Tampereen kaupunkiseudun asuntopoliittinen ohjelma luonnos 15.10.2009
Net Effect Oy /Sampo Ruoppila, 15.10.2009 Tampereen kaupunkiseudun asuntopoliittinen ohjelma vuoteen 2030 asti Sisällysluettelo Johdanto... 2 Tavoitteet ja tehtävänanto... 3 Väestönkehitys seudulla... 5 Uusien asuntojen rakentaminen... 6 Asuntotuotannon monipuolisuus... 8 Vanhan asuntokannan kehittäminen... 14 Erityisryhmien asuminen... 15 Linjaukset asuinalueiden jatkosuunnittelulle... 18 Asumisen kehittämistä tukeva maapolitiikka... 20 Asuntojen tarjonta ja vuokraus... 21 Asuntomarkkinaseuranta... 21 Yhteenveto... 22 (Liite: Asuntopoliittisen ohjelman suunnitteluprosessi) 1
Tampereen kaupunkiseudun asuntopoliittinen ohjelma vuoteen 2030 asti Johdanto Tampereen kaupunkiseudun asuntopoliittinen ohjelma on osa seudun kuntien yhdyskuntasuunnittelun hankekokonaisuutta, jossa määritellään asumisen, työpaikkojen ja palveluiden sijoittuminen, sekä julkisen liikenteen kehittäminen vuoteen 2030 mennessä. Kokoava hanke on kaupunkiseudun rakennesuunnitelma, joka esittää pitkän aikavälin alueja yhdyskuntarakenteen kehittämisen linjaratkaisut. Asuntopoliittinen ohjelma täsmentää suunnittelua asuntorakentamisen ja asumisen kehittämisen osalta. Tampereen kaupunkiseudun muodostavat Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi. Vielä jotain rakennesuunnitelmasta lisää alkuun? Kaupunkiseudun asuntopoliittisen ohjelman toteuttaminen perustuu kuntien tekemään sopimukseen. Asuntopolitiikan koordinoinnista ja seurannasta vastaa (vielä määrittelemätön XXX), jonka toiminta on osa seutuhallintoyhteistyötä. Ohjelman toteutumista ja kuntien yhteisvastuullisuutta seurataan. Asuntopoliittinen ohjelma laadittiin Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän toimeksiannosta. Valmistelutyöstä vastasi Tampereen kaupunkiseudun seutuhallituksen nimeämänä seudun asuntopoliittinen työryhmä, joka koostui seudun kuntien asuntotoimien ja kaavoituksen johtavista virkahenkilöistä (ks. liite). Käytännön valmistelutyötä teki julkishallinnon konsulttitoimisto Net Effect Oy, projektipäällikkönä Sampo Ruoppila. Ohjelmatyö toteutettiin tammikuun 2008 ja X-kuun 2009 välisenä aikana. 2
Tavoitteet ja tehtävänanto Asuntopoliittisen ohjelman tavoitteet on asetettu seutuhallituksen rakennesuunnitelmalle 29.5.2008 hyväksymissä tavoitteissa, sekä seudun asuntopoliittisen työryhmän laatimassa tehtävänannossa. Lähtökohtina ovat toimineet lisäksi prosessin ensivaiheessa kuntien laatimat asumisen kuntakehityskuvat ja konsulttityöryhmän tunnistamat asumisen yhteiskunnalliset megatrendit, joiden haasteisiin ohjelmalla niin ikään pyritään vastaamaan. Rakennesuunnitelman tavoitteissa asumisen kehittämistä koskevat tavoitteet on tiivistetty erityisesti kohtaan 4: Asuntotuotannon monipuolisuutta lisätään. Tavoitteita on eritelty seuraavasti: Asuntotuotannossa varaudutaan 90 000 asukkaan väestönkasvuun. Asuinalueiden mitoituksessa otetaan huomioon oletettu väljyyskehitys. Asumisen ja asuntojen hallintamuotojen ja talotyyppien vaihtoehtoja lisätään ja monimuotoistetaan. Sosiaalinen asuntotuotanto toteutetaan yhteisvastuullisesti seudulla. Parannetaan asumisviihtyvyyttä kehittämällä seudullista ja paikallista viherverkostoa. Suositaan maankäyttöä, joka mahdollistaa energiaa säästäviä ratkaisuja. Seudun asuntopoliittisen työryhmän laatimassa tehtävänannossa tavoitteet on esitetty seuraavasti: Asuntojen määrällinen, laadullinen ja ajallinen kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Asuntotuotannossa huomioidaan eri hallintamuotojen ja talotyyppien tarve. Tarjolla on houkuttelevia ja monipuolisia asumisen tontteja, jotka vastaavat kysyntään. Asumisen kustannusten nousua sekä asuntojen ja tonttien hintojen nousua hillitään. Vastataan elinkeinopoliittisiin kysymyksiin; kuten seudulla jo työssäkäyvät ja seudulle työn vuoksi muuttavat henkilöt ja heidän asuminen sekä seudulle muuttavat yritykset. Huomioidaan erityisesti työperäinen maahanmuutto. 3
Seudulla tasapainoisesti vastataan asuntopolitiikan sosiaalisiin kysymyksiin kuten: asunnottomuuden lukumäärä ja keinot sen vähentämiseen, erityisryhmien asumisen kehittäminen, ikäihmisten määrän kasvu ja ikäihmisten asumistoiveisiin ja tarpeisiin vastaaminen, opiskelijoiden asuminen. Yhteiskunnallisiksi megatrendeiksi, jotka asettavat lisähaasteita asumisen kehittämiselle, tunnistettiin seuraavat: Väestö ikääntyy, kansainvälistyy, ja jakautuu kotitalouksiin eri tavalla kuin aikaisemmin. Yhdyskuntarakenteen kehitykselle määrittyvät vahvemmat ekologiset reunaehdot. Elämäntavat yksilöllistyvät ja asumistoiveet monipuolistuvat. Megatrendit myös paperiin aukikirjoitettuna. 4
