Hankealueeseen kuuluvia osa-alueita ovat Kurjenlamminsuo, Heinäsuo, Linjasuo, Palokankaansuo, Pekolanaukee ja Nestorinaukee.

Itä-Suomi PÄÄTÖS Nro 61/2012/1 Dnro ISAVI/16/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen 16.8.2012 ASIA Pekolanaukeen turvetuotantoalueen ympäristölupa, Mikkeli ja Juva HAKIJA Vapo Oy PL 22 40101 JYVÄSKYLÄ HAKEMUS Vapo Oy on 25.2.2011 aluehallintovirastoon toimittamallaan ja 26.5.2011 täydentämällään hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa Pekolanaukeen 155,8 ha:n suuruisen uuden alueen turvetuotantoon. Pekolanaukeen tuotantoalue sijaitsee Mikkelin kaupungin ja Juvan kunnan alueilla noin 30 km Mikkelin keskustasta pohjoiskoilliseen Mikkeli Pieksämäki valtatien itäpuolella. Hankealueeseen kuuluvia osa-alueita ovat Kurjenlamminsuo, Heinäsuo, Linjasuo, Palokankaansuo, Pekolanaukee ja Nestorinaukee. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotanto-alue on yli 10 ha. Aluehallintovirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7 c) kohdan nojalla toimivaltainen viranomainen turvetuotantoa koskevassa asiassa. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Toiminta-alueen hallinta ja kaavoitustilanne Hakijalla on Pekolanaukeen alueella omistuksessaan 130,5 ha maata tiloilla Norola (491-434-4-7), Linjasuo (491-422-11-11) ja Nestoriaukee (178-433-1-92) sekä vuokrattuna kolmelta tilalta yhteensä 97,5 ha alueita, joiden vuokrasopimukset päättyvät vuosien 2021, 2022 ja 2026 lopussa. ITÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 029 501 6800 Mikkelin päätoimipaikka fax 015 760 0150 Maaherrankatu 16 www.avi.fi/ita Mikkeli kirjaamo.ita@avi.fi Postiosoite: PL 50, 50101 Mikkeli Joensuun toimipaikka Torikatu 36 Joensuu Kuopion toimipaikka Hallituskatu 12 14 Kuopio

2 (47) Hankealueella on voimassa ympäristöministeriön 4.10.2010 vahvistama Etelä-Savon maakuntakaava. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 19.8.2011 pysyttänyt voimassa edellä mainitun ympäristöministeriön vahvistuspäätöksen. Pekolanaukeen alueella kaavassa ei ole aluevarauksia. Maakuntakaavassa Pekolanaukeen suunnitellun turvetuotantoalueen luoteispuolella on Kurjenlamminsuon suojelualue (SL 451). Muita lähialueiden maakuntakaavamerkintöjä ovat toiminnassa olevat turvetuotantoalueet (EOt 357, EOt 348, EOt 354 ja EOt 355) ja Halmelamminharjun alue, joka on merkitty valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaaksi harju-alueeksi (ge 496). Pekolanaukeen kaakkoislaidan halki kulkee Mikkelin ja Juvan välinen kunnanraja. Hankealueella ei ole voimassa olevaa yleis- tai asemakaavaa. Pekolanaukeen tuotantoalueelta johdettavien vesien vaikutusalue kuuluu keskeisiltä osiltaan (Pukala, Tihmas, Pieni-Luiku ja Luikujärvi sekä järvien väliset jokialueet ja Luikujärven alapuolinen Kilpolankoski) Juvan kunnanvaltuuston 2.4.2001 hyväksymän Rautjärven yleiskaavan alueeseen. Kaavassa Pukalan rannalla on RA-alueita (loma-asuntoalueita), joille on merkitty 10 lomarakennuspaikkaa. Tihmaksen rannalla RA-alueille on merkitty 11 lomarakennuspaikkaa. Lisäksi näiden järvien ranta-alueilla on yksi AM-alue (maatalouskeskus, jolle saa sijoittaa maatilamatkailua palvelevia rakennuksia) ja kuusi AO-1 (omakotitaloalue) alueille sijoittuvaa rakennuspaikkaa. Muilta osin rannat ovat M-1 aluetta (maaja metsätalousalue, jolle ei saa rakentaa). Luikujärven ja Pieni-Luikujärven ranta-alueet ovat yleiskaavassa M-1 aluetta (maa- ja metsätalousalue, jolle ei saa rakentaa). Näiden järvien ranta-alueille on merkitty RAalueita (loma-asuntoalueita), joilla on yhteensä 27 rakennuspaikka. Niistä 17 on kaavan mukaan jo rakennettu. Lisäksi sekä Pieni-Luikujärven että Luikujärven rannalla on yksi AO-1 -alue (omakotitaloalue) ja Luikujärven Särkänniemellä M-2 -alue (maaja metsätalousalue, jolle ei saa rakentaa ja jolla on luontoarvoja). Kaava-alueen järvien väliset jokialueet ja Luikujärven alapuolinen Kilpolankosken alue on merkitty yleiskaavassa kalataloudellisesti arvokkaaksi puroksi tai joeksi (kav). Ympäristövaikutuksien arviointi (YVA) Koska Pekolanaukeen turvetuotantohankkeen yhtenäiseksi katsottava tuotantopintaala on yli 150 ha, hankkeessa on suoritettu ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan lain (YVA-laki) 4 :n 1 momentin ja YVA-asetuksen 6 :n 2 d -kohdan mukainen ympäristövaikutusten arviointi vuosien 2008 2010 aikana. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on selvitetty seuraavat vaihtoehdot: Vaihtoehto 0: hanketta ei toteuteta lainkaan Vaihtoehto 1: hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella (tuotantopintaala 170,9 ha) Vaihtoehto 2: hanke toteutetaan siten, että luonnontilaiset suoalueet jätetään turvetuotannon ulkopuolelle (tuotantopinta-ala 118,4 ha)

3 (47) Arvioinnissa Pekolanaukeen turvetuotannon vesienkäsittelymenetelmäksi on esitelty sarkaojien lietetaskut, sarkaojapidättimet ja padottavat rakenteet sekä pintapuomilla varustetut laskeutusaltaat ja kolme pintavalutuskenttää. Ympäristövaikutusten arviointiselostus on valmistunut vuonna 2009 ja Etelä-Savon ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut arvioinnista yhteisviranomaisen lausunnon 27.7.2010. Yhteenvetona ja kannanottonaan arviointiselostuksen riittävyyteen ELY-keskus on lausunut: Ympäristövaikutusten arviointiselostus sisältää välttävästi asiat, jotka YVA-lain ja asetuksen mukaan tulee esittää arviointiselostuksessa. Hyvää selostuksessa on mm. vaihtoehdon 2 lisääminen, tehtyjen luontoselvitysten laatu sekä melu-, pöly- ja liikenneselvitykset. Arviointia on täydennettävä sen jatkokäsittelyä varten vastaamaan valtioneuvoston asetusta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 17.8.2006/713. Yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antaman lausunnon huomioiminen arviointiselostuksessa lisäselvitystarpeiden osalta on puutteellinen. Arviointiselostuksessa puutteelliseksi jäivät mm. kaavoitustilanteen esittäminen, selvitys tarvittavien suojavyöhykkeiden laajuudesta Kurjenlamminsuon luonnonsuojelualueen osalta (erityisesti VE1) ja luonnontilaisten alueiden säilyttämiseksi, EU-direktiivilajien puuttuminen (mm. päiväperhosselvitys), pitkäaikaisten vaikutusten selvittämisen puuttuminen (mm. vesistövaikutus, vaikutukset kalastoon) ja vaikutusalueen rajaaminen siten, että vaikutukset Rautjärveen on jäänyt kuvaamatta. Myöskään Halmelammen kiertävää vesienjohtamisreittivaihtoehtoa ei ole selvitetty. Hankkeen vaikutustarkastelussa keskeisintä ovat hankkeen vesistövaikutukset ja vesistökuormituksen lisääntymiseen liittyvät välilliset vaikutukset. Näitä hankkeessa on selvitetty, mutta kuormituksen vastaan ottavan vesistön herkkyyttä ei selvityksessä ole otettu huomioon. Hankkeen jatkovalmistelussa on osana lupahakemuksen valmistelua otettava huomioon hankkeen toteuttamiskelpoisuuden arvioimiseksi tarvittavat seuraavat lisäselvitykset: Vesienhoitolain mukaisen vesien hyvän tilan tavoitteiden huomioinen turvetuotannon vedet vastaanottavien lampien, järvien ja jokien kuormituksen lisääntymisen myötä tapahtuvien merkittävien muutosten osalta ottaen huomioon alapuolisen vesistön herkkyys ja arvokkaat kalavedet ja muun kuormituksen yhteisvaikutukset Tuotannon pitkäaikaisvaikutukset vesistön ekologiseen tilaan ja lajistoon Vaikutusalueen tietojen korjaaminen Syysjärven sijaan Rautjärven tiedoiksi, koska Pekurilanjoki laskee pohjoisesta Rautjärveen eikä Syysjärveen Alueelle sopivien turvealueiden ominaiskuormituslukujen käyttö turvetuotannon kokonaisbruttokuormituksen arvioinnissa ja valuma-aluekohtaisen kokonaistarkastelun tarkistaminen Vaihtoehtoiset vesienjohtamisreitit ja valittavan ratkaisun perustelu Varautuminen tulvatilanteisiin Riittävän suojavyöhykkeen selvitys suojelualueiseen ja luonnontilaisiin suoalueisiin nähden Tieto Pekolanaukeen suoyhdistymätyypistä ja luontotyyppien uhanalaisuusarviointi myös luontotyyppiyhdistelmien osalta Arvio hankealueeseen kuuluvien luonnontilaisten suoalueiden merkityksestä Etelä-Savon suoluonnon mittakaavassa

