KATSAUS YHTEISKUNNALLISEN JA KULTTUURISEN ELÄINTUTKIMUKSEN TIETEENALAAN

Outi Ratamäki KATSAUS YHTEISKUNNALLISEN JA KULTTUURISEN ELÄINTUTKIMUKSEN TIETEENALAAN Referee-artikkeli Joulukuu 2010 Julkaistu Edilexissä 25.2.2011 www.edilex.fi/lakikirjasto/7656 Julkaistu aiemmin teoksessa Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2010 toim. Tapio Määttä Itä-Suomen yliopiston Metsä, ympäristö ja yhteiskunta -osaamiskeskittymä Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta/oikeustieteiden laitos, Joensuu 2010

Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja IV 2010, s. 431 446 Outi Ratamäki KATSAUS YHTEISKUNNALLISEN JA KULTTUURISEN ELÄINTUTKIMUKSEN TIETEENALAAN 1 JOHDANTO Eläintutkimus? Tutkimusta eläimistä, ihmisistä vai niiden välisistä suhteista? Tässä katsauksessa pohdin uuden muotoutumassa olevan tieteenalan, yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen olemusta, erilaisia ilmenemismuotoja ja alan kehittymisvaiheita Suomessa. Pyrkimyksenäni on tämän tekstin avulla tutustuttaa lukija tähän uuteen tutkimusalaan yleisellä tasolla. Kirjoitukseni inspiroituu oman tutkimustyöni kautta, mutta myös yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen alan kehittämistyöstä ja siihen liittyvästä verkostoitumisesta. Tähän mennessä laajamittaisin tutkimusaiheeni on ollut väitöskirjatutkimukseni suomalaisesta susipolitiikasta. Tarkastelin väitöskirjassani tuota aihetta ympäristöpolitiikan tutkimuksen näkökulmasta 1. Matkan varrella olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota uuteen tutkimusalaan, jota kansainvälisesti kutsutaan usein nimellä Human-Animal Studies. Tuohon alaan tutustuminen toi minulle muassaan vaihtoehtoisia tapoja tarkastella eläimen, ihmisen ja yhteiskunnan välisiä suhteita. Samalla olen ollut pakotettu pohtimaan tuon alan, ja myös itseni, suhdetta eläineettisiin kannanottoihin. Olen ollut mukana kehittämässä tämän tutkimusalan verkostoja Suomeen ja kotiyliopistooni Joensuussa. Tämä katsaus on tuotos noista pohdinnoista ja kokemusperäinen kuvaus siitä, millaisia eri suuntauksia tällä tutkimusalalla on. Jatkossa pohdintojani voisi täydentää ja konkretisoida esimerkiksi kirjallisuuskatsauksen avulla. Eläintutkimukselle voidaan antaa monenlaisia määritelmiä. Perinteisimmillään eläintutkimus on luonnontieteellistä tutkimusta, jossa tutkitaan eläimiä suoraan, fyysisinä olentoina. Eläin on kuitenkin läsnä myös ihmis- ja yhteiskuntatieteissä. Tällöin suhde eläimeen on välillisempi, mutta ei irrallinen. Yrjö Sepänmaa toteaakin osuvasti, että ero on juuri siinä, että ihmisen 1 Ratamäki 2009. 431

ja eläimen välinen suhde, ei eläin itsessään, on tutkimuksen kohteena kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa eläintutkimuksessa 2. Humanistisilla aloilla ja yhteiskuntatieteissä eläintutkimus on kasvattanut suosiotaan ja uudenlaiset näkökulmat ja tiedolliset haasteet antavat aihetta määritellä eläintutkimusta uudelleen. Eläintutkimus näyttäisi olevan uudelleenmuotoutumisen vaiheessa. Sen myötä on syntynyt uusi tutkimuksen ala, jota suomeksi voi kutsua muun muassa yhteiskunnalliseksi eläintutkimukseksi. Laajemmin ala määrittyy yhteiskunnalliseksi ja kulttuuriseksi eläintutkimukseksi. Tällä tutkimuskentällä eläimestä tuotetaan uudenlaisia käsityksiä ja eläimelle luodaan uudenlaista teoreettismetodologista asemaa. Uuden tieteenalan kehittyminen on kytköksissä yhteiskunnalliseen keskusteluun eläimistä ja konkreettisiin muutoksiin eläinten asemassa ihmisen rinnalla 3. Keskustelu eläimistä, eläinten hyvinvoinnista ja oikeuksista, sen erilaisissa muodoissa, lisääntyy yhteiskunnassamme. Tässä keskustelussa on voimakas haaste eläimen kohtaamiseen ja tunnistamiseen yksilönä, tuntevana ja tietoisena olentona, toimijana ja elämän subjektina. Tilannetta voisi kuvata myös niin, että on muotoutumassa uusi eläinkäsitys tai että on syntymässä eläinkäänne. Tieteen ja politiikan välinen yhteys on tällä alalla ja siihen liittyvässä keskustelussa voimakkaasti läsnä. Tähän tieteenkenttään sitoutuminen ja mukaan lähteminen voi vaatia tutkijalta tämän yhteyden korostumisen sietokykyä. 2 ELÄIN YHTEISKUNTA- JA KULTTUURITIETEISSÄ Eläin on ollut läsnä monilla tutkimusaloilla ennen tätä kasvamassa olevaa uutta tieteenalaa. Yhteiskunnallinen tai kulttuurinen eläintutkimus ei olekaan uutta siinä mielessä, ettei sitä olisi aiemmin lainkaan tehty tai että se olisi ikään kuin tyhjästä syntynyt. Kyse on tietynlaisten näkökulmien suosion kasvusta ja tieteenalan itsenäistymisestä. Muutoksen taustalla on lisääntynyt kriittinen yhteiskunnallinen eläinkeskustelu 4. Kansainvälisesti tarkasteltuna useat tämän alan johtavat tutkijat ovat aktiivisia eläinten hyvinvoinnin tai oikeuksien puolustajia. Nyt nämä uudet voimistumassa olevat näkökulmat ja perinteisemmät eläintutkimuksen tavat luovat ja etsivät yhteyttä toisiinsa. 2 Sepänmaa 2009. 3 Kupsala Tuomivaara 2004. 4 Shapiro 2008. 432

