LÄHITUKI -projekti 2007-2010 LÄHITUKI -projekti 2007-2010 Osaraportti 2 Osaraportti Tukihenkilötoiminnan kehittäminen Tukihenkilötoiminnan kehittäminen Anna-Leena Kailio, projektikoordinaattori 2010 Kouvolan Mielenterveysseura ry
2 TIIVISTELMÄ Tämä Lähituki-projektin osaraportti 2 on toinen osa kaksiosaisesta loppuraportista. Osaraportin 1 sisältönä on kaksi kokonaisuutta: Järjestöjen palveluohjausmalli ja Voimavaraistava palveluohjausryhmä. Tämä osaraportti 2, Tukihenkilötoiminnan kehittäminen, kattaa projektin elinkaaren kuvauksen sekä kuvauksen tukihenkilöiden peruskoulutuksen sisällön ja määrän kehittämisestä, toimintamuotojen monipuolistamisesta sekä tukihenkilöiden saaman konkreettisen tuen lisäämisestä. Kun kuusi Kouvolan alueen kuntaa yhdistyi vuoden 2009 alussa uudeksi Kouvolan kaupungiksi, niin yhdistys muutti aiemman nimensä Kymenlaakson Mielenterveysseura Kouvolan Mielenterveysseuraksi. Kouvolan Mielenterveysseura on tehnyt perustamisvuodestaan 1989 alkaen työtä alueen mielenterveyskuntoutujien hyvän elämän tavoitteiden saavuttamiseksi. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa tärkeänä työmenetelmänä on ollut tukihenkilötoiminta. Tukihenkilöt eivät ole ammattiauttajia, vaan toimivat tehtävässään vapaaehtoisesti. Tukisuhteen sisältö ja kesto tarkastetaan asianosaisten kesken kerran vuodessa. Tukihenkilö antaa apua maksutta ja on saanut peruskoulutuksen, lisäksi hän saa jatkuvaa työnohjausta sekä täydennyskoulutusta. Kaikki nämä periaatteet ovat edelleen toiminnan perustana. Ennen kehitysprojektia seuran tukihenkilötoiminnan muodot olivat kuitenkin kapeita ja osalle potentiaaleista tukihenkilöistä vieraita, tukihenkilöitä oli liian niukasti ja he tarvitsivat enemmän ja monipuolisempaa tukea kuin oli tarjolla. Seuran tulikin miettiä tukitoimien monipuolistamista ja kehittämistä. Projektin aikana on liitytty valtakunnallisen kriisipuhelimen päivystysrinkiin, aloitettu tukihenkilöiden kehityskeskustelut, uudistettu tukihenkilöiden peruskoulutus, lisätty jatkokoulutusta ja tehostettu työnohjausta sekä tehty suunnitelma mentoroinnin aloituksesta. Projektissa kehitetyn järjestöjen palveluohjausmallin hyödyntäminen antaa tarpeellista tietoa ja tukea myös yksittäisen tukihenkilön toimintaan. Projektin aikana järjestettiin kaksi seminaaria. Kouvolan Mielenterveysseura oli osajärjestäjänä Suomen Mielenterveysseuran Asumisen tukitoiminnan valtakunnallisilla kehittämis- ja yhteistyöpäivillä Kouvolassa lokakuussa 2007. Paikalle saapui liki 80 asiasta kiinnostunutta henkilöä ympäri Suomea. Kehittämispäivien otsikko oli Koti kuntoon - kuntoon kotona? Aihe haastoi pohtimaan mielenterveyskuntoutujien kotona selviytymistä vapaaehtoisen tukitoiminnan keinojen avulla. Lokakuussa 2009 Kouvolan Mielenterveysseura juhli 20-vuotista taivaltaan juhlaseminaarissa, jonne saapui 70 kutsuvierasta. Seminaarissa julkistettiin Lähituki-projektin osaraportti 1, jossa kuvataan projektissa kehitetty järjestöjen palveluohjausmalli ja voimavaraistavan palveluohjausryhmän käyttö palveluohjauksen tukena. Lähituki-projekti oli ensimmäinen Kouvolan Mielenterveysseuran oma hanke. Projektin toteutus tuotti hyvää kokemusta tulevan yhdistystoiminnan kannalta tärkeistä asioista: projektin käynnistäminen, yhdistyksen omien aktiivien haastaminen kehitystyöhön, hankkeen ohjaaminen ja hallinnointi, käynnistettyjen muutosten tukeminen ja vakiinnuttaminen, toiminnan seuranta ja arviointi, palkatun ja vapaaehtoisen henkilöstön yhteistyö ja vastavuoroinen yhteistyö yhteistyökumppanien kanssa. Yhteisen hankkeen ansiosta yhteistyökumppaneiden luottamus Kouvolan Mielenterveysseuraan kasvoi. He antoivat runsaasti myönteistä palautetta yhdistyksen roolista hankkeessa sekä hankkeen hyödyistä heille.
