(Alue koordinaatin X = 6880 pohjoispuolella)

ARK,TOKAPPAL,-_ M 19/3232/70/3//Ö 1 Koskee 3232 3231 Virtasalmi-Juva T. Siikarla 1970 SELOSTUS GEOFYSIKAALISISTA TUTKIMUKSISTA VIRTASALMEN-JUVAN TUTKIMUSALUEEN POHJOIS- OSASSA VUOSINA 1963-1970 (Alue koordinaatin X = 6880 pohjoispuolella)

SISÄLLYS JOHDANTO LINJOITUSTYÖT GEOFYSIKAALISET YLEISMITTAUKSET Magneettisetmittaukset Painovoimamittaukset Elektromagneettisetmittaukset Slingram-mittaukset Tur a.m-mittaukset Mittaustulostenesittäminen GEOFYSIKAALISET TÄYDENNYSMITTAUKSET Slingram korkeajaksomittaukset Piilukka Ankeleen alue Längelmäenjärven E-ranta Muita täydennysmittauksia ~P(Omapotentiaalimittaukset IP-(Indusoitu polarisaatio)mittaukset Mustalammen alue Pitkäselän alue GEOFYSIKAALISTEN MITTAUSTULOSTEN TULKINNASTA Yleistä Karttalehden 3231 alue Karttalehden 3232 alue YHTEENVETO LIITELUETTELO

JOHDANTO Virtasalmen-Juvan alueen geofysikaaliset tutkimukset maasta käsin aloitettiin toukokuun lopulla 1963, Tutkimuksen kohteena oli tällöin 4 km 2 :n laajuinen alue Narilan tienristeyksen ympärillä. Tällä alueella suoritettiin sekä magneettiset että elektromagneettiset mittaukset. Myöhemmin samana kesänä suoritettiin vastaavia mittauksia Näärinkijärven lounaispuolella n. 18 km Narilan alueesta etelälounaaseen. Vuoden 1964 tammikuussa jatkettiin Narilan mittauksia pohjoiseen Virmasjärvelle ja kesän aikana edelleen Virmasjärven länsipuolelle ja osittain myös järven itäpuolelle. Kesän 1964 mittauksiin sisältyy Hällinmäen kuparim almi. Vuoden 1964 jälkeen on Virtasalmen-Juvan alueen geofysikaalisia mittauksia vuosittain jatkettu muiden tutkimuskohteiden ohella siten, että vuoden 1969 loppuun mennessä oli systemaattisesti mitattu yli 600 km 2 laajuinen alue. Päämenetelminä on ollut magneettinen mittaus sekä elektromagneettinen Slingram-mittaus, jotka peittävät koko alueen. Varsin laajat alueet on tutkittu myös gravimetrisesti. Lisäksi on rajoitetumpia alueita mitattu Turam-menetelmällä. IP-mittauksia sekä omapotentiaalimittauksia on käytetty eräissä detaljitutkimuksissa. Geofysikaalisten tutkimusten johtoon ja tulosten tulkintaan ovat allekirjoittaneen apuna osallistuneet tekn. Matti Ketola vuosina 1964-1965 ja fil.lis. Lauri Eskola vuodesta 1966 lähtien. Kenttätöiden suorituksesta ovat vastanneet tutkimusassistentit Osmo Kinnari, Niilo Puranen ja Juhani Kankaanpää sekä työnjohtajat P. Manunen, V. Niinikoski, A. Salo ja M. Sirkeinen. tin

2 Alueen johtavana geologina on toiminut tri Lauri Hyvärinen, joka esittää omassa raportissaan M 19/3232/70/1 geologisen tutkimuksen tulokset. Tässä raportissa käsitellään vain osaa koko Virtasalmen-Juvan tutkimusalueesta. Tämä alue on suuruudeltaan n. 300 km 2 ja sisältää osia seuraavista karttalehdistä : 3231 06 ; 09 ; ja 12 3232 04 ; 05 ; 07 ; 08 ja 10 Kyseisen alueen geofysikaalisten tutkimusten tuloksia on aikaisemmin käsitelty seuraavissa raporteissa ja julkaisuissa : Eskola, L. 1966. Selostus omapotentiaalimittauksesta Virtasalmella elo-syyskuussa 1966. Hyvärinen, Geologisen tutkimslaito»n arkisto. L. 1969. On the geology of the copper ore field in the Virtasalmi area, eastern Finland. Bull. Co=. geol. Finlande No. 240. Siikarla, T. 1966. Selostus geofysikaalisista tutkimuksista Karsikummussa Virtasalmen pitäjässä. Geologisen tutkimuslaitoksen arkisto. 1966. Selostus geodeettisista mittauksista Karsikummun alueella Virtasalmella. Geologisen tutkimuslaitoksen arkisto. 1967. On the geophysical investigation in the Virtasalmi area. Bull. Comm. geol. Finlande No. 233.

