1 HAVAINTOKATSAUS Keski-Suomen alueelle suunnitellut tuulivoima-alueet: Kärkinen, Kärpänkylä, Pihlajakoski Keski-Suomen lintutieteellinen yhdistys ry (KSLY) 27.10.2011 1. JOHDANTO Keski-Suomen liitto suunnittelee osana 3. vaihemaakuntakaavaa tuulivoimalle soveliaiden alueiden osoittamista osana maakuntakaavoitusprosessia. Tuulivoimatuotannon kannalta potentiaalisista alueista on Keski-Suomen maakunnan alueella laadittu yhdessä muiden Sisä-Suomen muiden maakuntaliittojen kanssa yhteisselvitys (Paakkari 2011), jossa tuulivoimatuotannolle soveliaita alueita kartoitettiin teknistaloudellisesta näkökulmasta ottaen huomioon myös eri alueiden keskeiset luontoarvot. Em. selvityksen täydentämiseksi Keski-Suomen liitto tilasi Keski-Suomen lintutieteelliseltä yhdistykseltä (KSLY) katsauksen yhdistyksen hallussa olevasta aineistosta koskien kolmea suunniteltua tuulivoima-aluetta Korpilahden (nykyisin osa Jyväskylän kaupunkia) Kärkisissä sekä Kuhmoisten Kärpänkylällä ja Pihlajakoskella. Tähän havaintokatsaukseen on kerätty lintutieteellisen yhdistyksen hallussa oleva havaintotieto em. alueilta. Pääasiallisena tietolähteenä on käytetty Birdlife Suomen hallinnoimaa Tiirahavaintotietokantaa, johon on koottu myös KSLY:n hallussa oleva lintuhavaintoarkisto yhdistyksen toiminta-ajalta. Havaintoarkiston ohella erityisesti muuttolinnustoa ja eri lajien käyttämiä muuttoreittejä koskien havaintokatsausta varten haastateltiin Keski-Suomen alueen aktiivisia muutontarkkailijoita. Yhdistyksen arkistoihin tallennetut havaintotiedot perustuvat pääasiassa yksittäisten lintuharrastajien vapaaehtoisesti tallentamiin havaintoihin, kun taas systemaattisia, vakioituja linnustokartoituksia tai seurantoja ei Kärkisten, Kärpänkylän tai Pihlajakosken alueella ole tehty. Tästä syystä alueiden linnustosta sekä mm. eri lajien muuttoreiteistä ei tässä yhteydessä voida antaa kuin hyvin yleispiirteinen kuva, jota tulisikin tuulivoima-alueiden mahdollisen jatkosuunnittelun yhteydessä täydentää vakiomenetelmin suoritettavilla linnustolaskennoilla ja -seurannoilla. Havaintokatsauksen on koonnut Asko Ijäs Keski-Suomen lintutieteellisestä yhdistyksestä. 2. PESIMÄLINNUSTO Suunnitellut tuulivoima-alueet sijoittuvat Päijänteen länsirannan metsävaltaisille alueille, joiden pesimälinnustosta valtaosan muodostavat pääasiassa keskisuomalaiselle metsäympäristöille ominaiset lajit. Päijänteen ranta-alueiden läheisyys sekä voimakkaiden korkeuserojen ja lehtokasvillisuuden synnyttämä monimuotoinen elinympäristörakenne tarjoavat kuitenkin potentiaalisia elinympäristöjä useille eri lintulajeille, minkä vuoksi myös pesimälinnusto on Päijänteen ranta-alueiden läheisyydessä yleisesti keskimääräistä monimuotoisempaa. Keski-Suomen mittakaavassa harvalukuisista lajeista Päijänteen ranta-alueilla tavataan suhteellisen runsaslukuisena mm. useita reheville lehtimetsille ominaisia lintulajeja (mm. valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos), harmaapäätikka (Picus canus), kultarinta (Hippolais icterina) sekä alueen karummilla kallio- ja harjualueilla myös mm. kehrääjää (Caprimulgus europaeus). Em. lajien lisäksi erityisesti Kuhmoisten alueelle ominaiseen pesimälinnustoon voidaan lukea myös kaakkuri (Gavia stellata), jonka pesimäkanta on Keski-Suomen alueella tiheimmillään juuri Kuhmoisten kunnan alueella. Kaakkurin pesimäpaikat sijoittuvat yleensä alueen pienille suojärville ja -lammille, josta linnut hakeutuvat usein syömään Päijänteen puolelle. Pesimäaikanaan kaakkuri pyrkii yleensä välttelemään aktiivisessa ihmiskäytössä olevia vesialueita ja lajia pidetäänkin hyvin herkkänä ihmistoiminnan lisääntymiselle ja mm. rantarakentamiselle sen pesimälampien ympäristössä (mm. Meek ym. 1993). 2.1. Kärkistensalmi Heinosniemen suunniteltu tuulivoima-alue sijoittuu Heinosniemen keskiosien pääosin asumattomille jyrkkäpiirteisille kallioalueille. Metsiä on alueella monin paikoin voimakkaasti käsitelty, minkä vuoksi nuorten kasvatusmetsien ja taimikoiden osuus on alueella melko korkea. Hakkuista huolimatta Heinosniemen alueella on kuitenkin jäljellä vielä monin paikoin (mm. Niinimäen alueella sekä
2 Rimminmäen pohjoisrinteessä) vanhempien kuusi- ja sekametsien alueita, jotka tarjoavat potentiaalisen elinympäristön useille vanhoja metsiä suosiville lajeille (mm. hippiäinen (Regulus regulus), tiltaltti (Phylloscopus collybita), kuusitiainen (Parus ater), idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides), pohjantikka (Picoides tridactylus) sekä useat haukka- ja pöllölajit). Alue on nykyisin pääosin asumatonta lukuun ottamatta yksittäisiä asuintaloja sekä maatiloja. Maatilojen läheisyydessä Heinosniemen alueella esiintyy metsälajien ohella myös useita kulttuuri- ja maaseutuympäristöille ominaisia lajeja kuten mm. pensastaskuja (Saxicola rubetra), punavarpusia (Carpodacus erythrinus) sekä eri yölaulajalajeja. Kaikkiaan havaintotietoja Heinosniemen keskiosiin sijoittuvan tuulivoima-alueen linnustosta on KSLY:n havaintoarkistossa olemassa melko vähän (noin 90 havaintoriviä viimeiseltä viideltä vuodelta), minkä vuoksi kattavaa tarkastelua alueen pesimälinnustosta ei tässä yhteydessä ole mahdollista tehdä. Yhdistyksen arkistossa olevat tiedot painottuvat pääsääntöisesti niemen eteläosiin teiden läheisyyteen, kun taas alueen keskiosista havaintomateriaalia on olemassa selkeästi vähemmän. Suojelullisesti alueen huomionarvoisimpia pesimälajeja ovat erityisesti useat päiväpetolintu- ja pöllölajit, joista Heinosniemen alueelta on olemassa runsaasti havaintoja mm. soidintavista viiru- (Strix uralensis), helmi- (Aegolius funereus) ja varpuspöllöstä (Glacidium passerinum) sekä kana- (Accipiter gentilis) ja hiirihaukasta (Buteo