Alan kasvuun on vaikuttanut myös eläinten merkityksen lisääntyminen ihmisyhteisöissä. Vaikka tuotantoeläimet ovat kadonneet suuren yleisön arjesta ja maisemasta, on esimerkiksi lemmikkieläinten ja hevosten, ja tätä kautta myös eläinharrastusten määrä kasvanut huomattavasti 5. Eläintutkimuksen alalla uusi ja vanha, tai moderni ja perinteinen, kohtaavat toisensa. Esimerkiksi kulttuuritieteissä tai antropologiassa eläin symbolina ja representaationa on ollut aina paljon käytetty, mutta kiinnostus kulttuuriseen eläintutkimukseen on kasvanut viime vuosina 6. Sen sijaan esimerkiksi sosiologiaa on moitittu siitä, että se ei ole huomioinut eläintä teorianmuodostuksessaan 7. Yksi seikka, mikä erottaa perinteisen eläintutkimuksen uudesta, on eläimen asema. Kun eläintä tarkastellaan symbolina tai kulttuurisena representaationa, on usein varsinainen tutkimuksen kohde jokin ihmiseen, ihmisyhteisöön tai ihmisten välisiin suhteisiin liittyvä ilmiö, ei eläin. Eläin on tällöin vain tutkimusväline, ohitettava tutkimuksellinen instrumentti. Uusi eläintutkimus haastaa tutkimaan eläinrepresentaatioita myös sen vuoksi, että saataisiin selville, mitä ne kertovat eläimestä, eläimen asemasta tai ihmisten suhteesta eläimiin. Katse kääntyy eläimeen ja yhä useammin kytkeytyen kriittisesti eläinetiikkaan. Tällaisen katseen siirtymisen kautta syntyy käänne eläintutkimuksessa. Joillekin aloille tämä luo eläintutkimuksen, toisilla aloilla se aiheuttaa haasteen muuttaa aiempaa tapaa asemoida eläintä tutkimuksessa. Tähän liittyy myös haaste pohtia eläintutkimuksen metodologiaa ja menetelmiä 8. Kulttuurintutkimuksen ohella oikeustieteet on ala, johon eläin ei tule uutena elementtinä, vaan sen asema tutkimuksessa muuttuu 9. Eläin on ollut läsnä lainsäädännössä ennenkin, mutta yhä useammin ja useammissa yhteyksissä korostuu eläimen oikeus, toimijuus ja subjektius. 5 Ratamäki Schuurman 2006. 6 Nyman 2004. 7 Tovey 2003. 8 Konecki 2007; ks. myös Ratamäki 2007. 9 Ks. esim. Leena Vilkan ja Aulis Aarnion välinen keskustelu: Vilkka 2005; Aarnio 2005a ja 2005b. 433

3 TIETEENALAN ERI MUOTOJA JA MUITA MÄÄRITELMIÄ Nykyisin yhteiskunta- ja kulttuuritieteellisessä eläintutkimuksessa voidaan nähdä jatkumo kriittiseen eläintieteeseen (Critical Animal Studies), ihmisten ja eläinten välistä suhdetta tarkastelevaan tutkimukseen (Human-Animal Studies) ja yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen eläintutkimukseen (social and cultural animal studies) 10. Lähestymistapojen välillä on eroja siinä, kuinka kriittisiä ne ovat, eli mikä on niiden suhde eläinetiikkaan ja politiikkaan ja onko niissä eläintietoinen näkökulma, eli mikä on eläimen asema teoreettismetodologisessa asetelmassa (tutkitaanko eläintä vai jotain muuta). Kriittisellä eläintutkimuksella on selkeän poliittinen agenda. Siinä toteutetaan eläimiin liittyvää tutkimusta vain ja ainoastaan siinä tarkoituksessa, että eläinten oikeudet ja vapautus toteutuisivat. Tämän tutkimusyhteisön johtavat henkilöt ottavat voimakkaasti kantaa yhteiskuntamme eläimiä riistävään tai niiden oikeuksia ja hyvinvointia polkeviin toimintoihin. Muunlaista eläintutkimusta myös kritisoidaan epäeettiseksi, eläinten riistoa ylläpitäväksi tutkimukseksi 11. Human-Animal Studies on vakiintunut termi laajemmin määriteltävälle eläintutkimuksen alalle, joka on kasvattamassa suosiotaan. Tämä ala on saamassa asemaa myös yliopistollisena oppiaineena. Human-Animal Studies määritellään laaja-alaiseksi eläinten, ihmisten ja yhteiskunnan välisten suhteiden tarkasteluksi. Eläinetiikkaa tai eläinoikeusnäkökulmaa ei korosteta eikä alaa määritellä niiden kautta. Kuitenkin esimerkiksi Animals & Society Institute korostaa empatiaa sekä eläinten toimijuutta ja yksilöllisyyttä 12. Eläinetiikka on läsnä, mutta ei niin voimakkaasti, radikaalisti, ehdottomasti ja avoimesti kuin kriittisessä eläintutkimuksessa. Laajasti tarkasteltuna tätä termiä voidaan käyttää yleisnimityksenä uudelle eläintutkimukselle, jos ei ole tarvetta korostaa eroa eettisesti kantaaottavaan tutkimukseen. Tällöin kaikenlainen ihmisten ja eläinten välistä suhdetta tietoisella tavalla tarkasteleva tutkimus sopisi termin alle. Kuitenkin kriittisen eläintutkimuksen tekijät ovat osoittaneet halua erottautua omaksi ryhmäkseen. 10 Vrt. esim. ASI ja ICAS, Animals & Society Institute, http://www.animalsandsociety.org/ (3.5.2010) ja Institute for Critical Animal Studies, http://www.criticalanimalstudies.org/ (3.5.2010). 11 Ks. Institute for Critical Animal Studies, http://www.criticalanimalstudies.org/?page_ id=2 (3.5.2010). 12 Animals & Society Institute, http://www.animalsandsociety.org/ (3.5.2010). 434