3 LINJOITUSTYÖT Tutkittavalle alueelle on paalutettu tavanmukaisen tukilinjaverkosto, joka periaatteessa koostuu 2 x 2 km suuruisista teodoliitin avulla viitoitetuista runkoruuduista, jotka on kevytlinjoilla jaettu edelleen 500 metrin levyisiin mittauskaistoihin. Tukilinjaverkosto on selostettavan alueen itäosassa Gaussin-Krögerin akseliston suuntainen ja alueen länsiosassa diagonaalinen siten, että mittauskaistat on orientoitu suuntaan N45 W. Tukilinjaverkosto on useissa kohdin sidottu kolmiopisteiden välityksellä valtakunnan yleiseen koordinaatistoon. Tukilinjoille on rakennettu rautaputkista kiintopistepareja, joiden avulla hävinnyt linjoitus voidaan uudelleen konstruoida. Tukilinjoitusta on yksityiskohtaisesti selostettu erillisessä raportissa : T. Siikarla (1970) : Selostus linjoitustöistä Juvan-Virtasalmen tutkimusalueella (M 19/3232/ -70/2).

4 GEOFYSIKAALISET YLEISMITTAUKSET Magneettiset mittaukset Magneettiset mittaukset on koko alueella suoritettu siten, että maastoon paalutettujen tukilinjojen pisteet on mitattu Askania-magnetometrillä (runkomittaus) ja tukilinjojen välillä olevat pisteet ARM (Arvela) magnetometrillä. ARM-mittaukset on suoritettu samanaikaisesti Slingrammittausten kanssa, jolloin kummallakin menetelmällä on suoritettu havainnot täysin samoissa pisteissä. Havaintopisteiden välimatka mittauslinjoilla on 20 metriä, mittauslinjojen keskinäisen etäisyyden vaihdellessa 50-100 metriin anomalioiden tyypistä riippuen. Mittausten tihennystarve on yleensä määritetty vasta käyrien piirtämisvaiheessa. Vaikka esimerkiksi vain Slingram-mittaus olisi vaatinut tihennystä on myös magneettinen tihennetty, koska molemmat mittaukset kulkevat yhdessä. Rajoitettuja kohteita on mitattu normaalia suurempaa pistetiheyttä käyttäen sekä osittain myös mittasuuntaa vaihtaen. Magneettisesti mitatun alueen rajat ilmenevät kartasta M 20/3232/1, liite 1. Painovoimamittaukset Painovoimamittaukset käsittävät jonkin verran suppeamman alueen kuin magneettiset mittaukset. Paitsi vesistöjen muodostamia aukkoja on Virmasjärven koillispuolella, Längelmäjärven itäpuolella ja Ruokojärven-Läänän välillä gravimetrisesti mittaamattomia alueita. Liitteestä No. 2 ilmenevät gravimetrisesti mitatut alueet sekä Ruokojärven ja Haarjärven erilliset painovoimaprofiilit. Painovoimamittaukset on suoritettu Worden gravimetrillä käyttäen mittausmenetelmää, jota on aikaisemmin selostettu

5 yksityiskohtaisesti (Siikarla 1967). Mittaukset on aluksi suoritettu 100 m linjavälein ja 20 m pistevälillä, mutta tihennetty tarpeelliseksi katsotuilta osin siten, että keskimääräinen pistetiheys on 550-600 pistettä neliökilometrillä. Havaitut painovoima-arvot on redukoitu BoKguer-arvoiksi käyttämällä yhdistettyä ilma- ja BoAguer-reduktmota varten kerrointa 0.2000 mgal/m. Mittauksen alussa valittu lähtökorkeus poikkeaa maanmittaushallituksen N43 korkeussysteemistä siten, että tutkimuslaitoksen korkeudet ovat 31.55 m pienempiä kuin N43 korkeudet. Tätä alunperin valittua korkeussysteemiä on käytetty koko tutkitulla alueella. Alueen eteläosalle on mitattu erillinen runkopisteverkko, jonka muodostavat maanmi ttaushallituksen korkeuskiintopisteet. Runkoverkon mittaus ja tulokset on selostettu aikaisemmin (Siikarla 1967). Alueen pohjoisosalle ei ole muodostettu omaa kiintopisteistöä, vaan täällä eri aikoina mitatut osa-alueet on sidottu kukin erikseen eteläosan runkopisteisiin. Hällinmäen malmin ympäristöstä on laskettu jäännösanomaliat ympyrämenetelmällä n. 18 km 2 laajuiselta alueelta. Tämän alueen rajat ilmenevät myös liitteestä 2. Elektromagneettiset mittaukset Slingram-mittaukset Koko alue on mitattu Slingram-laitteilla, joissa primäärikentän taajuus on 3600 Hz. Kelaväliräon normaalisti ollut 40 m ja mittaus on suoritettu samanaikaisesti magneettisten mittausten kanssa. Tutkimusalueen pohjoisosassa on Läänän alue, pintaalaltaan 5 km 2 sekä Längelmäjärven ympäristö, pinta-alaltaan 19 km2, mitattu 60 m kelaväliä käyttäen. Ali iden rajat ilmenevät liitteestä No. 1.