buteo). Seuraavassa esitetään lyhyesti yhdistyksen havaintoarkistossa olevat tiedot Kärkisten suunnitellulta tuulivoimapuistoalueelta (aluerajaus 6878778, 4286355; 6883827, 3434255) vuosilta 2006 2011. Lisäksi joidenkin lajien kohdalla on esitetty myös vanhempia havaintoja. Taulukossa on lisäksi esitetty eri lajien suojelullinen asema (käytetyt lyhenteet: VU = Suomen lajien uhanalaisarvioinnin perusteella (Rassi ym. 2010) vaarantunut laji, NT = silmälläpidettävä laji, D = EU:n lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteen I laji, joita jäsenvaltioiden tulisi suojella erityistoimin). Harmaapäätikka (Picus canus), D Kaksi kevättalvista havaintoa Hörhän peltojen ympäristöstä (vuosilta 2009 2010) sekä yksi havainto pariskunnasta Niiniojanlahdesta keväältä 2010. Todennäköinen pesimälaji alueella Helmipöllö (Aegolius funereus), NT, D Kaikkiaan neljä reviirihavaintoa vuosilta 2008 2009 pääosin Niinimäen-Rimminmäen-Ryssämäen alueelta. Hyvinä myyrävuosina todennäköinen pesimälaji Heinosniemen (pesiviä pareja mahdollisesti jopa useampia). Hiirihaukka (Buteo buteo), VU Paikallinen yksilö (ilmeinen reviirilintu) Rimminmäen ympäristössä elokuussa 2011. Lajista olemassa myös melko paljon vanhoja pesintään viittaavia havaintoja vuosilta 1999 2004. Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides) Yksi reviirihavainto selvitysalueen pohjoispuolelta Kemintien varresta kesäkuulta 2010. Todennäköinen pesimälaji erityisesti alueen vanhojen kuusimetsien alueilla. Isolepinkäinen (Lanius excubitor) Runsaasti havaintoja mm. Kelan ja Hörhän pelloilta sekä Ryssämäestä talvilta 2007 2010. Kesältä lajista on sen sijaan tehty vähemmän havaintoja, mutta erityisesti hyvinä myyrävuosina lajin pesiminen alueella mahdollista Kaakkuri (Gavia stellata), NT, D Yksi havainto länteen lentäneestä kaakkuriparista toukokuulta 2009. Ei ilmeisesti pesi alueella, mutta Muuramen-Korpilahden alueella pesivät kaakkurit käyvät todennäköisesti usein Päijänteellä ruokailemassa. Kanahaukka (Accipiter gentilis) Kaksi havaintoa paikallisista kanahaukoista heinäkuulta 2011 Vitikkalasta sekä Rimminmäestä helmikuulta 2011. Todennäköinen pesimälaji alueen varttuneissa ja vanhoissa kuusikoissa. Käenpiika (Jynx torquilla), NT Reviirihavainto Niiniojan peltojen ympäristöstä toukokuulta 2008. Todennäköinen pesimälaji alueen rehevämmillä alueilla sekä peltojen reunametsissä. Metso (Tetrao urogallus), NT, D Metsosta on olemassa yksittäisiä havaintoja metsokoiraista 2000-luvun alkupuolelta (1 kpl) sekä 1990-luvulta (2 kpl). Heinosniemen metsävaltaisilla alueilla on vielä jäljellä jonkin verran metson kannalta potentiaalisia elinalueita, minkä vuoksi lajin esiintyminen alueella on todennäköistä. Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) Yksi reviirihavainto varsinaisen selvitysalueen pohjoispuolelta Kovalasta. Todennäköinen, mutta harvalukuinen pesimälaji myös suunnitellun tuulivoima-alueen rehevämmillä lehto- ja lehtimetsäalueilla. Nuolihaukka (Falco subbuteo)
3 Lentopoikue Valkeavuoren hakkuuaukoilla elokuussa 2011. Palokärki (Dryocopus martius), D Ainakin yksi havainto aikuisesta linnusta Rimminmäen laen hakkuuaukolla. Ilmeinen pesimälaji alueella Pensassirkkalintu (Locustella naevia) Vuosittain 1 2 reviiriä Helan ja Saloniemen peltojen ympäristöissä. Pohjantikka (Picoides tridactylus), D Kaksi havaintoa Niinimäenvierusta ja Lepolasta tammikuulta 2009. Alueella nykyisin melko paljon lajille soveltuvaa elinympäristöä, minkä vuoksi todennäköinen pesimälaji alueella. Punavarpunen (Carpodacus erythrinus), NT Yksi havainto Vitikkalasta toukokuusta 2009. Todennäköisesti kuitenkin säännöllinen pesimälaji selvitysalueen maatalousvaltaisissa osissa. Ruisrääkkä (Crex crex), D Reviirihavainto Hörhän pelloilta heinäkuulta 2009, minkä lisäksi vanhempia havaintoja samalta paikalta 2000-luvun alusta. Voi joinakin vuosina pesiä alueella, mutta ei ilmeisesti säännöllinen pesimälaji. Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix), NT Yksi havainto Suomäestä kesäkuulta 2010. Todennäköisesti kuitenkin säännöllinen pesimälaji selvitysalueen maatalousvaltaisissa osissa. Teeri (Tetrao tetrix), NT, D Ilmeisesti hyvinkin runsaslukuinen pesimälaji selvitysalueen rikkonaisilla metsäalueilla. Elokuulta 2011 havaintoja ainakin kahdesta poikueesta Rimminmäessä sekä Niinimäenvierussa. Lisäksi muitakin havaintoja (mm. noin 10 aikuisen linnun parvi) Tuulihaukka (Falco tinnunculus) Lentopoikue Rimminmäen hakkuuaukoilla elokuussa 2011. Lisäksi havaintoja aikuisista yksilöistä Mason ja Hörhän pelloilta vuodelta 2008. Varpuspöllö (Glaucidium passerinum), D Kaksi talvista havaintoa alueelta vuosilta 2004 ja 2006. Todennäköisesti kuitenkin hyvin säännöllinen pesimälaji selvitysalueen varttuneissa kuusikoissa. Viita- (Acrocephalus dumetorum) ja luhtakerttunen (A. palustris) Molemmat potentiaalisia pesimälajeja selvitysalueen maatalousvaltaisissa osissa. Viitakerttusella nykyisin vuosittain 2-3 reviiriä Helan, Vitikkalan ja Mason ympäristössä. Luhtakerttusesta vastaavasti yksi reviirihavainto Vitikkalasta kesältä 2007. Viirupöllö (Strix uralensis), D Kolme reviiriä alueen etelä- ja keskiosista kevättalvelta 2009. Lisäksi vanhempia havaintoja Niinimäestä ja Paukkulasta 1990-luvun puolelta. Todennäköisesti säännöllinen pesimälaji alueella. Kuva 1. Kuvia Kärkisten suunnitellulta tuulivoimapuisto-alueelta. Vasemmassa kuvassa hakattua Valkeavuoren rinnettä, oikeassa maaseutuympäristöä Helan-Hörhän ympäristöstä. 2.2. Kärpänkylä Kärpänkylän suunniteltu tuulivoima-alue sijoittuu Kärpänkylän melko voimakkaasti käsitellyille metsä- ja kallioalueille, joiden pesimälinnusto muodostuu pääosin havu- ja sekametsille tavanomaisista lajeista.