Näiden lisäksi on erotettavissa eläintutkimus, jossa eläin on läsnä, mutta vain tutkimuksellisena välikappaleena. Tällöin eläinkysymys ei ole tutkimuksen kohteena eikä ihmisen ja eläimen välinen suhde korostu. Tätä tutkimusta voisi kutsua neutraalisti yhteiskunnalliseksi ja kulttuuriseksi eläintutkimukseksi. Toisaalta mitä marginaalisempi tai vähäisempi eläimen asema tutkimuksessa on, sitä enemmän on syytä kysyä, onko kyseinen tutkimus eläintutkimusta lainkaan. Nämä eri määritelmät on mahdollista nähdä joko toisilleen erillisinä tai sitten niin, että niissä siirrytään kapeammasta määritelmästä laajempaan. Harvoin nämä eri asetelmat toteutuvat täysin puhtaasti yhden tutkijan tai tutkimuksen kohdalla. Yksi tutkimus voi pitää sisällään erilaisia näkökulmia tai osioita ja ne voivat olla implisiittisiä ilmentymiä. Tutkimus voi esimerkiksi olla yhteiskunnallista eläintutkimusta, jossa on ajoittain hieman kriittinen sävy. Sen arviointi, millaista tutkimusta tutkija kokee tekevänsä tai mihin kategoriaan tai kategorioihin tutkimus kuuluu, voi olla häilyvää. Se voi riippua omasta halusta ottaa kantaa eläineettisiin kysymyksiin tai siitä, kuinka vahvasti eläinkysymys on vaikuttanut tutkimuskysymyksen muotoiluun. Arviointia ja asemointia vaikeuttaa sekin, että esimerkiksi Human-Animal Studies tieteenkenttä hakee suhdettaan eläinetiikkaan ja alan eri toimijat määrittelevät tuon suhteen toisistaan poiketen. Ei siis ole lainkaan selvää, kuinka kaukana tai lähellä kriittinen eläintutkimus on Human-Animal Studies tutkimusta, vai kuuluuko se sen sisään. Samoin joskus voi olla turha erottaa yleisempi yhteiskunnallinen ja kulttuurinen eläintutkimus Human- Animal Studies tutkimuksesta. Tässä katsauksessa kuitenkin tuo ero on hyvä tuoda esille analyyttisesti. Human-Animal Studies tutkimuksessa eläinkysymys ja huoli eläimestä ovat läsnä. Kaikessa yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa eläintutkimuksessa näin ei ole. Seuraavat käsitteen määrittelyt avaavat tätä eroa lisää. Käsitteiden määrittelypyrkimyksiä Alalla vilisee paljon erilaisia käsitteitä, jotka hakevat paikkaansa ja määritelmiään. Vaihtuvat käsitteet ja niiden runsaus kertovat tutkijoiden tarpeesta ja pyrkimyksistä määritellä kenttää ja asemaansa siinä. On puhuttu ihmistieteellisestä eläintutkimuksesta, jolla on haluttu niputtaa yhteen niin oikeustieteilijät kuin humanistit ja yhteiskuntatieteilijät 13. Sana on kuitenkin todettu kömpelöksi ja ei-informatiiviseksi. Viime aikoina on käytetty termiä yhteiskunnallinen ja kulttuurinen eläintutkimus. Pidän käsitteestä, koska se 13 Ks. Ihmistieteellisen eläintutkimuksen verkosto, http://www.joensuu.fi/itet/ (3.5.2010). 435

on ihmistieteiden sisällä laaja-alainen, mutta ei myöskään rajaa luonnontieteitä ulos. Kun käytetään sanaa yhteiskunnallinen eikä yhteiskuntatieteellinen, katse kohdistuu näkökulmaan eikä tieteenalaan. Tutkija voi olla kiinnostunut yhteiskunnallisista tai kulttuurisista eläinkysymyksistä riippumatta siitä, miltä tieteenalalta itse tulee. Eläinkysymys, eläinkäänne ja eläinpolitiikka ovat käsitteitä, joilla tutkijat kuvaavat, ainakin länsimaisten, yhteiskuntien eläinsuhteessa tapahtunutta muutosta. Eläinkysymys tarkoittaa sitä, että on muodostunut kollektiivisesti jaettu huoli eläinten asemasta ihmisen rinnalla ja osana yhteiskunnallisia toimintoja. Huolessa korostuu eläin ainutlaatuisena yksilönä, subjektina ja toimijana. Eläimen tuntoisuus ja tietoisuus korostuvat. Tuota huolta jaetaan tiedotusvälineissä, muilla julkisilla areenoilla, kansalaistoiminnan ja -aktivismin kautta ja myös yksityisesti. Kun huolestuneisuus jostain ilmiöstä tulee jaetuksi yhä useamman ihmisen ja yhteisön kesken ja tuota huolta halutaan määritellä, tuoda julki ja esittää ratkaistavaksi, muodostuu yhteiskunnallinen kysymys. Eläinkysymys on politisoitunut ja yhä useammat eläimiin liittyvät toiminnot haastetaan tuolla kysymyksellä 14. Eläinkysymys ei ole täysin uusi ilmiö. Huoli eläinten hyvinvoinnista on esitetty tavalla tai toisella aina kun eläin on ollut ihmisen rinnalla, mutta laajamittaisemmin se on muodostunut yhteiskunnalliseksi kysymykseksi vasta 1970-luvulta lähtien, kun eläinoikeusaktivismi on lisääntynyt 15. Eläinkysymyksen muotoutuminen tuo muassaan monenlaisia muutostarpeita ja -pyrkimyksiä, niin konkreettisessa eläintenpidossa arjessa ja eläintuotannossa kuin tutkimuksessa. Kun vakiintuneita toimintatapoja ja ajattelumalleja aletaan kyseenalaistaa, syntyy eläinkäänne. Vaatimus siitä, että eläin on kohdattava tuntoisena, tietoisena eläimenä, jolla on oikeuksia, on eläinpoliittinen haaste. Eläinpolitiikka on näiden haasteiden perusteella muotoiltujen poliittisten tavoitteiden toimeenpanoa ja niiden yhteensovittamista muiden tavoitteiden kanssa 16. Tämä viimeksi mainittu lienee se suurin haaste. Eläinpolitiikan tutkimus on politiikan tutkimuksen näkökulmasta tehtyä yhteiskunnallista eläintutkimusta. Politiikka on kaiken kaikkiaan monitasoinen ilmiö. Tällä hetkellä eläinpolitiikka toteutuu voimakkaimmillaan yhteiskunnallisena määrittelykamppailuna. Vähän kerrassaan nämä vaatimukset vaikuttavat ja ovat jo vaikuttaneet, myös poliittisten tavoitteiden asetteluun ja lainsäädäntöön ja hallintoon. Tähän tarvitaan myös uutta asiantuntijuutta, joten yhteiskunnallisen ja kulttuuri- 14 Kupsala Tuomivaara 2004. 15 Franklin, J. 2005; Aaltola 2004. 16 Ratamäki 2009, s. 142 149; Ratamäki Tynkkynen 2006. 436