Väestönkehitys seudulla Nykytilanne Pidemmällä aikavälillä väestö on kasvanut melko tasaisesti sekä Tampereella että kehyskunnissa. Tampereen osuus kaupunkiseudun koko väestöstä on pysynyt pitkään melko samana; nykyiset kunta- ja kaupunkiseudun rajat huomioiden se oli 61 % vuonna 1990, 62 % vuonna 2000 ja 60 % vuonna 2008. Kuluvalla vuosikymmenellä painopiste on siirtynyt kehyskuntiin niin, että vuodesta 2002 alkaen niiden väestönkasvu on ylittänyt väestönkasvun Tampereella. Vajaassa kahdessa vuosikymmenessä, 1990-2008, Tampereen kaupunkiseudun väestö on kasvanut 65 000 asukkaalla. Kuvio 1: Väestönkehitys Tampereen kaupunkiseudulla, Tampere ja kehyskunnat eroteltuna, 1990-2008 Lähde: Tilastokeskus Kuvio 2: Väestönkasvu Tampereen kaupunkiseudulla, Tampere ja kehyskunnat eroteltuna, 1990-2008 5
Lähde: Tilastokeskus Tulevaisuus Rakennesuunnitelma, asuntopoliittinen ohjelma, ja muut yhdyskuntasuunnittelun hankkeet on laadittu lähtökohdasta, että kaupunkiseutu varautuu 90 000 asukkaan väestönkasvuun vuoteen 2030 mennessä. Väestönkasvun painopistettä pyritään tasoittamaan. Tavoite on, että kaupunkiseudun uusista asukkaista puolet sijoittuu Tampereelle. Tarkistettava Uusien asuntojen rakentaminen Nykytilanne Tällä vuosikymmenellä, samaan aikaan kun väestönkasvu kehityskunnissa on ollut kiivaampaa, on Tampereelle rakennettu edelleen reilusti yli puolet kaupunkiseudun uusista 6
asunnoista. Paradoksaalinen tulos heijastaa Tampereen pienempää luonnollista väestönkasvua (tarkistettava, oletan) ja suurempaa väljyyskasvua, jonka taustalla on lähinnä väestön ikääntymisestä johtuva kotitalouksien keskimääräisen koon pieneneminen. Taulukko / kuvio: Asuntotuotanto Tampereen kaupunkiseudulla 1997-2008 (voisi olla pidemmälläkin aikavälillä) Asuntotuotanto Tampereen kaupunkiseudulla 1997-2008 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Kehyskunnat yht 410 631 673 1030 1316 1091 1247 1248 1385 1330 1562 1295 Tampere 2092 1862 1792 2143 2150 2304 1629 1970 1492 1791 1677 1613 Kaupunkiseutu 2502 2493 2465 3173 3466 3395 2876 3218 2877 3121 3239 2908 Kehyskunnat yht 16 % 25 % 27 % 32 % 38 % 32 % 43 % 39 % 48 % 43 % 48 % 45 % Tampere 84 % 75 % 73 % 68 % 62 % 68 % 57 % 61 % 52 % 57 % 52 % 55 % Tampereen osuus rakentamisesta 63% (1997-2008) Tulevaisuus Asuntopoliittisessa ohjelmassa varaudutaan 90 000 uuden asukkaan lisäykseen kaupunkiseudulla vuoteen 2030 mennessä. Uusia asuntoja varaudutaan rakentamaan kaikkiaan 71 000 kappaletta. Luvussa on huomioitu sekä uudet asukkaat (55 000 asuntoa) että väljyyskasvu (26 000 asuntoa). Jälkimmäistä aiheuttaa etenkin asuntokuntien koon pieneneminen, jonka taustalla on varsinkin ikärakenteen muutos. Taulukko 1: Asuntotuotantotavoitteet kaupunkiseudulla ja kunnittain Aspol-linjaukset: Uusimmat ovat minulla nyt vain pdf-tiedostossa, mutta luvut muuttuvat sitä mukaa kuin rakennesuunnitelma elää. Tampereen osuudeksi tulee 60+ % Tähän tekstiä mitä tarkoittaa kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen kehittämisen kannalta Uusi asuntorakentaminen on Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelmassa keskitetty keskustoihin ja joukkoliikennekäytävien varsille. Uuden maankäytön sijoittamisessa on pyritty ensisijaisesti nykyisen yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen ja toissijaisesti sen täydentämiseen. Tavoitteena on ollut edistää taloudellisen, kestävän ja ilmastonmuutosta hillitsevän yhdyskuntarakenteen syntymistä sekä asukkaiden sujuvan ja 7
toimivan arjen edellytyksiä. Tavoitteena on ollut myös hillitä hajarakentamista lisäämällä monipuolisten ja eriluonteisten sekä sijainniltaan ja yhteyksiltään vetovoimaisten asuinalueiden tarjontaa kaupunkiseudulla. Ja siis vielä lisää vastaavaa tekstiä, jossa selitetään rakennesuunnitelma auki asuntorakentamisen painopisteiden osalta. Tähän myös kommentti rakentamisen jakautumisesta Tampere vs kehyskunnat - mistä ollaan tulossa ja mihin menossa, ja mitä tavoitteita tähän liittyy. (Tämä teksti Juhan kanssa niin että on linjassa rakennesuunnitelmaan tulevan tekstin kanssa.) Rakennesuunnitelmassa hyväksytään 5000 asukkaan haja-asutus, mikä on merkittävä vähennys nykykehitykseen verrattuna. Myös taajama-alueen ulkopuolella rakentaminen pyritään ohjaamaan kyliin, jossa on palveluita. Merkittävin keino vähentää hajarakentamista on nykyistä suurempi ja monipuolisempi tarjonta taajama-alueen sisäpuolella. Kunnat sitoutuvat kaavoittamaan asuntotuotantoon maata rakennesuunnitelman ja asuntopoliittisen ohjelman osoittamalla tavalla. Asuntotuotannon monipuolisuus Asuntotuotannon monipuolisuudella tarkoitetaan asuntopoliittisessa ohjelmassa jakautumista erilaisiin asuntotyyppeihin (omakotitalot, kerrostalot, rivitalot jmv.) ja erilaisiin hallintamuotoihin (omistus, vuokra, osaomistus jmv.). Tavoitteella lisätä monipuolisuutta tarkoitetaan, että seudulla kokonaisuutena ja sen eri osissa on riittävästi erilaista tarjontaa niin talotyyppien kuin hallintamuotojenkin suhteen. Lisähaasteen asettaa linjaus samalla tiivistää yhdyskuntarakennetta nykyisestä. Asuntotyypit: nykytilanne 8
