Päihke-projektin päätösseminaari Suvanto Eero Pirttijärvi. Päihke-projekti järjestöjen yhteistyön välineenä

Transkriptio

1 Päihke-projektin päätösseminaari Suvanto Päihke-projekti järjestöjen yhteistyön välineenä Laajennan puheenvuoroani käsittämään Päihkeestä tehtyjä tutkimuksia. Kommentoin aluksi Päihkeestä viime vuonna tehtyä Jeanette Aergarterin, Katja Puustisen ja Riikka - Liisa Toivasen lopputyöstä Kyllä mä olisin ihan ulkona, jos mulla ei ois näitä tukia alaotsikoltaan Asiakkaiden kokemuksia Päihke- projektista sekä voimaantumisesta sen aikana. Toinen teema on otsikon mukainen eli Päihke-projekti järjestöjen yhteistyön välineenä, jossa pohjana on tätä käsittelevä arviointi. Arviointia koskevat haastattelut ovat vuodelta Aika ja ehkä mietteet ovat muuttuneet, jonka johdosta nostan esille joitakin ajatusta lähinnä tältä vuodelta. Kyllä mä olisin ihan ulkona, jos mulla ei ois näitä tukia on hyvä kuvaus hankkeesta asiakkaiden näkökulmasta katsottuna. Siinä tuodaan esille asiakkaiden kannalta tärkeitä näkökulmia sekä näin annetaan palautetta, miten hankkeen loppuvaiheessa sen toimintaa olisi tullut suunnata. Työssä hankkeelle annettu palaute on rakentavaa ja näen sen näin toimivana. Päihke-projekti oli tutkimuksen mukaan tukenut haastateltavien raittiutta ja vaikuttanut kaikkien haastateltavien elämäntilanteeseen jollain tavalla. Päihkeprojektin myönteiset vaikutukset kohdistuivat työllistymiseen, asumiseen, harrastuksiin, ihmissuhteisiin, palveluiden piiriin pääsemiseen ja arjessa jaksamiseen. Myös uusia voimavaroja ja selviytymiskeinoja oli löytynyt. Päihke-projektin toimijoiden tarjoama konteksti ja ilmapiiri olivat tukeneet haastateltavien voimaantumista. Tutkimustuloksista selvisi myös että voimaantumiselle voidaan luoda edellytyksiä. Tekijät pohtivat, johtuuko haastateltavien sisäisen voimantunteen vahvistuminen pikemminkin raitistumisesta kuin Päihke-projektista. He päätyivät siihen tulokseen, että halu raittiiseen elämään ja sitoutuminen siihen ovat olleet alku voimaantumiselle, jota Päihke-projekti on osaltaan tukenut. Päihke-projektin toimipaikoissa on tutkimuksen mukaan ollut niitä edellytyksiä, jotka mahdollistavat voimaantumisen. Tutkimuksessa todettiin haastateltavien toivoneen enemmän yhteydenpitoa asiakkuuden alkuvaiheeseen, jolloin asiakkaalla ei välttämättä ole voimavaroja huolehtia kaikista mahdollisista asioista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asioita tehtäisiin asiakkaan puolesta, vaan yhteistyössä asiakkaan kanssa häntä tukien. Myöhemmässä vaiheessa painopiste voisi olla yhä enemmän asiakkaan itsenäisen toiminnan ja päätöksenteon tukemisessa. Tässä vaiheessa asiakkaalla voi olla jo enemmän voimavaroja ja selviytymiskeinoja suoriutua arkipäivän asioista.

