KASVINSUOJELUN TEEMAPÄIVÄ Jokioinen 21.1.2003

KASVINSUOJELUN TEEMAPÄIVÄ 2003 Jokioinen 21.1.2003

2 KASVINSUOJELUN TEEMAPÄIVÄ Jokioinen 21.1.2003 Kasvinsuojeluseura ry. Neuvontajaosto Toimittanut Heikki Jalli Jokioinen 2003 ISSN 0784-3860

3 KASVINSUOJELUN TEEMAPÄIVÄ 2003 Aika: Tiistai 21.1.2003 klo 8.30-16.15 Paikka: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Jokioinen, M-talo OHJELMA Puheenjohtaja Risto Knaapinen,Syngenta 8.30 Ilmoittautuminen ja kahvi 9.00 Tilaisuuden avaus Kari Tiilikkala, MTT Kasvinsuojeluseuran pj. 9.10 Rikkakasvit heikentävät peltojen kasvukuntoa Aulis Ansalehto, ProAgria Hämeen maaseutukeskus 9.40 Juolavehnä ei helpolla hellitä Lasse Matikainen, Berner 9.55 Kestorikkakasvien torjunnan perusteet Petri Vanhala, MTT 10.25 Tapaus: rypsi Jukka Hollo Raisio Yhtymä 10.55 Nurmissa kasvavista rikkakasveista koituu Mika Malinen monenlaisia haittoja 11.25 Pienten viljelykasvien kohtalonkysymys Pentti Ruuttunen, MTT 11.45-12.45 Lounas 12.45 Kasvunsääteiden ja herbisidien käyttö Antti Laine, MTT rukiilla 13.15 Kasvi muistelee menneitä Marja Jalli Boreal kasvinjalostus Oy 13.45 Oma vai ostosiemen Tapio Lahti K-ryhmän koetila 14.15 Ohrasadon laadun parantuminen Peppi Laine, MTT kasvitauteja torjumalla 14.45-15.15 Kahvi 15.15-16.15 Uutuuksia kemialliseen kasvinsuojeluun

4 SISÄLTÖ Kasvinsuojelun teemapäivä 2003 3 Sisältö 4 Rikkakasvit heikentävät peltojen kasvukuntoa Aulis Ansalehto 5 Juolavehnä ei helpolla hellitä Lasse Matikainen 7 Kestorikkakasvien torjunnan perusteet Petri Vanhala 9 Tapaus: rypsi Jukka Hollo 12 Nurmissa kasvavista rikkakasveista koituu Mika Malinen 13 monenlaisia haittoja Pienten viljelykasvien kohtalonkysymys Pentti Ruuttunen 16 Kasvunsääteiden ja herbisidien käyttö rukiilla Antti Laine, MTT 21 Kasvi muistelee menneitä Marja Jalli 27 Kylvösiemenen vaikutus satoon ja sadon laatuun Tapio Lahti 28 Ohrasadon laadun parantuminen Peppi Laine, MTT 31 kasvitauteja torjumalla Uutuuksia kemialliseen kasvinsuojeluun Candit Puutarhakasvien tautitorjuntaan Tuula Hiltunen 34 Roundup Gold täydentää tuoteperhettä Tuula Hiltunen 35 Kvantum uusi laajatehoinen Juha Liespuu 37 rikkakasvien torjunta-aine viljoille Acanto uusia ulottuvuuksia viljan tautitorjuntaan 38 Arto Markkula Täyden palvelun kaasvinsuojelupaketti ohralle Risto Knaapinen 40 jo rikkakasvitorjunnan yhteydessä Basso uusi standardi viljan Jarmo Virtanen 42 kasvustotautien torjuntaan

5 RIKKAKASVIT HEIKENTÄVÄT PELLON KASVUKUNTOA Aulis Ansalehto ProAgria Hämeen Maaseutukeskus Pellon peruskunto on monesta asiasta kiinni. Onneksi, sillä meillä on erittäin tärkeä tehtävä uudistuvien luonnonvarojen hyödyntäjänä. Onneksi myös siksi, että luonto armeliaasti antaa anteeksi pieniä virheitä ja puutteita toimissamme. Pelto ei petosta salli on toteamuksena ikivanha, mutta pitää sisällään hyvin syvällisen totuuden. Nyt ajoittain peltonäkymä näyttää siltä, että on tapahtunut lipsahtelua sinne petoksen puolelle. Vai onko sittenkin kysymys pitkään jatkuneesta taitamattomuudesta tai tarkkaamattomuudesta? Onnistunut kasvintuotanto on kuin rakennus, jossa kulmakivinä ovat kasvit itse, pelto kaikkine ominaisuuksineen, sää ja viljelijän oma osaaminen. Yhdessä näistä saa olla pieniä puutteita ilman, että koko rakennelma romahtaa. Usein se on sää, joka on yleensä joka vuosi poikkeuksellinen. Pellon peruskuntoakin voidaan tarkastella peruskivien varassa pystyssä pysyvänä rakennelmana. Sattuu kuitenkin olemaan niin, että siinäkin kaikki vaikuttavat kaikkiin. Maan rakenne, vesitalous ja ravinnetila voivat jossakin määrin korvata toinen toistensa pieniä puutteita. Meidän onneksemme kasvit ovat suorastaan älykkäitä selviytymään. Kasvinjalostus on kuitenkin edennyt siihen suuntaan, että entistä tarkempi huolenpito on tarpeen. Uudet lajikkeet ovat yleensä entisiä lyhytkortisempia ja samalla juuristoltaan suppeampia. Kilpailukykyä rikkakasveja vastaankaan ei ole enää ole samassa mitassa kuin aikaisemmin. Rikkakasvien torjunnassa onnistumisen tarve on kasvanut. Yhden vuoden epäonnistuminen ei vielä ole kohtalokasta, mutta korjaavat liikkeet on tehtävä viimeistään seuraavalla kierroksella. Rikkakasvien siemenvarasto on silloin päässyt jo kasvamaan. Eri tutkimuksista tiedämme, että itävyyttä rikkasiemenissä riittää vähintäänkin ihmisen sukupolven mittaiseksi ajaksi. Kasvanut rikkasiemenvarasto huolehtii siitä, että biomassaa pelto kyllä kasvaa. Pellon kasvukuntoa on kuitenkin se, että saamme lopputuloksena pellolta työn lisäksi myös toimeentuloa. Sadon kautta saatu tulos on pellon kasvukunnon tärkein mittari. Sadon tuottama tulos on lopulta myös tärkeä ympäristöasioiden mittari. Jokaisen tulisi omasta sadostaan laskea tämä pikamittari : Montako jyväkiloa tuli annettua typpikiloa kohti? Montako ravinnekiloa saatiin sadon kautta takaisin? Montako kiloa ravinteita jäi teille tietymättömille? Jos säännöllisesti, vuodesta toiseen, annettua typpikiloa kohti saadaan vähemmän kuin 40 kiloa jyviä (eli 100 kilon typpilannoituksella alle 4000 kilon viljasatoja), on ryhdyttävä korjaaviin toimiin. Mitä TEHOtuotantoa sellainen jatkuessaan on? Jos rikkakasvitilanne on jo päässyt pois hallinnasta, ja tilannetta on ryhdyttävä korjaamaan, seurauksena on tietenkin lisäkustannuksia. Eero HEINO (KTTK/STO) laski pelkästään hukkakauran osalta hehtaarikustannukseksi 62 euroa hehtaaria ja vuotta kohti, siis 50 hehtaarin tilalla aika ison summan. Kun tällaisella tilalla on todennäköisesti muitakin rikkakasviongelmia, voidaan jatkaa muiden rikkakasvien osalta laskun kirjoittamista esimerkiksi seuraavaan tapaan:

6 -ainevalinnan ja -määrän muutos normaalissa ruiskutuksessa 10 EUR/ha -ylimääräisen ajokerran ainekustannus (MCPA) 17 EUR/ha -ylimääräisen ajokerran traktorityö (poltto- ja voiteluaine) 14 EUR/ha -oma lisätyö 11 EUR/ha Yhteensä 52 EUR/ha (=309 mk/ha). Suurelta tuntuu, ja siksi kai homma onkin usein päätetty jättää tekemättä. Mutta tämä vaihtoehto käy vielä kalliimmaksi. Lähtökohtana Lasse Matikaisen Syyspuinnissa 2002 esittämä 40 tonnin viljakuorma, jossa oli rikkasiemeniä 3000 kiloa (7.5%). -roskaisuuden aiheuttama laatuvähennys -ylimääräinen työ puinnissa ja kuivatuksessa -sadonalennus (300 kg/ha =10 %) Yhteensä 65 EUR/ha 20 EUR/ha 30 EUR/ha 115 EUR/ha (=684 mk/ha). Lasku pitenee vielä aika tavalla, kun edetään juolavehnän puolelle. Sehän tunnetusti on peltojemme tuottoisin rikkakasvi edelleenkin. Aika pienelläkin viljatilalla kannattaisi siis pyytää konsulenttia katsomaan, jos omat taidot loppuvat kesken. Mutta lisätäänpä vielä suolaa haavoihin. Edellä esitettyihin esimerkkilaskelmiin mennessä on tehty jo aika lailla työtä ja ostettu tuotantotarvikkeita - rikkakasvien hyväksi. Ne eivät meitä toimeentulon muodossa kiitä. Osa tärkeästä luonnonvarastamme, peltojen kasvukunnosta jää vajaaseen käyttöön. Viljelmä täyttänee aika pitkälle paikkakunnalla yleisesti vallitsevan viljelytavan vaatimukset. Toki EU-tuet ovat tärkeä osa nykyistä toimeentuloamme. Perusteeksi hyvistä viljelykäytännöistä luopumiselle ne eivät missään tapauksessa riitä. Onhan kehitys kohti entistä roskaisempia viljapeltoja omiaan lietsomaan mielikuvaa elinkeinostamme erilaisten tukien varassa elävänä siipiporukkana. Pellon kasvukunto laajimmassa merkityksessään on pintapuolisella tarkastelulla vain ammattitaitoisen ja kokeneen katsojan mahdollista todeta. Kuitenkin peltomaan kauppa pyörii suunnilleen silmävaraisen tarkastelun perusteella. Salaojitus ja sijainti sekä lohkojen muoto ja koko sekä usein maalajikin otetaan hintaa määritellessä huomioon, mutta miten on muiden kasvukuntoon vaikuttavien tekijöiden laita? Selvää kuitenkin on, että pellolla oleva hukkakaura, juolavehnä ja runsaaksi päässyt muiden rikkasiementen varasto aiheuttavat lisätyötä ja lisäkustannuksia parhaassakin tapauksessa ainakin vuosikymmeneksi. Viljelykelpoinen maa ja sen hyvä kasvukunto on ihmiskunnan tärkeimpiä luonnonvaroja. Kun leipää on, siitä ei välitetä. Kun leipä loppuu, ei millään muullakaan ole enää väliä, totesi muuan isäntä Hämeenlinnan kupeesta jo kohta kolme vuosikymmentä sitten. Jokaista rikkakasvia ei tarvitse saada kuolemaan viimeiseen taimeen, eikä se olisi mahdollistakaan. Sekin riittää, että ne eivät lisäänny eivätkä alenna satoja. Saatua torjuntatulosta on tarkkailtava jatkuvasti. Korjaavat toimet voidaan silloin aloittaa ajoissa. Silloin tämä tärkeä luonnonvaramme säilyy kasvukunnoltaan ja arvoltaan vähintään samanlaisena myös tulevaisuuteen.