6 Eräitä rajoitettuja kohteita on mitattu uudelleen tiheämpää pisteväliä tai muutettua mittaussuuntaa käyttäen. Näitä mittauksia on selostettu jälempänä kohdassa täydennysmittaukset. Eräitä alueita on myös uudelleenmitattu korkeampaa jaksolukua (14.400 Hz) käyttäen. Näitäkin selostetaan täydennysmittausten yhteydessä. Turam-mittaukset Turam-mittaukset keskittyvät pääasiassa Hällinmäen kuparimalmin ympäristöön sekä amfiboliittijaksoon Litmasenlampi - Pitkäselä - Narila Lisäksi on Turam-menetelmällä tutkittu n.s. Hulkkosen gabroalue. Kokonaisuudessaan Turammittaukset käsittävät noin 20 km 2 o Mittaukseton suoritettu geologisessa tutkimuslaitokseesa rakennetulla laitteistolla, jossa primäärikentän taajuus on 820 Hz ja kelaväli 20 m. Primäärikenttä on synnytetty pitkällä päistään maadoitetulla kaapelilla. Turam-mittausten rajat ilmenevät liitteestä No. 1. Mittaustulosten esittäminen Geofysikaalisten mittausten tulokset on koko alueelta esitetty kuullolle piirrettyinä sama-arvokäyräkarttoina mittakaavassa 1 :2 000. Karttojen piiustusala on 50 x 50 cm vastaten 1 km 2 luonnossa. Näistä kartoista on koottu yhdistelmät mittakaavaan 1 :10 000 käsittäen siten 5 x 5 km.. Nämä on edelleen magneettisten, Slingram-karttojen ja gravi metristen karttojen osalta pienennetty mittakaavaan 1 :20 000. Osa näistä on yhdistetty normaalilehtijaon mukaisiksi 1 :20 000 kartoiksi suurimman osan ollessa 1 :20 000 karttalehden neljänneksiä. Lehtijako geofysikaalisissa kartoissa on Suomen yleiskarttalehtijaon mukainen.

7 Koska raportin käsittämä alue kattaa noin 300 km 2 tulisi magneettisten, slingram-mittausten ja gravimetraustulosten esittäminen mittakaavassa 1 :2 000 vaatimaan runsaasti yli 1 000 liitekarttaa. Tämän vuoksi raporttiin on liitetty vain kartat 1 :10 000. Mikäli joltakin alueelta halutaan karttoja mittakaavassa 1 :2 000 tai 1 :20 000 ovat ne saatavissa geologisen tutkimuslaitoksen arkistosta. 1 :2 000 karttojen lehtijako on muodostettu siten, että 1 :10 000 kartta on jaettu 25 :een 1 neliökilometrin ruutuun. Nämä on numeroitu pystysuunnassa niin, että vasemmalla alanurkassa oleva ruutu on 01 ja oikealla ylänurkassa 25. Pystyrivit vasemmalta oikealle ovat siten 01-05 ; 06-10 ; 11-15 ; 16-20 ja 21-25. Tämä numero liitetään 1 :10 000 kartan indeksin jälkeen. Esim : 3231 09A 1 :10 000 karttalehti 3231 09A25 1 :10 000 lehden ylin ruutu oikeassa kulmassa GEOFYSIKAALISET TÄYDENNYSMITTAUKSET Alueen yleismittauksen jälkeen on suoritettu joukko täydennysmittauksia joko käyttämällä samoja mittausmenetelmiä kuin yleismittauksessakin, mutta valitsemalla edullisempi mittaussuunta ja suurempi pistetiheys tai käyttämällä kokonaan uutta tutkimusmenetelmää Tällaisia täydennysmittauksissa käytettyjä uusia menetelmiä ovat oma-potentiaalimittaukfi I` set (SP), idusoitu polarisaatio (IP) ja Slingram korkeajaksomittaus, jaksoluvun ollessa 14 000 Hz. Täydennysmittauskohteiden sijainti ilmenee kartoista M 20/3232/3 ja M 20/3232/4 (Liitteet 3 ja 4). Yleismittauksen jälkeen suoritetuista täydennysmittauksista on tulokset esitetty ainoastaan mittakaavassa 1 :2 000 tai 1 :1 000. Näitä karttoja ei ole otettu tämän raportin liitteeksi, mutta karttojen indeksit on lueteltu asianomaisen tutkimuksen yhteydessä. Kyseisiin indekseihin viitaten saadaan kartat geologisen tutkimuslautoksen arkistosta.

