1 R A T K E S N EI TARVI SINUN EI TARVITSE TIETÄÄ ETTÄ TIEDÄT TTÄ TIE- DÄ SINUN EI TARVITSE TIETÄÄ ETTÄ TIEDÄT RATKAISU- JA VOIMAVARAKESKEISTEN MENETELMIEN LEHTI 1 / 99
2 N:o 1 / 99 (25.2.1999) 5.vuosikerta Julkaisija RATKES - ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden menetelmien edistämisyhdistys (ry.) Päätoimittaja Tapio Malinen puh/fax: 019-668427 e-mail tapio.malinen@porvoo.fi Toimitusneuvosto Ben Furman, Lauri Heikkilä, Vesa Heiskanen, Anneli Litovaara, Antti Mattila. Taitto Timo Rytkönen e-mail: trytkone@nettilinja.fi puh: 09-27 88280 tai 7773750 Taiteellinen suunnittelu & kansi Kati Simonen Ratkes-yhdistyksen jäsenasiat, lehdentilaus ja yhteydenotot: Kirsi-Marja Järvinen PL 56, 00101 Helsinki puh. 0400-872474, fax. 019-339396 Internetissä Ratkesin kotisivu: www.ratkes.fi Ratkesin kotisivua ylläpitää: Päivittelijä Lasse Salmi Yksityiset ja yritykset voivat tilata Ratkes-lehteä liittymättä jäseneksi hintaan 100mk/vuosi Ilmestyy neljänä numerona v. 1999. Seuraavat numerot 17.5., 20.9 ja 7.12.1999. Lehteen tulevan materiaalin on oltava toimituksessa: 6.5., 6.9. ja 26.11. mennessä. Toimituksen osoite: Kajavatie 21, 06100, Porvoo. ILMOITUSHINNAT: Takasivu 1000;-,1/1 sivu 800;- 1/2 sivu 500;-, 1/4 sivu 300;- Sisältö 3 LUKIJALLE 2 4 KOKEMUKSIA RATKAISUKESKEISISTÅ NARRATIIVISISTA KEINOISTA Antero Katajainen 16 TUNTEIDEN TAKANA OVAT ARVOT JA UNELMAT -Gregory Smithiä kuunnellen Timo Rytkönen 22 TOSIASIA ON KUOLLUT METAFORA - Ratkes-lehti haastatteli Gregory Smithiä Tapio Malinen 27 LYHYTTERAPIAN SANKAREITA Heiskanen&Turunen 28 FILOSOFIN VASTAANOTOLLA Antti Mattila 30 RATKESMIES YLÄASTEELLA Pekka Väänänen 34 WWW.RATKES.FI Lasse Salmi 37 IKUISESTI UUDISTUVA JOHN FRYCKMAN SAA RATKES-AVAIMEN Ritva Saarelainen 38 INTERNET-RIIPUVUUS -kirja-esittely Lasse Jalonen 40 LUPAAVUUTTA ETSIMÄSSÄ -kirjaesittely Lasse Salmi 41 FAMILY PROCESS -aikakauslehtiesittely Vesa Heiskanen 42 RATKESIN ALUEELLINEN TOIMINTA
3 LUKIJALLE 3 Lukijalle Tämä lehti ei ole vielä syntynyt. Se syntyy todellisuuteen, joka on kirjoitetun sanan ja lukijan välissä. Tilaan, jossa merkitykset kehkeytyvät lukukokemuksen kautta. Sanat ovat toukkia, joista Sinä lukijana teet perhosia: löydät ja luot samanaikaisesti. Näin olet myös suhdevastuussa lehden lopullisesta syntymisestä. Elämä on liian vakava leikki, jotta voisimme väittää että se tulisi määritellä vain yhdellä tavalla. Siksi haluamme antaa erilaisten ajatusten ja kokemusten kuulua moniäänisesti ja silti korkeatasoisen arkisesti. Ratkes-lehti näkymöi erilaisten mahdollisuuksien horisontteja. Liike näissä maisemissa on myös lukijan ajattelua. Emme halua pelkästään informoida, lisätä jo ennestään vyörynomaista kiinteän tiedon määrää, vaan pikemminkin paljastaa mahdollisen. Ja lisätä sen arvostusta. Mahdollisen, jonka viisaus on epävarmuuden viisautta paradoksien, kysymysten ja monimielisyyden viisautta. Parhaassa tapauksessa tämä lehti on ympäristö, jossa lukija voi ylittää havaitun, tiedetyn ja nautitun. Mikään ei ole piilossa. Kaikki on läsnä. Voit nähdä. PS: Tampereen alueryhmä on tuottanut osan lehden aineistosta. Kiitos ansiokkaasta ja elävästi todesta yhteistyöstä. Lopuksi tuleville kirjoittajille tiedotus: emme pyydä Sinulta maksua, jotta saisit kunnian antaa toisten hyötyä viisaudestasi ja kokemuksestasi! Tapio Malinen päätoimittaja
4 Taustaa: ratkaisukeskei-syy- voimavarasuuntautuneeseen työotteeseen 4KOKEMUKSIA RATKAISUKESKEISISTÄ NARRATIIVISISTA KEINOISTA destä Ratkaisukeskeinen lähestymistapa on saavuttanut yhä laajenevaa suosiota ympäri maailmaa. Suomessakin sillä on vankka edustus ja kannattajakunta. Myös narratiivinen lähestymistapa on herättänyt kasvavaa kiinnostusta terapian ja kuntoutuksen piirissä. Tässä artikkelissa kuvaan, kuinka narratiiviset keinot voivat täydentää ja syventää ratkaisukeskeistä lähestymistapaa. Esittelen teorian ja käytännön tasolla, miten näitä lähestymistapoja voi käyttää rinnakkain. Kokemusteni mukaan elämäntarinan muutokset ovat asiakkaille erittäin merkityksellisiä ja usein käänteentekeviä kuntoutumisprosessissa. ANTERO KATAJAINEN LL, Yleislääketieteen erikoislääkäri EERI PARTNERS www.eeri.com antero.katajainen@eeri.com Tämä on lyhennelmä artikkelista, joka on julkaistu teoksessa: Kunnon tarinoita - tarinallinen näkökulma kuntoutukseen. Kun-toutussäätiön tutki-muksia, Research Re-ports, 59/98. Julkaistaan kirjoittajan ja t o i m i t t a j a n ystävällisellä luvalla. Kuntoutussäätiön Voimavarasuuntautuneen asiakastyön kehittämiskeskus ( VAK-keskus ) aloitti toimintansa helmikuussa 1994. VAK-projektia suunniteltaessa pyrkimyksenä oli palvelun, tutkimuksen ja kehittämistyön yhdistäminen toimivaksi kokonaisuudeksi. Keskuksen hankalalta kuulostava nimi valittiin harkitusti viestittämään sitä, että toimintaa ei rakenneta tietyn toimintamallin ( kuten ratkaisukeskeinen) tai teoreettisen viitekehityksen varaan, vaan kyse on yhteistyön kehittämisestä toisaalta asiakkaiden, toisaalta muiden toimijoiden kanssa. Voimavaraorientaation katsottiin kuvaavan parhaiten sitä asiakastyön, tutkimuksen ja koulutuksen ulottuvuutta, joka merkitsi uusien toimintamahdollisuuksien etsimistä yli totuttujen ammattikunta-, sektori- ja koulukuntarajojen. Käytännössä valinta tarkoitti mm. luopumista psykiatrisista diagnooseista, ongelmamäärittelystä ja sairauskertomuksista sekä siirtymistä kapeasta psykoterapialokerosta laajemman keskustelu- tai
5 asiakastyön kentälle. Voimavarasuuntautunut työote tähtää hyvän yhteistyösuhteen ja asiakkaiden toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksia lisäävien keskustelujen luomiseen. Keskustelullinen näkökulma pitää sisällään konstruktivistisen tausta-ajatuksen, jonka mukaan kielen ja puheen avulla luodaan, ylläpidetään ja muunnellaan jatkuvasti sosiaalista todellisuutta. Voima-varasuuntautuneissa keskusteluissa pyritäänkin tuottamaan ja nostamaan esiin yhteistyötä suosivia todellisuuksia. Hankeen ydin oli asiakastyö, jota toteutettiin pääosin Kelan rahoittamana kuntoutuksena. Asiakastyön lähtökohtana oli ratkaisukeskeinen malli (Solution- Focused Brief Therapy), josta eri työntekijöillä oli projektin aikana erilaisia muunnelmia. Rat-kaisukeskeistä perusmallia täydennettiin voimavaraorientaa-tioon sopivilla elementeillä mm. narratiivisista terapioista, hypnoosista, NLP-menetelmästä ja sosio- tai psykodraamasta. (ks. Vataja 1998) Omat lähtökohtani Koulutukseni asiakastyöhön perustuu ratkaisukeskeiseen perus-ajatteluun ja malliin. Lisäksi olen ollut innostunut narratiivisesta työotteesta, joka on mielestäni oivallisesti syventänyt ja täy-dentänyt ratkaisukeskeistä työotetta. Viime aikoina olen harjoitellut myös NLP-taitoja, jotka ovat edelleen lisänneet työkaluvalikoimaa. Kun tarkastelen