3 SISÄLLYS 1. PROJEKTIN ORGANISOINTI 4 2. PROJEKTIN TAVOITTEET 5 3. KOUVOLAN MIELENTERVEYSSEURAN TUKITOIMINTA 6 4. TOIMINTA PROJEKTIN TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISEKSI 8 4.1 Tukihenkilön peruskoulutuksen uudistaminen 8 4.2 Tukihenkilöiden saaman tuen lisääminen 10 4.2.1 Koulutukset ja muut tapahtumat 10 4.2.2 Kehityskeskustelut 12 4.2.3 Työnohjaus 12 4.2.4 Mentorointi 13 5. PROJEKTIN ARVIOINTI 13 5.1 Ohjausryhmän toteuttama arviointi 13 5.2 Projektiryhmän toteuttama arviointi 15 5.3 Koulutuksien arviointi 15 5.4 Tukihenkilöiden saaman tuen lisäämisen arviointi 17 5.4.1 Kehityskeskustelujen arviointi 17 5.4.2 Työnohjauksen arviointi 18 5.5 Tukitoiminnan riskien arviointi 21 5.6 Yhdistys- ja tukihenkilötoiminnan arviointi 21 6. POHDINTA 22 LIITTEET
4 1. PROJEKTIN ORGANISOINTI Lähituki -projekti käynnistyi huhtikuun alussa 2007. Jo sitä ennen tehtiin valmistelutyötä kartoittaen tarpeita ja verkostoiduttiin tulevien yhteistyökumppanien kanssa. Projektin alussa määritettiin päämääräksi yhteistyöverkostojen käyttöön perustuvan vapaaehtoisen tukihenkilötoiminnan mallin luonti tarkoituksena estää psyykkisesti oireilevien ihmisten syrjäytyminen omien selviytymiskeinojen puutteiden vuoksi. Projektin tarkoitukseksi todettiin myös Kouvolan Mielenterveysseuran jo olemassa olevan vapaaehtoisen tukihenkilötoiminnan mallin kehittäminen siten, että kohderyhmän omien valmiuksien lisääntymistä tuetaan nykymallia monipuolisemmin ja, että usean toimijan yhteistyöllä tavoitetaan aiempaa laajempi tukea tarvitsevien joukko. Lähituki -projektia toteutettiin Kouvolan Mielenterveysseuran hallinnoimana ja koordinoimana hankkeena. Projektia rahoittivat Kouvolan kaupunki sekä Raha-automaattiyhdistys. Hankkeessa työskenteli yksi palkattu projektikoordinaattori, jonka tehtävänä oli toiminnan suunnittelu ja koordinointi. Lisäksi Kouvolan Mielenterveysseuran hallitus, vapaaehtoiset vastaavat tukihenkilöt (2) ja muut tukihenkilöt olivat aktiivisesti mukana kehittämässä tukitoimintaa. Projektikoordinaattori huolehti projektin etenemisestä, vastasi suunnittelusta ja tiedottamisesta, laati selvityksiä ja kartoituksia, käynnisti kuntouttavaa ryhmätoimintaa ja ohjasi toimintaa, järjesti koulutuksia ja huolehtii dokumentoinnista, arkistoinnista ja raporttien tekemisestä. Projektiin sitoutui myös yhteistyökumppaneita kuten Pohjois-Kymen mielenterveysyhdistys Pohjatuuli, Kouvolassa toimiva Parik säätiö sekä kaupungin perusturva. Lisäksi Kouvolan psykiatrian poliklinikka lupautui mukaan asiantuntijaksi ohjausryhmään. Projektilla oli nimetty ohjausryhmä, joka tuki, ohjasi, arvioi ja linjasi projektin etenemistä. Ohjausryhmä kokoontui projektin aikana 10 kertaa. Ohjausryhmä koostui Kouvolan kaupungin perusturvan edustajista, Parik -säätiön Kouvolan Vire-talon vastaavasta ohjaajasta, Kouvolan mielenterveysyhdistys Pohjatuulen edustajasta, Kouvolan Mielenterveysseuran hallituksen edustajista sekä Kouvolan psykiatrisen poliklinikan sosiaalityöntekijästä. Lisäksi projektille nimettiin projektiryhmä, jonka tehtävänä oli tukea projektityöntekijää ja projektin etenemistä. Projektiryhmä kokoontui yhteensä 5 kertaa. Ohjausryhmän ja projektiryhmän kokoonpanot on esitetty liitteessä (Liite 11.).
5 Projektin toteutusta tukeneet tilaisuudet Vuosi 2007 ja 2008 Hallituksen jäsenten projektikoulutustilaisuus, Kouvola Kouvolan Mielenterveysseuran tukihenkilöille ja aktiiveille toiminnan kehittämispäivä, Valkeala Asumisen tukitoiminnan valtakunnalliset kehittämis- ja yhteistyöpäivät, Kouvola Kouvolan Mielenterveysseuran tukihenkilöille ja aktiiveille toiminnan kehittämispäivä, Iitti Vuosi 2009 Projektin kehittämispäivä, Kouvola Hallituksen projektityöskentelyn tuuletusilta, Kouvola KMSry:n juhlaseminaari ja Lähituki-projektin osaraportin 1 julkistus, Kouvola Hallituksen projektityöskentelyn tuuletusilta, Kouvola Vuosi 2010 Projektin loppuristeily Lisäksi projektin toteutusta käsiteltiin kaikissa hallituksen kokouksissa (15-20 kokousta vuosittain), ohjausryhmän kokouksissa (yhteensä 10 kokousta) ja projektiryhmän kokouksissa (yhteensä 5 kokousta). 2. PROJEKTIN TAVOITTEET Projektin kohderyhmänä olivat sellaiset täysi-ikäiset mielenterveyskuntoutujat ja muutoin psyykkisesti oireilevat kuntalaiset, jotka tarvitsivat henkilökohtaista ohjausta ja konkreettista tukea arjesta selviytymiseen (päivittäistoiminnat, asuminen, toiminnalliset palvelut). Toisena ja kolmantena kohderyhmänä olivat Kouvolan Mielenterveysseuran tukihenkilöt ja mukana olleet kolmannen sektorin toimijat toiminnan kehittämisen näkökulmasta. Osaraportissa 2 käsitellään kohderyhmänä tukihenkilöitä ja heidän tukensa kehittämistä. Muut kohderyhmät on huomioitu osaraportissa 1. Tavoite 1: Kouvolan Mielenterveysseuran (KMSry) tukihenkilöiden peruskoulutuksen (valinnat, koulutuksen sisältö ja organisointi, koulutusten lukumäärä) kehittäminen vastaamaan Suomen Mielenterveysseuran uudistettua peruskoulutusmallia sovellettuna KMSry:n tarpeisiin. Osaraportti 2 käsittelee tätä tavoitetta.
