Mielen avain -hankkeen väliarviointiraportti

Mielen avain -hankkeen väliarviointiraportti 23.1.2012 Marjo Kurki Päivi Lepistö Lauri Kuosmanen

Sisällys 1. Johdanto... 3 2. Mielen avain -hankkeen arvioinnin tausta... 4 2.1 Mielen avain -hankealue... 4 2.2 Mielen avain -hankealueen kehittämishaasteet... 5 2.3 Mielen avain -hankkeen tavoitteet... 5 3. Väliarvioinnin lähtökohdat... 6 4. Mielenterveys- ja päihdeongelmien arviointi... 7 4.1 Osallisuuden lisääntyminen ja syrjäytymisen väheneminen... 7 4.2 Hyvinvoinnin ja terveyden lisääntyminen... 8 4.3 Psykiatristen- ja päihdepalveluiden käyttö... 8 5. Asiakkaan aseman vahvistumisen arviointi... 9 5.1 Asiakaspalaute... 9 5.2 Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa... 11 6. Kehittämisprosessien arviointi... 12 6.1 Mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden palvelut hankealueella... 12 6.2 Mielenterveys- ja päihdestrategian rakentaminen... 16 6.3 Kuntien mielenterveyden ja päihdehuollon matalan kynnyksen palveluiden ja hoitomallien kehittäminen... 17 7. Osaamisen lisäämisen arviointi... 30 8. Hankkeen talous... 32 8.1 Hankkeen rahoitus... 32 8.2 Haettu valtionavustus... 32 8.3 Valtionavustukseen oikeuttamattomat kustannukset... 33 8.4 Valvonnallinen ohjauskäynti... 34 8.5 Maksatusten sujuminen ja yhteistyö ministeriöön ja aluehallintovirastoon... 35 8.5 Mielen avain hankehallinto... 36 9. Yhteenveto väliarvioinnista... 37 9.2 Tavoitteiden eteneminen... 37 9.2 Hyvien käytäntöjen jalkauttaminen... 37 9.4 Parantamisehdotukset loppuhankekaudelle... 38 2

1. Johdanto Mielen avain -hankkeen teemat ovat Mieli 2009 suunnitelman mukaisia. 1 Kaikki mukana olevat kunnat ovat sitoutuneet hankeen kolmeen keskeiseen teemaan ja osahankkeet on valmisteltu teemat huomioiden. Tässä väliarviointiraportissa käsitellään erityisesti tavoitteiden etenemistä hankkeen keskeisiin teemoihin arvioiden: osallisuuden vahvistuminen, kynnyksettömien palveluiden ja henkilöstön osaamisen lisääntyminen. Hanke on saanut kolmivuotisen valtionavustuksen, mutta käytännössä todellista kehittämisaikaa tulee olemaan vain hieman yli kaksi vuotta. Erityisesti pienemmät osahankkeet aloittivat toimintansa vasta syksyllä 2010, kun valtionavustus ja sopeutettu hankesuunnitelma varmistuivat. Tässä arviointiraportissa Mielen avain -hanketta arvioidaan yhtenä hankkeena, ja vain viitataan osahankkeisiin joko alueellisesti tai osahankkeen nimellä. Kehittämistyössä on välttämätöntä huomioida alueelliset tarpeet, mutta kehittämishankkeen näkökulmasta Mielen avain -hankkeessa kehitetyt toimintamallit ovat jalkautettavissa laajemmin. Loppuhankekausi tulee keskittymään erityisesti hyvien käytäntöjen jalkauttamiseen. Tässä raportissa painopiste on arvioida kehitettyjä toimintamalleja ja asiakastuloksia. Loppuraportissa tullaan painottamaan enemmän onnistuneen hankkeen menestystekijöiden arvioimista ja jalkauttamisprosesseja. Arvioinnissa on ollut tärkeää valita yhteiset arviointimenetelmät. Mielen avain -hankkeen arviointimenetelmät ovat olleet hankekortti, looginen malli ja Eurooppalainen laatupalkintomalli EFQM, joka on toiminut osahankkeiden itsearvioinnin välineenä. Näillä yhteisillä menetelmillä on ollut arviointia laajempi merkitys, sillä ne ovat tukeneet yhden hankkeen identiteettiä. Yhteiset menetelmät ovat mahdollistaneet osahankkeiden arvioinnin samoin kriteerein. 3

2. Mielen avain -hankkeen arvioinnin tausta 2.1 Mielen avain -hankealue Etelä-Suomen mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämishanke Mielen avain on hankealueena laaja kattaen 37 hankekuntaa ja 1 800 000 väestöpohjan (Kuva 1). Mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämisen haasteet ovat hankealueella moninaisia, koska alue on hyvin heterogeeninen. Alueella on Suomen suurin kaupunki, useita suuria ja keskisuuria kaupunkeja ja kuntia sekä toisaalta pieniä maaseutumaisia kuntia. Näiden rakenteellisesti ja sosio-ekonomisesti erilaisten alueiden sisällä on luonnollisesti erilaista palvelujen tarvetta. Hankealueella on aloittanut vuonna 2009 useita kuntaliitoksia, jotka vaativat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudelleen organisointia. Uusi Kouvolan kaupunki syntyi kuuden Kymenlaakson kunnan ja kolmen kuntayhtymän yhdistyessä vuoden 2009 alusta. Samaan aikaan Uudellamaalla tapahtui useita erilaisia liitoksia. Länsi- Uudellemaalle luotiin uusi kaupunki, Raasepori, kun Tammisaari, Karjaa ja Pohja yhdistyivät. Karviainen puolestaan on Karkkilan, Nummi-Pusulan ja Vihdin perustama perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen kuntayhtymä Länsi-Uudellamaalla. Lohjan sosiaali- ja terveydenhuoltoalue LOSTin yhteistoiminta-alueen kunniksi yhdistyivät Lohja, Siuntio, Inkoo ja Karjalohja. Vuoden 2010 alusta Etelä-Karjalassa aloitti toiminnan sosiaalija terveyspiiri Eksote. kkkas Kuva 1. Mielen avain -hankealue Karttakeskus 4

2.2 Mielen avain -hankealueen kehittämishaasteet Mielen avain -hankealueen kehittämishaasteet ovat moninaisia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämän Tilasto- ja indikaattoripankin SOTKAnetin indikaattorien perusteella vuonna 2009 hankealueella oli koko aluetta koskevia yhteisiä haasteita. Päihdehuollon nettokustannukset asukasta kohden olivat koko hankealueella korkeammat kuin koko maan keskiarvo. Lähes koko hankealueella (ei Itä-Uudellamaalla) oli päihdehuollon laitoksissa hoidossa henkilöitä enemmän verrattuna koko maan keskiarvoon. Päihdepalveluiden järjestämisessä ja päihdeosaamisessa on suurta vaihtelua kuntien välillä. Päihdepalvelujen asiakkaat ovat näin ollen eriarvoisessa asemassa keskenään. 2 Mielenterveystyön strategioita hankealueella on otettu käyttöön vaihtelevasti. Kuten muuallakin maassa, myös hankealueella on selkeä tarve kuntien systemaattiselle strategiatyölle. Strategiatyön tarvetta lisää myös se, että hankealueella on tehty useita kuntaliitoksia, jotka vaativat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudelleen organisointia. 2.3 Mielen avain -hankkeen tavoitteet Mielen avain -hankkeen päätavoitteena on edistää eteläsuomalaisten mielenterveyttä ja päihteettömyyttä sekä parantaa niiden ihmisten avunsaantia, joilla jo on ongelmia. Tämä tapahtuu lisäämällä mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden osallisuutta sekä tehostamalla palvelujärjestelmää siten, että asiakkaat saavat nopeasti apua osaavalta sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöltä. Kaikki mukana olevat kunnat ovat sitoutuneet hankeen kolmeen keskeiseen teemaan: 1. Osallisuuden vahvistaminen 2. Kynnyksettömyys 3. Henkilöstön osaamisen lisääminen Tavoitteena on, että hankkeen aikana ja sen jälkeen mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien osallisuus paranee ja syrjäytyminen vähenee. Osallisuus myös näkyy konkreettisina parannuksina palveluissa. Hankkeen aikana mallinnetaan kokemusasiantuntijoiden tehtäviä, ja kuntalaisten perusoikeuksien toteutumista mielenterveys- ja päihdepalveluissa tuetaan systemaattisesti. Erityisesti nuorten syrjäytymiskierteen katkaisuun kehitetään uusia menetelmiä. Kuntien omat mielenterveyden ja päihdehuollon avopalvelut monipuolistuvat ja pääsy niihin helpottuu. Perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon sekä erikoissairaanhoidon yhteistyö tehostuu ja asiakkaat ohjautuvat suoraan oikeisiin palveluihin. Informaatioteknologiaan perustuvat auttamismenetelmät otetaan käyttöön, uudenlaiset päivystysjärjestelyt luodaan ja uudenlaista kynnyksetöntä apua ja palveluohjausta perustetaan ihmisten arkeen. Peruspalveluiden työntekijöiden mielenterveys- ja päihdetyön osaaminen lisääntyy ja kaikkien ammattiryhmien erityisosaaminen otetaan tehokkaaseen käyttöön. Työntekijöiden asenteet mielenterveys- ja päihdeongelmia kohtaan muuttuvat myönteisemmiksi. Avun saanti nopeutuu eikä pompottelua luukulta toiselle esiinny. 2 Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet. 5