omaa työotettani löydän konstruktivistisesta tausta-ajatuksista paljon omaa työtäni kuvaavaa ja sateenvarjon, jonka alle mahtuvat kaikki käyttämäni lähestymistavat. Konstruktivistinen terapeutti katsoo, että se kuinka asioita katsomme määrittää mitä näemme ja se mitä näemme määrittää mitä teemme. Kun keskustelemme ja haastattelemme asiakasta teemme historiaa emmekä ainoastaan kerää taustatietoa ( we are making history and not just taking history ) (Hoytt, 1996) Jotkut terapiamuodot ohjaavat keskustelujen avulla ihmisiä hakemaan ratkaisuja ongelmiin-sa, toiset taas ohjaavat keskusteluja sen merkityksen tutkimisen suuntaan ajatellen, että uuden merkityksen löytyminen ohjaa irtautumaan vanhasta ongelmakeskeisestä näkemyksestä. Uusien elämäntarinoiden kehittäminen, joiden kautta ihmiset voivat löytää uuden näkemyksen itsestään ja maailmasta, jossa he elävät voi olla terapian keskeinen ja ohjaava metafora. Narratiiviset aikomukset ohjaavat terapiaa ja ratkaisevat usein, miten edetään ja mitä kysymyksiä ja valintoja tehdään, mistä olemme kiinnostuneita. Tällainen kertomuksellinen metafora ei ole ainoa oikea lähestymistapa, vaan pikemminkin yksi monista mahdollisuuksista, joilla terapiaa voidaan tehdä. Terapiassa keskitytään enemmän uuden merkityksen laajentamiseen ja rikastamiseen kuin uuden käyttäytymisen rohkaisemiseen. Terapeutin rooli on pääasiassa kuuntelemista ja kysymysten tekoa. Tämä auttaa pysymään en tiedä -asenteessa (Anderson ja Goolishian, 1990). Kysymysten teko houkuttelee ihmisiä paremmin selkeyttämään ja ohjaamaan uudelleen ymmärrys-tämme terapian eri käänteissä kuin diagnostiset ja tulkinnalliset lausunnot....se kuinka asioita katsomme määrittää mitä näemme ja se mitä näemme määrittää mitä teemme... Michael Whiten sekä David Epstonin (1990) perusteos Narrative Means to Therapeutic Ends sekä Freedman ja Combsin (1996 ) kirja narratiivisesta terapiasta ovat suositeltavaa luettavaa asiasta kiinnostuneille. Esittelen seuraavassa, joitain kohtia heidän käsityksistään, joita käytän myös itse työssäni. Petri Arvilommi (1998) on tehnyt ansiokkaan artikkelin narratiivisesta terapiasta, jota osittain myös olen käyttänyt lähteenä. 5 Narratiivisen keskustelun keinot - vaihtoehtoisen tarinan luominen John L. Walter ja Jane E. Peller (1996) kuvaavat hyvin terapeutin ja asiakkaan roolia kirjoituksessaan Rethinking our assump-tions. Samassa kirjoituksessa he esittelevät tavoitekeskustelun (goaling) käsitteen entisen rat-kaisukeskeisen tavoite ( goal) käsitteen tilalle. Tavoitekeskus-telun tyyli sopii hyvin
6 myös nar-ratiiviseen ajatteluun. Siinä käydään läpi mitä asiakas haluaa ja millaisena hän elämänsä kokee muutoksen jälkeen. Keskustelussa keskitytään siihen, mistä asiakkaat tietävät saavuttavansa uuden-laisen kokemuksen ja mitkä merkit kertovat sen heille. Tämäntyyppinen tavoitekeskustelu on omiaan avaamaan uusia merkityksiä ja kokemuksia asiakkaan elämään. Tavoitekeskustelu on merki-tyksen kehittämistä ja hakemis-ta sellaiselle elämälle, mitä asiakas haluaa elää ja kokea ongelmien jälkeen. Tavoitekeskustelu vie kokonaan ongelma-akselin ulkopuolelle kohti hypoteettista elämäntarinaa, missä asiakkaalla ei ole enää ongelmiaan ja hän kokee elävänsä kyseisellä elämänalueella haluamallaan tavalla. Metaforisesti tavoitekeskustelu on yhteisen tarinavaihtoehdon luomista ongelmatarinan tilalle. Tavoitekeskustelu on luonteeltaan vuorovaikutuksellinen ja luova prosessi. Siinä ei niinkään keskitytä ongelmien ratkaisuun tai tiukkaan konkreettiseen tavoitteellisuuteen. Ratkaisukeskeisyyskin saattaa olla vain ongelman toinen puoli, eikä todellinen vaihtoehto elämään. Se saattaa pitää meitä myös liian paljon ongelmapuheen vankeina. Tavoitekeskustelu poikkeaa traditionaalisesta tavoitekeskeisestä terapiasta, jossa on ajateltu tavoitetta konkreettisena päätepisteenä ja tapahtumana, joka täytyy saavuttaa. Se on enemmän mahdollisuuksien kehittämistä ja erilaisten elämän vaihtoehtojen hakemista. Sillä, että käy- 6tetään termiä tavoitekeskustelu sanan tavoite sijaan, halutaan korostaa, että kyseessä on prosessi ja uusien mahdollisuuksien kehittäminen, eikä niinkään pääte-piste. Insoo Kim Bergin (1998) mukaan tari-nan kertomistapahtuma muuttaa tarinan tapahtumia kertojan mielessä. Tapahtumien eri puolet ja yksityiskohdat voivat muuttua merkittävästikin. Yksittäisten tapahtumien merkitys määräytyy tarinan arvioinnin ja ratkaisun perusteella. Valitse-malla ja toistamalla sellaisia osia asiakkaan tarinasta, jotka ovat ratkaisun kannalta hyödyllisim-piä, terapeutti auttaa löytämään asiakkaan tarinalle myönteisem-piä sävyjä. Tilan avaaminen uusille tarinoille Ennen kuin uutta elämäntarinaa ja sen sisältöä ja tapahtumia voidaan alkaa tutkia on tärkeää, että ihmisten ongelmatarina tulee kuulluksi ja että ihmisille syntyy käsitys, että heidän näkemyksensä ja kertomuksensa ymmärretään ja arvostetaan. Vain tällaisen yhteisen ymmärtämisen kaut-ta voi syntyä luottamus ja hoitosuhde, jossa uutta mahdollisesti syntyvää elämäntarinaa voidaan alkaa tutkia. Elämäntarinoita kuunnellaan sellaisella asenteella, että syntyy vaikutelma monien mahdollisten merkitysten olemassaolosta. En tiedä -asenne auttaa ihmettelemään ja uteliaasti kyselemään: Olisiko mahdollista, että.. tai Mitä jos Toivomme, että ihmiset tulevat kokemaan tarinansa jonain sellaisena, jota he voivat muokata, pikemmin kuin jonakin, joka on jo muokannut heidät. Ihmisten kertoessa ja hahmotellessa uutta tarinaansa on säännöllisin välein hyvä vetää yhteen, mitä on kuultu ja tarkistaa, että asiat ovat tulleet oikein ymmärretyiksi. Samalla kysymyksemme ja yhteenvetomme haastavat ihmisiä tutkimaan vanhaa tarinaansa uudessa valossa. Me emme ole kuulostelemassa asiakkaan pääasiallisia ongelmia tai keräämässä keskeisiä paloja heidän tarinoistaan tehdäksemme diagnooseja. Tavoitteenamme ei ole etsiä taustalla olevaa todellista tai piilevää ydinongelmaa. Emme myöskään vertaile heidän tarinoitaan mihinkään luokitte-luun tai normatiivisiin standardeihin. Yritämme sen sijaan ymmärtää ihmisten kertomien tarinoiden merkityksen heille itselleen ja sijoittaa itsemme niiden ihmisten kenkiin, joiden kanssa työskentelemme. Harlene Andersson ja Harry Goolishian (1988) ovat kirjoittaneet en tiedä -asenteesta ja työtavasta. Heidän mukaansa terapeutti ei kysy asioita siksi, että heillä olisi asiantuntemusta asiakkaan ongelmiin tai siksi, että hän tietäisi ratkaisun. Terapeutti kysyy uteliaassa hengessä : mitähän pystymme luomaan. Keskittymällä siihen, mitä asiakas haluaa, mahdollistuu merkityksien kehittyminen. Kysymykset keskittyvät neljälle alueelle: 1. Mitä asiakas sanoo haluavansa konsultaatiolta? 2. Miten se mitä asiakas haluaa tulee muuttamaan hänen elämäänsä?