sen eläintutkimuksen tekijöillä on paljon annettavaa eläinkysymyksiä koskevaan päätöksentekoon. Eläinkysymyksen ja sen aikaansaamien haasteiden tunnistaminen hallinnon kentällä voi esimerkiksi helpottua tutkimuksen tuottaman analyysin ja tulkinnan myötä. Myös seuraavia käsitteitä on ilmennyt: eläineettinen-, eläinkeskeinen- ja eläintietoinen tutkimus. Niitä voi halutessaan käyttää synonyymisesti, mutta lähemmin tarkastelemalla niihin voi saada myös erilaisia sävyjä, jotka voivat auttaa haarukoimaan kriittisempien ja vähemmän kriittisten lähestymistapojen välillä. Tällöin eläineettinen tutkimus olisi sellaista, jossa eettinen näkökulma on vahvasti läsnä. Kriittinen eläintutkimus on tyypillisesti tällaista. Eläinkeskeinen tutkimus tarkoittaisi tutkimusta, jossa eläimellä tai eläinkäsityksillä on keskeinen rooli tutkimuksessa, mutta näkökulma ei välttämättä ole pelkästään kriittinen tai eettinen. Esimerkiksi oma eläinpolitiikan hahmotelmani vastaa tällaista tutkimusta 17. Eläinpolitiikkaa tutkiessa eläinkysymyksen muutos on fokuksessa, mutta muillekin kuin eettisille pohdinnoille annetaan tilaa. Oikeastaan eläinetiikan aikaansaamat jännitteet ja poliittiset ristiriidat voivat olla tutkimuksen kohteena. Näiden lisäksi on olemassa tutkimuksia, joissa eläin on tavalla tai toisella läsnä, mutta tutkimustehtävä ei kiinnity eläinkäsityksiin, eläinkysymykseen, ihmisen ja eläimen väliseen suhteeseen tai eläimiin ylipäätään. Kuitenkin tutkija voi olla tietoinen eläinkysymyksestä tai kiinnostunut tutkimuksensa eläinkäsityksistä ja tutkija voi reflektoida tutkimuksensa eläineettisiä taustasitoumuksia. Tämän tyyppinen tutkimus voi toteutua esimerkiksi siten, että tutkija tekee niin sanotusti perinteistä eläintutkimusta, jossa eläin on vain tutkimusinstrumentti, mutta tämän perinteisen tutkimuksen rinnalla tutkija myös analysoi oman tutkimuksensa suhdetta uudenlaiseen eläintutkimukseen. Tätä voisi luonnehtia eläintietoiseksi tutkimusotteeksi. Eläinkeskeisen ja eläintietoisen tutkimuksen välinen ero voi käytännössä joskus olla häilyvä. Se kuvastaa kuitenkin sitä, millaisen painoarvon eläintietoinen pohdiskelu tutkimuksessa saa, onko se keskeinen tutkimuksen kannalta vai marginaalissa. Eläinkeskeinen tutkimus on enemmän kuin vain tutkijan tekemää eläintietoista reflektointia suhteessa tutkimukseensa. Joukkoon mahtuu myös tutkimuksia, joissa tätä tietoista reflektointia eläinkäsityksistä ei tehdä ja eläin saa vain hahmon, esimerkin, välineen tai menetelmällisen roolin. Voi kysyä, onko silloin lainkaan kyse yhteiskunnallisesta eläintutkimuksesta. Kenneth Shapiro, Animals & Society Instutute:n johtaja, rajaa Human-Animal Studies kentän ulkopuolelle tutkimukset, joissa ihmisen ja eläimen välinen suhde ja tuon suhteen uudelleenrakentaminen 17 Ratamäki 2009, s. 142 149. 437