Kaupunkiseudulla asuntokanta on jakautunut talotyypin mukaan niin, että Tampereen asuntokanta on melko kerrostalovaltainen, kun taas ympäryskunnissa on enemmän pientaloja. Kaupunkiseudun asuntokannasta eli kaikista olemassa olevista asunnoista kaksi kolmannesta sijaitsi Tampereella vuonna 2007. Viimeisen neljän vuoden aikana kehyskuntien osuus asuntorakentamisesta kasvoi, mutta Tampereelle rakennettiin edelleen yli puolet (54 %) kaupunkiseudun asunnoista. Pidemmällä vertailujaksolla Tampereen osuus on suurempi, esimerkiksi jaksolla 1997-2008 se oli 63 %. Talotyyppien jakauma uudistuotannossa ei eronnut merkittävästi tilanteesta asuntokannassa kokonaisuudessaan. Taulukko: Asuntokanta talotyypin mukaan kaupunkiseudulla ja kunnittain 2007 Asuntokanta yht Talotyyppi (%) (lkm) Pientalot Rivi- ja ketjutalot Kerrostalot Muu tai tuntematon Kangasala 12494 52 15 32 1 Lempäälä 8320 59 15 24 1 Nokia 14533 44 16 39 2 Orivesi 5112 57 17 23 4 Pirkkala 6783 45 22 33 1 Vesilahti 1690 83 13 1 3 Ylöjärvi 11233 59 23 16 2 Kehyskunnat yht 60165 (34 %) 53 18 28 2 Tampere 117401 (66 %) 15 11 72 3 Kaupunkiseutu 177566 28 13 57 2 Lähde: Tampereen kaupunkiseudun asumisen ja rakentamisen tilastoaineisto 2008, s. 45. Taulukko: Valmistuneet asunnot 2005-2008 talotyypin mukaan kaupunkiseudulla ja kunnittain Asuntotuotanto Talotyyppi (%) yht (lkm) Pientalot Rivi- ja Kerrostalot ketjutalot Kangasala 1055 57 18 25 Lempäälä 959 54 16 30 Nokia 1210 44 25 31 Orivesi 122 92 8 0 Pirkkala 838 22 29 49 Vesilahti 200 86 15 0 9
Ylöjärvi 1212 60 21 19 Kehyskunnat yht 5596 (46 %) 51 21 28 Tampere 6571 (54 %) 12 11 76 Kaupunkiseutu 12167 30 16 54 Lähde: Tampereen kaupunkiseudun asumisen ja rakentamisen tilastoaineisto 2008, s. 34. Asuntotyypit: tulevaisuus Uudistuotantoa kehitetään siten, että asuntotarjonta monipuolistuu nykyisestä, ja eri puolilla seutua on nykyistä paremmin tarjolla erilaisia asumisvaihtoehtoja talotyyppien puitteissa. Tiiviydessä ja väljyydessä kunnilla on kuitenkin työnjako: sijainti kaupunkiseudulla vaikuttaa siihen minkälaista tarjontaa on tarkoituksenmukaista järjestää missäkin. Suunnitelma on nyt, että tämä kuvattaisiin lopullisessa versiossa kahdella tavalla: rakennesuunnitelmaa seuraten suhteellisella tiiviydellä (mitä nyt alla oleva tekstipätkä ajaa takaa, ja mikä on hyvä apuväline suunnittelulle jatkossa) ja perinteisellä talotyyppivertailulla (mitä puoltaa seurannan toteutettavuus ja valtakunnallinen tilastollinen vertailukelpoisuus). Alla nuo on ikään kuin yhdistetty, mutta aspol-työryhmä ohjeisti erottelemaan. Rakennesuunnitelmassa ja asuntopoliittisessa ohjelmassa asuntotuotanto kaupunkiseudulla on jaettu kolmeen luokkaan, jotka poikkeavat hieman edellisistä jaoista. Uudet luokat kuvastavat rakentamisen tehokkuusvaatimuksia, siis asuntotuotannon reunaehtoja, joita pystyvät käytännössä tuottamaan vain tietynlaiset talotyypit, mutta niin että tärkeään keskiryhmään jää edelleen valinnan mahdollisuus. Asteikon ääripäät ovat perinteiset: AK tarkoittaa perinteistä kerrostalorakentamista ja AO väljempää, enintään kaksikerroksista omakotitalo- tai paritalorakentamista. Väliryhmä AKRO ei taivu perinteiseen kerrostalopientalo-luokitukseen, eikä tarkoita pelkkiä rivitaloja, vaan korostaa nimenomaan useita laadullisesti erilaisia, mutta rakentamistehokkuudeltaan samanlaisia mahdollisuuksia tuottaa tiivistä pienimittakaavaista asuinympäristöä. Käytännössä AKRO:n puitteissa voi rakentaa kolmikerroksisia pienkerrostaloja, tiivistä rivi-, omakoti- ja paritaloasutusta, tai kaikkia näitä. (Tätä pitää havainnollistaa lisää, Sampo ja Juha tekevät yhdessä.) 10
Kuntien asuntotuotanto talotyypeittäin Tampereen kaupunkiseudulla 2008-2030 (yhteensä) (lähtökohta: Rakennesuunnitelman mitoitus 21.9.2009) Kangasala Lempäälä Nokia Orivesi Pirkkala Tampere Vesilahti Ylöjärvi Yhteensä AK, lkm 1 380 795 1 250 0 435 21 350 0 1 525 26 735 AKRO, lkm 3 450 3 180 1 250 600 2 465 14 945 0 2 745 28 635 AO, lkm 2 070 1 325 2 500 400 0 6 405 700 1 830 15 230 Yhteensä 6 900 5 300 5 000 1 000 2 900 42 700 700 6 100 70 600 Kangasala Lempäälä Nokia Orivesi Pirkkala Tampere Vesilahti Ylöjärvi Yhteensä AK, % 20 15 25 0 15 50 0 25 40 AKRO, % 50 60 25 60 85 35 0 45 40 AO, % 30 25 50 40 0 15 100 30 20 100 100 100 100 100 100 100 100 100 Kuntien asuntotuotanto talotyypeittäin Tampereen kaupunkiseudulla 2008-2030 (keskim./vuosi) Kangasala Lempäälä