7 JUOLAVEHNÄ EI HELPOLLA HELLITÄ Lasse Matikainen Berner Oy Suomen peltojen haitallisin rikkakasvi on juolavehnä. Nykyisin sitä tavataan jo lähes jokaiselta peltohehtaarilta. Parhaiten juolavehnä kasvaa ja menestyy humusrikkailla multa/suopelloilla sekä kevyillä kivennäismailla. Juolavehnä lisääntyy pääasiassa juurakoiden välityksellä, mutta leviämistä tapahtuu myös siementen välityksellä. Maahan hautautuneet siemenet voivat säilyttää itämiskykynsä jopa 10 vuotta. Hyvissä kasvuolosuhteissa juolavehnän juurakko kasvaa pitkäksi ja haaroittuu runsaasti. Maata muokattaessa juuret katkeilevat pieniksi palasiksi ja levittäytyvät laajalle alueelle esim. muokkauksen yhteydessä. Useita torjuntatapoja Viljelijät ovat kautta aikojen taistelleet juolavehnää vastaan. Aluksi mekaanisin keinoin ja parin viimeisen vuosikymmenen aikana pääasiassa kemiallisin menetelmin. Nykyisin juolavehnää voidaan torjua pelloilta kemiallisesti monella eri tavalla eli kesannosta, lopetettavilta nurmilta, ennen puintia rehuohra ja kaura, rypsi- ja rapsiviljelyksiltä, puinnin yhteydessä ja sadonkorjuun jälkeen sekä valikoivasti useilta leveälehtisiltä viljelykasveilta ja viljakasveista vehniltä. Uusin torjuntamahdollisuus on keväällä suorakylvöviljelyksillä. Mekaanisia torjuntakeinoja ei kuitenkaan kannata väheksyä, sillä mm. huolellinen syyskyntö kuorimia käyttäen vaikeuttaa juolavehnän kasvuun lähtöä seuraavana keväänä. Edullisina syksyinä sadonkorjuun jälkeen myös sänkimuokkauksella voidaan pilkkoa juolavehnän juurakoita, jonka tarkoituksena on kuluttaa juurien vararavintoa. Kemiallinen torjunta lisääntynyt Kemiallisesti on juolavehnää viime vuosina yhä runsaammin torjuttu glyfosaattivalmisteilla. Kolmen viimeisen vuoden aikana on glyfosaattia tehoaineena sisältävien valmisteiden myynti lähes kaksinkertaistunut. Suhteellisesti eniten on kasvanut sadonkorjuun jälkeen tehtävä torjunta. Valitettavasti syksyllä usein sääolot ovat torjunnan onnistumiselle hankalat, kuten esim. viime syksyn kuivuus. Juolavehnätorjunnan kompensaatiopiste Jotta juolavehnän juurakoihin saataisiin hyvä teho, vaikuttaa siihen ensisijaisesti juolavehnän kehitysaste ja kasvukunto sekä ruiskutusajan sää. Pelkkä lehtien ruskettuminen ruiskutuksen jälkeen ei vielä ole varma merkki juurakkotehosta. Edelliseltä kasvukaudelta varastoituu juolavehnän juurakkoon vararavintoa. Tämän avulla se pystyy hyvin turvaamaan alkukehityksensä. Uusien kasvulehtien kehitysvaiheessa elintoiminnot ovat vain juuresta ylöspäin. Vasta 3- lehtivaiheen jälkeen kasvissa nestevirtaukset alkavat liikkua myös alaspäin, jolloin tehoaineen kulkeutuminen alas juurakkoon on mahdollista. Lisäksi edellytyksenä tehoaineen kulkeutumiselle on, että sen kasvukunto on hyvä, eikä kasvi kärsi esim. kuivuudesta. Valitettavasti viime syksynä ei runsaslehtisenkään

8 juolavehnäkasvuston juurakkoon saatu hyvää tehoa, koska pitkään jatkunut kuivuus oli näivettänyt kasvun ja kaiken elintoiminnon. Ruiskutuksen jälkeen juolavehnän lehdet saattoivat ruskettua, mutta teho juuriin todennäköisesti jäi heikoksi. Monella peltolohkolla on odotettavissa, että tulevana keväänä juolavehnä alkaa heti kasvukauden alettua vihertää syystorjunnasta huolimatta. Kylvösuunnitelmat juolavehnälohkoille Niille lohkoille, joille on odotettavissa juolavehnäongelmaa tulevana kasvukautena, kannattaa harkita esim. rypsin, herneen, perunan tai sokerijuurikkaan viljelyä, koska näiltä kasveilla torjunta onnistuu valikoivilla juolavehnän torjuntavalmisteilla. Samalla nujertuu myös mahdollinen hukkakaura. Syys- ja kevätvehnäpelloilla juolavehnän kasvua voi hidastaa Monitorilla. Jos juolavehnää pellossa oletetaan esiintyvän hyvin runsaasti, saadaan kesantoruiskutuksella varmin tulos. Todennäköisesti tulevana keväänä suorakylvetään enemmän kuin koskaan ennen. Ei kuitenkaan ole suositeltavaa valita suorakylvöön pahoin juolavehnälle saastuneita lohkoja, koska tällöin juolavehnän torjunta glyfosaatilla joudutaan tekemään yleensä ennen juolavehnän 3- lehtivaihetta. Ja kuten jo aiemmin tuli esille, vasta juolavehnän 3- lehtivaiheen jälkeen voidaan saada tehoa juuristoon.

9 KESTORIKKAKASVIEN TORJUNNAN PERUSTEET Petri Vanhala MTT Kasvinsuojelu Käytäntö on osoittanut, ettei kestorikkakasvien kurissa pitäminen ole helppoa. Kestorikkakasvit ovat viljelijälle riesa, josta eroon pääseminen vaatii määrätietoista ja pitkäjänteistä toimintaa. Onnistumista auttaa kestorikkakasvien biologian sekä näiden kasvien heikkojen kohtien tunteminen. Tämä esitys keskittyy maamme yleisimpiin kestorikkakasveihin: juolavehnään, peltoohdakkeeseen ja peltovalvattiin. Esitettävät tiedot perustuvat suurelta osin Lötjösen ym. (2002) kirjallisuuskatsaukseen Kestorikkakasvit kevätviljantuotannon uhkana. Juuri- ja siemenlevintä Kestorikkakasvit leviävät pääasiassa juuren (ohdake, valvatti) tai juurakon (juolavehnä) avulla. Tämä kasvullinen leviäminen on tehokasta; esimerkiksi valvatin juuret voivat kasvaa 0,5 2,8 metriä vuodessa. Uusille kasvupaikoille kestorikkakasvit leviävät yleensä siementen avulla. Näiden lajien siemenet itävät pääosin keväällä. Siementaimet ovat arkoja varjostukselle, joten tiheä ja peittävä kasvusto tukahduttaa osan kestorikkakasvien siementaimista. Juurten ja juurakoiden kasvusyvyys Kestorikkakasvien torjuntamahdollisuuksiin vaikuttaa niiden juurten tai juurakoiden kasvusyvyys. Peltovalvatin juuret ja juolavehnän juurakot kasvavat kyntökerroksessa, joten niiden väsyttäminen esim. avokesannolla onnistuu melko hyvin. Sen sijaan peltoohdakkeen vararavintojuuret kasvavat syvemmällä, pääosin 10 50 cm:n syvyydessä. Myös leskenlehti ja peltokorte ovat osittain muokkauksen tavoittamattomissa. Ennaltaehkäisy ja viljelytekninen torjunta Kannattavinta torjuntaa on rikkakasvien ennaltaehkäisy. Pientareiden kestorikkakasvit on niitettävä ainakin 1 2 kertaa kesässä, viimeistään rikkakasvien kukkimisvaiheessa. Muutoin pellolle leviää runsaasti kestorikkakasvien siemeniä. Työkoneet tulee puhdistaa kestorikkakasvien juurista ja juurakoista. Pellolle ilmestyneet rikkakasvipesäkkeet pitää torjua ajoissa, ennen kuin ne ehtivät levitä. Hyvään viljelytekniseen torjuntaan kuuluu viljelykierto, jossa on monivuotisia nurmia sekä muita hyvin kilpailevia viljelykasveja, esim. ruis. Varsinkin ohdakkeen ja valvatin siementaimet tarvitsevat runsaasti valoa, joten tiheä ja varjostava viljelykasvi rajoittaa niiden kasvua. Kunnollinen ojitus ja maan hyvä kasvukunto parantavat viljelykasvien kilpailukykyä.