6 Tavoite 2: Tukihenkilöiden saaman konkreettisen tuen ja jatkokoulutuksen lisääminen ja monipuolistaminen (jatkuvuuden turvaaminen, tukihenkilöiden jaksaminen, kehittyminen ja sitoutuminen). Osaraportti 2 käsittelee tätä tavoitetta. Tavoite 3: Kehittää kolmannen sektorin palvelujen käytön ohjaamiseen malli, jossa arvioidaan yksilöllisesti kunkin tarvetta kolmannen sektorin toteuttamaan tukeen koskien päivittäistoimintoja, asumista ja toiminnallisia palveluja. Mallin pohjaksi valittiin projektin ensimmäisenä vuotena voimavaraorientoitunut vapaaehtoistyön palveluohjausmalli. Malli sovitettiin yhteen KMSry:n muun tukitoiminnan työmallien kanssa. Mallia toteutettiin ryhmämuotoisen toiminnan kautta. Osaraportti 1 käsittelee tätä tavoitetta. Tavoite 4: Vahvistaa KMSry:n näkyvyyttä ja vaikuttamista mielenterveyden edistämiseksi kansalaistoiminnalla: mm. kannanotot, aloitteet, yhteistyö, valistus ja koulutus. Projektin edetessä todettiin, että tämä tavoite ei ole mielekäs osa tätä projektia. Kyseessä on osa yhdistyksen perustoimintaa. Siksi tavoitteesta luovuttiin jo alkuvaiheessa eikä sitä käsitellä raporteissa. 3. KOUVOLAN MIELENTERVEYSSEURAN TUKITOIMINTA Kouvolan Mielenterveysseurassa mielenterveyden riskitekijöihin; yksinäisyys, turvattomuus, köyhyys, aikuisten ja läheisten puute, elämään kuuluvat muutokset ja syrjäytymisen uhka, on pyritty vastaamaan vapaaehtoisella tukihenkilötyöllä. Tähän Suomen Mielenterveysseuran mukaiseen auttamisen toimintamalliin kuuluu auttamistyön lisäksi olennaisena osana myös auttajien eli tukihenkilöiden tukeminen ja kouluttaminen. Kansalaistoiminta on muutoksessa, ihmisten sitoutuminen on löyhtynyt ja kilpailu vapaaehtoistoimijoista on kasvava trendi. Tarvitaan kyvykkyyttä uusiutumiseen, jotta kykenemme vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan ja uusien sukupolvien asettamiin haasteisiin. Järjestötoimijat ikääntyvät, mutta perinteinen yhdistystoiminta ei vetoa nuoriin. Kiireisen työelämän puristuksissa, myös aikuiset etsivät joustavia toiminnan muotoja, eivätkä välttämättä halua sitoutua toimintaan ikuisesti. Järjestömaailma ei pysty kilpailemaan koulutetuista ammattilaisista palkoilla ja etuuksilla. Jos muita keinoja osaajien rekrytointiin ei kehitetä, järjestöosaaminen uhkaa rapautua, tästä syystä on kiinnitettävä huomiota tukihenkilöiden hankintaprosessiin ja myös vapaaehtoisista huolehtimiseen.
7 Me kaikki tiedämme, että hyvistä tekijöistä on pidettävä huolta, niin kuin hyvistä ystävistä tai kohta niitä hyviä ystäviä ei ole. Sanotaan, että järjestötyö sinänsä on palkitsevaa ja innostavaa. Niin varmasti onkin, mutta vaikka itse työ palkitsee, on syytä miettiä kuinka saadaan palkitsevuutta ja innostusta vielä lisättyä. Työhyvinvointi kuuluu käsitteenä suomalaiseen työelämään ja samoin työhyvinvointi kuuluu myös vapaaehtoistyöhön. Työhyvinvointi määritellään yksilön selviytymisenä työtehtävistään, mihin vaikuttavat hänen oma fyysinen, henkinen ja sosiaalinen kuntonsa, työyhteisön toimivuus sekä työympäristötekijät. Näitä samoja elementtejä tulee tarkastella myös vapaaehtoistyössä. Kouvolan Mielenterveysseurassa asumisen tukitoiminta alkoi Suomen Mielenterveysseuran koordinoimana hankkeena silloisessa Kuusankosken kaupungissa ensimmäisten paikkakuntien joukossa Suomessa vuonna 1996, Kouvolassa vuonna 2004. Valkealassa oli kokeilujakso talvella 2006 2007. Kouvolan Mielenterveysseuran yleisin tukimuoto on vuosien ajan ollut pitkäaikainen yksilötuki, joka oli kuitenkin osalle potentiaaleista tukihenkilöitä vierasta ja muuta tukitoimintaa oli tarjolla hyvin niukasti. Seuran tulikin miettiä tukitoimien monipuolistamista ja kehittämistä. On syytä erikseen todeta, että yhtä yhdistyksen tukitoiminnan aluetta eli henkisen huollon ryhmän toimintaa pidettiin projektia aloitettaessa niin vakiintuneena, että sitä ei otettu tämän kehittämishankkeen piiriin. Kouvolan Mielenterveysseuran henkisen huollon ryhmä on vastannut Pohjois-Kymenlaakson Vapaaehtoisen pelastuspalvelun henkisen huollon toteutuksesta vuodesta 1994 alkaen toimintamallin pioneerina koko Suomessa. Kouvolan Mielenterveysseuran niin sanotun vanhan Kouvolan ja vanhan Kuusankosken alueen tukitoiminnan koordinointi ja kehittäminen toteutettiin vuosien 2007 2010 aikana osana Lähituki - projektia. Kehittämisen aiheina olivat tukihenkilöiden uudistetun peruskoulutuksen jalkauttaminen paikallisseuran tarpeisiin, jatkokoulutuksien lisääminen, tukitoimintaan osallistuvien keskinäinen työnjako, verkostoituminen kolmannen sektorin toimijoiden kanssa ja kuntoutujien ohjautuminen KMSry:n tukipalveluihin. Tukitoiminnan kantavina ajatuksina on kehittämistyön jälkeenkin tukea tarvitsevien oman näkemyksen kunnioittaminen ja yksilöllisten tarpeiden huomiointi sekä kirjallisen tukipalvelusopimuksen laadinta yhteistyössä tuettavan, hoitavan yksikön ja kaupungin perusturvan sosiaalityöntekijän kanssa. Toimintaa ohjaavat Suomen Mielenterveysseuran eettiset periaatteet. Tukihenkilötoiminta ei korvaa julkisia palveluja vaan täydentää niitä. Tukihenkilöt tukevat kuntoutujia ensisijaisesti toimimaan kodin ulkopuolella ja hakeutumaan potilasyhdistyksen (Pohjatuuli) ja Vire-talojen toimintaan, KMSry:n retkille ja ryhmätoimintoihin sekä SMS:n kuntoutumis- ja virikekursseille.
