www.toimialaraportit.fi

Sosiaalipalvelut www.toimialaraportit.fi

Sosiaalipalvelut Toimialaraportti 15/2007 Riitta Kettunen

Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Toimialaraportti Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin (09) 16001 00170 HELSINKI 00023 VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) 1606 3666 15/2007 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Riitta Kettunen Etelä-Savon TE-keskus Julkaisuaika Joulukuu 2007 Toimeksiantaja(t) Kauppa- ja teollisuusministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Sosiaalipalvelut Tiivistelmä Raportti käsittelee TOL 2002 -toimialaluokituksen mukaisen sosiaalipalvelut-toimialan (TOL 853) yrityssektoria. Toimiala koostuu kahdesta pääryhmästä: majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut (TOL 8531) ja sosiaaliset avopalvelut (TOL 8532). Vuonna 2005 yrityssektorin suurimmat alatoimialat toimipaikkojen ja henkilöstön määrällä sekä liikevaihdolla mitattuna olivat palvelutalot ja ryhmäkodit, lasten päivähoito, kotipalvelut ja lasten ja nuorten laitokset. Sosiaalipalvelujen tuottajat jaetaan kahteen tuottajatahoon: julkinen sektori (kunnat) ja yksityinen sektori (yritykset ja järjestöt). Kansantalouden tilipitotietojen mukaan vuonna 2006 sosiaalipalvelujen tuotos oli noin 6,8 miljardia euroa, josta yksityissektorin (yritykset ja järjestöt) osuus oli jo melkein kolmannes. Vuoden 2005 tilastotietojen mukaan sosiaalipalveluyrityksiä oli 2 432, jossa on nousua edellisvuoteen 11 prosenttia, alan toimipaikkoja oli vastaavasti 2 732, jotka työllistivät 12 300 henkilöä, mikä on 16 prosenttia enemmän kuin vuonna 2004. Yritysten yhteenlaskettu liikevaihto oli 587 miljoonaa euroa, jossa kasvua noin 20 prosenttia. Toimipaikkatietojen perusteella yritysten yhteenlaskettu liikevaihto oli 30 miljoonaa euroa pienempi ollen 558 miljoonaa euroa. Toimiala on hyvin työvoimavaltainen, mutta alalla toimivat yritykset ovat pääasiassa erittäin pieniä: 87 prosenttia yrityksistä/ toimipaikoista työllisti vuonna 2005 alle 10 henkilöä. Alan työllistävä vaikutus on kuitenkin merkittävä. Koko sosiaalialan työttömyysaste on laskenut vuosi vuodelta. Toimiala on myös hyvin naisvaltainen. Vuoden 2004 työssäkäyntitilaston mukaan naisten osuus sosiaalialan kaikista työllisistä oli 91 prosenttia eli lähes 150 000 naista. Sosiaalialan yrittäjistä oli naisia 91 prosenttia eli runsaat 2100. Kuten muitakin toimialoja myös sosiaalipalvelualaa koskettaa työntekijöiden ja yrittäjien ikääntyminen. Yli 50-vuotiaita yrittäjiä vuonna 2004 oli yli 700. Jatkajan löytyminen ja onnistunut omistajanvaihdos on haaste myös sosiaalipalvelualalla. Kunta- ja palvelurakenneuudistushanke on edennyt siihen pisteeseen, että kunnat ovat jättäneet valtioneuvostolle rakenteiden uudistamista ja palvelujen järjestämistä koskevat suunnitelmansa. Useita kuntaliitoksia on luvassa ja kuntien välisiä yhteistyömalleja kehitellään. Palvelurakenteet ovat olleet taka-alalla, mutta varsinkin uudet palkkaratkaisut pakottavat pohtimaan ja toteuttamaan uusia palvelumalleja. Yrityssektorin ottaminen mukaan tähän suunnittelutyöhön on perusteltua, koska mitään tuottajatahoa ei voi jättää ulkopuolelle tulevaisuudessa entisestään lisääntyvien palvelutarpeiden vuoksi. Yritykset eivät enää voi tyytyä pelkästään ruuhkahuippujen tasaajiksi, vaan niiden roolia tasavertaisena toimijana on vahvistettava. Uudessa hallitusohjelmassa luvataan mm. edistää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta palvelutuotannossa, mikä on ollut kuntasektorilla vierasta. Yksityissektori mielletään vieläkin usein kilpailijaksi, mikä aiheuttaa yrityksissä epävarmuutta. Toimialan kehitys on riippuvainen siitä, miten kunnat ottavat yrityssektorin mukaan kehittämään palvelurakenteitaan. Tärkeää on myös lisätä kuntien kustannustietoisuutta sekä kustannusten läpinäkyvyyttä, mikä myös on otettu tehtävälistalle hallitusohjelmaan. Asiakkaan valinnan mahdollisuuksia lisäämään hallitusohjelma lupaa mm. laajentaa palvelusetelin käyttöä sekä kotitalousvähennyksen käyttöalaa. Toimiala on kasvuala, mutta yritysten on jatkuvasti kehitettävä toimintaansa ja osaamistaan sekä ammatilllisesti että liiketoiminnallisesti. Yhteistyö ja verkostoituminen, laatutyö ja johtaminen ovat avainsanoja yrityksen kehittämisessä. KTM:n yhdyshenkilö: Elinkeino-osasto/Esa Tikkanen puh. (09) 1606 3681 Asiasanat yrityssektorin tuottamat sosiaalipalvelut, majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut, sosiaaliset avopalvelut, sosiaalipalvelut, hoivapalvelut ISSN 1796-0002 Kokonaissivumäärä 68 Julkaisija Kauppa- ja teollisuusministeriö Kieli Suomi ISBN 978-952-489-190-5 Hinta Kustantaja

