KASVATUSKUMPPANUUS PÄIVÄHOIDOSSA Kysely päiväkoti Haagan lasten vanhemmille Suvi Nieminen Heidi Vesanen Opinnäytetyö, syksy 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)
TIIVISTELMÄ Nieminen, Suvi & Vesanen, Heidi. Kasvatuskumppanuus päivähoidossa. Tutkimus päiväkoti Haagan lasten vanhemmille. Helsinki, syksy 2007. Sivut 55, 5 Liittettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Diak Etelä. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, Sosiaali- ja kasvatusala, Sosionomi (AMK). Kasvatuskumppanuus on ajankohtainen aihe varhaiskasvatuksessa, koska monessa päiväkodissa on ollut työstön alla uusi varhaiskasvatussuunnitelma ja sen myötä kasvatuskumppanuus-käsitteen tarkempi pohtiminen. Tämä oli lähtökohtana myös tutkimuksen yhteistyökumppanina toimineessa Haagan päiväkodissa, jossa oli vasta valmistunut varhaiskasvatussuunnitelma ja henkilökunta kaipasi vanhempien ajatuksia aiheesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Helsingissä sijaitsevan päiväkoti Haagan vanhempien ajatuksia kasvatuskumppanuudesta. Tarkoituksena oli lisäksi kartoittaa vanhempien ajatuksia päiväkodin ja kodin välisen yhteistyön toimivuudesta sekä kasvatuskumppanuuden kehittämisestä päiväkodissa. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus, joka tehtiin yhteistyössä Haagan päiväkodin kasvatushenkilöstön kanssa. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin vanhemmille jaettujen avointen kyselylomakkeiden avulla. Avoimet kyselylomakkeet jaettiin perhekohtaisesti elokuussa 2007 ja vanhemmille annettiin vastausaikaa yksi viikko. Kysymyksiä jaettiin yhteensä 42 kpl ja niitä palautui 19. Aineiston analyysissä käytimme apuna teemoittelua. Tutkimustulosten perusteella vanhemmat ymmärtävät kasvatuskumppanuuden yhteistyönä vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan välillä. Avoin kommunikointi ja päivittäinen ajatusten vaihto edistävät kasvatuskumppanuuden toteutumista. Vanhempien mielestä luottamus päivähoitoon syntyy lapsen kautta. Tärkeimpinä kasvatuskumppanuutta toteuttavina tekijöinä pidettiin toimimista lapsen parhaaksi sekä vanhempien ja päivähoidon työntekijöiden vastavuoroista tukemista toteutettaessa kasvatustehtävää. Avainsanat: Kasvatuskumppanuus, Varhaiskasvatus, Päivähoito, Yhteistyö, Vanhemmat, kvalitatiivinen tutkimus ABSTRACT
Nieminen, Suvi & Vesanen, Heidi Partnership in day care: A survey of parents. 55 pages., 5appendices. Language: Finnish. Helsinki, Autumn 2007. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services. In our society, partnership is common in day care centres. Many day care centres are doing their new National Curriculum Guidelines on Early Childhood Education and Care in Finland and at the same time they are reflecting on views on partnership in day care. The purpose of this thesis was to investigate how parents understood partnership with the employees at day care and how they would like to develop co-operation with them. This thesis was commissioned for a child care centre in Helsinki. This thesis was qualitative research. The material was collected from parents by using open ended questionnaires. Forty-two questionnaires were delivered to the parents, nineteen completed questionnaires were returned. Our aim was to collect parents thoughts about partnership in the day care centre and how it should be developed. The main results of this thesis showed that parents understood co-operation as open communication and support between parents and the day care staff. Sharing thoughts daily about children s upbringing promotes partnership between parents and day care staff. Keywords: partnership, early childhood education, day care, co-operation, parents SISÄLLYS:
1. JOHDANTO...5 2. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA KOHDERYHMÄ...7 2.1 Tutkimuksen tarkoitus...7 2.2 Päiväkoti Haaga...7 3. KESKEISET TEORIAT TYÖN VIITEKEHYKSENÄ...8 3.1 Ekologinen kasvatusteoria...8 3.2 Kontekstuaalisen kasvun malli...8 3.2.1 Mikro-, meso-, ekso- ja makrosysteemi kontekstuaalisen kasvun mallissa...10 3.2.2 Kontekstuaalisen kasvun mukaiset toimijatasot...11 4. VARHAISKASVATUS JA PÄIVÄHOITO...12 4.1 Laki lasten päivähoidosta...12 4.2 Varhaiskasvatuksen tehtävä...13 4.3 Yhteistyö vanhempien ja päiväkodin välillä...13 5. KASVATUSKUMPPANUUS...16 5.1 Kasvatuskumppanuuden tarkoitus ja tavoitteet...16 5.2 Kasvatuskumppanuuden periaatteet...18 5.3 Kasvatuskumppanuus Haagan päiväkodissa...20 6. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN...23 6.1 Tutkimuksen kulku...23 6.2 Tutkimusongelmat...24 6.3 Tutkimusmenetelmät...24 6.4 Aineiston analysointi...25 7. TUTKIMUSTULOKSET...26 7.1 Kasvatuskumppanuus vanhempien näkökulmasta...26 7.2 Kasvatuskumppanuuden toteutuminen päiväkodissa...27 7.3 Vanhempien tyytyväisyys päiväkodin ja kodinväliseen yhteistyöhön...29 7.4 Kasvatuskumppanuuden kehittäminen vanhempien näkökulmasta Haagan päiväkodissa...30 8. TUTKIMUKSEN JOHTOPÄÄTÖKSET...32 9. TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS JA EETTISYYS...36 10. POHDINTA...37 LÄHTEET:...40 LIITE 1 TUTKIMUSSUUNNITELMA...42
LIITE 2 TUTKIMUSLUPA ANOMUS...44 LIITE 3 KYSELY VANHEMMILLE...49 LIITE 4 SAATEKIRJE VANHEMMILLE...51 LIITE 5 OPINNÄYTETYÖSOPIMUS...52 1. JOHDANTO
Tutkimusaiheemme nousi kiinnostuksesta tutkia kasvatuskumppanuuden toteutumista päivähoidon henkilökunnan ja vanhempien välillä. Olemme molemmat työskennelleet varhaiskasvatuksen parissa ja havainneet päiväkodeissa hyvin erilaisia tapoja toteuttaa kasvatuskumppanuutta ja yhteistyötä. Tulevaisuudessa kasvatuskumppanuuden osuus päivähoidossa tulee korostumaan entisestään, joten koemme sen tutkimisen hyödylliseksi perheiden ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan yhteistyön kannalta. Tutkimuksemme tavoitteena oli kartoittaa vanhempien ajatuksia kasvatuskumppanuudesta ja sen toteutumisesta päiväkoti Haagassa. Toivomme tutkimuksen tulosten edistävän vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan keskinäistä ymmärrystä siitä miten kasvatuskumppanuus toteutuu päiväkodissa. Aiheemme oli ajankohtainen päiväkoti Haagassa. He olivat työstäneet uuden varhaiskasvatussuunnitelman ja olivat halukkaita selvittämään vanhempien ajatuksia kasvatuskumppanuuden toteutumisesta. Lopullinen aihe muodostui yhteisen työskentelyn tuloksena. Tutkimuksemme kohderyhmänä olivat helsinkiläisen päiväkoti Haagan lasten vanhemmat. Tutkimme vanhempien ajatuksia kasvatuskumppanuudesta, miten se toteutuu päiväkodissa ja miten sitä voitaisiin kehittää. Tutkimusmenetelmänä käytimme avointa kyselylomaketta, jonka jaoimme lasten vanhemmille päiväkoti Haagassa elokuussa 2007.