4 (47) Nimettyjen luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien elinympäristöt ja arviot alueiden soveltuvuudesta näiden lajien elinympäristöksi sekä arviot hankkeen vaikutuksista näihin lajeihin Lisäksi on esitettävä riittävät tiedot puutteelliseksi todetuista osilta: Tarkempi tuotantosuunnitelma Selvitys arviointimenettelyn vaiheista osallistumismenettelyineen Perustelut vaihtoehtojen rajaukselle Alapuolisen vesistön rantojen kaavatilanne Turvekuljetusten yhteysvaikutukset liikenneturvallisuuteen Tiedot läheisistä perinnemaisemista Muinaismuistolain edellyttämät menettelyt Vaikutusalueiden kuvaus vaikutustyypeittäin Kyseisessä hankkeessa käyttöön tulevat ympäristöhaittojen vähentämiskeinot Onnettomuuksien ja häiriötilanteiden seurausten vaikutukset ja niiden vähentäminen Seurantaohjelma Selvitys siitä miten yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta on otettu huomioon Hakija on liittänyt ympäristölupahakemukseen 21.2.2011 valmistuneen raportin Pekolanaukeen (Juva, Mikkeli) turvetuotantoalueen ympäristövaikutusten arviointiselostukseen yhteisviranomaisen lausunnon perusteella tehdyt tarkennukset ja lisäykset. Raportti Pekolanaukeen liito-oravaselvityksestä on toimitettu aluehallintovirastoon hakemuksen täydennyksen liitteenä 26.5.2011. Jäljempänä YVA-selvityksiä ja myöhemmin tehtyjä hakemuksen täydennyksiä selostetaan osana hankkeen ja sen vaikutusten kuvausta hakijan esittämän toteutusvaihtoehdon pohjalta. Toiminta Yleiskuvaus toiminnasta Toiminta käsittää kuntoonpano-, tuotanto- ja jälkihoitovaiheen ja se aloitetaan ympäristöluvan täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisen jälkeen. Turvetuotantoalueen kuntoonpano kestää 1 3 vuotta, josta ojitustyöt (reuna-, kokooja- ja sarkaojat) puolesta kahteen vuoteen suon koosta ja olosuhteista riippuen. Tuotantovaihe kestää keskimäärin 20 30 vuotta, toiminta päättyy noin vuonna 2040. Tämän jälkeen alue siirtyy jälkihoitovaiheeseen ja sitä seuraavaan uuteen käyttömuotoon. Kuntoonpanovaihe on maanrakennustyötä, joka aloitetaan tiestön rakentamisella ja puuston poistolla. Työt tehdään seuraavassa järjestyksessä: eristysojat ja paloaltaat, vesiensuojelurakenteet, lasku- ja kokoojaojat ja reuna- ja sarkaojat. Sarkaojitus tehdään 20 metrin välein. Sarkojen pintakerros puuaineksineen jyrsitään, asennetaan päisteputket ja päisteputkipidättimet sekä kaivetaan sarkaojien lietesyvennykset. Viimeiseksi sarat muotoillaan kunnostusruuvilla tuotantokuntoon, kunnostetaan sarkaojat tarvittaessa ja rakennetaan aumapaikat. Tarpeettoman kuormituksen välttämiseksi työt pyritään tekemään mahdollisimman vähävetisinä aikoina. Routakerrosta hyödynnetään suon vetisimpien osien kuntoonpanossa.

5 (47) Tuotanto on jyrsinpolttoturvetta ja osin ympäristöturvetta mekaanisella kokoojavaunulla, toisioerottimella varustetulla imuvaunulla keräiltynä tai haku- menetelmää käyttäen, vuosittain 30 50 vuorokauden aikana tuotantokaudella touko-syyskuu. Kysynnän mukaan voidaan tuottaa mahdollisesti myös palaturvetta. Keskimääräinen vuosituotantomäärä on noin 78 000 m 3 jyrsinpolttoturvetta. Keräilyä edeltävät työvaiheet ovat jyrsintä ja kääntäminen sekä karheaminen (paitsi imuvaunukeräilyssä). Kuntoonpanon, tuotannon, kunnossapidon ja toimituksen suorittavat yrittäjät. Energiaturpeen pääkäyttöpaikka on lämpökeskus Juvalla ja voimalaitos Mikkelissä. Ympäristöturve menee lähiympäristöön kuivikkeeksi, kompostointiin, lietteen imeytykseen ja maanparannukseen. Ympäristölupaa haetaan turvetuotannolle 155,8 ha:n alalla, joka käsittää tuotannossa olevaa alaa 147,4 ha ja tuotettavia auma-alueita 8,4 ha. Pintavalutuskentät (pvk) käsittävät tehollisena alana suota 4,3 ha (pvk 1), 2,5 ha (pvk 2) ja 1,7 ha (pvk 3). Asutuksen suojaamiseksi on perustetaan hakijan omistuksessa olevalle alueelle tilalle Linjasuo (491-422-11-11S) 24,7 ha:n laajuinen suojavyöhyke Saari-Kaukonen järven länsipuolelle. Tuotantoalueen tukikohta sijoittuu lohkojen 7 9 väliselle alueelle, jolle ei ole suunniteltu rakennettavaksi rakennuksia. Jyrsinpolttoturve on tarkoitus toimittaa pääasiallisesti Etelä-Savon Energia Oy:n Pursialan voimalaitokselle Mikkeliin. Ympäristöturve menee pääasiallisesti lähiseudun pienasiakkaiden käyttöön. Jyrsinpolttoturpeen kuljetusmäärät ovat noin 560 rekkakuormaa lämmityskaudella 1.11. 30.4. välisenä aikana Turvetuotannon loputtua alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan alueelta. Jos tuotannosta poistuu muun maankäytön kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia muodostavia osa-alueita, toimenpiteet ovat samat. Yhtiö kunnostaa omistamansa alueet uuteen maankäyttöön mahdollisimman pian toiminnan päättymisestä. Mahdollisuuksien mukaan tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatus järjestetään erillisesti eli ne rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi. Tuotannosta poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Jälkikäyttömuotoina tulevat kysymykseen esimerkiksi metsittäminen tai viljely. Vesien käsittely ja päästöt vesistöön Kuivatusvesien käsittelyyn kuuluvat sarkaojien lietetaskut, sarkaojapidättimet ja padottavalla rakenteella ja pintapuomilla varustetut neljä laskeutusallasta sekä kolme pinta-valutuskenttää. Vedet johdetaan pintavalutuskentille ympärivuotisesti. Pintavalutuskenttien pinta-alat ovat 1,7 4,3 ha ja niiden pinta-alaosuus yläpuolisesta valuma-alueesta on 4,2 7,3 %. Kentät sijaitsevat metsäojitetulla suoalueella, joilla tehdään tarpeelliset ojien tukkimiset ja muut toimenpiteet kenttien toimintakyvyn varmistamiseksi.