Sisällysluettelo 0 Saatteeksi... 7 1 Tiivistelmä... 9 2 Toimialan määrittely ja sisältö... 13 2.1 Toimialan kuvaus ja rajaus... 13 2.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin... 14 3 Toimialan rakenne... 17 3.1 Yritykset ja toimipaikat.... 17 3.2 Henkilöstö, ammatillinen jakauma ja työllisyyden kehitys... 17 3.3 Toimialan alueellinen jakauma... 22 3.4 Yrityskannan muutokset... 24 3.5 Alan suurimpia yrityksiä... 25 4 Markkinoiden rakenne ja kehitys... 27 4.1 Markkinoiden kokonaiskuva... 27 4.2 Markkinoiden kehitys.... 28 5 Tuotanto ja tuotantomenetelmät... 30 5.1 Toimialan tuotanto... 30 5.1.1 Majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut.... 30 5.1.1.1. Lasten ja nuorten laitokset (TOL 853311)... 31 5.1.1.2. Palvelutalot ja ryhmäkodit (TOL 85315).... 32 5.1.2 Sosiaaliset avopalvelut... 33 5.1.2.1. Lasten päivähoito (TOL 85321)... 33 5.1.2.2. Kotipalvelut (TOL 85323)... 35 5.2 Toimialan logistiikkarakenne.... 36 6 Investoinnit... 38 7 Taloudellinen tila... 40 7.1 Kustannusrakenne.... 41 7.2 Kannattavuus ja taloudellinen asema... 43

8 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet... 47 8.1 Menestystekijät... 47 8.2 Keskeiset ongelmat... 48 8.3 Julkinen sektori yritystoiminnan edistäjänä... 53 9 Tulevaisuudennäkymät toimialalla... 56 9.1 Visio... 56 9.2 Markkinoiden kehitys.... 57 9.3 Kasvuhakuisuus.... 59 9.4 Kilpailukyvyn kehitys... 60 9.5 Innovaatiot... 62 9.6 Tuotanto, tuottavuus ja laatu... 62 9.7 Koulutus, kehittämistoiminta ja uusperustanta... 64 10 Yhteenvetoanalyysi (SWOT)... 66 11 Liite... 67 11.1 Hyödyllisiä linkkejä... 67 12 Lähteet... 68

7 0 Saatteeksi Toimialaraportit-julkaisusarjan lähtökohtana on koota ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toimialakohtaisiksi perustietopaketeiksi, jotka tarjoavat asiantuntijoiden näkemyksen pkyritysten päätöksenteon apuvälineeksi. Vuosittain päivitettävä sarja käsittää kuusi päätoimialaa: elintarviketeollisuus, elektroniikka ja muoviteollisuus, puutuoteteollisuus ja matkailu- sekä palvelualat. Raportit ovat veloituksetta saatavissa Toimialaraporttien internet-sivuilla osoitteessa www.toimialaraportit.fi. Toimialaraporttien keskeiset tilastotiedot ovat saatavissa nykyisin valmiina kuvina, jotka myös päivittyvät automaattisesti Toimiala Online -tietopalvelun kautta. Tilastokuvat löytyvät asianomaisen toimialaraportin kohdalta. Tämä toimialaraportti käsittelee sosiaalipalvelualan yrityssektoria. Raportin tavoitteena on palvella sosiaalipalvelualan yrityksiä sekä niitä erilaisia yksityisen ja julkisen sektorin organisaatioita, jotka toimivat alan kehittämis- ja koulutustehtävissä. Tavoitteena on myös kuvata toimialan lähihistoriaa ja nykyhetkeä sekä antaa arvioita ja ennusteita lähitulevaisuudesta. Raportti antaa pohjaa myös päätöksenteon tueksi sosiaalipalvelujen järjestämiseksi ja tuottamiseksi Suomessa. Raportin laatimisessa on hyödynnetty kauppa- ja teollisuusministeriön Toimialapalvelun Online-tietokantaa, josta on käytetty Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisterin tietoja sekä työministeriön tilastoja. Taloudelliset tunnusluvut pohjautuvat Suomen Asiakastieto Oy:n ja Tilastokeskuksen keräämiin tietoihin. Toimialaraportissa on hyödynnetty myös Tietoykkönen Oy:n kauppa- ja teollisuusministeriön toimeksiannosta laatiman Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2007 -tutkimuksen tuloksia, jotka perustuvat 110 sosiaalipalvelualan yrityksen omiin nykytilan ja tulevaisuuden arvioihin. Monet kannanotot, näkemykset ja arviot toimialan nykytilasta ja kehittymisestä perustuvat edellä mainittuihin tilastotietoihin, tutkimuksiin, lehdistökatsauksiin, kirjallisuuteen sekä yrittäjien näkemyksiin, mutta vastuu tulkinnoista on raportin kirjoittajalla. Tulkintojen taustalla olevan lähteen määrittely ei aina ole selkeästi osoitettavissa. Tässä kauppa- ja teollisuusministeriön ja TE-keskusten kustantamassa toimialaraportissa korostuu elinkeinopoliittinen näkemys toimialan lähihistoriasta, nykytilasta ja kehittämistarpeista. Raportti on suurelta osin edellisen raportin tilastollista päivitystä. Tämän raportin syntymiseen ovat myötävaikuttaneet useat tahot: yritykset, sidosryhmät ja kollegat, jotka ansaitsevat sydämellisen kiitokseni. Sosiaalipalvelut toimialana on kasvuala: yritysten yhteenlasketun liikevaihdon vuosittainen kasvu on ollut yli 20 prosenttia usean vuoden ajan. Sosiaalialan yritysten palvelutuotannon kehittyminen ei ole ristiriidassa hyvinvointiyhteiskunnan sosiaalipoliittisten ta-

