Lihanautojen valkuaistarve - pötsivalkuaisella pötkii pitkälle Nautojen valkuaisrehutuotanto näkökulmia tulevaisuuteen Vuokatti 19.2.2019 Arto Huuskonen, Luonnonvarakeskus (Luke) Luonnonvarakeskus
Lihanautanäkökulma Valkuaisomavaraisuus Turhasta lisävalkuaisen käytöstä pidättyminen parantaa osaltaan valkuaisomavaraisuutta säästetään rypsi lehmille Säästetty sentti on yhtä arvokas kuin ansaittu sentti 2
Lihanautojen valkuaistarve Eläimen valkuaistarve on aminohappojen tarvetta Märehtijällä pötsin mikrobisto hajottaa rehuvalkuaisen suureksi osaksi. Pötsimikrobit muodostavat mikrobivalkuaista, joka on märehtijän tärkein valkuaisen lähde. Pieni osa rehuvalkuaisesta virtaa pötsistä hajoamatta, tämä osa sulatetaan juoksutusmahassa ja ohutsuolessa. 3
Lihanautojen valkuaisruokintasuositus Rehuille määritettävä pötsin valkuaistase (PVT-arvo) kuvaa rehun hajoavan valkuaisen riittävyyttä pötsin mikrobien typentarpeeseen. Yli 200 kg painavien sonnien ja hiehojen valkuaisen saanti on riittävä, kun rehuannoksen PVT on yli -10 g/kg kuiva-ainetta. 4
Lihanautojen valkuaisruokintasuositus Suosituksen keskeinen sanoma on, että pötsissä tuotettu mikrobivalkuainen on lihanaudan ylivoimaisesti tärkein valkuaisen lähde. Hyvänä kakkosena tulee perusrehuista (säilörehu ja vilja) saatava valkuainen. Varsinaisten valkuaislisärehujen, kuten rypsin, merkitys on marginaalinen. Pötsivalkuaisella pötkii pitkälle Rehuannoksen raakavalkuaispitoisuus noin 120 g/kg ka on riittävä taso valkuaisen saannin turvaamiseksi Säilörehun raakavalkuaispitoisuus noin 120 150 g/kg ka on optimitaso, eikä ole tarvetta pyrkiä tämän suurempiin valkuaispitoisuuksiin 5
Kasvavien nautojen valkuaisruokintaa on tutkittu Suomessa ja maailmalla useiden vuosikymmenten ajan. Aronen, I. 1992. Quality of supplementary feed protein for growing cattle. Thesis PhD, University of Helsinki, Helsinki, Finland. A medium level of concentrates together with well preserved grass silage can sustain efficient microbial protein production. Huuskonen, A. 2009. Concentrate feeding strategies for growing and finishing dairy bulls offered grass silage-based diets. Thesis PhD, University of Helsinki, Helsinki,Finland. Tutkijan haastattelu MTT Infoon: Kallisarvoinen kotimainen rypsi kannattaa ennemmin käyttää lypsylehmille. Valkuaislisä lihanaudoille on iäisyysaihe, josta on esitetty varmoja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Ympäristön kannalta se on yksinomaan haitallista. Lisävalkuaisesta aiheutuu ylimääräistä typpi- mutta myös fosforikuormaa ympäristölle. Rypsi on joissain tapauksissa parantanut sonnien kasvua, mutta Huuskosen mukaan se selittyy yleensä energiavaikutuksella. Energialisä on kuitenkin halvempi hakea rehuviljasta. 6
Kuitenkin Yksittäisissä ruokintakokeissa vaihtelevia tuloksia. Kentällä osittain epätietoisuutta valkuaislisän tarpeesta. Neuvonnassa erilaisia painotuksia. Valkuaislisän merkitys ruhon laatuun (lihakkuus ja rasvaisuus). 7
Valkuaislisäruokinnan tuotosvasteet Meta-analyysi: Huuskonen, A., Huhtanen, P. & Joki-Tokola, E. 2014. Evaluation of protein supplementation for growing cattle fed grass silage-based diets: a meta-analysis. Animal: 8: 1653-1662. Aineistossa 80 valkuaisruokintakoetta, jotka sisälsivät 199 eri ruokintaa. Pääasialliset valkuaislähteet kokeissa rypsi (74 ruokintaa / 35 koetta) soija (71 ruokintaa / 28 koetta) kalajauho (27 ruokintaa / 12 koetta) lisäksi yksittäisissä kokeissa valkuaispitoisia sivutuotteita (rankki, ohravalkuaisrehu, mäski, jne.) 8