4 Länsiosistaan suunniteltu tuulivoima-alue rajautuu melko lähelle Kärppäjärven vanhojenmetsiensuojeluja Natura-aluetta (FI0900126). Linnustollisesti Kärppäjärven alueelle luonteenomaiseen lajistoon kuuluvat useat erityisesti vanhoille kuusimetsille ominaiset lajit, kuten mm. kanahaukka (Accipiter gentilis), pohjantikka, idänuunilintu). Eteläosistaan suunniteltu tuulivoima-alue rajautuu vastaavasti Iilijärvenkallioiden-Lästilänvuoren arvokkaalle kallioalueelle. Kallioalueelle luoteenomaiseen pesimälinnustoon kuuluvat nykyisin mm. kehrääjä (Caprimulgus europaeus), käki (Cuculus canorus) ja kulorastas (Turdus viscivorus). Kokonaisuudessaan tietoja suunnitellun tuulivoima-alueen pesimälinnustosta on lintutieteellisen yhdistyksen havaintoarkistossa olemassa nykyisin hyvin vähän (vain noin 30 havaintoriviä viimeiseltä viideltä vuodelta), minkä vuoksi erityisesti uhanalaisten lajien esiintymistä alueella on niiden pohjalta vaikea kattavasti arvioida. Seuraavassa esitetään lyhyesti yhdistyksen havaintoarkistossa olevat tiedot Kärpänkylän suunnitellulta tuulivoimapuistoalueelta (aluerajaus 6835140, 3414449; 6840129, 341871) vuosilta 2006 2011. Lisäksi joidenkin lajien kohdalla on esitetty myös vanhempia havaintoja. Taulukossa on lisäksi esitetty eri lajien suojelullinen asema (käytetyt lyhenteet: VU = Suomen lajien uhanalaisarvioinnin perusteella (Rassi ym. 2010) vaarantunut laji, NT = silmälläpidettävä laji, RT = Järvi- Suomen alueella (vyöhyke 2b) alueellisesti uhanalainen laji, D = EU:n lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteen I laji, joita jäsenvaltioiden tulisi suojella erityistoimin). Kaakkuri (Gavia stellata), NT, D Selvitysalueelta ja sen lähiympäristöstä tunnetaan useita kaakkurin pesimäalueita. Tarkemmat tiedot näistä on suojelusyistä salattu ja toimitettu erikseen Keski-Suomen liittoon. Kanahaukka (Accipiter gentilis) Havainto lentopoikueesta Perävuoren laajoilla hakkuuaukoilla elokuussa 2011. Tarkka pesäpaikka ei tiedossa. Lisäksi kesäkuulta 2011 olemassa havainto saalista kantaneesta yksilöstä selvitysalueen eteläpuolelta Ylä-Saksan pelloilta. Kehrääjä (Caprimulgus europaeus), RT, D Runsaasti havaintoja erityisesti suunnitellun tuulivoima-alueen eteläosien harjujensuojeluohjelmaalueelta sekä Pyhänpääntien varresta. Kesällä 2011 alueella havaittiin ainakin kolme kehrääjäreviiriä. Todellinen reviirimäärä kuitenkin todennäköisesti tätä korkeampi. Nuolihaukka (Falco subbuteo) Lentopoikue Perävuoren hakkuuaukolla elokuussa 2011. Palokärki (Dryocopus martius), D Ilmeisesti melko säännöllinen pesimälaji alueella. Lajista useita havaintoja ainakin Pesäkivenkalliolta sekä Isomäestä elokuulta 2011. Pyy (Bonasa bonasia), D Ilmeisesti melko säännöllinen pesimälaji selvitysalueen ryteikköisimmillä metsäalueilla. Elokuulta 2011 havainto maastopoikueesta Syväjärven rantasuolta. Sääksi (Pandion haliaetus), NT, D Pesii ilmeisesti jossain ranta-alueiden läheisyydessä. Havaintoja ainakin alueen eteläpuolisilta ranta-alueilta. Teeri (Tetrao tetrix), NT, D Ilmeisesti hyvinkin runsaslukuinen pesimälaji tuulivoima-alueen rikkonaisilla metsäalueilla. Elokuun 2011 maastokäynnillä havaintoja ainakin kahdesta aikuisten lintujen parvesta (a10 ja an15) Soimakalliolla ja Perävuoressa sekä poikueesta Pesäkivenkalliolla. Tuulihaukka (Falco tinnunculus) Pesii ilmeisesti ainakin Tervalan-Närvän ja Ylä-Saksan peltoalueiden ympäristössä sekä mahdollisesti myös Iilijärvenkallioilla, joista kaikista olemassa havaintoja lajista vuosilta 2007 2011. Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum), viitasirkkalintu (Locustella fluviatilis), punavarpunen (Carpodacus erythrinus) (NT), pensastasku (Saxicola rubetra) Havaintoja useilta vuosilta erityisesti Närvän ja Tervalan tilojen maatalousvaltaisilta alueilta.
