinnä heiniä. Reunavyöhykkeillä on vain aavistuksen monipuolisempi lajisto ja esimerkiksi maitohorsma on peruslaji. 4

1 2 3 4 5 6 7 8 9 8 10 12 13 14 11 15 18 16 17 Kuva 2. Susivuoren kuviokohtaiset rajaukset (kuviokartta). 5

2. Mustikkatyypin (MT) tuore kangas [NT] Tuore kuusikkokangas, jossa lehtipuiden osuus on suuri. Joukossa on myös yksittäisiä kookkaita mäntyjä. Mustikka on valtavarpu ja pensaskerroksessa on eniten koivujen taimia. Osa alueesta on hieman soistunut, mistä on osoituksena muun muassa rahkasammalet. Ruohojen osuus vaihtelee melko paljon. 3. Puolukkatyypin (VT) kuiva kangas [NT] Hyvin sekava kuiva kangas, jossa kuusi ja koivu ovat monin paikoin mäntyä runsaampia. Ne ovat kuitenkin varsin nuoria. Osa kuviosta on mustikkatyypin (MT) tuoretta kangasta, mutta mosaiikkimaisuuden vuoksi sitä ei ole rajattu kuviokartalle. Kanerva muodostaa karuimmille paikoille laajoja kasvustoja ja reheville tuoreen kankaan laikuilla mustikka on runsain varpu. Oravanmarja ja metsätähti ovat perusruohoja. 4. Kanervatyypin (CT) kuiva kangas [NT] Mäntyvaltainen kuiva kalliokangas, jossa on vain hyvin pienialaisesti avokalliota. Jäkälät ja kitukasvuiset männyt hallitsevat kasvillisuutta. Kanerva on tyyppivarpu. Ruohoista tavataan lähinnä yksittäisiä kalliohatikoita ja heinistä metsälauhaa ja hietakastikkaa. 5. Kanervatyypin (CT) kuiva kangas [NT] Mäntyvaltainen kuiva kangas, jossa puusto on pääosin nuorta. Koivuja, haapoja ja kuusia on melko runsaasti. Kanerva on runsain varpu, tosin puolukka on lähes yhtä runsas. Ruohoja ei ole käytännössä lainkaan ja heinistä tavataan lähinnä metsälauhaa. 6. Joutomaa [ ] Joutomaa, jossa on muun muassa männyn ja koivun taimia. Muuten lajisto on monipuolista ja vaihtelee koko kuviolla. Puna-apila, päivänkakkara ja kuivien paikkojen heinät edustavat peruslajistoa. Kaakkoispäässä on enemmän puiden taimia ja jonkin verran isompia puita, kuten raitoja. 6

7. Puolukkatyypin (VT) kuivahko kangas [NT] Vaihteleva kuiva kangas, jossa on monin paikoin hyvin suuria mäntyjä. Kuusia on yleisesti joukossa. Haapoja, kuusia ja mäntyjä on runsaasti pensaskerroksessa taimina. Puolukka on runsain varpu ja mustikka myös melko tavallinen laji. Aukkopaikoilla kasvaa myös kanervaa. Ruohoista kuviolla kasvaa lähinnä kangasmaitikkaa. 8. Mustikkatyypin (MT) tuore kangas [NT] Kuusikkokangas, jossa on mäntyjä yleisesti seospuina. Kuviolla kasvaa myös yksittäisiä haapoja. Pensaskerroksessa on runsaasti haavan taimia. Mustikka on yleisin varpu ja puolukka on tavallinen näky kuviolla. Oravanmarja ja metsätähti ovat perusruohoja ja kevätpiippo sekä metsälauha puolestaan perusheiniä. 9. Kauraviljelmä [ ] Kauraviljelmä, jossa on melko runsas rikkalajisto. Esimerkiksi paimenmatara, peltomatara ja peltolemmikki ovat paikoin erittäin runsaita. Rikkalajisto käsittää lähes 30 eri lajia pelto-orvokista valvatteihin. 10. Ruohoinen sarakorpi (RhSK) [VU] Soistunut korpipainanne, jonka reunoilla kasvaa muun muassa korpikastikkaa, tuhkapajua ja koivua. Kuviolla on yhtenäinen rahkasammalpatja ja melko monipuolinen kasvillisuus: järvikorte, terttualpi, raate, jokapaikan-, pullo- ja harmaasara, jouhivihvilä, kurjenjalka, luhtavuohennokka ja tupasvilla. Maankäyttösuositus: Ruohoinen sarakorpi kuuluu elinympäristöihin, joiden luonnonarvot tulisi turvata metsälakiin sisältyvät metsien monimuotoisuuden säilyttämisen yleisen velvoitteen ja hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti metsänomistajan omalla päätöksellä. 11. Joutomaa [ ] Sähkölinjan vuoksi hakattu alue, jossa on paikoin todella runsaasti komealupiinia. Parhaimmillaan peittävyys on jopa 90 prosenttia. Kasvillisuus vaihtelee kuitenkin varsin runsaasti. 7