Hankkeen toiminnan seurauksena hankealueen keskeisissä terveysindikaattoreissa tapahtuu myönteisiä muutoksia: alkoholikuolemien, itsemurhien ja tapaturmien vuoksi menetetyt elinvuodet vähenevät, alkoholinkäyttö laskee, koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17-24 -vuotiaiden osuus laskee ja pitkäaikaistyöttömyys vähenee. Tehostamalla perustasolla tapahtuvaa varhaista ongelmien tunnistamista ja hoitoa voidaan hankealueella vähentää päihde- ja mielenterveyssyistä johtuvaa laitoshoitoa. Hanke toteutetaan kolmella eri tasolla: 1) koko hankealueen yhteisenä toimintana, 2) eri osahankkeiden yhteisenä toimintana sekä 3) yksittäisten osahankkeiden toimintana Taulukko 1. Etelä-Suomen mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämishanke Toteutusaika 2010-2012 Keskeiset teemat 1. Osallisuuden vahvistaminen 2. Kynnyksettömyys 3. Henkilöstön osaamisen lisääminen Hankealue Etelä-Suomi: Uusimaa Itä-Uusimaa Kymenlaakso Etelä-Karjala Hankealueen väestö 1 800 000 Mukana olevien kuntien lukumäärä 35 + HUS, Hyks, psykiatrian tulosyksikön kautta 2 kaupunkia (Espoo ja Kauniainen) Osahankkeiden lukumäärä 13 Kokonaiskustannukset ( ) 9 951 610 Saatu valtionosuus ( ) 7 500 000 3. Väliarvioinnin lähtökohdat Mielen avain -hanke on vastannut siitä että osahankkeet ovat toteuttaneet vuosina 2010-2011 seuraavat arviointiin liittyvät toimenpiteet: - Osahanke on kuvattu hankekorttia käyttäen ja hankesuunnitelma on laadittu - Osahanke on määritellyt tavoitteensa ja fokusoinut toimintaansa loogisen mallin työkalua käyttäen - Osahanke on raportoinut toiminnan seurantaa kaksi kertaa vuodessa maksatusten yhteydessä 6

- Osahankkeet toteuttivat oman hankkeensa itsearvioinnin syksyllä 2011 (itsearvioinnin suunnitelma, arviointiaineiston kerääminen ja yhteenveto itsearvioinnin tuloksista 3 ) - Osahankkeet ovat kirjoittaneet väliraportin (sis. raportoinnin osahankkeen toiminnasta, tuloksista, taloudesta jne. 4 ) Mielen avain osahankkeiden itsearviointi on työntekijöitä ja asiakkaita osallistavaa. Arvioinnin pohjaksi ja itsearvioinnin aineistoksi kerätään oleellinen, käytännöistä nouseva tieto, joka palvelee kehittämistyötä. Arvioinnin pääpaino on hankkeiden kehittämisprosesseissa ja tuloksellisuudessa. 4. Mielenterveys- ja päihdeongelmien arviointi Mielen avain -kehittämishankkeen arvioinnissa seurataan Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnetin Kaste -ohjelman terveysindikaattoreita sekä sellaisia seurantaindikaattoreita, joihin Mielen avain -hankkeiden asettamilla tavoitteilla on pyritty vaikuttamaan. Tällaisia ovat päihde- ja mielenterveysongelmiin sekä päihde- ja mielenterveyspalveluiden käyttöön liittyvät indikaattorit. 2 Tarkasteluaikaväliksi on valittu hankehakemuksessa käytetty vuosi 2007 ja viimeisin saatavilla oleva tilastovuosi 2010. Arviointikysymys 1. Muuttuvatko alueen terveysindikaattorit parempaan? 4.1 Osallisuuden lisääntyminen ja syrjäytymisen väheneminen Osallisuuden lisääntymiseen ja syrjäytymisen vähenemiseen on valittu kaksi Kasteohjelman seurantaindikaattoria: Kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0-17 -vuotiaiden lasten määrä ei ole muuttunut parempaan seuranta-ajalla Mielen avain -hankealueella. Sama linja on nähtävissä koko maassa. Erityisesti hankealueen kaupungeissa, joissa alkoholin käyttö on runsasta ja yli maan keskiarvon, on myös sijoitettujen lasten määrä kasvanut vuoden 2007 ja 2010 välillä. Tällaisia kaupunkeja ovat Hanko, Kotka, Kouvola, Lappeenranta. Suurimmissa kaupungeissa Helsingissä ja Vantaalla sijoitettujen lasten määrä on ollut seuranta-ajalla yli maan keskiarvon eikä se ole määrällisesti muuttunut. Pitkäaikaista toimeentuloa saaneiden 18-24 -vuotiaiden osuus (% vastaavanikäisestä väestöstä) on noussut seuranta-ajalla koko maassa. Hankealueella on noussut lähes joka kunnassa. Erityisen huolestuttava tilanne on Kymenlaaksossa Haminassa ja Kotkassa. Seuranta-ajalla sekä työttömyys että erityisesti nuorisotyöttömyys ovat nousseet koko maassa. Hankealueella tilanne on vaikein Kymenlaaksossa. 3 Itsearvioinnin tulokset kirjataan Euroopan laatupalkintomallin avulla 9 työkirjapohjaan. www.mielenavain.fi 4 Väliraportointiin Mielen avain hankkeen hallinto on toimittanut raportointipohjan jota osahankkeet ovat käyttäneet 7