Pöly, melu ja liikenne 6 (47) Hakijan mukaan alueelle suunnitellut vesienkäsittelyrakenteet ovat parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaiset. Kentältä 1 (lohkot 1 3) vedet johdetaan Koivupuroon ja edelleen Halmelampeen, joka laskee reittiä Halmelamminjoki Pärejoki Pukala-järvi Välijoki Tihmas-järvi Alajoki Luikujärvi Kilpolankoski Rautjärven Kilpolanlahti. Kentältä 2 (lohkot 4 9) vedet johdetaan metsäojia myöten Halmelammin ohi Halmelamminjokeen. Aikaisemmin vedet ovat tältä alueelta virranneet Halmelampeen, mutta hakija on 5.4.2011 tehnyt oja-alueen käyttöoikeussopimuksen Sydänkumpu tilan (178-433-1-93) omistajan kanssa uuden ojan kaivamisesta ja tarvittaessa vanhan perkaamisesta yhteensä 3 650 metrin matkalla. Kentältä 3 (lohkot 10 11) vedet johdetaan laskuojassa Kummunjokeen, joka laskee Pärejokeen. Pintavalutuskenttien valuma-alueet ovat seuraavat: 59,2 ha (pvk 1), 58,5 ha (pvk 2) ja 40,1 ha (pvk 3). Halmelammen ohittaminen pintavalutuskentältä 2 kaivettavan uuden laskureitin osalta pienentää Halmelammen valuma-aluetta noin 300 ha, mikä on vajaat neljännes lammen nykyisestä valuma-alueesta (noin 1 300 ha). Pekolanaukeen turvetuotannon vesistökuormitusta on arvioitu Etelä-Suomen alueen pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden ominaiskuormituslukujen perusteella kuntoonpanovaiheessa (1. ojitusvuosi ja 2. ojitusvuosi) ja tuotantovaiheessa. Pekolanaukeella vesienkäsittelynä on ympärivuotinen pintavalutus. Pekolanaukeen bruttokuormituksen arvioidaan olevan kuntoonpanovaiheen alussa noin 6 700 kg kiintoainetta, 76 kg fosforia ja 3 800 kg typpeä vuodessa. Kuntoonpanon jatkuessa kuormituksen arvioidaan pienenevän noin kolmanneksen ensimmäisen vuoden tasosta. Tuotantovaiheessa Pekolanaukeen bruttokuormitukseksi on arvioitu noin 3 300 kg kiintoainetta, 38 kg fosforia ja 1 400 kg typpeä vuodessa. Pekolanaukeen hankealueesta on nykyisellään metsäojitettuna noin 105 ha ja ojittamatonta suota on noin 50 ha. Metsäojitetun alueen nykyiseksi bruttokuormitukseksi on kokonaisuudessaan arvioitu 900 kg kiintoainetta, 8 kg fosforia ja 160 kg typpeä vuodessa, mikä on noin 10 30 % arvioidusta Pekolanaukeen tuotantovaiheen bruttokuormituksesta. Turvetuotannon pölypäästöjen määrään vaikuttavat turpeen kosteus, maatuneisuus, hiukkaskoko, tuotantomenetelmä ja tuulen voimakkuus. Suurimmat pölypäästöt ajoittuvat turpeen keräys- ja aumausvaiheisiin, jolloin käsitellään kuivaa turvetta. Suurimmat päästöt työtuntia kohden aiheutuvat kuormauksesta hakumenetelmällä ja turpeen käännöstä. Kaluston ja menetelmien kehittymisen myötä pölyhaitat ovat vähen-

7 (47) tyneet, mutta turvepölyä voi silti yhä levitä ajoittain tuotantoalueen läheisyyteen. Pölyhiukkasten kokojakauma painottuu yli 10 μm:n hiukkasiin, mutta pöly sisältää myös hengitettäviä hiukkasia (PM 10, alle 10 μm) ja pienhiukkasia (PM 2,5, alle 2,5 μm). Pekolanaukeen turvetuotannon aiheuttamien pölypäästöjen leviämistä lähiympäristöön on selvitetty mallintamalla ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä. Mallilaskennan mukaan ilmassa olevien hengitettävien hiukkasten raja-arvo 50 μg/m 3 voi ylittyä kilometrin etäisyydellä tuotantoalueesta, epäsuotuisissa olosuhteissa kauempanakin. Hiukkasten kokonaispitoisuuden vuosiohjearvo (50 μg/m 3 ) ylittyi lähimmällä Reijelinkankaan asuinkiinteistöllä, joka sijaitsee Pekolanaukeen pohjoispuolella, sekä imuvaunumenetelmää että mekaanista kokoojavaunua käytettäessä. Lähimpien lomaasuntojen alueella, jotka sijaitsevat tuotantoalueen pohjois-koillispuolella Saari- Kaukosen rannalla noin 600 metrin etäisyydellä suosta, oli pitoisuuslisä mallinnuksen mukaan vuosikeskiarvossa enimmillään kokonaishiukkaspitoisuudelle noin 26 μg/m 3 ja hengitettäville hiukkasille noin 18 μg/m 3. Pekolanaukeen tuotantoaluetta on rajattu ja jätetty suojavyöhykkeitä asutuksen pölyltä ja myös melulta suojaamiseksi. Turvetuotannossa syntyvän pölyn määrää pyritään vähentämään valitsemalla vähän pölyäviä tuotantotapoja. Avohakkuiden välttäminen tuotantoalueen ja asutuksen välillä vähentää tuotannosta aiheutuvaa pölyhaittaa. Myös turveaumojen sijoittelulla niin, että ne sijaitsevat mahdollisimman kaukana asutuksesta, voidaan pölyhaittaa vähentää. Aumat on suunniteltu vähintään 400 metrin etäisyyteen asumuksista. Melutasot tuotantoalueiden ympäristössä vaihtelevat käytettävien koneyhdistelmien ja melun paikallisten leviämisolosuhteiden mukaan. Turvetuotannon ja siihen liittyvän liikenteen meluvaikutukset kohdistuvat pääasiassa tuotantoalueelle sekä sen välittömään läheisyyteen. Varsinainen turpeen nostotoiminta ei laskennallisen arvioinnin perusteella aiheuta melun ohjearvojen ylityksiä yhdelläkään asuinkiinteistöllä eikä lomakiinteistöllä. Turvetuotanto muuttaa ympäristön äänimaisemaa ja melutapahtumien (ohiajot) määrä lisääntyy, mikä yhdessä selvästi turvetuotantoon liittyvän, vaikkakin ohjearvoja ylttämättömän melun kanssa voidaan kokea sekä asuinkiinteistöillä että luonnossa liikuttaessa häiritsevänä Melun määrään voidaan vaikuttaa mm. koneiden valinnalla, töiden ajoituksella, turveaumojen ja teiden sijoituksella sekä riittävän leveillä ja tiheillä kasvillisuusvyöhykkeillä. Energiaturve toimitetaan asiakkaille pääasiassa marras-huhtikuun välisenä aikana, jolloin kuljetusmäärät ovat hakijan arvion mukaan noin 560 rekkakuormaa. Ympäristöturvetta toimitetaan asiakkaalle ympäri vuoden. Turvetta on tarkoitus toimittaa pääasiassa Pursialan voimalaitokselle Mikkeliin. Hankealueelta tuleva liikenne ohjataan Heinäsuon pohjoisosasta rakennettavaa tietä pitkin Vehmaskyläntielle, josta liikenne kulkee kohti pohjoista ja kääntyy Narilantielle (tie

Varastointi ja jätteet 8 (47) nro 4591) ja sieltä etelän suuntaan Pieksämäentielle (tie nro 72). Hankkeen aiheuttama liikenteen lisäys on marras-huhtikuussa noin 3,1 raskasta ajoneuvoa vuorokaudessa. Polttoöljy varastoidaan niin, ettei se pääse leviämään vesistöön tai pohjaveteen vahinkotapauksissa. Hakijan arvion mukaan tuotantokauden aikana kuluu polttoöljyä n. 76 000 litraa. Samanaikaisesti alueella säilytettävän polttoaineen määrä on alle 15 000 litraa ja säiliöitä täydennetään tuotantokauden aikana kulutuksen mukaan. Voiteluöljyjä käytetään noin 510 litraa sekä muita voiteluaineita noin 110 kg. Voiteluaineet varastoidaan tukikohta-alueella niille varatuissa paikoissa. Pumppaamot ovat verkkovirtakäyttöisiä. Turvetuotannossa syntyy hakijan arvion mukaan 510 litraa jäteöljyä, 85 kg kiinteää öljyjätettä, 26 kg akkuja, 3 000 kg sekajätettä, 4 250 kg aumamuovia ja 340 kg rautaromua. Tilapäinen säilytys tapahtuu asianmukaisissa tiloissa ja jätteet toimitetaan käsiteltäväksi toimijalle, jolla on oikeus vastaanottaa kyseistä jätettä. Tuotannon yhteydessä syntyvät kaivannaisjätteet käsitellään Pekolanaukeen turvetuotantoalueelle laaditun kaivannaisjätedirektiivin mukaisen jätehuoltosuunnitelman mukaisesti. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Hakijan arvion mukaan tuotantoalueen kuivatusvesien puhdistus on parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista. Tuotanto on suunniteltu harjoitettavaksi ja työmaaliikenne järjestetty siten, että asutukselle ei aiheudu kohtuutonta rasitusta pölyn ja melun muodossa. Toiminnassa syntyvien jätteiden eri jakeiden tilapäinen säilytys ja toimittaminen sekä käsittelyyn että hyötykäyttöön on suunniteltu voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Tuotantoalue, sen ympäristö ja toiminnan vaikutukset ympäristöön Tuotantoalueen nykytila Pekolanaukeen suunnitellusta tuotantoalueesta on metsäojitettua aluetta 105,5 ha ja ojittamatonta aluetta 50,1 ha. Ojitettuja suoalueita hallitsevat muuttumat tai jo pitkälle muuttuneet varpu- ja puolukkaturvekankaat. Muuttumista yleisimpiä ovat isovarpuräme-, tupasvillaräme- ja variksenmarjarahkarämemuuttumat. Luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset ojittamattomat suoalueet ovat oligotrofista lyhytkorsirämettä, rahkaista oligotrofista lyhytkorsinevaa ja rahkaista tupasvillarämettä. YVA-selostuksen luontoselvitykset on tehty vaihtoehto 1:n (VE 1) mukaiselle tuotantoalueelle, jossa hankealueen luoteisosa rajautui Kurjenlamminsuon luonnonsuojelualueeseen. Lupahakemukseen hakijan valitsemassa vaihtoehdossa tuotantoalueen ja Kurjenlamminsuon väliin on jätetty noin 400 metrin levyinen suojavyöhyke, jolloin tuo-