8 voitteiden kanssa. Markkinoiden hyödyntäminen sosiaalipalvelujen tuotannossa mahdollistaa nykyistä paremmin hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen. Mikkelissä 20.11.2007 Riitta Kettunen

9 1 Tiivistelmä Suomen perustuslain mukaan jokaisella suomalaisella on oikeus sosiaaliturvaan. Lain 19 pykälän nojalla jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Sosiaalipalvelujen tuottaminen on perinteisesti kuulunut julkiselle sektorille. Vuoden 1993 valtionosuusuudistus määritteli sosiaalipalvelujen järjestämisen entistä selkeämmin kuntien tehtäväksi. Lain mukaan kunnat voivat toteuttaa järjestämisvastuunsa joko tuottamalla palvelut itse, yhdessä muiden kuntien kanssa tai ostamalla ne ulkopuolisilta tuottajilta. Uudistettu valtionosuuslaki mahdollisti sosiaalipalvelualan rakennemuutoksen. Toimialan rakennemuutos ilmeni muun muassa 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa yritysten ja järjestöjen palvelutuotannon kasvuna. Sosiaalipalvelut (TOL 853) koostuvat kahdesta Tilastokeskuksen toimialaluokituksen mukaisesta päätoimialasta, jotka ovat majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut (TOL 8531) ja sosiaaliset avopalvelut (TOL 8532). Kansantalouden tilinpidon ennakkotietojen mukaan vuonna 2006 kuntien osuus sosiaalipalvelujen lähes seitsemän miljardin euron kokonaistuotoksesta oli 70,7 prosenttia, järjestöjen eli ns. kolmannen sektorin 18,3 prosenttia ja yritysten 11 prosenttia. Yksityissektorin (yritykset ja järjestöt) osuus vuonna 2006 oli siis jo lähes kolmasosa tuotettujen palvelujen arvosta. Sosiaalipalveluja tuottavia yrityksiä oli vuonna 2005 yhteensä 2432 (toimipaikkoja 2732). Suurimmat alaryhmät vuonna 2005 yritysmäärällä, liikevaihdolla ja henkilöstön määrällä mitattuina olivat edelleen palvelutalot ja ryhmäkodit, lasten ja nuorten laitokset, lasten päivähoito ja kotipalvelut. Eniten viime vuosina on perustettu kotipalveluyrityksiä. Toimialana sosiaalipalvelut on nuori ja yritykset pääosin pieniä. Yritysten toimipaikoista 87 prosenttia työllisti alle 10 työntekijää vuonna 2005, yli 50 työntekijää työllistäviä toimipaikkoja oli vain yhdeksän. Yhteensä yritykset työllistivät yli 12 000 henkilöä eli keskimäärin 4,5 henkilöä toimipaikkaa kohden. Sosiaalipalvelut on työvoimavaltainen ala ja markkinat ovat vieläkin pääosin paikallisia. Hoivaklusteri, johon myös sosiaalipalvelut kuuluvat, tuottaa suurimman osan kansalaisten peruspalveluista ja sen merkitys työllistäjänä ajanjaksolla 2000 2004 oli ylivoimainen. Yritysten rooli on ollut tähän mennessä lähinnä täydentää julkista palvelutarjontaa ja tasata julkisen palvelutuotannon ruuhkahuippuja. Tämä on kuitenkin muuttumassa asiakkaiden ostovoiman lisääntyessä ja kuntien lisätessä palveluostojaan sekä markkinoiden ke-