10 Heikko hetki Juuresta tai juurakosta kasvuun lähtevät kestorikkakasvit kuluttavat aluksi vararavintojaan lehtien kasvattamiseen. Hetkeä, jolloin vararavintojen kulutus kääntyy uusien varastojen keräämiseksi, kutsutaan kompensaatiopisteeksi. Kompensaatiopisteessä kestorikkakasvit ovat heikoimmillaan, ja esimerkiksi kesannon muokkaukset tulisi ajoittaa tähän hetkeen. Pelto-ohdake Peltovalvatti Juolavehnä Kompensaatiopiste 8 lehteä 5 7 lehteä 3 4 lehteä Kompensaatiopisteen ajoittuminen vaihtelee hieman sen mukaan, minkä kokoisesta juurenpalasta kasvi lähtee kasvuun. Kemiallinen torjunta ja sen ajoitus Juolavehnän, pelto-ohdakkeen ja peltovalvatin kemialliseen torjuntaan on olemassa tehokkaita torjunta-aineita, joten torjunnan pitäisi periaatteessa olla helppoa. Torjunnan onnistumisen kannalta tärkeää on ainevalinta ja aineiden käyttö oikein. Aineiden teho kestorikkakasveihin on tunnettava ja niitä on käytettävä oikeaan aikaan. Esimerkiksi monet sulfonyyliureat tehoavat ohdakkeeseen, kunhan käsittely maltetaan tehdä vasta viljan korrenkasvun alkaessa, kun suurimmat ohdakkeet ovat ruusuke- tai nuppuasteella. Käytettävästä aineesta riippumatta kemiallinen torjunta kannattaa yleensä ajoittaa kestorikkakasvien kompensaatiopisteeseen tai sen jälkeen, jolloin torjunta-aineet kulkeutuvat paremmin lehdistä maanalaisiin kasvinosiin. Käsittelyssä tulee olla huolellinen: Ruiskun on levitettävä tasaisesti ja kuljettajan on huolehdittava, ettei pellolle jää käsittelemättömiä pesäkkeitä esimerkiksi ajovirheiden takia. Nurmet ja viherkesannot Hyväkuntoiset nurmet varjostavat tehokkaasti ohdaketta ja valvattia. Verraten tiheä niitto pakottaa kestorikkakasvit kuluttamaan juurten vararavintoja. Nurmia ja viherkesantoja niitettäessä on niittotiheydessä ja sängen pituudessa löydettävä kompromissi torjuntatehon, nurmen uudelleenkasvun ja rehun puhtauden välillä. Kestorikkakasvien saastuttama nurmi kannattaa päättää loppukesän avokesantoon tai ruiskuttaa tehokkaalla torjunta-aineella. Mekaaninen torjunta Avokesannointi on tehokkain käytössä oleva mekaaninen torjuntamenetelmä. Jos kesannointiin ryhdytään, se kannattaa tehdä hyvin: kestorikkakasvit on muokattava aina viimeistään kompensaatiopisteessä. Avokesannointiin voidaan käyttää joko väsytystaktiikkaa kompensaatiopisteessä tapahtuvilla muokkauksilla tai kuivatustaktiikkaa, jossa kestorikkakasvien juuret vedetään pinnalle kuivumaan. Väsytystaktiikka on Suomen oloissa yleensä varmempi vaihtoehto.

11 Riviväliharausta kannattaa käyttää niillä kasveilla, joiden viljelyssä se on mahdollista. Haraus onnistuu myös viljoissa, jotka on kylvetty tavallista leveämmällä rivivälillä. Haraukset on aloitettava jo ennen kasvien kompensaatiopistettä ja käsittely on toistettava 2 3 kertaa kasvukauden mittaan, koska maasta irronneet kestorikkakasvit juurtuvat helposti uudelleen. Haran terät on pidettävä terävinä. Haraus ei kuitenkaan torju viljelykasviriveissä kasvavia rikkakasveja. Perusmuokkaus Huolellinen kyntö kuorimien tai esiaurojen täydentämänä hautaa kestorikkakasvien maanpäälliset osat ja hidastaa rikkakasvien kehitystä sekä antaa viljelykasville paremman kilpailuaseman. Myös syyskultivoinnilla voidaan päästä hyviin tuloksiin. Kestorikkakasvien ei saa antaa vahvistua sadonkorjuun jälkeen, vaan niitä on muokattava jo varhain syksyllä. Paras yhdistelmä on aikaisen sadonkorjuun jälkeinen sänkimuokkaus, joka pilkkoo juuria/juurakoita ja yllyttää ne kuluttamaan vararavintoja uuteen kasvuun. Myöhäinen kyntö hautaa sitten heikentyneet juuret/juurakot. Syksyllä sadonkorjuun jälkeen tehty sänkimuokkaus ja sitä seuraava myöhäinen kyntö tehoaa varsinkin juolavehnään, joka muuten kasvattaa juurakoitaan vielä syksylläkin. Syyssänkimuokkaus tehoaa huonosti valvattiin, jonka juuret vetäytyvät jo varhain lepotilaan. Pääseekö kestorikkakasveista eroon? Kestorikkakasvit ovat sitkeitä, eikä niistä eroon pääseminen ole helppoa. Ne voidaan kuitenkin voittaa olemalla hellittämätön ja käyttämällä kaikki tilaisuudet hyväksi. Tärkeää on muistaa tehokkaasti kilpailevat viljelykasvit sekä kestorikkakasvien toistuva häirintä aina tilaisuuden tullen. LÄHDEKIRJALLISUUS Lötjönen, T., Jalli, H., Vanhala, P., Kakriainen-Rouhiainen, S. & Salonen, J. 2002. Kestorikkakasvit kevätviljantuotannon uhkana. Maa- ja elintarviketalous 9. MTT. 115 s. Verkkojulkaisu: www.mtt.fi/met/pdf/met9.pdf