9 (47) tantoalueen ja suojelualueen välissä sijaitseva luonnontilainen suo on jätetty pääosin hankealueen ulkopuolelle. Hankealueella ei ole todettu suojeltuja luontotyyppejä eikä siellä ole havaittu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja. Hakija on kesällä 2010 täydentänyt tehtyjä luontoselvityksiä luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien osalta. Kartoituslajeihin kuuluivat liito-orava, saukko ja viitasammakko. Lisäksi selvitettiin hankealueen perhoslajistoa, kovakuoriaisia ja korentolajeja. Turvetuotantoon suunnitellun alueen vaikutusalueella havaittiin neljässä kohdassa liito-oravalle sopivia elinympäristöjä. Liito-oravan esiintymistä selvitettiin vielä erikseen keväällä 2011 ulostepapanakasojen perusteella. Yhdelläkään tarkistetuilta metsäkuviolta ei löydetty liito-oravan papanoin merkitsemiä puita. Tällä perusteella Pekolanaukeen potentiaalisilla liito-oravakohteilla ei ole liito-oravan reviirejä. Saukon esiintymistä selvitettiin Pekolanaukeen purkuvesireittien alkuosilta eli Halmelampeen laskeva uoma, Halmelampi ja siitä lähtevän joen alkuosa. Kaikilta näiltä alueilta löydettiin aikuisen saukon jälkiä. Todennäköisin pesintäpaikka sijoittuu Halmelammesta lähtevän joen rantapenkkoihin, mutta sitä ei kartoituksen yhteydessä löydetty. Perhosselvityksessä todettiin, että luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin kuuluvia kirjoverkkoperhosta ja luhtakultasiipeä ei esiinny alueella. Myöskään kuoriaisiin lukeutuvia em. liitteen lajeja isolampisukeltajaa ja jättisukeltajaa ei maastoinventoinneissa havaittu. Myöskään korentolajeja, jotka kuuluvat em. listaan (kirjojokikorento, lummelampikorento ja sirolampikorento) ei havaittu. Pekolanaukeen linnustolaskennoissa havaittiin vuonna 2008 yhteensä 37 ja vuonna 2009 yhteensä 33 pesivää lintulajia. Pääosan Pekolanaukeen alueella pesivästä linnustosta muodostavat havu- ja sekametsille tyypilliset lajit. Laskennoissa löydettiin yhteensä 10 suolintulajia. Pekolanaukeen hankealueella todettuja harvalukuisia tai muuten huomionarvoisia lajeja olivat pensastasku, kuukkeli, varpushaukka, kanahaukka, palokärki sekä pyrstötiainen. Metsäkanalinnuista sekä metsoja että teeriä havaittiin runsaasti. Muuttolinnuston levähdyspaikkana hankealueella ei todettu olevan suurta merkitystä. Linnustonsuojelun kannalta huomionarvoisin alue oli linnustoselvityksen mukaan Kurjenlamminsuon pohjoisreunassa oleva avoin neva-alue, joka rajautuu Kurjenlamminsuon suojelualueeseen. Kyseinen luonnontilainen suoalue on lupakäsittelyyn valitussa vaihtoehdossa rajattu pääosin hankealueen ulkopuolelle. Hankealueella tai sen läheisyydessä esiintyy hirvieläimistä hirvi, metsäkauris ja valkohätäpeura. Lisäksi alueen lajistoon kuuluvat kettu, supikoira, jänis, rusakko ja muita tyypillisiä metsä- ja peltoeläinlajeja.

10 (47) Asutus ja maankäyttö Pekolanaukee sijaitsee noin 30 km Mikkelistä pohjoiseen Pieksämäentien itäpuolella. Hankealueen lähin suurempi kyläkeskus on siitä noin 4,5 km länteen sijaitseva Kalvitsan kylä, jonka halki kulkee Mikkeli-Pieksämäki -rautatie. Hankealueen ympäristö on suurelta osin ojitettua suota ja metsää. Peltoalueita sijaitsee pääasiassa hankealueen länsipuolella kulkevan Vehmaskyläntien varressa. Lähimmät turvetuotantoalueet ovat noin 2 4 km:n etäisyydellä hankealueesta sijaitsevat Vapo Oy:n Koivulamminsuo, Huppionsuo, Viransuo ja Lintusuo. Pekolanaukeen hankealueen läheisyydessä sijaitsee asutusta lähimmillään 300 metrin etäisyydellä Reijelinkankaalla suon pohjois-koillispuolella. Asuinrakennuksen ja hanke-alueen välimaasto on peltoa ja havumetsää. Alle puolen kilometrin etäisyydellä hankealueesta sijaitsee lisäksi kolme asuinkiinteistöä Pekolanaukeen läntisimmän osa-alueen länsipuolella, jossa välialueella on peltoa, havumetsää sekä ojittamatonta suota. Hankealueen pohjoispuolella, lähimmillään noin 200 metrin etäisyydellä suunnitellun tuotantoalueen reunasta sijaitsee Saari-Kaukonen, jonka rannalla sijaitsee lähin loma-asunto. Lisääntynyt raskas liikenne aiheuttaa lisääntyneen onnettomuusriskin etenkin kapeahkolla ja mutkaisella sorapäällysteisellä Vehmaskyläntiellä. Hankkeella ei arvioida olevan vaikutusta lähialueen kaivoihin. Pöly- ja meluvaikutusten arviointi Asutuksen suojaamiseksi perustetut suojavyöhykkeet sijoittuvat hakijan omistamille alueille ja niillä oleva puusto säilytetään koko toiminnan keston ajan. Muutoin asutuksen ja tuotantoalueen välissä oleva alue on joko vuokra-aluetta tai toisten omistamaa aluetta. Tällöin toiminta on etäännytetty riittävän kauaksi asutuksesta, jotta kohtuutonta rasitusta ei aiheudu. Hankealueelle tehdyn pölymallinnuksen mukaan ilmanlaadulle valtioneuvoston asetuksessa ilmanlaadusta (711/2001) 3 :ssä asetettujen raja-arvojen ei hakemuksen mukaan arvioida ylittyvän tuotantoaluetta ympäröivillä asuinkiinteistöillä. Valtioneuvoston päätöksen (480/1996) 3 :ssä asetettujen ilmanlaadun ohjearvojen ylitystä arvioidaan kuitenkin tapahtuvan useilla lähimmillä asuinkiinteistöillä, jos ympäristölupaa haettaisiin alkuperäiselle tuotantoalalle eli 170,9 ha:lle. Kun vaikutusselvitykset on tehty laajemman noin 171 ha:n tuotantoalan perusteella, ne eivät kuvaa hakemuksen mukaisen toiminnan vaikutusta. Mallinnuksen mukaisissa kriittisissä kohdin tuotantoaluetta on vallitsevan lupakäytännön mukaisesti rajattu ja perustettu suojavyöhykettä estämään kohtuuton haitta. Melumallinnuksen mukaan varsinainen tuotantotoiminta ei aiheuta melun ohjearvojen ylittymistä yhdelläkään asuinkiinteistöllä (55 db päivällä, 45 db yöllä) tai lomaasunnolla (45 db päivällä, 40 db yöllä).