Nokia Orivesi Pirkkala Tampere Vesilahti Ylöjärvi Yhteensä AK, lkm 60 35 54 0 19 928 0 66 1 162 AKRO, lkm 150 138 54 26 107 650 0 119 1 245 AO, lkm 90 58 109 17 0 278 30 80 662 Yhteensä 300 230 217 43 126 1 857 30 265 3 070 Huom 1! Kun rakennesuunnitelman mitoitus elää, niin elävät nämä luvutkin. Huom 2: ei vastaa perinteistä talotyyppijakoa (ks teksti yllä). Todettiin, että melko linjassa kuntien omien näkemysten kanssa, mutta ainakin Tampereella ja Nokialla suurempi krt-osuus, ja useissa kehyskunnissa suurempi AO-osuus (joskin nämä kummatkin osittain hybridiluokka AKROssa mukana). Tampere tavoittelee kuitenkin huomattavasti nykyistä pienempää kerrostalojen osuutta (ilmoitettu 65%). Hallintamuodot: nykytilanne Asuntojen hallintamuodot jakautuvat seudun kuntien välillä hyvin eri tavalla. Tampereella omistus- ja vuokra-asuminen jakautuvat miltei tasan, kun taas kehyskunnissa vuokraasuntoja on tarjolla selvästi vähemmän. Tampereen vuokra-asunnoista puoleen on tulorajat, ja toinen puolet on vapaiden markkinoiden vuokra-asumista. Viimeisen neljän vuoden aikana vuokra-asuntotuotanto on edelleen keskittynyt Tampereelle: kehyskunnat vastasivat yhteensä 15 prosentista kaupunkiseudun arava- ja korkotukituotantoa, kun taas 11
vapaarahoitteisia vuokrataloja rakennettiin vain Tampereelle. Suhteutettuna kokonaistuotantoon ero on huikea: Tampereella vuokra-asuntotuotannon osuus koko asuntotuotannosta oli 33 % (arava- ja korkotukirahoitettua 15 % ja vapaarahoitteista 18 %), kun taas kehyskunnissa vuokra-asunnot olivat vain 3 % kaikista rakennetuista asunnoista. Kommentoiva ohjeistus oli katsoa tätä pidemmällä tähtäimellä, esim. 1980-luvun alusta. Tampereella vuokra-asuntotuotannolla on ollut välillä paljon suurempi osuus, jopa 50%, ja nykyistä on tarkoitus nostaa. Taulukko: Asuntokanta hallintamuodon mukaan 2007 Asuntokanta Hallintamuoto (%) yht (lkm) Omistus Vuokra Asumisoikeus Muu tai Arava- tai Muut tuntematon korko-tuki Kangasala 12494 73 11 7 2 8 Lempäälä 8320 74 7 9 1 9 Nokia 14533 70 14 8 1 7 Orivesi 5112 65 9 11 0 15 Pirkkala 6783 73 10 7 3 7 Vesilahti 1690 81 5 4 0 10 Ylöjärvi 11233 77 9 6 2 7 Kehyskunnat yht 60165 (34 %) 73 10 8 1 8 Tampere 117401 (66 %) 50 21 20 2 7 Kaupunkiseutu 177566 58 17 16 2 8 Lähde: Tampereen kaupunkiseudun asumisen ja rakentamisen tilastoaineisto 2008, s. 46. Taulukko: Vuokra-asuntotuotanto 2005-2008 Uudet vuokra-asunnot yht Joista (lkm) Arava + kt vapaarahoitteisia Kangasala 16 16 0 Lempäälä 42 42 0 Nokia 0 0 0 Orivesi 0 0 0 12
Pirkkala 49 49 0 Vesilahti 0 0 0 Ylöjärvi 60 60 0 Kehyskunnat yht 167 (7 %) 167 (15 %) 0 Tampere 2171 (93 %) 983 (85 %) 1188 (100 %) Kaupunkiseutu 2338 1150 1188 Lähde: Tampereen kaupunkiseudun asumisen ja rakentamisen tilastoaineisto 2008, s. 38. Taulukko: Vuokra-asuntojen osuus kokonaistuotannosta 2005-2008 Uudet asunnot, lkm Joista vuokraasuntoja, Joista lkm (ja Arava + kt vapaarahoitteisia %) Kehyskunnat yhteensä 5596 167 (3 %) 167 (3 %) 0 Tampere 6571 2171 (33 %) 983 (15 %) 1188 (18 %) Kaupunkiseutu 12167 2338 (19 %) 1150 (9 %) 1188 (10 %) Lähde: Tampereen kaupunkiseudun asumisen ja rakentamisen tilastoaineisto 2008. Hallintamuodot: tulevaisuus Uudistuotantoa kehitetään siten, että erilaisten omistus- ja vuokra-asuntojen tarjonta on riittävää eri puolilla kaupunkiseutua, ja että eri hallintamuotoja tarjotaan erilaisten talotyyppien puitteissa. Suuri osa kaupunkiseudulle rakennettavista uusista asunnoista on tulevaisuudessakin vapaarahoitteista omistusasuntotuotantoa, mutta muiden hallintamuotojen osuutta kasvatetaan nykyisestä. Asuntopoliittisen ohjelman yksi keskeinen lähtökohta on ollut kaikissa kaupunkiseudulla tunnistettu tarve lisätä vuokra-asuntotuotantoa ja sosiaalisen asuntotuotannon yhteisvastuullisuutta. Erityinen haaste, sekä elinkeino- että sosiaalipoliittisesti, on turvata riittävä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentaminen. Hyvä vuokra-asuntojen tarjonta parantaa asuntomarkkinoiden joustavuutta, mikä edistää työperäistä muuttoliikettä seudulle sekä kotimaasta että ulkomailta. Kohtuuhintaisella vuokra-asuntotuotannolla turvataan pienituloisten kotitalouksien asuntotarve. Näitä asuntoja osoitetaan työssäkäyville, työttömille ja eläkeläisille, sekä asumisen erityisryhmille. 13
