2012 ariantti SBM-Tietopalvelut Artikkelitunniste: ATEO20110915B ISSN-L 2323-6477 ISSN 2323-6477 Julkaisu- ja käyttöoikeudet: http://sbm.variantti.fi/tietopalvelut http://sbm.variantti.fi Sosiaalisen maailman kerrostuneisuus ihmisen aivotoiminnasta Taina Lehtiö ja Tapio Keränen TIIISTELMÄ Organisaatiotutkimuksessa teorian kehittäminen perustuu hyvin yksinkertaistettuihin käsityksiin ihmisistä kuten homo economicus omaa hyötyään rationaalisesti tavoittelevana oliona. Nykyaikainen aivotutkimus on kuitenkin tuomassa empiiristä pohjaa laajentaa käsitystä ihmisestä ja erityisesti tarpeesta ottaa huomioon ihmisten erilainen kyky hahmottaa ympäristöään sekä sietää ympäristöstä tulevia ärsykkeitä. Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran ariantin blogiartikkelina 15.9.2011. AAINSANAT Organisaatio, Ihmiskäsitys, Aivotutkimus, Oppimisvaikeudet Tapio Keränen on valmistunut diplomi-insinööriksi v. 1975 ja tekniikan lisensiaatiksi v. 1978. Hän on toiminut 30 vuotta erilaisissa asiantuntija- ja johtotehtävissä energia-alalla ja on väitellyt tohtoriksi v. 2010 Aalto-yliopiston teknillisessä korkeakoulussa kansainvälisen projektiliiketoiminnan tutkimusalalta. Hän on tutkinut organisaation toimintaa ja muuttumista. Tapio jatkaa edelleen nykyisellä työnantajallaan, mutta toimii ohessa ariantin hallituksen puheenjohtajana ja tieteellisenä asiantuntijana. Taina Lehtiö on valmistunut diplomi-insinööriksi v. 1993 ja suorittanut Turun yliopistossa taloussosiologian ja Aalto-yliopiston teknillisessä korkeakoulussa työpsykologian ja johtamisen jatko-opintoja vuodesta 2002 lähtien. Tainan asiantuntija-alueena ovat organisaatioiden ja verkostojen toiminnan tarkastelu sosiaalisen systeemin näkökulmasta. Taina on toiminut 25 vuoden kuluessa sekä usean eri alan yrityksissä että tiedelaitoksissa. Taina on kehittänyt organisaatioiden toiminnan tutkimus- ja mallinnusmenettelyjä ja käyttänyt niitä useissa yrityskohteissa. Taina on tällä hetkellä ariantin toimitusjohtaja.
Sosiaalisen maailman kerrostuneisuus ihmisen aivotoiminnasta Tässä artikkelissa pyrimme yhdistämään ennakkoluulottomasti yhteiskuntatieteen, organisaatiotieteen ja käyttäytymistieteen lähestymistapoja. Kriittinen realismi on yhteiskuntatieteen lähestymistapa, jossa maailma ja siellä ihmisten toiminta nähdään kerrostuneena. Kerrostumat ovat monimutkaisen kokonaisuuden eri tasoja ja näkökulmia. Tiede itsessään on kerrostunutta lukuisine eri näkökulmineen, jotka ovat kuin pieniä ikkunoita isoon maailmaan. Harvemmin tarkastellaan, miten eri näkökulmat liittyvät toisiinsa. Siihen erikoistunutta tieteen alaa ei ole olemassa, vaikka näkemyksemme mukaan sellaiselle olisi tarve. Hyviä lähtökohtia poikittaiseen tiedealueiden löydösten tarkasteluun voisivat olla esim. luonnontieteestä lähtöisin oleva yleinen systeemiteoria, ja yhteiskuntatieteen puolella kehittynyt kriittinen realismi. Me lähestymme monikerroksista maailmaa kriittisen realismin suunnalta, mutta etenemme tässä kirjoituksessa vieläkin syvemmälle ihmisen perustaan, aivotoimintaan ja geeneihin. Yhteiskunnan näkökulmasta kriittinen realismi huomioi, että ihmisen maailma on ajassa etenevä, ja se tapahtuu sekä toiminnan sosiaalisten rakenteiden, toteutuvan toiminnan että ihmisen yksilöllisyyden tasoilla, unohtamatta luonnon lainalaisuuksia ja aineellisia