5 Kuva 2. Kuvia Kärpänkylän suunnitellulta tuulivoimapuisto-alueelta. Vasemmassa kuvassa harvennettua mäntykangasta alueen keskiosista Pesäkivenkalliolta, oikeassa avohakkuualuetta hakkuualuetta Perävuoren laelta. 2.3. Pihlajakoski Pihlajakosken suunniteltu tuulivoima-alue sijoittuu Kuhmoisten koillisosiin Harjunsalmen pohjoispuolen jyrkkäpiirteisille kallioalueille. Metsiä on erityisesti alueen keskiosissa käsitelty melko voimakkaasti ja alueen kasvillisuutta luonnehtivatkin monin paikoin linnustollisesti pääosin melko karut nuoret kasvatusmetsät sekä eri kehitysasteiden metsänuudistusalueet. Sen sijaan alueen etelä- ja länsiosissa mm. Kaitajärven Natura-alueella (FI0900115, SCI) sekä Kartinvuoren-Rappuvuoren ympäristössä esiintyy laajemmin myös varttuneita ja vanhoja kuusimetsiä, joissa myös pesimälinnusto on monipuolisempaa (mm. hippiäinen, kuusitiainen, palokärki, pyy). Tuulivoima-alueen eteläpuolella Ison Pihlajajärven ympäristössä kasvillisuus on monin paikoin hyvin rehevää ja tämän alueen (ml. Kaitajärven Natura-alue) kuuluu nykyisin useita vaateliaita lehti- ja lehtipuuvaltaisten sekametsien lajeja, kuten mm. harmaapäätikka ja kultarinta (Hippolais icterina). KSLY:n havaintoarkistossa olevat tiedot Pihlajakosken suunnitellulta tuulivoima-alueelta painottuvat pääosin alueen eteläpuolelle Ison Pihlajajärven Pihlajakosken alueelle, kun taas tuulivoimatuotantoon suunnitelluilta kallioalueilta havaintotietoja ei ole olemassa käytännössä lainkaan. Seuraavassa esitetään koostetusti yhdistyksen havaintoarkistossa olevat tiedot Pihlajakosken suunnitellulta tuulivoimapuistoalueelta sekä sen lähiympäristöstä (aluerajaus 6842684, 3408679; 6847763, 3413848) vuosilta 2006 2011. Taulukossa on lisäksi esitetty olemassa olevien havaintotietojen ohella lajien suojelullinen asema (käytetyt lyhenteet: VU = Suomen lajien uhanalaisarvioinnin perusteella (Rassi ym. 2010) vaarantunut laji, NT = silmälläpidettävä laji, D = EU:n lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteen I laji, joita jäsenvaltioiden tulisi suojella erityistoimin). Harmaapäätikka (Picus canus), D Kaikkiaan 6 7 kevät- ja kesäaikaista havaintoa vuosilta 2009 2011 (osa havainnoista koskee todennäköisesti samoja yksilöitä) erityisesti selvitysalueen eteläosista sekä Iso-Pihlajajärven ympäristöstä. Ilmeisesti jokavuotinen pesimälaji alueella. Helmipöllö (Aegolius funereus), NT, D Yksi reviirihavainto selvitysalueen pohjoispuolelta Edessalmelta maaliskuulta 2009. Pesii hyvinä myyrävuosina todennäköisesti myös selvitysalueen metsävaltaisilla alueilla. Huuhkaja (Bubo bubo), NT, D Vt 24 ja Hautavehmaantien risteysalueelta löydetty kuollut yksilö huhtikuussa 2004, jonka lisäksi Harjunsalmen ympäristöstä on olemassa havaintoja huuhkajasta ainakin kesiltä 2000 ja 2004. Kuikka (Gavia arctica), D Ei todennäköisesti pesi varsinaisella selvitysalueella. Iso-Pihlajajärvi sekä Päijänteen ranta-alueet potentiaalisia pesimäalueita, joista ainakin Iso-Pihlajajärveltä havainto poikueesta kesällä 2011. Kaakkuri (Gavia stellata), NT, D Selvitysalueelle ja sen lähiympäristöön sijoittuu kaakkurin tunnettuja pesimäalueita. Tarkemmat tiedot näistä on toimitettu Keski-Suomen liittoon erillisessä liitteessä. Kanahaukka (Accipiter gentilis) Viisi havaintoa paikallisista kanahaukoista Pihlajajärven ympäristöstä sekä Alkulasta. Lisäksi laji pesii ainakin Edessalon vanhojen metsien suojelualueella.
6 Metso (Tetrao urogallus), NT, D Närvän alueelta on olemassa kaksi havaintoa metsosta vuosilta 2003 2004. Selvitysalueella on vielä paikoitellen jäljellä metson kannalta potentiaalisia metsäalueita, minkä vuoksi laji todennäköisesti kuuluu vieläkin alueen pesimälinnustoon. Palokärki (Dryocopus martius), D Yksi havainto huutelevasta linnusta Kinavuoresta elokuulta 2011. Lisäksi vanhoja havaintoja pariskunnasta Alkulan tilan ympäristöstä huhtikuulta 2009. Todennäköisesti säännöllinen pesimälaji alueella. Pyy (Bonasa bonasia), D Todennäköisesti säännöllinen pesimälaji selvitysalueen ryteikköisillä metsäalueilla. Elokuulta 2011 havainto maastopoikueesta Töhölän eteläpuolelta. Teeri (Tetrao tetrix), NT, D Ilmeisesti hyvinkin runsaslukuinen pesimälaji selvitysalueen rikkonaisilla metsäalueilla. Elokuulta 2011 havaintoja ainakin kahdesta poikueesta Rimminmäessä sekä Niinimäenvierussa. Lisäksi useita muitakin havaintoja sekä yksittäisistä linnuista että koiraslinnuista eri puolilta selvitysaluetta (mm. noin 10 aikuisen linnun parvi) Tuulihaukka (Falco tinnunculus) Lentopoikue Rimminmäen hakkuuaukoilla elokuussa 2011. Lisäksi havaintoja aikuisista yksilöistä Mason ja Hörhän pelloilta vuodelta 2008. Varpuspöllö (Glaucidium passerinum), D Kaksi talvista havaintoa alueelta vuosilta 2004 ja 2006. Todennäköisesti kuitenkin hyvin säännöllinen pesimälaji selvitysalueen varttuneissa kuusikoissa. Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum) Kesällä 2011 useita reviirejä Ison-Pihlajajärven ympäristössä. Kuva 3. Kuvia Pihlajakosken suunnitellulta tuulivoimapuisto-alueelta. Vasemmassa kuvassa hakkuuaukkoa Kurkivuoren laelta, oikeassa karua kanervatyypin kangasta Kartinvuoren laelta. 3. MUUTTOLINNUSTO 3.1. Yleistä Päijänteen lintumuutosta Päijänne on keskisuomalaisten lintuharrastajien piirissä tunnettu jo pitkään yhtenä sisämaan merkittävimmistä lintujen muuttokanavista, jonka kautta muuttaa vuosittain satoja tuhansia lintuja. Päijänteen alueen kautta kulkevasta muutosta pääasiallisia lajiryhmiä ovat erityisesti Suomen keskiosissa sekä Pohjois-Skandinaviassa pesivä lintulajisto, joiden lisäksi Päijänteelle ohjautuu kuitenkin säännöllisesti merkittäviä määriä myös kauempana idässä Kuolan niemimaalla sekä Jäämerellä pesiviä lajeja. Eri lajien pääasiallisten muuttoreittien kannalta Päijänteen alueen kautta kulkeva lintumuutto voidaan jakaa karkeasti a) selkeämmin Päijänteen vesistöä seurailevaan vesi- ja rantalintumuuttoon, sekä b) Päijänteen rantojen kautta kulkevaan maalintumuuttoon. Vesi- ja rantalintumuutto (mm. sorsat, hanhet, kuikka- ja lokkilinnut sekä valtaosa kahlaajista) painottuu Keski-Suomessa valtaosin alueen suurien vesistöreittien ja selkävesien läheisyyteen, joista Päijänne on muuttolinnuston näkökulmasta selkeästi merkittävin. Nämä lajit myös muuttavat yleensä pääosin veden päällä, mutta voivat usein myös ylittää