7 2. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA KOHDERYHMÄ 2.1 Tutkimuksen tarkoitus Tutkimuksemme tarkoituksena on kartoittaa lapsiperheen vanhempien ajatuksia kasvatuskumppanuudesta sekä yhteistyöstä päiväkodin työntekijöiden kanssa Haagan päiväkodissa. Toivomme tutkimuksen tulosten edistävän vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan keskinäistä ymmärrystä liittyen kasvatuskumppanuuden toteutumiseen kyseisessä päiväkodissa. Tutkimusongelmat ovat esiteltyinä kappaleessa seitsemän. 2.2 Päiväkoti Haaga Päiväkoti Haaga sijaitsee Etelä-Haagassa, rauhallisella alueella ja se kuuluu Haaga - Pitäjänmäen päivähoitoalueeseen. Päiväkodissa toimii kolme lapsiryhmää; Kuut, Tähdet ja Aurinkoiset. (Haagan päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma 2007, 2-6.) Päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma täydentää kunnallista varhaiskasvatussuunnitelmaa. Siinä kuvataan toimintaympäristön sekä yksikön erityispiirteitä ja painotuksia sekä palvelumuotojen tarkennettuja tavoitteita. Yksikön suunnitelma rakentuu ja täydentyy vähitellen tilannesidonnaisuuden eli lasten, lapsiryhmän, toimintaympäristön ja toimintaolosuhteiden tuntemuksen mukaan. Toteutunutta toimintaa arvioidaan määräajoin ja se on yksi keskeinen perusta hyvän ja toimivan kasvatuskumppanuuden toiminnalle. (Stakes 2005, 43 44.) Päiväkoti Haagan varhaiskasvatussuunnitelma on tehty työvälineeksi työntekijöille ja vanhemmille. Siinä kuvataan päiväkodin toimintaa, työtapoja, menetelmiä, toiminnan sisältöä ja arviointia. Päiväkoti Haagan toiminta-ajatus perustuu henkilökunnan, vanhempien ja osin lasten pohdintaan päivähoidon arvoista, odotuksista ja työkäytännöistä. Toiminta-ajatuksena on tukea yhdessä vanhempien kanssa lasten kasvua, kehitystä ja oppimista, yksilönä ja yhteisön jäsenenä, luomalla lasta arvostava ja turvallinen kasvuympäristö. Päiväkoti pyrkii ottamaan huomioon perheiden erilaiset kulttuuritavat, arvot, tavat ja tarpeet. Vanhempia kuunnellaan, arvostetaan ja ihmisten erilaisuus hyväksytään.
8 Isovanhempien katsotaan kuuluvan perheyhteisöön, joten myös he ovat mukana lasten päiväkotiarjessa. (Haagan päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma 2007, 2-4.) 3. KESKEISET TEORIAT TYÖN VIITEKEHYKSENÄ 3.1 Ekologinen kasvatusteoria Urie Bronfenbrennerin ekologisen kehityksen teoria on heijastunut suomalaiseen päivähoitokasvatukseen ja varhaiskasvatuksen tutkimukseen ja Bronfenbrennerin vuodelta 1979 olevan pääteoksen The ecology of Human Development keskeiset ideat ovat laajalti tunnettuja koko maassamme (Puroila & Karila 2001, 20). Ekologinen teoria korostaa kasvuympäristöjen keskinäisen vuorovaikutuksen merkitystä ja kasvatus nähdään lapsen kasvuympäristössä olevien aikuisten yhteistyöprosessina. (Hujala - Huttunen & Nivala 1996, 21). Ekologinen teoria tarkastelee perhettä osana laajempaa yhteiskuntaa, jossa yksilö on osa hierarkkista, neljän tason sosiaalista järjestelmää. Nämä tasot ovat mikro-, meso-, eksoja makrosysteemi, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. (Rantala 2002, 20.) Esittelemme tasot seuraavassa kappaleessa, joka käsittelee ekologisen teorian pohjalle rakentunutta kontekstuaalisen kasvun mallia. 3.2 Kontekstuaalisen kasvun malli Kontekstuaalisessa lähestymistavassa tarkastellaan lapsen kasvuympäristöjä alkaen lähipiiristä edeten lapselle kaukaisempiin yhteiskunnan arvomaailmoihin. Kontekstuaalinen lähestymistapa ei tyydy vain lapsen välittömien ympäristökokemusten tarkasteluun, vaan huomioi kaikki ympäristöelementit ja niiden väliset suhteet, jotka välillisesti vaikuttavat kehittyvän lapsen ympäristöön. Tarkastelumallin keskeisin idea on mesosysteemin luonteen ja sen välittävien vaikutusprosessien mieltäminen kasvatuksessa. (Hujala - Huttunen & Nivala 1996, 23 26.)
9 Meidän työssämme mesosysteemi koostuu päiväkodin ja kodin välisestä yhteistyöstä, jossa molemmat mikrosysteemit vaikuttavat osaltaan yhteistyön toimivuuteen. Tästä syystä kontekstuaalisen kasvun malli antaa työllemme hyvän teoreettisen pohjan kasvatuskumppanuuden tutkimiselle. Seuraava kuvio esittelee kontekstuaalisen kasvun mallin perheessä ja päivähoidossa kasvavan lapsen näkökulmasta: KUVIO 1. Kontekstuaalisen kasvun malli. Kontekstuaalinen tarkastelutapa käyttää ekologisen teorian käsitteitä antaen vankan perustan yhteistoimintaan perustuvalle kasvatusotteelle selkeyttäen yhteistyön merkitystä ja sen reunaehtoja. Se auttaa kasvattajia näkemään lapsen kasvuprosessi osana laajempaa kokonaisuutta ja tiedostamaan monikerroksisuus kasvatuksen vuorovaikutussuhteissa. (Hujala, Puroila, Parrila - Haapakoski ja Nivala 1998, 13 22.)
10 3.2.1 Mikro-, meso-, ekso- ja makrosysteemi kontekstuaalisen kasvun mallissa Mikrosysteemi on yksilön välitön ympäristö ja se muodostuu toiminnoista, rooleista sekä henkilöiden välisistä suhteista. Lapsen tärkein kasvuympäristö on oma perhe, johon lapsella on syvimmät siteet. (Hujala- Huttunen & Nivala 1996, 25.) Lapsen kasvaessa välittömät vuorovaikutussiteet laajenevat perheen ulkopuolelle. Informaalinen tukisysteemi sukulaiset, tuttavat, naapurit vaikuttavat vanhempien toimintaan vanhemman roolissa ja sitä kautta vaikutus välittyy lapsen ja vanhemman perusdyadin kehittymiseen. (Hujala ym. 1998, 15 17.) Mesosysteemi on esimerkiksi vuorovaikutussysteemi kodin ja päivähoidon välillä, jossa kasvatus nähdään lapsen kasvuympäristössä toimivien aikuisten yhteistyöprosessina. (Hujala ym. 1998,18 19.) Se käsittää niiden ympäristöjen väliset suhteet, joissa lapsi aktiivisesti toimii sekä tarkastelee ihmisten vuorovaikutusta eri mikrosysteemien välillä. (Hujala- Huttunen & Nivala 1996, 26). Eksosysteemi vaikuttaa lapseen välillisesti vanhempien ja päivähoitajien kautta. Sen ympäristö määrittää vanhempien mahdollisuudet toimia kasvattajina ja vanhempien roolissa. (Hujala- Huttunen & Nivala 1996, 27.) Eksosysteemiin kuuluvat erilaiset instituutiot lapsen kasvuympäristöjen ulkopuolella, kuten vanhempien työ, jotka määrittävät vanhempien mahdollisuudet toimia kasvattajan roolissa. Päivähoidossa eksosysteemi muotoutuu työntekijöiden henkilökohtaisesta elämästä, ammatillisuutta muovaavista tekijöistä, kuten koulutustaustasta, sekä päivähoidon toimintafilosofiasta. (Hujala ym. 1998, 19 20.) Ekso-, meso- ja mikrosysteemin toimivuutta määrittää viimekädessä makrosysteemi eli yhteiskunnan ideologinen systeemi. Se viittaa kulttuurin ja osakulttuurin institutionaalisiin malleihin, kuten ekonomisiin, sosiaalisiin tai lakipoliittisiin järjestelmiin, jotka toimivat yhteiskunnan reunaehtoina. (Hujala ym. 1998, 20.) Makrotasolta välittyy se tosiasia, että modernissa yhteiskunnassa eläminen perustuu kasvatustehtävien jakoon muun muassa perheen ja päivähoidon kesken. (Hujala- Huttunen & Nivala 1996, 27.)