rakenteita. Riippumatta siitä mitä näkökulmaa ihmisen toiminnan tarkastelussa painotetaan, ihmisiin liittyvää tutkimusta ja teorioiden kehittelyä ja testaamista varten on tehty joitakin perusolettamuksia ihmisten perusluonteesta. Esimerkiksi Pfeffer (1997) on tarkastellut viittä eri käyttäytymisen mallia organisaatiotutkimuksessa. Seuraavassa tarkastellaan kahta mallia, taloudellista ja sosiaalista, joiden jälkeen siirrytään rohkeasti perinteisen organisaatiotarkastelun ulkopuolelle lähemmäs ihmisen syvintä perustaa käyttäytymistieteen kirjallisuuden valossa. Organisaation toiminnan ja käyttäytymisen taloudellinen malli homo economicus on saanut tiedekeskustelun lisäksi jalansijan myös jokapäiväisessä kielenkäytössä ja monien yhteiskunnallisten ilmiöiden selittämisessä. Homo economicuksen mallista on useita variaatioita, mutta hyvä pelkistys on esitetty Helsingin Sanomissa 23.8.2011. Sen mukaan ihminen on ikään kuin robotti, jonka toimintaa motivoi oma etu ja joka tekee valintoja ja päätöksiä järkiperäisesti. Järkiperäisyyden ariantti 2012 2
olettamus sisältää ajatuksen, että ihminen valitsee tarkoituksellisesti kullakin hetkellä itselleen parhaan vaihtoehdon, joka maksimoi hänen hyötynsä. Järkiperäisyyden olettamuksesta seuraa, että sosiaaliset asetelmat on suunniteltu tehokkuutta silmällä pitäen ja ajan mittaan tehottomat rakenteet häviävät. Tästä seuraa myös se, että esimerkiksi valtaan liittyvillä ilmiöillä ei olisi mitään merkitystä organisaatioissa (Pfeffer 1997: 44-45). Ihmisen käyttäytymisen taloudellinen malli lähtee yksilön korostamisesta. Organisaatiot nähdään tällöin kokoelmana yksilöiden toimintoja ja heitä motivoivia yksilöllisiä hyötyjä (mm. peliteoriat). Taloudelliset mallit lähtevät myös tasapainon olettamuksesta ja tällaisessa olettamuksessa historialla ei ole merkitystä nykyhetken ymmärtämisessä. Organisaatiot ovat ikään kuin ajattomia ja paikattomia (Pfeffer 1997: 45). Taloudellisista käyttäytymisen malleista puuttuvat kokonaan organisaatioiden sosiaalinen ulottuvuus ja ihmisten sosiaaliset suhteet ja verkostot. Ihmisten elämän ja olemassaolon perustavaa laatua oleva tosiasia on, että ihmiset eivät elä eristyneinä, vaan yhteydessä toisiin ihmisiin. Sosiaalisen toiminnan malli tuo painotetusti esille sen näkökohdan, että ihmisen toiminnan ja käyttäytymisen ymmärtämisessä täytyy ottaa huomioon edeltävät ja pysyvät vuorovaikutukset toisten ihmisten ja ryhmien kanssa. Edelleen ihmisten toimintaa täytyy tarkastella kontekstissaan ja tilannekohtaisesti. Sosiaalisilla kytkennöillä voi olla huomattava merkitys ihmisten toimintaan ja käyttäytymiseen työpaikoilla. (Pfeffer, 1997) Käyttäytymisen ja toiminnan taloudellinen ja sosiaalinen malli poikkeavat huomattavasti toisistaan, eikä niitä tulekaan nähdä toisensa poissulkevina malleina. Nyky-yhteiskunnassa ihmiset valitettavasti nähdään liian painotetusti taloudellisen mallin näkökulmasta. Myös sosiaalisissa malleissa ja organisaatiotieteen yleisissä tarkastelutavoissa jätetään ihmisyksilön tarkempi tarkastelu vähemmälle, sillä huomio on keskittynyt joko rakenteisiin, toimintaan tai ihmiseen yleisemmällä tasolla. Organisaatiotieteessä (esim. osaamisen ja oppimisen johtaminen) ja strategisen johtamisen tutkimusalueilla ei yleensä huomioida ihmisen aivotoiminnan ominaisuuksien (esim. tarkkaavaisuus) merkitystä oppimisessa ja työsuorituksissa, eikä niiden merkitystä ihmisen reagointitapoihin yllättävissä tai muuten uusissa tilanteissa. Esimerkkinä laajasta yksilöominaisuuksien kentästä tuomme tässä kirjoituksessa esille oppimisvaikeudet, jotka ovat aikuisten keskuudessa yleisempiä kuin yleisesti tunnetaan. ariantti 2012 3