4.2 Hyvinvoinnin ja terveyden lisääntyminen Mielen avain hanke-alueen alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100%:n alkoholina oli laskenut kauttaaltaan vuoden 2007 ja 2010 välillä, mikä on ollut myös valtakunnallinen kehityssuunta. Kuitenkin kaikissa hankealueen isoimmissa kaupungeissa alkoholijuomien myynti oli vuonna 2010 edelleen yli maan keskiarvon, vaikka hankealueen 27 kunnassa alkoholin myynti oli laskenut verrattaessa vuoteen 2007. Lapsien pienituloisuusastetta tarkasteltiin hankealueelle vuosien 2007 ja 2009 välisellä ajalla. Kaste-ohjelmaan kuuluva seurantaindikaattori ilmaisee pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien alle 18-vuotiaitten henkilöiden osuuden prosentteina kaikista alueella asuvista alle 18-vuotiaista henkilöistä. Muutamaa hankekuntaa lukuun ottamatta hankealueen lapsien pienituloisuusaste oli kasvanut. Vuonna 2009 yli koko maan keskiarvon oli hankealueen suurista kaupungeista Helsinki, Kotka ja Lappeenranta. 4.3 Psykiatristen- ja päihdepalveluiden käyttö Seuranta-ajalla koko maan psykiatrian laitoshoidon hoitojaksot ja -päivät (1000 asukasta kohden) ovat laskeneet. Hankealueella isommista kunnista Raaseporia, Lohjaa ja Karkkilaa lukuun ottamatta hoitojaksot ja -päivät ovat alle maan keskiarvon seuranta-ajalla. Psykiatrian avohoitokäynnit ovat seuranta-ajalla yli maan keskiarvon Helsingissä, Lohjalla, Haminassa sekä Uudenmaan pienemmissä kunnissa. Seuranta-aikana on koko maan päihdehuollon laitoksissa olleiden asiakkaiden määrä on pysynyt samana (3,2 / 1000 asukasta kohden). Hanke-alueen kunnissa on havaittavissa, että päihdehuollon laitosten käyttö on vähentynyt (yhteensä 22 kunnassa), vaikkakin se on edelleen monessa kunnassa yli maan keskiarvon. Myös päihdehuollon avopalveluiden asiakkaiden määrä on vähentynyt (yhteensä 21 kunnassa), joka voi osaltaan kertoa kuntien päihdepalveluiden vähentymisestä. Koko maassa on seuranta-aikana päihteiden vuoksi sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidetut potilaat vähentyneet (vuonna 2007: 4,0 / tuhatta asukasta kohden, vuonna 2010: 3,5 / tuhatta asukasta kohden). Vuonna 2010 hankealueella vain alle kolmasosassa kunnista määrä oli yli koko maan keskiarvon. Lisäksi yli puolessa hankealueen kunnissa määrä oli vähentynyt seuranta-ajalla. Huonompaan suuntaan tilanne oli muuttunut seuranta-ajalla erityisesti Lohjalla, Karkkilassa, Raaseporissa, Keravalla, Kotkassa ja Haminassa. Näissä kaupungeissa päihteiden vuoksi sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidettujen määrä oli sekä yli maan keskiarvon että nousussa seuranta-ajalla. 8

5. Asiakkaan aseman vahvistumisen arviointi Asiakkaan aseman vahvistumista tarkastellaan seuraavassa miten kehittämishankkeen toimenpiteet ovat lisänneet mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien osallisuutta. Lisäksi tarkastellaan, miten on vaikutettu mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien syrjäytymisen vähentämiseen. Arviointikysymys: 1. Millä tavalla mielenterveys- ja päihdeasiakkaan osallisuus lisääntyy? Minkälaisia konkreettisia toimenpiteitä osahanke on tehnyt mielenterveys- ja päihdeasiakkaan osallisuuden lisäämiseksi? Millä tavalla nämä konkreettiset toimenpiteet on juurrutettu? Millä tavalla ja minkälaista yhteistyötä on tehty kolmannen sektorin kanssa? 5.1 Asiakaspalaute Asiakaspalautteen avulla voidaan parantaa mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden osallisuutta. Osahankkeiden koordinaattoreilta (N=13) kartoitettiin asiakaspalautteen keräämistä ja millaisia asiakastuloksia hankkeissa on nähtävissä joulukuussa 2011. Seuraavaksi esitetään asiakastulosten määrällisen aineiston analyysin yhteenveto, ja laadullinen aineisto tullaan analysoimaan loppuarviointiraportissa. Asiakkaat Osahankkeet määrittivät keskeisiksi asiakasryhmiksi kuntalaiset (11 mainintaa/13 vastaajasta), potilasasiakkaat (9/13) sekä kuntien oman organisaation sisäiset asiakkaat (8/13). Kaksi ensimmäistä asiakasryhmää voidaan nähdä osittain myös päällekkäisinä asiakasryhminä. Muina asiakkaina ja yhteistyökumppaneina mainittiin mm. hätäkeskus, poliisi, ensihoito, jne. Asiakaspalautteen keräämisen tapa Asiakaspalautetta oli kerätty eniten suullisesti asiakastapaamisten jälkeen (11/13) sekä paperilomakkeilla (10/13). Sähköistä palautteen keräämistä oli käyttänyt n. puolet hankkeista (6/13) ja muita käytettyjä menetelmiä olivat mm. keskustelut kuntien ja seutukuntien työryhmissä sekä keskustelut 3. sektorin asiakkaiden, omaisten ja yhdistysten kanssa. Asiakaspalautteen määrä Suurin osa arvioi saaneensa palautetta noin puolelta asiakkaista (9/13), vain muutamalta (3/13) ja lähes jokaiselta sai yksi osahanke (1/13). Määrällisesti 51-100 asiakaspalautetta sai viisi osahanketta (5/12), 11-30 sekä yli 100 palautetta kertyi kolmelle osahankkeelle (3/12) ja 31-50 palautetta sai yksi osahanke. Mikään osahanke ei saanut vähemmän kuin 10 palautetta. 9

Taulukko 2. Osahankkeiden onnistuminen Asteikko: 1=ei ole onnistuttu tai ei ole näyttöä, 5=tavoitteisiin on päästy ja hanke on Keskiarvo onnistunut erittäin hyvin Mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien osallisuuden kokemuksen nostamisessa 2,83 onnistuminen (12 vastaajaa) Mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien syrjäytymisen vähentämisessä 2,58 onnistuminen (12 vastaajaa) Onnistuminen kuntalaisten perusoikeuksien toteutumisen tukemisessa mielenterveys- ja 2,85 päihdepalveluissa (13 vastaajaa) Keskiarvo 2,75 Asiakastuloksista saatu palaute Osahankkeiden saama palaute on ollut pääsääntöisesti positiivista ja kiittävää (10/12). Pääsääntöisesti neutraalia palautetta on saanut yksi osahanke (1/12), samoin kuin runsaasti kehittämisehdotuksia ja korjaustarpeita palautteena saanut yksi osahanke (1/12). Mikään osahanke ei ollut saanut vain negatiivista palautetta. Saatu palaute on suurimman osan hankkeiden osalta ollut odotettua (9/12). Oikeutetuksi palautteen koki kuusi osahanketta (6/12). Kahden osahankkeen (2/12) mielestä palaute on ollut yllättävää ja ennakoimatonta. Muunlaisen palautteen mainitsi kaksi osahanketta (2/12) joka tarkoitti yllättävän kiittävää ja myönteistä palautetta sekä tulosten tuovan hyvin esille kehittämis- ja muutostarpeet kunnassa. Taulukko 3. Osahankkeen vaikutukset Asteikko: 1=osahankkeella ei ole näyttöä tämän asian edistämisessä tai se ei ole Keskiarvo kuulunut hankkeen fokukseen, 5= onnistunut erittäin hyvin. Syrjääntyneiden määrä on vähentynyt 2,18 Koulupudokkaiden määrä on vähentynyt 1,91 Palveluiden ulottumissa olevien mt- ja päihdeasiakkaiden määrä on vähentynyt 2,92 Alkoholikuolemien määrä on vähentynyt 1,18 Itsemurhien määrä on vähentynyt 1,25 Alkoholin käyttö on laskenut 1,67 Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17-24-vuotiaiden osuus kuntalaisista on laskenut 1,36 Päihde- ja mielenterveyssyistä johtuvan laitoshoidon käytön määrä on vähentynyt 2,36 Keskiarvo 1,85 Huomionarvoista edellisessä taulukossa on se, että mikään osahanke ei valinnut mihinkään kohtaan vaihtoehtoa 5. Taulukko 4. Psykiatrisen palvelujärjestelmän toimivuuden mittarit Onko alueellanne selvitetty psykiatrisen palvelujärjestelmän toimivuutta Mainintaa/vastaajasta seuraavilla mittareilla? Perusterveydenhuollosta psykiatriseen erikoissairaanhoitoon jonottavien potilaiden 7/10 määrä Jonotusaika psykiatriseen erikoissairaanhoitoon 7/10 Psykiatrisen laitoshoidon käyttö (hoitopäivät/100.000 asukasta) 8/10 Tahdosta riippumattomaan hoitoon tehtyjen lähetteiden määrä 6/10 Psykiatristen konsultaatioiden ja niihin osallistuneiden potilaiden määrä 4/10 10