11 3.2.2 Kontekstuaalisen kasvun mukaiset toimijatasot Kontekstuaalisen kasvuteorian avainsana on yhteistyö lapseen vaikuttavien ja hänelle tärkeiden ihmisten kesken, sekä lapsesta vastaavien instituutioiden välillä. Päivähoitokasvatuksessa keskeisimmät yhteistyökumppanit ovat vanhemmat ja ihmiset, jotka lapsen kotipiirissä vaikuttavat. Toiminta aikuisten tasolla merkitsee tiedon ja ymmärryksen lisäämistä lapsen kasvusta ja mahdollisista ongelmista, omien asenteiden ja odotusten tiedostamista sekä yhteisöllisen kokonaisvaltaisen kasvattajan roolin omaksumista.(hujala- Huttunen & Nivala 1996, 30 31). Kasvuympäristön tasolla tapahtuva toiminta pyrkii muuttamaan systeemiä päivähoidossa lasten ja perheiden tarpeiden pohjalta (Hujala ym. 1998, 25). Kasvatuksen mesosysteemisessä tarkastelussa olennaista on kasvatukseen samanaikaisesti osallistuvien mikrosysteemien kasvatuskulttuurien keskinäinen yhteensopivuus. Päivähoidon varhaiskasvatus liittyy mesosysteemiin, sillä lapsen siirtyessä kotioloista päiväkotiin hän kohtaa toisen mikrosysteemin, jotka yhdessä muodostavat mesosysteemin. Tätä kehittymisen vaihetta Bronfenbrenner kutsuu ekologiseksi siirtymäksi. Siirtymävaiheen kehityksellinen vaikutus yksilöön on riippuvainen mikrosysteemien välisistä yhteyksistä, joten siirtymää edesauttavat seuraavat tekijät: - Yksilön siirtyminen uuteen mikrosysteemiin tapahtuu yhdessä tutun tai tuttujen henkilöiden kanssa. - Eri mikrosysteemien rooliodotukset ovat sopusoinnussa keskenään ja tukevat toisiaan. - Niiden välillä vallitsee avoin ja kaksisuuntainen kommunikaatio ja kirjallisten viestien sijaan suositaan henkilökohtaista vuorovaikutusta. (Puroila & Karila 2001, 208 223.) Opinnäytetyömme keskittyy vanhempien ja ammatti-ihmisten väliseen kasvatuskumppanuuteen ekologisen mallin mesotasolla. Yhteistyö alkaa rakentua päivähoidon alusta alkaen, jolloin on tärkeää, että molemmat mikrosysteemit osallistuvat siihen ja luovat yhdessä samansuuntaiset kasvatuspäämäärät sekä sopivat yhdessä siihen liittyvistä asioista. Tämä auttaa luomaan luotettavan ja toimivan kasvatuskumppanuuden, jolla voidaan edistää lapsen turvallisuuden tunnetta ja yksilöllistä huomioimista sekä auttaa van-
12 hempia ja päiväkodin kasvatushenkilöitä tukemaan toistensa kasvatustehtävää. Mikrotasot kasvattavat lasta erilaisista lähtökohdista käsin ja siksi niiden suhde kasvatettavaan lapseen on erilainen. Vanhemmilla on vahvempi tunneside sekä laajempi vaikutus ja vastuu omaan lapseensa. Päiväkoti kuuluu lapsen elämään vain hetken aikaa, mutta sillä on suuri vaikutus lapsen kasvuun ja kehitykseen ja sitä kautta lapsen myöhempään elämään. Päiväkodin työntekijät luovat pohjan ja edellytykset kasvatuskumppanuuden toimivuudelle päiväkodissa, joten työntekijöiden sitoutuminen tehtävään ja sen kehittämiseen on ensisijaisen tärkeää silloin, kun lapsi aloittaa päivähoidon. Päiväkodin kasvatushenkilöstön ja vanhempien kasvatuskumppanuus kestää koko lapsen päivähoidon ajan ja sen toimivuuden kannalta on tärkeää, että molemmat osapuolet sitoutuvat sen toimintaan, ovat valmiita noudattamaan yhteisiä sopimuksia ja pystyvät luottamaan toisiinsa. 4. VARHAISKASVATUS JA PÄIVÄHOITO 4.1 Laki lasten päivähoidosta Laki lasten päivähoidosta (1973, 1983 2a ) määrää päivähoidon tavoitteeksi tukea lasten perheitä heidän kasvatustehtävässään sekä edistää yhdessä vanhempien kanssa lapsen persoonan tasapainoista kehittymistä. Päivähoidon tulee tarjota lapselle jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet, lapsen kehitystä tukevaa monipuolista toimintaa sekä tarjota lapselle suotuisa kasvuympäristö lapsen lähtökohdat huomioon ottaen. Päivähoidon tulee ottaa huomioon lapsen ikä ja yksilölliset tarpeet sekä yleinen kulttuuriperinne huomioon ottaen tukea lapsen kehitystä fyysisesti, psyykkisesti ja tunne-elämän tasolla. Sen tulee myös muun muassa tukea lapsen uskonnollista kasvatusta lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta kunnioittaen. ( Laki lasten päivähoidosta 1973/36). Vanhemmilla on päivähoitolain ja kasvatusteorioiden mukaan ensisijainen vastuu lapsensa kasvusta ja kehityksestä ja päivähoitolaki velvoittaa toteuttamaan päivähoitoa yhdessä vanhempien kanssa. Kuntalain mukaan vanhemmilla on oikeus tulla kuulluksi kunnan palveluja järjestettäessä. (Hujala- Huttunen & Nivala 1996, 19.)