10 hittyessä. Pienet yritykset erikoistuvat. Isot yritykset valtaavat markkinoita valtakunnallisesti. Alalla, jossa palvelujen toimitusvarmuudella on erityinen merkitys, tulisi olla riskinkantokyvyltään nykyistä huomattavasti vahvempi yrityskanta. Neuvotteluvoiman, toimitusvarmuuden ja uskottavuuden parantamiseksi jo alalla toimivien yritysten kasvu on lähiajan haaste. Kuntien ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä on tehostettava. Verkostojen merkitys kasvaa, koska pienet yritykset eivät jatkossa yksin menesty kilpailussa, jossa ostajana ovat aiempaa suuremmat yksiköt, jotka ostavat isoja kokonaisuuksia. Yksityisen palvelutuotannon menestystekijöitä tulevat jatkossakin olemaan joustavuus, kustannustietoisuus, palvelualttius, asiakaslähtöisyys ja panostaminen laatutyöhön. Pienet yritykset eivät voi kilpailla hinnalla vaan erikoistumalla. Väestön ikääntyminen sekä tulo- ja koulutustason nousu lisäävät sosiaalipalvelujen kysyntää. Kasvaviin sosiaalipalvelujen tarpeisiin tarvitaan myös yritysten tuotantopanosta nykyistä enemmän. Merkittävin muutos yritysten kannalta tapahtunee palvelumarkkinoiden avautuessa. Kuntien kustannuspaineet ja tuotannon tehostamistarpeet lisäävät markkinoilta ostettavia palveluja. Myös julkisen alan henkilöstön eläköityminen mahdollistaa ostopalvelujen lisäämisen, koska tukeutuminen ostopalveluihin ei aiheuta tulevaisuudessa suuria henkilöstöjärjestelyjä kuntien omissa organisaatioissa. Valtioneuvosto käynnisti keväällä 2005 kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen (PARAS). Hankkeen toteuttamista varten säädettiin puitelaki, joka tuli voimaan helmikuussa 2007. Seuraava määräaika oli lokakuun 2007 lopussa, johon mennessä kunnat jättivät valtioneuvostolle suunnitelmat rakenteiden uudistamisesta ja palvelujen järjestämisestä. Tähän mennessä on keskitytty kuntarakenteisiin kuten kuntaliitoksiin ja yhteistoiminta-alueiden kehittämiseen. Seuraavaksi on paneuduttava palvelurakenteisiin parempien tuotantotapojen ja prosessien kehittämiseksi palvelujen saatavuuden ja laadun varmistamiseksi sekä tuottavuuden parantamiseksi. Yksityissektorin mukanaolo palvelurakenneuudistustyössä on varmistettava. Syksyn 2007 kuumat palkkaneuvottelut ja -ratkaisut tulevat rasittamaan kuntien taloutta entisestään, mikä sekin pakottaa uusien palvelurakenteiden suunnitteluun ja myös suunnitelmien toteutukseen. Keskeinen ongelma yksityisen sosiaalipalvelualan kehittymiselle on palvelumarkkinoiden kehittymättömyys. Kunnilla on palvelutuotannossa useita rooleja: rahoittaja, tuottaja, ostaja ja valvoja. Julkinen sektori on kasvattanut tuotantoaan, vaikka se ei aina olisikaan ollut kustannustehokkain tapa palveluiden järjestämiseksi. Tuottajatahot ovat markkinoilla eriarvoisessa asemassa. Yritykset eivät ole saaneet avustuksia investointiensa rahoittamiseen järjestöjen ja kuntien tavoin. Investointipääomien tai vakuuksien puute onkin esteenä sosiaalipalveluyritysten kehittymiselle ja koko toimialan kasvulle.