5.2 Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa Kokemusasiantuntijakoulutus Mielen avain -hankehallinto on aloittanut kokemusasiantuntijakoulutuksen suunnittelun ja toteuttamisen yhteistyössä Pohjanmaa 2013/Välittäjä -hankkeen kanssa syksyllä 2011. Kokemusasiantuntijakoulutuksen hakuajasta tiedotettiin laajasti mm. kolmannen sektorin toimijoille. Hakemuksia tuli 59 kpl lähes koko hankealueelta, ja 23 kokemusasiantuntijaopiskelijaa valittiin haastattelun kautta aloittamaan koulutuksen marraskuussa 2011. Kokemusasiantuntijakoulutukseen osallistuu useita opiskelijoita, jotka toimivat aktiivisesti kolmannen sektorin toiminnassa. Kokemusasiantuntijakoulutuksen tavoitteena on jalkauttaa kokemusasiantuntijat laajasti mielenterveys- ja päihdesektorin kentälle. Heidän asiantuntemustaan voidaan hyödyntää suunnittelu- ja strategiatyössä, ryhmien ohjaamisessa ja kolmannen sektorin toiminnassa. Uutuusarvona Mielen avain -hankkeen kokemusasiantuntijakoulutuksessa on sähköisen oppimisalustan käyttäminen ja jakaminen Pohjanmaa 2013/Välittäjä -hankkeen kanssa. Tämä edesauttaa kokemusasiantuntijoiden valtakunnallista verkostoitumista ja vuoropuhelua sekä erilaisen koulutusaineiston jakamista. Oppimisalusta liitetään kokemusasiantuntija -sivustolle (www.kokemusasiantutija.fi), jonka Mielen avain -hanke on perustanut. Toinen alueellinen kokemusasiantuntija-ryhmä on aloittanut toiminnan Porvoossa ja se on kokoontunut kevään 2011 aikana viisi kertaa. Ryhmään kuuluu 7 kokemusasiantuntijaa. Kehittämistyön tueksi on perustettu "Mietintäryhmä" kokemusasiantuntijuudesta. Ryhmän tehtävänä on määritellä kokemusasiantuntija käsite, suunnitella projektille jatkoa, visioida ja ideoida projektille sisältöjä. Askolassa ja Sipoossa on perustettu toimeksiantoryhmät projektille. Toimivat paikallisina ohjaustyöryhminä. Projekti on tehnyt yhteistyötä A-kilta liiton kanssa ja järjestänyt sen kanssa alueellisia tapahtumia. Toiminnan tavoitteena on tukea vertaistuellista järjestötoimintaa. Osana kehittämistyötä projekti tuo hankealueelle Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliiton Voikukkia -hankkeen vertaistuellistoiminnan. Voikukkia -hanke työskentelee huostaan otettujen lasten vanhempien puolesta ja on rakentanut vertaistuellisen mallin ryhmätoiminnalle. Asiaa varten on perustettu alueellinen Voikukkia- ohjausryhmä, jossa on edustus jokaisesta projektin kunnasta. Kolmannen sektorin toimijoita on otettu Kouvolassa kehittämishankkeen työryhmätyöskentelyyn. Yhteistyö rinnakkaisen Kouvolan mielenterveysseura ry:n Vuoroveto-kehittämishankkeen kanssa käynnistyi syksyllä 2010 ja Vuorovedosta on edustus kolmessa YPK-hankkeen työryhmässä. Varsinainen suunnittelu ja kehittämistyö yhteistyössä Vuorovedon kanssa käynnistettiin, kun YPK-työryhmässä syksyllä 2011 alkoi kartoitustyö kiireellisen psykososiaalisen tuen järjestämistä Kouvolassa ja siltä osin vapaaehtoisen kriisituen liittämisestä viranomaistyöhön. Hankkeen koulutustyöryhmän toimesta keväästä 2011 lähtien on työstetty Kouvolan alueen mielenterveys- ja päihdejärjestöjen kanssa työpajaa, jossa ovat mukana Kouvolan perusturvan (sosiaali- ja terveydenhuollon) työntekijät ja kolmannen sektorin toimijoista mm. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Suomen Mielenterveysseura ry, Pohjois-Kymen A-Kilta ry, Anjalankosken A-Kilta ry, Omaiset Mielenterveystyön tukena Päijät-Hämeen osaston Kouvolan ryhmä, Irti Huumeista ry, Kouvolan Mielenterveysseura sekä Pohjois-Kymen mielenterveysyhdistys Pohjatuuli ry. 11

Mielen avain -hankkeessa kaikki osahankkeet ovat tehneet yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa. Seuraavassa luetellaan erilaisia esimerkkejä, joihin voi tarkemmin tutustua osahankkeiden väliraporteissa, jotka julkaistaan helmikuussa 2012 Mielen avain - hankkeen kotisivuilla. Karviainen vahvisti jo olemassa olevia yhteistyösuhteita kolmannen sektorin kanssa sekä on luonut kokonaan uusia. Hanketyöntekijät ovat kartoittaneet ja tiedustelleet järjestöjen mahdollisuuksia ja halukkuutta yhteistoimintaan ja kehittämistyöhön. Päivätoimintaa ja omaehtoisia aktiviteetteja kehitetään ja A-killan perustamiskokous on sovittu. Kokemusasiantuntijoiden osuus suunnittelussa ja kehittämisessä on ollut merkittävä. Kotkassa kolmas sektori on otettu mukaan alueellisen mielenterveys- ja päihdestrategian laatimiseen. Samoin Raaseporissa kolmannen sektorin rooli on ollut tärkeä, kun on laadittu alueellista palvelukarttaa. Kirkkonummella ja Keravalla kehittämishankkeen toimesta ja yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa on perustettu Omaistoiminnan neuvottelukunta. Vantaalla pitkäaikaisesti masentuneiden omahoitoryhmä toteutuu paikallisen mielenterveysyhdistyksen tiloissa perusterveydenhuollon, kolmannen sektorin ja vertaisohjaajien yhteistyönä. 6. Kehittämisprosessien arviointi Kaikissa mukana olevissa kunnissa on tarpeellista madaltaa kynnystä hakea ja saada mielenterveys- että päihdepalveluita. Tarvitaan asiakkaan lähellä toimivia palvelukonsepteja, jossa ongelman tunnistaminen tapahtuu mahdollisimman varhain ja ilman avunsaamisprosessia hidastavia lähetteitä ja siirtymisiä paikasta toiseen. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tulee virittää siten, että vaikka kuntalainen hakisi apua hallinnollisesti "väärästä" paikasta, ei avunsaanti pitkittyisi. Kunnan koko sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä tulee nähdä turvaverkkona, johon asiakas ongelmiin voi pudota, mutta jonka läpi ei voi pudota. Arviointikysymys: 2. Millä menetelmin on muutettu avun saantia mielenterveys- ja päihdeongelmiin nopeammaksi ja vähennetty luukulta toiselle pompottelua? Miten on muutettu palveluiden saatavuutta? Millä tavalla asiakastyytyväisyys on muuttunut? Miten tietoisia asiakkaat ovat palveluiden saatavuudesta? Miten uudet käytännöt ja palvelut juurrutetaan osaksi toimintaa? 6.1 Mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden palvelut hankealueella Hankehakemukseen tehdyn selvityksen mukaan alueen mielenterveys- ja päihdepalvelut on järjestetty eritavalla ja palveluiden saatavuudessa esiintyy alueellista epätasaarvoisuutta. Mielen avain -hanke teki hankealueella alkukartoituskyselyn, jonka tavoitteena oli selvittää hankealueen mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuutta kyseisessä kunnassa sekä arvioida organisaation tilannetta palveluiden saatavuuden ja laadun osalta. Kysely tullaan toistamaan loppuvuodesta 2012, jolloin tuloksia voidaan verrata alkukartoitukseen ja samalla selvittää kehittämishankkeen mahdollisia vaikutuksia. 12