13 4.2 Varhaiskasvatuksen tehtävä Varhaiskasvatus on pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Päiväkotitoiminta on varhaiskasvatuksen yksi keskeisimmistä palveluista, jota yhteiskunta valvoo, tukee ja järjestää. (Stakes 2005, 11 12.)Varhaiskasvatus perustuu muun muassa aikuisten keskinäiseen toimintaan ja yhteistyöhön. Varhaiskasvatuksen tutkimuksessa huomio keskittyy konkreettisiin kasvatustilanteisiin, joissa se pyrkii tutkimaan hyvää kasvatusta edistäviä periaatteita esimerkiksi päiväkodin ja kodin välillä. (Nummenmaa 2001, 25 26.) Laadukas varhaiskasvatus edellyttää kasvatuskumppanuutta eli vanhempien ja kasvatuksen ammattilaisten kiinteää yhteistyötä, jotta perheiden ja kasvattajien yhteinen kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden. (Stakes 2005, 11 12) Päivähoidon laatu toteutuu ja saa määrityksensä arjen käytännöissä ja sitä tulee kehittää ja määritellä avoimessa ja tasa-arvoisessa dialogissa päivähoidon henkilöstön, lasten ja vanhempien kanssa (Alila & Parrila 2004, 76). Arvioinnin avulla määritellään tavoitteiden toteutumista, tunnistetaan toiminnan vahvuudet ja kehittämistarpeet sekä arvioidaan laadunarvioinnin prosessia. (Stakes 2005, 45) Osallistuvalla yhteistyöllä on pyritty takaamaan vanhempien mahdollisuudet vaikuttaa päivähoitokasvatukseen ja arvioida päivähoitopedagogiikan toteutumista. Päivähoitohenkilöstön ammatillisuuden haasteena on näiden asiantuntijatahojen voimavarojen yhteen saattaminen suunnitellessa päivähoitokasvatusta. (Hujala- Huttunen & Nivala 1996, 38 39.) Haagan varhaiskasvatussuunnitelma on tehty työvälineeksi henkilökunnalle ja vanhemmille. Se kuvaa päiväkodin toimintaa, menetelmiä, työtapoja, toiminnan sisältöä ja tavoitteita sekä toimii osaltaan laadun arvioinnin välineenä. (Haagan päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma 2007, 2.) 4.3 Yhteistyö vanhempien ja päiväkodin välillä
14 Vuosi vuodelta vanhempien aktiivisuus päivähoitoa ja sen kasvatuksen kehittämistä kohtaan on lisääntynyt. Vanhemmat ovat halunneet lisätä päivähoidon lapsikeskeisyyttä ja kodinomaisuutta. Nykyään päivähoidossa kukaan ei kyseenalaista kodin ja päivähoidon yhteistyön merkitystä. Myös päivähoitolaki velvoittaa henkilöstöä tukemaan kotikasvatusta ja toteuttamaan kasvatustyötä päivähoidossa yhdessä kotien kanssa. (Hujala-Huttunen & Nivala 1996, 19.) Helsingin päivähoidon sisällöllistä toimintaa ohjaa varhaiskasvatussuunnitelma. Päiväkodin yhteiskunnallinen tehtävä on tarjota päivähoitoa alle kouluikäisille sekä erityistilanteissa sitä vanhemmille lapsille. Toiminnan tavoitteena on tarjota lapsille heidän tarpeidensa mukaista hoitoa, kasvatusta sekä tarvittaessa erityistä tukea. (Helsingin kaupunki sosiaalivirasto 2007.) Vanhempien mahdollisuus saada tukea lapsensa kasvatustehtävään on kasvanut, koska jokaisella lapsella on subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Se on vahvistanut lapsen oikeutta osallistua päivähoidon kasvatukseen ja lapsen huoltajat saavat itse arvioida, kuinka paljon he käyttävät päivähoidon palveluja. (Kaskela & Kekkonen 2006, 20.) Perhekeskeisessä ammatillisuudessa perheet ja päivähoidon ammattilaiset tekevät yhdessä lapsen hoitoa ja kasvatusta koskevat ratkaisut. (Hujala ym. 1998, 133). Perheen ja päivähoidon yhteistyötä tarvitaan päivähoidossa olevan lapsen että vanhempien tukemiseen. Lapselle päivähoitopaikka ja koti ovat paikkoja, joissa fyysinen ympäristö, toimintatavat, kielellinen systeemi, arvot ja lapsen asema yhteisössä voivat poiketa toisistaan. Perheen ja päivähoidon yhteistyö voi vähentää kodin ja päivähoidon välistä epäjatkuvuutta ja sitä kautta edistää lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Vuorovaikutuksellista kumppanuutta korostava yhteistyön painotus on vanhempien ja ammattikasvattajien vastuun jakamisessa ja sen lähtökohtana on tasa-arvoinen vuorovaikutus. Vanhempien omaa lasta koskeva asiantuntisuus ja henkilökunnan koulutus sekä työkokemus yhdistyvät päivähoitokasvatuksen suunnittelussa. Yksittäinen perhe voi tarvita eri aikoina erilaista palvelua; tukea, ohjausta, neuvontaa tai kasvatuksellista kumppanuutta. (Puroila, 1997, 56 57.) Yhteistyötä tulee suunnitella ja toteuttaa kunkin perheen tarpeiden ja realististen voimavarojen mukaan. Yhteiskunnan eriarvoisuus kasvaa koko ajan ja erilaiset perhemallit luovat haasteita päiväkodissa toteutuvalle yhteistyölle. (Hujala- Huttunen & Nivala 1996, 37 40.)
15 Jo 1983 Eeva Huttunen kirjoitti vanhempien ja päiväkotihenkilöstön yhteistyön välttämättömyydestä, jotta voidaan tukea lapsen jatkuvaa kehitystä. Päivähoidosta saadaan lapselle turvallinen paikka, jos kasvattajilla on tarpeeksi tietoa lapsesta sekä hänen perheestään. Vanhemmilta saatava tieto auttaa ammattilaisia heidän työssään sekä ymmärtämään lasta ja hänen käytöstään. Yhteistyön toteutumisessa auttaa lapsen kehityksen, kasvuympäristön sekä kodin kasvatuskäytäntöjen tunteminen. Kun ammattilaisella ja vanhemmalla on yhtenäinen linja kasvatuksesta, tuntee lapsikin olonsa turvalliseksi. (Huttunen 1983, 33 34.) Parin viime vuosikymmenen aikana vanhempien ja päivähoidon työntekijöiden välinen kanssakäyminen ja yhteistyö ovat muodostuneet itsestäänselvyydeksi. Vanhemmille se tarkoittaa vanhempana olemista ja kasvatuksen ammattilaisille työtä. Kuitenkin yhteisön tukemisen kulttuuri on varsin nuorta ja sitä ohjaavat näkemykset ovat muuttuneet merkittävästi. 1970- ja 1980 luvulla painotettiin työntekijöiden ammatillisuutta sekä asiantuntijuutta. (Alasuutari 2006, 84.) Vanhempien asiantuntemusta omasta lapsestaan ei juuri kuunneltu. Kahdenkeskisiä keskusteluja vanhempien kanssa ei käyty 1970 luvuilla lainkaan, koska päiväkodin työntekijät eivät pitäneet niitä työnsä kannalta tarpeellisina. (Hujala ym. 1998, 132 133.) Päiväkodeissa on kuitenkin aina tehty yhteistyötä kotien kanssa läpi historian. Ammattilähtöisyyden aikoihin toiminta oli suunnattu päiväkodeista koteihin, jolloin vanhemmat olivat ammattilaisten neuvojen ja ohjauksen kohteena. Ammattilähtöisyyden jälkeen päiväkodeissa siirryttiin perheitä tukevaan ammatillisuuteen. Siinä päivähoidon työntekijät arvioivat edelleen toimintakäytännöt jokaiselle lapselle ja vanhempien odotettiin tarvitsevan tukea sekä kotona että päiväkodissa työntekijän arvioimissa tilanteissa. Yhteistyötä siis tapahtui vanhempien ja päivähoidon välillä, mutta vain niissä asioissa jotka työntekijä nosti tärkeiksi. (Hujala ym. 1998, 132 133.) Perhekeskeinen ammatillisuus muodostui perhettä tukevan ammatillisuuden myötä. Kyseisessä kasvatusmuodossa perhe ja päivähoidon työntekijät yhdessä päättivät lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Perheen asema nousi positiivisempaan valoon, mutta sen katsottiin edelleen tarvitsevan ohjausta ja apua lasten kasvatuksen suhteen. (Hujala ym. 1998, 133.)