Seudullinen tavoite on, että vähintään 30 prosenttia uudistuotannosta on kohtuuhintaista vuokra-asuntoja (ara- tai vastaavia), ja sen lisäksi 10 prosenttia vapaarahoitteisia vuokraasuntoja, asumisoikeus- ja osaomistusasuntoja, mitkä myös parantavat asuntomarkkinoiden joustavuutta ja monipuolisuutta. Vuokra-asuntotuotannon osuutta lisätään merkittävästi nykyisestä varsinkin kaupunkimaisissa kehyskunnissa. Kuntakohtaisista kiintiöistä sovitaan tarkemmassa ohjelmoinnissa, jossa käytetään 10 vuoden keskiarvotavoitteita, joihin kunnat sitoutuvat. Kuntien vastuulla on luovuttaa riittävästi tontteja tälle tuotannolle. Tampereen osuus tulee siis olemaan huomattavasti suurempi myös jatkossa, mutta kehyskunnat nostavat osuuttaan esim. niin, että se on 10+10. Kunnissa katsotaan nyt mihin ne olisivat valmiita sitoutumaan. Asuntotarjonnan monipuolistamiseksi vuokra-asuntoja rakennetaan kerrostalojen lisäksi myös muihin talotyyppeihin, esimerkiksi rivitaloihin tai kytkettyihin pientaloihin. Kunnat vaikuttavat asiaan tontinluovutusehdoilla. Taulukko: Kuntien asuntotuotanto hallintamuodoittain Tampereen kaupunkiseudulla 2008-2030 (yhteensä) Taulukko: Kuntien asuntotuotanto hallintamuodoittain Tampereen kaupunkiseudulla 2008-2030 (vuosittain keskimäärin) Taulukot lisätään myöhemmin Opiskelija-asumisen kehittäminen on osa vuokra-asumisen kehittämistä ja siten seudun vetovoimaisuuden kehittämistä. Opiskelijoiden asumiskysymyksestä huolehtiminen on myös kuntien sosiaalinen velvollisuus. Opiskelija-asumisen tarjonta turvataan Tampereella ja kaupunkiseudulla opiskelijoiden lukumäärän kehityksen ja yleisen vuokra-asuntojen markkinatilanteen kehityksen mukaisesti. Vanhan asuntokannan kehittäminen 14
Asumisen kehittäminen kattaa myös vanhan asuntokannan hyödyntämisen ja kehittämisen. Valtion teknisen tutkimuskeskuksen Tampereen kaupunkiseutua koskeva selvitys osoittaa, että 196080-luvuilla rakennetun asuntokannan korjausrakentamisen tarpeet ovat mittavia (tähän yhteyteen taulukko tästä ja sen avaaminen tekstissä). Konkreettisena korjausrakentamista tukevana yhteistyötoimenpiteenä kunnat yhdistävät korjausavustuksiin liittyvän neuvontapalvelun. Taulukko: Korjausrakentamistarpeet (tähän VTT:n luvut kunnittain) Kuntien on suositeltavaa tehdä yhteistyötä vanhojen asuinalueiden kokonaisvaltaisen kehittämisen puitteissa (esim. lähiöprojektit ja vanhojen omakotialueiden uudistaminen), ja esteettömien ympäristöjen kehittämisessä. Peruskorjausten yhteydessä vanhaa asuntokantaa voi kunnostaa myös erityisryhmien asumista varten. Erityisryhmien asuminen Erityisryhmien asumisen seudullinen kehittäminen kohdistetaan kahdelle aihealueelle: yhteistyötä kuntien raja-alueilla parannetaan, ja kunnat ryhtyvät järjestämään lähtökohtaisesti yhdessä lukumääriltään pienempien erityisryhmien asumista. Erityisryhmien asumisen kehittäminen on osa kaupunkiseudun asumisen kehittämistä. Erityiseksi näiden ryhmien asumisen tekee se, että siinä yhdistyvät soveltuvan asuintilan ja erityisen palvelun tarve. Asuntopoliittisessa ohjelmassa asumisen erityisryhmillä tarkoitetaan ikäihmisiä (yli 75-vuotiaita) niiltä osin kuin ryhmä tarvitsee erityispalveluita (esim. dementikot), mielenterveyskuntoutujia (ml. neurologisista vammoista toipujat), kehitysvammaisia, vaikeavammaisia, päihdeongelmaisia ja (pitkäaikais)asunnottomia. Perinteisesti erityisryhmien asumistarpeita on lähestytty palveluiden tai palvelutuotannon näkökulmasta, mikä on kärjistyneimmillään johtanut kalliiseen ja epätarkoituksenmukaiseen laitosasumiseen. Tässä asunto-ohjelmassa lähtökohta on asunto 15
ensin periaate, jonka mukaisesti erityisryhmille pyritään järjestämään asunto, jonka yhteydessä on saatavissa erilaisia, kullekin ryhmälle tarpeellisia palveluja. Pyrkimyksenä on asumisen (asuntojen ja elinympäristön) ja palveluosaamisen (esim. kuntoutus) entistä kiinteämpi yhteensovittaminen. Tällainen asuminen plus ratkaisu ovat esimerkiksi ryhmäkodit, joissa asukkailla on omat huoneet, joihin heillä on omat vuokrasopimukset, mutta missä heillä on käytössään myös yhteistiloja. Nämä ovat juridisesti asuntoja, ja ne ovat myös Kelan asumistuen piirissä. Asumispohjaisten ratkaisujen tarjonnan lisäyksellä pyritään vähentämään ja korvaamaan laitosasumista. Arviot erityisryhmien määrän kehittymisestä ovat kesken. KUNTA Arvio ikääntyneide 2030 Arvio vammaisten Arvio vammaisten Arvio mielentervey Arvio mielentervey palveluasuntojen Arvio ikääntyneiden palveluas. palveluasuntojen palveluasuntojen palveluasuntojen palveluasuntojen määrästä tarpeesta seur. 20 v. aikana määrästä tarpeesta 2030 määrästä tarpeesta 2030 2010 suhteutettuna yli 75 v. 2010 as.luvun suhteessa 2010 as.luvun suhteess yhteensä ennustettuun määrään yhteensä yhteensä** yhteensä yhteensä** asuntoja yht lisäys lisäys/vuosi asuntoja asuntoja asuntoja asuntoja Kangasala 215 504 289 14 39 45 32 41 Lempäälä 188 417 229 11 0 0 16 20 Nokia 50 107 57 3 11 13 0 0 Orivesi 77 125 49 2 12 11 7 7 Pirkkala 28 77 50 2 4 5 14 18 Tampere 2145 3896 1751 88 56 56 333 362 Vesilahti 17 29 12 1 6 7 0 0 Ylöjärvi(+Kuru) 96 221 126 6 13 16 45 58 Tampereen kaupunkiseutu 2814 5510 2696 135 141 153 446 517 Erityisryhmien asumisen kehittäminen on osa vuokra-asumisen kehittämistä (eli kuuluu niihin lukuihin), esimerkiksi näin: 16
