Sosiaalipalvelujen toimiala

Transkriptio

1 Sosiaalipalvelujen toimiala HTSY Verohallinto

2 Verohallinto 2 (5) SOSIAALIPALVELUJEN TOIMIALA on laatinut ilmiöselvityksen 32/2011 Sosiaalipalvelujen toimialasta. Selvityksessä on käsitelty toimialan harmaan talouden riskejä, tietojen vaihtoa säätelevää lainsäädäntöä ja toimialan rakennetta harmaan talouden torjunnan näkökulmasta. Sosiaalihuollon palvelujen toimialalla toimii sekä julkisen että yksityisen sektorin palveluntuottajia. Julkisen sektorin osuus tuotettujen työtuntien määrästä oli 68 prosenttia vuonna Yksityiset yritykset ja voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (eli säätiöt ja yhdistykset) tuottivat loput, noin 30 prosenttia palveluista. Voimakkain kasvu on ollut yksityissektorilla. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2000 yksityisen sektorin sosiaalihuollon palvelujen tuotoksen arvo oli 1,1 miljardia euroa ja se vastasi noin 23 prosentin osuutta koko toimialan tuotoksesta. Vuonna 2010 yksityisen sektorin tuotoksen arvo oli noin 2,7 miljardia euroa, noin 30 prosenttia koko tuotoksesta. 1 Yksityisen sektorin kokonaistuotoksen osuus on siis kasvussa. Kunnat ostavat merkittävän osan yksityisten sosiaalipalveluyritysten tuottamista palveluista. Toimintayksiköistä noin 73 prosenttia myi vuonna 2010 vähintään puolet palveluistaan kunnille joko ostopalvelusopimusten perusteella tai maksusitoumuksilla. Erityisesti kehitysvammaisten laitos- ja asumispalveluissa sekä lasten ja nuorten laitos- ja perhehoidossa kunnat ostavat lähes kaikki yksityisten yritysten tuottamista palveluista. 2 YKSITYISET SOSIAALIPALVELUT Yksityisillä sosiaalipalveluilla tarkoitetaan sosiaalihuoltolain (710/1982) 17 :ssä mainittuja sosiaalihuollon palveluja sekä niiden järjestämiseen liittyvää sosiaalialan ammatillista ohjausta ja neuvontaa, joita yksityinen henkilö, yhteisö tai säätiö taikka julkisyhteisön perustama liikeyritys tuottaa korvausta vastaan liike- tai ammattitoimintaa harjoittamalla. Lupaviranomaisella tarkoitetaan aluehallintovirastoja (AVI) sekä Sosiaali- ja terveysalan lupaja valvontavirastoa (Valvira). Valvontaviranomaisella tarkoitetaan sosiaalihuoltolain 6 :ssä tarkoitettua kunnan toimielintä tai sen määräämää viranhaltijaa, aluehallintovirastoa sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoa. Luvanvarainen toiminta Yksityisten sosiaalipalvelujen tuottaminen on luvanvaraista silloin kun yksityinen sosiaalipalvelujen tarjoaja tuottaa jatkuvasti ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja. Lupa kattaa kaikki palvelujen tuottajan ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja tuottavat toimintayksiköt. Lupaa haetaan siltä aluehallintovirastolta (AVI), jonka toimialueella palveluja tuotetaan. Jos palveluja tuotetaan useamman kuin yhden aluehallintoviraston toimialueella, lupaa haetaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta (Valvira). Ilmoituksenvarainen toiminta Palvelujen tuottaminen on ilmoituksenvaraista silloin kun yksityinen sosiaalipalvelujen tarjoaja tuottaa muita kuin ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja. Toiminnasta on tehtävä kirjallinen ilmoitus ennen sen aloittamista tai olennaista muuttamista. Ilmoitus tehdään sen kunnan toimielimelle, jossa palveluja tuotetaan. Ilmoituksessa on mainittava vastaavat tiedot kuin lupahakemuksessa. 1 Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito THL julkaisu Yksityiset sosiaalipalvelut 2010, 25/2011