2 Oma työni on Keinot ovat monet - Jyväskylän seudun järjestöjen Päihdekuntoutusohjelman kehittämisprojektin eli Päihken arviointia. Tutkimustehtävänä oli selvittää Päihke-projektin vaikutusta sen ensimmäisenä toimintavuotena järjestöjen välisiin suhteisiin, järjestöjen näkemyksiin työnsä kohteesta ja yhteistyöhön. Tutkimuksessa on selvitetty edistymistä hankesuunnitelman yhteistoimintaan liittyvissä tavoitteissa tutkimusajankohtana. Tutkimuksen ensisijainen aineisto oli viiden projektityöntekijän ja hankkeen ohjausryhmän kuuden jäsenen haastattelut. Oheisaineistona on ollut projektista tutkimusajankohtana syntynyt kirjallinen materiaali (hankesuunnitelmat, muistiot ja raportit sekä projektipäiväkirjat). Tutkimuksen mukaan järjestöjen välinen yhteistyö on tiivistynyt hankkeen aikana ja se on saanut uusia muotoja. Konkreettisia esimerkkejä yhteistyöstä ovat hankkeen rakenteet, kuten kuntoutustyöryhmä ja ohjausryhmä. Näiden toimintamuotojen merkitys on kokemus niiden sisällöstä ja toimivuudesta. Yhdessä tehtyjen toimintojen ja hankkeeseen liittyvien rakenteiden lisäksi järjestöjen kahdenkeskinen yhteistyö on lisääntynyt ja saanut uusia muotoja. Tieto toisten toiminnan periaatteista ja arvomaailmasta lisääntyi. Näin kävi myös vuorovaikutuksen ja yhteistyön kautta toisten työn kunnioitukselle. Yhteistoiminnan tehostumiseen on hankkeen lisäksi vaikuttanut Jyväskylän Seudun Päihdepalvelusäätiön perustaminen. Toinen järjestöjä läheisempään yhteistyöhön vievä tekijä oli tutkimuksen mukaan yhteiskunnallinen kehitys. Lähinnä tässä on kyse päihdetyön rahoituksessa tapahtuneista muutoksista Projektin valmistelussa joissakin järjestöissä henkilöstön sitouttaminen hankkeeseen oli jäänyt puutteelliseksi. Henkilöstö oli kokenut tulleensa sivuutetuksi yhteishankkeen luomisessa ja tämä heijastui projektin ensimmäisen vuoden toimintaan. Toinen keskeinen hankkeen toteuttamiseen liittyvä ongelma oli puutteet ohjausryhmän, projektityöntekijöiden ja koordinaattorin välisessä keskustelussa ja samalla työssä. Projektityöntekijät kokivat tulleensa hankkeessa huonosti kuulluiksi. Ammatillisen ja kokemuksellisen päihdetyön liittoutuminen yhteiseen hankkeeseen luo tärkeän väylän purkaa vanhoja yhteistyön rasitteita, jotka voivat muodostua myös esteeksi yhteisten asiakkaiden kuntoutumisedellytyksille. Yhteistyöhankkeissa tulee kiinnittää huomiota hankkeen valmisteluvaiheeseen ja organisaatioiden sitouttamiseen tulevaan toimintaan. Projektien arvioinnin lisäksi tuota arviointia tulee raportoida ja levittää. Edelleen polkupyörä keksitään projektityössä turhan usein uudelleen. Lopuksi poimin ajatuksia koko hankkeesta ja tämän hetken tunnelmista. Päihke on siirtymässä uuteen vaiheeseen, uskoakseni ei unohtunut menneisyyteen. Siitä

3 pohjasta, jolta siirrytään, voi kiittää voimakkaasti hankkeessa mukana olleita projektityöntekijöitä, joista suurin osa on myös nyt paikalla. Tutkimukseni, jota kommentoin tässä vain hyvin lyhyesti, on antanut positiivisen kuvan yhteistyön kehittymisestä. Tutkimuksessa nousseita kriittisiä tuloksia olen poiminut edellä. Vuoropuhelun puutteellisuus hankkeen johdon ja toteuttajien välillä on korostunut ja loppuvaiheessa on kysytty myös kipakasti, onko Päihkeen perintö hukattu. Tuossa on tärkeä teema jatkon tutkimukselle. Itse en usko, että sitä on hukattu. Nyt merkittävän työn tehneiden projektityöntekijöiden panos on järjestöjen kyettävä siirtämään arjen käytännöksi olemassa oleviin rakenteisiin. Näin on osin myös jo tehty. Silloin tehdään sitä, josta hankkeen suunnitteluvaiheessa myös sovittiin.