16 Näiden kolmen vaiheen jälkeen selkiintyi päivähoitoon perhelähtöinen ammatillisuus, jossa perheiden ja työntekijöiden yhteistyö katsottiin tärkeäksi. Vanhempien oma asiantuntisuus nähtiin päivähoidon kulmakivenä ja lapsen kasvatuksen lähtevän perheiden tarpeista käsin. Ymmärrettiin, että on yhdistettävä päivähoidon ja kodin tietämys lapsesta sekä tehtävä yhteistyötä. Alkoi tiiviimpi yhteistyö vanhempien kanssa, johon kuului muun muassa kasvatuskeskustelut, päivittäinen kuulumisten vaihto sekä vanhempien oikeus tulla mukaan suunnittelemaan ja arvioimaan päivähoidon toimintaa. (Hujala ym. 1998, 134, 136 137.) 1990-luvulla asiakaskeskeisyys ja asiakkaan oma asiantuntisuus saivat siis lisää huomiota. Nykyisin vanhemmat ja ammattilaiset arvostavat tasavertaisuutta josta kasvatuskumppanuus on yksi esimerkki. (Alasuutari 2006, 84.) Lainsäädäntö luo tietyt raamit työnteolle, mutta työyhteisöt, yksittäiset työntekijät ja perheet luovat itse lopullisen mallin työlleen ja päätöksilleen. (Rantala 2002, 33.) 5. KASVATUSKUMPPANUUS 5.1 Kasvatuskumppanuuden tarkoitus ja tavoitteet Kasvatuskumppanuudella tarkoitetaan varhaiskasvatuksessa vanhempien ja henkilöstön tietoista sitoutumista toimintaan lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tueksi. Se edellyttää luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista. Vanhemmilla on ensisijainen kasvatusoikeus ja vastuu sekä tuntemus omasta lapsesta. Henkilöstö on saanut koulutuksen kautta ammatillista tietoa ja osaamista sekä vastuuta kasvatuskumppanuuden ja tasavertaisen yhteistyön luomisesta. Kasvatuskumppanuuden yhtenä tavoitteena on tunnistaa ja puuttua lapsen mahdollisen tuen tarve kasvussa, kehityksessä tai oppimisessa ja luoda yhdessä vanhempien kanssa toimintastrategia lapsen tukemiseksi. Ongelmatilanteissa kasvatuskumppanuuden ilmapiiri on erityisen tärkeää. ( Stakes 2005, 31 32.) OECD: n (Organization for Economic Cooperation and Development, suom. taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) raportissa (2006) koskien suomalaista päivähoitoa, korostetaan vanhempien osallisuutta päivähoidossa. Vanhemmilla on merkittävä rooli
17 suunniteltaessa varhaiskasvatussuunnitelmaa lapsen kiinnostusten ja tarpeiden mukaisesti. Suomessa on toteutettu valtakunnallisia projekteja, joiden avulla henkilökuntaa on koulutettu tukemaan vanhempia ja vanhemmuutta. Päiväkodin henkilökuntaa kannustetaan madaltamaan kynnystä puuttua ajoissa, kun ensimmäinen huolen aihe lapsen kohdalla esiintyy. (OECD 2006.) Kun toimitaan kasvatuskumppanuudessa, vanhemmat ja kasvattajat jakavat keskenään vastuuta lapsen hyvinvoinnista sekä kehityksen tukemisesta. Onnistuneeseen kasvatusvastuuseen kuuluu, että vanhemmat ja päivähoito sitoutuvat toteuttamaan yhteistä, mutta jaettua kasvatustehtävää. Kasvatuskumppanuuden tavoitteena on, että päivähoidon henkilöstö huomioi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa ja toteuttamisessa vanhempien näkemykset, mielipiteet sekä toiveet päivähoidon suhteen. Päiväkodin työntekijöillä on vastuu sisällyttää kasvatuskumppanuus alusta alkaen lapsen perheen ja päivähoidon väliseen yhteistyöhön. (Kaskela & Kekkonen 2006, 13, 18.) Kun vanhemmat ja henkilöstö tuntevat toistensa käsitykset lapsesta, kasvatustavoitteista ja kasvatusmenetelmistä syntyy kasvatuskumppanuus. Sen kehittyminen vaatii aikaa, toistuvia keskusteluja sekä tilanteita vanhemmille tulla kuulluksi. Tavoitteena on yhdistää vanhempien oman lapsen tuntemus henkilökunnan ammattitaitoon ja kokemukseen, jotta parhaalla mahdollisella tavalla voidaan tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista yhdessä sovittujen päämäärien tavoittamiseksi. (Haagan päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma 2007, 6.) Kasvatuskumppanuutta toteutettaessa tulee kiinnittää huomiota siihen, miten lapsen perheen ääni tulee kuuluville, vastaanotetuksi ja arvioiduksi keskusteluissa ammattilaisten kanssa. Työntekijän ja vanhempien välistä vuorovaikutusta kuvaa kannattelevuus ja ratkaisukeskeisyys. Työntekijä asettuu vanhemman rinnalle, jolloin vanhempi saa kokemuksen siitä, että päiväkodin ammattilaiset toimivat lasta koskevissa asioissa yhteistyössä vanhempien kanssa. (Kaskela & Kekkonen 2006, 13, 19-20) Päiväkodissa työntekijöiden tulisi tukea ja kannustaa vanhempien keskinäistä yhteistyötä antamalla mahdollisuuksia yhteisille keskusteluille ja ajatusten vaihdolle. Vanhemmat saavat näin vertaistukea muilta vanhemmilta.
18 5.2 Kasvatuskumppanuuden periaatteet Kasvatuskumppanuuden toteutumiseen kuuluvat neljä periaatetta, joita ovat kuuleminen, kunnioitus, luottamus ja dialogi (Kaskela & Kekkonen 2006, 5). Vanhempien ja kasvatuksen ammattilaisten vuorovaikutussuhteessa kohtaavat julkisen kasvatusinstituution ja perheen lasta, lapsuutta ja kasvatusta koskevat ajattelutavat ja käytännöt, joita kehystävät yleisesti kulttuurissa vallitsevat kasvatuskäsitykset. Kumppanuuden kannalta keskeiset käsitykset liittyvät kasvatukseen, arvoihin, hyvään lapsuuteen, vanhemmuuteen ja perheen tehtäviin. Näistä asioista vanhemmilla ja päiväkotihenkilöstöllä on erilaisia käsityksiä. (Karila 2006,95.) Kasvatuskumppanuudessa kuulluksi tuleminen on keskeinen periaate. Kuulevassa suhteessa lapsen vanhemmat ja päiväkodin henkilöstö keskittyvät kuulemaan toisen ihmisen puhetta ja ajatuksia. Keskustelu on eläytyvää kuuntelemista, koska henkilöt osoittavat toisilleen aitoa kiinnostusta, empaattisuutta ja rehellisyyttä. Toisen ihmisen kuunteleminen edellyttää turvallista ja myönteistä ilmapiiriä. Siinä vanhemmat ja päiväkodin työntekijät voivat rauhallisessa ilmapiirissä keskittyä kuulemaan toisen asiaa. (Kaskela & Kekkonen 2006, 32.) Kasvatuskumppanuudessa lapsiperheiden vanhempien ja päiväkodin työntekijöiden välinen kunnioitus on ensiarvoisen tärkeää. Avoimella ja myönteisellä käytöksellä viestitämme, että arvostamme sekä hyväksymme toisen ihmisen sellaisena kuin hän on. Kuuntelemisen kautta opimme paremmin ymmärtämään ja kunnioittamaan toista ihmistä, jolloin todellisen vuorovaikutuksen syntyminen on mahdollista. Vanhemmat ja työntekijät välittävät kunnioitusta toisilleen rehellisellä ja avoimella käytöksellään, jolloin asioista voidaan puhua teeskentelemättä. (Kaskela & Kekkonen 2006, 34.) Kun vuorovaikutussuhteessa toteutuu kuulemisen ja kunnioituksen periaatteet, rakentuu luottamus. Sen syntyyn tarvitaan aikaa, kohtaamisia sekä vuorovaikutusta lapsen vanhempien sekä työntekijöiden välillä. Päiväkodin henkilökunnan tavat välittää tietoa ja tunteita lapsesta hänen vanhemmilleen, vaikuttavat luottamuksen syntyyn. Kun henki-