3 Verohallinto 3 (5) Selvityksen kohdejoukko Selvityksen kohdejoukkona toimivat joulukuussa 2011 Valviran rekisteristä poimitut sosiaalihuollon luvan- ja ilmoituksenvaraista palveluntuottajaa. Kohdejoukon yrityksistä: 33 prosenttia oli osakeyhtiöitä ja 29 prosenttia henkilöyhtiöitä (toiminimi). yhdistyksiä ja säätiöitä oli 25 prosenttia ja yhtymiä oli 9 prosenttia. neljällä prosentilla oikeudellinen muoto oli tuntematon. noin yrityksistä oli lopettanut toimintansa Sosiaalihuollon laitospalvelujen tuottajista 60 prosenttia oli osakeyhtiöitä. Sosiaalihuollon avopalveluja tuottivat eniten henkilöyhtiöt, sitten osakeyhtiöt ja yhdistykset. Yritysten koko Sosiaalihuollon toimiala on rakenteeltaan pienyritysvaltainen. Kohdejoukon yrityksistä 64 prosenttia työllisti 0 4 henkilöä, kun yli sata henkeä työllistäviä yrityksiä oli yksi prosentti yrityksistä. Valviran rekisterin mukaan kohdejoukon yrityksissä työskenteli työntekijää tehtävissä, jotka liittyivät sosiaalihuollon palvelujen tuottamiseen. Suurin työllistäjäryhmä olivat yritykset, jotka työllistävät työntekijää. Näissä työskenteli yhteensä noin henkilöä. Yli sata henkeä työllistävissä yrityksissä työskenteli 28 prosenttia ja 0 4 henkeä työllistävissä yrityksissä 8 prosenttia kohdejoukon yritysten työvoimasta. Pienten yritysten alhainen osuus työllisistä selittyy osin sillä, että henkilöstön lukumäärää kuvaavat luvut eivät sisällä yrittäjiä. YKSITYISTÄ SOSIAALIPALVELUA KOSKEVAA LAINSÄÄDÄNTÖÄ Sosiaalipalvelujen toimialaa koskevaa lainsäädäntöä on koottu lakeihin: Laki sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta (669/2008), Aluehallintovirastolaki (896/2009), Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) ja Kuntalaki (365/1995). Viranomaisten tietojensaantioikeus Sosiaalihuollon palvelutoimintaa harjoittavien yritysten luotettavuuden ja taloudellisten edellytysten arvioinnissa sekä valvonnassa erityisen tärkeään asemaan nousevat muilta viranomaisilta saatavat rekisteri- ja valvontatiedot. Tämä edellyttää, että tietojen vaihtoa koskeva lainsäädäntö on ajan tasalla niin tietoja pyytävässä viranomaisessa, kuin tietoja luovuttavassa viranomaisessa. Valvontaviranomaisilla, sekä sosiaali- ja terveysministeriöllä, on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada sosiaalipalvelujen tuottajalta ja toisiltaan tehtäviensä suorittamista varten tarvittavat tiedot ja selvitykset maksutta. Laki ei anna mahdollisuutta valvontaa suorittavalle viranomaiselle saada valvontaa varten tietoja muulta viranomaiselta, kuten Verohallinnolta, ulosotolta, poliisilta ja muilta lakisääteistä tehtävää hoitavilta, kuten Eläketurvakeskukselta. Valviralla, aluehallintovirastoilla ja kunnilla ei ole mahdollisuutta käyttää Verohallinnon harmaan talouden Selvitysyksikön tuottamia palveluita valvontansa tueksi (Laki Harmaan talouden selvitysyksiköstä 1207/2010, 6 ). Tämä edellyttäisi myös ko. lain 6 :n päivitystä.