ei ole tarkastelussa mukana 18. Perusteena on tarve alan itsenäistymiseen, joka voi tapahtua vain erottautumalla aiemmista eläintutkimuksen lähestymistavoista. Kuitenkin näkisin, että on syitä hahmottaa myös tällaiset tutkimukset osaksi eläintutkimuksen kenttää. Ne ovat osa sitä kokonaisuutta, jossa eläinkäsityksiä joko uusinnetaan tai muutetaan. Ne ovat osa kokonaisuutta, vaikka niissä ei tietoisesti tätä yhteyttä tuodakaan esille. Sellaisissakin tutkimuksissa, joissa ei eksplisiittisesti arvioida eläineettisiä tulkintoja tai eläinkäsityksiä, on aina sisällä joitain sitoumuksia näihin tulkintoihin tai käsityksiin. Kriittisen eläintutkimuksen näkökulmasta voi olla mielenkiintoista analysoida noita piileviä eläinkäsityksiä. Mutta sellaisenaankin näiden tutkimusten hahmottaminen osana eläintutkimuksen kenttää on perusteltua. Ne ovat osa sitä todellisuutta, jollaisena ihmisen ja eläimen väliset suhteet toteutuvat tai ovat toteutuneet ja näillekin, ehkä perinteisemmille, tavoille on kannattajansa. Omassa puheessani huomaankin yleensä tekeväni eron uudenlaisen ja perinteisen eläintutkimuksen välille. Konkretisoidakseni edellä kuvattua esitän jälleen esimerkkinä oman susipolitiikkaa koskevan tutkimukseni. Siinä yhdistyy sekä eläinkeskeinen että vain välineellinen eläintutkimus. Kun tarkastelen susipolitiikkaa ympäristöpolitiikan näkökulmasta, ei eläinkysymys saa paljoakaan sijaa. Susi on läsnä lajina, luonnon monimuotoisuuden osana, eikä eläimen yksilöllisyydelle siinä keskustelussa juurikaan anneta roolia. Susiyksilö voi näyttäytyä toimijana tietyissä tilanteissa, esimerkiksi vahinkotapauksissa, mutta susipolitiikan kokonaisuuden tai susikannan hallinnan kannalta tärkeämpiä asioita ovat lajinäkökulma ja luonnon monimuotoisuus. Lajinäkökulma tuntuu usein hukkaavan ajatuksen eläimestä. Kun eläin hahmotetaan lajina eikä yksilönä, eläimestä tulee ikään kuin luonnon monimuotoisuuden raaka-ainetta, materiaa; eläimyydelle itselleen ei anneta paljon merkityksiä. Hahmotan asian niin, että luonnonvaraisen eläimen suojeluproblematiikan tutkiminen lajinäkökulmasta on enemmän ympäristöpolitiikan tutkimusta, ja vain vähän, jos lainkaan eläinpolitiikan tutkimusta. Silti se edustaa eläintutkimusta perinteisessä mielessä. Pohdin susipolitiikan työssäni myös sitä, kuinka susipolitiikka voisi hahmottua eläinpolitiikan näkökulmasta. Onko susipolitiikka eläinpolitiikkaa -pohdintani tuovat työhöni mukaan myös eläinkeskeisen näkökulman. Samantyyppiseen ratkaisuun on päätynyt myös Karkinen turkistarhausta koskevassa tutkimuksessaan 19. Turkistarhaus, samoin kuin susikysymyskin, hahmottuvat poliittisena ja hallinnollisena kysymyksenä ja myös lainsäädän- 18 Shapiro 2008. 19 Karkinen 2009. 438

nöllisesti voimakkaasti muiden kuin eläinpoliittisten sitoumusten kautta. Kuitenkin eläinpoliittinen haaste on tutustutettu näihin molempiin julkisessa keskustelussa, joten yhteiskuntapolitiikan tutkija helposti päätyy jakamaan oman työnsä ikään kuin kahteen eri keskusteluyhteyteen ja käymään vuoropuhelua näiden välillä. Me ja muut -asetelma, ojasta allikkoon? Tämä pohdinta on kirjoitettu muun muassa siksi, että eläintutkimuksen piiriin astuvan voi olla helpompi hahmottaa eläintutkimuksen kenttää ja asemoida itseään siinä. Tämä on usein myös tutkijan identiteettikysymys. Olenko eläintutkija? Kuulunko eläintutkimuksen piiriin? Nämä kysymykset voivat helposti sekoittua myös osaksi omaa henkilökohtaista identiteettiä. Se, mikä on tutkijan oma suhde eläimiin tai eläinetiikkaan vaikuttaa väistämättä siihen, minkä näköistä tutkimusta hän tekee, millaiset kysymykset ja näkökulmat kiinnostavat. Kriittisen eläintutkimuksen syytökset niin sanotun ei-poliittisen eläintutkimuksen epäeettisyydestä voivat saada aikaan tunteen siitä, että eläintutkimuksen kentälle pääsy edellyttää jonkinlaista eläinoikeustutkinnon ajokorttia ja sitoumusta eläineettiseen ajatteluun. Tällaisten tuntemusten yli on hyvä päästä, puolin ja toisin, koska laadukas tutkimus syntyy vuoropuhelusta, tutkijoiden ja koulukuntien keskinäisestä keskustelusta. Oman näkemykseni mukaan voimakkaan kriittisen eläintutkimuksen ongelmaksi voi muodostua, tai on jo ajoittain muodostunut, este avoimeen kommunikaatioon ja yhteistyöhön. Kriittisimmän eläintutkimuksen edustajat eivät hyväksy muita lähtökohtia tutkimukselle, mutta samaan aikaan heidän edustamansa lähtökohta on vieras monille tutkijoille, käytännön toimijoista puhumattakaan. Radikaalilta näyttäytyvien kriittisten näkemysten edistäminen voi palvella eläintutkimusta suunnan näyttäjänä, moraalinvartijana tai haastajana, mutta ainoaksi lähestymistavaksi se ei sovi. Tähän on ainakin kaksi syytä. Ensiksikin se estäisi alan kehittymisen, koska on paljon tutkijoita, joille sopivampi lähestymistapa on jokin muu ja näiden tutkimusten aineistot, menetelmät ja tutkimustulokset ovat aivan yhtä tärkeitä kuin kriittisen eläintutkimuksen edustajien tutkimukset. Ei ole siis syytä ajatella, että eläinkriittisen tai eläineettisen tutkimuksen tekeminen tuottaisi lähtökohtaisesti parempaa tutkimusta. Tällaisen asenneilmaston olemassaolo vaikuttaa muun muassa siihen, millaisiin konferensseihin tutkija osallistuu tai ei osallistu. Ja se edelleen vaikuttaa eläintutkimuksen rikkauteen ja kehittymiseen. Toinen syy on poliittinen. Eläinkriittiset näkökulmat ovat hyvin kaukana monista nykyisistä eläintenpitomuodoista tai eläintuotannon käytännöistä. 439