12 TAPAUS RYPSI Jukka Hollo Raisio Yhtymä Maatalousryhmä Rypsin ja rapsin viljelyala oli viime kesänä 67 500 hehtaaria. Satotaso oli kohtuullinen ja öljykasvien hinta on nyt ennätysmäisen suuri. Lopputulos rypsistä on monelle viljelijälle myönteinen. Ikävän yllätyksen voi kuitenkin aiheuttaa rikkakasvinsiemenet, mikäli niitä on runsaasti sadon seassa. Tämä alentaa hintaa ja heikentää kannattavuutta. Rypsin ja rapsin ala Suomessa on vaihdellut 50 80 000 hehtaarin välillä. Syyt vuosittaisiin viljelyalan vaihteluihin ovat ensikädessä taloudellisia. Viljelyhalukkuutta ei ole, mikäli viljelyn tulos koetaan heikoksi. Usein heikon taloudellisen lopputuloksen on aiheuttanut epäonnistuminen kasvinsuojelussa. EU:iin liittyminen vaikutti ratkaisevasti viljelyn ehtoihin ja pelkona oli, että lähinnä syysrapsin viljelyyn kannalta tehdyt ehdot eivät sovellu suomalaisille kevätmuotojen viljelylle. Rypsinviljelyn tukemiseksi käynnistettiin tuolloin Rypsi-2000 kampanja. Riittävän laaja rypsin ja rapsin viljely mahdollistaa kotimaisen öljykasviteollisuuden toiminnan sekä kotimaisen rypsiöljyn ja valkuaispitoisen rouheen saannin. Rikkakasvien torjunta Rikkakasvit alentavat satoa ja vaikeuttavat puintia ja kuivausta. Pahimmissa tapauksissa puristamoon toimitettavasta erissä on ollut jopa yli neljäsosa rikkakasvin siemeniä, mikä vähentää tuntuvasti viljelijän saamaa tilityshintaa. Tällaisissa tapauksissa tilanne on huono sekä ostajan että myyjän kannalta. Ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu; rikkakasvien torjunta. Kertarikkakasvien torjuntaan voidaan käyttää trifluraliini-valmisteita. Näillä on käyttölupa ainakin vuoteen 2004 saakka. Uusia valmisteita ei ole tällä hetkellä näköpiirissä. Kevätrypsi on Suomen tärkein öljykasvi, sen viljelyala on vähäinen muissa EU-maissa. Kevätrypsiä viljellään Suomen lisäksi runsaasti Kanadassa, mutta siellä on viime vuosina rikkakasvien torjunnassa keskitytty glyfosaattia tai glufosinaattia kestävien lajikkeiden kehittämiseen. EU on ottanut kielteisen kannan GM-lajikkeisiin ja niistä valmistettuihin tuotteisiin. Rikkakasvien torjuntaongelman ratkaiseminen on rypsinviljelyn jatkumisen turvaamiseksi Suomessa. Tuholaiset Rypsin ja rapsin pahimmat tuholaiset ovat rapsikuoriainen ja kirpat. Niiden torjumiseksi on olemassa tehokkaita valmisteita. Rapsikuoriaisen torjuntakynnys ylittyy useimpina vuosina ja torjunnan onnistuminen edellyttää kuoriaistilanteen seuraamista. Siementen peittaus torjuu kirpat. Taudit Pahkahome ja möhöjuuri ovat öljykasvien pahimmat taudit. Pahkahometta esiintyi runsaasti 80-luvulla mutta viime vuosina se on ollut harvinainen. Sen torjunta on mahdollista tautitorjunta-aineilla, mutta käsittelytarpeen ennakoiminen on vaikeaa. Möhöjuuri lisääntyy, mikäli ristikukkaisia kasveja viljellään samalla lohkolla vuodesta toiseen. Paras torjuntakeino on kasvinvuorotus. Myös möhöjuuren kestäviä lajikkeita kehitellään.

13 NURMISSA KASVAVISTA RIKKAKASVEISTA KOITUU MONENLAISIA HAITTOJA Mika Malinen Agrologi opiskelija Laurea AMK Hyvinkää Instituutti Rikkakasvien vaikutus nurmirehun laatuun ja määrään Osa rikkakasvilajeista on siinä määrin haitallisia ja jopa myrkyllisiä, että ne ovat epäedullisia nautojen ruokintaan, eikä niitä siten toivoisi pelloilla kasvavan. Useimmat rikkakasvilajit alentavat rehun maittavuutta. Rikkakasvien vaikutuksesta rehun ruokinnallinen laatu heikkenee, koska niiden rehuarvo valkuaisen ja korvausluvun osalta on yleensä heikompi, verrattuna viljeltäviin kasveihin. Rikkakasvit vievät kasvutilaa, kuluttavat ravinteita ja vettä, sekä varjostavat. Varsinkin leveälehtiset ja kookkaat rikat, kuten voikukka ja hevonhierakka toimivat edellä mainitulla tavalla. Rikkakasvit myös valtaavat kylvövuotena helposti kasvutilan hitaasti taimettuvilta nurmikasveilta ja ongelman alku on valmis. Rikkakasveille menetetyt kasvutekijät ovat pois hyötykasvien käytöstä ja seurauksena on sadon aleneminen. Rikkakasvit vaikuttavat myös rehun säilyvyyteen ja sitä kautta laatuun. Nurmirehun ollessa korjuukypsää, ovat rikkakasvit jo kasvaneet kookkaiksi ja roteviksi. Kunnollisesta jyräämisestä huolimatta rehumassaan voi jäädä ilmataskuja, mikä aiheuttaa rehussa viherkäymistä. Tämän seurauksena rehun maittavuus heikkenee. Rikkakasvien heikentäessä säilyvyyttä myös rehussa tapahtuva voihappokäyminen voi lisääntyä. Vaikka rikkakasveista suurin osa tiedetään haitallisiksi, niin on olemassa myös rikkakasvilajeja, joita eläimet voivat syödä ainakin pienempiä määriä ilman ongelmia. Muun muassa luomutuotannossa tavoitellaan tilannetta, jossa nurmen kuiva-ainesadosta noin 10 prosenttia sisältäisi rikkakasveja. Rikkakasvit nähdään luomutuotannossa kivennäislähteinä. Rikkakasvien vaikutus tuotantoon Laitumella näkee hylkylaikkuja, joissa kasvaa rikkakasveja. Se kertoo että naudat osaavat valita, mitä syövät. Eläimet eivät kuitenkaan voi erotella säilörehun joukosta haitallisia kasveja, minkä seurauksena rehun maittavuus heikkenee. Eläinten syönti vähenee ja alentaa siten maitotuotosta, sekä lihakarjan kasvua. Tietyt rikkakasvit sisältävät haitallisia yhdisteitä jotka aiheuttavat eläimillä erilaisia ongelmia. Esimerkiksi rönsyleinikki voi aiheuttaa ripulia, koliikkia, vapinaa, kramppeja, raivokohtauksia ja maitoon punertavan sävyn. Leinikit voivat aiheuttaa myös lehmän utareisiin ja nänneihin iho-oireita. Hevonhierakalla tiedetään olevan eläimille haitallisia vaikutuksia sydämeen, verenkiertoon, keskushermostoon ja ruoansulatukseen. Rehun sisältäessä paljon voikukkaa, se voi aiheuttaa sydänhalvauksen, hermoston lamaantumisen ja tiineysongelmia.