4 Päihke-projektin päätösseminaari Suvanto Päihke-projekti järjestöjen yhteistyön välineenä Laajennan puheenvuoroani käsittämään Päihkeestä tehtyjä tutkimuksia. Kommentoin aluksi Päihkeestä viime vuonna tehtyä Jeanette Aergarterin, Katja Puustisen ja Riikka - Liisa Toivasen lopputyöstä Kyllä mä olisin ihan ulkona, jos mulla ei ois näitä tukia alaotsikoltaan Asiakkaiden kokemuksia Päihke- projektista sekä voimaantumisesta sen aikana. Toinen teema on otsikon mukainen eli Päihke-projekti järjestöjen yhteistyön välineenä, jossa pohjana on tätä käsittelevä arviointi. Arviointia koskevat haastattelut ovat vuodelta Aika ja ehkä mietteet ovat muuttuneet, jonka johdosta nostan esille joitakin ajatusta lähinnä tältä vuodelta. Kyllä mä olisin ihan ulkona, jos mulla ei ois näitä tukia on hyvä kuvaus hankkeesta asiakkaiden näkökulmasta katsottuna. Siinä tuodaan esille asiakkaiden kannalta tärkeitä näkökulmia sekä näin annetaan palautetta, miten hankkeen loppuvaiheessa sen toimintaa olisi tullut suunnata. Työssä hankkeelle annettu palaute on rakentavaa ja näen sen näin toimivana. Päihke-projekti oli tutkimuksen mukaan tukenut haastateltavien raittiutta ja vaikuttanut kaikkien haastateltavien elämäntilanteeseen jollain tavalla. Päihkeprojektin myönteiset vaikutukset kohdistuivat työllistymiseen, asumiseen, harrastuksiin, ihmissuhteisiin, palveluiden piiriin pääsemiseen ja arjessa jaksamiseen. Myös uusia voimavaroja ja selviytymiskeinoja oli löytynyt. Päihke-projektin toimijoiden tarjoama konteksti ja ilmapiiri olivat tukeneet haastateltavien voimaantumista. Tutkimustuloksista selvisi myös että voimaantumiselle voidaan luoda edellytyksiä. Tekijät pohtivat, johtuuko haastateltavien sisäisen voimantunteen vahvistuminen pikemminkin raitistumisesta kuin Päihke-projektista. He päätyivät siihen tulokseen, että halu raittiiseen elämään ja sitoutuminen siihen ovat olleet alku voimaantumiselle, jota Päihke-projekti on osaltaan tukenut. Päihke-projektin toimipaikoissa on tutkimuksen mukaan ollut niitä edellytyksiä, jotka mahdollistavat voimaantumisen. Tutkimuksessa todettiin haastateltavien toivoneen enemmän yhteydenpitoa asiakkuuden alkuvaiheeseen, jolloin asiakkaalla ei välttämättä ole voimavaroja huolehtia kaikista mahdollisista asioista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asioita tehtäisiin asiakkaan puolesta, vaan yhteistyössä asiakkaan kanssa häntä tukien. Myöhemmässä vaiheessa painopiste voisi olla yhä enemmän asiakkaan itsenäisen toiminnan ja päätöksenteon tukemisessa. Tässä vaiheessa asiakkaalla voi olla jo enemmän voimavaroja ja selviytymiskeinoja suoriutua arkipäivän asioista.