11 (47) Suojelukohteet ja pohjavesialueet Hankealueen läheisyydessä on kaksi suojelualuetta: Kurjenlamminsuon suojelualue ja Iso-Huppion Natura-alue. Kurjenlamminsuo on Mikkelin kaupungin maalla oleva yksityinen luonnonsuojelualue, joka sijaitsee 400 metriä Pekolanaukeen läntisimmän osa-alueen luoteispuolella. Kurjenlamminsuon suojelualueen ja hankealueen väliin jätettävän 400 metrin levyisen suojavyöhykkeen hakija katsoo olevan riittävän turvaamaan Kurjenlamminsuon hydrologiset olot. Myöskään luonnonsuojelualueille asetettujen melutasojen ohjearvojen (45 db päivällä ja 40 db yöllä) ei arvioida ylittyvän Kurjenlammin suojelualueella. Iso-Huppion Natura-alue kuuluu myös soidensuojeluohjelmaan ja se sijaitsee noin kolme kilometriä hankealueesta koilliseen. Hankkeella ei arvioida olevan vaikutuksia Iso-Huppion Natura-alueeseen. Hankealueella ei ole ympäristövaikutusten arvioinnin ja sitä täydentävien selvitysten perusteella luonnonsuojelulain 29 mukaisia suojeltuja luontotyyppejä eikä siellä ole havaittu luonnonsuojelulain 42 :n ja luonnonsuojeluasetuksen 20 :n mukaisia rauhoitettuja kasvilajeja. Hankealueella ei myöskään ole havaittu luonnonsuojelulain 46 :n mukaisia uhanalaisia kasvilajeja. Vuonna 2010 tehdyissä luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeja kartoittavissa luontoselvityksissä hankealueen vaikutusalueella havaittiin liito-oravalle sopivia elinympäristöjä. Liito-orava on myös luonnonsuojelulain 46 :n mukainen uhanalainen laji. Keväällä 2011 tehdyssä maastoinventoinnissa ei havaittu merkkejä liito-oravan esiintymisestä alueella. Saukon jälkiä havaittiin Pekolanaukeelta Halmelampeen laskevan Koivupuron varsilla, Halmelammella sekä Halmelammesta laskevan Halmelamminjoen varsilla. Saukon arvioitiin mahdollisesti pesivän Halmelamminjoen varrella, joskaan pesää ei havaittu. Viitasammakon, luhtakultasiiven tai kirjoverkkoperhosen ei todettu kuuluvan hankealueen tai sen lähiympäristön lajistoon. Hankealueella tai sen vaikutusalueella ei myöskään havaittu luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin kuuluvia isolampisukeltajaa tai jättisukeltajaa. Hankealueella ei havaittu luonnonsuojelulain 47 :n mukaisia erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikkoja. Hankealueella tai alle kolmen kilometrin etäisyydellä sen ympäristössä ei ole luonnonsuojelulain 39 :n tarkoittamia suurten petolintujen pesäpuita. Hankealueella ei karttatarkastelun perusteella ole vesilain 1 luvun 15 a :n mukaisia alle 1 ha:n lampia tai järviä, eikä vesilain 1 luvun 17 a :n mukaisia luonnontilaisia uomia tai lähteitä. Hankealueen läheisyydessä ei ole vedenoton kannalta merkittäviä pohjavesialueita. Hankealuetta lähin pohjavesialue sijaitsee noin 9 km:n etäisyydellä siitä.

Vesistö ja veden laatu 12 (47) Hankealueen läheisyydessä ei ole tiedossa olevia muinaisjäännöksiä eikä kulttuuriperintökohteita. Pekolanaukeen suunniteltu tuotantoalue sijaitsee Vuoksen vesistöalueen Pekurilanjoen valuma-alueella (04.167). Pekurilanjoen suulla valuma-alueen pinta-ala on 154,6 km 2. Rautjärven luusuassa valuma-alueen pinta-ala on 474,3 km 2. Pekolanaukeen turvetuotantoalueen vedet esitetään johdettavaksi: 59,2 ha:n alalta vedet johdettaisiin Koivupuroa pitkin Halmelampeen, joka laskee Halmelamminjokea pitkin Pärejokeen, 56,5 ha:n alalta vedet johdettaisiin osin perattavaa ojaa pitkin Halmelammen ohitse Halmelamminjokeen ja edelleen Pärejokeen, 40,1 ha:n alalta vedet johdettaisiin Kummunjoen kautta Pärejokeen. Pärejoki laskee Pukalaan ja se edelleen Tihmaseen. Tihmas laskee Alajoen kautta Luikujärveen, joka puolestaan laskee Pekurilanjoen (Kilpolankosket) kautta Rautjärveen. Virtaamat (Q) alapuolisessa vesistössä on arvioitu vertailuvesistön eli Sulkavan Lohnajärven luusuassa olevan Hirmujoen valuma-alueen keskimääräisten (1991 2000) virtaamatietojen perusteella: Valumaalue (km 2 ) Keskivirtaama MQ (m 3 /s) Keskiylivirtaama MHQ (m 3 /s) Keskialivirtaama MNQ (m 3 /s) Halmelampi n. 13 0,1 0,4 0,01 Pärejoki (laskussa 57 0,4 1,7 0,1 Pukalaan) Pekurilanjoki (Luikujärven 155 1,2 4,7 0,3 alapuoli) Rautjärvi luusua 473 3,6 14,4 0,9 Pekolanaukeen turvetuotannon vaikutusalueen yläosalla Koivupurossa ja Halmelammessa sekä Halmelampeen laskevassa ojassa vesi on hapanta, tummaa ja ravinteikasta. Halmelammessa on käytettävissä olevan aineiston perusteella todettu ajoittain myös lievää hapen vajausta. Myös Kummunjoessa, Pukalassa ja Tihmasessa vesi on melko hapanta, humuspitoista ja runsasravinteista. Pukalassa on mitattu rehevyyttä kuvastavia suuria a- klorofyllipitoisuuksia vuonna 2006, jolloin klorofyllinäytteitä on otettu. Rehevyyttä kuvaava fosforipitoisuus on Pukalassa ja Tihmaksessa ollut korkeampi kuin alapuolisessa Luikujärvessä. Luikujärven vesi on melko hapanta, tummaa ja humuspitoista. Ravinnetaso ja klorofyllipitoisuus ilmentävät rehevyyttä tai lievää rehevyyttä. Alusvedessä on ollut ajoittain voimakasta hapen vajausta, mutta ei täydellistä hapettomuutta.

13 (47) Myös Luikujärvestä Rautjärveen laskevan Pekurilanjoen (Kilpolankoski) vesi on humuspitoista ja runsasravinteista. Pekurilanjoessa veden ph on yleensä alle 6 ja alkaliniteetti varsin alhainen, mikä saattaa aiheuttaa kalastolle lisääntymisongelmia. Ekologiselta luokitukseltaan Pukala on käytettävissä olevan vedenlaatuaineiston perusteella luokiteltavissa tyydyttäväksi. Tihmasen tila on ekologisen luokituksen mukaan hyvä. Luikujärvi on asiantuntija-arvion perusteella ekologiselta luokaltaan hyvä, Kilpolankoski happamuuden takia tyydyttävä ja Rautjärvi hyvä. Halmelammessa turvetuotannon kuormitus voi lisätä rehevyyttä ja sen myötä myös vesikasvillisuutta matalilla ranta-alueilla. Lievää rehevyyden kasvua voi aiheutua myös Pukalassa ja Tihmasessa. Kiintoainekuormitus voi aiheuttaa liettymää etenkin Halmelammen pohjoispäässä kuntoonpanovaiheen alussa kuormituksen ollessa suurimmillaan. Myös Halmelamminjoessa, Kummunjoessa ja Pärejoessa liettymää voi aiheutua virtaamaltaan sopivissa kohdissa. Luikujärvessä ja Pekurilanjoessa vedenlaatuvaikutukset jäävät hakijan mukaan vähäisiksi. Vesistöön haja-asutuksesta sekä maa- ja metsätaloudesta kohdistuva hajakuormitus vaikuttaa vesistössä samansuuntaisesti kuin turvetuotannon kuormitus. Kuormituksen ei arvioida vaikuttavan alapuoliseen vesistöön niin merkittävästi, että se muuttaisi alapuoliselle vesistölle tehtyä ekologista luokitusta nykyisestä. Pekolanaukeelta voi tuotantokaudella lounais- ja etelätuulilla aiheutua pölylaskeumaa veden pinnalle Saari-Kaukosessa. Etelä-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmassa pidetään turvetuotannon nykykäytännön mukaisia toimenpiteitä riittävinä ja edellytetään kaikilta uusilta turvetuotantoalueilta vesienkäsittelyn osalta sovellettavan parasta käyttökelpoista tekniikkaa (pintavalutus tai kemikalointi). Toimenpideohjelmassa painotetaan, että uusi turvetuotanto tulisi suunnata ojitetuille alueille ja talviaikaiseen kuormitukseen tulisi kiinnittää huomiota esimerkiksi ulottamalla pintavalutuskentän toiminta-aika tuotantoajan ulkopuolelle. Heinäkannansuon vesienkäsittelyksi on esitetty ympärivuotista pintavalutusta, mikä on toimenpideohjelmassa esitettyjen vaatimusten mukainen vesienkäsittelymenetelmä. Valuma-alueella olevan ja suunnitellun turvetuotannon vaikutukset Luikujärveen (Pekurilanjoen valuma-alue) johdetaan tällä hetkellä Karjalansuon ja Koivulamminsuon turvetuotantoalueiden kuivatusvesiä. Lisäksi valuma-alueelle on vireillä Heinäkannansuon turvetuotantohanke, jota koskevan hakemuksen (dnro ISAVI/65/04.08/2011) aluehallintovirasto on kuuluttanut 3.11. 5.12.2011. Samalla Luikujärven valuma-alueella vireillä olleen Vapo Oy Pieni-Huppion turvetuotantoalueen ympäristölupahakemus on tullut hylätyksi korkeimman hallinto-oikeuden 23.12.2011 antamalla päätöksellä (taltio 3743). Pieni-Huppion hanke on kuitenkin mukana hakijan 17.10.2011 Heinäkannansuon turvetuotannon ympäristölupahakemukseen toimittamassa koko Luikujärven valuma-alueen turvetuotantotarkastelussa. Pieni-Huppion osuus valuma-alueen turvehankkeiden pinta-alasta on 14,6 %.