11 Kuntien tulisi erottaa toisistaan oma palvelutuotanto ja palvelujen tilaaminen. PARAShankkeen myötä on käyty keskustelua myös ns. tilaaja-tuottaja-mallin eduista ja haitoista. Mallin käyttöönotto takaisi parhaimmillaan kaikille toimijoille tasavertaisen aseman ja saisi aikaan tervettä kilpailua. Sosiaalipalvelualan elinkeinopoliittisen kehittämistyön tärkein tehtävä onkin edesauttaa toimivien palvelumarkkinoiden syntymistä. Viranomaistehtävät ja palveluiden järjestämisvastuu säilyisivät edelleen kunnilla ja alan viranomaisilla. Toimialalle tulisi luoda verkostomainen toimintatapa, joka mahdollistaisi markkinoiden hyödyntämisen palvelutuotannon järjestämisessä. Kunnilla palveluiden järjestäjänä on ratkaiseva rooli uudistuvan toimintaympäristön kehittämistyössä. Kuntien tulisi laatia pitkän tähtäimen suunnitelmat, joissa selkeästi ilmaistaan, mitkä palvelut tuotetaan itse ja mitkä palvelut muut tahot voivat tuottaa. Tämä rohkaisisi myös uusien yritysten perustamiseen. Uudessa hallitusohjelmassa luvataan mm. edistää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuutta palvelutuotannossa, kannustaa tilaaja-tuottajamallien käyttöönottoa, laajentaa palvelusetelin ja kotitalousvähennyksen käyttöalaa, kehittää palvelujen laadun valvonnan välineitä sekä edistää tuottavuutta kehittämällä toimintakulttuuria, palveluprosesseja ja tuottavuusmittareita sekä parantaa kuntapalvelujen hinnoittelua ja rahoituksen läpinäkyvyyttä kustannustietoisuuden lisäämiseksi. Kaikki tärkeitä toimintaympäristöä parantavia asioita. Ostaessaan palveluja oman organisaation ulkopuolelta kuntien tulee noudattaa lakia julkisista hankinnoista. Palvelumarkkinoiden hyödyntäminen edellyttää, että kunnat panostavat kustannuslaskennan, tuotteistamisen ja laatukriteerien sekä hankintaprosessien kehittämiseen. Uusi hankintalainsäädäntö astui voimaan kesällä 2007. Kiristyvässä kilpailutilanteessa yritysjohdolta vaaditaan hyviä liikkeenjohtotaitoja. Yksi haastavimmista johtamisen osa-alueista on henkilöstön johtaminen. Se koskee kaikkia toimijoita, ei yksistään yrityssektoria. Motivoitunut, osaava henkilöstö on sosiaalipalveluyrityksen tuottavuuden tärkein osatekijä. Toimiala kärsii jo nyt paikoitellen työvoimapulasta, mikä lisää rekrytointiosaamisen tarvetta. Toimialan tuottavuus on alhaisella tasolla. Tuottavuuden parantamisessa henkilöstön merkitys on ylivoimainen. Pienissä yrityksissä teknologian hyödyntäminen on vähäistä. Sen avulla kuitenkin voitaisiin parantaa toiminnan laatua ja tehokkuutta vapauttamalla henkilöstön aikaa itse hoivatyöhön. Laatujärjestelmä on yrityksen oivallinen kehittämistyökalu. Tarjouspyynnöissäkin nykyään edellytetään laatujärjestelmän olemassaoloa, mutta vielä liian usein hankintapäätökset tehdään halvimman hinnan perusteella. Tuottavuuden esteenä ja toimialan merkittävänä uhkatekijänä on yrittäjän jaksaminen. Pienten yritysten vetäjät tekevät pitkiä päiviä usein ilman vapaapäiviä ja lomia. Pitkään jatkuessaan tämä näkyy yritysten lopettamisina ja lisääntyneinä konkursseina. Kuten muillakin toimialoilla myös sosiaalipalvelualalla yrittäjät ikääntyvät ja ovat sukupolvenvaihdoksen edessä. Toiminnan jatkajan löytyminen on haasteellista myös tällä toimialalla.

12 Sosiaalipalvelujen tulevaisuus elinkeinoalana näyttää hyvältä varsinkin, jos toimialalle onnistutaan luomaan toimivat markkinat ja yritykset erikoistuvat jollekin tietylle liiketoiminta-alueelle. Markkinoiden kasvaessa kysynnän lisääntymisen myötä yritysmäärä kasvaa ja alalle muodostuu nykyistä monipuolisempi yritysrakenne. Sosiaalipalveluja tuottavat myös useat valtakunnallisesti toimivat yritykset. Markkinoiden kehittyessä erilaiset monituottajamallit yleistyvät ja asiakkuuden merkitys korostuu. Palvelujen tuotteistaminen yleistyy ja laatutyön merkitys kasvaa asiakkaiden tietoisuuden lisääntyessä. Kilpailu kiristyy ja kustannustietoisuus lisääntyy. Alalle muodostuva uudenlainen toimintaympäristö mahdollistaa uusien palvelumallien kehittymisen sekä vientikelpoisten tuotteiden syntymisen. Tehokas ja laadukas kotimainen palvelutuotanto parantaa yritysten valmiuksia vientiin tai ainakin estää tehokkaasti palvelutuonnin.