Alkukartoituskysely lähetettiin laajasti hankealueen kuntapäättäjille, johtaville virkamiehille sekä sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille (N=364). Jokaisen osahankkeen koordinaattori määritteli yhteensä 30 em. mainittuun ryhmään kuuluvaa henkilöä ja sen jälkeen Mielen avain -hankehallinto toteutti alkukartoituksen Webropol -kyselynä alkuvuonna 2011. Kyselyyn vastasi 201 ja vastausprosentti oli 55%. Vastaajista puolet toimi kunnan tai erikoissairaanhoidon johtavina virkamiehinä, vajaa puolet oli sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöinä (Taulukko 5). Kuntapäättäjiä, kuten sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajia kyselyyn osallistui vain noin 6%. Taulukko 5. Vastaajat tehtävän mukaan (n=197) 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Taulukko 3. Mielenterveys- Kuntapäättäjä ja päihdeasiakkaiden arvioitu osuus vastuualueella asteikolla 0-100% (n=200) Johtava virkamies (yl, esimies, asiantuntija, oh) Vastaajia pyydettiin arviomaan käsitystään vastuualueensa mielenterveys- ja Sosiaali -ja terveydenhuoltoalan päihdeasiakkaan työntekijä (sh,th, sos.tt, palveluiden lääkäri) saatavuutta (Taulukko XX). Asiakkaan saama palveluiden hyöty arvioitiin toteutuvan parhaiten. Kehittämisnäkökulmasta Mielen avain -hankkeen Tavoitteisiin kohdistuu mielenterveys- ja päihdeasiakkaan avun saaminen yhdestä paikasta ilman pomputtelua. Vastaajista lähes 60% arvioi tämän toteutuvan keskimääräistä huonommin. Yli puolet arvioi, että mielenterveys- ja päihdeasiakas ei pääse viiveettä asianmukaisen palvelun piiriin. Tämä viittaa kehittämishankkeen näkökulmasta kynnyksettömien palveluiden tarpeeseen. 13

Taulukko 6. Arvio vastuualueen mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden palveluiden toteutumisesta (asteikko 0-100%) 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Yhteensä Keskiarvo Tietää mihin soittaa tai ottaa yhteyttä kun tarvitsee apua ongelmiinsa Pääsee viiveettä asianmukaisen palvelun piiriin Saa kolmessa päivässä tarpeenmukaista apua Aloittaa hoitonsa suoraan siinä yksikössä mihin tulee jäämään 0 9 24 31 14 33 28 28 20 10 1 198 6,03 6 19 23 29 29 23 26 17 17 9 1 199 5,45 7 35 25 28 14 22 21 19 15 10 3 199 5,19 8 26 34 24 23 22 18 21 14 7 1 198 5,08 Arvioidaan moniammatillisesti 6 18 23 26 28 24 19 22 18 12 4 200 5,67 Saa apua monenlaisiin ongelmiin samassa paikassa On riittävästi osallisena oman hoidon suunnittelussa 9 25 26 39 16 30 19 13 14 8 0 199 5,01 6 21 18 22 19 21 21 27 26 15 2 198 5,96 Hyötyy alueesi palveluista 1 10 19 15 11 27 19 33 41 20 2 198 6,78 Yhteensä 43 163 192 214 154 202 171 180 165 91 14 1589 5,65 Kyselyn vastaajat arvioivat mielenterveys- ja päihdeasiakkaan saamansa hoidon seurauksena tapahtuneen muutoksen yleisesti melko hyväksi (Taulukko 6). Kuitenkin 30% vastaajista arvioi, että mielenterveys- ja päihdeasiakkaan hoidon seurauksena toimintakyky muuttuu keskimääräistä vähemmän. Kehittämishankkeen tulisi pystyä vaikuttamaan uusilla toiminatamalleillaan juuri mielenterveys- ja päihdeasiakkaan toimintakyyn, koska sillä on merkittävä yhteys työkykyyn ja myös syrjäytymisen ehkäisyyn laajemmin. 14

Taulukko 7. Mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden hoidon seurauksena arvioitu muutos asteikolla 1-100% (n=200). 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Yhteensä Keskiarvo Elämänhallinta paranee 0 2 20 27 12 29 33 39 27 8 1 198 6,48 Toimintakyky lisääntyy 0 3 17 27 12 29 35 39 29 6 1 198 6,51 Terveydentila kohenee 0 2 16 25 10 29 29 38 38 8 2 197 6,74 Itse koettu elämänlaatu paranee 0 3 14 22 14 34 33 37 32 7 1 197 6,63 Yhteensä 0 10 67 101 48 121 130 153 126 29 5 790 6,59 Neljäsosa vastaajista arvioi oman vastuualueensa sijoittuvan huonommin mielenterveys ja päihdetoimijoiden tai organisaatioiden välisen yhteistyön verrattuna vastaavaan organisaatioon (Taulukko 8). Myös asiakkaan palvelujärjestelmän kokonaisuuden ymmärtämisessä on kehittämistarvetta, kun vastaajista noin 30% arvioi sen toteutuvan vastuualueellaan huonosti. Tämä kertoo palvelujärjestelmän sirpaleisuudesta, joka heikentää asiakkaan aseman toteutumista ja lisää asiakkaan pompottelua. Tämä voi osaltaan kertoa palveluiden laajasta kehittämistarpeesta uusissa kuntaliitosten myötä syntyneissä kaupungeissa (esimerkiksi Raasepori ja Kouvola) ja kuntayhtymissä (esimerkiksi perusturvayhtymä Karviainen, Lost yhteistoiminta-alue). Hankealueen isoissa kaupungeissa puolestaan eri hallintokuntien toimintakulttuurien väliset erot eivät edistä luontevaa yhteistyötä. Päihde- ja mielenterveyspalveluiden yhtenäistäminen ja eri toimijoiden välisen yhteistyön parantaminen ovat Mielen avain -hankkeen kehittämistavoitteita, joihin edetään esimerkiksi yhdistämällä konkreettisesti kaksi toimintayksikköä (Sauma -hanke Keravalla) ja alueellisilla mielenterveys- ja päihdestrategian laatimisilla (Mietippä -hanke Kymenlaaksossa, Koho -hanke Lost- ja Karviaisen alueella) sekä uudella eri toimintakulttuurit ja sektorit ylittävällä verkostotyöllä (Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä -hanke Helsingissä, Vantaalaisen hyvä mieli - hanke). 15