8 Tukitoimintaan kuuluu nykyään yksilötukisuhteiden lisäksi ryhmätoimintaa, kuntoutuskursseja, kriisipuhelinpäivystystä, johon Kouvolan Mielenterveysseura liittyi projektin toisena vuotena, sekä henkilökohtaisia tapaamisia. Tukihenkilöt ovat eri ammateissa toimivia, eri-ikäisiä ja heidän elämäntilanteensa ovat hyvin erilaisia. Heitä kaikkia yhdistää halu toimia yhteiseksi hyväksi. Tukihenkilö on usein tuettavan ainut ihmissuhde virallisen verkoston ohella. Hän auttaa tuettavia löytämään omat selviytymisen mallit elämässä. Projektissa kehitetyn järjestöjen palveluohjausmallin hyödyntäminen antaa tarpeellista tietoa ja tukea myös yksittäisen tukihenkilön toimintaan. 4. TOIMINTA TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISEKSI Projektin työskentelyssä voidaan puhua toiminnallisesta näkökulmasta. Toiminnallisuutta ja tiedollista puolta linkittämällä on pyritty luomaan kokonaisvaltainen rakenne, jolla vahvistetaan paikallisen mielenterveysseuran tukihenkilötoimintaa ja sen osa-alueita. Tukihenkilöt ovat arvokas voimavara. Heille tarjotaan uudistettua perus- ja jatkokoulutusta, työnohjaus kuukausittain, säännölliset kehityskeskustelut sekä virkistystä. Myös vastaaville tukihenkilöille ja muille yhdistyksen toimijoille järjestetään jatkokoulutusta ja työnohjausta. 4.1 Tukihenkilön peruskoulutuksen uudistaminen Kouvolan Mielenterveysseuran tukihenkilöiden peruskoulutus uudistettiin Suomen Mielenterveysseuran Laadukasta kulttuuria vapaaehtoistyöhön -hankkeesta tuotetun peruskoulutusmallin (Liite 1.) pohjalta sovitettuna paikallisiin tarpeisiin. Koulutus on jaettu eri teemoihin, joiden sisällöt antavat työkaluja ja tietopohjaa tuleville tukihenkilöille. Koulutuksen sisältöä voisi luonnehtia seuraavilla asioilla: minä auttajana ja kehittyvänä ihmisenä, organisaationi; Kouvolan Mielenterveysseura ja Suomen Mielenterveysseura, tuettavan näkökulma tukea tarvitsevana ihmisenä, vapaaehtoistyö Suomen Mielenterveysseurassa ja sen tukeminen. Kursseja oli tavoitteena järjestää kaksi vuodessa. Tavoitetta ei kuitenkaan pystytty täysin toteuttamaan, koska ryhmiä ei saatu koottua kahta kertaa vuodessa. Kursseja järjestettiin projektin aikana yhteensä 4 kertaa. Kursseilta valmistui tukihenkilöksi yhteensä 32 henkilöä. Uudistetun koulutuksen kesto on 35 oppituntia. Kokonaislaajuus on 3 opintopistettä. Koulutuskerrat olivat iltaisin sekä yhtenä lauantaina. Koulutuksen tuntimäärä lisääntyi peruskoulutuksen uudistuksen yhteydessä. Tuntimäärän lisääntymisen taustalla oli koulutettavan osallistamisen
9 lisääminen ja koulutuksen laadun kehittäminen. Koulutus antaa oikeuden vapaaehtoisen koulutetun tukihenkilön, SMS (rekisteröity nimike) tehtävään Suomen Mielenterveysseurassa ja paikallisissa mielenterveysseuroissa. Tätä peruskoulutusta edellytetään ennen vapaaehtoistyön tukihenkilövastaavan koulutusta sekä ennen tukiohjaaja-, työnohjaaja- ja kouluttajakoulutuksia. Tukihenkilön oma persoona ja hänen oma ainutlaatuinen tapansa auttaa ovat ensiarvoisen tärkeitä. Peruskurssin tavoitteena on mahdollistaa turvallinen ja antoisa työ viihtyisässä ilmapiirissä, missä eri osapuolten odotukset kohtaavat ja tehdä työstä niin miellyttävää kuin mahdollista. Kurssin tavoitteena on myös antaa tukihenkilötoiminnasta mahdollisimman selkeä kuva, jotta osallistuja voi sen varassa peilata mahdollisuuksiaan osallistua siihen. Koulutus on yhteinen oppimisen prosessi, jossa myös kouluttajat ammentavat koulutettavien viisaudesta. Riittävän pitkä koulutusaika mahdollisti prosessin, jossa toiminta ja henkilöt tulivat tutuiksi, ryhmäytyminen mahdollistui ja koulutettavien sopivuus tukihenkilön tehtäviin varmistui sekä kouluttajille että henkilöille itselleen. Opiskelijoille jäi aikaa syventyä kotitehtäviin, oppimista tapahtui tapaamisten väliajoilla ja koulutettavilla oli riittävästi palautumisaikaa. Myös varmuus tukijana kehittyi ennen siirtymistä vapaaehtoistyöhön ja sitoutuminen parani. Riittävä kokonaispituus antoi kouluttajille mahdollisuuden muokata koulutusta oppijoiden ja oppijaryhmän tarpeiden mukaisesti. Koulutukselle nimettiin vastuukouluttaja, joka oli koulutettavien tiedossa jo koulutuksen hakuvaiheessa ja tuli koulutuksen aikana tutuksi ja turvalliseksi. Oppimisprosessin seuraaminen oli tärkeää muun muassa ryhmäytymisen, yhdistykseen sitoutumisen, kehittyvän luottamuksen sekä koulutettavien oman kasvun ja jaksamisen kannalta. Nimetyn vastuullisen kouluttajan läsnäolo auttoi koulutettavien yhteydenpitoa ja helpotti puuttumista mahdollisiin ongelmiin. Koulutukseen pyrittiin luomaan mukava ja kiireetön ilmapiiri, joka mahdollisti turvallisen tutustumisen muihin ryhmäläisiin. Hyvässä ilmapiirissä ammattilaiset ja vapaaehtoiset arvostavat ja kunnioittavat toisiaan. Aikaa oli oltava riittävästi myös kurssilaisten esittämille kysymyksille ja niiden esiin nostamista oli tuettava. Ympäröivä maailma tarjoaa kiirettä yllin kyllin. Eri koulutuksista saatujen palautteiden mukaan koulutettavat arvostivat hyvää ilmapiiriä ja siinä erityisesti kiireettömyyttä. He eivät ole tulleet pitämään ikävää ja stressaantumaan. Hyvällä ilmapiirillä on myönteisiä vaikutuksia rekrytoinnin onnistumiseen ja sitoutumiseen. Jokaisella on oltava oikeus olla oma itsensä. Jokainen yksilö on yhtä arvokas.