14 Rikkakasvien heikentäessä rehuarvoa ja eläimen syöntikyvyn ollessa rajallinen, joudutaan väkirehun osuutta ruokinnassa mahdollisesti lisäämään, mikäli entinen tuotostaso halutaan säilyttää. Menetelmä ei ole taloudellisesti kannattava. Rikkakasvien vaikutus maidon laatuun ja jatkojalostukseen Meijerialan kansallisen laatutyön toimintamallin mukaan raakamaidon haju ja maku ovat jalostuskelpoisuuden kannalta oleellisia asioita. Selvien virheiden esiintymistiheys ei ole suuri, mutta ne siirtyvät lähes sellaisenaan useimpiin tuotteisiin. Voimakkaat, maidolle vieraat hajut ja maut saattavat maistua vielä valmiissa tuotteessakin, joten sellaisen maidon käyttö raaka-aineena on riski lopputuotteen laadulle. Rikkakasvit, kuin myös monet muutkin tekijät voivat aiheuttaa maitoon väri-, haju- ja makuvirheitä. Maitohygienialiitto suosittelee ennaltaehkäisevänä keinona huolehtimaan rehunurmien rikkatorjunnasta. Rehun sisältäessä rikkakasveja, tulee maidon laatua seurata säännöllisesti. Nurmien rikkakasvitorjunta Rikkakasveista aiheutuvia ongelmia voidaan poistaa onnistuneella kasvinsuojelulla. Viljelykierron aikaisemmat ja nurmen perustamisvaiheessa tehtävät kasvinsuojelutoimet vaikuttavat paljon nurmen satovuosien rikkakasvitilanteeseen. Kun kasvinsuojelu on hoidettu, on nurmella hyvät kasvuedellytykset jo perustamisvaiheesta lähtien ja siten hyvä kilpailukyky rikkakasveja vastaan. Nurmien vanhetessa kuitenkin rikkakasvien osuus luonnollisesti kasvaa. Nurmien laatua ja käyttöikää voidaan pidentää nurmien satovuosien kemiallisella rikkatorjunnalla. Nurmien satovuosien rikkatorjunta onkin saanut aikaan viimeaikoina keskustelua. Yleinen mielipide on, että rikoista tulisi pyrkiä eroon, jo perustamisvaiheessa ja lopettaa nurmi riittävän ajoissa, ennen kuin rikkakasvit ehtivät runsastua. Nurmen perustaminen on kuitenkin kohtalaisen kallis toimenpide. Nurmen ikää pidentämällä saadaan perustamiskustannukset jaettua useammalle vuodelle ja näin nurmikierrosta tulee edullisempi. Satovuosien kemiallinen rikkatorjunta on kuitenkin tilakohtainen asia. Joillakin tiloilla sitä puoltaa muun muassa peltojen kivisyys tai kaukainen sijainti. Näiden johdosta nurmen uudistaminen mielletään työlääksi ja nurmille halutaan lisää käyttöikää. Rikkakasvikokeita Gratil valmisteella satovuosien rehunurmissa Bernerin kasvinsuojeluosaston toimesta tehtiin kesällä 2002 nurmikokeita Gratil nimisellä valmisteella. Kokeissa tutkittiin kyseisen valmisteen tehoa pikanurmien, laitumien ja säilörehunurmien satovuosien rikkakasvitorjuntaan. Kokeet suoritettiin tilakokeina. Koepaikkoja oli yhteensä 11 ja ne sijaitsivat eri puolilla Suomea. Eteläisin Siuntiossa ja pohjoisin aina Haapajärvellä asti. Kokeitten tulokset ovat rohkaisevia ja osoittavat, että tarpeen vaatiessa oikea-aikaisella rikkatorjunnalla päästään hyviin tuloksiin, nurmissamme yleisimmin esiintyvien rikkakasvien osalta. Koetuloksista tarkemmin seminaarissa.

15 LÄHDELUETTELO www dokumentti http://www.maitohygienialiitto.fi/meim020904laatu.pdf Lehtiartikkelit Leila - Riitta Erviö, Pellervo nro 6, 1978. Nurmien ongelmalliset rikkakasvit Arto Markkula, Maatilan Pellervo, toukokuu 1999. Lehmä ei pidä rikkakasveista Olli Rintamäki, Maatilan Pellervo, toukokuu 1999. Rikkakasvien torjunta lisää nurmien käyttöikää ja parantaa rehun maittavuutta Esa Mustonen, KM VET nro 3, 2002. Rikkakasvit haitallisia ja jopa myrkyllisiä Esa Mustonen, Käytännön Maamies nro 6, 1999. Rikkakasvien torjunta nurmesta on meillä vielä vierasta Mauri Takalo - Kippola, Leipä Leveämmäksi nro 3, 2001. Kasvuohjelmista tarkat ohjeet kaikille nurmille Oiva Nissinen, Leipä leveämmäksi, nro 3, 2002. Nurmen huolellinen perustaminen palkitsee kirjalliset artikkelit Kasvinsuojeluseuran julkaisuja, 2000. Nurmikasvien tasapainoinen kasvinsuojelu. Kasvinsuojeluoppaat 3 Muu kirjallinen materiaali Sanni Junnila. Nurmesta satoa 23.1.2002, Anjala. Nurmien rikkakasvien torjunta.

16 PIENTEN VILJELYKASVIEN KOHTALONKYSYMYS Pentti Ruuttunen MTT, Kasvinsuojelu Pienen Suomen pieni puutarhasektori ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostava torjuntaaineiden markkina-alue. Siksi meille on rekisteröity melko vähän puutarhaviljelyyn soveltuvia torjunta-aineita. EU:n myötä tilanne ei näytä korjaantuvan. Vähän on ja yhä vähenee Suomen torjunta-ainerekisterissä on tehoaineita vain noin puolet siitä mitä esimerkiksi Englannissa (Kuva 1.). Puutarhasektorilla ero on todennäköisesti vielä suurempi. On totta, että kylmässä ilmastossamme monet kasvintuhoojat eivät ole yhtä suuri ongelma kuin etelämpänä, mutta nykyinen torjunta-ainevalikoimamme on monessa mielessä silti niukka. Suomen kasvihuonetuotannossa on siirrytty yhä yleisemmin ympärivuotiseen tuotantoon, mikä on oleellisesti parantanut kasvintuhoojien menestymismahdollisuuksia. Taimien lisääntynyt tuonti on lisännyt kasvintuhoojia sekä kasvihuonetuotannossa että esimerkiksi mansikanviljelyssä. Endosulfaanin (Thiodan) poistuminen Suomen markkinoilta on lisännyt erityisesti marjaviljelmien punkkiongelmia. Toistuvasti käytettävät samat torjuntaaineet lisäävät torjunta-aineresistenssin vaaraa, josta on jo näyttöä erityisesti kasvihuonetuholaisten osalta. Avomaalla samojen rikkakasvihävitteiden toistuva käyttö esimerkiksi vihannesviljelmillä johtaa rikkakasviston lajittumiseen entistä vaikeammin torjuttavaksi. Vihannesviljelyyn hyväksyttyjen harvalukuisten herbisidien peräkkäiskäytön rajoitukset sekä käyttökiellot pohjavesialueilla vaikeuttavat viljelykierron järjestämistä. Unkari Englanti Saksa Ruotsi Hollanti Portugali Tanska Suomi 186 216 274 269 263 256 362 354 0 100 200 300 400 Rekisteröidyt tehoaineet kpl Kuva 1. Rekisteröityjen torjunta-aineiden tehoaineiden lukumäärä joissakin Euroopan maissa. Suomesta ja Ruotsista vuoden 2002 tilanne, muista maista vuoden 2001. Luvut sisältävät kaikki torjunta-aineet ja kasvunsääteet (paitsi Portugalin osalta ei kasvunsääteitä).