8 Slingram korkea,jaksomittaukset P1ilukka Piilukan gabrolla suoritettiin detaijimittaus toukokuussa 1969, jolloin 300 x 400 m suuruinen alue mitattiin 10 metrin pistevälillä ja 25 m linjavälein sekä magneettisesti että Slingram korkeajaksomenetelmällä (14 000 Hz). Myös painovoimamittaukset suoritettiin vastaavalla pistetiheydellä. Mittausalueen sijainti on merkitty liitteeseen No- 3, ja mittaustulokset on esitetty mittakaavassa 1 :1 000 seuraavilla kartoilla : M 21.1/Vrs/3231 09B Detalji (gray, kartta) M 22 /Vrs/3231 09B " (magn. kartta) M 24.31/Vrs/3231 09B " (imag. komp.) M 24.32/Vrs/3231 09B " (reaali komp.) Magneettisella kartalla on melko pyöreä anomalia, jonka halkaisija 'On n. 70 m ja maksimiarvo lähes 8000 r.tähän liittyy melko samanmuotoinen reaalianomalia -35- -45 Imaginaarianomalia on heikompi, maksimi alle - 10 % ja selvästi suuntautunut, kokonaispituudeltaan noin 200 m. Mitään selvää painovoima-anomaliaa ei tähän terävään magneettiseen ja reaalianomaaliaan liity. Anomalian selvittämiseksi on kairattu useita reikiä. Magneettisen ja Slingr am anomalian aiheuttajana on gabroon liittyvä magneettikiisumuodostuma, joka sisältää myös jonkin verran pentlandiittia ja kuparikiisua. Edellä kuvatun magneettisen anomalian luoteispuolella on pitkänomainen heikompi anomalia, johon ei liity johdeindikaatiota. Tämän anomalian kaakkoiskärki on lävistetty reijällä R 204, jossa on tavattu vähän kiisuja.

9 Ankeleen alue Touko-kesäkuussa 1969 mitattiin uudelleen korkeajaksoslingramia käyttäen Ankeleen tien pohjoispuolella olevien emäksisten syväkivien ympäristö tarkoituksella todeta liittyykö niihin sellaisia heikkoja.johteita, jotka eivät tule esiin normaalia jaksolukua käyttämällä. Samalla voitiin osalle aluetta käyttää edullisempaa mittaussuuntaa kuin yleismittauksessa. Slingram-mittauksen yhteydessä suoritettiin myös uusi magneettinen mittaus. Pistetiheys oli 20 x 50 m. Mitattu alue on merkitty liitekarttaan N.o 3 (11420/3232/3) Mitatulla alueella sijaitsevat gabroesiintymät Ankele I-III, joilla suoritettuja kairauksia ja niiden tuloksia on selostettu L. Hyvärisen raportissa, osassa II (J. Pekkarinen). Suoritettu karkeajaksomittaus ei tuonut esiin oleellisesti uutta.kåiratuissa gabroesiintymissä wkw kiisu esiintyy pirotteena, joka ei anna johdeindikaatiota. Mitatulla alueella esiintyvät johteet liittyvät yleensä liuskeisiin. Alueen emäksiset syväkivet on paikannettu gravimetrisen mittauksen avulla, ainoastaan Ankele Il :ssa on paljastumia'. Verrattaessa gravimetrista ja Slingramkarttaa keskenään voidaan toisinaan todeta johdeindikaatio gabron sisällä'. Useimmissa tapauksissa on osoittautunut, että johteen aiheuttajana on ollut gabron läpi kulkeva gneissivyöhyke tai sulkeutua. Ankeleen alueen korkeajaksomittauksen sekä sen yhteydessä suoritettu magnetometrauksen tulokset on esitetty seuraavissa mittakaavassa 1 :2 000 olevissa kartoissa :

10 - M 24.31/Vrs/3231 09B 06 imag. komp. " /3231 09B 07 If t1 /3231 09B 11 11 - - /3231 09B 12 - It 11 /3231 09B 16-11 /3231 09B 21-1f - - - " /3231 09B 22 it " /3231 09A 25 - It 11 /3231 09D 01 - tf - M 24.32/Vrs/3231 09B 06 reaalikomponentti 11 /3231 09B 07 11 - " /3231 09B 11 - it - 11 /3231 09B 12-11 - - /3231 09B 16 11 ~' /3231 09B 21 It /3231 09B 22-11 " /3231 09A 25-11 - - /3231 09D 01-1t - M 22 /Vrs / 3231 09B 06d magn. kartta / 1t 3231 09B 07d - - / 3231 09B 07d - n - 1t / 3231 09B 11 d - t1 11 / 3231 09B 12d - d / 3231 09B 16d tt - / 3231 09B 21d - 11 / 3231 09B 22d - 11-11- / 3231 09A 25d - 11 - " / 3231 09D Old u