Ne ovat niin kaukana, ettei kriittisen eläintutkimuksen menetelmillä, teorioilla tai tutkimuskysymyksillä saada tarpeeksi tartuntapintaa näihin ilmiöihin siten, että niitä edes pystyttäisiin tutkimaan tai niihin vaikuttamaan. Eläinoikeusideologia onkin pureutunut huonosti käytäntöön. Esimerkiksi luettuani Peter Singerin Practical Ethics Second Edition kirjan jäin kaipaamaan erilaisten eettisten teemojen kontekstisidonnaista pohdintaa 20. Adrian Franklinin mukaan eläinoikeusajattelu ei ole konkretisoitunut juuri siitä syystä, että eläineettiset teoriat eivät huomioi niitä historiallisia prosesseja ja konteksteja, joissa eläimiin liittyvät harrastukset ja elämäntavat ovat syntyneet ja joissa ne edelleen toimivat 21. Usein eläinoikeuksia pohtivissa filosofioissa eläimen oikeutta elämään pidetään faktana, ei näkemyksenä tai kulttuurisesti tuotettuna tulkintana. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen kuitenkin edellyttää asioiden konkretisoitumista käytännössä ja poliittinen toimeenpano tarkoittaa aina erilaisten asioiden yhteensovittamista. Jälleen esimerkkinä toimii susipolitiikka. Kun ongelmana on suden suojelu, joko lajina tai yksilönä, ei eläinpoliittinen näkökulma ole paras mahdollinen lähtökohta sen tutkimiseksi. Tämä johtuu siitä, että eläinkysymys ei ole niin vahvasti rakentunut poliittisiin järjestelmiin tai asenneilmastoon, että sillä päästäisiin kiinni tämä hetken käytännöllisiin haasteisiin tai muutostarpeisiin suden suojelun edistämiseksi. Eläinpoliittinen keskustelu ei siis tällä hetkellä ole kaikkein toimivin väline, jos tavoitteena on selvittää suden suojelun ongelmia. Ideologisen keskustelun ja asenneilmaston herättelemiseen se sen sijaan sopii. Tutkimuskysymyksen asettelu vaikuttaa myös siihen, millaista tietoa tutkijalle on saatavilla, miten ja millaisia informantteja voi lähestyä ja millaista aineistoa on mahdollista kerätä. Jos olisin omassa työssäni kysellyt sudelle koiransa menettäneeltä metsästäjältä, mitä mieltä hän on susien oikeuksista, olisi aineistoni voinut jäädä aika kapeaksi. Kokemukseni mukaan osa eläintutkijoista kokee vierautta Human-Animal Studies kenttään. Yksi syy siihen on kriittisen eläintutkimuksen korostuminen tai pelko/ennakkoluulo siitä. Eläinoikeusteoreetikot, erityisesti Peter Singer ja Tom Regan, ovat olleet alalla johtavia vaikuttajia ja he ovat saaneet paljon julkisuutta 22. Reganin ja Singerin teokset ovat inspiroineet monia tutkijoita pohtimaan eläinoikeustematiikkaa. Vaikka Singerin ja Reganin teorioiden välillä on huomattava ero (Singer on utilitaristi ja Regan eläinoikeusteoreetikko), heidät molemmat usein mielletään eläinoikeus- 20 Singer 1993. 21 Franklin, A. 1999. 22 Reganin teoksista ks. esim. Regan 2003 ja 2004. Singerin kuuluisin teos on Animal Liberation, Singer 2002. 440

teoreetikoiksi 23. Eläinten oikeuksien pohdinta onkin saanut paljon tilaa tämän uuden tieteenalan tapahtumissa ja yhteisöissä. Eläinoikeusteorioiden voimakkaan suosion aikaa olivat 1970- ja 1980-luvut. Samaan aikaan 1980-luvulla kasvoi feministisen hoivaetiikan tutkimuksen suosio. Nyttemmin nämä näkökulmat oat yhdistyneet ja eläinoikeusteorioihin on löydetty affektiivisempia lähestymistapoja, joissa korostuu empaattisuus ja hoiva 24. Human-Animal Studies -alan nimissä järjestettyjen konferenssien ohella monet hyvät eläintutkimuksen ideat syntyvät ja tulevat esille myös erilaisilla jo vakiintuneemmilla tieteenpäivillä, kun uudenlaiset eläintutkimuksen näkökulmat yhdistyvät vanhoihin perinteisiin. Tämä parhaillaan luo sitä kontekstuaalisuutta eläintutkimukseen, jota universaalien ja objektiivisten eläinoikeuspohdintojen rinnalle kaivataan. Me ja muut -asetelmassa kasvavalla eläintutkimuksen alalla on vielä opittavaa. Vuoropuhelu esimerkiksi ympäristötutkimuksen ja eläintutkimuksen välillä on vasta kehittymässä 25. Olen susipoliittisen tutkimukseni kanssa kokenut vierautta osallistuessani konferensseihin, jotka edustavat uutta yhteiskunnallista eläintutkimusta. Keskusteluyhteys ja oivallukset tuntuvat syntyvän paremmin maaseututukijoiden ja ympäristöpolitiikan tutkijoiden kanssa kuin eläineetikoiden kanssa. Se johtuu siitä, että kysymys on eri. Olen kuitenkin oivaltanut, että vieraantumisen kokemuksen voi kääntää hyödylliseksi ja rakentavaksi. Sen voi nähdä mielenkiintoisena tutkimuskysymyksenä: mikä on eri? Toisaalta erilaisesta tutkimusperinteestä tulevana koen, että minulla on työkalupakissani välineitä, joita uuden eläintutkimuksen kentällä vasta haetaan. Ongelmallisen susipolitiikan kanssa kamppailleena voin ennustaa jotain siitä, millaisia hallinnallisia ja toimintapoliittisia haasteita eläinkysymys kohtaa tulevaisuudessa. Juuri tästä syystä eläintutkimuksen ei pitäisi olla tarkkarajaista ja poissulkevaa, pyörää ei aina tarvitse keksiä uudelleen. Eri tieteenalojen konferensseihin osallistumalla voi havaita, kuinka paljon eläimiä tutkitaan eri aloilla ilman, että tutkija kytkisi tutkimustaan suoraviivaisesti uuteen eläintutkimukseen tai nimittäisi sitä siksi. Kaiken kaikkiaan eläintutkimusta on paljon ja se on sisällöiltään ja lähestymistavoiltaan hyvin monimuotoista. Eläintutkimusta on tehty ja tehdään kuvaamani uuden eläintutkimuksen kentän ulkopuolella ja reunoilla, ehkä jopa enemmän kuin sen ytimessä, ainakin vielä toistaiseksi. Näitä rajoja ei myöskään ole syytä ylikorostaa. Eläintutkimuksen moninaisuus ja rikkaus tulee selville kun huomaa, kuinka monin eri tavoin teemaa voidaan käsitellä eri yhteisöissä. 23 Reganin ja Singerin ajattelun eroista ks. Francione 1996. 24 Ks. esim. Donovan Adams 1996. 25 Schuurman 2008. 441