13 2 Toimialan määrittely ja sisältö 2.1 Toimialan kuvaus ja rajaus TOL 2002 -toimialaluokituksen mukaan sosiaalipalvelut (TOL 853) koostuvat kahdesta pääryhmästä: majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut (TOL 8531) ja sosiaaliset avopalvelut (TOL 8532). Nämä pääryhmät jakautuvat alaryhmiin: TOL 8531 TOL 85311 TOL 85312 TOL 85313 TOL 85314 TOL 85315 TOL 85316 TOL 85319 TOL 8532 TOL 85321 TOL 85322 TOL 85323 TOL 85324 TOL 85325 TOL 85326 TOL 85329 Majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut Lasten- ja nuorten laitokset Kehitysvammalaitokset Vanhusten laitokset Päihdehuoltolaitokset Palvelutalot ja ryhmäkodit Ensi- ja turvakodit Muut laitokset ja asumispalvelut Sosiaaliset avopalvelut Lasten päivähoito Päivätoiminta Kotipalvelut Työtoiminta ja työhön kuntoutus Neuvolat Avomuotoinen päihdekuntoutus Muu sosiaalitoiminta Sosiaalipalvelujen tuottajat voidaan jakaa kahteen tuottajatahoon: julkinen ja yksityinen sektori, johon luetaan yritykset ( ja ammatinharjoittajat) sekä järjestöt (yhdistykset, säätiöt ja muut ns. yleishyödylliset palvelutuottajat). Tässä toimialaraportissa käsitellään yritystoimintana harjoitettua sosiaalipalvelujen tuotantoa. Yleishyödyllisestä toiminnasta käytetään järjestöt- tai kolmas sektori -nimitystä. Julkisen sektorin ja järjestöjen omistamat yritykset kuuluvat tässä raportissa yrityssektoriin. Vuonna 2005 sosiaalipalveluyritysten liikevaihto oli 587 miljoonaa euroa. Kansantalouden tilinpitotietojen mukaan vuonna 2006 sosiaalipalvelujen kokonaistuotoksen arvo oli jo lähes seitsemän miljardia euroa, josta yritysten osuus oli noin 11 prosenttia. Seuraavassa taulukossa on kuvattu sosiaalipalvelujen jakautumista toimialaryhmittäin ja näiden toimialaryhmien keskeisiä tunnuslukuja toimipaikkatietojen perusteella.

14 Taulukko 1. Toimialan keskeisiä tunnuslukuja vuonna 2005 Toimiala Toimipaikat Henkilöstö Liikevaihto 1 000 853 Sosiaalipalvelut yhteensä 2 732 100,0 12 304 100,0 558 733 100,0 8531 Majoituksen sis. sosiaalipalvelut yht. 1 011 37,0 7 438 60,5 385 213 68,9 85311 Lasten ja nuorten laitokset 328 12,0 1 829 14,9 116 182 20,8 85312 Kehitysvammalaitokset 6 0,2 0,0 0,0 85313 Vanhusten laitokset 21 0,8 275 2,2 13 518 2,4 85314 Päihdehuoltolaitokset 14 0,5 107 0,9 3 585 0,6 85315 Palvelutalot ja ryhmäkodit 620 22,7 5 052 41,1 242 512 43,4 85316 Ensi- ja turvakodit 1 0,0 0,0 0,0 85319 Muut laitokset ja asumispalvelut 21 0,8 127 1,0 7 097 1,3 8532 Sosiaaliset avopalvelut yht. 1 721 63,0 4 867 39,6 173 520 31,1 85321 Lasten päivähoito 662 24,2 2 040 16,6 66 603 11,9 85322 Päivätoiminta 17 0,6 52 0,4 2 109 0,4 85323 Kotipalvelut 814 29,8 1 602 13,0 53 847 9,6 85324 Työtoiminta ja työhön kuntoutus 25 0,9 191 1,6 6 479 1,2 85329 Muu sosiaalitoiminta 203 7,4 982 8,0 44 482 8,0 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot 2.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin Sosiaalipalvelujen ensisijaisena tavoitteena on luoda ja edistää hyvinvointia. Palvelujärjestelmässä käytetään hyväksi sekä alan tutkimustuloksia että välittömästi hyvinvointiin liittyviä hyödykkeitä tuottavan teollisuuden tuotteita ja erilaisia muita hyvinvointipalveluja. Sosiaalipalvelut toimialana kuuluu hyvinvointiklusteriin. Hyvinvointiklusterilla tarkoitetaan sosiaali- ja terveydenhoidossa käytettävien teknologia- ja palvelutuotteiden tutkimusta, kehittämistä, tuotantoa ja käyttöä. Siihen kuuluvat myös kotipalvelut ja kotiterveydenhoito, oma- ja itsehoito sekä itsenäistä suoriutumista edistävät ratkaisut. Hyvinvointiklusteri verkottaa alan toimijoita ja luo uusia yhteyksiä ja synergiaa palveluntuottajien, yritysten ja tutkimuksen välille. Tavoitteena on tuloksekkaampi yhteistyö ja sitä kautta yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn ja kasvun edistäminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutosten vauhdittaminen. Sosiaalipalvelujen kehittyminen edellyttää keskeisesti yhteistyön tiivistämistä kaikkien klusteritoimijoiden välillä. Jo ammattikoulutuksen ja tutkimuksen tulisi nykyistä selkeämmin tukea toimialan palvelurakenteen kehittymistä. Alan pientenkin yritysten asiantuntemusta pitäisi hyödyntää tehokkaammin. Teknisten innovaatioiden ja sovellusten