Längelmäjärven E-ranta Järven itäpuolella karttalehdillä 3232 07A ja 07B tavattiin useita granaattikarsi- ja amfiboliittipaljastumia, joissa esiintyi kuparikiisua. Alueella suoritettiin täydennysmittauksia korkeajaksoslingramilla kesällä 1967. Mitään oleellisesti uutta ei saatu esiin normalislingraamiin verrattuna. Alueella on suoritettu kairauksia, jotka on selostettu L. Hyvärisen raportissa. Ainakin osa sähköisistä johteista aiheutuu ruhjevyöhykkeistä, osan aiheutuessa kiisuista. Tavatut kuparikiisuesiintymät ovat joko pieniä pesäkkeitä tai linssejä. Suoritettujen korkeajaksomittausten tulokset on esitetty seuraavissa kartoissa mittakaavassa 1 :2 0000 M 24.31/Vrs/3232 07B 12 M 24.32/Vrs/3232 07B 12 - /3232 07B-13 - " - /3232 07B 13 " - /3232 07B 16 - " - /3232 07B 16 - /3232 07B 17 - '~ - /3232 07B 17 " - /3232 07B 18 - " - /3232 07B 18 - /3232 07B 21 " - /3232 07B 21 M 24.31/Vrs/3232 07A 19 M 24.32/Vrs/3232 07A 19 - " - /3232 07A 20 " - /3232 07A 20 tt _ /3232 07A 24 U - /3232 07A 24 - /3232 07A 25 - " - /3232 07A 25 Muita täydennysmittauksia Kevättalvella 1967 suoritettiin Herajärven jäällä pieni täydennysmittaus Slingram-laitteella käyttämällä 60 m kelaväliä. Tarkoituksena oli varmistaa, ettei 40 m kelavälillä saatu johde jatkunut pitemmälle.mittaustulokset on esitetty kartoilla : M 24.116/Vrs/3231 06D 25 M 24.126/Vrs/3231 06D 25

Hakuniemessä mitattiin maaliskuussa 1968 hyvin tiheätä pisteverkkoa käyttäen magneettisesti n. 400 x 500 laajuinen alue kairanreikien 3, 4 ja 5 ympäristössä. Mittauksen tarkoituksena oli selvittää yksityiskohtaisemmin suhteellisen pienipinta-alaisten anomaliain muoto. Tulokset on esitetty kartalla M 22/Vrs/3232 07B/D etalji. Montilanlammesta lounaaseen todettiin yleismittauksessa positiivinen painovoima-anomalia, joka viittasi gabro intruusioon. Koska tähän samalla liittyi sähköinen johde mitattiin alue uudelleen huhtikuussa 1970 sekä magneettisesti, eletromagneettisesti että gravimetrisesti. Mitatun alueen suuruus oli 350 x 450 m ja mittaustulokset on esitetty mittakaavassa 1 :1 000 kartoilla : M 21.1/3232 04 detalji M 22 / - " - M 24.11/ - ~' M 24.12/ - " - Mitatulle alueelle kairattiin n. 120 m pituinen reikä 303/3232 Kairauksen mukaan positiivisen painovoima-anomalian syynä on diopsidiraitainen amfiboliitti. kmfiboliitissa olevat mustaliuskevälikerrokset aiheuttavat saadut Slingramindikaatiot. Kevättalvella 1970 mitattiin Ruokojärven jäällä joukko painovoimaprofiileja tarkoituksella todeta liittyykö järvessä tavattuihin johteisiin painovoima-anomalioita. Johteisiin liittyviä painovoima-anomalioita ei suoritetuima mittauksissa voitu todeta. Harjärven alueelle mitattiin n. 4 km mittainen painovoimaprofiili itä-länsisuunnassa. Painovoiman vaihtelu profiililla on esitetty piirroksessa M 22.1/3232/10/1. Painovoimaprofiilissa esiintyy eräitä varsin jyrkkiä gradientteja esiin. välillä Y = 531.150-531.300 sekä 532.300-532.500 samoinkuin useassa kohdin välillä 533.00-533.800.