Teorioista ja menetelmistä jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua Pohdin vielä hieman eläintutkimuksen teoriaa ja menetelmiä. Eläintutkimus on näkökulma, mutta onko se uusi tieteenala 26? Tässä kirjoituksessani olen hahmottanut sen uutena kasvamassa olevana tieteenalana. Se on kuitenkin monitieteinen joukko tutkijoita, joiden juuret ovat jollain muulla tieteenalalla. Human-Animal Studies on vasta itsenäistymässä oppiaineeksi ja kestää kauan, ennen kuin tuolta alalta valmistuu uusia tutkijoita. Tutkijat ovat kuitenkin muodostaneet omia yhteisöjään, joissa eläintutkimuksen teoriat, menetelmät ja lähestymistavat kehittyvät omana, ainakin osittain itsenäisenä, alanaan. Uudenlaista teorian muodostusta syntyy olemassa olevien teorioiden uudelleentulkinnoista, mutta myös uudenlaisten käsitteiden luomisesta. Keskeisiä käsitteitä yhteiskunnallisen eläintutkimuksen kentällä ovat ainakin eläimen tuntoisuus, tietoisuus, toimijuus, subjektius, eläinetiikka, eläinoikeudet, antropomorfismi, eläinrepresentaatiot, affektiivisuus, eläinkäsitys jne. Uudenlaiset kysymyksenasettelut ja teoreettiset käsitteenmäärittelyt tai hypoteesit ohjaavat tutkijoita myös uudenlaisten aineistojen ja menetelmien äärelle. Esimerkiksi eläimen tietoisuuden tutkiminen on edennyt kysymyksistä tekoihin 27. Myös Suomessa eläinten hyvinvoinnin tutkijakoulu tuottaa uusia menetelmiä eläimen tietoisuuden ja preferenssien tutkimiseksi 28. Useat yhteiskuntatieteen ja kulttuuritieteen tutkijoista eivät työskentele suoraan eläinten kanssa, vaan käsittelevät puhetta, tekstejä tai kuvia eläimistä. Kuitenkin esimerkiksi etnografisia menetelmiä voitaisiin aivan hyvin käyttää ihminen-eläin -suhteiden tutkimisen lisäksi myös eläinten ja eläinyhteisöjen tutkimiseen. Voi myös pohtia sitä, kuinka eläinyhteisöjen tutkiminen ja uudenlaisten näkökulmien kytkeminen niihin, voi auttaa myös kehittämään yhteiskuntatieteellistä teorianmuodostusta yleensä. Oman ja itsenäisen teoriataustan puuttuminen voi vaikeuttaa alan itsenäistymistä, mutta toisaalta samanlaisten pulmien kanssa tuntuvat kamppailevan monet muutkin nuoret tieteenalat. Usein rinnakkaiseksi esimerkiksi nostetaan naistutkimus, jonka itsenäistymisen vaiheet muistuttavat läheisesti eläintutkimuksen kehittymisen vaiheita 29. 26 Shapiro 2008. 27 Esim. Konecki 2007. 28 Research School for Animal Welfare, http://aniwel.edublogs.org/about-2/ (3.5.2010). 29 Shapiro 2008. 442

Lopuksi tilanne suomalaisissa tieteellisissä yhteisöissä Human-Animal Studies on kehittynyt erityisesti Yhdysvalloissa ja Australiassa, mutta myös Eurooppaan on muodostunut alan verkostoja ja yhteisöjä. Suomessa Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella on tällä hetkellä vahvin alan edustus, mutta alan tutkijoita on useissa muissakin suomalaisissa yliopistoissa. Tutkijat ovat perustaneet tieteellisen seuran vuonna 2009. Seuran nimi on yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura (Finnish Society for Human-Animal Studies) 30. Käyttämällä termejä yhteiskunnallinen ja kulttuurinen yhteiskunta- ja kulttuuritieteellisen termien sijaan, halutaan korostaa monitieteisyyttä. Katse kohdistuu tutkimuksen kohteeseen eikä tutkimuksen tekijään tai hänen edustamaansa tieteeseen. Suomalaiset tutkijat tässä tiedeyhteisössä edustavat, kuten muissakin maissa, alan eri muotoja. Osa sitoutuu vahvaan eläineettiseen näkemykseen, osa ottaa neutraalimman lähestymistavan ja osa on löytänyt tästä yhteisöstä uudenlaisen keskusteluyhteyden, vaikka eläimet ovat olleet läsnä omassa tutkimuksessa jo kauan. Joukkoon kuuluu ja on toivotettu tervetulleeksi tutkijoita, joiden työssä eläin on läsnä, riippumatta näkökulmasta, tieteenalasta tai suhteesta eläinkysymykseen. Eläintutkimuksen työryhmiä on pidetty eri tieteenpäivillä. Aluksi sosiologipäivillä, jonne kokoontuikin useana vuonna monitieteinen joukko eläintutkimuksesta kiinnostuneita. Viime vuosina työryhmiä on pidetty myös kulttuurintutkimuksen päivillä, maaseutututkijatapaamisessa ja yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen kongressissa. Eläintutkijat ovat löytäneet myös maantieteen tutkimuspäivät. Tai ehkä maantieteilijät ovat löytäneet eläintutkimuksen 31? Jo muutama vuosi sitten ennustin, että kun eläintutkimus kasvattaa suosiotaan, alkavat tutkijat erikoistua oman tieteenalansa sisällä ja kokoontua omalla porukalla eri tutkimuspäivillä. Tästä syystä olisi syytä huolehtia, että vuosittain on myös tapahtuma, jossa eläintutkijat voivat monitieteisenä joukkona kohdata toisensa. Tämä voi toteutua tutkimuspäivinä, seminaareina, konferensseina tai työpajoina. Mielelläni olen mukana noita tapahtumia järjestämässä ja otan vastaan ideoita ja vinkkejä. Samoin otan mielelläni vastaan palautetta tässä katsauksessa tekemistäni jäsennyksistä. Ne ovat syntyneet eläinpolitiikkaa tutkineen tutkijan mielessä. Muunlaiset sisäänmenot yhteiskunnalliseen eläintutkimukseen voivat tuottaa toisennäköisiä jäsennyksiä. Kysymys Mitä on yhteiskunnallinen ja kulttuurinen eläintutkimus kaipaa edelleen vastauksia. 30 Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura ry, http://elaintutkimus.edublogs.org/ (3.5.2010). 31 Holloway 2001. 443