7 3. Kuinka asiakas tietää olevansa oikeilla jäljillä ja sen että ongelma on ratkennut? 4. Kuinka hän kokee tällä hetkellä jotain siitä mitä hän tavoittelee? Sen tunnistaminen, missä vaiheessa asiakas on saanut kertoa riittävän paljon ongelmatarinaansa ja mikä on juuri oikea hetki siirtyä aktiivisempaan tavoitekeskusteluun tai uuden tarinan kehittelyyn, on vaikea ja herkkyyttä vaativa asia. On hyvä edetä kokeillen, ikään kuin testata olisiko nyt jo sopiva hetki siirtyä eteenpäin. Tässä vaiheessa kannattaa tarkkailla asiakkaan sanatonta viestintää erityisen huolellisesti. Aina voi kysyä myös suoraan asiakkaalta (asiakas konsulttina). Esimerkiksi: Kuulen ja näen, että Sinulla on ollut tosi rankkoja aikoja eikä ole ihme, että voit noin huonosti. Haluaisin kuitenkin kysyä myös hieman tulevaisuudesta ellei se tunnu Sinusta liian aikaiselta? Tai jos tulevaisuussuun-tautuneet kysymykset on tehty ilman ennakkolupaa ja asiakkaan sanaton viestintä kertoo, että on edetty liian nopeasti voi todeta: taisin edetä liian nopeasti, ehkä on hyvä, että kerrot vielä tarkemmin ja lisää viime aikojen tapahtumista jne Kuuntelun ja uuden tarinan kehittämisen herkkä tasapaino on hyvä pitää mielessä koko haastattelun ajan. On joskus tarpeen palata takaisin ongelmatarinan kuunteluun, vaikka oltaisiinkin edetty jo pitkälle uuden tarinan suuntaan. Asiakkaat ovat tässä suhteessa hyvin erilaisia ( niin kuin muissakin suhteissa); jotkut tarvitsevat paljon kuuntelua, toisten kanssa voi edetä nopeammin. Kokemukseni mukaan erityisesti surua ja masennusta hoidettaessa kannattaa olla tarkkana ja antaa tarvittaessa tilaa runsaalle kuuntelulle. Uuden tarinan kehittäminen Terapian varhaisemmassa vaiheessa kysymyksillä pyritään ennen kaikkea ymmärtämään ihmisten ongelmakyllästeistä tarinaa. Kun kuuntelua, luottamusta ja yhteistä ymmärrystä on saavu-tettu sopivassa määrin, voidaan keskittyä enemmän uutta tarinaa hakeviin kysymyksiin....terapeutti ei kysy asioita siksi, että heillä olisi asiantuntemusta asiakkaan ongelmiin tai siksi, että hän tietäisi ratkaisun... Kysy-myksillä pyritään houkuttelemaan ihmisiä näkemään kertomuksensa jostain uudesta näkökulmasta ja huomaamaan, että muutkin vaihtoehtoiset tarinat ovat mahdollisia. Kuuntelulla ja kysymyksillä haetaan ja odotetaan sopivan ikkunan aukeamista kohti uutta, merkityksellistä tarinaa. Kuunteleminen ja kyseleminen Dekonstruktiivinen ( purkava) kysely kutsuu ihmiset näkemään tarinansa eri perspektiiveistä, havaitsemaan miten ne on rakennettu, panemaan merkille niiden rajoitukset ja huomaamaan, että on muitakin mahdollisia tarinoita. Sopivia kysymyksiä tässä vaiheessa ovat: - mitä jos? - kyllä, mutta toisaalta, voisiko olla näinkin? - tuo on yksi vaihtoehto, mutta haluaisin tarkistaa olenko oikeilla jäljillä, kun ymmärrän sen mitä kerrot hieman toisella tavalla - onko mahdollista, että se mitä kerrot voisi tarkoittaa myös?? - voitko arvata kuinka minä kuulen sen mitä juuri kerroit? - en ole varma olenko nyt ymmärtänyt oikein kun sanon - en ole varma onko asia sinun kohdallasi juuri näin, mutta viime viikolla minulla kävi asiakas, jolla oli hyvin samankaltainen tilanne kuin sinulla ja hän oli ymmärtänyt asian hieman eri näkökulmasta... Sisäänmenotie ihmisten uusiin tarinoihin löytyy poikkeusten kautta. Yleensä kehittyvät aukot ( openings) spontaanisti dekonstruktiivisen kyselyn ja kuuntelun kautta. Myös suorempi aukkojen etsiminen kyselemällä voi olla tarpeen. Kun uusia poikkeuskandidaatteja löytyy on syytä varmistaa, että aukko edustaa haluttua kokemusta ja aukeaa sellaiseen suuntaan, jolla on todella merkitystä asiakkaan elämään. Seuraavat kysymykset auttavat meitä hahmottamaan poikkeuksen merkitystä asiakkaalle: - kiinnostaako tämä sinua? - oletko yllättynyt tästä? - onko tämä jotain sellaista jota haluat lisää elämääsi? - onko tämä sinusta hyvä vai paha asia?
8 Rauhankatu 4, 20100 TURKU Puh (02) 277 6800, Fax (02) 277 6830 Voimavarat työssä -valmennuspäivä Oulussa, Hotelli Cumuluksessa. 10.5.1999 Valmennuspäivän aikana saat monipuolisisa ja toimivia keinoja Voimavarat työssä-kyselyn hyödyntämiseksi työyhteisöjen kehittämisessä. Jukka Kataja, Sari Kujala, Anneli Litovaara ja Matti Tiusanen vetävät päivät mukaansa tempaavalla tavalla. Ohjelma 8.30 Ilmoittautuminen 9.00 Valmennuspäivän avaus ja tavoitteet, Matti Tiusanen 9.10 Johdatus voimavarakeskeiseen lähestymistapaan, Anneli Litovaara 10.15 Voimavarat työssä-kysely työhyvinvoinnin edistämisessä, Matti Tiusanen 11.00 Voimavarat työssä- ohjelmisto esittely, Sari Kujala 12.00 Lounas 13.00 Miten vahvistan yksilön voimavaroja haastattelussa, Anneli Litovaara 14.00 Miten toteutan onnistuneen palautetilaisuuden, Jukka Kataja 15.30 Luovia ratkaisuja työyhteisön kehittämiseen, Jukka Kataja 16.30 Yhteenveto ja päätöskeskustelu Ilmoittaudu 15.4.1999 mennessä, niin valmennuspäivän hinta on 1250 mk. Tämän jälkeen ilmoittautuneille ja maksaville hinta on 1400 mk. Jos työpaikaltasi tulee useampia, kysy ryhmäalennusta. Hintaan sisältyy valmennuspäivän ohjelma, materiaali, lounas ja kahvit. 30.4.jälkeen perimme peruutuksista 250 mk järjestelykuluina. Lisätietoja saat Ratkaisu-Impulssista, Sari Kujalalta (HUOM! UUDET NU- MEROT) puh (02) 277 6800, fax (02) 277 6830.
Kun uutta aukkoa tarkastellaan ja on käynyt ilmi, että se edustaa asiakkaalle tärkeää ja merkityksellistä uutta suuntaa, kannattaa asiakkaan henkilökohtaista selviytymiskykyä (personal agency) vahvistaa kuinka -kysymyksillä. Näissä kysymyksissä kannattaa pysyä sitkeästi ja kerätä mahdollisimman paljon yksityiskohtia ja lisää yksityiskohtia: mitä 9vielä, entä mitä vielä, vieläkö tulee mieleen jotain - kuinka sait tämän aikaan? - mitä teit päästäksesi tähän uuteen tunnelmaan? - kuinka päädyit tähän uuteen tulkintaan? - mitä ennakkovalmisteluja teit tätä varten? - mitkä olosuhteet auttoivat sinua päätymään tähän? - ketkä olivat läsnä? - mitä muuta? - mitä vielä? - voitko tarkentaa? Kaksinkertaiset maisemat - dual landscapes Ylläkuvattuihin kysymyksiin tulevat vastaukset usein tarinamuodossa ja näin alkaa kehittyä tärkeitä avaintapahtumia ( unique outcomes) uuteen muotoutuvaan tarinaan. Näitä voidaan tarkastella vuoroin kahdessa eri maisemassa : toiminnan maisemassa (landscape of action) ja tietoisuuden maisemassa (landscape of consciousness) (White 1990). Toiminnan maisema vastaa kysymyksiin: kuka, mitä, missä milloin, miten. Toiminnan maisemassa liitettään yhteen juonellisesti peräkkäisiä tapahtumia ajassa. Kytkemällä useampia poikkeuksellisia avaintapahtumia tai poikkeuksia toisiinsa saadaan aikaan uusi alatarina tai tarinan pätkä toiminnan maisemassa. Tarinaa on hyvä kehittää myös tietoisuuden maisemassa. Tietoisuuden maisemalla viitataan siihen kuviteltuun alueeseen, missä ihmiset keksivät merkityksen, halut, tarkoitukset, uskomukset, sitoumukset, motivaatiot, arvot ja vastaavat, jotka liittyvät heidän kokemuksiinsa toiminnan maisemassa. Toisin sanoen tietoisuuden maisemassa ihmiset ajattelevat toiminnan maisemassa tarinoitujen kokemusten seuraamuksia ja merkityksiä. Sopivia merkitystä koskevia kysymyksiä ovat: - mitä nyt ajattelet tästä kaikesta? - mitä tämä kertoo sinulle itsestäsi / kyvyistäsi/ selviytymismahdollisuuksistasi? - mitä tämä kertoo teidän parisuhteestanne? - minkä merkityksen annat tälle? - mitä ajattelet oppineesi näistä tapahtumista? - millä lailla tämä on kasvattanut sinua? - mitä tämä kertoo elämästäsi ja mitä haluat siitä? - voitko olla ylpeä kertomastasi? -mistä erityisesti olet ylpeä? - millä lailla uudessa valossa näet nyt itsesi - luuletko että puolisosi / ystäväsi/ työtoverisi tulevat yllättymään? 