Taulukko 8. Arvio organisaation sijoittumisesta keskimääräisesti vastaavaan organisaatioon verrattuna asteikolla -100% - keskimääräinen organisaatio - +100% (n=201). -100% -50% 0% +50% +100% Yhteensä Keskiarvo Yleinen laadukkuus 0 17 57 109 18 201 3,64 Asiakkaiden tyytyväisyys saatuun palveluun 2 22 53 101 20 198 3,58 Mielenterveys ja päihdetoimijoiden tai organisaatioiden välinen yhteistyö 4 47 70 66 13 200 3,18 Peruspalveluiden ja erikoissairaanhoidon välinen yhteistyö 6 40 78 65 10 199 3,17 Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden ammattiosaaminen 2 6 68 94 29 199 3,71 Asiakkaan tarpeiden huomioiminen 1 14 79 76 31 201 3,61 Asiakkaiden tasavertainen kohtelu 1 18 90 56 35 200 3,53 Henkilökunta ymmärtää palvelualueen kokonaisuuden 2 32 74 71 21 200 3,38 Asiakas ymmärtää palvelualueen kokonaisuuden 5 57 103 35 0 200 2,84 Kuinka hyvin henkilökunta ohjaa suunnittelemattomat kontaktit oikeaan paikkaan Henkilöstöllä on myönteinen asenne mielenterveys- ja päihdeasiakkaita kohtaan 4 29 85 62 21 201 3,33 7 18 69 68 39 201 3,57 Yhteensä 34 300 826 803 237 2200 3,41 6.2 Mielenterveys- ja päihdestrategian rakentaminen Etelä-Kymenlaaksossa on aloitettu alueellisen mielenterveys- ja päihdestrategian rakentaminen. Strategian rakentamiselle on luotu koordinoitu strategiaprosessi. Toimenpideosiota työstää kuntien toimijoista, kokemusasiantuntijoista sekä järjestöjen edustajista kootut työryhmät, yhteensä 48 henkeä. Työryhmät ovat kokoontuneet työpajoihin sekä heidän työtään on tuettu järjestämällä kuulemisia, aloitusseminaarilla ja järjestämällä 2.11.2011 Etelä-Kymenlaakson mielenterveys- ja päihdestrategian rakentamisen keskustelutilaisuus. Tilaisuus oli kaikille avoin ja siihen osallistui noin 75 henkilöä. Mukana oli kuntalaisia, omaisia, palvelujen käyttäjiä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon edustajia ja Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijoita. Tilaisuudesta saadun palautteen sisältö tuki hyvin strategiatyön suunnittelua ja alueellisia tavoitteita. Kehittämistyö on ollut toivottua ja kuntalaisia osallistavaa. Tiedollisten resurssien koetaan lisääntyneen eri palvelun tarjoajien näkökulmasta. Jatkossakin toivotaan keskustelu- ja kehittämismahdollisuuksia mielenterveys- ja päihdekysymyksiin liittyen. Esille on noussut osallisuuden ja vertaistuellisen kehittämistoiminnan edelleen kehittäminen. Ennaltaehkäisyyn liittyen toivotaan konkreettisia toimenpiteitä alueella sekä yleisellä tasolla varhaisen välittämisen näkökulman esille nostamista kaikilla sektoreilla. Matalan kynnyksen auttaminen ja yhteistyö perusterveydenhuollon kanssa koetaan tärkeänä. 16

Etelä-Kymenlaakson mielenterveys- ja päihdestrategian rakentamisessa on mukana tällä hetkellä hankkeen ohjausryhmä mukaan lukien yhteensä 60 henkilöä hankealueelta. Tavoitteena on linjata alueen mielenterveys- ja päihdetyötä ja sen pitkäjänteistä työtä vuosille 2012-2016. Strategiaprosessiin liittyen järjestettiin kaikille avoin seminaari marraskuussa 2011. Strategian seurantaindikaattorit valitaan vuonna 2012 tavoitteiden asettamisen ja toimenpideosiotyöskentelyn jälkeen. 6.3 Kuntien mielenterveyden ja päihdehuollon matalan kynnyksen palveluiden ja hoitomallien kehittäminen Vaikutetaan asiakkaiden ohjautumisessa oikeiden palveluiden piiriin Teknologian hyödyntäminen on mahdollistanut tehokkaamman rajapintatyöskentelyn erikoissairaanhoidon ja perustason välillä. Videokonsultaatiot helpottavat ja nopeuttavat nuorisopsykiatristen ja psykiatristen konsultaatioiden saatavuutta. Videokonsultaatioprojektissa on edetty pilottivaiheeseen erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon ja kouluterveydenhuollon välillä. Osittain videokonsultaatiolla on mahdollisuus vaikuttaa hoidon oikea-aikaistumiseen. Erilaiset mielenterveyden neuvonta- ja ohjauspalvelut voivat vaikuttaa asiakkaiden nopeampaan ohjautumiseen oikeiden palveluiden piiriin. Internet-perustainen Mielenterveystalo -portaali on levinnyt tavoitteiden mukaisesti hankeaikana Uudellamaalla. Lisäksi hankeaikana on kehitetty nuorisopsykiatrian tarpeisiin nuorten mielenterveystalo, jonka pilottikokemukset raportoidaan loppuarviointiraportissa. Nuorten hoitomallit Eksoten alueella tehtiin laaja ja systemaattinen kartoitus alueen 13 24 -vuotiaista nuorista, joilla on mielenterveys- ja päihdeongelmia. Näin keskiöön valittiin aluksi nuoriin kohdistuvia palveluprosesseja: 1.lastensuojelu (nuorten avopalvelut ja lastensuojelulaitos (Tarulan tupa), 2. Etelä-Karjalan työvoiman palvelukeskus (nuorten palveluohjaus) sekä 3. Eksoten alueen yläkoulujen oppilashuolto (17). Vuoden 2010-2011 vaihteessa mukaan liitettiin myös aikuissosiaalityö (yli 18 -vuotiaiden nuorten palveluohjaus), nuorisopsykiatria, päihdeklinikka ja Pajarila sekä Laptuotesäätiö, koska huomattiin, että ne kuuluvat tärkeinä toimijoina mukaan. Hankkeen neljä työntekijää ovat kiinteästi mukana interventioiden ja yhteenvetojen tekijöinä sekä havainnoijina em. prosesseissa. Hanke kartoitti em. toimialojen työntekijöiden mielipiteitä seuraavin kysymyksin, jonka jälkeen vastauksista (N=72)koottiin matriisi. Työntekijät tavattiin tämän jälkeen myös toimialoittain ryhminä, jolloin vastauksia saattoi täydentää: 1. Millaisia mielenterveys- / päihdeongelmia olet kohdannut työssäsi? 2. Millaista hoitoon- ja palveluohjausta sekä hoitoa nuoret ovat saaneet? Mitä muuta tarvitaan? 3. Ketkä ovat olleet yhteistyötahojanne? 4. Mitä hankaluuksia olette kokeneet palvelu- ja hoitoonohjauksen sekä hoidon aikana? 5. Millaista on mielestäsi onnistunut palvelu- ja hoitoonohjaus sekä nuoren hoito? Vastausmatriisista nousi esille mm. seuraavia teema-alueita: tiedonkulku ja siirtäminen, yhteistyön vahvistaminen, selkeät palvelupolut, kokonaisvastuun ottaminen nuoresta, uudet auttamiskeinot 17