10 4.2 Tukihenkilöiden saaman tuen lisääminen Tukihenkilöiden peruskoulutuksien lisääminen edellytti myös heidän saamansa muun tuen vahvistamista. Vastuuhenkilöt ja tukihenkilöt olivat aina pitäneet tiivistä yhteyttä keskenään ja tämä toimivaksi todettu yhteydenpito jatkui projektin aikana. Tuen vahvistaminen ja lisääminen tarkoitti lisä- ja jatkokoulutusten tarjoamista vanhoille ja uusille tukihenkilöille ja heidän sitouttamistaan seuran toimintaan järjestämällä erilaisia virkistys- ja tutustumistapahtumia. Osa koulutuksista järjestettiin paikallisesti yhdistyksen omia tai ulkopuolisia kouluttajia käyttäen. Osa koulutuksista oli alueellisia tai valtakunnallisia ja yhdistys tuki niihin osallistumista. Tukihenkilöille järjestettiin jo aiemmin vakiintuneeseen tapaan säännölliset työnohjaukset kerran kuukaudessa lisäten työnohjausryhmiä ja hankkien uusia tukiohjaajia. Tukihenkilöiden kanssa aloitettiin tärkeäksi osoittautunut uusi työmuoto eli kehityskeskustelut. 4.2.1 Koulutukset ja muut tapahtumat Vuosi 2007 Koulutukset Asumisen tukitoiminnan valtakunnalliset kehittämis- ja yhteistyöpäivät, Kouvola Muita tukihenkilöiden ja tuettavien tapahtumia Virkistysretki Orilammelle sekä tietoisku Lähituki projektista Hyvinvointitreenien jatkotapaaminen, Nastola Teatteriretki Korvenkylän kesäteatterin Tähti ja Meripoika-esitykseen Pikkujoulu tukihenkilöille ja tuettaville, Kymen Paviljonki Vuosi 2008 Koulutukset Ensiapu itsemurhan uhatessa, Kouvola Hyvinvointivastaavien koulutus, Hoikka Asumisen tukitoiminnan valtakunnalliset kehittämis- ja yhteistyöpäivät, Vantaa Oikein/väärin kenen näkökulmasta? Valkeala Puhelinauttamisen erityispiirteet, Kouvola Alueellinen tukihenkilöiden lisäkoulutus, Lahti Järjestöpäivät, Helsinki
11 Muita tukihenkilöiden ja tuettavien tapahtumia Kesäteatteriretki Haminan kesäteatterin Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen esitykseen Tukitoiminnan kuntoutus- ja virkistysretki Kaunissaareen Hyvinvointikurssi tukihenkilöille ja tuettaville, Espoo Pikkujoulu tuettaville ja tukihenkilöille, Kuusankosken teatteri Vuosi 2009 Koulutukset Henkisen tuen peruskurssi Palvelusuunnitelma ja palvelutarpeen arviointi -seminaari Ensiapu itsemurhan uhatessa, jatkokoulutus Hyvinvointivastaavien koulutus Tukihenkilöiden talouskoulutus Tukityön laatupäivät. Valtakunnallinen seminaari Mentorointi-koulutus Muita tukihenkilöiden ja tuettavien tapahtumia Terveyttä ja hyvää oloa -messut Vappuaskartelu tuettaville Tykkimäki-päivä Yleisurheilukilpailut Pikkujoulu tuettaville ja tukihenkilöille, Kouvolan teatteri Koulutus- ja tapahtumaluettelosta selviää konkreettisesti, kuinka projektin myötä tukihenkilöille ja muille yhdistyksen toimijoille järjestettyjen koulutusten ja tilaisuuksien määrä ja laatu kehittyivät. Liitteenä esitetään vuoden 2009 yksityiskohtainen luettelo, joka kuvaa kehitystyön tuloksena syntynyttä lopputulosta, jossa hyödynnetään useita eri tahoja koulutusten järjestäjinä ja jossa useat eri henkilöt pääsevät erilaisiin tilaisuuksiin. Luettelossa esitetään myös tukihenkilöiden, tuettavien ja muiden koulutuksiin ja tapahtumiin osallistuneiden lukumäärät. (Liite 2.)