9 Tähän vaiheeseen kannattaa kokemukseni mukaan käyttää aikaa. Muotoutuvat uudet merkitykset tietoisuuden maisemassa ovat asiakkaille yleensä erittäin syvällisiä ja voimakkaita kokemuksia ja saattavat olla käänteentekeviä terapian kannalta. Näiden uusien merkitysten ja tulkintojen avulla ihmiset pystyvät usein selviytymään uusista tilanteista tai entisistä ongelmistaan ikään kuin uusin eväin ja uutena ihmisenä. Kun tarinoita kehitellään yhteistyössä asiakkaan kanssa liikutaan toiminnan ja tietoisuuden maiseman välillä kutoen nämä kaksi yhteen edestakaisin uudelleen ja uudelleen ja liittäen eri käyntikerroilla ilmaantuvaa uutta materiaalia ja alatarinoita tähän muotoutuvaan uuteen tarinaan. Historian ja tulevaisuuden uudelleen kehittäminen Voimme myös hakea ajallisesti tukea näille uusille näkökulmille menneisyydestä tai tulevaisuudesta ja täten uudelleen kirjoittaa syntyvän tarinan historiaa ja tulevaisuutta. Voimme esimerkiksi kysyä: Muistuuko mieleesi menneisyydestäsi tapahtumia, jotka tukevat tätä uutta näkemystä itsestäsi? Muistatko tilanteita, jossa joku muu olisi jo aikaisemmin kiinnittänyt huomiota tähän seikkaan? Olitko joskus aikaisemmin / nuorempana aavistanut, että sinusta löytyy tällaisiakin piirteitä? Onko sinulla ollut nuorempana elämänjaksoja, jolloin nämä uudet (uudestaan löydetyt) ominaisuudet olisivat jo olleet käytössä? Jos menneisyydestä löytyy jaksoja, jolloin uudet kyvyt, ominaisuudet, taidot yms. ovat jo olleet käytössä, tarinaa kannattaa johdatella sellaiseen normalisoivaan suuntaan, jossa nämä aikaisemmat jaksot ja nyt syntyneet uudet jaksot nähdään oikeina tai aitoina ja huonot jaksot vain
10 tilapäisinä vaiheina. Ihmiset ajattelevat usein, että menneisyyden tapahtumat määrittävät nykyhetkeä merkittävästi. Siksi on tärkeä etsiä uutta menneisyyttä. Ben Furmanin (1998) kirjan mukaan: koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Harvemmin oivalletaan kuinka paljon tulevaisuuden nä-kymämme ohjaavat nykyisyyttä, uskoisin, että monessa tapauk-sessa lopultakin paljon enemmän kuin menneisyytemme. Uusille näkemyksille kannattaa siis myös kehitellä uutta tulevaisuutta. Voimme kysyä esimerkiksi: Kun tällaisia asioita/ tapahtumia/ ominaisuuksia, joita olet juuri löytänyt lisääntyy tulevaisuudessa ( esim. 1 vuoden kuluttua) niin miltä tilanne silloin näyttää? Mitä silloin ajattelet itsestäsi ja mahdollisuuksistasi? Mitä arvelet muiden sanovan? Voitko kertoa lisää yksityiskohtia tästä tilanteesta? Mitä arvelet lastesi sanovan?. Taas kannattaa sukkuloida toiminnan ja tietoisuuden maisemien välillä ja hakea konkreettista sisältöä tulevaisuuden toiminnan maisemaan ja uusia merkityksiä tulevaisuuden tietoisuuden maisemaan. 40-vuotias Jaakko hakeutui hoitoon jännitysten, sosiaalisten pelkojen ja hermostuneisuuden takia, joita hänellä oli ollut yli 10 vuoden ajan. Ensimmäisillä käynneillä tilannetta lähestyttiin ulkoistamisen keinoin (ks jäljempänä). Jaakko löysikin hiljalleen yhä uusia asioita, joilla hän pystyi vaikuttamaan tähän jännityspaholaiseen ja heikentämään sen vaikutusvaltaa. Nämä uudet pienet muutokset ja aluevaltaukset saivat keskusteluissa paljon huomiota osakseen ja niitä ja niiden merkitystä tutkittiin perusteellisesti. Anteron työhuoneessa majaileva lääketieteen Jumala Kuudennella käynnillä, n. 6 kuukautta hoidon alkamisesta, tutkittiin tarkemmin, kuinka nämä saavutetut muutokset vaikuttivat Jaakon elämäntarinaan ja kokemukseen itsestään. Jaakon mielestä näillä muutoksilla on ollut iso merkitys hänen elämälleen. Ne antavat rohkaisua ja perustaa, jolta voi ponnistaa. Keskustelussa liikuttiin ja sukkuloitiin toiminnan ja tietoisuuden maisemien välillä hakien välillä sisältöä uudelle tulevaisuudelle ja välillä etsien menneisyydestä yksityiskohtia, jotka sopivat paremmin uuteen muotoutuvaan tarinaan. Jaakko kertoikin, että itse asiassa nuorempana aina 25 vuotiaaseen asti hänellä oli hyvä itse-luottamus, elämä oli tasapainoista ja normaalia. Jaakon kanssa piirrettiin elämänviivaa, jossa nuoruuden vaiheet sekä muotoutuva uusi näkemys edustivat Jaakon todellista, aitoa, oikeaa ja normaalia minää. Hankalat välivuodet (25v-40v), joita Jaakko kuvasi mielikuvana pimeäksi korveksi, joka oli vaikeakulkuinen, lähes läpi-pääsemätön, kuoppainen ja mäkinen, edustivat poikkeamaa ja putoamista pois oikealta tieltä, joka nyt oli taas löytymässä. Jaakko kuvasi päässeensä ikäänkuin takaisin oikealle tielle. Tätä oikeaa tietä kuvasi mielikuvana tavallinen metsä, jossa aamu sarastaa, on valoi-sempaa, sillä on positiivisempi ja varmempi olo, itseluottamus ja itsetunto ovat kohentuneet, muisti toimii paremmin ja on rohkeampi olo. Jaakon kertoessa ja kuvaillessa muutostaan eri kanteilta hänelle syntyi myös ensimmäistä kertaa elämässään näkemys, että hänen pimeän jaksonsa aikana on ollut myös myönteisiä asioita, eikä tämäkään elämänvaihe ole täysin huono - Jaakko löysi selvästi sekä-että -ajattelua musta valkoisen joko- tai -ajattelun sijaan. Näin toiminnan tasolla tapahtuneiden pienten muutosten kautta päästiin hiljalleen kirjoittamaan uutta elämäntarinaa sen eri tasoilla, hakemaan menneisyydestä uutta näkemystä ja luomaan luottavaisempia ja myönteisempiä tulevaisuuden näkymiä. Eksternalisaatio eli ulkoistaminen
11 Ulkoistamisessa on kyse siitä, että ihmistä kannustetaan ottamaan etäisyyttä ahdistavista kokemuksista henkilöllistämällä nuo kokemukset. Näin ongelmista tulee ikään kuin erillisiä - joskus humoristisia olentoja esim: masennus mörkö, paniikki peikko tai mikä tahansa asiakkaan antama osuva nimitys hepuli, slaagi tms. Näin ongelmat nähdään irrallaan niistä ihmisistä ja ihmissuhteista, joista ongelmien ajatellaan johtuvan. Ihmiset tai ihmissuhteet eivät ole ongelma, vaan ongelma on ongelma. Haastattelussa haetaan mitä vaikutuksia tällä ulkoistetulla ongelmahahmolla on ollut asiakkaan elämään. Kartoitetaan kuin ka tämä ongelmahahmo on huijannut, houkutellut, antanut heidän uskoa, viekoitellut ja jallittanut heitä. on onnistunut? Mitä teit erilailla? Ratkaisukeskeisellä asteikko-kysymyksellä voidaan myös tutkia hepulin vaikutusvaltaa. Joskus asiakkaan on vaikea löytää näitä poikkeuksia ja sitä kautta vaikutusvaltaansa ongelman elämäänsä. Olen joskus tällaisissa tapauksissa pyytänyt häntä kuvailemaan mitä hänen pitäisi tehdä, jotta masennusmörkö ensi viikolla saisi varmasti oikein tukevan otteen hänen elämästään. Asiakkaat löytävät tähän kysymykseen yleensä paljon helpommin vastauksen ja ovat mestarillisia kuvaamaan kuinka he itse asiassa saavat oireensa aikaan. Taulukko muutostarinan kehittämiseksi Tämä tyylillinen muutos avaa monia uusia haastattelumahdollisuuksia. Samalla kun patologisoivan, sairauskeskeisen sanaston tilalle nousee uudenlaista arkisanastoa ja kielenkäyttöä, avautuu myös asiakkaalle lisääntyvää vaikutusvaltaa ja - mahdollisuuksia tätä ongelmatyyppiä vastaan. Tutkimalla näitä asiakkaan vaikutusmahdollisuuksia ongelmaan nähden avautuu poikkeuksia ja aukkoja kohti uutta tarinan mahdollisuutta. Esimerkkikysymyksiä: Muistatko kertoja, jolloin paniikkipeikko ei olisikaan onnistunut huijaamaan sinua niin paljoa? Mitä tapahtuu niinä päivinä, jolloin masennusmörkö ei pystykään jallittamaan sinua? Ovatko slaagit vähentyneet viime kerran jälkeen? Kuinka se Kun kysymys tehdään oikeaan pilkettä silmäkulmassa -sävyyn, asiakkaat oivaltavat yleensä jotain tärkeää juuri niistä vaikutusmahdollisuuksista, joi-hin ei edellä löytynyt sisältöä. Joskus tätä kautta saadaan voimakkaampia oivalluksia kuin suoraan poikkeuksia hakien. 