7 niiden lentoreitille osuvia esteitä tai maa-alueita (saaret sekä kapeat kannakset ja niemet). Erityisesti syksyllä Päijänteen vesireitti kerää osaltaan yhteen idän puolelta saapuvaa vesilintumuuttoa ohjaten sitä osaltaan järvenselkien suuntaisesti kohti etelää. Tästä syystä muuttajamäärät ovat Päijänteen eteläosissa usein säännöllisesti järven keski- ja pohjoisosia suurempia. Suurikokoisemmista vesilinnuista metsähanhi ja laulujoutsen ovat tässä yhteydessä kuitenkin poikkeus. Näiden lajien muuttoreitit kulkevat Keski- Suomessa useista vesi- ja rantalintulajeista poiketen suoraviivaisemmin kohti koillista eivätkä ne merkittävissä määrin keräänny Päijänteen muodostamalle vesireitille. Vesi- ja rantalintujen ohella Päijänteen rannat muodostavat tärkeän muuttoreitin myös useille maaalueiden kautta muuttaville lajeille (mm. päiväpeto- ja varpuslinnut, kurki, sepelkyyhky). Vesilinnuista poiketen maalinnut pyrkivät muutollaan yleisesti välttelemään suurien, yhtenäisten järvenselkien ylittämistä, vaan muuttavat mieluummin maa-alueiden päällä, jossa niille on tarjolla enemmän joko potentiaalisia ruokailualueita (mm. varpuslinnut) tai niiden muuttomatkallaan hyödyntämiä nosteita (mm. petolinnut, kurki). Saapuessaan Päijänteen rantaan maalintujen muutto yleensä pysähtyy ja ohjautuu edelleen rantojen suuntaisesti keväällä pohjoiseen tai syksyllä etelään. Tästä syystä myös useiden maalintujen muuttajamäärät ovat Päijänteen ranta-alueilla usein huomattavan korkeita johtuen järvenselkien muuttoa keskittävästä vaikutuksesta. Keväällä maalintumuutto painottuu erityisesti Päijänteen länsirannalle lintujen saapuessa järven rantaan yleensä joko etelästä tai lounaasta ja jatkaen tästä matkaansa rantojen suuntaisesti kohti pohjoista. Vastaavasti syksyllä tilanne on päinvastainen Keski- ja Pohjois-Päijänteen isojen järvenselkien keskittäessä idän ja koillisen suunnalta tulevaa lintumuuttoa ja ohjaten sen järven itärantaa pitkin kohti etelää. Sisämaassa sää- ja tuuliolosuhteet vaikuttavat rannikkoalueita voimakkaammin erityisesti näkyvään lintumuuttoon, minkä vuoksi eri lajien havaitut muuttajamäärät voivat vaihdella jopa 100-kertaisesti vuosien välillä. Voimakkaimmin säätilojen vaikutus lintujen muuttoon näkyy erityisesti arktisten vesilintujen ja hanhien kohdalla, joiden pääasialliset muuttoreitit painottuvat sekä keväällä että syksyllä Suomenlahden rannikolle sekä itärajan tuntumaan Laatokan Karjalaan. Näiden lajien muutto voi kuitenkin erityisesti itä- ja kaakkoistuulien aikaan ohjautua merkittävissä määrin myös Keski-Suomen puolelle, jossa Päijänne toimii keskeisenä muuttokanavana. Esimerkkejä Päijänteen alueen kovista muuttopurkauksista ovat esimerkiksi yli 5 000 kuikkalinnun muutto havaittuna Kuhmoisten Tehinniemestä toukokuussa 1994 sekä kymmenien tuhansien yksilöiden suuruiset hanhimuutot (lajeina pääasiassa valkoposki-, sepel- ja tundrahanhi) Etelä- ja Keski-Päijänteeltä vuosilta 1999 ja 2006. Optimaalisten tuuliolosuhteiden ohella sadealueet vaikuttavat myös osaltaan siihen, kuinka voimakasta muuttoa Päijänteellä on mahdollista havaita. Parhaiten muuttoa pääsee Päijänteellä näkemään yleensä pilvisinä ja tihkusateisina päivinä, jolloin muuttoparvet pudottautuvat heikon näkyvyyden vuoksi yleensä alemmas ja muuttavat edelleen tiiviimmin Päijänteen kaltaisia suuria vesistöreittejä seuraillen. Sen sijaan kirkkaassa, myötätuulisessa säässä havaittava lintumuutto on Päijänteellä yleensä selkeästi heikompaa. Eri lajien tai lajiryhmien muuton ohjautuminen Päijänteelle sekä mahdollisuudet sen havainnoimiselle vaihtelevat kuitenkin suuresti eri muuttoaikoina sekä eri lajien välillä. Eri lajien kannalta optimaalisia sääolosuhteita on käsitelty laajemmin Martikaisen (2008) artikkelissa, jossa Päijänteen alueen vesi- ja rantalintumuuttoa on kuvattu tätä havaintokoostetta yksityiskohtaisemmin. 3.2. Kärkisten alue lintumuuton kannalta Kärkistensalmi on nykyisin erityisesti kevätmuuton aikaan yksi Keski-Suomen aktiivisimmin seurattuja muutontarkkailupaikkoja, jossa havaitaan usein mm. Keski-Suomen mittakaavassa merkittäviä vesilintu-, hanhi- ja petolintumuuttoja. Pääasiassa muuttoa seurataan Kärkistensalmessa maaliskuun puolivälistä huhtikuun loppuun, jolloin seuranta voi alueella olla hyvinkin säännöllistä (alueella havainnointia karkeasti 15 20 päivänä vuosittain). Muutontarkkailuajat ja seurannan kesto vaihtelevat kuitenkin suuresti vuosien välillä, minkä vuoksi vuosien välisiä muuttajamääriä ja niiden vaihtelua on tässä yhteydessä vaikea luotettavasti vertailla. Kärkistensalmen sillan ohella muutonseurantaa on viime vuosien aikana suoritettu melko aktiivisesti myös salmen eteläpuolisen Kapalaukeen niemen kärjestä, jossa seuranta on painottunut erityisesti arktisten vesilintujen ja kuikkalintujen päämuuttoon (nk. kevätarktika) toukokuun loppupuolelle. Yhteenveto eri lajien tai lajiryhmien havaituista muuttajamääristä Kärkistensalmen ja Kapalaukeen tarkkailupaikoilta viime vuosilta on esitetty taulukossa 1. Syksyllä muutonseuranta on Kärkistensalmessa oleellisesti kevättä hajanaisempaa havainnoinnin keskittyessä Pohjois-Päijänteellä syksyisin lähinnä Heinosniemen pohjoispuolelle mm. Säynätsalon satamaan sekä Muuratsalon Paljaspäälle.