12 4.2.2 Kehityskeskustelut Säännölliset kehityskeskustelut käytiin kaikkien vapaaehtoisten tukihenkilöiden kanssa kolme kertaa projektin aikana. Ensimmäiset keskustelut käytiin alkuvuonna 2008, joihin osallistui 11 tukihenkilöä. Kaikki näihin kehityskeskusteluihin osallistujat toimivat yksilötukisuhteessa tukihenkilönä. Huhti-toukokuussa 2009 käytiin kehityskeskustelu 19 tukihenkilön kanssa. Kehityskeskusteluihin osallistui tukihenkilö, tukihenkilövastaava ja projektikoordinaattori. Kriisipuhelinpäivystäjien kehityskeskusteluihin osallistuivat tukihenkilön lisäksi kriisipuhelinpäivystysvastaava ja projektikoordinaattori. Vuoden 2009 kehityskeskustelut jakautuivat eri toimintamuotojen kesken siten, että ne käytiin 9:n tukisuhteessa, 6:n kriisipuhelinpäivystyksessä ja 4:n molemmissa tukimuodoissa toimivan tukihenkilön kanssa. Myös keväällä 2010 käytiin kehityskeskustelut, mutta aikatauluseikkojen vuoksi yhteenvetoa toteutuksesta ei ollut mahdollista liittää raporttiin. Kehityskeskusteluissa käytettiin apuna Suomen Mielenterveysseuran laatimaa lomaketta Tukihenkilötyön kehityskeskustelu (Liite 3.). Lomake sisältää 14 kysymystä. Saatujen vastausten avulla Kouvolan Mielenterveysseuran on mahdollista kehittää työnohjausta ja koulutusta sekä järjestön omaa toimintaa vastaamaan tukihenkilöiden toiveita. Kehityskeskustelut on koettu hyvänä ja tärkeänä tukimuotona tukihenkilöille. Niitä tullaan käymään jatkossa vuosittain vakiintuneena työmuotona. Kehityskeskustelujen arviointi on esitetty kohdassa 5.4.1. 4.2.3 Työnohjaus Tukihenkilöiden edellytyksiä osallistua säännölliseen työnohjaukseen pyrittiin lisäämään, joka jo koulutusvaiheessa kerrottiin sisältyväksi tukihenkilötoimintaan. Työnohjaus on kehittynyt projektin aikana huomattavasti. Projektin alussa työnohjausryhmiä oli kaksi ja työnohjaajia kolme. Tukihenkilöiden määrän lisääntyessä uusia ryhmiä perustettiin ja yksi vapaaehtoinen kouluttautui työnohjaajaksi. Uusien työnohjausryhmien syntymisen syynä oli myös kriisipuhelinpäivystysrinkiin osallistuminen Kouvolan Mielenterveysseurassa. Kaiken kaikkiaan työnohjausryhmiä oli 4. Työnohjauksiin osallistui kaikkiaan 22 henkilöä. Kohdassa 5.4.2 Työnohjauksen arviointi on kuvattu kattavasti tukihenkilöiden kokemuksia työnohjauksesta.
13 4.2.4 Mentorointi Lähituki-projektin viimeisen vuoden toimintasuunnitelmaan kirjattiin osaamisen syventäminen ja kertyneen tietotaidon hyödyntäminen kokeneiden tukihenkilöiden avulla. Tässä sovelletaan tiedon syventämisen mallina mentorointia. Mentorointi tarkoittaa kokeneen ja arvostetun toimijan (eli mentorin) antamaa tukea vähemmän kokeneelle (eli aktorille). Kyseessä on vastavuoroinen luottamuksellinen keskustelusuhde, jossa jaetaan kokemuksia ja näkemyksiä. Tämä suhde luo mahdollisuuden henkilökohtaiseen kasvuun ja antaa eväitä vapaaehtoistoiminnan osa-alueiden parempaan hallintaan. Se antaa myös kokemattomammalle mahdollisuuden oppia toisen kokemuksista ja kokeneelle mahdollisuuden uudistua. Mentoroinnin aloituksesta on tehty suunnitelma (Liite 4.), joka sisältää toiminnan aloittamisen pilottimuotoisena syksyllä 2010. 5. PROJEKTIN ARVIOINTI Hankkeen arviointia toteutettiin täyttämällä Hankkeen itsearviointi -lomake (Liite 5.), Projektin riskianalyysi -lomake sekä tekemällä yhteenvetoja ja palautteita kyselyistä ja kehityskeskusteluista. Lisäksi yhdistys- ja tukihenkilötoiminnan kokonaisvaltaista arviointia toteutettiin Suomen Mielenterveysseuran työntekijän ohjaamana täyttämällä SMS:n kehittämä Yhdistys- ja tukihenkilötoiminnan itsearviointilomake. Tavoitteena oli toteuttaa arviointia niin, että se rakentui luontevaksi toiminnaksi projektin sisälle, jolloin se vahvisti kehittämistyön tavoitteellista ja oppivaa toteuttamista. Arviointia pyrittiin toteuttamaan käytännönläheisin ja osallistavin keinoin. 5.1. Ohjausryhmän toteuttama arviointi Projektin ohjausryhmä kokoontui projektin aikana 10 kertaa. Ohjausryhmän työskentelyssä oli pääosassa projektin tilannekatsaus. Ohjausryhmän kokouksissa käytiin säännöllisesti läpi eli arvioitiin projektiin liittyvien asioiden etenemistä, tavoitteissa pysymistä ja uusien kehitystehtävien suunnittelua. Ohjausryhmä täytti kirjallisen Hankkeen itsearviointi -lomakkeen vuosina 2008 ja 2009. Ryhmä täytti myös Projektin riskianalyysin (Liite 6.) vuonna 2007 ja totesi seurannan aikana ettei arviota tarvinnut uusia. Ohjausryhmä päätti, että Hankkeen itsearviointi -lomakkeen täyttävät vuonna 2009 myös hallitus ja projektiryhmä. Kirjallinen Hankkeen itsearviointi -lomake koostui 13 kysymyksestä, joihin vastausvaihtoehdot olivat: 1= on toteutunut aika huonosti, pitää parantaa/tehdä muutoksia, 2= on toteutunut melko