28-vuotias Pekka, joka kävi vastaanotollani 2-3 vuotta jatkuneiden paniikkioireiden takia, helpottui selvästi heti, kun olimme ensikäynneillä ulkoistaneet paniikkihäiriön slaageiksi. Ulkoistamisen kautta oli helpompaa tutkia mitä vaikutuksia slaageilla oli ollut Pekan elämään. Poikkeuksia kartoitettaes-sa Pekan oli vaikea löytää mitään selvää vaikutusvaltaa näihin slaageihin. Pekka oli kuitenkin löytänyt internetistä kaavakkeen, jonka avulla hän seurasi päivittäistä vointiaan asteikkokysymyksen avulla ja kartoitti itse mistä paremmat ja huonommat päivät johtuivat. Hän oli itse tehnyt havaintoja minkälaiset käyttäytymismallit ja -strategiat aiheuttivat huonoa oloa ja toisaalta millä keinoilla parempi hallinta slaageja vastaan syntyi. Näin syntyi monia hyviä uusia oivalluksia ja konkreettisia toimintamalleja, joilla Pek-
12 ka tunsi pääsevänsä slaagien niskan päälle ja asteittain saavuttavansa lisähallintaa tilanteeseen. Kun Pekka lisäksi oli halukas harjoittelemaan erilaisia rentoutus- ja hengitystekniikoita sekä käyttämään mielikuvia apunaan taistelussa slaa-geja vastaan, saatiin oireet asteittain 3-4 kk aikana selvästi vähenemään niin, että Pekka pystyi jälleen palamaan työhönsä ja viettämään lähes normaalia elämää. Ulkoistettu ongelma nähdään narratiivisessa ajattelussa usein vihollisena ja sen päänmenoksi punotaan sotajuonia ja -strategioita. NLP:ssä käsitellään ulkoistettua ongelmahahmoa ystävällisemmin ja koetetaan löytää sen ilkeän käytöksen takaa hyviä tarkoituksia kuten esim.: se haluaa varoittaa, suojella ylirasitukselta, muistuttaa levon tarpeesta tms. Olen kokenut näiden kahden yhdistämisen hyvänä ja monessa tapauksessa ongelmamörön hyvien tarkoitusten löytäminen antaa enemmän kuin vihollisen kanssa taistelu. Ongelmamörköä voidaan kiittää ja sille antaa hyvää palautetta hyvin suoritetusta työstä ja lähettää se nyt hyvin ansaitulle lomamatkalle, kun sitä ei enää tarvita, jonnekin missä se viihtyy hyvin ja kauan. Muutostarinan kehittäminen Käytän usein muutosprosessimetaforaa kuvamaan asiakkaitteni tilannetta. Saatan kysyä jossain vaiheessa haastattelua, kun sopiva määrä kuuntelua, arvostusta, uteliaisuutta, dekonstruktiivisia kysymyksiä, en tiedä - asennetta, kaksoismaisemissa sukkulointia ja ulkoistamista on läpikäyty: (esim.: suossa rämpiminen, aarniometsä, Olen huomannut, että usein Vietnamin sota, vuoristorata kun ihmisillä on huono olo niin tms). Nimen ja mielikuvien lisäksi voidaan myös kysyä, minkä- se viestittää jotain muutostarvetta. Voisiko olla, että lainen sisäinen puhe kuvaisi parhaiten tätä vanhaa tarinaa, joka oireesi ja huono olosi johtuu siitä, että sinulla on muutosprosessi menneillään. Huono olo olen muiden armoilla, en voi nyt on jäämässä taakse (esim.: mitään, kaikki on lopussa, 12kuvaa minulla ei ole voimia jne.). Joskus tarkennan vielä tarinaa, sen sisältöä, sisäistä puhetta ja mielikuvia tarkemmilla NLP:n tarjoamilla keinoilla, joissa yllämainitun kaltaisista mielikuvista tehdään yksityiskohtaisia kuvauksia väreineen, muotoineen, äänineen ja hajuineen. ikään kuin pakottaa tai kehottaa meidät hakemaan ja etsimään jotain uutta tapaa, asennetta tai elämäntyyliä, joka sopii meille paremmin. En tiedä onko sinun tapauksessasi kyse tästä, mitä itse arvelet? Asiakkaat tarttuvat usein hanakasti tähän muutosprosessimetaforaan ja heidän kanssaan voidaan lähteä tarkastelemaan sitä sen eri kohdista. Liikkeelle voi lähteä nykyhetkestä, menneisyydestä tai tulevaisuudesta tai mistä tahansa tarjoutuvasta tarinan osasta, mielikuvasta, maisemasta tms. Kannattaa odottaa sopivaa hetkeä ja tilaisuutta tarttua tähän työvälineeseen. Usein kuitenkin asiakasta kuunnellessamme muotoutuu ensin kuva siitä epätyydyttävästä ja rajoittavasta tarinasta, joka tarjoutuu ongelmatarinan muodossa. Jos asiakas hyväksyy muutosprosessi-vertauksen, voidaan alkaa tutkia vanhan tarinan piirteitä: mistä asiakas ei ole pitänyt, mistä hän haluaa päästä eroon ja mitä asioita hän ei ainakaan halua uudessa elämässään. Tälle vanhalle elämänvaiheelle voidaan hakea nimeä ( esim: riippuvaisuuden kausi, pimeä kausi, itsekäs vaihe, sekasorto, epätasapaino, pallo hukassa, väärällä tiellä, kapinavaihe tms.) On hyvä, jos asiakas itse löytää ja nimeää tarinansa ja projektinsa. Vanhalle elämäntyylille tai tarinalle voidaan etsiä myös sopivaa mieli- Uuden tarinan sisältöä lähdetään kartoittamaan eri tasoilta ja tahoilta samalla lailla kun vanhaa tarinaa. Uudelle tarinalle kehitetään nimi tai muutosprojekti nimetään, sille haetaan konkreettista sisältöä ja merkitystä ( esimerkiksi ihmekysymyksen ja kaksoismaisemassa sukkuloinnin avulla). Uuden tarinan synnyttämiä mielikuvia ja sisäistä puhetta voidaan tarkastella yksityiskohtaisesti. Tavallisia nimiä, joita asiakkaat ovat antaneet näille uusille tarinoille tai projekteille ovat olleet: oman itseni parempi kuuntelu, vapaus, jalat tukevasti maassa, otan vastuun elämästäni, oman aidon itseni löytäminen, todellinen minä, oman elämäni ohjaimissa, välitilinpäätös, suvantovaihe, simpukka joka kehittää helmeä, rakennusprojekti. Kirjoitan ja piirrän usein oheisen taulukon (taulukko 1) kaltaista hahmotelmaa, johon voi ikään kuin palapelinä hiljalleen kerätä ja täydentää informaatiota sitä
13 OSUUSKUNTA TOIVO seikkailun ja suhdeälyn osaamiskeskus Lyhytterapiaa ja inspiroivaa keskustelua Työnohjausta ja koulutusta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille Vuorovaikutusta parantavia toimintaryhmiä kouluille ja työyhteisöille Sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä työllistymiseen liittyviä täsmähankkeita Mikko Makkonen - YTM, tutkija, kouluttaja Sinikka Kuosmanen - psykologi, varhaiskasvatuksen asiantuntija Harri Hirvihuhta - sairaanhoitaja, lyhytterapeutti Heli Koivuniemi - sosiaaliohjaaja, seikkailukouluttaja Kari Saarinen - seikkailun ja toiminnan erikoisosaaja Osuuskunta TOIVO Malminkatu 24 C 00100 Helsinki Puh. 09-6866 7422 Fax 09-6866 7420