19 lökunta on sensitiivinen ja empaattinen lapsen tunteille, syntyy vanhemmille luottamus siitä, että hoito on hyvää ja turvallista. Luottamuksen syntyyn vaikuttaa myös se, kuinka paljon vanhemmat saavat osallistua sekä vaikuttaa lapsensa hoitoon, kasvatukseen ja opetukseen liittyviin asioihin. Kasvatuskumppanuudessa luottamussuhde ei synny hetkessä vaan siihen tarvitaan yhteistä aikaa ja arkipäivän kohtaamisia sekä kanssakäymisiä. (Kaskela & Kekkonen 2006, 36.) Kun osapuolet saavat tuoda vapaasti esille omia näkemyksiään toiminnasta, toteutuu aitoa vuoropuhelua, jossa aidosti kuunnellaan toista henkilöä. Vanhemmat sekä päiväkodin henkilökunta ovat tasavertaisessa vuorovaikutuksessa, jossa kummankin tieto on yhtä merkityksellistä ja arvokasta. Dialogisessa vuoropuhelussa henkilöt voivat olla erimieltä asioista, mutta silti suorapuheisia ja rehellisiä. Kasvatuskumppanuuden kannalta dialogi vanhempien ja päiväkodin työntekijöiden välillä on merkittävää, koska sen avulla pyritään luomaan yhteistä ymmärrystä. Dialogi vaatii onnistuakseen hyvän keskusteluilmapiiriin. (Kaskela & Kekkonen 2006, 38.) Käsitykset ja tulkinnat vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyötä ohjaavat ammattilaisten toimintaa, ja vaikka kasvatuskumppanuudessa korostetaan vastavuoroisuutta, asettuu sen kautta suurempia odotuksia ammattilaisille. erityisesti erilaisuuden hyväksyminen ja itsestä poikkeavan kunnioittaminen on yksi kumppanuuden asenteellisista ehdoista, jota odotetaan myös vanhemmilta. (Karila 2006,96.) Vanhempien käsitykset vuorovaikutuksesta ammattilaisten kanssa heijastuvat heidän odotuksiin ja osallisuuteensa vuorovaikutuksessa. Vanhempien tulkinnat voivat vaihdella paljon erityisesti siinä kuinka paljon he ovat valmiita rakentamaan kumppanuussuhdetta henkilöstön kanssa. (Karila 2006, 96.) Vastuu kommunikaation onnistumisesta on työntekijällä, vaikka vuorovaikutus tapahtuu aina kahden osapuolen välillä. Päiväkodin työntekijältä vaaditaan monipuolisia vuorovaikutustaitoja. Suomalaisessa kulttuurissa koetaan vieraaksi puhua asioista suoraan, joten vaikeiden asioiden puheeksi ottaminen koetaan haastavana. Dialogin avulla sovitaan yhteisistä tavoitteista ja käytänteistä lapsen kasvattamisen suhteen. Esimerkiksi lapsikohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien työstäminen ovat tilaisuuksia, joissa lapsen yksilöllisistä ominaisuuksista ja vanhempien näkemyksistä päästään rauhassa keskustelemaan sekä sopimaan. Päivittäiset tapaamiset sekä avoin vuoro-
20 vaikutus lapsen tuonti- ja hakutilanteissa ovat tärkeä perusta luottamuksellista dialogia rakennettaessa. 5.3 Kasvatuskumppanuus Haagan päiväkodissa Kasvatuskumppanuuden rakentuminen alkaa, kun perhe ottaa yhteyttä päiväkotiin ja ilmoittaa tarvitsevansa hoitopaikkaa lapselleen. Perhe tulee tutumiskäynnille päiväkotiin, jolloin he saavat mukaansa esitteen alueen päivähoitotarjonnasta, yksityisen hoidon tuesta sekä Haagan päiväkodista. Samalla he voivat jättää päivähoitohakemuksensa. Päivähoitopäätöksen mukana perheelle lähtee kutsu tulla tutustumaan sen lapsiryhmän toimintaan ja aikuisiin, mihin lapsi on tulossa. Päiväkodissa lapselle annetaan kortti, jossa hänet toivotetaan tervetulleeksi tulevaan ryhmäänsä. Päiväkodin työntekijät ja perhe sopivat yhdessä keskustelun ajankohdan, joka käydään ennen päivähoidon aloitusta joko perheen kotona tai päiväkodissa. (Haagan päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma 2007, 6.) Vanhemmille on arvokasta, että kasvattajat osoittavat olevansa kiinnostuneita siitä, mitä vanhemmat ajattelevat ja odottavat päivähoidolta. Aloituskeskustelussa vanhemmat saavat oman puheenvuoron kertoa luottamuksellisesti ajatuksistaan ja mahdollisista peloistaan koskien lapsensa päivähoidon aloitusta. Kun päiväkodin työntekijät ovat valmiita kuulemaan ja arvostamaan vanhempien omaa lasta koskevan tiedon, luovat he perheelle tasa-arvoisemmat edellytykset osallistua päivähoidon suunnitteluun ja toimintaan. (Kaskela & Kekkonen 2006, 26, 41.) Aloituskeskustelussa vanhemmille kerrotaan heidän mahdollisuudestaan olla mukana lapsen aloittaessa päivähoidon. Tarkoituksena on, että äiti tai isä tai kummatkin tutustuttavat lapsensa päiväkodin toimintaan olemalla arjessa mukana muutamia päiviä. Tätä kautta vanhemmat näkevät päivähoidon arkea ja voivat arvioida päiväkodin toimintatapoja. Lapsen vastaanottaa päiväkodissa ensimmäisten muutaman viikon ajan nimetty kasvatusaikuinen, joka on lapsen tukena hoitopäivän aikana kaikissa perushoidon tilanteissa, huolehtii lapsen hyvinvoinnista ja kertoo vanhemmille lapsen päivän kulusta. (Haagan päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma 2007, 7.)
21 Lapsen aloittaessa päivähoidon, koskee se koko perhettä. Kun aloitus etenee vaiheittain vanhempien tukemana, säilyy lapsella jatkuvuuden tunne ja suuri muutos ei tapahdu liian nopeasti. Alussa on tärkeää, että varsinkin pienen lapsen tunteita sanallistetaan ja hänelle kerrotaan mitä ympärillä tapahtuu. Nämä auttavat lasta ymmärtämään ja hallitsemaan omia tunteitaan. Kun kasvattaja on sensitiivinen ja ymmärtäväinen lasta kohtaan, lapsi kokee olonsa turvalliseksi, kiintyy kasvattajaan ja asettuu päivähoitoon helpommin. (Kaskela & Kekkonen 2006, 43.) Päiväkoti Haagassa lapsen päivästä kerrotaan vanhemmille ja puheeksi otetaan niin iloiset kuin surullisetkin asiat. Työntekijät havainnoivat arjessa muun muassa lapsen leikkiä, ystävyyssuhteita sekä lapsen tapaa toimia ryhmässä. Nämä havainnoinnit työntekijät välittävät vanhemmille. Vanhempien kanssa käytävät keskustelut auttavat ammattilaisia tuntemaan lapsen paremmin. (Haagan päiväkodinvarhaiskasvatussuunnitelma 2007, 7.) Kasvattajien tulisi näyttää vanhemmille esimerkkiä ja myönteisesti rohkaista heitä kertomaan ja kysymään lapsen päivästä. Päivittäisten vuoropuhelujen avulla vanhemmat ja kasvattajat jakavat arkisia asioita lapsesta ja hänen kehityksestään, mutta myös pulmallisten asioiden esille nostaminen helpottuu, kun sille on tilaa. Vanhemmat ymmärtävät ja saavat arvokkaita tietoja lapsensa päivän kulusta, kun päiväkodin työntekijät kertovat lapselle päivän aikana tapahtuneista asioista, hänen kuulumisistaan sekä lapsen elämyksistä. (Kaskela & Kekkonen 2006, 44 45.) Kun vanhemmat ja päivähoidon työntekijät ovat kumppanuudessa keskenään ja käyvät jatkuvaa vuoropuhelua, tulee mahdolliseksi ottaa puheeksi niin tavanomaisia vastoinkäymisiä kuin vakavampiakin ongelmia ja lapsen erityisen tuen tarpeita. Kasvatuskumppanuuden tavoitteena on luoda riittävä luottamus kodin ja päiväkodin välille, jotta vaikeimpiakin asioita voidaan ottaa puheeksi. (Kaskela & Kekkonen 2006, 21.) Päivittäiset kohtaamiset ja vuosittain käytävä kasvatuskeskustelu vanhempien kanssa ovat perusta yhteistyölle. Vähintään kerran vuodessa lapselle tehdään varhaiskasvatussuunnitelma, jossa käydään läpi lapsen vahvat alueet, mahdolliset tuen tarpeet sekä sovitaan lapsen hoidon, kasvun ja opetuksen kokonaisuudesta. Henkilökunta arvostaa kes-