Kuntien asuntotuotanto hallintamuodoittain Tampereen kaupunkiseudulla 2008-2030 (yhteensä) Kangasala Lempäälä Nokia Orivesi Pirkkala Tampere Vesilahti Ylöjärvi Yhteensä Vuokra-asuntoja 2 070 1 590 1 500 300 870 12 810 210 1 830 21 180 30 % joista vanhusten palveluasuntoja 289 229 57 49 50 1 751 12 126 2 563 kehitysvammaisten asuntoja muita tuettuja palveluasuntoja 350 Osaomistus yms. 690 530 500 100 290 4 270 70 610 7 060 10 % Omistusasuntoja 4 140 3 180 3 000 600 1 740 25 620 420 3 660 42 360 60 % Yhteensä 6 900 5 300 5 000 1 000 2 900 42 700 700 6 100 70 600 Kuntien asuntotuotanto hallintamuodoittain Tampereen kaupunkiseudulla 2008-2030 (keskim./vuosi) Kangasala Lempäälä Nokia Orivesi Pirkkala Tampere Vesilahti Ylöjärvi Yhteensä Vuokra-asuntoja 90 69 65 13 38 557 9 80 921 30 % joista vanhusten palveluasuntoja 14 11 3 2 2 88 1 6 127 kehitysvammaisten asuntoja 40 muita tuettuja palveluasuntoja 0 Osaomistus yms. 30 23 22 4 13 186 3 27 307 10 % Omistusasuntoja 180 138 130 26 76 1 114 18 159 1 842 60 % Yhteensä 300 230 217 43 126 1 857 30 265 3 070 Seudullinen erityisryhmien asumisen kehittämisen kohdistetaan kahdelle aihealueelle, joissa yhteistyön hyödyt ovat suuret. Ensinnäkin yhteistyötä kuntien raja-alueilla parannetaan. Kasvavalla kaupunkiseudulla kuntien väliset rajat eivät saa olla este toimivan yhdyskuntarakenteen muodostumiselle. Raja-alueilla asuvien kuntalaisten arjen sujuvoittamiseksi luodaan toimintamalleja, jotka helpottavat naapurikunnan palveluiden käyttöä. Toiseksi seudullisella yhteistyöllä voidaan palvella paremmin asiakasryhmiä, joiden kysynnän kokonaisvolyymi on yksittäisissä kunnissa pieni. Yhteiset ratkaisut ovat myös kustannustehokkaampia. Erityisryhmissä tarpeet ovat alaryhmittäin moninaisia, ja kasvava ikääntyvä väestö lisää tarpeiden moninaisuutta entuudestaan. Yhteistyötä voidaan tehdä esimerkiksi itsenäisen tuetun asumisen, tehostetun palveluasumisen ja kuntouttavan asumisen järjestämisessä. Seudullinen yhteistyö mahdollistaa esimerkiksi nykyistä paremman vaikeahoitoisten pitkäaikaispotilaitten ja monidiagnosoitujen tehostetun palveluasumisen. Lukumääräisesti pieniä erityisryhmiä voidaan sijoittaa nykyistä joustavammin olemassa oleviin ja suunniteltuihin seudullisiin osaamiskeskittymiin, joita ovat esimerkiksi Kaivannon mielenterveyspalvelut tai Pitkäniemen vanhuspalvelut. 17
On tärkeää huomata, että edellä mainittujen kahden yhteistoiminta-alueen ulkopuolelle jää runsaasti kunkin kunnan omaa perustoimintaa, esimerkiksi ryhmäkoteja, joiden tarjontaa kuntien tulee lisätä vanhusvoittoisilla alueilla. Seudullinen yhteistyö vahvistaa yhteistä strategista näkemystä siitä, millaisia palveluja erityisryhmille pitää tuottaa. Yhteistyö kohdistuu myös tiedonhankintaan, asiakkaiden segmentointiin ja palvelutarpeiden pohditaan. Ennakointityötä tehdään yhtä aikaa koko seutua koskien. Yhteistyö on luonteeltaan verkostomaista, mikä mahdollistaa kuntien välisen erikoistumisen palveluiden sijoittumisessa. Asumisen erilaisten tukipalvelujen painopisteet voivat olla kunnittain erilaiset, ja palvelutarjonta voi toteutua myös naapurikunnan puolella. Erityisryhmien asumista voi hoitaa yhteisvastuullisesti myös niin, etteivät hoitopaikat jakaudu tasaisesti kuntien kesken. Linjaukset asuinalueiden jatkosuunnittelulle Asuntokannan monipuolisuus Tampereen kaupunkiseudulle rakennettava uusi asuntokanta on monipuolista, useisiin elämäntilanteisiin sopivaa ja muunneltavaa. Kun uusia asuinalueita rakennetaan tai vanhoja asuinalueita täydennysrakennetaan, asuntokannan yksipuolisuutta vältetään. Sen sijaan luodaan mahdollisuuksia ns. elinkaariasumiselle, jossa asukkaat voivat halutessaan pysyä samalla alueella elämänmuutoksista ja asunnon vaihdoista huolimatta. Tämä edesauttaa myös ylisukupolvista tukea lasten(lasten) ja vanhusten hoidossa, kun eriikäisille sukulaisille luodaan mahdollisuuksia asettua asumaan lähelle toisiaan. Talotyyppejä sekoittavaa kaavoittamista tulee harjoittaa mahdollisuuksien mukaan uusilla ja täydennettävillä alueilla niin, että pientaloalueita täydentävät kerrostalot, ja päinvastoin. Asuntotyyppien ja välittömän elinympäristön jatkuva kehittäminen Kilpailukykyisen asumistason turvatakseen kaupunkiseutu tarvitsee ajanmukaisia avauksia asuntotyyppien kehittämisessä. Sekä kerrostaloasumisen että pientaloasumisen kehittämistä tuetaan suunnittelukilpailujen ja tonttien luovutukseen liittyvien laatukilpailujen avulla. 18