14 mukaa kun sitä luontevasti keskustelujen myötä kertyy. Kun vanhaa ja uutta tarinaa käydään monipuolisesti rinnakkain ja lomittain läpi syntyy näiden välille sopivaa, asiakasta motivoivaa muutosjännitettä. Tähän taulukkoon voi aina välillä palata ja siitä saa hyvää tukea yhteenvedoille, joita kannattaa tehdä istuntojen aikana ja aina uuden istunnon alkaessa. Esimerkiksi näin: 14sennuksen Viimeksi kerroit yksityiskohtaisesti ja tarkasti elämäntilanteestasi ja löysimme runsaasti asioita, joista haluaisit päästä eroon. Nimesit tämän taaksejäävän elämänvaiheesi suossa rämpi-misen vaiheeksi. Kerroit myös paljon sisältöä sille uudelle elämäntyylille, jota nimitit tasapainoiseksi ja harmoniseksi elämäksi. Olisin kiinnostunut kuulemaan millaista edistystä on projektissasi tapahtunut, mitä uusia asioita olet havainnut, jotka sopivat tähän uuteen elämäntyyliin. Olen kiinnostunut pienistäkin asioista ja muutoksista. Taulukon lisäksi voi piirtää myös käyrän tyypillisestä muutosprosessista erilaisine aaltoiluineen. Käyrän piirtäminen symbolisoi myös sitä, että muutosprosessit tarvitsevat aina aikaa ja yleensä edetään kaksi eteen ja yksi taakse - tyyliin. Moni asiakas on kiittänyt jälkeenpäin muutoskäyrän esittämistä ja kokenut sen hyödylliseksi edistyksen ajoittaisessa takkuilussa. Olipa hyvä, että viimeksi kävimme läpi tuota käppyrää, muuten olisin pelästynyt viimeviikkoista takapakkiani, mutta nyt tiesin sen kuuluvan tähän projektiin. Muutosmetaforan käyttöä ma- hoidossa olemme kuvanneet tarkemmin artikkelissa Elämän tienhaarassa (Mattila, Brandt-Pihlström & Katajainen 1997). 45- vuotias naisjuristi Leena hakeutui vastaanotolle pitkään jatkuneiden päihdeongelmien takia. Leenan juominen karkasi ajoittain käsistä putkijuomiseksi, joiden jälkeen häneltä meni aina pitkään toipua henkisesti ja fyysisesti. Juomisen laukeamista edelsi usein jonkinlainen ristiriitatilanne, jossa Leenalle tuli voimaton olo. Kysyttäessä voisiko tällä voimattomalla ololla olla joku myönteinen tarkoitus, Leena vastasi sen haluavan muistuttaa häntä siitä, että hänen on muutettava suhtautumistaan näihin ristiriitatilanteisiin ja tehtävä jotain ennenkuin ne karkaavat liian pitkälle. Työelämässä Leena pystyi käsittelemään vaikeitakin ris-tiriitatilanteita, mutta kotona ne aiheuttivat hänelle aina voi-mattoman olon ja juomisen. Leena tarttui esitettyyn muutosprosessivaihtoehtoon mielellään ja hänen kanssaan hahmottui seuraavanlainen taulukko muutaman käynnin aikana. (Taulukko 2. Tapauskohtainen taulukko muutostarinan kehittämiseksi) Kahden kolmen käynnin aikana konkretisoitiin niitä toimenpiteitä, asenteita ja uusia otteita, joilla em. kaltainen muutos prosessi voisi mahdollistua. Leena sai lisää voimia ja sisäistä rauhaa sekä huumoria elämäänsä, jonka avulla hän pystyi selviämään paremmin ja juomatta yli ristiriitatilanteiden. Leena katsoi rakentavansa tämän muutos projektin avulla elämänsä kivijalkaa ( kts mielikuva), jota ei ongelmat jatkossa heiluta. Oikealla tiellä Oikealla tiellä -metaforasta on hyötyä, kun ajatellaan terapian yleisiä tavoitteita. Siitä on apua myös terapiatekniikkana, jolla voidaan löytää uusia merkityksiä tilanteissa, joissa asiakkaat juuttuvat ajattelemaan tavoitettaan päätepisteenä tai jäävät kiinni joko tai asetelmaan. Anderson ja Goolishian ajattelevat, että asiakkaat hakeutuvat terapiaan, koska tuntevat olevansa jumissa tai vaihtoehdottomassa tilanteessa. ( Anderson & Goolishian, 1988). Heidän mukaansa yksi terapian tarkoituksesta on mahdollistaa ja lisätä omaa vaikutusvaltaa (agency) tilanteeseen. Tärkeää on, että asiakas kokee voivansa tehdä jotain, että löytyy vaihtoehtoja (way of doing). Whiten mukaan asiakkaat tulevat hoitoon ongelmakyllästeisen tarinan kanssa, joka ei anna heille mahdollisuutta elää tyydyttävää elämää. (White & Epston, 1990). Hänen mielestään terapian tehtävänä on sellaisen uuden tarinan kirjoittaminen, joka mahdollistaa uudenlaisia merkityksiä ja kokemuksia elämään. Lipchik (1993) käyttää samantyyppistä menetelmää kuin oikealla tiellä -metafora tarjoaa. Hän auttaa asiakkaitaan löytämään sekä-että -ratkaisuja jokotai -ajattelun tilalle. Niin Andersonin ja Goolishianin, Whiten ja Epstonin kuin Lipchikinkin näkemykset sopi-
vat hyvin oikealla tiellä - metaforaan. Oikealla tiellä oleminen tekee mahdolliseksi terapian lyhen-tymisen. Terapian lopussa ei ole välttämätöntä, että ongelma on kokonaan ratkennut tai että tavoite on täysin saavutettu. Kun asiakkaat voivat kokea olevansa oikealla tiellä tai kun he kokevat voivansa tehdä jotain asioiden hyväksi itsekseen, he eivät enää ole terapian tarpeessa. Tilanteen pysyvä korjaantuminen saattaa kestää kuukausia ja vuosia, mutta terapian ei tarvitse kestää niin pitkään, jos tavoitteena on päästä oikealle tielle. Lopuksi Hyvän hoitosuhteen luominen on ensiarvoisen tärkeää hoidon tuloksellisuuden kannalta. (Hovarth, A. & Luborsky, L. 1993). Asiakkaan empaattinen kuuntelu, arvostaminen ja riittävän tilan antaminen ovat avainasemassa. Vasta kun riittävän hyvä luottamus on syntynyt voidaan siirtyä kohti tavoitekeskustelua ja uuden tarinan kehittämistä. Kun rat-kaisukeskeistä tavoitekeskus-telua käydään narratiivisin aikein saadaan siihen lisää syvyyttä ja usein tilanteeseen löytyy uusia, merkittäviä ja tervehdyttäviä kertomuksellisia näkökulmia. Jatkossa näitä orastavia uusia näkökulmia seurataan ja vahvistetaan sekä pyritään liittämään näitä uusia syntyviä tarinoita laajempaan elämäntarinaan liikkumalla kaksoismaisemassa vuoroin hakemassa uusia merkityksiä konkreettisille tapahtumille ja vuoroin konkretisoimalla mitä syntyvät uudet sisällöt ja merkitykset tarkoittavat nykyisyydessä, tulevaisuudessa ja menneisyydessä. Kun muutoksia haetaan oikealla tiellä näkökulmasta, voidaan keskittyä pieniinkin onnistumisiin ja edistysaskeliin. Samalla asiakkaassa syntyy ja kasvaa toivo ja usko siihen, että hän voi itse vaikuttaa elämänsä suuntaan. Kokemukseni mukaan asiakkaat kokevat tällaiset elämäntarinalliset muutokset tärkeinä ja merkityksellisinä. Niiden varaan on hyvä perustaa elämäänsä ja jatkaa kulkua oikealla tiellä. Lyhytkin terapia voi olla erittäin syvällistä. Lähteet 15 Anderson, H. & Goolishian, H. (1988) Human systems as linguistic systems: Preliminary and evolving ideas about the implications of clinical theory. Family Process, 27, 371-398. Andersson, H. & Goolishian, H. (1990) Beyond cybernetics: Comments on Atkinson and Heath s further thoughts on second order family therapy. Family Process, 29, 2, 157-163. Arvilommi, P. (1998) Narratiivinen terapia. Perheterapia 2/98, 4-35 Freedman, J. & Combs, G. (1996) Narrative therapy, The Social Construction of Preferred Raelities. New York: W.W.Norton & Company. Furman, B.(1998) Ei koskaan ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Helsinki: WSOY. Horvath, A. & Luborsky, L. (1993) Journal of Consulting and Clinical Psychology, 61, 561-573 Hoyt, M.F. (1996) Introduction: Some stories are better than others. Teoksessa Constructive Therapies, vol 2., sivut? New York: Guilford Press. Lipchik, E. (1993) Both /and solutions. Teoksessa Friedman, S. (toim.) The New Language of Change. Constructive Collaboration in Psy-chotherapy. Guilford, New York. Mattila, A. & Brandt-Pihlström, M.& Katajainen, A.(1997) Elämän tienhaarassa; Masennus: Filosofinen ja ratkaisukeskeinen näkökulma. Suomen Lääkärilehti 9/97, 1049-1053 Vataja, S. (1998) VAK-projektin tarina. Teoksessa: Mattila, A., Voimavarat, ratkaisut ja tarinat, RATKES Helsinki: Kuntoutussäätiön työselosteita 1/99 16/1998.