14 hyvin, mutta parannettavaa ja täsmennettävää on vielä ja 3= on toteutunut hyvin, jatketaan samaan tapaan. Ohjausryhmä täytti lomakkeen kahteen kertaan. Jo lähtötilanne oli hyvä: lomakkeiden vastausten keskiarvoksi tuli 2,6. Seurannassa tilanne muuttui joko vielä parempaan suuntaan tai pysyi ennallaan. Voikin todeta, että ohjausryhmä on kokenut projektin edenneen ja toteutuneen hyvin. Hallituksen täyttämän arviointilomakkeen tulos ja siitä tehty johtopäätös olivat hyvin samansuuntaisia. Alla on otos ohjausryhmän arviointia tehdessä antamista kommenteista ja ohjeista: Projektin seurantaa on ollut ja tarvittaessa on reagoitu ja toimittu. Tilitoimistoa on vaihdettu, sillä ensimmäisen tilitoimiston kanssa tuli ongelmia, toiminta oli haparoivaa. Tilitoimiston vaihdoksen myötä yhteistyö on toiminut. Palkatun työntekijän tukemista olisi tarvittu enemmän, mutta tuki on riittänyt. Suurin ongelma on ollut työntekijöiden vaihtuvuus, johon on inhimilliset ja ymmärrettävät syyt. Kaikki mitä on pystytty, on tehty ja ongelmista on selvitty vapaaehtoisten panoksen avulla. Ohjausryhmän jäsenten näkökulmasta kaikki on sujunut hyvin. Ensimmäistä työntekijää koulutettiin ja koulutus oli tarpeeseen, sillä sen avulla projekti lähti hyvin pyörimään. Muille työntekijöille koulutusta järjestettiin vähemmän. Mutta kokonaisuuden kannalta koulutusta on ollut riittävästi projektin läpiviemiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Vapaaehtoiset ovat tehneet ja antaneet paljon, jotta henkilöstöresurssit ovat riittäneet. Ensimmäisenä vuonna verkostoiduttiin paljon. Näistä yhteyksistä paljon oli turhia, mutta jäljelle jääneiden kanssa yhteistyö on syventynyt. Tukihenkilöiden koulutuksessa on päästy eteenpäin, mutta tukihenkilöiden sitoutumisessa on vielä toivomisen varaa. Tukihenkilölle pitäisi pystyä osoittamaan tuettava mahdollisimman pian, jotta tukihenkilön motiivi ei heikkenisi eikä usko omiin kykyihin tukijana haihtuisi. Koulutusten lisäykset ovat näkyneet. KMSry:n näkyvyyden lisääntymiseen ja mielenterveyden edistämiseen omana päämääränä ei keskitytty, koska se on mielekkäämpi uuden hankkeen tavoitteena. Lähituki- projektin kokemuksia kannattaa hyödyntää tulevaisuudessa.
Tehtyä palveluohjauksen käsikirjaa ja lomakkeita tulee markkinoida ja käyttää jatkossa. 15 5.2. Projektiryhmän toteuttama arviointi Projektiryhmä koottiin projektityöntekijän tueksi ja sen kokoontumiset alkoivat vuonna 2008. Kokouksia oli projektin aikana yhteensä 5. Projektiryhmä osallistui myös kertaalleen projektin kirjalliseen arviointiin täyttäen Hankkeen itsearviointi -lomakkeen keväällä 2009. Projektiryhmä arvioi tuolloin, että projektin päättymiseen (mm. julkaisut, lomakkeisto) liittyviä toimia ei ole ennakoitu tarpeeksi ajoissa ja uuden työmallin kehittäminen kuntoutujien tukemiseen ei ole valmis eli tavoitteet näiltä osin ovat toteutuneet huonosti tai niitä pitää parantaa tai tehdä muutoksia. Toivottiin koordinaattorille lisää resursseja ja projektiryhmän sekä kunnan yhteistyön parempaa hyödyntämistä. Muilta osin arviointitulokset olivat samansuuntaisia, kuin ohjausryhmän tekemät kommentit. Ryhmässä mukana ollut kunnan käytännön tukityötä tekevä työntekijä arvosti tulossa olevien palveluohjauslomakkeiden tarjoamaa konkreettista apua itselleen. Hän totesi, ettei hänellä ole koskaan aiemmin ollut käytössään vastaavan tasoista, työn toteutusta suuresti auttavaa tietoa. Projektiryhmän kriittisyys Hankkeen itsearviointi -lomakkeen täytössä johtunee useasta tekijästä. Projektikoordinaattori oli vaihtunut vähän ennen kokousta ja uusi projektikoordinaattori ei tiennyt vastauksia ryhmän esittämiin kysymyksiin. Projektiryhmää ei myöskään ollut informoitu hankkeen etenemisestä yhtä kattavasti kuin ohjausryhmää. Kolmantena tekijänä voi arvioida projektiryhmän vastuuntuntoisena toimijana pyrkineen kantamaan jonkinlaista ohjausryhmän roolia epävarmaksi kokemassaan tilanteessa. Jälkikäteen voi todeta, että ryhmän laajempi informointi ja osallistaminen olisi ollut hyödyksi niin projektiryhmän toiminnalle kuin projektin toteutukselle. 5.3. Koulutuksien arviointi Toteutuneiden tukihenkilön peruskurssien jälkeen jokainen osallistuja täytti koulutuksen arviointilomakkeen (Liite 7.), joka koostui valmiit vastausvaihtoehdot sisältävistä kysymyksistä ja avoimista kysymyksistä. Alkuvuonna 2010 toteutuneen neljännen kurssin palautteita ei ollut aikatauluseikkojen vuoksi mahdollista esittää raportissa. Valmiita vastausvaihtoehtoja sisältäviä kysymyksiä oli kaksi ja ne käsittelivät koulutuksen sisällöllistä antia ja koulutuksen käytännön järjestelyjä. Vastausvaihtoehdot olivat erittäin hyvin, osittain ja ei lainkaan.