SP-(Omapotentiaali)mittaukset Hällinmäen kuparimalmin puhkeamalla suoritetut koemittaukset osoittivat malmipuhkeamaan liittyvän selvän negatiivisen SP-anomalian. Kesällä 1966 suoritettiin tämän johdosta SP-mittauksia eräillä sellaisilla kalliossa tavatuilla kuparimalmiaiheilla, joihin ei liittynyt elektromagneettista indikaatiota tarkoituksella selvittää voidaanko SP-mittauksilla seurata tällaista heikkoa Cu-mineralisaatiota kalliossa. Näitä mittauksia suoritettiin Larinkallion, Salajoen ja Metuslammen kupariaiheilla. Alueiden sijainti on merkitty liitteeseen No. 4. Mittaukset osoittivat, että kosteussuhteiden ja maalajien vaihtelu saattaa antaa varsin voimakkaan SP-efektin, joka voi kokonaan peittää heikkojankiisumuodostumien vaikutuksen. Suoritettuja mittauksia ja niiden tuloksia on yksityiskohtaisemmin selostanut L. Eskola (1966). IP-(Indusoitu polarisaatio)mittaukset IP-mittaukset on suoritettu Teknillisen Korkeakoulun Me Phar laitteistollao Elektrodijärjestelmänä on ollut kaikissa x~, ä mittauksissa dipoli-dipoli. Elektrodiväli a = passi yhdessä profiilissa 10 m ja m = 1-3. Tulokset on esitetty profiilipiirroksina 1 :4 000 siten, että frekvenssiefekti kaikilla m-arvoilla (m = 1 ; 2 ja 3) on piirretty samaan piirrokseen ja näennäiset ominaisvastusarvot toiseen piirrokseen. Kesällä 1967 mitattiin Pitkänselän alue ja 1968 Mustalammin alue. Edellisessä mittauksessa oli mittausryhmän johtajana silloinen tekn. yo. M. Peltoniemi ja Mustalamm -in mittauksessa tekn. yo. P. Mikkola. Mittaukset ovat tapahtuneet lis. L. Eskolan johdolla. Mitattujen alueiden sijainti ilmenee kartasta M 20/3232/4, liite 4.

Mustalammen alue Mustalammen kaakkoispuolella oli tavattu selvä kuparianomalia moreenissa. Geofysikaalinen yleismittaus ei kuitenkaan tuonut esiin sellaisia anomalioita, jotka olisivat viitanneet Hällinmäen tyyppiseen malmiin. Mahdollisen pirotem alm in toteamiseksi suoritettiin alueella IP-mittaus : Mittaus käsitti 10 profiilia 100 metrin välein. Viisi prof iileista (L = 68.00-68.50) on pituudeltaan 1 km, muut (välillä L = 68.60-68.90) lyhyempiä. Mittauksen tulokset on esitetty kartoilla : M 24.7/Vrs/3232 04C 17/1 I1 /2 M 24.7/Vrs/3231 09C, 3231 04C/3 Mittauksissa frekvenssief ektin 0-taso on huojuva niin ettei muutaman prosentin anomalioita voi varmuudella todeta. Siellä missä IP-profiilit ulottuvat yli Mustalammen lounaispuolella olevan Slingram-anomalian, saadaan myös selvä IP-frekvenssiefekti ja alhainen ominaisvastus Slingram-anomalian ja Mustalammen välille, johon geokemiallinen anomalia viittaa, ei muodostu selvästi todettavia IP-anomalioita. Kairauksella on kuitenkin todettu Mustalammen lounaisrannalla heikkoa kuparikiisupirotetta granodioriitissa. Pitkäselän alue Varsinaiselle Pitkäselän alueelle sekä sen jatkeelle luoteeseen Litmaselle ja kaakkoon Narilan suuntaan mitattiin pitkiä IP-profiileja, joiden sijainti ilmenee seuraavasta taulukosta. Taulukkoon on merkitty lisäksi sen kartan indeksi, jossa tulokset on esitetty :

1 5 - L K Karttaindeksi 51.70 151.00-152.00 M 24.7/Vrs-70/3231 09 ; 3231 12/8 52.30 150.60-152.00 M 24.7/Vrs/3231 09/6 54.15 151,00-152.10 M 24.7/Vrs-70/3231 09, 3231 12/8 54-40 151.00-152.10 M 24.7/Vrs/3231 09C, 3232 04c/3 55.60 151.00-152.00 M 24.7/Vrs-70/3231 09 ; 3231 12/8 56.50 151.30-152.30 M 24.7/Vrs/3231 09/6 57.30 151.00-152.00 M 24.7/Vrs-70/3231 09, 3231 12/8 57.65 151.60-151.90 M 24.7/Vrs-70/3231 09, 3231 10/7 57.70 - II - It 57.75 11 - II - 57.80 It II 57.85 151.60-151.95 It 57.90 151.60-151.85 M 24.7/Vrs/3231 09/4 57.95 II - 1t - 58.00 152-00-153000 it 58.10 151-70-152.15 58.25 152.00-153.00 I, 59.10 151.10-151.50 M 24å7/Vrs/3231 09/5 59.20 150.80-151.80 It 59.30 150.50-151.50 II 59.50 150.50-151.50 It Yl- Pitkänselän alue oli aikaisemmin mitattu sekä Sli1gram että Turam menetelmää käyttäen. Turam menetelmällä oli saatu useita kivilajin kulun suuntaisia johteita, joilla oli useimmiten varsin selvä korrelaatio negatiivisiin painovoimajäännösanomalioihin. Slimgram-anomalioita Pitkänselän alueella oli erittäin niukasti. Suurimpaan osaan Turam-johteista ei liity IP-efektiä, joka vahvistaa aikaisempaa käsitystä, että kysymys on lähinnä ruhjevyöhykkeisiin liittyvistä elektrolyyttijohteista. 11