nuorille matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdeyksikkö ja nuorten katko (alle 18 v.) jalkautuvat työtavat. Hanke haastattelee myös nuoria ja huoltajia, jolloin teema-alueet ovat samat kuin edellä kuvatussa työntekijäkyselyssä. 24.10.2011 mennessä on haastateltu 26 nuorta tai nuorta aikuista sekä 16 huoltajaa(n=42). Tavoitteena on saada n. 70 haastattelua 31.1.2012 mennessä. Vastauksista nousee esille sama päihteiden ja mielenterveysongelmien kirjo, mikä näyttäytyi myös työntekijä- vastauksissa. Myös samat edellä kuvatut teema-alueet toistuvat tähän mennessä haastatelluiden nuorten ja huoltajien haastatteluissa. Nuorten matalan kynnyksen palvelut Nuorten hyvinvointiasema perustettiin Kirkkonummelle. Sen toimintaa kehitetään, suunnitellaan ja arvioidaan jatkuvasti. Kyseessä on matalankynnyksen palvelupaikka nuorille, joilla on mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä tai jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Lähetettä ei tarvita ja yhteydenottaja voi olla kuka tahansa, esimerkiksi nuori itse, kaveri, vanhempi tai yhteistyötaho. Hyvinvointiasema tarjoaa nuorelle yksilökeskustelukäyntejä tai tarvittaessa perheen ja verkoston tapaamisia, arviointia mielenterveyteen liittyvissä asioissa, sosiaaliohjausta sekä ryhmätoimintaa. Tarvittaessa nuorta autetaan muihin palveluihin, esimerkiksi erikoissairaanhoitoon, Kelan tukemaan terapiaan, sosiaalitoimistoon tai työvoimapalveluiden piiriin. Hyvinvointiaseman henkilökunta jalkautuu tarpeen mukaan työpariksi kunnan muiden työntekijöiden kanssa. Hyvinvointiasema on tavoittanut noin 100 nuorta. Hyvinkäälle perustettiin moniammatillinen matalan kynnyksen nuorisoasema 13-19 - vuotiaille nuorille ja heidän perheilleen. Toiminnasta kehitetään toimintamalli, joka tarjoaa palveluita mahdollisimman lähellä nuoren omaa elinympäristöä. Toiminta on mahdollistanut, että nuoret saavat apua ongelmiinsa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja nopeasti. Verkostotyön kautta alueen eri toimijoiden kanssa tehdään yhteistyötä ja selkiytetään nuoren hoitopolkuja. Nuorisoaseman nettisivuilla on nuorten pulma-kulma (kysymys-vastauspalvelu) sekä vanhempien kysymys-vastauspalvelu. Nuorten päihdepalvelujen kehittäminen Lohjan Päihdeklinikan nuorten vastaanoton Helpin yhteistoiminnan malli on luotu ja yhteistyötä vahvistettu sen mukaisesti = HeNuLi-verkosto (Helppi, Nuorten neuvonta ja erityisnuorisotyö Linkki). Vastaanottotyön vaiheet ja mini-interventio on mallinnettu. Myös Kouvolassa on päihdetyöntekijämallin kehittämistyö alkanut. Oleellista mallin kehittämisessä on ollut, miten se saadaan integroitua onnistuneesti muuhun nuoren palvelukokonaisuuteen. Eksoten alueella nuorten päihdetyöntekijän tarve saatiin todennettua kehittämistyön kartoituksen tuloksena, minkä seurauksena alueelle palkattiin nuorten päihdetyöntekijä. Lapsiperheiden hoitomallit Lapsiperheiden toimijoiden osaamisen lisääminen ja yhteistyön parantamiseen kehitettyjä hyviä käytäntöjä ovat joustavat konsultaatiokäytännöt henkilökunnalle pilottialueen päiväkodeissa, neuvoloissa, kerhoissa ja sosiaalityössä. Hanketyöntekijä on jalkautunut pilottialueen neljään päiväkotiin. Työntekijän viikoittainen läsnäolo on mahdollistanut varhaiskasvatuksen työntekijöiden nopean konsultoinnin. Hankesuunnittelija on jalkautunut seurakunnan lapsi- ja vanhempainkerhoihin pilottialueella. Lapsiperheiden mielenterveysja päihdeongelmien varhaisen tuen ja hoitoonohjauksen malli on kehitetty. Henkilöstön 18

osaamisen lisäämiseksi on otettu käyttöön räätälöidyt toimipaikkakoulutuspaketit. Osana kehittämistyötä on aloitettu pilottialueella matalan kynnyksen asiakastapaamisia mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyen 3-6-vuotiaiden lasten vanhemmille. Tukea tarvitsevien vanhempien tapaamiset on järjestetty lapsen kehitysympäristössä: päivähoidossa, neuvoloissa, kerhoissa ja kotona. Työntekijän esittäytyminen päiväkotien vanhempainilloissa sekä uudesta perhekeskeisestä työmallista kertominen on koettu hyväksi käytännöksi. Työmenetelmänä on käytössä Lapset puheeksi ja Perheneuvonpito (Vantaalaisen hyvä mieli- hanke). Hankkeen avulla on kehitetty psykiatrista konsultaatiokäytäntöä lastensuojelussa, sekä lastensuojelun asiantuntijaryhmässä että perhekuntoutuksessa, konsultoijina sekä hankkeen työntekijät että HUS:n erikoislääkärit. Isien tapaamiset ovat alkaneet sovituissa Vantaan neuvoloissa, Tapaamisissa kartoitetaan isien masennusta ja alkoholin käyttöä. Tähän mennessä tavattu 7 eri isää 1-6 kertaa. Yleisimpänä syynä isien yhteydenottoon on ollut avioeron laukaisema kriisi vanhemmuudessa. Pitkäaikaisesti masentuneet potilaiden hoitomallit Hyvänä käytäntönä on kehitetty pitkäaikaisesti masentuneiden hoitomalli omalla terveysasemalla sisältäen vuosikontrollin hoitajalla ja lääkärillä. Kolmen kerran interventioryhmät psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa perusterveydenhuoltoon siirtyville pitkäaikaisesti masentuneille potilaille. Omahoitoryhmä toteutuu pitkä-aikaisesti masentuneille paikallisen mielenterveysyhdistyksen tiloissa perusterveydenhuollon, kolmannen sektorin ja vertaisohjaajien yhteistyönä. Lisäksi hanke on kehittänyt päihteiden käytön systemaattisen puheeksi oton ja varhaisen puuttumisen mallin terveysasemille. Terveysasemien asiakaskyselymme mukaan päihteiden käytöstä kysyttiin noin 10% potilaista. Noin 85% asiakkaista oli sitä mieltä, että päihteistä pitää kysyä. Pitkäaikaisen masennuksen hoitomallin kehittäminen yhteistyössä perusterveydenhuollon kanssa: 1) pilotoitu siirtoryhmät 3 x 1 tunti Peijaksessa ja siirtopalaverit sekä kolmannen sektorin roolin vahvistaminen. Kolme ryhmää toteutunut Peijaksessa (13 potilasta). 2) Jorvissa pidempiaikainen ryhmämuotoinen pilotointi erusterveydenhuollon kanssa, perustuu Mindfullnesiin (MindfullnesBasedCognitive-ryhmä). Ryhmä kokoontuu yhdeksän kertaa ja siinä on kahdekssan potilasta. Molemmissa vuosikontrollit perustasolla, joka on uusi hoitokäytäntö. Uutena ryhmänä tullut vanhuspsykiatrian tarve. (Vantaalaisen hyvä mieli- hanke) Miepä -palvelupistepilotti Vantaalla Tikkurilan kirjastossa toimi vuoden pilottihanke matalan kynnyksen MIEPÄpalvelupiste. Pilotin arvioinnin seurantana todettiin, ettei kirjastossa kolmena arkiiltavuorona auki ollut palvelupiste tavoittanut riittävästi asiakkaita, ja nyt toimintaa ollaan jalkauttamassa alueellisesti. Toimintaan kehitettiin kertakäynnin mielenterveys- ja päihdeinterventio peruspalveluihin, jonka jalkauttamista jatketaan. Kyseessä on yhden käynnin puolistrukturoitu ja tietotekniikkaa apuna käyttävä palveluohjaustapahtuma, joka sisältää palvelutarpeen arvioinnin, itseapu- ja palveluneuvonnan sekä asiakkaan vahvistuksen ja loppuarvion. Päihdetyöntekijä ja sosiaalineuvoja toimintamallit Hankesuunnitelman mukaan Helsingin kaikille (26) terveysasemille jalkautettiin päihdetyöntekijöitä ja sosiaalineuvojia. Hankkeessa kehitetyt toimintamallit pyrittiin liittämään jo olemassa oleviin rakenteisiin erityisesti psykiatristen sairaanhoitajien 19