Kalasto ja kalastus 14 (47) Taulukossa on kaikkien Luikujärven valuma-alueella sijaitsevien turvetuotantoalueiden bruttovuosikuormitus tilanteessa, jossa kaikki alueen suot olisivat tuotannossa: Tuotantoalue Pinta-ala (ha) Kiintoaine (kg/a) Fosfori (kg/a) Typpi (kg/a) Pekolanaukee 155,8 3 348 38 1 383 Pieni-Huppio 53,1 1 714 17 545 Karjalansuo 94,6 2 383 22 760 Koivulamminsuo 21 529 5 169 Heinäkannansuo 39,8 857 10 349 Yhteensä 364,3 8 831 92 3 206 Tuotantovaiheen nettokuormitus (bruttokuormituksesta vähennetty taustakuormitus) olisi noin 5 570 kg/a kiitoainetta, 58 kg/a fosforia ja 2 480 kg/a typpeä. Pekolanaukeen tuotantoalueen osuus Luikujärven turvetuotannon kokonaispinta-alasta olisi tässä tuotantotilanteessa noin 42 %. Hakija on esittänyt laskelman edellä esitetyn turvetuotannon (tuotantovaihe 364 ha) kuormituksen yhteisvaikutuksista pitoisuuslisäyksinä arvioituna Luikujärven luusuassa (Kilpolankoski) keskivirtaamatilanteessa (1,2 m 3 /s). Kiintoainepitoisuus nousisi 0,23 mg/l, fosforipitoisuus 2,4 µg/l ja typpipitoisuus 85 µg/l. Haja-asutuksen ja maa- ja metsätalouden hajakuormitus vaikuttaa vesistössä samansuuntaisesti kuin turvetuotannon kuormitus, joten turvetuotannon vaikutuksia ei voida hakijan mukaan täsmällisesti eritellä. Rautjärven yläpuolisella Pekurilanjoella ja Luikujärvellä sekä sen yläpuolisilla pienillä järvillä harjoitetaan pienimuotoista kotitarve- ja virkistyskalastusta. Näistä merkittävin kalastusalue on Luikujärvi, jossa kalastetaan verkoilla, katiskoilla ja vapavälinein. Tärkeimmät saalislajit ovat Luikujärvellä kuha ja hauki, ja lisäksi saadaan jonkin verran ahventa, madetta ja lahnaa. Kalastajien mukaan Luikujärven vesi on tummaa ja verkkojen likaantuminen haittaa siellä kalastusta. Järvessä on kuitenkin kalastajien mukaan heikko muikkukanta. Ravustusta alueen virtavesissä tai järvissä ei harjoiteta. Kalastajien mukaan Pekurilanjoessa kuitenkin esiintyy rapua ainakin satunnaisesti. Sähkökoekalastusten perusteella Pärejoen koskikalasto koostuu särjestä ja ahvenesta. Alajoessa esiintyy ahventa, särkeä, säynettä, madetta ja haukea. Lisäksi joesta on saatu yksittäisiä, todennäköisesti pienimuotoisista istutuksista peräisin olevia taimenyksilöitä. Luikujärven ja sen alapuolisen Pekurilanjoen (Kilpolankosket) kalastosta ja kalastuksesta on esitetty tarkempaa selvitystä Vapo Oy:n Heinäkannansuon turvetuotannon ympäristölupahakemuksessa, josta seuraavassa olevat tiedot on otettu. Luikujärven rakennettujen rantakiinteistöjen omistajille tehtiin Luikujärven kalastoa ja kalastusta koskeva tiedustelu. Tiedusteluja lähetettiin elokuussa 2011 yhteensä 21 kpl. Tiedusteluun vastasi 13 ruokakuntaa eli vastausaktiivisuudeksi muodostui 62 %.

Virkistyskäyttö 15 (47) Vastaukset olivat osittain melko puutteellisia, johtuen siitä, että ruokakunnat kokivat hankalaksi arvioida saalismääriä pyydyksittäin ja pyyntipäivien lukumääriä. Useassa vastauksessa tämä oli korvattu sanallisella arviolla. Vastanneista ruokakunnista kahdeksan (62 %) kalasti Luikujärvessä vuonna 2010. Ruokakuntiin kuului yhteensä 14 henkilöä, joista Luikujärvessä vuonna 2010 kalasti 12 henkilöä. 23 % vastanneista ruokakunnista ei ollut koskaan kalastanut Luikujärvellä. Kaksi vastaajista oli kalastanut aikaisempina vuosina mutta ei vuonna 2010. Viisi Luikujärvellä kalastanutta ruokakuntaa ilmoitti vuonna 2010 pyydyksittäin saamansa saalismäärät. Kyselyyn vastanneet saivat vuonna 2010 Luikujärvestä saaliiksi ahventa, haukea, madetta, lahnaa, säynävää, muikkua, särkeä, ankeriasta ja kuhaa yhteensä 123 kg. Määrällisesti merkittävin saalislaji oli hauki. Seuraavaksi eniten saatiin saaliiksi ahventa, lahnaa ja kuhaa. Tiedusteluun vastanneet pitivät merkittävimpänä kalastusta haittaavana tekijänä pyydysten limoittumista (62 % Luikujärvessä vuonna 2010 kalastaneista piti kohtalaisena tai huomattavana ongelmana) sekä veden sameutta (88 % piti kohtalaisena tai huomattavana ongelmana). Myös vähäarvoisten kalojen runsaus ja kasvillisuuden lisääntyminen koettiin ongelmaksi. Sanallisissa, vapaamuotoisissa vastauksissa nousi ilmi huoli Luikujärven huonosta vedenlaadusta sekä sen edelleen huonontumisesta turvetuotantohankkeiden seurauksena. Sähkökoekalastus tehtiin Kilpolankoskella neljällä koealalla 30.8.2011. Selvityksen mukaan kosken kalasto koostuu nykyisin ahvenesta, särjestä sekä mateesta, joista yleisin kalalaji on ahven. Raportin mukaan kosken virta-alueilla lisääntyy luultavasti made, koska ainoa koekalastusvuonna syntynyt (ikäluokka 0+), saaliiksi saatu kalanpoikanen oli made. Koskialueiden suvanto-osuuksilla lisääntyvät luultavasti myös ahven ja särki. Kilpolankoski voisi toimia myös taimenen lisääntymis- ja poikasalueena, mikäli sitä kunnostettaisiin kiveämällä ja sorastamalla. Pekolanaukeen turvetuotannon ympäristölupahakemuksessa hankkeen kuormituksen vaikutuksen kalastoon arvioidaan jäävän vähäiseksi koko purkuvesistössä. Kalastusta haittaavia, pyydysten likaantumiseen liittyviä vaikutuksia arvioidaan ilmenevän Tihmaseen saakka. Luikujärvessä ja varsinkin Pekurilanjoessa kalastukseen kohdistuvien vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi. Pekolanaukeen turvetuotantoalueen purkuvesistöä käytetään uimiseen, virkistyskalastukseen ja veneilyyn. Hakija arvioi hankkeen vaikuttavan virkistyskäyttöön lähinnä virkistyskalastusta haittaavan pyydysten likaantumisen kautta. Purkuvesistön yläosalla mahdollinen rehevyyden lisääntyminen voi ilmetä myös mm. erilaisten rakenteiden esim. laitureiden limoittumisen lisääntymisenä.