1 6 - MITTAUSTULOSTEN TULKINNASTA Yleistä Alueen geofysikaalisen yleismittauksen tarkoituksena on ollut paitsi mahdollisten malmiesiintymien paikant aminen myös alueen geologisen rakenteen selvittäminen niillä alueilla, jossa kalliopinnan peitteisyyden takia ei suoranaisia havaintoja voida käyttää hyväksi. Tämä tulkintatyö on pyritty suorittamaan seuraavia pääperiaatteita noudattaen kivilajeista, jotka alueella tunnetaan joko paljastumista tai lohkareista, on pyritty määrittämään fysikaaliset ominaisuudet kuten tiheys ja magneettisuus Kivilajit on fysikaalisten ominaisuuksiensa perusteella luokiteltu ja niiden suhde eri geofysikaalisilla menetelmillä saatuihin anomalioihin on samalla pyritty selvittämään Paljastuneilla alueilla on pyritty tekemään yksityiskohtainen korrelaatiovertailu paljastuman kivilajien ja eri geofysikaalisten menetelmien antamien tulosten välillä Käyttämällä hyväksi kivilajien fysikaalisten ominaisuuksien tuntemista sekä paljastumien ja geofysikaalisten anomaliain korrelaatiota on geofysikaalisten anomalioiden geologinen tulkinta laajennettu käsittämään myös peitteisiä alueita. Tulkinnan yksityiskohtia on allekirjoittanut käsitellyt yksityiskohtaisemmin toisessa yhteydessä (Siikarla 1967)0 Karttalehden 3231 alue Karttalehden alue käsittää raporttialueen eteläosan Narilan risteyksestä Virtasalmen kirkonkylän eteläpuolelle eli mainitun karttalehden osat 09 ja 12. Tämän alueen geofysikaalisten mittaustulosten geologisen tulkinnan on allekirjoittanut esittänyt aikaisemmin (Siikarla 1967). Myös L. Hyvärinen (1969) on käsitellyt samalta alueelta geologian ja geofysikaalisten

anomalioiden välistä korrelaatiota. Karttalehden alueella on varsin luotettavasti pystytty selvittämään eri kivilajien jakautuminen peitteisellä alueella sekä paikantamaan mm. sellaisia karbonaattijaksoja ja emäksisiä ja ultraemäksisiä syväkiviesiintymiä, joihin ei liity paljastumia. Karttalehden 3232 alue Karttalehden 3232 alueella on kallioperäosasto suorittanut geologista kartoitusta 1 :100 000 karttalehteä varten. Tätä työtä varten on tri A. Vormalla ollut käytettävissään geofysikaalisen yleismittausten tulokset niiden karttalehtien (1 :20 000) osalta, joita yleismittaus koskee. Kivilajimuodostumat ovat pääosiltaan samat kuin karttalehden 3231 alueella, joten tämän alueen "tulkinta-avainta" on voitu käyttää myös karttalehden 3232 alueella. Koska alueelta on valmistumassa geologinen kartta lähiaikoina ei tässä yhteydessä ole syytä laajemmin puuttua geofysikaalisten mittaustulosten geologiseen tulkintaan. Eräitä yleisiä huomioita voidaan kuitenkin mainita. Magneettisilla ja gravimetrisilla kartoilla näkyy varsin selvästi Narilan-Pitkänselän-Virtasalmen kirkonkylän amfiboliit tijakson jatkuminen Längelmäenjärven-Hakuniemen kautta edelleen. pohjoiseen. Samoin erottuu muista liuskeista Iso-Läänän ja Pienen-Läänän välillä oleva amfiboliitti. Pölkönjärven lounaispuulella on pyöreämuotoinen positiivinen painovoima-anomalia, joka selvästi viittaa gabroon. Osaan painovoima-anomaliaa liittyy magneettinen anomalia, jota ei yleensä liity alueen gabroihin tai peridotiitteihin. Kairaus osoitti, että tältä osin gabro sisälsi hyvin hienoa magnee irotetta (maist. J. Pekkarisen ilmoituksen mukaan). Harjärven syväkivimassiiviin liittyy magneettisen mittauksen mukaan erikoinen kehämäinen anomaliarakenne. Sähköisiä johteita ei Slingram-mittauksen mukaan esiinny. Loukonlammin- Vehmaskylän välillä esiintyy magneettisessa ja Slingram-kartassa useita rinnakkaisia liuskevyöhykkeitä, jotka Hyväjärven luoteispuolella muodostavat erittäin kauniita poimurakenteita.