16 16 OVAT ARVOT TUNTEIDEN TAKANA Timo Rytkönen Jussi-työntekijä Vantaan turvakoti ry. Australialainen psykologi Gregory Smith vieraili alkutalvella täällä Suomessa. Miehestä on tässä lehdessä pieni teema: tämän seminaa-riraportin lisäksi voit lukea hänen henkilö-haastattelunsa sekä arvion kirjasta Re-imagining Therapy (suom: Inspiraatio ja asiakastyö ), jonka hän on tehnyt yhdessä Eero Riikosen kanssa. Helsingissä pidetty seminaari Miehet ja tunteet oli mielenkiintoinen ja se innosti minua purkamaan laajemminkin ajatuksiani. Uskon, että sukupuolesta riippumatta olemme kaikki asiantuntijoita ja kiinnostuneita, kun puhutaan tunteista. - Gregory Smithiä kuunnellen ERI TAPOJA PUHUA JA KES- KUSTELLA Gregory kertoi aluksi puheen ja keskustelun perusteista. On tärkeää tiedostaa, mitä ja missä erilaisissa yhteyksissä puhumme. Ihmiset puhuvat eri tyyleillä. Aivan kuten kirjallisuudessa on omat genrensä (genre kuvaa sitä, millainen on puheen kielipeli, sen käyttöohjeisto) niin myös terapiapuheella on erilaisia tyylejä ja tapoja. Keskustelu- ja asiayhteys määrää puhetavan: voimme puhua toiminnan kieltä, tunnekieltä, luokittelu- tai vakuuttelupuhetta, pilailutyyliä, hei-hei -puhetta jne. Konteksti, tyyli ja äänenpaino vaihtelevat puheissa ja ne kaikki heijastavat erilaisia tapoja ajatella esim. loogisesti, rationaalisesti, tunnepitoisesti. Näiden vaihteluista syntyy moniluonteisia keskusteluja, joilla rakennetaan vaihtoehtoisia maailmankuvia. Tiedämme kaikki, että kokouksissa on oma tapansa puhua ja kahvikeskusteluissa omansa. Jos puhut jossain tilanteessa vieraan genren mukaisesti, sinut huomataan heti. Mielenkiintoista olisi miettiä, millainen on asiakastyömme genre, millainen on oma ma-neerimme, milloin näyttelemme terapeuttia, milloin luomme aitoa dialogia. Eräs seminaariin osallistuja kommentoi edellä mainittua oivaltavasti. Hän kertoi Pekka Saurin saamasta palautteesta, kun tämä oli ohjelmassaan haastatellut pedofiili-miestä. Kuuntelija oli kauhistellut tapaa, jolla Sauri oli ymmärtävästi keskustellut asiakkaan kanssa. Sauri itse kertoi, että hän oli vain yrittänyt saada soittajaa puhumaan asiastaan enemmän ja kuvailemaan omaa maailmaansa. Jos psykologi olisi lukenut madonluvut ja ollut hyökkäävä, mitään keskustelua, dialogia, ei olisi todennäköisesti syntynyt. Tämä asetelma voi usein olla vallitsevana asiakastilanteissa. Kenen kanssa itseasiassa puhumme? Puhuuko työntekijän puolesta ortodoksinen metodi vai määräytyykö keskustelu asiakastilanteen ehdoilla? Työskentelen itse perheväkivallan parissa. Kun olen keskustellut muiden vastaavaa työtä tekevien kanssa, on syntynyt yhtei-
nen käsitys siitä, että näissä työtilanteissa on läsnä myös kolmas osapuoli: äänetön yleisö, yhteiskunta, oikean väkivaltapuheen dogmi. Se vahtii, puhuuko työntekijä oikeaoppisesti, vastuutetaanko varmasti miestä taiteen sääntöjen mukaan, onko puhe varmasti asian vakavuuden mukaista. Onneksi tuo tunne katoaa, kun työssä keskitytään asiakkaaseen, hänen tapaansa puhua ja ei mietitä, millaista Oikean Puheen väkivallasta tulisi olla. KIELI LUO SANOJA, SA- NOISTA TULEE ESINEITÄ Gregory viittasi venäläiseen kirjallisuustieteilijään Mihail Bahtiniin, joka on tuonut esille sitä, miten kieli voi rakentaa joko sulkeutunutta tai vaihtoehtoja luovaa maailmankuvaa. Sana voi olla joko autoratiivinen tai sisäisesti vakuuttava. Sulkeutunut maailmankuva syntyy helposti, mikäli sanat ovat yksiulotteisia totuuksia ja pitävät yllä joko-taiasetelmaa. Sanat ovat myös ajattelun välineitä, eivät lopullinen kuva todellisuudesta. Hyvä esimerkki on psykologinen käsite itsetunto. Siitä puhutaan arkikielessä kuin esineestä, ihmisen ominaisuudesta. Missä se on tai mitä se on? Voidaanko ajatella, että joissain tilanteissa ja tietyssä vireessä olet epävarmempi ja jossain muussa tilanteessa varmempi? Tätäkin on sananmahti: kieli luo sanoja, sanat luo maailmaa ja sanoista tulee ikään kuin esineitä ja sana/ajatusmalli voi muuntua ihmisen ominaisuudeksi, joka alkaa elää omaa elämäänsä luoden määritteitä siitä, millainen on esim. ihminen, jolla on huono itsetunto ja miten hän käyttäytyy. Tätä ilmiötä voi hyödyntää myös (kuten mm. ratkaisu- ja voimavarakeskeiset menetelmät tekevät) antamalla sanoille positiivisia määreitä. Silloin ne luovat myönteisiä, itseään toteuttavia ennusteita. Mutta myös ratkaisukeskeinen puhetapa voi jäädä kuolleeksi sanaksi, jos dialogia ei synny. Bahtinin sanoin ratkaisukeskeinenkin kielenkäyttö voi muuttua mekaanisesti ylhäältä annetuksi, suljetuksi sanaksi. TUNTEET KERTOVAT, MITÄ KEHOMME ON OPPINUT Tunnekäsitteen määrittelyt olivat tuttuja, mutta kielikuvat ja näkökulmat tuoreita ja oivaltavia. Jotkut kuvaavat tunteita ikään kuin ne olisivat ihmisissä sijaitsevia esineitä, jotkut pitävät niitä nesteinä, jotka synnyttävät paineita. Esitystapa kirvoitti kuulijassa hauskan sanojen metsästyksen: pahaolo on kuin pala kurkussa, halkean tai kiehun raivosta. Tunteet ovat kehollista tietoa siitä mitä ihminen on oppinut. Viehättävä ajatus! Itkuni on muisto ensimmäisestä itkustani. Tämä on näyttelijöille tuttua: on löydettävä kehosta vanhat muistot, joihin liittyviä tunteita voi roolissa käyttää. Tunne on sisäinen kokemus. Eräs esimerkki tunteeseen sisältyvän toiminnan suuntautuneisuudesta on rakkaus. Siitä voidaan sanoa että se on tunne, jossa haluan olla/päästä toisen lähellä(e). Vastaavasti Gregory määritteli tunteettomuuden seuraavasti: sijoitan itseni ulos, ulkopuolelle jonkin asian osallisuudesta. Tietyt tunteet heijastavat tapaa, Venäläinen kirjallisuustieteilijä Mihail Bahtin ( Kirjallisuuden ja estetiikan ongelmia, Progress 1979 ) toteaa, että autoritaarinen sana (uskonnollinen, poliittinen, moraalinen, isän tai äidin sana, aikuisten, opettajien sana jne.) on vailla sisäistä vakuuttavuutta, sillä sisäisesti vakuuttava sana on auto-ritaarisuutta vailla. Autoritaarisessa sanassa on valmiina taustaoletukset, arvot ja moraalikoodi. Se on valmiina löytyvä sana. Se vaatii meitä hyväksymään itsensä ehdoitta ilman vuoropuhelua oman sanamme kanssa. Vastaavasti sisäisesti vakuuttava sana ei ole lopullinen, vaan avoin. Jokaisessa uudessa keskusteluyhteydessä sille avautuu uusia merkityksiä ja määrittelyitä, merkityksellisiä mahdollisuuksia. Se luo dialogia puhujan, kuulijan, kirjoittajan ja lukijan välille. Gregoryllä oli tästä esimerkki: lapsille voi kertoa tarinan lastenkutsuista siten, että kaikki on turvallisesti ennakoitavissa. Päi-vänsankarille tuodaan kakku, jaetaan lahjat ja leikitään. Kerroit kuinka hyvin tahansa, lapsia se ei puhuta, koska he tietävät ennakkoon, mitä tapahtuu. Toinen tapa on pistää vieraita elementtejä tarinan sekaan : kakku kaatuu, rosvo tulee ikkunasta jne. Tarinan suljettu kehä rikkoutuu ja alkaa tuottaa vaihtoehtoja lasten mieleen. Innostus lisääntyy. Tarina motivoi. 17