Kiitokset Haluan kiittää kaikkia tutkijakollegoita, jotka ovat toimineet, ehkä tietämättään, tutkimusaineistonani tätä katsausta varten. Erityinen kiitos sosiologipäivien 2010 eläintutkimustyöryhmälle sekä Sarille ja Jerelle rakentavista kommenteista myöhemmin illalla. Kiitän myös Suomen Akatemiaa työni rahoittamisesta. LÄHTEET Kirjallisuus Aaltola, Elisa: Eläinten moraalinen arvo. Vastapaino. Tampere 2004. Aarnio, Aulis: Onko eläimillä oikeuksia? Ajatuksia oikeudesta substanssi ja suhdekäsitteenä. Tieteessä tapahtuu 2/2005, s. 5 10. (Aarnio 2005a) Oikeuksista ja oikeuksista. Tieteessä tapahtuu 4/2005, s. 54. (Aarnio 2005b) Donovan, Josephine Adams, Carol J.: Beyond Animal Rights. A Feminist Caring Ethic for the treatment of Animals. Continuum 1996. Francione, Gary L.: Rain without Thunder. The Ideology of the Animal Rights Movement. Temple University Press 1996. Franklin, Adrian: Animals and Modern Cultures. SAGE Publications 1999. Franklin, Julian H.: Animal Rights and Moral Philosophy. Columbia University Press 2005. Holloway, Lewis: Pets and protein: placing domestic livestock on hobby-farms in England and Wales. Journal of Rural Studies 17/2001, s. 293 307. Karkinen, Katri: Sitkeä sissi turkistarhaaja yhteiskunnan muutoksessa. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja nro 91. Joensuun yliopisto, Yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunta. Joensuu 2009. Konecki, Krzysztof T.: Animals & People. Qualitative Sosiology Review Vol III. Issue 1 (2007). Kupsala, Saara Tuomivaara, Salla: Sosiologinen eläintutkimus eläinten yhteiskunnallinen merkitys sosiologian tutkimuskohteena. Sosiologia 4/2004, s. 310 321. Nyman, Jopi: Introduction: Towards Animal Cultural Studies. Teoksessa Jopi Nyman Carol Smith (toim.): Animal Magic. Essays on Animals in the American Imagination. Joensuu 2004, s. 1 20. 444

Ratamäki, Outi: Amerikkalaistako eläintutkimusta? Kirja-arvio: Krzysztof T. Konecki (toim.): Animals & People. Qualitative Sociology Review Vol. III. No:1. Maaseudun Uusi Aika 2/2007, s. 76 79. Yhteiskunnallinen kestävyys ja hallinta suomalaisessa susipolitiikassa. Yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja nro 94. Joensuun yliopisto, Yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunta. Joensuu 2009. Ratamäki, Outi Schuurman, Nora: Susia ja hevosia maaseudun eläimet muutoksessa. Maaseudun Uusi Aika 2/2006, s. 35 46. Ratamäki, Outi Tynkkynen, Sonja: Eläinpolitiikka, mitä se voi olla? Alue ja ympäristö 1/2006, s. 14 24. Regan, Tom: Animal Rights, Human Wrongs. An Introduction to Moral Philosophy. Rowman & Littlefield Publishers 2003. The Case for Animal Rights. University of California Press 2004. Schuurman, Nora: Pohdintaa yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen ja ympäristöpolitiikan suhteesta. Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja II (2008), s. 457 464. Sepänmaa, Yrjö: Jälkisanat. Kulttuuritieteellisen eläintutkimuksen lähtökohdista ja mahdollisuuksista. Teoksessa Pauliina Kainulainen Yrjö Sepänmaa (toim.): Ihmisten eläinkirja. Muuttuva eläinkulttuuri. Helsinki 2009, s. 220 233. Shapiro, Kenneth: Human-Animal Studies: growing the field, applying the field. Policy paper. Animals and Society Institute 2008. Singer, Peter: Practical Ethics Second Edition. Cambridge University press 1993. Animal Liberation. (Alkuperäinen teos vuodelta 1975). HarperCollins Publishers 2002. Tovey, Hilary: Theorising Nature and Society in Sociology: The Invisibility of Animals. Sociologia Ruralis 3/2003, s. 196 215. Vilkka, Leena: Eläinten oikeudet on kaiken eläinsuojelun perusta. Tieteessä tapahtuu 3/2005, s. 67 69. Internet-lähteet Animals & Society Institute. [http://www.animalsandsociety.org/] (3.5.2010) Ihmistieteellisen eläintutkimuksen verkosto. [http://www.joensuu.fi/itet/] (3.5.2010) Institute for Critical Animal Studies. [http://www.criticalanimalstudies.org/] (3.5.2010) Research School for Animal Welfare. [http://aniwel.edublogs.org/about-2/] (3.5.2010) Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura ry. [http://elaintutkimus. edublogs.org/] (3.5.2010) 445