17 Saatavuutta on yritetty parantaa Puutarha-alan järjestöt ovat tehneet useita aloitteita tilanteen korjaamiseksi, ja ongelmaan on etsitty ratkaisua monissa työryhmissä. Viimeksi asiaa pohti vuonna 1998 maa- ja metsätalousministeriön nimittämä työryhmä, jossa oli viranomaisten, tutkimuksen, puutarha-alan järjestöjen ja torjunta-aineiden tuottajien edustus. Myös kotimaiset kasvinsuojeluyritykset Kemira Agro Oy ja Berner Oy ovat tehneet paljon töitä puutarhaviljelyyn soveltuvien torjunta-aineiden saamiseksi markkinoille ja pitämiseksi siellä. Yhteisistä ponnisteluista huolimatta suurta edistystä ei ole saavutettu, vaan puutarhatalouden torjunta-aineita on edelleen poistunut markkinoilta enemmän kuin uusia on saatu tilalle. Ilmiö ei ole pelkästään suomalainen, vaan suuntaus on sama ympäri maailman. Isot firmat tekevät isoa bisnestä Vuosituhannen vaihteen tienoilla kansainvälinen kasvinsuojeluteollisuus keskittyi merkittävästi yritysfuusioiden seuratessa toistaan. Ciba ja Sandoz yhdistyivät muodostaen Novartiksen, joka fuusioitui edelleen Zenecan kanssa muodostaen Syngentan. Hoechstin ja Scheringin yhteenliittymästä tuli AgrEvo, jonka yhdistyminen Rhône-Poulencin kanssa synnytti Aventiksen, joka edelleen muodosti Bayerin kanssa Bayer CropSciencen. Yhdistyneet firmat ovat karsineet tuotevalikoimastaan keskenään kilpailevia tuotteita, ja EU:n kilpailutuomioistuin on monopolien estämiseksi myös pakottanut yrityksiä luopumaan joistakin avaintuotteista. Osa näistä orvoista tuotteista on päätynyt uusille yrityksille, kuten israelilaiselle Makhteshimille. Voi kuitenkin käydä niinkin, että joidenkin pienien ja esimerkiksi ympäristöominaisuuksiltaan ongelmallisten tuotteiden edustaminen ei kiinnosta mitään yritystä, jolloin aine katoaa markkinoilta. Raha ratkaisee Valitettavasti näyttää siltä, että pienet markkina-alueet ja pienet tuotteet kiinnostavat jättiyrityksiä yhä vähemmän. Kysymys on tietysti huipputulokseen tähtäävästä taloudellisesta toiminnasta, jolloin yritykset sijoittavat panoksensa suuriin tuotteisiin, joista on odotettavissa myös suurimmat tuotot. Yhden uuden torjunta-ainemolekyylin maailmanlaajuisten kehittämis- ja rekisteröintikustannusten sanotaan nykyään olevan jopa 100 milj. euroa, ja varsinaisesta keksinnöstä tuotteen markkinoille tuloon voi kulua 15 vuotta. Siksi uusia torjunta-aineita kehitetään nykyisin enää suurille viljelykasveille ja kansainvälisesti merkittäville kasvintuhoojille, ja on vain sattumaa, jos joku uusista tuotteista soveltuu myös puutarhaviljelyyn. Erityisesti rikkakasvien torjunta-aineiden kohdalla tämä kehitys on huolestuttava, koska useimmat suurista viljelykasveista ovat heinäkasveja, ja useimmat puutarhakasvit taas ovat leveälehtisiä. Heinämäisille viljelykasveille kehitetyt rikkakasvihävitteet yleensä tappavat leveälehtiset kasvit. Uusi tehoaine oksadiargyyli on onnekas poikkeus, sillä vaikka se kehitettiin riisin rikkakasvien torjuntaan, se soveltuu myös mm. monille istutettaville vihanneksille. Pyridaatti (Lentagran WP) on surullinen esimerkki vanhasta, mutta käyttökelpoisesta torjunta-aineesta, jonka valmistuksen yritys (Syngenta) on päättänyt lopettaa