Aivo- ja geenitutkimuksen kehittymisellä on Korkeamäen (2010) mukaan ollut 1990-luvulla merkittävä vaikutus oppimisvaikeuksien tutkimuksen kehittymisessä. Uusimpien tutkimusten perusteella kehityksellisten oppimisvaikeuksien taustalla näyttää vaikuttavan useita eri geenejä. Tästä seuraten kognitiiviset vaikeudet ovat hyvin yksilöllisiä ja ilmenevät monimuotoisina. Oppimisvaikeudet, kuten lukivaikeus tai tarkkaavaisuuden vaikeudet, ovatkin usein perinnöllisiä, vaikka vastaavia ongelmia voi esiintyä myös erilaisten aivovaurioiden seurauksena. Tutkimusten mukaan viidesosalla kaiken ikäisistä työntekijöistä ilmenee muisti- ja keskittymisvaikeuksia (Työ ja terveys Suomessa 2000). Lisäksi kansainvälisen lukutaitotutkimuksen perusteella suomalaisista aikuisista 15 %:lla on lukutaidossaan oppimista, työllistymistä, työn tekoa ja opiskelua rajoittavia oppimisvaikeuksia (Malin 2006). Gerberin (2005) mukaan suurinta osaa aikuisten oppimisvaikeuksista pidetään alitunnistettuina ja -hoidettuina. Siten suurin osa työikäisistä aikuisista, joilla on oppimisvaikeuksia, työskentelee avoimilla työmarkkinoilla ilman tukipalveluja. Huomionarvoista on, että tuoreen tutkimuksen mukaan 76 % työssäkäyvistä diagnosoiduista henkilöistä kokee oppimisvaikeuden häiritsevän tiettyjä työtehtäviä ja ikääntyessä oppimisvaikeuksien koetaan vaikeuttavan työssä selviämistä. (Korkeamäki, Reuter, Haapasalo 2010.) Oppimisvaikeuksia esiintyy kaikilla eri koulutustasoilla. Ammattioppilaitosten opiskelijoista hieman yli 30 %:lla on ilmennyt opintojen kuluessa oppimisvaikeuksien lisäselvityksen tarve. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lukuisilla ammattialoilla on suuri joukko henkilöitä, joilla on jotain työn tekemiseen vaikuttavaa kognitiivista tiedonkäsittelyä haittaavaa oppimisvaikeutta. Helsingin lukioiden erityisopettajien tekemien kartoituksien mukaan jotain kielellistä vaikeutta esiintyy 7 15 %:lla lukiolaisista, joista 4 9 % on tarvinnut jotain lisätukea. Myös korkeakouluasteella on henkilöitä, joilla on tunnistettu oppimisvaikeuksia. Tukipalvelujen heikkoudesta johtuen enemmistöä korkea-asteen opiskelijoiden oppimisvaikeuksista ei pystytä luotettavasti tunnistamaan ja tilastoimaan, eivätkä opiskelijat välttämättä saa riittävää tukea oppimisvaikeuksiinsa. Aikuisten oppimisvaikeudet näkyvät eniten lukemisen ja kirjoittamisen ohella vieraissa kielissä, matematiikassa, muistamisessa ja keskittymisessä. (Korkeamäki, 2010) Tarkkaavaisuus (ml. keskittyminen) on ihmisen oppimisen kannalta välttämätön ominaisuus. Sen perusosia ovat vireystila ja automaattiset kohdentamisreaktiot suhteessa uusiin yllättäviin tapahtumiin. ariantti 2012 4