12. Mustikkatyypin (MT) tuore kangas [NT] Melko nuori tuore kangas, joka on kuusivaltainen. Joukossa on yksittäisiä koivuja ja mäntyjä. Mustikka on ainoa kuviolla esiintyvä varpu. Ruohoista tavataan oravanmarjaa ja metsätähtiä. Heiniä on melko niukasti. 13. Soistuma [ ] Soistuma, jossa on tiheäkasvuinen puusto koostuu lähinnä kitukasvuisesta kuusesta ja koivusta. Yhtenäinen rahkasammalmatto vallitsee lähes koko kuviolla. Peruslajeja edustavat myös peltokorte, kurjenjalka, rantamatara ja mättäiden mustikat. Soistumaa ei voida tyypitellä järkevästi, mutta se on eräänlainen korpi. 14. Puolukkatyypin (VT) kuivahko kangas [NT] Kuivahko kangas, jossa kuusi on lähes yhtä runsas kuin mänty. Puolukka on käytännössä ainoa varpu ja ruohoja esiintyy kovin niukasti. Pensaskerroksessa on lähinnä pihlajan ja haavan taimia. Metsälauha on ainoa heinä, joka sekin esiintyy niukkana. 15. Vanha laidun [ ] Ilmeisesti vanha hevoslaidun, jossa on hyvin rehevää kasvillisuutta. Maitohorsma peittää laajoja alueita ja muutkin isot lajit, kuten suo-ohdake ja koiranputki pärjäävät kilpailussa. Paikoin niittysuolaheinä ja hiirenvirna ovat hyvin runsaita. Kuvion itäosa on enemmän heinä- ja apilavaltaista. 16. Puolukkatyypin (VT) kuivahko kangas [NT] Kuivahko kangas, joka vaihtelee mosaiikkimaisesti mustikkatyypin (MT) tuoreen kankaan välillä. Kuusi on runsain puu, mutta myös mäntyjä on paljon. Puolukka ja mustikka ovat tyypillisiä varpuja. Ruohoja on yllättävän niukasti. 8