16 (47) Ympäristöriskit Tulipalo on merkittävin turvetuotantoalueen onnettomuusriski. Pekolanaukeen turvetuotantoalueelle laaditaan pelastussuunnitelma, joka toimitetaan pelastusviranomaisille. Henkilökunnalle ja työmaalla toimiville yrittäjille annetaan koulutusta tulipalontorjunnassa ja suunnitelman toimenpiteistä. Mahdolliset polttoaine- tai öljyvuodot ovat melko helposti kerättävissä pois turvekentältä. Maaperän tai pohjaveden saastumisvaaraa Pekolanaukeella ei arvioida olevan. Rankkasateiden aiheuttama vesiensuojelurakenteiden rikkoontuminen aiheuttaisi poikkeuksellisen suuren kiintoaine- ja ravinnekuormituksen. Tällaisten onnettomuuksien estämiseksi penkereitä, ojia ja vesiensuojelurakenteita tarkkaillaan säännöllisesti. Koska valumavedet pumpataan pintavalutuskentille, padottuu vettä rankkasateiden aikoina laskeutusaltaisiin ja sarkaojiin, mikä pienentää alueelta tulvatilanteissa lähteviä vesi- ja ainemääriä. Pekolanaukeen toiminnalle otetaan ympäristövahinkovakuutus vakuuttamisvelvollisuuden tullessa voimaan. Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu Hakija esittää, että Pekolanaukeen päästötarkkailu käsittäisi Pekolanaukeen läntisimmän osa-alueen päästötarkkailun ja kaikkien kolmen osa-alueen pintavalutuskentän tehon tarkkailun. Vesistövaikutustarkkailu käsittää alapuolisen vesistön vedenlaatuseurannan sekä pohjaeläin- ja kalataloustarkkailun. Mikäli pölyhaittaa ilmenee, hakija selvittää asiaa ja tekee korjaavat toimenpiteet. Vahinkoja estävät toimenpiteet Kalatalousmaksu Muut toimenpiteet Purkuvesistön nykyinen tila, vesistön paikallinen kalataloudellinen arvo ja alueen muu turvetuotanto kokonaisuudessaan huomioiden hakija arvioi Pekolanaukeen kuormituksen kalataloudelliset haittavaikutukset sen tasoisiksi, että ne ylittävät kompensaatiotoimia edellyttävän vaikutustason. Kalataloudelliset haitat voidaan kompensoida kalatalousmaksulla. Turvetuotantoalueille määrätyn vuotuisen kalatalousmaksun suuruus on viime vuosien ympäristölupapäätöksissä ollut kohteesta ja vesistöstä riippuen yleisesti tasoa 2 3 euroa/tuotantohehtaari. Hakija esittää edellä mainittuun perustuen Pekolanaukeen (156 ha) kalatalousmaksun suuruudeksi 390 euroa vuodessa. Kurjenlamminsuon suojelualueen luontoarvojen turvaamiseksi hankealueen ja suojelualueen väliin on jätetty 400 metriä leveä suojavyöhyke.

17 (47) Hakijan mukaan toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu alapuoliseen vesistöön kunnostustoimenpiteitä edellyttäviä vaikutuksia. Turpeennostolle ei ole tarpeen asettaa rajoitteita kohtuuttoman pöly- ja melu- tahi terveyshaitan estämiseksi. Tuotantoalueen kuivatus ja kuivatusvesien johtaminen ei vaikuta pohja- ja talousveden ottoon. Korvaukset Pekolanaukeen turvetuotannon kuormituksen vesistö- ja kalatalousvaikutukset hakija arvioi kokonaisuudessaan sen tasoisiksi, että niistä ei aiheudu korvattavaa vahinkoa. Vesistökuormituksen vaikutukset rakennettujen rantakiinteistöjen vesistösidonnaiselle käytölle arvioidaan sen tasoisiksi, että kiinteistökohtaisesti korvattavaa haittaa ei aiheudu. HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Hakija on 26.5.2011 hakemuksen pyydettynä täydennyksenä toimittanut tiedot Halmelammen ohittavasta uudesta ojasopimuksesta, tarkentavat tiedot liito-oravan esiintymisestä hankkeen vaikutusalueella ja eräitä täydennyksiä asianosaistietoihin. Lisäksi aluehallintovirasto on liittänyt Pekolanaukeen hakemusasiakirjoihin tiedot, jotka se on 17.10.2011 saanut Vapo Oy:ltä Heinäkannansuon turvetuotantoalueen ympäristölupahakemuksen täydennyksen yhteydessä. Ne koskevat Luikujärven valumaalueen turvetuotannon kokonaiskuormitusta ja kuormituksen yhteisvaikutusta, tietoja yleiskaavoista sekä tehdyn kalastustiedustelun ja koekalastuksen tuloksia. Nämä tiedot on keskeisiltä osiltaan selostettu edellä päätöksen kertoelmaosassa. Hakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa, Mikkelin kaupungissa ja Juvan kunnassa 20.6. 15.8.2011 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu 20.6.2011 Länsi-Savo -lehdessä. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Etelä-Savon ELYkeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta ja kalatalousviranomaiselta, Mikkelin kaupunginhallitukselta ja Juvan kunnanhallitukselta sekä näiden kuntien ympäristönsuojeluviranomaisilta. 1) Etelä-Savon ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunut, että hankkeen YVA-asiakirjoissa on käsitelty hankkeen vaikutuksia kohtalaisen laajasti. Pekolanaukeen hanke sijoittuu kolmelle toisistaan erillään olevalle, drumliinien jakamalle painannealueelle. Tämä estää hankkeen käsittelyn yhtenä vesiensuojeluraken-

18 (47) teen ja -ratkaisun toimivuustarkasteluna. Jokaista osa-aluetta on tarkasteltava täten omana kokonaisuutenaan. Kesällä 2010 Rautjärven pohjakerrosten vesi meni niukkahappiseksi ja heikompilaatuista vettä virtasi myös Saimaaseen. ELY-keskukselle tuli kansalaisten ilmoituksia siitä, että Saimaalla Rautjärven purkureitillä oli kaloja kuollut katiskaan yli kolmen metrin syvyydellä ja limoittuminen oli ollut runsasta. Vastaava ilmiö on todennäköistä jokaisessa hankealueen vesistössä. Turveperäisestä maaperästä tulee mineraaliperäiseen verrattuna enemmän vesistökuormaa. Lämmin ja aurinkoinen kesä saa aikaan voimakasta kasvua niin veden pinnan tuntumassa kuin pohjanläheisissäkin kerroksissa. Pinnalla leväkukinnat yleistyvät ja pohjan lähellä vesi muuttuu biologisen hajottamisen johdosta niukkahappiseksi. Lisääntyvä kuormitus toisi nämä ilmiöt voimakkaampana esille ja kerrannaisvaikutuksina koko vesistöketju Saimaaseen saakka kärsisi muuttuvasta tilanteesta. Hakija esittää kullekin kolmelle erilliselle nostoalueelle ympärivuotista pintavalutusta. Muutaman vuoden havaintojen perusteella voidaan todeta, että ojitetuille alueille Etelä-Savossa perustetut pintavalutuskentät ovat toimineet melko heikosti. Reduktiot vaihtelevat voimakkaasti. Välillä puhdistustulos on ollut hyvä, välillä kentät ovat purkaneet ravinteita ja happea kuluttavaa kuormitusta enemmän kuin kentälle on vastaavana aikana tullut. Luonnontilaiselle suolle perustetut pintavalutuskentät toimivat pääsääntöisesti tyydyttävästi tai hyvin. Ojitettujen alueiden käyttö on haasteellisempaa. Valmiita sekä varmoja menetelmiä niiden oikeiden mitoitussuureiden löytymiseksi ei ole vielä esitetty. Etelä-Savon ELY-keskus katsookin, että puhdistustuloksen varmistamiseksi on pintavalutukseen johdettava vesi käsiteltävä ns. kevyellä kemikalointimenetelmällä. Menetelmää on käytettävä kevättulvista altaiden jäätymiseen saakka. Pekolanaukeen osalta on tehty YVA-arviointi, johon liittyen Etelä-Savon ELY-keskus edellytti hankkeen vaikutusalueelta tehtäväksi arviot luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien esiintymisestä ja tarvittaessa maastoselvitykset. Nämä selvitykset ovat lupahakemuksen liitteenä. Hakija on valinnut lupakäsittelyyn hankkeen toteuttamisen YVA prosessissa esitetyn vaihtoehto 1:n pohjalta siten, että tuotantoalue ei rajoitu Kurjenlamminsuon luonnonsuojelualueeseen, vaan näiden väliin jäisi noin 400 metrin levyinen nykytilassaan oleva suoalue. Hankealueeseen sisältyy ojitettujen suoalueiden lisäksi kuitenkin edelleen myös ojittamattomia luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia suoalueita. Vuonna 2011 julkaistuun soiden ja turvemaiden strategiaan sisältyy soiden käytön ohjaamiseen tarkoitettu suoyhdistymien tai suokokonaisuuksien luonnontilaisuusasteikko. Strategian mukaan luonnontilaa muuttava käyttö ei ole suositeltavaa luokan 3 soilla, mutta on poikkeustapauksissa (kuten alueellisesti merkittävissä hankkeissa) mahdollista, mikäli suon yleinen luontoarvo on seutukunnan ojitusasteen perusteella alhainen, sen erityiset luontoarvot eivät ole mainittavia ja seutukunnan suoluonto on määrällisesti runsas.