työhön. Tavoitteena oli, että toimintamalli tulee mahdollistamaan potilaan tilanteen ja tarpeiden laaja-alaisen kartoituksen moniammatillisesti, potilaan hoitoon osallistuvan henkilöstön toimiessa samassa toimipisteessä terveysasemalla. Asiakkaan hoitokokonaisuus ja hoidon jatkuvuus tullaan turvaamaan kehitettävässä toimintamallissa myös mielenterveys- ja päihdetyöntekijöiden sekä sosiaalineuvojien suoralla konsultaatioväylällä ao. erityispalveluihin. Näin erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen erityisosaaminen saadaan tuotua terveysaseman henkilökunnan käyttöön lähelle asiakasta. Toimintamallin ajatellaan vähentävän lähettämistä erityispalveluihin ja nopeuttavan asiakkaan tarvitseman hoidon toteutusta. Kehitettävän toimintamallin keskeinen periaate on, että terveysasemilla toimivien psykiatristen sairaanhoitajien, päihdetyöntekijöiden ja sosiaalineuvojien vastaanotolle pääsee joko suoraan asiakkaan omalla yhteydenotolla tai omalääkärin/-hoitajan kautta terveysasemilta, neuvoloista ja kotihoidosta. Toiminnan seurauksena mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien kuntalaisten asema vahvistuu ja perus- ja avopalvelut ovat ensisijaisia. Seuraavassa raportoidaan Helsingissä toimivan päihdetyöntekijä- ja sosiaalineuvojamallin väliarviointituloksia. Tiedonkeruu Seurantakyselyt aloitettiin toukokuussa 2011. Seurantakyselyssä kartoitettiin intervention sisältöä: selvitettiin mikä asiakkaan tilanne oli alussa, ja mikä se oli interventiojakson lopussa. Selvitettiin montako käyntiä työntekijän vastaanotolla on tarvittu (kun ohjeistus päihdetyöntekijöille on 1-6 kertaa, sosiaalineuvojien käyntimääriä ei ole erikseen ohjeistettu), ja minne asiakas työntekijän tapaamisten jälkeen on ohjautunut. Eri kysymyksin pyrittiin kartoittamaan muutosta asiakkaan tilanteessa sekä työntekijän että asiakkaan arvion mukaan, koska mitään varsinaista absoluuttista muutosmittaria ei ole olemassa. Arviointitietoa hankkeen asiakkaista kerättiin pääasiassa Digium-ohjelmalla tehdyillä internet-kyselyillä. Kyselyitä oli kahdenlaisia: alkukysely ja seurantakysely. Päihdetyöntekijöiden asiakkaille oli omat kyselynsä ja sosiaalineuvojien asiakkaille omansa. Tiedonkeruu toimi siten, että työntekijä täytti asiakkaan tiedot internetissä olevaan kyselylomakkeeseen. Potilastietojärjestelmä Pegasoksen kautta oli mahdollista saada kerättyä joitakin karkeita tietoja hankkeen arviointia varten, kuten työntekijäkohtaiset käyntimäärät, ja esimerkiksi asiakkaiden ikä ja sukupuoli. Alkukyselyssä kartoitettiin asiakkaan perustiedot: ikä, sukupuoli, koulutustausta, työtilanne, toimeentulo, perhetilanne, asuminen, millä terveysasemalla hän asioi, kuka hänet oli ohjannut työntekijän vastaanotolle ja mistä syystä hän on vastaanotolle hakeutunut (tulosyy). Päihdetyöntekijöiden kyselyssä selvitettiin asiakkaan ajankohtaista päihteiden käyttöä mm. AUDIT-kyselyn avulla. Kyselyssä oli myös huoliosio, jolla kartoitetaan asiakkaan kokonaistilannetta ja sitä, mistä elämänsä osa-alueista hän on erityisen huolissaan, ja mihin kaipaa tukea. Alkukysely siis tuki osaltaan tilannearvion tekemistä. Kyselyssä kartoitettiin asiakkaan muita samanaikaisia asiakkuuksia (moniongelmaisuutta) sekä mahdollisia aikaisempia päihdeja/tai psykiatrisia hoitoja. Alkukysely aloitettiin 1.1.2011, ja työntekijät täyttivät kyselyn jokaisesta uudesta asiakkaastaan. Alkukyselyt toteutettiin kolmen kuukauden jaksoissa (1.1.-31.3., 1.4.-30.6. ja 1.7.-30.9.). Terveysasemille suunnattujen kyselyiden tarkoituksena oli yhtäältä kerätä tietoa ja toisaalta levittää sitä kysely toimii interventiona ja yhtenä tiedottamisen ja muistuttamisen välineenä. Kyselyillä haluttiin ensinnäkin selvittää, tietääkö terveysasemien 20

henkilökunta, että päihdetyöntekijät ja sosiaalineuvojat työskentelevät terveysasemilla. Kysyttiin onko vastaaja ohjannut asiakkaita näille työntekijöille (ja montako kertaa), ja onko tavannut potilaita yhteisvastaanotolla ja/tai konsultoinut näitä. Väitteellä koen tietäväni, missä asioissa minun kannattaa ottaa yhteyttä sosiaalineuvojaan/päihdetyöntekijään kartoitettiin sitä, miten hyvin sosiaalineuvojien ja päihdetyöntekijöiden työn sisältö ja kohderyhmä on avautunut työntekijöille. Vastaukset sijoitettiin viisiportaiselle asteikolle (täysin eri mieltä täysin samaa mieltä). Henkilökuntakyselyitä tehtiin kolmessa erässä toiminnan laajentumisen mukaan. Ensimmäinen henkilökunnalle suunnattu kysely tehtiin kesäkuun 2010 lopussa Kontulan ja Kivikon asemien työntekijöille, sillä pilottialueena toimintaa oli siellä ollut pisimpään. Pilottikyselyn jälkeen sama kysely lähetettiin maaliskuuussa 2011 niille asemille, joilla työntekijä oli aloittanut marraskuussa 2010. Kyselyä muokattiin näiden tulosten pohjalta hieman. Viimeiseen kyselyyn lisättiin kaksi kysymystä, koska haluttiin saada tarkempi käsitys siitä, miten tarpeelliseksi työntekijät uuden toimintamallin kokevat. Kysymys lisättiin sillä oletuksella, että mikäli malli koetaan tarpeelliseksi, sen voidaan päätellä tukevan työntekijöitä työssään, ja silloin sillä on merkitystä työhyvinvoinnin kannalta. Tämä kysely lähetettiin kaikille niille asemille (n=18), jotka eivät jo olleet vastanneet. Kysely tullaan uusimaan alkuvuonna 2012, että nähdään miten tilanne on kehittynyt. Päihdetyöntekijöiden asiakastulokset: Päihdetyöntekijät tavoittivat sosiodemografisia (ikä, koulutustaso ja toimeentuloa) muuttujia tarkasteltaessa varsin monenlaisia asiakkaita (Taulukot 9-11). Päihdetyöntekijöiden asiakkaista naisia on 33% ja miehiä 67%. Vajaa puolet (41%) asiakkaista oli alle 45 -vuotiaita. Koulutustasoltaan ammattitutkinto on 36%:lla ja korkeakoulututkinto on 22%:lla. Vailla ammattitutkintoa on 42% asiakkaista. Neljäsosa asiakkaista oli palkkatyössä ja neljäsosa eläkkeellä. Eläkeläisistä 6% oli 35-44 -vuotiaita, 17% on 45-54 -vuotiaita ja 41% oli 55-64 -vuotiaita. 64% eläkeläisistä oli alle 65-vuotiaita. Eläkkeet oli myönnetty muista syistä kuin ikään perustuen. Taulukko 9. Päihdetyöntekijän asiakkaiden sukupuoli- ja ikäjakauma (N=789) 18-24 -vuotiaita 6% 25-34 -vuotiaita 15% 35-44 -vuotiaita 20% 45-54 -vuotiaita 26% 55-64 -vuotiaita 23% Yli 64 -vuotiaita 11% 21

Taulukko 10. Päihdetyöntekijöille ohjattujen asiakkaiden koulutustausta (N=470) opistotason/ ammattitutkinto 36% peruskoulu 34% ylempi korkeakoulututkinto 15% ylioppilas 8% alempi korkeakoulututkinto 7% peruskoulu kesken 0,5% 0,5% Taulukko 11. Päihdetyöntekijän asiakkaiden toimeentulo (N=599) Eläke 25% Palkka 25% Työttömyysetuus 21% Toimeentulotuki 14% Sairauspäiväraha 3% Opintotuki 1% Tuloton 1% Äitiysraha tms. 1% Alkukyselyssä kartoitettiin asiakkaan muutosvalmiutta (N=401) asteikolla 1-10, jossa väite muutos ei ole lainkaan tärkeää saa arvon 1 ja väite muutos on erittäin tärkeää arvon 10 (Taulukko 12). Vastausten mukaan asiakkaista vain 2% ei kokenut minkäänlaista muutostarvetta ja 98% koki. Asiakkaista 82% arvioi muutosvalmiutensa olevan 5 tai suurempi. 22