18 kannattamattomana. Suomessa tämä rikkakasvihävite on ehtinyt olla käytössä vasta muutaman vuoden mm. kaaleilla ja sipulilla. Päätöksen syynä oli ilmeisesti myynnin pienentyminen sitä mukaa kun pääkäyttökohde maissille ilmaantui uusia ja tehokkaampia rikkakasvihävitteitä. EU vähentää torjunta-aineita Euroopan Unioni on myös vahvasti vaikuttanut torjunta-aineiden vähenemiseen. EU:n monivaiheinen ja perusteellinen tehoaineiden arviointimenettely on osoittautunut toivottoman hitaaksi. Kasvinsuojeluyritykset ovat joutuneet hylkäämään arviointityötä jarruttavia vanhoja aineita edistääkseen uusien, tehokkaampien, turvallisempien (ja taloudellisesti kiinnostavampien) aineiden hyväksymistä. Vuonna 1993 EU:ssa markkinoilla olleista 834 tehoaineesta on EU:n uudelleenarvioinnin kohteena enää 393 tehoainetta. Tähän mennessä näistä vain 16 on päässyt ns. positiivilistalle eli niiden käyttö EU:ssa on jatkossa hyväksytty. Edellä jo mainittu pyridaatti hyväksyttiin positiivilistalle viime vuonna. 18 vanhan tehoaineen käyttö on kielletty. Arviointityö tulee jatkumaan edelleen 359 vanhan tehoaineen osalta, ja työ päättyy aikaisintaan vuonna 2008. Lähes kaikki Suomessa käytössä olevat vanhat tehoaineet ovat edelleen EU:n arvioitavina. Vanhoille tuotteille jatkoaikaa Arvioinnin ulkopuolelle jätetyt vanhat torjunta-aineet poistuvat pääosin markkinoilta vuonna 2003. Jäsenmaille on kuitenkin annettu mahdollisuus hakea joillekin tällä hetkellä välttämättömiksi katsomilleen aineille jatkoaikaa vuoteen 2007 saakka. Monet jäsenmaat ovatkin esittäneet tälle 23.11.2002 julkaistulle Essential Uses -listalle useita aineita. Jotta ainetta oli lupa esittää listalle, sen tuli olla markkinoilla ko. jäsenmaassa. Suomessa ei näitä valmisteita ole juuri enää markkinoilla, mutta Suomikin esitti (tosin hieman jälkijunassa) triforiini-tehoaineelle (Saprol) jatkoaikaa. Valmistetta käytetään Suomessa omenaruven ja monien puutarhakasvien härmän torjuntaan. Uutuudet tulevat hitaasti Uusia eli vuoden 1993 jälkeen EU-markkinoille haettuja tehoaineita on tällä hetkellä positiivilistalla 23 kpl, ja 65 ainetta on edelleen arvioitavina. Arviointityön hitauden vuoksi EU:ssa on otettu käyttöön uusien tehoaineiden osalta myös ns. väliaikainen hyväksyntä, joka on mahdollinen sen jälkeen kun komissio on katsonut, että ko. ainetta koskeva aineisto on riittävä arvioinnin aloittamiseen. Tällaisia kolmeksi vuodeksi kerrallaan annettavia väliaikaisia hyväksymisiä on EU:ssa annettu tähän mennessä 25 tehoaineelle, ja 11 niitä sisältävää valmistetta on jo Suomenkin markkinoilla. Suomi voi jättää hyväksymättä vaikka EU hyväksyy Sen jälkeen, kun jokin tehoaine sisällytetään EU:n positiivilistalle, sitä sisältävät valmisteet hyväksytään jatkossakin kussakin jäsenmaassa erikseen. Sellaisille tuotteille, joilla ei ole odotettavissa suuria markkinoita Suomessa, ei ehkä haeta meille lainkaan rekisteröintiä. Lisäksi jäsenmailla on edelleen periaatteessa oikeus olla hyväksymättä EU:ssa

19 hyväksyttyä tehoainetta sisältävää valmistetta esimerkiksi ympäristösyistä. Suomen Ympäristökeskus on antanut viime vuosina useita hyvin kielteisiä lausuntoja koskien joitakin jo positiivilistalla olevia tai sinne pian hyväksyttäviä tehoaineita. Tuoreimmat uutuset 6.12.2002 EU päätti hyväksyä joitakin vanhoja ja uusia tehoaineita positiivilistalle. Hyväksyttyjen tehoaineiden joukossa ovat puutarhakäyttöön soveltuvat rikkakasvihävitteet linuroni, pendimetaliini ja EU:ssa uusi tehoaine oksadiargyyli. Lisäksi hyväksyttiin fungisidi iprodioni (Rovral). Linuroni ja pendimetaliini hyväksyttiin vasta äänestyksen jälkeen mm. Suomen ja Ruotsin vastustuksesta huolimatta. Lähiaikoina Suomen torjuntaainelautakunta joutuu tekemään kansalliset päätökset Afalon-nesteen (linuroni) uudelleenrekisteröinnistä ja Stompin (pendimetaliini) ensirekisteröinnistä (porkkanalle ja sipulille). Oksadiargyyliä sisältävää Raft 80 WG valmistetta on testattu Suomessakin useita vuosia, ja se on todettu erittäin tehokkaaksi ja käyttökelpoiseksi ainakin kaaleilla, sipuleilla ja sellerillä. Nyt juuri valmisteen rekisteröinti Suomessa vaikuttaa kuitenkin epävarmalta, koska testatulla raemaisella formulaatilla on todettu säilyvyysongelmia, ja kaiken lisäksi oksadiargyylin kehittäjä Bayer CropScience on ilmoittanut luopuvansa aineesta kokonaan. Mitä pitäisi tehdä Puutarha-alan torjunta-aineongelmaa vuonna 1998 pohtinut työryhmä ehdotti mm. kevennettyä menettelytapaa puutarhakäyttöön tarkoitettujen torjunta-aineiden rekisteröintiin. Sillä tarkoitettiin mm. että hakemuksessa vaadittaisiin vain yhteenveto terveys- ja ympäristövaikutuksista, hakemusmaksua ei perittäisi, ja myyntipäällysteksti voitaisiin korvata monisteella (ns. off-label menettely, joka on käytössä esimerkiksi Tanskassa ja Englannissa). Vastuu valmisteen mahdollisesta tehottomuudesta, jäämärajojen ylityksestä tai viljelykasvivioituksista jäisi käyttäjälle. Työryhmän esitys kuitenkin kaatui mm. terveysviranomaisten vastustukseen. Esitys tulisi ottaa uudelleen vakavasti harkintaan, ja sisällyttää sen edellyttämät säädösmuutokset parhaillaan valmisteltavaan torjunta-ainelainsäädännön uudistukseen. Nykyisen lainsäädännön puitteissa viranomaiset eivät voi tehdä muuta kuin vapauttaa vähäkäyttöisen torjuntaaineen hakemusmaksusta (840 euroa). Puutarhaviljelijän elämää helpottaisi myös, jos Suomen ympäristö- ja terveysviranomaiset ottaisivat puutarhakäyttöön tarkoitettujen torjunta-aineiden riskinarvioinnissa huomioon niiden pienet käyttöpinta-alat. Nuo pienet alat ovat monelle viljelijälle elintärkeitä. Kaiken varalta suomalaisten viljelijöiden kannattaa kehitellä ahkerasti vaihtoehtoja kemialliselle kasvinsuojelulle, sillä huomisesta ei todellakaan tiedä.

20 LÄHTEITÄ: Maa- ja metsätalousministeriö (1998). Puutarhataloudessa käytettävien torjunta-aineiden tarvetta ja saatavuutta selvittävä työryhmä. Työryhmämuistio MMM 1998:7. 33 s. Helsinki. Kasvintuotannon tarkastuskeskus (2002). Torjunta-aineet 2002. Luettelo rekisterissä olevista torjunta-aineista ja niiden käyttöä koskevista ehdoista. 116 s. Helsinki. http://www.kttk.fi/_frames/toralku.htm http://www.kemi.se/bkmregoff/default.cfm http://www.pesticideinfo.org http://www.pesticides.gov.uk/ec_process/ecreviews/ec_decisions/ec_decisions.htm