17. Kanervatyypin (CT) kuiva kangas [NT] Karu kalliomännikkö, jossa on taimina haapoja, koivuja ja mäntyjä. Katajia on jonkin verran ja kanerva on ainoa varpu. Jäkälät peittävät huomattavan laajan alueen kokonaispinta-alasta. Paahdepaikkojen ruohoja edustavat rohtotädyke ja sarjakeltano. Lampaannata on yleinen heinä. Sillä on kuitenkin maisemallista merkitystä Porintieltä (valtatie 8) katsottuna, joten kuvio suositetaan säästettävän. 18. Joutomaa [ ] Hyvin pienialainen joutomaa, jossa kasvaa muun muassa piharatamoa, valkoapilaa ja useita heinälajeja. Kuvion luoteisosassa on autolevike, jossa ei kasva merkittävästi mitään kasveja. Päätelmät Susivuoren luontotyypit ovat melko monipuolisia pieneen pinta-alaan nähden. Suurin osa kasvillisuuskuvioista ei sisällä erityisiä luontoarvoja, joten niiden osalta ei ole maankäytölle esteitä. Kuvio 10 (kuva 2 sivulla 5) on kuitenkin luokiteltu metsäluonnon arvokkaaksi elinympäristöksi, jonka turvaaminen on metsälain hengen mukaista. Kuviolle on lisäksi suositeltavaa jättää riittävä suojavyöhyke, jotta kosteusolot eivät muutu ja luonnon monimuotoisuuden kannalta alueelle jää selvä keidasmainen kokonaisuus. Suositeltu suojelualue esitetään kuvassa 3. Tuoreen uhanalaisuusluokituksen mukaan alueen luontotyypit ovat silmälläpidettäviä (NT) tai luokittelemattomia. Lisäksi edellä mainittu ruohoinen sarakorpi (kuvio 10) on vaarantunut (VU). Tutkimusalueelta löydettiin yhteensä 151 putkilokasvilajia (taulukko 1), joiden joukossa ei ole direktiivien mukaan suojeltavia lajeja, eikä yksikään niistä ole mukana valtakunnallisessa tai alueellisessa uhanalaisuusluokituksessa. 9

Kuva 3. Suojeltavaksi suositeltu alue on merkitty ilmakuvaan punaisella värillä. 10

Taulukko 1. Susivuoren selvitysalueella esiintyvät putkilokasvilajit aakkosjärjestyksessä. Tähdellä merkityt ovat puutarhakarkulaisia tai villiintyneitä viljelykasveja. Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Ahojäkkärä Gnaphalium sylvaticum Kiiltopaju Salix phylicifolia Ahomansikka Fragaria vesca Kirjopillike Galeopsis speciosa Ahopaju Salix starkeana Kissankello Campanula rotundifolia Ahosuolaheinä Rumex acetosella Koiranputki Anthriscus sylvestris Aitovirna Vicia sepium Komealupiini Lupinus polyphyllus Alsikeapila Trifolium hybridum Korpikastikka Calamagrostis purpurea Amerikanhorsma Epilobium adenocaulon Kotipihlaja Sorbus aucuparia Englanninraiheinä Lolium perenne Kultapiisku Solidago virgaurea Haapa Populus tremula Kurjenjalka Comarum palustre Halava Salix pentandra Kylänurmikka Poa annua Hanhenpaju Salix repens Käenkaali Oxalis acetosella Harakankello Campanula patula Käenkukka Lychnis flos-cuculi Harmaaleppä Alnus incana Lampaannata Festuca ovina Harmaasara Carex canescens Leskenlehti Tussilago farfara Heinätähtimö Stellaria graminea Leveäosmankäämi Typha latifolia Hevonhierakka Rumex longifolius Lillukka Rubus saxatilis Hieskoivu Betula pubescens Linnunkaali Lapsana communis Hietakastikka Calamagrostis epigejos Luhtavuohennokka Scutellaria galericulata Hiirenvirna Vicia cracca Lutukka Capsella bursa-pastoris Huopaohdake Cirsium helenioides Maariankämmekkä Dactylorhiza maculata Isolaukku Rhinanthus serotinus Maitohorsma Epilobium angustifolium Isonokkonen Urtica dioica Mesiangervo Filipendula ulmaria Isopihatatar Polygonum aviculare ssp. aviculare Mesimarja Rubus arcticus Isotuomipihlaja * Amelanchier spicata Metsäalvejuuri Dryopteris carthusiana Jokapaikansara Carex nigra Metsäapila Trifolium medium Juolavehnä Elytrigia repens Metsäimarre Gymnocarpium dryopteris Jänönsara Carex ovalis Metsäkastikka Calamagrostis arundinacea Järviruoko Phragmites australis Metsäkorte Equisetum sylvaticum Jättipalsami * Impatiens glandulifera Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum Kalliohatikka Spergula morisonii Metsäkuusi Picea abies Kalliovillakko Senecio sylvaticus Metsälauha Deschampsia flexuosa Kangasmaitikka Melampyrum pratense Metsämaitikka Melampyrum sylvaticum Kanerva Calluna vulgaris Metsämänty Pinus sylvestris Karhunputki Angelica sylvestris Metsätähti Trientalis europaea Kataja Juniperus communis Mustikka Vaccinium myrtillus Kaura * Avena sativa Mutaluikka Eleocharis mamillata Keltakannusruoho Linaria vulgaris Mäkikeltano (huopa) Pilosella officinarum ssp. pilosella Keräpäävihvilä Juncus conglomeratus Mäkitervakko Viscaria vulgaris Kevätpiippo Luzula pilosa Niittyleinikki Ranunculus acris Kielo Convallaria majalis Niittynurmikka Poa pratensis 11

Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Niittynätkelmä Lathyrus pratensis Puna-ailakki Silene dioica Niittysuolaheinä Rumex acetosa Puna-apila Trifolium pratense Nuokkuhelmikkä Melica nutans Punanata Festuca rubra Nurmihärkki Cerastium fontana Puolukka Vaccinium vitis-idaea Nurmilauha Deschampsia cespitosa Päivänkakkara Leucanthemum vulgare Nurminata Festuca pratensis Raate Menyanthes trifoliata Nurmipiippo Luzula multiflora Raita Salix caprea Nurmipuntarpää Alopecurus pratensis Ranta-alpi Lysimachia vulgaris Nurmirölli Agrostis capillaris Ratamosarpio Alisma plantago-aquatica Nurmitähkiö, timotei Phleum pratense Rauduskoivu Betula pendula Ojakärsämö Achillea ptarmica Ruusuruoho Knautia arvensis Ojaleinikki Ranunculus flammula Rätvänä Potentilla erecta Ojasorsimo Glyceria fluitans Rönsyleinikki Ranunculus repens Oravanmarja Maianthemum bifolium Röyhyvihvilä Juncus effusus Paimenmatara Galium album Sarjakeltano Hieracium umbellatum Peltohatikka Spergula arvensis Siankärsämö Achillea millefolium Peltokaali Brassica rapa Suo-ohdake Cirsium palustre Peltokanankaali Barbarea vulgaris Syysmaitiainen Leontodon autumnalis Peltokorte Equisetum arvense Särmäkuisma Hypericum maculatum Peltolemmikki Myosotis arvensis Tahmavillakko Senecio viscosus Pelto-ohdake Cirsium arvense Tannerpihatatar Polygonum aviculare ssp. microspermum Pelto-orvokki Viola arvensis Terijoensalava * Salix fragilis 'bullata' Peltosaunio Tripleurospermum perforatum Tupasvilla Eriophorum vaginatum Peltotaskuruoho Thpaspi arvense Uistinvita Potamogeton natans Peltoukonnauris Erysimum cheiranthoides Ukontatar Persicaria lapathifolia Peltovalvatti Sonchus arvensis Vaalea-amerikanhorsma Epilobium ciliatum Piharatamo Plantago major Vadelma Rubus idaeus Pihasaunio Matricaria suaveolens Valkoapila Trifolium repens Pihatähtimö Stellaria media Valkovuokko Anemone nemorosa Pikkulaukku Rhinanthus minor Vanamo Linnaea borealis Pikkulimaska Lemna minor Variksenmarja Empetrum nigrum Pikkuvesitähti Callitriche palustris Viitakastikka Calamagrostis canescens Pohjanjauhosavikka Chenopodium suecicum Virpapaju Salix aurita Pohjankallioimarre Polypodium vulgare Voikukka Taraxacum sp. Pujo Artemisia vulgaris Vuohenputki Aegopodium podagraria Pullosara Carex rostrata 12

KIRJALLISUUS From, S. (toim.) 2005: Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. Suomen ympäristö 774. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut, Kuopio. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) alueellisesti uhanalaiset putkilokasvilajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=133959&lan=fi Maastotöihin liittyvä kirjallisuus Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Hotanen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A., Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Laine, J. & Vasander, H. 2008: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. 2. painos. Metsäkustannus. Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 2. painos. Metsälehti kustannus. Helsinki. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan Kasvio. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. 13