4 Verohallinto 4 (5) Valvontaoikeus ja taloudelliset edellytykset Sosiaalipalvelulain (922/2011) 10 3 edellyttää palvelujen tuottajalta, että se kykenee asianmukaisesti vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan. Tämä tarkoittaa, että toimija kykenee vastaamaan mm. veroistaan ja muista lakisääteisistä julkisoikeudellisista maksuista. Palvelujen tuottajan, joka on konkurssissa tai jolla on maksukykyynsä nähden vähäistä suurempia erääntyneitä verovelkoja tai saatavia ulosotossa, ei katsota kykenevän asianmukaisesti vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan. Sosiaalipalvelulain 10 antaa siis Valviralle mahdollisuuden tarkistaa yritysten taloudellisia edellytyksiä ja luotettavuutta luvan myöntämisen yhteydessä. Toimintaedellytyksiä koskevassa lain 4 :ssä ja valvontaa koskevassa 14 :ssä ei kuitenkaan ole mainittu taloudellisen luotettavuuden ja edellytysten valvontaa. Tämä tarkoittaa, että toiminnassa olevaa yritystä tarkastaessa ei voida valvoa taloudellisia edellytyksiä ja luotettavuutta. Valvontatehtävän hoitamiseksi olisi tarkoituksenmukaista, että valvontaviranomaisella, eli aluehallintovirastolla, Valviralla ja kunnilla olisi riittävät tiedonsaantioikeudet muiden viranomaisten tietoihin. Lisäksi olisi tarkoituksenmukaista että myös toimiluvan saaneilta yrityksiltä edellytettäisiin lainsäädännössä taloudellisia edellytyksiä ja taloudellista luotettavuutta. Tämä näyttäisi vaativan Sosiaalipalvelulain (922/2011) 4 :n, 10 :n, 14 :n ja 39 :n muutosta. Ilmoituksenvarainen toiminta Sosiaalipalvelujen tarjonnan ilmoituksenvaraisuus voi tuottaa ongelmia palveluntarjoajien rekisteröinnissä. Paikalliset palvelun tuottajat tekevät ilmoituksen toiminnastaan kunnalle, joka toimittaa tiedot aluehallintovirastolle. Aluehallintovirasto vie ilmoituksella annetut toimintatiedot Valviran rekisteriin. Pitkä kirjaustie tuo mukanaan riskejä epätarkkuuksiin. Tämän vuoksi kirjaustien tulisi olla mahdollisimman lyhyt. Alkuperäisen ilmoituksen vastaanottajalla tulisi olla mahdollisuus tehdä kirjaus suoraan rekisteriin. Rekisteriin vietävien ilmoituksenvaraisten palvelun tarjoajien taloudellinen luotettavuus ja edellytykset voivat jäädä tarkistamatta ennen rekisteriin vientiä, koska ilmoituksen vastaanottajalla ei välttämättä ole riittäviä tiedonsaantioikeuksia. HARMAAN TALOUDEN RISKITEKIJÖITÄ TOIMIALALLA Kasvava toimiala Nopeasti kasvavalla toimialalla yrityskannan normaalia suurempi vaihtuvuus voi olla epäterveen kilpailun merkki, jos sen taustalla on yrityskierrätyksen nimellä kutsuttu ilmiö. Yksityisen sektorin sosiaalihuollon toimialoilla yrityskannan vaihtuvuus 4 oli vuosina suurempaa kuin kaikilla toimialoilla keskimäärin. Varsinkin tarkastelujakson alkupuolella yksityisen sosiaalihuollon yrityskannan vaihtuvuus oli nopeaa, noin prosenttia vuodessa, kun Suomen koko yrityskanta uusiutui noin 9 prosentin vuosivauhdilla. Yksityisen sosiaalihuollon yrityskannan vaihtuvuus hidastui 2000-luvun loppua kohti, ollen 9 prosenttia vuonna Sosiaalihuollon toimialalla oli konkursseja saman verran kuin kaikilla toimialoilla keskimäärin. 3 Lupa myönnetään palvelujen tuottajalle, jos sen toimintayksiköt täyttävät 4 :ssä säädetyt edellytykset ja jos se kykenee asianmukaisesti vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan. Palvelujen tuottajan, joka on konkurssissa tai jolla on maksukykyynsä nähden vähäistä suurempia erääntyneitä verovelkoja tai saatavia ulosotossa, ei katsota kykenevän asianmukaisesti vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan. 4 Vaihtuvuus =[(aloittaneet+lopettaneet)/2]/yrityskanta