Tahdonalaisella tarkkaavuudella viitataan tiedonkäsittelyn valikoivuuteen: ihminen pystyy valikoiden suuntaamaan huomionsa ja muun kognitiivisen tiedonkäsittelynsä tehtävän kannalta olennaiseen tietoon ja keskittymään tehtävän toteutuksen vaatimaan aikaan. Tarkkaavaisuuden vaikeudessa (tai häiriössä) henkilöllä on vaikeuksia huomiokyvyn kohdentamisessa ja keskittymisen ylläpidossa. Tarkkaavaisuusvaikeus johtaa usein tiedonkäsittelyn hidastumiseen, koska henkilö joutuu tavallista enemmän kontrolloimaan ja korjaamaan suoritustensa virheitä ja yleensäkin suoritustaan. (Kuikka, Pulliainen, Hänninen 2001.) Nykypäivän työtehtävissä on lisääntynyt lähes kaikilla ammattialoilla kognitiivisen tiedonkäsittelyn vaatimukset (mm. kirjattavan tiedon tuottamisen, käsittelyn ja lukemisen määrä), monen erilaisen työn osaamisvaatimus ja tempo edetä eri asioissa. Moniosaamista ja tehokkuutta korostavassa kehityssuunnassa ei oteta riittävästi huomioon, että tarkempi ja tietoisempi uuden tiedon etsiminen ja aktiivinen tiedonkäsittely etenkin uusissa epätavallisissa tilanteissa vaatii ihmiseltä paljon kontrolloitua tiedonkäsittelyä ja siihen kuuluvaa henkistä ponnistelua. Kontrolloinnin tarve kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän toiminnassa tarvitaan aktiivista mieleen painamista, palauttamista ja suoritusten ennakointia. Erityisen paljon ponnistelua vaatii sekä samanaikainen uuden ja vanhan tiedon vertailu että toimintamallien valikointi ja niiden hienosäätö uutta tilannetta vastaaviksi. Tämä johtuu siitä, että aivojen toiminnanohjaus kytkee irti automaattisia toimintakaavioita, niin että toiminta perustuu harkintaan ja ennakointiin sen sijaan, että vain reagoitaisiin samalla tavalla kuin aina ennenkin. (Kuikka ym. 2001.) Nykyään organisaatioissa kehittämisellä perusteltuja rakennemuutoksia tehdään tiheästi. Silloin työympäristön jatkuvat muutokset sotkevat työrutiineja, jolloin ihmiset joutuvat entistä enemmän ponnistelemaan samanaikaisen uuden ja vanhan tiedon vertailun kanssa. Lisäksi toimintamalleja on toistuvasti valikoitava uudelleen ja säädettävä uusiin tilanteisiin sopiviksi. Tällainen työympäristö vaatimuksineen on ihmisen aivoille rasittava, vaikka henkilöllä ei olisi tunnistettavissa mitään tarkkaavaisuuden vaikeutta ja/tai oppimisen ongelmaa. Tämä ongelma koskettaa ihmisiä kaikilla organisaatiotasoilla. Havaitsemisen, kielellisten taitojen, muistamisen ja liiketaitojen häiriöt voivat ilmetä ihmisillä myös hyvin kapea-alaisina erityisvaikeuksina, joilla voi olla kuitenkin haittaava vaikutus joidenkin työhön tai opiskeluun liittyvien tehtävien suorittamiseen. Työmuistin passiivisten apujärjestelmien toimintakyvyllä on osaltaan yhteys siihen, miten laaja ariantti 2012 5
alainen tarkkaavuuden kapasiteetti ihmisellä on. Lievempikin aktiivisen tiedonkäsittelyn kapeneminen voi vaikeuttaa työtehtävissä selviytymistä. Tarkkaavuuden kapasiteetin kapeus voi tulla esille siten, että hälyn ja häiriön sietokyky on matala (esim. maisemakonttorit). Lisäksi matala vireystila suhteessa tehtävään heikentää ihmisen toimintakykyä. Henkilö, jolla on vaikeuksia tarkkaavaisuuden yhdellä tai useammalla alueella, on ponnistelun jälkeen tavallista väsyneempi, joten hän ei jaksa kovin hyvin keskittyä uusiin asioihin vaativien suoritustilanteiden jälkeen. (Kuikka ym. 2001.) Ihmisen huomiokyvyn jakaminen kahteen eri asiaan perustuu enemmän kykyyn siirtää huomiotaan hyvin nopeasti kahden tehtävän välillä kuin että ihminen pystyisi todellisuudessa keskittymään useampaan asiaan samanaikaisesti. Iso ärsyketulva vaikeuttaa kykyä jakaa huomiota. aikeutta voi ilmetä myös siinä, miten paljon asioita henkilö