22 kusteluja, koska ne ovat ainutlaatuisia tilaisuuksia saada vanhemmilta palautetta päiväkodin toiminnasta. Keskusteluissa vanhemmat voivat esittää toiveitaan toiminnalle ja sisällöille. (Haagan päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma 2007, 7.) Varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä vanhemmat ja päivähoidon työntekijä sovittavat yhteen erilaisia tulkintoja lapsesta. Vanhempien arvokkaat näkemykset omasta lapsestaan huomioidaan suunnitelmaa tehtäessä ja toimintaa järjestettäessä. Useimmat vanhemmat rakentavat luottamuksensa päivähoitoon sen käsityksen mukaan, joka heille muodostuu seuratessaan lapsensa ja kasvatushenkilöstön välistä suhdetta. Kun työntekijä havainnoi lasta ja hänen kehitystään päivähoidon arjessa, pystyy hän välittämään vanhemmille oman ymmärryksensä ja tietämyksensä lapsesta. Näiden havaintojen avulla työntekijä voi kertoa mahdollisista huolenaiheista vanhemmille jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. (Kaskela & Kekkonen 2006, 46.) Henkilöstöllä on ensisijainen vastuu sisällyttää perhekohtainen kasvatuskumppanuus luontevaksi osaksi varhaiskasvatusta järjestämällä vanhemmille mahdollisuuksia keskustella yhdessä muiden vanhempien kanssa. Kasvatuskumppanuuden tulee edistää osaltaan vanhempien keskinäisen yhteistyön tapoja ja muotoja. (Stakes 2005, 31.) Haagan päiväkodissa järjestetään tapahtumia, joiden tavoitteena on lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen tukeminen. Tavoitteena on antaa vanhemmille mahdollisuus keskustella myös toisten samassa elämänvaiheessa olevien vanhempien kanssa. Tällaisia tapahtumia on ollut esimerkiksi lapsen ja vanhempien yhteiset askarteluillat, liikuntatapahtumat ja lauluillat. Päiväkodissa järjestetään myös joulu- ja kevätjuhlat, joissa vanhemmat ja isovanhemmat ovat olleet mukana. (Haagan päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma 2007, 8.) Tärkeä osa päiväkodin ja vanhempien välistä yhteistoimintaa ovat vanhempainillat. Niissä vanhemmille kerrotaan ryhmän rakenteesta, ryhmien vaihdoista, toiminnasta, työtavoista sekä vanhempia puhuttavista asioista. Vanhemmat saavat myös mahdollisuuden esittää halukkuutensa osallistua päiväkodin toimintaan. (Haagan päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma 2007, 8.) Päiväkodissa on jokaisella ryhmällä oma ilmoitustaulu, jossa on vanhemmille tietoa ajankohtaisista asioista. Niistä löytyvät ryhmän päiväohjelma, viikkosuunnitelma, tärkeät päivämäärät ja ruokalista. Sinne laitetaan myös valokuvia retkistä ja tapahtumista,
23 joiden avulla tuodaan arkea vanhemmille näkyväksi. (Haagan varhaiskasvatussuunnitelma 2007, 8.) 6. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 6.1 Tutkimuksen kulku Tutkimuksen teon aloitimme syksyllä 2006 työstämällä tutkimussuunnitelman (Liite 1). Otimme sähköpostitse yhteyttä päiväkoti Haagaan ja pyysimme heitä yhteistyökumppaniksemme työelämän puolelta. Yhteistyö Haagan päiväkodin kanssa alkoi tammikuussa 2007, jolloin saimme sieltä myöntävän vastauksen sähköpostitse. Anoimme tutkimuslupaa päivähoidosta vastaavalta taholta (Liite 2) ja sen saatuamme alkoi kyselylomakkeen (Liite 3) laatiminen. Kävimme päiväkodissa tapaamassa päiväkodin johtajaa ja puhuimme opinnäytetyömme tarkoituksesta ja tavoitteista. Päiväkodin johtaja kertoi meille aiheemme olevan heille ajankohtainen, koska he olivat työstäneet uuden varhaiskasvatussuunnitelman ja olivat halukkaita selvittämään vanhempien ajatuksia kasvatuskumppanuuden toteutumisesta. Lopullinen aihe muodostui yhteisen työskentelyn tuloksena. Teimme suunnitelman aikataulusta ja sovimme tavoitteeksi, että yhteistyömme saataisiin päätökseen joulukuussa 2007. Silloin tulosten yhteenveto esitettäisiin vanhemmille päiväkodin ilmoitustaululla ja me esittelisimme tuloksia tarkemmin seuraavassa vanhempainillassa. Tämän jälkeen alkoi kyselylomakkeen muokkaaminen ja viimeistely. Vanhemmille suunnattua lomaketta oli esitestattu keväällä 2006 päiväkoti harjoittelussa, jossa toinen meistä teki harjoittelun oppimistehtävän kasvatuskumppanuuden toteutumisesta. Toimitimme lähes kokonaan viimeistellyn kyselylomakkeen päiväkotiin toukokuussa 2007. Sen saatuaan päiväkodin kasvatushenkilökunta perehtyi siihen ja antoi meille siitä palautetta. Palautteen myötä muokkasimme ja tarkensimme kyselylomaketta. Kysely toteutettiin elokuussa 2007. Kyselylomakkeet toimitettiin päiväkotiin, jossa henkilökunta jakoi ne lasten vanhemmille (paitsi esikouluikäisten lasten vanhemmille) vanhempainillassa ja kertoivat mihin tarkoitukseen tietoja kerättiin. Olimme lähettäneet
24 myös saatekirjeen (Liite 4.), jossa kerroimme keitä olemme ja mitä tutkimme. Kyselyyn oli aikaa vastata viikko ja se palautettiin päiväkotiin seinällä olevaan suljettuun pahvilaatikkoon, josta haimme ne vastausajan päättymisen jälkeen. Päiväkodin lasten vanhemmille kohdistettuja kyselylomakkeita laitoimme jakoon yhteensä 42 kappaletta. Kyselylomakkeista saimme takaisin 19 kappaletta, joten vastausprosentiksi muodostui 45 prosenttia. Olemme keränneet teoriatietoa tutkimukseen koko työskentelyprosessin ajan eri lähteistä. Olemme pyrkineet käyttämään tutkimuksessamme monipuolisia ja ajankohtaisia lähteitä. 6.2 Tutkimusongelmat Tutkimuksemme tavoitteena on kartoittaa lapsiperheiden vanhempien ajatuksia kasvatuskumppanuudesta sekä yhteistyöstä päiväkodin työntekijöiden kanssa Haagan päiväkodissa. Tutkimuksen tavoitteiden pohjalta muodostui kolme tutkimusongelmaa: 1. Miten vanhemmat ymmärtävät kasvatuskumppanuuden? 2. Miten se toteutuu päiväkodissa? 3. Miten sitä voitaisiin kehittää? 6.3 Tutkimusmenetelmät Tutkimusmenetelmänämme oli kvalitatiivinen kyselytutkimus. Kokosimme aineiston avoimen kyselylomakkeen avulla. Kohdistimme työmme kasvatuskumppanuuden tutkimiseen ja siihen miten vanhemmat sen ymmärtävät. Vanhempien vastaukset sisältävät heidän käsityksensä kasvatuskumppanuudesta, joten koska aineiston käsittely tapahtuu sisällöstä käsin, on tutkimuksemme lähtökohta ja luokittelu kvalitatiivista. Avointen kyselylomakkeiden avulla saimme aineiston päiväkodin lasten vanhemmilta. Kyselylomake sisälsi neljä avointa kysymystä ja yhden suljetun kysymyksen, jolla selvitimme taustoja. Avoimiin kysymyksiin vastaajat saivat kertoa mielipiteensä omin sanoin. Avoimet kysymykset eivät myöskään ehdota valmiita vastauksia, jolloin van-
25 hemmat voivat keskittyä siihen mikä on tärkeää ja keskeistä heidän mielestään. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2005, 190.) Vanhemmat saivat vastata kyselylomakkeisiin anonyymisti. Avoimien kysymysten avulla saimme esille lasten vanhempien omat ajatukset, kokemukset ja mielipiteet tarkemmin. Kyselylomakkeen käyttö mahdollisti tutkimuksen suorittamisen ilman tutkijoiden läsnäoloa. Kyselylomake on menetelmänä varsin tehokas, sillä sen on todettu säästävän aikaa ja vaivaa. (Hirsjärvi ym. 2005, 184.) 6.4 Aineiston analysointi Laadullisessa tutkimuksessa aineiston tieteellinen kriteeri on märän sijaan laadussa. Käytimme aineiston analysoinnissa teemoittelua, jossa vastaukset analysoidaan mahdollisimman hyvin. Järjestimme vastaukset tutkimusongelmien mukaan eri aihepiireihin ja nostimme niistä esiin ratkaisun kannalta keskeisiä teemoja. (Eskola & Suoranta 1998, 18.) Aineiston analysointi suoritettiin syksyllä 2007. Annoimme jokaiselle vanhemmilta saaduille vastauksille numero tunnuksen 1 19, joita käytimme lähdemerkintänä suorien lainauksien yhteydessä. Numerotunnukset ovat annettu satunnaisessa järjestyksessä eikä niistä voi tunnistaa vastauksien antajaa. Tutustuimme aineistoon yksittäisinä vastauksina, joiden kautta pystyimme luomaan tutkimusongelmiin perustuvia, käsitteellisesti yhteneviä kokonaisuuksia Jaoimme ensin vastaukset puoliksi. Toinen sai ensin kyselylomakkeet 1 10 ja toinen 11 19, myöhemmin vaihdoimme lomakkeet toisinpäin. Luimme vanhempien antamat vastaukset useaan kertaan lävitse. Tämän jälkeen aloitimme aineiston käsittelyn siten, että vastauksista etsittiin ne kohdat, jotka liittyivät tutkimusongelmiin eli 1) kasvatuskumppanuuskäsitteen kuvaamiseen, 2) kasvatuskumppanuuden toteutumiseen Haagan päiväkodissa, 3) vanhempien tyytyväisyyteen yhteistyöhön päiväkodissa ja 4) kasvatuskumppanuuden kehittämiseen Haagan päiväkodissa.