8 Taulukko 1. Eri lajien havaittuja kevätmuuttajamääriä (ajanjakso 15.3. 31.5.) Kärkistensalmen ja Kapalaukeen havaintopaikoilta vuosilta 2008 2011. Havainnot on kerätty Birdlife Suomen ylläpitämästä Tiira-havaintotietokannasta ja perustuvat kokonaisuudessaan lintuharrastajien ilmoittamiin muuttohavaintoihin. 2011 2010 2009 2008 Hanhet 1089 609 792 527 Sepelkyyhky 917 630 522 841 Joutsenet 183 450 346 191 Arktiset vesilinnut 295 1291 10 387 Päiväpetolinnut* 103 82 95 90 Kurki 288 175 103 167 Naurulokki 552 265 968 623 Töyhtöhyyppä 801 253 824 295 *ml. hiirihaukka, piekana, varpushaukka sekä lajilleen määrittämättömät hiirihaukkalajit. Lintujen pääasiallisia muuttoreittejä on hahmoteltu karttaan liitteessä 1. Lintumuutosta puhuttaessa on syytä muistaa se, ettei lintumuutto useinkaan kulje selkeiden, geometristen linjojen mukaisesti, vaan yksittäisten yksilöiden tai parvien lentoreitit voivat sen sijaan vaihdella suurestikin mm. vallitsevien sääolojen ja lajikohtaisten erojen mukaan. Vesi- ja rantalintumuuton kannalta Heinosniemi ja Kärkistensalmi sijoittuvat kahden Päijänteen suuren selkäveden, Ristinselän ja Vanhanselän, väliin keskelle näiden lajien pääasiallista muuttoreittiä. Erityisesti vesi- ja kuikkalinnut pyrkivät muutollaan seurailemaan Päijänteen pääasiallisia vesireittejä, minkä vuoksi niiden on havaittu ohittavan Heinosniemen pääsääntöisesti joko niemen eteläpuolelta Mustanselän kautta tai vaihtoehtoisesti oikaisevan suoraan Kärkistensalmen havaintopaikan ja edelleen Heinosniemen keski- ja itäosien ylitse kohti Ristiselkää. Näistä Heinosniemen yli muuttavien yksilöiden muuttoreitit kulkevat todennäköisesti ainakin osin suunnitellun tuulivoimapuistoalueen ja erityisesti sen itäosien kautta. Eri muuttoreittien keskinäistä merkitystä tai Heinosniemen yli muuttavien yksilöiden osuutta on olemassa olevan aineiston perusteella kuitenkin vaikea yksityiskohtaisemmin arvioida. Todennäköisesti eri lajien halukkuus lähteä ylittämään Heinosniemen kaltaista estettä riippuu osaltaan myös sääolosuhteista. Erityisesti kirkkaalla säällä lintujen on havaittu muuttavan yleisesti korkeammalla, jolloin myös pienialaisten esteiden ylittäminen onnistuu todennäköisesti helpommin. Sen sijaan huonossa säässä (mm. vesisade, vastatuuli) monet lajit muuttavat alempana ja pyrkivät muutollaan seurailemaan voimakkaammin suuria vesistöjä tai muita muuton johtolinjoja. Tällöin parvet lähtevät todennäköisesti mieluummin kiertämään Heinosniemen kaltaista niemeä kuin nostavat korkeuttaan ja lentävät sen yli. Muista vesi- ja rantalintulajeista mm. lokit muuttavat nykykäsityksen mukaan pääosin em. muuttolinjoja käyttäen niiden muuton kulkiessa kuitenkin osin myös kauempaa lännestä Vanhanselän suuntaisesti kohti koillista. Suurikokoisista vesilinnuista metsähanhi ja laulujoutsen tekevät tässä yhteydessä sen sijaan merkittävän poikkeuksen. Vaikka erityisesti metsähanhen muuttajamäärät ovat Kärkistensalmella usein huomattavia, ei näiden lajien muutto yleensä keskity muiden vesilintujen tapaan Päijänteelle, vaan se leviää tasaisesti hyvinkin leveälle sektorille sekä sillan itä- että länsipuolelle. Maalintumuutto seurailee Päijänteellä keväisin pääsääntöisesti vesistön länsirantaa, minkä vuoksi niiden muutto painottuu Kärkistensalmella valtaosin sillan länsipuolelle Korpilahden rannikolle. Syksyllä muuttoa ei Kärkistensalmella ole yhtä intensiivisesti havainnoitu kuin keväällä, minkä vuoksi eri lajien muuttoreiteistä ei voida tässä yhteydessä antaa yksityiskohtaista arviota. Lintuharrastajien käsityksen mukaan erityisesti vesi- ja rantalinnut käyttävät todennäköisesti pääosin samoja muuttoreittejä kuin keväällä pyrkien pääsääntöisesti seurailemaan Päijännettä Heinosniemen itäpuolelta Kärkisiin ja jatkamaan tästä edelleen sillan eteläpuolitse Vanhanselälle. Tässäkin yhteydessä osa erityisesti korkeammalla vedenpinnan yläpuolella muuttavista linnuista todennäköisesti myös oikaisee suoraan Heinosniemen keski- ja itäosien ylitse suunnaten Ristinselältä suoraan Vanhanselälle. Maalintumuutto on Päijänteellä keskittynyt syksyisin varsin selkeästi järven itärannalle, minkä vuoksi niiden määrät jäävät myös Heinosniemen alueella todennäköisesti melko pieniksi.