16 Kysymys 1. Vastasiko koulutuksen sisältö odotuksia? Kysymys 2. Toimivatko koulutuksen käytännön järjestelyt, kuten tarjoilu, aikataulu ja ohjelma? Vastaajien mielestä koulutuksen sisältö vastasi melko yksimielisesti erittäin hyvin vastaajien odotuksia. Käytännön järjestelyihin vastaajat olivat myös pääsääntöisesti erittäin tyytyväisiä. Avoimet kysymykset Avointen kysymysten vastauksissa kysymykseen, Mitä jäi erityisesti mieleen koulutuksesta, nousi selkeästi esille kurssin mielenkiintoiset aiheet ja kurssin rakenne ylipäätänsä. Kurssilaiset nostivat esille myös ryhmähengen, innostuneen ilmapiirin, vertaisryhmän merkityksen, koulutettavien arvostuksen, yhteiset keskustelut ja puhelinauttamisen koulutusosion avoimissa kysymyksissä. Kurssilaiset antoivat myös kehittämisehdotuksia, joista nousi esille, että käytännön esimerkkejä ja harjoituksia olisi voinut olla vieläkin enemmän sekä iltojen pituus rasitti toisinaan kurssilaisia.
17 Asiantuntevat kouluttajat Opettavaiset ja ajattelemisen aihetta antaneet harjoitteet Innostunut ilmapiiri Ryhmähenki oli täyttä rautaa Koulutusosiot, tehtävät ja ryhmätyöt olivat opettavaisia kokonaisuuksia Vertaisryhmä oli tärkeä Päätelmänä avoimien kysymyksien vastauksista voisi sanoa, että on tarkoituksenmukaista, että keskusteleva ote ja käytännönläheisyys säilyvät jatkossakin, eikä koulutuksen sisältöä muuteta teoreettisemmaksi. Tärkeintä on, että koulutuksen kautta avautuu mahdollisuus tulevan tukihenkilötyön reflektoimiseen ja asioiden pohtimiseen avoimessa ilmapiirissä, omaa itseä ja tulevaa vapaaehtoistyötä kehittäen. Jatkokoulutus nousi myös selkeästi avoimista kysymyksistä esille. Vastaukset kysymykseen, mistä aiheesta haluaisit jatkokoulutusta, olivat hyvin monipuolisia. Vastauksista nousi selkeästi esille puhelinpäivystyksen ja ryhmänohjauksen lisäkoulutukset. Myös mielen sairauksista tuli toiveita tietää lisää. Tähän palautteeseen paikallisseura on tarjonnut sekä Suomen Mielenterveysseuran järjestämiä koulutuksia, jotka ovat monipuolisia ja erittäin kattavia paketteja, että omia koulutuksia. 5.4. Tukihenkilöiden saaman tuen lisäämisen arviointi Kehityskeskusteluista koottiin yhteenveto (Liite 8.), jossa kuvataan keskustelujen merkitystä. Työnohjauksesta teetettiin kysely, jossa kartoitettiin sitä, miten työnohjaus koetaan ja mikä merkitys sillä on tukihenkilöille. 5.4.1. Kehityskeskustelujen arviointi Osaa Tukihenkilön kehityskeskustelu -lomakkeen vastauksista pystyttiin käyttämään sekä palautteena toiminnasta että arvioinnin apuvälineenä. Vastauksista tehdyssä yhteenvedossa kävi ilmi, että kehityskeskustelut on koettu hyvänä ja tärkeänä tukimuotona tukihenkilöille ja moni on toivonut niiden jatkuvan tulevaisuudessakin. Tukihenkilöt toivoivat myös yhteisiä tapahtumia enemmän ja myös erilaisia koulutuksien aiheita nousi esille.
18 Enemmän jotain yhteistä toheltamista. Oppisi tuntemaan tukihenkilöt ja tuettavat. Yhteiset retket tuettavien kanssa. Tukihenkilöiden retket mielenkiintoisiin kohteisiin Milloin on aika päättää tukisuhde? Koulutus kuinka tukisuhde etenee Täsmäkoulutusta, mikä auttaisi ymmärtämään erilaisia tilanteita. Esim. mieleen liittyvien sairauksien tietopaketti. Päihteiden käytöstä. Yksi hyvä koulutus kerran vuodessa riittää, mutta voisivatko toiset koulutuksessa käyneet kertoa muille koulutuksen antia esim. yhteistapaamisissa. 5.4.2 Työnohjauksen arviointi Työnohjauksen arviointi teetettiin keväällä 2009 kaikissa neljässä työnohjausryhmässä. Vastaukset siis edustavat sekä yksilötukihenkilöitä että kriisipuhelinpäivystäjiä. Sitä miten vastaukset jakautuvat näiden kesken ei ole huomioitu yhteenvedossa. Arviointiin oli mahdollisuus vastata nimettömänä kaikilla niillä, jotka kyseisillä työnohjauskerroilla olivat paikalla. Poissa oleville ei kyselyä jaettu. Vastaajia oli 14. Vastausten määrää laskee se, että jotkut käyvät hyvin harvoin tai eivät lainkaan työnohjauksissa tai sitten arviointikaavake jäi jostain syystä palauttamatta. Kysymys 1. Auttanut minua tekemään tukihenkilötyötä laadukkaasti Vastausten keskiarvoksi muodostui 3,79. 5 erittäin paljon 4 3 2 1 hiukan 0 2 4 6 8 10 12 Päätelmä: Melkein kaikki vastaajat kokivat, että työnohjaus oli auttanut paljon tekemään tukihenkilötyötä laadukkaasti ja vain muutama koki työnohjauksen auttaneen kohtalaisesti. Tulosta voidaan pitää hyvänä.