26 Teemoittelun kautta kerätyn aineiston sisältämää tietoa voidaan yhdistää ja tiivistää. Aineistosta valitaan lainauksia, joilla perustellaan tutkijan tekemää tulkintaa sekä kuvataan aineistoa (Eskola & Suoranta 1998, 138 176.) Järjestimme laadultaan samanmerkityksiset vastaukset yhdeksi asiakokonaisuudeksi ja vertasimme näitä asiakokonaisuuksia teoreettisen näkökulman valossa. Tutkimuksen tulokset olivat ilmiötä kuvaavia eikä yksittäisiä vastauksia. Keräsimme vastauksista suoria lainauksia eli sitaatteja, jotka perustelevat tulkintaamme ja ovat esimerkkejä aineistosta 7. TUTKIMUSTULOKSET Tutkimukseemme osallistuneet lapsiperheiden vanhemmat ilmaisivat kyselylomakkeissa ajatuksiaan, kokemuksiaan ja mielipiteitään liittyen päiväkodin työntekijöiden ja vanhempien väliseen yhteistyöhön. Kyselylomakkeista saatu tieto lasten vanhemmilta oli monipuolista ja pääsääntöisesti positiivista, sisältäen vanhempien ajatuksia yhteistyöstä päiväkodissa. 7.1 Kasvatuskumppanuus vanhempien näkökulmasta Vanhemmat kuvasivat kasvatuskumppanuuden olevan yhteistyötä, vanhempien ja perheiden välistä kommunikointia/ keskustelua, kasvatustehtävän tukemista ja lapsen parhaaksi toimimista. Vastaajista enemmistö (13) kuvasi kasvatuskumppanuutta vanhempien ja päiväkodin työntekijöiden välisenä yhteistyönä. Kahdeksassa vastauksessa kuvattiin yhteistyötä perheiden ja työntekijöiden väliseksi kommunikoinniksi, joissa vanhemmat ja työntekijät jakavat omat ajantasaiset tietonsa yhteiseen keskusteluun/dialogiin. Dialogin tulisi
27 tapahtua avoimessa ja luotettavassa ilmapiirissä. Vastauksista kuudessa yhteistyötä päiväkodissa kuvattiin vanhempien kasvatustehtävän- ja perheen tukemisena. Erityisesti tukea tarvittiin silloin, kun lapsella oli erityisen tarve tai perhe-elämässä suuria muutoksia. Vanhempien vastauksista viidessä kuvattiin kasvatuskumppanuutta toimimiseksi lapsen parhaaksi, jossa lapsi huomioitaisiin yksilönä ja hänelle taattaisiin parhaat mahdolliset kasvuedellytykset. Kodin ja päiväkodin saumatonta yhteistyötä lapsen parhaiden mahdollisten kasvuedellytysten varmistamiseksi. Ammatillisen asiantuntemuksen saamista henkilökunnalta ja kotona eletyn saattamista henkilökunnan tietoon. (7) Vanhempien ja päiväkotiaikuisten yhteistyötä, avointa keskustelua lapsesta ja tämän kehityksestä. (9) Kodin ja päivähoidon toimiva yhteistyö. Näkisintosin, että lapsen lähisukulaisetkin kuuluvat tähän kumppanuuteen. (3.) Vanhempien tukemista / kasvatuksen apuna olemista. Yhteisten pelisääntöjen tukemista ja sopimista ja niiden noudattamista. Lapsen tukemista turvallisessa kasvamisessa. (18) 7.2 Kasvatuskumppanuuden toteutuminen päiväkodissa Vastausten perusteella kasvatuskumppanuus toteutuu päivittäisissä keskusteluissa, tiedonvälityksenä, kasvatuskeskusteluissa, kasvukansioin kautta ja keskinäisen yhteistyön pohjalta. Vastaajista enemmistö (11) kuvasi yhteistyötä päivittäisinä kuulumisten vaihtoina lasta tuotaessa ja haettaessa. Tiedonvälitys toteutuu suurimmaksi osaksi suullisesti, mutta vanhemmat olivat myös tyytyväisiä ilmoitustaulun kautta saatuun tietoon. Vanhemmat
28 pitivät tärkeänä saada ajankohtaista tietoa lapsensa viihtymisestä, sosiaalisista taidoista sekä kehityksestä päivähoidossa. Lapsen kuulumiset kerrotaan aina ja lapsen voinnista ja kehityksestä ollaan vilpittömän kiinnostuneita. Helppo lähestyä henkilökuntaa.(13) Päivittäiset kuulumisen vaihtamiset. kasvatuskeskustelut, vanhempainillat, juhlat, kasvukansiot. Kumppanuuden ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavat kanavat ja metodit toimivat.(7) Varmaan ihan hyvin. aika on vasta alussa, joten kokemusperustaa ei vielä ole. itsellä on vahva tunne siitä, että asiat koetaan päiväkodissa tärkeinä ja siihen panostetaan.(19) Kymmenessä vastauksessa korostettiin kasvatuskeskustelujen tärkeyttä. Niitä kuvattiin arvokkaiksi hetkisiksi, joissa sai rauhassa jakaa tietoa lapsesta ja mahdollisista perheeseen tai lapseen liittyvistä mieltä painavista asioista. Vanhempien mielestä henkilökunta suhtautui keskusteluihin ammattitaitoisesti ja vakavasti. Kasvatuskeskustelut ja päivittäiset kuulumisten vaihtamiset ovat tärkeitä. (1) Mielestäni hyvin. henkilökunta tuntee lapseni ja suhtautuu vakavasti asioihin, joita olen toivonut otettavan huomioon kasvatuskeskusteluissa. Saamme palautetta lasten kehityksestä sekä tukea omiin mieltä vaivaaviin asioihin.(9) Yhteistyö on hyvää; palautetta saa päivittäin. Toki yhteistyötä vosisi olla enemmänkin: syksyn kehityskeskustelut ovat hyvä juttu!(16) Useassa vastauksessa (6) arvostettiin kasvukansioita, joihin kerätään muun muassa lapsen valokuvia, piirustuksia ja tietoa hänen kehityksestä. Sitä pidettiin ainutlaatuisena arkistona, josta voi nähdä lapsen tekemisiä päivähoidossa.