YHTEENVETO Geofysikaalisia mittauksia on Virtasalmen-Juvan systemaattisissa tutkimuksissa voitu varsin tehokkaasti käyttää hyväksi paitsi yksittäisten kiisuesiintymien paikantamiseen myös alueen geologisen rakenteen selvittelyyn. Tähän on syynä se, että useampaa geofysikaalista mittausmenetelmää on järjestelmällisesti käytetty varsin laajalla alueella. Nämä menetelmät ovat olleet magneettinen, elektromagneettinen ja gravimetrinen. Kun käytettävissä on ollut kivilajien kolme fysikaalista ominaisuutta : magneettisuus, sähköjohtokyky ja tiheys ovat mahdollisuudet erottaa eri kivilajeja geofysikaalisesti toisistaan hyvin paljon suuremmat kuin käytettäessä tavanmukaista magneettinen-elektromagneettinen yhdistelmää. Tästä on hyvänä esimerkkinä useiden ei magneettisten gabroesiintymien löytyminen alueelta painovoimamittausten avulla. Alueelta ei ole löytynyt kuin yksi käyttökelpoinen malmiesiintymä - Hällinmäen kuparimalmi. Geofysikaaliset mittaukset viittaavat siihen, ettei ainakaan suurehkoja kampakteja kiisuesiintymiä tutkitulla alueella ole. Sensijaan saattaa alueella olla pirotetyyppisiä malmeja, jotka eivät alueen yleismittauksessa käytetyillä geofysikaalisilla menetelmillä tule esiin. Myös kalkkikiven esiintymisestä nykyisten louhosten ulkopuolella on saatu geofysikaalisissa mittauksissa useita viitteitäö LIITELUETTELO Tähän raporttien liittyvät eri kansiossa jälempänä luetellut geofysikaaliset kartat mittakaavassa 1 :10 000.

- 19 - M 22 /Jv/3231 06 D M 24,11/Jv/3231 M 24,12/Jv/3231 06 D 06 D M 21,1 /Jv/3231 09 A M 22 /Jv/3231 09 A M 24,11/Jv/3231 M 24,12/Jv/3231 09 A 09 A M 21,1 /Jv/3231 09 B M 22 /Jv/3231 09 B M 24,11/Jv/3231 09 B M 24,12/Jv/3231 09 B M 21,1 /Jv/3231 09 C M 21,2 /Jv/3231 09 0 M 22 /Jv/3231 09 0 M 24,11/Jv/3231 09 C M 24,12/Jv/3231 09 C M 24,21/Jv/3231 09 C M 24,22/Jv/3231 09 C M 21,1 /Jv/3231 09 D M 22 /Jv/3231 09 D M 24,11/Jv/3231 09 D M 2412/Jv/3231 09 D M 24,21/Jv/3231 09 D M 24,22/Jv/3231 09 D M 21,1 /Jv/3231 12 A M 21,2 /Jv/3231 12 A M 22 /Jv/3231 12 A M 24,11/Jv/3231 12 A M 24,21/Jv/3231 12 A M 24,22/Jv/3231 12 A

- 20 - M 21,1 /Jv/3231 12 B M 22 /Jv/3231 12 B M 24,11/Jv/3231 12 B M 24,12/Jv/3231 128 M 22 /Jv/3231 12 C M 24,11/Jv/3231 M 24,12/Jv/3231 12 C 12 C M 21,1 /Vrs/3232 04 A M 22 /Vrs/3232 04 A M 24,11/Vrs/3232 M 24,12/Vrs/3232 04 A 04 A M 21,1 /Vrs/3232 04 B M 22 /Vrs/3232 04 B M 24,11/Vrs/3232 M 24,12/Vrs/3232 04 B 04 B M 21,1 /Vrs/3232 04 C M 22 /Vrs/3232 04 C M 24,11/Vrs/3232 M 24,12/Vrs/3232 04 C 04 C M 21,1 /Vrs/3232 04 D M 22 /Vrs/3232 04 D M 24,11-116/Vrs/3232 M 24,12-126/Vrs/3232 04 D 04 D M 21,1 /Vrs/3232 05 C M 22 /Vrs/3232 05 C M 24,11-116/Vrs/3232 05 C M 24,12-126/Vrs/3232 05 C

21 - M 21 1 1 /VRs,('Jv)/3232 07-A M 22 /Vrs(Jv)/3232 07 A M 24, 11-116/Vrs(Jv)/3232 07 A M 24, 12-126/Vrs(Jv)/3232 07 A M 21,1 /Vrs(Jv)/3232 07 B M 22 /Vrs(Jv)/3232 07 B M 24,11-116/Vrs(Jv)/3232 M 24,12-126/Vrs(Jv)/3232 M 21,1 /Vrs/3232 07 0 M 22 /Jv /3232 07 0 M 24,11/Jv/3232 07 C M 24,12/Jv/3232 07 C 07 B 07 B M 21,1 /Vrs/3232 08 A M 22 /Vrs/3232 08 A M 24,11-116/Vrs/3232 08 A M 24,12-126/Vrs/3232 08 A M 22 /Jv/3232 10 A M 24,11/Jv/3232 10 A M 24,12/Jv/3232 10 A Otaniemessä, 6 pnä heinäkuuta 1970 Geofyysikko L IV Toivo Siikarla