9 Kuva 4. Maisemakuva Sorokalliolta (Niiniojantieltä) pohjoiseen kuvattuna. 3.3. Kärpänkylän ja Pihlajakosken alueet lintumuuton kannalta Kärpänkylän ja Pihlajakosken alueita tarkastellaan tässä yhteydessä yhdessä, koska alueiden kautta kulkevaa lintumuuttoa ei olemassa olevan havaintoaineiston perusteella ole mahdollista arvioida aluekohtaisesti. Kärpänkylän ja Pihlajakosken suunnitellut tuulivoima-alueet sijoittuvat molemmat Päijänteen eteläosiin Tehinselän länsirannalle. Lähes 30 km pitkä Tehinselkä-Judinsalonselkä keskittää muuttoa laajaltakin alueelta, minkä vuoksi erityisesti useat Keski-Suomen alueen kautta kulkevan vesilintumuuton parhaista muutontarkkailupaikoista (mm. Tehinniemi, Lieniemi ja Oinassaari) sijoittuvat tälle alueelle. Tehinselällä muuttoa seurataan aktiivisimmin erityisesti loppukeväästä arktisen muuton aikaan, jolloin Päijänne keskittää merkittävällä tavalla rannikolta sisämaahan ohjautuvaa hanhi-, sorsaja kahlaajamuuttoa, sekä vastaavasti syksyllä, jolloin Päijänteen selät keräävät yhteen idän-koillisen suunnalta Keski-Suomeen ohjautuvaa lintumuuttoa. Yleensä useimmat KSLY:n alueen suurimmista vesija rantalintumuutosta havaitaankin em. havaintopisteistä. Taulukko 2. Eri lajiryhmien syysmuuttajamääriä (ajanjakso 1.7. 30.11.) Tehinniemen ja Oinassaaren havaintopaikoilla vuosilta 2006 2010. Havainnot on kerätty Birdlife Suomen ylläpitämästä Tiira-havaintotietokannasta ja perustuvat lähinnä lintuharrastajien ilmoittamiin muuttohavaintoihin. 2010 2009 2008 2007 2006 Hanhet 1679 519 121 4962 26269 Arktiset vesilinnut* 2395 1334 612 2119 2719 Muut sorsalinnut** 535 1326 4514 3055 3767 Kahlaajat 1846 306 553 351 40 Kuikkalinnut 218 169 113 322 592 Kihut 7 3 7 3 12 * mustalintu, pilkkasiipi, alli ** ml. sinisorsa, haapana, jouhisorsa, tavi, lapasorsa, tukkasotka, lapasotka, telkkä sekä lajilleen määrittämättömät sorsalinnut
10 Taulukko 3. Eri lajien ja lajiryhmien muuttajamääriä kevätarktikan aikaan (ajanjakso 1.5. 1.6.) Tehinniemen ja Oinassaaren havaintopaikoilta vuosilta 2006 2010. Havainnot on kerätty Birdlife Suomen ylläpitämästä Tiirahavaintotietokannasta ja perustuvat lähinnä lintuharrastajien ilmoittamiin muuttohavaintoihin. 2010 2009 2008 2007 2006 Hanhet 117 30 378 12 124 Arktiset vesilinnut* 4610 611 1709 222 1031 Kahlaajat 3 22 176 8 13 Kuikkalinnut 295 293 374 239 459 Kihut 5 4 1 2 1 * ml. mustalintu, pilkkasiipi, alli + määrittämättömät vesilinnut Eri lajiryhmien muuttoreittejä on hahmoteltu karttaan liitteessä 2. Erityisesti näkyvä vesi- ja rantalintumuutto keskittyy Keski-Päijänteellä tehtyjen havaintojen perusteella pääsääntöisesti alueen suurille järvenselille lintujen lähtiessä vesialueet kohdatessaan seurailemaan niitä. Lisäksi syksyllä vesilintuja saapuu Judinsalon- ja Tehinselälle usein myös suoraan idästä niiden jatkaen vesistön kohdatessaan matkaansa usein vesistöreittiä mukaillen kohti etelää. Maalintumuuttoa on Keski-Päijänteen suurten selkien läheisyydessä seurattu selkeästi vesilintumuuttoa vähemmän, minkä vuoksi sitä voidaan tässä yhteydessä arvioida ainoastaan hyvin karkeasti maalintumuuton yleisten ominaisuuksien sekä vesilintumuuton yhteydessä tehtyjen hajahavaintojen perusteella. Ilmeisesti maalintumuutto seurailee Kuhmoisten alueella kuitenkin muun Päijänteen tapaan vesistöalueen itä- ja länsirantoja, minkä vuoksi erityisesti keväisin suunniteltujen tuulivoima-alueiden kautta muuttaa todennäköisesti kohtalaisia määriä maalintulajeja. Syksyllä muutto painottuu sen sijaan selkeämmin Päijänteen itäpuolelle. Tehin- ja Judinsalonselkien alueella vesialueiden leveys toimii Keski- Päijänteellä todennäköisesti melko vahvana esteenä erityisesti pienikokoisemmille lintulajeille, minkä vuoksi järvenselkien yli kulkeva maalintumuutto on todennäköisesti melko heikkoa. Maalintumuuttoa Kuhmoisissa kuitenkin seurattu vain hyvin satunnaisesti, minkä vuoksi sen voimakkuudesta tai esimerkiksi muuttokäytävän leveydestä Kuhmoisten ranta-alueilla ei tässä yhteydessä ole mahdollista antaa kunnollista arviota. Kuva 5. Maisemakuva Kärpänkylän selvitysalueen eteläosista Iilijärvenkalliolta kaakkoon
11 4. JOHTOPÄÄTÖKSET Tuulivoimahankkeiden linnustovaikutuksille on luonteenomaista se, etteivät ne yleensä rajaudu pelkästään tuulivoimaloiden suunnitelluille rakentamisalueille, vaan ne voivat vaikuttaa koko tuulivoimaalueen ja sen lähialueiden linnustoon. Tuulivoimaloiden kannalta mahdollisia vaikutustekijöitä ovat erityisesti 1) tuulivoimaloiden ja niiden rakentamisen aiheuttamat häiriötekijät, 2) tuulivoimaloiden linnuille aiheuttama törmäyskuolleisuus, sekä 3) tuulivoima-alueiden estevaikutukset ja niiden vaikutukset esimerkiksi lintujen käyttämiin muutto- ja ruokailulentoreitteihin (mm. Fox ym. 2006). Yleisesti tuulivoimaloiden linnustovaikutuksia pystytään parhaiten ehkäisemään tuulivoima-alueiden huolellisella sijoittelulla ja paikkojen valinnalla. Birdlife Suomi on laatimassaan kannanotossa (Birdlife Suomi 2009) suositellut erityisesti suurimpien lintujen kerääntymäalueiden, uhanalaisten lajien (erityisesti suuret petolinnut) keskeisten pesimäalueiden sekä voimakkaimpien muuttoreittien rajaamista tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen ulkopuolelle, minkä avulla pystytään osaltaan