5 Verohallinto 5 (5) Verovelat Verotarkastukset Kohdejoukon yrityksistä 12 prosentilla oli verovelkaa ja 4 prosentin (181 yritystä) verovelkaa voitiin pitää merkittävänä 5. Useimmin verovelkaa oli henkilöyrittäjillä (17,9 prosentilla). Toiseksi eniten verovelkaisia oli osakeyhtiöiden joukossa (14,4 prosenttia). Osakeyhtiöillä verovelkaa oli myös euromääräisesti eniten; osuus kokonaisverovelasta oli 56 prosenttia. Liikevaihtoon suhteutettuna osakeyhtiöiden verovelka oli kuitenkin pienin, 0,1 prosenttia liikevaihdosta, kun se henkilöyhtiöillä oli 2,1 prosenttia. Sosiaali- ja terveydenhuollon yrityksiin tehdyt verotarkastukset ovat tärkeä tietolähde harmaan talouden riskien kartoittamiseksi. Alan yrityksiin tehtiin vuosina kaikkiaan 359 verotarkastusta. Tarkastuksista 154 koski sosiaalipalveluja tuottavia yrityksiä. Toimenpiteitä kohdistettiin kaikkiaan 103 kohteeseen, eli 67 prosenttia tarkastuksista johti toimenpiteisiin. 6 Jälkiveroesitykset johtuvat usein siitä, että yksityismenoja on liitetty liiketoiminnan kuluiksi. Vähennyskelvottomia menoja, yksityismenoja, peiteltyä osinkoa ja muita tulolähteeseen liittymättömiä menoja oli keskimäärin 0,09 prosenttia kaikkien Suomen yritysten liikevaihdosta. Sosiaalialan yritysten tarkastuksilla edellä mainitut tulon lisäykset olivat 0,88 prosenttia tarkastettujen liikevaihdosta eli lähes kymmenkertaiset. 7 Kokonaisuudessa arvioiden sosiaalialan veroriskit ovat tällä hetkellä vähäisiä muihin työvoimavaltaisiin toimialoihin verrattuna. Viime vuosien verotarkastushavaintojen mukaan lähinnä vastuuhenkilöiden muuhun liiketoimintaan liittyvät veroriskit, kuten yhtiön hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan konkurssitausta, ovat toimialan eräillä osa-alueilla nousseet esiin keskimääräistä merkittävämpinä. Huoli veroriskien lisääntymisestä tulevaisuudessa on toimialan voimakkaan kasvun ja palvelurakenteiden muutosten myötä kuitenkin aiheellinen. Palkkapainotteinen kustannusrakenne voi aiheuttaa riskin työvoimaan liittyvien harmaan talouden ilmiöiden, kuten pimeiden palkkojen ja sosiaalimaksujen laiminlyönnin harjoittamiseen toimialalla. KEHITYSESITYKSIÄ Harmaan talouden selvitysyksikön mielestä viranomaisten tietojenvaihtoa säätelevää lainsäädäntöä olisi kehitettävä paremmin tukemaan lupakäsittelyä ja valvontaa. Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota kahdensuuntaiseen tiedonvaihtoon viranomaisten välillä. Harmaata taloutta voitaisiin torjua tehokkaasti sosiaalipalvelujen toimialalla, mikäli lakiin määritellyt toimiluvan edellytykset sisältäisivät lakisääteisten velvoitteiden hoitamisen ja myös taloudellisen luotettavuuden edellytykset. Toimialan luvanhaltijayritysten vastuuhenkilöpiirissä oli henkilöitä, joilla oli aikaisempia konkursseja tai verovelkaa muussa liiketoiminnassa. Arvioitaessa vastuuhenkilöiden luotettavuutta ja edellytyksiä toimia elinkeinossa tulisi huomioida myös muun liiketoiminnan vastuuasemissa syntyneet velvoitteet. Selvitysyksikkö ehdottaa kehitysajatuksena ilmoituksenvaraisuudesta luopumista ja lupamenettelyn ulottamista kaikkiin yksityisiä sosiaalipalveluja tuottaviin yrityksiin. Kirjoitus perustuu Harmaan talouden selvitysyksikön ilmiöselvitykseen 32/2011 Lisätiedot ja materiaalitilaukset htsy@vero.fi 5 verovelkaa oli yli euroa tai velan määrä oli vähintään 5 prosenttia vuosiliikevaihdosta 6 Lähde: Verohallinto, tarkastustilastot 7 Lähde: Verohallinnon tarkastuksen tilastot