Omatoimi- ja ryhmärakentajien tarjoamiin uudenlaisiin konsepteihin suhtaudutaan suopeasti: mahdollistetaan esimerkiksi yhteisöasuminen tai sivuasunnot. Yksi asumisen vetovoimaisuuden kannalta tärkeä kehityskohde on välitön elinympäristö, joka kattaa sekä piha-alueet että julkiset tilat. Täydennysrakentamisen hyötyjen jakaminen lähiympäristöön Täydennysrakentamiseen luodaan malleja, jotka edesauttavat hankkeiden toteutumista ja olemassa olevan kiinteistökannan ylläpitoa. Esimerkiksi maan arvonnousun hyötyä voidaan jakaa alueen maanomistajille sillä ehdolla, että he käyttävät sen kiinteistökannan perusparannuksiin. Täydennysrakentamisen hyväksyntää tuetaan myös palveluiden kehittämisellä tai säilyttämisellä, sekä lähiympäristön kehittämisellä. Täydennysrakentamista suunniteltaessa huomioidaan ikääntyvien mahdollisuus sijoittua tutuille alueille. Energiatehokkuus Energiatehokkuus otetaan huomioon yhdyskuntarakenteen, yksittäisten alueiden ja rakennusten suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa sekä asuintalojen korjauksessa. Tähän viittaus ilmastostrategiaan, jossa aiheesta enemmän. Osoittaa, että asiaa on tutkittu mara-yhteistyössä. Esteettömyys Väestön ikääntyminen korostaa asuntojen ja asuinympäristöjen esteettömyyskysymyksiä niin vanhoilla kuin uusillakin alueilla. Elinympäristön esteettömyydestä huolehtiminen ei palvele vain ikääntyviä tai liikuntaesteisiä, vaan yhtälailla esimerkiksi lapsiperheitä. Hyvä periaate on, että mikä on hyvä rollaattorille, on hyvä myös lastenvaunuille. Esteettömyyskysymyksistä huolehtiminen on osa elinkaaren huomioivaa asumisen kehittämistä. Esteettömyyden periaate huomioidaan kaikkia asuinalueita kehitettäessä, mutta aivan erityistä huomiota kiinnitetään kuntakeskuksien ja aluekeskuksien rakennetun ympäristön kehittämiseen esteettömäksi. Erityisryhmien asuminen mukaan ja sektoreiden yhteistyö kuntoon 19
Periaatteeksi otetaan, että kaikissa suuremmissa kehityskohteissa on myös erityisryhmien asumiseen osoitettuja tontteja. Sosiaali- ja terveystoimi, asuntotoimi ja kaavoitus ryhtyvät yhteistyöhön kaikissa kunnissa, tehden säännöllisesti katsauksen erityisryhmien asumisen tarpeisiin ja tarjontaan. Tulokset otetaan huomioon asuinalueita kehitettäessä. Asumisen kehittämistä tukeva maapolitiikka Tampereen kaupunkiseudun yhteisistä maapoliittisista periaatteista on sovittu rakennesuunnitelman yhteydessä. Yhdeksi kaupunkiseudun maapolitiikan lähtökohdaksi on kirjattu, että kunnat pyrkivät hankkimaan raakamaata pitkäjänteisesti asumisen tarpeisiin niin, että raakamaavarantoja on vähintään 10 vuoden tarvetta vastaavasti. Asemaakaavareserviä kunnat ylläpitävät em. tarpeisiin vähintään 3 vuoden tarpeen verran ja yleiskaavavarantoa 10 vuoden päähän. Todetaan myös, että kunnat hillitsevät omilla toimillaan kuntansa ja seudun maan ja asumisen hintatasoa ja pyrkivät pitämään hintatasoa vakaana. (Lähteenä luonnos 15.6.2009) Maanhankinta ja kaavoitus Yhteistyön asuntotoimien, kiinteistötoimien ja kaavoituksen kesken tulee olla riittävää, jotta asuntotonttien tarjonta voidaan taata. Tonttituotannossa muodostetaan asunto-ohjelmaa vastaavat yhteiset tavoitteet seudullisesti ja kunnittain. Kaavoituksessa huomioidaan ehdot, joilla tavoiteltu asumisen talotyyppien ja hallintamuotojen jakauma voi toteutua. Esimerkiksi vuokra-asuntotuotannon osalta on tärkeää, että myös suurempia tontteja on riittävästi tarjolla. Tonttituotannossa turvataan erityisryhmien asuminen siten, että kehitettäviltä alueilta varataan tontteja tähän käyttöön. Tontinluovutuksen periaatteet Asuntopoliittisesta näkökulmasta on oleellista, että tontteja luovutetaan ensisijaisesti markkinahintaa jonkin verran edullisemmin, joko myymällä tai vuokraamalla. Tämä on kuntien keskeinen keino hillitä asumisen hintatasoa omalta osaltaan. Kuntien keskuudessa viime aikoina yleistynyt toimintatapa luovuttaa tontteja myymällä niitä hintakilpailun 20
kautta on ristiriidassa asuntopoliittisten tavoitteiden kanssa. Hintakilpailumenettelyn tulee olla erityistapaus. Tontteja luovutetaan myös laatukilpailulla, asuntomuodosta ja hallintamuodosta riippumatta. Laatukilpailuja sovelletaan erityisesti aloituskortteleissa, keskeisillä tai muuten erityisillä paikoilla. Vuokra-asumisen laatua ja imagoa nostetaan luovuttamalla vuokra-asuntojen tuotantoon tontteja myös keskeisiltä paikoilta. Tonttien luovutusehtoja käytetään määrätietoisesti arkisten asuinympäristöjen kehittämiseen siten, että luovutusehdoissa kiinnitetään erityishuomiota toteutettavan pihan ja lähiympäristön laatuun. Asuntojen tarjonta ja vuokraus Tampereen kaupunkiseutu luo internettiin sivuston, jossa voi tutustua seudun asuinalueisiin sekä asunto- ja tonttitarjontaan. Tavoitteena on markkinoida kaupunkiseutua asuinpaikkana ja palvella asukkaita kokoamalla asumiseen liittyvä tieto yhteen