5 Oma työni on Keinot ovat monet - Jyväskylän seudun järjestöjen Päihdekuntoutusohjelman kehittämisprojektin eli Päihken arviointia. Tutkimustehtävänä oli selvittää Päihke-projektin vaikutusta sen ensimmäisenä toimintavuotena järjestöjen välisiin suhteisiin, järjestöjen näkemyksiin työnsä kohteesta ja yhteistyöhön. Tutkimuksessa on selvitetty edistymistä hankesuunnitelman yhteistoimintaan liittyvissä tavoitteissa tutkimusajankohtana. Tutkimuksen ensisijainen aineisto oli viiden projektityöntekijän ja hankkeen ohjausryhmän kuuden jäsenen haastattelut. Oheisaineistona on ollut projektista tutkimusajankohtana syntynyt kirjallinen materiaali (hankesuunnitelmat, muistiot ja raportit sekä projektipäiväkirjat). Tutkimuksen mukaan järjestöjen välinen yhteistyö on tiivistynyt hankkeen aikana ja se on saanut uusia muotoja. Konkreettisia esimerkkejä yhteistyöstä ovat hankkeen rakenteet, kuten kuntoutustyöryhmä ja ohjausryhmä. Näiden toimintamuotojen merkitys on kokemus niiden sisällöstä ja toimivuudesta. Yhdessä tehtyjen toimintojen ja hankkeeseen liittyvien rakenteiden lisäksi järjestöjen kahdenkeskinen yhteistyö on lisääntynyt ja saanut uusia muotoja. Tieto toisten toiminnan periaatteista ja arvomaailmasta lisääntyi. Näin kävi myös vuorovaikutuksen ja yhteistyön kautta toisten työn kunnioitukselle. Yhteistoiminnan tehostumiseen on hankkeen lisäksi vaikuttanut Jyväskylän Seudun Päihdepalvelusäätiön perustaminen. Toinen järjestöjä läheisempään yhteistyöhön vievä tekijä oli tutkimuksen mukaan yhteiskunnallinen kehitys. Lähinnä tässä on kyse päihdetyön rahoituksessa tapahtuneista muutoksista Projektin valmistelussa joissakin järjestöissä henkilöstön sitouttaminen hankkeeseen oli jäänyt puutteelliseksi. Henkilöstö oli kokenut tulleensa sivuutetuksi yhteishankkeen luomisessa ja tämä heijastui projektin ensimmäisen vuoden toimintaan. Toinen keskeinen hankkeen toteuttamiseen liittyvä ongelma oli puutteet ohjausryhmän, projektityöntekijöiden ja koordinaattorin välisessä keskustelussa ja samalla työssä. Projektityöntekijät kokivat tulleensa hankkeessa huonosti kuulluiksi. Ammatillisen ja kokemuksellisen päihdetyön liittoutuminen yhteiseen hankkeeseen luo tärkeän väylän purkaa vanhoja yhteistyön rasitteita, jotka voivat muodostua myös esteeksi yhteisten asiakkaiden kuntoutumisedellytyksille. Yhteistyöhankkeissa tulee kiinnittää huomiota hankkeen valmisteluvaiheeseen ja organisaatioiden sitouttamiseen tulevaan toimintaan. Projektien arvioinnin lisäksi tuota arviointia tulee raportoida ja levittää. Edelleen polkupyörä keksitään projektityössä turhan usein uudelleen. Lopuksi poimin ajatuksia koko hankkeesta ja tämän hetken tunnelmista. Päihke on siirtymässä uuteen vaiheeseen, uskoakseni ei unohtunut menneisyyteen. Siitä

6 pohjasta, jolta siirrytään, voi kiittää voimakkaasti hankkeessa mukana olleita projektityöntekijöitä, joista suurin osa on myös nyt paikalla. Tutkimukseni, jota kommentoin tässä vain hyvin lyhyesti, on antanut positiivisen kuvan yhteistyön kehittymisestä. Tutkimuksessa nousseita kriittisiä tuloksia olen poiminut edellä. Vuoropuhelun puutteellisuus hankkeen johdon ja toteuttajien välillä on korostunut ja loppuvaiheessa on kysytty myös kipakasti, onko Päihkeen perintö hukattu. Tuossa on tärkeä teema jatkon tutkimukselle. Itse en usko, että sitä on hukattu. Nyt merkittävän työn tehneiden projektityöntekijöiden panos on järjestöjen kyettävä siirtämään arjen käytännöksi olemassa oleviin rakenteisiin. Näin on osin myös jo tehty. Silloin tehdään sitä, josta hankkeen suunnitteluvaiheessa myös sovittiin.