ehkäisemään myös tuulivoimaloiden linnuille aiheuttamia riskitekijöitä. Seuraavassa tuodaan esiin olemassa olevan aineiston perusteella esiin nousseita linnustonäkökohtia, jotka tulisi osaltaan huomioida Kärkisten, Pihlajakosken ja Kärpänkylän suunniteltujen tuulivoima-alueiden osalta. Sekä Korpilahden (nykyisin osa Jyväskylää) Kärkisten että Kuhmoisten Kärpänkylän ja Pihlajakosken suunnitellut tuulivoima-alueet sijoittuvat Päijänteen länsirantojen pääosin asumattomille, metsävaltaisille alueille. Suunniteltujen tuulivoimaloiden pesimälinnustoon kohdistuvien vaikutusten voidaankin kaikkien alueiden kohdalla arvioida kohdistuvan erityisesti varttuneille ja vanhoille metsille tyypilliseen lajistoon (erityisesti suurikokoiset petolinnut), joiden kannalta keskeiset elinympäristöt tulisikin selvittää osana hankkeiden jatkosuunnittelua. Muutenkin havaintoaineistoa sekä Kärkisten, Pihlajakosken että Kärpänkylän suunniteltujen tuulivoima-alueiden pesimälinnustosta on lintutieteellisen yhdistyksen arkistossa olemassa hyvin vähän, minkä vuoksi sen pohjalta on hyvin vaikea antaa luotettavia arvioita koskien alueen nykytilaa tai linnustollista arvoa. Varttuneiden ja vanhojen metsien lajien ohella erityisesti Kuhmoisten selvitysalueilla huomionarvoinen laji on kaakkuri, jonka pesimäkanta on Kuhmoisten alueella Keski-Suomen alueen tiheimpiä. Lajin pesimäalueita tunnetaan myös suunniteltujen tuulivoima-alueiden läheisyydestä. Kaakkurille tyypillisiä pesimäalueita ovat yleensä pienet, asumattomat suolammet ja - järvet, joilta emolinnut hakeutuvat usein kalastamaan pesimälampea ympäröiville suurille järvenselille. Kuhmoisissa Päijänteen suuret selät (Tehinselkä, Judinsalonselkä) lukeutuvat alueella pesivien kaakkureiden pääasiallisiin ruokailualueisiin. Tästä syystä erityisesti Kuhmoisten keskustaajaman pohjoisja koillispuolella pesivien kaakkureiden ruokailulennot kulkevat todennäköisesti melko suuressa määrin varsinkin Kärpänkylän suunnitellun tuulivoima-alueen kautta. Kaakkurin kannalta tuulivoimala-alueet tulisikin tässä yhteydessä pyrkiä rajaamaan siten, että lajin tärkeimmät pesimälammet sekä lentosektorit pesäpaikoilta Päijänteen suuntaan jäisivät vapaiksi. Muuttolintujen kannalta Päijänne muodostaa yhden sisämaamuuton kannalta keskeisistä johtolinjoista, joka keskittää osaltaan sekä järvenselkiä seurailevaa vesi- ja rantalintumuuttoa että maalintumuuttoa, jolle Päijänteen suuret järvenselät muodostavat selkeän esteen muuton keskittyessä erityisesti rantaalueiden läheisyyteen. Muuttolinnuston kannalta Kärkisten alue sijoittuu Ristinselän ja Vanhanselän väliin jäävälle niemelle. Erityisesti vesilintujen muuttoreitit kulkevat Kärkisten alueella todennäköisesti ainakin osittain Heinosniemen itäosien ylitse lintujen suunnatessa esimerkiksi keväällä Vanhanselältä suoraan kohti Ristinselkää. Suunniteltu tuulivoima-alue sijoittuu todennäköisesti itä- ja keskiosiltaan tälle muuttoreitille. Tästä syystä tuulivoima-alueen rajaaminen erityisesti itäosistaan olisi todennäköisesti perusteltua. Kärpänkylän ja Pihlajakosken alueet sijoittuvat Tehinselän-Judinsalonselän länsirannalle. Linnuista erityisesti vesilintumuutto painottuu Tehinselällä tehtyjen havaintojen perusteella hyvinkin voimakkaasti vesialueiden päälle, kun taas ranta-alueiden puolella näiden lajien muutto on pääsääntöisesti melko vähäistä. Sen sijaan erityisesti keväisin maalintumuutto voi osaltaan ohjautua em. tuulivoima-alueiden kautta. Maalintumuuttoa ei Keski-Päijänteen ranta-alueilla ole erityisesti keväällä juurikaan seurattu, minkä vuoksi tietoa muuton voimakkuudesta tai muuttokäytävien sijoittumisesta ei tältä osin ole juurikaan käytettävissä.
12 5. KIRJALLISUUS Birdlife Suomi 2009: Birdlife Suomen suojelutoimikunnan kanta tuulivoimaan. 2 s. Birdlife Suomen Tiira-havaintotietokanta. Fox A.D., Desholm M., Kahlert J., Christensen T.K. & Petersen I.K. 2006: Information needs to support environmental impact assessment of the effects of European marine offshore wind farms on birds. Ibis 148: 129 144. Martikainen E. 2008: Päijänne sisämaamuuton tärkeä johtolinja. Keski-Suomen linnut 90/2008. S. 40 54. Meek E.R., Ribbands J.R., Christer W.R., Davy P.R. & Higginson I. 1993: The effects of aero-generators on moorland bird populations in the Orkney Islands, Scotland. Bird Study 40 (2): 140 143. Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2.4.1979 luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Paakkari M. 2011: Sisä-Suomen tuulivoimaselvitys. Hafmex Wind Oy. 240 s. Rassi P., Hyvärinen E., Juslén A. & Mannerkoski I (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Valkama J., Vepsäläinen V. & Lehikoinen A. 2011: Suomen III lintuatlas. Suomen luonnontieteellinen keskusmuseo ja Ympäristöministeriö, <http://atlas3.lintuatlas.fi>. Luettu 10.10.2011. ISBN 978-952-10-6918-5.
Maalinnusto (kevät)? Maalinnusto (syksy) Vesi- ja rantalinnusto (kevät ja syksy) Mittakaava 1:250000 0 Koordinaattijärjestelmä: KKJ-yk Nurkkapisteen koordinaatit: 6814845:3398097-6860595:3446597 25 km
Maalinnusto (kevät) Maalinnusto (syksy) Vesi- ja rantalinnusto (kevät/syksy) Mittakaava 1:247201 0 Koordinaattijärjestelmä: KKJ-yk Nurkkapisteen koordinaatit: 6859030:3413503-6904268:3461460 24,7 km