paikkaan. Vuokra-, asumisoikeus- ja osaomistusasuntojen välitykseen keskittynyt Tampereen Asuntotori-malli laajennetaan kattamaan koko kaupunkiseutu. Kunnat selvittävät myös mahdollisuutta lisätä yhteistä asiakaspalvelua. Asuntomarkkinaseuranta Yhteinen asuntopolitiikka edellyttää yhteistä tiedontuotantoa Tampereen kaupunkiseudun asumisesta, asuntotuotannosta, asuntomarkkinoista jne. ja sen hyödyntämistä seurantaan, suunnitteluun, tiedottamiseen, markkinointiin ja muuhun vuorovaikutukseen eri tahojen kanssa. Asuntotuotannon lähiajan ennusteiden laadintaa ja niiden toteutumisen seurantaa kehitetään edelleen. Uutena aihealueena organisoidaan erityisryhmien asumista koskeva seudullinen tietotuotanto ja ennakointi. Myös kaavavarannon laskentaperusteiden käytäntö yhtenäistetään kunnissa tai vaihtoehtoisesti tehdään tulkinta läpinäkyväksi niin, että se ymmärretään samalla tavalla. 21
Yhteenveto Luonnos yhteenvedoksi: miten asuntopoliittinen ohjelma vastaa alussa esitettyihin toimeksiannon tavoitteisiin (mietin vielä millä tavalla esitän tämän lopullisesti, ei näin luettelomaisesti). Rakennesuunnitelman asumisen kehittämistä koskevat tavoitteet: Asuntotuotannossa varaudutaan 90 000 asukkaan väestönkasvuun. Laskelmat on tehty tästä lähtökohdasta. Asuinalueiden mitoituksessa otetaan huomioon oletettu väljyyskehitys. Kyllä. Uusia asuntoja varaudutaan rakentamaan kaikkiaan 71 000 kappaletta. Luvussa on huomioitu sekä uudet asukkaat (55 000 asuntoa) että väljyyskasvu (26 000 asuntoa). Asumisen ja asuntojen hallintamuotojen ja talotyyppien vaihtoehtoja lisätään ja monimuotoistetaan. Vuokra-asumisen osuutta lisätään koko seudulla. Tampereelle rakennetaan nykyistä suhteellisesti enemmän muita talotyyppejä kuin kerrostaloja, kehyskuntiin nykyistä suhteellisesti enemmän muita kuin erillisiä pientaloja. Sosiaalinen asuntotuotanto toteutetaan yhteisvastuullisesti seudulla. Sosiaalisen asuntotuotannon osuutta kehyskunnissa nostetaan nykyisestä huomattavasti. Parannetaan asumisviihtyvyyttä kehittämällä seudullista ja paikallista viherverkostoa. Tästä huolehditaan rakennesuunnitelmassa. Tämä on myös asuinalueiden viihtyvyyden kannalta oleellinen tekijä. Suositaan maankäyttöä, joka mahdollistaa energiaa säästäviä ratkaisuja. Tästä huolehditaan rakennesuunnitelmassa. Asuntopoliittisen ohjelman lähtökohta on ollut tiivistyvä yhdyskuntarakenne, joka mahdollistaa näitä ratkaisuja. 22
Asuntopoliittisen työryhmän tehtävänannossa esitetyt tavoitteet: Asuntojen määrällinen, laadullinen ja ajallinen kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Väestönkehityksen trendit on huomioitu asuntotarvelaskelmassa. Asumisen ja asuntojen hallintamuotojen ja talotyyppien vaihtoehtoja lisätään; laadullisen kehittämisen tarpeita ja keinoja on nostettu esiin myös maapolitiikassa ja jatkosuunnittelun linjauksissa. Asuntotuotannossa huomioidaan eri hallintamuotojen ja talotyyppien tarve. Tämä on huomioitu laskelmissa ja linjauksissa. Tarjolla on houkuttelevia ja monipuolisia asumisen tontteja, jotka vastaavat kysyntään. Kyllä, tarkennetaan rakennesuunnitelman vahvistamisen jälkeen. Asumisen kustannusten nousua sekä asuntojen ja tonttien hintojen nousua hillitään. Asuntojen ja tonttien hintojen nousua pyritään hillitsemään huolehtimalla riittävästä tarjonnasta. Kustannusten nousua voidaan torjua myös asuntopolitiikkaa tukevalla maapolitiikalla, esitettyjen linjausten mukaisesti. Asumisen kustannusten nousua hillitään tarjoamalla tiiviimmän yhdyskuntarakenteen vaihtoehtoja. Vastataan elinkeinopoliittisiin kysymyksiin; kuten seudulla jo työssäkäyvät ja seudulle työn vuoksi muuttavat henkilöt ja heidän asuminen sekä seudulle muuttavat yritykset. Huomioidaan erityisesti työperäinen maahanmuutto. Vuokra-asuntojen tarjontaa lisätään koko seudulla. Tampereen kaupunkiseutu luo Internetiin sivuston, jossa voi tutustua seudun asuinalueisiin sekä asunto- ja tonttitarjontaan. Seudulla tasapainoisesti vastataan asuntopolitiikan sosiaalisiin kysymyksiin kuten: asunnottomuuden lukumäärä ja keinot sen vähentämiseen, erityisryhmien asumisen kehittäminen, ikäihmisten määrän kasvu ja ikäihmisten asumistoiveisiin ja tarpeisiin vastaaminen, opiskelijoiden asuminen. Sosiaalisen asuntotuotannon osuutta kehyskunnissa nostetaan nykyisestä huomattavasti. 23
Erityisryhmien asumisen seudullinen kehittäminen kohdistetaan kahdelle aihealueelle: yhteistyötä kuntien raja-alueilla parannetaan, ja kunnat ryhtyvät järjestämään lähtökohtaisesti yhdessä lukumääriltään pienempien erityisryhmien asumista. Opiskelija-asumisen tarjonta turvataan Tampereella ja kaupunkiseudulla opiskelijoiden lukumäärän kehityksen ja yleisen vuokra-asuntojen markkinatilanteen kehityksen mukaisesti. 24