Valkuaislisäruokinnan tuotosvasteet Ruokinnan valkuaispitoisuuden lisääntyminen lisäsi kasvua tilastollisesti merkitsevästi, mutta numeerisesti kasvuvasteet olivat hyvin pieniä. Keskimäärin elopainon kasvun lisäys oli 1,4 g kun ruokinnan raakavalkuainen lisääntyi 1 g/kg kuiva-ainetta. Suomeksi: Rypsilisä (noin 0,5 kg / päivä) loppukasvatusvaiheen aikana voi lisätä teuraspainoa noin 2 kg. Teurastili lisääntyy tällöin noin 7. Rypsiä kuluu loppukasvatuskauden (ikä 0,5 1,5 vuotta) aikana noin 180 kg. Vallitsevista rehujen hintatasoista riippuen rypsilisän pois jättämisestä aiheutuva säästö voi olla noin 10-20 sonnia kohti kasvatuskauden aikana ja teuraspainokilogrammaa kohden noin 5-6 senttiä. 9
Valkuaislisäruokinnan tuotosvasteet Ruhon laatu: Valkuaislisän ei todettu vaikuttavan millään tavalla ruhon lihakkuuteen. Sen sijaan valkuaislisä lisäsi tilastollisesti merkitsevästi ruhojen rasvoittumista. Tämä vaikutus oli kuitenkin numeerisesti niin pieni, ettei sillä ole mitään käytännön merkitystä. 10
Valkuaislisän merkitys Valkuaislisällä saadut merkittävimmät tuotannolliset hyödyt liittyvät tilanteisiin, joissa eläinten energian saanti ja kasvu ovat heikkoja perusruokinnalla eli eläimet on ruokittu heikkolaatuisilla karkearehuilla ja vähäisellä määrällä väkirehua. Tällöin valkuaislisää vastaavat hyödyt voidaan saavuttaa pelkästään eläimen energian saantia (väkirehun määrää) lisäämällä. Esimerkiksi pelkkä säilörehun heikko sulavuus ei edellytä rypsilisän käyttöä, vaan vastaava kasvulisä voidaan saavuttaa väkirehun määrää lisäämällä. Koeaineiston perusteella jo 110 120 grammaa kilossa kuiva-ainetta on riittävä dieetin valkuaispitoisuus, jos energian saanti on riittävää. Jopa PVT-suositus -20 g/kg ka olisi riittävä taso 11
Valkuaislisän merkitys Käytännössä törmätään joskus tilanteisiin, jossa eläinten kasvut heikkenevät, kun rypsi jätetään pois rehuannoksesta tai vastaavasti kasvut paranevat valkuaislisäruokinnalla. Useimmissa tapauksissa taustalla lienee nimenomaan muutos energiaruokinnassa, eli valkuaislisä on nostanut samalla ruokinnan energiaväkevyyttä tai tuonut lisäenergiaa tilanteessa, jossa rehua ei ole ollut vapaasti tarjolla. 12
Valkuaislisä on myös ympäristökysymys Valkuaislisässä saadun typen laskennallinen hyväksikäyttö oli aineistossa heikkoa. Yli 90 % valkuaislisässä saadusta typestä eritetään virtsan kautta. Virtsan typpi on sonnan typpeä alttiimpaa sekä huuhtoutumiselle että haihtumiselle. Lisäksi valkuaislisässä (erityisesti rypsi) on runsaasti fosforia, joten valkuaislisän käyttö lisää riskiä fosforikuormitukseen. Perusrehuannos sisältää tyypillisesti fosforia 3-3,5 g/kg ka, mikä riittää kattamaan eläimen tarpeen. 27.2.201 9 13 MTT Agrifood Research Finland
Lihanautatilan rehuntuotannossa Kannattaa pyrkiä tehokkaaseen säilörehun tuotantoon Hyvä satotaso, tuotantokustannukset kuriin Biologisen typen sidonnan ja palkokasvien hyödyntäminen voi olla useissa tapauksissa järkevä vaihtoehto, mutta lähtökohtaisesti säilörehun valkuaispitoisuuden nostaminen ei ole ensisijainen tavoite Lihanautojen ruokinnassa Vapaa rehun saanti ja riittävästi energiaa Kohtuullinen rehuseoksen valkuaistaso (120-150 g/kg ka) Kokoviljasäilörehu seoksena palkokasvisäilörehun kanssa on täydellinen liitto 14 MTT Agrifood Research Finland
KIITOS! Arto Huuskonen 27.2.20 15
16