pystyy kerrallaan ottamaan ajattelussaan huomioon. (Kuikka ym. 2001.) Edellä on esitetty ihmisen ominaisuuksiin liittyviä tosiasioita, joita ei noteerata nykypäivän liiketoimintojen kehittämisessä, työympäristön suunnittelussa ja toimenkuvavaatimuksissa riittävästi. Korkeamäen (2010) tutkimusten perusteella 74 % työssä käyvistä oppimisongelmaisista ei saa esimieheltään tarvittavaa käytännön tukea, ja henkisen tuen puutetta kokee 65 % tutkituista. Tämä osoittaa osaltaan, ettei oppimisvaikeuksia (ml. tarkkaavaisuus) tunneta organisaatioissa vielä kunnolla. Ihmisten työuupumus ja mielenterveysongelmista seuraavat sairauslomat ovat lisääntyneet 2000-luvulla huolestuttavalla tavalla. Organisaation toiminnan kannalta on tärkeä muistaa, että ihmisen kognitiivista suorituskykyä voivat heikentää mm. matala vireystila, uniongelmista seuraava väsymys, masennus, stressi, uupumus jne. Eli ihmiselle voi kehittyä oppimisen ja tarkkaavaisuuden ongelmia ja siitä seuraavaa suorituskyvyn heikkenemistä, vaikka hänellä ei edes todettaisi mitään diagnosoitavissa olevaa tarkkaavaisuus- tai oppimisvaikeutta. Huonosti voiva ihminen ei pysty toimimaan tuloksellisesti myöskään sosiaalisen verkoston osana. Siten koko sosiaalinen systeemi häiriytyy, jos sen jäsenistössä yksittäisten ihmisten suorituskyky ja hyvinvointi heikentyvät. Ihmisten työkyvyn heikkeneminen voi olla pahimmillaan pitkäkestoinen ongelma, joka vaikuttaa sekä sairauspoissaolojen että työsuoritusten laadun ja tehokkuuden kautta liiketoiminnan tulokseen. Mielestämme on aiheellista pohtia, mikä yhteys organisaatioiden aggressiivisilla ja paikoin epäonnistuneilla tehostamispyrkimyksillä on ihmisten hyvinvointiin ja edelleen suorituskykyyn. Onko viime vuosien ariantti 2012 6
tehostamistoimilla, mm. henkilöstövähennyksillä, saatu aikaan organisaatioissa tehottomuutta, joka tulee esille myös toistuvina ja paisuvina organisaation toiminnan häiriöinä, joiden yksi syvin taustasyy on löydettävissä ihmisten aivotoiminnan ominaisuuksista ja aivoihin kohdistuvan ärsyketulvan sietokyvyn rajoista? Otimme itsellemme ison haasteen ja lähestyimme tässä organisaation toimintaa poikkeuksellisesta suunnasta. Jotta haasteemme jatkuisivat, otamme seuraavassa artikkelissamme työn alle nykyorganisaatioiden tarkastelun, peilaten niitä historiallisiin. ariantti 2012 7
Lähteet Gerber, P. (2005): Low-literate adults with learning disabilities, A review of the literature, Thalamus 2005, 42 54. Korkeamäki, J. (2010): Aikuisten oppimisvaikeudet Näkökulmia selviytymiseen, Kuntoutussäätiön tutkimuksia 83/2010, Kuntoutussäätiö. (noudettu 12.9.2011 http://www.opioppimaan.fi/materiaalit) Korkeamäki, J., Reuter, A., Haapasalo, S. (2010): Aikuisten oppimisvaikeuksien tunnistaminen, arviointi ja kuntoutus Opi oppimaan hankkeen toimeenpano ja tulokset, Kuntoutussäätiön työselosteita 40/2010. Kuntoutussäätiö (noudettu 12.9.2011 http://www.opioppimaan.fi/materiaalit) Kuikka, P., Pulliainen,., Hänninen, R. (2001): Kliininen neuropsykologia, 1.-2. painos, WSOY. Malin, A. (2006): Suomessakin on heikkoja lukijoita, Teoksessa Leskelä L. & irtanen H. (toim.) Toisin sanoen. Selkokielen teoriaa ja käytäntöä. Helsinki: Kehitysvammaliitto, 15 31. Pfeffer J. (1997): New Directions in Organization Theory: Problems and Prospects, Oxford University Press 1997. ariantti 2012 8