15 käyttö sosiaalipalvelujen tuotannossa ja tuotannonohjauksessa lisääntyy tulevaisuudessa. Palvelutuotannon tehostamisen lisäksi monilla teknisillä innovaatioilla voidaan parantaa palvelujen tuottavuutta ja laatua sekä erityisesti saatavuutta. Ne mahdollistavat toimimisen tulevaisuuden verkostomaisessa ympäristössä entistä tehokkaammin. Arkisten apuvälineiden lisäksi myös teknisesti vaativien tuotteiden markkinat kasvavat sosiaalialalla. Julkisen sektorin merkittävä tehtävä hyvinvointiklusterin kehityksessä on vaikuttaa alan yritystoiminnan tasapuolisten ja suotuisien olosuhteiden luomiseen. Kannustimina ja työvälineinä voidaan käyttää erilaisia kehittämishankkeita, -ohjelmia ja -avustuksia sekä teknologiaohjelmia ja lainsäädäntöä. Sosiaalialan kehittämisohjelmissa tulisi huomioida tasapuolisesti myös uudistuvan palvelujärjestelmän ja eri tuottajatahojen tarpeet. Tekes käynnisti vuonna 2004 toimialalle soveltuvan teknologiaohjelman nimeltä Finnwell (www.tekes.fi/teknologiaohjelmat), joka mahdollistaa osaltaan rahoituksen saamisen ns. sosiaalisten innovaatioiden kehittämiseen ja palvelukonseptioiden kaupallistamiseen sekä palvelutuotannon tehostamiseen pyrkiviin kehittämishankkeisiin. Tekesin uusi ohjelma Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä keskittyy alan innovaatioiden edistämiseen. Tavoitteena on tehostaa julkisen ja yksityisen sektorin keskinäistä yhteistyötä ja lisätä palvelujen saatavuutta, vaikuttavuutta ja laatua. Tämä ohjelma toivon mukaan huomioi myös pienet palveluyritykset, joita on noin 90 prosenttia sosiaalialan yrityksistä. Julkisen sektorin tulee panostaa pk-yrityksiin, jotka kehittävät yritystään teknologian avulla sekä kehittävät uusia palveluinnovaatioita. Pk-yritysten toimintaympäristö- ja kehitysnäkemykset 2007 -tutkimuksessa tehdyn kyselyn mukaan toimialan yritysten yhteistyö eri tahojen kanssa on melko vähäistä ja tutkimuslaitosten kanssa lähes olematonta. Toisaalta pienillä yrityksillä on käytettävissä niukasti aikaa ja rahaa tuotekehitykseen.

16 Kuva 1. Sosiaalialan yritysten yhteistyö eri tahojen kanssa Lasten ja nuorten laitokset Palvelutalot ja ryhmäkodit Lasten päivähoito Kotipalvelut Lasten ja nuorten laitokset Palvelutalot ja ryhmäkodit Lasten päivähoito Kotipalvelut Lasten ja nuorten laitokset Palvelutalot ja ryhmäkodit Lasten päivähoito Kotipalvelut Lasten ja nuorten laitokset Palvelutalot ja ryhmäkodit Lasten päivähoito Kotipalvelut Lasten ja nuorten laitokset Palvelutalot ja ryhmäkodit Lasten päivähoito Kotipalvelut Lasten ja nuorten laitokset Palvelutalot ja ryhmäkodit Lasten päivähoito Kotipalvelut Lasten ja nuorten laitokset Palvelutalot ja ryhmäkodit Lasten päivähoito Kotipalvelut Oman toimialan yritykset Muiden toimialojen yritykset Yliopistojen ja korkeakoulut Ammattikorkeakoulut Ammattioppilaitokset Tutkimuslaitokset Muut yhteistyökumppanit 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Ei lainkaan Vähän Jonkin verran Paljon Ei osaa sanoa Lähde: KTM, Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2007 -tutkimus

17 3 Toimialan rakenne 3.1 Yritykset ja toimipaikat Vuonna 2005 Suomessa oli 2432 sosiaalialan yritystä (TOL 853), joista majoituksen sisältäviä sosiaalipalveluja tuottavia (TOL 8531) oli runsas kolmannes. Sosiaalipalveluyritysten nettolisäys edellisvuoteen verrattuna oli 246 yritystä, joista lähes 200 oli sosiaalisia avopalveluyrityksiä. Yritysten määrän kasvu vuoteen 2004 verrattuna noin 11 prosenttia. Yritysmäärän lasku vuodesta 1998 vuoteen 1999 selittyy osin tilastointiperusteiden muutoksella ja osin yksityisten perhepäivähoitajien määrän selkeällä laskulla. Yritysten toimipaikkojen määrä vuonna 2005 oli 2 732 kappaletta. Kuva 2. Sosiaalipalveluyritysten lukumäärä 1996 2005 2500 2000 1500 1000 500 0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 853 Sosiaalipalvelut 651 817 1598 1282 1467 1698 1840 1981 2186 2 432 8531Majoituksen sis.sos.palv. 323 371 446 497 544 619 707 757 803 853 8532 Sosiaaliset avopalv. 328 446 1152 785 923 1079 1133 1224 1383 1 579 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot 3.2 Henkilöstö, ammatillinen jakauma ja työllisyyden kehitys Seuraavassa taulukossa on kuvattu sosiaalialan yritykset ja henkilöstö alaryhmittäin. Toimialaryhmät kotipalvelut, lasten päivähoito ja palvelutalot ja ryhmäkodit sekä lasten ja nuorten laitokset edustavat henkilöstömäärällä mitattuna noin 87 prosenttia koko toimialan henkilöstömäärästä. Palvelutalojen ja ryhmäkotien osuus henkilöstön määrästä vuonna 2005 oli suurin, peräti 41 prosenttia. Sosiaalipalveluyritysten henkilöstön nettolisäys vuodesta 2004 vuoteen 2005 oli yhteensä 1 802 eli 16 prosenttia. Useilla sosiaali-