Tärkeää tässä yhteydessä on todeta, että tunteita kuvaavat sa- 18 18nat ovat vain kuvauksia. Mitään puhdasta tunnetta ei todellisuudessa esiinny. Ollessamme suut-tuneita voimme samanaikaisesti olla vihaisia, syyllisiä, häpeileviä tai pelokkaita. Esimerkiksi sanaa mustasukkaisuus voidaan käyttää kuvaamaan yhtä tunnetilaa tai se voi sisältää rykelmän hyvinkin erilaisia tunteita: halua hallita, sosiaalista häpeää, vihaa jne. Nimeämme helposti tunteitamme abstraktein käsittein erittelemättä tarkemmin niiden merkitystä. jolla ihminen ymmärtää määrätyn sosiaalisen kuvion. Viha voidaan ymmärtää haluna palauttaa oma status. Vihan tunteessa on aina joko-tai-asetelma. Se ei sisällä vaihtoehtoja. Loukkaantumiseen liittyy Gregoryn mukaan enemmän tasa-arvoisuutta, siinä on enemmän korjaamisen mahdollisuuksia; verrattuna vihaan se on enemmän sekä-että -asetelmassa. Katumus on toimintana sitä, että haluaa korjata jotain (uusi orientaatio). Pelko taas suuntaa toimintaa suojautumiseen tai pakoon. Syyllisyys suuntaa joko sisäänpäin tai se voi myös luoda perustaa uudelle orientaatiolle. Itse olen työssäni miesten kanssa havainnut, että on erittäin tärkeää antaa nimiä niille erilaisille tunteille, joita väkivaltatilanteisiin liittyy. Vertauksena voisi käyttää vanhaa sanontaa olkien jaosta pitkiin ja lyhyisiin. Jo tunteiden nimeämisessä on erilaisia vaihtoehtoja. Kun teen sen, asetun tunteiden ulkopuolelle; pistän ne riviin eteeni ja hahmotan ennen muodottomana möhkäleenä sisälläni myllertänyttä möykkyä näkyväksi. TUNTEISTA KESKUSTELU JA MIEHEN TUNTEET Kun keskustelemme tunteista, muistelemme niitä samalla. Tämä toiminto on tietyn asian uudelleenelämistä, kuin esineen poimimista hyllystä. Tanssimisen tapaan tunteminenkin on tietty tapa toimia. Gregoryn mukaan erityisesti miehet uskovat, että asioiden ja tunteiden pitää olla hallinnassa ja kontrollissa samalla tapaa kuin tanssiaskelten ja on hyvä myös tietää kuka vie. Hänen mielestään kulttuurin rakenteet tuottavat tunteiden ilmaisumalleja ja länsimaissa ainakin miehille on jäänyt tässä suhteessa varsin suppea liikkumavapaus. Urheilukilpailussa on toki sallittua voiton hetkellä tuulettaa niin katsomossa kuin kentälläkin. Silloin miesten on mahdollista halata ja taputella toisiaan. Heillä on myös lupa ilmaista tunteitaan tietyissä yksilöl-lisissä purkauksissa. Tällöin tunteet saattavat ilmetä voimallisestikin: tunne voi täysin viedä, nyt voin heilua hulluna rakkaudesta tai vihasta. Tunneskaalan ääripäissä mies voi helposti tuulettaa, mutta hieno-varaisempaan tunteiluun ei kulttuurimme tuota taitoja. Uros voi osoittaa pitämistä/rakkautta toista miestä kohtaan vain urheilukilpailussa tai vastaavissa tilanteissa, muuten tunteenilmaisu on yksilöllinen, privaatti tapahtuma. Naisilla siihen kuuluu enemmän sosiaalista näyttämistä, tapahtumaa: heille on luontevampaa uusintaa ja muistella tunnetta puhumalla. Gregory tähdensi, ettei pidä olettaa, etteivät miehet halua/osaa puhua tunteistaan. Kuten kaikista elämänilmiöistä myös tunteista voi olla uteliaan kiinnostunut. Miehelle voi antaa vaihtoehtoja, miten hän haluaa tunteistaan puhua. Toisaalta miehet ovat luonnostaan tarinankertojia. Ihmiset eivät aina huomaa niitä olennaisia asioita, joita tarinat alkavat yllättävästikin ilmaista. Kuuntele siis herkästi miehen tarinointia. Halusin Gregorya kuunnellessani kysyä, missä ja kuka päättää niistä normeista, jotka säätelevät
tunneilmaisuja. Oman työni keskeinen sisältö on juuri tunteista puhuminen miesten kanssa. Enkö ole älynnyt sen olevan miehille vaikeaa? Ehkäpä miehet ovat ammattiauttajan luo päästes-sään ylittäneet sen rajan, jossa vaikeus katoaa? Ehkä tunteesta puhumisessa vallitsee uskomus/normi, jonka mukaan se on oikeasti tehtävä tietyssä tyylilajis-sa, tietyin pehmein äänenpai-noin, kaunein sanoin jne. Sian röhkäisy ja märän turvan tök-käisy ovat myös tunteita tulvillaan, mutta ne eivät ehkä ole valtakulttuurin mukaan tunteiden ilmaisuja. Jospa tunteista ei aina edes tarvitse puhua? Itse ehkä uskon, että naiset peräävät enemmän tunteen sanallista ilmaisua (ulkoinen vahvistus) ja miehet ilmaisevat niitä toiminnan kautta (sisäinen vahvistus). Mutta tämäkään ei ole jokotai-jako. TUNTEET PALJASTAVAT RATIONALITEETIN ASIOI- DEN TAKAA Eräs lause Gregoryn alustuksessa kosketi eniten ja tekee sitä edelleen. Se on tuttu entuudestaan, mutta jostain syystä sen merkitys avautui minulle uudella tavalla. Tunteet paljastavat ensin tietyn rationaliteetin asioiden takaa. Eli toisin sanoen tunteiden takana ovat arvot ja unelmat. Tähän ajatukseen liittyy eräässä työnohjauspalaverissa Lauri Heikkilän esittämä malli syyllisyyden poistamisesta. Siinä tarinan kaavan avulla puretaan toiminnan taustalla oleva hyvä tarkoitus ja mietitään mikä on sen takana oleva unelma tai mitä unelmaa syyllisyyttä tuottava käytös on rikkonut. Olen käyttänyt siitä yksinkertaistettua sovellutusta keskustellessani miesten kanssa tunteista. Kaava on lyhyesti: TEKO - TUNNE - AJATUS/MO- TIIVI- MIKÄ HYVÄ TARKOI- TUS TÄMÄN TAKANA/ARVO TAI UNELMA? (tai mitä arvoa tunteesta johtanut teko rikkoo?) Esimerkiksi mitä tunteita on tilanteessa juuri ennen nyrkiniskua? Mikä ajatus/ajatuksia niiden takana on? Mikä unelma/arvo? Vastauksena voi olla: Vihan tunne...humalainen nainen on ruma kuin huora...humalainen nainen tyrkyttää itseään muille. Unelma: Vaimo on hyvä, kodin hengetär/vaimo on ymmärtävä, lempeä elinikäinen kumppani. Mikä on tunnetila lyönnin jälkeen? Vastauksena on ehkä: Helpotuksen tunne...pääsin pahasta olosta...sama kuin pakkasella kusee housuihin, hetken lämmittää ja sitten seuraa pitkä, jäätävä kylmyys. Ajatus: Minä olen alhaisin olento maan päällä. Unelma/arvo, joka rikkoutui: Tee toisille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän...läheisiään pitää rakastaa...riidat on soviteltava. Vastaavasti olemme voineet purkaa kokemuksia onnistumisen tunteesta. TEKO: Juttelin poikani kanssa pitkään. TUNNE: Mielihyvä...läheisyys. AJA- TUS/MOTIIVI: Sitä oltiin kuin kaksi kaverusta jakamassa jotain. ARVO/UNELMA: Minä olen hyvä isä...hyvää isää ei pelätä, vaan rakastetaan ja hänelle puhutaan kuin kaverille. On mielenkiintoista, kun keskustelussa nousee sattumanvaraisesti esille eri tunteita ja tilanteita ja näistä sirpalemuistoista 19 muodostuu hyvinkin ehjä, yhtenäinen kertomus, joka alkaa elää omaa elämäänsä tuoden helpotusta. Siinä ovat läsnä tärkeäksi koetut arvot ja unelmat. Jos asia ei muuten näytä toimivan, voi kysymyksen - miten aiot näillä hienoilla ja hyvillä arvoilla parantaa elämääsi? - jättää ikään kuin leijumaan ilmaan. Juju on kai siinä, että tunteita nimetään ja kuvataan tarkemmin ja liikutaan eri tunne- ja toimintatiloista yleisemmälle tasolle; arvoihin, asenteisiin ja uskomuksiin/unelmiin ja taas takaisin tunteisiin. Näin vanhoihin malleihin tulee aina jotain uutta ja löytyy tuoreita, vaihtoehtoisia tapoja tarkastella elämää. Tuloksena on luova ajatuksellinen ja asenteellinen hämmennys ja tunnetilojen kapseloituminen omiksi irrallisiksi saa-rekkeiksi murtuu. RAKKAUDEN TITANIC JA HÄVÄISTY JÄÄVUORI Olen sitä mieltä että tunteista tai paremminkin niiden erilaisista ilmaisutavoista on hyvä puhua. Varsin usein asiakkaiden tarinoissa tulee esille asetelma, jossa toinen osapuoli toimii myönteisen tunnetilan vallassa ja toinen on täysin erilaisessa tilassa. Rakkau-dellisen aloitteen tehnyt kokee tulleensa louka-tuksi kun toinen torjuu hänet halutessaan olla yksin omassa olossaan ja ehkäpä pääsee samalla syntipukiksikin. Esim. työtön aviomies päättää yllättää työstä palaavan vaimonsa ja näyttää kerrankin romanttisen puolen itsestään. Hän harjoittelee peilin edessä rakkauden sanoja, tuota suomalaiselle miehelle tuntematonta taitoa.
20 Laita peruna lusikkaan ja juokse lusikka kädessä korttelin ympäri aina kun olet masentunut tai sinua potuttaa. Jos olet pitkään ollut allapäin tms. tee harjoitus kahdesti vuorokaudessa tasatunnein. On tärkeää, että jonkin ajan kuluttua suunnittelet harjoituksen itse. Käytä kiviä, herneitä, pähkinöitä tai tomaatteja. Voit juosta nurinpäin tai hyppien aivan niin kuin itse haluat. Tee harjoitus mahdollisimman monella eri tavalla. Ota naapurisikin mukaan perunajuoksuun. Tee siitä video. Osallistu videofestivaaleille tai tee jotain muuta. Kati Simonen 1999 PERUNAJUOKSU (Potato Walk) Fysiologian kautta neurologiaan