19 (47) Pekolanaukeen hankealue edustaa soiden luontotyyppiyhdistelmänä (suoyhdistymänä) todennäköisesti eteläisiä viettokeitaita. Tämä suoyhdistymä on luokiteltu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa 2008 uhanalaiseksi (vaarantunut, VU). Hankealueeseen sisältyy ojittamattomia suoalueita, jotka ovat kasvillisuusselvityksestä päätellen lähinnä luonnontilaisuusasteikon luokkaa 3. ELY-keskuksen käsityksen mukaan ainakin hankealueeseen sisällytetty osa ojittamatonta Kurjenlamminsuota sekä Pekolanaukeen ojittamattomat alueet tulee merkittävien suoluontoarvojensa perusteella jättää turvetuotannon ulkopuolelle. Kurjenlamminsuohon kuuluva ojittamaton neva-alue (rahkainen oligotrofinen lyhytkorsineva) tulee rajata pois tuotantoalueesta. Siihen sisältyy luontoselvityksessä todettua arvokasta perhosaluetta. Lisäksi alue kuuluu Kurjenlamminsuon avoimeen neva-alueeseen, joka on todettu linnustonsuojelun kannalta tärkeimmäksi kohteeksi hankealueella. Tällä hankealueesta poistettavaksi esitetyllä alueella on itsessään tärkeä merkitys suoluontotyyppinä ja siihen erikoistuneen lajiston elinympäristönä. Lisäksi se on osa Kurjenlamminsuon luonnonsuojelualueeseen rajautuvaa ekologisesti yhtenäistä neva-aluetta. Pekolanaukeen (keskimmäisen tuotantoalueen eteläosa) luonnontilaiset suoalueet (variksenmarjarahkaräme, oligotrofinen lyhytkorsiräme, ja mesotrofinen kyhytkorsiräme) tulee rajata pois tuotantoalueesta. Alueella esiintyy pääosin lyhytkorsirämeitä (OlLkR, MeLkR), jotka on luokiteltu Etelä-Suomessa uhanalaisiksi (vaarantunut, VU) suotyypeiksi. Kurjenlamminsuon neva-alueen jälkeen Pekolanaukeen avosuoalueet ovat linnustollisesti tärkein kohde hankealueella. Molemmilla alueilla on merkitystä mm. teeren soidinpaikkoina ja avosuoalueiden on todettu olevan myös muuttolintujen levähdyspaikkoina muuta aluetta merkittävämpiä. Pekolanaukeen lounaisreuna ja eteläosa muodostavat toisen arvokkaimmista perhosalueista. Lisäksi Pekolanaukeen itäpuolella oleva laajin liito-oravalle sopivaksi todettu suon reunametsäalue vaikuttaisi alueelta otetun valokuvan perusteella myös kuukkelille sopivaksi elinalueeksi. Kuukkelista on tehty havainto tämän alueen läheisyydestä, sen kaakkoispuolelta ja kuukkelin reviiriä on pidetty selvityksessä ilmeisenä. Pekolanaukeen ojittamattoman alueen rajaaminen pois hankealueesta tukisi myös tämän metsäalueen luonnonarvojen säilymistä. Vaikutusalueelta on löydetty neljästä paikasta liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä, jotka todennäköisesti ovat asuttuja. Papanoita ei kuitenkaan ole havaittu. ELY-keskus pitää tärkeänä, että nämä alueet jätetään turvetuotantohankkeen ulkopuolelle. Näillä suoalueiden reunojen kivennäismaille sijoittuvilla metsillä voi olla merkitystä liitooravan lisäksi mm. kuukkelille, josta on tehty havainto Pekolanaukeen liitooravakohteen läheisyydestä. Hankkeen oikeudelliset edellytyksien osalta Etelä-Savon ELY-keskus on lausunut, että hankkeelle voidaan myöntää ympäristölupa hakemuksesta poikkeavalla tavalla. Luonnonsuojelullisista syistä on tuotannosta rajattava pois lohkon 1 länsiosa sekä lohkot 7, 8 ja pohjoisosa lohkosta 9. Jos lupa myönnetään, tulee harkita, onko lohko 9 jätettävä kokonaan pois nostotoiminnasta ja siirrettävä pintavalutuskenttä ja kemikalointiyksikkö pohjoisemmaksi Pekolanaukeeta.

20 (47) Ympäristönsuojelutoimien varmistamiseksi kuivatusvedet on käsiteltävä ns. sukkamenetelmällä toimivalla kemikaloinnilla ennen pintavalutukseen johtamista. Laskeutusaltaat on mitoitettava kemikaloinnin tuloksen turvaavalla kriteeristöllä ja altaiden riittävä puhdistus on varmistettava. Etelä-Savon maakuntakaavan turvetuotantoa koskevassa osiossa on esitetty, että Pekurilanjoen valuma-alueella voisi olla mahdollista 100 ha:n lisänostoalueen perustaminen. Lausunto vastaa nostoalaltaan likimäärin tuota näkemystä. Hakemukseen ei ole liitetty varsinaista velvoitetarkkailuohjelmaa. Hakuprosessin aikana tulisi hakijan jättää tarkkailuohjelma, johon ELY-keskus voisi ottaa kantaa. 2) Etelä-Savon ELY-keskuksen kalatalousryhmä on lausunut, että ELY-keskus on viimeisen 15 vuoden aikana tehnyt satunnaisesti järvitaimenen istutuskokeiluja alueen virtavesiin, mm. Alajokeen, Pekurilanjokeen (Kilpolankoski) ja Luikujärveen pohjoisesta laskevaan Unijokeen. Sähkökoekalastukset ovat osoittaneet, että taimenenpoikanen pystyy talvehtimaan alueen vesissä. Lisääntymisestä ei ole tietoa, eikä sitä todennäköisesti nykyisin esiinny, koska alueella ei ole tehty pitkään jatkuneita säännöllisiä istutuksia, jotka ovat edellytyksenä luontaisen lisääntymisen alkamiselle. Happamuus ja sen mahdollinen lisääntyminen turvetuotannon seurauksena muodostaa uhan mahdolliselle taimenkannan palauttamishankkeelle. Paikalliset havainnot vedenlaadun paranemisesta antavat myönteisiä signaaleja asialle. Koekalastuksissa on koskialueilta saatu lisäksi ahventa, särkeä, säynettä, madetta, haukea ja kivisimppua. Vuonna 2008 valmistuneessa Etelä-Savon virtavesien kalataloudellisessa kunnostusohjelmassa alueen virtavesistä mainitaan seuraavaa: Kilpolankoski laskee Luikujärvestä Rautjärveen ja edelleen Siikakosken reitille. Sen pudotuskorkeus on 6,0 metriä. Kilpolankoskessa on ollut myllypato, mutta nykyisin se ei muodosta kalojen vaellusestettä. Koskessa on toimivia poikasalueita, mutta soraikot puuttuvat kokonaan. Joki on paikallisesti arvokas kohde, jonka kunnostaminen on tärkeää. Alajoessa (Tihmaksen ja Luikujärven välissä) on myllypato, joka estää ainakin osin kalojen vaelluksen. Lisäksi Alajoki on perattu ja kalataloudellisesti heikossa tilassa. Poikas- ja lisääntymisalueet puuttuvat kokonaan. Alajoki on paikallisesti arvokas alueen muiden pienkohteiden kanssa. Etelä-Savon ELY-keskus pitää edellisen perusteella huolimatta vesien tilasta alueen virtavesiä potentiaalisina lisääntymisalueina järvitaimenelle. Järvitaimenen kotiuttaminen reitille edellyttää kuitenkin kalataloudellisten kunnostusten toteuttamista ja, että veden laadussa ei enää tapahdu heikkenemistä. Kalastusta haittaa koko reitillä pyydysten likaantuminen, joka Pekolanaukeen turvetuotannon alettua lisääntyisi. Tätä mieltä on myös hakija hakemusasiakirjan mukaan. Kiintoaineen lisääntyminen lisää myös pohjan limoittumista, mikä heikentää pohjalle kutevien kalalajien, mm. mateen ja muikun, lisääntymisolosuhteita Luikujärvessä. Ka-