18 palvelujen aloilla laki ja sen soveltaminen asettavat vaatimuksia henkilöstön ammatillisen koulutuksen, työkokemuksen ja määrän suhteen. Yritysten henkilöstötarve määräytyy pitkälti asiakkaiden määrän tai hoidettavuuden mukaan. Taulukko 2. Yritykset ja henkilökuntamäärät toimialoittain 2005 TOL Toimiala Yritykset Henkilöstö 85311 Lasten ja nuorten laitokset 296 2 120 85312 Kehitysvammalaitokset 6 39 85313 Vanhusten laitokset 18 283 85314 Päihdehuoltolaitokset 13 95 85315 Palvelutalot ja ryhmäkodit 504 5 076 85316 Ensi- ja turvakodit 1 9 85319 Muut laitokset ja asumispalvelut 15 119 85321 Lasten päivähoito 566 1 943 85322 Päivätoiminta 14 46 85323 Kotipalvelut 796 1 489 85324 Työtoiminta ja työhön kuntoutus 17 166 85329 Muu sosiaalitoiminta 186 896 Sosiaalipalvelut yhteensä 2 432 12 279 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot Seuraavassa taulukossa sosiaalipalveluja tuottavien yritysten toimipaikat on luokiteltu henkilöstömäärään perustuvan jaottelun mukaisesti. Taulukko 3. Sosiaalipalveluyritysten toimipaikat henkilöstön määrän perusteella luokiteltuna vuosina 1996 2005 Kokoluokat Alle 10 10 49 50 249 yli 250 Yhteensä Toimipaikat 1996 632 36 1 0 669 Toimipaikat 1997 793 45 1 0 839 Toimipaikat 1998 1563 65 1 0 1 629 Toimipaikat 1999 1250 89 1 0 1 340 Toimipaikat 2000 1457 114 2 0 1 573 Toimipaikat 2001 1731 133 2 0 1 866 Toimipaikat 2002 1836 181 2 0 2 019 Toimipaikat 2003 1960 223 7 0 2 190 Toimipaikat 2004 2138 270 6 1 2 415 Toimipaikat 2005 2388 334 9 1 2 732 Suhteelliset osuudet 2005 87,41 12,23 0,33 0,04 100,00 Lähde: Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot

19 Edelleen vuonna 2005 lähes 90 prosenttia toimipaikoista työllisti alle 10 henkilöä. Yli 50 henkilöä työllistäviä toimipaikkoja oli vain yhdeksän. Vaikka yritykset edelleen ovat suurelta osin pieniä, suuntaus on kuitenkin yrityskoon kasvuun. Luokkaan 10 49 henkilöä työllistävien toimipaikkojen määrä on moninkertaistunut vuodesta 1996 lähtien. Tapahtuneen kehityksen selittää pääosin asumispalveluja tuottavien toimipaikkojen yleistyminen. Suuria laitoksia puretaan jatkuvasti. Toimialalle on tullut myös isoja monialan yrityksiä, mikä näkyy toimipaikkatilastoissa. Järjestöt ovat viime aikoina yhtiöittäneet palvelutuotantoaan, mikä näkyi jo vuoden 2004 yritystilastoissa. Suurimpien yritysten joukossa onkin useita järjestöjen omistamia yhtiöitä. Alla olevassa kuvassa on esitetty sosiaalialan toimipaikkojen henkilöstömäärän kehitys vuodesta 1996 vuoteen 2005, jona aikana henkilökunnan määrä lähes kuusinkertaistui. Henkilöstömäärän suhteellinen kasvu on ollut tarkastelujaksolla suurempaa kuin yritysmäärän kasvu, mikä merkitsee keskimääräisen yrityskoon kasvua. Vuodesta 2004 henkilöstön lisäys oli 16 prosenttia. Kuva 3. Sosiaalialan yritysten toimipaikkojen henkilöstömäärä 1996 2005 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 853 Sosiaalipalvelut 2258 2757 4210 4600 5517 6582 7877 8924 10600 12304 8531 Majoituksen sis.sos.palv. 1504 1716 2237 2625 3096 3693 4706 5737 6359 7438 8532 Sosiaaliset avopalv. 656 910 1874 1862 2252 2625 2893 3081 4118 4867 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Alla olevassa kuvassa näkyy koko sosiaalialan (julkinen ja yksityinen) työttömyysaste sekä työllisen työvoiman kehitys vuosina 1996 2006.